Tuulijoen, Pudasjoen, Naarajoen, Hanhijoen ja Ulkkajoen kalataloudellinen kunnostaminen,

Transkriptio

1 PÄÄTÖS Nro 24/08/2 Dnro ISY-2007-Y-127 Annettu julkipanon jälkeen HAKIJA Ruunaan kalastusalue ASIA Tuulijoen, Pudasjoen, Naarajoen, Hanhijoen ja Ulkkajoen kalataloudellinen kunnostaminen, Lieksa HAKEMUS Ruunaan kalastusalue on ympäristölupavirastoon toimittamassaan sekä ja täydentämässään hakemuksessa pyytänyt lupaa Lieksan kaupungissa sijaitsevien Tuulijoen, Pudasjoen, Naarajoen, Hanhijoen ja Ulkkajoen koskiosuuksien kalataloudelliseen kunnostamiseen Lieksanjoen alueen kalataloudellisen täydennyskunnostussuunnitelman (2007) mukaisesti. Hankealueen sijainti ja vesistöalueen kuvaus Tuulijoki, Naarajoki, Pudasjoki, Hanhijoki ja Ulkkajoki kuuluvat Pielisen reitin valuma-alueeseen (4.4) ja edelleen tarkemman vesistöaluejaotuksen mukaan joko Ruunaanjoen (4.49) tai Lieksanjoen (4.42) valuma-alueeseen. Sekä Ruunaanjoen että Lieksanjoen valuma-alueilla vesistöjä ympäröivät matalat vaarat, mäet tai harjut. Erityisesti Naarajoen varrella on runsaasti hiekkaharjuja. Suot ovat pinta-alaltaan pieniä. Ruunaanjoen valuma-alueella ei ole ranta-asutusta ja peltojen määrä on vähäinen. Vapaa-ajanasuntoja on lähinnä Rekusenjärven ja Pankajärven vä-

2 lisellä jokiosuudella. Talousmetsien lisäksi Lieksanjoen latva-alueella sijaitsee Ruunaan luonnonsuojelualue, joka on osa Natura verkostoa. 2 Tuulijoki on toinen Suomen puoleisista Lieksanjoen latvavesistöistä. Se saa alkunsa Venäjän puolelta ja laskee Suomen puolella Heinäjärveen. Joki kuuluu Ruunaanjoen valuma-alueeseen (4.49) ja edelleen Ruunaanjärven valuma-alueeseen (4.492). Suurin osa Tuulijoen noin 920 km 2 :n valuma-alueesta on Venäjän puolella, muun muassa vesistön suurin järvi Tuulijärvi. Tuulijoen keskivirtaamaksi (MQ) on arvioitu 10 m 3 /s. Joen kunnostettavat virta-alueet ovat Aittokosken alaosa, Ylävirta ja Aittovirta. Jokiuomaa kunnostetaan yhteensä 520 m. Naarajoki ja Pudasjoki sijaitsevat Lieksanjoen valuma-alueella (4.42) ja tarkemmin Pankajärven-Pudasjoen valuma-alueella (4.423). Pankajärven-Pudasjoen valumaalueen järvisyysprosentti on 11,4 ja pinta-ala 308,1 km 2. Naarajoki, joka on osa Lieksanjoen pääuomaa, laskee Rekusenjärvestä Hämeenjärveen. Putouskorkeutta tällä välillä on noin 7 m. Vuosina tehtyjen päivittäisten virtaamamittausten perusteella Lieksanjoen virtaama Naarajoen yläpuolella Ruunaan koskialueella on ollut m 3 /s. Lieksanjoen keskivirtaama (MQ) Ruunaassa vuosina oli 75 m 3 /s. Naarajoen kunnostettavat kosket ovat Naarakoski, Käpykoski ja Saarikoski. Kunnostettavaa jokiuomaa koskissa on yhteensä m. Pudasjoki virtaa Rekusenjärvestä Pudasjärveen. Sen pituus on 5,5 km ja putouskorkeutta tällä matkalla on noin 8 m. Joen arvioitu keskivirtaama (MQ) on 10 m 3 /s. Pudasjoen kunnostettavat koskialueet ovat Hiiskorva (1 ja 2) ja Pudaskoski, joissa kunnostetaan jokiuomaa on yhteensä 990 m. Hanhijoki sijaitsee Lieksanjoen valuma-alueella ja tarkemmin Hanhijoen valumaalueella (4.427). Hanhijoen valuma-alueen järvisyysprosentti on 5,0 ja pinta-ala 80,7 km 2. Hanhijoki alkaa Petronlammesta ja laskee Pudasjärveen. Joen pituus on 17 km ja arvioitu keskivirtaama (MQ) 0,78 m 3 /s. Kunnostettavaksi suunnitellut koskiosuudet ovat Pitkäkoski, Pahakoski, Korkeakoski, Vääräkoski ja Saunakoski. Kunnostettavaa jokiuomaa koskissa on yhteensä m.

3 3 Ulkkajoki on eteläisin kunnostettavista jokivesistöistä. Se kuuluu Lieksajoen valumaalueeseen ja tarkemmin Ulkkajoen valuma-alueeseen (4.428). Ulkkajoen valumaalueen järvisyysprosentti 2,5 ja pinta-ala 101,7 km 2. Ulkkajoella ei ole varsinaista latvajärveä, vaan se saa alkunsa Kontiovaarantien läheisiltä harjualueilta. Yläosaltaan joki on puromainen ja sen keskivirtaamaksi (MQ) on arvioitu 0,93 m 3 /s. Joen kunnostettavat virta-alueet ovat Nälämönsahi ja Korkeakoski ja niissä on kunnostettavaa jokiuomaa 180 metrin pituudelta. Tuulijoen ja Naarajoen veden laadulle on ominaista niukkaravinteisuus, humuspitoisuus ja lievä happamuus. Herkkyys veden ph-muutoksille (puskurikyky) on välttävä. Vesistöjen happitilanne on hyvä. Pudasjoen veden laadun osalta ei ole käytettävissä mittaustuloksia, mutta koska joki saa pääosan vedestään Rekusenjärvestä, voidaan sen veden laadun olettaa vastaavan Naarajoen veden laatua. Hanhijoessa ja Ulkkajoessa vesi on ravinteikkaampaa, ruskeampaa ja humuspitoisempaa kuin Tuulijoessa ja Naarajoessa. Veden ph-arvo ( ) Hanhijoessa oli 6,08 ja Ulkkajoessa 5,88. Myös veden puskurikyky oli Ulkkajoessa alhaisempi kuin Hanhijoessa. Kunnostettavien vesistöjen veden laatu täyttää virtakutuisten kalojen elinympäristövaatimukset. Vain Ulkkajoessa veden laatu (muun muassa alhainen ph) saattaa olla lohikalojen poikasvaiheen hyvinvointia rajoittava tekijä. Vedenlaatuun vaikuttavia valuma-alueen kunnostuksia ei ole suunnitteilla. Kunnostettavat virtavesialueet sijaitsevat kahden järjestäytymättömän osakaskunnan ( , ), Lieksan kylän kalastuskunnan ( ) ja Metsähallituksen Lieksan valtionmaahan kuuluvilla ( ) vesialueilla. Hakemukseen on liitetty kunnostettavien kohteiden rannanomistajien hankkeelle antamia suostumuksia. Hankealueen kalakannat Ruunaanjoen ja Lieksanjoen alueiden kalastoon kuuluvat taimen, harjus, siika, muikku, kuore, ahven, hauki, made, kiiski, kivisimppu sekä yleisimmät särkikalat. Taimen- ja järvilohikantoja on vahvistettu istutuksin. Muita istutuslajeja ovat olleet kirjolohi ja kuha. Myös rapua esiintyy hankealueen vesistöissä. Vuonna 1997 rapurutto tuhosi rapukannan Naarajoesta ja Hanhijoesta.

