LUONTO- JA MAISEMASELVITYS

Transkriptio

1 HAILUODON KUNTA OULUNSALON KUNTA Hailuodon liikenneyhteyden ja tuulivoiman kehittäminen MERIALUEEN OSAYLEISKAAVA FCG Planeko Oy

2 Sisällysluettelo 1 JOHDANTO ALUEEN YLEISKUVAUS Sijainti Kallio- ja maaperä, geomorfologia ja ilmasto Vesistöt Suojelualueet ja ohjelmat KASVILLISUUS Maankohoamisrannikko... 5 Rantavoimat ja jääeroosio Rannat ja rantadyynit... 6 Hiekkarannat... 6 Vesikasvillisuus Rantaniityt Pensastot Rantametsät Havumetsät ELÄIMISTÖ Linnut Nisäkkäät ARVOKKAAT LUONTOTYYPIT JA LAJISTO Luonnonsuojelulain luontotyypit Luontodirektiivin luontotyypit...20 Merenrantaniityt...20 Maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät...20 Luontotyyppien uhanalaisuus Uhanalaiset ja muut arvokkaat lajit...20 Uhanalainen kasvilajisto...20 Ruijanesikkoryhmän lajit MAISEMA-ANALYYSI Maisemamaakunta Valtakunnallisesti merkittävät maisema-alueet Maisemarakenne Maisemakuva Maisematilat Kehitettävät kohteet KULUTUSKESTÄVYYS JA MAANKÄYTÖN SUOSITUKSET...26 KARTTALIITTEET...27 LÄHTEET...28 Hailuodon kunta Oulunsalon kunta FCG Planeko Oy 2

3 1 JOHDANTO Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää kaavoitusalueen luonnonolojen selvittämisen tavoitteenaan turvata luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat kohteet sekä edustavat maisema-arvot. Pyrkimyksenä on myös edistää hyvän elinympäristön ja kestävän kehityksen tavoitetta. Valtakunnallisissa alueidenkäytöntavoitteissa on erikseen mainittu maankohoamisrannikon luonto- ja kulttuuriarvojen huomioiminen toimintoja suunniteltaessa. Tämä selvitys on laadittu Hailuodon liikenneyhteyden ja tuulivoiman kehittämisen yhteydessä laadittavan osayleiskaavatyön pohjaksi. Selvitystä tullaan käyttämään myös Hailuodon liikenneyhteyden ja tuulivoiman kehittämisen ympäristövaikutusten arvioinnissa tehtävien kasvillisuusselvitysten tukena. Selvityksessä on tarkasteltu alueen luonnonoloja ja maisemaa osayleiskaavan vaatimalla laajuudella ja tasolla, jolloin tavoitteena on yleispiirteiden selvittäminen ja arvokkaiden luontokohteiden paikantaminen sekä kohteiden edustavuuden pohtiminen valtakunnallisessa ja alueellisessa mittakaavassa. Työ pohjautuu maastotarkasteluihin sekä alueelta aiemmin tehtyihin selvityksiin. Maastoinventoinnit on suoritettu välisenä aikana. Selvityksessä tarkastellaan suunnittelualueen luonnonolojen ja maiseman nykytilaa, kuvaillaan kasvillisuuden päätyypit, arvokkaat luontotyypit sekä maiseman osalta myös vauriokohdat. Kasvillisuusvyöhykkeet on rajattu kartalle ilmakuvia apuna käyttäen. Erillistä linnustoselvitystä alueella ei ole tässä selvityksessä suoritettu ja linnustotiedon analysointi perustuu maastohavaintojen lisäksi inventoijan omakohtaiseen kokemukseen alueen linnustosta useiden vuosien ajalta. Uhanalaisen lajiston esiintymätiedot on tarkistettu ympäristöhallinnon UHEX tietokannasta. Luontoselvityksen on laatinut FM, biologi Minna Tuomala ja maisema-analyysin FM, ympäristö- ja maisemasuunnittelija Saara-Kaisa Konttori. 2 ALUEEN YLEISKUVAUS 2.1 Sijainti Suunniteltu kaava-alue sijoittuu Oulunsalon ja Hailuodon kuntiin sekä niiden väliselle merialueelle (Kuva 1). Oulunsalon puolella sijaitsee Riutunkarin kalasatama, lauttaranta toimintoineen, kuusi tuulivoimalaa, muutama asuinrakennus Hailuodontien varrella sekä kaksi kesäasuinkäytössä olevaa rakennusta Riutun alueen rantametsissä. Pääosa maa-alueesta on rantaniittyä ja eri sukkessiovaiheen rantametsiä. Alueeseen lukeutuu Riutunkarin pohjoispuolella sijaitseva pieni Jussinmatalan saari, joka kuuluu Perämeren saaret Natura-alueeseen. Oulunsalon Riutunkarista on etäisyyttä Hailuodon Huikkuun noin seitsemän kilometriä. Hailuodon puolella suunnittelualueeseen lukeutuu Huikun kalasatama ja lauttaranta toimintoineen, yksi tuulivoimala sekä alavia rantaniittyjä ja pääosin lehtipuuvaltaisia rantametsiä. Luonnonmaantieteellisesti suunnittelualue kuuluu keskiboreaaliseen Pohjanmaan- Kainuun kasvillisvyöhykkeen läntiseen osaan, missä esiintyy eri levinneisyystyyppeihin kuuluvaa kasvilajistoa, kuten arktisia ruijanesikko ryhmän lajeja, lounaisia merenranta lajeja sekä Itämeren kotoperäisiä lajeja. Alue sijoittuu Perämeren maankohoamisrannikon alueelle, missä nopea maankohoaminen on merkittävä eliöiden elinympäristöjä ja maisemaa muovaava prosessi. Maankohoaminen näillä alueilla voi olla jopa 8-9 mm vuodessa ja sen aiheuttamat muutokset ovat hyvinkin ihmissukupolven aikana havaittavia. Varsin nopea maankuoren kohoaminen Perämerellä on myös maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen ilmiö. Hailuodon kunta Oulunsalon kunta FCG Planeko Oy 3

4 Kuva 1. Osayleiskaava-alue 2.2 Kallio- ja maaperä, geomorfologia ja ilmasto Suunnittelualueen kallioperä koostuu Oulunsalon puolella mesoproterotsooisista savikivistä. Hailuodon kallioperä on valtakunnallisesti harvinaisempaa savi- ja hiekkakiveä. Alueen peruskalliota peittää hyvin paksu pohjamoreenikerros, josta voidaan erotella eri-ikäisiä kerrostumia. Kallion päällistä graniittimuodostumaa peittää 1,3 milj. vuotta vanha savi- ja hiekkakivimuodostuma eli ns. muhosmuodostuma, joka ulottuu Muhokselta Hailuotoon. Päällimmäisenä olevat hiekkaiset maalajit ovat peräisin tästä muhosmuodostumasta, ja esiintyvät alueella jääkauden muovaamina kerrostumina. Paksun jäätikön aikoinaan painama maankamara kohoaa alueella suhteellisen nopeasti aiheuttaen vaikutuksensa kasvistoon ja eläimistöön. Pinnanmuodoiltaan selvitysalue on Oulun seudun rannikkoalueelle tyypillisesti hyvin tasainen, lukuun ottamatta matalia rantadyynivalleja. Hailuoto ja Oulunsalo sijoittuvat Pohjois- ja Etelä-Pohjanmaan sekä Perämeren ilmastollisten alueiden rajakohtaan. Ilmasto on puolimantereinen. Sademäärä on Hailuodossa ja Oulunsalon Riutunkarissa huomattavasti pienempi kuin vastaavilla leveyksillä sisämaassa. 2.3 Vesistöt Alueen pinta-alasta suurimman osan kattaa Perämeren merialue. Muita luonnonvesiä suunnittelualueelle ei sijoitu. Perämeri on murtovesialuetta ja siten olosuhteiltaan ja lajistoltaan omaleimainen. Suunnittelualueen läheisyydessä sijaitsee Oulunsalon puolella Salonselän tärkeä pohjavesialue sekä Hailuodossa Huikunkankaan pohjavesialue Santosenniemen itäosassa lähellä lauttarantaa. Hailuodon kunta Oulunsalon kunta FCG Planeko Oy 4

