LÄHETE. Asia Kertomus Suomen valtionhallinnon osallistumisesta kumppanuusyhteistyöhön Naton kanssa vuonna 2014

Transkriptio

1 LÄHETE HEL7M ULKOASIAINMINISTERIÖ Poliittinen osasto POL-10 EDUSKUNTA Ulkoasiainvaliokunta Viite UTP vp JK 5 UM Asia Kertomus Suomen valtionhallinnon osallistumisesta kumppanuusyhteistyöhön Naton kanssa vuonna 2014 Valiokunnalle lähetetään ohessa perustuslain 97 :n nojalla muistio Suomen valtionhallinnon osallistumisesta kumppanuusyhteistyöhön Naton kanssa vuonna Yksikön päällikkö Mikko Kinnunen Liitteet - 2 kpl: Kertomus Suomen valtionhallinnon osallistumisesta kumppanuusyhteistyöhön vuonna 2014 ja sen liite (Suomen säädöskokoelman sopimussarjasta isäntämaatukea koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan teksti) Postiosoite PL VALTIONEUVOSTO Laivastokatu 22 Vaihde +358-(0) Telefax +358-(0)

2 Erillinen sivu elektronisen version käsittelyyn: Poliittinen osasto POL-10 Liisa Folkersma Asiasanat Hoitaa Hoitaa UE Koordinoi Tiedoksi NATO RAUHANKUMPPANUUS, TURVALLISUUSPOLITIIKKA, EDUSKUNNAN INFORMOINTI, NATO POL-10 NAE ASA-01; ASA-02; ASA-20; AVS-KEO; AVS-PAL; AVS-POL; EKMI-00; EUR-01; EUR-02; EUR- 20; EUR-30; KEMI-00; OIK-01; OIK-10; OIK-20; PLM/PO; PLM/RO; POL-01; POL-02; POL-20; POL-30; STU-00; UMI-00; VKO-01; VKO-02; VNEUS; VSI-00 AST; BER; BUD; BUK; GEN; HAA; ITÄ-22; KIO; KOB; LON; MAD; MOS; NDE; OSL; OTT; PAR; TAL; TUK; VAR; WAS; WIE EUAVS; PE/ASEVALVONTA; PE/YHTEYSUPSEERI; PLM; PLM/MTS; TPK Laatija jakanut ULKOASIAINMINISTERIÖ MUISTIO Poliittinen osasto Turvallisuuspolitiikan ja kriisinhallinnan yksikkö KERTOMUS SUOMEN VALTIONHALLINNON OSALLISTUMISESTA KUMPPANUUSYHTEISTYÖHÖN NATON KANSSA VUONNA JOHDANTO Suomi on osallistunut Naton kumppanuusyhteistyöhön vuodesta 1994 alkaen, jolloin Suomi liittyi Naton rauhankumppanuusohjelmaan (Partnership for Peace, PfP). Suomi hyötyy merkittävästi osallistumisesta, sillä yhteistyö antaa mahdollisuuden osallistua yhteisiin turvallisuuteen liittyviin haasteisiin vastaamiseen sekä kehittää puolustusta, puolustusvoimienkansainvälistä yhteistoimintakykyä ja suorituskykyjä. Naton kanssa tehtävä yhteistyö on osa Valtioneuvoston turvallisuus-ja puolustuspoliittisen selonteon (2012) linjaamaa syventyvää kansainvälistä puolustusyhteistyötä. Yhteistyö kattaa laaja-alaisesti toimintaa niin sotilas-kuin siviilisektoreillakin. Nato pitää yhteistyötä kumppaneiden kanssa merkittävänä osana toimintaansa. Suomi osallistuu aktiivisesti kumppanimaille avoinna olevaan yhteistyöhön sekä kumppanuus- ja yhteistyöohjelmien kehittämiseen. Yhteistyön perusperiaatteisiin kuuluu avoimuus ja mahdollisuus osallistua kaikkeen kumppanuustoimintaan. Suomen kannalta on tärkeää, että Suomella on mahdollisuus tiiviiseen dialogiin sekä yhteistyön edelleen kehittämiseen Naton kanssa Suomea kiinnostavilla osa-alueilla. Kertomusvuonna 2014 kumppanuustoimintaan osallistuivat Suomessa ulkoasiainministeriö, puolustusministeriö, puolustusvoimat, sisäasiainministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, Lomakepohja: Kirje

3 sosiaali- ja terveysministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö sekä huoltovarmuuskeskus. Valtionhallinnon kertomuksen on koonnut ulkoasiainministeriö yhteistyössä muiden ministeriöiden kanssa. Tässä muistiossa esitetään yhteenveto kumppanuustoiminnan vuoden 2014 keskeisistä tapahtumista, merkittävistä kehityslinjoista ja tulevaisuuden tavoitteista. 2. YLEISTÄ KUMPPANUUSTOIMINNASTA Euroopan turvallisuuspoliittinen tilanne ja laajojen Nato-johtoisten kriisinhallintaoperaatioiden kauden päättyminen asetti Natolle muutospaineita. Näitä haasteita Nato käsitteli syyskuun huippukokouksessaan Walesissa ja yhteisen puolustuksen elementit ovat korostuneet suhteessa Naton kahteen muuhun vuoden 2010 strategisen konseptin määrittelemään päätehtävään: kriisinhallintaan ja yhteistyövaraiseen turvallisuuteen. Kumppanuudet ovat kuitenkin edelleenkeskeinen osa Naton toimintaa ja liittokunta ylläpitää laajaa ja globaalia kumppanuusverkostoa. Luodakseen puitteet kriisinhallintaoperaatioissa saavutetun yhteistyötason jatkumiselle Nato hyväksyi kesäkuun ulkoministerikokouksessa kumppanimaiden yhteistoimintakykyaloitteen (PartnershipInteroperabilityInitiative), jolla kumppanuusyhteistyölle luotiin uusia mekanismeja. Sen ensimmäiset puolustusministerikokoukset järjestettiin Walesin huippukokouksessa. Suomelle on ollut Afganistanin ISAF- (International Security AssistanceForce) kriisinhallintaoperaation päättyessä tärkeää varmistaa vähintäänkin nykyisen tasoisen kumppanuusyhteistyön jatkuminen janaton yhteistoimintakykyaloite vastaa pitkälle Suomen ja Ruotsin yhdessä keväällä 2014 esittämiä ajatuksia kumppanuuden kehittämisestä. Suomi on uuden aloitteen yhteistyömuodoista osallistunut yhteistoimintakykytason (InteroperabilityPlatform) ja laajennettujen mahdollisuuksien (EnhancedOpportunities) toimintaan. Näistä laajennettujen mahdollisuuksien yhteistyö on Suomelle merkityksellisin, koska se mahdollistaa paremmin ennakoitavan kumppanuusyhteistyön sekä poliittisen dialogin jatkuvuuden ISAF-ministerikokousten päättyessä Kertomusvuoden keskeisiä tapahtumia Naton huippukokous järjestettiin Newportissa Walesissa. Huippukokouksen yhteydessä pidettiin valtiopäämiestasolla ISAF-kokous Suomea huippukokouksessa edusti tasavallan presidentin Sauli Niinistön johtama valtuuskunta, jonka varapuheenjohtajina toimivat ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja ja puolustusministeri Carl Haglund. Ministeri Haglund osallistui kahteen Naton uuden kumppanuusaloitteen puitteissa järjestettyyn puolustusministerikokoukseen. ISAF-puolustusministerikokoukset järjestettiin Brysselissä ja Suomen edustajana ensimmäisessä kokouksessa toimi valtiosihteeri Marcus Rantala ja jälkimmäisessä puolustusministeri Haglund. Valtiosihteeri Peter Stenlund osallistui Naton ISAF-operaatioon osallistuvien kumppanimaiden ulkoministerikokouksiin ja Naton ResoluteSupport (RS) -operaation osallistujamaiden ensimmäinen ulkoministerikokous pidettiin Brysselissä Suomea kokouksessa edusti alivaltiosihteeri Jaakko Laajava. Suomen ja Naton väliset säännölliset virkamiestason konsultaatiot pidettiin Helsingissä Naton apulaispääsihteeri ThrasyvoulosStamatopoulosin ja ulkoasiainministeriön alivaltiosihteeri Jaakko Laajavan johdolla.