4 4 Vuoksen vesistöalueella on muodostunut kaksi erillistä järvilohikantaa, toinen Saimaan alueelle ja toinen Pieliseen. Pielisen järvilohikanta hävisi Lieksanjoen voimalaitosrakentamisen myötä 1960-luvulla, kun Lieksankosken voimalaitos valmistui vuonna 1960 ja Pankakosken voimalaitos vuonna Lieksanjokea oli rakennettu ja padottu Pankakosken kohdalta jo vuonna 1912, jolloin kosken itäinen haara padottiin puuhiomon tarpeisiin. Vuonna 1914 Pankakoskelle rakennettiin hirsiset kalaportaat. Voimalaitosrakentaminen seurauksena järvilohen pääsy pääasialliselle lisääntymisalueelleen Lieksanjoen alaosan koskiin estyi. Hankealueen käyttö Lähes koko Lieksanjoen virtaama on ohjattu Lieksankosken voimalaitokseen kallioon rakennetun tunnelin kautta. Niin sanottuun vanhaan uomaan juoksutetaan vettä velvoitejuoksutuksena 0,5 m 3 /s, joka on vain noin kahdessadasosa joen luonnontilaisesta keskivirtaamasta. Jo ennen voimalaitosrakentamista vaelluskalojen lisääntymiseen on vaikuttanut alueella harjoitettu uittotoiminta. Koskialueiden perkaukset ja kivisuisteet sekä joenpohjille vajonneet uittopuut ovat haitanneet vaelluskalojen lisääntymistä. Lieksanjoen pääuomaa sekä Tuulijokea ja Pudasjokea koskeneet uittosäännöt kumottiin Itä-Suomen vesioikeuden päätöksellä nro 118/93/2. Vesioikeus velvoitti päätöksessään vesi- ja ympäristöhallituksen poistamaan uittorakenteita muun muassa Tuulijoelta sekä tekemään uittosäännön kumoamishakemuksen liitteenä olleen Lieksanjoen kalataloudellisen kunnostussuunnitelman mukaiset kunnostustyöt muun muassa Tuulijoella, Naarajoella ja Pudasjoella. Naarajoella ja Pudasjoella toteutetut toimenpiteet ovat kuitenkin osoittautuneet riittämättömiksi ja järvilohen elinympäristövaatimusten kannalta osin vääränlaisiksi. Ulkkajoen osalta uittosääntö kumottiin Itä- Suomen vesioikeuden päätöksellä nro 64/64/1 ja Hanhijoen osalta Itä- Suomen vesioikeuden päätöksellä N:o 75/Va I/88. Näihin päätöksiin ei sisältynyt jokien kalataloudellisia kunnostuksia koskevia velvoitteita. Lieksanjoen alueelle on perustettu vuonna 1987 Ruunaan retkeilyalue, jonka vuosittainen kävijämäärä on noin henkilöä. Retkeilyalue ei sisälly hankealueeseen,

5 5 mutta sillä on suuren kävijämääränsä vuoksi vaikutusta myös kunnostettavien jokien käyttöön. Ruunaan koskialueella toimii useita koskenlaskuyrittäjiä ja koskia lasketaan myös kanooteilla. Myös Naarajoella harjoitetaan kanoottiretkeilyä. Veneilyä joella harjoitetaan lähinnä vain koskialueiden ulkopuolella. Tuulijoen kaksi ylintä kunnostettavaksi suunniteltua koskea sijaitsevat rajavyöhykkeellä ja kolmaskin kunnostuskohde rajavyöhykkeen rajalla, joten veneillä jokialueella liikkuvat lähinnä rajavartijat. Yksi matkailuyrittäjä järjestää veneretkiä vesiturbiinijetillä Tuulijoelle. Hankealueen kaavoitus- ja luonnonsuojelutilanne Pudasjoen kunnostuskohteista Hiiskorva 1:n alueella on voimassa Höpöttäjän rantaasemakaava ja Naarajoen ranta-asemakaavan muutos (Lieksan kaupunginvaltuusto hyväksynyt ). Osa kunnostettavasta alueesta kuuluu kaava-alueeseen ja se on merkitty kaavassa maa- ja metsätalousalueeksi (M-1). Naarajoen Naarakosken pohjoisella ja Käpykosken itäisellä ranta-alueella on voimassa Naarajoen rantakaava / Lieksa-Ruunaan alue, jonka Lieksan kaupunginvaltuusto on hyväksynyt ja joka on vahvistettu Kaavassa Naarakosken pohjoinen ranta ja Käpykosken itäinen ranta-alue on merkitty lähivirkistysalueeksi (VL). Muilla kunnostuskohteilla tai niiden ranta-alueilla ei ole voimassa olevaa asema- tai yleiskaavaa. Ruunaan alueelle on perustettu luonnonsuojelualue vuonna Ruunaan luonnonsuojelualueesta säädetään valtioneuvoston asetuksella 124/2003. Se sijoittuu pääasiassa Ruunaanjärven ja valtion rajan väliselle alueelle ja sen pinta-ala on noin 7130 ha. Tuulijoen itäranta kuuluu Ruunaan luonnonsuojelualueeseen. Ruunaan alue on myös Natura verkoston kohde (FI ). Natura-alueella on tarkoitus suojella erilaisia luontodirektiivin luontotyyppejä kuten Fennoskandian luonnontilaisia jokireittejä ja boreaalisia luonnonmetsiä, eläimistön erämaalajeja (luontodirektiivin liitteen II lajeja) ja linnustoa (erityisesti lintudirektiivin liitteen I lajeja). Edellä mainittu Ruunaan luonnonsuojelualue kattaa valtaosan tästä Natura-

6 alueesta. Natura-alueen pinta-ala on ,8 ha. Tuulijoen itäranta kuuluu Ruunaan Natura-alueeseen. 6 Ulkkajoen alaosa virtaa Natura alueen Reposuo-Kalliolahdensuo (FI ) halki. Alue kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan ja on yksityisomistuksessa olevaa luonnonsuojelualuetta. Pankajärven yläpuolinen Lieksanjoen alue sivujokineen on suojeltu voimalaitosrakentamiselta koskiensuojelulailla (35/1987). Kunnostuksen tavoitteet Kunnostuksen tarkoituksena on luoda edellytykset järvilohen luontaiselle elinkierrolle Pielisen-Lieksanjoen -alueella. Tärkein toimenpide tavoitteen saavuttamiseksi on poikastuotantoalueiden kunnostaminen voimalaitosten yläpuoliseen Lieksanjokeen. Kunnostettavaksi suunniteltujen koskien järvilohen poikastuotantopinta-alan on arvioitu kasvavan kunnostuksen ansiosta 0,7 hehtaarista noin 4,6 hehtaariin. Vaikka järvilohi ei todennäköisesti koskaan tule nousemaan Lieksanjoen sivujokiin, hyödynnetään näiden jokien potentiaalinen poikastuotantoala (noin 1,6 ha) istutustoiminnan avulla. Kunnostettavien kohteiden poikastuotantopinta-ala tällä hetkellä ja kunnostuksen jälkeen jokialueittain: Joki Poikastuotantopinta-ala (m 2 ) nykyinen kunnostuksen jälkeen Naarajoki Tuulijoki Pudasjoki Hanhijoki Ulkkajoki Yhteensä