5 2.4 Suojelualueet ja ohjelmat Suunnittelualueen lounaisosat sijaitsevat Liminganlahden Natura-alueella (FI ). Lisäksi sama alue sisältyy Liminganlahden lintuvesiensuojeluohjelman alueeseen ja on osa erästä Suomen merkittävimmistä kosteikkojen suojeluun kuuluvista eli Ramsar alueista (Liminganlahti). Merkittäviin Ramsar alueisiin lukeutuu myös Hailuodon lintuvedet kokonaisuus. Alueen itäosiin sijoittuu osia Perämeren saaret (FI ) Natura-alueesta. Hailuoto on kokonaisuudessaan valtakunnallisesti arvokas maisema-alue sekä kulttuurihistoriallinen ympäristö. Oulunsalon puolella lähimpänä on tärkeänä maisemaalueena nimetty laaja Limingan lakeus. Kuva 2. Alueelle sijoittuvat Natura-alueet vihreällä rajauksella. 3 KASVILLISUUS 3.1 Maankohoamisrannikko Maankohoamisen seurauksena suunnittelualueella merestä paljastuu jatkuvasti kivennäismaata, jolla kasvillisuuden sukkessiokehitys voi alkaa alusta. Jatkuvasti siirtyvän rantaviivan yläpuolella alkavat kasvillisuuden vyöhykkeiset kehityssarjat avoimien rantaniittyjen, ruovikoiden ja pensastojen kautta rantalepikoiksi ja koivikoiksi sekä edelleen sekapuustoisiksi havumetsiksi joissa Suomen kangasmetsille tyypillinen podsolimaannos on jo kehittynyt. Tähän kasvillisuuden kehityssarjaan nykyisin antaa vahvan leimansa järviruoko (Phragmites australis) joka vesistöjen rehevöitymisen ja rantalaidunnuksen loppumisen vuoksi valtaa nopeasti alavat ja suojaiset rannat. Oulunsalon historiaa käsittelevä teos (Hiltunen, M. 1987) mainitsee, että merestä maatuva alue otettiin vanhan maatalouden kaudella nopeasti niittyviljelykseen ja kaikki kelvolliset niittypaikat käytettiin tarkasti hyväksi. Rantalaidunnuksen ja niiton loppuminen on näh- Hailuodon kunta Oulunsalon kunta FCG Planeko Oy 5

6 tävissä myös suunnittelualueen rantojen nopeana umpeutumisena, mikä vaikuttaa primäärisukkessiovaiheen kasvillisuuden menestymiseen haitallisesti. Liian nopeasti avoimia ranta-alueita valtaava järviruoko haittaa myös pesimälinnustoa, eikä se miellytä ihmissilmääkään peittäessään taakseen merimaisemat. Rantavoimat ja jääeroosio Maankohoamisen lisäksi rantavoimat eli vedenkorkeuden vaihtelut ja jään liikkeet aiheuttavat rantakasvillisuudessa lyhytaikaista muuntelua lajien runsauksissa ja lajisuhteissa. Voimakkaiden tuulijaksojen aiheuttama meriveden korkeuden vaihteluväli voi näillä Perämeren alavilla rannoilla yltää jopa kolmeen metriin. Talvista riippuen jään kasvillisuutta kuluttava vaikutus ulottuu ylimmillään runkopuita muodostavan lepikon reunaan eli metsänrajaan saakka. 3.2 Rannat ja rantadyynit Suunnittelualueelle sijoittuu erityyppisiä rantoja. Suurin osa on matalia, lietteisiä hiekka- ja hiesurantoja, missä maankohoamisen vaikutukset tulevat hyvin esille. Näillä matalilla ja suojaisilla rannoilla, kuten Riutunkainalossa, järviruoko on muodostanut laajoja kasvustoja. Alueella on myös rakennettuja rantoja Riutunkarin ja Huikun lauttarannoille johtavien penkkateiden varsilla, aallonmurtajilla sekä tuulivoimaloiden ympärillä. Nämä kivikkoiset ja soraiset rannat eivät ole luonnontilaisia, eikä niitä huomioida luontotyyppejä ja luonnonympäristöjä arvotettaessa. Niillä esiintyy kuitenkin omalaatuinen kasvilajistonsa, missä esiintyy sekä kulttuurilajeja että karujen merenrantojen lajeja. Hiekkarannat Ennen Riutunkarin lauttarantaan johtavan penkkatien alkua, tien pohjoispuolella, on pienialainen matalia dyynejä muodostava hiekkaranta. Dyynirantojen hiekka on liikkuvaa ja siten rannat ovat kasvillisuudeltaan niukkoja. Kohteella tavataan hiekkarannoille tyypillistä, karuihin ja vaativiin olosuhteisiin sopeutunutta lajistoa, mm. rantavehnä (Leymys arenarius), suola-arho (Honkenya peploides) ja merinätkelmä (Lathyrus japonicus ssp. maritimus). Tässä tien pohjoispuolella rannat ovat aavistuksen jyrkkäpiirteisempiä, joten niiden niityt ovat kapeita, tosin sielläkin järviruo on valtaamia. Kivikkoisilla rannoilla esiintyy kapeana vyöhykkeenä vesirajassa Perämeren alueen endeemiä pioneerikasvia pohjanlahdenlauhaa (Deschampsia bottnica). Dyynien takana, maan puolella, on dyynejä muodostaville hiekkarannoille tyypillistä karua deflaatiokenttää, jonka tyyppilajistoa edustavat mm. ahosuolaheinä (Rumex acetosella), sarjakeltano (Hieracium umbellatum), lampaannata (Festuca ovina) ja variksenmarja (Empetrum nigrum). Deflaatiokentillä esiintyy yleisesti myös jäkäliä ja ne ovat hyvin kulutusherkkiä. Hailuodon kunta Oulunsalon kunta FCG Planeko Oy 6

7 Kuva 3. Merinätkelmää ja suola-arhoa dyynihiekalla Kuva 4. Riutunkarin hiekkarantojen maanpuolella esiintyvää karua deflaatiokenttää. Hailuodon kunta Oulunsalon kunta FCG Planeko Oy 7

