Kurssilla tarkastellaan yrityksissä tehtäviä liiketoiminnallisia päätöksiä tukevia laskelmia, erityisesti investointilaskelmia. Liiketoiminnallisilla

Transkriptio

1 1

2 2 Kurssin I vaiheen luennot sijoittuva opetusperiodiin III ja ne muodostavat kokonaisuuden. Käsitteiden sisältöä ja käyttöä syvennetään asteittain. Sen vuoksi on välttämätöntä että asiat opiskellaan annetussa järjestyksessä. Alusta alkaen on myös ymmärrettävä, että käsitteet muodostavat systeemisen kokonaisuuden. Yksittäisten kaavojen muistamisesta ei ole juurikaan hyötyä, jos kokonaisuus jossa niitä käytetään jää hämäräksi. Tämän ongelman minimoiseksi kuhunkin teemaan (1-5) liittyvän opiskelutyön on suunniteltu etenevän seuraavasti: Käy läpi luennolle orientoiva materiaali ennen luentoa Osallistu luennolle tai tutustu luennon jälkeen julkaistavaan luentomateriaaliin Tee harjoitustehtävä MyCoursesissa (omatoiminen työskentely + laskuharjoitusryhmistä saatava tuki)

3 3 Kurssilla tarkastellaan yrityksissä tehtäviä liiketoiminnallisia päätöksiä tukevia laskelmia, erityisesti investointilaskelmia. Liiketoiminnallisilla päätöksillä vaikutetaan niihin prosesseihin, joilla yritys luo arvoa nykyisille ja potentiaalisille asiakkailleen. Yrityksen talouteen liittyviä päätöksiä ovat myös yrityksen rahoituspäätökset. Niitä ainoastaan sivutaan kurssilla. Koska investoinnit ovat taloudellisilta vaikutuksiltaan pitkäaikaisia ja merkittäviä hankkeita, investointilaskelmien asiayhteydessä voidaan käydä läpi tärkeimmät päätöksentekoa tukevan laskelman piirteet. Lyhytvaikutteisten ja rutiininomaisten päätösten tueksi riittävät investointilaskelmaa yksinkertaisemmat laskelmat. Kurssilla käytettävät peruskäsitteet liittyvät tuloslaskelmaan ja taseeseen sekä rahoitusteoriaan. Vaikka kurssilla sivutaan myös osakemarkkinoiden toimintaa, niin osakesijoittaminen tai osakekurssien arvioiminen ei ole kurssin ydinasiaa. Kun yrityksen tehtävänä on kasvattaa omistajiensa varallisuutta, niin osakemarkkinat tarjoavat kuitenkin vertailukohdan, jonka kautta voidaan lähestyä liiketoiminnalliselle päätökselle asetettavaa kannattavuustavoitetta: paljonko voittoa pitäisi tehdä?

4 4 Vapaa rahavirta on tärkein yksittäinen käsite kurssilla. Siihen perustuu sekä investointiprojektin nettonykyarvon että yritysarvon laskeminen. Vapaa rahavirta kuvaa liiketoiminnasta syntyvää nettorahavirtaa (positiivisten ja negatiivisten rahavirtojen erotusta), joka voidaan käyttää yrityksen lainojen hoitoon, voitonjakoon yrityksen omistajille tai yrityksen myöhempiin investointeihin. Yllä on esitetty vapaan rahavirran yleiskäyttöinen peruskaava. Lähtökohtana on liikevoitto (EBIT), joka on tuloslaskelmassa tärkeä liiketoiminnan kannattavuutta kuvaava välitulos. Liikevoitosta vähennetään yritykselle määräytyvien tuloverojen osuus. Tämä tehdään tuloveroprosentin avulla. Tuloslaskelma laaditaan ns. suoriteperusteen mukaan, joten se ei suoraan kuvaa rahavirtaa (vaan suoriteperusteen mukaan määriteltyjen tuottoja ja kustannuksia. FCF-kaavan muut tekijät oikaisevat tuloslaskelman liikevoittoa lähemmäs liiketoiminnan synnyttämää nettorahavirtaa. Tarkkaavainen lukija saattaa muistaa tuotantotalouden peruskurssilta, että kaava muistuttaa ns. epäsuoraa rahavirtalaskelmaa. Liikevoittoa laskettaessa kustannuksina vähennetään myös poistot, mutta ne eivät aiheuta maksuja yritykselle. Maksuja syntyy vain niistä investointimenoista, joista poistot on johdettu. Nettokäyttöpääoman (NWC) kasvu oikaisee suoriteperusteisia tuottoja ja kustannuksia lähemmäs yrityksen saamia ja maksamia maksuja (eli rahavirtaa).

