Matkussaari Wind Farm Oy. Kurikan Matkussaaren tuulivoimapuiston lisäalueiden kasvillisuusselvitys 2014 AHLMAN GROUP OY

Transkriptio

1 Matkussaari Wind Farm Oy Kurikan Matkussaaren tuulivoimapuiston lisäalueiden kasvillisuusselvitys 2014 AHLMAN GROUP OY Raportteja 86/2014

2 sisällysluettelo Johdanto... 3 Raportista... 3 Selvitysalueen yleiskuvaus... 3 Työstä vastaavat henkilöt... 4 Kasvillisuusselvitys... 5 Tutkimusmenetelmät... 5 Matkussaaren kasvillisuudesta... 5 Turbiinikohtaiset kasvillisuuskuvaukset... 6 Arvokkaat kasvillisuuskohteet Tulokset ja päätelmät Kirjallisuus Tähän raporttiin suositetaan viittaamaan seuraavasti: Ahlman, S. & Seppälä, K. 2014: Kurikan Matkussaaren tuulivoimapuiston lisäalueiden kasvillisuusselvitys Ahlman Group Oy. 2

3 JOHDANTO Tämä raportti esittelee Matkussaari Wind Farm Oy:n Ahlman Group Oy:ltä tilaaman Kurikan Matkussaaren tuulivoimapuiston lisäalueiden kasvillisuusselvityksen tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida voimaloiden mahdollisia vaikutuksia sekä putkilokasveihin että luontotyyppeihin. Yhtiö tutkii Kurikassa Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevien Matkussaaren lisäalueiden soveltumista tuulivoimatuotantoon. Tuulivoimapuisto koostuu tuulivoimaloista perustuksineen, niitä yhdistävistä maakaapeleista, kantaverkkoon liittymisasemasta sekä tuulivoimaloita yhdistävistä teistä. Hankkeeseen vaadittavan YVA-lain (486/1994, muutettu 458/2006) mukaisesta ympäristövaikutusten arviointimenettelystä ei ole vielä päätöstä. Osana tutkimusta toteutettiin kasvillisuusselvitys, jonka tarkoituksena oli selvittää tutkimusalueen putkilokasvilajistoa sekä huomionarvoisia luontotyyppejä. Raportista Tässä raportissa esitetään syyskuun alun ja lokakuun alkupuolen välisenä aikana 2014 toteutetun kasvillisuusselvityksen tulokset. Raportti käsittää yleis- ja pohjatietojen lisäksi kuvaukset tutkimusmenetelmistä sekä inventointien tulokset ja mahdolliset maankäyttösuositukset. SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Tutkimusalue sijaitsee noin kymmenen kilometriä Kurikan keskustan länsipuolella ja 11 kilometriä Jurvan keskustan kaakkoispuolella. Lähimpiä taajamia ovat kaakkoispuolen Pohjoiskylä ja Lounaispuolen Norinkylä Teuvalla. Pieni osa tutkimusalueesta lounaislaidassa on Teuvan kunnan puolella (kuva 1). Vuoden 2014 lisätutkimusalue on pinta-alaltaan noin hehtaarin laajuinen kolmeosainen kokonaisuus, josta kaksi läntisintä aluetta levittäytyy vuonna 2013 inventoitujen Rasakankaan ja Matkussaaren tutkimusalueiden ympärille (Ahlman & Seppälä 2013a ja 2013b). Itäisin rajaus on muista alueista irrallaan oleva Karhunmaan osa-alue. Kolmeosaisella alueella on erittäin runsaasti ojitettuja rämeitä, vähäisesti luonnontilaisia soita, monen eri ikäluokan talousmetsiä, hakkuualoja, taimikoita ja maa-aineksenottoalueita sekä pienialaisesti myös viljelysaluetta. 3

4 Kuva 1. Matkussaaren tutkimusalueet (punaiset katkoviivat) sekä vuonna 2013 inventoidut alueet (siniset katkoviivat). TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Kurikan Matkussaaren tuulivoimapuiston lisäalueiden kasvillisuusselvityksen maastotöistä vastasi luontokartoittaja Keijo Seppälä. Hän laati myös raportin yhdessä luontokartoittaja Santtu Ahlmanin kanssa. 4

5 Kasvillisuusselvitys tutkimusmenetelmät Matkussaaren tutkimusalueen kasvillisuutta inventointiin 6.9., 10.9., 13.9., 16.9., 18.9., , ja , jolloin alue kierrettiin järjestelmällisesti läpi. Maastotyöskentelyssä keskityttiin kuitenkin kartta- ja ilmakuvatarkastelun pohjalta potentiaalisesti arvokkaisiin kohteisiin. Jokainen arvokas kuvio piirrettiin kartta- ja ilmakuvapohjalle ja niistä kirjoitettiin yleisluonnehdinta sekä maankäyttösuositukset. Arvokohteiden lisäksi inventoitiin jokaisen suunnitellun turbiinipaikan ja niiden lähiympäristön kasvillisuus (kuva 2). Maastotöiden aikana kirjattiin lajilistalle kaikki havaitut putkilokasvit, myös villiintyneet koriste- ja hyötykasvit. Arvokkaiden kohteiden tietoihin on lisätty luontotyyppien uhanalaisuusluokitus (Raunio ym. 2008). Nämä luokitukset on merkitty punaisella luontotyyppinimikkeen oikeaan reunaan. CR = äärimmäisen uhanalainen, EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä ja LC = elinvoimainen. Luontotyyppiluokituksen jälkeen suluissa on alueen nimi lähimmän karttapaikan mukaan. Suojeluperusteeseen on kuvattu lyhyesti ne syyt, joiden vuoksi kyseinen alue on syytä suojella. Arvotuksessa on käytetty kolmiportaista luokitusta seuraavasti: 1 = lakikohde, joka on säilytettävä suojeluperusteena olevan lain mukaan, 2 = arvokas alue, joka on uhanalaisuudeltaan joko äärimmäisen uhanalainen, erittäin uhanalainen tai vaarantunut, 3 = arvokas alue, joka suositetaan säilytettävän muiden syiden vuoksi. Tällaisia syitä voivat esimerkiksi erityisen edustava luontotyyppi, nykymittakaavassa poikkeuksellisen iäkäs puusto, suuri lahopuumäärä tai muu monimuotoisuus. Selvityksessä käytetty nimistö on Suuren Pohjolan Kasvion (Mossberg & Stenberg 2005) mukaan. matkussaaren kasvillisuudesta Matkussaaren tutkimusalueen maasto on hyvin tasaista talousmetsää, jossa vallitsevina ovat nuorehkot ja mäntyvaltaiset talousmetsät sekä puustoiset ja ojitetut suot. Puusto on pääosin nuorta mäntyvaltaista metsää, siellä täällä on vähän vehmaampaa kuusivaltaista metsää, muun muassa Sotkalammin ja Pitkäsaaren seutuvilla. Lehtomaisen kankaan piirteitä löytyy erityisesti alueen etelärajauksen läheltä Teuvan puolelta. Kuusikko on paikoin hyvinkin järeää ja kenttäkerroksessa tavataan vähän muun muassa näsiää ja metsäruusua. Seudulla on ilmeisesti ollut joskus vuosikymmeniä sitten talo, koska peltojen sarkaojista löytyy vielä jäljet nyt jo kookkaasta kuusimetsästä. Ojitettujen soiden laiteilla kasvaa myös paikoin hieskoivuvaltaisia nuoria taimikoita ja 2. kehitysluokan metsiä. Muuten suot ovat alun perin olleet pääasiassa karuja isovarpurämeitä sekä tupasvillarämeistä. Pieniä avoneva-alueita on Roopakannevan ja Lautakankaannevan alueella ilman mainittavia luontoarvoja. Soilla ojitustoimintaa on ollut viime vuosiin asti. Sotkalammi ja allikkoinen Järvineva edustavat alueella vesiluontoa pienen soramonttulammen ohella. Kulttuurivaikutteista kasvillisuutta tavataan alueen läpi kulkevan Lautakankaantie varrella sekä Lautakankaan soranottoalueella ja pohjoisrajan tuntumassa olevalla soramontulla. 5

6 Kuva 2. Matkussaaren suunnitellut turbiinipaikat (siniset pallot). turbiinikohtaiset kasvillisuuskuvaukset Tässä osiossa esitetään jokaisen suunnitellun turbiinipaikan kasvillisuus. Peruskuvauksen lisäksi kerrotaan suojeluperuste samoin kuin arvokkaissa kohteissa sekä annetaan mahdolliset maankäyttösuositukset. Mukana on neljä tutkimusalueen ulkopuolista kohdetta, joista tehtiin esiselvitystä mahdollisia jatkosuunnitelmia varten. 6

7 Turbiinipaikka 1 Kasvillisuuskuvaus: Alun perin isovarpuräme (IR), joka on nykyään tehokkaasti ojitettu ja kuivahtanut muuttumaksi. Puusto on 3. kehitysluokan männikköä, pituudeltaan metriä. Aluspuina kasvaa vähän pienehköjä hieskoivuja. Pensaskerrosta ei ole. Kenttäkerroksessa vallitseva kasvi on suopursu. Alueella kasvaa myös kanervaa, puolukkaa, variksenmarjaa, vaivaiskoivua, suokukkaa, juolukkaa, tupasvillaa sekä lakkaa. Suojeluperuste / arvotus (1 3): Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Maankäyttösuositukset: Alueelle ei ole maankäyttösuosituksia, sillä arvokasta kasvillisuutta tai huomionarvoisia luontotyyppejä ei esiinny. 7

