VALTION ELOKUVATAIDETOIMIKUNTA LAUSUNTO PL 293 (Maneesikatu 7) HELSINKI

Transkriptio

1 VALTION ELOKUVATAIDETOIMIKUNTA LAUSUNTO PL 293 (Maneesikatu 7) HELSINKI Dn:o ET 4/591/2010. Asia: Hallituksen esitys laiksi Taiteen edistämiskeskuksesta OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖ Taidetoimikuntalaitos on tärkeä taidehallinnon toimija, joka tekee vuosittain tuhansia erilaisia taiteeseen ja kulttuuriin vaikuttavia päätöksiä. Valtion elokuvataidetoimikunta on odottanut kiinnostuneena nyt käsillä olevaa uudistusehdotusta ja kiittää sen valmistelijoita rohkeudesta esittää suuria muutoksia taidehallintoon. Esitys Taiteen edistämiskeskuksen perustamisesta ja sen itsenäisestä asemasta on erittäin kannatettava. Samassa elokuvataidetoimikunta kuitenkin katsoo, että koska esityksessä ehdotetaan niin suurta heikennystä elokuvataiteen asemaan valtion taidehallinnossa, ei valtion elokuvataidetoimikunta voi pitää kaikkia esityksessä ehdotettujen muutoksia toteuttamiskelpoisina. Esitetyt muutokset valtion taidehallintoon ovat niin perustavanlaatuisia, että valtion elokuvataidetoimikunta katsoo myös esitystä valmisteltaessa olleen aiheellista avoimesti kuulla eri toimijatahoja perusteellisemmin kuin nyt on katsottu tarpeelliseksi. Esitys on lakimuutosehdotus, mutta ennen kaikkea se on ehdotus siitä miten taidehallinto tulisi nykyoloissa maassamme järjestää. Esityksessä hallintomallin uudistusehdotus on joiltain osin selvitetty melko tarkasti ja ehdotukset ovat perusteltuja, mutta esityksestä ei välity selkeää kuvaa siitä miten Taiteen edistämiskeskuksen sisällä päätösvalta jakautuisi. Esitys sisältää ehdotuksia lakimuutoksiksi, asetusmuutoksiksi ja joitain uudistuksia ehdotetaan toteutettavan työjärjestyksen mukaisina, mikä tekee vaikeaksi hahmottaa ehdotuksen lopullisia vaikutuksia taidehallintoon. Jää joiltakin osin epäselväksi mitä päätöksiä tosiasiallisesti on ajateltu tehtävän toimikuntapäätöksinä vertaisarvioinnilla ja mitä virkamiestyönä. Uudistusesityksessä on etsitty tehostamiskohteita sekä päätöksentekoprosessissa että hallinnossa. Tärkeäksi taidepoliittiseksi periaatteeksi tuntuu nousevan huomio siitä, että taiteen kenttä pirstaloituu ja taiteiden väliset raja-aidat madaltuvat. Huomioon sisältyy syvä totuus taiteen ikuisesta luonteesta, missä muutos on pysyvää. Ehdotuksessa kuitenkin sivuutetaan se tosiasia, että taiteet myös eriytyvät toisistaan yhä enemmän. Elokuvataidetoimikunta kiinnittää lausunnossaan erityisesti huomiota taidehallinnossa ensiarvoisen tärkeänä pitämänsä vertaisarvioinnin toteutumisen takaamiseen ja taiteenalojen välisen tasapuolisuuden toteutumiseen. Valtion taidetoimikunnat Nykytilanne, jossa elokuvataiteella on oma toimikuntansa, on elokuvataiteen kannalta hyvä ja toimiva. Elokuva on taidemuoto, jossa joka teos vaatii monen tekijän eriytynyttä ammattitaitoa ja omaa taiteellista näkemystä. Elokuvantekijät jakautuvat fiktion tekijöihin ja dokumentaristeihin (monet tosin toimivat kummallakin alueella) sekä animaation tekijöihin. Elokuvataiteessa yhdistyvät kirjallinen ilmaisu käsikirjoituksen muodossa, visuaalinen ilmaisu (kuvaus, lavastus,

