Tesoman yleissuunnitelma-alueen vuoden 2011 tehdyn luontoselvityksen lisäluontoselvitys puuttuvilta alueilta

Transkriptio

1 Tesoman yleissuunnitelma-alueen vuoden 2011 tehdyn luontoselvityksen lisäluontoselvitys puuttuvilta alueilta Syyskuu 2012 Kari Korte Kaupunkiympäristön kehittäminen Maankäytön suunnittelu Yhdyskuntasuunnitteluyksikkö ID:

2 Sisällysluettelo 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Lisäselvitysalue ja sen ominaisuuksia Puusto ja metsät Kasvupaikkatyypit, suot ja kasvillisuus Luonnonsuojelullisesti arvokkaimmat kohteet ja osa-alueet Avainbiotoopit Lajistollisesti arvokkaimmat osa-alueet Lajistolliset arvot Harvinainen kasvisto Linnusto Hyönteistö Liito-orava Lepakot Muu eläinlajisto ja ekologiset yhteydet Luonnonoloiltaan arvokkaimmat osakokonaisuudet Maankäytön suunnittelussa huomioon otettavaa Lähteet

3 1 1. Johdanto Tämä lisäselvitys täydentää vuonna 2011 Ympäristötutkimus Yrjölä Oy:n tekemää selvitystä Tampereen Tesoman yleissuunnittelualueen luontoselvitys Tuossa selvityksessä kartoitettiin kasviston ja biotooppien ohella myös liito-oravat, lepakot ja linnusto. Tämä selvitys täydentää Yrjölä Oy:n selvitystä kasviston, kasvillisuuden, avainbiotooppien ja liito-oravan suhteen, mutta ei linnuston ja lepakoiden suhteen. Linnuston ja lepakoiden suhteen esitetään perusteltu arvio tilanteesta. 2. Aineisto ja menetelmät Tämän lisäselvityksen liito-oravakartoitus tehtiin toukokuussa Kasvisto ja biotooppiosion maastohavaintojen tekeminen meni niinkin myöhälle kuin syyskuun alkuun Linnusto-osio jäi myöhäisen ajankohdan vuoksi pois, mutta sen suhteen asiaa täytyy peilata muun osan linnustotietouteen ja käsitykseen eri biotooppien potentiaalista linnuston kannalta. Myöskin lepakkoselvitys jäi pois, mutta tilannetta arvioidaan yleisen lepakkotietämyksen ja vuoden 2011 Yrjölä Oy:n tekemän Tesoman yleissuunnitelmaalueen luontoselvityksen valossa. Liito-oravan esiintymistä lisäselvitysalueella ja sen lähiympäristössä selvitettiin tehdyllä maastokäynnillä. Työtä varten oli käytettävissä Tampereen kaupungin Oracletietokannan sekä Yrjölä Oy:n vuonna 2011 tekemät havainnot liito-oravan liikkeistä ja esiintymisestä Tesoman alueella, jotta lisäselvitysalueen liito-oravaesiintymän merkitys laajemman alueen liito-oravaverkostossa pystyttiin kunnolla hahmottamaan. Liito-oravan esiintymistä selvitettiin etsimällä liito-oravan jätöksiä puiden tyviltä (yleensä haapojen ja kuusten tyviltä) ja kartoittamalla lajin mahdolliset pesäpuut (kolopuut, risupesät ja pöntöt). Lisäksi arvioitiin biotoopiltaan liito-oravalle soveltuvien elinympäristöjen esiintymistä ja mahdolliset kulkuyhteydet, joiden perusteella on mahdollista arvioida liito-oravaesiintymien muodostama verkosto, ja yleissuunnitelma-alueen liito-oravaesiintymän merkitys verkostossa. Kasvisto-, kasvillisuus- ja biotooppiosio tehtiin haravoimalla alue läpi riittävän tiheästi, jotta huomion arvoiset lajit ja kohteet saataisiin kirjattua ylös. Maasto-osuus tehtiin Tavoitteena oli löytää kaikki mahdolliset jonkin luonnonsuojelullisen statuksen (rauhoitettu, erityissuojeltu, luontodirektiivi, uhanalainen, silmälläpidettävät ja Suomen kansainväliset vastuulajit) sekä muut harvinaiset lajit, jotka ovat joko valtakunnallisesti tai Tampereen seudulla harvinaisia tai jotka harvinaistuvat Tampereelta johonkin suuntaan mentäessä. 3. Lisäselvitysalue ja sen ominaisuuksista Varsinaisen yleissuunnitelma-alueen, vuoden 2011 luontoselvitysalueen pinta-ala on 250 ha (liite 1A.). Tämän selvityksen lisäselvitysalueet ovat kolmessa osassa (liite 1B.), joiden yhteinen pinta-ala on 17,3 ha. Näistä Tohloppijärven suon alue on suurin, 9,3 ha, sitten Tohlopinpuiston alue sekä edelleen Tohlopinsuonpuiston ja Variksenmarjapuiston muodostama kokonaisuus. Tohloppijärven suo täyttää melkein kokonaan laajimman lisäselvitysosan. Lisäselvitysalueet limittyvät asuinalueiden lomaan niin, että Tohlopinpuiston länsipäästä Tohloppijärven suon itäpäähän on matkaa kilometrin verran ja

