Mitä opetus on? Erilaiset oppimisnäkemykset. Opetuksen sisältö. Opetus. Oppimisprosessi. Opetuksella kaksi pääaspektia: sisältö ja oppimisprosessi

Transkriptio

1 Opetuksen sisältö Oppimisnäkemykset Opettajan osaaminen Opetus Oppimisstrategiat Opetusmenetelmät Opiskelu Oppimisprosessi Oppimisympäristö Oppiminen Mitä opetus on? Miten opetus eroaa opiskelusta? Oppimateriaali, havainnollistaminen Oppimisorientaatiot Oppimistyylit Kuvio 2. Luennoilla käsiteltävät opetukseen ja opiskeluun vaikuttavat tekijät. Opetus Opetuksella kaksi pääaspektia: sisältö ja oppimisprosessi toimintaa, jolla on pedagoginen tarkoitus: oppisisältöön kohdistuva oppimisprosessin edistäminen, oppiminen suunnitelmallista ja tietoista organisoitua, institutionalisoitunutta ja ammatillista eroaa opiskelusta opetus: opettajan intentio kohdistuu toisen henkilön eli oppijan oppimisprosessiin opiskelu: oppijan intentio omaan oppimisprosessiinsa pedagoginen tarkoitus sama, oppiminen Opetuksen sisältö opsista sitä opitaan, mitä opetetaan Opettajan tehtävänä edistää oppimisprosessia opsin mukaisesti Oppijan ja sisällön välillä tarkoituksena tapahtua oppimisprosessi Opetus-käsitteen rakenne (Kansanen 2004, Siljander 2005). Oppimisprosessi polku, jossa oppiminen tapahtuu etenee erilaisten vaiheiden kautta jokainen vaihe edellyttää oppijalta määrätynlaisia tekoja opittavan työstämiseksi Erilaiset oppimisnäkemykset Opetuksen ja opiskelun perustana se, miten oppiminen käsitetään

2 Oppimisnäkemykset tarkoitetaan selitystä tai teoriaa siitä, mitä oppiminen on millaisia periaatteita oppimiseen sisältyy koskien tiedon luonnetta teorian ja käytännön suhdetta oppijan ja opettajan roolia oppimisprosessissa Oppimisnäkemys vs. oppimiskäsitys Oppimisnäkemys tieteelliseen oppimista selittävään teoriaan perustuva tiettyyn ajanjaksoon sidottu näkemys opetuksesta, oppimisesta, oppijoista, oppimisympäristöistä kehittyminen liittyy ihmiskäsitykseen ja tiedonkäsitykseen suora soveltaminen käytäntöön hankalaa Oppimiskäsitys Opettajan/opiskelijan oma käsitys oppimisesta sisältää monia tekijöitä (mm. kokemus, tiedonkäsitys) monet tekijät vaikuttavat (mm. yht.kun.normit, odotukset) Ihmiskäsitys Mm. Fysikaalinen, mekaaninen Biologinen, naturalistinen Sosiologinen, kulttuurinen Holistinen Tajunnallisuus (psyykkis-henkinen), kehollisuus (orgaaninen), situationaalisuus (elämäntilanne) (Rauhala 1989) Tiedonkäsitys: objektivistinen - relativistinen Tiedonkäsitys Tiedon varmuus Tiedon yksinkertaisuus Tietoa voidaan Tiedon lähde siirtää Objektivistinen -tieto voidaan opettaa ja oppia absoluuttisena -yksinkertaisuus ja konkreettisuus -auktoriteetit Relativistinen -tieto suhteessa johonkin, kontekstisidonnaisuus -kompleksisuus, suhteellisuus -yksilön itsensä konstruoima Opisk. aktiivinen tiedonetsimisessä, muokkaamisessa, ymmärtämisessä Tiedonkäsitys ja konstruktivismi tieto omakohtaisen ajattelun tulosta (yksilöllisyys) uusi tieto liitetään aikaisempiin tietorakenteisiin (rakentuvuus) tieto ymmärretään ja muistetaan osana kokonaisuutta (kokonaisvaltaisuus) tietoa käytetään toiminnassa (sovellettavuus) faktat muuttuvia, keskeiset periaatteet pysyvämpiä (muuttuvuus) tieto ajattelun ja toiminnan väline, joka mahdollistaa uuden oppimisen (välineellisyys) Tiedonkäsitys vaikuttaa Opiskelijan oppimiseen, motivaatioon, kognitiivisten strategioiden käyttöön Opettajan oppimiseen ja opetukseen liittyviin käsityksiin ja opetustapaan