2 puvustus, maskeeraus, erikoistehosteet, grafiikka), ääni-ilmaisu (äänisuunnittelu, musiikki), näyttelijän taide sekä elokuvan omin taidemuoto leikkaus (kuvanleikkaus, äänileikkaus). Kokonaisuutta hallitsee taiteelliselta kannalta ohjaaja ja kaiken takana on vielä tuottaja, joka mahdollistaa teoksen synnyn ja on useimmiten myös osa taiteellista työryhmää. Nämä taideilmaisun muodot ovat toisistaan eriytyneitä ja on tärkeää että ammattiryhmät ovat riittävästi edustettuina elokuvataiteesta päätettäessä. Elokuvataidetoimikunnassa on ollut edustettuna myös elokuvan levitys. Nykyinen, edellistä ( ) toimikuntaa pienempi, jäsenmäärä ei ole toistaiseksi haitannut vertaisarviointityöskentelyä elokuvataidetoimikunnassa. Toimikuntajäsenten riittävä lukumäärä on kuitenkin tärkeää päätösvallan kannalta, koska elokuvataidetoimikunnassa jääviystilanteita on paljon. Elokuvataidetoimikunta ei pidä toteuttamiskelpoisena työryhmän ehdotusta valtion taidetoimikunnista. Työryhmän ehdotuksessa uusiksi taidetoimikunniksi on sekä taiteenalakohtaisia toimikuntia että useasta taiteenalasta koostuvia toimikuntia. Elokuvataidetoimikunta pitää ehdottoman tärkeänä, että kaikki olemassa olevat valtion taidetoimikunnat säilytetään nykyisen kaltaisina. Oma toimikunta on kullekin taiteenalalle myös suuri arvovaltakysymys. Valtion elokuvataidetoimikunta katsoo, että ehdotus, jossa osalla taiteenaloista olisi oma toimikunta ja osa olisi koottu monialaisiksi toimikunniksi, on taiteenaloja voimakkaasti eriarvoistava. Se asettaisi monialaisten toimikuntien sisällä olevat taiteenalat taidehallinnossa näkymättömämpään ja äänettömämpään asemaan kuin ne taiteenalat joille esitetään säilytettäväksi omaa toimikuntaa. Mikäli taidetoimikuntien määrään ehdotettu muutos on tehty luottamustoimisten vähentämiseksi, katsoo elokuvataidetoimikunta, että elokuvan kohdalla vertaisarviointi voidaan toteuttaa, kun toimikunnassa on puheenjohtaja mukaan lukien vähintään kuusi asiantuntijaa. Esityksessä ehdotetaan valtion taidetoimikuntien lukumäärän rajoittamista asetuksella viiteen. Elokuvataidetoimikunta ei pidä tarpeellisena määrätä valtion taidetoimikuntien lukumäärää enempää lailla kuin asetuksellakaan. Elokuvataidetoimikunta ehdottaa, että kaikki valtion taidetoimikunnat olisivat taidealakohtaisia, mikä kirjattaisiin myös lakitekstiin. Elokuvataidetoimikunta ehdottaa, että taiteenalalle voidaan perustaa valtion taidetoimikunta, kun taiteenala on osoittanut elinvoimansa muista taiteenaloista poikkeavana taiteena. Muiksi kriteereiksi taiteenalakohtaisen taidetoimikunnan perustamiselle elokuvataidetoimikunta ehdottaa omaa vakiintunutta korkeakouluopetusta, omaa vakiintunutta taidekritiikkiä ja omaa vakiintunutta yliopistotasoista taidetutkimusta. Vertaisarviointi säilytettävä Vertaisarviointi ei ole lautamiesarviointia, vaan se toteutuu ainoastaan kun arvioinnin suorittaa saman taiteenalan asiantuntija. Vertaisarvioinnissa tärkeää on ko. taiteenalan historian ja nykysuuntausten syvällinen tunteminen. On tunnettava alan toimijat ja käytänteet niin, että kykenee tulkitsemaan sitäkin hakijaa, joka on parempi taiteilijana kuin anomustenkirjoittajana. Taiteilijat itse pitävät omaan taiteeseensa vihkiytynyttä sen parhaan asiatuntijana. Taiteentekijä katsoo taidetta eri kulmasta kuin sen valistuneinkaan kokija tai sen tutkija. Esitetyssä uudistusehdotuksessa vertaisarviointia ollaan romuttamassa kahta tietä. Esityksessä on jätetty epäselväksi mitä tarkoitetaan tekstissä usein toistuvilla "tavanomaisilla" valtionavustuksilla, jotka tultaisiin tekemään virastopäätöksellä. Elokuvataidetoimikunnan tulkinta asiassa on, että ne ovat avustuksia, jotka eivät kuulu nykyisen vertaisarvioinnin kautta tehtävän päätöksenteon piiriin (kuten valtakunnalliset festivaalit ja taiteilijaeläkkeet). Kaikkia taiteenaloja ja toimikuntia koskenee kuitenkin uudistusehdotus, jonka mukaan osa nyt toimikunnassa vertaisarvioinnilla tehtävistä päätöksistä siirtyy johtajapäätöksiksi. Ehdotus on tosin kirjattu siten,

