6/2011 AMMATTI - SOTILAS

Transkriptio

1 6/2011 AMMATTI - SOTILAS

2 Ammattisotilas 6/2011 Aliupseeriliitto ry 24.vuosikerta. Ilmestyy 6 kertaa vuodessa. Vuosina Puol väli. Aikakauslehtien Liiton jäsen. Vuositilaus 20,-/vuosi. ISSN Julkaisija: Aliupseeriliitto ry Ratamestarinkatu 11, 7.krs Helsinki Puh: Fax etunimi.sukunimi@aliupseeriliitto.fi Päätoimittaja: Petteri Leino petteri.leino@aliupseeriliitto.fi Toimitussihteeri: Asta Ruuskanen asta.ruuskanen@aliupseeriliitto.fi PÄÄKIRJOITUS... 3 Mikä mättää rauhanturvaajien hoidossa?... 4 Suomen turvallisuuden perusta: Alueellinen puolustus... 7 Venäjän sotilaspolitiikka ja Suomi Puolustusvoimat jätti käyttämättä 1.4 miljardia euroa Leino jatkaa puheenjohtajana Pekka Jyähästä Vuoden aliupseeri Edustajakokous kuvakatsaus Uutisia Lukijan kynästä : Pääsotilasmestari Lumiaura: elä juittaa omeja Pääluottamusmiehen kynästä: Muutoksen tuulia Henkivakuutukset arvioitua edullisempia...31 Marskin ritarien muistoja kouluissa...32 Kirja-arvostelut Harry Ferguson: Operaatio Kronstadt - John Lagerbohm (toim.): Sata sotakohtaloa - Antero Uitto: Puna-armeijan marssiopas Suomeen 1939 Kirjamessuilta poimittua Lottanen: Tilinpäätös tältä vuodelta Toimisto tiedottaa Toimituskunta: Jukka Klemetti, Mika Tiitinen, Jari Jauni, Liiton toimisto: Pj Petteri Leino Plm Lassi Majamaa Plm Mika Oranen Järjsiht Asta Ruuskanen Tstosiht Jaana Pakarinen Painopaikka: KS-Paino Oy Lönnrotinkatu Kajaani Puh: (08) Fax: (08) Ilmoitusasiat: Ilpo Pitkänen Oy Insinöörikatu Helsinki Puh: (09) Fax: (09) Kirjoittajat esittävät lehdessä omia mielipiteitään. Toimitus ei vastaa tilaamattomasta aineistosta. Kansikuva: Vuoden aliupseerille luovutettu Suomi-konepistooli. Kuva Riku Rissanen Pääkirjoitussivun kuva: Petri Asikainen Ammattisotilaan aikataulu 2012 Numero Aineisto toimituksessa Lehti ilmestyy 1/2012 2/2012 3/2012 4/2012 5/2012 6/ Ammattisotilas 6/2011

3 825 miljoonaa säästöä vai 1.4 miljardia ylijäämää? 825 miljoonasta tuli tänä syksynä virallinen puolustusvoimien säästövelvoite. Se on järjetön summa jopa puolustusvoimien rahoissa, sillä sotilaallisen maanpuolustuksen talousarvio on tänä ja ensi vuonna 2.5 miljardia euroa. Näin 825 miljoonaa euroa on kolmannes vuosittain käytössä olevasta rahasta. Se on lähes sama summa, jonka puolustusvoimat käyttävät asevelvollisten kouluttamiseen kolmen vuoden aikana. Lakkauttamalla asevelvollisten koulutus kokonaan saadaan kasaan 825 miljoonan säästöt. Omituista oli tämän syksyn uutisoinnissa ja julkisessa keskustelussa, että 825 miljoonasta tuli virallinen säästötavoite. Kukaan ei kyseenalaistanut sen muodostumista tai todenperäisyyttä. Kukaan ei kriittisesti raaputtanut pintaa, vaan kaikki kauhistelivat säästöjen suuruutta. Tiedon nielaisi aina niin valpas neljäs valtiomahti media. Siitä tuli poliitikkojen ja kansalaisten yleinen päivittelyn aihe. Ja sotilaille siitä tuli yhdellä kertaa peruste vastustaa kaikkea ihan mitä tahansa mihin kuluu rahaa. Tosiasiassa 825 miljoonaa on luku muiden lukujen joukossa. Se on yhtä oikea tai väärä kuin mikä muu luku tahansa. 825 miljoonaa saadaan laskemalla Kataisen hallituksen lokakuussa julkistama valtiotalouden vuosien kehyspäätöksen säästövelvoitteet ja lisäämällä niihin kustannusten kallistuman kerroin sekä edellisessä selonteossa luvattu kahden prosentin lisäys puolustusbudjettiin vuodesta 2011 alkaen. Todellisen säästövelvoitteeseen on mahdoton päästä kiinni, sillä valtiontaloudessa useita toisistaan poikkeavia lukuarvoja. On talousarvio, kehyspäätös, talousarvio lisättynä siirtomäärärahoilla, tilinpäätös ja lopulta tilinpäätös lisättynä siirtomäärärahoilla. Kaikkien näiden viiden muuttujan lukuarvot poikkeavat toisistaan. Vuosi 2010 on ainoa, josta meillä on olemassa kaikki viisi tietoa. Vuonna 2010 sotilaallisen maanpuolustuksen talousarvio oli 2.21 miljardia, kehyspäätös kolme vuotta aiemmin 2.16 miljardia, talousarvio lisättynä siirtomäärärahoilla 2.48 miljardia, tilinpäätös 1.98 miljardia ja lopulta tilinpäätös lisättynä siirtomäärärahoilla 2.21 miljardia euroa. Näiden viiden luvun välys on peräti puoli miljardia euroa! Vuonna 2010 jäi käyttämättä noin kymmenen prosenttia käytössä olleista rahoista. Kaikkiaan viimeisen viiden vuoden aikana puolustusvoimilla oli käytettävissään merkittävästi enemmän rahaa kuin se kykeni käyttämään. Vuosien aikana puolustusvoimat jätti käyttämättä 1.4 miljardia euroa budjetoitua rahaa. Valtaosin nämä rahat jäivät käyttämättä materiaalihankintoihin varatuista hankkeista. 1.4 miljardin euron ylijäämä 825 miljoonan euron säästöihin tarkoittaa kääntäen sitä, että puolustusvoimilla on käytettävissään seuraavina vuosina 600 miljoonaa enemmän kuin on varattu tämän ja ensi vuoden rahoitukseen. Täten jemmassa pitäisi olla rahaa vuosille parisataa miljoonaa ylimääräistä vuotta kohden, eikä mitään nykyisiä kuluja tarvitse leikata. Puolustusvoimia pitää uudistaa. Sitä tuskin kukaan vastustaa. Puolustusvoimienkin uudistamisessa kansalaisilla ja puolustusvoimien henkilökunnalla on oikeus vaatia viisaita ja hyvin perusteltuja päätöksiä. Niiden pitää perustua faktoihin eikä epämääräisiin mielikuviin. Valtiontalouden tarkastusvirasto on todennut, että puolustusvoimien rakennemuutosten päätökset ei enää jatkossa voi perustua Työmies askin kanteen perustuviin laskelmiin. Aiemmista virheistä on otettava opiksi. Puolustusvoimien rauhanajan rakenteiden muutokset on tehtävä parlamentaariseen valmisteluun ja laajan poliittisen konsensukseen perustuen. Klassinen temppu on kiinnittää suuren yleisön huomio epäolennaisuuksiin ja toteuttaa muutokset salaisuuden verhon suojassa ja nopeasti. Vaikuttaa siltä, että puolustusvoimien uudistamisen osalta kaikkien mielenkiinto on suunnattu historiallisiin säästötavoitteisiin, jotta kulisseissa voidaan ajaa läpi halutut päätökset. Ammattisotilas 6/2011 3