5 5 Peruskaava voidaan ryhmitellä kahteen osaan, joista toinen kuvaa liiketoiminnan jatkuvasti synnyttämiä rahavirtoja ja toinen investoinneista syntyviä kertaluontoisia rahavirtoja. Liikevoitto saadaan kun liiketoiminnan tuotoista (Revenues, myyntituotot) vähennetään tuottoja vastaavat liiketoiminnan kustannukset (Costs). Periaattessa poistot ovat yksi kustannuserä, mutta FCF-kaavassa ne on syytä hahmottaa erikseen. Tällöin huomataan, että ne esiintyvät kaavassa kahdesti: Koska poistot ovat verotuksessa vähennyskelpoinen erä, ne vähennetään liikevoittoa laskettaessa. Koska investointimenot aiheuttavat maksun (rahavirtaa), poistot lisätään verojen laskemisen (Tuloverot = EBIT veroprosentti) jälkeen takaisin. Loppujen lopuksi vapaassa rahavirrassa vaikuttavat investointimenot (CapEx) ja poistojen tuloveroja pienentävä osuus (Depreciation veroprosentti)

6 6 Aluksi tarkastellaan investointiprojektin aikaan saamia vapaita rahavirtoja. (Vasta 3. viikolla käsitellään yritysarvoa). Tyypillisesti investointi edellyttää suuren kertaluonteisen alkuinvestoinnin (negatiivinen rahavirta), josta yritys hyötyy useiden myöhempien vuosien aikana. Investointiprojektin taloudelliset vaikutukset on siis ajoitettava investoinnin elinkaaren vuosille. Alkuinvestointi ajoitetaan nykyhetkeen, jota laskentataulukossa edustaa sarake vuosi 0. Kun alkuinvestointi on toteutettu (tehdas rakennettu, toimipiste avattu), investointiprojekti alkaa synnyttää toistuvia myyntituottoja ja vastaavia kustannuksia. Ne ajoitetaan yleensä vuoden tarkkuudella siten, että ensimmäisen toimintavuoden (vuosi 1) rahavirta ajoittuu vuoden päähän laskelman nykyhetkestä, toisen vuoden rahavirta vuoden päähän siitä ja niin edelleen. Periaatteessa ajoitus voitaisiin tehdä tarkemmin, mutta tämän kurssin puitteissa sellaista ei käytetä. Alkuinvestointi ja investointimeno on syytä erottaa käsitteinä. Investointimeno (CapEx) on se osa alkuinvestointia (initial investment), josta voidaan tehdä verotuksessa hyväksyttäviä poistoja. Alkuinvestointiin voi sisältyä myös sellaisia menoja, jotka on verotuksessa vähennettävä syntyvuotenaan. Esimerkiksi erilaiset aineettomat kehitysmenot ovat yleensä tällaisia. Aineellisista investoinneista sitä vastoin tehdään yleensä poistoja, joten ne ovat tässä asiayhteydessä investointimenoja.