3 että on mahdollista, ettei elokuvataidetoimikunnan em. tulkinta vastaa ehdotuksen henkeä, mutta joka tapauksessa elokuvataidetoimikunta katsoo, ettei mitään sellaisia päätöksiä, joissa on hakijoiden edun mukaista säilyttää vertaisarviointi, tule siirtää viraston johtajan päätettäviksi. Käytännössä tämä koskee kaikkia elokuvakulttuurin edistämisen määrärahaan sidottuja päätöksiä, jotka nyt päätetään vertaisarvioinnin perusteella. Lisäksi niiden taiteenalojen kohdalla, jotka ehdotetaan niputettavaksi enintään 15-jäsenen monialaisiksi taidetoimikunniksi, mahdollisuus vertaisarvioinnin toteutumiselle käytännössä poistuu kunkin taiteenalan edustajien vähyyden vuoksi. Hakemusten määrä ja tukimuotojen kirjo olisi myös niin suuri, että kysymys monialaisten toimikuntien taidesihteerien työnjaosta nousisi väistämättä esiin. Kysymys monialaisen taidetoimikunnan puheenjohtajasta on ehdotuksessa myös sivuutettu. Henkilö joka arvelee hallitsevansa esim. sekä elokuvan, kuvataiteen, valokuvauksen että mediataiteen sillä tasolla kuin vertaisarviointia toteuttavan taidetoimikunnan puheenjohtajantyö edellyttää, on väistämättä diletantti. Jotta hakemusten käsittely esim. ehdotetuissa Visuaalisen taiteen toimikunnassa olisi mahdollista, olisi toimikunnan sisälle perustettava taiteenalakohtaisia jaostoja vastaamaan oman taiteenalansa hakemusten vertaisarvioinnista. Ei voida pitää järkevänä että kaikki ehdotetut 15 jäsentä käsittelisivät vuosittain esim. kuvataiteen sadat apurahahakemukset tai elokuvataiteen elokuvan laatutukihakemukset, joista päättäminen edellyttää tutustumista vuosittain noin 70 elokuvateokseen, joiden yhteiskesto on n. 70 tuntia. Ehdotuksen tavoitteena on ollut jaostojen poistaminen, mutta elokuvataidetoimikunta katsoo, ettei tavoite käytännössä voi toteutua, vaan jaostoja joudutaan väistämättä perustamaan, jos päädytään muodostamaan monialaisia taidetoimikuntia ja vertaisarvioinnin edellytykset halutaan turvata. Taiteilija-apuraha Taiteilija-apurahoja myönnettäessä on käytännön ongelmana ollut rajanveto siinä minkä kaltainen työsuhde estää taiteilija-apurahan saannin. Asia on hankala sekä hakijoille että apurahoista päättäville. Taiteilijan tulot voivat olla suuret tai pienet riippumatta siitä onko hän vakituisessa työsuhteessa vai ei. Hän voi myös tehdä taidetta joko työsuhteessa tai pätkätyöllistettynä. Ammattitasolla elokuvataidetta tehdään pääasiassa työsuhteessa tai yrittäjänä, poislukien käsikirjoittaminen, jota tehdään usein omalla riskillä ilman varmuutta teoksen toteutumisesta. Työryhmä ehdottaa korjausta lakitekstiin liittyen taiteilija-apurahan myöntämiseen vaikuttavan työskentelyn määrittelemiseen. Elokuvataidetoimikunta ehdottaa, että työssäoloehto koskisi yli vuoden mittaisia apurahoja siten, että laissa ei määriteltäisi työsuhteen kestoa tai pysyvyyttä, vaan edellytettäisiin mahdollisen työsuhteen olevan osa-aikainen. Elokuvataidetoimikunta katsoo myös, että taiteilija-apuraha on euromäärältään jäänyt jälkeen yleisestä kulukehityksestä. Taiteilijaprofessuuri/apuraha Taiteilijaprofessori-instituutio on nostanut kunkin taiteenalan arvostusta, mutta taiteilijaprofessorit ovat käyttäneet asemaansa valitettavan vähän osallistuakseen taiteen ja oman taiteenalansa julkiseen keskusteluun. Nykyinen käytäntö, jossa professuurit ovat virkasuhteisia, mutta ilman virkavelvollisuuksia, tekee professorin statuksesta epämääräisen ja on epäajanmukainen. Valtion elokuvataidetoimikunta katsookin että taiteilijaprofessori-instituutiosta voidaan luopua. Valtion elokuvataidetoimikunta pitää työryhmän ehdotusta taiteilijaprofessuurien poistosta