4 2 noin 0,6 km:n verran Myllypuronkadulta lisäselvitysalueen etelärajalle. Alavimmillaan selvitysalueen maasto on luonnollisesti Tohloppijärven suolla, joka muodostaa topografiassa laajan tasangon. Suolta maasto kohoaa kohti Tohlopinpuistoa, joka on korkeusasemassa 128 mpy. Tohloppijärven suo on korkeusasemassa 106 mpy eli korkeuseroa alueen sisällä muodostuu noin 22 metriä, mikä tuntuu yllättävän paljolta maastossa käynnin jälkeen. Lisäselvitysalueet lomittuvat asutusalueiden väliin ja ovat siis neitseellistä luontoa, josta osa on entistä peltoa ja osa luontaista, vanhaa metsää. Puusto ja metsät Vanhaa metsää lisäselvitysalueilla on paljon (liite 2.). Suurin osa tästä on Tohloppijärven suolla. Tohloppijärven suon vanha metsä on pääosin mäntyä (Pinus sylvestris), iältään vuotta vanhaa, suota reunustaa länsirajalla vuotta vanha hieskoivikko (Betula pubescens). Suon luoteispuolella on myös vanhaa kuusi- (Picea abies) ja koivumetsää; kuusimetsä on keski-iältään vuotta vanhaa ja rauduskoivikko (Betula pendula) vanhaa. Tohlopinpuiston alueella on niin ikään vuotta vanhaa rauduskoivikkoa ja vuotta vanhaa kuusikkoa. Kaiken kaikkiaan lisäselvitysalueella on paljon lehtipuuta, joko pioneerivaiheen puustona tai vanhan metsän pääpuulajina. Pääpuulajina ollessaan lehtipuusto on mitä ilmeisimmin valikoivan harvennuksen tulosta, sillä luontaisesti lehtipuuston aliskasvustoksi kehittyy rehevillä, kosteilla paikoilla kuusi ja muualla mänty, jotka ovat sittemmin päätevaiheen luontaiset pääpuulajit. Erityisesti nuoremmat metsät ovat lehtipuuta (kuva 1.), jota kasvaa paljon entisillä pelloilla pioneerivaiheen lajeina. Selvitysalueen päälehtipuulajeja ovat raudus- ja hieskoivun ohella haapa (Populus tremula) ja raita (Salix capreae). Kuva 1. Tohlopinsuonpuiston nuorta lehtimetsää.