8 Vesikasvillisuus Rantojen kasvillisuusvyöhykkeiden alkupäässä esiintyy vesikasvillisuuteen luokiteltavia upos- ja pohjalehtisiä, joiden runsain edustaja on hapsiluikka (Eleocharis acicularis). Tutkimusalueen matalissa rantavesissä tavataan uposlehtisistä ahvenvitaa (Potamogeton perfoliatus), hapsivitaa (P. pectinatus), merihauraa (Zannichellia palustris var. repens), kalvasärviää (Myriophyllum sibiricum), uposvesitähteä (Callitriche hermaphroditica) sekä merivitaa (P. filiformis). Harvalukuisempina uposlehtisinä alueen rantavesissä esiintyvät hentovita (Potamogeton pusillus) ja tähkä-ärviä (Myriophyllum spicatum). Suunnittelualueelta tavataan myös erityisesti suojeltavaa ja uhanalaista upossarpiota (Alisma wahlenbergii), jonka säilymisessä erityisvastuu on Suomella. Rantavesistä tavataan paikoin runsaasti myös makroleviin luettavia näkinpartaisia (Charales) sekä ahdinpartaisleviä (Cladophora sp.) Alueen vesikasvillisuutta on tarkasteltu satunnaisesti kahlailemalla matalassa rantavedessä. Myös inventoijan aiempia omakohtaisia havaintoja suunnittelualueen vesikasvillisuudesta on käytetty taustana lajistotiedoille. 3.3 Rantaniityt Rantaniittyjen vesirajassa esiintyy ilmaversoiskasvillisuutta, joista paikoin laajoja kasvustoja ruovikon etupuolelle muodostavat sinikaisla (Schoenoplectus tabernaemontani) ja rantaluikka (Eleocharis palustris var. lindbergii) Järviruoko on levittäytynyt laajalti suunnittelualueen rantaniityille. Hailuodon puoleisilla ranta-alueilla sitä on torjuttu niittämällä jo vuosia ja Oulunsalon puoleisella rannalla on aloitettu kesällä 2009 Life-hankkeena rantalaidunnus ruovikoitumisen haitallisten vaikutusten vähentämiseksi. Hereford-karjan laidunnuksen edulliset vaikutukset sulkeutuneeseen kasvillisuuteen olivat nähtävissä Riutunkainalon ja Leppänenän niityillä jo kolmen viikon kuluttua laidunnuksen aloittamisesta. Kuva 5. Uutta laidunrantaa Oulunsalon Riutunkainalossa Hailuodon kunta Oulunsalon kunta FCG Planeko Oy 8

9 Kuva 6. Rantaniittyjen maiseman- ja kasvillisuudenhoitajia työssään Leppänenän ruovikoituneella niityllä. Kuva 7. Niittämällä hoidettuja rantaniittyjä Hailuodon puolella. Hailuodon kunta Oulunsalon kunta FCG Planeko Oy 9

10 Varsinaisista rantaniityistä voidaan erottaa kosteus- ja ravinneolosuhteiden mukaan kasvillisuudeltaan useita eri tyyppejä, joita ei tässä selvityksessä ole lähdetty kuvioimaan. Alueen rantaniittyjen alaosassa rönsyrölli (Agrostis stolonifera) muodostaa laajoja, toisinaan veden alle jääviä kasvustoja. Hieman ylempänä heinä- ja saraniittyjen tyyppilajeina ovat luhtakastikka (Calamagrostis stricta), punanata (Fesrtuca rubra), vesisara (Carex aquatilis), jokapaikan- ja tupassara (C. nigra ssp.nigra ja ssp. juncella), suolavihvilä (Jungus gerardii) sekä rantavihvilä (Jungus alpinoarcticulatus). Avoimilla niityillä esiintyvät paikoin runsaina myös ns. ruijanesikkoryhmään kuuluvat suolasara (C.halophila), vihnesara (C. paleacea) ja merisara (C. mackenziei) sekä näiden yleisesti muodostamat risteymät. Rantaniityillä näyttävinä kukkiviin kasvilajeihin lukeutuvat mm. lehtovirmajuuri (Valeriana sambucifolia) ja mesiangervo (Filibendula ulmaria), joukossaan rantanätkelmä (Lathyrus palustris), hiirenvirna (Vicia cracca), rantamatara (Galium palustre), rentukka (Caltha palustris), kurjenjalka (Gomarum palustre), kesäluhtakuusio (Pedicularis palustris ssp. palustris), vilukko (Parnassia palustris), ja merivalvatti (Sonchus arvensis var. maritimus). Kuva 8. Vilukkoa ja hiirenvirnaa Riutunkainalon rantaniityllä Hailuodon kunta Oulunsalon kunta FCG Planeko Oy 10

11 Kuva 9. Kimalaiskuoriainen kurjenjalan kukalla Huikun rantaniityillä. Kuva 10. Järviruoko muodostaa laajoja kasvustoja myös Hailuodontien pohjoispuolen kapea-alaisilla niityillä Riutussa. Hailuodon kunta Oulunsalon kunta FCG Planeko Oy 11

12 Kuva 11. Saraniittyä Huikun rannalla. Kasvuston pääosan muodostaa vesisara, jonka joukossa myös suola-, meri- ja jokapaikansaraa. Kuva 12. Vihnesaraa Riutunkainalon laidunniityllä. Hailuodon kunta Oulunsalon kunta FCG Planeko Oy 12

13 3.4 Pensastot Lähempänä metsänreunaa alkaa pensasvyöhyke, jonka muodostaa pääosin kiiltopaju (Salix phylicifolia). Suunnittelualueen pensasvyöhykkeeltä löytyy myös nuorta harmaaleppää (Alnus incana), hanhenpajua (Salix repens), hieskoivun ja harmaalepän taimia (Betula pubescens) sekä suomyrttiä (Myrica gale). Pensasvyöhykkeellä kenttäkerroksen valtalajeina esiintyvät järviruoko, luhtakastikka ja mesiangervo. Huikun puolella pensasvyöhykettä on raivattu yksityisten maanomistajien sekä metsästysseuran suorittamissa rantojenhoitotoimissa. Riutussa uuden laidunhankkeen jatkotoimissa on tarkoitus raivata myös pensastoa. (P. Huusko, suullinen). 3.5 Rantametsät Pensasvyöhykkeen jälkeen alkavat rantametsät ovat aluksi lehtipuuvaltaisia. Ensimmäisenä vyöhykkeenä ovat pääosin harmaaleppää ja pajuja kasvavat rantalehdot, jotka ravinteisimmillaan voidaan nimetä Filipendula tyypin (FiT) lehdoiksi. Kenttäkerroksessa esiintyy runsaasti mesiangervoa, sekä muita lehtojen ruohoja kuten karhunputki (Angelica sylvestris), lehtovirmajuuri ja tesma (Milium effusum). Myös viita- ja korpikastikka (Calamagrostis canescens, C. purpurea) muodostavat paikoin laajoja kasvustoja alueen rantalehtoihin. Puulajisuhteet ja kenttäkerroksen lajisto vaihtelevat kosteusolojen mukaan, jolloin muodostuu rehevämpien ja kuivempien kasvillisuustyyppien mosaiikkia. Painanteissa ja kausikosteilla alueilla harmaaleppä ja pajut muodostavat luhtia, joiden kenttäkerroksessa esiintyvät yleiset luhtalajit, kuten järvikorte (Equisetum fluviatile), vesisara, suoputki (Peucedanum palustre), myrkkykeiso (Cicuta virosa), vesihierakka (Rumex aquaticus), kurjenjalka sekä terttualpi (Lysimachia thyrsiflora). Pohjakerroksessa esiintyy luhtien rahkasammalia (Sphagnum sp.). Kuivemmilla alueilla nuorten rantametsien lehdoissa kasvaa pensaskerroksessa pihlajaa (Sorbus aucuparia) ja katajaa (Juniperus communis) sekä kenttäkerroksessa mm. puna-ailakkia (Silene dioica), oravanmarjaa (Convallaria majalis), metsätähteä (Trientalis europea), lehtonurmikkaa (Poa nemoralis) ja metsämaitikkaa (Melamphyrum sylvaticum). Pohjakerroksessa esiintyy laikuttaisesti suikerosammalia. Nämä metsät voidaan nimetä puna-ailakki-tesmatyypin lehdoiksi (SilMiT). Etäämmälle rannasta tultaessa lehtipuumetsät muuttuvat usein ruohokanukkametsälauhatyyppin (CorDeT) lehtomaisen kankaan koivikoiksi. Pääpuulajina esiintyy hieskoivua, jonka alla paikoin runsaasti pihlajaa ja kuusen taimia. Kenttäkerroksen lajistossa vaihtelevat mm. nurmirölli (Agrostis capillaris), metsälauha (Deschampsia flexuosa), nurmilauha (Deschampsia cespitosa), lehtonurmikka, isotalvikki (Pyrola rotundifolia), ruohokanukka (Cornus suecica), mesimarja (Rubus arcticus) sekä lillukka (Rubus saxatilis). Sammalkerros on laikuttainen ja koostuu tavanomaisista kangasmetsälajeista. Hailuodon kunta Oulunsalon kunta FCG Planeko Oy 13