4 perusteltuna ja osin kannatettavana. Elokuvataidetoimikunta kuitenkin ehdottaa että taiteilijaprofessorin arvonimestä luovuttaisiin kokonaan. Lisäksi elokuvataidetoimikunta ehdottaa, että ehdotuksesta poiketen professuureja ei muutettaisi hakemuksetta myönnettäviksi kymmenvuotisiksi apurahoiksi, vaan muiden apurahojen tavoin haettaviksi viisivuotisiksi apurahoiksi. Hakemuksetta myönnettävään apurahaan ei voisi soveltaa samaa työssäoloehtoa kuin muihin apurahoihin, mikäli apurahoihin työssäoloehto halutaan jossain muodossa säilyttää. Apurahoja koskeva työssäoloehdon tulisi olla periaatteeltaan ymmärrettävä. Työssäoloehdosta vapaa kymmenvuotinen apuraha ja samaan aikaan työssäolon kieltävä viisivuotinen eivät toteuta ehdotukseen kirjattua virtaviivaisuuden periaatetta. Elokuvataidetoimikunta katsoo, ettei ole perusteltua jakaa apurahaa hakemuksetta eikä elokuvataidetoimikunta myöskään pidä yli viisi vuotta kestävää apurahakautta tarpeellisena. Tutkimustoiminta Taiteen keskustoimikunnassa Elokuvataidetoimikunta pitää nykyistä taiteen keskustoimikunnan tutkimustyötä ansiokkaana ja tutkimuksen näkökulmaa taiteilijoille tärkeänä ja ainutlaatuisena. Taidetoimikunnan yhteydessä ollessaan tutkimustoiminta on poikkeuksellisen läheisessä yhteydessä taiteen toimijoihin, mikä näkyy nykyisen tutkimustoiminnan näkökulmissa ja kysymyksenasettelussa. On epävarmaa, että tutkimuksen taiteentekijöille läheinen näkökulma ja sen volyymi pysyisivät uudessa toimintaympäristössä nykyisellä tasolla, joten valtion elokuvataidetoimikunta katsoo, että on taiteen toimijoiden edun mukaista, että tutkimustoiminta pysyy uuden Taiteen edistämiskeskuksen yhteydessä. Taiteen keskustoimikunta ja Taiteen edistämiskeskuksen johtaja Esityksessä ehdotetaan tulevan taiteen edistämiskeskuksen johtajalle merkittävästi suurempaa päätösvaltaa kuin Taiteen keskustoimikunnan puheenjohtajalla on ollut. Taiteen alalla on päädytty siihen, että valtamandaatit ovat pääsääntöisesti määräaikaisia, koska päätökset ovat joka tapauksessa subjektiivisia ja tehtävien kierto on hyvä tapa välttää jonkin taiteen suuntauksen jääminen ansiottomasti paitsioon. Valtion elokuvataidetoimikunta katsoo, että Taiteen edistämiskeskuksen johtajan viran tulisi olla määräaikainen ja kestoltaan samoin rajattu kuin nykyinen Taiteen keskustoimikunnan puheenjohtajuus. Taiteen keskustoimikunta merkitsee nykyään kahta asiaa: hallintotoimistoa sekä päätäntävaltaa käyttävää asiantuntijaelintä, joka koostuu valtion taidetoimikuntien puheenjohtajista ja kuudesta muusta asiantuntijajäsenestä. Esityksessä ehdotetaan lakkautettavaksi Taiteen keskustoimikunta sen molemmissa merkityksissä. Asiantuntijaelin kävisikin päätäntäelimenä tarpeettomaksi, kun sen valta siirrettäisiin johtajalle. TKT:llä asiantuntijaelimenä on kuitenkin myös tärkeä rooli kaikkia taiteenaloja yhdistävänä voimana. Vaikka esityksessä painotetaan taiteiden välisten raja-aitojen madaltumista ja taiteita yhdistävän ilmaisun tukemista, ei esitykseen ole lainkaan huomioitu miten taiteidenvälinen vuorovaikutus ja yhteistoiminta Taiteen edistämiskeskuksessa organisoidaan, eli mikä toimielin perustetaan korvaamaan Taiteen keskustoimikunnan asiantuntijaelintä tässä roolissa. Elokuvataidetoimikunta katsoo, että taiteidenvälistä yhteistoimintaa tehostamaan on perustettava toimielin, jossa kaikki taiteenalat ovat edustettuina. Elokuvataidetoimikunta katsoo, että tästä toimielimestä on syytä säätää lain tai asetuksen voimalla eikä jättää työjärjestyksellä päätettäväksi. Marjo Valve puheenjohtaja

5 Mari Karikoski sihteeri