PUOLUSTUSMINISTERIÖ MUISTIO 1 (5) Puolustuspoliittinen osasto SUOMEN OSALLISTUMINEN EUROOPAN UNIONIN TAISTELUOSASTOIHIN

Transkriptio

1 PUOLUSTUSMINISTERIÖ MUISTIO 1 (5) SUOMEN OSALLISTUMINEN EUROOPAN UNIONIN TAISTELUOSASTOIHIN Mikä on taisteluosasto? Termi taisteluosasto (engl. battle group) on komppaniaan, pataljoonaan tai prikaatiin verrattava sotilasjoukon yleisnimi (ks. taulukko 1). Se tarkoittaa tietyin tukijoukoin vahvennettua pataljoonaa, joka pystyy itsenäiseen toimintaan ilman ylemmän johtoportaan tukea. Monikansalliset taisteluosastot ovat nykyaikaisessa kansainvälisessä kriisinhallinnassa yleisiä. Vuosina Suomi osallistui Bosnia-Hertsegovinan SFOR-operaatiossa yhdessä Puolan, Ruotsin ja Tanskan kanssa pohjoismaispuolalaisen taisteluosaston muodostamiseen (Nordic Polish Battle Group, NPBG, vahvuus n henkilöä). KFOR-operaatiossa Kosovossa Suomi ja Irlanti muodostavat yhdessä noin 850 henkilön vahvuisen taisteluosaston (Finnish Irish Battle Group, FINIRBG). TAULUKKO 1: MAAVOIMIEN JOUKKO-ORGANISAATIOT (ryhmä - armeijakunta) NIMI VAHVUUS MÄÄRITELMÄ RYHMÄ (group, squad, team) JOUKKUE (platoon) alle Ryhmä toimii pääsääntöisesti joukkueen osana. Se voi joskus saada myös itsenäisesti toteutettavia tehtäviä. Joukkue toimii pääsääntöisesti komppanian osana. Se voi saada myös erillisiä itsenäisesti toteutettavia tehtäviä. KOMPPANIA (company) 200 Komppaniat muodostavat pataljoonan ytimen. Vahvennettuna tarvittavilla aselajiosilla komppania voi myös toimia itsenäisesti. PATALJOONA (batallion) 800 Itsenäiseen toimintaan kykeneviä prikaatin taktisia joukkoyksiköitä, jotka muodostavat prikaatin keskeisimmän osan. TAISTELUOSASTO (battlegroup, task force) Tiettyä tehtävää varten muodostettu osasto, jossa on yhteisessä johdossa vähintään kaksi samaa tai eri aselajia olevaa joukkoyksikköä. PRIKAATI (brigade) 5000 Maavoimien perusyhtymä, joka kykenee itsenäiseen toimintaan ja yhdistämään eri aselajien (esim. viesti- ja pioneerijoukot) toiminnot. ARMEIJAKUNTA (army corps) Itsenäisiin toimiin kykenevä ja kokoonpanoltaan joustava maavoimien yhtymä. EU:n taisteluosastokonsepti EU:n nopean toiminnan joukkojen tarve mainittiin ensimmäistä kertaa jo Helsingin Eurooppaneuvoston päätelmissä joulukuussa Konkreettisemmalla tasolla asian nostivat esille Iso- Britannia, Ranska ja Saksa helmikuussa 2004 tuomalla unionin käsittelyyn aloitteen niin sanotuista EU:n taisteluosastoista (EU Battlegroups). Ajatus taisteluosastojen perustamisesta hyväksyttiin toukokuun 2004 yleisten asiain ja ulkosuhteiden neuvostossa keskeisenä osana unionin uutta yleistavoitetta

2 PUOLUSTUSMINISTERIÖ MUISTIO 2 (5) 2010 (Headline Goal 2010). Yleisen kehyksen unionin taisteluosastojen kehittämiselle muodostava EU:n taisteluosastokonsepti (EU Battlegroups Concept) hyväksyttiin kesäkuussa Konseptin toimeenpanoa koskevien yksityiskohtien työstäminen on edelleen käynnissä. EU:n taisteluosastokonseptin mukaan unionille muodostetaan sotilaallisesti omavaraisia taisteluosastoja, joista kukin käsittää peruskokoonpanossaan yhteensä noin 1500 henkilöä sekä tarvittavat ilmavoima-, merivoima- ym. vahvennukset. Lisäksi tulee varmistaa riittävä yhteistoimintakyky ennalta identifioidun joukkojen johtoesikunnan kanssa. Taisteluosastot voidaan käytännössä koota joko kansallisesti (jolloin yksi jäsenvaltio ottaa vastuun koko osastosta), niin kutsutun kehysvaltiomallin mukaisesti (jolloin yksi, tai mahdollisesti myös useampi jäsenvaltio yhdessä, ottaa päävastuun joukkokokonaisuudesta) tai monikansallisesti (usean jäsenvaltion tasavertaisempien panosten pohjalta). EU:n taisteluosastoja voidaan käyttää