14 Kuva 13. Huikun rantalehtoa, jossa viitakastikka on kenttäkerroksen valtalajina. Kuva 14. Runsaan mesiangervon luonnehtimaa Filipendula tyypin lehtoa Riutun rantametsissä Hailuodon kunta Oulunsalon kunta FCG Planeko Oy 14

15 Merialueen osayleiskaava Kuva 15. Isotalvikki (Pyrola rotundifolia) esiintyy paikoin runsaana Huikun koivuvaltaisten kuivempien rantametsien kenttäkerroksessa ja näitä pienialaisia metsäkuvioita voidaankin luonnehtia talvikkityypin (PyT) lehtomaisiksi kankaiksi. Kuva 16. Leppäniemen kuivaa lehtometsää, jossa vanhan laidunnuksen synnyttämää aukkoisuutta. Kenttäkerroksessa esiintyy runsaana ruohokanukkaa. Hailuodon kunta Oulunsalon kunta FCG Planeko Oy 15

16 3.6 Havumetsät Etäämmälle ja ylemmäksi rannasta tultaessa pohjaveden pinta alenee ja maaperä karuuntuu. Tästä johtuen maaperä muuttuu happamammaksi, jolloin rehevämpiä kasvualustoja vaativat suurruohot väistyvät ja antavat tilaa tavanomaiselle metsäkasvillisuudelle. Muodostuu havupuuvaltaisia metsiä podsolimaannoksineen. Suunnittelualueella lehtimetsävyöhykkeen jälkeen esiintyy mäntyvaltaisia havumetsiä, jotka ovat pääosin puolukka-mustikkatyyppiä (VMT) tai variksenmarja- ja puolukkatyyppiä (EVT). Ylispuustona on mänty ja alemman latvuskerroksen muodostavat yleensä pihlaja, koivu ja nuori kuusi. Kenttäkerroksen vallitsevia lajeja ovat mustikka (Vaccinium myrtillus) ja puolukka (Vaccinium vitis-idaea) sekä tavanomaiset kangasmetsäruohot, kuten metsälauha, kevätpiippo (Luzula pilosa), vanamo (Linnaea borealis), metsätähti (Trientalis europaea), kangasmaitikka (Melampyrum pratense) sekä kultapiisku (Solidago virgaurea). Sammalkerros on yhtenäinen ja koostuu metsäsammaleista. Suunnittelualueen havumetsät ovat eri kehitysvaiheissa olevia talousmetsiä. Hailuodon puolella rantametsien takaiset havumetsät ovat pääosin vastikään hakattuja tai nuoren taimikkovaiheen metsiä. Varttuneempaa männikköä esiintyy Huikun pohjoispuolella pienialainen kaistale. 4 ELÄIMISTÖ 4.1 Linnut Suunnittelualueella tavattava linnusto on monipuolista johtuen alueella esiintyvistä vaihtelevista biotoopeista. Matalat merenlahdet ja niihin liittyvät rantaniityt ovat linnustolle erityisen merkittäviä elinympäristöjä. Alueen lajistossa esiintyy rehevien lehtimetsien varpuslinnustoa, rantaniittyjen ja kosteikkojen kahlaaja-, lokki- ja sorsalinnustoa, sekä selkeästi myös mereisten elinympäristöjen lajeja. Alueen matalissa vesissä lepäilee muuton aikana tuhansia vesilintuja ja alue on etenkin laulujoutsenen (Cygnus cygnus) merkittävä muutonaikainen levähdyspaikka. Rantaniityt ovat myös tärkeitä kahlaajien ja rantalintujen levähdysalueita sekä kevät- että syysmuutolla. Oulunsalon ja Hailuodon välisellä merialueella havaitaan vuosittain merkittäviä määriä arktisia vesilintuja muutollaan Jäämeren rannoille. Myös petolintujen päämuuttoreittien on todettu kulkevan osittain suunnittelualueen kautta. Rantaniittyjen ja matalien merenlahtien elinympäristöt ylläpitävät monipuolista pesimälinnustoa, jonka tyypillisimmät edustajat ovat mm. merihanhi (Ansen anser) sekä yleiset puolisukeltajasorsat, kuten sinisorsa (Anas plathyrhyncos), tavi (A. crecca), haapana (A. penelope) ja jouhisorsa (A. acuta). Alueen runsaimpiin pesimälajeihin lukeutuu myös matalien rantavesien kalastelija tukkakoskelo (Mergus serrator). Pesivinä tavataan myös useita kahlaajalajeja, mm. punajalkaviklo (Tringa totanus), valkoviklo (T. nebularia), liro (T. glareola), suokukko (Philomachus pugnax), taivaanvuohi (Gallinago gallinago) ja isokuovi (Numenius arquata). Suunnittelualueen pesimälajistossa osa on rantojen ruovikoitumisesta hyötyvää lajistoa, kuten ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) ja ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus), osa lajistosta taas biotooppien sulkeutumisen takia taantuvia, kuten tukkasotka (Aythua fulicula) ja useat kahlaajat. Alueella ihmisen aikaansaamat kivikkorannat aallonmurtajilla, tuulimyllyjen ympäristössä ja penkkateiden varsilla ylläpitävät normaalisti kivikkoisilla biotoopeilla elävää lajistoa ja niillä esiintyykin tyypillistä saaristolinnustoa, kuten kivitasku (Oenanthe oenanthe), västäräkki (Motacilla alba), tylli (Charadrius hiaticula), karikukko Hailuodon kunta Oulunsalon kunta FCG Planeko Oy 16