7 7 Kunnostustoimenpiteet Kunnostustoimenpiteillä muotoillaan jokiuomiin järvilohen eri ikäluokille sopivia elinympäristöjä sekä luodaan edellytykset pohjaeläimistön ja -kasvillisuuden monipuolistumiselle. Kutualueita sorastetaan kunnostettavien koskien niska-alueille ja muille lisääntymisalueiksi soveltuville kosken osille. Lisäksi jo olemassa olevia soraikkoja puhdistetaan ja kunnostetaan. Poikastuotantokivikkoja muodostetaan avaamalla jo olemassa olevia kivikoita ja kiveämällä uusia tarkoitukseen soveltuvia kivikoita. Kivikkoja avataan poistamalla uomasta järvilohelle liian suuria kiviä ja tarvittaessa korvaamalla niitä pienemmällä kivimateriaalilla. Uomaan tuodaan myös tarpeen mukaan suuria kiviä lisäämään monimuotoisuutta poikaskivikkoalueilla, estämään hyyteen muodostumista ja toimimaan suojakivinä. Edellä mainittujen toimenpiteiden lisäksi kunnostettavien alueiden virtausolosuhteita parannetaan rakentamalla uomaan pohjapatoja ja suisteita sekä syventämällä uomaa ja avaamalla kivikoita. Veden virtaamien pienuudesta johtuen Hanhijoella ja Ulkkajoella keskitytään uoman kivikoon muokkauksen ohella erityisesti riittävän ympärivuotisen vesityksen varmistamiseen. Lisäksi Hanhijoella poistetaan majavan rakentamat padot ja nousuesteitä muodostavia kalliokynnyksiä räjäyttämällä. Kunnostustoimenpiteillä pyritään muuttamaan uoman profiili jyrkästä U-muodosta loivempaan V-muotoon. Tämä toteutetaan kiveämällä uoman jyrkkiä ranta-alueita loivemmaksi ja tarvittaessa syventämällä uomaa. Kiveämistöissä hyödynnetään uoman laidoilla olevia kiviä, mutta kivimateriaalia joudutaan kuljettamaan myös kunnostettavien alueiden ulkopuolelta. Kunnostus toteutetaan konetyönä. Koneen työskentely koskialueilla rajoitetaan vain välttämättömään ja konetyön jäljet viimeistellään käsin. Vesisammalkasvustoja jätetään kunnostusalueille mahdollisimman paljon. Rantapuuston ja -pensaston varjostavaa ja suojaavaa vaikutusta hyödynnetään poikastuotantoalueita kunnostettaessa ohjaamalla osa virtauksesta lehvästön alle. Mahdollisuuksien mukaan myös puita ja pensaiden latvoja ankkuroidaan pohjakivien sekaan nopeuttamaan uoman elollisen osan elpymistä.

8 Hakemussuunnitelmaan sisältyy kunnostuskohteittain selostus ja ohjeellinen periaatepiirros kunnostustoimenpiteistä. 8 Hankkeen vaikutukset ja tarkkailu Kunnostuksen seurauksena veden viipymä ja vesisyvyys kunnostettavilla koskialueilla lisääntyy. Kivien levitys ja joen pohjan muokkaus karkottavat kalat väliaikaisesti kunnostusalueelta. Myös pohjan eläimistö ja kasvisto kärsivät jonkin verran. Kunnostustoimenpiteet aiheuttavat myös veden samentumista. Nämä haitat ovat kuitenkin väliaikaisia. Samentumishaittojen minimoimiseksi uoma kivetään koskialueen niskalta alavirtaan päin. Hanke ei aiheuta muutoksia kunnostusalueiden ylä- tai alapuolisiin vedenkorkeuksiin tai virtaamiin. Myös nykyiset veneily- ja kanoottiretkeilymahdollisuudet säilyvät pääosin nykyisellään. Tuulijoen kunnostuskohteet ovat veneilykelpoisia lukuun ottamatta aliveden aikaa ja kanootilla kulkukelpoisia myös alivedenkorkeudella. Veneily- ja kanoottiretkeilymahdollisuus säilyy Tuulijoella kunnostuksen jälkeenkin alivesiaikaa lukuun ottamatta. Pudasjoen kunnostettavat kosket ovat melontakelpoisia korkeanveden aikaan ja mahdollisesti myös keskivedenkorkeudella, mutta kunnostuksen seurauksena kanoottiretkeily käynee mahdottomaksi keskivedenkorkeudella. Naarajoella veneilyja melontamahdollisuudet säilyvät entisellään, mutta vene- ja kanoottiväylien sijainti voi kunnostuksen seurauksena muuttua. Hanhijoki ja Ulkkajoki eivät nykyisellään sovellu veneilyyn tai kanoottiretkeilyyn, joten näiden vesistöjen osalta veneily- ja melontamahdollisuuksia ei ole otettu huomioon kunnostussuunnitelmassa. Kunnostustoimenpiteillä ei merkittävästi muuteta myöskään vesistön muita käyttömahdollisuuksia. Toimenpiteillä ei muuteta koskialueiden rantaviivaa. Hakijan mukaan rannan ja jokiuoman eliöstölle tai kasvillisuudelle kunnostuksesta mahdollisesti aiheutuvien haittojen voidaan arvioida jäävän hyvin pieniksi. Kunnostuksen aikana veden samentumisen leviämistä seurataan silmämääräisesti joka toinen päivä ja havainnot merkitään kartalle. Veden laatua tarkkaillaan kunnostettavi-

9 9 en jokien ja niiden yhteydessä olevien vesistöjen yhteensä 14 näytteenottopisteessä. Vesinäytteet otetaan jokaisesta tarkkailupisteestä kolme kertaa eli ennen töiden aloittamista, niiden aikana ja vähintään kaksi viikkoa töiden päättymisen jälkeen. Näytteistä analysoidaan happi, ph, sähkönjohtokyky, väri, sameus, kiintoaine, kokonaisfosfori, alkaliniteetti (määritetään vain kerran) ja rauta. Jos kunnostustoimenpiteistä aiheutuva samentuminen on ennakoitua laaja-alaisempaa, ulotetaan vedenlaadun tarkkailu suunniteltua laajemmalle alueelle. Vähintään viikkoa ennen kunnostuksen aloittamisesta siitä ilmoitetaan Pohjois- Karjalan ympäristökeskukselle ja Lieksan kaupungin ympäristönsuojelulautakunnalle. Vastaavasti kunnostustöiden lopettamisesta ilmoitetaan edellä mainituille viranomaisille viikon sisällä toimenpiteiden päättymisestä. Silmämääräisesti tehtävästä samentumisen seurannasta tehdään raportti viikoittain. Jos tässä yhteydessä havaitaan samentumista ennakoitua laajemmalla alueella, ilmoitetaan tästä Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselle ja Lieksan kaupungin ympäristönsuojelulautakunnalle. Vesinäytteiden analyysitulokset lähetetään viranomaisille tulosten valmistuttua. Kunnostustöiden päätyttyä laaditaan yhteenveto hankkeen vaikutuksista veden laatuun. Yhteenveto toimitetaan Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselle ja Lieksan kaupungin ympäristönsuojelulautakunnalle viimeistään kahden kuukauden kuluttua töiden valmistumisesta. MERKINTÄ Asiaa käsiteltäessä ovat olleet esillä uittosääntöjen kumoamista koskevien Itä-Suomen vesioikeuden päätösten N:o 64/64/1 ( ), N:o 75/Va I/88 ( ) ja nro 118/93/2 ( ) asiakirjat.

10 10 TIEDOKSIANTO Hakemus on vesilain 16 luvun 6, 7 ja 8 :n mukaisesti annettu tiedoksi kuuluttamalla. Muistutukset, vaatimukset ja mielipiteet on tullut toimittaa ympäristölupavirastolle kirjallisesti viimeistään MUISTUTUKSET 1) Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on lausunut, että uittoa varten perattuja Tuulijoen, Naarajoen ja Pudasjoen koskikohteita on kunnostettu virtakaloille paremmin sopiviksi Lieksajoen uittosäännön kumoamispäätöksen (1993) velvoitteena vuosina Lisäksi Hanhijoesta on poistettu Lieksanjoen sivuvesistöjen uittosäännön kumoamispäätöksen (1988) perusteella säästöpatojen ja uittorännien jäännöksiä. Kyseiset koskialueet samoin kuin Ulkkajoen koskialueet ovat nykytilassa pohjan rakenteeltaan lohenpoikastuotantoon huonosti soveltuvia. Suunnitellussa kunnostuksessa kunnostuskohteisiin tuotaisiin paikoitellen merkittävässä määrin uutta, kooltaan sopivankokoista kiviainesta muualta ja/tai kunnostuskohteilla olevaa kookasta kivikkoa poistettaisiin uomasta. Siten kysymyksessä ei ainakaan kaikilta osin ole perkauksilla yksipuolistetun hydro-morfologisen rakenteen palauttaminen monimuotoiseksi ja alkuperäisen luonnontilan kaltaiseksi. Kriittisesti tarkasteltuna osalla suunnitelman mukaisista kohteista kunnostettavia alueita muokataan pelkästään lohenpoikasille sopivaksi ja samalla mahdollisesti muille virtakaloille epäedulliseksi ympäristöksi. Lieksanjoen Pankajärven yläpuolisten koskialueiden tiedetään olleen perinteisesti taimenen ja harjuksen elinaluetta. Vesienhoidon järjestämistä koskevan lain mukaan vesienhoidon yleisenä tavoitteena on, että vesiekologinen tila vesistössä ei heikkene. Kunnostuksilla ei saa heikentää vesistössä jo luontaisesti elävien ja lisääntyvien virtakalalajien elinmahdollisuuksia. Lisäksi on tärkeää ottaa huomioon, että myös järvitaimenen luonnonkantojen arvioidaan olevan heikkenemässä. Lähtökohtana tulee olla, että lohen poikasten tuotantoalueiden rakentaminen tehdään kunnostuskohteilla paikkoihin, jotka eivät jo nykytilassa ole muiden vesistössä elävien virtakalalajien lisääntymis- tai oleskelualueita. Hakemussuunnitelma ei kuitenkaan anna riittävää tietoa kohteeksi valituista koskialueista tällä perusteella tehtävälle toimenpidealueiden valinnalle.