3 Oppimisen käsite Oppimisesta useita teorioita ja tulkintoja Behavioristinen Kognitiivinen Humanistinen Konstruktivistinen Behaviorismi empiristinen näkemys oppimisesta oppiminen tiedon toistamista oppiminen voi heikentyä rankaisemalla/huomiotta jättämisellä oppiminen etenee osista kohti kokonaisuutta opetusprosessin systemaattinen ennakkosuunnittelu opetustavoitteiden tarkka määrittely oppimistulosten tarkka arviointi suhteessa tavoitteisiin Behavioristinen oppimisprosessi - Opettaminen tiedon siirtämistä -Oppiminen tiedon toistamista Asetetaan käyttäytymistavoitteet Jaetaan oppiaines osiin Ärsyke Käyttäytymisen säätely oppijan ulkopuolelta Määritetään käyttäytymisen vahvistajat Reaktio Vahvistaminen Heikentäminen Arvioidaan lopputulos suhteessa tavoitteisiin Pysyvä käyttäytyminen Oppiminen Behaviorismin ongelmana ei edistä monimutkaisten taitojen kehittymistä ongelmanratkaisutaitoja ei voi jakaa selkeiksi osatehtäviksi opiskelijan rooli passiivinen korostaa ulkoapäin tapahtuvaa toiminnan motivointia arviointimenetelmillä varmistetaan, että oppija osaa toistaa oikein asiat (tieto pitää muistaa) Behaviorismi Kognitivismi oppiminen tiedonkäsittelyä oppija aktiivinen tiedon hankkija, prosessoija, tuottaja painottaa kognitiivisia prosesseja (havaintoja, muistia, ajattelua, tarkkaavaisuutta) oppimisprosessissa uuden ja aikaisempien kokemusten integrointi (ks. yksilökonstruktivismi) Ennakkokäsitykset, skeemat, orientaatioperusta opetuksen tavoitteena ns. korkeamman tason taidot (mm. ajattelun ja ongelmanratkaisun taidot) opettaja konstruoinnin mahdollistaja

4 Kognitivismi Pitkäaikaismuistin edistäminen ja mieleenpainamisvaiheen tehostaminen Oppiaines sopiviin osiin, kertaaminen uutta tietoa jäsennellään kokonaisuutena Käsitekartat, hierarkiat, orientaatioperusta Opittavan asian esittäminen usealla tavalla ja useissa eri yhteyksissä Mitä opitusta muistetaan? Luento 5 % Lukeminen 10 % Audiovisuaalinen esitys 20 % Demonstraatio 30 % Keskusteluryhmä 50 % Tekemällä oppiminen 75 % Oppiminen opettamalla muita 80 % Pitkäkestoisen muistin %-osuus opitusta sisällöstä (National training laboratories, Bethel, Maine, USA). Kognitiivinen oppimisprosessi Motivoituminen Orientoituminen Sisäistäminen Ulkoistaminen Arviointi ja kontrollointi Täydellisen oppimisen malli (Engeström 1992). tietoisen sisällöllisen mielenkiinnon herääminen ennakkokuvan, orientaatioperustan muodostuminen oppisisällöstä aikaisemman ajattelu- ja toimintamallin muokkaamista soveltaminen todelliseen toimintaympäristöön uuden toimintamallin toimivuuden kriittinen tarkastelu, oppimisprosessin arviointi ja kehittäminen Täydellisen oppimisen malli (Engeström 1992) Oppija muodostaa opittavasta asiasta jo alussa selkeän kokonaiskuvan pyrkii ymmärtämään opittavaan asiaan sisältyvän periaatteen itsenäisyys kasvaa, tietoisuus ja vastuu omasta opiskelusta lisääntyvät Opettaja pyrkii tekemään oppimisen suunnitelmalliseksi (orientoitunut, tietoinen ja syvällinen oppiminen) luo tietoiseen, sisällölliseen motivaatioon johtavan ristiriidan valitsee ja jäsentää opittavan asiasisällön, nostaa esille keskeiset periaatteet ja muovaa sen toimivaksi kokonaisuudeksi varmistaa, että opiskelu etenee suunnitellulla tavalla ja että siitä tulee täydellinen, kaikki osatekijät kattava oppimisprosessi Kognitivismin ongelmana oppimisen kontekstuaaliset ja kulttuuriset näkökulmat jäävät vähälle huomiolle Kognitivismi