4 Naton pääsihteerin 1325-erityisedustaja Mari Skåre vieraili Helsingissä Vierailunsa aikana hän tapasi ulkoasiainvaliokunnan edustajia, ulkoministeri Tuomiojan, kehitysministeri Haaviston ja puolustusministeriön valtiosihteeri Rantalan. Naton strategisen transformaatioesikunnan (HQ SACT) varakomentaja (DSACT) kenraalizuliani vieraili Suomessa ja tapasi puolustushallinnon edustajia. Suomella oli kertomusvuonna kolme lähetettyä virkamiestä Naton sihteeristössä (Voluntary National Contribution) poliittisten asioiden ja turvallisuuspolitiikan osastolla, operaatioosastolla ja uusien turvallisuusuhkien osastolla. Lokakuussa 2014 Suomi otti vastaanpuheenjohtajuuden epävirallisessa Naton ConnectedForcesInitiativen neuvoa-antavassakumppanityöryhmässä (CFI TaskForce). Vuoden mittainen puheenjohtajuus toteutetaan yhdessäbelgian kanssa.suomi asetti tehtävään kaksi upseeria.työryhmään kuuluu seitsemän kumppanimaata ja sen tavoitteena on edistää kumppaneiden mahdollisuuksia hyödyntää tehokkaasti Natossa tehtävää työtä erityisesti harjoitustoiminnassa. Suomea edeltävänä kumppanimaaryhmää edustavana CFI TF-puheenjohtajana toimi Ruotsi. Naton komento-ja virastorakenteessa kumppanimaille avoimissa tehtävissä työskenteli vuonna 2014 kahdeksan suomalaista upseeria. Lisäksi Suomella oli vuoden 2014 lopussa neljä sotilasta Unkarissa Pápan tukikohdassa osana SAC-järjestelyn (Strategic AirliftCapability) monikansallista ilmakuljetusyksikköä. Viron isännöimässä Naton kyberpuolustuksen osaamiskeskuksessa (CCDCOE) Suomella on kaksi edustajaa, joista toinen komennusperusteisesti.saksan isännöimässä Naton matalanvedenalueen osaamiskeskuksessa komennusperusteisesti työskentelee yksi upseeri.tämän lisäksi Suomi alkoi selvittää mahdollisuuksia asiantuntijan sijoittamiseksi Latvian isännöimään Naton strategisen viestinnän osaamiskeskukseen (StratCom COE), joka käynnisti toimintansa kertomusvuoden aikana. Suomen edustustossa Natossa työskentelee 20 henkilöä. Henkilöstöstä noin puolet on ulkoasiainministeriön, puolustusministeriön, Pääesikunnan ja Huoltovarmuuskeskuksen lähettämiä asiantuntijoita. Osa lähetetyistä asiantuntijoista on myös vastuussa tehtävistä Suomen pysyvässä edustustossa Euroopan unionissa Kumppanuustavoitteet Valtioneuvoston turvallisuus-ja puolustuspoliittinen selonteko 2012 linjaa, että Suomi syventää puolustusyhteistyötä. Naton kanssa tehtävä suorituskyky-yhteistyö on keskeinen osa tätä kokonaisuutta. Naton suunnittelu-ja arviointiprosessin (Planning and ReviewProcess, PARP) kumppanuustavoitteiden avulla kehitetään Suomen puolustusta, puolustusvoimien suorituskykyjä ja valmiuksia osallistua sotilaalliseen kriisinhallintaan. Puolustusyhteistyön osalta PARP on tärkein instrumentti Suomen puolustusvoimien suorituskykyjen ja yhteistoimintakyvyn kehittämisessä. Puolustusvoimien suorituskykyjen kehittäminen tapahtuu käytännössä puolustusvoimien kehittämisohjelmassa, jossa huomioidaan täysimääräisesti monikansallinen suorituskykyyhteistyö. Kumppanuustavoitteet sisältävät kattavasti puolustusvoimien kehittämisohjelmakokonaisuuden, millä varmistetaan puolustuksen laaja-alainen kehittäminen kumppanuusyhteistyötä hyödyntäen. Naton SmartDefence -hankkeitten on määrä vakiinnuttaa suorituskyky-yhteistyö toimintamalliksi. SmartDefence -hankkeista osa on

5 avattu kumppanimaille. Osana puolustusvoimien suorituskykyjen kehittämistä arvioidaan myös monikansallisten SmartDefence -hankkeitten tarjoamia mahdollisuuksia Isäntämaatukea koskeva yhteisymmärryspöytäkirja Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksessa tehtiin poliittinen linjaus isäntämaatukea koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan (Host Nation SupportMemorandum of Understanding, HNS MOU) allekirjoittamisesta Suomen ja Naton välillä. Puolustusministeriö teki sen jälkeen, linjauksen mukaisesti, hallinnollisen päätöksen yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoittamisesta, ja pöytäkirja allekirjoitettiin Naton huippukokouksessa Walesissa Pöytäkirjan teksti on julkaistu allekirjoituskielellä (englanti) Suomen säädöskokoelman sopimussarjassa (SopS ). Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta on saanut valtioneuvostolta selvityksen PL 97 :n mukaisesti yhteisymmärryspöytäkirjasta sen neuvotteluvaiheessa ja neuvotteluiden päätyttyä. Selvitykset annettiin ja , joiden lisäksi yhteisymmärryspöytäkirjan luonnos toimitettiin ulkoasiain- ja puolustusvaliokunnille. Ulkoasiainministerin saatekirje sekä UM:n ja PLM:n valmistelema muistio ja allekirjoitetun yhteisymmärryspöytäkirjan teksti toimitettiin kansanedustajille Yhteisymmärryspöytäkirjan valmistelu toteutettiin laajana poikkihallinnollisena yhteistyönä. Mukana oli useita hallinnonaloja ja viranomaisia: PLM, UM, SM, VM, TEM, STM, YM, Tulli, Trafi, Liikennevakuutuskeskus, Valtiokonttori ja Pääesikunta. Isäntämaatuella tarkoitetaan toimenpiteitä, jotka isäntävaltio toteuttaa ulkopuolisen avun tai toiminnan mahdollistamiseksi normaalioloissa tai erilaisten katastrofien, häiriötilanteiden tai turvallisuusuhkien hallintaan liittyvissä tilanteissa. Isäntämaatuen järjestelyt ovat vakiintunut osa monikansallista harjoitustoimintaa. Isäntämaatuki liittyy konkreettisesti mm. joukkojen majoitukseen, muonitukseen, polttoainehuoltoon, terveydenhoitoon, liikkumiseen, harjoitusalueisiin, turvallisuuteen tai oikeudellista asemaa koskeviin kysymyksiin. Yhteisymmärryspöytäkirja muodostaa puitteet, jonka pohjalta Suomen antamasta isäntämaatuesta sovitaan kussakin tapauksessa erikseen. Vakioidut toimintamallit ja standardit helpottavat asioista sopimista ja tehostavat kansainvälistä yhteistyötä. Naton standardit ovat kansainvälisessä puolustusyhteistyössä laajalti käytössä. Suomi päättää kaikissa oloissa itse ja oman lainsäädäntönsä mukaisesti, ryhtyykö se toimintaan, jossa isäntämaatuesta tarvitsee sopia. Pöytäkirja ei kumpaakaan osapuolta sellaiseen toimintaan velvoita. Se ei esimerkiksi velvoita kumpaakaan osapuolta antamaan tai vastaanottamaan apua ja joukkoja. Suomi ei myöskään sitoudu yhteisymmärryspöytäkirjalla vastaanottamaan Suomeen vieraita joukkoja tai sallimaan niiden kauttakulkua. Isäntämaatukea koskeva yhteisymmärryspöytäkirja ei sisällä Suomelle uusia velvoitteita suhteessa Suomen jo aiemmin tekemiin valtiosopimuksiin, jotka liittyvät Naton kanssa harjoitettavaan yhteistyöhön. Nato-maiden ja rauhankumppanuuteen osallistuvien maiden (PfP-maat) välillä on esimerkiksi tehty niin sanottu Nato/PfpSofa-sopimus ja sen kaksi lisäpöytäkirjaa, joilla sopimuspuolet sitoutuvat keskinäisissä suhteissaan soveltamaan Natomaiden vuonna 1951 tekemää sopimusta joukkojen asemasta (ns. Nato Sofa) ja sen Pariisin pöytäkirjaa.