5 3 Kasvupaikkatyypit, suot ja kasvillisuus Selvitysalueen kangasmaan kasvupaikkatyyppi vaihettuu lehdosta tuoreeseen kankaaseen (liite 3.). Alueella on yllättävän laajalti lehtoa, vaikka toisaalta lehtotyyppi on vain vuohenputkityyppiä, joka ei tarjoa tällä selvitysalueella mitään erinomaisia kasvistoarvoa. Suurin osa selvitysalueen kangasmaasta on lehtoa ja lehtomaista kangasta. Tuoretta kangasta löytyy vain Tohlopinpuiston mäeltä. Kasvillisuus on kullekin kasvupaikalle sitä Tampereen seudulle tyypillistä. Tuoreen kankaan tyyppilajistoa ovat mustikan (Vaccinium myrtillus) ohella metsäkerrossammal (Hylocomium splendens), seinäsammal (Pleurozium schreberi), metsälauha (Deschampsia flexuosa), metsäkastikka (Calamagrostis arundinacea), kultapiisku (Solidago virgaurea), metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana), oravanmarja (Maianthemum bifolia) ja kielo (Convallaria majalis). Lehtomaiseen suuntaan mentäessä metsäkerros- ja seinäsammaleen osuus vähenee, kuten myös mustikan ja muiden varpujen osuus, ja tilalle tulevat vaateliaammat ruohovartiset lajit sekä sammalista kynsisammalet (Dicranum sp.) ja metsäliekosammal (Rhytidiadelphus triquetrus). Lehtomaiseen suuntaan mentäessä yleistyvät erityisesti vuohenputki (Aegopodium podagraria), kielo, käenkaali (Oxalis acetosella), oravanmarja, sinivuokko (Hepatica nobilis), oja- (Geum rivale) ja kyläkellukka (G. urbanum), nuokkuhelmikkä (Melica nutans), metsäkurjenpolvi (Geranium sylvestris) ja metsäliekosammal. Alueen kulttuurihistorian myötä myös kulttuuri- ja puolikulttuurilajistoa esiintyy runsaasti. Tällaisia ovat mm. jättipalsami (Impatiens glandulifera), vuorikaunokki (Centaurea montanum), vuorenkilpi (Bergenia crassifolia), taponlehti (Asarum europaeum), ruotsinköynnöskuusama (Lonicera periclymenum) ja rikkapalsami (Impatiens parviflora), joista huomion arvoisimmat ovat taponlehti ja rikkapalsami sekä ehkä vielä ruotsinköynnöskuusama. Kuva 2. Taponlehti Tohlopinsuonpuiston reunassa.