4 Lokakuussa 2009 miinaan ajaneessa autossa haavoittui pahasti kaksi rauhanturvaajaa. Kuva: Petteri Leino Mikä mättää rauhanturvaajien hoidossa? Rauhanturvaajien vammojen hoitamattomuus on ollut viime aikoina laajasti esillä. Mistä pohjimmiltaan on kyse? Kaikki juontaa kriisinhallintatehtävien muuttumiseen ja toimintaan sodanomaisissa olosuhteissa. Näissä tehtävissä syntyneiden vammojen hoitamista ohjaava lainsäädäntö ei ole pysynyt ajan tasalla. Kaikkien tahto ja tarkoitus on, että suomalainen rauhanturvaaja haa- voittuessaan ja loukatessaan itsensä rauhanturvaamistehtävissä saa parhaan mahdollisen hoidon. Vaikka kaikki tätä tahtovat, niin jokin asiassa mättää. Ongelman perussyyt kumpuavat lainsäädännöstä, sillä asiaa säädellään monella eri lailla. Sotilaallisen kriisinhallinnan laki vuodelta 2006 on peruslaki. Siinä todetaan hyvin selvästi, että kriisinhallintahenkilöstöön kuuluvan ja siihen tarkoitetussa koulutuksessa olevan henkilön sotilastapaturmasta ja palvelussairaudesta maksettavasta korvauksesta säädetään sotilastapaturmalaissa vuodelta Viimeksi mainitussa laissa taas todetaan, ettei puolustusvoimien henkilöstöön sovelleta sotilastapaturmalakia, vaan valtion virkamiesten tapaturmakorvauksesta annettua lakia vuodelta 1990, tapaturmavakuutuslakia vuodelta 1948 ja ammattitautilakia vuodelta Lainsäädäntö on keskenään hyvin ristiriitaista ja jättää sen soveltajalle mahdollisuuden tulkita lakia niin, ettei valtiolla ole näissä tapauksissa korvausvelvollisuutta. Tilanne on sinänsä ristiriitainen, ettei ongelmaa ole sinä aikana, kun henkilö on kriisinhallintapalvelussuhteessa. Ne alkavat heti kriisinhallintapalvelussuhteen päätyttyä. 4 Ammattisotilas 6/2011

5 Kriisihallintapalvelussuhteen aikana puolustusvoimat maksaa kaikki hoitokulut. Porin Prikaati hoitaa asiaa erittäin ammattitaitoisesti ja suurella sydämellä. Hoitojen saamisessa ja niiden korvauksissa ei ole ilmennyt ongelmia. Byrokratian ratas ja kasvoton laintulkinta Ongelmat alkavat sinä päivänä, kun kriisinhallintapalvelus päättyy. Sotilastapaturmalain suoja vanhenee sillä siunaamalla hetkellä. Sen jälkeen jokaiseen hoitotoimenpiteeseen tarvitaan Valtiokonttorin maksusitoumus. Maksusitoumuksen hoitoihin voi saada vain erillisestä hakemuksesta. Valtiokonttori käsittelee hakemuksen ja jos heidän mielestään vamma on sellainen, että he mahdollisesti korvaavat hoitokulut, niin he edellyttävät vamman tutkimuksia. Sillä ei ole merkitystä, että vamman syntymisen syy-seuraussuhde olisi päivänselvä eikä myöskään sillä, että kaikki tutkimukset olisi jo kertaalleen tehty. Merkitystä ei ole myöskään sillä, että potilasta hoitaneet lääkärit olisivat antaneet lähetteen hoitoihin. Valtiokonttorin saatua tutkimusten tulokset, he päättävät lopulta korvaamisesta. Jos korvauspäätös on kielteinen, on vammautuneella 40 vuorokautta aikaa valittaa päätöksestä. Mikäli hän tyytyy päätökseen eikä valita, jää Valtiokonttorin päätös voimaan. Jos vammautunut ei tyydy Valtiokonttorin päätökseen ja valittaa siitä, niin Valtiokonttori käsittelee asian uudelleen. Mikäli päätös on tämän jälkeen edelleen kielteinen, niin vammautunut voi hakea päätökseen muutosta muutoksenhakulautakunnalta. Sen päätöksestä voi edelleen hakea muutosta vakuutusoikeudesta. Lähtökohtaisesti Vakuutusoikeuden päätöksistä ei enää voi valittaa, koska se on ainoa toimivaltainen tuomioistuin. Kuitenkin eräissä tapaturma-asioissa voi hakea valituslupaa korkeimmalta oikeudelta. Käytännössä Valtiokonttorin päätökset jäävät voimaan, vaikka koko valitusprosessi käydään viimeiseen tappiin saakka. Valtiokonttori ei sovella sotilaallisen kriisinhallinnan tehtävissä palveleviin mitään erityistä positiivista lähestymistapaa, vaan se käsittelee vammautumisia kuten mitä tahansa työtapaturmaa. Mitä on tapahtunut? Valtiokonttorin korvauskäytäntöjen ongelmat tulivat Aliupseeriliiton tietoon alkuvuodesta 2010, jolloin Afganistanin vaalien vahvennusosastoon vuonna 2009 kuuluneet jäsenet ottivat yhteyttä liittoon. Heillä oli kolme erillistä armeijan lääkärin lähetettä hoitoihin, mutta Valtiokonttori ei suostunut korvaamaan hoitoja. He, joilla hoidot olivat alkaneet ja niistä oli syntynyt kuluja, saivat rahansa Aliupseeriliitolta. Liiton toimistossa todettiin lainsäädännön ongelmat, jolloin liitto lähestyi asiassa puolustusministeri Häkämiestä ja puolustusvoimain komentaja, kenraali Puheloista. Ministeri Häkämies otti asian hoitaakseen. Puolustusvoimien ja puolustusministerien juristien vastustuksesta Käytännössä Valtiokonttorin päätökset jäävät voimaan, vaikka koko valitusprosessi käydään viimeiseen tappiin saakka. Pääesikunta ei noudata puolustusmiisterin päätöstä. huolimatta ministeri Häkämies päätti , että puolustusvoimat korvaavat niiden vammojen hoitokulut, jotka Valtiokonttori kieltäytyy maksamasta. Ministerin esikunnan kanssa sovittiin, että Aliupseeriliitto laskuttaa Pääesikunnalta maksetut hoitokulut. Asian piti olla tuolla selvä, mutta toisin kävi. Pääesikunta ei suostu noudattamaan ministeri Häkämiehen päätöstä. Yksikään vammautunut rauhanturvaaja ei ole saanut hoitokuluja ministerin päätöksestä huolimatta. Pääesikunta ei ole myöskään maksanut Aliupseeriliiton laskua, eikä sen kahta muistutuslaskua. Pääesikunta perustelee kielteistä suhtautumistaan ministerin päätökseen sillä, että he odottavat koko valitusprosessin lopullista päätöstä. Näin ollen mahdollisen korvauspäätöksen saamiseen kuluu useita vuosia. Edes uhkarohkea haavoittunut rauhanturvaaja ei voi jättää muutosprosessia väliin sillä oletuksella, että puolustusvoimat korvaisi kustannukset. Sillä jättäessään valittamatta kielteiseen päätökseen, samalla hyväksyy sen. Kaikesta välittyy se käsitys, että puolustusvoimien juristit olivat tyytymättömiä ministeri Häkämiehen päätökseen. He pitivät ministerin päätöstä lainvastaisena, jonka täytäntöönpanoa on helppo Ammattisotilas 6/2011 5

