MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS TIEDOTE 1/93 MARKETTA SAASTAMOINEN. Sisko-kaura. Jokioinen 1993 ISSN

Transkriptio

1 MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS TIEDOTE /9 MARKETTA SAASTAMOINEN Siskokaura Jokioinen 99 ISSN 59765

2 MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS TIEDOTE /9 MARKETTA SAASTAMOINEN Sisko kaura Maatalouden tutkimuskeskus Kasvinjalostuslaitos 6 JOKIOINEN puh. (96) 88 Jokioinen 99 ISSN 59765

3 SISÄLLYSLUETTELO ITIVISTELMÄ SISKOKAURAN (Jo 6) LAJIKEOMINAISUUKSISTA JA VILJELYSUOSITUS ALKUPERÄ JA JALOSTUKSEN VAIHEET SISKOKAURAN MORFOLOGIA TESTAUS LAJIKEKOKFISSA Testaus kotimaassa Testaus ulkomailla LAATUMÄÄRITYKSET KOETULOSTEN LASKENTA TULOKSET VILJELY JA KÄYTTÖOMINAISUUKSISTA Kasvuaika Korsi 8 Sato 8 Menestyminen eri viljelyvyöhykkeillä 9 Sato eri maalajeilla Sato eri vuosina Menestyminen eri koepaikoilla 7 Jyvä 7 Hehtolitrapaino 7 Valkuaispitoisuus ja sato 8 Kuoripitoisuus ja kuoreton sato 8 Öljypitoisuus ja öljyn rasvahappokoostumus Raakakuitu, Bglukaani ja fytiinihappopitoisuus VILJELYSUOSITUS KIITOKSET KIRJALLISUUS LIIIEET

4 TIIVISTEL MÄ SISKOKAURAN (Jo 6) LAJIKEOMINAISUUKSISTA JA VILJELYSUOSITUS Siskokaura periytyy risteytyksestä Ryhti x Pol. Siskokaura on ollut lajikekokeissa vuodesta 98 lähtien linjanumerolla Jo 6. Virallisissa lajikekokeissa Jo 6 linja on ollut vuosina Virallisista lajikekokeista Siskokaurasta on koetuloksia 7 ja jalostajan kokeista. Kainuun tutkimusasemalla se on ollut havaintokokeessa kolmena vuonna. Yhteensä Siskokaurasta on 86 koetulosta. Koetuloksia on niin paljon, että niitä voidaan pitää luotettavina. Siskokaura on aikainen, satoisa ja hyvin lujakortinen jaloste. Sisko on ollut virallisissa lajikekokeissa yhtä aikainen kuin Veli ja päivää Leilaa myöhäisempi. Samalla se on ollut päivää Ytyä ja 6 päivää Puhtia, Saloa ja Virmaa aikaisempi. Sisko on satoisa lajike. Se on ollut virallisissa lajikekokeissa yhtä satoisa kuin Leila ja % Veliä satoisampi. Ainoastaan myöhäisemmät lajikkeet ovat olleet Siskoa satoisampia. Se on menestynyt hyvin kaikilla maalajeilla. Sisko on melko pitkä mutta hyvin lujakortinen lajike. Se on lujakortisin aikainen lajike. Se on lakoutunut virallisissa lajikekokeissa tilastollisesti merkitsevästi vähemmän kuin Leila, Veli ja Yty ja vähemmän kuin Puhti. Leilan ja Velin lako% on ollut keskimäärin 7 %yksikköä, Puhdin 6 % yksikköä ja Ytyn 9 %yksikköä suurempi kuin Siskon. Ainoastaan myöhäiset lajikkeet Salo ja Virma ovat lakoutuneet vähemmän, mutta ne ovat samalla lyhytkortisempia kuin Sisko. Siskon korsi on ollut cm lyhyempi kuin Velin ja cm pidempi kuin Leilan. Sisko ei ole poudanarka. Siskon jyvä on pieni ja valkokuorinen. Siemenkooltaan se muistuttaa Nastaa. Jyvän kuoripitoisuus ei poikkea suuresti Leilan kuoripitoisuudesta. Velillä on kuitenkin alhaisempi kuoripitoisuus kuin Siskolla. Siskon hehtolitrapaino on sama kuin Virman ja Ytyn sekä korkeampi kuin Puhdin. Leilalla ja Velillä on korkeampi hehtolitrapaino. Siskon hehtolitrapaino nousee muihin lajikkeisiin verrattuna mitä pohjoisemmasta viljelyalueesta on kyse. Pienisiemenisenä lajikkeena se menestyy hyvin heikoissa kasvuolosuhteissa. Siskokauran valkuaispitoisuus on melko korkea, keskimäärin se on ollut,8 % virallisissa lajikekokeissa. Sen vallcuaispitoisuus on ollut merkitsevästi korkeampi kuin Puhdin, Ytyn, Salon ja Virman. Leilan ja Velin valkuaispitoisuus on ollut hiukan korkeampi. Siskon öljypitoisuus on merkitsevästi alhaisempi kuin muiden kauralajikkeiden. Siskon öljypitoisuus on ollut,7, %yksikköä alhaisempi kuin muiden nykyisin viljelyssä olevien lajikkeiden. Siskokauran Bglukaanipitoisuus on matalahko, merkitsevästi alhaisempi kuin Ytyn. Se parantaa Siskon rehuarvoa yksimahaisten eläinten rehuna. Siskokauraa suositellaan viljeltäväksi II IVe viljelyvyöhykkeille. Erityisesti se soveltuu kauran viljelyn pohjoisille reunaalueille isosiemenisiä Leilaa ja Veliä paremmin sekä turve ja multamaille, joilla lakoutumisriski on suuri. Poutiville savi, hiesu ja karkeille kivennäismaille se melko pitkäkortisena sopii poudanarkaa Leilaa paremmin. Sisko soveltuu rehukäyttöön.

5 ALKUPERÄ JA JALOSTUKSEN VAIHEET Siskokaura (Jo 6) periytyy' risteytyksestä Ryhti x Pol. Vuonna 968 kasvinjalostuslaitoksen koekentällä Jokioisissa on tehty risteytys Jo 79 x Pol. Jo 79 on saanut vuonna 97 nimen Ryhti. Pol on norjalainen lajike. Fisukupolvi on kasvatettu vuonna 969 kasvihuoneessa. Fsukupolvi on kasvatettu vuonna 97 kasvinjalostuslaitoksen koekentällä paririvikasvatuksena. Seuraavia sulkupolvia FF8 on kasvatettu kasvinjalostuslaitoksen koekentällä m:n ruuduilla vuosina Vuonna 977 F9sukupolvea edustava jälkeläistö on kasvanut myös Keski Pohjanmaan tutkimusasemalla nykyisin lakkautetulla Toholammin koepaikalla. Siellä on tehty yksilövalinta, joka on Siskokaura. Valittu yksilö on vuonna 978 kasvanut linjarivinä kasvinjalostuslaitoksen koekentällä. Vuonna 98 tämä linja on otettu kerranteelliseen kokeeseen ja se on saanut linjanumeron Jo 6. Jo 6 kauran jalostus on tapahtunut lähinnä ns. bulkmenetelmää käyttäen. SISKOKAURAN MORFOLOGIA Valtion siementarkastuslaitos on laatinut lajikekuvauksen Siskokaurasta (Jo 6). Se poikkeaa morfologialtaan Suomessa viljelyssä olevista kauralajikkeista (Liite ). TESTAUS LAJIKEKOKEISSA Testaus kotimaassa Lajikekokeet, joissa Jo 6 linjaa (Siskoa) on testattu, on perustettu käyttäen COCHRANin ja COxin (957) esittämiä koemalleja. Kokeissa on ollut kenannetta. Jo 6 linja oli ensimmäisen kerran kerranteellisessa kokeessa vuonna 98 (Taulukko ). Koe kuitenkin epäonnistui korkean typpilannoituksen ja runsaiden sateiden vuoksi. Koe puitiin, mutta koetulokset katsottiin epäluotettaviksi, joten luotettavia tuloksia ei ole ko. vuodelta. Vuonna 985 Jo 6 linja oli edelleen jalostajan kokeessa kasvinjalostuslaitoksella Jokioisissa. Vuonna 986 Jo 6 linja oli kokeissa kasvinjalostuslaitoksella Jokioisissa ja PohjoisPohjanmaan tutkimusasemalla Ruukissa. Vuosina 9879 Jo 6 linja on ollut virallisissa lajikekokeissa virallisten lajikekokeiden koepaikoilla. Vuonna 99 Jo 6 linja oli virallisessa lajikekokeessa kasvinjalostuslaitoksella Jokioisissa sekä jalostajan kokeessa PohjoisPohjanmaan, EteläPohjanmaan ja Karjalan tutkimusasemalla sekä Laukaan tutkimus ja valiotaimiasemalla. Vuonna 99 Jo 6 linja oli virallisessa lajikekokeessa kasvinjalostuslaitoksella. Kainuun tutkimusasemalla Jo 6 linja on ollut neuvonnallisessa kokeessa vuosina 989 ja 99. Virallisista lajikekokeista on Jo 6 linjasta yhteensä 7 koetulosta. Näistä vuosien 99 ja 99 kaksi kasvinjalostuslaitoksen koetulosta on esitetty jalostajan kokeiden yhteydessä. Testaus ulkomailla Jo 6 linja (Sisko) on ollut Norjassa virallisissa lajikekokeissa vuodesta 99 lähtien. Kanadassa se oli kokeissa vuonna 99. LAATUM ÄÄRITYKSET Kuoripitoisuudet on määritetty tutkimusasemilla jalostuskokeista ja virallisista lajikekokeista kuorimalla 5 g jyviä käsin ja punnitsemalla kuorten ja ytimien osuudet. Kasvinjalostuslaitoksen kokeista vuosina kuoripitoisuus on määritetty paineilmaa käyttävällä BT59kuorimakoneella. Koneella on kuorittu x 5 g näytettä ja kuoret ja ytimet on punnittu erikseen. Kone