6 4 Vaikka lisäselvitysalueen kangasmaa on kasvupotentiaaliltaan voimakasta, niin Tohloppijärven suo on sitä vastoin karua isovarpurämettä kapeine korpireunuksineen. Ojitetuilla alueilla suotyyppi vaihettuu keskiravinteiseen mustikkaturvekankaaseen. Voimakkaimmin ojitettuna on suon luoteis-pohjoisosa, mutta umpeenkasvanutta ojastoa on myös muuallakin suolla. Suolta on aikoinaan nostettu myös rutaa, mistä kielivät allikkoiset nevat siellä täällä. Allikot neva-allikot monipuolistavat muutoin monotonisen tuntuisen isovarpurämeen luontoa. 4. Luonnonsuojelullisesti arvokkaimmat kohteet ja osa-alueet Tässä yhteydessä esitellään kohteet ja osa-alueet, joilla on jokin lain suoma tai jokin muu luonnonsuojelullinen status tai joilla on keskitetysti harvinaista, huomion arvoista lajistoa tai jotka ovat arvolajistollisesti potentiaalisia kohteita. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi avainbiotoopit Avainbiotoopit Harvinaisiksi ja jopa uhanalaisiksi käyvien eliölajien suojelemiseksi on metsälain mukaan metsänhoidossa jätettävä käsittelemättä tai käsiteltävä varoen ja ominaispiirteet säilyttäen metsäluonnon erityisen tärkeitä elinympäristöjä, jotka kuuluvat ns. avainbiotooppeihin. Avainbiotooppeihin luetaan metsälain ja luonnonsuojelulain suojaamien kohteiden lisäksi muut arvokkaat elinympäristöt (kuten supat, metsäniityt ja luonnontilaiset vanhat metsät) ja kohteet, jotka eivät täytä metsälain kriteerejä luonnontilaiseen verrattavista kohteista, mutta ovat luokiteltavissa vielä ei-luonnontilaisiksi metsäluonnon arvokkaiksi elinympäristöiksi. Muut arvokkaat elinympäristöt (muut kuin metsä- ja luonnonsuojelulain kohteet) ja ei-luonnontilaiset metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt suositellaan otettavaksi huomioon metsänhoidollisissa toimissa. Vaikka metsälakikohteet on lain mukaan huomioitava vain yleiskaavan ja asemakaavan maa-ja metsätalousalueeksi sekä yleiskaavan virkistysalueeksi osoitetuilla alueilla, on niiden huomioon ottaminen silti suositeltavaa. Avainbiotoopit ovat kohteita, jotka saattavat sisältää mm. arvokasta, muusta ympäristöstä poikkeavaa, hyönteislajistoa erityisominaisuuksiensa varassa. Ainoa selvitysalueen arvokkaaksi elinympäristöksi luokiteltava kohde on Tohloppijärven suo, joka on laajahko isovarpuräme. Vaikka lain tarkoittamilla kriteereillä mitattuna suo ei ole avainbiotooppi, niin tällä alueella ja näillä ominaispiirteillä se käytännössä on avainasemassa Tesoman eliölajiston kannalta. Rämeen monimuotoisuutta rikastuttavat monet rudannostokuopat, jotka ovat kehittyneet aikojen saatossa lajistollisesti muusta suoluonnosta poikkeaviksi nevakuopiksi. Kasvilajisto on Tampereen seudun isovarpurämeille ominaista, mutta kohtalaisen laajana ojittamattomana kohteena alue saattaa pitää sisällään esimerkiksi hyönteistöllisiä arvoja. Tosiasiassa suo on ojitettu, mutta ojat ovat suurelta osin jo kasvaneet umpeen, paikoin jo lähes huomaamattomiksi juonteiksi. Suolla on myös maisemalista arvoa ja kesällä se on ahkerasti lähiasukkaiden käytössä marjastamiseen, koirien ulkoiluttamiseen tahi muuten vain luonnossa liikkumiseen.

