TU-C1030 Luento JK

Transkriptio

1 Kurssin perusosan luennot sijoittuvta opetusperiodiin III ja ne muodostavat kokonaisuuden. Käsitteiden sisältöä ja käyttöä syvennetään asteittain. Sen vuoksi on välttämätöntä, että asiat opiskellaan annetussa järjestyksessä. Alusta alkaen on myös ymmärrettävä, että käsitteet muodostavat systeemisen kokonaisuuden. Yksittäisten kaavojen muistamisesta ei ole juurikaan hyötyä, mikäli kokonaisuus jossa niitä käytetään jää hämäräksi. Tämän ongelman minimoiseksi kuhunkin teemaan (1-5) liittyvän opiskelutyön on suunniteltu etenevän seuraavasti: Käy läpi luennolle orientoiva materiaali ennen luentoa Osallistu luennolle tai tutustu luennon jälkeen julkaistavaan luentomateriaaliin Tee harjoitustehtävä MyCoursesissa (omatoiminen työskentely + laskuharjoitusryhmistä saatava tuki) Ensimmäiset kaksi luentoa keskittyvät investointilaskelman laatimisen perusteisiin. Vapaa rahavirta (Free Cash Flow) ja investoinnin nettonykyarvo (Net Present Value) ovat tärkeimmät käsitteet. Vapaan rahavirran määrittelyyn liittyy muitakin käsitteitä, joilla on yhteys tilinpäätöslaskelmien (tuloslaskelma, tase, rahoituslaskelma) peruskäsitteisiin. Nettonykyarvo perustuu puolestaan rahavirran diskonttaamisen laskutekniikkaan (Discounted Cash Flow technique). 1

2 Verkko-oppitunnin alku havainnollisti taloudellista päätöstä pelkistetysti rahan sijoittamisen avulla. Jonna Jokamies sijoitti 100 k ja odotti sijoituksensa arvon nousevan 5 % vuodessa. Kahden vuoden kuluttua sijoituksen arvon pitäisi odotusten mukaan olla = ( ) ( ) 100 k. = ( ) k. Kun merkitään, että sijoitettava summa on PV 0, sijoitusaika on n vuotta, sijoituksen odotettu arvonnousu vuodessa on r [%] ja sijoituskohteen arvo sijoitusajan lopussa on C n, saadaan yhtälö = (1+ ). Jos C n:n arvosta tehdään oletus, voidaan yhtälöstä taas ratkaista sitä vastaava = / 1. Jos sijoittaja uskoo sijoitusajan lopussa saavansa C n ja r kuvaa hänen tuotto-odotustaan, sijoittaja voi pohtia, paljonko sijoituksesta kannattaisi nyt maksaa. Tällöin yhtälö kirjoitetaan muotoon = (1+ ) Tämä on diskontatun rahavirran (Discounted Cash Flow, DCF) periaatetta kuvaava yleinen kaava, joka kuvaa miten lasketaan pistemäisen, n vuoden kuluttua nykyhetkestä syntyvän rahavirran (Cn) nykyarvo (Present Value, PV). Sijoituksen tuotto-odotus (r) määräytyy riskiltään vastaavien vaihtoehtoisten sijoitusten tuoton perusteella. Verkko-oppitunnin esimerkissä tehtiin oletus, mikä olisi MM Oy:n osakkeen arvo kahden vuoden kuluttua (C 2). Jonna arvioi hintaa, jolla hän ostaisi osakkeen, käyttäen 5 %:n tuotto-odotusta. Jos MM Oy:n liiketoiminnassa olisi Jonnan mielestä suurempi riski kuin suorassa sijoituksessa maa-alueisiin, hänen pitäisi nostaa tuotto-odotusta. Kaavasta nähdään, että r:n arvon kasvaessa PV pienenee, joten Jonna maksaisi osakkeesta tänään vähemmän kuin 5 %:n tuotto-odotuksella. Ajatellaan, että MM Oy kerää rahoitusta osakeannilla eli myymällä uusia osakkeita. Sijoittajan tuotto-odotus heijastuu siihen, paljonko yritys saa rahaa myymästään osakkeesta. Niinpä sijoittajan tuotto-odotus on yrityksen näkökulmasta pääoman kustannus ( hinta jonka yritys maksaa saamastaan rahoituksesta). 2

