Käyttäjälähtöiset tilat. Uutta ajattelua tilojen suunnitteluun

Transkriptio

1 Käyttäjälähtöiset tilat Uutta ajattelua tilojen suunnitteluun

2 ISBN Toimitustyö, graafinen suunnittelu ja taitto: Teonsana Oy Paino: Kirjapaino Markprint Oy Kannen kuva: Jari Härkönen 12/2011

3 Käyttäjälähtöiset tilat Uutta ajattelua tilojen suunnitteluun Tekesin julkaisu 12/2011 Helsinki 2011

4 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISET TILAT Sisältö Uudenlaisia tiloja miksi, miten ja kenelle Tilojen käyttö muuttuu uudistuvatko suunnittelu ja toteutus Uudet työnteon tavat haastavat kehittämään työympäristöjä Hajautettua työtä valtionhallinnossa Toimitilauudistuksen lähtökohtana tyytyväiset käyttäjät Uudet tilat vaikuttavat koko organisaation tapaan toimia Henkilöstö keskiössä uusien toimitilojen suunnittelussa Pelistudiossa luova hulluus on arkipäivää Kestävä työympäristö ja hiilijalanjälki Tekesille suunnitteilla ekotehokas työympäristö Parempaa työhyvinvointia uudistetuilla toimitiloilla Tulevaisuuden oppimisympäristöt kannustavat osallistumaan Unelmien luokkahuone toteutti oppilaiden ideat Kunnat tarvitsevat tietoa toimitiloistaan Senioriasumisen ratkaisuja itsenäiseen arkeen Kotosalla-asumismuoto tarjoaa eväitä itsenäiseen asumiseen Hyvinvointikeskus Wanha Herra poikkeaa perinteistä Julkiset tilat kohtaavat uusia käyttötapoja Kaupunkikeskustat kilpailevat asiakkaista kauppakeskusten kanssa Kauppakeskus kaupungin käyttöliittymänä Kauppakeskus mukaan pikkukaupunkimaisen alueen elämänmenoon Kirjallisuutta

5 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISET TILAT 1 Uudenlaisia tiloja miksi, miten ja kenelle Palvelevatko rakennukset aidosti sitä toimintaa, mitä tarkoitusta varten ne ovat olemassa? Miten tilaratkaisut vaikuttavat tuottavuuteen? Miten tilat tukevat käyttäjien hyvinvointia? Liian harva yritys tai organisaatio osaa vastata näihin kysymyksiin. Tarvittavaa tietoa puuttuu niin tilojen käytöstä kuin niiden uudistamisesta. Käyttäjälähtöiset tilat -julkaisu tarjoaa ajankohtaisen katsauksen ja käytännön esimerkkejä työnteon, oppimisen, senioriasumisen, julkisten ja puolijulkisten tilojen uudenlaisesta käytöstä. Julkaisu tarjoaa tietoa ja käytännön vinkkejä työympäristöjen suunnitteluun, muutosprosessin läpiviemiseen sekä tilojen käyttöön kestävän kehityksen, hyvinvoinnin ja tuottavuuden näkökulmista. Asiantuntija-artikkeleissa esitellään tärkeimpiä tilojen käyttöön vaikuttavia trendejä ja mahdollisuuksia. Tärkeän sijansa ansaitsevat myös tieto- ja viestintäteknologioiden ja uuden tietotyön vaikutukset tilojen käyttöön ja koko organisaatioiden tapaan toimia. Julkaisu on tarkoitettu erityisesti niille, jotka vastaavat toimitilojen ja toimintaympäristöjen kehittämisestä. Tarjoamme käytännön neuvoja tilanteisiin, joissa ollaan suunnittelemassa uusia tai muuttamassa nykyisiä tiloja. Julkaisu on osa Tekesin vuosina toteutettavaa Tila-ohjelmaa, joka painottuu muuttuviin käyttäjätarpeisiin muun muassa asumisen, työnteon, oppimisen, kaupan, hyvinvoinnin, viihteen ja teollisuuden tiloissa. Ohjelma on edistänyt tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoituksella tiloihin liittyvää uutta liiketoimintaa ja osaamisen kehittymistä. Ohjelman tutkimus- ja kehityshankkeissa on syntynyt tiloihin liittyvää käyttäjäosaamista ja elämyksellisyyttä sekä uusia palveluja ja ratkaisuja. Uuteen ajatteluun perustuvia tilaratkaisuja ja palveluita ei synny ilman kysyntää. Siksi nostamme tämän julkaisun myötä esiin hyviä toteutuksia ja niistä koituneita hyötyjä. Käyttäjälähtöisyyttä edistetään niin tilojen suunnittelun ja käytön kuin palveluiden tuottamisen näkökulmista. Helsingissä 2. joulukuuta 2011 Sampsa Nissinen Tila-ohjelman päällikkö Tekes 5

6 Senaatti-kiinteistöt Tieto- ja viestintäteknologiat, tietotyö, kestävä kehitys, kustannustehokkuus, monikäyttöisyys, käyttäjälähtöisyys. Näiden megatrendien vanavedessä tilojen on pakko muuttua. 6

7 TILOJEN KÄYTÖN MEGATRENDIT 2 Tilojen käyttö muuttuu uudistuvatko suunnittelu ja toteutus Ihmiset asuvat, tekevät työtä ja oppivat sekä viettävät vapaa-aikaa eri tavoin kuin ennen. Tämä kehitys vaikuttaa vääjäämättä siihen, miten tiloja käytetään, miten niitä pitäisi suunnitella, toteuttaa ja uudistaa. Tilojen uudenlaiseen käyttöön vaikuttavat useat toisiaan tukevat muutostrendit: kilpailu kiristyy, työn tekemisen tavat muuttuvat, työ- ja vapaa-aika sekoittuvat, teknologiat kehittyvät ja tiloilta vaaditaan elämyksellisyyttä, monikäyttöisyyttä ja käyttäjälähtöisyyttä. Lisäksi kaupungistuminen, kestävä kehitys ja ilmastonmuutoksen hillintä vaikuttavat kaikkien tilojen käyttäjien ja kiinteistöalan organisaatioiden toimintaan. Kiinteistöjen omistajien ja palveluyritysten on toteutettava käyttäjille entistä innovatiivisempia, kustannustehokkaampia ja ekologisesti kestäviä ratkaisuja. Kustannustehokkaita ja toimivia tiloja kiristyvässä kilpailussa Kilpailun jatkuva kiristyminen luo yrityksille paineita alentaa myös tiloihin liittyviä kustannuksia. Yrityksillä ei yksinkertaisesti ole varaa ylläpitää liian kalliita tiloja. Kustannustietoisuus nousee yhä suurempaan rooliin yksityisellä puolella, mutta vaikutukset ovat lopulta luultavasti suurempia julkisella sektorilla. Säästöihin ei voida kuitenkaan tähdätä heikentämällä tietotyön tekemisen, yhteistyön tai asiakaspalvelun edellytyksiä. Kiinteistöalan kehittyminen ja Business Park -toiminnan yleistyminen ovat muuttaneet toimistotilojen tarjontaa. Uusissa toimitilakeskittymissä käyttäjille tarjotaan laajempia kokonaisratkaisuja, joissa vuokralaiset voivat keskittyä ydintoimintaansa. Tämä mahdollistaa käytössä olevien tilojen joustavan pienentämisen tai laajentamisen toiminnan muuttuessa. Edelläkävijäorganisaatiot ovat ymmärtäneet, että toimitilat voivat olla myös kilpailuetu ja osa yrityksen brändiä. Uudet toimintatavat ja niitä tukeva toimiva työympäristö parantaa yhteistyötä, työn tuottavuutta ja asiakaspalvelua. Haasteena on vain tämän yhteyden osoittaminen. Työtilojen kehitys laahaa teknologian jäljessä Tieto- ja viestintäteknologiat ovat kehittyneet valtavasti viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Yritykset ja organisaatiot hyötyvät uudesta teknologiasta entistä hajautetuimmissa, maailmanlaajuisissa yhteistyöverkostoissa. Teknologian avulla työtä voidaan tehdä uudella tavalla missä ja milloin vain. Teknologia mahdollistaa monipaikkaisen työn, jossa työtä tehdään useissa paikoissa yksin tai yhteistyön, jossa työskennellään eri paikoista käsin. Monipaikkainen työ lisää fyysisen työympäristön merkitystä. Digitaaliset tilat, sosiaalisen median työkalut, yhteistyövälineet tai videoneuvottelujärjestelmät ovat nykyisin vähintään yhtä merkittäviä työskentelyn onnistumiselle kuin fyysiset tilat. 7

8 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISET TILAT Teknologian kehittyminen on muokannut merkittävästi tietotyötä, mutta fyysiset työtilat eivät ole muuttuneet samassa tahdissa. Erilaisia virtuaalisia tiloja ja työkaluja käytetään kuitenkin aina jossain fyysisessä tilassa. Kaupungistuminen asettaa tiloille uusia vaatimuksia Maailman ihmisistä enemmistö asuu kaupungeissa. Nopeaan kaupungistumiseen liittyy merkittäviä haasteita, mutta myös mahdollisuuksia. Kestävä kehitys on otettava huomioon niin kaupunkisuunnittelussa, energiaratkaisuissa, rakentamisessa, liikenteessä ja kierrätyksessä. Kaupungistumisen ohella uudenlainen globaali työnjako sekä teollisuusmaiden väestön ikääntyminen muuttavat tilojen tarvetta ja asettavat niille uusia vaatimuksia. Muuttoliike kaupunkeihin ja väestönkasvu merkitsevät joko lisää rakentamista uusille alueille tai nykyisen kaupunkirakenteen tiivistämistä ja olemassa olevan rakennuskannan, infrastruktuurin ja palveluiden tehokkaampaa hyödyntämistä. YH Länsi Oy 8

9 TILOJEN KÄYTÖN MEGATRENDIT Noora Lehtovuori Eri ikäluokille erilaisia tiloja Viime vuosien aikana käytettävyys on noussut useilla aloilla merkittäväksi kilpailutekijäksi. Usein toistettu esimerkki on Apple ja sen helppokäyttöisten laitteiden käytön räjähdysmäinen kasvu. Ilkka Halavan ja Mika Pantzarin mukaan olemme muuttumassa tuottajakansalaisista kuluttajakansalaisiksi. Tämä tarkoittaa muun muassa erilaista suhtautumista työntekoon. Työssä vietetyn ajan on oltava entistä mielekkäämpää. Käytettävyys ja suhtautuminen työhön ohjaavat tulevaisuudessa myös tilojen suunnittelua. Nuoret sukupolvet asettavat uudenlaisia vaatimuksia työtavoille ja tilojen käytölle. Diginatiivit, jotka ovat syntyneet luvuilla, ovat eläneet koko elämänsä tietotekniikan kanssa. Heille fyysisen ja virtuaalisen läsnäolon ja yhteisön välillä ei ole merkittävää eroa. Diginatiivit tulevat kaikella varmuudella kyseenalaistamaan työelämän toimintatapoja. Silti kaikilla eri ikäluokilla on erilaisia toiveita tilojen käytölle. Työyhteisöt ja työympäristöt tulevat kohtaamaan näiltä osin uusia haasteita. Tilojen elämyksellisyys Tilat tarjoavat käyttäjille aina elämyksiä mieleenpainuvia tai mitään sanomattomia. Elämykselliset tilat ovat olleet tärkeä kilpailutekijä muun muassa ravintola-, hotelli- ja matkailualalla. Myös yhä useammat kaupan alan toimijat panostavat järjestelmällisesti tilojen tuomaan asiakaskokemukseen. Kokemuksellisuus on yhä tärkeämpää myös perinteisimmissä tiloissa, kuten toimistoissa, terveydenhuollon tiloissa tai julkisten palveluiden asiakastiloissa. Teknologian kehittyminen luo uusia mahdollisuuksia lisätä tilojen elämyksellisyyttä muun muassa isojen näyttöjen, multimedian tai valaistuksen avulla. 9

10 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISET TILAT Tiloista monikäyttöisiä ja monimuotoisia Erilaiset tilat ovat sekoittumassa monitoimiympäristöiksi myös muualla kuin perinteisissä monitoimitiloissa. Tästä yhtenä esimerkkinä ovat matkakeskukset. Monet kaupunkien asemista on sijoitettu toinen toistensa läheisyyteen liikkumisen solmukohdiksi. Asemien yhteyteen nousee yhä enemmän kaupan, työn ja asumisen tiloja. Erilaisten tilojen sekoittuminen luo uusia rakenteita, joissa vapaa-aika ja työnteko rytmittävät ympäristöä uudella tavalla. Tilojen suunnittelussa ja toteutuksessa voidaan ottaa mallia erilaisiin käyttötarkoituksiin suunnitelluista tilaratkaisuista. Monitilatoimistoissa käytetään esimerkiksi verhoja yksityisyyden osoittamiseksi. Vastaavanlaista rauhaa on luotu sairaaloissa jo vuosikymmeniä. Hyvinvointiympäristöissä puolestaan luodaan kokonaisvaltaisia elämyksiä valojen, tuoksujen ja äänien avulla. Nämä vaativat yksityistä tilaa, joissa on samoja ominaisuuksia kuin henkilökohtaisissa toimistohuoneissa, kuten esimerkiksi ovi ja kiinteät seinät. Tilojen monikäyttöisyydelle luovat omat haasteensa aidosti yhteen sulautuvat tilatyypit: kirjasto kauppakeskuksessa, toimisto hotellissa tai kotona tai kodinomaiset tilat työympäristössä. Näiden toteutus vaatii suunnitteluohjeita, mutta myös erilaisten käyttäjäryhmien ja käytettävyyden huomioon ottamista saumattoman palveluketjun takaamiseksi. Tarve tilojen monikäyttöisyydelle kumpuaa ympäristötietoisuuden kasvusta. Kulkemisen tarvetta voidaan vähentää ja energiatehokkaita ratkaisuja on mahdollista löytää, kun erilaisia toimintoja liitetään yhteen ja rakennetaan niille integroituja toiminta-alustoja. Sähköinen asiointi on vaikuttanut moniin asiakaspalvelutiloihin esimerkiksi pankeissa ja matkatoimistoissa. Työpaikalle ei enää mennä kiinteän pöytäpuhelimen tai pöytätietokoneen vuoksi. Uusi käyttäytyminen synnyttää uusia tarpeita ja niihin vastaaminen rakennetun ympäristön keinoin luo jopa kokonaan uusia tilatyyppejä. Tilojen käytön kestävä kehitys Monitilaratkaisuissa tavoitellaan toimintaa tukevia tiloja, joiden käyttöaste on korkea. Tila on aina investointi ja älykkäästi käytettynä se maksaa itsensä takaisin. Tila on investointi fyysiseen ja virtuaaliseen rakenteeseen, mutta myös mahdollisuus vaikuttaa hiilijalanjälkeen ympäristövastuullisesti. Mitä yksittäinen organisaatio voi tehdä ilmastonmuutosta hidastaakseen? Tilojen käytön kannalta ekologisuutta voidaan arvioida esimerkiksi energiatehokkuuden ja hiilijalanjäljen perusteella. Kestävän kehityksen mukaisessa päätöksenteossa ja toiminnassa otetaan huomioon tasavertaisesti ympäristö, ihminen ja talous eli ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys. Taloudellisesti kestävässä tilassa on hyvä tilatehokkuus ja siten kohtuullinen energiankulutus ja vuokrataso. Sosiaalisen kestävyyden mittarina on puolestaan työhyvinvointi. Tuotannollisille yrityksille tilojen merkitys on usein prosessien tehokkuutta ja alihankintaketjun kestävyyttä vähäisempi, mutta tietotyötä tekevissä organisaatioissa kiinteistöjen käyttö voi muodostaa valtaosan hiilijalanjäljestä. Taloudellisten kannusteiden lisäksi ekotehokkuus on tilojen käyttäjille osa yhteiskuntavastuuta ja riskien hallintaa. Vastuullisen toiminnan tuottama imagohyöty on myös merkittävä, mikä voi auttaa erottumaan kilpailijoista ja houkuttelemaan osaavinta työvoimaa. Kestävän talouden nousun ja rakennetun ympäristön ekotehokkuustavoitteiden taustalla vaikuttavat globaalit muutosvoimat. Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja ihmisten arvomaailman muutokset ohjaavat rakennetun ympäristön toimijoita ja kiinteistöliiketoimintaa kestävän kehityksen suuntaan. Energian hinnan jatkuva nousu tekee energiansäästötoimenpiteistä myös taloudellisesti houkuttelevia. Kestävä kehitys edellyttää, että kansalaiset ja yritykset tekevät vastuullisia valintoja. Useissa maissa viranomaiset ohjaavat rakennetun ympäristön energiankulutusta tiukentuvilla normeilla, verotuksella tai päästöoikeuksien hinnoittelulla. Tietoa tilankäytöstä ja hiilijalanjäljestä Energia- ja ekotehokkaiden tilojen merkitys kiinteistöliiketoiminnassa kasvaa kaiken aikaa, sillä jokainen neliö kuormittaa ympäristöä. Tilojen ja toiminnan ekotehokkuuden ja kestävyyden edut on osoitettava koko arvoketjulle: käyttäjille, omistajille, sijoittajille ja rakentajille. Osa saavutettavista hyödyistä on helposti osoi- 10

11 TILOJEN KÄYTÖN MEGATRENDIT Archeus Oy tettavissa ja mitattavissa, mutta sosiaalisten ja kulttuuristen tekijöiden mittaaminen on haastavaa. Toimitilojen hiilijalanjälki on jo laskettavissa ja kiinteistömarkkinoilla kestävästi toteutetuista tiloista saa paremman myyntihinnan tai vuokratuoton. Tulevaisuudessa aivan keskeinen kysymys on, rakennetaanko työympäristöjä eilisen vai huomisen tarpeisiin. Tietotyö on muuttunut monimuotoiseksi ja -paikkaiseksi ja se tarvitsee tuekseen tilojen kirjon. Yksilötyön tarpeisiin suunnitellut, hierarkiaa esiintuovat tilat ja hallimaiset avokonttorit ovat väistymässä monimuotoisten ratkaisujen tieltä. Kehityksen seuraavassa vaiheessa rakennetaan tietoisesti monipaikkaisia työympäristöjä, paikkojen verkkoja, joita virtuaalitila yhdistää. Suuria kysymyksiä ovat, miten tällaista verkkoa johdetaan ja minimoidaan sen hiilijalanjälki. Suurin haaste työympäristöjen murroksessa ovat asenteet. Siksi muutoksen tueksi tarvitaan mitattua tietoa tilankäytöstä ja hiilijalanjäljestä, avointa viestintää ja osallistavaa suunnittelua sekä ennen kaikkea vahvaa ja näkemyksellistä johtamista. Muutoksen edistämistä helpottaa se, että kestävät ratkaisut tuovat usein myös taloudellista hyötyä ja luovat hyvinvointia. Lisäksi työelämässä nyt käynnissä oleva sukupolvenvaihdos on mahdollisuus uudistumiseen. Päivi Hietanen, Senaatti-kiinteistöt Virpi Mikkonen, Tekes Suvi Nenonen, Aalto-yliopisto, Insinööritieteiden korkeakoulu Sampsa Nissinen, Tekes 11

12 Wilma Hurskainen Tieto- ja viestintäteknologia on jo mahdollistanut ajasta ja paikasta riippumattoman ja liikkuvan työnteon. Miten muutos näkyy työpaikoilla ja tilojen käytössä? 12

13 TYÖYMPÄRISTÖT 3 Uudet työnteon tavat haastavat kehittämään työympäristöjä Tietotyön tekeminen ei ole sidottu yhteen paikkaan. Työtä tehdään entistä enemmän fyysisen päätyöpaikan ulkopuolella mobiilien laitteiden ja yhteyksien välityksellä. Etätyö, liikkuva ja monipaikkainen työ sekä hajautettu yhteistyö lisääntyvät. Miksi silti monet meistä tekevät tietotyötä edelleen omissa työhuoneissa, jotka on suunniteltu aikaa ennen kannettavia tietokoneita ja älypuhelimia? Tieto- ja viestintäteknologian ratkaisut erottavat työn ja paikan toisistaan. Teknologia muuttaa siten myös työn ja tilojen suhdetta. Yhteisellä työpaikalla nähdään kollegoita ja järjestetään palavereita. Tämä luo tunteen läsnäolosta ja yhdessä tekemisestä ja helpottaa työn koordinointia. Tarvittaessa teknologia mahdollistaa etäläsnäolon. Yhdessä työskentely, yhteisiin tavoitteisiin tähtääminen ja tiedon jakaminen tapahtuvat luontevasti, kun työntekijöille tarjotaan eri työtilanteita tukevia tiloja. Teknologian tapaan myös tilat ohjaavat toimintaa ja luovat kokemuksia. Työtä tukevan tilan on oltava helposti saavutettavissa ja organisaation toimintakulttuurin on tuettava joustavaa työtilojen käyttöä. Erilaisia tiloja erilaisiin tehtäviin Tietotyötä tekevien työntekijöiden työpäivä koostuu erilaisista tehtävistä. Siksi tilatarjonnassa on oltava vaihtoehtoja. Keskittymistä vaativat tehtävät edellyttävät rauhallisia tai täysin hiljaisia tiloja ja intensiivistä yhteistyötä varten on voitava sulkeutua ryhmätyötiloihin. Avoimet tilat tukevat puolestaan vapaamuotoista keskustelua ja nopeita kokoontumisia. Työtilan valinnalla käyttäjä voi viestittää myös läsnäoloa eli onko hänellä tarve työskennellä ilman keskeytyksiä vai avaa- ko tilavalinta mahdollisuuden satunnaisiin kohtaamisiin. Työtyytyväisyys paranee, kun työntekijällä on mahdollisuus valita kullekin tehtävälle soveltuvin tila. Avotiloissa työskenteleville työntekijöille on oltava tarjolla äänieristettyjä puhelinkoppeja, joissa on pienet pöydät kannettavalle tietokoneelle. Langattomat internet-yhteydet ovat ehdoton edellytys joustavalle työtilojen käytölle. Teknologian ja tilan saumaton kytkös on kaikissa tiloissa tärkeää. Teknologian on tuettava vapautta valita tiloja ja samalla tilaratkaisujen on mahdollistettava teknologian hyödyntäminen työssä. Esimerkiksi videoneuvotteluun omalta työkoneelta on mukavampi osallistua rauhallisesta tilasta kuin avotilasta käsin. Monitilatoimistot tulevat Tietotyön murros on synnyttänyt uuden tilakonseptin, monitilatoimiston. Se perustuu ajatukseen, että eri työprofiileita ja tietotyön moodeja, kuten yksintyöskentelyä, viestintää muiden kanssa ja työskentelyä kasvokkain tuetaan eriluonteisilla tiloilla ja kalusteratkaisuilla. Työntekijä valitsee työpäivän aikana kutakin työtehtävää ja vuorovaikutuksen tyyppiä parhaiten tukevan tilan. Tämä monitila-ajattelu on yleistymässä se- 13