7 Lajistollisesti arvokkaimmat osa-alueet Selvitysalueelta olevan lajistollisen tiedon perusteella ei ole osoitettavissa tiettyä muusta alueesta poikkeavaa, lajistollisesti arvokasta osa-aluetta, jolla olisi keskitetysti useita luonnonsuojelullisessa mielessä arvokkaita lajeja tai muita arvokkaita ominaisuuksia. Tällöin esimerkiksi liito-oravan, yhden lajin esiintyminen, ei johda tällaiseen tulkintaan. 5. Lajistolliset arvot Ainoa lisäselvitysalueen laji, joka yksinäänkin esiintyvänä on otettava huomioon maankäytön suunnittelussa. Sillä on jo luonnonsuojelulain suoma suoja. Tämä laji on liitoorava (Pteromys volans) Harvinainen kasvisto Selvitysalueen vähäisiä kasvilajistollisia arvoja edustavat kotkansiipi (Matteuccia struthiopteris) ja mustakonnanmarja (Actaea spicata), (liite 4.). Tosin kotkansiipi on todennäköisesti levinnyt läheisen rivitalon pihamaalta, sillä luontaisesti se ei kasva tämän tapaisilla paikoilla, vaikka Tampereen seudulla se on kyllä luontainen laji. Mustakonnanmarja on valtakunnallisesti harvinainen laji, jota kuitenkin Tampereen seudulla kasvaa kosolti. Tampereen seudun esiintymät liittyvät Etelä-Hämeen ja pienemmässä mittakaavassa Pirkkalan lehtokeskusalueeseen ja sen maaperän ravinteisuuteen. Tässä kartalla on otettu huomion arvoisina esille ei-luontaisista lajeista taponlehti, rikkapalsami ja ruotsinköynnöskuusama. Muista harvinaisuuksista mainittakoon Tohlopinsuonpuiston taponlehtiesiintymä. Tosin esiintymä on istutusperäinen ja nyttemmin levinnyt noin 20 metrin matkalle entisen pellon ja suon väliselle alueelle. Laji on sikäli mielenkiintoinen, että sitä kasvaa Suomessa luontaisesti, mutta ainoa luontaiseksi luokiteltu esiintymä sijaitsee Kymenlaakson Iitissä Linnusto Lisäselvitysalueelta ei ole tehty erillistä linnustoselvitystä. Mutta alueen biotoopit huomioon ottaen siltä ei voi olettaa löytyvän kovin merkittäviä linnustollisia arvoja tai keskittymiä, linnustollisesti arvokkaita osakokonaisuuksia. Toki alueen lehtoisuus ja lehtipuuvaltaisuus saattaa tarjota elinmahdollisuuden joillekin mielenkiintoisille ja jopa harvinaisellekin lajille, varsinkin Tohloppijärven suon reunamien lehtipuumetsissä. Tällaisia lajeja ovat mm. tikkalinnuista pikkutikka (Dendrocopos minor) ja harmaapäätikka (Picus canus). Näistä ei kumpikaan ole vuoden 2010 uhanalaisuusluokituksessa edes silmälläpidettävien listalla. Vuoden 2000 päivityksessä pikkutikka oli vielä vaarantunut uhanalainen ja harmaapäätikka silmälläpidettävä. Sen sijaan käpytikka (Dendrocopos major) on tällaisessa ympäristössä varma vakio asukas. Muista mahdollisista jonkin luonnonsuojelullisen statuksen omaavista ja muualla yleissuunnitelma-alueen linnustoselvityksessä havaituista lajeista mainittakoon sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) ja punavarpunen (Carpodacus erythrinus), jotka ovat lähes uhanalaisia (= silmälläpidettäviä) ja mahdollisia myös tällä lisäselvitysalueella. Lisäksi vuoden 2011 Yrjölä Oy:n luontoselvityksessä varsinaiselta selvitysalueelta ja lisäselvitysalueen reunamilta, Tohlopin