6 Isäntämaatukea koskeva kumppanuustavoite on vuodelta 2002 ja se sisältää yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoittamisen ja kansallisen isäntämaatukikonseptin laatimisen. Kokonaisuudessaan kumppanuustavoitteen tulisi olla saavutettu vuonna 2016, jolloin toimintamalli on tarkoitus testata harjoituksissa. Tätä ennen myös kansallisen konseptin tulisi olla valmis ja käytäntöön sovellettavissa. Isäntämaatukea koskeva yhteisymmärryspöytäkirja ja konsepti kehittävät myös osaltaan valmiutta avun vastaanottamiseen. Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa selonteoissa on vuodesta 2001 alkaen linjattu puolustuksen kehittämisen yhdeksi osaalueeksi ulkopuolisen avun vastaanottokyvyn varmistaminen. Myös viimeisimmän, vuoden 2012 selonteon mukaan puolustusvoimien kehittämisessä on otettava huomioon kyky ulkomaisen avun vastaanottoon Harjoitus-, koulutus-ja arviointitoiminta Kansainvälinen harjoitusyhteistyö ja nopean toiminnan joukkojen toimintaan osallistuminen on tärkeä osa puolustusyhteistyötä ja Suomen puolustuksen kehittämistä. Tämä kehityssuunta vahvistuu edelleen puolustusyhteistyössä ja eurooppalaisten asevoimien suorituskyvyn ja yhteistoimintakyvyn ylläpitämisessä. Suomi kehittää puolustusvoimien suorituskykyjä osallistumalla Naton ja sen jäsenmaiden järjestämään koulutus-, harjoitus- ja evaluointitoimintaan. Puolustusvoimat osallistui vuoden 2014 aikana yhteensä 65 kansainväliseen harjoitukseen, joista 15 toteutettiin Naton puitteissa. Suomi osallistui myös Naton nopean toiminnan joukkojen (Nato ResponseForce, NRF) pääsotaharjoitukseen (TridentJuncture, TRJE) marraskuussa 2014 esikuntaupseereilla. NRF-harjoituksista saadut kokemukset ovat olleet myönteisiä. NRF on muodostunut keskeiseksi eurooppalaisten asevoimien suorituskykyjä kehittäväksi työkaluksi, ja sen hyödyntäminen kehittää merkittävällä tavalla myös Suomen puolustusvoimien valmiuksia. Kansainvälisiin harjoituksiin osallistumisen keskeisenä tavoitteena on kehittää ja todentaa joukkojen suorituskykyjä jayhteistoimintakykyä. Osaan harjoituksista sisällytetään suomalaisjoukkojen tai niiden osien suoritus- ja yhteistoimintakyvyn arviointi Naton neliportaisen OCC-arviointiprosessin (OperationalCapabilitiesConcept) mukaisesti. Arvioinnit antavat Suomelle riippumattoman palautteen suorituskykymme tasosta ja kansainvälisestä vertailtavuudesta. Vuonna 2014 toteutettiin arvioinnit maavoimien raivaajaosastolle, helikopteriosastolle ja jääkäripataljoonan esikunnalle, esikunta- ja viestikomppanialle, henkilötiedustelujoukkueelle ja tukikomppanialle sekä merivoimien rannikkojääkärikomppanialle. Uusinta-arviointi tehtiin maavoimien suojeluosastolle. Suomi osallistuu Naton nopean toiminnan NRF-joukkoja täydentävään toimintaan osoittamalla suorituskykyjä määräajaksi NRF:n joukkopooliin (ResponseForcesPool, RFP). Toimintaan osallistutaan suunnitelmallisesti samoilla joukoilla, jotka on ilmoitettu niin EU:n, YK:n kuin Natonkin käyttöön. Vuonna 2014 joukkopoolissa oli ilmavoimien valmiusyksikkö. Vuodeksi 2015 joukkopooliin on ilmoitettu merivoimien rannikkojääkärikomppania ja vuodeksi 2016 maavoimien helikopteriyksikkö ja maavoimien jääkärikomppania sekä vuodeksi 2017 merivoimien alus ja maavoimien suojelun erikoisosasto. Kertomusvuonna Suomi osallistui pohjoismaisen yhteistyön toimeenpanona Islannissa järjestettyyn Iceland Air Meet harjoitukseen yhdessä Ruotsin kanssa. Harjoitus