11 11 Saimaan ja Pielisen järvilohi on lisääntynyt pääasiassa suurivirtaamaisilla koskialueilla. Riittävän suurivirtaamaisessa koskiuomassa kunnostustyöt on mahdollista suunnata virtausvyöhykkeille, jossa lohenpoikasia hitaampaa virtausnopeutta edellyttävät muitten virtakalalajien poikaset eivät enää muutenkaan menesty kilpailussa lohenpoikasten kanssa. Suunnitelmassa esitettyjen tietojen perusteella karkeasti arvioituna Naarajoen kunnostuskohteilla voidaan lohenpoikasille rakennettavat tuotantoalueet toteuttaa kunnostettavassa koskessa alueilla, jotka eivät ole vesistössä jo elävien virtakalojen lisääntymis- ja elinaluetta. Kunnostussuunnitelmaa varten olisi kuitenkin pitänyt tarkemmin selvittää kunnostettavaksi suunniteltujen koskialueiden merkitys Naarajoessa luontaisesti elävien virtakalalajien lisääntymisalueina. Hakemuksessa on selvitetty hyvin suppeasti vesistössä liikkumista kunnostettavilla koskikohteilla ja kunnostustöiden vaikutusta vesiliikenteeseen. Hakemuksen mukaan Naarajokea käytetään jossakin määrin kanootilla kulkemiseen. Ennakkoon arvioiden hakemuksen mukaisilla kunnostustöillä ei heikennetä kunnostuskohteissa vallitsevia kulkumahdollisuuksia entisestään. Hakemusta koskevassa lupapäätöksessä tulisi kuitenkin olla määräys, jossa toimenpiteet määrätään tehtäväksi siten, ettei niillä aiheuteta vaaraa alueella harjoitettavalle vesiliikenteelle. Hakemuksen mukaisessa kalataloudellisessa kunnostuksessa on tarkoitus useilla kunnostuskohteilla täyttää uomaa muualta tuodulla kiviaineksella. Tämä merkitsee vedenpinnan nousua toimenpidekohteiden yläpuolisissa uomanosissa. Suunnitelmassa ei ole esitetty arvioita padotusvaikutuksen suuruudesta eikä suunnitelman perusteella pysty tekemään edes suuntaa antavia arvioita vedenkorkeuden muutosten suuruudesta, joten suunnitelma on puutteellinen. Ainakin välittömästi kosken niskan tuntumaan tehdyt, suunnitelman tyyppipoikkileikkauksissa esitettyjen kaltaiset, muutokset saattavat aiheuttaa vedenpinnan merkityksellistä nousua suurilla virtaamilla. Todellisuudessa poikkileikkausten muutokset eivät kuitenkaan liene niin suuria kuin suunnitelmassa esitettyjen kaaviokuvien perusteella voisi olettaa. Ennakolta arvioiden yleisen ympäristöedun kannalta merkityksellisen vedenkorkeuden muutos vaikuttaa epätodennäköiseltä, edellyttäen, etteivät uoman poikkileikkauksen muutokset ole niin suuria kuin hakemuksesta voisi ymmärtää. Luvan hakijalta tulisi

12 12 kuitenkin vaatia ainakin tarkempaa selvitystä poikkileikkauksien muutoksista ja arviota niiden vaikutuksista yläpuolisiin vedenkorkeuksiin. Ainakin yksityisille maanomistajille saattaa aiheutua poikkileikkausten muutosten ja koskien kiveämisten seurauksena haittaa, jonka osoittaminen jälkeenpäin ilman asianmukaisia laskelmia on vaikeaa. Luvan haltijan tulisi kiinnittää vesistörakentamisen valvontaan riittävästi huomiota. Käytännössä tämä tarkoittaa koskikunnostuksiin perehtyneen henkilön jatkuvaa osallistumista työn aikaiseen valvontaan maastossa. Kalataloudellisten tavoitteiden toteutumisen lisäksi tulisi kunnostettavalla koskialueella kiinnittää huomiota myös vesimaisemaan. Esimerkiksi pohjapatojen rakentamisessa tulee välttää epäluonnonmukaisia pitkiä viivasuoria rakenteita. Hakemussuunnitelman liitteenä olevassa luontoselvityksessä esitetyt ajoreittien kuvaukset ovat ylimalkaisia eikä niiden perusteella voida arvioida yksityiskohtaisemmin reittien mahdollisia haittoja alueen luonnon monimuotoisuudelle. Reitit on kuitenkin pyritty ohjaamaan pääosin valmiille ajourille, joten niiden vaikutukset luonnon monimuotoisuudelle jäänevät vähäisiksi. Naarajoen koskikunnostuskohteiden osalta ajourilla ei näyttäisi suunnitelmassa esitettyjen kuvien perusteella olevan mainittavia ympäristöhaittoja. Muilla jokialueilla ajoreittien luontovaikutukset jäänevät myös vähäiseksi, mutta tarkemmat arviot mahdollisista luontovaikutuksista tulee tehdä, mikäli kohteiden kunnostustöihin myönnetään lupa. Lupa lohenpoikastuotantoon tähtääviin kunnostustoimiin voidaan myöntää Naarajoessa oleville kunnostuskohteille, jos toimenpiteillä ei heikennetä muiden jokialueella luontaisesti elävien virtakalalajien elinolosuhteita. Luvan saaja tulee velvoittaa ennen kunnostustöihin ryhtymistä tekemään kalatalousviranomaisen hyväksymällä tavalla kunnostuskohteittain tarkennettu kalastoselvitys ja sen perusteella jättämään kunnostustoimien ulkopuolelle ne suunnitelmaan kuuluvat alueet, joiden muokkauksella mahdollisesti vaikutetaan haitallisesti vesistössä luontaisesti elävien virtakalalajien lisääntymiseen. Tuulijoella ja sen koskilla mitä ilmeisimmin on merkitystä Ruunaanjärven ja Venäjän puolella olevan Tuulijärven alueella elävien virtakutuisten kalalajien kuten taimenen