8 6 uimarannan viereiseltä entisellä pellolla havaittiin ruisrääkkä (Crex crex, LDir), mutta lisäselvitysalueella ei ole sellaista biotooppia, jossa sopisi ruisrääkälle. Kuitenkin Tohlopinsuonpuisto ja Variksenmarjanpuisto rajautuvat ruisrääkälle sopivaan peltoalueeseen uimarannan puolella. Vuoden 2000 uhanalaisuuslistalla ruisrääkkä oli silmälläpidettävä, mutta uusimmassa se on poistunut listalta. Se on kuitenkin EU:n lintudirektiivin sekä Suomen erityisvastuulaji Hyönteistö Lisäselvitysalueelta, kuten myöskään varsinaiselta yleissuunnitelma-alueen selvitysalueelta ei ole tehty hyönteistöselvitystä. Kuten aiemmin mainittiin, edustaa Tohloppijärven suo, reunaosineen, biotoopiltaan sellaista ympäristöä, josta merkittävien hyönteisarvojen löytyminen on mahdollista. Muutoin alueen biotoopit eivät anna aihetta olettaa selvitysalueen omaavan hyönteistöllisiä arvoja Liito-orava Liito-orava on vaarantunut uhanalainen, EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV(a) laji, jota koskevat luonnonsuojelulain 39 :n rauhoitussäännökset ja 49 :n, 1. momentin lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentämiskielto. Lisäksi se on Suomen erityisvastuulaji. Liito-oravan kannalta ongelmallisinta on sopivien kolopuiden vähyys, metsien pirstaloituminen ja aukottuminen. Liito-oravan mieluisinta elinympäristöä ovat järeähköä kuusta kasvavat lehtisekametsät, joissa kuusen osuus on %. Erityisessä suosiossa ovat haapaa kasvavat metsiköt. Haapa on liito-oravan tärkein ravintopuu ja todennäköisin pesäkolon paikka. Ravinnoksi kelpaavat myös koivu ja raita. Otollisia elinympäristöjä liitooravalle ovat myös järeät kuusikot, joiden reunamilla kasvaa paremmin ravinnoksi kelpaavaa lehtipuuta. Pohdittaessa lajin elinmahdollisuuksia tietyllä alueella olisi otettava huomioon biotoopiltaan sille soveliaat alueet kulkuväylineen mahdollisimman ehyenä kokonaisuutena (pesäkolot, kulkureitit, ravintometsät ja puusto ja levähdyspaikat), jotta populaation eri yksilöt elinympäristöineen eivät joutuisi liian eristyksiin muista ja poikasilla olisi mahdollisuus lähteä etsimään omia asuinsijojaan. Metsäisten alueiden yhtenäisyys on siis tärkeää liitooravan populaation säilymisen kannalta metriä leveät aukeat ovat lajin kulkemisen kannalta lähes esteitä ja maassa liikkuessaan se on kömpelö. Vuonna 2011 Yrjölän tekemässä varsinaisessa yleissuunnitelma-alueen liitooravaselvityksessä liito-oravan jätöstä löytyi Tohlopinsuonpuistoon liittyvästä, vanhasta kuusimetsästä ja Rasonhaasta. Lisäselvitysalueelta löytyi liito-oravan jätöstä Myllypuronkadun varren vanhasta kuusimetsästä kohtalaisen runsaasti (liite 5.). Myllypuronkadun varren biotoopiltaan liito-oravan elinympäristöksi soveltuva alue on pintaalaltaan vain hieman yli 2 ha, joka on aivan liian vähän edes yhdelle naaraalle. Mikäli liitoorava on pesinyt alueella, on sen täytynyt käyttää laajempaa aluetta, mahdollisesti yksilön elinympäristö sijoittuukin pitkälti nauhamaisena, suon reunamille, onhan jätöstä löytynyt aiemminkin Tohlopinsuonpuistosta. Tärkeää olisi säilyttää tämä todennäköisenä pidettävä kulkuyhteys suon reunojen lehti-kuusipuustoista vyöhykettä pitkin. Myös Rasonhaasta,