6 kuorinta antaa jonkin verran korkeampia kuoripitoisuustuloksia kuin käsinkuorinta. Erityisesti pienisiemenisistä lajikkeista tulee korkeita kuoripitoisuustuloksia. Osa ytimistä saattaa murskautua kuorimassan joukkoon. Muina vuosina kuoripitoisuudet on tehty käsinkuorintaa käyttäen. Valkuaispitoisuudet on määritetty NlRmenetelmään (near infrared reflectance) perustuvalla Technicon InfraAlyzer laitteella. Laite on kalibroitu Kjeldahlmenetelmällä. Virallisten lajikekokeiden määritykset on tehty Maatalouden tutkimuskeskuksen keskuslaboratoriossa ja jalostuskokeiden ja kasvinjalostuslaitoksen kaikkien lajikekokeiden määritykset kasvinjalostuslaitoksena. Öljypitoisuudet on määritetty NIRmenetelmään perustuvalla Technicon InfraAlyzer laitteella kuorineen jauhetuista näytteistä. Laite on kalibroitu NMRmenetelmään (nuclear magnetic resonance) perustuvalla Newport Analyzer Magnet Type laitteella. Laite on kalibroitu 6,9 gramman rypsiöljyampullilla antamaan öljypitoisuudeksi, %. Kauranäytteet kuivataan yön yli 5 C lämpötilassa lämpökaapissa. 5 gramman kuivattujen näytteiden öljypitoisuudet on mitattu NMRlaitteella. Laite mittaa kaiken myös uuttumattoman öljyn, joten se antaa hiukan korkeampia öljypitoisuustuloksia kuin uuttamalla määrittäen. Öljyn rasvahappokoostumus on määritetty aikaisemmin esitetyllä tavalla (SAASTAMOINEN et al. 989). Raakakuitupitoisuudet on tehty kuorineen jauhetuista näytteistä Technicon InfraAlyzer laitteella, joka on kalibroitu Tecatorin Fibertec System Mlaitteella tehdyillä kuitupitoisuustuloksilla (Tecator 978). Kalibroinnissa on käytetty sekä kuorellisia että kuorettomia kauralajikkeita ja linjoja. Kalibrointi ei ilmeisesti anna kovin hyviä tuloksia kuorellisia kauroja keskenään vertailtaessa. 8glukaanipitoisuudet on määritetty MCCLEARYin ja GLENNIEHOLMESin (985) menetelmää käyttäen vuosien 988 ja 989 kokeiden näytteet keskuslaboratoriossa ja vuosien 99 ja 99 näytteet kasvinjalostuslaitoksella. Fytiinihappopitoisuudet on määritetty käyttäen PLAAmin ja KUMPULAISEN (99) menetelmää. KOETULOSTEN LASKENTA Yksittäisten kotimaassa järjestettyjen lajikekokeiden satotulokset on laskettu COCHRANin ja COXin (957) esittämällä tavalla. Satotulokset on laskettu 5 prosentin kosteudelle. Yksittäisten kokeiden havaintotulokset ovat eri kerranteilta tehtyjen havaintojen keskiarvoja. Siskokauran (Jo 6) menestymistä muihin lajikkeisiin verrattuna on laskettu samoissa kokeissa olleiden koejäsenten kesidarvolaskennalla ja käyttämällä tilastollisen luotettavuuden testaulcseen parillista ttestiä (SPSS 986). Virallisten lajikekokeiden laskennassa on käytetty viljelyvyöhykesuositusta: laskenta on tehty vain niiltä vyöhykkeiltä (Liite ), joille ko. lajiketta suositellaan. Käytetty vyöhykesuositus laskennassa on ollut seuraava: viljelyvyöhyke Hjan Vouti Leila Nasta Pol Puhti Ryhti

7 Salo Sisko Svea Veli Virma Yty Jalostuskokeiden laskennassa ei ole käytetty vyöhykesuositusta. Lisäksi tulokset on laskettu viljelyvyöhykkeittäin. Satotulokset on laskettu myös maalajeittain ja koepaikoittain. Öljy, raalcakuitu, glukaani ja fytiinihappopitoisuuksien sekä rasvahappokoostumuksen laskennassa ei ole otettu huomioon viljelyvyöhykesuositusta. TULOKSET VILJELY JA KÄYTTÖOMINAISUUKSISTA Kasvuaika Siskokaura (Jo 6) on aikainen jaloste. Sen kasvuaika on ollut virallisissa lajikekokeissa sama tai hiukan lyhyempi kuin Velin (Taulukko ). Leila on ollut tasan yhtä päivää aikaisempi. Muut lajikkeet ovat olleet myöhäisempiä. Nasta on ollut päivää, Yty päivää, Svea 5 päivää, Puhti, Salo ja Virma 6 päivää, Hankkijan Vouti 7 päivää ja Ryhti 9 päivää myöhäisempiä kuin Sisko. Lajikekokeissa on ollut vaihtelua kasvuajan suhteen. Monissa kokeissa Sisko on ollut selvästi Veliä aikaisempi. Jalostuskokeissa Sisko on ollut jonkin verran aikaisempi kuin virallisissa lajikekokeissa (Taulukko ). Se on ollut tilastollisesti merkitsevästi aikaisempi kuin Veli. Siskokaura on ollut päivää Veliä ja Leilaa aikaisempi. Samalla se on ollut päivää Nastaa ja Ryhtiä, 7 päivää Puhtia ja Ytyä ja päivää Saloa ja Virmaa aikaisempi. Pol on ollut päivää aikaisempi kuin Sisko LEILA SISKO VELI NASTA YTY PUHTI VIRMA SALO RYHTI Kuva. Siskokauran (Jo 6) lakoprosentti suhteessa muihin lajikkeisiin virallisissa lajikekokeissa v (Lajikkeet kasvuaikajärjestyksessä.)

8 5 Taulukko. Siskokauran (Jo 6) testaus lajikekokeissa Koepaikka Vuosi Yhteensä Kasvinjalostuslaitos (KJL) (x) x x lx lx () Kasvinviljelyn tutkimusala (KVA) LounaisSuomen tutkimusasema (LOU) Satakunnan tutkimusasema (SAT) Anjalankosken koepaikka (AKP) 6 Hämeen tutkimusasema (HÄM) EteläSavon tutkimusasema (ESA) PohjoisSavon tutkimusasema (PSA) Laukaan tutkimus ja valiotaimiasema (LAU) x 9 EteläPohjanmaan tutkimusasema (EPO) x 9 Karjalan tutkimusasema (KAR) PohjoisPohjanmaan tutkimusasema (PPO) x x x Kainuun tutkimusasema (KAI) Sokerijuurikkaan tutkimuskeskus (SJT) Kryhmän opetus ja koetila (HAH) Hankkijan/Anttilan kasvinjalostuslaitos, Anttilan koetila (ANT). virallisia kokeita jalostajan kokeita yhteensä () () x = jalostajankoe; * = neuvonnallinen lajikekoe;, = virallinen låjikekoe; = virallista lajikekoetta eri maalajeilla

9 Kuoreton sato cc ( N ) N C) * ON * O O, * O<( ). < < ri rr,,,,i, i CO Cr N tf) N ) LO C,) N N rr) N N zt (O o ) ) ) ) N CO o N N ), ) ) ( ) * *. cn. N,( ) ) N N CO... CO." '" N 'M" `" N CO ) ),I Cr) " Cr) CO N 'J N,I N CO ' '(, N N '( N ) O., < ' N, r rl c ) c cr). CO CO ( CO CO C\I z" (n ) ( ) c cr) N N N N N ') * (')(O ("V )... cn.. co y ) N N 'I" N N ON ) ) ) ) ) < < r ri ) ),)". ero. ") boj.7 E. w w r > ) )' s o S () ) ) ) N CO (. () N N s ') ( ) ). C'. LO." LO LI) '() '' Ltr)n (OLO ) ( CO ) ) ( u) '" LO * *." ("LI ) ), CO Cr) CO (V a) ) cc) CM S (n..... cn cki on ) cc) (\.) en cn ) CO N ri rl r LO rl rl r rl 'r rl rl ' ', * N '"....,HM )C') (V N LO." CO LO rilolo ) NO N N N cy) CO r,i ') Lr). LO ) * * * ') ( N. N r NO') ),, N,. N rl T zr co un a), Ln on o in cn,i c i cn cn ( ( c,) < ) ) (' N ( ) ), CO i n e n..zr ( ) N,;, ('. () ) N cn OD ( N..... Cc) Cl" ('C')d d CO L, r Cr) cn,; ( () N N Cr) (OLO.) * ) co o. co od < zl. rn c;. S N CO ( ) cn kr) cr) cr) cn cn c) LOON N d,z" N N )) '7 s7 ( ( ( c) ((,)O. cr N '( ' ) N, (OLOLC) N N CV ( (. ( (N., (.( ) S ) CO ei ) ) () ) ( S N N N ) CO V) ) r ri * s c) N ( CO Lr) cm.) co,:t. un s co a) N. N 'I' N CO C co (. (..j ( cr ) t... ( () a) cin ), r o ( ).) I o. n o co cr) ( ) a) ( ) ) (n ) o.i < < (. S CO CO S CO CO S,:noDcv NNo), (Q) N" ') (') CV CO N CLI * O' ) ( O' ) ( ) o co o cv,,r.i., ri ri r ricon ONO NOri drico ) )) nd N in cv ) ) N '. ( S N S S CO ( () ( ) ) (.( ( ) ) CO I" si." ) "M ' ) '',. P, al ((l cc M cci M M al ) >,, > ),, ) '. cii.. M..,,),,,, ri Y...Y, rn _w.) ) o..x ) a) P X... U)).. Y )W Y U) rl.x W C X )....YM,.YMCL),I,, O' U.), cd H H >,,, X U) X &).) X CO Z X CO. C. U) Y ( U) X CO CO (. N N ) ON ' ). ri ri r ri ri ONO (( ) ) cn c) CN (OLO o in,,,... cci.ti,..y, ()...Y E..Y w,..y rn c.. )> ei.i r = x cn > on> ' >' Merkitsevyys: ei enää suos ite ltavien lajikke iden luettelossa

10 H o r) o H ON ON ) H ) ) ( ) ) as ca,,i,,, U) C * c)..c H el CD C U).' CO N N N Cr CID CO D CO (.. ".. )r '`d N,; S (c) ct CD O CO ( r Cr ( ( cc) (r) NO),.5 (*) cr) (c) e CO N ( ) CO (r).x *.. * 5, a),;, cc) to Dl (D Di r. 9A,.. ; ) n(, 7 CON NCON CO cn c... N N ci N N ('(Y) t ) Cr) N ) N CO ( () ) (.. N (' ) ) N '7 'O', N CO CO ((Y) ". Ị N CO N N ( (l) ( Cr) Cr) O' CO N ) Zt ) Cr) CO.(" tn cct ( ) () (...(' /' LD ta ('(Y) N ) LO ). ) ) ) ) a),c ) ( C CO CO CO Cr CO N CID CID CO ) CO ) (OLI) cr) u) N O c.c) (' ) cid () CO CO N o c i ( CD CO CO N ('( CO ( ( CO CV LI) r H ct C L' Cr) Cr) CO ri ri tf) co ta () cr) S ) ) LO LO (f) 7 d Cr) C' 'zr d N tr) tn cc) o o tr) CD C \I () tn cd. b ' CV N c l ) CO ((i) * ) N 'I' ) ) CO Lf) Cr), i.7 c i ) H.7 H ) ) ) cr) N CO, CO CO ) ) ('J oi ) ) E c) (J( ( ) ),d CO ) ( CO ) ) C'JCON CO ) ) ) ) ) CO ) CY) ( H ) L"' ui o (. H o ( ) ) LO ) cv (f) (' (Y) ( () c ( CV ) N CO CO ( N ) (5(Y) ON H Lt) * * : CO Cr cr) ( CO ) CO CO CI) )r ( ),.. ) ),t Li) ty) ( () CM CO ).) LI) `Cr (') 5 cr) NH zr ( cv (D cr) st cr) *.7 ) ( ON ) ) ) ) ) H H H H H,I ri ri cd dl cd dl. af (Ci cd ) ) H ) ) ) H.) ) i cd r 8 ri.., ri. /O cd _X ri X.Y (I)..Y P.Y, W...X...Y ri.. U) oi Y ta ) X w...i X rn...x (I).X ( i..x u) H..I (I).. cd I r >, ri (', Cr) 7 cf) Z X (. x U)., CO IX (I)() co> () 5 ) ) ) ti) sct.7 ) ( ct ) OLO ) Cr) Cl. CO ra cr) ri dl (. ' O CO O' ) C \ I Cr N () ) ) '( E (I) >,. ) > = e i enää suositeltavien lajikkeiden luettelossa Merkitsevyys: *p <.5; **p <.; ***p <.