8 Turbiinipaikka 2 Kasvillisuuskuvaus: Alun perin isovarpuräme (IR), joka on nykyään ojitettu isovarpurämeen ja puolukkaturvekankaan (Ptkg) sekoitus. Puusto on kehitysluokan männikköä, pituudeltaan 6 14 metriä. Ojan varrella esiintyy vähän 3 6 metriä pitkiä hieskoivuja. Kenttäkerroksessa vallitsevina kasveina ovat suopursu ja puolukka. Myös juolukka, vaivaiskoivu, kanerva, variksenmarja sekä vähäisessä määrin mustikka kasvavat alueella. Pallosara, lakka, tupasvilla ja viitakastikka kasvavat lähinnä Takanevan turpeenkaivualueelta laskevan ojan tuntumassa. Suojeluperuste / arvotus (1 3): Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Maankäyttösuositukset: Alueelle ei ole maankäyttösuosituksia, sillä arvokasta kasvillisuutta tai huomionarvoisia luontotyyppejä ei esiinny. 8

9 Turbiinipaikka 3 Kasvillisuuskuvaus: Ohutturpeinen ja ojitettu isovarpurämemuuttuma (IR). Puusto on 3. kehitysluokan männikköä, pituudeltaan 8 15 metriä. Sekapuina kasvaa vähän kuusia sekä pieniä hieskoivuja. Pensaskerroksessa kasvaa vain havupuiden taimia sekä virpapajuja. Kenttäkerroksessa vallitseva kasvi on suopursu, mutta myös juolukka, vaivaiskoivu, kanerva, variksenmarja, puolukka, mustikka, tupasvilla sekä lakka kasvavat alueella siellä täällä. Suojeluperuste / arvotus (1 3): Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Maankäyttösuositukset: Alueelle ei ole maankäyttösuosituksia, sillä arvokasta kasvillisuutta tai huomionarvoisia luontotyyppejä ei esiinny. 9

10 Turbiinipaikka 4 Kasvillisuuskuvaus: Puolukkatyypin (VT) 2. kehitysluokan harvennettua, mutta edelleen tiheähköä männikköä, jossa puiden pituus on 8 12 metriä. Aluspuina kasvaa pieniä kuusia sekä hieskoivunpiiskoja. Pensaskerroksessa esiintyy paikoin runsaasti katajia sekä lehtipuiden taimia. Kenttäkerroksessa vallitsevia kasveja ovat puolukka ja kanerva. Alueella kasvavat myös kevätpiippo, metsälauha ja mustikka. Siellä täällä tavataan oravanmarjaa sekä hietakastikkaa. Suojeluperuste / arvotus (1 3): Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Maankäyttösuositukset: Alueelle ei ole maankäyttösuosituksia, sillä arvokasta kasvillisuutta tai huomionarvoisia luontotyyppejä ei esiinny. 10

11 Turbiinipaikka 5 Kasvillisuuskuvaus: Melko tiheää 3. kehitysluokan, ojitettua isovarpurämettä (IR), jossa mänty on valtapuu. Sekapuina kasvaa vähän kuusia ja hieskoivuja. Puuston pituus on metriä. Pensaskerroksessa esiintyy hieman katajia ja virpapajuja. Kenttäkerroksessa vallitsevana kasvaa suopursu, mutta myös vaivaiskoivu, juolukka, puolukka, mustikka variksenmarja, kanerva, tupasvilla, viitakastikka ja siniheinä kasvavat alueella. Ojassa kasvaa lisäksi harmaasaraa. Suojeluperuste / arvotus (1 3): Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Maankäyttösuositukset: Alueelle ei ole maankäyttösuosituksia, sillä arvokasta kasvillisuutta tai huomionarvoisia luontotyyppejä ei esiinny. 11

12 Turbiinipaikka 6 Kasvillisuuskuvaus: Alun perin tupasvillarämeen (TR) ja isovarpurämeen (IR) mosaiikkia, joka on ojituksen ja piennartien rakentamisen myötä kuivahtanut. Puusto on pituudeltaan 4 10 metriä ja heikkokasvuista. Pensaskerroksen muodostavat havu- ja lehtipuiden taimet. Kenttäkerroksessa vallitsevia ovat rämevarvut suopursu, vaivaiskoivu, juolukka, suokukka, variksenmarja, kanerva ja lakka sekä varsinkin märemmillä nevapinnoilla runsaina kasvavat tupasvilla ja tupasluikka. Suojeluperuste / arvotus (1 3): Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Maankäyttösuositukset: Alueelle ei ole maankäyttösuosituksia, sillä arvokasta kasvillisuutta tai huomionarvoisia luontotyyppejä ei esiinny. 12

13 Turbiinipaikka 7 Kasvillisuuskuvaus: Alun perin ohutturpeinen isovarpurämeen (IR) ja tupasvillarämeen (TR) sekamuoto, joka on sittemmin ojitettu ja kuivunut muuttumaksi. Puusto on 2. kehitysluokan osin tiheähköä männikköä. Puuston pituus on 6 10 metriä. Sekapuina esiintyy vähän hieskoivuja. Pensaskerrosta ei ole. Kenttäkerroksessa kasvavia kasveja ovat juolukka, kanerva, vaivaiskoivu, variksenmarja, tupasvilla, lakka, suopursu, puolukka, suokukka, mustikka ja pallosara. Suojeluperuste / arvotus (1 3): Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Maankäyttösuositukset: Alueelle ei ole maankäyttösuosituksia, sillä arvokasta kasvillisuutta tai huomionarvoisia luontotyyppejä ei esiinny. 13

14 Turbiinipaikka 8 Kasvillisuuskuvaus: Rehevähköä sekataimikkoa, jossa on runsaasti hies- ja rauduskoivuja sekä kuusia, myös vähän mäntyjä. Lisäksi pihlajia ja haapoja kasvaa siellä täällä. Puusto on pituudeltaan 2 6 metriä. Pensaskerrosta varsinaisesti ei ole. Kenttäkerroksessa kasvavat muun muassa mustikka, vadelma, metsäalvejuuri, hietakastikka, maitohorsma, nurmirölli, nurmilauha, oravanmarja, mesiangervo, käenkaali, kultapiisku, metsätähti, kevätpiippo, lillukka, puolukka sekä metsämaitikka. Suojeluperuste / arvotus (1 3): Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Maankäyttösuositukset: Alueelle ei ole maankäyttösuosituksia, sillä arvokasta kasvillisuutta tai huomionarvoisia luontotyyppejä ei esiinny. 14

15 Turbiinipaikka 9 Kasvillisuuskuvaus: Mäntyvaltainen 3. kehitysluokan puolukkatyypin (VT) kuivahkon kankaan sekametsä, jossa puuston pituus on metriä. Sekapuina tavataan pienempiä kuusia sekä hieskoivuja. Pensaskerroksessa kasvaa lähinnä havu- ja lehtipuiden taimia. Alueella on havaittavissa merkkejä soistumisesta kasvilajeista päätellen, sillä kenttäkerroksessa vallitsevia ovat puolukka, mustikka, juolukka, metsäalvejuuri, vadelma, suopursu, kanerva, tupasvilla, pallosara ja metsälauha. Suojeluperuste / arvotus (1 3): Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Maankäyttösuositukset: Alueelle ei ole maankäyttösuosituksia, sillä arvokasta kasvillisuutta tai huomionarvoisia luontotyyppejä ei esiinny. 15

16 Turbiinipaikka 10 Kasvillisuuskuvaus: 4. kehitysluokan harvahko puolukkatyypin (VT) kuivahkon kankaan harjanne, jossa kasvaa metriä pitkiä mäntyjä. Pohjoispuolella on isovarpurämettä (IR) ja eteläpuolella siniheinävaltaista ja ohutturpeista rämettä. Ympäröivillä rämeillä mäntyjen pituus on metriä. Rämeillä kasvaa hieskoivua sekapuina jonkin verran. Siellä täällä esiintyy myös pienehköjä kuusia. Pensaskerroksessa kasvaa katajia sekä lehtipuiden taimia. Kenttäkerroksessa kasvavat puolukka, variksenmarja, juolukka, vaivaiskoivu, suopursu, mustikka, siniheinä, kanerva ja rätvänä. Suojeluperuste / arvotus (1 3): Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Maankäyttösuositukset: Alueelle ei ole maankäyttösuosituksia, sillä arvokasta kasvillisuutta tai huomionarvoisia luontotyyppejä ei esiinny. 16