7 järjestettiin Naton Islannin ilmavalvontaa koskevan Norjan valvontavuoron yhteydessä tammi-helmikuussa Suomi osallistuu kumppanimaana Naton koulutus- ja harjoitustoiminnan kehittämiseen. Puolustusvoimien Kansainvälinen Keskus (PVKVK) järjestää vuosittain kansainvälisiä koulutustapahtumia, jotka ovat avoimia EU-, Nato- ja kumppanimaille. Vuoden 2014 aikana PVKVK jatkoi yhteistyötä NATO Schoolin kanssa järjestämällä operatiivisen tason esikuntaupseerikurssin Tuusulassa. Lisäksi järjestettiin muita kumppaneille avoimia kursseja. Suomi suhtautuu myönteisesti pyyntöön osallistua kumppanimaana Naton koulutusjärjestelmän kehittämiseen ja tähän liittyen toimimiseen koordinointiroolissa kumppanimaille suunnattavaan kriisinhallinta- ja rauhanturvakoulutuksen (Peace SupportOperations, PSO) suunnittelussa. Muun harjoitustoiminnan osalta Naton CMX14-kriisinhallintaharjoitus peruttiinukrainan tilanteesta johtuen. Marraskuussa Suomi osallistui kyberyhteistyöhön keskittyvään CyberCoalition 2014-harjoitukseen Hankeyhteistyö Suomi jatkoi yhteistyön tiivistämistä Naton alaisten virastojen kanssa, Naton virastouudistuksen aiheuttamia muutoksia ennakoiden. Naton tietoliikenne- ja informaatioviraston (NCIA) kanssa yhteistyötä jatkettiin vuonna 2009 allekirjoitetun yhteisymmärryspöytäkirjan pohjalta. Suomen ja Naton logistiikkaviraston (NSPA) välinen yhteistyö jatkui tiiviinä Kertomusvuoden aikana tutkittiin uusia yhteistyöalueita, joilla voidaan lisätä huoltovarmuutta, kustannustehokkuutta ja kansainvälistä yhteensopivuutta. Lisäksi selvitettiin suomalaisen teollisuuden mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä NSPA:n kanssa. Kertomusvuonna aloitettiin ilmatilannekuvan vaihtamista koskeva yhteistyö (Air Situation Data Exchange, ASDE) Suomen, Norjan ja Naton kesken sekä jatkettiin ilmatilannekuvan vaihtamista Suomen, Baltian maiden ja Naton kesken, joka käynnistyi jo vuonna ASDE-järjestelyllä mahdollistetaan pohjoismainen, Itämeren ja Baltian alueen ilmatilannekuvayhteistyö. Suomi osallistui vuonna 2014 Naton improvisoitujen räjähteiden vastatoimiin käyttämällä rahastossa olleen euron osuutensa räjähdeasiantuntijoiden koulutukseen. Suomi osallistui Naton ja EU:n puitteissa toteutettavaan helikopteriyhteistyöhön, mukaan lukien monikansallinen helikopterirahasto, jolla pyritään korjaamaan kriisinhallintaoperaatioiden helikopteripuutteita. Suomi ei kertomusvuonna investoinut uuttaa rahaa rahastoon. Aiemmin Suomi on tehnyt yhteistyötä mm. muiden Pohjoismaiden kanssa hankkeiden rahoittamiseksi. Suomi jatkoi kertomusvuonna osallistumista Natosta muodollisesti erilliseen 12 maan yhteistyöhankkeeseen, jolla vahvistetaan strategista ilmakuljetuskykyä (Strategic AirliftCapability, SAC). Hankkeeseen osallistuvien maiden yhteiskäytössä on kolme C-17 Globemaster -kuljetuskonetta. Suomen osuus on 100 lentotuntia vuodessa, jotka käytettiin kriisinhallintaoperaatioiden huoltolentoihin. Kertomusvuonna käynnistettiin C-17 koneiden ylläpitopäivitykset. Kertomusvuonna Suomi päätti tukea Jordanian kumppanuusrahastoa eurolla ja Ukrainan kumppanuusrahastoa eurolla. Jordanian rahaston tarkoituksena on tukea

8 naisten rekrytointia ja gender-koulutusta Jordanian armeijassa sekä naisten koulutukseen erikoistunutta osaamiskeskusta. Jatkorahoitus hankkeelle osoittaa Suomen sitoutumista Naton YK:n päätöslauselma 1325-toimeenpanon tukemiseen. Ukrainan rahasto tähtää Ottawan sopimuksen toimeenpanoon sekä miinojen ja pienaseiden hävittämiseen. Hankkeen toinen vaihe alkoi vuonna 2012, ja sen on suunniteltu jatkuvan 2018 asti. Myös EU ja kumppanimaa Sveitsi ovat päättäneet rahoittaa hankkeen toista vaihetta. Suomi ei ole aiemmin rahoittanut Ukraina-rahastoa, mutta aikaisemmin osallistunut puolustussektorin korruption vähentämiseen tähtäävän Naton Building Integrity -kumppanuusrahaston toimintaan, joka ulottui myös Ukrainaan Uudet uhat: kyberpuolustusalan yhteistyö Kansallisessa kyberturvallisuusstrategiassa linjatulla tavalla Suomi vahvistaa kansallista kyberturvallisuuttaan myös toimimalla aktiivisesti ja tehokkaasti kyberturvallisuuden kannalta keskeisten kansainvälisten toimijoiden kanssa ml. EU, Nato, YK, Etyj ja OECD. Suomen tavoitteena on kehittää yhteistyötä, jolla säästetään kansallisia resursseja sekä tehostetaan myös kansallisen suorituskyvyn kehittämistä. Yhteistyö Naton kanssa kyberpuolustuksen alalla on käynnistynyt varsinaisesti jo marraskuussa Yhteistyötä on jatkettu sen jälkeen suorituskykyjen kehittämiseen, koulutus- ja harjoitusyhteistyöhön sekä tutkimustoimintaan liittyvissä hankkeissa. Naton suunnittelu- ja arviointiprosessin (PARP) kumppanuustavoitepaketissa vuosille on asetettu myös kyberpuolustusta koskevia tavoitteita edellä mainituilla alueilla. Tarkastelujakson aikana Suomi on jatkanut kansallisen kyberpuolustuksen suorituskyvyn kehittämiseen tähtäävää yhteistyötään Naton kanssa ja osallistui muun muassa kyberpuolustuksen suorituskykyjen kehittämiseen liittyviin monikansallisiin SmartDefence - hankkeisiin. Naton uuden syyskuun huippukokouksessa hyväksytyn kyberpuolustuspolitiikan mukaisesti Nato pyrkii jatkossa tehostamaan myös valikoitujen kumppaneidensa kanssa tehtävää kyberpuolustusyhteistyötä. 3. KANSAINVÄLINEN KRIISINHALLINTA 3.1. Operaatio-osallistuminen Osallistuminen Naton johdolla toteutettaviin kriisinhallintaoperaatioihin on ollut keskeinen osa Suomen kumppanuusyhteistyötä. Ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden lisäksi osallistuminen kriisinhallintaan parantaa Suomen omaa turvallisuutta sekä kasvattaa kansallisia suorituskykyjä ja kokemusta kansallisen puolustuskyvyn kehittämiseen. Natolla oli kertomusvuonna käynnissä neljä operaatiota: Afganistanin ISAF-operaatio (International Security AssistanceForce), Kosovon KFOR-operaatio (Kosovo Force), terrorisminvastainen Active Endeavour -operaatio Välimerellä sekä merirosvouksen vastainen OceanShield -operaatio Somalian rannikolla. Suomi jatkoi kertomusvuonna osallistumistaan ISAF- ja KFOR-kriisinhallintaoperaatioihin. Afganistanin ISAF-kriisinhallintaoperaatio päättyi Kertomusvuonna operaatio keskittyi turvallisuusvastuiden siirtoon Afganistanin turvallisuusviranomaisille sekä ISAF:n seuraajaoperaation (ResoluteSupport) suunnitteluun ja valmisteluun. Pohjoismaisbaltialainentransition tukijoukko (Nordic-BalticTransitionSupportUnit, NB TSU) lakkautettiin yksikkönä ja sen tukikohtana toiminut CampNorthernLights suljettiin. Pohjoisella