5 Humanismi Perustana oppijan ainutlaatuisuus Korostaa oppijan itsensä toteuttamista Oppiminen aktiivista, kokeilevaa, kehittävää, vuorovaikutteista Oppija Vastuussa tavoitteista, teoista ja ratkaisusta Itseohjautuva, sisäisesti motivoitunut Opettaja Ohjaava, kannustava, tukija huomioi yksilölliset tavoitteet opiskelussa Organisoi vaihtoehtoisiin osiin Autenttisten oppimistilanteiden luoja, käytännössä oppiminen Oppimisprosessi tärkeä, ei loppuarvosana Kokemuksellisen oppimisen kehä (Kolb 1984) -Oppiminen perustuu ihmisen vapaaseen tahtoon ja sisäisiin motiiveihin Käytännön toiminta, uusien käsitysten testaaminen ja soveltaminen Mallia ei empiirisesti testattu? Teoreettinen perusta heikko? Henkilökohtaiset kokemukset (aidot ja simuloidut tilanteet) Systemaattinen ajattelu ja ongelmanratkaisu Kokemusten ja tilanteiden monipuolinen reflektointi Humanismin ongelmana Oppijalla suuri vastuu oppimisesta Opettajalle vaativa, ohjaava merkitys tärkeä Ristiriita: opiskelijan omat tavoitteet vs. teoreettiset tavoitteet Autenttisten oppimistilanteiden luominen hankalaa Harjoittelu, työssä oppiminen, case-tehtävät Ohjaus- ja arviointikeskustelut Simulaatiot Humanismi Edellisten oppimisnäkemysten ongelmana eivät vastaa siihen, miten uusi tieto siirtyy oppimistilanteessa oppijan mieleen käsittelyä ja rakentamista varten -> Sosio-kulttuurinen tulkinta oppimisesta rinnastettu (sosio)konstruktivistiseen oppimisnäkemykseen Miten yhteisestä, julkisesta asiasta tulee oppijan oma, sisäinen asia? Sosio-kulttuurinen tulkinta oppimisesta: asiat ensin oppijan ulkopuolella, josta siirtyvät hänen sisälleen prosessoitavaksi sosiaalisen tilanteen ja kulttuuristen välineiden (yhteistoiminta, puhe, kieli, visuaaliset esittämistavat) avulla tieto oppijan konstruoimaa ja suhteessa johonkin

6 ei yksi yhtenäinen teoria, sen sisällä useita erilaisia suuntauksia eri suuntauksia yhdistää käsitys tiedosta tieto yksilön itsensä rakentamaa Tieto suhteellista eri suuntauksilla erilaisia pedagogisia seurauksia miten opetus tulisi järjestää, että se edistäisi oppijoiden tiedon konstruointia eli oppimista Mielenkiinnon kohteena yksilöllinen vai sosiaalinen tiedon konstruointi? Yksilökonstruktivismi painottaa yksilön kognitiivisia rakenteita ja mentaalisia malleja pedagogiset keinot kohdistuvat esim. oppimateriaaleihin, opiskelustrategioihin ja motivaatioon radikaali konstruktivismi eli kognitiivinen konstruktivismi Sosiaalinen konstruktivismi painottaa tiedon sosiaalista konstruointia kiinnostunut oppimisesta sosiaalisena vuorovaikutuksena eri suuntauksia: sosiokulttuuriset lähestymistavat, symbolinen interaktionismi, sosiaalinen konstruktivismi oppiminen aktiivista tiedon konstruointia opettaminen oppimisprosessin ohjaamista alussa ulkoinen tuki ja kontrolli, oppimaan oppimisen myötä lisätään oppimisen itsesäätelyä ymmärtäminen merkityksellistä faktojen oppiminen liitetään aikaisempaan tietoon ja laajempiin kokonaisuuksiin (oppijan tuntemus) Teorian ja käytännön integrointi Oppiminen sidoksissa kontekstiinsa ei helppo soveltaa toisessa tilanteessa (oppimisen transferi, siirtovaikutus heikko) ratkaisuksi kognitiivinen oppipoikakoulutus (oppijoita ohjataan käyttämään samanlaisia ongelmanratkaisustrategioita kuin ekspertit) Tiedon kytkeminen monenlaisiin konteksteihin, eri näkökulmiin ja erilaisiin esitystapoihin ja oppimistehtäviin edistää opitun käyttämistä uusissa tilanteissa Yhteistoiminnalliset opiskelumuodot hyödyntävät oppimisen sosiaalisuutta ja vuorovaikutuksellisuutta oppimisympäristössä mahdollisuus tiedon jakamiseen, keskusteluun, neuvotteluun, erilaisten tulkintojen esittämiseen ja perustelemiseen Arviointi osaksi oppimisprosessia, ei vaan loppuarviointi Oppisisältöjen lisäksi käsitellään tiedonmuodostusta (miten nykyiseen tietämykseen päästy) ja korostetaan tiedon muuttuvuutta Opsiin pääsisällöt, elinikäisen oppimisen ja tiedonkäsittelyn taidot Ongelmaperustainen oppimisprosessi 2h - avaus 3vrk - 2vkoa 2h - purku (seven-jump process, seven jump step-model) 1.Virike, käsitteiden selventäminen 2. Ongelman/ilmiön määrittely 3. Aivoriihi 4. Ilmiötä kuvaavan selitysmallin rakentaminen 5.Oppimistavoitteiden muotoilu 6. Itsenäinen työskentely Esim. luentoja, seminaareja, harjoituksia, opintokäyntejä ARVIOINTI 7. Opitun tiedon analysointi ja arviointi Oppija: oppii ottamaan huomioon muiden käsityksiä toimimaan vastuullisesti tuomaan esille omia kannanottoja Opettaja: ympäristön luoja Ohjaaja, alan asiantuntija