9 7 uimarannan eteläpuolelta on havaintoja liito-oravasta siinä määrin, että laji on oletettavasti pesinyt siellä. Myllypuronkadun ylitse, Mäntylänpuiston suuntaan, on ajateltavissa oleva, mahdollinen kulkuyhteys ja saattaa olla, että myös kadun pohjoispuolinen alue kuuluu lajin elinympäristöön. Onhan tuolla alueella runsaasti vanhempaa omakotitaloasutusta lehtipuuvaltaisine pihoineen ja mahdollisesti jopa pesäpaikkoineen esimerkiksi joissakin vajoissa ja ulkorakennuksissa. Joka tapauksessa lisäselvitysalueelta löydettiin kolopuita ja risupesiä, mutta ne eivät näyttäneet nyt olevan käytössä Lepakot Yrjölä Oy teki Tesoman yleissuunnitelma-alueelta lepakkoselvityksen vuonna Sen mukaan alueelta, löytyi luokkaa III olevia ruokailualueita kolme kappaletta: Kalkun Linnoituksenpuiston alue, Tesomajärven alue ja Rasonhaan alue. Tämän lisäselvityksen yhteydessä ei tehty erillistä lepakkoselvitystä. Rasonhaan vanhan metsän alue on lähellä tämän selvityksen rajausta, mutta samanlaista biotooppia kuin Rasonhaan alue, ei lisäselvitysalueella ole. Lähimmin Rasonhaan kaltaista metsää kasvaa Tohlopinpuiston alueella. Vuoden 2011 selvityksessä havainnoitiin lepakoita myös tämän lisäselvitysalueen rajojen tuntumassa, kuten tilanne on parhaiten havaittavissa Kalkun Linnoituksenpuiston kohdalla. Mutta lepakoiltaan arvokasta aluetta ei tuolloin havaittu lisäselvitysalueen rajoilla. Lisäselvitysalueen potentiaalisimpina lepakkokohteina voi pitää Tohlopinpuiston aluetta sekä jossain määrin myös Tohloppijärven suon pohjoisreunan, Myllypuronkadun varrella olevaa kuusimetsää. Tosin tämän Myllypuronkadun varren heikkoutena on hyvä puuston laatu ja liikenteen läheisyys. Eli kaiken kaikkiaan lisäselvitysalueen lepakoiden suhteen erityisen merkittävän osakokonaisuuden esiintymistä voi pitää varsin epätodennäköisenä. Myöskään vuoden 2002, Y.Siivosen tekemässä koko kantakaupungin lepakkoselvityksessä lisäselvitysalueilta ei havaittu mainittavia lepakkoarvoja Muu eläinlajisto ja ekologiset yhteydet Lisäselvitysalueelta ei ole tehty tutkimuksia nisäkäslajistosta eikä muusta eläinkunnasta lukuun ottamatta liito-oravaa (ja jossain määrin myös lepakoita). Tässä esitetty perustuu kesän 2012 inventoinnissa tehtyihin havaintoihin sekä inventoijan yleiseen käsitykseen Tampereen kantakaupungin eläinlajistosta. Lisäselvitysalueen lajisto lienee aika suppea, johtuen huonoista yhteyksistä kantakaupungin ulkopuolisiin laajempiin metsäisiin alueisiin. Paikallinen eläimistö perustuu lähinnä pienempään nisäkäslajistoon kuten kettuun (Vulpes vulpes), mäyrään (Meles meles), oraviin (Sciurus vulgaris) supikoiriin (Nyctereutes procyonoides), rusakoihin (Lepus europaeus) sekä muuhun pienempään lajistoon näätäeläimistä (Mustelidae sp.) jyrsijöihin (Rodentia sp.). Kantakaupungin alueella rusakko lienee korvannut jäniksen (Lepus timidus) lähes tyystin. Satunnaisena alueella saattaa liikkua valkohäntäkauris (Odocoileus virginianus), metsäkauris (Capreolus capreolus) ja ehkä myös hirvi (Alces alces). Mutta esimerkiksi vuoden 2012 inventoinnissa hirven jätöskasoja ei löydetty ollenkaan. Tohloppijärven rantoja on pidettävä paikallisten ekologisten yhteyksien kannalta merkityksellisenä vyöhykkeenä, josta avautuu yhteydet lähialueiden muille viheralueille. Tohloppijärvi toimii siinä mielessä jonkinlaisena solmu-/ avainkohtana. Tohloppijärveltä on ajateltavissa olevia, toimivia ekologisia yhteyksiä