7 7 Arvio investoinnin vaikutuksista yrityksen vapaaseen rahavirtaan esitetään oheisen taulukon tapaan. Vasemmanpuoleisesta sarakkeesta on tunnistettavissa edellä esitetty FCF-kaava. FCF:n avulla selvitetään lopuksi investoinnin nettonykyarvo. Tähän muotoon laaditusta laskelmasta käytetään jatkossa nimitystä INVESTOINTILASKELMA. Liiketoiminnan kustannukset voidaan eritellä tuloslaskelmaformaateissa eri tavoin. Tilinpäätöksen tuloslaskelmassa tyypillisiä erittelyjä ovat Kululajeihin perustuva (ostot, henkilöstökulut, vuokrat, poistot) Päätoimintoihin perustuva (hankinta ja valmistus, myynti ja markkinointi, tutkimus ja kehitys, hallinto) Viralliset tuloslaskelmakaavat eivät vaadi muuttuvien ja kiinteiden kustannusten erittelyä. Suunnitteilla olevan investointiprojektin arvioimiseksi on kuitenkin hyödyllistä tunnistaa ne kustannukset, jotka muuttuvat jokseenkin myyntituottojen suhteessa ja ne kustannukset joihin myyntituottojen vaihtelu ei vaikuta. Lisäksi aiemmin mainitusta syystä poistot on syytä eritellä omalla rivillään. Taulukossa esiintyy myös välitulos Nettotulos (ilman velkaa) eli Unlevered Net Income. = EBIT (1-τ). Välituloksen laskeminen ei ole välttämätöntä vapaan rahavirran arvioimiseksi. Käsitettä käytetään kuitenkin myöhemmin kurssilla, ja se korostaa vapaan rahavirran laskukaavaan sisältyvää oletusta, että investointiprojekti tarkastellaan ilman sen vaikutusta yrityksen lainanottoon. Lainojen korkoja ei siis saa sisällyttää FCF-laskelmaan. Investoinnin rahoitus otetaan huomioon erikseen. Asiaan palataan myöhemmillä luennoilla.

8 8 Edellä kuvatun laskentataulukon taustalla on tarpeen käyttää aputaulukkoa, joka erittelee tarkemmin myyntituottoja ja kustannuksia. Myyntimäärät ja hinnat vaihtelevat investoinnin elinkaaren aikana. Elinkaaren alussa ja lopussa määrät ovat usein pienehköjä suhteessa huippuvuosiin. Toisilla tuotteilla myyntihinta laskee, kun uudempia kilpailevia tuotteita tulee markkinoille (hintaeroosio). Muuttuvien kustannusten osalta on syytä erotella ostohintojen tai palkkatason muutoksista aiheutuvat, yksikkökustannukseen vaikuttavat asiat ja myyntimäärän muutoksista aiheutuvat vaikutukset. Vaikka investointiprojektin tuotosta ei voisi suoraan mitata kappalemäärällä, on syytä tunnistaa myyntihinnan (p), myyntimäärän (q) ja yksikkökustannuksen (v) vaikutus katetuottoon: Katetuotto = (p-v) q Taulukossa tuotantokustannusten oletetaan olevan muuttuvia. Periaatteessa voisi olla myös kiinteitä tuotantokustannuksia. Samoin osa tuotannon ulkopuolisista kustannuksista voisi olla käyttäytymiseltään muuttuvia kustannuksia. Käsite Cost of Goods Sold (CoGS) viittaa myytyjä suoritteita vastaaviin sekä muuttuviin että kiinteisiin hankinnan ja valmistuksen kustannuksiin (lyhyemmin tuotantokustannuksiin). Käsitettä käytetään oppikirjassa ja yleensäkin englanninkielisessä materiaalissa. Kun myyntituotoista vähennetään CoGS saadaan Bruttokate (Gross Profit). Bruttokate määritellään siis eri tavalla kuin katetuotto. Toisinaan voidaan kuitenkin tehdä erityinen laskentaoletus, jonka mukaan kaikki tuotantokustannukset ovat muuttuvia eli kiinteitä tuotantokustannuksia ei ole. Tässä erityistapauksessa bruttokate ja katetuotto saavat saman numeroarvon.