13 13 lisääntymisalueena. Tuulijoen virtaamat ovat suhteellisen pieniä ja koskien kunnostamisesta lohenpoikasia suosiviksi saattaa aiheutua haittaa alueen muille virtakalalajeille näiden lisääntymisalueen supistuessa. Jos Tuulijoen koskialueille tehdään virtakalojen lisääntymistä hyödyntäviä kunnostustoimia, tulee ne toteuttaa tällä vesistöalueella jo luontaisesti elävien virtakutuisten kalakantojen hyödyksi. Ympäristökeskuksen kanta on, ettei lupaa lohenpoikastuotannon ehdoilla tehtäviin kunnostustoimiin Tuulijoen koskissa tulisi myöntää. Pudasjoki on Lieksanjoen vesistössä elävän harjuskannan tärkeää elinaluetta. Joen koskien muuttaminen lohenpoikasien elinoloja suosiviksi saattaa heikentää joen harjuskantaa. Ympäristökeskuksen mielestä lohenpoikasia suosivaan uoman rakenteen muuttamiseen Pudasjoessa ei tule myöntää lupaa. Hanhijoki ja Ulkkajoki ovat taimentyypin jokia ja suhteellisen luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia. Osa Ulkkajoesta on luokiteltu Pohjois-Karjalan luonnonsuojelullisesti ja kalataloudellisesti arvokkaisiin pienvesiin. Hanhijoki ja Ulkkajoki ovat lohenpoikastuotantoa ajatellen pienivirtaamisia jokia. Suunnitelman virtaamatarkastelu on esitettyjen kunnostuskohteiden osalta riittämätön. Virtaamat kunnostuskohteissa ovat pienemmät kuin koko valuma-alueen perusteella arvioidut virtaamat. Pienestä virtaamasta johtuen koskiuoman muuttaminen lohenpoikasia suosivaksi näissä joissa merkitsee huomattavaa muutosta ja heikennystä jokien nykyiseen vesiekologiseen tilaan ja niiden monimuotoisuuden vähenemistä. Hanhijoen ja Ulkkajoen osalta hakemuksen mukaisiin kunnostustoimiin ei tule myöntää lupaa. 2) Pohjois-Karjalan TE-keskuksen kalatalousyksikkö on todennut, että koskikunnostuksia voidaan tehdä monista eri näkökohdista. Kalakantojen lisääntymisolosuhteiden parantamiseksi voidaan fyysisten rakenteiden toteuttamisella vaikuttaa jossain määrin siihen, mitä lajia kunnostuksella halutaan suosia. Esimerkiksi järvilohen poikasten elinympäristövaatimukset poikkeavat jonkin verran järvitaimenen elinympäristövaatimuksista. Vaikka kunnostuksin voidaan edistää jopa tietyn virtavesilajin elinolosuhteita, on kuitenkin muistettava, että teknisillä seikoilla, kuten kivikoon valinnalla tai virtausnopeuden säädöllä pystytään ohjaamaan kunnostuksen lopputulosta vain melko karkealla tasolla. Lajikohtaisia elinympäristövaatimuksia ei tunneta kaikilta osin niin tarkkaan, että kunnostettu alue palvelisi puhtaasti yhtä kalalajia. Myös käy-

14 14 tännön olosuhteet yleensä rajoittavat halutun optimituloksen saavuttamista. Kunnostukset ovat käytännössä pitkälti monilajikunnostuksia, vaikka niitä on painotettu tapauskohtaisesti halutun lajin elinpaikkavaatimusten mukaisesti. Toisaalta, kunnostuksia ei ole tarkoituksenmukaista tietoisesti toteuttaa niin, että ne saattaisivat heikentää jonkun toisen arvokkaan lajin elinympäristön laatua. Joka tapauksessa kunnostustoimet monipuolistavat yleensä aina virtavesiympäristöä ja lopputuloksesta hyötyvät kalojen lisäksi myös muut eliöt. Kunnostettaviksi suunniteltujen jokien koskia on monilta osin kunnostettu valtion rahoituksella jo aiemmin uittosäännön lakkauttamiseen liittyvänä toimenpiteenä ja myöhemmin kalataloudellisilla perusteilla. Kalataloudelliset kunnostukset onnistuvat harvoin kertakunnostuksena riittävän hyvin ja sen vuoksi tarvitaan usein täydentäviä toimenpiteitä. Myös kunnostuksiin liittyvä tieto lisääntyy koko ajan ja tuo uusia näkökulmia kunnostustarpeisiin. TE-keskuksen kalatalousyksikön mukaan Lieksanjoen alueen kalataloudelliselle täydennyskunnostukselle on olemassa selvät perusteet. Kuitenkin, nyt suunnitelmassa esitetyssä muodossa kunnostussuunnitelmaa ei ole tarkoituksenmukaista toteuttaa. Suunnitellut, varsin mittavat ja alueellisesti laajat kunnostustoimet on tähdätty kokonaisuudessaan järvilohen lisääntymis- ja poikastuotanto-olosuhteiden parantamiseen. Kunnostusten toteuttaminen esitetyllä tavalla voisi johtaa muiden arvokkaiden ja uhanalaisten virtavesilajien, taimenen ja harjuksen, tilan heikkenemiseen. Hanke kohdistuu pääosin perinteiselle järvitaimen ja harjuksen elinalueelle eikä järvilohen noususta Pankajärven yläpuoliselle osuudelle Lieksanjokea ole varmaa tietoa. Myös järvilohistrategiassa ensisijaiseksi järvilohikannan hoitoalueeksi on nimetty Pielisjoki-Saimaa -reitti. Järvilohen ehdoilla toteutettavat kunnostukset tulee rajata niille alueille, jotka hydro-morfologisesti soveltuvat lajille parhaiten ja jotka eivät muodosta liian suurta osaa koko kunnostettavasta alueesta. Lieksanjoen reitin pääuomassa on järvilohelle kunnostettavaksi soveltuvia alueita, joiden sopivuus ja merkitys virtakutuisille lajeille on tällä hetkellä vähäinen. Virtaamaltaan pienimpien jokien kunnostuksia ei tulisi toteuttaa järvilohen vaan järvitaimenen ja harjuksen elinolojen parantamisen näkökulmasta. On myös syytä muistaa, että järvitaimenen luonnonkannat ovat heikkenemässä.

15 15 Kunnostettaviksi suunnitelluista kohteista järvilohelle soveltuu parhaiten Naarajoki, jonka virtaama on kohteista suurin. Myös Tuulijokea on esitetty kunnostettavaksi järvilohen kutu- ja poikastuotantoalueeksi. Tuulijoen kunnostuskohteiden sijainti kaukana syönnösalueesta Pielisestä ja järvilohen muista poikastuotantoalueista Lieksanjoessa sekä koskien pieni pinta-ala heikentävät Tuulijoen kunnostuksen merkitystä alueen lohikannalle. Tuulijärven ja Ruunaanjärven välisen jokialueen nykyisen taimenkannan olemassaolo puoltaisi Suomen puoleisten Tuulijoen koskien jättämistä taimen lisääntymis- ja elinalueeksi ja vahvistaisi kokonaisuudessaan Tuulijoen merkitystä kahden valtakunnan alueelle ulottuvana taimenjokena. Hanhijoki ja Ulkkajoki ovat olosuhteiltaan paremmin taimenelle kuin lohelle soveltuvia ja kunnostustoimet pitäisikin suunnitella sen mukaisesti. Pudasjoki on virtakutuisen Lieksanjoen harjuskannan merkittävä lisääntymis-, poikastuotanto- ja elinalue. Tämä geneettisesti erilaistunut kanta, jota myös kalastetaan, on arvokas osa Lieksanjoen kalastoa. Jos Pudasjokea muokataan järvilohen elinvaatimuksia vastaavaksi, saattavat harjuksen elinolosuhteet heiketä ratkaisevasti. Pudasjoen luontaista harjuskantaa ei ole syytä vaarantaa kunnostustoimilla, vaan jättää jokialue nykyiseen tilaansa. Yhteenvetona kalatalousyksikkö toteaa, että Lieksanjoen täydennyskunnostussuunnitelmaa tulee muuttaa siten, että suunnitelmassa otetaan huomioon kalatalousyksikön edellä esittämät näkökohdat. 3) Lieksan kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunta on todennut, että hanke on tärkeä järvilohen ja muiden virtakutuisten kalalajien luontaisen lisääntymisen edellytysten kannalta Pielisen-Lieksanjoen alueella. Ulkkajoen Korkeakosken ja Nälämönsahin kunnostustöiden tarkoituksenmukaisuus on kuitenkin kyseenalainen, koska veden laatu (happamuus) ei ole paras mahdollinen ja saattaa heikentää järvilohenpoikasten menestymistä. Tästä syystä Korkeakosken alaosaa ei suunnitelman mukaan ole tarkoitus kunnostaa ja Nälämönsahi on otettu kunnostuskohteeksi lähinnä helpon saavutettavuuden vuoksi. Muita perusteluja kunnostushankkeen tarkoituksenmukaisuudelle ei ole esitetty.