3 Vaikka diskonttauskaavaa voi käyttää osakkeen käyvän hinnan arvioimiseen, niin kauppahinta ei ole laskutoimituksen tulos. Ostajalla ja myyjällä on omat näkemyksensä ja todellinen hinta selviää, jos osapuolet pääsevät yhteisymmärrykseen. Esimerkiksi MM Oy:n tapauksessa Matilla ja Maijalla oli Jonnaa enemmän tietoa osakkeen arvon perustasta ja sijoituskohteeseen liittyvästä riskistä, koska Matti ja Maija olivat mukana MM Oy:n toiminnassa. Kun yrityksen osakkeella käydään aktiivista kauppaa arvopaperimarkkinoilla, niin useat myyjät ja ostajat tekevät päivittäin julkisia tarjouksia osakkeesta. Tällaisen tiedon perusteella yritystä huonosti tunteva harrastelijasijoittajakin saa käsityksen osakkeen kulloisestakin käyvästä hinnasta. Diskonttauksen periaate on alun perin kehitetty velkakirjojen arvostamiseen. Esimerkiksi valtiot laskevat liikkeelle joukkovelkakirjalainoja (bond), joilla ne keräävät rahoitusta. Yksinkertaisimmillaan valtio lupaa, että velkakirjan haltija saa kahden vuoden kuluttua nykyhetkestä eli velkakirjan liikkeellelaskusta rahasumman (10400 =C 2). Jos valtion luottoluokitus on erinomainen, niin velkakirjan ostaja voi luottaa siihen, että valtio pitää velkakirjassa antamansa lupauksen. Toisin sanoen velka on käytännössä riskitön. Rahoitusmarkkinoilla toteutuneiden vastaavien velkakirjojen kauppahintojen perusteella saadaan luotettava arvio kahden vuoden riskittömän sijoituksen tuotosta (2 %), joten sitä voidaan käyttää diskonttauskorkona (r). Kaavan mukaan velkakirjan nykyarvoksi tulee 9996,16. Tätä voi pitää hyvänä arviona velkakirjan markkinahinnalle, koska kaikkien markkinoilla toimivien asiantuntijoiden tiedossa on valtion luottoluokitus ja markkinoilla vaihdettavien riskittömien velkakirjojen tuotto-odotus. Samoilla lähtötiedoilla eri asiantuntijat päätyvät samaan arvioon. Osakkeen, velkakirjan tai muun sijoituskohteen arvostus tapahtuu vertaamalla (tavalla tai toisella) sijoituskohdetta mahdollisimman samanlaiseen tunnettuun sijoituskohteeseen. Tässä velkakirjaa verrattiin riskittömään sijoitukseen. Jos kahta sijoituskohdetta pidetään samanarvoisina, niin molemmat tuovat haltijalleen saman hyödyn. Kun joukkovelkakirjan ostaminen hinnalla P ja riskitön sijoitus X kahdeksi vuodeksi ovat samanarvoisia, niin molemmat antavat kahden vuoden kuluttua saman rahasumman: X(1+r) 2 = = P(1+r) 2. Niinpä = ( ) = 9996,16 3

4 Kurssin pääasia ei varsinaisesti ole arvopaperisijoittaminen. Sijoittaminen osakkeisiin tai yksinkertaisiin velkakirjoihin ovat kuitenkin hyviä asiayhteyksiä esimerkeille, jotka havainnollistavat jotakin yleistä ja siten myös liiketaloudellisiin laskelmiin sovellettavaa periaatetta. Velkakirja oli konkreettinen esimerkki diskonttaamisesta. Kurssilla keskitytään yrityksissä tehtäviin liiketoiminnallisiin päätöksiin, erityisesti investointeihin. Liiketoiminnallisilla päätöksillä vaikutetaan niihin prosesseihin, joilla yritys luo arvoa nykyisille ja potentiaalisille asiakkailleen. Yrityksen talouteen liittyviä päätöksiä ovat myös yrityksen rahoituspäätökset. Niitä ainoastaan sivutaan kurssilla. Koska investoinnit ovat taloudellisilta vaikutuksiltaan pitkäaikaisia ja merkittäviä hankkeita, investointilaskelmien asiayhteydessä voidaan käydä läpi tärkeimmät liiketoiminnan päätöksentekoa tukevan laskelman piirteet. Lyhytvaikutteisten ja rutiininomaisten päätösten tueksi riittävät investointilaskelmaa yksinkertaisemmat laskelmat. Lyhytvaikutteinen tarkoittaa tässä asiayhteydessä päätöstä, jonka vaikutukset näkyvät yhden vuoden aikana. Lyhytvaikutteisessa päätöksessä rahavirtojen diskonttaaminen ei ole välttämätöntä. Verkko-oppitunnin esimerkki (MM Oy) havainnollisti liiketoimien kannattavuuden (maakauppa) ja yrityksen osakkeen arvon välistä yhteyttä. Maakaupan toteuttamiseksi ympärille perustettiin kokonaan osakepääomalla rahoitettu yritys. Kun omistajat päättivät lopettaa yrityksen, niin yrityksen omaisuuden myymisestä syntyvä rahavirta tuloverojen maksun jälkeen kuului sen vuoksi kokonaisuudessaan yrityksen omistajille heidän hallussaan olevien osakkeiden lukumäärän suhteessa. Jos yritystä olisi rahoitettu myös lainalla, olisivat lainan takaisinmaksusta ja koroista syntyvät menot vähentäneet omistajille jäävää rahasummaa. Tätä tapausta käsitellään verkkoluennolla 3. 4