14 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISET TILAT kä yksityisellä että julkisella sektorilla, ja lähestymistapaa voidaan soveltaa kaikenlaisissa organisaatioissa. Monitilatoimisto tarjoaa enemmän kuin henkilökohtaisen työpisteen ja neuvotteluhuoneita se on alusta tietotyön eri toiminnoille. Tilaratkaisujen lisäksi kyse on myös virtuaalitilasta ja uusista tavoista viestiä muiden kanssa ja käyttää tilaa. Parhaimmillaan monitilatoimisto tarjoaa työskentelypisteitä myös organisaation ulkopuolisille käyttäjille pientä työrupeamaa varten esimerkiksi kokousten välissä. Monitilatoimisto osana organisaation brändiä ja imagoa on osa asiakaskokemuksen suunnittelua sekä palvelumuotoilua. Organisaation arvot voivat olla näkyvissä pysyvänä jatkumona organisaation tiloissa ja toiminnassa. Monitilatoimistoon siirtyminen on edennyt nopeasti tietotekniikan toimialalla ja niissä organisaatiossa, joissa tieto- ja viestintäteknologia on olennainen osa työvälineistöä ja toimintaympäristöä. Monitilatoimistojen ja virtuaaliympäristöjen haasteet Monitilatoimistoon siirtymistä vaikeuttavat organisaatioiden toimintatavat ja työntekijöiden kielteinen suhtautuminen. Monissa organisaatioissa pidetään edelleen lähtökohtana sitä, että työtä voidaan tehdä vain yhdessä kiinteässä paikassa. Joidenkin työtehtävien kohdalla tämä on edelleen ainoa toimiva käytäntö, mutta läheskään kaikki työ ei edellytä yksipaikkaisuutta. Teknologia on 1990-luvulla kehittynyt siten, että työntekijät voivat kuljettaa toimistoa mukanaan. Fyysisen tilan rinnalle on syntynyt digitalisoitu virtuaalinen toimintaympäristö. Kokemuksemme uusista monitilaympäristöistä on nuorta ja se vaikuttaa vahvasti asenteisiin ja käyttäytymiseen. Uusia työympäristökokeiluja ovat tehneet useimmiten kohtuullisen nuoret organisaatiot. Muutoshalukkuutta on myös pitkään perinteisesti toimineissa organisaatioissa, mutta niillä on muutosprosesseissa useita haasteita voitettavinaan. Oma henkilökohtainen työhuone voi edelleen olla statuksen ja arvon mittari, tietynlainen saavutettu etu, joka symboloi yksilön asemaa. Ajasta ja paikasta vapauttavaa teknologiaa on osattava käyttää ilman omaa työhuonetta tai henkilökohtaista työpistettä. Siirtyminen monitilatoimistoon on hidasta ja jopa mahdotonta, jollei organisaation toimintakulttuuri ja käytössä oleva teknologia tue liikkuvaa tapaa tehdä työtä. Suuri haaste on myös monitilatoimistojen suunnittelu. Kattavaa suunnitteluohjeistoa ei ole, eikä liioin suunnitteluperinnettä ole vielä syntynyt. Kokemukset tilojen vaihtoehtoisista käyttötavoista ovat tuoreita. Nykyiset käyttökokemukset eivät vielä pitkään aikaan muutu Toimistojen kehitys 1900-luvun alku - Suurissa teollisen työn tapaan järjestetyissä avotoimistossa tehtiin tehokasta ja vahvasti kontrolloitua työtä. - Tämä oli yleinen työskentelytapa erityisesti Yhdysvalloissa luku - Yhdysvalloissa rakennettiin korkeita toimistotorneja, joissa oli syvät ja avoimet kerrokset. - Johtajat siirtyivät omiin, henkilökohtaisiin toimistohuoneisiin. - Omasta työhuoneesta tuli statuksen ja hierarkian portailla etenemisen symboli luku - Saksalainen käsite maisemakonttori Bureaulandschaft siirsi työympäristöjen edelläkävijyyden Eurooppaan. - Uudella tilakonseptilla madallettiin hierarkiaa ja tuettiin yhteistyötä. - Maisemakonttori levisi nopeasti pohjois-eurooppalaisiin yrityksiin. Toimistojen kehityskaari peilaa hyvin syitä siihen, miksi käsitykset tehokkaasta tavasta tehdä työtä muuttuvat hitaasti. 14

15 TYÖYMPÄRISTÖT FAKTA1 Onnistuneen monitilatoimiston elementit Monitilatoimisto on tietotyön eri toimintojen ja vuorovaikutuksen alusta niin organisaation työntekijöille, asiakkaille kuin sidosryhmille. Työntekijät ovat tyytyväisiä monitilatoimistoon, kun heillä on mahdollisuus vetäytyä hiljaisen työskentelyn alueille tai yksityisyyttä tukeviin vetäytymistiloihin. Monitilaratkaisuissa tavoitellaan sellaisia toimintaa tukevia tiloja, joiden käyttöaste on korkea. Tila on aina investointi ja älykkäästi käytettynä se maksaa itsensä takaisin. Yhteiset pelisäännöt edistävät monitilatoimiston käyttöä. sellaiseksi asiantuntijuudeksi, joka yhdistää kokonaisvaltaisesti sosiaalisen, virtuaalisen ja fyysisen tilan suunnittelun. Monitilatoimiston fyysiset ominaisuudet terveellisen ja turvallisen työympäristön näkökulmasta luovat uusia haasteita myös ergonomialle, sisäympäristön eri osa-alueiden ratkaisujen ja suositusten tunnistamiselle sekä toimintakäytännöille. Työhyvinvoinnin näkökulmasta on kiinnitettävä huomiota myös siihen, kuinka paljon virtuaalinen työympäristö lisää informaatiokuormaa, keskeytyksiä ja häiriöitä tai kuinka paljon se haastaa työ- ja yksityiselämän tasapainottamista päivittäisessä arjessa. Virtuaalisen työympäristön melu ja häiriöt voivat haitata keskittymistä samalla tavalla kuin fyysisen ympäristön puutteet. Tästä on toistaiseksi vielä kohtalaisen vähän tietoa. Niin fyysisen kuin virtuaalisen työskentely-ympäristön terveellisyys ja turvallisuus merkitsevät paljon työn tuottavuuden kannalta. Toimitilojen muutoksessa organisaation kannattaa tarkastella tilahistoriaansa ja listata kokemuksia onnistumisista ja haasteista. Tämän jälkeen on katsottava organisaation tulevaisuuteen ja visioon: millainen työympäristö tukee tavoitteisiin pääsemistä. Keskeinen kysymys on, miten tila voi paremmin tukea esimerkiksi vuorovaikutusta, verkostoitumista, läpinäkyvyyttä tai innovointia luku - Työntekijöiden oikeuksien laajenemisen myötä avoimen maisemakonttorin suosiminen väheni. - Henkilökohtaiset huonetoimistot yleistyivät Pohjoismaissa. - Tanskassa suosittiin avotoimistoja, ruotsalaiset kehittivät suljetun ja avoimen tilan yhdistävän kombi-toimiston, Yhdysvalloissa kehitettiin toimistoseinäkkeet avoimen tilan jakamiseen luku - Talouskasvu ja teknologian kehittyminen vaikuttivat toimistosuunnitteluun. - Julkisivuihin kiinnitettiin huomiota ja talotekniikka, kuten LVI-järjestelmät, kehittyi. - Älykäs rakennus oli mielenkiinnon kohteena luku - Mobiilin teknologian myötä työntekijä voi kuljettaa toimistoa mukanaan. - Fyysisen tilan rinnalle syntyi digitalisoitu virtuaalinen toimintaympäristö. - Liikkuvuuden lisääntyessä tilatarve toimistolla alkoi vähentyä. - Pohjoismainen tapa suunnitella tiloja erilaisia käyttötarkoituksia varten yleistyi. 15

16 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISET TILAT Technopolis NÄKÖKULMA Videoneuvotteluhuoneissa korostuu teknologian ja tilan yhteensopivuus Tiloja voidaan yhdistää teknologian avulla. Erilaiset videoneuvotteluratkaisut luovat läsnäolon tunteen ja tuovat vuorovaikutukseen mukaan myös sanattoman viestinnän. Kehittyneimmissä videoneuvottelutiloissa saadaan vaikutelma samassa tilassa, saman pöydän ääressä olemisesta. Parhaissa ratkaisuissa jäljitellään kasvokkain tapahtuvaa neuvottelua jopa niin hyvin, että katsekontaktin säilyttäminen toisaalla istuvien kanssa on täysin luontevaa. Videoneuvottelut ovat yleistyneet organisaatioissa, mutta tilat eivät aina täysin tue teknologian käyttöä. Haastavimpia ovat ratkaisut, joissa tavallisiksi neuvotteluhuoneiksi rakennettuihin tiloihin tuodaan videoneuvottelulaitteet ja näytöt. Nämä sijoitetaan pitkänomaisen neuvottelupöydän päähän vieläpä siten, että vastakkaisella seinällä on ikkunat. Pahimmillaan huoneessa olijat näkyvät videokuvan välityksellä tummina hahmoina ikkunoista tulevan kirkkaan valon takia. Kaikkia neuvotteluun osallistuvia on hankala mahduttaa kuvaan. Pitkän pöydän toisessa päädyssä, kauimpana videoneuvottelulaitteista olevat henkilöt hädin tuskin näkyvät kuvassa. Luontevaa vuorovaikutusta ei synny eri neuvotteluhuoneissa istuvien, heikosti videokuvassa näkyvien henkilöiden välillä, jos sanaton viestintä ei välity huonon tilajärjestelyn vuoksi. Puutteellinen tila- ja teknologiajärjestely voi sen sijaan korostaa vaikutelmaa kahdesta erillisestä huoneesta. Pahimmassa tapauksessa niissä käydään omia, rinnakkaisia keskusteluja. Läsnäolo videokuvan välityksellä vaikuttaa myös yksittäisen työntekijän osallistumismahdollisuuksiin, jos yhteisistä käytännöistä ei ole sovittu. Tällaisissa tilanteissa korostuu neuvottelun vetäjän taito johtaa keskustelua. Vanhoissa toimistorakennuksissa teknologian käyttöä ei ole suunniteltu ja siksi tiloissa on heikosti joustovaraa. Kun videoneuvottelulaitteet hankitaan vanhoihin neuvotteluhuoneisiin, kannattaa tilaa uudistaa mahdollisimman paljon valaistuksen ja sisustuksen avulla. Näin se voi palvella videoneuvottelun tarkoitusta eli mahdollisimman rikasta vuorovaikutusta. Uusia tiloja rakennettaessa videoneuvotteluteknologian käyttö on otettava huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Mitä tärkeämpää läsnäolon tunne, sanaton viestintä ja kasvokkain tapahtuvan neuvottelutilanteen jäljittely ovat, sitä enemmän teknologiaan ja huoneen suunnitteluun kannattaa panostaa. Johanna Haapamäki 16

17 TYÖYMPÄRISTÖT FAKTA2 Teknologian vaikutukset työtiloihin Työ ja paikka voidaan erottaa toisistaan. Tilaratkaisujen merkitys kasvaa, kun teknologia on lisännyt työtekijöiden valinnanvapautta ajasta ja paikasta riippumattomaan työskentelyyn. Organisaation toimintakulttuurin on tuettava joustavaa työtilojen käyttöä. Organisaation päätoimipiste on vain yksi työnteon monista paikoista. Tietotyön erityyppisiin tehtäviin on oltava tarjolla monipuolisia ja helposti saavutettavissa olevia tiloja. Teknologian on tuettava tilavalintojen vapautta ja tilaratkaisujen on mahdollistettava teknologian hyödyntäminen työssä. Videoneuvotteluteknologian käyttö on otettava huomioon jo tilojen suunnitteluvaiheessa. FAKTA3 Teknologiat valittava työn ehdoilla Työtä ei koskaan pidä tehdä teknologian ehdoilla. Kullekin tehtävälle on löydettävä ne ratkaisut, jotka palvelevat kyseisen tehtävän tavoitteita. Monipaikkaisen työn tukemiseen on tarjolla useita eri käyttötarkoituksiin soveltuvia teknologisia ratkaisuja. Jaetut kalenterit ja tiedostojen jakoon tarkoitetut työtilat palvelevat työn koordinointia ja eri aikaan tapahtuvaa yhteistyötä. Ne vähentävät myös sähköpostin käyttötarvetta. Ryhmätyösivustoilla voidaan jakaa tietoa työprosesseista ja työn etenemisestä. Jaettu, sähköinen kalenteri kertoo kollegojen tavoitettavuudesta. Läsnäolotiedot voidaan yhdistää sähköiseen kalenteriin. Ne kertovat, ketkä työkavereista ovat läsnä ja tavoitettavissa esimerkiksi pikaviestimen, puhelimen tai videoneuvottelun avulla. Pikaviestin on mainio väline nopeisiin kysymyksiin ja kommentteihin kahden kolmen työntekijän kesken sekä epäviralliseen vuorovaikutukseen. Pikaviestimen ja läsnäolotietojen on myös todettu vähentävän maantieteellistä etäisyyttä ja lisäävän läsnäolon tunnetta. Sähköpostitse kannattaa hoitaa suuremmalle joukolle tiedottaminen, vähemmän akuuttien asioiden viestiminen tai virallisemmat viestit. Puhelua, videoneuvottelua tai virtuaalista työtilaa tarvitaan monimutkaisten asioiden käsittelyyn ja pitkiin keskusteluihin. Näihin voidaan yhdistää dokumentin tai työpöydän jakaminen. Pitkissä neuvotteluissa kuva helpottaa keskittymistä ja osallistumista käytävään keskusteluun. Videokuva välittää ilmeet ja muun sanattoman viestinnän, josta on hyötyä etenkin, jos etäneuvotteluun osallistuu useampia ihmisiä. Videokuvan välittämä sanaton viestintä helpottaa myös mahdollisten väärinymmärrysten korjausta. Etäällä työskenteleviä kollegoita on toisinaan mukava myös nähdä, vaikkei kasvokkain tapaaminen onnistuisikaan. Teknologia ei kuitenkaan kokonaan korvaa kasvokkain tapahtuvia tapaamisia eli niiden merkitys yhteistyön sujumisen kannalta on edelleen suuri. 17

18 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISET TILAT Monipaikkainen työ Organisatorisen ratkaisun taso Yksilö Yksilö tai ryhmä Ryhmä Etätyö paikallinen työmuoto kotona tai etätyöpisteessä Mobiili työ eli liikkuva työ Hajautettu yhteistyö osin tai kokonaan eri paikoista käsin tehtävä yhteistyö Monipaikkainen työ tarkoittaa pääosin sähköisten viestintä- ja yhteistyövälineiden avulla toteutettavaa, useassa paikassa tehtävää työtä. Käsitteitä Etätyö tarkoittaa päätoimipisteen ulkopuolella tapahtuvaa työskentelyä esimerkiksi kotona tai muussa etätyöpisteessä, kuten asiakkaan tiloissa tai toimistohotellissa. Hajautettu yhteistyö tarkoittaa yhteistyötä, jota tehdään useista paikoista käsin sovitun työnjaon mukaisesti. Osa yhteistyöhön osallistuvista henkilöistä saattaa työskennellä samoissa tiloissa, kun taas osa työskentelee muualta käsin. Vaihtoehtoisesti kaikki osapuolet voivat olla maantieteellisesti hajallaan. Kolmannet työpaikat tarkoittavat epämuodollista tilaa kodin ja työn välissä. Ne ovat esimerkiksi julkisia tiloja, hotelleja, kahviloita, asemia ja liikennevälineitä. Tiloille on tyypillistä muun muassa neutraalius, matala sisäänpääsykynnys, keskustelun epämuodollinen sävy ja vakituiset kävijät. Kolmannen työpaikan käsite on lähtöisin yhdysvaltalaiselta sosiologi Ray Oldenburgilta. Monipaikkainen työympäristö tarkoittaa kaikkia työskentelyyn periaatteessa soveltuvia paikkoja. Työtä tehdään joko toimistossa, toimistokampuksella tai vielä laajemmin asiakkaiden ja kumppaneiden tiloissa, matkoilla, asemilla, liikennevälineissä, kahviloissa, ulkotiloissa, kesämökillä ja kotona. Monitilatoimisto on tietotyön murroksen synnyttämä uusi, joustava ja muunneltava tilakonsepti. Monitilatoimisto mahdollistaa sopivan työtilan valinnan kulloiseenkin työtehtävään: rauhallisia työtiloja keskittymistä vaativille töille sekä ryhmätyötiloja ja kohtaamispaikkoja erikokoisille neuvotteluille. Säilytystilat palvelevat tehtäviä, joissa tarvitaan runsaasti kirjallista materiaalia. Liikkuva työ tarkoittaa useiden työpisteiden ja niiden välillä tapahtuvan matkustamisen käyttämistä työskentelyyn. Liikkuvan työn vaativuuteen vaikuttaa käytettyjen paikkojen määrä ja se miten usein niitä vaihdetaan. Monipaikkainen työ tarkoittaa useissa paikoissa tapahtuvaa yksin työskentelyä ja eri paikoista käsin tehtävää yhteistyötä. Monipaikkaisessa yhteistyössä osapuolet työskentelevät eri paikoista käsin yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Organisaation päätoimipiste on vain yksi työnteon monista paikoista. Monipaikkaista työtä tehdään pääosin sähköisten viestintä- ja yhteistyövälineiden avulla. Johanna Haapamäki, Aalto-yliopisto, virtuaalisen ja liikkuvan työn tutkimusyksikkö Suvi Nenonen, Aalto-yliopisto, Insinööritieteiden korkeakoulu Matti Vartiainen, Aalto-yliopisto, Perustieteiden korkeakoulu 18

19 TYÖYMPÄRISTÖT Wilma Hurskainen 19

20 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISET TILAT istockphoto NÄKÖKULMA 3D-virtuaaliympäristöt saavat mielikuvituksen valloilleen Teknologian kehittyessä maantieteellisesti hajautetut organisaatiot etsivät uusia ratkaisuja toimintaansa. Maailmalta löytyy esimerkkejä 3D-virtuaaliympäristöjen hyödyntämisestä monipaikkaiseen yhteistyöhön, koulutukseen, valmennukseen, verkostoitumiseen sekä isojen seminaarien ja tapahtumien järjestämiseen. Virtuaaliympäristöissä ihmiset toimivat avatarina ja voivat jutella ja viestiä keskenään. 3D-ympäristössä liikkuminen ja keskustelu toisten avatarien kanssa luovat parhaimmillaan mukaansatempaavan kokemuksen ja tunteen läsnäolosta. Virtuaaliympäristöissä tilalla on suuri merkitys, sillä se ohjaa ajatuksia ja käyttäytymistä tiettyyn suuntaan. Niinpä myös virtuaalisen tilan on tuettava käyttötarkoitustaan ja tehtävää työtä. Yrityskäytössä esimerkiksi palaverit halutaan pitää neuvotteluhuoneilta näyttävissä virtuaaliympäristöissä, joissa on mahdollisuus PowerPoint-esityksiin ja dokumenttien jakoon. 3D-virtuaaliympäristöjen avulla voidaan toteuttaa mitä mielikuvituksellisimpia skenaarioita. Siksi esimerkiksi koulutuksen saralla virtuaaliympäristöjä on hyödynnetty muun muassa vaarallisten tai harvinaisten tilanteiden valmentamiseen. 3D-virtuaaliympäristöjen on havaittu hyödyttävän monipaikkaista yhteistyötä esimerkiksi siten, että palavereihin ja keskusteluihin osallistutaan sitoutuneemmin ja aktiivisemmin. Samanaikaista muuta työskentelyä, kuten sähköpostien lukemista, esiintyy vähemmän. Toisten näkeminen ja tunne samasta tilasta helpottaa verkostoitumista ja tutustumista. Monipaikkaisen tiimin virtuaalihuoneesta yhdessä työstetty tieto ei häviä, kuten fyysisestä neuvotteluhuoneesta seuraavien kokousten myötä. Koulutuksen saralla 3D-virtuaaliympäristöt ovat mahdollistaneet monipaikkaisen oppimisen ja erilaisten reaalimaailman tilanteiden harjoittelun turvallisessa ympäristössä. Ideoiden visualisoinnin on todettu tukevan luovaa yhteistyötä. Johanna Haapamäki 20

21 TYÖYMPÄRISTÖT Leif Rosnell Kolmansissa työpaikoissa vielä kehitettävää NÄKÖKULMA Monipaikkaisen työn lisääntyessä työtä tehdään yhä enemmän myös niin sanotuissa kolmansissa työpaikoissa ja liikkuvissa tiloissa. Kolmansilla työpaikoilla tarkoitetaan muun muassa julkisia tiloja, hotelleja, kahviloita ja lentokenttiä. Liikkuvilla tiloilla puolestaan tarkoitetaan junia, lentokoneita ja muita kulkuvälineitä. Näitä tiloja ei ole suunniteltu työntekoon ja tilat rajoittavat teknologian käyttöä. Keskeisimpiä ongelmia ovat heikot tai puuttuvat internet-yhteydet sekä yksityisyyden puute. Vaikka teknologia sinänsä mahdollistaisi liikkuvan eli mobiilityön, eivät tarjolla olevat tilat tue tätä toimintamuotoa. Teknologian kehittymisen myötä kolmas paikka on muuntunut käsittämään kaikkia niitä paikkoja, joissa voidaan työskennellä kodin ja työnantajan osoittaman työtilan ulkopuolella, yksin tai yhdessä. Monissa kolmansissa työpaikoissa ja liikkuvissa tiloissa on viime aikoina kehitetty edellytyksiä työntekoon kiinnittämällä huomiota ergonomiaan, tietoliikenneyhteyksiin sekä tarjoamalla erityyppisillä tiloilla yksityisyyttä, rauhallisuutta tai mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä keskustellen luottamuksellisesti ja muita häiritsemättä. Esimerkiksi junissa työmatkalaisille tarjotaan muun muassa langattomia nettiyhteyksiä, hiljaisia tiloja ja mahdollisuutta akkujen lataukseen. Kehitys riippuu kuitenkin yksittäisten tahojen panostuksista eikä selkeää linjaa ole nähtävissä. Kolmansien työpaikkojen tarjoajat ovat useimmiten kahviloita ja ravintoloita. Kuppi kahvia ja langaton nettiyhteys tietyksi aikaa on hyvä tuote monelle kahvilalle tosin asiakkaan ei toivota varaavan asiakaspaikkaa kovin pitkäksi aikaa. Lentokentillä työn tekemisen paikat ovat laajentuneet perinteisen kanta-asiakkaille tarkoitettujen loungejen ulkopuolelle. Kolmansien työpaikkojen haasteena on tarjota käyttäjilleen sopivat puitteet. Avoin kysymys on edelleen se, millaisia haasteita kolmansien työpaikkojen käyttäminen osana työskentely-ympäristöjä asettaa yksilön itsensä johtamiselle. Johanna Haapamäki 21

22 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISET TILAT Maaseutuvirasto Hajautettua työtä valtionhallinnossa Monipaikkainen työ ja teknologian käyttö tarjoavat uusia mahdollisuuksia työskentelyyn valtionhallinnossa. Maaseutuvirastossa (Mavi) hajautettua työtä on tehty viraston toiminnan alusta lähtien vuodesta 2007 ja sitä on tutkittu edelleen Tila-ohjelman rahoittamassa Monipaikkainen virasto -projektissa (MoVi). Maaseutuviraston organisaatio toimii osittain hajautetusti eri puolilla Suomea. Mavi sijaitsee Seinäjoella, ja sillä on toimipisteitä myös Helsingissä, Tampereella ja Vaasassa. Virastolla on alusta asti ollut etätyöntekijöitä, jotka ovat työskennelleet ympäri Suomea muun muassa ELY-keskuksissa ja omissa kodeissaan. Lisäksi työtä tehdään matkojen aikana autoissa, junissa ja lentokoneissa sekä sidosryhmien luona. Monipaikkaista toimintatapaa lähestyttiin Maaseutuvirastossa kokonaisvaltaisesti osana MoVi-kehitysprojektia. Esimiehille ja henkilöstölle järjestettiin sisäisiä koulutuksia ja valmennuksia tukemaan muutosta ja uusien toimintatapojen omaksumista. Henkilöstö osallistui myös teknologian valintaan. Maaseutuvirastolle kehitettiin tekninen ratkaisu, joka mahdollistaa viestinnän, yhteistyön ja tiedonhallinnan sekä työasemapohjaisesti että fyysisten kokoustilojen avulla. Henkilöstö voi työskennellä paikkariippumattomasti kannettavien tietokoneiden, etäyhteyksien ja älypuhelimien avustuksella. Tietoturvallisuus otettiin huomioon kaikissa ratkaisuissa. CASE Hajautettua työtä tuetaan pikaviestimien, videoneuvottelujen ja verkkokokousten avulla. Näiden käyttö kasvoi merkittävästi kehitysprojektin aikana. Verkossa otettiin käyttöön läsnäolo- ja yhteystiedot ja perustettiin ryhmäsivustoja. Videoneuvottelulaitteet olivat koko organisaation aktiivisessa käytössä jo aiemmin, ja niitä hyödynnettiin yhteydenpidossa sidosryhmien kanssa. Myös uusien toimitilojen suunnittelussa otettiin huomioon mahdollisuus tehdä monipaikkaista työtä. Vastaan tulleet haasteet Teknologian käyttöönotto sekä uusien teknologisten ratkaisujen käytön oppiminen ja omaksuminen osaksi päivittäistä työtä. Yhteisten toimintatapojen ja esimiestyön muuttuminen. Eri toimipisteissä työskentelevien välille muodostuvat kulttuurierot. Näin hyödyttiin Taloudellisempi ja ekologisempi tapa toimia. Uusien henkilöiden rekrytointi entistä helpompaa. Tilankäytön monipuolistuminen. Liikkuvien työtilojen, etupäässä junan, käytön lisääntyminen. 22

