Opetusministeriö. Pvm Nro 2973/02/2007. Viite OPM ; 78/040/2007

Transkriptio

1 Opetusministeriö Pvm Nro 2973/02/2007 Asia Lausunto Opetushallituksen asema, rooli ja tehtävät sekä koulutustoimialan ohjaus muuttuvassa toimintaympäristössä -raportista Viite OPM ; 78/040/2007 Pyydettynä lausuntona selvitysmies Timo Lankisen raportista Opetushallituksen asema, rooli ja tehtävät sekä koulutustoimialan ohjaus muuttuvassa toimintaympäristössä Jyväskylän yliopisto esittää seuraavaa: Selvityksessä on seikkaperäisesti kuvattu Opetushallituksen asemaa ja roolia koulutustoimialan hallinnossa, nykytilaa Opetushallituksen tehtäväkokonaisuuksien kannalta, organisaatiota ja johtamista, sekä voimavaroja suhteessa viraston tehtäviin ja valtion tuottavuutta koskeviin linjauksiin. Kuvauksesta nousee vahvasti esille viraston toimijaroolin laveus ja siitä aiheutuva epämääräisyys. Selvitysmies ei rajaudu selvityksessään pelkästään Opetushallituksen tehtävien ja aseman tarkasteluun vaan tekee laajasti koulutustoimialan hallintoa ja ohjausta koskevia ehdotuksia ja ottaa kantaa koko opetushallinnon ja sitä tukevan tietotuotannon järjestämiseen. Useat raportin ehdotuksista liittyvät likeisesti Jyväskylän yliopistoon, johon on luotu maamme monipuolisin koulutustoimialan osaamiskeskittymä. Selvitysmies ehdottaa, että Opetusalan koulutuskeskuksen (Opeko) toiminta tulee siirtää pääosin osaksi Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian toimintaa. Opettajankoulutus 2020 raportissa esitetään, että opettajien ja opetustoimen henkilöstön täydennyskoulutus on saatava systemaattiseksi ja koulutuksen rahoitus selkeytettävä siten, että yliopistot voivat ottaa nykyistä laajemman vastuun perus- ja täydennyskoulutuksen kokonaisuuden kehittämisestä. Opettajankoulutus uudistetaan jatkumoksi, jossa peruskoulutus, ns. induktiovaiheen koulutus ja täydennyskoulutus muodostavat yhtenäisen ja opettajan asiantuntijuuden jatkuvaa kehittymistä tukevan kokonaisuuden, jonka toteuttamisessa opettajien peruskoulutuskoulutusyksiköillä on keskeinen rooli. Selvitysmiehen ehdotus

2 ei tue tätä kehitystä. Myös koulutuksen alueellinen saavutettavuus nousee ongelmaksi. Palmenia, yhden yliopiston täydennyskoulutusyksikkönä ei pysty toimimaan valtakunnallisena kehittäjänä. Jyväskylän yliopisto pitää ehdottoman tärkeänä, että täydennyskoulutusta tulee kehittää verkostomaisesti joko valittujen keskeisimpien opettajankoulutusyliopistojen tai kaikkien opettajankoulutusta tuottavien yliopistojen yhteistyönä. Jyväskylän yliopiston aikuiskoulutustoimijoiden etä- ja monimuotoopetukseen ja laajaan kansalliseen yhteistyöverkostoon luotu infrastruktuuri tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden alueellisen tasa-arvon ja vahvaan opettajankoulutusosaamiseen perustuvan opetuksen saavutettavuuden lisäämiseen. Raportissa esitetään Opetushallituksen yhteyteen perustettavaksi Oppilaitosjohtamisen instituuttia. Jyväskylän yliopisto korostaa painokkaasti, että oppilaitosjohtamisen koulutusta ja koulutuksen kehittämistä varten on jo olemassa Jyväskylän yliopistossa Rehtori-instituutti, jossa toteutetaan merkittävää oppilaitosjohdon koulutusta ja tutkimusta ja jolla on huomattavat kansainväliset yhteydet: mm. kaksi osa-aikaista ulkomaista professoria ja viimeisteltävinä olevat tuotteet myös koulutusviennin avaamista varten. Instituutti on toteuttanut rehtorien kelpoisuuskoulutusta vuodesta 1996 ja aineopintoja vuodesta Oppilaitosjohtamisen tutkimusohjelma ja jatkoopinnot alkoivat vuonna 2002 niin, että tänä vuonna ohjelmasta väittelee kolme rehtoria ja vuonna 2008 neljä. Vuonna 2007 käynnistyi lisäksi kansainvälinen oppilaitosjohtamisen maisteriohjelma, Master s Degree Programme in Educational Leadership. Tämän vuoksi on luonnollista, että oppilaitosjohtamisen koulutustoiminta keskitetään Jyväskylän yliopistoon vahvistamalla siellä jo olevaa alan osaamista. Näin syntyvä oppilaitosjohtamisen kehittämiskeskus muodostaisi yhdessä Koulutuksen tutkimuslaitoksen, Koulutuksen arviointineuvoston ja Suomen vanhimman opettajainkoulutuslaitoksen sekä niiden kansainvälisten verkostojen kanssa riittävän laajan ja monipuolisen osaamiskeskittymän vastaamaan alan kansallisiin ja kansainvälisiin koulutuksellisiin ja tutkimuksellisiin haasteisiin. Yliopiston mielestä Lankisen ehdotus Kansainvälinen henkilövaihdon keskuksen CIMOn yhdistämisestä osaksi uudistettavaa Opetushallitusta vaarantaa CIMOn pitkäjänteisellä työllä luoman kansainvälisen profiilin sekä CIMOn tiiviin yhteistyön palvelujen asiakkaiden kanssa. Tehokkaimmat vastaavanlaiset organisaatiot muualla Euroopassa, kuten DAAD Saksassa ja SIU Norjassa, ovat omia yksiköitään. Yliopiston näkökulmasta sekä CIMOlla että Opetushallituksella on selkeät omat tehtäväalueensa, joissa ei näyttäisi olevan merkittävää päällekkäisyyttä. Korkeakoulutuksen kansainvälisen toiminnan kehittäminen ja tuki on ollut nimenomaisesti CIMOn osaamisaluetta, ja CIMOn tarjoamat palvelut ja EU-ohjelmien kansallinen hallinnointi on ollut korkealaatuista ja asiakaslähtöistä. Toisaalta, CIMO ja