11 8 Korsi Siskokaura on melko pitkä, mutta hyvin lujakortinen jaloste (Taulukko, Kuva ). Virallisissa lajikekokeissa Siskokaura on ollut lujakortisin aikainen jaloste. Veli ja Leila ovat lakoutuneet tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin Sisko. Velin ja Leilan lako% on ollut 7 %yksikköä korkeampi kuin Siskon. Myös Nasta on lakoutunut keskimäärin %yksikköä enemmän. Ero Nastaan ei ole kuitenkaan tilastollisesti merkitsevä. Myöhäisemmistä lajikkeista Hankkijan Vouti ja Yty ovat olleet merkitsevästi heikkokortisempia kuin Sisko (Taulukko ). Myös Puhti, Ryhti ja Svea ovat lakoutuneet keskimäärin enemmän kuin Siskokatuu. Ainoastaan Salo ja Virma ovat olleet vähemmän lakoutuvia kuin Siskokaura. Ne ovat kuitenkin lyhytkortisempia kuin Sisko. Siskokaura on melko pitkäkortinen. Se on ollut cm lyhyempi kuin Veli ja samalla cm Nastaa ja cm Leilaa pidempi (Taulukko ). Myöhäisistä lajikkeista Hankkijan Vouti on ollut cm pidempi, Puhti 9 cm, Ryhti cm sekä Svea ja Yty cm pidempiä. Virma on ollut cm ja Salo cm lyhyempiä. Jalostajan kokeissa Siskokaura on ollut varsin lujakortinen. Se on ollut merkitsevästi lujakortisempi kuin Veli (Taulukko ). Myös Pol, Puhti, Ryhti, Virma ja Yty ovat lakoutuneet enemmän kuin Sisko. Nasta ja Salo ovat lakoutuneet vähemmän kuin Siskokaura. Sato Siskokaura on satoisa jaloste. Se on ollut virallisissa lajikekokeissa yhtä satoisa. kuin Leila ja %:n Veliä ja Nastaa satoisampi (Taulukko, Kuva ). Ainoastaan myöhäisemmät lajikkeet ovat 67 kg/ha=, 8 6 LEILA SISKO VELI NASTA YTY PUHTI VIRMA SALO RYHTI Kuva. Siskokauran (Jo 6) satoisuus suhteessa muihin lajikkeislin virallisissa lajikekokeissa v (Lajikkeet kasvuaikajärjestyksessä.)

12 9 olleet Siskokauraa satoisampia. Hankkijan Vouti ja Puhti ovat olleet %, Ryhti %, Virma 7 %, Salo 8 % ja Yty % satoisampia kuin Sisko. Ne ovat kuitenkin huomattavasti Siskokauraa myöhäisempiä. Jalostajan kokeissa Siskokaura on ollut tilastollisesti merkitsevästi satoisampi kuin Nasta ja Pol ylittäen Nastan 8 %:lla ja Polin %:a sadossa (Taulukko ). Samalla se on ollut % Veliä ja % Ryhtiä satoisampi. Menestyminen eri viljelyvyöhykkeillä Siskokaura on menestynyt hyvin eri viljelyvyöhykkeillä. I viljelyvyöhykkeellä virallisissa lajikekokeissa se on ollut yhtä satoisa kuin Veli ja % Nastaa satoisampi (Taulukko, Liite ). Leila on ollut keskimäärin % satoisampi, mutta ero ei ole ollut tilastollisesti merkitsevä. viljelyvyöhykkeellä Siskokauran kasvuaika on ollut sama kuin Leilan ja Velin ja samalla Sisko on ollut päivää Nastaa aikaisempi. Sisko on ollut niitä lujakortisempi. II viljelyvyöhykkeellä Siskokaura on ollut virallissa lajikekokeissa % satoisampi kuin Veli sekä % Leilaa ja % Nastaa satoisampi (Taulukko 5). Veli on ollut päivää ja Nasta 6 päivää Siskokauraa myöhäisempiä sekä Leila on ollut päivää Siskoa aikaisempi. Veli on lakoutunut keskimäärin %yksikköä, Leila %yksikköä ja Nasta %yksikköä enemmän kuin Sisko. Jalostajan kokeissa Sisko on ollut II viljelyvyöhykkeellä satoisampi kuin Nasta, Pol, Puhti, Ryhti, Veli ja Virma (Taulukko 5). Samalla se on ollut päivää Veliä ja päivää Leilaa aikaisempi eron Veliin ollessa tilastollisesti merkitsevä. Se on ollut myös lujakortinen. Ainoastaan Salo on ollut jonkin verran lujakortisempi. III viljelyvyöhykkeellä Siskokaura on ollut yhtä satoisa kuin Leila (Taulukko 6). Veli on ollut % Siskoa satoisampi. UI viljelyvyöhykkeellä ainoastaan Yty on ollut merkitsevästi Siskokauraa satoisampi. Puhti on ylittänyt Siskon sadossa ainoastaan %:a, Salo %:a ja Virma %:a. Leila on ollut päivää aikaisempi ja Velin kasvuaika on ollut sama kuin Siskon. Sisko on ollut Leilaa ja Veliä lujakortisempi. Jalostajan kokeissa III viljelyvöhykkeellä Sisko on ollut yhtä satoisa kuin Veli (Taulukko 6). Puhti on ollut % satoisampi ja Yty 5 % satoisampi kuin Sisko. Siskokaura on ollut päivää Veliä, päivää Ytyä ja 8 päivää Puhtia aikaisempi. Sisko on ollut lujakortisempi kuin Puhti ja Yty. Velin lako% on ollut %yksikköä alhaisempi kuin Siskon. IV viljelyvöhykkeellä Siskokaura on ollut virallisissa lajikekokeissa yhtä satoisa kuin Veli (Taulukko 7). Leila on ylittänyt Siskon sadontuotannossa %:a. Samalla Leila on kuitenkin ollut erittäin merkitsevästi heikkokortisempi. Leila on lakoutunut kaksi kertaa enemmän kuin Sisko ja Veli on lakoutunut IV viljelyvyöhykkeellä %yksikköä enemmän. Siskokauralla on ollut sama kasvuaika kuin Velillä ja Leila on ollut päivää aikaisempi. Jalostuskokeissa Sisko on ollut IV viljelyvöhykkeellä tilastollisesti merkitsevästi satoisampi kuin Veli voittaen sen %:a sadontuotannossa (Taulukko 7). Samalla se on ollut 9 % Puhtia ja % Polia satoisampi. Sisko on ollut päivää Veliä ja päivää Puhtia aikaisempi. Veli on lakoutunut keskimäärin %yksikköä vähemmän ja Puhti 7 %yksikköä enemmän kuin Siskokaura.

13 Taulu kko. menestyminen Iv ilj elyvyöhykkee llä vira llis issa laj ike kokeissa tto cri co e\j ([ > (f) er) (r) en c N ( c ( ') N)H HHOHH cr) H H HHHHH N II * d ) en c d..... en H,HH H N I I I + I I I ( H N c Cr) ( N c H H) H Le) HHHH * H H H * N. CO. H H C) ( N. I H... Cr,,N, H H I + + I I I I + I I * ONNHO ONHOO H Lfl + + I I + Cr). 6) ) C ( N c en c N CO..... C H d en ( l' N H () H en + + I * N C\ ) CO ) ) CO CO I I * N CO L.C) c d" LO 'Sr II) 'Sr CO I CO en H N N H I I + * I, cr) N en ) C d ct d H ( ) H N H H,, H H H H H H d" II cr ) o cd H cn J E (i) u) H (I)»,) (I) ar > (I) P [ID Z ta, fr u)jd>> **p<.; ***p <. Merkitsevyys:

14 virallinen lajike koe) II (jk = jalostuskoe, vk u) 6 cr) N (. cr) ) c H H H Cr) H t` Cr Cr CO H a) n:) (7) ) ui c * ct c cr) cr) til.i. N N. N.... N I * N N N c N H cr) cn c cn Li,,a N N H. N I I I + I + ( ) Cr) LA : en o o o ri r I ( ( in o cr) Li) in (r) a) N cl) ) ) cn o co o (. H * UI (. c (I) Cr) ) ) N cr) 9 W. (),, I + + I +..Y,I * CO it).i, ( N >.. (,; H I + I + +.I N 'i,f) N N ul cr) rt.i X a) N N i > I I + I + I + I.. H DO * Z (.7. (. c)).. CO X (C) ) N.(;) N..). ',7 + I + I I * * : c I N N. in cn tn. X c H H co Cr) CO cn,. ( >, Cr) + + I I Y * x Q. * >) 'b *..,:i. (C) H cn,z7 7 in in UI cr) : X.. >5 ) ( N cr) (r) ) c) (i) > (r) I + >., * CO tr),i.i Cr) N cr) z: ( H ) I. I +. + I +. > )., E. (' ) H ( () In N ) + I + + c c (. H ( N ().i (. ) C C\ CO N, Cr I ;I' CO CO co + I N N Cr) ( cr) I I CO H n N (. (' I H I + cl) Cl) tn E. > U) X X * CO ct 'cr CO ) (V ) cc".) al (. (' ) ) ) ) ri Cr II C I CID a) CO (D ) ) Cr) ) CO ( ).) > ( X C H ) ) E W... >5. ( 7 85 o. ) Cl) Z.. c > >