23 TYÖYMPÄRISTÖT Nordea Toimitilauudistuksen lähtökohtana tyytyväiset käyttäjät CASE Nordean Vallilan kortteli on kokoelma eri vuosikymmeniltä peräisin olevia teollisuus- ja toimistorakennuksia. Helsingin Fleminginkadun varrella sijaitsevaan, entiseen Sisu-Auton pääkonttorin tiloihin tehty peruskorjaus- ja muutostyö oli suuri työympäristön uudistushanke, jossa teollinen ilme haluttiin tuoda esiin uudessa avoimessa tilassa. Nordean tilahallinto käynnisti työympäristöjen kehittämisen ohjelman loppuvuodesta Ohjelman tavoitteena oli kehittää tuottavuutta ja työniloa tukevia työympäristöjä vuorovaikutuksessa tilojen käyttäjien kanssa. Ohjelman myötä Nordean Vallilan korttelissa henkilökohtaisista työpisteistä luovuttiin. Näin saatiin aikaan entistä monipuolisempi ja virikkeellisempi työympäristö, jossa erityistä sijaa ovat saaneet erilaisia vuorovaikutuksen muotoja tukevat tilat. Kyseessä olevan yksikön pohjoismaisen johtoryhmän vilpitön kiinnostus ja aktiivinen toiminta olivat elintärkeitä hankkeen onnistumisen kannalta. Ohjelmassa oli vahvasti mukana myös käyttäjien edustajia, jotka lievensivät tilauudistukseen kohdistuvaa muutosvastarintaa. Eri käyttäjäryhmien kanssa pidettiin useita työpajoja, joissa käytiin läpi työtapoihin liittyvän kyselyn tuloksia, esiteltiin free seating -konseptia sekä pohdittiin työprosessien ja uudenlaisten yhteistyömuotojen vaikutusta organisaation tavoitteisiin. Fleminginkadun uudistetut kerrokset otettiin käyttöön kesällä Epävirallinen suullinen palaute on ollut lähes pelkästään myönteistä. Tilan korkeista käyttöasteista huolimatta käyttäjät ovat tyytyväisiä uusiin raikkaisiin tiloihin. Nordean tilahallinnon kokemusten mukaan käyttäjien ottaminen mukaan muutokseen on ehdoton edellytys uusien työnteon mallien omaksumiselle ja niitä tukevien työympäristöjen onnistumiselle. Nordeassa on muuton jälkeen järjestetty käyttäjille kaksi työpajaa, joissa on haettu palautetta tilojen toimivuudesta ja asioista, joissa on vielä parantamisen varaa. Erityisesti on paneuduttu tilassa toimimisen pelisääntöihin, koska tiloja käytetään uudella ja totutusta poikkeavalla tavalla. Tilahankkeessa myös johdon vankkumaton tuki ja apu muutoksen läpiviennissä on varmistettava heti alkumetreillä. Lisäksi on tärkeää kommunikoida avoimesti, säännöllisesti ja useilla menetelmillä hankkeen edistymisestä, sekä siitä miten ihmisten ehdotukset, kommentit ja palautteet ovat vaikuttaneet hankkeen tavoitteisiin. Vastaan tulleet haasteet Uudenlaiseen työympäristöön liittyvä epävarmuus pyrittiin poistamaan jakamalla tietoa ja osallistamalla henkilöstöä eri työryhmien toimintaan. Aikaa käytettiin suhteellisen paljon henkilökohtaisten työvälineiden ja laitteiden valinnan ja käyttötapojen pohdintaan. Muutosvastarinta kohdistui totutun henkilökohtaisen työtavan ja uuden mallin välisten erojen selvittelyyn, ei niinkään yhteistyön tapojen muutoksiin. Mittakaavaltaan pienet asiat, kuten henkilökohtaiset hiiret ja näppäimistöt, saivat suhteessa runsaasti huomiota, joten niiden merkitystä muutoksen onnistumisessa ei pidä vähätellä. Näin hyödyttiin Tilakustannuksissa säästettiin merkittävästi. Spontaanit kommentit tilojen käytettävyydestä ja viihtyisyydestä ovat olleet myönteisiä. Kielteistä palautetta on tullut lähinnä tilojen ja varusteiden puutteista. 23

24 Rapal Työympäristön muutoksen on aina pohjauduttava organisaation visioon, strategiaan ja tavoitteisiin. 24

25 TYÖYMPÄRISTÖT 4 Uudet tilat vaikuttavat koko organisaation tapaan toimia Teknologian käyttöönotto tai tilojen suunnittelu ja uudelleen järjestelyt eivät yksin lisää työn joustavuutta ja monipaikkaista työtä. Myös organisaatioiden on muututtava. Hajautettu yhteistyö voidaan kokea toimimattomaksi, jos toimintatapojen muutokseen ei panosteta. Monipaikkainen työ ja hajautettu yhteistyö edellyttävät esimiehiltä ja työntekijöiltä erilaista toimintaa kuin yhteen paikkaan sidottu työ. Esimiesten työssä korostuvat vuorovaikutustaidot ja aktiivinen ote. Kun työntekijöitä ei nähdä päivittäin, on työn jatkuvan seuraamisen sijaan johdettava tuloksia ja toisaalta luotettava työntekijöihin. Päämääristä ja tavoitteista on sovittava yhdessä, jotta kaikki tietävät mitä ollaan tekemässä. Läsnäolo ja tavoitettavuus teknologiavälitteisesti lisäävät mahdollisuuksia myös epäviralliseen ajatusten vaihtoon. Tämä on tärkeää luottamuksen ja yhteisöllisyyden rakentamisessa. Monipaikkaisessa työssä työntekijöiden on osattava itse johtaa omaa työtään, kun työnteon itsenäisyys lisääntyy. Monipaikkaisessa työssä yhteydenpito kollegoihin on määrällisesti vähäisempää, mutta silti tarvitaan yhteistyötaitoja. Monipaikkaisesti ja teknologian välityksellä työskenneltäessä riski väärinymmärryksille kasvaa, koska tilanteita niiden korjaamiselle on vähemmän. Siksi ajoittaiset kasvokkain tapaamiset ovat paikallaan. Työnteko muuttuu uusien tilojen myötä Haasteen työympäristöjohtamiselle asettaa erityisesti halu käyttää uusia tiloja perinteisillä tavoilla. Aiemmin omassa toimistohuoneessa tehtyä työtä ei voida sellaisenaan siirtää avoimeen työpisteympäristöön. Työntekijät suhtautuvat avoimiin työtiloihin kielteisesti, mikäli tarjolla ei ole esimerkiksi hiljaisen työskentelyn vyöhykkeitä. Tällöin ratkaisua haetaan usein menneestä eli käyttötavan muutoksen sijasta tila yritetään muuttaa avoimesta takaisin suljetuksi. Tilojen käytössä ongelmia tulee myös silloin, jos vanhat tilat eivät rakenteeltaan tai muodoltaan tue uusia työtapoja tai esimerkiksi videoneuvottelulaitteiston käyttöönottoa. Staattisin tilanne on silloin, kun pitäydytään tuttuun ja turvalliseen: ei muuteta tiloja eikä niiden käyttötapoja. Uudet tilat ja uudet tavat käyttää niitä merkitsevät muutosta organisaation toimintatavoissa laajemmin. 25

26 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISET TILAT Uudet tilat Vanhat tavat käyttää tilaa Uudet tilat Uudet tavat käyttää tilaa Työntekijäprofiilien tunnistaminen avainasemassa Vanhat tilat Vanhat tavat käyttää tilaa Työympäristöjen kehityshaasteet Vanhat tilat Uudet tavat käyttää tilaa Tilahanke voi parhaimmillaan olla oppimisprosessi, jossa käyttäjät pääsevät osallistumaan ja oppimaan sekä vaikuttamaan lopputulokseen. Tilamuutos herättää useimmiten luonnollisen muutosvastarinnan, koska tiedossa on jotain uutta ja ehkä tuntematonta. Työympäristön muutoksen tukena voidaan käyttää erilaisia työkaluja, jotka auttavat prosessin eri osapuolia keskustelemaan muutoksesta, sen tavoitteista ja uusista toimintatavoista. Työntekijöiden ja työtehtävien profilointi on onnistumisen edellytys, kun suunnitellaan työn joustavuuden lisäämistä, valitaan soveltuvia teknologioita ja suunnitellaan parhaiten soveltuvia tiloja työlle. Monimuotoiset tilat toteutetaan sen jälkeen, kun erilaiset käyttäjäprofiilit on tunnistettu työtehtävän ja esimerkiksi työn liikkuvuuden suhteen. Näiden profiilien tilatarpeet ja tilan käyttötavat ovat erilaisia. Monipaikkainen työ ei myöskään koskaan sovellu kaikkiin tehtäviin tai jokaiselle työntekijälle. Työntekijäprofiilit voidaan kuvata roolijaottelun avulla. Yhtä organisaation työntekijäprofiilia kuvaa muun muassa ankkuri, joka on lähes aina toimistolla työpisteessään. Yhdistäjä on henkilö, joka liikkuu paljon toimistolla ja toimistokampuksella ja käyttää työpistettään vain satunnaises- Senaatti-kiinteistöt 26

27 TYÖYMPÄRISTÖT ti. Verkostoituja viettää noin puolet ajasta toimistolla ja puolet toimiston ulkopuolella. Tällainen henkilö vie organisaation viestiä ulos ja imee uusia vaikutteita. Navigaattorit käyvät toimistolla harvakseltaan, esimerkiksi vieraillen aluetoimistoissa päivän tai kaksi kuukaudessa. Erilaisten käyttäjäprofiilien tarpeisiin voidaan vastata työpisteiden räätälöinnillä ja tilojen monimuotoisuudella. Työympäristöjä eri sukupolville Erilaisten käyttäjäprofiilien lisäksi on otettava huomioon myös työympäristön tarjonta monisukupolviselle työntekijäjoukolle. Y-sukupolvi suhtautuu työelämään ja työympäristöihin eri tavoin kuin vanhemmat sukupolvet. Meneillään on vaihe, jossa työelämässä on yhtä aikaa neljä sukupolvea. Näistä vanhimmat ovat syntyneet radion ja mustavalkoisen television aikana ja nuorimmat tuskin tietävät ajasta, jolloin kiinteät puhelimet kuuluivat niin työn kuin kodin arkeen. Siinä missä 1960-luvulla syntyneet ovat tehneet ryhmätöitä kotipiirin linnuista käyttäen apunaan lintukirjoja ja värikyniä, käyttävät 2000-luvun koululaiset tiedon hakemisessa ja esittämisessä apunaan nettiä, blogeja ja videoklippejä. Nuoret sukupolvet eivät pysty luomaan minkäänlaista mielikuvaa työstä, jota tehtiin sähkökirjoituskoneiden ja faksien kanssa. Vastaavasti vanhemmista sukupolvista tuntuu mahdottomalta oppia käyttämään tietotekniikan sovelluksia yhtä sujuvasti kuin nuoret. Myös eri sukupolvien erilaiset arvot on syytä ottaa huomioon työympäristöjen kehittämisessä. Jokaisessa sukupolvessa on tietty määrä konservatiivisuutta ja tietty määrä radikaaliutta. Etenkin monitilatoimisto tukee erinomaisesti monisukupolvisuutta. Tilahanketta ja muutosprosessia johdettava Muutosjohtamisen osaaminen on välttämätön edellytys onnistuneen työympäristöhankkeen luotsaamiseksi. Hankkeesta on kommunikoitava sen eri vaiheissa. Avoimuus suunnitelmien suhteen sekä selkeästi esiin tuodut mahdollisuudet ja reunaehdot ovat lähtökohtia tuloksekkaalle yhteistyölle, niin tilan toteuttajien kuin käyttäjien kanssa. Tilahanketta ja muutosprosessia vetää tiimi, jossa on niin tilahallinnon, tietohallinnon kuin henkilöstöjohtamisen edustaja. Muutosprosessin onnistunut läpivieminen vaatii hyvää suunnittelua. Suunnittelun avuksi kannattaa tehdä alkuanalyysi, jossa arvioidaan kaikkia organisaation muutoksia suhteessa Virtuaaliympäristö Fyysinen ympäristö Digitaalisten dokumenttien käyttäminen Tiedon jakaminen verkossa (online) Mobiilin työn tekemisen tukeminen Verkostoinfran laajentaminen (palomuurit) Yhteistyön tekeminen verkon avulla (online) Erilaisten työskentely-ympäristöjen luominen Julkisten tilojen tekeminen monikäyttöisiksi Läpinäkyvyyden lisääminen työympäristössä Organisaation keskeisten verkostojen (olemassa olevien ja toivottujen) tunnistaminen Strategisten sosiaalisien tilojen ja paikkojen suunnitteleminen ja käyttäminen Erilaisia teemoja virtuaalisen ja fyysisen työympäristön rinnakkaiseen kehittämiseen. Tilaratkaisujen perustuminen liikkuvuudelle, muokattavuudelle sekä joustaville työajoille 27

28 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISET TILAT toisiinsa. Lisäksi on tunnistettava eri toimijoiden kyky kohdata muutos ja löydettävä joukosta muutosagentteja, jotka omalla toiminnallaan ja esimerkillään auttavat hyväksymään muutoksen. Muutosvastarinnalle on annettava tilaa, mutta se ei saa jatkua liian pitkään. Uudet kokemukset ja vierailut uudenlaisissa työtiloissa loiventavat monessa tilanteessa muutoksen vastustamista. Erilaisista asenteista ja käsityksistä kannattaa puhua avoimesti: kyse ei ole pelkästä tilaratkaisusta, vaan myös uusista tavoista käyttää tilaa. Käyttäjien osallistuminen niin toiminnan kuin tilojen suunnitteluun on tärkeää. Tiedottaminen ja vaikutusmahdollisuudet lisäävät sitoutumista ja vähentävät muutosvastarintaa. Työympäristön kehittäminen jatkuvaa Käyttäytymissäännöt sisältävät esimerkiksi: Puhelimeen puhumisen tavat Tilojen siisteysaste Tilojen varausjärjestelmät: muodolliset ja epämuodolliset Tilojen yksilöllinen ja yhteisöllinen personointi Periaatteet eri laitteiden merkkiääniin liittyen Paperittomuuden ja paperien mukanaan tuomat haasteet Ympäristöystävällisen toiminnan tukeminen Milloin, miten ja missä työtoveria saa häiritä. Käyttäytymissäännöt on syytä tarkistaa jonkin ajan kuluttua uuteen tilaan asettumisen jälkeen. Osa sovituista asioista ei tarvitse ehdottomia sääntöjä, jos ne sujuvat luonnostaan ja vastaavasti uusi tila voi tuoda mukanaan seikkoja, joita ei ole osattu ennakoida. Pelisääntöjä on myös jatkossa hyvä aika ajoin päivittää. Uusi työympäristö ei ole päätepiste, vaan kehitystyön vaihe, jossa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten uusi tila taipuu käyttöön sekä siihen, miten käyttäjät oppivat hyödyntämään uutta tilaa. Suunnitteluvaiheen jälkeen ja ennen uuteen tilaan siirtymistä on hyvä laatia yhteisiä sääntöjä eli huoneentauluja tilojen käytölle. Sääntöjä ei ole tarkoitettu tiukoiksi määräyksiksi, vaan yhteiseksi sopimukseksi, jolla mahdollistetaan kaikkien viihtyminen ja onnistuminen työssä. Johanna Haapamäki, Aalto-yliopisto, virtuaalisen ja liikkuvan työn tutkimusyksikkö Suvi Nenonen, Aalto-yliopisto, Insinööritieteiden korkeakoulu Matti Vartiainen, Aalto-yliopisto, Perustieteiden korkeakoulu FAKTA1 Onnistuneen työympäristöhankkeen johtaminen Koko organisaation tavan toimia on uudistuttava. Esimiesten on muutettava johtamistapaansa: monipaikkaisessa työssä johdetaan tuloksia, ei läsnäoloa työpaikalla. Työntekijöiden on osattava johtaa itseään ja työskenneltävä entistä itsenäisemmin. Uusia tiloja käytetään aidosti uudella tavalla, ei vanhoihin työskentelytapoihin nojautuen. Omassa työhuoneessa tehtyä työtä ei siirretä sellaisenaan avoimeen työtilaan. Avoimien tilojen tukena on hiljaisen työskentelyn vyöhykkeitä. Vanhat tilat uudistetaan niin, että ne tukevat uusia työskentelytapoja, kuten videoneuvottelulaitteiston käyttöä. Uutta työympäristöä kehitetään jatkuvasti. Työtiloille laaditaan yhteiset pelisäännöt, jotka luovat edellytyksiä työssä onnistumiseen ja viihtymiseen. 28

29 TYÖYMPÄRISTÖT Senaatti-kiinteistöt NÄKÖKULMA Käyttäjät mukaan työympäristön kehittämishankkeisiin Työympäristön kehittämistä ohjaavat organisaation visio, strategia ja näitä toteuttava toiminta. Tilojen kehittämisen ja niiden käyttäjien osallistumismahdollisuuksien lisäämisen tueksi on tarjolla useita menetelmiä. Näiden ytimenä on useimmiten työpajatyöskentely, jossa esiin nousee myös muita kuin tilaan liittyviä seikkoja. Strategiakarttaa voidaan käyttää työskentelyn jäsentäjänä. Siihen sijoitetaan tasapainotetun tulosmittariston rakennetta hyödyntämällä sekä organisaation toiminnalliset että työympäristön muutokseen liittyvät tavoitteet. Strategiakarttaa hyödynnettäessä näkökulmina voivat olla: työympäristö viestinä, työympäristön kehittämishaasteet, työympäristö yksilöllisten ja yhteisöllisten prosessien tukijana. Taloudellisesta näkökulmasta tarkastellaan esimerkiksi sitä, halutaanko työympäristön muutoksella tukea toiminnan tuottavuutta. Tulevaisuusskenaarioiden tekeminen voi auttaa käyttäjäorganisaatiota visioimaan millainen tilan tulisi olla sekä sitä, mihin suuntaan työ on tulevaisuudessa muuttumassa. Käyttäjien tarpeiden suora artikulointi tilatarpeiksi on kielellisesti ja käsitteellisesti haastavaa: kuvat ja tarinat ovat tässä hyvä sytykemateriaali. Muutoksen vaikuttavuuden lisäämiseksi on syytä kerätä tilannetietoa ennen muutosta sekä sen aikana ja jälkeen. Näin voidaan osoittaa muutoksen suunta sekä tunnistaa kehittämiskohteita. Tähän tarkoitukseen voidaan käyttää kyselyjä, haastatteluja tai niin sanottua käytettävyyskävelyä, jolla tarkoitetaan olosuhteiden arviointia havainnoinnin avulla. Käyttäjän todellisuus ei automaattisesti sijoitu pohjapiirustuksiin. Siksi niiden lisäksi on syytä ymmärtää käyttäjän erilaisia matkoja tilassa. Käyttäjä- tai asiakasmatkamenetelmät ovat erityisesti palvelumuotoilun keinoja. Niin ikään esimerkiksi tilojen käyttöasteiden havainnointia käytetään usein lähtökohtana muutoshankkeissa: paljonko eri tiloja käytetään, miksi ja mitä kehitettävää olisi. Sosiaalinen verkostoanalyysi voi kertoa organisaation sosiaalisesta rakenteesta. Tämä tieto voidaan hyödyntää yksiköiden ja tiimien sijoittelua pohdittaessa. Niin ikään työtilapuhe on mielenkiintoista analysoitavaa: se paljastaa sosiaalisen työympäristön pohjakuvan merkityksissään ja ilmaisutavoissaan. Työympäristön kehityshankkeesta kannattaa luoda ohjelma, joka ei lakkaa senkään jälkeen, kun uusiin tiloihin on muutettu. Ohjelmatyyppinen toiminta pitää sisällään käyttäjien sitouttamisen ja osallistumisen, muutosprosessin luotsaamisen sekä muuton tuen ja jatkuvan kehittämisen toiminnat. Ohjelmat voivat olla luonteeltaan muodollisia tai epämuodollisia. Usein pienet kokeilut ja prototyypit toimivat hyvinä esimerkkeinä muutoksen eteenpäin viemisessä. Yksi ryhmä tai osasto voi pilotoida uutta tilaratkaisua ja kerätä käyttäjäkokemuksia suurempaa muutosta varten. Suvi Nenonen 29

30 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISET TILAT Rapal Henkilöstö keskiössä uusien toimitilojen suunnittelussa CASE Rapal Oy:n uudet toimitilat Espoon Leppävaarassa on valittu ja suunniteltu kestävän kehityksen periaatteita ja henkilöstön työnkuvaan liittyviä tarpeita kunnioittaen. Tavoitteet toimitilan suhteen asetettiin korkealle: päästöt ja kustannukset haluttiin saada kuriin työviihtyvyyden kärsimättä. Toimitilojen uudistaminen lähti liikkeelle jo vuosi ennen vanhan vuokrasuhteen päättymistä. Rapalissa tutkittiin työn tekemisen tapoja ja sen myötä päädyttiin kolmeen erilaiseen työprofiiliin. Näiden avulla laskettiin, minkä suuruiset tilat yritys tarvitsee. Uuden toimitilan sijainnin kannalta kriteereiksi asetettiin se, että ne sijaitsevat raideliikenteen ja hyvien palvelujen ulottuvilla. Toimitilavaihtoehtojen vertailussa hyödynnettiin Optimaze.net-järjestelmää toimitilan ja henkilöstön työmatkapäästöjen laskennassa. Sijoittumisvaihtoehdoista päädyttiin Leppävaaraan, sillä tässä vaihtoehdossa päästöt olivat pienimmät. Kun sopivat toimitilat olivat löytyneet Panorama Towerista Leppävaarasta, käynnistettiin laaja suunnitteluprosessi, jossa toimitilojen ja työympäristöjen kehittämiseen ja suunnitteluun erikoistunut konsulttitoimisto kävi läpi johdon hankkeelle asettamat tavoitteet sekä henkilöstön tarpeet. Henkilöstölle pidettiin työpaja tulevassa toimitilassa ennen yksityiskohtaisen suunnittelun ja muutostöiden aloittamista. Näin kaikki työntekijät pääsivät vaikuttamaan tulevaan ratkaisuun. Suunnittelun myötä Rapalissa päädyttiin monitilatoimistoon. Sen avulla voitiin tehostaa tilankäyttöä ja toimintaa sekä vähentää merkittävästi tilaan liittyviä kustannuksia. Rapalin monitilatoimistossa vain osalle henkilöstöstä tuli oma, nimetty työpiste. Vastaan tulleet haasteet Säilytystilojen niukkuutta pelättiin ennen muuttoa, mutta nyt henkilökohtaisia liikuteltavia kaappeja ei enää kukaan edes siirrä työpisteen viereen. Kiinteiden työpisteiden clean desk -politiikka ei toimi yhtä hyvin kuin jaetuissa työpisteissä. Näin hyödyttiin Eri yksiköiden välinen yhteistyö on parantunut, koska sama määrä työntekijöitä toimii aiempaa puolet pienemmässä tilassa. Projekteissa yhteistyötä tekevät asiantuntijat voivat helposti sijoittua lähelle toisiaan. Tiimityö on parantunut ja työnteko tehostunut. Hiilidioksidipäästöt ovat alentuneet 30 ja tilakustannukset 50 prosenttia. Kahden vuoden kuluessa henkilöstön määrä on kasvanut 25 prosenttia, mutta uusia kalustehankintoja ei ole tarvinnut tehdä lainkaan. Uudet työntekijät on saatu joustavasti mukaan monitilatoimistoon. 30