5 Yleisessä tapauksessa yritys tekee jatkuvasti erilaisia liiketoiminnallisia päätöksiä, joiden taloudellinen vaikutusaika vaihtelee. Yrityksen elinikä ei ole myöskään ennalta päätetty tai edes arvattava asia. Toimeenpantavat investoinnit aiheuttavat menoja tänään mutta synnyttävät tuloja myöhemmin. Nykyiset liiketoiminnan tulot ja juoksevat menot ovat seurausta aiemmin tehdyistä investoinneista. Niinpä yrityksen rahavirtoja tarkasteltaessa erotetaan nykyisen liiketoiminnan rahavirta ja tulevaan liiketoimintaan liittyvä investointien rahavirta. Niiden yhteisvaikutus on ns. vapaa rahavirta. Määrätyltä ajanjaksolta (tyypillisesti vuosi) laskettu vapaa rahavirta kuvaa liiketoiminnasta ja sen edellyttämistä investoinneista syntyvää nettorahavirtaa (positiivisten ja negatiivisten rahavirtojen erotusta), joka voidaan käyttää yrityksen lainojen hoitoon, voitonjakoon yrityksen omistajille tai jättää säästöön myöhemmin tehtäviä investointeja varten. Laskentakauden vapaa rahavirta voi olla myös negatiivinen. Se ei ole ongelma, jos aiempina kausina yritykselle kertyneet rahavarat kattavat rahoitusvajeen (alijäämän). Yritys pystyy tässäkin tapauksessa hoitamaan lainansa ja jakamaan jopa voittoa omistajille. Vaihtoehtoisesti yritys voi kattaa alijäämän nostamalla uusia lainoja tai keräämällä uusia suoria sijoituksia omistajilta. Tilinpäätöslaskelmiin kuuluvassa rahoituslaskelmassa tehdään hyvin samanlainen erittely liiketoiminnan, investointien ja rahoituksen rahavirtoihin. (Rahoituslaskelma on yksinkertaisessa muodossa esitetty kurssilla Tuotantotalous 1). Päätöksentekoa tukevissa suunnittelulaskelmissa vapaaseen rahavirtaan ei kuitenkaan lueta korkoja. Perusajatuksena on se, että ensin selvitetään liiketoiminnallisen päätöksen kannattavuus ja vasta sen jälkeen pohditaan, millaisia rahoitusjärjestelyjä tarvitaan. Investointipäätös ja rahoituspäätös käsitellään siis erikseen. Kuvittele esimerkiksi, että suunnittelet ostavasi jonkin pörssiyrityksen osakkeita. Osakkeen arvon kehittymiseen ei vaikuta millään tavalla se, käytätkö sijoituksen rahoittamiseen opintotukea, pyydätkö rahat mummolta ja vaarilta vai otatko lainaa. (Toki rahaa on jostain löydyttävä ja rahoitusmuoto vaikuttaa ottamaasi riskiin.) 5