9 komentoalueella toimineet suomalaiset siirtyivät kokonaisuudessaan CampMarmaliin toukokuussa Syksyn aikana suomalaisen joukon vahvuus laski noin 80:een, ja se siirtyi uuden ResoluteSupport -operaation mukaiseen kokoonpanoon. Suomalaisten tehtävät ovat painottuneet Afganistanin turvallisuusjoukkojen kehittämistä tukeviin ohjaus- ja yhteydenpitoryhmiin. Afganistanin turvallisuusjoukkojen neuvonannon ja kouluttamisen ohella Suomen tuessa Afganistanille painottuivat kokonaisvaltaisen ajattelun mukaisesti kasvava kehitysyhteistyö ja EU:n siviilikriisinhallinta EUPOL Afganistan -operaation kautta. Suomi osallistui kuluneen vuoden aikana potentiaalisena operaatiokumppanina aktiivisesti ResoluteSupport -operaation suunnitteluun Natossa. Afganistanin turvallisuusjoukkojen neuvonantoon, koulutukseen ja tukeen keskittyvän operaation oikeusperusta on Afganistanin kutsu operaatiolle. Joulukuussa operaatiolle saatiin myös YK:n turvallisuusneuvoston tuki. Eduskunta hyväksyi joulukuussa valtioneuvoston selonteon eduskunnalle Afganistanin tilanteesta, Suomen kokonaistuesta Afganistanille ja Suomen osallistumisesta sotilaalliseen kriisinhallintaoperaatioon "ResoluteSupport". Tasavallan presidentti päätti Suomen osallistumisesta uuteen operaatioon noin 80 sotilaan vahvuudella alkaen. Vuonna 2014 Suomen tuki Naton hallinnoimaan afgaaniarmeijan vapaaehtoisrahastoon (ANA TrustFund) oli 1,5 miljoonaa euroa. Suomen kokonaistuki Afganistanin turvallisuusjoukoille mukaan lukien YK-järjestelmän kautta kanavoitava poliisisektorin LOTFA-rahoitus oli yhteensä 6 miljoonaa euroa. Kertomusvuoden aikana Afganistanissa toimi kaksi henkilöä neuvonantajatehtävissä. Toinen neuvonantaja oli sijoittunut operaatioesikuntaan Kabulissa ja toinen Saksan siviiliedustajan toimistoon Pohjois- Afganistanissa. Kosovon KFOR-operaatiossa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia kertomusvuoden aikana. Nato tukee Kosovon turvallisuusviranomaisia yhteydenpidon ja neuvonantotoiminnan kautta. KFOR-operaation vahvuuden laskemista on tarkoitus jatkaa turvallisuustilanteen salliessa. Suomi ei tehnyt kertomusvuoden aikana muutoksia osallistumiseensa. Kertomusvuonna Kosovossa palveli noin 20 suomalaista sotilasta. Suomi on kumppanimaana ja operaatiokumppanina toiminut aktiivisesti Naton kriisinhallintaoperaatioita koskevassa suunnittelussa. Suomi on myös pitänyt kautta linjan esillä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 toimeenpanoon liittyviä kysymyksiä ja edistänyt niiden integroimista osaksi Naton operaatiosuunnittelua. Suomi on korostanut päätöslauselman 1325 huomioon ottamista kriisinhallinnan poliittisesta ohjauksesta käydyssä keskustelussa Naton sisällä. Suomi on rahoittanut suomalaista gender-neuvonantajaaisafoperaatioon. Paikan rahoittamista jatketaan myös vuonna 2015 uudessa RS-operaatiossa politiikkalinjauksen päivityksen jälkeen Nato järjesti kesäkuussa 2014 ensimmäisen kansalaisjärjestökonsultaation, johon Suomen 1325-verkoston edustaja osallistui. Lisäksi Suomi on edistänyt aktiivisesti erityisesti Naton työryhmä- ja komiteatasolla YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1612 lasten suojelemiseksi aseellisessa konfliktissa toimeenpanoon liittyviä kysymyksiä Siviilikriisinhallinta Suomi on lähettänyt siviilikriisinhallinnan asiantuntijoita Naton alaisiin toimintoihin sekä sihteeristössä että kriisinhallintaoperaatioissa (vuonna 2014 ISAF-gender-asiantuntija ja syksyllä poliittisten neuvonantajien määrä nousi kahteen). Nato on aiemmin pyytänyt jäsenmailta ja kumppanimailta ehdokkaita asiantuntijapooleihin, jotka koostuvat mm. turvallisuussektorin, hyvän hallinnon ja korruption vastaisen toiminnan asiantuntijoista. Tehtävät voivat sisältää konsultointia, selvitystyötä, koulutusta tai mentorointia sekä Naton päämajassa että kumppanimaissa tai operaatioalueilla. Poolien kautta Nato ei ole

10 rakentamassa varsinaisesti siviilikriisinhallintaa vaan vahvistamassa omien toimiensa nivoutumista kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan. Viisi suomalaista siviilikriisinhallinnan asiantuntijaa on Naton COMPASS poolissa (Comprehensive ApproachSpecialistSupport). Vuonna 2014 he eivät osallistuneet tehtäviin eivätkä koulutuksiin. 4. SIVIILIVALMIUSTOIMINTA Siviilivalmiustoimintaan liittyvää työtä tehdään Naton siviilivalmiussuunnittelukomiteassa sekä sen alaisuudessa toimivissa sektorikohtaisissa suunnitteluryhmissä. Suunnitteluryhmät ovat pelastustyöryhmä (CivilProtection Group, CPG), teollisuus- ja viestintäryhmä (Industrial Resources and Communications Services Group, IRCSG), maa-, meri- ja ilmasektoreihin jakautuva kuljetusryhmä (Transport Group, TG) sekä ruoka- ja lääkintäsektoreihin jakautuva terveysryhmä (Joint Health, Food and Agriculture Group, JHFAG). Suunnitteluryhmien lisäksi siviilivalmiussuunnittelurakenteeseen kuuluu Euroatlanttinen pelastuspalvelun koordinointikeskus (Euro-AtlanticDisasterResponseCoordination Centre, EADRCC), jonka tehtävä on toimia yhteiskunnan toimivuuteen vaikuttavien kriisien tilannekeskuksena sekä koordinoida avustuspyyntöjä ja -tarjouksia terrori-isku- tai suuronnettomuustilanteessa. Naton siviilivalmiussuunnittelun tarkoitus on kerätä, analysoida ja jakaa tietoja ja kokemuksia kansallisesta valmiussuunnittelusta jäsen- ja kumppanimaissa. Tavoitteena on, että olemassa olevia kansallisia voimavaroja pystyttäisiin hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti hätätilanteissa. Naton siviilivalmiussuunnittelun kautta jäsen- ja kumppanimaat voivat tukea toisiaan varautumaan ja vastaamaan kriisien, onnettomuuksien ja konfliktien seurauksiin siviiliyhteiskunnalle. Toiminta perustuu vapaaehtoiseen osallistumiseen, eikä tuen antamiseen tai saamiseen liity minkäänlaista automatiikkaa. Nato ei tee yhteisiä siviilivalmiussuunnitelmia jäsenilleen, eikä Natossa ole omaa suunnittelu- tai toimeenpanokapasiteettia tällä alalla. Vastuu valmiussuunnittelusta ja sen toimeenpanosta on siten puhtaasti jäsen- ja kumppanimaiden omilla viranomaisilla. Siviilivalmiussuunnittelu on perinteisesti ollut miltei kokonaan avointa Naton kumppanimaille, pois lukien viidennen artiklan puitteissa tehtävä toiminta. Suomi toimii aktiivisesti tässä yhteistyössä. Toiminta tukee Naton puolustussuunnittelua ei-sotilaallisella asiantuntemuksella. Erityistä panostusta kohdistetaan energiaturvallisuuteen, CBRN-varautumiseen (kemialliset, biologiset, säteily- ja ydinuhat), kriittisen infrastruktuurin suojaamiseen sekä kyberpuolustukseen liittyvään työhön. Walesin huippukokouksen jälkeen ovat korostuneet seuraustenhallinta ja yhteiskunnan vastustuskyvyn kehittäminen epäsuoria uhkia vastaan (hybridisodankäynti). Siviilivalmiussuunnittelukomitean alaiset suunnitteluryhmät ovat nimenneet kukin vastuualueeltaan kansallisia siviiliasiantuntijoita, joiden tietotaitoa Nato voi tarvittaessa käyttää. Vuoden 2014 lopussa Suomesta oli nimettynä 13 kansallista siviilisektorin asiantuntijaa. Näiden kansainvälisesti verkottuneiden asiantuntijoiden kokemukset sekä tietotaito tarjoavat Suomen omalle siviilivalmiustyölle merkittäviä hyötyjä. Ulkoasiainministeriö järjestää kahdesti vuodessa siviilivalmiussektorin kansallisten yhteistyötahojen kokouksen, jossa käsitellään Naton siviilisektoriin liittyviä ajankohtaisia asioita, Suomen tavoitteita siviilivalmiustoiminnassa sekä tulevia kansallisen tason linjauksia ja toimenpiteitä. Näihin kokouksiin kutsutaan kansallisten kokousedustajien lisäksi myös