31 TYÖYMPÄRISTÖT LudoCraft Pelistudiossa luova hulluus on arkipäivää CASE LudoCraftin toimitilojen uudistamisella haluttiin aikaan saada työilmapiiri, joka innostaa työntekijöitä luovuuteen ja työntekoon. Tavoitteena oli löytää perinteisistä teknologiayritysten toimitiloista täysin poikkeava ja pelialan yrityksen toimintaa aidosti tukeva tilaratkaisu. LudoCraft muutti marraskuussa 2009 Oulujoen rantaan, vanhaan makasiiniin entisöityihin noin 950 neliön tiloihin. Tilat ovat Museoviraston suojelukohde, joissa on alkujaan toiminut Koskenniska Ölbryggeri Aktiebolag. Tiloja on käytetty myös panimotoimintaan. Tilakonseptia päätettiin kehittää omaan toimintaan soveltuvaksi. Kiinteistön silloinen omistaja Hartela-Forum Oy suhtautui projektiin alusta alkaen uteliaan innostuneesti ja kannustavasti. LudoCraftin henkilöstö osallistui tilatarpeiden määrittelyyn aivoriihissä ja suunnittelusessioissa. Henkilöstö sai päättää seinien sijainnit, värimaailman ja se esitti toiveensa toiminnallisille kokonaisuuksille. Yrityksessä työskentelevä arkkitehti vei tilaratkaisujen suunnittelua eteenpäin oman työnsä ohessa. LudoCraft 3D-mallinsi rakennuksen sisätilat, mikä mahdollisti tiloihin tutustumisen virtuaalisesti etukäteen. Yrityksen erityisosaaminen liittyy pelimaailmojen ja virtuaaliympäristöjen toteuttamiseen, joten omat välineet toivat tilasuunnitteluun uuden ulottuvuuden. Erilaisia ratkaisuja oli helpompi hahmottaa virtuaalisessa tilassa. Henkilöstö pystyi myös kokeilemaan vaihtoehtoisia toteutuksia ennen kuin suunnitelmat välitettiin rakennuttajalle. Näin toimitilasta saatiin kaikkien työtä tukeva ergonominen kokonaisuus, jossa on voitu ottaa huomioon myös muutosmahdollisuudet. Asiakkaat ja vierailijat voidaan nyt kävelyttää luovuutta huokuvan pajan läpi, jossa ilmapiiri on iloista ja innostunutta. LudoCraftin tiloja kehitetään kaiken aikaa edelleen, sillä kasvava 30 työntekijän moniosaajatiimi asettaa tilojen toimivuudelle edelleen uusia haasteita. Vastaan tulleet haasteet Suunnitteluvaiheessa isoimpana haasteena oli tehdä lopulliset valinnat, sillä ideoita oli rajaton määrä. Kaikkia rakenteita ei voitu purkaa, joten tuotantotilat on jaettu käytännön syistä kahteen osaan ohjelmoijien ja artistien tiimien mukaan. Erilaisilla kokeiluilla saatiin aikaan hälinätön avokonttori, jossa jokaisella on oma vapaasti muokattava työpisteensä ja -alueensa. Näin hyödyttiin Työn laatu on parantunut ja työntekijöiden innovointi ja ideointi ovat lisääntyneet. Tilojen muokattavuus antaa mahdollisuuksia yrityksen toiminnan kehittämiseen. Toimitiloihin sisältyvät oma äänitysstudio tarkkaamoineen ja isot tapahtumat mahdollistava pelisali. Toimitiloissa on näyttelytila, jossa yli 30-vuotinen pelihistoria on esillä ja käytettävissä. Myös asiakkaat viihtyvät ja kehuvat tilojen inspiroivaa vaikutusta. 31

32 Olli Urpela Kestävä työympäristö muodostuu fyysisistä, virtuaalisista ja sosiaalisista tekijöistä. 32

33 TYÖYMPÄRISTÖT 5 Kestävä työympäristö ja hiilijalanjälki Ilmastonmuutos muuttaa arvoja ja edellyttää yrityksiltä ja kansalaisilta vastuullisia valintoja. Kestävä kehitys ohjaa myös kiinteistöliiketoimintaa, ja energiapihi rakentaminen yleistyy. Mutta mitä yksittäinen yritys voi tehdä ilmastonmuutosta hidastaakseen? Entä millainen on kestävä työympäristö, ja miten se suunnitellaan? Kestävä työympäristö on monen tekijän summa. Se muodostuu energiatehokkaista ratkaisuista, älykkäästä tilakonseptista ja tilan vastuullisesta käytöstä. Kestävä työympäristö on taloudellinen, se joustaa muutoksissa ja tukee työntekijöiden hyvinvointia. Työympäristön hiilijalanjälki Yksi kestävän työympäristön mittareista on hiilijalanjälki. Toiminnan aiheuttaman hiilijäljen mittauksessa otetaan huomioon tilojen energiankulutus, liikematkustaminen, työmatkaliikenne sekä paperin ja laitteiden kulutus. Rapal Oy:n selvitysten mukaan tietotyön aiheuttamat hiilidioksidipäästöt ovat tyypillisesti noin hiilikiloa työntekijää kohden vuodessa. Toimitilojen osuus on merkittävä, mut- ta suurimmat ympäristökuormat voivat aiheutua myös matkustamisesta. Paperin ja laitteiden osuus kokonaisuudesta on vain 1 2 prosenttia. Hiilijalanjälkeä on mahdollista pienentää joka sektorilla. Työmatkaliikenteen aiheuttamia päästöjä voidaan vähentää sijoittamalla toimipiste keskeisesti ja tukemalla vähäpäästöistä liikkumista: julkista ja kevyttä liikennettä sekä kimppa-autoilua. Turhaa matkustamista vähennetään myös tukemalla liikkuvaa - ja etätyötä, jotta toimistolle ei tarvitse tulla rutiinitehtävien, kuten sähköpostien tai matkalaskujen takia. Liikematkustamista kannattaa korvata virtuaalineuvotteluin. Investoinnit teknologiaan ja älykkäisiin videoneuvottelulaitteisiin maksavat itsensä nopeasti takaisin matkakuluissa ja lisääntyneenä työhyvinvointina esimerkiksi Tekesissä euron investointi on tuonut miljoonan euron vuosisäästöt. 33

34 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISET TILAT Olli Urpela Toimitilojen aiheuttamat päästöt pienenevät merkittävästi parantamalla kiinteistön energiatehokkuutta, mutta tämä voi vaatia mittavia muutostöitä ja investointeja peruskorjaukseen. Käyttäjä voi itse vaikuttaa työympäristönsä ekologisuuteen panostamalla tilojen vastuulliseen käyttöön ja rakennuksen teknisten järjestelmien oikeaan säätöön yhteistyössä kiinteistöpäällikön kanssa pienetkin ekoteot arjessa tuovat hyötyjä. Toimitilojen energiankulutukseen vaikuttaa myös tilankäytön tehokkuus. Koska jokainen neliö kuormittaa ympäristöä, yksi aivan keskeinen kysymys on, paljonko tilaa ylipäätään tarvitaan. Tilatehokkuus ja käyttöasteet Vastuullisessa työympäristössä organisaatiolla on käytössään vain se määrä neliöitä ja vain sellaisia tiloja, joita toiminta todella tarvitsee. Toimivin tilaratkaisu löytyy ymmärtämällä strategiaa ja toiminnan tarpeita. Tarvittavaa tilamäärää voidaan kuitenkin haarukoida karkeasti tilatehokkuuden ja käyttöasteiden avulla. Tilankäytön tehokkuus tarkoittaa sitä neliömäärää, joka organisaatiolla on käytössään työntekijää kohden. Tilatehokkuuslukujen laskeminen ja vertailu on helpointa toimistotilaa käyt- 34

35 TYÖYMPÄRISTÖT tävissä organisaatioissa. Väljintä tilankäyttö on tällä hetkellä valtion huonetoimistoissa, tehokkainta taas niissä yrityksissä, joissa jo jaetaan työpisteitä ja vuokrataan kokoustiloja käytön mukaan. Neliöiden määrä ei kuitenkaan kerro koko totuutta, vaan tilankäyttöä kannattaa arvioida myös käyttöasteiden kautta. Käyttöasteella tarkoitetaan sitä aikaa, jonka tila on työpäivän kahdeksasta tunnista käytössä eli varattu. Luotettavin menetelmä käyttöasteiden mittaamiseen on tiloissa tehtävä havainnointitutkimus, jossa tilat kierretään kolmesti päivässä viikon tai kahden ajan. Käyttöastemittauksia voidaan tehdä kaikenlaisissa organisaatioissa, ja tulosten avulla neliöt voidaan jakaa tuottavasti. Toimistojen tilatehokkuus keskimäärin Valtiosektori (huonetoimistot) htm²/hlö 35 Kestävä työympäristö joustaa Valtion toimitilastrategian tavoite Yksityinen sektori Mobiilitoimistot 25 ~20 15 Toimintaympäristö on jatkuvassa muutoksessa, ja muuttojen toteuttaminen nopeasti ja joustavasti on yrityksille elinehto. Kestävä työympäristö joustaa näissä muutoksissa. Teknisesti muuntojoustava tila, jossa seiniä ja kalusteita voidaan liikutella ja tilojen käyttötarkoitusta muuttaa tarpeen mukaan, on verrattain helppo toteuttaa. Muunneltavuuteen liittyy kuitenkin myös muita tekijöitä. Tämän päivän tietotyö tapahtuu moninaisissa fyysisissä ja virtuaalisissa tiloissa ja erilaisissa moodeissa. Lisäksi eri FAKTA1 Vastuullisen toimiston teesejä Hiilijalanjäljen mittaaminen Organisaation kannattaa laskea tilojen, matkustamisen sekä paperin ja laitteiden aiheuttamat päästöt. Monet konsulttitoimistot ja tutkimuslaitokset tarjoavat työkaluja mittaamiseen. Tulosten pohjalta voidaan laatia tavoitteet ja toimintasuunnitelma päästöjen vähentämiseksi. Tilankäytön tehostaminen Tilankäytön tehostaminen tuottaa merkittävät hiilihyödyt: sekä neliöt että käyttöasteet kannattaa mitata. Käyttöasteita voidaan nostaa lisäämällä yhteiskäyttöä, ja harvoin tarvittavat tilat ja palvelut kannattaa vuokrata muualta. Ennen kuin rakennetaan uutta, on hyvä miettiä, miten nykyisiä tiloja voitaisiin hyödyntää paremmin. keinoin sekä panostaa virtuaali- ja videoyhteyksiin se maksaa itsensä nopeasti takaisin matkakuluissa ja työn tuottavuudessa. Erityisesti lentämistä kannattaa välttää. Kevyt ympäristöjärjestelmä Ekotehokas toimisto viimeistellään esimerkiksi WWF:n Green Office -palvelulla. Ekovinkkejä arkeen löytyy myös Motivan verkkosivuilta. Panostukset työympäristön monimuotoisuuteen, viihtyisyyteen ja työhyvinvointiin Muutoksen johtaminen osallistamalla, viestimällä ja toimimalla itse esimerkkinä. Turhan matkustamisen välttäminen Tietotyötä tehdään jo monipaikkaisesti, ja sähköpostien takia ei toimistolle pitäisi mennä. Organisaation kannattaa siten tukea liikkuvaa ja etätyötä teknologian 35

36 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISET TILAT organisaatioyksiköiden ja työprofiilien työ on luonteeltaan erilaista. Siksi yksipuoliset tilaratkaisut, kuten hallimaiset avotilat tai puhtaasti yksilötyön tarpeisiin rakennetut koppikonttorit, eivät yleensä palvele minkään organisaation toimintaa optimaalisesti, vaan tietotyö tarvitsee tuekseen tilojen kirjon. Kolmas muunneltavuuteen liittyvä tekijä on henkilöstön muutosvalmius. Organisaatiolle ketteryys on elinehto: tiimejä pitää voida koota ja purkaa ja ihmisiä liikutella tarpeen mukaan aina toiminnan muuttuessa. Siksi esimerkiksi vuosikausien staattinen huonejärjestys on riski, koska jopa pieniä toiminnan muutoksia on vaikea toteuttaa. Muutosvalmiutta kannattaa ylläpitää jatkuvilla pienillä tilamuutoksilla ja istumajärjestystä säännöllisesti päivittämällä niin ikään uuden strategian ja organisaatiomuutoksen tulisi aina näkyä myös fyysisessä ympäristössä. Joustavien työympäristöratkaisujen luominen edellyttää siis niin rakennusteknisten ja organisatoristen seikkojen kuin tilamoninaisuudenkin ottamista huomioon. Muutosten toteuttaminen joustavasti ja nopeasti ilman suuria rakentamistoimenpiteitä vähentää myös ympäristön kuormitusta. Hyvinvointia käyttäjille Työvoima ikääntyy. Eläköityminen tyhjentää valtion virastoja, ja työikäisen väestön määrä pienenee tuhansilla henkilöillä vuodessa. Ikääntyvät pitäisi saada viihtymään työelämässä pidempään, toisaalta kilpailu hyvistä osaajista kiristyy. Mitä pitäisi tehdä? Yritys voi kasvattaa kilpailukykyään panostamalla työhyvinvointiin. Mutta millainen työympäristö tukee työntekijöiden fyysistä, henkistä ja sosiaalista hyvinvointia? Toimiva työterveyshuolto ja työpisteen ergonomia ovat tärkeitä, mutta ne eivät yksin riitä. Itse asiassa jatkuva istuminen on jopa vaarallista, sillä keho tarvitsee liikuntaa ja aivot virikkeitä. Työympäristön pitäisi aktivoida ihmisiä liikkumaan tilasta toiseen, ylös portaita ja ulos työpäivän aikana. Avainsana on monimuotoisuus, ja ergonomia on myös vaihtelua. Tilalla voidaan tukea myös työntekijöiden vuorovaikutusta ja kohtaamista, osaamisen jakamista ja hiljaisen tiedon siirtymistä: näillä on vaikutusta psyykkiseen hyvinvointiin. Ei ole myöskään samantekevää, minkä näköisissä tiloissa työskennellään. Jokainen tila viestii organisaatiosta ja sen kulttuurista ja vaikuttaa työnantajaimagoon ja henkilöstön viihtyvyyteen. Valtaosa tämän päivän yrityksistä työskentelee kuitenkin anonyymeissä, jopa mitäänsanomattomissa toimitiloissa. Tiloilla voidaan luoda erottuvuutta, ja ne pitäisi brändätä vastaamaan haluttua tavoitemielikuvaa ottamalla huomioon niin henkilöstö kuin asiakkaat. Työhyvinvointi olisi syytä ottaa teemaksi kaikkien työympäristöjen suunnittelussa. Terveelliset, monimuotoiset ja elämykselliset toimitilat vaikuttavat henkilöstön hyvinvointiin, ilmapiiriin ja tuottavuuteen jopa sairaspoissaolot voivat vähentyä. Näillä tekijöillä on kytköksensä myös ympäristön kuormitukseen. Kestävää työympäristöä johdetaan Kestävää työympäristöä kehitetään jatkuvasti aina toiminnan muutosten tai strategian sitä vaatiessa, osallistaen ja palautetta keräten. Työskentelyssä tarvitaan monitieteisyyttä ja eri alojen osaajia. Henkilöstö, asiakkaat ja sidosryhmät otetaan mukaan suunnitteluun. Kestävää työympäristöä johdetaan. Työympäristöjohtaminen on uusi toimintamalli, joka tarkoittaa tilahallinnon, henkilöstöhallinnon ja tietohallinnon yhteistyön johtamista strategian viitoittamaan suuntaan. Tämän siilorajat ylittävän yhteistyön tavoitteena on kehittää henkilöstön tuottavuutta ja hyvinvointia tukevia ratkaisuja. Osa tätä työtä on kestävä kehitys, jonka tulisi olla viitekehys kaikelle toiminnalle. Kestävä työympäristö katsoo tulevaisuuteen. Työn tekemisen tavat ja paikat ovat murroksessa, ja uudet työelämään tulijat ovat diginatiiveja. Tutkimukset antavat viitteitä siitä, että tulevaisuuden työntekijäsukupolvet ovat ympäristötietoisia ja haluavat työelämältä joustavuutta. Ne, jotka työympäristönsä ekologisuuteen ja joustavuuteen panostavat tänään, lienevät kilpailukykyisimpiä huomenna. Päivi Hietanen, Senaatti-kiinteistöt 36

37 TYÖYMPÄRISTÖT Senaatti-kiinteistöt Tyhjillään seisovat työhuoneet NÄKÖKULMA Käyttöastemittaukset osoittavat, että tämän päivän tietotyöläiset viettävät työpisteissään enää noin 40 prosenttia työajastaan niin yksityi- 90 % 100 % sellä kuin julkisella sektorilla. 80 % Uudet työtavat, liikkuvuus ja 70 % vuorovaikutus ovat siis lisääntyneet ja Suomi on täynnä 50 % 60 % tyhjillään seisovia työhuoneita. 40 % 30 % Tilankäyttöä voidaan tehostaa ja käyttöasteita nos- 20 % 10 % taa suunnittelemalla tilat eri 0 % työprofiilien tarpeisiin ja lisäämällä yhteiskäyttöä: niin tiloissa, laitteissa, työpisteissä kuin autopaikoissa. Lisäksi harvoin tarvittava laite, erityistila tai auditorio on taloudellisinta vuokrata markkinoilta vain tarvittaessa. Yhteiskäyttö edellyttää kuitenkin työympäristön näkemistä yhteisenä resurssina eli luopumista omasta yhteiseksi hyväksi. Se taas tarkoittaa merkittävää toimintatapojen ja asenteiden muutosta. Näiden lisäksi tarvitaan usein myös mobiiliteknologiaa ja siirtymistä Ydinpäivä 8:00 9: : :20 pääosin sähköiseen tiedonhallintaan, mikä on edellytys esimerkiksi työpisteiden jakamiselle. Päivi Hietanen Työntekijän oma arvio Poissa Väliaikaisesti poissa Paussi Yhteistyö Yksilötyö 37

38 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISET TILAT Tekes Tekesille suunnitteilla ekotehokas työympäristö CASE Tekesin nykyinen vuokrasopimus Pasilassa päättyy vuonna Uusien tilojen etsimisen ja suunnittelun pohjaksi käynnistettiin vuonna 2010 työympäristökehittämisen projekti, jonka tavoitteena oli luoda Tekesin strategiaa, kilpailukykyä ja monipaikkaista työtä tukeva työympäristökonsepti. Työn pohjaksi mitattiin toiminnan aiheuttama hiilijalanjälki. Mittaus osoitti, että valtaosa Tekesin aiheuttamasta hiilikuormasta muodostuu lentomatkustamisesta. Tulevaisuuden työympäristökonseptia kehitettiin yhteistyössä henkilöstön kanssa poikkitieteellisissä työpajoissa, ja ideoita kehittämiseen kerättiin yrityksistä ja asiantuntijaluentojen avulla. Henkilöstökyselyssä tunnistettiin kolme erilaista työprofiilia, joille luotiin erilaiset työympäristöratkaisut. Tekesin tavoitteena on tulevaisuudessa siirtyä huonetoimistosta mobiiliin monitilatoimistoon, jossa pääosalla henkilöstöstä on jaetut työpisteet. Uusi tilakonsepti voi tehostaa tilankäyttöä 40 prosenttia. Toimitiloille asetettiin myös korkeat ekotehokkuustavoitteet: näiden ansiosta toimitilojen aiheuttaman hiilijalanjäljen arvioidaan pienentyvän jopa 70 prosenttia. Niin ikään panostetaan virtuaaliseen työympäristöön ja työmatkaliikenteen päästöjen vähentämiseen. Projektissa luotiin myös malli työympäristön johtamiseksi se yhdistää uudet toimintatavat, sähköiset järjestelmät, tuloksellisen johtamisen sekä tila- ja palveluratkaisut. Tekesin monitieteinen työympäristöjohtamisen tiimi on nyt perustettu, ja jäseniksi kutsuttiin myös ulkopuolisia asiantuntijoita. Tekesin nykyinen ja tuleva tilankäyttö m 2 euroa CO m henkilöä 27 m 2 /hlö (toimistot) kgco 2 /v kgco 2 /hlö/v 111 autopaikkaa Työympäristökehittämisellä luotu mobiili monitilatoimisto -konsepti tehostaa tilankäyttöä 40 prosenttia. Jos myös kiinteistön energiatehokkuutta parannetaan merkittävästi, pienenee toimitilojen aiheuttama hiilijalanjälki arviolta 70 prosenttia. Laskelmat Workspace Oy ja Rapal Oy, % % 84 % m 2 euroa CO 2 Arvio: m henkilöä 20 m 2 /hlö (toimistot) Arvio: kgco 2 /v Arvio: 500 kgco 2 /hlö/v 40 autopaikkaa 38

39 TYÖYMPÄRISTÖT Sakari Forsman Jari Härkönen Parempaa työhyvinvointia uudistetuilla toimitiloilla CASE Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMOn henkilöstön työtyytyväisyys on kehittynyt myönteisesti, kun vanha koppikonttori muutettiin joustavaksi monitilaympäristöksi. CIMOn toimitilat sijaitsevat Hakaniemenrannassa valtion virastotalossa, jonka peruskorjauksen tavoitteena oli muuttaa Helsingin rumimmaksi kutsuttu virastokolossi houkuttelevaksi työympäristöksi. Vuonna 1975 valmistuneen rakennuksen julkisivu, sisätilat ja tekniset järjestelmät uusittiin täydellisesti. Rakennuksen valtaisaa hahmoa kavennettiin uudella sisäänkäynnillä, ja sisäpihalle rakennettiin uusi monitoimitila. Sisääntulokerrokseen sijoittuvat yhteistilat: aula, ravintola, asiakaspalvelu- sekä kokous- ja koulutustilat. Virastotalon uudistus saatiin valmiiksi alkuvuodesta 2009 ja siellä sijaitsevat CIMOn lisäksi Opetushallitus, Fulbright Center ja Suomen Akatemia. CIMOn työympäristön kehittämisprojektissa työympäristökonsultti kartoitti, millaiset tilat parhaiten vastaisivat CIMOn strategiaa ja työprosesseja. Organisaation johtoa ja henkilöstöä haastateltiin ja uusia tilaratkaisuja kehitettiin yhteisissä työpajoissa. Työympäristön kehittämisprojektin myötä käyttäjät siirtyivät huonetoimistosta joustavaan monitilaympäristöön, joka sisältää tiimitiloja, yksilötyöhuoneita, projektitiloja sekä hiljaisia huoneita keskittymistä vaativaan työhön. Kerroskohtainen taukotila tukee henkilöstön kohtaamisia ja erilaisia työnteon tarpeita. Myös CIMOn brändiä tukevaan sisustussuunnitteluun ja viihtyisyyteen on panostettu. Mittavan peruskorjauksen myötä kiinteistön lämpöenergian ja veden kulutus ovat lähes puolittuneet. Sähköenergian kulutus on sen sijaan noussut, sillä 600 hengen virastotalossa työskentelee nykyisin 700 henkeä. Siirtyminen omista työhuoneista avotiloihin on ollut CIMOssa suuri kulttuurimuutos ja vaatinut uusien pelisääntöjen sopimista. Yhteisen toimistoetiketin tavoitteena on turvata ennen kaikkea työrauha. CIMOssa on laadittu myös ympäristöohjelma ja se on mukana WWF:n Green Office -järjestelmässä. Käytännönläheisellä ympäristöohjelmalla tuetaan kestävää kehitystä ja lisätään henkilöstön ympäristötietoisuutta ja kestäviä toimintatapoja. Henkilöstölle on laadittu Arkipäivän vihreät ohjeet, jotka liittyvät muun muassa kierrätykseen, paperinkulutukseen ja energiatehokkuuteen. Vastaan tulleet haasteet Avotiloja kohtaan oli ennakkoluuloja niitä vähennettiin ottamalla henkilöstö mukaan tilojen suunnitteluun alusta asti. Näin hyödyttiin Työilmapiirikyselyjen mukaan henkilöstön tyytyväisyys työtiloihin ja -välineisiin on kehittynyt myönteiseen suuntaan. Henkilöstön vuorovaikutus ja tiedonkulku ovat lisääntyneet. Asiakaspalvelu ja muunneltavuus ovat parantuneet. Tilat ovat aikaisempaa toimivammat ja viihtyisämmät. Tilatehokkuus parantui merkittävästi aiemmasta 27 neliöstä 24 neliöön henkilöä kohden. 39

40 Archeus Oy Parhaimmillaan tulevaisuuden koulu on koko yhteisönsä keskus. Mitä mahdollisuuksia se tarjoaa ja miten se suunnitellaan? 40