6 vastustaa. Muodollisesti asia on kunnossa, mutta varsinainen asia on retuperällä. Miten ongelmat voidaan ratkaista? On selvää, että lainsäädäntöä on uudistettava. Puolustusministeriö on tehnyt maaliskuussa 2011 esityksen sotilastapaturmalain uudistamisesta. Vastuu lain uudistamisen valmistelusta on Sosiaali- ja terveysministeriöllä. Lain uudistaminen vie oman aikansa, eikä se auta välittömästi hoitoa tarvitsevia. Näin tarvitaan nopeita ja poikkeuksellisia toimia. Ensimmäinen ja selvin vaihtoehto on, että Pääesikunta noudattaa ministeri Häkämiehen päätöstä ja maksaa kaikki aiheutuneet hoitokulut, kunnes henkilö on parantunut ja kuntoutettu työkykyiseksi. Porin Prikaati kykenee hoitamaan asian ja HUS:iin kuuluvasta Töölön sairaalasta löytyy ammattitaitoa. Toinen vaihtoehto vaatisi sotilaallisen kriisinhallintalain laveaa tulkintaa. Siinä kriisinhallintatehtävissä vammautuneet pidettäisiin kriisinhallintapalvelussuhteessa kuntoutumiseen saakka. Tässä vaihtoehdossa turvattaisiin vammautuneiden ansiotason säilyminen kohtuullisena. Nythän sairasajan ansiot putoavat nopeasti alle ansiosidonnaisen työttömyys- ja jopa perusturvan. Afganistanissa maasto on hyvin vaihtelevaa ja suurimmat tappiot tulevat tienvarsipommeista ja telamiinoista. Kuva: Anu Köngäs Jälkimmäinen vaihtoehto olisi lähempänä niin sanottua Saksan mallia. Saksassa kriisinhallintatehtävissä loukkaantuneet saavat maksuttoman ja parhaan hoidon. He pääsevät hoitoihin kaikkien jonojen ohitse. Heidät pidetään Bundeswehrin palveluksessa, kunnes he ovat kuntoutuneet ja valmiita työllistymään uudelleen taikka siirtyvät työkyvyttömyyseläkkeelle. Oli malli mikä tahansa, sen tulee olla sellainen, ettei haavoittuneen rauhanturvaajan tarvitse käyttää viimeisiä voimiaan perustellessaan vammojen syntymistä ja hoitojen tarpeellisuutta. Hoidot on turvattava alusta loppuun ja viipeettä. Petteri Leino Valtiokonttorin omituinen linja Maallikon on mahdoton ymmärtää Valtiokonttorin perusteluita. Taistelutehtävissä aiheutuneiden käden vammojen osalta Valtiokonttori totesi, että kyseiset vammat syntyvät tyypillisesti liukuhihnamaisessa toimistotyössä ja koska palvelustehtävät ovat olleet vaihtelevia, niin ei korvata. Päätös ei naurata useamman päivän yhtäjaksoisista taisteluista kapinallisten kanssa hengissä selvinnyttä rauhanturvaajaa. Valtiokonttorin päätöksen mukaan ei ollut osoitettavissa syy-seuraussuhdetta telamiinan räjähdyksestä auton alla ja syntyneellä selän vammalla. Valituksen jälkeen Valtiokonttori totesi, että syy-seuraussuhde on olemassa. Syyseuraussuhteella ei ollut enää merkitystä, koska heille selvisi kyseisen sotilaan olleen varusmiesaikana hoidettavana selkävammasta Tilkassa. Sillä ei ollut väliä, että aikaa edellisestä hoidosta oli kulunut lähes 30 vuotta. Näin telamiinan räjähdyksestä aiheutunut vamma oli vanhan vamman pahenema. Sellaisesta korvataan vakuutusalan vakiintuneen käytännön mukaan korkeintaan puoli vuotta vamman aiheutumisesta. Koska byrokratiaan oli kulunut juuri tuo puoli vuotta, niin mitään ei korvattu. Rauhanturvaajalta murtui selkä miinaan ajossa. Hän sai tarvitsemansa hoidon ja kuntoutui työkykyiseksi. Puolitoista vuotta vamman aiheutumisesta Valtiokonttori päätti, ettei tapahtuneesta jäänyt pysyvää haittaa. Haittaa ei ollut pysyvät selkäkivut, jotka jatkuvat edelleen. Haitta ei myöskään ollut, että henkilö on loppuikänsä 3,5 cm lyhyempi. Valtiokonttori on valitsemallaan linjalla osoittanut, ettei suomalaisilla sotilailla ole aukotonta vakuutusturvaa sotilaallisen kriisinhallinnan tehtävissä. Petteri Leino 6 Ammattisotilas 6/2011

7 Suomen puolustuksen uskottavuus syntyy vahvasta maanpuolustustahdosta ja tehokkaasta alueellisesta puolustuksesta. Kuva: Petteri Leino Suomen turvallisuuden perusta: Alueellinen puolustus VTT, eversti Pekka Visuri luo seuraavassa katsauksen Suomen puolustuspolitiikan perusteisiin sekä heijastelee sitä käynnissä olevaan turvallisuuspoliittiseen keskusteluun. Valtiontalouden säästötarpeet ovat kaikkien tiedossa, mutta niihin vedoten ei saisi tehdä hätäisiä turvallisuus- tai puolustuspoliittisia ratkaisuja. On syytä pitää mielessä Suomen turvallisuuspolitiikan peruslinja ja sopeuttaa puolustusvoimia koskevat uudistukset sen puitteisiin. Kaiken puolustussuunnittelun perustana on arvio Suomen turvallisuusympäristön kehityksestä. Siihen nykyisin vaikuttaa merkittävästi maailmanlaajuinen voimasuhteiden muutos, kun Aasian maiden voima kasvaa ja myös vakavimmat konfliktialueet ovat siellä. Tätä kehitystä olen kuvannut lähemmin kirjassa Maailman muutos ja Suomi (WSOYpro, 2011) ja Kadettikunnan tuottamassa multimediassa, joka löytyy internetistä ( Puolustusperiaate on määritetty selkeästi Eduskunnan vuonna 2009 hyväksymässä turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa sanotaan: Suomen puolustus perustuu alueellisen puolustuksen periaatteeseen, yleiseen asevelvollisuuteen ja laajaan reserviin sekä vahvaan maanpuolustustahtoon ja kansainväliseen sotilaalliseen yhteistyöhön. Alueellisiin joukkoihin ja valtakunnallisiin liikkuviin joukkoihin perustuva puolustusjärjestelmä kattaa koko maan alueen. Siinä on kuvattu hyvin puolustusperi- Ammattisotilas 6/2011 7

8 aatteen ydinajatus, ja tarkennuksena todettiin vielä: Suomen puolustuskyky mitoitetaan valtakunnan itsenäisyyden takaamisen, kansalaisten elinmahdollisuuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaamisen asettamien vaatimusten mukaisesti. Suomen alueellinen koskemattomuus turvataan kaikissa tilanteissa. Puolustusjärjestelmän valmiutta säädellään turvallisuusympäristön tilannekehityksen mukaisesti. Noissa määrityksissä kannattaa kiinnittää huomiota alueellisen puolustuksen korostamiseen. Siinä maavoimien merkitys on keskeinen, koska viime kädessä on kysymys tärkeiden alueiden pitämisestä hallussa kaikissa tilanteissa. Ilma- ja merivoimat osallistuvat erityisesti alueellisen koskemattomuuden turvaamiseen ja tukevat maavoimien taistelua monin tavoin. Keskustelu puolustusvoimien kehittämisnäkymistä on keskittynyt lähinnä maavoimien supistamiseen ja erityisesti varuskuntien lakkauttamiseen. Niiden mukanaan tuomat reaaliset säästövaikutukset ja vaikutukset alueelliseen puolustukseen ovat kuitenkin jääneet kertomatta. Itsenäinen puolustus Alueellisen puolustuksen ensisijainen tarkoitus on estää maahamme kohdistuva hyökkäys osoittamalla se kannattamattomaksi. Tähän liittyy luonnollisesti turvallisuuspoliittinen pyrkimys pitää Suomi erossa mahdollisista suurvaltaselkkauksista, joiden syyt voivat olla vaikkapa Keski-Aasiassa tai Lähi-idässä mutta jotka voivat levittää vaikutuksena myös Pohjolaan. Siksi on turvallisuuspoliittiseksi peruslinjaksi määritetty sotilaallinen liittoutumattomuus, vaikka toisaalta Suomi osallistuukin poliittiseen ja sotilaalliseen yhteistyöhön erityisesti EU:n puitteissa. Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että suomalaisten on itse huolehdittava puolustuksestaan mahdollisimman pitkään. Jos nojaisimme jonkin suurvallan tai sotilasliiton voimavaroihin, niiden vastapuoli joutuisi kriisitilanteessa pitämään Suomea vihollismaana, jolloin uhka ennaltaehkäisevästä hyökkäyksestä kasvaisi selvästi. Noista turvallisuus- ja puolustuspolitiikan peruslinjoista on vallinnut harvinaisen suuri yksimielisyys sekä kansalaisten että puolueiden keskuudessa. Joten kysymys on nyt siitä, miten tarkoitukseen osoitettuja määrärahoja parhaiten käytetään maanpuolustukselle annettujen tehtävien täyttämiseen. Tästä on syytä käydä avointa keskustelua, jonka perusteella poliittiset päätökset sitten muotoutuvat. Pohjois-Eurooppa on vakaata aluetta Maailman voimasuhteiden muutos vahvistaa erityisesti aasialaisten suurvaltojen asemaa ja heikentää länsimaiden mahdollisuuksia ylläpitää entisenlaisia valtarakenteita. Myös Yhdysvaltojen ja Venäjän strategiset intressit kohdentuvat entistä enemmän eteläiseen Aasiaan ja Tyynen meren rannikoille. Euroopan unionin alue ja erityisesti Pohjois-Eurooppa muodostavat nykyisin turvallisuuspoliittisesti vakaan vyöhykkeen, eikä tähän tilanteeseen ole odotettavissa nopeita negatiivisia muutoksia. Muualta alkava kriisikehitys voi kuitenkin heijastua myös Suomen lähialueille, joten Suomen on ylläpidettävä jatkuvasti valmiuttaan reagoida kriiseihin tilanteen vaatimusten mukaisesti. Suomen maantieteellisenä erityispiirteenä verrattuna useimpiin muihin EUmaihin on syrjäinen sijainti unionin koillisrajalla ja suurvalta-venäjän naapuruudessa, mistä seuraa tarve tehdä turvallisuusratkaisut omista lähtökohdista. Siksi on myös ymmärrettävää, että Suomen tulee säilyttää mahdollisimman itsenäisen maanpuolustuksen valmius kohdata tulevaisuudessa mahdollisesti sattuvia vakavia kriisitilanteita, sotilaallisen hyökkäyksen uhka mukaan luettuna. Euroopan unionin maiden vuotuiset sotilasmenot ovat olleet suhteellisen suuret, yhteensä yli 200 miljardia euroa, mikä vastaa noin neljäsosa koko maailman sotilasmenoista. Kun läntisessä Euroopassa ei koeta sotilaallisen hyökkäyksen uhkaa, on asevoimiin kohdistettu nyt tuntuvia säästötoimia sekä EU:n että Naton jäsenmaissa. Niiden kyky maataistelujen käymiseen ja asevoimien joustavaan käyttöön eri suunnilla on heikentymässä. Tähän liittyy Yhdysvaltojen sotilaallisten voimavarojen suuntautuminen Aasiaan ja Tyynelle merelle. On entistä epätodennäköisempää, että Yhdysvallat tai eurooppalaiset suurvallat olisivat valmiit käyttämään merkittäviä sotilaallisia voimia Itämeren alueella. Suomi ja Venäjä Suomen sotilaspoliittiseen asemaan vaikuttavat erityisesti Ruotsin ja Saksan asevoimissaan tekemät supistukset. Toisaalta myös Venäjä on kylmän sodan jälkeen vähentänyt voimakkaasti tavanomaisia asevoimiaan Suomen lähialueilla. Venäjä on kuitenkin uudistamassa supistettuja joukkojaan entistä parempaan toimintavalmiuteen ja käytettäväksi maan eri osissa. Niiden toiminnallinen painopiste on etelässä, erityisesti Kaukasian ja Keski-Aasian alueilla, mutta toimintakykyä tehostetaan myös Pohjois-Euroopan suunnalle. Tilannekehityksen vaatimuksia vastaava Suomen puolustuskyky on myös tulevaisuudessa tärkeä tekijä pohjoisen Euroopan vakauden ylläpidossa. 8 Ammattisotilas 6/2011