11 kansalliset siviiliasiantuntijat. Vuoden 2014 yhteistyötahojen kokoukset pidettiin toukokuussa Helsingissä ja marraskuussa Brysselissä. Viimeksi mainitun kokouksen yhteydessä järjestettiin oheisseminaari, jossa käsiteltiin Naton Walesin huippukokouksen seurauksia siviilivalmiussuunnittelulle ja Naton kumppanuuksien uudet ulottuvuudet Siviilivalmiussuunnittelukomitea (CivilEmergency Planning Committee CEPC) Suomen kansallisena edustajana Naton siviilivalmiussuunnittelukomitean (CEPC) täysistunnoissa toimii sisäasiainministeriön pelastusosaston pelastusylijohtaja ja varaedustajana huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja. CEPC:n työkokouksissa Suomea edustaa Suomen Nato-edustustossa työskentelevä huoltovarmuuskeskuksen rahoittama erityisasiantuntija. Siviilivalmiuskomitean kevään täysistunto peruuntui Ukrainan kriisin seurauksena. Syksyn täysistunto, johon Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja Raimo Luoma osallistui Suomen edustajana, pidettiin Brysselissä Syksyn täysistunnon yhteydessä pidettiin myös kokous Ukrainan kriisistä, johon osallistui jäsenmaiden lisäksi Ukraina ja viisi länsieurooppalaista kumppania, ml. Suomi. CEPC:n syksyn täysistunnossa perustettuun väliaikaiseen, avaruussääilmiöitä seuraavaan työryhmään osallistuu Suomen Ilmatieteenlaitoksen edustaja. Ukrainan kriisi on ollut näkyvästi esillä CEPC:n ja suunnittelutyöryhmien toiminnassa vuoden 2014 aikana Euroatlanttisenpelastuspalvelunkoordinointikeskus (Euro-Atlantic Disaster Response Coordination Centre, EADRCC) Naton pelastuspalvelutyöryhmän (NATO CivilExpertPool) siviiliasiantuntija osallistui asiantuntijatehtävään Bosnia Hertsegovinassa ajalla EADRCC:n pyynnöstä. Nato-edustuston erityisasiantuntija osallistui EADRCC:n Sarajevossa järjestämään LessonsLearned Workshop, FloodResponse Bosnia and Herzegovina konferenssiin. EADRCC:n vuoden 2014 harjoitusta ei pidetty isäntämaan puutteessa Pelastuspalvelutyöryhmä (CivilProtection Group) Kriisinhallintakeskus on jatkanut osallistumistaan NonBindingGuidelines eli NBG-projektin työskentelyyn. Kriisinhallintakeskus on Naton alueellinen CBRN-koulutuskeskus. Kriisinhallintakeskuksen asiantuntija osallistui luennoitsijana Bulgariassa järjestetylle Introduction to the International CBRN Training Curriculum -kursseille. Lisäksi Kriisinhallintakeskuksen asiantuntija osallistui Naton alueellisten CBRN-koulutuskeskusten johtajien ja asiantuntijoiden kokouksen Bulgarian Plovdivissa. Pelastustyöryhmä CPG:n seminaari pidettiin vuonna 2014 Säätytalolla Helsingissä. Sisäministeriön pelastusylijohtaja toimi tilaisuuden isäntänä. Seminaarissa käsiteltiin varautumissuunnittelua suuronnettomuuksiin ja muihin laajamittaisiin katastrofitilanteisiin, ml. kansainvälinen tuki ja virka-apu. Suomen Nato-edustustossa työskentelevä huoltovarmuusasiain erityisasiantuntija valittiin marraskuussa 2014 pelastustyöryhmän varapuheenjohtajaksi kolmeksi vuodeksi.

12 Varapuheenjohtajan tehtäviin kuuluu CPG:n vuosittaisen seminaarin valmistelu sekä puheenjohtajan avustaminen kumppaneiden kanssa tehtävässä yhteistyössä. Sisäministeriö on osallistunut aktiivisesti pelastuspalveluryhmän työhön ja alan seminaareihin ja koulutukseen. Pelastuspalveluryhmässä on viisi suomalaista siviiliasiantuntijaa Teollisuus- ja viestintätyöryhmä (Industrial Resources and Communications Services Group) IRCSG:n tietoliikennetyöryhmän toimintaan osallistumisen tavoitteena on lisätä tietoa ja ymmärrystä kehittyvän tieto- ja viestintäteknologian ja kybertoimintaympäristön vaikutuksista huoltovarmuuteen ja varautumiseen. Työryhmän työssä on käsitelty näihin liittyviä trendejä, kansallisia toimenpiteitä ja parhaita käytäntöjä. Ryhmän teollisuussektorin toimintaan osallistumisessa keskeisinä tavoitteina olivat Naton huoltovarmuuskysymysten seuraaminen ja osallistuminen niiden kehittämiseen, sekä kriittisen infrastruktuurin turvaamiseen liittyvien asioiden seuraaminen. Teollisen huoltovarmuuden osalta tärkeitä kriittisten tuotteiden priorisoituja toimitusjärjestelyjä sekä teollisuuden ohjausjärjestelmien haavoittuvuuksien kartoittamista seurataan myös läheisesti. Jatkossakin keskitytään seurantaan. Teollisuustyöryhmän kevätkokouksessa Fingridin edustaja antoi katsauksen Suomen kriittisen energiainfrastruktuurin viimeaikaisesta kehityksestä. Syyskokouksessa huoltovarmuuskeskuksen edustajat antoivat katsauksen syksyllä 2014 Rovaniemellä pidetystä Valve-sähkökatkosharjoituksesta sekä Suomen huoltovarmuusjärjestelyistä ja julkis-yksityisestä kumppanuusyhteistyöstä. Suomen kokousedustajina teollisuus- ja viestintäryhmässä toimivat huoltovarmuuskeskuksen asiantuntijat. Työryhmässä on lisäksi kolme suomalaista siviiliasiantuntijaa Kuljetustyöryhmä (Transport Group) Maakuljetustyöryhmässä toiminnan painopisteinä olivat ISAF-operaation huolto- ja purkukuljetukset ja niihin liittyvät erityiskysymykset, esim. rajanylityksiin liittyvät käytännöt, sekä kyberturvallisuuden huomioon ottaminen kuljetuksissa. Siviiliasiantuntijarakennetta uudistettiin paremmin nykyisiä tarpeita vastaavaksi. Suomen kokousedustajana toimi Huoltovarmuuskeskuksen asiantuntija. Siviili-ilmailutyöryhmässä pääpaino oli lentoliikenteen ulkopuolisten poikkeama-, häiriö- tai häirintätilanteiden analysointi ja niiden vaikutusten arviointi lentoliikenteeseen. Tämä toiminta keskittyi pääasiassa avaruussään poikkeamailmiöiden vaikutuksiin sekä ennustettavuuteen. Toinen merkitykseltään kasvava painopistealue on navigointi- ja paikantamisjärjestelmiin (GNPS) kohdistuva tahallinen tai tahaton häirintä ja sen vaikutukset lentoliikenteeseen. Suomen kokousedustajana toimi lentoliikenteen matkustaja- ja rahtikuljetusten asiantuntija. Merikuljetustyöryhmässä käsiteltiin mm. merirosvousta, alusten paikantamisjärjestelmien häirintää, päivitettiin ShipAvailabilityAssessment-raportti ja seurattiin Syyrian kemiallisten aseiden tuhoamiseen liittyvän tukialus Cape Rayn toimintaa (alus toi mm. Suomeen Ekokemille tuhottavaksi ongelmajätettä). Arktiset laivareitit ovat olleet esillä, mutta Nato ei ole halukas keskustelemaan aiheesta. Lisäksi on valmisteltu Naton merenkulkuun liittyvää strategiaa. Suomen kokousedustajana toimi Liikenneviraston meriliikenneyksikön päällikkö. Kuljetusryhmä kokoontui vuoden aikana kaksi kertaa ja järjesti alaryhmittäiset seminaarit. Ryhmässä on kolme suomalaista siviiliasiantuntijaa.