41 OPPIMISYMPÄRISTÖT 6 Tulevaisuuden oppimisympäristöt kannustavat osallistumaan Oppimisen tilat monimuotoistuvat ja tuovat samalla oppimisympäristöjen suunnitteluun uusia haasteita. Tulevaisuuden koulut on suunniteltava siten, että ne sopivat monille erilaisille käyttäjäryhmille. Mitä ominaisuuksia tulevaisuuden koululta siis vaaditaan? Suomalaista kouluarkkitehtuuria pidetään kansainvälisesti arvossa. Tilasuunnittelun ohjaus on kuitenkin edelleen keskittynyt tilojen vähimmäiskokoihin ja neliömetreihin sekä teknisiin seikkoihin, kuten ilmanvaihtoon, valaistukseen ja lämpötilaan. Koulusuunnittelussa vallitsee tällä hetkellä vahva pyrkimys alueelliseen keskittämiseen ja mahdollisimman suuriin kokonaisuuksiin. Myös suurissa koulukeskittymissä tilaratkaisuilla voidaan kuitenkin luoda pienempiä yksiköitä ja siten viihtyisämpiä ja turvallisempia oppimisympäristöjä. Pedagogiikan ja tilan suhteen ohjaaminen on haasteellista. Erilaiset oppimisen muodot, kuten yksilö-, ryhmä- tai monimuoto-opetus, edellyttävät erilaisia tiloja. Lisäksi esimerkiksi yhteistoiminnallinen ja tutkiva oppiminen pedagogisina lähestymistapoina asettavat omia vaatimuksia tilasuunnittelulle. Oppijakeskeinen oppimiskäsitys Tulevaisuuden oppimisympäristöt suunnitellaan sellaisiksi, että ne kannustavat sekä ulko- että sisätilojen hyödyntämiseen opetuksessa. Aiemmin oppimisympäristöissä keskityttiin luokkahuoneessa tapahtuvaan oppimiseen ja opiskeluun. Nykyisin lasten informaaleissa oppimisympäristöissä syntynyt osaaminen, kuten internetistä saadun tiedon merkitys jo tunnustetaan. Oppimisympäristöjen kehittymisen lähtökohtana on muuttunut käsitys tiedosta ja oppimisesta. Oppijat nähtiin ennen tiedon kuluttajina, jotka omaksuivat tietoa luokassa kuuntelemalla opettajaa. Nyttemmin uudenlainen oppimisympäristö kannustaa aktiiviseen, osallistuvaan oppimiseen, jossa oppija on myös itse tiedon tuottaja. Nykyisin monia koulun ulkopuolisia tiloja pidetään oppimisympäristöinä, ja koulun eri tilojen jakautumiseen ja kalustukseen kiinnitetään uudella tavalla huomiota. Koulu ympäristönä vai ympäristö kouluna? Muodollinen, opetussuunnitelman mukainen toiminta voi tapahtua sekä formaalissa että informaalissa oppimisympäristössä. Formaalit oppimisympäristöt ovat koulun hallinnoimia tiloja eli käytännössä koulurakennuksia ja piha-alueita. Informaaleilla oppimisympäristöillä tarkoitetaan tämän ulkopuolella olevaa kotiin, harrastuksiin ja vapaa-aikaan liittyvää arkiympäristöä. 41

42 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISET TILAT Nykyinen käsitys oppimisesta korostaa erityisesti oppimisen sosiaalista ja kulttuurista luonnetta. Oppiminen ei ole sidoksissa ainoastaan formaaliin kouluympäristöön, vaan sosiokulttuurisen oppimiskäsityksen mukaan ympäröivällä yhteiskunnalla on tärkeä merkitys oppimisprosessissa. Oppimista voi siten tapahtua missä ja milloin tahansa, jopa ilman aktiivista ja aikomuksellista oppimisen tavoitetta. Fyysinen oppimisympäristö ulottuu luokkahuoneista ja koulurakennuksesta pihalle, luontoon sekä muihin epämuodollisiin oppimisen tiloihin, kuten museoihin ja tiedekeskuksiin. Myös virtuaaliympäristö voi laajentaa oppimisympäristöä koulurakennuksen ulkopuolelle sekä yhdistää eri paikoissa tapahtuvaa opetusta. Koulutoiminnassa virtuaaliympäristöt mahdollistavat sekä ajasta riippumattoman että reaaliaikaisen etäopiskelun. Myös mobiilisovelluksiin perustuvat ratkaisut auttavat hajauttamaan oppimista erilaisiin fyysisiin ympäristöihin. Kaikille käyttäjäryhmille soveltuva tulevaisuuden koulu Tulevaisuuden koulu on yhteisönsä keskus, kuten aikoinaan ovat olleet suomalaiset kyläkoulut ja historialliset amerikkalaiset yhden huoneen koulutalot (one-room school houses). Koulussa rakennetaan valmiudet ymmärtää eri kulttuureja ja kohdata tulevaisuuden monikulttuurisuus. Tulevaisuuden koulu on siten yhtä aikaa hyvin paikallinen, mutta samalla kansainvälinen ja globaalissa yhteydessä koko maailmaan. Tulevaisuuden koulu suunnitellaan siten, että se palvelee monia eri käyttäjäryhmiä ja tarjoaa monenlaisia erityispalveluja sekä kulttuuria. Koulussa voi olla kirjasto, elokuvateatteri, näyttämö- ja urheilutiloja tai jopa kylpylä. Koulun keskeinen tehtävä on kuitenkin tarjota paikka oppimiselle, joten sen pääkäyttäjiä ovat edelleen oppilaat, opettajat ja muut koulutoiminnassa mukana olevat henkilöstöryhmät. FAKTA1 Oppimisympäristön käsite Oppimisympäristöllä tarkoitetaan oppimiseen liittyvää fyysisen ympäristön, psyykkisten tekijöiden ja sosiaalisten suhteiden kokonaisuutta, jossa opiskelu ja oppiminen tapahtuvat. Fyysiseen oppimisympäristöön kuuluvat erityisesti koulun rakennukset ja tilat sekä opetusvälineet ja oppimateriaalit. Lisäksi siihen kuuluvat muu rakennettu ympäristö ja ympäröivä luonto. Opiskelutilat ja -välineet on suunniteltava ja järjestettävä siten, että ne mahdollistavat monipuolisten opiskelumenetelmien ja työtapojen käytön. Työvälineiden ja materiaalien sekä kirjastopalvelujen on oltava oppilaan käytettävissä niin, että ne antavat mahdollisuuden aktiiviseen ja myös itsenäiseen opiskeluun. Oppimisympäristön varustuksen on tuettava oppilaan kehittymistä nykyaikaisen tietoyhteiskunnan jäseneksi ja antaa tilaisuuksia tietokoneiden ja muun mediatekniikan sekä mahdollisuuksien mukaan tietoverkkojen käyttämiseen. Fyysisen oppimisympäristön on oltava terveellinen, turvallinen ja esteetön, ja sen viihtyisyyteen ja esteettisyyteen on kiinnitettävä huomiota. 42

43 OPPIMISYMPÄRISTÖT Opetustilat ovat monimuotoisina erikokoisten opetusryhmien käytettävissä, mutta kouluajan jälkeen niitä voivat käyttää myös erilaiset harrastusryhmät tai muut yhteisöt kokoontumistiloina. Koulujen aineopetustilat tarjoavat monia eri mahdollisuuksia niin oppilaiden kuin muiden yhteisön eri-ikäisten jäsenten käyttöön. Oppiminen nähdään nykyisin elinikäisenä prosessina. Sitä symboloivat hyvin ne ratkaisut, joissa koulun yhteydessä on niin lasten päivähoitotiloja kuin senioritoiminnan tiloja tai jopa vanhainkoti. Koulutilojen avaaminen muuhun kuin opetuskäyttöön on mahdollista, kun se otetaan heti suunnittelussa huomioon eli järjestetään muun muassa erilliset, riittävät sisääntulo- ja poistumistiet sekä lukitusjärjestelmät. Kaikkien toimijoiden on oltava mukana jo suunnittelun alkuvaiheissa, jotta kaikki monikäyttöisyyden vaatimukset osataan ottaa huomioon. Tämä edesauttaa myös sitä, että kaikki osapuolet jo suunnitteluprosessin kuluessa kasvavat mukaan yhteiseen ajatteluun ja omaksuvat yhteiskäytön vaatimat toimintamallit. Viihtyisyys, elämyksellisyys ja hyvinvointi Jatkossa koulujen viihtyisyyteen pitää kiinnittää enemmän huomiota. Erilaisten oppimispaikkojen lisäksi oppilaat tarvitsevat enemmän myös niin sanottua omaa tilaa ja yhteisiä, sosiaalisia kohtaamispaikkoja. Koulun käytävät eivät enää voi olla ahtaita putkia tilojen välillä, vaan ne ovat kulkureittejä, joiden varrella on satunnaisia ja suunniteltuja kohtaamispaikkoja. Käytävä- ja aulatiloja tarvitaan myös kouluajan ulkopuolisessa käytössä. Tulevaisuuden koulun suunnittelussa korostuu myös elämyksellisyys. Se tarkoittaa ympäristölle asetettavia autenttisuuden, kauneuden ja moniaistisuuden vaatimuksia. Elämyksellinen oppiminen kokemuksen kautta saatu tieto, johon liittyy tunnetta, jää parhaiten mieleen. Miten kouluopetus voi sisältää elämyksiä ja voimakkaita tunnekokemuksia? Siihen antaa mahdollisuuksia taide: musiikki, draama, näytelmä, luova toiminta ja kuvataide. Elämyksiä tarjoavat myös luonto sekä erilaiset opintokäynnit tai yhdessä järjestetyt juhlat ja niiden valmistelu. Koulurakennuksen pitää edistää hyvinvointia. Siihen tarvitaan ergonomisesti mukavat kalusteet, värejä, taidetta sekä runsaasti luonnonvaloa. Uusi teknologia ja uudet oppimisen mallit vaikuttavat koulun arkkitehtuuriin, ja erilaiset kokeelliset oppimistilat eli niin sanotut laboratoriot, factoryt tai mediateekit sekä itsenäinen teknologia-avusteinen opiskelu alkavat näkyä koulujen ohjelmissa ja arkkitehtuurissa. Joustavuus ja muunneltavuus Tulevaisuuden koulun ominaisuuksina korostuvat joustavuus ja muunneltavuus. Rakennuksen joustavuus ja muunneltavuus voivat äärimmillään merkitä sitä, että koko käyttötarkoitus on muutettavissa suhteellisen nopeasti ja edullisesti. Uusissa koulurakennuksissa on kuitenkin niin paljon kalliisti varustettuja tiloja, ettei aivan tällaista muunneltavuutta tavoitella. Joustavuus tarkoittaa esimerkiksi rakennuksen sopeutumista eri-ikäisten ihmisten käyttöön. Muunneltavuus tarkoittaa ensisijaisesti rakennuksen sisäisiä huonetilamuutoksia, tilojen yhdistelemistä toisiinsa eri tavoilla ja niiden luonteen muuttamista sijoittamalla kalusteet uudelleen. Perinteisestä yhden opettajan hallitsemasta luokkatilasta ollaan siirtymässä hajautetumpiin malleihin, jolloin voidaan integroida erilaisia opetusmenetelmiä ja oppiaineita. Nyt yhdessä opetustilassa voi olla kaksi opettajaa samanaikaisesti usean pienemmän ryhmän kanssa. Yksi opettaja voi opettaa myös useita eri tilassa olevia ryhmiä, joihin hänellä on kuitenkin koko ajan näköyhteys joko lasiseinien tai aukaistujen oviseinien kautta. Esimerkiksi vuonna 2010 käyttöön otetussa, yhdessä Microsoftin School of the Future -ohjelmaan kuuluvassa Tulevaisuuden koulussa Oulun Ritaharjussa luokkatilat ovat muun- 43

44 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISET TILAT neltavia siten, että kaksi luokkaa voidaan yhdistää. Koulussa on haettu mahdollisuuksia uudenlaiselle oppimiselle ja opettamiselle muutenkin kuin tietotekniikan avulla. Kahdesta opetustilasta muodostetussa yhdistetyssä luokkatilassa on kaksi opettajaa ja lisäksi kouluavustajia koko päivän. Näin oppilaat voidaan jakaa esimerkiksi kolmeen tai neljään ryhmään, joissa on erilaiset oppimistyylit, ja jotka erottuvat eri väreillä opetustiloissa. Päivän aikana opetustilan kevyesti liikkuvat ja eri korkeuksille säädettävissä olevat kalusteet voidaan tarpeen mukaan ryhmitellä uudelleen useaan eri otteeseen. Myös ryhmäopetustilat oman kotisolun alueella ovat oppilaiden vapaasti käytettävissä. Koulun sisällä on mahdollisuus siirtyä joustavasti iltapäivätoimintaan varsinaisen koulupäivän päätyttyä ja pysytellä samalla kotialueella. Oppimista edistetään koulurakennukseen integroidulla tekniikalla, ja koko rakennus nähdään oppimisen työkaluna. Interaktiiviset näyttöseinät tuovat opetustilaan autenttisen muuttuvien paikkojen tunnun esimerkiksi maantiedon tunnille. Rakennuksen toimintaa ja tekniikkaa voidaan seurata lasiseinien ja mittareiden kautta, samoin ympäristö- ja säämuutoksia. Tietotekniikan käyttö on nykypäivää, mutta erilliset tietokoneluokat häviävät kouluista. Nykyisin kaikkiin uusiin luokkiin asennetaan interaktiivinen esitystaulu, joka mahdollistaa uuden ja mielenkiintoisen tavan tehostaa opetus- ja ryhmätyöskentelyä. Valkotaulu yhdistää perinteisen tussitaulun ja tietokonekuvan toimivaksi kokonaisuudeksi, jossa valmiiden esitysten päälle voi kirjoittaa tai piirtää. Omat henkilökohtaiset kannettavat eivät ole vielä kaikkien oppilaiden ulottuvilla, mutta jo aivan lähitulevaisuudessa kaikilla on oma henkilökohtainen miniläppäri tai mobiili tietokone kännykässä. Hajautetut oppimistilat vievät koulun sinne, missä sitä tarvitaan Opetustila tai luokka uusissa muodoissaan säilyttää asemansa, mutta koulurakennusten luonne voi muuttua. Tällä hetkellä vallitsevan, suuriin yksiköihin keskittyvän koulurakentamisen rinnalla opetustiloja voidaan myös hajauttaa. Hajautetut oppimistilat voivat olla erilaisia oppimissoluja muun kaupunkirakenteen seassa, kortteleissa ja puistoissa, joko itsenäisinä yksikköinä tai osana muita rakennuksia ja toimitiloja. Hajautetut oppimistilat lisäävät joustavuutta viedä koulu sinne, missä sitä milloinkin tarvitaan, tai sinne, missä aiheeseen liittyvälle oppimiselle on parhaat edellytykset. Tällainen koulu jakautuu fyysisesti ihmisen mittaisiin yksiköihin, mutta voi hallinnollisesti olla suuri ja siten taloudellisesti tehokas. Hajautettu oppimistila voi tulla lähelle asukkaita. Se tuo kohtuullisen pienenä investointina, liikuteltavana yksikkönä koulun uusien alueiden ensimmäisille asukkaille, suurten kaupunkien köyhiin kortteleihin tai maaseudun harvaanasuttui- FAKTA2 Koulun oppimisen tilojen jaottelu Kouluun sijoittuvat oppimisen tilat voidaan jaotella ryhmiin erilaisten oppimisnäkemysten ja -tavoitteiden mukaan esimerkiksi seuraavasti: Kognitiivisen oppimisen tiloja ovat yleisopetustilat ja ryhmätyötilat. Tekemällä oppimisen tiloja ovat työpajat, verstaat, keittiöt, aineopetustilat ja tiedonhaun paikat kuten kirjasto ja mediateekki. Sosiaalisen oppimisen ja kohtaamisen paikkoja ovat aulat, ruokasali, liikenteen solmukohdat ja kirjasto. Vetäytymisen paikkoja ovat esimerkiksi kirjasto ja rauhalliset nurkkaukset siellä täällä. 44

45 OPPIMISYMPÄRISTÖT FAKTA3 Tulevaisuuden koulun elementtejä Tulevaisuuden koulu on yhtä aikaa vahvasti paikallinen ja kansainvälinen. Tulevaisuuden koulu palvelee monia eri käyttäjäryhmiä ja tarjoaa monenlaisia erityispalveluja sekä kulttuuria. Tulevaisuuden koulu on viihtyisä ja se tarjoaa myös sosiaalisia kohtaamispaikkoja. Tulevaisuuden koulu tarjoaa elämyksiä ja edistää hyvinvointia. Tulevaisuuden koulu on joustava ja muunneltava. Tulevaisuuden koulussa oppimista edistetään koulurakennukseen integroidulla tekniikalla. hin kyliin. Hajautetut oppimistilat voivat muodostaa myös kooltaan, laajuudeltaan ja sijainniltaan joustavan verkoston, joka mukautuu yhdyskunnan kehityksen mukaisesti erilaisiin tarpeisiin. Myös hajautetut oppimistilat tarvitsevat hallinnollisen ja pedagogisen keskuksen, johon ne voivat tukeutua. Ne täydentävät perinteistä koulurakentamista, mutta edellyttävät monia muutoksia koulun toiminnalliseen organisointiin ja hallinnointiin. Uudet tilalliset ratkaisut ja erityisesti oppimisympäristöjen hajaantuminen entistä enemmän koulurakennusten ulkopuolelle, nostavat esille useita kysymyksiä koulun mahdollisuuksista valvoa oppilaiden toimintaa ja vastata heidän turvallisuudestaan siinä määrin kuin koulun nykyisin tehtäviin kuuluu. Kasvatusvastuu on kaikilla aikuisilla vastuu opetuksesta on opettajilla. On mahdollista, että edessä on koulun vastuiden uudelleen arviointi ja keskittyminen ennen kaikkea koulun pedagogiseen tehtävään yhteiskunnassa. Aija Staffans ja Helena Teräväinen, Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitos Tulevaisuuden tilat FORMAALI LOKAALI FYYSINEN KESKITETTY TULEVAISUUDEN TILAT INFORMAALI GLOBAALI VIRTUAALI HAJAUTETTU Oppimisympäristöt ovat yhä useammin yhdistelmiä erilaisista tilallisista ulottuvuuksista. 45

46 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISET TILAT Tampereen teknillinen yliopisto Tampereen teknillinen yliopisto NÄKÖKULMA Yliopistokampukset muutoksessa Suomen kilpailukyvyn rakentamisessa yliopistot ja muut oppilaitokset ovat keskeisessä asemassa. Nykyiset opiskelu- ja tutkimusympäristöt eivät valitettavasti kuitenkaan innosta avoimuuteen, yhteistyöhön eivätkä kokeiluun. Ne ovat suljettuja, aneemisia ja omiin lokeroihinsa lukkiutuneita. Kesällä 2009 perustetun Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:n tavoitteena on tukea yliopistojen menestystä kehittämällä yliopistokampuksista entistä avoimempia, innostavampia ja vetovoimaisempia opiskelu- ja työskentely-ympäristöjä. Tämä vaatii uutta tietoa ja osaamista. Suomen Yliopistokiinteistöt on laatinut yhdessä yhteistyökumppaneidensa kanssa työpaketin Oppimisen ja uuden tiedon luomisen tilat, joka on osa SHOK-yhtiö RYM Oy:n koordinoimaa Sisäympäristöt-tutkimusohjelmaa. Oppimisen tilat -työpaketin kunnianhimoinen visio on, että yliopistot ottavat vuoteen 2015 mennessä keskeisen roolin avoimena, innostavana ja kansainvälisenä monialaisten osaajien kohtaamispaikkana. Yliopistoissa luodaan uutta tietoa ja opitaan tehokkaasti. Tieto ja osaaminen hyödynnetään nopeasti uudeksi kilpailukykyiseksi liiketoiminnaksi ja yhteiseksi hyvinvoinniksi. Yliopistojen lisäksi Oppimisen tilat -työpaketissa tutkitaan konsortiossa mukana olevien kuntien peruskouluja ja lukioita. Oppimis- ja tutkimusympäristöjen kehitystä vauhdittavat uudet oppimisen mallit, osaajien ja hyödyntäjien avoin ja tavoitteellinen vuorovaikutus sekä luovaa ajattelua ja yhdessä tekemistä tukevat tilat ja palvelut. Sisäympäristöt-tutkimusohjelman myötä Suomessa osataan suunnitella ja rakentaa sekä käyttää ja kehittää oppimista ja uuden tiedon luomista tukevia tila- ja palvelukokonaisuuksia käyttäjälähtöisesti, joustavasti ja kestävästi. Tavoitteena on, että Suomi on alueen edelläkävijä koko maailmassa. Tutkimuksen neljä teemaa Asiakkaan toimintaa ja niihin liittyviä tilatarpeita on ymmärrettävä entistä paremmin. Käsitys oppimisesta on viime vuosina ratkaisevalla tavalla muuttunut. Aiemmin oppimisen ja uuden tiedon luomisen ajateltiin olevan mielen sisäistä toimintaa, jonka onnistuminen riippuu yksilön ominaisuuksista eli kyvystä muistaa ja hahmottaa asioita. Nykyisin oppimisen ja uuden tiedon luomisen ajatellaan olevan jatkuva prosessi, jossa tiedot ja taidot sekä kyky ajatella ja innovoida kehittyvät sosiaalisissa verkostoissa erilaisten sulautuvien ympäristöjen, kuten tilojen ja paikkojen, teknologisten järjestelmien ja palveluiden tukemana. Valitettavasti pääosa nykyisistä opetustiloista tukee yksisuuntaista bulimiaopetusta, jossa opettaja luennoi ja opiskelija kuuntelee. Huomattavasti parempiin oppimistuloksiin päästään vuorovaikutteisilla, aktivoivilla prosesseilla, jossa oppijassa synnytetään ensin kiinnostus. Sen jälkeen oppija asettaa itse itselleen 46

47 OPPIMISYMPÄRISTÖT Helsingin kaupunki Tampereen teknillinen yliopisto oppimistavoitteet oman osaamisensa pohjalta. Opiskelijaa kannustetaan koko oppimisprosessin ajan ja hänelle annetaan palautetta. Lopuksi arvioidaan tapahtunutta muutosta. Uusia kampus- ja tilaratkaisuja on kehitettävä. Miten innostavia ja kiinnostavia oppimis- ja tutkimusympäristöjä suunnitellaan? Tarvitaan monipuolisempia kampuksia, vuorovaikutteisimpia luentotiloja, pienryhmätyötiloja, ryhmätyötä tukevia ravintoloita ja kahviloita, kirjastoja sekä oppimiskäytäviä. Myös opiskelun yhteydessä tapahtuva työskentely tukee oppimista. Hyvät palvelut ja mahdollisuus asua lähellä lisäävät kampuksen vetovoimaisuutta. Käytettävyyden näkökulmasta oleellista on myös se, miten intuitiivisesti tiloja ja palveluita osataan hyödyntää ja siten, että ne tukevat senhetkistä tekemistä. Kestävän kehityksen vaatimuksiin on vastattava. Miten historiallisesti arvokkaiden tilojen energiatehokkuutta parannetaan? Onko energiatehokkuuden parantaminen mahdollista esimerkiksi tilankäyttöä tehostamalla? Millainen suunnitteluprosessin tulisi olla, jotta käyttäjä kokisi itse vaikuttaneensa valintoihin? Tutkimuksessa luodaan korjaushankkeiden suunnittelua tukeva toimintakonsepti, jossa osallistavia toimintatapoja hyödyntämällä valitaan toimistorakennusten energiaa säästävät toimintalinjat ja samalla varmistetaan tilojen käyttäjien hyvinvointia ja tuottavuutta tukeva sisäympäristö. Kampusten palveluja on kehitettävä. Kampuspalveluilla on oleellinen vaikutus kampuksen vetovoimaisuuteen. Henkilökohtaiset palvelut lisäävät viihtyisyyttä, tutkimustoimintaa tukevat palvelut tuottavuutta ja osaamista hyödyntävät palvelut yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Miten varmistetaan palvelujen kannattavuus dynaamisessa toimintaympäristössä; tilanteessa missä noin puolet ajasta opiskelijat eivät ole paikalla. Miten luoda palveluille riittävä kysyntä myös niinä aikoina kun opiskelijat ovat poissa paikalta? Tutkimuksessa kehitettyjä uusia ratkaisuja ja niiden vaikuttavuutta tutkitaan yliopistokiinteistöjen sekä hankkeeseen osallistuvien kaupunkien korjaus- ja uudisrakennushankkeissa. Näin voidaan varmistaa tutkimusryhmien keskinäinen ymmärrys ja tutkimustiedon käyttökelpoisuus. Olli Niemi, Suomen Yliopistokiinteistöt Oy 47