9 Kun maailman konfliktien painopiste on Lähi-idässä ja eteläisessä Aasiassa, ei tänne sivusuunnalle ole odotettavissa merkittäviä sotilaallisia keskityksiä. Pohjoisen jäämeren alue on kuitenkin nousemassa kiinnostuksen kohteeksi lähinnä energiavarojensa vuoksi. Suomi sijaitsee edelleen geopoliittisesti ja geostrategisesti verraten aralla vyöhykkeellä Venäjän naapurissa, jolloin tulevaisuudessa ehkä kaukanakin alkavat suurvaltakriisit saattavat heijastua tänne. Suomi ei ole erityisen uhanalaista aluetta tai suoranaisesti Venäjän hyökkäyksen kohdealue, vaan kysymys on lähinnä mahdollisuudesta joutua epäsuorasti suurvaltaselkkausten vaikutuksien piiriin. Alueellinen puolustus turvattava! Puolustusvoimien jatkuvat organisaatiomuutokset sekä uutiset voimakkaista sodan varalle ylläpidettävien reservijoukkojen vahvuuksien supistamistarpeista ovat antaneet sekavan kuvan puolustussuunnittelun johdonmukaisuudesta. Tätä käsitystä hämmentävät myös tiedot laajamittaisesta maavoimien sotakaluston romuttamisesta. Kansalaisten on ollut vaikea päästä selville, mihin näillä toimilla pyritään ja millaista puolustusperiaatetta on tarkoitus ylläpitää. Julkisuuteen saatetut tiedot puolustusvoimien kehittämisnäkymistä ovat keskittyneet paljolti maavoimien supistamiseen. Siihen liittyy arvuuttelu varuskuntien lakkauttamisilla kertomatta kuitenkaan, millaisiin reaalisiin säästövaikutuksiin niillä päästäisiin ja mitä ongelmia varuskuntaverkon harventamisesta seuraisi alueelliselle puolustukselle. Vertailukohdaksi ei ole esitetty laskelmia siitä, mitä vaihtoehtoja on maavoimien supistamistoimille, esimerkiksi säästämismahdollisuuksia ilma- ja merivoimien organisaatiossa ja varustehankinnoissa. Perusteluksi maavoimien vahvuuksien voimakkaalle supistamiselle on lähinnä esitetty tarve kohdistaa varoja kustannuksiltaan nopeasti kasvaneisiin materiaalihankintoihin. Tällöin ei ole riittävästi perusteltu, millaisesta materiaalista on kysymys ja mihin strategis-operatiiviseen käyttöajatukseen sen hankinta perustuu. Vertailukohdaksi ei ole esitetty laskelmia siitä, mitä vaihtoehtoja on maavoimien supistamistoimille, esimerkiksi säästämismahdollisuuksia ilma- ja merivoimien organisaatiossa ja varustehankinnoissa. EI teknoarmeijalle Alustavia vastauksia noihin kysymyksiin saatiin äskettäin puolustusvoimain komentajan kenraali Ari Puheloisen puheessa maanpuolustuskurssin avajaisissa Hän korosti poliittisten päätösten ensisijaisuutta ja puolustusvoimien roolia yhteiskunnassa todeten muun muassa: Puolustusvoimia koskevat isot päätökset ovat osa yhteiskunnallista päätöksentekoa. Puolustusvoimissa tiedostetaan, että myös aluepoliittiset näkökohdat kuuluvat siihen tärkeänä osana. Aluepolitiikkaa ja puolustusvoimien tarpeita ei kuitenkaan pidä nähdä toisilleen vastakkaisina. Pikemminkin päinvastoin; onnistuneilla päätöksillä voidaan eri näkökohdat saada vahvistamaan toisiaan ja turvata laajassa mittakaavassa yhteiskunnan kokonaisedut. Puolustusvoimien kannalta tässä harkinnassa on tärkeää, että siinä huolehditaan puolustuskyvyn pitkäjänteisestä ylläpidosta. Sen eräs ajankohtainen edellytys on puolustusvoimien nykyisen organisaation kaventaminen. Joukko-osastoja ja esikuntia joudutaan karsimaan, koska raha ei riitä nykyisen kokoisten puolustusvoimien ylläpitoon. Mutta miten tämä toteutetaan, siinä puolustusvoimat on valmis rakentavaan yhteistyöhön. Verrattuna eräisiin heittoihin tyyppiä ei maata varuskunnilla puolusteta tai viittauksiin vanhalla kalustolla aseistetusta resupekka-armeijasta komentajan puhe oli tasapainoinen ja perusteltu näkemys uudistuksien perusteista. Hän myös totesi, että puolustusvoimat ei tule ehdottamaan huippuunsa varustettua pientä teknoarmeijaa - sellaiseen ei todellakaan ole varaa - eikä toistakaan ääripäätä, massa-armeijaa, jonka suuruuden seurauksena sen yksiköt väistämättä jäisivät hyvin puutteellisesti varustetuiksi ja siten vaarallisen tehottomiksi. Todellisuus tulee olemaan näiden ääripäiden välissä. Se on rakenne, jossa optimaalisesti hyödynnetään eri-ikäinen reservin henkilöstö sekä eri-ikäinen materiaali, tavoitteena kustannustehokas, tasapainoinen kokonaisuus, joka on olosuhteisiimme ja voimavaroihimme sopeutettu ja kykenevä maan sotilaalliseen puolustukseen turvallisuusympäristöön suhteutetulla uskottavalla tavalla. Noissa ajatuksissa kuvastuu alueellisen puolustuksen erityispiirre, että voidaan tukeutua nopeasti perustettaviin reserviläisjoukkoihin, kunhan vain on olemassa riittävän suuri ja ammattitaitoinen vakinaisen henkilökunnan runko. Alueellisen puolustuksen joukkojen ylläpito on huomattavasti halvempaa kuin suurvaltatyyppisten asevoimien, joita pidetään suuressa valmiudessa lähtemään tehtäviinsä pitkienkin matkojen päähän ja yleensä lentoteitse. Omaa maataan puolustava joukko on aina paremmin motivoitunut sekä kykenee täyttämään tehtävänsä suhteellisen halvalla ja pitkäikäisellä aseistuksella verrattuna suurvaltojen kalliisti varustettuihin pika-iskujoukkoihin. Kaiken takana kansan maanpuolustustahto Loppujen lopuksi Suomen ja samalla alueellisen puolustuksen tärkein voimavara on maanpuolustustahtoinen ja hyvin koulutettu henkilöstö. Modernia materiaalia luonnollisesti tarvitaan sekä vakinaisille joukoille että myös varastoon, mutta ei mitä tahansa tavaraa kannata varastoida. Taitavalla suunnittelulla ja tehtävien määrityksellä voidaan valmistella perustarvikkeiden hankintoja ja valmistusta siten, että kriisitilanteen kärjistyessä varustuksen puutteita voidaan riittävän nopeasti täydentää. Koulutettua henkilöstöä sen sijaan ei saada joukkojen tarpeita vastaavasti, jos sillä alalla on ryhdytty voimakkaisiin säästöihin. Teksti: Pekka Visuri Kirjoittaja on ye-eversti evp ja valtiotieteen tohtori Ammattisotilas 6/2011 9