6 Vapaa rahavirta on tärkein yksittäinen käsite kurssilla. Yllä on esitetty vapaan rahavirran yleiskäyttöinen peruskaava. Lähtökohtana on liikevoitto (EBIT), joka on tuloslaskelmassa liiketoiminnan kannattavuutta kuvaava välitulos. Liikevoitto on asiakkailta saatujen myyntituottojen (yleisemmin liiketoiminnan tuottojen) ja liiketoiminnan kustannusten erotus. Liikevoitosta vähennetään yritykselle määräytyvien tuloverojen osuus. Tämä tehdään tuloveroprosentin avulla. Tarkalleen ottaen laskelmassa pitäisi käyttää marginaaliveroprosenttia, mutta koska suomalaisessa yhteisöverotuksessa ei ole progressiivista veroasteikkoa, käytetään kurssin perusosan laskutehtävissä yhteisöveroprosenttia (20 %). Muutenkin laskutehtävissä sovellettava veroprosentti on annettu. Tuloslaskelma laaditaan ns. suoriteperusteen mukaan, joten se ei suoraan kuvaa rahavirtaa vaan suoriteperusteen mukaan määriteltyjä tuottoja ja kustannuksia. FCF-kaavan muut tekijät oikaisevat tuloslaskelman liikevoittoa lähemmäs liiketoiminnan synnyttämää nettorahavirtaa. Liikevoittoa laskettaessa kustannuksina vähennetään myös poistot, mutta ne eivät aiheuta maksuja yritykselle. Maksuja syntyy investointimenoista, joista poistot on johdettu. Tämän vuoksi kaavassa lisätään poistot ja vähennetään investointimenot. Nettokäyttöpääoman (NWC) kasvu oikaisee suoriteperusteisia tuottoja ja kustannuksia lähemmäs yrityksen saamia ja maksamia maksuja (eli rahavirtaa). Näitä oikaisuja käsitellään tarkemmin jäljempänä. On tarpeen tietää, että englanninkielisen termin sanasta sanaan kääntäminen ei aina tuota oikeaa suomenkielistä termiä. Esimerkiksi Capital on pääoma ja Expenditures on menot tai kustannukset. Investointimeno kuvaa kuitenkin asiaa paremmin. Pääoman kustannus (cost of capital) liittyy taas diskonttaamisessa käytettävään sijoituksen tuotto-odotukseen eli diskonttauskorkoon r. Vastaavasti oppikirjan luvun 8 otsikon kantasana (Capital Budget) on suomeksi Investointibudjetti. Jatkossa esitellään termit oma pääoma ja vieras pääoma, jotka viittaavat yrityksen rahoitusrakenteeseen. Capital Budgeting ei käsittele näitä asioita vaan lähinnä investointien kannattavuuden arviointia. 6

7 Tarkkaavainen lukija saattaa muistaa kurssilta Tuotantotalous 1, että FCF-kaava muistuttaa ns. epäsuoraa rahavirtalaskelmaa. Kun kaavan termejä hieman järjestellään, niin liiketoiminnan rahavirtaa ja investointien rahavirtaa kuvaavat osat saadaan paremmin näkyviin. Ensin liikevoitto (EBIT) on purettu osatekijöihin: Revenues (Myyntituotot), Costs (liiketoiminnan kustannukset) ja Depreciation (Poistot). Periaattessa poistot ovat yksi kustannuserä, mutta FCFkaavassa ne on syytä hahmottaa erikseen. Tällöin huomataan selvemmin, että poistot vaikuttavat FCF-kaavassa kahdesti. Koska poistot ovat verotuksessa vähennyskelpoinen erä, ne vähennetään liikevoittoa laskettaessa. EBIT (1-τ) sisältää siten termin Deprecia on (1-τ) = Deprecia on + Depreciation τ Poistot ovat aiemmin tehdyistä investoinneista johdettu laskennallinen erä. Koska poistot eivät aiheuta rahavirtaa, ne lisätään verojen laskemisen jälkeen takaisin: +Depreciation Loppujen lopuksi jäljelle jää vain termi + Depreciation τ Laskentakauden vapaassa rahavirrassa vaikuttavat uusien investointien investointimenot (CapEx) ja aiemmista investoinneista tehtyjen poistojen tuloveroja pienentävä osuus (Depreciation veroprosentti) FCF-kaavaa voidaan soveltaa erilaisissa liiketoiminnan päätöstilanteissa. Seuraavaksi tarkastellaan kaavan soveltamista yksittäisestä investointiprojektista tehtävän päätöksen tueksi laadittavassa investointilaskelmassa. Toinen FCF-kaavan keskeinen sovelluskohde on yritysarvon laskeminen (arvioiminen). Sen erityispiirteisiin palataan luennolla 3. On kuitenkin tärkeää huomata, että vaikka kaava on sama, sitä sovelletaan tässä sovelluskohteessa hieman eri tavalla kuin investointilaskelmassa. 7