48 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISET TILAT InnoSchool Unelmien luokkahuone toteutti oppilaiden ideat CASE Unelmien luokkahuone on esimerkki tulevaisuuden oppimistilasta. Se toteutettiin osana Tekesin Tila-ohjelman monitieteisestä, Teknillisen korkeakoulun, Helsingin yliopiston ja Lapin yliopiston yhteisessä InnoSchool-hankkeessa. Koululaiset ja opettajat pääsivät mukaan unelmien luokan suunnitteluun toimintatutkimuksen keinoin. Helsingin Jakomäen koululta löytyi kaksi vierekkäistä 60 m2:n opetustilaa, jotka otettiin sekä suunnittelun kohteeksi että suunnittelutyöpajojen tapahtumapaikaksi. Kuuteen eri arkkitehtuurityöpajaan osallistui yhteensä 180 oppilasta viidestä eri koulusta. Monikulttuuriset oppilasryhmät olivat iältään ja vuotiaita. Aluksi oppilaille kuvailtiin tehtävä ja taustoitettiin arkkitehtonisen tilan ja paikan käsitteitä, mittakaavaa ja suunnittelua yleensä. Oppilaat ideoivat ryhmissä unelmiensa luokkaa ja rakensivat tilan muutossuunnitelmasta yhteensä 43 pienoismallia, mitkä tutkijaryhmä valokuvasi ja analysoi. Oppilaiden pienoismalleissa tila oli useimmiten jaettu kahteen osaan, joista toinen oli lähellä nykymuotoista formaaliin opetukseen soveltuvaa luokkaa pulpetteineen ja tietokoneineen. Toinen puoli tilasta näyttäytyi mielikuvituksen paikkana, jonne oli sijoitettu paljon erilaisia luonnonelementtejä, kuten kasveja, mäkiä ja vettä. Jossakin tilassa oli jopa palmupuita rantahiekalla ja eräässä jalkapallokenttä. Monissa pienoismalleissa luokkahuoneen sisään oli luotu pieniä intiimejä tiloja, eräänlaisia telttoja ja luolia. Värejä oli käytetty huomiota herättävän railakkaasti, mikä saattoi johtua tarjolla olleiden materiaalien värivalikoimasta. Oppilaiden suunnitelmissa tietotekniikka ei näyttäytynyt kovin merkittävässä roolissa tulevaisuuden kuvitelmissa. Isoja seinänkokoisia näyttöjä ja henkilökohtaisia kannettavia oli jonkin verran, mutta kalustus ja sisustus olivat ennemminkin lähtöisin kotoisista olohuoneista tai mukavista kahviloista. Analyysin pohjalta laadittiin oppilaiden ideat yhdistävä synteesinomainen luonnos. Kahdesta luokkahuoneesta tehtiin yksi iso opetustila, mihin sijoitettiin erilaisia yksilöllisiä paikkoja. Toiseen päähän ehdotettiin pyöreitä pöytiä ryhmätyöskentelyyn, ja toiseen piirrettiin teltta ja sohvaryhmä sekä pari pientä pyöreää pöytää. Oppilaiden pienoismalleissa oli esitetty paljon sohvia, erilaisia lepotuoleja, isoja säkkituoleja sekä jopa riippumattoja. Niinpä Unelmien luokkaan tuli myös riippukeinuja. InnoSchoolin tutkijat selvittivät Helsingin kaupungin organisaation mahdollisuuksia toteuttaa lasten suunnitelma. Kuninkaantien kouluverkosto, mihin myös Jakomäen koulu kuuluu, tutustui ehdotukseen ja arvioi sen pedagogisen toimivuuden. Helsingin opetusvirasto ja rakennusvirasto jatkoivat suunnittelua ja kesällä 2009 siitä laadittiin toteuttamissuunnitelma. Keväällä 2010 Jakomäen kouluun rakennettiin Unelmien luokkahuone, jossa on lasten ehdotusten mukaan riippukeinuja, pieni erillinen teltta ja pehmeitä sohvia, mutta myös asialliset työpöydät ja kannettavat läppärit. Tila toimii suunnitteluun osallistuneiden koulujen yhteisenä projektilähtöisen oppimisen tilana. Unelmien luokkahuone on hyvä esimerkki rennosta tulevaisuuden oppimisympäristöstä, mutta ennen kaikkea hieno näyte yhteistoiminnallisesta projektista, jossa lapset pääsivät osallistumaan suunnitteluun ja saivat nähdä sen toteutuvan. Projekti saavutti laajaa huomiota myös kansainvälisesti. 48

49 OPPIMISYMPÄRISTÖT Tilakonsultit TM2 Kunnat tarvitsevat tietoa toimitiloistaan CASE Kuntien toimitilojen tuottavuutta ja kustannustehokkuutta voidaan parantaa lisäämällä tietoa toimitilojen nykytilasta ja tulevaisuuden tarpeista. Tila-ohjelmassa rahoitettiin Tilakonsultit TM2 Oy:n kehityshanketta, jossa kartoitettiin kuntien toimitilojen hallinnointiin liittyviä haasteita ja tarpeita sekä laadittiin palvelukokonaisuus kuntien toimitilojen tuottavaan ja suunnitelmalliseen käyttöön. Tilakonsulttien kyselyyn osallistui 68 kuntapäättäjää 54 kunnasta. Lähes 90 prosenttia kyselyyn osallistuneista piti kunnan toimitilojen tuottavuuden parantamista tarpeellisena. Noin 80 prosenttia oli sitä mieltä, että tilatarpeiden ennakointia olisi syytä kehittää. Selvitystyön tuloksena Tilakonsultit TM2 kehitti TILA-palvelukokonaisuuden, jonka avulla kunta saa tarpeellista tietoa toimitilojensa tuottavaan ja suunnitelmalliseen käyttöön. Selvitystyön tuloksena Tilakonsultit tuotteistivat TILA-palvelukokonaisuuden, joka on tehokkaasti ja nopeasti hyödynnettävissä erilaisissa kunnissa ja sopeutettavissa kunnan tarpeiden mukaan. Kunta saa objektiivisen kokonaiskuvan toimitiloistaan ja palveluverkostaan sekä korjausvelan suuruudesta. Toimitilojen laadulliseen ja käyttöön liittyvien tietojen avulla Tilakonsultit tekee tarvittavat vaihtoehtoiset suositukset ja ehdotukset siitä, millaisia toimenpiteitä toimitiloihin pitäisi kohdistaa. Tämä helpottaa toimitiloihin liittyvää päätöksentekoa kunnissa. Tilakonsulttien palveluja ovat käyttäneet muun muassa Hämeenkyrö, Ikaalinen, Kihniö, Kirkkonummi, Loviisa, Nakkila, Pori, Sipoo ja Vihti. Porin koulutusvirasto hankki keväällä 2011 Tilakonsulteilta päivähoitotilojensa tilakartoituksen. Kartoitukseen sisältyi salkutus, joka auttaa kaupunkia linjaamaan päiväkotikiinteistöjen omistamista ja kehittämistä. Kaupungin kannalta laadukas ja informatiivinen kartoitus innosti tilamaan vastaavan selvityksen myös kouluista. Kuntien toimitilojen hallinnointiin liittyviä haasteita Vanhentuneet palveluverkot Liian pienet yksikkökoot Korjausvelan kasvu Tilojen tuottamaton käyttö matalat täyttöasteet Puutteelliset tiedot ja riittämätön kokonaiskuva toimitilojen nykytilasta ja tulevaisuuden tarpeista Talotekniikan vanhenemisen aiheuttamat kosteus- ja terveysongelmat Investointien väärä tai riittämätön kohdentaminen Hallintorajat ylittävä yhteistyö Tilahallinnon asiantuntemuksen puutteellisuus vaikeutunut päätöksenteko. 49

50 YH Länsi Oy Ikääntyville kehitetään monenlaisia itsenäisen asumisen muotoja. Miten tilat voivat tukea aktiivista elämää? 50

51 SENIORIASUMISEN TILAT 7 Senioriasumisen ratkaisuja itsenäiseen arkeen Väestö ikääntyy nopeasti ja ikääntyvien asumiseen on pohdittu monenlaisia ratkaisuja jo vuosia. Suomessa on tehty päälinjaukset siitä, että laitoshoitoa vähennetään, palveluasumista lisätään ja kotona asumista tuetaan. Palveluasumisen ja laitoshoidon rinnalle on markkinoille tullut 2000-luvun alusta alkaen erilaisia senioritaloja. Niillä tarkoitetaan ikäspesifejä asuintaloja, joissa on tarjolla erilaisia palveluja ja tilat on suunniteltu ikääntyvien tarpeita ajatellen. Virallista määritelmää senioritaloilla ei ole, mutta yleensä ne tarjoavat harrastuskerhoja, yhteiskäyttötiloja, kuten esimerkiksi liikuntatilat sekä apua arjen askareisiin. Senioritalossa asutaan itsenäisesti, eivätkä hoivapalvelut kuulu kiinteästi senioritaloon. Asukas voi itse hankkia tarvitsemansa palvelut ja kunnallisen kotipalvelun piiriin on mahdollista päästä. Senioritalossa asuminen on täysin itsenäistä, asumista helpotetaan ja tuetaan tilaratkaisuin ja sosiaalisia suhteita voi halutessaan pitää yllä talossa toteutettavan harrastustoiminnan avulla. Maailmalla vaihtoehtoiset ratkaisut ikääntyvien itsenäiseen asumiseen eivät ole uusi ilmiö. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on tarjolla monenlaisia itsenäisen asumisen muotoja. Asukkaille on tarjolla monia harrastusmahdollisuuksia ja aktiviteetteja, mutta ei hoivapalveluja, joka voisi leimata asukkaat huonokuntoisiksi. Toinen ääripää ovat itsenäisen asumisen kohteet, jotka vastaavat lähes suomalaista palveluasumista vuokraan sisältyvine siivouksineen ja aterioineen. Monia tällaisia asuinpaikkoja leimaa elämisen luksus ja ne muistuttavat lomaparatiiseja. Tiloista tukea aktiiviseen elämään Monet kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että fyysisellä hyvinvoinnilla ja sosiaalisilla suhteilla on vahva yhteys. Selvitysten mukaan ihmiset, joilla on vahvat sosiaaliset suhteet, selviytyvät sairauksista paremmin ja nopeammin. Toisaalta yksinäisyys ja sosiaalinen eristyneisyys myös altistavat fyysisille sairauksille. Ikääntyneitä on siten tärkeä aktivoida harrastuksilla sekä sosiaalisilla kontakteilla ja näin estää eristäytyminen. Asumismuodot, jotka tarjoavat harrastekerhoja ja kokoontumiseen tarkoitettuja tiloja, tukevat ikääntyneiden aktiivista elämäntapaa. Mitä rajoittuneempaa ikääntyneen liikkuminen on, sitä tärkeämpää on, että hän voi asua esteettömässä ympäristössä, jossa on monenlaisia virikkeitä. Vanha asunto hissittömässä talossa tai pitkän matkan päässä tukee harvoin aktiivista elämäntapaa. 51

52 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISET TILAT Senioritaloihin on yleensä toteutettu erilaisia yhteiskäytössä olevia tiloja, joissa aktiviteetteja voidaan järjestää. Harrastukset voivat olla joko asukkaiden itsensä organisoimia tai senioritalossa voi olla henkilökuntaa, joka järjestää kerhoja, liikuntahetkiä tai kahvituokioita asukkaille. Jotta monenlaiset aktiviteetit olisivat mahdollisia, asuinrakennusten yhteyteen on suunniteltava monipuolisesti tiloja, jotka tulevat aktiivista elämäntapaa. Yhteiset tilat kulkureittien varrelle Tilojen suunnittelu on tehtävä harkiten. Ikääntyneille asukkaille tärkeitä tiloja ovat muun muassa kuntosali tai liikuntatila, erilaiset käsityötilat sekä kahvittelu- ja jutustelutilat. Hyvin suunnitellut tilat sekä houkuttelevat harrastamaan että helpottavat henkilökunnan työtä. Tilat on suunniteltava siten, että ne ovat helposti saavutettavissa. Yhteiskäytössä olevia tiloja ei saa sijoittaa siihen rakennuksen viimeiseen nurkkaan, johon ei enää voitu toteuttaa erillistä asuntona. Tutkimusten mukaan asukkaat eivät käytä tiloja, jotka on sijoitettu kauas yleisimmistä kulkureiteistä. Tilojen saavutettavuus on tärkeää, kun liikkuminen vaikeutuu, ja toisaalta, toisten ihmisten ja talon tapahtumien seuraaminen on jo sinänsä mielekästä ajanvietettä. Tilat ja kulkureitit eivät kuitenkaan saa rikkoa yksityisyyttä, koska kyse on kuitenkin kodista. Luontoa ja työpajatiloja Suomalaisille luonnon läheisyys, mahdollisuus liikkua ulkona ja luontonäkymät ikkunasta ovat tärkeitä. Lähiasuinympäristössä olisi oltava mahdollisuus vihreisiin tiloihin. Erilaiset vihertilat, kuten sisä- tai ulkopuutarhat, edistävät sosiaalista kanssakäymistä. Pienetkin puutarhaosiot senioritalojen yhteydessä tarjoavat suosittuja harrasteita ikääntyville. Omaa kukkamaata hoidetaan ja samalla saadaan vaivattomasti puheen aiheita muiden viherpeukaloiden kanssa. Puutarhatyöt myös ylläpitävät fyysistä kuntoa. Ikääntyneet haluavat myös erilaisia työpajoja. Miehille verstastila on tärkeä, naiset kaipaavat usein tilaa kutomiselle tai ompelemiselle. Lisäksi jokaisessa senioritalossa olisi oltava monikäyttötila, joka on käytettävissä suuremmissa tilaisuuksissa, kuten päivätansseissa, jumpissa tai yhteislauluhetkissä. FAKTA1 Hyvän senioritalon elementit Asumismuoto tukee ikäihmisten aktiivista elämäntapaa tarjoamalla yhteiskäyttöisiä tiloja, joissa voi kokoontua erilaisten harrastusten pariin. Yhteiskäyttöiset tilat sijoitetaan helposti saavutettaviksi, keskeisille paikoille. Tilat ja kulkureitit eivät riko yksityisyyttä. Kohteessa on yksi pääsisäänkäynti asukkaiden yksityisten sisäänkäyntien lisäksi. Lounaskahvila ja asukkaiden yhteinen olohuone sijoitetaan pääsisäänkäynnin läheisyyteen. Kohteeseen kannattaa suunnitella suuri monikäyttötila, mutta myös pieniä kohtaustiloja ja juttunurkkauksia. Suunnitteluvaiheessa on syytä muistaa liikuntatilat tai kuntosali. Lähiasuinympäristössä olisi oltava luontoa, luontonäkymiä ja vihertiloja. Senioritalon asukkaiden ulottuvilla on erilaisia arkipäivän palveluja. Senioritalon palvelut on hyvä olla myös muiden asiakkaiden ulottuvilla. Hyvin suunnitellut tilat aktivoivat asukkaiden omaehtoiseen toimintaan ja tukevat henkilökunnan työtä. 52

53 SENIORIASUMISEN TILAT YH Länsi Oy Senioritalon palvelut myös muiden asiakkaiden ulottuville Senioritaloille palveluja tuottavien yritysten kannalta liiketoiminnan on oltava kannattavaa. Tilojen hyvällä suunnittelulla voidaan vaikuttaa myös palvelujen kannattavuuteen. Vain harva palvelu menestyy ainoastaan kyseisen senioritalon asukkaiden käytöllä. Siksi esimerkiksi kahvila on syytä sijoittaa näkyvälle paikalle siten, että se houkuttelee myös muita asiakkaita. Hyvällä paikalla oleva kahvila toimii myös asukkaiden olohuoneena, johon on helppo piipahtaa ja tavata naapureita taikka vain katsella ympäristön liikkeitä. Myös kuntosali ja hyvinvointipalvelut voidaan sijoittaa senioritaloon siten, että ne palvelevat myös muita asiakkaita. Kaikenlainen fyysinen toiminta on tärkeää ja se myös osoittaa ikääntyvälle, että hän on edelleen toimintakuntoinen. Arkipäivän palveluja itsenäisen elämän tueksi Erilaiset itsenäistä elämää tukevat arkipäivän palvelut ovat osa hyvää senioritaloa. Ikäihmiset arvostavat henkilökuntaa, joka auttaa arjen pienissä ongelmissa, kuten verhojen ripustamisessa, taulukoukun kiinnittämisessä tai huonekalun kasaamisessa. Ruokapalvelu on kysyttyä silloin, kun se on vapaaehtoista ja ruokailu tapahtuu oman aikataulun mukaan esimerkiksi senioritalon kahvilassa. Ruokailun ei kuitenkaan ole tarkoitus olla asumiseen sidottu palvelu, vaan arjen luksusta silloin, kun ei itse halua ruokaa laittaa. Muita kysyttyjä palveluja ovat asiointipalvelu, kuten apteekissa käynti ja erilaiset hieronnat ja fysioterapiat. Hoiva- ja sairaanhoitopalveluja ei tutkimusten mukaan senioritaloihin kaivata. Hoivaan liittyvät palvelut leimaavat kohteen helposti laitoshoitopaikaksi, jolloin asukkaat kokevat menettävän itsenäisyytensä. Monipuolinen ja laaja asiakaskunta on palvelujen tuottajille parempi vaihtoehto ja se tuo lisäelämää ikääntyneiden joukkoon. Hyvin suunnitelluissa tiloissa palvelujen tuottaminen on kannattavaa ja palvelujen avulla senioritalosta voidaan luoda kaupunkiyhteisön yhteinen olohuone ja tapahtumakeskus. Senioritalon ei tarvitse olla ikääntyneiden eristäytynyt maailma. Hyvä suunnittelu aktivoi omaehtoiseen toimintaan Tilasuunnittelu on suorassa suhteessa kohteeseen muodostuvan sosiaalisen ympäristön kanssa. Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että monipuoliset ja hyvin suunnitellut tilat aktivoivat asukkaita omaehtoiseen toimintaan ja luovat yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyyden kehittäminen on suomalaisen asumisympäristön avainasia, sillä meillä on pienet perhekoot ja monet suomalaiset asuvat yksin. Suunnitteluvaiheessa on siis otettava huomioon myös talon tulevaisuuden toiminta, ei pelkästään fyysisten tilojen toteutus tuotantotehokkuuden ehdoilla. Hyvin suunnitellut tilat tukevat henkilökunnan toimintaa ja helpottavat heidän työtään ja samalla aktivoidaan asukkaita omaehtoiseen selviytymiseen. Tanja Tyvimaa, Tampereen teknillinen yliopisto, asumisen liiketoiminnan tutkimusryhmä 53

54 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISET TILAT YH Länsi Oy Kotosalla-asumismuoto tarjoaa eväitä itsenäiseen asumiseen CASE As Oy Tampereen Frans Emil sijaitsee Tampereen Pyynikillä, lähellä ulkoilumaastoja ja keskustan palveluja. Myös kirjasto, museo ja kirkko ovat näköetäisyydellä. Frans Emil on osa valtakunnallista Kotosalla-konseptia, joka on 55 vuotta täyttäneille tarkoitettu itsenäisen asumisen konsepti. Kotosalla-asumismuoto tarjoaa turvallisen asuinympäristön: asunnot on suunniteltu ja varusteltu ikääntyneiden tarpeisiin ja palveluja on tarjolla. Frans Emil tarjoaa asukkailleen monipuolisia yhteiskäyttö- ja palvelutiloja. Sisääntulokerroksessa sijaitsevat ravintola, yhteiset oleskelutilat, kuntoiluhuone ja palvelutilat. Yhteiset oleskelutilat ja kuntoiluhuone ovat asukkaiden vapaassa käytössä. Ravintolatoiminnoista ja hyvinvointipalveluista vastaavat yksityiset yrittäjät. Hyvinvointipalveluihin kuuluvat muun muassa hieronta, fysioterapia sekä kauneudenhoitopalvelut. Ravintola tarjoaa sekä lounasruokaa että kahvilapalveluja. Frans Emilin yhteistiloja suunniteltaessa on otettu huomioon kaikki asumismuodon vaatimukset ja henkilökunnan työtä on helpotettu palvelutilojen keskittämisellä. Lisäksi Kotosalla-asumiseen kuuluvat palveluohjaajan ja remonttimiehen palvelut. Palveluohjaaja on koulutettu henkilö, jolta saa tukea, ohjausta ja neuvontaa aina kun asukas sitä tarvitsee. Palveluohjaaja on asukkaan yhteyshenkilö kaikissa asioissa ja asukas päättää aina itse, mitä palveluita hän haluaa käyttää. Palveluohjaaja järjestää yhdessä asukkaiden kanssa esimerkiksi kahvituokioita, viikoittaista ohjelmaa ja kulttuurimatkoja. Remonttimies auttaa pyydettäessä vaikka taulukoukun kiinnittämisessä tai huonekalun kasaamisessa. Kotosalla on YH Länsi Oy:n ja Kotosalla Säätiön yhdessä kehittämä asumismuoto. Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen alueelle on valmistunut 750 Kotosalla-kotia. 54

55 SENIORIASUMISEN TILAT Wanha Herra Hyvinvointikeskus Wanha Herra poikkeaa perinteistä CASE Tekesin Tila-ohjelman Hyvinvointikeskus Wanha Herra -kehityshankkeessa kehitettiin uudenlainen ikääntyneille sopiva asumisympäristö. Siinä ikäihmisten hyvinvointikeskusta tarkasteltiin aivan uudesta näkökulmasta: liiketoimintatilana, oppimisympäristönä, senioriyrityshautomona, hoiva-alan yrittäjien yrityspuistona, äly-ympäristönä ja konsertti- ja tapahtumatalona. Tilojen suunnittelussa käyttäjälähtöisyys oli keskeisenä lähtökohtana. Kehitysprojektin myötä Lahteen syntyi ikäihmisille tarkoitettu esteetön, viihtyisä ja elämyksellinen Hyvinvointikeskus Wanha Herra, joka toimii kokoontumis-, kokous- ja ruokailutilana, juhlapaikkana, päivätoiminnan pisteenä sekä fysioterapian, kuntoilun ja hyvän olon keskuksena. Wanha Herra -hankkeessa luotiin myös konsepti älykkäästä ympäristöstä, joka mahdollistaa ikääntyvän, lievästi muistisairaan kotona asumisen. Mallia sovelletaan Älytalossa, joka valmistui Lahteen kesäkuussa Lahden keskustassa sijaitsevassa Älytalossa tilankäyttö poikkeaa perinteisestä palvelutaloympäristöstä merkittä- västi. Sen suunnittelussa keskiössä olivat energiatehokkuus, elinkaariedullisuus, esteettömyys ja esteettisyys. Teknisinä ratkaisuina käytössä ovat esimerkiksi energiaa säästävät vesikalusteet, auringonsuojalasit, opastava hissi, automaattiovet, turvaliedet, automaattinen valaistus ja asukas-tv. Älytalosta pääsee yhdyskäytävää pitkin Wanhan Herran palveluiden ääreen. Wanha Herra -hankkeessa oli mukana useita yrityksiä, jotka kehittivät hyvinvointikeskukseen soveltuvia tuotteita ja konsepteja. Kehitystyön aikana luotiin muun muassa uudenlainen esteetön opastejärjestelmä. Pienyrittäjien verkottumista edistettiin rakentamalla konkreettinen toimintamalli samassa tilassa toimimisesta. Tällä hetkellä Wanhan Herran tiloissa toimii kuusi pienyrittäjää, jotka tarjoavat asukkaille terveys- ja hyvinvointipalveluja. Lahden vanhusten asuntosäätiön toteuttaman hankkeen tutkimusyhteistyössä olivat mukana muun muassa Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuskeskuksen CID-ryhmä ja Lahden Muotoiluinstituutti. 55