10 Venäjän sotilaspolitiikka ja Suomi Maanpuolustuskorkeakoulun Strategian laitoksen raportti Venäjän sotilaspoliittisesta kehityksestä aiheutti pienoisen mediamylläkän alkusyksystä. Vaikka raportti kuitattiin poliittisen johdon toimesta paperiksi muiden joukossa, niin kyseessä on loistava kiteytys Venäjän sotilasvoimasta ja sen kehityksestä Suomen suunnalla. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisessä tilassa Venäjän sotilaallinen suurvalta-asema romuttui. Se nähtiin myös Suomessa. Mutta Vladimir Putinin yli kymmenen vuotta jatkuneella valtakaudella Venäjä on palauttanut suurvallan sotilaallisen potentiaalin. Tällä hetkellä Venäjä käyttää sotilaallisiin menoihin noin 40 miljardia euroa vuosittain ja muiden turvallisuusviranomaisten menoihin noin 30 miljardia. Se on kaikkiaan neljännes koko Venäjän vuosittaisesta budjetista. Venäjän strategisessa suunnittelussa tavoitteena on jatkaa sotilaallisen voiman lisäämistä. Seuraavien kolmen vuoden aikana Venäjän tavoitteena on kaksinkertaistaa puolustusmenot. Se mahdollistaa Venäjän asevoimien uudelleenvarustamisen, jonka on tarkoitus jatkua koko tämän vuosikymmenen. Noin vuosi sitten presidentti Medvedev hyväksyi Venäjän asevoimien kehittämissuunnitelman. Sen mukaisesti 10 % kaikista varoista suunnataan maasijoitteisiin ydinaseisiin. Ydiniskukykyä parannetaan mm. uudella strategisella ohjustyypillä sekä sukellusveneestä ammuttavalla Bulava ohjuksella. Toinen tärkeä ulottuvuus on avaruuspuolustus ja ennakkovaroitusjärjestelmän kehittäminen. Suurvallalla on suurvallan resurssit. Näin ohjelma sisältää uusia ydin- ja monitoimisukellusveneitä, pinta-aluksia, hävittäjiä, taisteluhelikoptereita ja ohjusjärjestelmiä. Puolustushaarojen kehittämistä viedään eteenpäin omien kehittämisohjelmien puitteissa. Maavoimien osalta se tarkoittaa tiedustelu-, valvonta- ja johtamiskyvyn parantamista sekä kauaskantoisten täsmäaseiden käyttöönottoa. Venäjän ilmavoimien kalusto on tarkoitus uusia kokonaan. Vaikka viidennen sukupolven häiveominaisuuksilla 10 Ammattisotilas 6/2011

11 varustettu Suhoi T-50 PAK FA hävittäjä ja Ansat-U taisteluhelikopteri ovat vielä kehitysvaiheessa, niin Suhoi ja MiG perheisiin kuuluvia hävittäjiä valmistuu koko ajan, samoin kuin Mil- ja Kamov helikoptereita. Koillisväylän avautumisella meriliikenteelle on Venäjälle strateginen merkitys. Näin uusi laivasto-ohjelma on laaja. Se sisältää mm. kuusi lentotukialusta ja noin sata taistelualusta. Tähän mennessä osa aluksista on ostettu ulkomailta mm. Ranskasta neljä Mistral luokan helikopteritukialusta. Seuraavien kolmen vuoden aikana Venäjän tarkoituksena on kaksinkertaistaa puolustusmenot. Se mahdollistaa Venäjän asevoimien uudelleenvarustamisen, jonka on tarkoitus jatkua koko tämän vuosikymmenen. Mitä tapahtuu Suomen lähistöllä? Merkittävin muutos tapahtui vuonna 2010, jolloin entiset Leningradin ja Moskovan sotilaspiirit yhdistettiin Läntiseksi johtoportaaksi. Siihen yhdistettiin Pohjoinen laivasto (Muurmanskissa), Itämeren laivasto, Kalingradin erityisalue sekä 1.Ilmavoima- ja ilmapuolustusalue. Johtoportaan esikunta on Pietarissa, vanhassa keisarillisen armeijan yleisesikunnassa. Uusi Läntinen johtoporras kykenee itsenäisiin operaatioihin. Vanhaan Leningradin sotilaspiiriin verrattuna sen sotilaspotentiaali on lähes kaksinkertainen. Johtoportaan alla on kaksi armeijaa 6.Armeija Karjalan Kannaksella ja 20.Kaartin Armeija Moskovan itäpuolella. Läntisen johtoportaan rauhanajan joukko-osastot ovat jatkuvassa valmiudessa. Ne ovat taistelukykyisiä yhtymiä, jotka kykenevät lähtemään sotilasoperaatioon suoraan rauhanajan ryhmityksestä. Niiden vasteaikana on olla tunnissa käskystä väistöalueella. Läntisen johtoportaan alueella on mm. seitsemän moottoroitua jalkaväkiprikaatia, joista yksi Viipurin itäpuolella Kamenkassa ja toinen Kuolan alueella Petsamossa. Kyseisten prikaatien vahvuus on noin sotilasta. Niiden kalustona on noin sata taistelupanssarivaunua, parisataa taisteluajoneuvoa ja teloilla liikkuva tykistö. Kamenkan jalkaväkiprikaatia tukee Koivistolle sijoitettu helikopteriyksikkö. Välittömästi Suomen läheisyydessä on lisäksi kaksi reservin moottoroitua jalkaväkiprikaatia, toinen Alakurtissa ja toinen Karjalan Kannaksella Sertolovossa. Sallan korkeudelle Alakurttiin on uudelleen perustettu jo kerran lakkautettu helikopterirykmentti. Uusina joukkoina Venäjä on jo päättänyt perustaa kaksi pohjoisiin olosuhteisiin tarkoitettua arktista prikaatia. Ne korostavat pohjoisen alueen merkitystä. Strategisen iskun edellytykset Läntisen johtoportaan yksi iskevimmistä osista on Lugaan, Pietarin eteläpuolelle sijoitettu ohjusprikaati. Sen joukon kalustona on Iskander M ohjukset, joiden kantama on viidestäsadasta tuhanteen kilometriin. Nykyisillä taistelukärjillä Lugasta yltää puolen Suomen alueelle aina Oulun Kajaanin tasalle saakka. Iskander M ohjukset ovat tärkeässä roolissa strategisessa iskussa. Niillä voidaan kuljettaa maaliinsa sekä tavanomaisia että ydinkärkiä. Ohjustukikohdan sijoittaminen juuri Lugaan kertoo Itämeren alueen strategisesta merkityksestä. Sieltä voi hallita Baltian maita, Itämeren aluetta ja puolta Suomea. Lugan lähettyvillä Pihkovassa sijaitsee sekä ilmarynnäkködivisioona että spetsnaz prikaati. Pietarin pohjoispuolelle valmistui jokin aika sitten uusi tehokas tutka-asema ja Suursaaren tutka-asema on saamassa uutta vauhtia. Näiden molempien merkitys tilannekuvan luomisessa on ratkaiseva. Venäjän uusi kyky perustuu nopeuteen siirtyä rauhanajan toiminnasta strategisiin iskuihin. Tätä kokeiltiin Georgian sodassa kesällä Kokemukset eivät olleet kaikin puolin mairittelevia, mutta niiden kokemusten perusteella joukkojen koulutusta on kehitetty ja testattu suurissa sotaharjoituksissa. Merkitys Suomelle Strategian laitoksen raporttia ei voi ohittaa olan kohautuksella, sillä kirjoittajakaarti on erittäin nimekäs ja kaikki Venäjän asiantuntijoita. Yksi prikaatikenraali, kaksi everstiä ja kaiken kruunaa filosofian tohtori Stefan Forss, jonka maine turvallisuuspolitiikan tutkija on laajalti tunnustettu. Vaikka kirjoittajakunnasta vain Stefan Forss on enää aktiivipalveluksessa, niin he eivät suoraan kerro millaiset puolustusvoimat Suomi tarvitsee. Ei vaikka tätä varten on yksi erillinen luku. Kirjoittajat toteavat, ettei Suomi voi rakentaa puolustustaan muiden maiden solidaarisuustuen varaan. Etenkään kun Suomi ei ole Naton jäsen. EU:n ja Pohjoismaiden tuki on kokonaan koeponnistamatta. Suomen sotilaallinen puolustusjärjestelmä on heidän mielestään oltava ennustamattoman kehityksen varalle. Suomen puolustusta käsittelevän luvun viimeinen kappale on siteeraamisen arvoinen: Kyse on voimavarojen jakamisesta nykyaikaisen yhä kallistuvan terävän kärjen ja toisaalta välttämättömän alueellisesti kattavan järjestelmän kesken. Tietty huippunykyaikainen kärki tarvitaan hyökkääjän lyömiseksi. Silti on kyseenalaista, kuinka paljon mahdollinen hyökkääjä kunnioittaa voimavaroillamme aikaansaatavaa pientä kärkeä. Kirjoittajat toteavat, että puolustus on uskottava, kun sen lyöminen käy hyökkääjälle kohtuuttoman kalliiksi. Suomalaisen järjestelmän vahvuus on vankka maanpuolustustahto, jonka ennaltaehkäisevä vaikutus ei ole väheksyttävä. Petteri Leino Ammattisotilas 6/