15 (jk = jalostuskoe, vk = virallinen lajikekoe ) Ei U),X ( (. ) CO '' ( ( c >.I ) ) a).i.(z ) t ri e ) ". N II tin 5,.... U" ( ) N ( ''') CO. ti. b el II * N N ti N CO u") N... ( CU C) CD O > CU + +III I 5 bk * 9 b X '7 ('') N,) CU I I * X ) ) N ) ) LC) N ('J > ( CO ) ) ).. r II X r Cr cb C) CJ u tb b ) ;" X U) I i II." ()C.... X ) > tt I I + :" N.*** * N stf ) N C N N x tr) N. > N u") + I J+. " b Z X N N 9 N X ' N N N I + I C) c cm u) el t )N. ul cu CD up c) c b t ( > cu ed u) N." if) szt LI) + + * N c» N r in cri + + I + cri co N. N c ( ( (\J ) N a Cr> C» " :" N CO N N r cr LC) szt NON " N N Cr) s (..rr. [I' u) r u") cl cl II ) rel ) tu.y C +I (i) (tl.d + ) II E..U) > suositeltavien lajikkeiden luettelossa v) C) cm Taulukko a) N N u). t II c) u) uy t ( ) c» tn cu tt, crt." I + (D N. co.. cf) N + N ) UI ( ' N < qi II o) ''O ( CO N CO ) ) II co )) N cr) C) + c N.. (r) cr). r t N cf) tn." ++ N " e cy) ) ) I + I N CM CO..I ( ) + I + b N Cr) Nl zr. cr I ++ > ( N E i.,) cf) N : I + al X *.Y > CO ) N Zt +I + ri.i...x >.. ( > *,) * UI ) co ;..I i *6 E. N tri cr) TI N (r) N N I ( (( )N C) N t 'Cr II * Cr) NO ).. (n CO cn ) ( UI II af ) ( tb X.).).u) z.a/i 7>I 7; = ei enää suositeltavien lajikkeiden luettelossa Mer k itsevyys: *p <.5; **p <.; ***p<.

16 Taulukko 8. Siskokauran (Jo 6) menestyminen eri maalajeilla virallisissa lajikekokeissa Kark.kiv. maat Savet ja hiesut Liejusavi Multamaat Turvemaat Sisko Hjan Vouti Leila Nasta Puhti Ryhti = = * 6 = = = Salo Svea Veli Virma Yty 5 6 7*** 98 7* 8* ** *** *** * 5 7* = ei enää suositeltavien lajikkeiden luettelossa Merkitsevyys: *p<.; **p <.; ***p <. Taulukko 9. Siskokauran (Jo 6) menestyminen jalostuskokeissa eri maalajeilla Kark.kiv. maat Savet ja hiesut Liejusavi Multamaat Turpeet Sisko = = = = = Leila _ Nasa Pol Puhti Ryhti 9 9 _ 86 Salo Veli Virma 88 Yty 5 6 = ei enää suositeltavien lajikkeiden luettelossa

17 Sato eri maalajeilla Siskokaura on menestynyt virallisissa lajikekokeissa hyvin eri maalajeilla (Taulukko 8). Parhaiten se on menestynyt muihin aikaisiin lajikkeisiin verrattuna karkeilla kivennäismailla, savi ja hiesu sekä multamailla (Taulukko 8). Karkeilla kivennäismailla se on ollut % Veliä, % Leilaa ja % Nastaa satoisampi. Savi ja hiesumailla se on ollut % Veliä, % Leilaa ja % Nastaa satoisampi. Multamailla Sisko on ollut yhtä satoisa kuin Leila. Veli on ollut multamailla % ja Nasta % satoisampia. Turv la Leila ja Veli ovat olleet Siskoa satoisampia. Sisko on menestynyt kuitenkin turv la hyvin verrattuna myöhäisiin lajikkeisiin. Jalostuskokeissa Siskokaura on menestynyt hyvin karkeilla kivennäismailla, savi ja hiesumailla, liejusavella sekä multamailla (Taulukko 9). Ainoastaan turv la Puhti on ylittänyt Siskon %:lla ja Veli %:a sadontuotannossa. Sato eri vuosina Siskokaura on menestynyt virallisissa lajikekokeissa hyvin eri vuosina (Taulukko ). Parhaiten se on menestynyt vuosina 987, 988 ja 99. Erityisen kylmänä vuonna 987 mikään lajike ei Taulukko. Siskokauran (Jo 6) menestyminen virallisissa lajikekokeissa eri vuosina 987 kok, kg/ha Sisko Hjan Vouti Leila Nasta Puhti Ryhti Salo Svea Veli Virma Yty = = ** 98 9* 7 5* 9* = 6* 5 *** 7 6*** * 6* *** 6*** = ** *** 97* 8*** 8*. ei enää suosi.teltavien lajikkeiden luettelossa Merkitsevyys: *p<.5; **p <.; ***p<. ole ollut merkitsevästi Siskokauraa satoisampi. Se on ollut yhtä satoisa kuin Veli ja Salo ja % Hankkijan Voutia, % Nastaa ja Ytyä, % Puhtia, % Ryhtiä ja 6 % Sveaa satoisampi. Ainoastaan Leila ( %) ja Virma (5 %) ovat ylittäneet Siskon sadontuotannossa. Vuosina 988 ja 99 Sisko on ollut merkitsevästi satoisampi kuin Veli ylittäen Velin vuonna %:a ja 99 %:a sadontuotannossa. Vuonna 988 Sisko on ylittänyt Leilan sadontuotannossa %:a ja vuonna 99 %:a. Vuonna 989 Siskokauran satoisuus on ollut alhaisempi kuin muiden lajikkeiden. Vuonna 989 toimitettiin virallisiin lajikekokeisiin kylmänä vuonna 987 tuotettua hyvin kevyttä ja pienisiemenistä kylvösiementä. Siskokauran heikko menestyminen vuonna 989 saattaa johtua ainakin osittain heikosta kylvösiemenestä.

18 5 b cr) H o o cor ( OOHI I H I, in II < HI IH I HH I Cj bl) ) H ( ) c LI) ) (. CO H ) c ) ) c ) ) CO H LI) II., LO HHL menestyminen jalostuskokeissa eri vuosina Taulukko. b H CO b: c H cti H ) CO H LO öl) ) H ajoi I I ) H < CO II I I ) I I cj IN I IN I I ( < N I I ) I I CO I H Nv < C\J II dl LO N N co N NO I ) ) ) ) H I < H ( II IHHH < ( c) ) c ) ) I ) I I NH II c\j ihnn I () N H CO ) II I H H I H I ai P E (/), () cd H P cid P.. fg > > enää suositeltavien lajikke iden luettelossa Merkitsevyys:

19 6 Taulukko. Siskon (Jo 6) sato koepaikoittain 9879, viralliset kokeet (vyöhyke I) AKP LOU SAT ANT SJT Sisko Hjan Vouti Leila Nasta Puhti Ryhti = 5 7 = 7 6* 6 8* 985 = 5 67 = = 6 7 Salo Svea Veli Virma Yty * = ei enää suositeltavien lajikkeiden luettelossa Merkitsevyys: *p <.5 Taulukko. Siskon (Jo 6) sato koepaikoittain 9879, viralliset kokeet (vyöhyke II) KVA KJL ESA HÄM HAH Sisko Hjan Vouti Leila Nasta Puhti Ryhti 687 = = 97 8 = = = Salo Svea Veli Virma Yty ** 7 9 9* = ei enää suositeltavien lajikkeiden luettelossa Merkitsevyys: *p <.5; **p <.

20 7 Jalostuskokeissa Sisko on menestynyt erityisesti vuosina 986 ja 99 (Taulukko ). Vuonna 986 Sisko on ollut % Veliä satoisampi. Vuonna 99 ainoastaan Yty on ollut % satoisampi kuin Sisko. Menestyminen eri koepaikoilla Siskokauran menestyminen virallisissa lajikekokeissa eri koepaikoilla I viljelyvyöykkeellä on esitetty Taulukossa. Siskokaura on ollut Veliä satoisampi Anttilan koetilalla Hyrylässä ja Sokerijuurikkaan tutkimusasemalla. Sisko on ollut Leilaa % satoisampi Anttilan koetilalla ja yhtä satoisa kuin Leila Satakunnan tutkimusasemalla. Siskokaura on menestynyt hyvin useimmilla koepaikoilla II viljelyvyöhykkeellä (Taulukko ). Erityisen hyvin se on menestynyt kasvinjalostuslaitoksella ja kasvinviljelyn tutkimusalalla Jokioisilla ja Kryhmän Hahkialan koetilalla Hauholla. Näillä koepaikoilla Sisko on ollut Veliä ja Leilaa satoisampi. Hämeen tutkimusasemalla Sisko on ollut yhtä satoisa kuin Leila ja 6 % Veliä satoisampi. Ainoastaan EteläSavon tutkimusasemalla Sisko on hävinnyt Velilk ja Leilalle sadontuotannossa. ifi viljelyvyöhykkeellä Sisko on menestynyt etenkin PohjoisSavon tutkimusasemalla (Taulukko ), jossa se on ylittänyt Leilan 7 %:lla ja Velin 5 %:lla sadontuotannossa. Laukaan tutkimus ja valiotaimiasemalla Sisko on ollut % satoisampi kuin Leila ja EteläPohjanmaan tutkimusasemalla yhtä satoisa kuin Leila. EteläPohjanmaalla ja KeskiSuomessa Veli on menestynyt Leilaa ja Siskoa paremmin. Karjalan tutkimusasemalla Siskokaura on ollut % satoisampi kuin Veli häviten kuitenkin sadontuotannossa Leilalle. IV viljelyvyöhykkeellä PohjoisPohjanmaan tutkimusasemalla Sisko on ollut yhtä satoisa kuin Veli häviten samalla %:a sadossa Leilalle (Taulukko 5). Yhteenvetona voidaan sanoa, että Siskokaura on menestynyt hyvin etenkin Ilja III viljelyvyöhykkeen sekä IV viljelyvyöhykkeen koepaikoilla. Jyvä Siskokaura on valkokuorinen pienijyväinen jaloste. Sen siemen on virallisissa lajikekokeissa ollut hiukan isompi kuin Nastan jyvä (Taulukko ). Polkauralla on ollut pienempi jyvä. Siskokauran tuhannen jyvän paino ei ole merkitsevästi eronnut Hankkijan Voudin, Nastan ja Svean tuhannenjyvän painosta virallisissa lajikekokeissa. Muilla lajikkeilla on kookkaampi jyvä. Myös jalostajan kokeissa Siskokauran jyväkoko on ollut jokseenkin sama kuin Nastan (Taulukko ). Polkauralla on ollut merkitsevästi pienempi jyvä. Puhdin, Salon, Velin ja Ytyn jyvä on ollut tilastollisesti merkitsevästi kookkaampi. Hehtolitrapaino Siskokauran hehtolitrapaino on virallisissa lajikekokeissa ollut sama kuin Virman ja Ytyn hehtolitrapaino (Taulukko ). Samalla se on ollut korkeampi kuin Puhdin, Hankkijan Voudin ja Polin hehtolitrapaino. Jalostuskokeissa Siskokauran hehtolitrapaino on ollut tilastollisesti merkitsevästi korkeampi kuin Puhdin ja keskimäärin korkeampi kuin Nastan, Polin, Ryhdin, Virman ja Ytyn hehtolitrapaino (Taulukko ).