17 Turbiinipaikka 11 Kasvillisuuskuvaus: Tiheää 2. kehitysluokan puolukkatyypin (VT) kuivahkoa kangasta, jossa on mäntyvaltaista sekametsää. Puusto on pituudeltaan 8 12 metriä. Aluspuina esiintyy kuusia ja hieskoivuja. Pensaskerroksessa kasvaa lehtipuiden piiskataimia. Kenttäkerroksessa kasvavat puolukka, mustikka, metsäalvejuuri, metsälauha ja metsätähti sekä tupasvilla märemmillä aukkopaikoilla. Suojeluperuste / arvotus (1 3): Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Maankäyttösuositukset: Alueelle ei ole maankäyttösuosituksia, sillä arvokasta kasvillisuutta tai huomionarvoisia luontotyyppejä ei esiinny. 17

18 Turbiinipaikka 12 Kasvillisuuskuvaus: kehitysluokan ojitettu isovarpuräme (IR). Puusto koostuu männyistä, joiden pituus on 7 14 metriä. Alueella on muutamia kuusia sekä ojan varrella pienehköjä hieskoivuja. Pensaskerrosta ei ole. Kenttäkerroksessa kasvavat suopursu, juolukka, kanerva, vaivaiskoivu, variksenmarja, suokukka, puolukka, mustikka, tupasvilla ja lakka Suojeluperuste / arvotus (1 3): Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Maankäyttösuositukset: Alueelle ei ole maankäyttösuosituksia, sillä arvokasta kasvillisuutta tai huomionarvoisia luontotyyppejä ei esiinny. 18

19 Turbiinipaikka 13 Kasvillisuuskuvaus: Mäntyvaltainen kehitysluokan ojitettu isovarpuräme (IR), jossa kasvaa aluspuina hieskoivuja siellä täällä. Puuston pituus on 8 13 metriä. Pensaskerrosta ei ole. Kenttäkerroksessa vallitsevia ovat suopursu, juolukka, vaivaiskoivu, suokukka, kanerva, variksenmarja, puolukka sekä tupasvilla ja lakka. Suojeluperuste / arvotus (1 3): Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Maankäyttösuositukset: Alueelle ei ole maankäyttösuosituksia, sillä arvokasta kasvillisuutta tai huomionarvoisia luontotyyppejä ei esiinny. 19

20 Turbiinipaikka 14 Kasvillisuuskuvaus: Ojitettujen rämeiden keskellä oleva tupasvillaräme (TR), jossa puusto on 1 7 metriä pitkää männikköä. Kenttäkerroksessa kasvavat tupasvilla, kanerva, variksenmarja sekä harvakseltaan juolukka, suopursu, vaivaiskoivu, lakka, isokarpalo ja pyöreälehtikihokki. Suojeluperuste / arvotus (1 3): Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja, eikä sitä tulkittu metsälakikohteeksi. Maankäyttösuositukset: Alueelle ei ole maankäyttösuosituksia, sillä arvokasta kasvillisuutta tai huomionarvoisia luontotyyppejä ei esiinny. 20

21 Turbiinipaikka 15 Kasvillisuuskuvaus: Hakkuuaukea, jossa on kituliaita jättöpuita siellä täällä sekä pieniä mäntyjen ja hieskoivujen taimia. Itäpuolella ojan takana sijaitsee yhtenäinen isovarpuräme (IR), jossa puuston pituus on kymmenen metriä. Ojalinjan varrella kasvaa hieskoivuja. Pensaskerroksen tyyppilajeja ovat virpa- ja hanhenpajut. Kenttäkerroksessa vallitsevia ovat kanerva, juolukka ja tupasvilla. Myös viitakastikka, variksenmarja, puolukka, mustikka, metsälauha, pallosara kasvavat alueella. Suojeluperuste / arvotus (1 3): Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Maankäyttösuositukset: Alueelle ei ole maankäyttösuosituksia, sillä arvokasta kasvillisuutta tai huomionarvoisia luontotyyppejä ei esiinny. 21

22 Turbiinipaikka 16 Kasvillisuuskuvaus: Puolukkatyypin (VT) kuivahkon kankaan 3. kehitysluokan männikkö, jossa aluspuina kasvaa pienempiä kuusia. Itäpuolella kuusia esiintyy hieman runsaammin. Pensaskerroksessa kasvaa lehti- ja havupuiden taimia. Kenttäkerroksen tyypillisiä lajeja ovat puolukka, metsälauha, kanerva, mustikka, kevätpiippo, oravanmarja, kangasmaitikka, riidenlieko ja maitohorsma. Suojeluperuste / arvotus (1 3): Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Maankäyttösuositukset: Alueelle ei ole maankäyttösuosituksia, sillä arvokasta kasvillisuutta tai huomionarvoisia luontotyyppejä ei esiinny. 22

23 Turbiinipaikka 17 Kasvillisuuskuvaus: Kitukasvuisia mäntyjä kasvava tupasvillaräme (TR). Puuston pituus on 2 5 metriä. Länsi-, pohjois- ja itäpuolella räme- ja nevapintojen osuus on suunnilleen samansuuruinen, mutta eteläpuolella tupasvillaräme vaihettuu puustoisempaan rahkarämeeseen (RaR). Itäpuolella on muutamia vetisempiä rimpinevalaikkuja. Kenttäkerroksessa kasvavat runsaina tupasvilla ja tupasluikka, Myös kanerva, vaivaiskoivu, variksenmarja, suokukka, lakka, valkopiirtoheinä, isokarpalo ja pyöreälehtikihokki kasvavat alueella. Eteläpuolella kanerva on hallitsevampi, mutta myös suopursua kasvaa siellä täällä. Suojeluperuste / arvotus (1 3): Tupasvillaräme on metsälain 10 :n mukainen erityisen arvokas elinympäristö (vähäpuustoiset suot), mutta alue on liian laaja lakikohteeksi. Arvotus 3, sillä kyseessä on kuitenkin metsälain tarkoittama elinympäristö. Maankäyttösuositukset: Vesitalous on pidettävä ennallaan, joten alueella ei tule tehdä ojituksia tai esimerkiksi tienrakentamista. 23

24 1 2 Kuva 3. Matkussaaren arvokkaat kasvillisuuskohteet (vihreät pallot ja punaiset rajaukset). arvokkaat kasvillisuuskohteet Tässä osiossa esitetään Matkussaaren alueelta löytyneet arvokkaat kasvillisuuskuviot (kuva 3), joista kerrotaan yleiskuvauksen lisäksi suojeluperuste ja maankäyttösuositukset. 24

25 1. Sotkalammi Kasvillisuuskuvaus: Tutkimusalueen ainoa varsinainen järvi on pieni Sotkammi, joka on osin pinnanmyötäisesti umpeenkasvanut. Länsipuolella on korkeahko, kookastakin puustoa kasvava harju. Länsipuolella harjun ja lammen välissä on pieni isovarpurämereunus (IR). Pohjois-, itä- ja eteläpuolella lampea on leveämpi märkä luhtareunus, jonka takaa alkaa jonkin matkan päästä ojitettu isovarpuräme. Yksi oja on vedetty lammen pohjoispäästä, mutta se on täysin umpeenkasvanut patoamisen seurauksena, eikä ole vaikuttanut vedenpinnan korkeuteen. Vesialueella kasvaa kelluslehtisistä kasveista vain ulpukka. Vesirajasta metriä metsään päin on pullosaravaltaista luhtaa. Myös jouhisaraa on runsaasti koko luhta-alueella. Vesirajassa umpeenkasvattajana toimii raate, jonka kelluvat rönsyt muodostavat kasvualustan rahkasammalille sekä muille kasveille. Lähinnä vesirajassa kasvavia ovat lisäksi valkopiirtoheinä, terttualpi, leväkkö, riippa- sekä juurtosara. Metsään päin siirryttäessä luhdan reunassa, varsinkin länsireunalla, kasvaa yleisesti suokasveja; lakka, villapääluikka, suokukka sekä suopursu, vaivaiskoivu, juolukka, variksenmarja ja kanerva. Isovarpurämealueita vallitsevat suopursu, vaivaiskoivu, juolukka, suokukka, kanerva sekä variksenmarja. 25

26 Suojeluperuste / arvotus (1 3): Sotkalammi ei ole pinta-alansa vuoksi metsälakikohde, sillä se on yli 0,5 hehtaaria laaja. Se suositetaan kuitenkin säilytettävän koskemattomana. Arvotus: 3, koska kohde on monipuolinen ja alueellisesti tärkeä. Maankäyttösuositukset: Vesitalous on pidettävä ennallaan, joten alueella ei tule tehdä ojituksia tai esimerkiksi tienrakentamista. 1 26