12 Vuosina Puolustusvoimilla oli käytettävissä miljardia euroa vuodessa. Siitä jäi käyttämättä kaikkiaan 1.4 miljardia euroa. Puolustusvoimat jätti käyttämättä 1.4 miljardia euroa Valtion tilinpäätösluvut ovat karua luettavaa viimeiseltä viideltä tilikaudelta. Niiden mukaan puolustusvoimat jätti käyttämättä kaikkiaan 1.4 miljardia euroa vuosina Käyttämättä jäänyt raha on yksi syy puolustusvoimia kohtaaviin rahoitusongelmiin. Puolustusvoimien tilinpäätös luvut löytyvät verkosta. Tilinpäätöslukuja on kaksi ilman siirtomäärärahoja ja siirtomäärärahoilla huomioituna. Siirtomäärät ovat niitä rahaeriä, jotka ovat siirtyneet aiemmilta vuosilta myöhemmin käytettäväksi. Näin siirtomäärärahoilla lisätyt tilinpäätösluvut ovat kuvaavampia kuin ilman niitä olevat luvut. Siirtomäärärahojen kera olevat tiedot kertovat koko totuuden. Rahaa jää jatkuvasti käyttämättä Vuosina sotilaalliseen maanpuolustukseen oli käytettävissä kaikkiaan miljardia, joista puolustusvoimat käytti miljardia. Näin käyttämättä jäi kaikkiaan 1.41 miljardia euroa. Vuositasolla tarkasteluna rahankäytössä on tapahtunut pientä parannusta. Onhan siihen kiinnitetty huomiota puolustushallinnossa. Vielä 2006 käytettävissä olevasta rahoituksesta jäi käyttämättä 13,6 % eli 300 euroa. Käyttämättä jääneen rahoituksen osuus putosi tarkastelukauden loppua kohti parilla prosentilla, ollen kuitenkin yli kymmenen prosenttia joka vuosi. Valtaosa käyttämättä jääneistä rahoista jäi yli materiaalihankinnoista. Vielä vuonna 2006 materiaalihankintoihin varatusta rahasta jäi käyttämättä kolmannes eli 266 miljoonaa euroa. Pientä parannusta tapahtui tarkastelukauden loppua kohden, sillä vuonna 2010 se oli enää neljännes ja rahassa 200 miljoonaa euroa. Sitä vastoin toiminta- ja henkilöstökulujen osalta käyttämättä jäänyt rahamäärä kolminkertaistui viidessä vuodessa. Vielä 2006 toiminta- ja henkilöstökuluista jäi käyttämättä 25 miljoonaa euroa, mutta viisi vuotta myöhemmin summa oli kasvanut jo 70 miljoonaan euroon. Kaikkiaan materiaalihankkeista jäi käyttämättä miljardia euroa sekä toiminta- ja henkilöstökuluista 226 miljardia viidessä vuodessa. Missä ongelmat? 12 Ammattisotilas 6/2011

13 Yllä olevassa taulukossa on kuvattuna Puolustusvoimien käytössä ollut rahoitus siirtomäärärahoilla lisättynä miljoonina euroina. Puolustusvoimilta jäi käyttämättä vuosittain miljoonaa euroa. Puolustusvoimia uhkaavat 825 miljoonan säästövelvoitteet vuosina joutuvat outoon valoon aiemmin käyttämättömän rahan kanssa. Julkisuudessa ei ole käsitelty, kuinka paljon puolustusvoimien pitää oikeasti säästää. Tulevina vuosina on käytettävissä aiemmilta vuosilta periytyneitä siirtomäärärahoja. Näihin lukuihin verrattuna Kataisen hallituksen säästövelvoitteet eivät näytä enää dramaattisilta. Puolustusvoimien rahoituksen ongelmat eivät ole siinä, kuinka paljon puolustusvoimat saavat vuosittain rahoitusta. Ongelmat ovat siinä, kuinka tehokkaasti puolustusvoimat käyttää sille annetun rahoituksen. Mikäli käyttämättä jäänyttä osuutta ei kyetä pienentämään, niin puolustusvoimat ajautuu todelliseen rahoituskriisiin. Jos puolustusvoimat käyttää rahoituksensa tehokkaammin, niin rauhanajan rakenteita ei tarvitse ajaa alas kauhealla kiireellä. Puolustusbudjetin korottamisella ei ole olennaista merkitystä. Vuosina 2011 ja 2012 puolustusvoimilla on käytettävissään yli kymmenen prosenttia enemmän kuin aiempina vuosina. Tämä vuosi alkaa olla lopuillaan. Ensi toukokuussa nähdään, paljonko jää käyttämättä tältä vuodelta? Teksti: Petteri Leino Ei säästövelvoitetta ensi vuodelle Puolustusvoimien talouskurimus on ollut otsikoissa koko syksyn. Ensi vuoden talousarvio on hyvin myötämielinen Puolustusvoimille. Ensi vuoden talousarvion käsittely on kesken Eduskunnassa, mutta suurella todennäköisyydellä siihen ei tule merkittäviä muutoksia. Puolustusvoimien osalta ensi vuoden talousarvio ei poikkea oleellisesti kuluvasta vuodesta. Rahaa on tulossa lähes yhtä paljon kuin tällekin vuodelle. Itse asiassa puolustusvoimat saa toiminta- ja henkilöstökuluihin 13,5 miljoonaa enemmän kuin tänä vuonna. Puolustusministeriön esitykseen verrattuna Valtioneuvosto esittää laskettavaksi sotilaallisen maanpuolustuksen menoja 34,6 miljoonaa euroa ensi vuonna. Kuluvaan vuoteen verrattuna ero on pieni, vain puolet tästä eli 17,6 miljoonaa euroa. Ero on niin pieni, ettei sillä ole oleellista merkitystä puolustusvoimien kaikkiaan 2.5 miljardin euron budjetissa. Näin vuoden 2012 talousarvioesitystä voidaan pitää puolustusvoimien osalta varsin kohtuullisena. Valtioneuvoston talousarvioesityksestä jää selvästi käsitys, että ensi vuoden kustannussäästöt halutaan suunnata puolustusmateriaalihankintoihin. Sitä vastoin Valtioneuvosto haluaa turvata puolustusvoimien toimintakulut (henkilöstö ja toiminta). Aliupseeriliitto esitti omassa lausunnossaan, että Eduskunta ottaa hallituksen linjauksen huomioon omissa päätöksissään. Puolustushallinnon henkilöstöä ei saa laittaa materiaalihankintojen maksumieheksi. Virkapuku-uudistuksen rahoitus Kaikki virkapukujen hankintakustannukset kuuluvat työnantajan vastuulle vuoden 2012 alusta. Puolustusvoimille uudistus on taloudellisista vaikutuksiltaan merkittävä, koska sen palveluksessa on ammattisotilasta. Puolustusvoimat esitti ensi vuodelle 2 miljoonan euron lisärahaa tämän uudistuksen toteuttamiseksi. Valtiovarainministeriö leikkasi tähän tarkoitukseen tarkoitettua rahaa 90 prosenttia ja pudotti sen euroon. Aliupseeriliitto ja JHL esittivät, että eduskunta korottaa virkapukuavustusten määrän tarkistukseen tarvittavaa määrärahan takaisin kahteen miljoonaan euroon. Teksti: Petteri Leino Ammattisotilas 6/