8 Investointilaskelma Vuosi Ennakoitu tulosvaikutus [k ] (Incremental Earnings Forecast) Myyntituotot Muuttuvat kustannukset Katetuotto Kiinteät kustannukset Poistot Liikevoitto (EBIT) Tuloverot (20 % liikevoitosta) Nettotulos (ilman velkaa) Vapaa rahavirta [k ] (Free Cash Flow) + Poistot Investoin meno Ne okäy öpääoman kasvu Vapaa rahavirta Diskonttauskerroin (10%) 1 0, , , , , Nykyarvo NETTONYKYARVO (NPV) Investointilaskelma on käytännöllisintä laatia taulukkolaskentaohjelmalla. Taulukon sarakkeet kuvaavat investoinnin taloudellista vaikutusaikaa (esimerkissä vuodet 0...5). Investoinnin tyypin mukaan vaikutusaika voi vaihdella muutamasta vuodesta kymmeniin vuosiin, mutta periaatteessa yksittäisen investointiprojektin vaikutusaika aina on äärellinen luku. Taulukon rivit vastaavat vapaan rahavirran eriä. Ensin arvioidaan kunkin vuoden vapaa rahavirta ja lopuksi rahavirrat diskontataan nykyarvoon. Nykyarvojen summa eli nettonykyarvo on investoinnin kannattavuuden tunnusluku. Alkuinvestointi ajoitetaan nykyhetkeen, jota taulukossa edustaa sarake vuosi 0. Kun alkuinvestointi on toteutettu (tehdas rakennettu, toimipiste avattu), investointiprojekti alkaa synnyttää toistuvia myyntituottoja ja kustannuksia. Ne ajoitetaan yleensä vuoden tarkkuudella siten, että ensimmäisen toimintavuoden (vuosi 1) rahavirta ajoittuu vuoden päähän laskelman nykyhetkestä, toisen vuoden rahavirta vuoden päähän siitä ja niin edelleen. Ajoitus voitaisiin tehdä tarkemminkin, mutta tämän kurssin puitteissa sellaista ei käytetä. Esimerkkitaulukossa jokaisen lukuarvon etumerkki, kuvaa erän vaikutusta vapaaseen rahavirtaan. Tuotot edustavat positiivista rahavirtaa, joten etumerkkiä ei ole. Kustannukset ja investointimeno ovat taas negatiivista rahavirtaa, eli etumerkki on miinus. Kuten edellä jo todettiin, poistot esiintyvät laskelmassa kahdessa paikassa: ennen EBIT:ä etumerkki on miinus mutta EBIT:n jälkeen plus. Investoinnin elinkaaren aikana nettokäyttöpääoma yleensä aluksi kasvaa ja lopuksi pienenee, joten eri vuosien arvoilla voi olla eri etumerkki. 8

9 Tuloverojen määrä saadaan investointilaskelmassa kertomalla liikevoitto yrityksen marginaaliveroprosentilla (τ). Todellisuudessa yrityksen verotettavan tuloksen laskeminen ei ole näin suoraviivaista, mutta verotuksessakin pohjana on yrityksen tilinpäätöksen tuloslaskelma. Tuloslaskelman liikevoiton käyttäminen tuloverojen arvioinnissa on siten looginen ja pragmaattinen ratkaisu. Jos liikevoitto on negatiivinen, kuten taulukossa vuosina 0 ja 1, niin veroilla on laskelmassa positiivinen rahavirtavaikutus (+800 ja +240). Taustalla on oletus siitä, että investoinnista aiheutuva tappio vähentää yrityksen muussa toiminnassa samana vuonna syntyvää voittoa eli toisin sanoen vähentää yrityksen tuloveroja kokonaisuutena. Käytännössä oletus ei aina pidä kirjaimellisesti paikkansa, mutta se tekee laskutoimituksista suoraviivaisempia. Investointilaskelman laadinnan tärkein tavoite on arvioida tarvittavaa alkuinvestointia ja sen vaikutuksia liiketoiminnan tuottoihin ja kustannuksiin. Investointilaskelman laatijan pääasiallinen tehtävä ei ole tehdä erityisiä oletuksia yrityksen verotuksesta. Tämän vuoksi verojen tai niihin vaikuttavien poistojen laskemisessa käytetään kaavamaisia laskentaoletuksia. Käytännössäkin valmisteltavan investointiprojektin halutaan olevaan itsessään kannattava ilman mitään vero- tai poistokikkailuja. Investointiprojekteja valmistellaan yrityksen eri yksiköissä ja organisaatiotasoilla, mutta verosuunnittelu ja rahoitus ovat yleensä yritystasolla tehtäviä päätöksiä. Taulukossa on välitulos Nettotulos (ilman velkaa) eli Unlevered Net Income. = EBIT (1-τ). Sen laskeminen ei ole välttämätöntä. Käsitettä käytetään kuitenkin myöhemmin kurssilla, ja se korostaa laskukaavaan sisältyvää oletusta, että investointiprojektia tarkastellaan ilman sen vaikutusta yrityksen lainanottoon. Lainojen korkoja ei siis saa sisällyttää FCF-laskelmaan. Investoinnin rahoitus otetaan huomioon erikseen. Asiaan palataan myöhemmillä luennoilla. 9