27 2. Järvineva Kasvillisuuskuvaus: Tutkimusalueen itäosassa sijaitseva allikkoinen keidassuo, Järvineva, on osin säästynyt ojitukselta, edustaen siten alueen runsaan suoluonnon parhaimmistoa. Eteläosa on ojitettu, samoin pohjoisosan itä- ja länsireunoilla on vanhoja ojia. Allikkoalueelle sekä reunojen tupasvillarämeelle (TR) ulotetut ojat ovat osin umpeenkasvaneet. Joidenkin allikoiden vesipinta on ojituksen seurauksena laskenut, mutta kuten tunnettua, ei ojan vaikutus ulotu pitkälle vahvan turvekerroksen alueilla. Muutaman metrin päässä ojasta olevan allikon vedenpinta on normaalikorkeudessa, kun ojan halkaiseman allikon vedenpinta voi olla metrinkin alempana. Järvinevan kasvillisuus on tyypillistä karun keidasrämeen (KeR) kasvillisuutta. Kermeillä kasvaa osin kookastakin mäntyä, mutta pohjoisosassa kermit ovat paikoin lähes puuttomat. Kermeillä vallitsevia ovat suovarvut; suopursu, vaivaiskoivu, juolukka, kanerva, suokukka sekä kanerva. Tupasvilla, lakka, iso- ja pikkukarpalo kasvavat niin ikään mätäspinnoilla. Allikoiden rannoilla kasvaa siellä täällä muun muassa valkopiirtoheinää, pullosaraa, leväkköä, riippa- ja mutasaraa sekä jouhisaraa. Neva- ja rimpipinnoilla kasvavat pyöreä- ja pitkälehtikihokki, lakka, tupasvilla, valkopiirtoheinä, isokarpalo sekä monin paikoin vallitsevana tupasluikka. Neva- ja rimpipintojen osuus on suurempi alueen pohjoisosassa. 27

28 Suojeluperuste / arvotus (1 3): Järvineva ei ole suuren pinta-alansa vuoksi metsälakikohde. Se suositetaan kuitenkin säilytettävän koskemattomana. Arvotus: 3, koska kohde on monipuolinen ja alueellisesti hyvin tärkeä. Maankäyttösuositukset: Vesitalous on pidettävä ennallaan, joten alueella ei tule tehdä ojituksia tai esimerkiksi tienrakentamista. 2 28

29 Tulokset ja päätelmät Matkussaaren tutkimusalueelle suunnitellut 13 turbiinipaikkaa ovat kasvillisuuden kannalta hyvin vaatimattomia kohteita, jotka koskevat ikärakenteeltaan nuoria kuivahkoja kankaita sekä erilaisia rämemuuttumia. Osa ojitetuista rämeistä on muuttunut turvekankaiksi. Yhdelläkään paikalla ei ole huomionarvoisia kasvillisuuskuvioita. Alueilla ei ole myöskään uhanalaisuusluokituksiin lukeutuvia putkilokasveja, joten rakennuskohteet ovat ympäristön kannalta mahdollisia. Turbiinit voidaan sijoittaa käytännössä mihin tahansa hankealueen rajauksen sisäpuolelle, kunhan alla mainitut arvokohteet huomioidaan. Tutkimusalueen ulkopuolella olevat neljä turbiinipaikkaa ovat numeroa 17 lukuun ottamatta hyvin vaatimattomia, eikä niillä ole erityisiä luontoarvoja. Numero 17 on kuitenkin luonnontilainen tupasvillaräme, joka suositetaan säilytettävän koskemattomana. Muilta osin tulee kuitenkin huomioida se, että pistemäisesti tehtyjen selvitysten perusteella ei voida tehdä riittäviä päätelmiä muun muassa tielinjojen vaikutuksista mahdollisesti lähistöllä oleviin arvokkaisiin luontotyyppeihin. Matkussaaren alueella on vain kaksi huomionarvoista kasvillisuuskohdetta, jotka koskevat Sotkalammia ja Järvinevaa. Molemmat ovat paikallisesti merkittäviä kohteita, jotka suositetaan säilytettävän koskemattomina. Tutkimusalueelta löydettiin 176 putkilokasvilajia, mikä on melko pieni määrä pinta-alaan nähden. Lukema selittyy kuitenkin sillä, että alueella ei ole lainkaan reheviä kosteikkoja tai muita monilajisia elinympäristöjä. Myös joutomaat ja muut kulttuurivaikutteiset kohteet kasvattavat lajimäärää yleensä runsaasti. 176 kasvilajin joukossa ei ole yhtään valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaista tai muuten huomionarvoista lajia. Taulukko 1. Tutkimusalueella esiintyvät putkilokasvilajit aakkosjärjestyksessä. Tähdellä merkityt ovat puutarhakarkulaisia tai viljelysjäänteitä. Laji Tieteellinen nimi Laji Tieteellinen nimi Ahojäkkärä Gnaphalium sylvaticum Heinätähtimö Stellaria graminea Ahomansikka Fragaria vesca Hevonhierakka Rumex longifolius Aho-orvokki Viola canina Hieskoivu Betula pubescens Ahosuolaheinä Rumex acetosella Hietakastikka Calamagrostis epigejos Amerikanhorsma Epilobium adenocaulon Hiirenvirna Vicia cracca Haapa Populus tremula Huopaohdake Cirsium helenioides Hanhenpaju Salix repens Isoalvejuuri Dryopteris expansa Harakankello Campanula patula Isonokkonen Urtica dioica Harmaaleppä Alnus incana Isopihatatar Polygonum aviculare ssp. aviculare Harmaasara Carex canescens Isorölli Agrostis gigantea 29

30 Laji Tieteellinen nimi Laji Tieteellinen nimi Isovesitähti Callitriche cophocarpa Luhtamatara Galium uliginosum Jouhisara Carex lasiocarpa Luhtarölli Agrostis canina Jouhivihvilä Juncus filiformis Lutukka Capsella bursa-pastoris Juolavehnä Elytrigia repens Maitohorsma Epilobium angustifolium Juolukka Vaccinium uliginosum Matalanurmikka Poa pratensis ssp. subcaerulea Juurtosara Carex chordozrrihiza Metsäalvejuuri Dryopteris carthusiana Jäkki Nardus stricta Metsäimarre Gymnocarpium dryopteris Jänönsara Carex ovalis Metsäkorte Equisetum sylvaticum Järvikorte Equisetum fluviatile Metsäkurjenpolvi Geranium sylvaticum Järviruoko Phragmites australis Metsäkuusi Picea abies Kaitapalpakko Sparganium angustifolium Metsälauha Deschampsia flexuosa Kalvassara Carex pallescens Metsämaitikka Melampyrum sylvaticum Kangasmaitikka Melampyrum pratense Metsämänty Pinus sylvestris Kanerva Calluna vulgaris Metsäorvokki Viola riviniana Karhunputki Angelica sylvestris Metsäruusu Rosa majalis Kataja Juniperus communis Metsätähti Trientalis europaea Katinlieko Lycopodium clavatum Mustikka Vaccinium myrtillus Keräpäävihvilä Juncus conglomeratus Mutasara Carex limosa Ketosilmäruoho Euphrasia stricta Mäntykukka Monotropa hypopitys Kevätpiippo Luzula pilosa Niittyleinikki Ranunculus acris Kielo Convallaria majalis Niittynurmikka Poa pratensis Kiiltopaju Salix phylicifolia Niittynätkelmä Lathyrus pratensis Kissankello Campanula rotundifolia Niittysuolaheinä Rumex acetosa Koiranputki Anthriscus sylvestris Nuokkuhelmikkä Melica nutans Komealupiini Lupinus polyphyllus Nuokkutalvikki Orthilia secunda Konnanlieko Lycopodiella inundata Nurmihärkki Cerastium fontana Konnanvihvilä Juncus bufonius Nurmilauha Deschampsia cespitosa Korpi-imarre Phegopteris connectilis Nurmipiippo Luzula multiflora Korpikastikka Calamagrostis purpurea Nurmirölli Agrostis capillaris Korpipaatsama Franfula alnus Nurmitädyke Veronica chamaedrys Kotipihlaja Sorbus aucuparia Nurmitähkiö, timotei Phleum pratense Kultapiisku Solidago virgaurea Ojakellukka Geum rivale Kylänurmikka Poa annua Ojakärsämö Achillea ptarmica Käenkaali Oxalis acetosella Ojasorsimo Glyceria fluitans Lakka Rubus chamaemorus Oravanmarja Maianthemum bifolium Lampaannata Festuca ovina Orvontädyke Veronica serpyllifolia Lehtonäsiä Daphne mezereum Paimenmatara Galium album Lehtovirmajuuri Valeriana sambucifolia Peltohanhikki Potentilla norvegica Leskenlehti Tussilago farfara Peltohatikka Spergula arvensis Leveäosmankäämi Typha latifolia Peltokorte Equisetum arvense Lillukka Rubus saxatilis Pelto-ohdake Cirsium arvense 30