9 9 Tuloslaskennan terminologiassa poistot tarkoittavat pitkävaikutteisesta menosta tilikaudelle jaksotettua osuutta. Pitkävaikutteiset menot tarkoittavat taas menoja, jotka aiheuttavat tuloja useana tilikautena. Kunkin tilikauden myyntituotoista vähennetään vain se osa pitkävaikutteisesta menosta, joka katsotaan käytetyksi kyseisten myyntituottojen aikaan saamiseksi. Tilinpäätöksiä säätelevissä normeissa on annettu tarkempia ohjeita poistojen tekemiseksi. Samoin verolainsäädännössä on omia määräyksiään. Ne eivät kuitenkaan kuulu kurssin sisältöön. Kurssin puitteissa sovelletaan lähinnä tasapoistoa, joka saadaan kun investointimeno jaetaan investoinnin arvioidulla vaikutusajalla (elinkaaren pituudella). Luennoille orientoivassa materiaalissa pitkävaikutteisena menona on myös maaalue (tai tontti). Se on kuitenkin ns. kulumatonta käyttöomaisuutta, josta ei tehdä poistoja. Tällaisen omaisuuden myyntitulosta vähennetään koko hankintahinta silloin, kun omaisuudesta luovutaan. Verovaikutus ajoittuu silloin omaisuuden myyntihetkeen. Myöskään yrityksen omistamista arvopapereista ei tehdä poistoja. Omaisuuden tilinpäätösarvoon voidaan tehdä myös erityinen arvonalentaminen, johon englanninkielessä viitataan mm. termillä amortization. Esimerkiksi termi EBITDA tarkoittaa Earnings Before Interest, Taxes, Depreciation, and Amortization; suomeksi tulose ennen korkoja, veroja, poistoja ja arvonalentumisia. Kurssin puitteissa termien amortization ja depreciation eroa ei käsitellä.

10 10 Tuloverojen määrä saadaan investointilaskelmassa kertomalla liikevoitto yrityksen marginaaliveroprosentilla (τ). Jos liikevoitto on negatiivinen, kuten taulukossa vuosina 0 ja 1, niin veroilla on laskelmassa positiivinen rahavirtavaikutus (+800 ja +240). Taustalla on oletus siitä, että investoinnista aiheutuva tappio vähentää yrityksen muussa toiminnassa samana vuonna syntyvää voittoa eli toisin sanoen vähentää yrityksen tuloveroja kokonaisuutena. Käytännössä oletus ei aina pidä kirjaimellisesti paikkansa, mutta se tekee laskutoimituksista suoraviivaisempia. Investointilaskelman laadinnan tärkein tavoite on arvioida tarvittavaa alkuinvestointia ja sen vaikutuksia liiketoiminnan tuottoihin ja kustannuksiin. Investointilaskelman laatijan pääasiallinen tehtävä ei ole tehdä erityisiä oletuksia yrityksen verotuksesta. Tämän vuoksi verojen tai niihin vaikuttavien poistojen laskemisessa käytetään kaavamaisia laskentaoletuksia. Käytännössäkin valmisteltavan investointiprojektin halutaan olevaan itsessään kannattava ilman mitään vero- tai poistokikkailuja. Investointiprojekteja valmistellaan yrityksen eri yksiköissä ja organisaatiotasoilla, mutta verosuunnittelu ja rahoitus ovat yleensä yritystasolla tehtäviä päätöksiä.