16 16 Veneily- ja melontamahdollisuudet hankealueella on turvattava. Naarakosken, Käpykosken ja Saarikosken kunnostus on toteutettava siten, että vesiretkeilymahdollisuus kanooteilla on mahdollista jatkossakin kaikilla vedenkorkeuksilla. Naarajoki on merkittävä melontareitti Ruunaan alueelta Pankajärvelle. Tuulijoen veneily- ja melontamahdollisuudet tulee turvata ainakin korkeanveden- ja keskivedenkorkeudella, koska tulevaisuudessa joella saattaa olla matkailullista merkitystä nykyistä enemmän. Nykyisin joella liikkuminen on rajoitettua, koska joki on osittain rajavyöhykkeellä. Hakemuksen mukaan kunnostuksen seurauksena Pudasjoella kanoottiretkeily keskivedenaikaan käynee mahdottomaksi. Joki soveltuu nykyisellään hyvin melontaan vähävetisintä aikaa lukuun ottamatta ja muodostaa vaihtoehtoisen reitin Ruunaan alueelta Pudasjärvelle ja edelleen Pankajärvelle. Kulkumahdollisuus myös keskiveden aikaan olisi aiheellista turvata. Hakemuksessa todetaan, ettei Hanhijoki kapeutensa ja veden vähäisyyden vuoksi sovellu veneilyyn tai kanoottiretkeilyyn. Tämä ei melonnan osalta pidä täysin paikkaansa, koska joki soveltuu korkeanveden aikaan melontaan. Veden vähäisyys ei korkeanveden aikaan ole ongelma, mutta jokiuomaan kaatuneet puut haittaavat kulkemista. Toisaalta Hanhijoki ei ole nykyisellään kovinkaan käytetty melontareitti, joten kalataloudelliset syyt lienevät tässä tapauksessa painavammat. Kunnostuskohteille johtavien ajourien osalta tulisi täydentää luontoselvitystä ainakin niissä kohteissa, joissa ei voida hyödyntää olemassa olevia ajouria. Luontoselvityksessä olisi oltava kasvillisuuskartoitus ja selvitys mahdollisista vesilain 1 luvun 17a :n mukaisista pienvesikohteista eli luonnontilaisista uomista ja lähteistä. 4) Pohjois-Karjalan Rajavartiosto on lausunut, että sen on lakisääteisiin rajavalvontatehtäviin liittyen kyettävä liikkumaan moottoriveneellä Tuulijoella nykyisellä tavalla ylös Aittokosken suvantoon (metallisillan alapuolelle) asti. Tuulijoen Ylä- ja Aittovirran kalataloudellinen kunnostaminen tulee toteuttaa niin, että kyseessä oleva veneilymahdollisuus säilyy.

17 17 HAKIJAN SELITYS Nykyisin laitosviljelyn varassa olevan järvilohikannan palauttamiseksi takaisin Pielisen altaaseen ja Lieksanjoen alueelle on laadittu ns. järvilohipuiteohjelma. Ohjelman sisältämien toimenpide-esitysten mukaisesti on toimittu jo usean vuoden ajan: luonnonkierron edellytykset on selvitetty ja kalatierakentamisen ensimmäinen vaihe toteutettu. Järvilohen luonnonkannan palauttaminen ei ole mahdollista ilman koskialuekunnostuksia. Tämä johtuu siitä, että Lieksanjoen pääuomassa (Lieksanjoki- Naarajoki) ja siihen laskevissa sivujoissa ei ihmistoiminnan seurauksena ole tällä hetkellä jäljellä riittävästi lohelle soveltuvia lisääntymis- ja poikasalueita, ja niidenkin koskien pinta-ala, jotka ovat kunnostettavissa järvilohelle soveltuviksi, on koko Lieksanjoen alueella vain noin kuusi hehtaaria, mikä on lohen luontaista elinkiertoa ajatellen ehdoton minimi. Siksi kunnostustoimien ulkopuolelle ei ole mahdollista jättää yhtään sellaista Tuulijoen, Pudasjoen, Naarajoen, Hanhijoen tai Ulkkajoen koskialuetta, joka nykytilanteessa on kunnostettavissa järvilohen poikasten elinolosuhdevaatimuksia vastaavaksi. Pohjois-Karjalan TE-keskuksen kalatalousyksikön muistutuksessa mainitaan, että lajikohtaisia elinympäristövaatimuksia ei tunneta niin tarkasti, että kunnostus palvelisi puhtaasti yhtä kalalajia. Suunniteltujen kunnostusten tarkoitus ei ole palvella pelkästään järvilohta, vaan niillä oletetaan olevan myönteinen vaikutus myös muille virtakutuisille kalalajeille. Toisin kuin muistutuksessa annetaan ymmärtää, järvilohenpoikasten elinympäristövaatimukset nimenomaan Lieksanjoen alueella tunnetaan erittäin hyvin, Pielisen Järvilohi Lieksanjokeen -hankkeen ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen neljä vuotta kestäneiden perinpohjaisten elinympäristövaatimuksia selvittäneiden tutkimusten ansiosta. Pohjois-Karjalan TE-keskuksen kalatalousyksikön ja Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen muistutuksissa todetaan, että kunnostuksia ei ole tarkoituksenmukaista toteuttaa niin, että ne saattaisivat heikentää jonkin toisen arvokkaan lajin elinympäristön laatua. Tämän perusteella Ulkkajoen, Hanhijoen, Pudasjoen ja Tuulijoen kunnostuksista tulisi muistutusten mukaan luopua. Hakija on yleisellä tasolla samaa mieltä esite-

18 tystä tarkoituksenmukaisuusperiaatteesta, mutta pitää periaatteeseen vetoamista tässä tapauksessa täysin perusteettomana. 18 Hanhijokea ja Ulkkajokea kuvataan muistutuksissa suhteellisen luonnontilaisiksi taimentyypin joiksi. Jokia on kuitenkin eriasteisesti perattu. Lisäksi Pielisen Järvilohi Lieksanjokeen -hankkeen sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen yhteisissä seurannoissa Hanhijoen viidellä merkittävimmällä koskialueella ei havaittu lainkaan alle yksivuotiaita taimenia ja Ulkkajoen tärkeimmällä koskialueella (Korkeakoski) näiden tiheys oli enimmillään vain kolme kappaletta sataa neliömetriä kohti, ja tämäkin johtui ainoastaan siitä, että paikalle oli aiemmin keväällä istutettu vastakuoriutunutta taimenenpoikasta. Seurannan tulos kertoo selkeästi, että taimen ei kykene lisääntymään nykymuotoisessa Hanhijoessa tai Ulkkajoessa ja että kyseiset joet soveltuvat ilman kunnostuksia huonosti taimen kantojen elinalueeksi. Tärkeimmät syyt edellä mainittuun ovat vähäinen alivirtaama ja siten sekä lohelle että taimenelle soveltuvien elinalueiden supistuminen vähävetisenä aikana murto-osaan keskimääräisellä vedenkorkeudella vallitsevaan tilanteeseen verrattuna, lisääntymisalueiden puuttuminen lähes kokonaan, koskissa sijaitsevien poikasille sopivien talvehtimisalueiden umpeenjäätyminen sekä petokalojen ravinnoksi joutuminen. Nämä kaikki ovat seikkoja, joiden suhteen kunnostussuunnitelmassa esitetyt toimenpiteet sekä niiden jälkihoito toisivat huomattavaa parannusta. Hakijaa ihmetyttää huoli taimenen elinolosuhteiden heikkenemisestä tai jokien monimuotoisuuden vähenemisestä suunniteltujen kunnostusten myötä, sillä kyseisten toimenpiteiden vaikutukset tulevat olemaan täysin päinvastaiset. Vaikka kunnostustoimilla pyritään muokkaamaan toimenpidealueista optimaalisia ensisijaisesti järvilohelle, tulevat kyseiset alueet, erityisesti kaikissa sivujoissa soveltumaan hyvin myös taimenelle. Keskiuoman muuttaminen lohenpoikasia suosivaksi tarkoittaa toimenpiteitä, joiden ansiosta virtakutuisille kalalajeille soveltuva alue tulee erityisesti kriittiseen alivesiaikaan kasvamaan. Suunnitelmassa esitetty pohjan kivikoon muokkaus järvilohelle paremmin soveltuvaksi on muistutuksessa ymmärretty osittain väärin, sillä kyseinen toimenpide tulee poikkeuksetta monimuotoistamaan pohjan rakennetta. Tämä johtuu siitä, että useimmissa kunnostuskohteissa joenpohja koostuu pääosin vain muutamasta kivikokoluokasta ja vallitseva kivikoko on niissä niin suuri, ettei se enää ole optimaalinen edes taimenelle. Lisäksi keskiuomaa padotaan lähes jokaisessa kunnos-