31 Laji Tieteellinen nimi Laji Tieteellinen nimi Pelto-orvokki Viola arvensis Sananjalka Pteridium aquilinum Peltosaunio Tripleurospermum perforatum Sarjakeltano Hieracium umbellatum Peltoukonnauris Erysimum cheiranthoides Savijäkkärä Gnaphalium uliginosum Peltovillakko Senecio vulgaris Siankärsämö Achillea millefolium Pietaryrtti Tanacetum vulgare Sianpuolukka Arctostaphylos uva-ursi Piharatamo Plantago major Siniheinä Molinia caerulea Pihasaunio Matricaria suaveolens Soreahiirenporras Athyrium filix-femina Pihatähtimö Stellaria media Sormisara Carex digitata Pikkulaukku Rhinanthus minor Sudenmarja Paris quadrifolia Pikkuvesitähti Callitriche palustris Suohorsma Epilobium palustre Pitkälehtikihokki Drosera anglica Suokukka Andromeda polifolia Pohjankallioimarre Polypodium vulgare Suo-ohdake Cirsium palustre Pohjanpunaherukka Ribes spicatum Suo-orvokki Viola palustris Poimulehti Alchemilla sp. Suopursu Rhododendron tomentosum Pujo Artemisia vulgaris Syysmaitiainen Leontodon autumnalis Pullosara Carex rostrata Terttualpi Lysimachia thyrsiflora Puna-apila Trifolium pratense Tuhkapaju Salix cinerea Punanata Festuca rubra Tummarantavihvilä Juncus alpinoarcticulatus ssp. alpinoarcticulatus Puolukka Vaccinium vitis-idaea Tummarusokki Bidens tripartita Pyöreälehtikihokki Drosera rotundifolia Tuomi Prunus padus Päivänkakkara Leucanthemum vulgare Tupasluikka Trichophorum cespitosum Raate Menyanthes trifoliata Tupasvilla Eriophorum vaginatum Raita Salix caprea Tähtisara Carex echinata Rantaluikka Eleocharis palustris Uistinvita Potamogeton natans Rantanenätti Rorippa palustris Ulpukka Nuphar lutea Rantapalpakko Sparganium emersum Vadelma Rubus idaeus Rantapuntarpää Alopecurus aequalis Vaivaiskoivu Betula nana Rauduskoivu Betula pendula Valkoapila Trifolium repens Rentovihvilä Juncus bulbosus Valkolehdokki Platanthera bifolia Riidenlieko Lycopodium annotinum Valkopiirtoheinä Rhynchospora alba Riippasara Carex magellanica Vanamo Linnaea borealis Rohtotädyke Veronica officinalis Variksenmarja Empetrum nigrum Ruokohelpi Phalaris arundinacea Vesisara Carex aquatilis Rätvänä Potentilla erecta Viitakastikka Calamagrostis canescens Rönsyleinikki Ranunculus repens Villapääluikka Trichophorum alpinum Röyhyvihvilä Juncus effusus Virpapaju Salix aurita Salokeltanot Hieracium (sektio) hieracium Vuohenputki Aegopodium podagraria Yhteensä 176 lajia 31

32 KIRJALLISUUS Ahlman, S. & Seppälä, K. 2013a: Kurikan Rasakankaan tuulivoimapuiston kasvillisuusselvitys Ahlman Group Oy. Ahlman, S. & Seppälä, K. 2013b: Kurikan Matkussaaren tuulivoimapuiston kasvillisuusselvitys Ahlman Group Oy. Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura luontotyyppiopas. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. From, S. (toim.) 2005: Paahdeympäristöjen ekologia ja uhanalaiset lajit. Suomen ympäristö 774. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Hotanen, J-P., Nousiainen, H., Mäkipää, R., Reinikainen, A., Tonteri, T. 2008: Metsätyypit opas kasvupaikkojen luokitteluun. Metsäkustannus. Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Meriluoto, M. & Soininen, T. 2002: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. 2. painos. Metsälehti kustannus. Helsinki. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri Pohjolan Kasvio. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Ympäristöministeriö a) luontodirektiivin II, IV ja V -liitteiden lajit 32

33 33

34 Lehtivuoret Wind Farm Oy Kurikan Lehtivuorten tuulivoimapuiston lisäalueiden kasvillisuusselvitys 2014 AHLMAN GROUP OY Raportteja 72/2014

35 sisällysluettelo Johdanto... 3 Raportista... 3 Selvitysalueen yleiskuvaus... 3 Työstä vastaavat henkilöt... 4 Kasvillisuusselvitys... 4 Tutkimusmenetelmät... 4 Lehtivuorten kasvillisuudesta... 5 Arvokkaat kasvillisuuskohteet... 6 Tulokset ja päätelmät... 9 Kirjallisuus Tähän raporttiin suositetaan viittaamaan seuraavasti: Ahlman, S. & Seppälä, K. 2014: Kurikan Lehtivuorten tuulivoimapuiston lisäalueiden kasvillisuusselvitys Ahlman Group Oy. 2

36 JOHDANTO Tämä raportti esittelee Lehtivuoret Wind Farm Oy:n Ahlman Group Oy:ltä tilaaman Kurikan Lehtivuorten tuulivoimapuiston lisäalueiden kasvillisuusselvityksen tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida voimaloiden mahdollisia vaikutuksia sekä putkilokasveihin että luontotyyppeihin. Yhtiö tutkii Kurikassa Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevan Lehtivuorten alueen soveltumista tuulivoimatuotantoon. Tuulivoimapuisto koostuu tuulivoimaloista perustuksineen, niitä yhdistävistä maakaapeleista, kantaverkkoon liittymisasemasta sekä tuulivoimaloita yhdistävistä teistä. Hankkeeseen ei sovelleta YVA-lain (486/1994, muutettu 458/2006) mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Osana tutkimusta toteutettiin kasvillisuusselvitys, jonka tarkoituksena oli selvittää tutkimusalueen putkilokasvilajistoa sekä huomionarvoisia luontotyyppejä. Raportista Tässä raportissa esitetään heinäkuussa 2014 toteutetun kasvillisuusselvityksen tulokset. Raportti käsittää yleis- ja pohjatietojen lisäksi kuvaukset tutkimusmenetelmistä sekä inventointien tulokset ja mahdolliset maankäyttösuositukset. SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Tutkimusalue sijaitsee noin viisi kilometriä Kurikan keskustan länsipuolella. Lähimpiä taajamia ovat koillispuolen Kampinkylä, kaakkoispuolen Kuusistonloukko ja eteläpuolen Juonenkylä (kuva 1). Vuoden 2014 lisätutkimukset koskevat kahta erillistä lisäaluetta, jotka ovat kiinni vuoden 2013 tutkimusalueessa. Kyseessä on näin ollen sama tuulivoimapuisto, jonka reunavyöhykkeiltä tutkittiin lisää mahdollisia luontoarvoja. Kaksi lisäaluetta muodostaa yhteensä 160 hehtaarin laajuisen kokonaisuuden, johon lukeutuu eniten ojitettuja rämeitä. Alueella on myös vähäisesti mäntyvaltaisia kangasmetsiä sekä pieni turvetuotantoalue ja luonnontilaisia soita. 3

37 Kuva 1. Lehtivuorten selvitysalue (punainen katkoviiva) sekä vuonna 2013 inventoitu alue (sininen katkoviiva). TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Teuvan ja Kurikan Lehtivuorten tuulivoimapuiston lisäalueiden kasvillisuusselvityksen maastotöistä vastasi luontokartoittaja Keijo Seppälä. Hän laati myös raportin yhdessä luontokartoittaja Santtu Ahlmanin kanssa. Kasvillisuusselvitys tutkimusmenetelmät Lehtivuorten tutkimusalueen kasvillisuutta inventointiin 3.7., jolloin alue kierrettiin järjestelmällisesti läpi. Maastotyöskentelyssä keskityttiin kuitenkin kartta- ja ilmakuvatarkastelun pohjalta potentiaalisesti arvokkaisiin kohteisiin. Jokainen arvokas kuvio piirrettiin kartta- ja ilmakuvapohjalle ja niistä kirjoitettiin yleisluonnehdinta sekä maankäyttösuositukset. Maastotöiden aikana kirjattiin lajilistalle kaikki havaitut putkilokasvit, myös villiintyneet koriste- ja hyötykasvit. 4

38 Arvokkaiden kohteiden tietoihin on lisätty luontotyyppien uhanalaisuusluokitus (Raunio ym. 2008). Nämä luokitukset on merkitty punaisella luontotyyppinimikkeen oikeaan reunaan. CR = äärimmäisen uhanalainen, EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä ja LC = elinvoimainen. Luontotyyppiluokituksen jälkeen suluissa on alueen nimi lähimmän karttapaikan mukaan. Suojeluperusteeseen on kuvattu lyhyesti ne syyt, joiden vuoksi kyseinen alue on syytä suojella. Arvotuksessa on käytetty kolmiportaista luokitusta seuraavasti: 1 = lakikohde, joka on säilytettävä suojeluperusteena olevan lain mukaan, 2 = arvokas alue, joka on uhanalaisuudeltaan joko äärimmäisen uhanalainen, erittäin uhanalainen tai vaarantunut, 3 = arvokas alue, joka suositetaan säilytettävän muiden syiden vuoksi. Tällaisia syitä voivat esimerkiksi erityisen edustava luontotyyppi, nykymittakaavassa poikkeuksellisen iäkäs puusto, suuri lahopuumäärä tai muu monimuotoisuus. Selvityksessä käytetty nimistö on Suuren Pohjolan Kasvion (Mossberg & Stenberg 2005) mukaan. lehtivuorten kasvillisuudesta Lehtivuorten tutkimusalue on maastonmuodoiltaan pääosin tasaista talousmetsäaluetta, jossa vallitsevina ovat eriasteiset ojitetut suot, nuoret metsät sekä taimikot. Vanhempaa metsää on vain laajennusalueen erillispalstalla alueen koillisosassa. Kyseisessä vanhemman metsän sirpaleessa on lehtomaisen kankaan piirteistä ja vanhan tervahaudan seutuvilla puusto on melko järeää kuusivaltaista sekametsää. Mitään mainittavia kasvistollisia erikoisuuksia alueella ei kuitenkaan kasva. Luoteisosassa on lähinnä 2. ja 3. kehitysluokan mänty-kuusivaltaista puolukkatyypin (VT) kuivahkoa ja mustikkatyypin (MT) tuoretta sekametsää ilman mainittavia kasvillisuusarvoja. Suurin osa alueesta on ojitettuja turvekankaita, isovarpurämeitä sekä rahkarämeitä vailla erityisiä luontoarvoja. Myös umpeenkasvaneen Lehtijärven alueelle on joskus ojia kaivettu reuna-alueille sekä keskelle järveä. Osin umpeutuneet ojat eivät juuri vettä kuljeta, mutta ovat aikoinaan kuivattaneet järveä niin paljon, että nyt vanhan järven kohdalla kasvaa veden vaivaamaa, aukkoista kitukoivikkoa. Kenttäkerrosta vallitsevat erilaiset kostean paikan kasvit, kuten tupas- ja luhtavilla, pullo- ja jouhisara, kurjenjalka sekä järvikorte. Ojissa kasvaa muun muassa raatetta ja vesisaraa. Kuivemmilla mätäspinnoilla kasvaa rahkasammalpatjalla muun muassa isokarpalo, suokukka, lakka ja variksenmarja. Varsinaisia vesialueita ei ole, vain ojat tarjoavat vesikasveille kasvupaikkoja Lehtijärven koivikkoluhdan ohella. Kulttuuripiirteitä kasvillisuudesta löytyy jo mainitun koillisosan erillispalstalta, minne on perustettu pieni maankaatopaikka sekä luoteisosassa sijaitsevan kesämökin seudulta. Kasvilajisto oli kaiken kaikkiaan hyvin köyhää ja tavanomaista karujen maiden lajistoa. 5