11 11 Nettokäyttöpääoma on taselaskelman termein määriteltynä lyhytaikaisten varojen (Current Assets) ja lyhytaikaisten velkojen (Current Liabilities) erotus. Investointilaskelman kannalta tärkeimmät lyhytaikaisten varojen erät ovat vaihtoomaisuus (Inventory), myyntisaamiset (Receivables) ja päivittäisen toiminnan pyörittämisessä tarvittavat käteisvarat (Cash). Tärkein lyhytaikaisten velkojen erä on ostovelat (Payables). Nettokäyttöpääoma = Myyntisaamiset + Käteisvarat + Vaihto-omaisuus Ostovelat Yrityksellä voi siis käteisvarojen lisäksi olla rahavaroja, jotka se voisi jakaa omistajilleen tai sijoittaa uudelleen ilman, että se millään tavalla häiritsee nykyistä päivittäistä toimintaa. Nämä rahavarat eivät kuulu vapaan rahavirran nettokäyttöpääomaan. Rahavarojen erottelua ei voi päätellä suoraan taseen tiedoista. Erottelua ei myöskään tarvitse tehdä laskutehtävissä eli, jos nettokäyttöpääomaan pitää laskea käteisvaroja, niin tämä on tehtävässä ohjeistettu.

12 12 Nettokäyttöpääoma (NWC, Net Working Capital) liittyy säännöllisen liiketoiminnan aiheuttamaan rahoitustarpeeseen, joka taas johtuu siitä, että yrityksen on yleensä ensin maksettava hankkimistaan resursseista ja vasta myöhemmin yritys saa näillä resursseilla tuotetuista ja asiakkaille toimitetuista suoritteista maksuja. Tuloslaskelma laaditaan ns. suoriteperusteen mukaan: Myyntituotot lasketaan asiakkaille tehtyjen toimitusten arvon mukaan ( * 2) ja kustannukset ovat toimituksia vastaavat kustannukset ( *1). Voitto ei kerro suoraan paljonko yrityksen rahavarat ovat kasvaneet. Yritys ostaa vuoden aikana tölkkiä. Viimeisin erä on tullut marraskuun alussa (seuraava tule ensi vuoden tammikuun alussa) ja se on maksettu marraskuun puolivälissä. Ostoista on siis maksettu * 1. Kun asiakkailla on kuukausi maksuaikaa, eivät asiakkaat ole maksaneet joulukuun toimituksista. Maksuja on tullut 11/12 * * 2 = [ ] Nettokäyttöpääoma selittää voiton ja liiketoiminnan rahavirran eroa (36 28 = 8). Vuoden lopussa asiakkaat ovat velkaa kuukauden toimitukset eli myyntisaamiset asiakkailta ovat 3000 * 2 = 6 [k ]. Varastossa eli vaihto-omaisuudessa on 2000 tölkin puskurivarasto, jonka hankinta-arvo on 2000 * 1 = 2 [k ]. Koska vuoden viimeisin hankintaerä on maksettu ei yritys ole velkaa toimittajilleen eli ostovelat = 0. Käyttöpääoma = Myyntisaamiset + Vaihto-omaisuus Ostovelat = = 8 Jos vuoden alussa ei käyttöpääomaa ollut sitoutunut toimintaan, on käyttöpääoman kasvu vuoden aikana myös 8 k

13 13 Investointilaskelmaan tarvitaan vuoden aikana tapahtuva nettokäyttöpääoman kasvu (Increases in NWC). Ensin on arvioitava, paljonko investointi sitoo käyttöpääomaa kunkin vuoden lopussa. Yksinkertaisin tapa arvioida sitoutunutta käyttöpääomaa on olettaa käyttöpääoman ja myyntituottojen suhde vakioksi ja laskea tuo suhdeluku yrityksen tiedoista. Tyypillisesti arviointi tehdään kuitenkin käyttöpääomaerittäin ja arviointioletukset kytkevät sitoutuneen rahamäärän suoraan joko myyntiin tai myynnin aiheuttamiin kustannuksiin. Nettokäyttöpääoman muutoksen laskemiseen on käytännöllistä laatia aputaulukko. Taulukossa 3 vuoden lopun myyntisaamisten oletetaan olevan 8 % vuoden myyntituotoista, vaihto-omaisuuden eli varastojen 4 % tuotantokustannuksista ja ostovelkojen 10 % tuotantokustannuksista (CoGS). Prosenttiluvut heijastavat käyttöpääomaerien kiertoaikaa. Nettokäyttöpääoman kasvu saadaan lopuksi vähentämällä kunkin vuoden lopun käyttöpääomasta edellisen vuoden lopun käyttöpääoma. Jos erotus on jonain vuonna negatiivinen luku, niin käyttöpääomaa on vapautunut. Vaikka investoinnin elinkaari on 4 vuotta, niin nettokäyttöpääoman kasvun vaikutuksen takia investointilaskelmaan tulee vielä yksi vuosi. Nykyhetkellä ja viimeistä elinkaaren vuotta seuraavan vuoden lopussa (vuosi 5) sitoutunut käyttöpääoma on nolla. (NWC 0 = 0 ja NWC 5 = 0). Tästä seuraa, että rivin Nettokäyttöpääoman kasvu summa on nolla ( = 0).