19 tuskohteessa, mikä osaltaan lisää veden viipymää ja sitä kautta koko kosken eliöstön monimuotoisuutta. 19 Ympäristökeskuksen muistutuksessa mainitaan, että osa Ulkkajokea on luokiteltu luonnonsuojelullisesti ja kalataloudellisesti arvokkaisiin pienvesiin. Ulkkajoen kahdessa kunnostettavassa koskessa ei ole kaavaa eivätkä ne ole suojelukohteita. Muistutuksessa myös esitetään tarkempaa selvitystä Naarajoen poikkileikkauksen muutoksista ja arviota näiden muutosten vaikutuksista vedenkorkeuksiin. Kunnostussuunnitelmassa on arvioitu kiveämisen vaikutusten vedenkorkeuteen jäävän vähäisiksi, minkä vuoksi erillistä selvitystä kunnostusten vaikutuksesta vedenkorkeuteen ei ole katsottu tarpeelliseksi. Kalatalousyksikön muistutuksessa esitetään, että kunnostustoimia ei tulisi ulottaa alueille, joissa järvilohi ei ennen voimalaitosrakentamista ole todistettavasti lisääntynyt, sillä kyseiset kosket ovat tuolloin olleet pääosin taimen- tai harjusalueita. Tuonaikainen Lieksanjoki sivujokineen on ollut kuitenkin nykyiseen verrattuna siinä määrin erilainen vesireitti, että näiden kahden rinnastaminen vaikuttaa hakijasta hyvin kyseenalaiselta. Pielisen Järvilohi Lieksanjokeen -hankkeen selvityksissä ilmeni, että sivu-uomissa järvilohen poikastiheydet olivat seuranta-aikana selvästi pääuomaa suuremmat. Jotta lohen luontainen elinkierto olisi mahdollinen, tulee Lieksanjoen ja sen sivu-uomien lisääntymis- ja poikastuotantoalueita olla noin kuusi hehtaaria. Pääuoman osuus tästä on enintään noin 2/3, ja loppuosuus on kunnostettava Tuulijokeen, Pudasjokeen, Hanhijokeen ja Ulkkajokeen. Ympäristökeskuksen muistutuksessa arvellaan Tuulijoen koskilla olevan merkitystä Ruunaanjärven ja Venäjän puolella olevan Tuulijärven alueen virtakutuisten lajien lisääntymisalueena. Tuulijärven osalta tämä ei pidä paikkaansa. Suomen puoleisessa osassa Tuulijokea taimenen lisääntyminen on todennäköistä ainoastaan aivan rajan pinnassa olevassa Aittokoskessa, joka on siksi jätetty kunnostustoimien ulkopuolelle. Suunnitellut toimenpiteet eivät vaaranna alueen mahdollista taimenkantaa millään tavoin, vaan kunnostusten myötä kaikkien virtakutuisten lajien elinolot joessa paranevat.

20 20 Muistutuksissa on myös esitetty epäily, että suunnitellut toimenpiteet heikentäisivät Pudasjoessa ja Tuulijoessa elävien harjusten elinolosuhteita. Tuulijoelle suunnitellut kunnostuskohteet eivät sähkökoekalastusten perusteella ole harjusalueita. Pudasjoella toimenpidealueet Pudaskoskea lukuun ottamatta ovat suhteellisen pienialaisia, jo aiemmin muokattuja koskia. Pudaskoski puolestaan tulee soveltumaan hitaan virtaamansa vuoksi kunnostusten jälkeen erittäin hyvin taimenelle ja harjukselle. Ruunaan kalastusalueella ja Metsähallituksella, jotka yhdessä vastaavat kalastusjärjestelyistä Pudasjoella, ei ole ollut esitettyihin kunnostustoimiin mitään huomautettavaa. Pohjois-Karjalan Rajavartiosto on muistutuksessa edellyttänyt, että veneilymahdollisuus Tuulijoen kunnostuskohteissa säilyy. Veneväylä on sisällytetty Tuulijoen kunnostuksia kuvaaviin kunnostuskarttoihin. Lieksan kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunta on muistutuksessaan edellyttänyt, että niissä kohteissa, joissa ei voida hyödyntää olemassa olevia ajouria, tulisi ajoreiteille tehdä kasvillisuuskartoitus. Useimmissa kohteissa kunnostusalueille päästään valmiita ajouria myöten, ja niissäkin tapauksissa, joissa ajouraa ei ole, ajetaan työkoneet koskeen hakkuuaukean tai muun metsätalouskäytössä olevan alueen kautta. Tästä johtuen kunnostussuunnitelmaan ei ole katsottu tarpeelliseksi lisätä kasvillisuuskartoitusta. Lopuksi hakija on todennut, että selvityksiä luonnosta hävinneen järvilohen palauttamiseksi entisille kotivesilleen Pielisen-Lieksanjoen alueelle on tehty jo 1970-luvulta lähtien. Järvilohen luonnonkierron edellytykset on saatu selvitettyä ja Lieksanjokeen on EU-rahoituksen turvin rakennettu viisi luonnonmukaista kalatietä. Jos Pankajärven yläpuolisten koskialueiden kunnostaminen suunnitelmassa esitetyssä laajuudessa ei toteutuisi, järvilohen kotiuttamisen edellytykset huononisivat oleellisesti. Tällä tulisi olemaan kauaskantoiset seuraukset, ei pelkästään Lieksassa vaan myös muualla maakunnassa. Hakija on kalatalousyksikön ja ympäristökeskuksen muistutusten laatijoiden tavoin huolissaan järvitaimenkantojen tilasta. Pielisen altaan alueella tulisi kuitenkin sekä taimenen että lohen suojelun olla mahdollista. Pieliseen laskee useita jokia, joihin tai-

21 21 men nousee, mutta vain yksi joki, joka on riittävän vuolas järvilohelle. Pielisen taimenkantojen kartoittamiseksi on laadittu hankesuunnitelma. Myös Lieksanjoen alueella tulee taimenkantojen olemassaolo turvata, mutta näiden suojelussa painopisteen tulisi olla muualla kuin järvilohen poikasille soveltuvilla harvalukuisilla alueilla. Hakijan antaman selityksen ovat hakijan lisäksi allekirjoittaneet kunnostussuunnitelman laatija, Pielisen kalastusalueen hallituksen puheenjohtaja sekä Metsähallituksen edustaja. YMPÄRISTÖLUPAVIRASTON RATKAISU Ympäristölupavirasto myöntää Ruunaan kalastusalueelle luvan Naarajoen Naarakosken, Käpykosken ja Saarikosken kalataloudelliseen kunnostamiseen Lieksan kaupungin Pankajärven kylässä. Kunnostettavat kohteet sijoittuvat yhteiselle vesialueelle ja Metsähallituksen Lieksan valtionmaihin kuuluvalla vesialueelle Hakemus hylätään siltä osin kuin se koskee Tuulijoen, Pudasjoen, Hanhijoen ja Ulkkajoen kalataloudellista kunnostamista. Naarajoen koskialueiden kunnostuksesta ei ennakolta arvioiden aiheudu korvattavaa haittaa, vahinkoa tai edunmenetystä. Ennakoimattomien vahinkojen varalta annetaan määräys. Naarajoen koskialueiden kunnostus on toteutettava hakemuksen liitteenä olevan kunnostussuunnitelman kohdista ilmenevällä tavalla ja jäljempänä annettavien lupamääräysten mukaisesti. Kunnostukseen sisältyvät toimenpiteet on ohjeellisesti kuvattu hakemussuunnitelmaan sisältyvissä kunnostuskartoissa. LUPAMÄÄRÄYKSET 1. Kunnostustyöt on tehtävä sellaisena aikana ja siten, että vesistön vesiliikenteelle ja muulle käytölle ei aiheudu tarpeetonta haittaa tai vaaraa eikä vesistö tarpeettomasti