13 4.6. Lääkintä, maatalous- ja elintarvikehuoltotyöryhmä (Joint Health, Agriculture and Food Group) Suomen yhteyksiä lääkintä-, maatalous- ja elintarvikesektorin asiakokonaisuuksia käsittelevään työryhmään hoitavat maa- ja metsätalousministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön, Puolustusvoimien Sotilaslääketieteen keskuksen ja Huoltovarmuuskeskuksen yhteyshenkilöt sekä Suomen Nato-edustusto. Ryhmässä on kaksi suomalaista siviiliasiantuntijaa ja yksi ehdokas uudeksi asiantuntijaksi. Toiminta käsittelee laaja-alaisesti elintarvike- ja lääkintähuoltoon liittyvää varautumista. Lähtökohtaisesti ryhmässä pyritään tehostamaan siviili-sotilasyhteistyötä. Vuonna 2014 elintarvikepuolen painopisteinä olivat elintarviketurvallisuus ja varautuminen ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ilmiöihin; tulvat, maanjäristykset, myrskyt ja pitkäaikainen kuivuus sekä niistä aiheutuvat ongelmat kriisialueiden ruoantuotantoon ja kansanterveyteen. Lääkintähuollon puolella painopisteinä oli huoli koulutetun lääkintähenkilöstön riittävyydestä Nato- ja kumppanimaissa, sekä Ebola-epidemia ja siihen liittyvät evakuointikysymykset. Ryhmä antaa neuvoja ja suosituksia maatalous- ja terveydenhuoltoalan kriisinhallinnassa sekä toimii valmiussuunnittelun yhteistoimintaelimenä. Terveys-, maatalous- ja elintarvikeryhmä tekee Naton sotilaslääkintäkomitean lisäksi yhteistyötä myös muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa mm. EU, WHO, FAO ja World Food Programme. Työryhmä tarjoaa tietoa Naton ja toimintaan osallistuvien, erityisesti EU:n ulkopuolisten maiden valmiussuunnittelu- ja varautumisjärjestelmistä. Ryhmästä saa tietoa kriisialueiden elintarvikehuollosta ja -turvallisuudesta sekä terveydenhuollon erityistilanteiden toimintamalleista ja myös EU:n ulkopuolisten maiden valmiusjärjestelmistä. Lääkintä-, maatalous- ja elintarvikehuoltotyöryhmä piti vuonna 2014 kevät- ja syyskokouksen. NATO:n päämajassa pidetyn syyskokouksen yhteydessä järjestettiin myös korkeatasoinen seminaari ebola-epidemiasta ja afrikkalaisesta sikarutosta. Seminaariin osallistui Terveyden ja hyvinvointilaitoksen edustaja. 4.7 Polttoainekomitea (PetroleumCommittee) Naton polttoainetyöryhmä käsittelee poltto- ja voiteluaineisiin liittyvää standardisointia. Komitea valmistelee mm. yhteen yhteiseen lentopolttoainestandardiin siirtymistä (nk. Single FuelConcept). Suomen kokousedustajana polttoainekomiteassa toimii huoltovarmuuskeskuksen asiantuntija. Polttoainetyöryhmä ei kuulu CEPC:n suunnitteluryhmiin, eikä ryhmällä ole kansallisia siviiliasiantuntijoita. Liitteet 1 kpl: Suomen säädöskokoelman sopimussarjasta isäntämaatukea koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan teksti SUOMEN SÄÄDÖSKOKOELMAN SOPIMUS SARJA Julkaistu Helsingissä 10 päivänä syyskuuta 2014

14 Puolustusministeriön ilmoitus Naton kanssa tehdystä isäntämaatukea koskevasta yhteisymmärryspöytäkirjasta Annettu Helsingissä 8 päivänä syyskuuta 2014 Puolustusministeriö ilmoittaa, että Suomen tasavallan hallituksen ja Naton välillä on allekirjoitettu Walesissa 4 päivänä syyskuuta 2014 yhteisymmärryspöytäkirja isäntämaatuesta. Tietoja yhteisymmärryspöytäkirjasta antaa puolustusministeriö. Yhteisymmärryspöytäkirjan teksti on julkaistu ilmoituksen liitteenä. Helsingissä 8 päivänä syyskuuta 2014 Puolustusministeri Carl Haglund Erityisasiantuntija Mika Varvikko 2 NATO UNCLASSIFIED Releasable to the Public MEMORANDUM OF UNDERSTANDING (MOU) BETWEEN THE GOVERNMENT OF THE REPUBLIC OF FINLAND AND HEADQUARTERS, SUPREME ALLIED COMMANDER TRANSFORMATION AS WELL AS SUPREME HEADQUARTERS ALLIED POWERS EUROPE REGARDING THE PROVISION OF HOST NATION SUPPORT FOR THE EXECUTION OF NATO OPERATIONS / EXERCISES / SIMILAR MILITARY ACTIVITY NATO UNCLASSIFIED Releasable to the Public 3 LIST OF CONTENTS INTRODUCTION SECTION ONE DEFINITIONS SECTION TWO PURPOSE SECTION THREE SCOPE SECTION FOUR REFERENCE DOCUMENTS SECTION FIVE RESPONSIBILITIES SECTION SIX FINANCIAL PROVISIONS SECTION SEVEN LEGAL CONSIDERATIONS SECTION EIGHT FORCE PROTECTION SECTION NINE SECURITY AND DISCLOSURE OF INFORMATION SECTION TEN COMMENCEMENT, DURATION AND TERMINATION SECTION ELEVEN MODIFICATION AND INTERPRETATION SECTION TWELVE RELATIONSHIP WITH NATIONAL AND INTERNATIONAL LAW SIGNATURE