21 8 Leilalla, Nastalla, Svealla ja Velillä on ollut virallisissa lajikekokeissa keskimäärin merkitsevästi korkeampi hehtolitrapaino kaikkien kokeiden tulosten perusteella (Taulukko ) sekä I viljelyvyöhykkeellä myös Ryhdin hehtolitrapaino on ollut korkeampi kuin Siskon (Taulukko ). Il ja III viljelyvyöhykkeellä ainoastaan Leilalla ja Velillä on ollut merkitsevästi korkeampi hehtolitrapaino kuin Siskokauralla (Taulukko 5 ja 6). IV viljelyvyöhykkeellä Siskokauran hehtolitrapaino on ollut hiukan parempi kuin Velin ja vain, kg heikompi kuin Leilan (Taulukko 7). Voidaan sanoa, että Sisko kauran hehtolitrapaino nousee suhteessa muihin lajikkeisiin mitä pohjoisemmasta viljelyalueesta on kyse. Se kuvaa sadon yleistä kunnon ja käyttökelpoisuuden paranemista suhteessa muihin lajikkeisiin pohjoisilla viljelyalueilla verrattuna eteläisempiin tuotantoalueisiin. Valkuaispitoisuus ja sato Siskokauran valkuaispitoisuus on ollut virallisissa lajikekokeissa merkitsevästi korkeampi kuin Hankkijan Voudin, Puhdin, Salon, Virman ja Ytyn valkuaispitoisuus (Taulukko ). Ainoastaan Velillä ja Leilalla on ollut merkitsevästi korkeampi valkuaispitoisuus eron Siskoon ollessa, % yksikköä. Nastan valkuaispitoisuus on ollut, %yksikköä korkeampi kuin Siskon. Muilla lajikkeila on ollut alhaisempi valkuaispitoisuus. Siskokaura on tuottanut virallisissa lajikekokeissa keskimäärin korkeampia valkuaissatoja kuin Hankkijan Vouti ja yhtä korkeita valkuaissatoja kuin Salo, Ryhti ja Svea (Taulukko ). Ainoastaan Leila, Virma ja Yty ovat tuottaneet Siskokauraa merkitsevästi korkeampia valkuaissatoja. Jalostuskokeissa Siskokauran valkuaispitoisuus on ollut merkitsevästi korkeampi kuin Salon (Taulukko ). Samalla Siskokaura on tuottanut merkitsevästi korkeampia valkuaissatoja kuin Pol ja Ryhti. Kuoripitoisuus ja kuoreton sato Siskokauran kuoripitoisuus on ollut tilastollisesti merkitsevästi alhaisempi kuin Hankkijan Voudin ja Svean ja alhaisempi kuin Polin kuoripitoisuus virallisissa lajikekokeissa (Taulukko ). Siskokaura ei ole eronnut merkitsevästi kuoripitoisuudeltaan Leilasta, Nastasta ja Ryhdistä. Leilan kuoripitoisuus on ollut, %yksikköä alhaisempi kuin Siskon. Velin kuoripitoisuus on,9 %yksikköä alhaisempi kuin Siskokauran. Puhdin, Salon, Velin, Virman ja Ytyn kuoripitoisuus on ollut merkitsevästi alhaisempi kuin Siskokauran. Veliä lukuun ottamatta lajikkeet ovat kuitenkin selvästi Siskokauraa myöhäisempiä. Jalostuskokeissa Siskokauran kuoripitoisuus on ollut merkitsevästi alhaisempi kuin Nastan ja Polin sekä alhaisempi kuin Leilan (Taulukko ). Siskokauran kuoripitoisuus ei ole korkea siemenkokoon verrattuna. Pienisiemeniseksi jalosteeksi Siskon kuoripitoisuus on melko alhainen. Siskokaura on ohutkuorisempi kuin Leila, koska Leilan kuoripitoisuus on vain vähän alhaisempi, mutta samalla Leilan jyväkoko on suuri. Siskokauran kuorettoman sadon määrä virallisissa lajikekokeissa on ollut yhtä korkea kuin Nastan (Taulukko ). Leila ja Veli ovat tuottaneet % enemmän kuoretonta satoa. Puhti, Salo, Virma ja Yty ovat tuottaneet merkitsevästi enemmän kuoretonta satoa kuin Siskokaura. Ne ovat kuitenkin myöhäisempiä lajikkeita kuin Sisko.

22 9 Taulukko. Siskon (jo 6) sato koepaikoittain 9879,. viralliset kokeet (vyöhyke III) EPO KAR LAU PSA Sisko = = = = Hjan Vouti 9 Leila Puhti Ryhti Salo Svea 6 6 Veli Virma Yty ** 5 = ei enää suositeltavien lajikkeiden luettelossa Merkitsevyys: **p <. Taulukko 5. Siskon (Jo 6) sato koepaikoittain 9879, viralliset kokeet (vyöhyke IV) PPO Sisko 8 98 = Leila 8 Nasta 7 Veli 8

23 Taulukko 6. Siskokauran (Jo 6) öljy ja raakakuitupitoisuus muihin lajikkeisiin verrattuna kasvinjalostuslaitoksen kokeiden ja jalostuskokeiden perusteella vuosina 9859 Lajike Kokeita Öljy Kokeita Raakakuitu kpl kpl Sisko Leila 6 6.6*** 5. Sisko Nasta 7 6.8** Siso Pol 6.* 5. Sisko Puhti 7 6.5*** 9.8 Sisko Ryhti 7 6.9** 9.6 Sisko Salo 6 6.5* Sisko Veli 7 6.***. Sisko Virma 5 6.7* 9. Sisko Yty 9 6.8*** 7. = ei enää suositeltavien lajikkeiden luettelossa Merkitsevyys: *p <.5; **p <.; ***p <.

24 . H. H H H H H H H H H. H H H H NN NH C HCJ NN C HC NN NCO cri I, H 5:(,. CV C.T. CO CO (ON ( ( N( (ON ( ( N N ( ( CO , ) I I P,..... C. > I.. I, Cr),, (r), r cd H. H,) I ui ', H H C \I. C. C, CO,i cri H.C, U,i.... : el H,) (D., CO ) > H ai,, ci en : U t:g,. I,I C. en... UI I 5 I ),,I H >) E H,,) r,. H H : (t) I,. r (. ("Ö (t(. rh H H H H H H H N H H H H H N H (\j " cs) o co co o ( co o Cr NN NN NN NN N('.J NN * N N.. NO.... N. ). N. N. d NO ).. N CO N N N N co o. N N CO ) H N H N dt d d dt dl" dt dt dr dt d d dt d dt dl" d d dt * CO. LO. CO.. OC). CO. CO.. CO. H. CO N ') H. (( (ON dt CO d ( dt ( (O ((Y) (Y)( dr N dt Ln h d N d ( M Cr) (Y) (Y) (Y)( ((Y) CO CO CO C) ((Y) * * o ds H, (Y) o di r ) ds H H H H H H H. H,:i,.. H H H H H H H. H. N N N N N N N N N N N N N N N N (\J * ) H ( * ( ( ) ) ) CO ) (.j..... N N N (. N N NO N( N N N( N N H H H H H H H H H H H,i H H H H H H Taulu kko 7. Siskokauran C «. H H cd H cd ) H. cd ) N CO CO ( ) (( ((Y) N cr) N C \.... ()(T) ((Y) d d (( Cr) CO (Y) (Y) ( ( ( ( dt H H ui ca H., )... ). u), ) cn w., en H E () _ (n, (I) H en r rn,i.i en 5..I C, H ).. H. U),...I CO Z CO _, U)_, H P cn s: ( () u) > u) > u) >,

25 Taulukko 8. Siskokauran (Jo 6) Bglukaani ja fytiinihappopitoisuus muihin lajikkeisiin verrattuna kasvinjalostuslaitoksen kokeiden ja jalostuskokeiden perusteella vuosilta 9889 Lajike Kokeita BGlukaani Kokeita Fytiinihappokpl pitoisuus kpl pitoisuus Sisko.55. Leila.7.5 Sisko.55. Nasta..6 Siso 5.7. Pol 5.*. Sisko 8.6. Puhti Sisko.55. Ryhti.8.97 Sisko.55. Salo.5.97 Sisko 8.6. Veli Sisko.55. Virma.. Sisko 5.7. Yty 5.*.98 = ei enää suositeltavien lajikkeiden luettelossa Merkitsevyys: *p <.5

