Pienkoulu Osaava Taina Peltonen, sj., KT, & Lauri Wilen, tutkija, Phil. lis. Varkaus 2017

Transkriptio

1 Pienkoulu Osaava Taina Peltonen, sj., KT, & Lauri Wilen, tutkija, Phil. lis. Varkaus 2017

2 5.4 Opetuksen järjestämistapoja - OPS2016 -vuosiluokkiin sitomaton opiskelu - Oppilaan opinnoissa yksilöllisen etenemisen mahdollistava järjestely. - Vuosiluokkiin sitomatonta järjestelyä on mahdollista käyttää seuraavissa tilanteissa: Koko koulun Tiettyjen vuosiluokkien tai Yksittäisten oppilaiden Opetuksen järjestämisessä.

3 OPS Vuosiluokkiin sitomattoman opiskelun toteuttaminen edellyttää päätöstä opetussuunnitelmassa. - Oppilas etenee opiskelussaan tällöin oman opintoohjelman mukaisesti. - Oppilaan opinto-ohjelma rakentuu opetussuunnitelmassa määrätyistä opintokokonaisuuksista.

4 OPS2016 Opintokokonaisuudet: - Opintokokonaisuudet suunnitellaan eri oppiaineille määriteltyjen tavoitteiden ja sisältöjen pohjalta. - Vuosiluokkakokonaisuudet voidaan jakaa kahdeksi tai useammaksi opintokokonaisuudeksi. - Opintokokonaisuuksien suorittaminen hyväksytysti on edellytyksenä opintojen etenemiselle.

5 5.6 Paikallisesti päätettävät asiat OPS 2016 vuosiluokkiin sitomaton opiskelu - Opetuksen järjestäjä päättää ja kuvaa opetussuunnitelmassa, mm.: - miten oman opinto-ohjelman mukaan etenevää opiskelua käytetään (koskeeko ratkaisu kaikkia vai osaa kouluista, tiettyjä luokka-asteita, määrättyjä oppilaita) - mitkä ovat oppimäärään kuuluvat opintokokonaisuudet, joista opinnot rakentuvat.

6 : Lähtökohtia: - Vuosiluokkiin sitomatonta 0-2 opiskelua voidaan pitää lapsille ja heidän vanhemmilleen suunnattuna palveluna (Mehtäläinen 1997, 26) - Opiskelu termillä halutaan painottaa lapsen omaa osuutta oppimisessa henkilökunnan ollessa oppimisen tukija ja ohjaaja - VSOP järjestelyssä pyritään lasten yksilölliseen, joustavaan ja sosiaaliseen oppimiseen vuorovaikutuksessa monenikäisten lasten kanssa.

7 : Oppiminen sosiaalisena toimintana: - Yksilöllisyys ja sosiaalisuus eivät ole toistensa vastakohtia - Ihminen ja ympäristö muodostavat yhden toiminnallisen järjestelmän (Järvilehto 1995,8) - Lapsille on tärkeää olla tekemisissä erilaisten ja eriikäisten lasten kanssa (Mäkinen 1994, 260) - VSOP:ssa oppiminen ymmärretään sosiaalisena prosessina, johon yksilöllinen oppiminen sisältyy (Soini 1999, 116)

8 : Sosiaalinen, kulttuurinen kehys lapsen oppimisessa: - Oppiminen tulee sovittaa lapsen kehitystasoon - Lähikehitysvyöhykkeet (Vygotski 1978, 52-57) - Ensimmäinen on aktuaalinen kehitysvaihe, jossa lapsi kykenee suoriutumaan tehtävistä itsekseen ilman apua - Toinen on potentiaalinen kehitysvaihe, jossa lapsi kykenee suoriutumaan tehtävästä vain ohjaavan aikuisen tai osaavampien vertaisten kanssa.