10 Tyypillisesti investointiprojekti aiheuttaa aluksi suuren kertaluonteisen alkuinvestoinnin (negatiivinen vapaa rahavirta), josta yritys hyötyy useiden myöhempien vuosien aikana (vapaa rahavirta muuttuu positiiviseksi). Alkuinvestointi ei kirjaimellisesti tapahdu laskelman nykyhetkellä, mutta laskelmassa se yleensä ajoitetaan nykyhetkeen, jota tarkoittaa vuosi 0. Kun n=0 niin diskonttauskerroin diskontata. ( ) =1. Tämähän tarkoittaa sitä, että nykyhetken rahavirtaa ei tarvitse Alkuinvestointi ja investointimeno on syytä erottaa käsitteinä. Investointimeno (CapEx) on se osa alkuinvestointia (Initial investment), josta voidaan tehdä tuloslaskelmassa poistoja. Alkuinvestointiin voi sisältyä myös sellaisia menoja, jotka on tuloslaskelmassa vähennettävä syntyvuotenaan, eli poistoja ei käytetä. Erittelyllä on vaikutusta tuloveroihin. Tämän vuoksi investointilaskelman nykyhetki-sarakkeessa on sekä kiinteitä kustannuksia että investointimenoja. Investointimeno ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen erä eikä tuloslaskelman kustannus, mutta siitä tehtävät poistot ovat. Investointimenosta (-2000) tehtävät poistot vaikuttavat siten vasta vuosien 1-4 EBIT:in ja tuloveroihin. Sitä vastoin alkuinvestointiin kuuluvat kiinteät kustannukset (-4000) vaikuttavat välittömästi ja näkyvät vuoden 0 sarakkeessa. Kurssin harjoitustehtävissä on yleensä mukana molempia alkuinvestoinnin eriä. 10

11 Tuloslaskennan terminologiassa poistot tarkoittavat pitkävaikutteisesta menosta tilikaudelle jaksotettua osuutta. Pitkävaikutteiset menot tarkoittavat taas menoja, jotka aiheuttavat tuloja useana tilikautena. Kunkin tilikauden myyntituotoista vähennetään vain se osa pitkävaikutteisesta menosta, joka katsotaan käytetyksi kyseisten myyntituottojen aikaan saamiseksi. Kurssin puitteissa sovelletaan lähinnä tasapoistoa, joka saadaan, kun investointimeno jaetaan investoinnin arvioidulla pitoajalla. Esimerkkilaskelmassa myyntituottoja syntyy neljänä vuotena, joten poistojen laskennassa käytettävä pitoaika on 4 vuotta. Vuosittainen tasapoisto saadaan, kun investointimeno (2000 k ) jaetaan neljään osaan. Tuloslaskennassa käytetään muitakin poistomenetelmiä. Tilinpäätöstä ja verotusta säätelevät lait, asetukset ja muut normit kertovat tarkemmin, miten poistoja voi tehdä eri omaisuushyödykkeistä. Verkko-oppitunnissa pitkävaikutteisena menona oli maa-alue (tai tontti). Se on ns. kulumatonta käyttöomaisuutta, josta ei tehdä poistoja. Tällaisen omaisuuden myyntitulosta vähennetään koko hankintahinta silloin, kun omaisuudesta luovutaan. Verovaikutus ajoittuu silloin omaisuuden myyntihetkeen. Myöskään yrityksen omistamista arvopapereista ei tehdä poistoja. Aineellisista investoinneista (koneisiin, laitteisiin, rakennuksiin) tehdään poistoja. Joistain aineettomista investoinneista tehdään poistoja (mutta ei siis kaikista). Monet pitkävaikutteiset panostukset on vähennettävä tuloslaskelmassa syntyvuotenaan, vaikka ne voitaisiin asiallisesti ymmärtää investointeina yrityksen liiketoimintaan. Esimerkiksi yrityksen kehittämistoimet sitovat henkilöresursseja nyt ja tuovat hyötyjä tulevaisuudessa. Pääsääntöisesti kehitysmenot on vähennettävä tuloslaskelmassa yhdellä kertaa. Joistakin tuotekehitysprojektin loppuvaiheen kustannuksista voi tosin säädösten määrittelemin ehdoin tehdä poistoja. Nämä yksityiskohdat eivät kuitenkaan kuulu kurssin vaatimuksiin. Omaisuuden tilinpäätösarvoon voidaan tehdä myös erityinen arvonalentaminen, johon englanninkielessä viitataan mm. termillä amortization. Esimerkiksi termi EBITDA tarkoittaa Earnings Before Interest, Taxes, Depreciation, and Amortization; suomeksi tulose ennen korkoja, veroja, poistoja ja arvonalentumisia. Kurssin puitteissa termien amortization ja depreciation eroa ei käsitellä. 11