14 14 Investointilaskelman lopussa vapaan rahavirrat diskontataan nykyhetkeen. Toisin sanoen rahan aika-arvo otetaan huomioon. Rahan aika-arvoa kannattaa lähestyä tarkastelemalla ensin yllä kuvattua lainaa. Paljonko velallisen on maksettava laina-ajan päättyessä. Koska laina ja sille kertyneet korot maksetaan kerralla pois laina-ajan päättyessä, niin vuosittain erääntynyt korko lisätään lainapääomaan. Kahden vuoden kuluttua maksettava summa sisältää lainan takaisinmaksun ja lainanantajan vaatiman tuoton (korot). Samaa asiaa voisi havainnollistaa myös kahden vuoden määräaikaistalletuksella. Tässä tapauksessa tallettaja saa kahden vuoden kuluttua talletuksen korkoineen. (Talletuksen voi ymmärtää lainana, jonka pankki tai muu rahoituslaitos ottaa tallettajalta.) Orientoivassa materiaalissa käytettiin vastaavana esimerkkinä sijoitusta maaalueisiin. Esimerkissä ei ollut lainanantajaa, vaan sijoitukselle odotettu tuottoprosentti johdettiin maa-alueiden keskimääräisestä arvonnoususta. Samaa tekniikkaa voidaan siis soveltaa eri tilanteisiin. Symboli r viittaa kyseisessä käyttötilanteessa sovellettavaan pääoman vaihtoehtoiskustannukseen.

15 15 Edellisessä esimerkissä kuvattiin, paljonko lainasta on maksettava korkoineen kahden vuoden kuluttua. Laina voidaan esittää myös velkakirjan muodossa: Velallinen sitoutuu maksamaan kahden vuoden kuluttua tämän velkakirjan haltijalle. Velallinen antaa tämän velkakirjan tänään lainanantajalle ja saa vastineeksi lainaa. Näihin lukuihin sisältyy myös tieto siitä, että velkaan liittyvä korko on 5 % vuodessa. Yksinkertainen joukkolaina toimii samalla periaatteella, mutta joukkolainan liikkeelle laskija myy velkakirjoja sijoittajille. Joukkolainalla voi olla nimellinen tuottoprosentti, mutta loppujen lopuksi sijoittaja arvioi velkakirjan hintaa pääoman vaihtoehtoiskustannuksen kautta. Toisin sanoen hän vertaa sijoitusta joukkolainaan ja sijoitusta riskiltään vastaavaan parhaaseen vaihtoehtoiseen sijoituskohteeseen.

16 16 Sijoittaja vaihtoehto velkakirjan ostamiselle on sijoittaa summa X kahdeksi vuodeksi 2 %:n vuotuisella tuotolla. Koska velkakirjasta saa kahden vuoden kuluttua, niin vaihtoehtoisen sijoituksen pitää tuottaa sama summa. Toisin sanoen saadaan yhtälö = X (1+0.02) 2 Yhtälöstä ratkaistaan X = , joka on myös velkakirjan käypä hinta tänään (X=P). Molemmat vaihtoehdot ovat nyt identtisiä: :n panostus tänään antaa sijoittajalle kahden vuoden kuluttua. Yleistetään tehty päättely: Aiemmin esitettiin kaava FV = C 0 (1+r) n. Tuolloin C 0 oli tunnettu ja FV laskettiin. Joukkolainan hinnoittelussa tilanne on toisinpäin: nykyhetkellä sijoitettava summa C 0 on tuntematon (X) P 0 ja FV tarkoittaa summaa jonka sijoituksen odotetaan tuovan haltijalleen n vuoden kuluttua eli C n. Toisin sanottuna saadaan yhtälö: C n = X (1+r) n, jossa X on C n :n nykyarvo (PV, Present Value) Tulevaisuuteen sijoittuvan rahavirran nykyarvo saadaan kaavalla: PV[C n ] = C n (1+r) -n = C n / (1+r) n