56 Turun kaupunki Julkiset tilat ovat olennainen osa kaupunkien kehittämistä. Minkälaisia kaupunkeja suunnitellaan, kenelle julkiset tilat on suunnattu, ovatko ne ihmisläheisiä. 56

57 JULKISET TILAT 8 Julkiset tilat kohtaavat uusia käyttötapoja Julkisten tilojen liiketoimintamahdollisuudet liittyvät asiakasvirtoihin, imagoon, tapahtumallisuuteen ja kaupunkirakentamiseen. Kaupungin viihtyvyys, elävyys ja avoimuus ovat nykykaupungin menestystekijöitä. Mitä tulevaisuuden kaupunkisuunnittelulta edellytetään? Julkisella tilalla tarkoitetaan tilallisesti ja sosiaalisesti avoimia alueita, jotka ovat periaatteessa kaikkien tavoitettavissa ja siten myös yleisesti käytettyjä. Kyseessä ovat kodin ja työpaikan ulkopuoliset konkreettiset tilat, etenkin kaupunkien katu- ja puistotilat sekä tapahtumapaikat, joissa ihmisten kokoontuminen, seurustelu ja järjestäytyminen on suhteellisen vapaata. Klassisen määritelmän mukaan kaupunki on paikka, jossa toisilleen vieraat ihmiset kohtaavat. Kohtaaminen voi olla aistinvaraista tai keskustelevaa, anonyymiä tai henkilöityvää. Ihminen on sosiaalinen eläin, joka hakeutuu tuttujen ja tuntemattomien seuraan, olemaan toisten kanssa. Julkiset tilat ovat konkreettisia fyysisiä alueita, mutta myös sosiaalisesti tuotettuja vasta tilojen käyttö puhaltaa niihin erityisen hengen. Niiden muotoutumiseen vaikuttavat kaupunkirakentamisen käytännöt, ja niissä toimitaan niiden kirjoitettujen ja kirjoittamattomien sääntöjen varassa, joita ihmiset väkijoukossa noudattavat. Konkreettisina paikkoina julkiset tilat ovat viime kädessä myös elettyjä tiloja, joille kukin meistä antaa merkityksen. Yhteinen ja avoin julkinen tila Julkinen tila voidaan mieltää kollektiiviseksi hyödykkeeksi, joka on yleisen ja jaetun kulutuksen kohde ja siten samanaikai- sesti avoin useille käyttäjille. Julkinen tila on yhteinen resurssi, jonka avoimuus perustuu siihen, että se on aidosti kaikkien käytettävissä. Lähtökohta on, että jokaisella on oikeus olla, viettää aikaa ja toimia julkisessa tilassa tulotasosta, iästä, ihonväristä tai uskonnosta riippumatta. Julkisen tilan avoimuudessa voi toteutua perinteisen määritelmän mukainen tuntemattomien tai muukalaisuuden kohtaaminen ja rinnakkaiselo. Mitä urbaanimpi kaupunki on, sitä monipuolisemmin se suvaitsee erilaisuutta ja kykenee integroimaan sen osaksi kaupungin rikkautta. Kehittyneissä yhteiskunnissa julkisen kaupunkitilan avoimuutta uhkaavat tällä hetkellä kaupallisen käytön ylikorostuminen ja yksityisten turvapalveluiden yleistyminen. Näiden lähtökohdista määritellään ei-toivottuja käyttäjiä, joiden oikeutta tilaan rajoitetaan. Tämä liittyy erityisesti ns. puolijulkisten kaupunkitilojen painoarvon lisääntymiseen julkisten tilojen kustannuksella. Kun urbaani sosiaalinen elämä siirtyy yksityisessä omistuksessa oleviin kiinteistöihin, omistajalla on valta valita kenellä tiloihin on pääsy. Keskeinen esimerkki on kauppakeskusten suosion kasvu ja jatkuvat kiistat siitä, kuinka paljon ja millä tavalla nuoriso saa käyttää niitä ajanvietto- ja oleskelupaikkoina. Viime aikoina myös Suomessa on myönnetty yksityisille turvaliikkeille oikeuksia valvoa kaupallisten tilojen läheisyydessä sijaitsevia julkisia kaupunkitiloja, jolloin niiden toivottujen käyttäjien määrittely on saanut samanlaisia rajoittavia piirteitä. 57

58 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISET TILAT Kulutuskeskeinen kaupunkikulttuuri Ihmisillä on merkitystä, vaikka heistä tehtäisiin vain aistinvaraisia havaintoja. Kuluttaminen on läsnä ikään kuin taustalla: osa vieraiden ihmisten kohtaamisista on ikään kuin sivutuote sille, että hyödykkeiden ja informaation vaihto keskittyy kaupunkeihin. Varsinainen nautinnollisuus, viihdyttävyys ja jännityksellisyys ovat kuitenkin tavassa, jolla tavaroiden, ihmisten tai muiden aistiärsykkeiden paljouteen suhtaudutaan kiertelemisen ja katselemisen itsetarkoituksellisuudessa. Haaveellinen ajanvietto ei ole suoraan sidoksissa ostovoimaan, vaan shoppailu eli pohdinta sopisiko joku tavara itselle vai ei, on yleinen ajanviettotapa. Merkityksellisyys on kiinni sattumasta: tunteesta, että massan keskellä kohdattu yksittäinen ihminen, tavara, miljöö tai tapahtuma sopii itselle. Hyvän julkisen tilan fyysiset edellytykset edistää lisäämällä kaupunkisuunnittelussa jalankulun, pyöräilyn ja julkisten viihtymiseen tarkoitettujen tilojen painoarvoa. Jalankulku sisältää sekä sujuvan välttämättömyysliikkeen kulkemisen askareesta toiseen että itsetarkoituksellisen kuljeskelun. Keskeistä on myös vahvistaa kaupunkitilan sosiaalista merkitystä tapaamis- ja ajanviettopaikkana sekä luontevia tilassa syntyviä arkipäiväisiä kontakteja erilaisten ihmisten välillä. Seurantatutkimukset ympäri maailmaa osoittavat, että uudelleenpriorisoinneilla on merkitystä. Jos kaupunkikeskustoja suunnitellaan ihmisen eikä autojen ehdoilla, jalankulkijoiden määrä ja kaupunkitilojen aktiivinen käyttö ajanviettoon kasvavat. Suunnittelu muuttaa kaupunkeja ja kaupungit tarjonnallaan muuttavat tapaamme toimia niissä. Houkutteleva kaupunkitila on sellainen, jossa on muita ihmisiä ja jossa tapahtuu. Suurin houkutus kaupungissa ovat toiset ihmiset. Ihmisten katselu, katsominen mitä tapahtuu, sattumanvaraiset kohtaamiset ja harmiton rupattelu ovat olennainen osa kaupunkielämää. Suuri osa vuorovaikutuksesta on aistinvaraista, katselua ja kuuntelua. Kävelyvauhdin ehdoilla Kaupungeissa ympäri maailmaa tavoitellaan elävyyttä sekä turvallisuutta ja niissä halutaan tukea kestävää kehitystä ja edistää kaupunkilaisten terveyttä. Näitä tavoitteita voidaan Kaupunkisuunnittelun ohjenuorana voidaan pitää muun muassa tilan suunnittelua siten, että sen yksityiskohdat ovat havaittavissa kävelyvauhdissa ja etäisyyksissä otetaan huo- FAKTA1 Hyvän kaupunkiympäristön edellytykset Tiheys toimintojen tiheys ja moninaisuus Erilaiset toiminnot ihmisiä kaduilla eri aikaan vuorokaudesta Pienet yksiköt monipuolisuus, lisäävät vuorovaikutusta Rakennetun ympäristön muuntumiskyky uusiokäytöt Ihmisen kokoinen mittakaava Tiheät korttelistot aktiivinen katutila Toimintojen monimuotoisuus kadun varrella katu on monikäyttötila olla toisten kanssa Julkiset tilat yhteiskunnalliset tilat, reitit, yöelämä, levähtäminen, tapaamispaikat Liike autoilu ei saa olla tilankäytön pakottava lähtökohta Puistot ja vesialueet elämäntavat, ekologia, maisemat Maamerkit, visuaalinen stimulointi, yksityiskohdat Arkkitehtoninen tyyli monimuotoisuus, aktiivisuus, urbaanius. Lähde: Montgomery, John (2007) New Wealth of Cities. Aldershot: Ashgate, ss

59 JULKISET TILAT mioon ihmisen näkökentän erottelukyky. Tähän kuuluu muun muassa horisontaalisen näkökentän kunnioitus: kadulla kulkeva ihminen kiinnittää huomiota erityisesti rakennusten katutasoon. Mikäli materiaalien ja julkisivujen variaatio on suuri ja yksityiskohdissaan rikas, on kulkeminen paljon mielenkiintoisempaa. Tiheyteen, monipuolisuuteen, ihmislähtöisyyteen ja yksityiskohtien runsauteen ovat kiinnittäneet huomioita monet hyvän kaupunkiympäristön luonnehtijat. Kaupunki ei saa myöskään olla liian suunniteltu, vaan järjestys ja epäjärjestys täydentävät toisiaan luoden pohjan uusille avauksille. Kaupunkisuunnittelun julkinen tila kohti koetun tilan arvostusta FAKTA2 Kiinteistönkehittäjän pohdittavaksi Onko paikassa arvoja, käyttöjä, käytäntöjä tai kulttuuria, joka on syytä ottaa huomioon kohdetta suunniteltaessa? Onko suunniteltu rakennus mielenkiintoinen katutasossa kulkevalle? Mitä rakennus antaa julkiselle tilalle? Tulevaisuuden kaupunkisuunnittelulta on syytä odottaa enemmän mahdollistamista, merkityksellisten paikkojen arvostamista, alueen merkityksellisyyden arviointia useista näkökulmista ja kokemuksellisuuden korostunutta huomioimista. Suunnittelun luonne riippuu merkityksistä tehdystä tulkinnasta, mikä väistämättä johtaa toisinaan konflikteihin ja keskusteluun. Tällä tavalla osallistuvuus ei ole jälkikäteistä kommentointia, vaan ilmeinen osa kaupungin kehittämistä. Julkisen tilan yhteiskunnallisuus ja liiketoimintapotentiaali Keskustelu julkisesta tilasta on kaupunkikehittämisen ytimessä: minkälaista kaupunkia suunnitellaan, kenelle, onko ihmiskeskeisyys huomioitu riittävästi ja käytetäänkö paikkojen käyttäjälähtöinen potentiaali hyödyksi? Julkisen tilan liiketoimintamahdollisuudet liittyvät asiakasvirtoihin, imagoon, tapahtumallisuuteen ja kaupunkirakentamiseen. Kaupungin viihtyvyys, elävyys ja avoimuus kaikille ovat nykykaupungin menestystekijöitä. Perinteinen näkökulma julkisten tilojen liiketoimintamahdollisuuksiin ovat asiakasvirrat. Missä ihmiset viihtyvät, siellä ku- koistavat kauppa ja palvelut. Kaupunkikeskustat ja muut kaupunkien suositut julkiset tilat ovat eräänlaisia virtojen tihentymiä, joissa kohtaavat asukkaat, pendelöijät, vierailijat ja turistit. Imagoon liittyy kaupunkien tavoittelema houkuttelevuus ja kilpailukyky. Toisaalta yksittäisten tilojen imago ja henki tarjoaa mahdollisuuksia erilaiselle tuote- ja palvelutarjonnalle tai jopa luo sitä. Jos kaupunkien kehittämisen lähtökohtana on nykyistä painokkaammin ihmiskeskeisyys, käyttäjälähtöisyys ja julkinen tila, avautuu siitä kosolti uusia liiketoimintamahdollisuuksia aina arkkitehtonisesta suunnittelusta teknisiin detaljeihin, kuten pintamateriaaleihin ja valosuunnitteluun asti. Entä jos myös muita yhdyskuntatyyppejä lähdettäisiin suunnittelemaan ja rakentamaan siltä pohjalta, että niihin tehtäisiin tai annettaisiin syntyä edes yksi ihmisiä kokoava julkinen tila? Annettaisiin keskeiselle kadulle tai aukiolle takaisin sen historiallinen tehtävä monikäyttötilana, joka kokoaa niin pienen mittakaavan kaupalliset palvelut kuin kuulumisten vaihdon ja viihdyttävän oleskelun. Tällainen julkisen tilan palauttaminen avaisi uusia mahdollisuuksia esikaupunkialueiden suunnitteluun ja rakentamiseen. Sampo Ruoppila, Turun yliopisto 59

60 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISET TILAT Noora Lehtovuori NÄKÖKULMA Kaupunkitapahtumat asettavat haasteita infrastruktuurille Tapahtumallisuus tukee julkisten tilojen asiakasvirtoja ja imagoa. Se on synnyttänyt myös uuden tapahtumajärjestäjien ammattikunnan, joka järjestää sisällön, luvat ja tekniset yksityiskohdat. Tapahtumat itsessään kokoavat tilapäisen palvelualustan, johon liittyy useita oheispalveluita. Näihin kuuluvat enenevässä määrin myös digitaaliset palvelut, kuten mobiililaitteisiin tuotetut kartat tai oppaat tai tapahtumassa tuotetun sisällön esittäminen useammassa paikassa streamingin avulla. Kaupunkitapahtumien määrän kasvu on haaste kaupunki-infrastruktuurille. Tällä hetkellä sähkö tuotetaan generaattoreilla ja viemäröinnin puute hoidetaan bajamajoilla. Tulevaisuudessa suosituimmissa tapahtumapaikoissa voidaan ottaa käyttöön integroituja järjestelmiä, pinnan alle jäävää julkista tapahtumainfrastruktuuria, joka voidaan aktivoida helposti maksua vastaan. Myös tiloja voitaisiin huomattavasti enemmän suunnitella siten, että kiinteistöt voivat tapahtumallisesti avautua ympäröivään julkiseen kaupunkitilaan. Tapahtumia ja muita tilapäisiä käyttöjä voidaan hyödyntää myös aiemmin sul- jettujen kaupunkialueiden esittelyyn ja vaikuttaa siten niihin liitettäviin merkityksiin ja tulevaan kiinteistökehitykseen. Helsingin Suvilahden Kaasutehtaan tapahtumien ja Kalasataman alueen tilapäisten käyttöjen integrointi Kalasataman alueen kehittämiseen ovat tästä mainio esimerkki. Tapahtumat ovat enenevässä määrin yksi tapa, jolla käyttäjät osallistuvat kaupungin tuottamiseen ja määrittelyyn. Kaupungit ovat helpottaneet tapahtumien järjestämistä esimerkiksi yksinkertaistamalla lupamenettelyjä ja julkaisemalla järjestäjien muistilistoja sivuillaan. Kaupungit saadaan parhaiten täyteen tapahtumia, kun niiden järjestämisestä tehdään mahdollisimman helppoa. Ammattimaisten järjestäjien ohella tapahtumia organisoivat myös erilaiset harrastusyhteisöt. Uudet yhteisöllisyyden muodot tunnistavat ja saattavat käyttöön parhaiten erilaisissa yhteisöissä ja harrastuksissa mukana olevat ihmiset itse. Sampo Ruoppila 60

61 JULKISET TILAT Jyväskylän kaupunki Kaupunkikeskustat kilpailevat asiakkaista kauppakeskusten kanssa CASE Kaupunkikeskustoilla on tärkeä rooli vapaa-ajan, asumisen ja työpaikkojen tilana. Kansallisesti ja kansainvälisesti on iso kysymys, mitä kaupunkikeskustoille tapahtuu, jos palvelut ja sosiaalinen elämä siirtyvät kauppakeskuksiin. Kaupunkikeskustoja on kehitettävä suunnitelmallisesti, jotta ne säilyttäisivät vetovoimansa kilpailussa kauppakeskusten kanssa. Kaupunkikeskustan valtteja ovat viehättävyys, autenttisuus ja historiallisuus. Kauppakeskuksiin asiakkaita vetävät puolestaan kompaktisuus, tehokkuus, määrätietoisuus, turvallisuus ja siisteys. Kauppakeskukset ovat niin siistejä ja viihtyisiä, että myös kaupunkikeskustoilta vaaditaan enemmän. Tekesin rahoittamassa KAUTAS-tutkimushankkeessa kaupunkikeskustaa tutkittiin monimuotoisena tilana asiakkuuden ja liiketoiminnan näkökulmista. Tutkimuksessa havaittiin asiakkuuksien ja tarpeiden moninaisuus, joka olisi otettava huomioon suunnittelussa. Asiakkuusryhminä voi erottaa määrätietoiset, läpikulkumatkalla olevat, seuralliset ja löytöretkeilijät, nautiskelijat, esiintyjät sekä välttelijät. Toimivia keskustoja on usein muuttovoittoisissa kaupungeissa, sillä niihin on helpompi saada investointeja. Kaikkien onnistuneiden kaupunkikeskustojen taustalla on myös hyvin toimiva yhteistyö. Toimivissa keskustoissa on tehty yhteinen tulevaisuuden suunnitelma. Kiinteistönomistajat, yritykset, kaupunkisuunnittelijat ja asiakkaat päättävät yhdessä, miten keskustaa kehitetään. Toimiva kaupunkikeskusta on helposti saavutettavissa kaikilla kulkuneuvoilla, ja reitistöt ovat kunnossa. Lisäksi palvelutarjonta on monipuolista. Toimivat kaupunkikeskustat ovat muun muassa Mikkelissä, Jyväskylässä, Keravalla ja Oulussa, joissa kaikissa on esimerkiksi korkeatasoiset kävelykadut. Toimiva kaupunkikeskusta on avoin ja muuntuva ja sallii moninaisuuden. Myös turvallisuudella on tärkeä sijansa. KAUTAS-hanke toteutettiin yhteistyössä Jyväskylän yliopiston, Tampereen yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun kanssa. 61

62 Kluuvi Kauppakeskukset ovat kaupunkeja pienoiskoossa, mutta huonoimmillaan ne kääntävät selkänsä ympäröivälle kaupungille. Mitä käyttäjälähtöiseltä kauppakeskukselta on lupa odottaa? 62

63 JULKISET TILAT 9 Kauppakeskus kaupungin käyttöliittymänä Nykykaupunkilaisille kauppakeskukset ovat paikkoja, joissa tehdään ostoksia ja vietetään vapaa-aikaa. Kauppakeskukset ovat yksityisiä tiloja, jotka ovat käytöltään julkisia. Ne ovat uusia kauppakatuja ja toreja, joissa ihmiset ja tavarat kohtaavat. Kauppakeskukset ovat eräänlaisia kaupunkeja pienoiskoossa kaupunkeja kaupungeissa. Niissä keskeiset urbaanit elementit, kauppa ja katu ovat siirtyneet sisätiloihin. Kauppakeskukset näyttävät kuinka kaupunki järjestellään toimivaksi, houkuttelevaksi ja helpoksi käyttää. Huonoimmillaan kauppakeskukset kuitenkin kääntävät selkänsä ympäröivälle kaupungille. Kaupunkitila yksipuolistuu, kun kaupallinen toiminta ja asiakasvirrat keskittyvät kauppakeskusten käytäville. Kadut muuttuvat autoväyliksi ja keskustojen monimuotoinen kaupallinen rakenne näivettyy. Kauppakeskusten käyttäjälähtöisyys Kauppakeskukset syntyivät alun perin palvelemaan autoilevaa esikaupunkilaista kuluttajaa. Kauppakeskuksen keksijän Victor Gruenin missio oli luoda esikaupunkiin urbaanimainen kauppaa ja kulttuuria yhdistävä kävelyalue, joka olisi helposti saavutettavissa autolla. Urbaanisuutta vietiin siis sinne, mistä sitä puuttui. Mukavoitettu ja häiriöistä vapaa kauppakeidas oli välitön menestys. Kauppakeskuksen asema, tila ja muoto on siten erään vaiheen logistinen ratkaisu. Logistinen uudelleenajattelu haastaa kauppakeskuksen perinteisen muodon. Konseptin on uudistuttava vastaamaan nykyisiä kaupunkihyveitä: ideoita julkisen tilan monikäyttöisyydestä, kulkumuotojen sekoittamisesta, kävelykaupungista ja ekologisuudesta. Miten kuluttajien ja kaupunkitilan käyttäjien tarpeet vastaavat näitä ideoita ja miten kauppa niihin vastaa? Kauppa muotoutuu aina käyttäjälähtöisesti. Myös kauppakeskuksilla on jo kosolti konsteja käyttäjäkokemuksen hyödyntämisessä. Kauppakeskussuunnittelussa tiedetään, miten ihmiset kulkevat ja havainnoivat tilaa. Kulkureitit ja liikkeiden sijoittelu suunnitellaan palvelemaan sekä asiakkaita että kauppiasvuokralaisia. Vuokralaiskirjo ja palveluiden sijainti suhteessa toisiinsa ja asiakasvirtoihin suunnitellaan siten, että ne yhdessä muodostavat vetovoimaisen kokonaisuuden. Erilaisilla tilallisilla keinoilla lyhennetään kaupan ja asiakkaan välistä etäisyyttä ja helpotetaan ostamista. Käyttömukavuutta tuo myös se, että kauppakeskus yhdistää erilaisia palveluja saman katon alle, joten kuluttaja saa hoidettua kaikki asiansa yhdellä kertaa. 63

64 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISET TILAT Jos kauppakeskukset ovat jo nyt käyttäjälähtöisiä, miten käyttäjät voidaan ottaa entistä paremmin huomioon? Kauppakeskusten muuntautuvuus erilaisiin tarpeisiin palvelee parempia asiakaskokemuksia. Millaisia kulutustrendejä löydetään, joihin kauppakeskusten olisi vastattava? Käyttäjälähtöisyys tarkoittaa erilaisia asioita sijaintipaikasta ja palvelukonseptista riippuen. Tarjonta eriytyy ja monipuolistuu kuluttajan mukana: eri kauppoja ja sijainteja käytetään eri tarkoituksiin, rationaaliseen ostamiseen ja elämykselliseen löytöretkeilyyn. Eri-ikäiset kuluttajaryhmät käyvät erilaisissa kaupoissa ja käyttävät palveluita erilaisiin tarpeisiin erilaisella rytmillä ja budjetilla. Nuoret käyttävät aikaa shoppailuun, kun taas vanhemmat arvostavat nopeaa asiointia. Lähipalveluja arvostetaan, mutta tosiasiassa kuluttajat haluavat tehdä arkena nopeita pyrähdyksiä lähikauppaan ja vaellella viikonloppuisin kauppakeskusten sekä kehämarkettien runsaiden valikoimien äärellä. Saavutettavuus ja näkyvyys Kauppakeskuksen suunnittelussa on otettava huomioon saavutettavuus eri puolilta kaupunkia, läheltä ja kaukaa. Kauppa ei kannata, jos se suunnitellaan sinne missä ei ole luontaisia asiakasvirtoja. Kauppa myös itse houkuttelee virtoja. Erityyppinen ostostenteko korostuu eri sijainneissa. Kaupan sijoittumisella voidaan vaikuttaa ostosmatkojen kestävyyteen. Sijoittuminen lähialueen hyvän ostopotentiaalin ääreen mahdollistaa sen, että asiointimatkat voidaan tehdä myös kävellen tai pyörällä. Mikäli kauppakeskus on joukkoliikenteen solmukohdassa, palvelee se saavutettavuutta muualta kaupungista ilman omaa autoa. Myös rakennuksen sisäinen saavutettavuus on tärkeää. Kauppakeskus on hyvä käyttöliittymä niin kauan kuin sen etäisyydet ja valinnanmahdollisuudet ovat käyttäjän ymmärrettävissä ja hallittavissa. Kauppakeskuksia on hankalampi käyttää, kun niiden koot kasvavat ja käytävät pidentyvät. Kiireiset ja mukavuuttaan arvostavat autoilevat asiakkaat ajavat jo nykyisin kauppakeskuksen parkkiruudusta toiseen. Kaupan on saavutettava fyysisesti, mutta myös virtuaalisesti liikkuva, netissä suffaava ja kriittinen kuluttaja. Teknologia tuo palvelut käyttäjän ulottuville ja helpottaa suunnistamaan kauppatiloissa ja tunnistamaan tarjontaa. Tapahtumat ja kampanjat ovat aina olleet osa kauppakeskusten markkinointia. Uusi tekniikka mahdollistaa markkinointikeinojen monimuotoistumisen muun muassa erilaisina mobiilisovelluksina. Tällä hetkellä virtuaalipalvelut tukevat fyysistä ostoskokemusta, mutta tulevaisuudessa suhde saattaa olla toisin päin. Virtuaalinen ja fyysinen ympäristö kohtaavat ja hybridisoituvat. Kasvokkain tapahtuvien kohtaamisten tärkeys ei kuitenkaan poistu. FAKTA1 Kauppakeskuksen mahdollisuudet käyttäjälähtöisyyden lisäämiseen Yksilöllisyys, brändäys, räätälöinti, erikoistuminen, jota IT-tekniikka palvelee Nopeus, välittömyys ja ubiikit palvelut Turvallisuus, esteettömyys, orientoitavuus Monikanavaisuus, fyysinen ja virtuaalinen Yhteisöt brändin tekijöinä Tuotteista palveluihin Shoppailu oleskelemisen ohessa Monikäyttöisyys ja moniaikaisuus Arjen kumppani -ajattelu Entertainment & edutainment Elämyksellisyys kauppakeskuksessa ja sen ympäristössä Läpäisevät ja avoimet tilat Suunnittelussa simulaatiomallit Integroitunut kauppakeskus mahdollistaa ekologisen liikkumisen ja eettiset ostosvalinnat. 64