26 Jalostuskokeissa Siskokaura on tuottanut merkitsevästi enemmän kuoretonta satoa kuin Nasta ja Pol sekä enemmän kuin Puhti, Ryhti, Salo, Veli ja Virma (Taulukko ). Eri viljelyvyöhykkeillä esiintyy eroja Siskokauran kuoripitoisuudessa suhteessa muihin lajikkeisuin. I viljelyvyöhykkeellä Siskokauran kuoripitoisuus on ollut, %yksikköä alhaisempi kuin Leilan ja, %yksikköä korkeampi kuin Velin kuoripitoisuus (Taulukko ). II viljelyvyöhykkeellä sekä Leilan että Velin kuoripitoisuus on ollut alhaisempi kuin Siskokauran (Taulukko 5). III viljelyvyöhykkeellä Siskon kuoripitoisuus on ollut, %yksikköä alhaisempi kuin Leilan ja,8 %yksikköä korkeampi kuin Velin (Taulukko 6). IV viljelyvyöhykkeellä sekä Leilan että Velin kuoripitoisuus on ollut alhaisempi kuin Siskokauran (Taulukko 7). Siskokauran korkea kuoripitoisuus II viljelyvyöhykkeellä saattaa johtua osittain kasvinjalostuslaitoksen konekuorinnan aiheuttamasta virheestä. Konekuorinnassa pienisiemenisten lajikkeiden ydinmassaa saattaa joutua kuorimassan joukkoon ja nostaa kuoripitoisuustulosta käsinkuorintaan verrattuna. Öljypitoisuus ja öljyn rasvahappokoostumus Siskokauran öljypitoisuus on alhainen muihin kauralajikkeisiin verrattuna (Taulukko 6). Kaikilla Suomessa viljelyssä olevilla lajikkeilla on korkeampi öljypitoisuus kuin Siskolla. Siskon öljypitoisuus on ollut %yksikköä alhaisempi kuin Ryhdin, Virman ja Ytyn,,9 %yksikköä alhaisempi kuin Nastan,,8 %yksikköä alhaisempi kuin Leilan ja Puhdin,,7 %yksikköä alhaisempi kuin Salon ja Velin ja, %yksikköä alhaisempi kuin Polin öljypitoisuus. Siskokauran rasvahappokoostumus on jonkin verran poikennut muiden lajikkeiden rasvahappokoostumuksesta (Taulukko 7). Siskokauran rasvahappokoostumukselle on luonteenomaista korkea palmitiinihappopitoisuus, matalahko steariinihappopitoisuus sekä jonkin verran muiden lajikkeiden alapuolella oleva öljyhappopitoisuus ja hiukan muita lajikkeita korkeampi linoleenihappopitoisuus. Siskon linolihappopitoisuus on ollut merkitsevästi korkeampi kuin Velin vastaava pitoisuus. Korkea palmitiinihappopitoisuus lisää öljyn stabiliteettia hapettumista vastaan. Linoleenihappo puolestaan on helposti hapettuva rasvahappo. Öljy, linoli ja linoleenihappo ovat terveellisiä rasvahappoja. Niillä kullakin on yhtä suuri veren kolesterolipitoisuutta alentava vaikutus (CHAN et al. 99). Linoleenihapon haittana on kuitenkin sen epästabiilius. Linoleenihappopitoisuus kauraöljyssä on kuitenkin hyvin alhainen tavallisesti käytettyihin ruokaöljyihin verrattuna. Siskokatuu ei eroa kovinkaan paljon muista lajikkeista öljy, linoli ja linoleenihapon yhteismäärän suhteen. Ero on pienimmillään, %yksikköä Siskon ja Ytyn välillä ja suurimmillaan, %yksikköä Siskon ja Polin välillä. Alhaisesta öljypitoisuudesta on tiettyä etua joidenkin eläinten ruokinnassa. Nautojen ruokinnassa liiallinen öljy saattaa häiritä pötsin mikrobitoimintaa. Lisäksi rehun liian korkea öljypitoisuus voi heikentää lihan laatua. Tämä ilmiö on erityisesti havaittu lihotussikojen ruokinnassa. Lypsylehmien ruokinnassa suositellaan nykyisin rehukauran ja rehuohran suhdetta :. Siskokaura mahdollistaa jonkin verran korkeamman kauran käytön ruokinnassa. Raakakuitu, Bglukaani ja fytiinihappopitoisuus Siskokauran raakakuitupitoisuus on ollut keskitasoa (Taulukko 6). Tilastollisesti merkitseviä eroja muihin lajikkeisiin verrattuna ei ollut. Siskon raakakuitupitoisuus oli keskimäärin sama kuin Leilan ja Ryhdin, sekä keskimäärin alhaisempi kuin Nastan, Polin ja Velin raakakuitupitoisuus. Puhdin, Salon, Virman ja Ytyn raakakuitupitoisuus oli jonkin verran alhaisempi kuin Siskon. Tulokset ovat samansuuntaiset kuin kuoripitoisuustulokset.

27 Siskokauran Bglukaanipitoisuus on melko alhainen (Taulukko 8). Siskon Bglukaanipitoisuus on kahdeksan koetuloksen keskiarvona ollut,6 %. Se on ollut tilastollisesti merkitsevästi alhaisempi kuin Ytyn ja tilastollisesti merkitsevästi korkeampi kuin Polin glukaanipitoisuus. Ero Ytyyn on ollut,6 %yksikköä ja ero Poliin,7 %yksikköä. Muilla lajikkeilla on ollut keskimäärin korkeampi Bglulcaanipitoisuus. Siskokauran melko alhainen Bglukaanipitoisuus parantaa sen käyttöarvoa yksimahaisten eläinten rehuna, koska Bglukaani alentaa eläinten kasvua. Siskokauran fytiinihappopitoisuus on ollut kolmen kokeen keskiarvona keskimäärin, %. Sisko ei ole eronnut tilastollisesti merkitsevästi muista lajikkeista fytiinihappopitoisuuden suhteen (Taulukko 8). Polkauralla on ollut jonkin verran korkeampi fytiinihappopitoisuus ja myöhäisemmillä lajikkeilla jonkin verran korkeampi. VILJELYSUOSITUS Siskokauraa suositellaan viljelyyn vyöhykkeille IIIVe. Sisko on rehuviljelyyn sopiva lajike. Erityisesti sitä suositellaan viljelyyn kauran viljelyn pohjoisrajalle sekä muuten heikoille kasvupaikoille, joilla se pienisiemenisenä tuleentuu paremmin kuin isosiemeniset Leila ja Veli. Lisäksi Siskokauraa suositellaan lujakortisimpana aikaisena lajilckeena viljelyyn multa ja turv le, joilla lakoontumisrislci on suuri. Poudanaroille savi ja hiesumaille Sisko melko pitkäkortisena sopii lyhytkortista Leilaa paremmin. KIITOKSET Maa ja metsätalousministeriön projektirahoituksen avulla on tehty Bglukaani ja fytiinihappopitoisuuksien sekä rasvahappokoostumuksien määritykset. KIRJALLISUUS CHAN, J.K., BRUCE, V.M. & McDONALD, B.E. 99. Dietary linolenic acid is as effective as oleic acid and linoleic acid in lowering blood cholesterol in normolipidemic men. Am. J. Clin. Nutr. 5:. COCHRAN, W.G. & Cx, G.M Experimental Designs, nd edn., John Wiley and Sons, New York. PLAAMI, S. & KUMPULAINEN, J. 99. Determination of phytic acid in cereals by ICPAES to determine phosphorus. J. Assoc. Off. Anal. Chem. 7: 6. McCLEARY, B.V. & GLENNIEHOLMES, M Enzymic quantification of ()()BDglucan in barley and malt. J. Inst. Brew. 9: SAASTAMOINEN, M., KUMPULAINEN, J. & NUMMELA, S Genetic and environmental variation in oil content and fatty acid composition of oats. Cereal Chem. 66: 96. SPSS Inc SPSSx User's Guide.nd edn., Chicago. TECATOR 978. Tecator Manual. Fibertec System M. Application Note. Sweden.

28 MAATILAHALLITUS LIITE. Valtion siementarkastuslaitos PL LOIMAA..99 JO 6KAURAN LAJIKEKUVA MTTK:n kasvinjalostusosaston kauralinja Jo 6 on ollut Valtion siementarkastuslaitoksen laboratorio ja kenttäkoetarkastuksissa vuosina Näihin tutkimuksiin perustuu seuraava lajikekuvaus. Jalosteen itsenäisyys ja tunnistamismahdollisuudet Lajiketuntomerkit JO 6 kaura poikkeaa havaittavasti muista tuntemistamme kauralajikkeista, joten se voidaan todeta itsenäiseksi jalosteeksi. Kasvusto Korsi Lehdet Röyhy Kale Jyvä Tähkiminen Tuleentuminen oras keskivihreää tummanvihreää, puolipystyä n. cm Veliä lyhyempää; ylin solmu karvaton sekä ylä että alapuolelta keskileveät leveät; lehtilavan reunassa jonkin verran karvoja keskikokoinen, tasapuolinen, pysty; röyhyn pisimmän haaran tyven paisuma melko suuri, karvaton; kaulus lähes avoin härmeetön kuorellinen, pienehkö, vaalea; kapea, keskikorkea, sukkulamainen; vihneitä jonkin verran; kantakarvat lyhyet; liiste keskipitkä, aika liereä; kuorittu jyvä tasaleveä, karvaisuus keskinkertaista; alkio suurehko, pitkänomainen, epäselvästi rajattu; sirkkakilpi melko leveäreunainen, mutta teräväkärkinen päivää ennen Veliä samaan aikaan kuin Veli Va johtaja Va tarkastaja Osmo Ulvinen ce,vj C ""An. Kaarina Paavilainen

29 VILJELY VYÖHYKKEET LIITE.

30 MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUKSEN TIEDOTTEET (Tiedotteet vuosilta 9886 on lueteltu aiempien vuosikertojen numeroissa.) 987 Tiivistehniä MTTK:n tutkimuksista ja julkaisuista p. PALDANIUS, E. Oljen kompostointi erilaisia seosmateriaaleja typpilähteinä käyttäen. 55 p. + liite. LEIVISKÄ, P. & NISSILÄ, R. Säämittauksen tuloksia PohjoisPohjanmaan tutkimusasemalla Ruukissa. p. HAKKOLA, H., HEIKKILÄ, R., RINNE, K. & VUORINEN, M. Odelman typpilannoitus, sängenkorkeus ja niittoaika. 9 p. NIEMELÄ, T. & NIEMELÄINEN,. Kasvualustan tiivistyminen ja nurmikon kuluminen nurmikon stressitekijöinä. Kirjallisuuskatsaus. P.. NIEMELÄ, T. Siirtonurmikon kasvatus ja käyttö. Kirjallisuuskatsaus. P.. LUOMA, S., RAHKO, I. & HAKKOLA, H. Klinankaalin viljelykokeiden tuloksia p. MUSTONEN, L., PULLI, S., RANTANEN,. & MATTILA, L. Virallisten lajikekokeiden tuloksia p. + 9 liitettä. SEPPÄLÄ, R. & KON'FTURI, M. Mallasohran reagointi typpilannoitukseen. P. 66. KUISMA, T. & KONTTURI, M. Typpilannoituksen vaikutus ohralajilckeiden mallastuvuuteen. P. 67. YLIPIETILÄ, M., SÄKÖ, J. & KINNANEN, H. Puuvartisten koristekasvien talvehtiminen talvella p. VUORINEN, M. & TAKALA, M. Porkkanan ja punajuurikkaan sadetus, typpilannoitus ja kalkitus poutivalla hiekkamaalla. p. MULTAMÄKI, K. & KASEVA, A. Kotimaiset lajikkeet. P. 8. Domestic V arieties. P. 97. TUOVINEN, T. Omenakääriäisen ennustemenetelmä. P. 7. Pihlajanmarjakoin ennustemenetelmä. P. 8. MÄKELÄ, K. Peittauksen vaikutus kotimaisen heinänsiemenen itävyyteen, orastuvuuteen ja sienistöön. 5 p. Osa. YLÄRANTA, T. Radioaktiivinen laskeuma ja säteilyvalvonta. P. 7. PAASIKALLIO, A. Radionuklidien siirtyminen viljelykasveihin. P. 86.

31 Osa. KOSSILA, V. Radionuklidien siirtyminen kotieläimiin ja eläintuotteisiln sekä vaikutukset eläinten terveyteen ja tuotantoon. 9 p. RAVANTTI, S. Almatimotei. 8 p. + liitettä. LEHMUSHOVI, A. Ryhmäruusujen lajikekokeet vuosina p. JOKINEN, R. & TÄHTINEN, H. Karkeiden kivennäismaiden ja turvemaiden kuparipitoisuus ja sen vaikutus kauran kasvuun astiakokeessa. P. 7. JOKINEN, R. & TÄHTINEN, H. Maan kuparipitoisuuden ja happamuuden vaikutus kuparilannoituksella saatuihin kauran satotuloksiin. P. 87. JOKINEN, R. & TÄHTINEN, H. Maan phluvun ja kupaiilannoituksen vaikutus kauran hivenravinnepitoisuuksiin. P. 87. JOKINEN, R. & TÄHTINEN, H. Kaura ja ohralajikkeiden herkkyys kuparin puutteelle ja eri kuparimäärillä saadut tulokset. P. 86. JOKINEN, R. & TÄHTINEN, H. Kuparilannoitelajien vertailu astiakokeessa kauralla. P HIIRSALMI, H., JUNNILA, S. & SÄKÖ, J. Ahomansikasta suomalainen viljelylajike. P. 8. HIRSALMI, H., JUNNILA, S. & SÄKÖ, J. Mesimarjan jalostus johtanut tulokseen. P. 9. TALVITIE, H., HIIVOLA, SL. & JÄRVI, A. Satojen ja satovahinkojen arviointitutkimus. 87 p. KEMPPAINEN, R. Punaapilan ymppäys Rhizobiumbakteerilla. Inoculation of red clover by Rhizobium strain..p. LAMPILA, M., VÄÄTÄINEN,. & ALASPÄÄ, M. Korsirehujen vertailu kasvavien ayrshiresonnien ruokinnassa.comparison of forages in the feeding of growing ayrshire bulls. P.. ARONEN, I., HEPOLA, H., ALASPÄÄ, M. & LAMPILA, M. Erisuuruiset väkirehuannokset kasvavien ayrshiresormien olkiruokinnassa. Different levels of concentrate supply in strawbased feeding of growing ayrshire bulls. P. 66. ARONEN, I., ALASPÄÄ, M., HEPOLA, H. & LAMPILA, M. Bentsoehappo säilörehun valmistuksessa. Benzoic acid as silage preservative. P TURTOLA, E. & JAAKKOLA, A. Viljelykasvien vaikutus ravinteiden huuhtoutumiseen savimaasta Jokioisten huuhtoutumiskentällä v p. + liitettä. PIETOLA, L. & ELONEN, P. Peltokasvien sadetus normaalia kosteampina kasvukausina p.. PIETOLA, L. Maan mekaaninen vastus kasvuteldjänä. 9p. + liitettä. 988 Tiivistelmiä MTTK:n tutkimuksista ja julkaisuista p. ANISZEWSKI, T. Puiden, pensaiden ja viljeltävän turvemaan fenologinen tutkimus. Phenological study on the trees, bushes and arable peat land. p. + 5 liitettä.

32 RINNE, SL., HIIVOLA, SL., TALVME, H., SIMOJOKI, R, RINNE, K. & SIPPOLA, J. Viherkesannon vaihtoehdot rukiin viljelyssä. 5 p. JUNNILA, S. Pienannosherbisidit kevätviljoilla Glean DF, Ally DF ja Logran WG. P. 5. Starane M kevätviljojen rikkakasvien torjunnassa. P. 68. Kamilon B ja Kamilon D kevätviljojen rikkakasvien torjunnassa. P. 9. Kevätviljaherbisidit Rikkahävite KH /77, KH /8 ja Ipactril. P.. KIISKINEN, T. 8z. MÄKELÄ, J. Kasviperäisten valkuaisrehujen sulavuus minkillä. Smältbar het av vegetabiliska proteinfodermedel hos mmk. Digestibility of protein feedstuffs derived f rom plants in mmk. P.. KIISKINEN, T., MÄKELÄ, J. & ROUVINEN, K. Eri viljalajien sulavuus minkillä ja siniketulla. Smältbarhet av olika spannmål hos mmk och blåräv. Digestibility of different grains in mmk and blue fox. P.. SIMOJOKI, P. Ohran boorinpuutos. p. + liitettä. SIMOJOKI, P. Lupiinin viljelytekniikka. P., liitettä. EKLUND, E. & SIMOJOKI, P. Yksivuotisen lupiinin nystyräbakteerien eristäminen ja valikoitujen siirroskantojen testaus kenttäolosuhteissa. P.. ANISZEWSKI, T. Kylvöajan vaikutus lupiinin (Lupinus angustifolius L.) siemensatoon Keski ja PohjoisSuomessa. P. 55. ANISZEWSKI, T. Lupiinin siementuotanto Keski ja PohjoisSuomessa. P HÄMÄLÄINEN, I. & ERVIÖ, R. Maaperäkarttaselitys, Jyväskylä. 9p. + liitettä. ERVIÖ, R. & HÄMÄLÄINEN, I. Maaperäkarttaselitys, Lahti. p. + liitettä. TAKALA, M. Palkokasvien biologiasta. 8 p. + 6 taulukkoa. TAKALA, M., TAHVONEN, R. & VUORINEN, M. Väkilannoitus ja "biologiset" viljelymenetelmät perunan, porkkanan ja punajuurikkaan viljelyssä. 6p. MUSTONEN, L., RANTANEN,., IlEMELÄINEN,., PAHICALA, K., KONTTURI, M. & MAT TILA, L. Virallisten lajikekokeiden tuloksia p. + liite. LUNDEN, K. & SÄKö, J. Koristepuiden ja pensaiden talvehtiminen. Talvi 986/ p. + liitettä. SÄKÖ, J. & LUNDEN, K. Talven tuhot hedelmä ja marjatarhoissa. p. RINNE, K. & MÄKELÄ, J. Karitsoiden kasvu laitumella. 8 p. ILOLA, A. Katovuoden 987 kevätviljojen siemenen orastumiskokeet. P. 7. RANTANEN,. & SOLAN'TIE, R. Uusi peltoviljelyn alue ja vyöhykejakoehdotus. P. 8. RAHKONEN, A. & ESALA, M. Kevätviljojen ja öljykasvien kylvöaika. 7p. JUNNILA, S. Perunaherbisidejä tehokkuustarkastuksessa. P. 5. Lehvästön hävitys hemeellä ja öljykasveilla. P. 6.

33 KEMPPAINEN, E. Didinin (disyandiamidi) vaikutus naudan lietelannan tehoon ohran lannoitteena. 5 p. ETTALA, E. & VIRTANEN, E. Ayrshiren, friisiläisen ja suomenkarjan vertailu vasikka ja hiehokaudella säilörehuvilja ja heinäviljaurearuokinnalla. 9 p. PITKÄNEN, J., ELONEN, P., KANGASMÄKI, T., KÖYLIJÄRVI, J., TALVITIE, H., VIRRI, K. & VUORINEN, M. Aurattoman viljelyn vaikutukset kevätviljojen satoon ja laatuun: kuuden koevuoden tulokset. Summary: Effects of ploughless tillage on yield and quality of cereals: results after six years. P. 6. PITKÄNEN, J. Aurattoman viljelyn vaikutukset maan fysikaalisiin ominaisuuksiin ja maan viljavuuteen. Summary: Effects of ploughless tillage on physical and chemical properties of soil. P KÄNKÄNEN, H. & KONTTURI, M. Kylvötiheyden vaikutus lehtityypiltään erilaisten herneiden sadon muodostumiseen. 69p. 989 Tiivistelmiä MTTK:n tutkimuksista. p. MUSTONEN, L., RANTANEN,., NIEMELÄINEN,., PAHKALA, K. & KONTTURI, M. Virallisten lajikekokeiden tuloksia p. + 8 liitettä. VUORINEN, M. Turvemaan kaliumlannoitus. 7 p. TAKALA, M. Saderiskien ja korjuutappioiden vähentämismahdollisuuksista heinänkorjuussa. p. + liitettä. HAKKOLA, H., PULLI, S. & HEIKKILÄ, R. Nunnikasvien siemenseoskokeiden tuloksia. 57 p. HAKKOLA, H. & LUOMA, S. Perunan viljelykokeiden tuloksia p. AFLATUNI, A. & LUOMA, S. Avomaan vihannesten lajikekokeiden tuloksia p. HÄRKÖNEN, M. & MUSTALAHTI, A. Perennojen menestyminen ja kukintaajat Pohjois Suomessa p. + liitettä. RUOTSALAINEN, S. Marjakasvien tervetaimituotanto ja sen merkitys Suomessa. 57 p. UUSIKMAPPÄ, J. Vesistöjen suojaaminen rantapeltojen valumilta. 66 p. Öljykasvien viljelyn edistäminen. Yhteistutkimuksen tuloksia vuosilta p. Toimittanut KATRI PAHICALA. JUHANOJA, S. Juurrutushormonien käyttö vesiviikunan Ficus pumila L. pistokkaiden juurrutuksessa. P. 6. JUHANOJA, S. & PESSALA, T. Vuodenajan vaikutus viherkasvien pistokkaiden juurtumiseen ja taimien jatkokasvatusaikaan. P. 7. JUHANOJA, S. Amppelikasvien viljelyaikatauluja. P.. PESSALA, T. Sulkasaniaisen lisäys. P. 58.