39 1 Kuva 2. Lehtivuorten arvokas kasvillisuuskohde (vihreä pallo ja punainen rajaus). arvokkaat kasvillisuuskohteet Tässä osiossa esitetään Lehtivuorten alueelta löytyneet arvokkaat kasvillisuuskuviot (kuva 2), joista kerrotaan yleiskuvauksen lisäksi suojeluperuste ja maankäyttösuositukset. 6

40 1. Lyhytkorsineva (LkN) [LC] Kasvillisuuskuvaus: Ainoa Lehtivuorten tutkimusalueen kasvistollisesti arvokkaampi palanen on osin vielä ojittamaton alue Lehtinevan pohjoisosassa. Kyseistä avonevaa halkaisee vanha oja, joka vie vesiä pohjoiseen ja edelleen Näätäluomaan. Lehtinevan länsilaita on isovarpurämettä (IR), joka vaihettuu tupasvillarämeen (TR) kautta pienialaiseksi lyhytkorsinevaksi (LkN). Paikoin kasvaa runsaasti siniheinää ohutturpeisilla alueilla. Aluetta halkaisevan ojan itäpuolella on rahkarämettä (RaR) ja rahkanevaa (RaN). Isovarpurämeellä kasvaa muutaman metrin mittaista, osin kituliasta männikköä. Sekapuina on vähän hieskoivuja. Suopursu, juolukka, kanerva ja variksenmarja muodostavat pääosan kenttäkerroksen kasvillisuudesta. Myös lakka, tupasvilla ja karpalot esiintyvät isovarpurämeen mätäspinnoilla. Kapealla tupasvillarämevyöhykkeellä vuorottelevat kituliaita mäntyjä kasvavat varpumättäät sekä tupasvillaa ja tupasluikkaa kasvavat nevapinnat. Kanerva, suokukka, lakka, variksenmarja ja karpalot kasvavat myös kyseisellä vyöhykkeellä. Rahkarämeellä ja -nevalla vuorottelevat rusko- ja rusorahkasammalvaltaiset mättäät sekä tupasluikkavaltaiset nevapinnat. Mättäillä kasvaa vähän variksenmarjaa, kanervaa, suokukkaa, lakkaa, tupasvillaa ja pikkukarpaloa. Nevapinnoilla tupasluikan lisäksi kasvaa tupasvillaa sekä isokarpaloa. 7

41 Lyhytkorsinevalla vallitsevia ovat tupasluikka ja tupasvilla. Myös pienikokoista lakkaa, suokukkaa sekä variksenmarjaa kasvaa kuivahkolla avonevalla, joka on teerien soidintantereen ydinosaa. Alueen pohjoispuolella on vanha, pieni turpeennostopelto, joka on jo peittymässä pienen männikön ja kitukoivikon alle. Suojeluperuste / arvotus (1 3): Metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö (vähäpuustoiset suot). Arvotus: 1, koska kyseessä on lakikohde. Maankäyttösuositukset: Metsälain mukaiset. Vesitalous on pidettävä ennallaan, joten alueella ei tule tehdä ojituksia tai esimerkiksi tienrakentamista. Alue voidaan tulkita vain osittain metsälain mukaiseksi elinympäristöksi, mutta muutokset suon vesitaloudessa vaikuttavat myös arvokkaisiin osiin. 1 8

42 Tulokset ja päätelmät Lehtivuorten tutkimusalue on kokonaisuudessaan kasvillisuuden kannalta hyvin vaatimatonta, sillä metsiä on käsitelty voimakkaasti ja ojituksia on tehty runsaasti. Lehtivuorten alueella on vain yksi huomionarvoinen kasvillisuuskohde, Lehtinevan suoalue. Tälle kohteelle on annettu maankäyttösuositukset sivulla 8. Käytännössä suo suositetaan säilytettävän koskemattomana ja sen vesitalous on syytä säilyttää ennallaan, jotta ominaispiirteet ja pienilmastot säilyvät. Tutkimusalueelta löydettiin 140 putkilokasvilajia, mikä on melko pieni määrä. Lukema selittyy kuitenkin sillä, että alueella ei ole lainkaan reheviä kosteikkoja tai muita monilajisia elinympäristöjä. Myös joutomaat ja muut kulttuurivaikutteiset kohteet kasvattavat lajimäärää yleensä runsaasti. 140 kasvilajin joukossa ei ole yhtään valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaista tai muuten huomionarvoista lajia. Taulukko 1. Tutkimusalueella esiintyvät putkilokasvilajit aakkosjärjestyksessä. Tähdellä merkityt ovat puutarhakarkulaisia tai viljelysjäänteitä. Laji Tieteellinen nimi Laji Tieteellinen nimi Ahojäkkärä Gnaphalium sylvaticum Hietakastikka Calamagrostis epigejos Ahomansikka Fragaria vesca Hiirenvirna Vicia cracca Ahosuolaheinä Rumex acetosella Huopakeltano Pilosella officinarum ssp. pilosella Haapa Populus tremula Huopaohdake Cirsium helenioides Hanhenpaju Salix repens Idänvirpiangervo * Spiraera chamaedryfolia Harakankello Campanula patula Isoalvejuuri Dryopteris expansa Harmaaleppä Alnus incana Isonokkonen Urtica dioica Harmaasara Carex canescens Isotalvikki Pyrola rotundifolia Heinätähtimö Stellaria graminea Jokapaikansara Carex nigra Hieskoivu Betula pubescens Jouhisara Carex lasiocarpa 9

43 Laji Tieteellinen nimi Laji Tieteellinen nimi Jouhivihvilä Juncus filiformis Metsäkorte Equisetum sylvaticum Juolavehnä Elytrigia repens Metsäkurjenpolvi Geranium sylvaticum Juolukka Vaccinium uliginosum Metsäkuusi Picea abies Jänönsara Carex ovalis Metsälauha Deschampsia flexuosa Järvikorte Equisetum fluviatile Metsämaitikka Melampyrum sylvaticum Kalvassara Carex pallescens Metsämänty Pinus sylvestris Kangasmaitikka Melampyrum pratense Metsäorvokki Viola riviniana Kanerva Calluna vulgaris Metsätähti Trientalis europaea Karhunputki Angelica sylvestris Metsätähtimö Stellaria longifolia Kataja Juniperus communis Metsävaahtera Acer platanoides Katinlieko Lycopodium clavatum Mustaherukka Ribes nigrum Kellotalvikki Pyrola media Mustamarjakanukka* Cornus sanguinea Kevätpiippo Luzula pilosa Mustikka Vaccinium myrtillus Kielo Convallaria majalis Niittyleinikki Ranunculus acris Kiiltopaju Salix phylicifolia Niittynurmikka Poa pratensis Koiranputki Anthriscus sylvestris Niittynätkelmä Lathyrus pratensis Komealupiini Lupinus polyphyllus Niittysuolaheinä Rumex acetosa Konnanlieko Lycopodiella inundata Nuokkuhelmikkä Melica nutans Korpi-imarre Phegopteris connectilis Nuokkutalvikki Orthilia secunda Korpikastikka Calamagrostis purpurea Nurmilauha Deschampsia cespitosa Korpipaatsama Franfula alnus Nurmipiippo Luzula multiflora Kotipihlaja Sorbus aucuparia Nurmirölli Agrostis capillaris Kultapiisku Solidago virgaurea Nurmitädyke Veronica chamaedrys Kurjenjalka Comarum palustre Nurmitähkiö, timotei Phleum pratense Kylänurmikka Poa annua Ojakellukka Geum rivale Käenkaali Oxalis acetosella Ojakärsämö Achillea ptarmica Lakka Rubus chamaemorus Oravanmarja Maianthemum bifolium Lampaannata Festuca ovina Pallosara Carex globularis Lehtoakileija * Aquilegia vulgaris Peltohanhikki Potentilla norvegica Lehtotesma Milium effusum Peltokorte Equisetum arvense Leskenlehti Tussilago farfara Pelto-ohdake Cirsium arvense Lillukka Rubus saxatilis Peltosaunio Tripleurospermum perforatum Luhtavilla Eriophorum angustifolium Piharatamo Plantago major Lutukka Capsella bursa-pastoris Pihasaunio Matricaria suaveolens Maariankämmekkä Dactylorhiza maculata Pihatähtimö Stellaria media Maitohorsma Epilobium angustifolium Pohjanpaju Salix lapponum Matalanurmikka Poa pratensis ssp. subcaerulea Pullosara Carex rostrata Mesiangervo Filipendula ulmaria Puna-ailakki Silene dioica Mesimarja Rubus arcticus Puna-apila Trifolium pratense Metsäalvejuuri Dryopteris carthusiana Punanata Festuca rubra Metsäimarre Gymnocarpium dryopteris Puolukka Vaccinium vitis-idaea 10