kriisinhallinnassa joko erillisinä joukkoina tai osana laajempaa, vaiheittain jatkuvaa operaatiota. Aikarajojen osalta tavoitteena on, että unioni kykenee tekemään päätöksen operaation käynnistämisestä viiden päivän kuluessa operaatiota koskevan kriisinhallintakonseptin hyväksymisestä ja että joukot kykenevät aloittamaan operaation toimeenpanon operaatioalueella 10 päivän kuluttua tästä päätöksestä. Tämä edellyttää, että käytettävät joukot ovat 5-10 päivän valmiudessa. Joukkoja on kyettävä ylläpitämään operaatioalueella päivää. Mahdollisia toiminta-alueita suunniteltaessa suuntaa-antavana tavoitteena on kyky toimia 6000 kilometrin säteellä Brysselistä. Taisteluosastojen tarkoituksena on tukea lyhytkestoisissa mutta vaativissa tehtävissä etenkin YK:n rauhanturvaoperaatioita niiden alkuvaiheessa tai tilanteessa, jossa kriisin eskaloituminen vaatii alkuperäisten YK-järjestelyjen muuttamista (vrt. Kongon demokraattisessa tasavallassa kesällä 2003 toteutettu EU-operaatio Artemis). Tällainen tarve voisi ilmetä erityisesti Afrikassa, missä YK toteuttaa useita laajoja rauhanturvatehtäviä ja valmistelee parhaillaan uusien käynnistämistä. YK:n sihteeristö on pitkään vaatinut kehittyneiltä eurooppalaisilta mailta enemmän tukea Afrikan kriisinhallintatyöhön. EU ja YK neuvottelevat parasta aikaa kriisinhallintatyön tiivistämisestä. On huomattava, ettei EU ole taisteluosastojen perustamisen myötä omaksumassa uusia tehtäviä, vaan tehtävien vaativuus syntyy ennen kaikkea nopeasta toimintavalmiudesta. EU:n taisteluosastojen tehtävät kattavat niin sanottujen Petersbergin tehtävien koko kirjon (yhteiset toimet aseidenriisunnan alalla, humanitaariset ja pelastustehtävät, neuvonta ja tuki sotilasasioissa, konfliktinesto ja rauhanturvaaminen, taistelujoukkojen tehtävät kriisinhallinnassa, rauhanpalauttaminen ja konfliktin jälkeinen vakauttaminen). Pääpaino tullee kuitenkin olemaan operaatio Artemiksen tyylisissä, turvallisuusolojen vakauttamiseen ja humanitaarisen tilanteen parantamiseen tähtäävissä operaatioissa. Taisteluosastojen korkean valmiustason myötä korostuu säännöllisen ja riittävän koulutuksen sekä realistisen harjoittamisen merkitys. Joukkoja on kyettävä harjoittamaan osana taisteluosastoa vaativissa monikansallisissa harjoituksissa. Nykyisen EU:n harjoituspolitiikan mukaisesti unioni ei toteuta joukkotason harjoituksia, vaan kansallisten ja monikansallisten joukkojen harjoitukset ovat jäsenmaiden vastuulla. Käytännössä taisteluosastojen harjoittaminen tultaneen toteuttamaan pitkälti Natoharjoitusten kautta. EU:n taisteluosastot pyritään muodostamaan toisiaan tukeviksi ja täydentäviksi suhteessa Naton nopean toiminnan joukkoihin (NRF). Muun muassa taisteluosastoille luotavat standardit, käytännön toimintatavat ja proseduurit pyritään harmonisoimaan Naton vastaavien kanssa. Käytännössä monet EU-maat tulevat kaksoishatuttamaan eri joukkoelementtejään sekä EU:n että Naton nopean toiminnan joukkoi-

3 PUOLUSTUSMINISTERIÖ MUISTIO 3 (5) hin. Näiden maiden vastuulla on varmistaa, etteivät samat voimavarat ja sotilaat ole valmiusvuorossa kahdessa eri joukossa yhtäaikaa. Tavoitteena on, että unionilla on alustava taisteluosastotoimintakyky vuonna 2005 ja täysi toimintakyky vuonna Vuodesta 2007 eteenpäin unionin tavoitteena on kyetä suorittamaan samanaikaisesti kaksi nopean toiminnan operaatiota, joten valmiudessa tulee olemaan samanaikaisesti aina kaksi taisteluosastoa. Mikään perustettavista taisteluosastoista ei tule olemaan jatkuvassa valmiudessa, vaan kukin taisteluosasto on valmiusvuorossa kuuden kuukauden ajan muutaman vuoden välein. Taisteluosastojen