34 5 JOKITOKOLA, E. Väkiheinä ja säilörehut lihanautojen ruokintakokeissa. 6p. MÄKELÄ, K. Kesäkukkien kauppasiemenen laatu. 5 p. + liitettä. KÄNKÄNEN, H., HIIVOLA, S.L. & HEIKKILÄ, R. Kalkitusajankohdan vaikutus kalkituksen tehoon. 8 p. + liite. ROUVINEN, K & NIEMELÄ,.P. Plasmasytoosi heikentää pentutulosta ja pentujen Varhaiskehitystä minkillä. Plasmacytos försämrar avelsresultatet och valparnas tidiga tillväxt hos mmk. Plasmacytosis impairs breeding result and early kit growth in the mmk.. P. 7. ROUVINEN, K. Erilaisten rasvojen sulavuus minkin ja siniketun pennuilla emulgaattorien vaikutus. Fettsmältbarhet hos mmk och borävsvalpar inverkan av emulgerande ämnen. Digestibility of different fats in mmk and blue fox kits influence of emulsifying agents. P. 87. JOKINEN, R. Fosforin saostukseen käytettävien kemikaalien vaikutusjätevesilietteiden ominaisuuksiin sekä käyttöarvoon lannoitteena ja maanparannusaineena. 5p. JÄRVI, A. Typpilannoitus ja kasvuston CCCkäsittely timotein siemennurmilla. P.. Timotein siemennurmen typpilannoitus, riviväli ja siemenmäärä. P. 68. Alkuperältään erilaiset timoteilajikkeet siementuotannossa. P. 55. URVAS, L. & TARES, T. Maanäytteiden ottoaika ja viljavuusluvut. 7 p. SAASTAMOINEN, M. & PÄRSSINEN, P. Ytykaura. 9p. + liitettä. RAVANTTI, S. Juliskapunanata. 5 p. + liite. TOIVONEN, V. & LAMPILA, M. Juurikassäilörehu ohran korvaajana kasvavien aysonnien säilörehuvaltaisessa ruokinnassa. P.. TOIVONEN, V. & LAMPILA, M. Naattinauriin juurisäilörehu ohran korvaajana kasvavien aysonnien säilörehuvaltaisessa ruokinnassa. P Tiivistelmiä MTTK:n tutkimuksista. p. MARKKULA, M., 'TIITTANEN, K. & VASARAINEN, A. Torjuntaaineet maa ja metsätaloudessa p. KUMPULA, R. Mikrolisätyn mansikan emotaimiklooneissa esiintyvä muuntelu. 6 p. + liitettä. MELA, T., KÄNKÄNEN, H. & ILOLA, A. Heikkoitoisen kevätviljan arvo ky'lvösiemenenä. 8 p. + liitettä. SALO, Y. & PIETLÄ, E. Laarikevätvehnä. p. + liitettä. RIEPPONEN, L., RINNE, SL., HIIVOLA, SL., SIMOJOKI, P., SIPPOLA, J. & TALVITIE, H. Omavaraisen ja tavanomaisen viljelyn kannattavuusvertailu. 8 p. + 8 liitettä.

35 6 MUSTONEN, L., RANTANEN,., NIEMELÄINEN,., PAHKALA, K. & KONTTURI, M. Virallisten lajikekokeiden tuloksia p. + liitettä. URVAS, L. Sinkkisulfaatti timotein lannoitteena. P.. Sinkkisulfaatti ja kelaatit sinkkilannoitteina. P. 8. KOIKKALAINEN, K., HUHTA, H., VIRKAJÄRVI, P. & HEIKKILÄ, R. Pitkäaikaisen säilörehunurmen kaliumlannoitus heikosti kaliumia pidättävillä mailla. 59p. AURA, E. Salaojien toimivuus savimaassa. 9 p. UOSUKAINEN, M. Tervetaimiasemalla tuotannossa olevat ja lajikekokeita varten lisätyt luumulajikkeet. P. 9. UUSITALO, M. Luumujen ja kirsikan virustaudit. P.. JUHANOJA, S. Kesäkukkien leikkoviljely kasvihuoneessa. P. Morsiusharson kaksivuotinen lasinalaisviljely. P. 5. Pikkusipulikukkien leikkoviljely kasvihuoneessa. P MUSTONEN, L., RANTANEN,., NIEMELÄINEN,., PAHKALA, K. & KONTTURI, M. Virallisten lajikekokeiden tuloksia p. + liitettä. VILKKI, J. Kultakevätrypsi. p. + liite. KEMPPAINEN, E. & VUORINEN, M. Maanparannusaineiden vertailu kenttäkokeessa. (Sotkamon maanparannuskoe). p. YLÄRANTA, T. Maataloustuotannon vaikutus kasvihuoneilmiöön Suomessa. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen. 8 p. HANNUKKALA, A. E. Puikulan viljelytekniikka Lapissa. p. URVAS, L. & HÄMÄLÄINEN, I. Viljeltyjen moreenimaiden kemialliset ominaisuudet. Kirjallisuuskatsaus. 8 p. JUHANOJA, S. Freesian sadon ajoittaminen. 57 p. LAURILA, L., HEVOLA, SL. & KARVONEN, T. Rukiin sakoluku EteläPohjanmaalla. 56p. HUUSELAVEISTOLA, E., PAHKALA, K. & MELA, T. Peltokasvit sellun ja paperin raakaaineena. Kirjallisuustutkimus. 6p. + liite. TIRI, J. Muokkauksen vaikutus maan toimintoihin. 8 p. NIEMELÄINEN,. & HUUSELAVEISTOLA, E. Typpilannoituksen vaikutus niittynurmikka, nurmirölli, puisto ja punanatanurtnikon kasvuun ja kestävyyteen. 8 p.

36 7 HUUSELAVEISTOLA, E., NIEMELÄINEN,. & HUHTA, H. Lajikkeen, lannoituksen ja leikkuun vaikutus niittynurmikkanatanurmikon menestymiseen. p. HUUSELAVEISTOLA, E., NIEMELÄINEN,. & HUHTA, H. Siemenmäärä nurmikon perustamisessa. p. JUNNILA, S. & ERVIÖ, LR. Uusien herbisidien tehokkuus ja käyttökelpoisuus viljakasvustoissa. 8 p. ALAVIUHKOLA, T., SUOMI, K. & FRIMAN, T. Uusimmat koetulokset sikatalouden tutkimusasemalla. 77 p. KEMPPAINEN, E., ANISZEWSKI, T. & MIETTINEN, E. Nurmikasvilajien vertailu PohjoisKainuussa. 7p. Salaatin viljely ja sadon laatu. Cultivation of lettuce and quality of yield. Yhteis tutkimuksen "Salaatin viljelymenetelmien kehittäminen ja viljelytoimien vaikutus salaatin laatuun" loppuraportti. 79 p. Toimittaneet RAILI JOKINEN ja RISTO TAHVONEN. AVIKAINEN, H., HARJU, P., KOPONEN, H., MANNINEN, M., MEINANDER, B. & TAHVO NEN, R. Desinfiointiaineiden soveltuvuus pelto ja kasvihuonetuotannossa. 5p. + liitettä. JOKITOKOLA, E. Rehun kuivaainepitoisuuden, paalien muovitustavan ja sällytyspaikan vaikutus pyöröpaalisäilörehun säilyvyyteen. 7 p. JUHANOJA, S. & HIIRSALMI, A. Tuloksia puiden ja koristepensaiden menestymisen seurannasta vuosina p. 99. HAKKOLA, H. & KERÄNEN, T. Rehuviljakokeiden tuloksia 9779 PohjoisPohjamaan tutkimusasemalla. p.. KOSSILA, V. & MÄNTYSAARI, P. Pikkuvasikoiden ruokintakoetuloksia Maatalouden tutkimuskeskuksessa v p. + liitettä. URVAS, L. Kalium, mangaani ja sinkkilannoituksen vaikutus timotein ravinnepitoisuuteen PohjoisSuomen suonurmilla. p. NISSINEN,. Yksivuotisten tuorerehukasvien soveltuminen laidun ja niittoruokintaan PohjoisSuomessa. 5 p. HANNUKKALA, A.E. Timoteinurmen perustaminen PohjoisLapissa. 5 p. MÄKELÄKuRTTO, R., SrPPOLA, J. & JOKINEN, R. Teollisuuden jätevesilietteet ja:niiden hyötykäyttö maataloudessa. (Loppuraportti tutkimushankkeesta "Teollisuuden jätevesilietteet ja niiden mahdollinen hyväksikäyttö maataloudessa".) 5 p. + liitettä.. VANHALA, P. Rikkakasvien fysikaalinen ja mekaaninen torjunta kasvukauden aikana. 68p.

37 8 SAASTAMOINEN, M. Sohviherne. p. + liitettä. MUSTONEN, L., RANTANEN,., NIEMELÄINEN,., PAHICALA, K., KONTTURI, M. & MÄ KELÄ, L. Virallisten lajikekokeiden tuloksia p. + liitettä. GALAMBOSI, B. & RAHUNEN, I. Yrttien käyttö ja viljely. 9 p. + liite. SIMOJOKI, P., MEHTOHÄMÄLÄINEN, U., LAITINEN, V. & RÄKKÖLÄINEN, M. Rikkakasvien torjunta ilman herbisidejä. 7 p. Hiehokasvatuskokeiden tuloksia. SAIRANEN, S., KOSSILA, V., ARONEN, I. & MICORDIA, A. Risteytyshiehot. P.. KOSSILA, V., SAIRANEN, S., MICORDIA, A., VALMARI, A. & HAKKOLA, H. Hiehot ja hieholehmät. P. + 9 liitettä. KOSSILA, V., HEIKKILÄ, T. & SAIRANEN, S. Kaksoset ja kolmoset. P. 8 + liitettä. Toimittaneet VAPPU KOSSILA ja SILJA SAIRANEN. URVAS, L. & HYVÄRINEN, S. Maaperäkarttaselitys. LAPINLAHTI. p. + liitettä. Pikkuvasikoiden ruokintakoetuloksia p. + liite. KOSSILA, V., ARONEN, I., TOIVONEN, V. & SAIRANEN, S. Korsirehun korjuuasteen vaikutus pikkuvasilcoiden kasvuun ja rehunkulutukseen. P.. KOSSILA, V., ARONEN, I., SAIRANEN, S. & MÄNTYSAARI, P. Piimäjauhe ja maitojauhe verrattuna kurrijauhejuottoon ja ohrajauhoihin lisätyn kauraproteiinin vaikutus vasikoilla. P.. KOSSILA, V., ARONEN, I., SAIRANEN, S. & NOUSIAINEN, J. Probioottien vaikutus pikkuvasikoiden kasvuun, rehunkulutukseen ja terveyteen. Eri suoliston osiin vaikuttavien probioottien yhdy svaikutus. P. 57. Toimittaneet VAPPU KOSSILA & SILJA SAIRANEN. NISSILÄ, E. Arttuohra. 6 p. + liitettä. SALO, T. Typpi ja kloridilannoituksen vaikutus punajuurikkaan nitraattipitoisuuteen ja satoon. The effect of nitrogen and chloride fertilization on the nitrate content and yield of beetroot. 7 p. + 6 liitettä. GALAMBOSI, B. & PIEKKARI, S. Yrtit, mausteet ja rohdokset Suomessa. Luettelo julkaisuista. 8 p. MÄKELÄKimmo, R., LINDSTEDT, L. & SIPPOLA, J. Laboratorioiden ja analyysimenetelmien välinen vertailututkimus viljelymaan raskasmetalleista. 6 p. + liitettä. 99. SAASTAMOINEN, M. Siskokaura. p. + liitettä.

38 JAKELU: MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS Kirjasto 6 JOKIOINEN puh. (96) 88, telekopio (96) 88 9 HINTA: 5 mk