44 Laji Tieteellinen nimi Laji Tieteellinen nimi Pyöreälehtikihokki Drosera rotundifolia Suo-ohdake Cirsium palustre Päivänkakkara Leucanthemum vulgare Suo-orvokki Viola palustris Raate Menyanthes trifoliata Suopursu Rhododendron tomentosum Rahkasara Carex pauciflora Syysmaitiainen Leontodon autumnalis Raita Salix caprea Tuomi Prunus padus Rantamatara Galium palustre Tupasluikka Trichophorum cespitosum ssp.cespitosum Rauduskoivu Betula pendula Tupasvilla Eriophorum vaginatum Riidenlieko Lycopodium annotinum Tähtisara Carex echinata Rohtotädyke Veronica officinalis Tähtitalvikki Moneses uniflora Rätvänä Potentilla erecta Vadelma Rubus idaeus Rönsyleinikki Ranunculus repens Valkoapila Trifolium repens Salokeltano Hieracium (sektio) hieracium Valkolehdokki Platanthera bifolia Sarjakeltano Hieracium umbellatum Vanamo Linnaea borealis Siankärsämö Achillea millefolium Variksenmarja Empetrum nigrum Siniheinä Molinia caerulea Vesisara Carex aquatilis Soreahiirenporras Athyrium filix-femina Viitakastikka Calamagrostis canescens Sudenmarja Paris quadrifolia Virpapaju Salix aurita Suokeltto Crepis paludosa Voikukka Taraxacum sp. Suokukka Andromeda polifolia Yövilkka Goodyera repens Yhteensä 140 lajia 11

45 KIRJALLISUUS Airaksinen, O. & Karttunen, K. 2001: Natura luontotyyppiopas. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. From, S. (toim.) 2005: Paahdeympäristöjen ekologia ja uhanalaiset lajit. Suomen ympäristö 774. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Hotanen, J-P., Nousiainen, H., Mäkipää, R., Reinikainen, A., Tonteri, T. 2008: Metsätyypit opas kasvupaikkojen luokitteluun. Metsäkustannus. Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Meriluoto, M. & Soininen, T. 2002: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. 2. painos. Metsälehti kustannus. Helsinki. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri Pohjolan Kasvio. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Ympäristöministeriö a) luontodirektiivin II, IV ja V -liitteiden lajit 12

46 13

47 Kalistanneva Wind Farm Oy Kurikan Kalistannevan tuulivoimapuiston lisäalueiden kasvillisuusselvitys 2014 AHLMAN GROUP OY Raportteja 80/2014

48 sisällysluettelo Johdanto... 3 Raportista... 3 Selvitysalueen yleiskuvaus... 3 Työstä vastaavat henkilöt... 4 Kasvillisuusselvitys... 5 Tutkimusmenetelmät... 5 Kalistannevan kasvillisuudesta... 5 Turbiinikohtaiset kasvillisuuskuvaukset... 6 Arvokkaat kasvillisuuskohteet Tulokset ja päätelmät Kirjallisuus Tähän raporttiin suositetaan viittaamaan seuraavasti: Ahlman, S. & Seppälä, K. 2014: Kurikan Kalistannevan tuulivoimapuiston lisäalueiden kasvillisuusselvitys Ahlman Group Oy. 2

49 JOHDANTO Tämä raportti esittelee Kalistannevan Wind Farm Oy:n Ahlman Group Oy:ltä tilaaman Kurikan Kalistannevan tuulivoimapuiston lisäalueiden kasvillisuusselvityksen tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida voimaloiden mahdollisia vaikutuksia sekä putkilokasveihin että luontotyyppeihin. Yhtiö tutkii Kurikassa Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevien Kalistannevan lisäalueiden soveltumista tuulivoimatuotantoon. Tuulivoimapuisto koostuu tuulivoimaloista perustuksineen, niitä yhdistävistä maakaapeleista, kantaverkkoon liittymisasemasta sekä tuulivoimaloita yhdistävistä teistä. Hankkeeseen vaadittavan YVA-lain (486/1994, muutettu 458/2006) mukaisesta ympäristövaikutusten arviointimenettelystä ei ole vielä päätöstä. Osana tutkimusta toteutettiin kasvillisuusselvitys, jonka tarkoituksena oli selvittää tutkimusalueen putkilokasvilajistoa sekä huomionarvoisia luontotyyppejä. Raportista Tässä raportissa esitetään syyskuun alun ja lokakuun alun välisenä aikana 2014 toteutetun kasvillisuusselvityksen tulokset. Raportti käsittää yleis- ja pohjatietojen lisäksi kuvaukset tutkimusmenetelmistä sekä inventointien tulokset ja mahdolliset maankäyttösuositukset. SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Tutkimusalue sijaitsee noin kymmenen kilometriä Kurikan keskustan luoteispuolella. Lähimpiä taajamia ovat kaakkoispuolen Riitaluoma, itäpuolen Viitala ja koillispuolen Hiivaloukko (kuva 1). Tutkimusalue on pinta-alaltaan noin 540 hehtaarin laajuinen kahdeksanosainen kokonaisuus, joka levittäytyy vuonna 2013 inventoitujen Kalistannevan ja Pahkavuoren tutkimusalueiden ympärille (Ahlman & Seppälä 2013a ja 2013b). Viisiosaisella alueella on tavanomaisia metsätalouskäytössä olevia kasvatusmetsiä, hakkuualoja, taimikoita, ojitettuja rämeitä, vähäisesti turvetuotantoalueita sekä luonnontilaisia soita. Vesistöjä on hyvin niukasti, eikä viljelysalueita ole yhtä hyvin pientä rajausta lukuun ottamatta lainkaan. 3

50 Kuva 1. Kalistannevan lisäalueet (punaiset katkoviivat) sekä vuonna 2013 inventoidut alueet (siniset katkoviivat). TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Kurikan Kalistannevan tuulivoimapuiston lisäalueiden kasvillisuusselvityksen maastotöistä vastasi luontokartoittaja Keijo Seppälä. Hän laati myös raportin yhdessä luontokartoittaja Santtu Ahlmanin kanssa. 4

51 Kasvillisuusselvitys tutkimusmenetelmät Kalistannevan tutkimusalueen kasvillisuutta inventointiin 7.9., 11.9., 14.9., ja 4.10., jolloin alue kierrettiin järjestelmällisesti läpi. Maastotyöskentelyssä keskityttiin kuitenkin kartta- ja ilmakuvatarkastelun pohjalta potentiaalisesti arvokkaisiin kohteisiin. Jokainen arvokas kuvio piirrettiin kartta- ja ilmakuvapohjalle ja niistä kirjoitettiin yleisluonnehdinta sekä maankäyttösuositukset. Arvokohteiden lisäksi inventoitiin jokaisen suunnitellun turbiinipaikan ja niiden lähiympäristön kasvillisuus (kuva 2). Maastotöiden aikana kirjattiin lajilistalle kaikki havaitut putkilokasvit, myös villiintyneet koriste- ja hyötykasvit. Arvokkaiden kohteiden tietoihin on lisätty luontotyyppien uhanalaisuusluokitus (Raunio ym. 2008). Nämä luokitukset on merkitty punaisella luontotyyppinimikkeen oikeaan reunaan. CR = äärimmäisen uhanalainen, EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä ja LC = elinvoimainen. Luontotyyppiluokituksen jälkeen suluissa on alueen nimi lähimmän karttapaikan mukaan. Suojeluperusteeseen on kuvattu lyhyesti ne syyt, joiden vuoksi kyseinen alue on syytä suojella. Arvotuksessa on käytetty kolmiportaista luokitusta seuraavasti: 1 = lakikohde, joka on säilytettävä suojeluperusteena olevan lain mukaan, 2 = arvokas alue, joka on uhanalaisuudeltaan joko äärimmäisen uhanalainen, erittäin uhanalainen tai vaarantunut, 3 = arvokas alue, joka suositetaan säilytettävän muiden syiden vuoksi. Tällaisia syitä voivat esimerkiksi erityisen edustava luontotyyppi, nykymittakaavassa poikkeuksellisen iäkäs puusto, suuri lahopuumäärä tai muu monimuotoisuus. Selvityksessä käytetty nimistö on Suuren Pohjolan Kasvion (Mossberg & Stenberg 2005) mukaan. Kalistannevan kasvillisuudesta Kalistannevan tutkimusalueen maasto on tasaista talousmetsää, jossa vallitsevina ovat nuorehkot, mäntyvaltaiset talousmetsät. Puustoisia ja ojitettuja soita on jonkin verran alueen eri puolilla. Puusto on pääosin nuorta mäntyvaltaista sekametsää, ojitetuilla soiden laiteilla kasvaa myös runsaammin hieskoivua. Vanhempaa kuusikkoa kasvaa lähinnä Vuorusjärven eteläpuolella sekä vähän Pahkavuoren pohjoispuolella. Karuinta kasvuympäristöä on pohjoisessa Jurva-Koskenkorva -maantien varrella sekä eteläosassa Takakankaan louhosalueella. Kulttuurilajistoa löytyy Jurva-Koskenkorva -maantien ja Kalmontien varrelta sekä pieneltä pellolta Kalmontien varrelta. Myös Vuorusjärven länsipuolen tilan vanhojen peltojen alueella esiintyy kulttuurilajeja. Umpeenkasvanut Vuorusjärvi edustaa kosteikkoluontoa tällä alueella. 5