14 Edustajisto kokoontui Helsingissä Leino jatkaa puheenjohtajana Edustajakokous valitsi vuodesta 2003 liiton johdossa toimineen Petteri Leinon jatkamaan puheenjohtajana kaudella Valinta oli yksimielinen. Kokous valitsi hallitukseen kaudelle uusina jäseninä Kimmo Alpirannan (Kotka), Jani Kivelän (Pohjanmaa), Tuomas Miromäen (Kymenlaakso), Harri Nyylan (Mikkeli), Milla Setälän (Lappi) ja Jyrki Surkan (Uusimaa). Uusi hallitus järjestäytyi edustajakokouksen jälkeen. Hallitus valitsi varapuheenjohtajiksi Jukka Klemetin ja Mika Tiitisen kaudelle Liiton työvaliokuntaan valittiin puheenjohtajan ja varapuheenjohtajien lisäksi Kimmo Alpiranta ja Jyrki Surkka. Esityksiä sopimusneuvotteluihin Yhdistykset tekivät määräaikaan mennessä edustajakokoukselle kolme esitystä. Kotkan, Suomenlahden ja Lounais-Suomen Aliupseerit esittivät, että Puolustusvoimien työaikasopimuksen linnakerahaa koskeva pykälä (23 ) muutetaan siten, että aattopäivien osalta linnakeraha maksetaan 100 %:lla korotettuna. Näitä aattopäiviä ovat pääsiäislauantai sekä juhannus- ja jouluaatto. Edustajakokous päätti, että esitys otetaan huomioon seuraavissa virkaehtosopimusneuvotteluissa. Kuopion Aliupseerit esitti, että Aliupseeriliitto ryhtyy toimiin ilmavoimien pääjohtokeskuksessa palvelevien tilannevalvonta-aliupseerien saattamiseksi lennonvarmistusvastuulisän piiriin. Edustajakokous päätti, että esitys otetaan huomioon seuraavissa virkaehtosopimusneuvotteluissa. Näiden lisäksi Tampereen Seudun Aliupseerit esitti, että vuoden 2014 edustajakokous pidettäisiin Tampereella. Edustajakokous päätti, että koska esitys on liiton toimintalinjakauden ulkopuolella, se ei vielä päätä vuoden 2014 kokouspaikasta. Petteri Leino aloitti kolmannen kauden Aliupseeriliiton puheenjohtajana. Kuva: Riku Rissanen Aliupseerin vahva puolustaja Edustajakokous hyväksyi liitolle strategian kaudelle Strategian teemana on Aliupseerin vahva puolustaja. Merkittävin ero aikaisemman strategiakauden toimintaan on liiton selkeästi aktiivisempi ja terävämpi ote edunvalvontaan. Strategian taustalla ovat aliupseerien toimintaympäristössä tapahtuvat ja tapahtuneet merkittävät muutokset. Näitä ovat esimerkiksi Puolustusvoimien koventunut työnantajatoiminta sekä suunnitteilla oleva puolustusvoimauudistus. Nämä edellyttivät liitolta suunnan ja toimintamallien tarkastamista. Strategiakauden kolme tärkeintä tavoitetta ovat: aliupseerien vahva ja onnistunut edunvalvonta, aliupseerien ammatti-identiteetin vahvistaminen ja järjestäytymisasteen säilyttäminen korkealla sekä puolustushallinnon suurimman ammattiliiton status. Sopimus- ja neuvottelutoiminnassa tavoitellaan palkkausjärjestelmän kannustavuuden lisäämistä. Liitto haluaa avata keskustelun myös uusista vaativuusluokista. Sopimusten valvonnassa liitto lähtee nollatoleranssin periaatteesta. Kaikkiin työnantajan sopimuksenvastaisiin toimiin puututaan jatkossa välittömästi ja tiukasti. Selkeät sopimusrikkomukset saatetaan pääsopimuksen mukaiseen neuvottelumenettelyyn. Myös luottamusmiesorganisaatiota ja luottamusmies- 14 Ammattisotilas 6/2011

15 ten palvelussuhteiden ehtoja kehitetään. Lisäksi luottamusmiehille määritellään uudelleen osaamis- ja henkilökohtaiset vaatimukset. Myös sotilaallisen kriisinhallinnan edunvalvonta ja erityisesti vammojen hoito ovat korostetusti esillä strategiassa. Lähtökohtana on, että kriisinhallintatehtävät ovat jatkossakin ammattisotilaille vapaaehtoisia. Strategian myötä yhdistysten taloudelliset edellytykset paranevat kun jäsenmaksun palautusosuutta nostetaan. Toiminnan painotukset 2012 Ensi vuoden aikana liitto keskittyy ajamaan aliupseerien etuja puolustusvoimauudistuksessa. Tulevissa virkaehtosopimusneuvotteluissa tavoitellaan hyväksyttävää neuvottelutulosta. Tulevien vuosien tavoitteena on, että jokainen palvelukseen astuva aliupseeri on Aliupseeriliiton jäsen. Jäsenten ja koko liiton työtaisteluvalmiutta parannetaan. Aliupseeriliitto on aloitteellinen kansallisen sotilaallisen kriisinhallinnan veteraaniohjelman käynnistämisessä. Kansallinen veteraaniohjelma Aliupseeriliitossa käynnistetään veteraaniohjelma toimintavuonna Veteraaniohjelman yksityiskohtainen suunnittelu käynnistyy heti. Sen tärkeimmät osakokonaisuudet koskevat vakuutusten korvauskäytäntöjä, kriisinhallintatehtävissä vammautuneen palvelussuhdeturvaa ja ryhmätapaturmavakuutuksen korvaustasoja. Aliupseeriliiton tavoitteena on, että vapaaehtoisesti isänmaan puolesta kriisinhallintatehtävissä terveytensä menettäneet tai tapaturmissa loukkaantuneiden vahingot korvataan automaattisesti ja nopeasti, täysimääräisesti ja pysyvästi sekä parhaiden mahdollisten asiantuntijoiden hoitamina. Ryhmätapaturmavakuutuksen korvaustasoihin niin kuolemantapauskor- vauksen kuin haittakorvauksen osalta on saatava tuntuva korotus. Palvelusuhdeturvan kehittäminen on laaja kokonaisuus, johon liittyy muun muassa työnantajan velvollisuus varmistaa vammautuneen palvelusuhteen jatkuminen, työllistämistuki uudelleenkoulutukseen ja tämän jälkeisen työllistymisen varmistaminen, vammautuneen sotilaan irtisanomiskielto, ansionmenetystakuu, jolla varmistetaan ennen vammautumista tapahtuneen elintason säilyminen sekä vammasta aiheutuvien ylimääräisten elinkustannusten korvaaminen. Edellä mainitut periaatteet koskevat soveltuvin osin niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin vammautumisia. Mika Oranen Joustoa edunvalvontatyöhön Edustajakokous päätti liiton sääntöihin tehtävistä muutoksista. Ne koskevat yhdistysten ja hallituksen ilmoitusvelvollisuuksiin liittyviä määräaikoja (4, 11 ) edustajiston tehtäviä (14 ), työtaisteluita (17 ) sekä hallituksen kokoonpanoa ja toimintaa (18, 19 ). Sääntömuutoksen tarkoituksena on yksinkertaistaa työtaistelupäätösten tekoa ja lisätä yhdistysten vaikutusmahdollisuuksia liiton hallituksessa. Lisäksi sääntömuutos toi yhdistyksille ja hallitukselle lisäaikaa sääntömääräisten ilmoitusten tekoon. Uudet säännöt astuvat voimaan kun yhdistysrekisteri on vahvistanut ne. Voimaan astumisesta tiedotetaan yhdistyksille erikseen. Asta Ruuskanen Aliupseeriliiton hallitus Puheenjohtaja Petteri Leino Varapuheenjohtaja Jukka Klemetti, Joensuu Seudun Aliupseerit (Tuomo Ruuskanen, Kuopion Aliupseerit) Varapuheenjohtaja Mika Tiitinen, Keski-Suomen Aliupseerit (Marko Rönkkö, Keski-Suomen Aliupseerit) Kimmo Alpiranta, Kotka (Pirjo Räisänen, Suomenlahti) Pekka Jylhä, Kanta-Hämeen Aliupseerit (Ari Poutanen, Kanta-Hämeen Aliupseerit) Jani Kivelä, Pohjanmaa (Petri Kärkkäinen, Ylä-Savo) Tuomas Miromäki, Kymenlaakso (Sami Vaakanainen, Kymenlaakso) Riikka Mäki, Tampereen Seudun Aliupseerit (Juha Eskelinen, Kuopion Aliupseerit) Harri Nyyla, Mikkeli (Mikko Suhonen, Mikkeli) Miia Rauhu, Lounais-Suomen Aliupseerit (Oke Kärkkäinen, Lounais-Suomen Aliupseerit) Milla Setälä, Lappi (Jarkko Taka-aho, Lappi) Jyrki Surkka, Uusimaa (Matti Paajanen, Uusimaa) Vesa Tuovinen, Lappeenrannan Aliupseerit (Vesa Kirvesmies, Lappeenrannan Aliupseerit) Ammattisotilas 6/