3 Opetushallitus ovat pystyneet toimimaan hyvässä yhteistyössä tähänkin saakka mm. kansainvälisiä yhteisohjelmia koskevissa toiminnoissa ja ohjelmissa (kuten Erasmus Mundus), joten yhdistämisen tuoma lisäarvo olisi tässäkin suhteessa kyseenalainen. Yliopisto painottaa, että CIMOn asema opetusministeriön alaisena itsenäisenä palvelu- ja asiantuntijaorganisaationa tulisi säilyttää ja toivoo, että sen riittävästä resurssoinnista huolehditaan. Jyväskylän yliopisto pitää erittäin perusteltuna selvitysmiehen esitystä Koulutuksen arviointikeskuksen perustamisesta Jyväskylään. Yhden arviointikeskuksen mallissa päästäisiin, niin haluttaessa, arvioimaan kokonaisia koulutusaloja keskiasteelta korkea-asteelle samoin kuin kokonaisten ikäkohorttien kulkua esi- ja perusopetuksesta eri koulutusväylien kautta työelämään ja edelleen osaamisen täydentämistä tai uudistamista aikuiskoulutuksessa. Selvitysmiehen arviointikeskusmalli jää kuitenkin puolitiehen, kun siinä oppimistulosten arviointi jätetään arviointikeskuksen perustehtävän ulkopuolelle Opetushallitukselle, jonka arviointimandaattia esityksessä selkeästi vahvistetaan sen ollessa jatkossa itsenäinen arviointitoimija. Jyväskylän osaamiskeskuksen ytimenä on monipuolinen ja eri tieteenaloja varsin tasaisesti edustava yliopisto. Se on hyvä lähtökohta sisältöosaamisen tuottamiseksi eri arviointihankkeisiin. Arvioinnin sisällöllisellä ja metodologisella kehittämistyöllä on Jyväskylässä pitkät perinteet ja kansainvälisesti tunnustettu asema. Korkeakoulupedagogiikan kehittämistyö on ollut systemaattista ja tuloksellista. Myös korkeakoulututkimuksella on pisimmät perinteet. Sen pysyvänä teemana ovat olleet korkeakoulutuksen seurantatutkimukset, joissa on arvioitu koulutuspoliittisesti keskeisiä reformeja ja muutoksia 1970 luvulta lähtien. Jyväskylässä on myös monialainen ammattikorkeakoulu. Yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhteistyö on myös keskinäistä lisäarvoa tuottavaa. Koulutuksen arviointisihteeristön runsaan neljän vuoden kokemus on osoittanut, ettei sihteeristön kannalta mitään haittaavia näkökohtia alueellistamisessa ole syntynyt, ja ratkaisu osaamisympäristön ja sen tuottamien synergiahyötyjen osalta oli onnistunut. Edellä kuvatun perusteella Jyväskylän yliopisto toteaa, että koulutuksen arviointi tulee keskittää kokonaisuudessaan Jyväskylään uuden arviointikeskuksen organisoitavaksi edelleen arviointiasiantuntijoiden verkostona, jolloin yliopistojen ja muiden asiantuntijatahojen asiantuntemus voitaisiin nykyistä selkeästi paremmin hyödyntää. Selvitysmiehen esitys koulutuksen arviointikeskuksen resurssoimiseksi perustuu nykyisin toimivien yksiköiden voimavarojen siirtämiselle uuteen keskukseen. Lähes kolmanneksen (1,5 M ) keskuksen voimavaroista