12 Edellä kuvatun laskentataulukon taustalla on tarpeen käyttää aputaulukkoa, joka erittelee tarkemmin myyntituottoja ja liiketoiminnan kustannuksia ja varsinkin niihin liittyviä oletuksia. Myyntimäärät ja hinnat vaihtelevat investoinnin elinkaaren aikana. Elinkaaren alussa ja lopussa määrät ovat usein pienehköjä suhteessa huippuvuosiin. Toisilla tuotteilla myyntihinta laskee, kun uudempia kilpailevia tuotteita tulee markkinoille (hintaeroosio). Päätöksentekoa tukevissa laskelmissa liiketoiminnan kustannuksista on hyödyllistä erottaa muuttavat ja kiinteät kustannukset toisin sanoen ne kustannukset, jotka muuttuvat jokseenkin myyntituottojen suhteessa ja ne kustannukset joihin myyntituottojen vaihtelu ei vaikuta. Muuttuvien kustannusten osalta on syytä eritellä ostohintojen tai palkkatason muutoksista aiheutuvat, yksikkökustannukseen vaikuttavat asiat ja myyntimäärän muutoksista aiheutuvat vaikutukset. Vaikka investointiprojektin tuotosta ei voisi suoraan mitata kappalemäärällä, on syytä tunnistaa myyntihinnan (p), myyntimäärän (q) ja yksikkökustannuksen (v) vaikutus katetuottoon: Katetuotto = (p-v) q Taulukossa kaikkien tuotantokustannusten oletetaan olevan muuttuvia. Periaatteessa voisi olla myös kiinteitä tuotantokustannuksia. Samoin osa tuotannon ulkopuolisista kustannuksista voisi olla käyttäytymiseltään muuttuvia kustannuksia. Laskutehtävissä on kerrottu, mitkä kustannukset muuttuvat ja miten. Käytännössä asiaa joutuu pohtimaan enemmän. Käsite Cost of Goods Sold (CoGS) viittaa myytyjä suoritteita vastaaviin sekä muuttuviin että kiinteisiin hankinnan ja valmistuksen kustannuksiin (lyhyemmin tuotantokustannuksiin). Käsitettä käytetään oppikirjassa ja yleensäkin englanninkielisessä materiaalissa. Kun myyntituotoista vähennetään CoGS saadaan Bruttokate (Gross Profit). Bruttokate määritellään siis eri tavalla kuin katetuotto. Toisinaan voidaan kuitenkin tehdä erityinen laskentaoletus, jonka mukaan kaikki tuotantokustannukset ovat muuttuvia eli kiinteitä tuotantokustannuksia ei ole. Tässä erityistapauksessa bruttokate ja katetuotto saavat saman numeroarvon. 12

13 Nettokäyttöpääoma on taselaskelman termein määriteltynä lyhytaikaisten varojen (Current Assets) ja lyhytaikaisten velkojen (Current Liabilities) erotus. Investointilaskelman kannalta tärkeimmät lyhytaikaisten varojen erät ovat vaihto-omaisuus (Inventory), myyntisaamiset (Receivables) ja päivittäisen toiminnan pyörittämisessä tarvittavat käteisvarat (Cash). Tärkein lyhytaikaisten velkojen erä on ostovelat (Payables). Nettokäyttöpääoma = Myyntisaamiset + Käteisvarat + Vaihto-omaisuus Ostovelat Yrityksellä voi siis käteisvarojen lisäksi olla rahavaroja, jotka se voisi jakaa omistajilleen tai sijoittaa uudelleen ilman, että se millään tavalla häiritsee nykyistä päivittäistä toimintaa. Nämä rahavarat eivät kuulu vapaan rahavirran nettokäyttöpääomaan. Rahavarojen erottelua ei voi päätellä suoraan taseen tiedoista. Erottelua ei myöskään tarvitse tehdä laskutehtävissä eli, jos nettokäyttöpääomaan pitää laskea käteisvaroja, niin tämä on tehtävässä ohjeistettu. Käsitettä Rahavarat eli Cash käytetään kurssilla muussa, luennolla 3 täsmennettävässä merkityksessä. 13