22 samennu. Kunnostukseen käytettävän materiaalin tulee olla puhdasta sora- ja kiviainesta Kunnostus järvilohen elinympäristöjen parantamiseksi on toteutettava niin, ettei sillä tarpeettomasti heikennetä muiden Naarajoen koskialueilla luontaisesti elävien virtakalalajien elinolosuhteita. Luvan saajan on huolehdittava siitä, että kunnostustöitä ohjaavalla henkilöllä on riittävä kalataloudellisiin kunnostuksiin liittyvä asiantuntemus. 3. Työt on tehtävä niin, että Naarajoen koskialueiden purkautumiskyky ja vesistön vedenkorkeudet eivät haitallisesti muutu. Veneily- ja melontamahdollisuus Naarajoella on säilytettävä entisellään. 4. Naarajoen veden laatua on tarkkailtava hakemuksen liitteenä 3 olevassa, päivätyssä tarkkailuohjelmassa esitetyillä näytteenottopaikoilla nrot 7-9. Muutoin veden laadun tarkkailu ja raportointi on tehtävä tarkkailuohjelman mukaisesti. 5. Kunnostuskohteiden ranta-alueilla työskentelystä on sovittava maanomistajien kanssa erikseen. 6. Kunnostustöiden jäljet ympäristössä on siistittävä ja kunnostettu alue on saatettava asiamukaiseen kuntoon. 7. Töiden aloittamisajankohta sekä lupapäätöksen päivämäärä ja antaja on ilmoitettava ennen töiden aloittamista Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselle ja Lieksan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. 8. Työt on aloitettava neljän ja tehtävä loppuun kuuden vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. 9. Töiden valmistumisesta on ilmoitettava kirjallisesti ympäristölupavirastolle, Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselle ja Lieksan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle 60 päivän kuluessa valmistumisajankohdasta.

23 Jos tässä päätöksessä tarkoitetusta toimenpiteestä aiheutuu vahinko, haitta tai muu edunmenetys, jota nyt ei ole edellytetty, voi edunmenetyksen kärsinyt tai yleisen edun vaatiessa asianomainen viranomainen lupapäätöksen lainvoiman estämättä saattaa asian ympäristölupaviraston käsiteltäväksi vesilain 2 luvun 27 :ssä säädetyssä ajassa. RATKAISUN PERUSTELUT Naarajoen kunnostukseen myönnetyn luvan perustelut Hakemuksen kunnostuskohteista Naarajoki soveltuu parhaiten järvilohelle riittävän suuren virtaamansa vuoksi. Jokiuomassa on järvilohelle kunnostettavaksi soveltuvia alueita, joiden merkitys ja soveltuvuus muille virtakutuisille kalalajeille on vähäinen. Kunnostus voidaan toteuttaa ottamalla huomioon myös muiden virtakalalajien elinympäristövaatimukset, jolloin kunnostus ei heikennä vesiluonnon monimuotoisuutta. Naarajoen kunnostus on tarpeen järvilohelle soveltuvien elinalueiden lisäämiseksi. Kunnostus ei suunnitelman ja lupamääräysten mukaisesti toteutettuna heikennä veneily- ja melontamahdollisuuksia vesistössä eikä vaikeuta Naarajoen rantakaavan toteutumista. Kunnostus ei ennakolta arvioiden loukkaa sanottavasti yleistä tai yksityistä etua. Vesilain 2 luvun 6 :n 1 momentin mukaiset luvan myöntämisen edellytykset ovat siten olemassa. Perustelut hakemuksen hylkäämisestä Tuulijoen, Pudasjoen, Hanhijoen ja Ulkkajoen osalta Tuulijoella on merkitystä Ruunaanjärven ja Venäjän puolella olevan Tuulijärven välisen jokialueen virtakutuisten kalalajien, erityisesti taimenen, lisääntymis- ja elinalueena. Pudasjoen harjuskannalla on erityistä merkitystä alueen olosuhteisiin sopeutuneen harjuskannan perimäaineksen säilyttämiseksi. Näiden jokien koskialueiden kunnostaminen järvilohen kutu- ja poikastuotantoalueeksi heikentäisi jokien nykyisiä taimenja harjuskantoja vähentämällä niille soveltuvia lisääntymis- ja elinalueita. Hanhijoki ja Ulkkajoki ovat puolestaan virtaamiltaan pieniä jokia ja ominaisuuksiltaan paremmin taimenelle kuin järvilohelle soveltuvia. Niiden uomien muokkaaminen järvilohelle soveltuviksi merkitsisi huomattavaa muutosta niiden nykyiseen tilaan. Kun otetaan lisäksi huomioon kunnostettavien kohteiden pienialaisuus, Hanhijoen ja Ulk-

24 kajoen kunnostuksesta saatava kokonaishyöty järvilohen kannalta jäisi erittäin vähäiseksi. 24 Tuulijoen, Pudasjoen, Hanhijoen ja Ulkkajoen kunnostuksista saatavaa hyötyä ei voida näin ollen pitää huomattavana hankkeesta tältä osin yleiselle kalatalousedulle ja vesiluonnon monimuotoisuudelle aiheutuvaan haittaan ja vahinkoon verrattuna. Haittoja ei voida vähentää työtapoja muuttamallakaan tai annettavilla lupamääräyksillä. Siten vesilain 2 luvun 6 :n 2 momentin mukaisia luvan myöntämisen edellytyksiä näiden jokien kunnostamiseen ei ole. LAUSUNTO MUISTUTUKSISTA Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen muistutuksessaan esittämät vaatimukset on otettu huomioon lupamääräyksistä ilmenevällä tavalla ja hylkäämällä hakemus edellä lausutuilta osin. Ympäristölupavirasto katsoo, ettei ole tarpeen vaatia luvan hakijalta tarkempaa selvitystä kunnostettavien uomien poikkileikkauksien muutoksista ja arviota niiden vaikutuksesta yläpuolisiin vedenkorkeuksiin, kun otetaan huomioon lupamääräyksessä 3 annetut velvoitteet. Pohjois-Karjalan TE-keskuksen kalatalousyksikön hakemuksen hylkäämistä koskeva vaatimus hylätään Naarajoen kunnostuksen osalta viitaten ratkaisuun ja sen perusteluihin. Muilta osin vaatimus on tullut huomioon otetuksi. Lieksan rakennus- ja ympäristölautakunnan muistutuksessa esitetyn Naarajoen melontamahdollisuuden säilyttämistä koskevan vaatimuksen osalta viitataan lupamääräykseen 3. Tuulijokea, Pudasjokea ja Hanhijokea koskevien vaatimusten osalta ei ole tarpeen enemmälti lausua, koska lupaa näiden jokien kunnostamiseen ei ole myönnetty. Luontoselvitystä kokevan täydentämisvaatimuksen osalta todetaan, ettei ympäristölupavirastolla ole toimivaltaa määrätä maa-alueille sijoittuvista, kunnostuskohteille johtavista ajourista. Pienvesikohteiden osalta on noudatettava, mitä vesilaissa säädetään.

25 25 Pohjois-Karjalan Rajavartioston Tuulijoen veneilymahdollisuuden säilyttämistä koskevan vaatimuksen osalta todetaan, että lupaa Tuulijoen kunnostamiseen ei ole myönnetty. LAINKOHDAT Vesilain 1 luvun 23c, 2 luvun 3, 4, 6 :n 1 ja 2 momentti, 12, 14a, 15 sekä 16 luvun 30 Vesiasetuksen 85 KÄSITTELYMAKSU Päätöksestä peritään käsittelymaksu 770 euroa. Maksun määräämisen perusteena on jäljempänä mainitun ympäristöministeriön asetuksen vesitalousasioita koskevassa osassa oleva hanketyyppi "muu vesilain 2 luvun mukainen hanke". Vesilain 21 luvun 9 (muut. 88/2000). Ympäristöministeriön asetus ympäristölupaviraston maksullisista suoritteista (1388/2006).