65 JULKISET TILAT Annuska Rantanen Virrat ja suvannot Kauppakeskuksissa ja niiden ympäristöissä arjen multitaskingin sujuvuutta ja elämyksellisyyttä edistävät sekoittunut rakenne, monimuotoiset palvelut ja kauppakeskuksen reittien linkittäminen saumattomasti ympäröiviin reitistöihin. Kauppakeskus voi toimia reittinä kaupunginosien välillä, ja vastaavasti kauppakeskuksen läpi pitää päästä aina avointa julkista reittiä. Kauppakeskuksiin tullaan pääasiassa autolla ja niiden liikkeet avautuvat sisäkäytäville, joten katutilan käsittely ja kevyen liikenteen palvelu jää helposti vähälle huomiolle. Helppo saavutettavuus ja viihtyisä asiointi myös jalan ja pyörällä edellyttää katutason kehittämistä. Kauppakeskuksen ympäristössä korostuu esteettömyys ja turvallisuus, mutta myös virkistyskäyttö ja erilaiset viherreitit. Katutilan turvallisuutta ja viihtyisyyttä heikentää ruuhkainen autoliikenne, joka muodostaa estevaikutuksen jalan liikkumiselle ja kaupallisen vyöhykkeen jatkuvuudelle. Jalankulkua helpotetaan rajoittamalla autoliikennettä kauppakeskuksen ympärillä. Katutilan aktivoinnilla saadaan aikaan hyvä kierre : asiakasvirrat houkuttelevat toimintoja ja toiminnot asiakasvirtoja. Katutilan elävyyden edellytys on, että kauppakeskuksen julkisivut ovat avoimia katutilaan. Jalankulkureiteille kannattaa sijoittaa toimintoja, joiden julkisivut elävöittävät katukuvaa. Kahvilat, ravintolat, kioskit, pienemmät putiikit ja ruokakaupat mahdollistavat nopean piipahtamisen suoraan kadulta ja tuovat ilta-aikaan elämää kadulle. Suuret marketit muodostavat yksitoikkoista julkisivua, joten ne sijoitetaan pois keskeisiltä jalankulkureiteiltä. Elämysten ja shoppailun kannalta pelkät virrat eivät riitä, sillä pysähtyminen antaa aikaa tehdä valintoja. Ihmiset kaipaavat mahdollisuutta rauhoittumiseen kaupungin hälyisessä ja kiireisessä rytmissä. Kauppakeskuksissa on oltava suvantoja, joissa voi istuskella ja levähtää sekä katsella muita ihmisiä ja tavata tuttuja. Kauppakeskuksen ravintoloista ja kahviloista pitää olla näkymiä kaupungille. Kauppakeskuksen käytävillä sohvaryhmät tuovat yksityisen olohuoneen vaikutelmaa ja houkuttelevat pysähtymään. Liikkuvaa työtä tehdään entistä enemmän, joten kauppakeskuksessa piipahtaessa on oltava mahdollisuus työntekoon. 65

66 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISET TILAT Innovaatioita ja integraatiota Nuoremmat sukupolvet ovat vanhempiaan avoimempia kuluttamiselle. Nuorille kauppakeskus on paikka, jossa ostaminen tapahtuu oleskelun ohessa. Shoppailu on luonteva tapa viettää aikaa kaupungilla. Kauppakeskus voisi olla eräänlainen Victor Gruenin alkuperäisen konseptin jälkimoderni versio, joka olisi kaupunkilaisten olohuone, mutta myös työ-, kulttuurija harrastetila, jossa työn ja vapaa-ajan rajat hälvenevät. Kuluttajien ikääntyminen tarkoittaa, että tilalta vaaditaan lyhyempiä etäisyyksiä, rauhallisuutta, lepäilypaikkoja ja infopisteitä. Ikääntyminen ei kuitenkaan tarkoita välttämättä esteellisyyttä, vaan mahdollisuutta viettää enemmän aikaa kauppakeskuksissa. Myös hyvinvointi- ja terveyspalvelujen tarve kasvaa. Selkeys ja tuttuus ovat nykyisten kauppakeskusten markkinointivaltti, mutta myös niiden heikkous. Samankaltaisuus ja yllätyksettömyys syntyvät liikeketjujen vahvasta asemasta ja tilasuunnittelun riskien välttämisestä. Pop-up-liikkeet ja guerilla-tapahtumat ovat spontaaneja ruohonjuuritasosta ponnistavia lyhytaikaisia ja villejä tapahtumia, jotka tuovat julkiseen tilaan yllätyksellisyyttä. Myös kauppakeskuksissa voisi olla pop-uppia sekä vaihtuvia tiloja, nykyistä moninaisempia julkisia ja yksityisiä palveluja sekä laadukkaita ulkotiloja. Lähiruoka, farmers market ja kierrätystorit tuovat kauppakeskukseen uusia käyttäjäryhmiä. Puutarhat ja kaupunkiviljely voisivat olla tulevaisuuden eettistä elämyksellisyyttä. Communities Dominate Brands -ajattelu kääntää katseen sekä brändien vahvistamiseen että brändejä luoviin ryhmiin. Se tarkoittaa, että ei tarjota samaa kaikille kaikkialla, vaan erottumista. Kauppakeskuksen tulee erikoistua räätälöimällä palveluja. Kauppakeskuksista voi rakentaa vahvoja brändejä itsestään. Paikallinen kauppakeskus voi profiloitua ympäröivästä alueestaan ja yhteisöistä. Integraatio tuo tulevaisuuden potentiaaleja kaikille käyttäjille. Elävyys syntyy useiden eri toimijoiden rinnakkainelosta, vuorovaikutuksesta ja eriasteisen yksityisen ja julkisen tilan lomittumisesta. Kaupan, viihteen ja julkisten palveluiden tilojen rajat ovat hälvenneet kauppakeskuksissa jo nyt. Julkinen ja yksityinen, elämyksellisyys ja rationaalisuus ja erilaiset asiakasryhmät ovat sekoittuneet. Kauppakeskuksen ja kaupungin yhteispeli toimii parhaiten, kun kaupungilla liikkuessaan ei huomaa tulleensa kauppakeskukseen. Raja kaupungin ja kauppakeskuksen välillä hämärtyy. Annuska Rantanen, Tampereen teknillinen yliopisto FAKTA2 Kauppakeskuksen tila ja liittyminen muuhun kaupunkiin Integraatio ympäristön tiloihin ja verkostoihin Hyvä saavutettavuus ja näkyvyys eri etäisyyksillä Vaihtoehtoisia reittejä, useita sisäänkäyntejä Julkisivujen ja liikkeiden avautuminen ulospäin, näkymät Kahviloita, ravintoloita ja nopeiden ostosten tiloja jalankulkureiteille Infopisteitä Reittejä, jotka ovat auki 24/7 Intiimit ja rauhalliset tilat oleskeluun vs. läpikuljettavat tilat Työ-, harraste- ja kulttuuritiloja Vaihtuvia tiloja, pop-up-myymälöitä Out-of-the box: monimuotoinen, hajautettu, verkottunut Tunnistettavat eri osat: rohkeampi värien ja materiaalien käyttö, akustiikka Julkisen liikenteen pysäkit sisäänkäyntien eteen Polkupyörien säilytys helpoksi, pyöräilijöiden palveluja Ulkotilat elämyksellisiksi: istutuksia, aktiviteetteja, urban gardens Ympäristö jalankulkijan mittakaavaan Autoilun kesyttäminen: ajohidasteet, nopeusrajoitteet. 66

67 JULKISET TILAT Helin&Co CASE Kauppakeskus mukaan pikkukaupunkimaisen alueen elämänmenoon Kauppakeskus Skanssi sijaitsee neljän kilometrin päässä Turun keskustasta. Kauppakeskuskorttelille on vahvistettu asemakaava, jossa Skanssin lisäksi on kaavoitettu asuinrakentamista noin 500 asukkaalle. Ensimmäisiä Skanssin ympäristöön tulevia asuintaloja rakennetaan parhaillaan. Tavoitteena on, että kauppakeskuskorttelista muotoutuu hengeltään vanhan keskiaikaisen kaupungin kaltainen, monimuotoinen alue, jossa kaikki tarvittavat palvelut ovat lähellä. Korttelin eteläpuolisen tien toisella puolella asemakaavoitus on kesken, mutta sinne on suunniteltu noin asukkaan asuntoaluetta. Skanssin oma ulkomuoto on polveileva ja siinä on vältetty hallimaisuutta. Kaupunkitilallisia osia, kuten erilaisia ulkotila-aukioita, on jo rakennettu valmiiksi odottamaan aikaa, jolloin kauppakeskuksen ympäristö täydentyy vähitellen uusilla rakennuksilla. Kauppakeskukselle johtaa leveä kävelyväylä rakenteilla olevalta asuinalueelta. Ympäröivien alueiden vihersuunnitelmiin on erityisesti panostettu ja viheristutuksia on tehty runsaasti. Skanssin pohjoispuolella oleva kaunis luonnontilassa oleva mäki otettiin kauppakeskuksen suunnittelussa erityisesti huomioon. Mäki integroituu Skanssiin muun muassa siten, että eteläpuolelle tulevista asuinkortteleista pääsee mäelle kauppakeskuksen kautta. Lisäksi kauppakeskuksen sisältä avautuu valtavien lasiseinien ja -kattojen välityksellä näkymä metsäiseen mäkeen. Tämä luonnon mukanaan tuoma tietynlainen elämyksellisyys on saanut asiakkailta myönteistä palautetta. Skanssin suunnittelussa mietittiin paljon sitä, millainen tunnelma kauppakeskuksen sisälle syntyy. Skanssin käytävät on jaettu omaperäisellä tavalla pätkiin siten, että asiakkaat eivät kerralla näe kaikkia käytävän varrella olevia liikkeitä. Jokaisen käytäväpätkän jälkeen tulee pieni aukio, jonka jälkeen käytävän suunta vaihtuu. Kauppakeskus Skanssin materiaalivalinnoissa on vaalittu ekologisuutta, pitkäikäisyyttä, kestävyyttä ja tiettyä perinteikkyyttä. Rakennuksessa on käytetty paljon puhtaaksi muurattuja tiilipintoja, poltettua savitiiltä ja kalkkikiveä. Skanssi sai LEED-sertifioinnin, joka on merkki ympäristötehokkaasta suunnittelusta ja rakentamisesta. Tällä hetkellä vuonna 2009 avattuun Skanssiin kulkee Turun keskustasta kaksi bussilinjaa, mutta valtaosa asiakkaista saapuu kauppakeskukseen omilla autoilla sekä ilahduttavan paljon polkupyörillä. Skanssin asiakasmäärä on ollut nousujohteinen. Lähiympäristön kehityksellä on ratkaiseva merkitys Skanssin menestyksen kannalta tulevaisuudessa. 67

68 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISET TILAT 10 Kirjallisuutta Julkiset tilat Gehl, Jan (2010) Cities for People. Washington: Island Press. Helsingin kaupungin opas tapahtumajärjestäjille Kopomaa, Timo (1997) Tori - marginaali - haastava kaupunki. Helsinki: SKS. Koskela, Hille (2009) Pelkokierre: Pelon politiikka, turvamarkkinat ja kamppailu kaupunkitilasta. Helsinki: Gaudeamus. Lehtovuori, Panu (2010) Experience and Conflict: the Production of Urban Space. Farnham: Ashgate. Lehtovuori, Panu ja Ruoppila, Sampo (2011) Kaupunkikiihdytin*. Tilapäiset käytöt kehittämisen voimavarana, Mäenpää, Pasi (2005) Narkissos kaupungissa. Helsinki: Tammi. Montgomery, John (2007) New Wealth of Cities. Aldershot: Ashgate. Kauppakeskukset Ahonen, Tomi T. & Moore, Alan (2005). Communities Dominate Brands. Business and Marketing Challenges for the 21st Century. futuretext Ltd, London. Kanninen, V. & Rantanen, A. (toim.) (2010). Kauppakeskukset osana kestävää kulutusta ja kaupunkirakennetta. Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja C 82, Espoo. Marjanen, H. (2009). Kulutuskäyttäytymisen muutosten ja kaupan palvelujen vastaavuus. Kaupan sijainnin ohjauksen arviointityöryhmän kokouksessa pidetty presentaatio. Mäenpää, P. (2005). Narkissos kaupungissa. Tutkimus kuluttajakaupunkilaisesta ja julkisesta tilasta. Helsinki: Tammi. Rantanen, A. (2010). Evolution of the Shopping Mall Type: Modifications in the Finnish Context. Paper presented at International Seminar of Urban Form/ISUF, , Hamburg, Germany. Reimers, V. & Clulow, V. (2004). Retail concentration: a comparison of spatial convenience in shopping strips and shopping centres. Journal of Retailing and Consumer Services, 11, Santasalo, T. & Heusala, H. (2002). Erikoiskauppa kaavoituksessa. Helsinki: Edita. Tiuraniemi, J. (2011). Kauppakeskusten muutostrendit. Fundin seminaari. Kilpailukyky ja riskienhallinta kiinteistöalalla. Design Factoryssa pidetty presentaatio. Uimonen, S. (2009). Tasapainottelua tavaramaailmassa. Teoksessa Koistinen, K., M. Lammi & A. Raijas (toim.): Kaupasta kaikille, Kuluttajatutkimuskeskuksen kirjoja 5, Helsinki. 68

69 KIRJALLISUUTTA Kestävä kehitys Martinkauppi, K. (toim.) (2010). Energiaviisaan rakennetun ympäristön aika Helsinki: Edita Prima Oy. Monipaikkainen ja hajautettu työ Andriessen, J.H.Erik & Vartiainen, M. (eds.) (2006). Mobile Virtual Work: A New Paradigm? Heidelberg: Springer. Bosch-Sijtsema, P.M., Ruohomäki, V. & Vartiainen, M. (2010). Multi-locational knowledge workers in the office: Navigation, disturbances and effectiveness. New Technology, Work and Employment, 25, 3, Gersberg, N. & Ouye, J. & Nenonen, S. (2009). Alternative Workplace Benchmark Study, European Facility Management Conference 2009, Amsterdam, June 16 17th Gersberg, N. & Nenonen, S. (2009). The impact of spatial location on social position a case study of a Finnish company s regional office, European Facility Management Conference 2009, Amsterdam, June 16 17th Haapamäki, J., Hakonen, M., Simanainen, K., Vartiainen, M., Nieminen, M.P. & Virtaharju, J. (2011). Kohti monipaikkaista virastoa Opas hajautuneisuuden vaatimiin muutoksiin. BIT- Tutkimuskeskus, Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu. pdf Hardy, B., Graham, R., Stansall, P., White, A., Harrison, A., Bell, A., Hutton, L. (2008). Working Beyond Walls: The Government Workplace as an agent of Change. London: DEGW. Hyrkkänen, U. & Vartiainen, M. (2007). Hyvinvoinnin haasteet mobiilissa työssä. Työ ja ihminen 21, 2, Kauttu, M. & Nenonen, S. & Balk, A. & Gersberg, N. (2008). Methods for Workplace Processes. In: Proceedings of the European Facility Management Conference 2008, Manchester, United Kingdom, June 10 11th Kokko, N. & Vartiainen, M. (2007). Hajautetun työskentelyn kuormitustekijät. Työ ja ihminen 21, 2, Kärnä, S. ja Nenonen, S. (2010). Käyttäjälähtöisen tilan arviointimenetelmän kehittäminen asiakaskokemukset kehittämisen lähtökohtana. Rakentajain kalenteri 2010, s , Rakennustieto Oy, Hämeenlinna. Nenonen, S., Airo, K. Bosch, P., Fruchter, R., Koivisto, S., Gersberg, N., Rothe, P., Ruohomäki, V. and Vartiainen, M. (2009). Managing Workplace Resources for Knowledge Work. Hyperlink-book on the ProWork project, to be found on: www. proworkproject.com Oldenburg, R. (1991). The Great Good Place: Cafes, Coffee Shops, Community Centers, Beauty Parlors, General Stores, Bars, Hangouts, and How They Get You Through the Day. New York: Paragon House. Rothe, P., Nenonen, S. ja Rasila, H. (2007). Toimitilojen käytettävyyden arvioiminen käyttäjäorganisaation näkökulmasta, Teknillisen korkeakoulun rakentamistalouden laboratorion selvityksiä. Vartiainen, M., Kokko, N. & Hakonen, M. (2004). Hallitse hajautettu organisaatio paikan, ajan, moninaisuuden ja viestinnän johtaminen. Jyväskylä: Talentum. Vartiainen, M., Hakonen, M., Koivisto, S., Mannonen, P., Nieminen, M.P., Ruohomäki, V. & Vartola, A. (2007). Distributed and Mobile Work Places, People and Technology. Tampere: Otatieto. Vartiainen, M. (2008). Hajautettu mobiili työ tietoyhteiskunnassa. Teoksessa: Eloranta, V. (toim.) Silmät auki! Tietoyhteiskunnan uhat ja mahdollisuudet, ss Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1. Helsinki: Edita Prima. Vartiainen, M. & Hyrkkänen, U. (2010). Changing Requirements and Mental Workload Factors in Mobile Multi-Locational Work. New Technology, Work and Employment 25, 2, Vartiainen, M. & Hyrkkänen, U. (2010). Kuormitus- ja hyvinvointitekijät uusissa työteon tavoissa. Teoksessa: Suutarinen, M. & Vesterinen, P-L. (toim.) Työhyvinvoinnin johtaminen, ss Helsinki: Otava. 69

70 KÄYTTÄJÄLÄHTÖISET TILAT KIRJALLISUUTTA Oppimisympäristöt Senioriasuminen Hyvönen, P. (2008). Affordances of Playful Learning Environment for Tutoring Playing and Learning. Doctoral dissertation. Acta Universitatis Lapponiensis 152. University of Lapland, Faculty of Education, Finland. Rovaniemi: University of Lapland Printing Centre. Kangas, M. (2010). The school of the future: Theoretical and pedagogical approaches for creative and playful learning environments. Doctoral dissertation. Acta Universitatis Lapponiensis 188. University of Lapland, Faculty of Education, Finland. Rovaniemi: University of Lapland Printing Centre. Meskanen, S. (Author) & Teräväinen, H. (Editor) (2009). Future School Designing With Children. Publications in Architecture 2009/100, Helsinki University of Technology. Painotalo Casper Oy. Espoo. Sulonen, J. (2009). Finnish Schools. Suomalaisia kouluja. Publications in Architecture 2009/101. Arkkitehtuurin julkaisuja 2009/101. Helsinki University of Technology. Fram. Vaasa. Smeds, R., Krokfors, L., Ruokamo, H., Staffans, A. (toim.) (2011). InnoSchool: välittävä koulu OPPIMISEN VERKOSTOT, YMPÄ- RISTÖT JA PEDAGOGIIKKA. SimLab Report Series 31. Painotalo Casper Oy, Espoo, s Teräväinen H., Staffans, A. & Hyvärinen R. (2009). The Learning Neighbourhood. Teoksessa Kiib, H. (toim.) Architecture and Stages of the Experience City. Aalborg University, Teräväinen, H., Staffans, A. & Hyvärinen, R. (2009). Mediating Spaces Acting for the Collaboration in the Future School. Teoksessa Rashed-Ali, H. & Roff, S. (toim.) Leadership in Architectural Research, between academia and the profession. ARCC Texas, Teräväinen, H. & Meskanen, S. (2011). Kuinka lapset ja nuoret voivat saada kokemusta suunnittelun ja osallistumisen käytännöistä? Teoksessa Kronqvist, E-L. & Kumpulainen, K.(toim.) Lapsuuden oppimisympäristöt. Eheä polku varhaiskasvatuksesta kouluun. WSOY. Brecht, S. (2002). Analyzing Seniors Housing Market, Washington D.C.: Urban Land Institute. Due, P., Holstein, B., Lund, R., Modvig, J. & Avlund, K. (1999). Social relations: network, support and relational strain, Social Science & Medicine, Vol. 48. Routasalo, P. E., Savikko, N., Tilvis, R. S., Strandberg, T. E. & Pitkälä, K. H. (2006). Social contacts and their relationship to loneliness among aged people A population-based study, Gerontology, Vol. 52. Tyvimaa, T. (2010). Developing and Investing in Senior Houses in Finland Residents preferences and investors insights, väitöstutkimus, Tampereen teknillinen yliopisto. Tampere. Tyvimaa, T. & Gibler, K. (2010). Senior housing operations in Finland, Senior Housing & Care Journal, Vol.18, No.1. Aiheeseen liittyviä Tekesin rahoittamia julkisia tutkimushankkeita Innoschool, Aalto-yliopisto: Prowork, Aalto-yliopisto: Tilankäyttäjien preferenssit ja tarpeet muuttuvassa toimintaympäristössä, Aalto-yliopisto ja KTI Kiinteistötieto Oy. Monipaikkainen virasto, Aalto-yliopisto: Professional Collaboration and Productivity in Virtual Worlds, Aalto-yliopisto: Spice, spiritualizing space, Aalto-yliopisto: Vitikka, E. (2009). Opetussuunnitelman mallin jäsennys: sisältö ja pedagogiikka kokonaisuuden rakentajina. Väitöskirja. Kasvatusalan julkaisuja Research in Educational Sciences 44. Jyväskylä: Suomen kasvatustieteellinen seura. 70

71 Tekes rahoitusta ja asiantuntemusta Tekes on tutkimus- ja kehitystyön ja innovaatiotoiminnan rahoittaja ja asiantuntija. Tekesin toiminta auttaa yrityksiä, tutkimuslaitoksia, yliopistoja ja korkeakouluja luomaan uutta tietoa ja osaamista ja lisäämään verkostoitumista. Tekes jakaa rahoituksellaan teollisuuden ja palvelualojen tutkimus- ja kehitystyön riskejä. Toiminnallaan Tekes vaikuttaa liiketoiminnan kehittymiseen, elinkeinoelämän uudistumiseen, kansantalouden kasvuun, työllisyyden vahvistumiseen ja yhteiskunnan hyvinvointiin. Tekesillä on vuosittain käytettävissä avustuksina ja lainoina lähes 600 miljoonaa euroa tutkimus- ja kehitysprojektien rahoitukseen. Tekesin ohjelmat verkostoitumisen foorumeita Tekesin ohjelmat tarjoavat yrityksille, yliopistoille, korkeakouluille ja tutkimuslaitoksille verkottumismahdollisuuksia, apua kansainvälistymiseen ja liiketoimintaosaamisen kehittämiseen sekä rahoitusta ohjelman aihepiiriin kuuluville tutkimus- ja kehitysprojekteille. Seminaarit, workshopit, ulkomaille suuntautuvat tutustumismatkat, koulutusohjelmat, uutiskirjeet ja muut julkaisut ovat ohjelmien keskeistä antia. Tekes ohjaa noin puolet myöntämästään rahoituksesta ohjelmien kautta.

72 Tekes teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus Vaihde Asiakasneuvonta Kirjaamo Kyllikinportti 2, Länsi-Pasila, PL Helsinki