17 Nykyarvon avulla eri aikoina tapahtuvat tulot ja menot saadaan vertailukelpoisiksi eli ns. rahan aika-arvo (time value of money) otetaan huomioon. Hyvin lyhytvaikutteisessa päätöksessä taloudelliset hyödyt ja kustannukset (tulot ja menot) ajoittuvat lähelle toisiaan eikä rahan aika-arvolla ole ratkaisevaa merkitystä. Päätössääntö voisi olla yksinkertaisesti: päätös on liiketaloudellisesti kannattava jos hyödyt > kustannukset. Investointipäätökset ovat määritelmällisesti pitkävaikutteisia joten päätössääntöön on otettava mukaan rahan aika-arvo: Päätös on liiketaloudellisesti kannattava jos PV[hyödyt] > PV[kustannukset] eli PV[hyödyt] - PV[kustannuksett] > 0 Päätökset taloudelliset vaikutukset on ajoitettava ja muunnettava nykyarvoon. Annetussa esimerkissä velkakirjan taloudellisten vaikutusten yhteenlasketut nykyarvot ovat ( ) + ( ) = (. ) = Toisin sanottuna tämän investoinnin nettonykyarvo (NPV, Net Present Value) on negatiivinen eli hyödyt eivät kata kustannuksia. Kuvattu investointi ei ole kannattava. 17

18 18 Pääoman vaihtoehtoiskustannus kertoo investoinnin tavoitteellisen tuottoodotuksen, joka on sidoksissa investointikohteen riskiin. Rahaa tarvitsevan näkökulmasta on luontevaa puhua pääoman kustannuksesta, esim. millä korolla yritys saa lainaa. Rahaa antavan näkökulmasta on luontevaa puhua tuottoodotuksesta, esim. millaisen kompensaation lainanantaja haluaa. Pohjimmiltaan kyse on samasta asiasta. Toimivat pääomamarkkinat, kuten arvopaperimarkkinat, tarjoavat tietoa erilaisten investointien tuotto-odotuksen (pääoman vaihtoehtoiskustannuksen) määrittelyyn. Toimivilla markkinoilla käydään arvopapereilla säännöllistä vaihdantaa, jolloin useiden ostajien ja myyjien näkemykset kohtaavat tosiasiallisessa kaupankäyntitilanteessa. Markkinahinta edustaa parasta näkemystä arvopaperin tämän hetken arvosta. Arvopaperimarkkinoita (kauppapaikkoja) on lukuisia, mutta jos kaupankäynti eri markkinapaikoilla on mahdollista, niin hinnat hakeutuvat kohti kysynnän ja tarjonnan mukaista tasapainotilaa. Normaaleilla, kilpailullisilla arvopaperimarkkinoilla arbitraasin (eri markkinapaikoilla olevien hintaerojen olemassaolon hyödyntäminen) mahdollisuudet ovat hyvin lyhytikäisiä. Laskentaperiaatteiden perustelussa voidaan olettaa, että tällaisia mahdollisuuksia ei ole. Myös osakkeenomistajilla on odotuksia sijoituksen tuotosta, vaikka yritys ei olekaan sitoutunut koron tai lyhennyksen tapaisiin säännöllisiin maksuihin osakkeenomistajille.

19 19

20 20

21 21

22 22