7 Yhteistoiminnallinen oppimisprosessi 1. Oppimisympäristön luominen 2. Lämmittely ja kokemusten kartoittaminen 3. Tavoitteiden määrittäminen 4. Yhteistoiminnallinen opiskeluvaihe 5. Oppimiskokemusten jakaminen 6. Tavoitteiden arviointi 7. Johtopäätösten tekeminen ja jatkon suunnittelu Oppimisnäkemyksen ja käsityksen vaikutus opetukseen OPETUS Oppimiskäsitys Omat kokemukset, arkitieto Oppimisnäkemykset OPPIMINEN Lähteet (esim.) Bastable, SB Nurse as educator. Jones and Bartlett Publishers. Jyrhämä, R. 2002: Ei kysyvä tieltä eksy. Pedagogisen ajattelun kehitysvaiheita. Teoksessa: Luovuutta, motivaatiota, tunteita. Opetuksen tutkimuksen uusia suuntia. Jyväskylä: PS-kustannus, Kansanen, P Opetuksen käsitemaailma. Juva: PS-kustannus. Kember A reconsceptualisation of the research into university academics conceptions of teaching. Learning and instruction 7, Kotila, H Oppimiskäsitykset ammattikorkeakoulussa. Teoksessa Ammattikorkeakoulupedagogiikka. Ajankohtaisia puheenvuoroja. Toim. H. Kotila. Helsinki: Edita, Laakkonen, R Muuttuva opettajuus. Teoksessa Ammattikorkeakoulupedagogiikka. Ajankohtaisia puheenvuoroja. Toim. H. Kotila. Helsinki: Edita, Lindblom-Ylänne, S. & Nevgi, A (toim.) Yliopisto- ja korkeakouluopettajan käsikirja. Helsinki: WSOY. Luukkainen, O Opettajuus Ajassa elämistä vai suunnan näyttämistä? Acta Universitatis Tamperensis 986. Lähteet (esim.) Patrikainen, R Opettajuuden laatu. Ihmiskäsitys, tiedonkäsitys ja oppimiskäsitys opettajan pedagogisessa ajattelussa ja toiminnassa. Opetus Jyväskylä: Gummerus. Puolimatka, T Opetuksen teoria. sta realismiin. Helsinki: Tammi. Rauste-von Wright, M., von Wright J. & Soini T Oppiminen ja koulutus. Helsinki: WSOY. Siljander, P Systemaattinen johdatus kasvatustieteeseen. Helsinki: Otava. Säljö, R. & Grönholm, B Oppimiskäytännöt: sosiokulttuurinen näkökulma. Helsinki: WSOY. Tynjälä, P Oppiminen tiedon rakentamisena. Konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusteita. Helsinki: Tammi. Uusikylä, K. & Atjonen, P Didaktiikan perusteet. Helsinki: WSOY.