valmiusvuoroista tullaan sopimaan jäsenvaltioiden kesken säännöllisesti järjestettävissä konferensseissa. Taisteluosastoihin osallistuminen Osallistuminen EU:n taisteluosastojen muodostamiseen on vapaaehtoista, mutta unionin taisteluosastokonsepti nousee keskeiseksi tekijäksi eurooppalaisten kriisinhallintavoimavarojen kehittämisessä. Osallistuminen unionin taisteluosastoihin tullee myös olemaan keskeinen mukaanpääsyn ehto uuden perustuslaillisen sopimuksen pysyvään rakenneyhteistyöhön. Se on myös selkeä askel poliittisen tason sitoumuksista konkreettisempaan yhteistyöhön EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisessä. Jäsenvaltiot ilmoittivat keskenään sopimansa tarjoukset unionille ilmoitettavista taisteluosastoista 22. marraskuuta 2004 järjestetyssä voimavarakonferenssissa. Alun perin asetettu minimitavoitetaso (7-9 taisteluosastoa) ylitettiin selkeästi: taisteluosastoja ilmoitettiin kaikkiaan 13 ja kaikki jäsenvaltiot ESDP-varauman omaavaa Tanskaa lukuun ottamatta ilmoittivat aikovansa osallistua taisteluosastojen perustamiseen. Viro, Irlanti ja Malta tosin vasta suunnittelevat osallistumistaan. Luettelo ilmoitetuista taisteluosastoista on ohessa. Alustavan toimintakyvyn aika ( ) hoidetaan poikkeuksellisesti lähinnä neljän suuren jäsenvaltion toimesta (UK, Ranska, Saksa ja Italia). Niiden lisäksi myös Belgia, Espanja, Kreikka ja Portugal osallistuvat taisteluosastotoimintaan jo ennen vuotta Suomen osallistuminen Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan 3. marraskuuta 2004 tekemien linjausten mukaisesti Suomi ilmoitti voimavarakonferenssissa osallistuvansa kahteen taisteluosastoon: saksalais-hollantilais-suomalaiseen, joka pyritään saamaan ensimmäistä kertaa valmiuteen vuoden 2007 alkupuolella, sekä ruotsalais-suomalais-norjalaiseen, joka tullee olemaan ensimmäistä kertaa valmiudessa vuoden 2008 alkupuolella. Voimavarakonferenssin yhteydessä annettiin poliittinen yhteistyöjulistus sekä Saksan ja Hollannin että toisaalta Ruotsin ja Norjan kanssa. Tarkemmin yhteistyöstä sovitaan kummankin tahon kanssa myöhemmin laadittavalla yhteistyöpöytäkirjalla (Memorandum of Understanding). Kummankin taisteluosaston osalta on löydetty toimiva monikansallinen kokoonpanoratkaisu, jonka ensisijaisena lähtökohtana on ollut taisteluosaston sotilaallinen tehokkuus. Suomen tarjoamat kyvyt on myös valittu niin, että ne palvelevat kansallisen puolustuksen kehittämistä.

4 PUOLUSTUSMINISTERIÖ MUISTIO 4 (5) Saksalais-hollantilais-suomalaiseen taisteluosastoon Suomi voisi osallistua joukkojen ns. omasuojasta (Force Protection) vastaavana maana tarjoten taisteluosaston käyttöön esimerkiksi esikuntahenkilöstöä, vartiointi- ja saattueensuojaustehtäviin kykenevän yksikön sekä elektronisen tiedustelun osaston. Lisäksi osallistuminen edellyttää muutamia sotilaspoliiseja sekä huoltohenkilöstöä kansallisiin tarkoituksiin. Suomen kontribuutio tulee olemaan arviolta henkeä. Ruotsin johdolla muodostettavaan taisteluosastoon Suomi voisi tarjota tulitukiyksikön, suojeluosaston (NBC) sekä tiedustelualan eri toimintoihin kykenevän yksikön. Lisäksi Suomen kontribuutioon sisältyy sotilaspoliiseja ja huoltohenkilöstöä sekä esikuntaupseereita. Suomen kontribuutio tulee olemaan arviolta henkeä. Marraskuun voimavarakonferenssin julkilausumassa toivotettiin tervetulleeksi EU:n ulkopuolisten eurooppalaisten Nato-maiden sekä kandidaattimaiden sisällyttäminen EU:n taisteluosastoihin Nizzan Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti. Tämä mahdollistaa myös Norjan osallistumisen ruotsalaissuomalaiseen taisteluosastoon. Norja suhtautuu