17 (Arenaria interpres), lapin- ja kalatiira (Sterna paradisea, S. hirundo), kalalokki (Larus canus), tukkasotka (Aythya fulicula), punajalkaviklo (Tringa totanus), naurulokki (Larus ridibundus) ja merimetso (Phalagrocorax carbo). Suunnittelualue kuuluu kokonaisuudessaan kansainvälisesti tärkeisiin lintualueisiin (IBA) osana laajaa Oulun seudun kerääntymisaluetta. Alue sisältyy myös kansallisesti tärkeisiin lintualueisiin (FINIBA) jonka rajaus on edellistä hieman laajempi. Suurin osa suunnittelualueen Oulunsalon puoleisista rantaniityistä sisältyy Liminganlahden Natura-alueeseen joka kuuluu Natura-verkostoon lintudirektiivin mukaisena erityissuojelualueena (SPA-alue) sekä luontodirektiivin mukaisena erityisten suojelutoimien alueena (SCI-alue). Liminganlahti kokonaisuudessaan on Suomen arvokkain lintuvesi ja siellä pesii useita uhanalaisia lintulajeja. Suunnittelualueeseen lukeutuvalla merialueella on useita kareja ja matalikkoja, joilla on merkitystä linnuston kannalta. Varsinainen linnustoselvitys alueelta laaditaan ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä (Suomen Luontotieto Oy). Kuva 17. Ruskosuohaukkakoiras saalistelemassa Riutunkainalon rantaniityillä. Ruskosuohaukka kuuluu ruovikoitumisesta hyötyvien lajien joukkoon. Hailuodon kunta Oulunsalon kunta FCG Planeko Oy 17

18 Kuva 18. Lepäilevä tukkasotkanaaras Huikun kalasataman rannassa. Tukkasotka viihtyy avoimilla ja matalakasvuisilla rannoilla. Kuva 19. Riutunkainalon ruovikoissa ruokokerttunen on yleinen laulaja ja lukeutuu ruovikoitumista hyötyviin lajeihin. Hailuodon kunta Oulunsalon kunta FCG Planeko Oy 18

19 4.2 Nisäkkäät Alueella esiintyy merenrantojen ja rantametsien tavanomainen nisäkäslajisto. Hirvi (Alces alces) viihtyy erityisesti alueen rantaniittyjen pensasvyöhykkeellä ja rantalepikoissa. Kosteikkoalueet ovat tyypillisesti hirven tärkeitä lisääntymis- ja kesälaidunalueita. Liito-oravasta suunnittelualueella, etenkään Hailuodon puolella, ei tiettävästi ole havaintoja. Oulunsalon ja Hailuodon välisellä merialueella tavataan usein harmaahyljettä (Halichoerus grypus) eli hallia, etenkin alkukesästä myöhäissyksyyn. Itämerellä harvalukuisempi norppa (Phoca hispida) esiintyy alueella ympärivuotisesti ja jonkun emon on havaittu saaneen kuutinkin (J. Markkola, suullinen tiedonanto). Viitasammakkoa (Rana arvalis) esiintyy Oulunsalon Akionlahden ympäristössä, joten laji voi esiintyä myös suunnittelualueella. Viitasammakko on EU:n luontodirektiivin liitteessä IV a mainittu laji, jonka elinympäristön heikentäminen on kiellettyä. 5 ARVOKKAAT LUONTOTYYPIT JA LAJISTO Luontotyyppi käsitteenä sisältää kasvillisuuden (biotooppi) ja eläinlajien (habitaatti) menestyäkseen vaatimat ympäristötyypit. Arvokkaiksi luontotyypeiksi luetaan kohteet joiden olemassaolo merkittävästi lisää alueen luontoarvoja. Tällaisia ympäristötyyppejä on lueteltu luonnonsuojelulain 29 :ssä ja niiden olemassaolo on lailla turvattu. Metsälain 10 :ä määrittelee erityisen tärkeitä elinympäristöjä, jotka tulee huomioida maankäytön suunnittelussa. Vesilaissa on pilaamis-, muuttamis- ja sulkemiskielto, joka koskee 15 :ssä lueteltuja kohteita. Lisäksi voi olla muita arvokkaita elinympäristöjä ja kasvupaikkoja jotka eivät kuulu edellä mainittuun lainsäädäntöön, mutta joiden luonnonarvot tulisi turvata muilla keinoin. Tällaisia ovat mm. perinnebiotoopit. Edellisten kansallisten lakien mukaisten luontotyyppien lisäksi EU:n luontodirektiivin liittessä I on mainittu yhteisön tärkeänä pitämät luontotyypit, joiden säilyttämiseksi on osoitettava erityisiä toimia. Vedenalaisiin luontotyyppeihin ei tässä selvityksessä ole perehdytty, sillä niiden kartoitus vaatii erityistoimia. Luontotyyppejä suojellaan luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja lajien elinympäristöjen säilyttämiseksi. Suunnittelualueella esiintyvät arvokkaat luontotyypit ja uhanalainen lajisto on esitetty raportin liitteissä 1 ja Luonnonsuojelulain luontotyypit Luonnonsuojelulain 29 :n mukainen luontotyyppi, merenrantaniitty, sijaitsee Oulunsalon Riutunkainalossa. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus ei ole tehnyt luontotyypistä varsinaista rajauspäätöstä, mutta se on kuitenkin edustava, lain kriteerit täyttävä rantaniitty (T. Kovanen, sähköposti). Hailuodon puoleiset, penkkatiehen rajautuvat avoimet merenrantaniityt voidaan lukea myös luonnonsuojelulain mukaisiin luontotyyppeihin. Metsälain (10 ) ja Vesilain (15, 17 ) mukaisia kohteita suunnittelualueella ei esiinny. Edellä kuvatut merenrantaniityt ovat myös luontodirektiivin liitteen I mukaisia arvokkaita luontotyyppejä. Hailuodon kunta Oulunsalon kunta FCG Planeko Oy 19

20 5.2 Luontodirektiivin luontotyypit Merenrantaniityt Suunnittelualueella sijaitsevat Oulunsalon puoleiset rantaniityt Riutunkainalosta Leppäniemen eteläpuolelle saakka lukeutuvat EU:n luontodirektiivin liitteen I mukaisiin natura-luontotyyppeihin, merenrantaniityt (1630). Nämä maankohoamisrannikon alavat niityt pysyvät luonnostaan matalakasvuisina jääntyönnon ja vedenkorkeuden vaihteluiden vaikutuksesta. Niittyjä on aikoinaan laidunnettu, mutta nyt ruovikoituminen uhkaa niiden edustavuutta. Oulunsalon rantaniittyjä on ryhdytty laiduntamaan kesällä Hailuodon puoleisia natura-luontotyypin mukaisia rantaniittyjä on hoidettu niitämällä ja pensaikkoa raivaamalla jo vuosia. Etenkin lauttarannantien pohjoispuolinen avoin niittyalue on kasvillisuudeltaan edustava sekä tärkeä linnuston pesimäalue. Niityn edustavuutta luontotyyppinä vähentävät kuitenkin runsaat ojitukset, jotka ulottuvat rantametsistä pitkälle niityn puolelle. Maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät Suunnittelualueella on runsaasti maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden metsät (9030) luontotyyppiin luettavia rantametsiä, joiden edustavuus tulisi selvittää laatimalla kattava kasvillisuuskartoitus. Tällöin saataisiin etenkin tietoa arvokkaaksi luontotyypiksi luettavien alueiden luonnontilaisuus asteesta. Alueen rantametsien luonnontilaisuutta vähentävät ojitukset ja hakkuut. Luontotyyppien uhanalaisuus Merenrantaniityt ja maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden metsät ja niiden muodostamat sukkessiosarjat on luokiteltu valtakunnallisesti äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) luontotyyppiyhdistelmäksi eli ne lukeutuvat kaikkein uhanalaisimpaan luokkaan. Yhtenäisiä ja luonnontilaisia maankohoamisen aikaansaamia kasvillisuuden kehityssarjoja on maanlaajuisesti jäljellä vähän ja ne ovat pirstoutuneet pieniksi laikuiksi asutuksen, tieverkoston, maa- ja metsätalouden sekä virkistyskäytön tarpeiden lomaan. Alueellisesti tarkasteltuna suunnittelualueen rantaniityt ja rantametsät ovat melko edustavia, tosin paikoin runsaat ojitukset ovat vaikuttaneet niiden luonnontilaisuuteen. 5.3 Uhanalaiset ja muut arvokkaat lajit Suunnittelualueella esiintyy ympäristöhallinnon UHEX -rekisterin mukaan kolmea valtakunnallisen uhanalaisluokituksen (IUCN) mukaista uhanalaista putkilokasvilajia, jotka kaikki ovat Suomessa rauhoitettuja. Uhanalainen kasvilajisto Upossarpio (Alisma wahlenbergii) esiintyy matalissa hieta- ja hiesupohjaisissa rantavesissä ja sen päälevinneisyysalue Perämerellä sijoittuu Kalajoen ja Kuivaniemen välille. Upossarpio luokitellaan uhanalaisluokituksessa vaarantuneisiin (VU) lajeihin ja se on EU:n luontodirektiivin liitteen II laji, jonka säilymisessä Suomella on erityinen suojeluvastuu. Lajin koko Euroopan kannasta 80 % esiintyy Suomessa ja se on luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitettu (LsA 913/2005). Hailuodon puolella lähimmät tiedossa olevat upossarpion esiintymät sijoittuvat suunnittelualueen ulkopuolelle Santosen pohjoisrannalle ja siellä esiintymä on kohtalaisen runsas. (J. Markkola, suullinen tiedonanto). Ympäristöhallinnon uhanalaisrekisterin mukaan Oulunsalon puolella suunnittelualueelle sijoittuu kolme esiinty- Hailuodon kunta Oulunsalon kunta FCG Planeko Oy 20

21 mää; Riutunkainalon ranta sekä kaksi esiintymää Hailuodontien pohjoispuolen rannalla. Näistä Riutunkainalon esiintymä on varsin laaja, käsittäen satoja yksilöitä. Ruijanesikko (Primula nutans var. jokelae) on esiintynyt aiemmin Perämeren rantaniityillä paikoin yleisesti, mutta ruovikoituminen on saanut lajin nopeasti taantumaan ja se on kadonnut monilta kasvupaikoiltaan. Suurimmat syyt kasvilajien uhanalaisuuteen tai häviämiseen ovat avoimien perinne- ja muiden kulttuurialueiden sulkeutuminen hoidon ja käytön loputtua. Ruijanesikko luokitellaan kansallisen uhanalisluokituksen mukaan erittäin uhanalaiseksi (EN), se on luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitettu (LsA 913/2005) ja on upossarpion tapaan Suomen kansainvälinen vastuulaji. Uhanalaisrekisterissä on yksi tieto suunnittelualueen rantaniityiltä Oulunsalon puolelta. Vuoden 2008 tarkistuksissa lajia ei kuitenkaan ole tältä esiintymispaikalta havaittu. Lajia ei myöskään tavattu tämän selvityksen maastoinventoinneissa, jotka suoritettiin lajin parhaan kukinta-ajan jälkeen, jolloin havaitseminen on vaikeaa. Laji saattaa kuitenkin vielä esiintyä alueella ja vaatisi kukinta-aikana suoritettavan maastotarkastuksen. Nelilehtivesikuusi (Hippuris tetraphylla) kasvaa matalilla murtovesilahdilla. Lajin valtakunnallinen uhanalaisstatus on erittäin uhanalainen (EN) ja se kuuluu edellisten tapaan luonnonsuojeluasetuksessa (LsA 913/2005) rauhoitettuihin lajeihin ja on Suomen vastuulaji Luontodirektiivin liitteen II lajeista. Suomessa esiintyy 30 % lajin Euroopan kannasta. Suunnittelualueelta on Uhex-tietokannassa Hailuodon puoleiselta rantaniityltä yksi esiintymä, jonka tilaa ei ole tarkistettu 1990-luvun lopun jälkeen. Ruijanesikkoryhmän lajit Ruijanesikko on nimikkolaji kasviryhmälle (Primula sibirica -ryhmä), joiden päälevinneisyysalue on Vienanmeren ja Jäämeren rannoilla sekä erillisesiintymä Perämeren ja Pohjanlahden rannoilla, mutta jotka puuttuvat lähes kokonaan mainittujen alueiden väliltä. Suunnittelualueella tavataan seuraavat ruijanesikkoryhmään lukeutuviat lajit: suolasara (Carex halophila), merisara (C. mackenziei), vihnesara (C. paleacea), merihanhikki (Potentilla anserina ssp. egedii), merivalvatti (Soncus arvensis var. maritima), merinätkelmä (Lathyrus japonicus ssp. maritimus), lännensuolasänkiö (Odontites litoralis ssp. litoralis) sekä nelilehtivesikuusi (Hippuris tetraphylla). Edellisen lajiryhmän lisäksi suunnittelualueella tavataan endeemisenä eli kotoperäisenä lajina upossarpion lisäksi pohjanlahdenlauhaa (Deschampsia bottnica), jonka levinneisyysalue on suppea käsittäen Pohjanlahden rannikon. 6 MAISEMA-ANALYYSI 6.1 Maisemamaakunta Hailuoto ja Oulunsalo kuuluvat Pohjanmaan maisemamaakuntaan. Tarkemmassa aluejaossa suunnittelualue kuuluu Pohjois-Pohjanmaan jokiseutu ja rannikkoalueeseen. Hailuodon kunta Oulunsalon kunta FCG Planeko Oy 21

22 Pohjois-Pohjanmaan jokiseutu- ja rannikkomaiseman tyypillisiä piirteitä ovat kohtisuoraan kohti merta laskevat virrat ja jokilaaksoissa sijaitsevat, yleensä kapeat viljellyn maan vyöhykkeet. Maasto on hyvin tasaista. Laajoilla alueilla on syvään veteen kasaantuneita savikkoalueita tai sora- ja hietikkoalueita. Sora- ja hiekka-alueille ovat tunnusomaisia muinaiset laajat rantavallikentät, jotka jatkuvat sisämaahan päin. Oulun seutu kuuluu nk. Muhoksen muodostumaan, joka on syvälle kulunut ja vajonnut sedimenttien peittämä graniitti- ja liuskealue. Rannat ovat koville tuulille ja merivoimille alttiita ja niille on syntynyt laajoja dyynikenttiä. Esimerkiksi Hailuodossa on edustavia dyynikenttiä. Maaston loivan topografian takia maankohoamisen seurauksena paljastuvat rantavyöhykkeet ovat hyvin laajoja. Maisema-alueella kalastus on ollut tärkeä elinkeino. Hailuodon Salonsaari on oma maisemallinen kokonaisuus ja erikoisuus. Saarella on vanhaa kyläasutusta komeine kyläpetäjineen ja vanhoine idyllisine kalasatamineen ja rantavajoineen. Lisätuloja saarella on hankittu mm. jäkälän keruusta. 6.2 Valtakunnallisesti merkittävät maisema-alueet Hailuoto kokonaisuudessa on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisemaalueeksi. Maisema-alueen määräytymisen perusteena on Hailuodon saariyhdyskunta, jonka omaleimaisen kulttuurin ovat aikojen saatossa muodostaneet kalastukseen, laiduntamiseen ja maanviljelyyn liittyvät omaleimaiset kulttuurit. Maisemakuvaa hallitsee perinteinen maanviljelykulttuurin ja kalastuskulttuurin muovaama maisema. Ihmistoiminnan vaikutukset näkyvät selvästi sekä myös perinteisen maankäytön lopettamisen seuraukset. Avoimet laidunrannat ja lehdesniityt ovat kasvaneet umpeen monin paikoin. Perinteiseen maisemakuvaan kuuluneet ladot, niittymajat ja kesänavetat ovat lahoamassa. 6.3 Maisemarakenne Suunnittelualueen maisemarakenne on hyvin samankaltainen sekä Hailuodossa, että Oulunsalon Riutussa. Ranta-alueet ovat vyöhykkeiset ja matalat, johtuen maaston loivasta topografiasta. Maaston korkeuserot ovat pieniä. Oulunsalon Riutunkarin puolella suunnittelualueella on voidaan erottaa rantaan rajautuvan laaksoalueen loiva muutos matalaksi selänteeksi. Selänteellä sijaitsee suunnittelualueen itäisin reuna ja syvemmälle Oulunsaloon päin työntyvä alue. Hailuodon Huilussa koko suunnittelualue sijoittuu laaksoon. Varsinaisia maaston lakialueita ei suunnittelualueella ole. Merkittävä osa suunnittelualueesta on avonaista merialuetta, jossa maisemankiintopisteinä ovat kauempana siintävät pienet saaret ja luodot. 6.4 Maisemakuva Maisemakuvan muodostavat maaston muodot, reuna-alueet, kasvillisuus, yksittäiset elementit sekä äänimaailma ja mielikuvat. Mielikuvien syntymiseen vaikuttavat havainnoijan omat arvot ja tuntemukset ja tiedot alueesta. Hailuodon kunta Oulunsalon kunta FCG Planeko Oy 22

23 Kuva 20. Riutunkarin kalasatama. Ranta-alueiden maisemakuvaa hallitsevat laajat yhtenäiset rantaniityt, jotka vähitellen vaihettuvat rantametsiksi. Mantereella sijaitsevat alueet ovat tiheän kasvillisuuden peittämiä, eikä maaston loivia korkeuseroja juuri huomaa. Merkittävimmät elementit alueen maisemakuvaan muodostavat yksittäiset tuulivoimalat, joita Oulunsalon Riutunkarissa on yhteensä kuusi kappaletta ja Hailuodon Huikussa yksi. Tuulivoimalat näkyvät kauas kaukomaisemaan ja luovat nykyisellään omaleimaisen ilmeen Hailuodon ja Oulunsalon ranta-alueille. Omaleimaisuutta alueella lisäävät myös kalasatamat Riutunkarissa ja Huikussa. Etenkin Riutunkarin kalasatama on viehättävä ja idyllinen, mutta kaipaa kunnostusta. Maisemavaurioina alueella voidaan pitää yleisesti tienvarsien ja rantojen umpeutuneita ja pusikoituneita maisemia. Yksittäisinä maisemavauriokohteita ovat päätien varressa olevat varastointi ja varikkoalueet Riutunkarissa ja Huikussa. Maisemavaurioita muodostavat myös avoimet sähkölinjat sekä kaapeleiden avoimeksi hakatut kaivantoalueet. Yksittäiset tuulivoimalat aiheuttavat perinteiseen seesteiseen merenrantamaisemaan selkeä muutoksen, joka voidaan nähdä jopa maisemavauriona. Toisaalta tuulivoimalat ilmentävät tämän aikakauden uusiutuvan energian tuotantomaisemaa sekä nykypäivän teknologiaa ja ajanhenkeä. Tuulivoimalat on sijoitettu maisemaan siten, että ne muodostavat yhtenäiset ryhmän. Hailuodon kunta Oulunsalon kunta FCG Planeko Oy 23

24 6.5 Maisematilat Avointa maisematilaa selvitysalueella edustavat rantaniityt sekä lautalle johtavat pengerretyt tie- ja satama-alueet. Ranta-alueiden avoimet maisematilat rajautuvat pensasvyöhykkeen muodostamaan reunavyöhykkeeseen. Ryhmittäin kasvavat rantapensaikot muodostavat puoliavoimia maisematiloja, joissa näkymät eivät ole täysin esteettömiä. Rantapensaikon puoliavoimet maisematilat ovat mielenkiintoisia, koska kerrallaan avautuva maisema, ei kerro heti kaikkea sen sisällöstä. Suurin osa suunnittelualueesta on suljettua maisematilaa. Suljetun maisematilan muodostavat eri-ikäiset havu- ja lehtimetsät sekä tiiviisti kasvavat rantapensaikot. Varttuneemmissa havumetsissä suljetussa maisemassa avautuu siivilöityviä näkymiä pilaristomaisesti ryhmittyvän puuston läpi. Nuoremmissa taimikoissa ja hoitamattomissa varttuneemmissa metsissä suljettu maisema on lähes täysin sulkeutunutta tiheän puuston vuoksi, eikä metsässä avaudu metsän poikki kantavia näkymiä. Päätien varsi on paikoin tiiviisti umpeenkasvanutta. Tieltä ei avaudu näkymiä tienvarsikasvillisuuden takana avautuviin edustavankin näköisiin metsiin. Lähestyttäessä Riutunkaria Oulunsalosta päin avautuu lähellä satama-aluetta tiensuuntainen rajattu merinäkymä, jota hallitsevat tuulivoimalat. Tienreunapuusto muodostaa selkeät reunat näkymälle. Sekä Huikussa, että Riutunkarissa avutuvat laajat merinäkymät tieltä ranta-alueilla. Suunnittelualueen maisemakuva ja tilat on esitetty raportin liitteissä 3 ja 4. Kuva 21. Rantaniityt ja meri hallitsevat maisemaa. Hailuodon kunta Oulunsalon kunta FCG Planeko Oy 24

25 6.6 Kehitettävät kohteet Suunnittelualueen maiseman kannalta kehitettävät kohteet liittyvät Hailuodon ja Oulunsalon perinteisten maisemien ja kulttuurin esille tuomiseen ja entisöimiseen. Myös kaikki maisemavaurioita aiheuttavat kohteet ovat maiseman kannalta kehitettäviä alueita. Päätienvarren kasvillisuutta tulisi harventaa ja avata näkymiä metsiin. Etenkin Riutunkarin puolella lähestyttäessä satama-aluetta, tulisi tienvarsipuusto harventaa siten, että tieltä avautuisi jo ennen varsinaista satama-aluetta puuston läpi siivilöityviä maisemia merelle. Huikun puolella jää satamasta Hailuotoon päin kuljettaessa tien oikealle puolelle komeita mäntyjä. Vanhimmat ja suurimmat männyt tulee tuoda maisemassa selkeämmin esille yksittäisinä maisemapuina, koska ne edustavat perinteistä Hailuodon maisemaa. Huikun puolella sijaitseva varastointi ja varikkoalue heti saareen saavuttaessa antaa huonon ensivaikutelman saaren tunnelmasta ja maisemakuvasta. Alue tulisi maisemoida ja ottaa esimerkiksi matkailuelinkeinon käyttöön porttina Hailuotoon. Riutunkarin kalasatama on nykyiselläänkin viehättävä, mutta jokseenkin rähjäinen. Kalasatamassa saa ja tuleekin näkyä elinkeinon harjoittamisen jäljet, mutta alueen yleisilmettä tulisi kohentaa ja suunnata parempia palveluita matkailun näkökulmasta. Myös Huikun kalasatamaa tulisi kehittää ja hyödyntää matkailussa. Kuva 22. Varastointi- ja varikkoalue Huikussa on selkeä maisemavaurio. Hailuodon kunta Oulunsalon kunta FCG Planeko Oy 25

26 Kuva 23. Tienvarren komeat männyt tulisi raivata esille maisemapuiksi. 7 KULUTUSKESTÄVYYS JA MAANKÄYTÖN SUOSITUKSET Niityt lukeutuvat melko hyvin kulutusta kestäviin kasvillisuustyyppeihin. Alueen kuivimmat rantaniityt etenkin kestävät kulutusta, mutta niillä pesivä linnusto ja uhanalainen kasvilajisto ei niinkään siedä ihmistoiminnan vaikutuksia. Alueen kosteiden rantametsien ja tuoreiden kankaiden kulutuskestävyys on kohtalainen. Suunnittelualueen kuivahkot kangasmetsät, joita on Oulunsalon puolella runsaammin, kestävät kulutusta melko heikosti. Heikoimpia alueita kulutuskestävyyden suhteen ovat matalia kasvipeitteisiä dyynejä muodostavat hiekkarannat, joita esiintyy Riutunkariin johtavan tien varrella. Alueella on melko paljon rakennettua ympäristöä, ja sen kulutuskestävyys voidaan luokitella hyväksi. Rakentamiseen soveltumattomia alueita suunnittelualueella ovat kulutuskestävyydeltään heikkojen alueiden lisäksi uhanalaisen lajiston esiintymät sekä arvokkaat luontotyypit. Valtakunnallisissa alueidenkäytön tavoitteissa (11/2001) erikseen mainitaan, että maankohoamisrannikon säilymistä luonto- ja kulttuuriarvojen kannalta erityisen merkittävinä aluekokonaisuuksina on edistettävä. Hailuodon kunta Oulunsalon kunta FCG Planeko Oy 26

27 Luonnonoloiltaan edustavimmat kohteet ja uhanalaisen lajiston esiintymät on esitetty liitteenä olevissa kartoissa (liite 1 ja 2). Arvokkaisiin luontotyyppeihin lukeutuu Riutunkainalon luonnonsuojelulain mukainen merenrantaniitty. Vastaavasti Hailuodon puolella on niittämällä hoidettua rantaniittyä lauttarannantien läheisyydessä. Muita arvokkaita luontotyyppejä alueella ovat maankohoamisrannikon sukkessiovaiheiden rantametsät, jotka ovat edustavimmillaan Riutunkainalon ja Leppänenän alueella. Suunnittelualueen maankohoamisrannikon metsien kehityssarjat ovat pääosin yhtenäisiä avoimista rannoista pensastojen kautta lehti- ja havumetsiin. Kehityssarjojen edustavuutta heikentävät paikoin runsaat rantaniityille saakka ulottuvat ojitukset sekä havumetsien hakkuut. Hailuodon puolella on käsitelty lehtomaisia rantametsiäkin. Riutunkarin itäpuolinen, tien pohjoispuolelle sijoittuva hiekkaranta on niin pieni ja ihmisvaikutuksen alainen, ettei se täytä luonnonsuojelulain määritelmää edustavista luonnontilaisista hiekkarannoista. Se on kuitenkin kohteena säästämisen arvoinen ja siellä esiintyy Perämeren endeemeihin kasvilajeihin lukeutuvaa pohjanlahdenlauhaa sekä alueella harvalukuista merinätkelmää. Lisäksi alueen rantavedessä on uhanalaisen upossarpion esiintymä. Koska vedessä kasvavilla lajeilla ei ole riittävästi lakisääteistä turvaa, tulisi niiden säilyminen turvata maankäytön suunnittelulla. Matalien merenlahtien käyttöä yksityisiksi venevalkamiksi tulisi välttää, ja keskittyä yhteissatamiin. Etenkin uhanalaisen ja rauhoitetun upossarpion esiintymien turvaaminen vaatii huomioimista maankäytön suunnittelussa. Suunnittelualueen maankäyttösuositukset on esitetty raportin liitteissä 5 ja 6. FCG Planeko Oy Hyväksynyt Laatinut Juhani Niva aluepäällikkö, DI Minna Tuomala biologi, FM Saara-Kaisa Konttori ympäristösuunnittelija, FM, maisemasuunnittelija AMK Projektin johto Esko Puijola arkkitehti SAFA KARTTALIITTEET A3, 1:5000/1:10 000: 1. Kasvillisuusvyöhykkeet, Hailuoto, Huikku 2. Kasvillisuusvyöhykkeet, Oulunsalo, Riuttu 3. Maisema, Hailuoto, Huikku 4. Maisema, Oulunsalo, Riuttu 5. Maankäytön suositukset, Hailuoto, Huikku 6. Maankäytön suositukset, Oulunsalo, Riuttu Valokuvat FCG Planeko Oy. Hailuodon kunta Oulunsalon kunta FCG Planeko Oy 27

28 LÄHTEET Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura 2000 luontotyyppiopas. Ympäristöopas 46. Suomen ympäristökeskus. Luonto ja luonnonvarat. 2. korjattu painos. 194s. Hellemaa, P. 1998: The Development of Coastal Dunes and their Vegetation in Finland. Fennia 176: Hiltunen, M. 1986: Oulunsalon historia. Pohjolan Sanomat Oy. Kemi. 534s. Huttunen, A. & Pahtamaa, T. 2002: Luontoselvitykset yleis- ja asemakaavoissa. Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen moniste 24. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. 19s. Huusko Paavo. Vattukorven Hereford, Sotkamo. Laidunkarjan omistaja. (Puhelinhaastattelu ) Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. ja Uotila, P. (toim.) 1998: Retkeilykasvio. 4. painos. Kasvimuseo. Helsinki. 656s. Itämeriportaali ( ): Kalliola, R. 1973: Suomen kasvimaantiede: Porvoo Kekäläinen, H., Keynäs, K., Koskela, K., von Numers, M., Rinkineva-Kantola, L., Ryttäri, T. & Syrjänen, K Itämeren rantaluontotyypit. Julk.: Raunio, A. Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa II: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Kovanen Tupuna. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Sähköposti; luonnonsuojelulain luontotyypeistä alueella. Kuusipalo, J. 1996: Suomen metsätyypit. Kirjayhtymä Oy. 144s. Luonnonolojen yleistä luonnehdintaa Hailuodon rantayleiskaava Hailuodon kunta. Ympäristötaito Oy. 41s. Luonnonsuojelulaki ( ): Markkola Juha Suullinen tiedonanto: Hailuodon vesialueiden hylje- ja norppa havainnoista. Merentutkimuslaitos ( ): Vedenkorkeuden pitkäaikaismuutokset. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. Pessa Jorma. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Sähköposti: alueen rantalaiduntamisesta ja Natura-alueiden hoidosta. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki Ryttäri, T. & Kettunen, T. (toim.): Uhanalaiset kasvimme. - Suomen ympäristökeskus ja Kirjayhtymä Oy, Helsinki. 335 s. Siira, J. 1999: Kasvillisuuden kehitys Perämeren rannikolla. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 723: Taipale, K. & Saarnisto, M. 1991: Tulivuorista jääkausiin. Suomen maankamaran kehitys. WSOY. Porvoo. 416s. Vilpa, E. (toim.) 1983: Hailuoto kuvauksia luonnosta ja kulttuurista. Oulun seudun biologian ja maantiedon opettajat ry. 64s. Hailuodon kunta Oulunsalon kunta FCG Planeko Oy 28