4 muodostaisivat Jyväskylän yliopiston (Koulutuksen tutkimuslaitoksen) budjetista irrotettavat resurssit. Selvitysmiehen esitys tarkoittaa, että laitoksen rahoituksesta lähes ¾ siirrettäisiin perustettavan keskuksen käyttöön. Toteutuessaan tämä merkitsisi korkealaatuisen arviointitoiminnan ja sen dynaamisen kehittämisen välttämättömänä edellytyksenä olevan tutkimusperustan loppumista ja koko tutkimuslaitoksen alasajoa. Tämä estäisi tehokkaasti myös arviointiosaamisen tuotteistamisen kansallisille ja kansainvälisille markkinoille, jota Jyväskylän yliopisto on parin viime vuoden aikana tavoitteellisesti kehittänyt. Yliopisto pitää selvitysmiehen esitystä arviointikeskuksen resurssoimiseksi tältä osin erittäin huonosti harkittuna. Koulutuksen tutkimuslaitoksen nykyisistä resursseista vähemmän kuin 1/5 suuntautuu koulutuksen selvitysmiehen kuvailemaan koulutuksen arviointiin ja sitä tukevaan tutkimukseen. Muu osa resursseista on suunnattu yliopiston vahvistaman tutkimusprofiilin mukaisesti oppimisen ja työelämän välisten suhteiden tutkimukseen, tietoteknologian opetuskäytön tutkimukseen ja sille perustuvaan kehittämistyöhön sekä korkeakoulutuksen ja korkeakouluopetuksen tutkimukseen. Myös ohjausalan tutkimus on nopeasti vahvistumassa osana laitoksen tutkimusprofiilia. Lisäksi laitos huolehtii budjettiperusteisilla resursseilla yliopiston valtakunnallisista velvoitteista kasvatusalan tutkimuksen tiedottamisessa sekä metodologian tutkimuksessa ja kehittämisessä. Tutkimuslaitoksen budjettirahoitus suunnataan arvioinnin alueella pääosin tutkimukseen ja tutkijakoulutuksen tukemiseen. Yksittäiset tutkimushankkeet (mm. PISA, CIVIC, TIMSS) rahoitetaan pääosin ulkoisena hankerahoituksena. Laitoksesta on valmistunut arviointitutkimuksen alueelta parin viimeisen vuoden aikana mm. viisi väitöskirjatyötä. Tutkimuslaitoksen metodologista asiantuntemusta arviointitutkimuksen alueella hyödynnetään laajalti myös oman yliopiston ulkopuolella. Selvitysmies ei puutu lainkaan kansainvälisten ja kansallisesti toteutettujen oppimistulosten arviointien keskinäiseen suhteeseen. Tällä hetkellä näiden arviointien keskinäinen koordinaatio puuttuu. Tämän seurauksena kansallisissa arvioinneissa toistetaan suurelta osin samoja mittauksia, joiden tulokset jo tiedetään etukäteen kansainvälisten arviointien pohjalta. Tätä arviointiin suunnattujen resurssien tehotonta käyttöä selvitysmies ei analysoi lainkaan. Selvitysmies esittää, että koulutuksen seurannan ja ohjauksen tietopohjaa tulee parantaa ja vahvistaa perustamalla Opetushallitukseen koulutuksen tietokeskus ja kokoamalla hajallaan oleva koulutustoimialan tietotuotanto. Selvityksessä annetaan ymmärtää käsitteellisesti hämmentävästi, ettei oppimistuloksia koskeva tietotuotanto olisi varsinaista arviointia vaan jotain muuta. Erityisesti EU:n piirissä käynnistynyt keskustelu evidence based policy -periaatteen edistämisestä poliittisessa päätöksenteossa painottaa

5 voimakkaasti poliittisista ja hallinnon intresseistä riippumatonta tiedontuotantoa. Yliopisto korostaa, että seuranta on yksi arvioinnin mekanismi. Seuranta edellyttää myös siihen sisältyvää arviointia. Sitomalla täsmentämättömien käsitteiden käyttö institutionaalisiin valtarakenteisiin aiheutetaan sekaannusta arviointiorganisaatioiden perustehtäviin. Jotta koulutuksen ulkopuolinen arviointijärjestelmä voisi toimia aidon riippumattomasti, tulee seurantatietojen hankinta (ja tietotuotanto) olla perustettavaksi ehdotetun Koulutuksen arviointikeskuksen tehtävä. Jyväskylän yliopisto on kehittänyt määrätietoisesti ohjausalan ja arvioinnin opetus- ja tutkimustoimintaa ja ollut aloitteellinen myös kansallisten ja eurooppalaisten vastuiden hankkimisessa. Yliopisto ilmaisee halukkuutensa ja valmiutensa olla vahvasti mukana organisoitaessa uudelleen opetushallituksen asemaa ja koulutustoimialan ohjausjärjestelmiä. Rehtori Aino Sallinen Suunnittelupäällikkö Sakari Liimatainen