15 ANNEX 4 INTRODUCTION The Government of the Republic of Finland, represented by the Ministry of Defence (MoD) as well as the Headquarters, Supreme Allied Commander Transformation (HQ SACT) and the Supreme Headquarters Allied Powers Europe (SHAPE), hereinafter referred to as the Participants: HAVING REGARD to the provisions of the North Atlantic Treaty, dated 4 April 1949, and in particular Article 3 thereof; HAVING REGARD to the Partnership for Peace Framework Document Issued by the Heads of State and Government Participating in the Meeting of the North Atlantic Council (Framework Document), dated 10 January 1994; HAVING REGARD to the provisions of the Agreement between the Parties to the North Atlantic Treaty regarding the Status of their Forces (NATO SOFA), dated 19th June 1951, the Protocol on the Status of International Military Headquarters set up pursuant to the North Atlantic Treaty (Paris Protocol), dated 28 August 1952, the Agreement among the States Parties to the North Atlantic Treaty and the Other States Participating in the Partnership for Peace regarding the Status of their Forces (PfP SOFA), dated 19 June 1995, the Additional Protocol to the Agreement among the States Parties to the North Atlantic Treaty and the Other States Participating in the Partnership for Peace regarding the Status of their Forces (Additional Protocol to the PfP SOFA), dated 19 June 1995, and including the Further Additional Protocol to the Agreement among the States Parties to the North Atlantic Treaty and the other States participating in the Partnership for Peace regarding the Status of their Forces (Further Additional Protocol to the PfP SOFA), dated 19 December 1997; HAVING REGARD to the provisions of the Security Agreement between Finland and the North Atlantic Treaty Organization, dated 22 September 1994 and the Administrative Arrangement for the Protection of Classified Information Exchanged between the Government of the Republic of Finland and the North Atlantic Treaty Organization, dated 3 July HAVING REGARD to the concept of deploying NATO forces and coalition forces under NATO command and control to or through the territory of the Republic of Finland during periods of peace, crisis, emergency, and conflict in support of NATO military activities; HAVING REGARD to the concept of exercises and operations anticipated to take place with NATO, Partnership for Peace (PfP) and other NATO-led forces; AND IN CONSIDERATION of the needs of the Republic of Finland, hereinafter called the Host Nation, and the needs of the Allied Command Operations (ACO), and the Allied Command Transformation (ACT) hereinafter referred as the Strategic Commands (SCs); 5 THE PARTICIPANTS HAVE REACHED THE FOLLOWING UNDERSTANDING: SECTION ONE 1. DEFINITIONS For the purposes of this MOU and its follow-on documents the following definitions apply: 1.1 Forces. All components of a NATO-led force, to include all personnel, animals, material, and provisions, together with any civilian components of such forces as defined in the NATO SOFA, Paris Protocol and PfP or other nations participating under the NATO lead. The term also includes all ships, aircraft, vehicles, stores, equipment, and ammunition, as well as all air, land and sealift movement resources, together with their support services including contractors deploying or supporting the force. (NATO) Contractors. Non-Finnish businesses, individuals and entities,

16 who are not resident in the territory of Finland, who are employed by NATO, NATO Member States, and non-nato nations contributing to NATO-led operations, and who are providing goods and/or services of whatever nature in the territory of Finland to NATO within the framework of operations, exercises, experiments or similar-nato-led military activities. This includes contractors employees as well as subcontractors and their employees acting within the framework of the operation but it does not include local contractors, their employees, subcontractors and their employees. 1.2 NATO Military Activities. Military actions including exercises, training, operational experimentation and similar activities, or the carrying out of a strategic, tactical, service, training, or administrative military mission performed by forces; the process of carrying on combat, including attack, movement, supply and manoeuvres needed to gain the objectives of any battle or campaign. 1.3 NATO Commander. A military commander in the NATO chain of command. 1.4 NATO Organisations. Headquarters and organised units of forces under NATO command and control. 1.5 International Military Headquarters. International Military Headquarters in the NATO integrated command structure or that have been granted that status by the NAC/DPC. This includes activities that may be temporary detachments or units of the Headquarters National Headquarters. Headquarters of national forces under NATO command and control. 1.7 Multinational Headquarters. Headquarters with personnel from more than one nation formed by agreement of participating nations and under NATO command and control. 1.8 Sending Nations (SNs). Those nations and International Military Headquarters or its elements deploying to the territory HN in support of NATO military activities. 1.9 Host Nation (HN). The Republic of Finland Strategic Commanders or Commands (SCs). The Supreme Allied Commander Europe (SACEUR), the commander of Allied Command Operations (ACO), and the Supreme Allied Commander Transformation (SACT), the commander of Allied Command Transformation (ACT) Host Nation Support (HNS). The civil and military assistance rendered in peace, emergencies, crisis and conflict by a Host Nation to allied forces and organisations, which are located on, operating in or transiting through the Host Nation s territory, territorial waters or airspace Force Protection (FP). All measures taken and means used to minimise the vulnerability of personnel, facilities, equipment and activities to any threat and in all situations, to preserve freedom of action and the operational effectiveness of the force Expenses. Those expenditures associated with the establishment, support and sustainment of national, multinational or International Headquarters, forces or NATO organisations. For the purposes of this MOU and its follow-on documents: a. NATO Common Costs. Those expenses agreed in advance to be the collective responsibility of the Alliance. b. Shared Costs. Those expenses agreed in advance to be the shared responsibility of more than one nation. Shared Cost arrangements are usually based on a formula detailed in the relevant Technical Arrangement and/or Joint Implementation Arrangements. c. Direct National Costs. Those expenses considered the responsibility of a single SN.

17 NATO Common Funding. Funds provided by NATO nations and made available upon approval through NATO budgets for Common Costs incurred during the conduct of the NATO military activity specified therein Note of Accession (NOA). A document indicating the intent of a SN to participate in arrangements for HNS under the provisions of this MOU for a specified NATO-led military activity Statement of Intent (SOI). A document indicating a SN s intent to participate in arrangements for HNS under the provisions of this MOU, but subject to certain specific reservations. The HN will confirm whether or not the reservations are acceptable for the provision of HNS Technical Arrangement (TA). A follow-on bilateral arrangement for a specified NATO military activity. It details the responsibilities and procedures for the provision of HNS by the HN to the NATO Commander and SN(s) Joint Implementation Arrangement (JIA). A follow-on bilateral arrangement that establishes the commitment between the signatories concerning the provision and receipt of HNS. It includes detailed information on the required and offered support, site-specific procedures for implementation and reimbursement or payment terms Joint Host Nation Support Steering Committee (JHNSSC). A committee established on an ad hoc basis and co-chaired by the HN and NATO Commander. The committee, comprised of authorised representatives from all SNs, the HN and NATO Commander(s), will meet to coordinate the necessary amplifying arrangements regarding HNS, such as the TA and JIA(s), as appropriate Operational Sites. Sites situated in the territory of the HN for the purpose of operational and/or logistics support to the force for NATO-led military activities. These sites are detachments of a Strategic Command under the command and control of the NATO Commander The Participants are aware of that unless a meaning is specified within this MOU, for NATO the NATO Glossary of Terms and Definitions (AAP-6) will apply. 8 SECTION TWO 2. PURPOSE 2.1 The purpose of this MOU is to establish policy and procedures for the establishment of operational sites and the provision of HNS to NATO forces in, or supported from the HN, during NATO military activities. 2.2 This MOU and its follow-on documents are intended to serve as the basis for planning by the appropriate HN authority and by NATO Commanders anticipating HNS arrangements for a variety of NATO military activities. These missions include those for which deploying forces have been identified and those for which forces are yet to be identified. SECTION THREE 3. SCOPE AND GENERAL ARRANGEMENTS 3.1 The provisions of the, NATO or PfP SOFA, Paris Protocol and the Further Additional Protocol and any other relevant agreements as may be in force between the Supreme Headquarters and HN, will apply to all NATO-led military activities. 3.2 The HN recognises operational sites set up under implementation of this MOU to be detachments of the establishing Supreme Headquarters