52 Kuva 2. Kalistannevan suunnitellut turbiinipaikat (siniset pallot). turbiinikohtaiset kasvillisuuskuvaukset Tässä osiossa esitetään jokaisen suunnitellun turbiinipaikan kasvillisuus. Peruskuvauksen lisäksi kerrotaan suojeluperuste samoin kuin arvokkaissa kohteissa sekä annetaan mahdolliset maankäyttösuositukset. 6

53 Turbiinipaikka 1 Kasvillisuuskuvaus: Alun perin lähinnä puolukkatyypin (VT) kuivahkon kankaan korpi, joka on ojitettu tehokkaasti. Valtapuuston pituus on 2 8 metriä, ja kyseessä on epämääräistä sekametsää. Mänty esiintyy valtapuuna, mutta myös kuusta ja hieskoivua kasvaa runsaasti. Kantovesasyntyistä hieskoivupiiskaa kasvaa aluspuina taimikonhoidon seurauksena. varsinaista pensaskerrosta ei ole. Kenttäkerroksessa vallitsevina kasvavat puolukka, tupasvilla, pallosara, juolukka ja variksenmarja. Myös metsälauhaa sekä hieta- ja viitakastikkaa kasvaa ojanpenkoilla. Suojeluperuste / arvotus (1 3): Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Maankäyttösuositukset: Alueelle ei ole maankäyttösuosituksia, sillä arvokasta kasvillisuutta tai huomionarvoisia luontotyyppejä ei esiinny. 7

54 Turbiinipaikka 2 Kasvillisuuskuvaus: Kanervatyypin (CT) kuiva kangas suon laidassa, jossa männikön pituus on 5 10 metriä. Alueella on muutamia kookkaampia siemenpuumäntyjä. Pensaskerroksessa kasvaa hanhenpajua sekä havu- ja lehtipuiden taimia. Kenttäkerroksessa kasvavat kanerva, puolukka ja variksenmarja. Kauempana ojitetun isovarpurämeen (IR) laidassa kasvavat suopursu, juolukka, suokukka, vaivaiskoivu, tupasvilla ja lakka. Suojeluperuste / arvotus (1 3): Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Maankäyttösuositukset: Alueelle ei ole maankäyttösuosituksia, sillä arvokasta kasvillisuutta tai huomionarvoisia luontotyyppejä ei esiinny. 8

55 Turbiinipaikka 3 Kasvillisuuskuvaus: Puolukkatyypin (VT) kuivahko kangas, jossa kasvaa 2. kehitysluokan tiheähköä männikköä, joka on pituudeltaan 6 12 metriä. Aluspuina esiintyy 2 6 metriä pitkiä kuusia sekä vähän hieskoivua. Pensaskerroksessa kasvaa katajaa sekä havu- ja lehtipuiden taimia. Kenttäkerroksessa vallitsevia ovat puolukka, mustikka ja kanerva. Metsälauha, metsämaitikka, metsätähti, kevätpiippo sekä metsäimarre kasvavat siellä täällä. Suojeluperuste / arvotus (1 3): Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Maankäyttösuositukset: Alueelle ei ole maankäyttösuosituksia, sillä arvokasta kasvillisuutta tai huomionarvoisia luontotyyppejä ei esiinny. 9

56 Turbiinipaikka 4 Kasvillisuuskuvaus: Kanervatyypin (CT) kuiva kangas, joka on 3. kehitysluokan kalliomännikköä. Puuston pituus on 6 12 metriä, ja sekapuina esiintyy hieman hieskoivuja. Aluspuina kasvaa vähän kuusia, erityisesti idän puolella notkelmassa. Pensaskerroksessa kasvaa vähän katajaa sekä virpapajua ja lehtipuiden pikkutaimia. Kenttäkerroksessa vallitseva varpu on kanerva, mutta puolukkaa ja mustikkaa kasvaa siellä täällä. Myös metsälauha, kevätpiippo sekä traktoriuran varrella nurmirölli ja jokapaikansara kasvavat alueella. Suojeluperuste / arvotus (1 3): Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Maankäyttösuositukset: Alueelle ei ole maankäyttösuosituksia, sillä arvokasta kasvillisuutta tai huomionarvoisia luontotyyppejä ei esiinny. 10

57 Turbiinipaikka 5 Kasvillisuuskuvaus: Alun perin isovarpuräme (IR), joka on muuttunut tehokkaan ojituksen myötä varputurvekankaaksi (Vatkg). Puusto on 2. kehitysluokan männikköä, jonka pituus on 5 12 metriä. Puusto osin melko kituliasta. Pensaskerros muodostuu lähinnä virpapajuista. Kenttäkerroksen valtalajeina kasvavat juolukka, vaivaiskoivu, kanerva ja variksenmarja. Myös puolukkaa kasvaa jonkin verran mättäillä. Tupasvillaa esiintyy siellä täällä, samoin lakkaa, suokukkaa ja suopursua. Suojeluperuste / arvotus (1 3): Alueella ei ole erityisiä luontoarvoja. Maankäyttösuositukset: Alueelle ei ole maankäyttösuosituksia, sillä arvokasta kasvillisuutta tai huomionarvoisia luontotyyppejä ei esiinny. 11

58 1 Kuva 3. Kalistannevan arvokas kasvillisuuskohde (vihreä pallo ja punainen rajaus). arvokkaat kasvillisuuskohteet Tässä osiossa esitetään Kalistannevan alueelta löytynyt arvokas kasvillisuuskuvio (kuva 3), josta kerrotaan yleiskuvauksen lisäksi suojeluperuste ja maankäyttösuositukset. 12

59 1. Kuivattu järvi Kasvillisuuskuvaus: Tutkimusalueen ainoa luonnon monimuotoisuuskohde on pohjoisosan umpeenkasvanut Vuorusjärvi, jonka eteläosa kuuluu hankerajauksen piiriin. Se on niin sanottu heinäjärvi, jonka ympärille on kaivettu isot ojat jo 1960-luvulla. Ojat toimivat edelleen, ja ympäröiviltä alueilta johdetut kuivatusvedet päätyvät kyseisiin ojiin. Rantametsät ovat kuivaneet ja kasvavat pääasiassa hieskoivikkoa. Puuttomalla luhdalla kasvavat valtalajeina lähinnä jouhisara ja järvikorte. Myös raate, isokarpalo, pohjanpaju, luhtavilla, luhtasuoputki, kurjenjalka, juurtosara, vaivaiskoivu, mutasara, hanhenpaju, pullosara, suohorsma ja riippasara löytyvät kosteammilta alueilta mosaiikkimaisina kasvustoina. Kuivemmilla mätäspinnoilla ja kuivemmalla alueella ojien lähellä kasvavat myös hieskoivu, mänty, kataja, juolukka, kanerva, suokukka, variksenmarja, lakka, kiiltopaju ja pikkukarpalo. Huomionarvoista on se, että monet kasvit ovat paikoin hyvin pienikokoisia kooltaan. Reuna-alueilla huomionarvoinen laji on pohjanpaju, jota ei ole havaittu missään muualla tutkimusalueella. Vuorusjärvellä ei ole avovesialueita; ainoastaan isot reunaojat ovat veden täyttämiä myös kesäaikana. 13

60 Suojeluperuste / arvotus (1 3): Vuorusjärvi ei ole lakikohde, mutta se suositetaan säilytettävän koskemattomana. Arvotus: 3, koska kohde on monipuolinen ja alueellisesti tärkeä. Maankäyttösuositukset: Vesitalous on pidettävä ennallaan, joten alueella ei tule tehdä ojituksia tai esimerkiksi tienrakentamista. 1 14