16 Puolustusvoimien strateginen kumppani Millog Oy vastaa maavoimien ajoneuvo- ja panssarikaluston, ase- ja elektroniikkajärjestelmien ja -laitteiden asennuksista, modifikaatioista ja kunnossapidosta sekä osallistuu maavoimien materiaalihankkeisiin. Millog Oy Hatanpään valtatie TAMPERE Puh YRJÖ PIRILÄ OY 16 Ammattisotilas 6/2011

17 Pekka Jylhästä Vuoden aliupseeri Ylivääpeli Pekka Jylhä (48) on valittu vuoden aliupseeriksi. Aliupseeriliiton hallitus julkisti nimityksen liiton edustajakokouksessa Helsingissä. Jylhä on työskennellyt Puolustusvoimissa yli 25 vuotta. Hänet tunnetaan laajalti ammattikuntansa, joukko-osastonsa ja koko puolustusvoimien piirissä erittäin ammattitaitoisena ja ahkerana aliupseerina, jolle palvelus puolustusvoimissa on ollut elämäntapa. Jylhä on sotilasurallaan pitänyt itsestään selvänä laajaa ja syvällistä osaamis- ta. Hän on hakeutunut aktiivisesti koulutukseen ja huolehtinut ammattitaitonsa kehittämisestä. Hän on laajentanut osaamistaan sotilaallisen kriisinhallinnan tehtävissä. Ylivääpeli Jylhä haavoittui vakavasti helmikuussa 2011 Afganistanissa. Tasavallan Presidentti myönsi hänelle kesäkuussa 1. luokan Vapaudenmitalin ansioista kriisinhallintatehtävissä. Pekka Jylhä on toiminut pitkään erilaisissa luottamustehtävissä Aliupseeriliitossa. Hän on toiminut Kanta-Hämeen Aliupseerit ry:n hallituksessa vuodesta 1996 lukien ja on nyt yhdistyksensä varapuheenjohtaja. Hän on tällä hetkellä Aliupseeriliiton hallituksen jäsen. Kuva: Petteri Leino Ansiomitalilla palkitut 2011 Liitto palkitsi ansiomitalilla yhdistysten ja liiton hallituksen tekemien esitysten perusteella ansioituneita jäseniään sekä yhteistyökumppaneita. Kultainen ansiomitali Sotilasmestari Jari Hautamäki, Ilmavoimien Tilannealiupseerit ry Sotilasammattihenkilö Leena Hildén, Tampereen Seudun Aliupseerit ry Ylikersantti Mika Tiitinen, Keski-Suomen Aliupseerit ry Valtiosihteeri Tuire Santamäki-Vuori Sotilasmestari Markku Voutilainen, Joensuun Seudun Aliupseerit ry Hopeinen ansiomitali Sotilasmestari Petri Huovinen, Tervareitin Aliupseerit ry Vääpeli Juha Kortteinen, Keski-Suomen Aliupseerit ry Pursimies Oke Kärkkäinen, Lounais-Suomen Aliupseerit ry Kersantti Kaisa Martikainen, Kuopion Aliupseerit ry Ylikersantti Tero Merikanto, Kuopion Aliupseerit ry Vääpeli Jarkko Siitari, Niinisalon Aliupseerit ry Vääpeli Sami Vaakanainen, Kymenlaakson Aliupseerit ry Ylikersantti Timo Zweygberg, Kanta-Hämeen Aliupseerit ry Ammattisotilas 6/

18 Edustajakokous 2011 Aliupseeriliiton edustajakokous oli Helsingissä 8. ja Kokoukseen ja sen yhteydessä järjestettyihin päiväjuhlaan ja vastaanotolle osallistui yli 150 aliupseeria ja kutsuvierasta. Edustajakokouksen puheenjohtajana toimi Jyrki Surkka (Uusimaa). Kokouksessa ja kokoustauoilla käytiin vilkasta keskustelua ja kokousedustajat pääsivät myös äänestämään. Päiväjuhlan juhlapuhujina olivat puheenjohtaja Petteri Leinon lisäksi puolustusministeri Stefan Wallin ja puheenjohtaja Jarkko Eloranta (JHL). Juhlassa esiintyivät Kaartin Soittokunta ja lausuja Kari Koivu. Tilaisuuden juonsi liiton hallituksen jäsen Vesa Tuovinen. Liitto palkitsi päiväjuhlassa ansioituneita jäseniä ja yhteistyökumppaneita. Edustajakokouksen päätteeksi puheenjohtaja esitteli kokousedustajille paikalla olleet uudet liiton hallituksen jäsenet. Kuvat: Riku Rissanen 18 Ammattisotilas 6/2011

19 Ammattisotilas 6/

20 Uutisia Ruokahuollon työehdot heikentyvät Puolustusvoimien ruokahuollon henkilökunnan työehdot heikkenevät suunnitellun yhtiöittämisen myötä. Ensi vuoden alussa toimintansa aloittavan Leijona Catering Oy:n neuvottelukunta on päättänyt, että yhtiössä sovelletaan majoitus- ja ravintola-alan työehtosopimusta. Käytännössä tämä tarkoittaa merkittäviä peruspalkan, lisien ja korvausten heikennyksiä sekä vuosilomien lyhentymistä. JHL järjesti mielenilmauksen työehtojen heikentämistä vastaan neljässä Puolustusvoimien ruokahuollon palvelukeskuksen muonituskeskuksessa perjantaina Mielenilmauksen tavoitteena oli herättää asiasta päättävät tahot peruuttamaan päätöksensä työehtojen heikentämisestä ja neuvottelemaan henkilöstöä edustavien liittojen kanssa työehdot turvaavasta, yrityskohtaisesta työehtosopimuksesta. Henkilöstoliikuntapalkinto puolustusvoimille Puolustusvoimat on voittanut Suomen Aktiivisin Työpaikka kilpailun. Vuosittain myönnettävällä tunnustuksella Kuntoliikuntaliitto haluaa edistää henkilöstöliikuntaa ja tukea työyhteisöjen hyvinvointia liikunnan keinoin. Kuntoliikuntaliitto perustelee valintaansa sillä, että Puolustusvoimat on pyrkinyt esimerkillään vaikuttamaan kansalliseen liikuntakasvatustyöhön. Puolustusvoimien liikuntastrategiassa sekä toimintatavoissa korostetaan henkilöstön fyysisen kunnon ja liikunta-aktiivisuuden merkitystä työkyvyn ylläpitämisessä. Lisäksi Puolustusvoimilla on koko organisaation kattava liikunta-alan asiantuntijaverkosto, joka vastaa liikuntapalveluiden kehittämisestä sekä käytännön toteutuksesta. Suomen Rauhanturvaajaliitolle uusi puheenjohtaja Suomen Rauhanturvaajaliiton uudeksi puheenjohtajaksi on valittu Porissa pidetyssä liittokokouksessa kenraaliluutnantti Paavo Kiljunen. Hän seuraa tehtävässään viisi vuotta Rauhanturvaajaliittoa luotsannutta kenraalimajuri Heikki Holmaa. Kiljusella on omakohtaista rauhanturvakokemusta Libanonista, Makedoniasta ja Kosovosta. Nato-johtoisessa KFOR:ssa hän oli Keskisen Prikaatin komentajana prikaatikenraalin arvolla, mikä on ennenkuulumatonta maalle, joka ei kuulu Natoon. Paavo Kiljunen siirtyi reserviin puolustusvoimien sotatalouspäällikön paikalta vuonna Yksi tulevaisuuden suurimmista haasteista on uusien jäsenien saaminen liittoon ja luonnollisesti samalla myös vanhojen jäsenten aktivoiminen, ensi vuoden alussa tehtäväänsä astuva Paavo Kiljunen selvittää. Puheenjohtajan toimikausi on kaksivuotinen. Suomen Rauhanturvaajaliittoon kuuluu noin jäsentä. Liiton tärkeimpiä tehtäviä on veteraanituki, joka kohdistuu niin sotiemme veteraaneihin kuin rauhanturvatehtävissä palvelleisiin. Ensimmäiset suomalaiset rauhanturvaajat lähtivät jo vuonna 1956 Suezille. Kaikkiaan alhaalla on ollut vuosien mittaan noin eri rauhanturvaajaa. Tällä hetkellä suurin suomalainen rauhanturvakohde on Afganistan. Teksti ja kuva Kimmo Wiren 20 Ammattisotilas 6/2011