9 : Sosiaalinen, kulttuurinen kehys lapsen oppimisessa, jatkuu1: - Sisäistämisperiaate: oppiminen herättää kehitysprosesseja, jotka ensin toimivat vain vuorovaikutuksessa muiden kanssa - Kun prosessit ovat sisäistyneet, lapsi osaa tehdä uuden tehtävän itsekseen, ilman muiden apua - Opettajan on varustettava rakennustelineitä oppimistehtäviin (Bruner 1985, 24-25)

10 : Sosiaalinen, kulttuurinen kehys lapsen oppimisessa, jatkuu2: - Oppiminen, joka on suunnattu kohti jo saavutettua kehitystasoa, on tehotonta lapsen kehityksen näkökulmasta - Opettaminen tulee suunnitella siten, että se kulkee lapsen kehityksen edellä, tarkoituksena herättää lapsen kypsymisprosessin toiminnot (Tynjälä 2000, 115; Vygotski 1982, )

11 Taustaa: - Vuosiluokkiin sitomattoman opetuksen malli: - 1. Opetusjärjestelyt, 2. Oppiminen - Opetusjärjestelyjen toimivuus, joustavuus ja oikea ajoitus - Oppimisessa lasten tiedollinen oppiminen ja lasten sosiaalinen kasvu (Leppälä, R. 2007).

12 Taustaa: - Eri-ikäisyys luokassa mahdollistaa lasten yksilöllisen oppimisen, jossa keskeistä on oppia omassa tahdissaan joustavasti ja ikään katsomatta - Oppiminen korostaa sekä sosiaalista että yksilöllistä näkökulmaa, sosiaalinen konstruktivismi (Tynjälä 2000, 38-39).

13 Opettajan rooli: - Opettajalta edellytetään Vygotskin (1978) lähikehityksen periaatteiden tunnistamista, jotta hän voi toteuttaa joustavia ryhmittelyjä, mm. pienryhmät, parityöskentely oma oppiminen - Opettajan on tunnistettava, oppilaan valmius seuraavaan kehitysvaiheeseen ja vedettävä hänet siihen, teettämällä sopivia tehtäviä (von Wright & Soini 2003, 112).

14 Opetussuunnitelman rooli: - Opetussuunnitelman tehtävänä on aktivoida vanhempia ja opettajia yhteistyöhön - Opetussuunnitelman tarkoituksena on kulkea kehityksen edessä eikä vain seurata sitä - Tällä tavoin voidaan nojautua ajatteluun, että arvokasta oppimista on sellainen, joka edeltää kehittymistä (Smith 1996, )

15 Lapsen oppimisvalmius -näkemys: - Lähikehitysvyöhyke käsitteet tekevät hyödyttömäksi lapsen oppimisvalmius näkemyksen - Lapsen ei tarvitse olla valmis - Omalla lähikehityksen vyöhykkeellään lapsi saa oppia rauhassa - Kehityksessä voivat auttaa pätevämmät vertaisoppilaat

16 Vertaisoppimisesta: - Kasvatustieteessä on kiinnostuttu tilanteesta, jossa oppijoiden erot eivät ole suuret. - Tällöin oppijoiden välille voi syntyä suurempi kognitiivinen vuorovaikutus, ristiriita, kuin jos yksi oppija paljon edistyneempi (Topping 2005).

17 Vertaisoppimisesta: - Opettajan on hyvä pohtia ennen vertaisoppimistilannetta seuraavaa: Mitä oppilaat jo osaavat ja mitä he ajattelevat uudesta asiasta? Onko oppilailla virheellistä tietoa opittavasta asiasta ja miten tilanteesta päästään eteenpäin? - Luokassa vallitsevien tieto- ja käsityserojen pohdinta auttaa myös opetusmenetelmien valinnassa (Grudens-Schuck et al. 2003).

18 Vertaisoppimisesta: - Vertaisten oppilaiden välinen oppiminen on luonteeltaan ongelmakeskeistä, jolloin itse oppimistilanne korostuu. Välillä jopa oppimisen tavoitteena olevien tietojen ja taitojen kustannuksella (Kaksonen 2006). - Karikoita: Edistyneempien luokkalaisten tietoihin voidaan luottaa ehkä liikaakin, jolloin vertaisoppimisen tärkeä elementti, yhteinen ongelmanratkaisu, voi jäädä taka-alalle (Topping 2005).

19 Mallioppimisesta: - Mallioppiminen (modelling, social learning) tarkoittaa oppimista, joka perustuu esimerkin noudattamiseen (Hirsjärvi 1983). Mallioppiminen on tärkeää lapsen kehitykselle. Suuri osa käyttäytymisestä opitaan juuri mallioppimisen kautta. Mallioppimiseen kuuluu vahva samaistuminen myönteisesti koettuihin asioihin (Bandura 1997).