14 Nettokäyttöpääoma (NWC, Net Working Capital) liittyy säännöllisen liiketoiminnan aiheuttamaan rahoitustarpeeseen, joka taas johtuu siitä, että yrityksen on yleensä ensin maksettava hankkimistaan resursseista ja vasta myöhemmin yritys saa näillä resursseilla tuotetuista ja asiakkaille toimitetuista suoritteista maksuja. Tuloslaskelma laaditaan ns. suoriteperusteen mukaan: Myyntituotot lasketaan asiakkaille tehtyjen toimitusten arvon mukaan ( * 2) ja kustannukset ovat toimituksia vastaavat kustannukset ( *1). Voitto ei kerro suoraan paljonko yrityksen rahavarat ovat kasvaneet. Yritys ostaa vuoden aikana tölkkiä. Viimeisin erä on tullut marraskuun alussa (ja se on maksettu marraskuun puolivälissä. (Seuraava erä tulee vasta ensi vuoden tammikuun alussa.) Ostoista on siis maksettu * 1. Kun asiakkailla on kuukausi maksuaikaa, eivät asiakkaat ole maksaneet joulukuun toimituksista (Ajatellaan, että toimitukset tehdään joka kuukauden 5. päivä). Maksuja on tullut 11/12 * * 2 = [ ] Nettokäyttöpääoma selittää voiton ja liiketoiminnan rahavirran eroa (36 28 = 8). Vuoden lopussa asiakkaat ovat velkaa kuukauden toimitukset eli myyntisaamiset asiakkailta ovat 3000 * 2 = 6 [k ]. Varastossa eli vaihto-omaisuudessa on 2000 tölkin puskurivarasto, jonka hankinta-arvo on 2000 * 1 = 2 [k ]. Koska vuoden viimeisin hankintaerä on maksettu ei yritys ole velkaa toimittajilleen eli ostovelat = 0. Käyttöpääoma = Myyntisaamiset + Vaihto-omaisuus Ostovelat = = 8 Jos vuoden alussa ei käyttöpääomaa ollut sitoutunut toimintaan, on käyttöpääoman kasvu vuoden aikana myös 8 k 14

15 Investointilaskelmaan tarvitaan vuoden aikana tapahtuva nettokäyttöpääoman kasvu (Increases in NWC). Ensin on arvioitava, paljonko investointi sitoo käyttöpääomaa kunkin vuoden lopussa. Yksinkertaisin tapa arvioida sitoutunutta käyttöpääomaa on olettaa käyttöpääoman ja myyntituottojen suhde vakioksi ja laskea tuo suhdeluku yrityksen tiedoista. Tyypillisesti arviointi tehdään kuitenkin käyttöpääomaerittäin ja arviointioletukset kytkevät sitoutuneen rahamäärän suoraan joko myyntiin tai myynnin aiheuttamiin kustannuksiin. Nettokäyttöpääoman muutoksen laskemiseen on käytännöllistä laatia aputaulukko. Taulukossa vuoden lopun myyntisaamisten oletetaan olevan 8 % vuoden myyntituotoista, vaihto-omaisuuden eli varastojen 4 % tuotantokustannuksista ja ostovelkojen 10 % tuotantokustannuksista (CoGS). Prosenttiluvut heijastavat käyttöpääomaerien kiertoaikaa. Nettokäyttöpääoman kasvu saadaan vähentämällä kunkin vuoden lopun käyttöpääomasta edellisen vuoden lopun käyttöpääoma. Jos erotus on jonain vuonna negatiivinen luku, niin käyttöpääoma on pienentynyt eli käyttöpääomaa on vapautunut. Vaikka investoinnin myyntituottojen elinkaari on 4 vuotta, niin nettokäyttöpääoman kasvun vaikutuksen takia investointilaskelmaan tulee vielä yksi vuosi (koko taloudellinen vaikutusaika). Nykyhetkellä ja viimeistä elinkaaren vuotta seuraavan vuoden lopussa (vuosi 5) sitoutunut käyttöpääoma on nolla. (NWC 0 = 0 ja NWC 5 = 0)*. Tästä seuraa, että rivin Nettokäyttöpääoma summa on nolla ( = 0). Vuoden 5 Nettokäyttöpääoman kasvu on negatiivinen ja tarkoittaa vuoden 4 lopussa arvioidun nettokäyttöpääoman vapautumista. Kun FCF-kaavan mukaan kasvu vähennetään EBIT:stä, niin aiemmin esitetyssä varsinaisessa investointilaskelmassa etumerkki on positiivinen. *) Joissakin lähteissä esiintyy toisenlainen ajoitusmalli, jossa käyttöpääoma sitoutuu heti alussa (upfront) eli vuonna 0 ja vapautuu vastaavasti samana vuonna kuin viimeiset myyntituotot syntyvät (eli esimerkissä vuonna 4). Valitettavasti sitä käytetään muutamassa oppikirjan tehtävässä, mutta asiasta varoitetaan. Pääsääntöisesti kurssilla käytetään luentomonisteessa ja oppikirjan luvussa 8 kuvattua ajoitusmallia. 15

16 16