10 8 luoteeseen Lamminpään suuntaan ja edelleen Ylöjärvelle, kaakkoon Vaakkolammin suuntaan ja edelleen Pyhäjärven rantamille sekä länsilounaaseen Tesomajärven kautta Myllypuroon ja Nokian suuntaan. Laajemmassa mitassa Tesomajärven ja Tohloppijärven välinen vihervyöhyke muodostaa läntisen Tampereen ekologisen solmukohdan. 6. Luonnonoloiltaan arvokkaimmat osakokonaisuudet Luontoselvityksissä luonnonolosuhteiltaan arvokkaimpia osakokonaisuuksia on arvioitu sillä perusteella, sisältävätkö ne harvinaista eliölajistoa, minkä tyyppistä kasvillisuutta niillä kasvaa, onko niillä metsäluonnon arvokkaiksi elinympäristöiksi tai perinnebiotoopiksi luokiteltavia kohteita, mikä niiden asema on ekologisten yhteyksien kannalta, mikä niiden metsien tila on tai onko niillä mahdollisesti muita merkittäviä arvoja (pieniä maisemakohteita, virkistyksellisiä arvoja yms.). Osa-kokonaisuuksien rajauksiin vaikuttaa myös niiden topografia, paikoin vesien valumat ja mahdollinen suojavyöhykkeen tarve. Tosin tämän lisäselvitysalueen hyönteistöstä ei ole tehty selvityksiä, mutta hyönteistön osalta arvot tulevat todennäköisimmin otetuksi huomioon huomioimalla myös avainbiotoopit ja lehtoalueet. Arvokkaiden osakokonaisuuksien perustana on siis suuri joukko luonnon arvoja pienellä alalla eikä minkään yksittäisen lajin esiintyminen. Lisäselvitysalueelta ei arvokkaiksi osakokonaisuuksiksi arvotettavia kohteita ole juurikaan osoittaa, ainakaan kovin selkeästi. Muusta lisäselvitysalueesta erottuvana kohteena ainoa arvokkaammaksi rajattava osakokonaisuus muodostuu Tohloppijärven luoteispuolisesta suosta ja sen reunaosien vanhoista metsistä liito-oravaesiintymisineen ja lehtoineen. Tohloppijärven suon isovarpuräme neva-allikkoineen muodostaa muusta metsäluonnosta poikkeavan elinympäristön ja saattaa pitää sisällään esimerkiksi arvokasta hyönteislajistoa. Lisäksi Kantakaupungin alueella tämän tyyppiset suot ja tässä laajuudessa on harvinaisuus. Se on myös rakennettavuudeltaan heikko ja siten sen säästäminen on helppoa. 7. Maankäytön suunnittelussa huomioon otettavaa Maankäytön suunnittelussa on huomioitava ensinnäkin liito-oravalle soveltuvien elinympäristöjen säilyminen riittävän laajoina ja ehyinä kokonaisuuksina kulkuyhteyksineen, myös suhteessa aiemmin havaittuihin elinympäristöihin Rasonhaassa ja Tesomanjärvellä. Liito-oravalle sopivaa metsää on lisäselvitysalueella pinta-alallisesti niukasti, mutta toisaalta Tohloppijärven suon ja asutuksen välissä kasvaa runsaasti lehtipuuta, joka tarjoaa lajille runsaasti ravintopuuta ja mahdollisesti myös pesäpuita. Tuo suota reunustava lehtipuuvyöhyke on kulkuyhteystarpeen ohella tarpeen säilyttää myös lajin tarvitseman ravintopuutarpeen vuoksi. Toiseksi Tohloppijärven suo on kantakaupungin alueella harvinaisuus, laajahko isovarpuräme, jonka ojasto on umpeutunut ja jota reunustaa lehtipuuvaltainen lehtovyöhyke. Tämä avainbiotoopiksi luokiteltava kohde on vaikean rakennettavuudenkin kannalta itsestään selvä suojelukohde.

11 9 Lähteet: Hämet-Ahti, L., Suominen, J. ym. 1998: Retkeilykasvio, 4. painos. - Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Yliopistopaino, Helsinki Korte, K. Kosonen, L : Tampereen arvokkaat luontokohteet. - Tampereen kaupungin ympäristövirasto, ympäristövalvonnan julkaisu 4/2003. Lahti, T., Lampinen, R. & Kurtto, A. 1995: Suomen putkilokasvien levinneisyyskartasto. Versio s karttaa tietokantana. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Laine, J. & Vasander, H. 1990: Suotyypit. - Kirjayhtymä, Helsinki. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnonarvokkaat elinympäristöt. - Metsälehti Kustannus,Helsinki. Paino: Karisto Oy, Hämeenlinna Siivonen, Y. (Bat Group Finland ry) 2002: Tampereen kantakaupungin lepakkokartoitus s. Tampereen kaupungin kiinteistötoimi, metsäsuunnitelma vuosille Tampereen kaupunkimittausyksikkö 1999: Tampereen kaupunkiseudun ilmakuvat vuodelta Tampereen kaupungin Oracle sähköinen tietokanta.

12

13

14

15

16

17