osallistumiseen myönteisesti ja sen kontribuutio tullee olemaan noin 150 henkilöä. Ruotsin, Suomen ja Norjan antamassa yhteistyöjulistuksessa todetaan, että myös muita kumppaneja voidaan myöhemmin kutsua mukaan taisteluosastoon. Suomen kontribuutioiden lopullinen kokoonpano ja henkilömäärä tarkentuvat myöhemmin yksityiskohtaisempien valmistelujen edetessä ja taisteluosaston suorituskykyvaatimusten tarkentuessa. Viime kädessä tarvittava henkilömäärä riippuu aina yksittäisen operaation luonteesta, operaatioalueen laajuudesta, koko osaston ryhmityksestä sekä kuljetusetäisyyksistä. Suomen taisteluosastoihin tarjoamat joukot tulevat koostumaan puolustusvoimiin palkattavista sopimussotilaista sekä muusta puolustusvoimien palkatusta henkilöstöstä. EU:n taisteluosastoosallistumista varten ei luoda uusia, erillisiä joukkoja, vaan käytettävien joukkojen kehittäminen toteutetaan puolustusvoimien pitkän aikavälin suunnitelman ja sen kehittämisohjelmien puitteissa. Lisäkustannuksia aiheutuu lähinnä joukoille jo varatun materiaalin täydentämisestä vastaamaan muuttuneita olosuhteita (esimerkiksi Afrikka), joukkojen kouluttamisesta ja harjoittamisesta taisteluosastokonseptin vaatimusten mukaisesti, valmiusjaksoista (varallaolokorvaukset) sekä mahdollisista operaatioista. Joukkoja tarjoavien maiden on myös kyettävä vastaamaan taisteluosaston kuljettamisesta operaatioalueelle joko kansallisin resurssein tai turvautumalla monikansallisiin ratkaisuihin. Suomen osalta kustannustehokkaimpana tapana varmistaa tarvittava strateginen ilmakuljetuskyky on nähty osallistuminen EU:n voimavarojen kehittämissuunnitelman (ECAP) puitteissa solmittavaan strategisen ilmakuljetuksen väliaikaisjärjestelyyn (SALIS). Järjestelyyn osallistuvat maat ostavat kollektiivisesti AN-124 kuljetuskoneiden lentotunteja jaettuna kansallisiin kiintiöihin. Ostetut lentotunnit on tarkoitettu käytettäväksi ensisijaisesti EU:n tai Naton nopean toiminnan operaatioiden tarpeisiin, mutta niitä voidaan käyttää myös kansallisiin tarkoituksiin. Suomen liittyminen SALIS-järjestelyyn vahvistettiin 22. marraskuuta 2004 järjestettävän EU:n puolustusministerikokouksen yhteydessä. Varsinaisen taloudellisesti sitovan sopimuksen osallistujamaat hyväksyvät erillisten kansallisten käsittelyjen jälkeen vuoden 2005 toisella vuosineljänneksellä. Myös voimassa olevan lainsäädännön toimivuutta tulee pohtia EU:n taisteluosastoihin osallistumisen valossa. Keskeisimpiä jatkoselvityksiä vaativia kysymyksiä ovat kriisinhallintaoperaation mandaatti ja YK:n rooli, kriisinhallintaoperaatioiden tehtävät ja voimankäyttösäännöt sekä kansallinen päätöksen-

5 PUOLUSTUSMINISTERIÖ MUISTIO 5 (5) teon nopeus ja ajoitus päätettäessä osallistumisesta kriisinhallintaoperaatioon. Nopean toiminnan asettamat vaatimukset tullaan huomioimaan lainsäädännön päivittämisen yhteydessä. *** Voimavarakonferenssissa ilmoitetut taisteluosastot: Ranska Italia Espanja UK Ranska, Saksa, Belgia, Luxemburg ja mahdollisesti Espanja Ranska ja Belgia Saksa, Alankomaat ja Suomi Saksa, Itävalta ja Tšekki Italia, Unkari ja Slovenia Italia, Espanja, Kreikka ja Portugali Puola, Saksa, Slovakia, Latvia ja Liettua Ruotsi, Suomi ja kolmantena maana Norja UK ja Alankomaat Lisäksi voimavarakonferenssissa ilmoitettiin seuraavia erityiskykyjä: Kypros (lääkintäryhmä) Liettua (vedenpuhdistusyksikkö) Kreikka (merikuljetusten koordinointikeskus Ateenassa) Ranska (monikansallisen, siirrettävän joukkojen johtoesikunnan runko) Viro ja Irlanti ilmoittivat jatkavansa osallistumisvalmisteluja. Linkki 22. marraskuuta 2004 järjestetyn voimavarakonferenssin julistukseen: