17/03 Palvelujen kilpailuttamiseen tarvitaan selkeämmät pelisäännöt

Transkriptio

1 SOSIAALITURVA 17/03 Palvelujen kilpailuttamiseen tarvitaan selkeämmät pelisäännöt

2 Pääkirjoitus 4. marraskuuta 2003 Sopiiko kilpailuttaminen sosiaalihuoltoon? Sosiaalihuollossa on pitkään toiminut monituottajamalli: palveluita on tuottanut etupäässä kunta itse, mutta niitä on ostettu myös järjestöiltä ja jonkin verran yksityisiltä palveluntuottajilta. Aiemmin palvelut ostettiin paljolti neuvotellen ja sopien. Neuvottelumenettelyyn päädyttiin usein käytännön syistä, kun kilpailevia palveluntuottajia ei kovinkaan paljon ollut luvun alussa Julkisten palvelujen hankintalaki alkoi säädellä sosiaalipalvelujen ostamista. Lain mukaan ulkopuolisilta palveluntuottajilta ostettavat, tietyn kynnysarvon ylittävät palvelut pitää kilpailuttaa ja saaduista tarjouksista valita kokonaistaloudellisesti edullisin. Sosiaalihuollossa on yleisesti käytössä kolme tapaa kilpailuttaa: kilpailutetaan jokin palvelukokonaisuus tai yksittäisen asiakkaan tarvitsema palvelu tai annetaan asiakkaalle palveluseteli, jolla hän voi maksaa valitsemansa palvelun. Kaikissa kunnan on tunnettava kilpailutettavat palvelut hyvin, tiedettävä, mitä kilpailutetaan ja mitkä ovat palvelujen laatukriteerit. Kilpailuttamista on nyt opeteltu puolin ja toisin kymmenen vuotta. Kilpailuttaminen on monipuolistanut yritystoimintaa ja sitä kautta sosiaalihuollon palveluvalikoimaa. Se on myös pakottanut arvioimaan kunnan omaa palvelutuotantoa selkeämmin. Tältä osin kokemukset ovat myönteisiä. Kielteistä sen sijaan on kilpailuttamisen kunnille ja palveluntuottajille aiheuttama epävarmuus. Kunta ei voi koskaan tietää, kuinka kauan yrittäjä jatkaa yritystoimintaansa, tuleeko yritys enää lainkaan mukaan seuraavalle kierrokselle, tuleeko seuraavaan kilpailutukseen ylipäänsä yhtään hyväksyttävää tarjousta.yritys taas elää jatkuvassa epävarmuudessa siksi, että se voi hävitä seuraavan kilpailun ja jäädä ilman asiakkaita. Asiakkaat ja työntekijät voivat jäädä tässä karusellissa jalkoihin. Ikävin seuraus kilpailutuksesta on ollut kuntien ja järjestöjen hyvän yhteistyön osittainen mureneminen. Järjestöt ja kunnat ovat vuosikymmeniä kehittäneet palveluja yhdessä.yleensä järjestö joustavampana toimijana ja jonkin erityisryhmän tarpeiden tuntijana on ottanut kunnan tarvitseman palvelun kehittämistyön tehtäväkseen. Myöhemmin kunta on ostanut palvelun järjestöltä tai ryhtynyt tuottamaan sitä itse. Tähän kumppanuuteen on nyt tullut muutos. Kunta ei voikaan enää ostaa yhdessä kehitettyä palvelua järjestöltä pelkällä neuvottelumenettelyllä, vaan se pitää useissa tapauksissa kilpailuttaa. Lisäksi Raha-automaattiavustusten myöntämisen ehdot ovat muuttuneet. RAY voi edelleen avustaa järjestöjen kokeilu- ja kehittämistoimintaa, mutta ei vakiintuneita palveluja. Tämä on vahinko pienten erityisryhmien palvelujen kannalta. Ne sopivat huonosti kunnan omaksi toiminnaksi tai kilpailutettaviksi, mutta sopivat hyvin osaksi järjestöjen kehittämis-, vertaistukija kansalaistoimintaa. Siksi on toivottavaa, että kilpailu ja RAY-avustusten ehdot eivät hävittäisi järjestöjen mahdollisuutta ylläpitää edelleen näitä palveluita. Samanaikaisesti olisi huolehdittava myös riittävästä sosiaalialan yritystoiminnan käynnistämistuesta. Monituottajamalli sopii sosiaalihuoltoon, mutta sen toteutumisen turvaaminen edellyttää tarkennuksia nyt voimassa oleviin kilpailuttamis- ja tukisäännöksiin. Alpo Komminaho SOSIAALITURVA 17/ vsk Perustettu 1912 Ilmestyy 19 kertaa vuonna 2003 Julkaisija Huoltaja-säätiö talouspäällikkö Yrjö Saarinen p , Säätiö edistää ja tukee sosiaalihuoltoon kohdistuvaa ja siihen läheisesti liittyvää tieteellistä tutkimusta, alalla toimivien ammattikoulutusta sekä valistusja tiedotustoimintaa. Isännistön pj. Jaakko Tuomi varapj. Elli Aaltonen Hallitus: Aulikki Kananoja, pj. Alpo Komminaho, varapj. Päivi Ahonen Leena Niemi Riitta Pihlaja Sosiaaliturvan toimitus Mannerheimintie 31 A 3, Helsinki p , fax päätoimittaja Merja Moilanen p merja.moilanen@sosiaaliturva-lehti.fi toimittaja Satu Kontiainen p satu.kontiainen@sosiaaliturva-lehti.fi toimittaja Minna Tarvainen p minna.tarvainen@sosiaaliturva-lehti.fi toimitussihteeri Erja Saarinen (vap.) toimitussihteeri Lea Suoninen-Erhiö (vap.) Taitto: Tanja Varonen,Vihreä Peto Oy Tilaukset ja osoitteenmuutokset Internet: toimistosihteeri Janina Venäläinen p , fax toimisto@sosiaaliturva-lehti.fi Tilaushinnat ,50 /vuosi, kestotilaus 45 /vuosi, opiskelijatilaus 24,75 /vuosi Sosiaaliturva-lehden irtonumeroita saa toimituksesta 4,20 /kpl, yli 10 kappaleen tilauksista alennus 25 %. Koulutus- ja työpaikkailmoitukset tekstin jälkeen, hinta 3,42 palstamm:ltä, palstan leveys 90 mm. Hintaan lisätään alv. 22 %. p , fax toimisto@sosiaaliturva-lehti.fi Mannerheimintie 31 A 3, Helsinki Mainosilmoitukset Julkaisu Bookers Oy Sanna Laaksonen p sanna.laaksonen@bookers.fi Aikakauslehtien liiton jäsen Painotalo Auranen Oy Forssa - ISO ISSN SOSIAALITURVA 17/2003

3 Tässä numerossa Kilpailuttaminen pakottaa kunnat ja järjestöt tarkastelemaan suhteitaan uudelleen, todettiin Huoltaja-säätiön seminaarissa. s SATU KONTIAINEN Raisiossa maahanmuuttajaperheelle jäi vain euro enemmän rahaa kuukaudessa käteen, kun molemmat vanhemmat menivät töihin ja asumistuki loppui. s. 20. FUTUREIMAGEBANK Lappeenrannan Hyvinvointiyrittäjä-päivillä keskusteltiin palvelusetelistä. s. 20. SATU KONTIAINEN 2 Sopiiko kilpailuttaminen sosiaalihuoltoon? Alpo Komminaho 4 Huoltaja-säätiön seminaari: Sosiaalipalveluiden kilpailuttaminen on pulmallista Kuntien on turvattava palvelujen jatkuvuus Satu Kontiainen Palveluntuottajat kaipasivat kilpailuun sääntöjä Minna Tarvainen Kuntien kilpailuttamisen osaamisesta huolehdittava Merja Moilanen RAY pelaa nyt uusilla säännöillä Merja Moilanen 12 Omenoita vai banaaneja? Sosiaali- ja terveyspalveluiden kilpailuttaminen vaatii taitoa Riitta Kittilä 14 Kolumni Elämänhallinta syntyy osallisuudesta Pertti Rajala 14 Jyväskylässä pohdittiin sosiaalipalvelujen kilpailuttamiskysymyksiä Merja Moilanen 17 Ruotsinsuomalaiset haluavat vanhuspalvelunsa suomen kielellä Hannele Häkkinen 20 Lappeenrannassa omaishoitajien vapaat järjestyvät palvelusetelillä Satu Kontiainen 22 Eurolla työssä Kati Pitkänen 25 Luottamushenkilö vastaa Porista tehdään Euroopan lastenkaupunki 2010 Merja Moilanen 26 Kirjallisuutta Sairaalla on asiaa kuuleeko kukaan? 27 Arjessa selviytymisen profiili vanhusten huollon uudeksi työvalineeksi Maarit Rautio & Pirjo Tolkki Uutta lainsäädäntöä Kannen kuva: Eeva Mehto Seuraava Sosiaaliturva 18/03 postitetaan lukijoille 20.marraskuuta Siihen aiottujen työpaikka- ja koulutusilmoitusten on oltava toimituksessa viimeistään 13.marraskuuta SOSIAALITURVA 17/2003 3

4 Huoltaja-säätiön seminaari Sosiaalipalveluiden kilpailuttaminen on pulmallista Huoltaja-säätiö järjesti 2. lokakuuta 2003 Helsingissä seminaarin sosiaalipalvelujen kilpailuttamisesta. Säätiön isännistön puheenjohtaja, sosiaalineuvos Jaakko Tuomi esitti seminaarin aluksi, että kilpailuttaminen on tullut jäädäkseen, mutta soveltuu jokseenkin huonosti kunnan sosiaalipalveluihin.tämä ajatus nousi esiin myös useissa muissa puheenvuoroissa. Palveluntuottajien ja kuntien yhteisenä pulmana on toiminnan lyhytjänteisyys ja arvaamattomuus: kumpikaan osapuoli ei tiedä, miten käy seuraavassa kilpailutuksessa. Tästä kärsivät työntekijät ja asiakkaat. Palvelujen tuotteistaminen ja laatukriteereiden miettiminen aiheuttaa paljon työtä sekä tuottajille että kunnille. Kilpailuttamissäännökset ja raha-automaattiavustusten uudet ehdot ovat laittaneet järjestöt uuteen tilanteeseen: RAY ei voi avustaa järjestöjen vakiintunutta palvelutoimintaa, eivätkä järjestöt ja kunnat voi sopia palveluista keskenään ilman kilpailutusta. Seminaarin osanottajia pöydän ympärillä myötäpäivään Sari Ahonen, Kimmo Sainio,Tuija Suikkanen-Malin, Maija Perho, Sosiaaliturva-lehden toimittaja Minna Tarvainen, Tiina Johansson, Anneli Kiljunen, Päivi Ahonen, Markku Kärmeniemi, Varpu-Leena Aalto, Salme Sauvonsaari, Eija Paloheimo-Virtala ja Aulikki Kananoja. SATU KONTIAINEN Kunnat hakevat kilpailuttamisella säästöjä, joita ei aina saavuteta. Kotka kilpailutti kotipalveluja tavoitteenaan vähintään neljän prosentin säästö. Kilpailuttamisen jälkeen kotipalvelujen kustannukset nousivat kuitenkin entisestään, Jaakko Tuomi kertoi avauspuheenvuorossaan. Seminaarin osanottajat: Keravan kaupungin sosiaalija terveysjohtaja Varpu-Leena Aalto Turun kaupungin sosiaalikeskuksen osastopäällikkö Sari Ahonen Mielenterveyden Keskusliitto ry:n kuntoutuspäällikkö Tiina Johansson Vanhustyön Keskusliiton lakimies Anja Karvonen-Kälkäjä 4 SOSIAALITURVA 17/2003

5 Kuntien on turvattava palvelujen jatkuvuus Kunnan vastuulla on järjestää peruspalveluja kuntalaisten tarpeiden mukaan. Ostaessaan palvelut ulkopuoliselta tuottajalta kunta ei luovu vastuustaan. Sen on edelleen huolehdittava, että palvelut ovat riittäviä määrältään ja laadultaan. Sosiaali- ja terveysministeriön apulaisosastopäällikkö Olli Kerola Kansanedustaja Anneli Kiljunen Kaakkois-Suomen sosiaalipsykiatrisen yhdistyksen toiminnanjohtaja Markku Kärmeniemi Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen toimitusjohtaja Tarja Myllärinen Pelastakaa Lapset ry:n kehittämispäällikkö Eija Paloheimo-Virtala Raha-automaattiyhdistyksen toimitusjohtaja Markku Ruohonen Turun kaupunkilähetys ry:n toiminnanjohtaja Kimmo Sainio Suomen Kuntaliiton lakimies Salme Sauvonsaari Perhekodin johtaja Tuija Suikkanen-Malin Eduskunta-avustaja Karoliina Vuopala SATU KONTIAINEN Turun kaupungin sosiaalikeskuksen osastopäällikkö Sari Ahonen ja Suomen Kuntaliiton lakimies Salme Sauvonsaari tarkastelivat seminaarissa kunnan roolia sosiaalipalvelujen kilpailuttajana. Kunnan tehtävä on järjestää sosiaalipalveluja kuntalaisille siinä laajuudessa kuin tarvetta esiintyy. Kunnat voivat valita, tuottavatko ne palvelut itse vai ostavatko ne vapailta markkinoilta. Jos palveluja päädytään ostamaan, ne on pääsääntöisesti kilpailutettava. Kilpailuttaminen tapahtuu joko avoimesti, jolloin tarjouskilpailuun osallistuvien lukumäärää ei rajoiteta etukäteen, tai rajoitetusti, jolloin tarjoukset pyydetään etukäteen määrätyltä joukolta luotettavaksi arvioituja palvelun tuottajia. Kunnan on kutsuttava tarjouskilpailuun hankinnan laatuun ja kokoon nähden riittävä määrä palvelun tuottajaehdokkaita, jotta saataisiin aikaan mahdollisimman täydellinen ja tasapuolinen kilpailu. Joissakin tilanteissa hankintapäätös voidaan tehdä myös neuvottelemalla, kuten kiireellisissä tapauksissa tai jos hankinta on arvoltaan vähäinen.tällöin tuottajaehdokkaiden kanssa neuvotellaan hinnoista ja muista ehdoista. Suorahankinnassa hankintapäätös tehdään ilman tarjouskilpailua vain yhdeltä Huoltaja-säätiöstä läsnä: Isännistön puheenjohtaja, sosiaalineuvos Jaakko Tuomi Hallituksen puheenjohtaja, Helsingin sosiaalitoimen toimitusjohtaja Aulikki Kananoja Rauman sosiaalijohtaja Alpo Komminaho Joutsenon sosiaalijohtaja Päivi Ahonen Kotkan sosiaaliasiamies Riitta Pihlaja Kansanedustaja Maija Perho Kunnan oman asiantuntemuksen pitäisi aina olla niin hyvä, että pystytään harkitsemaan ostettavien palvelujen tarve, olemaan osaavia ostajia ja valvomaan sopimusta,salme Sauvonsaari neuvoi. SATU KONTIAINEN Kilpailuttaminen on vain yksi tapa hankkia palveluja, eikä muuta. Mielenkiintoista on, että kilpailuttamisesta puhutaan ikään kuin ratkaisuna suurempiin ongelmiin,pohti Sari Ahonen. SATU KONTIAINEN SOSIAALITURVA 17/2003 5

6 Huoltaja-säätiön seminaari tuottajalta pyydetyn tarjouksen tai aikaisemman sopimuksen perusteella. Suorahankinta on sallittu vain erityisin perustein. Kunta tarvitsee enemmän palveluntarjoajia Kilpailuttaminen on perusteltua silloin, kun palvelut ovat järkevästi tuotteistettavissa sopimuskelpoiseksi tehtäväkokonaisuudeksi ja kun palvelujen vaikutukset ovat suoria, nopeita ja helposti arvioitavissa. Sari Ahosen mukaan osaan sosiaalipalveluista sekä osapalveluista että loppukäyttäjän palveluista kilpailuttaminen sopii hyvin. On myös sellaisia palveluja, joissa neuvottelu johtaisi parempaan lopputulokseen. Esimerkiksi vanhuksien palveluasuminen on hyvin monitahoinen ja monimutkainen, koko loppuelämän kestävä palvelukokonaisuus. Hankintalakia laadittaessa ei ole huomioitu kaikkia palvelumuotoja. Salme Sauvonsaaren mukaan sosiaalipalvelujen kilpailuttamiselle asettaa rajoituksia myös se, että sosiaalipalvelut on yleensä tilattava läheltä asiakkaan kotipaikkaa. Jos kunnan velvollisuus on järjestää tarjouskilpailu, mutta ehdokkaana on vain yksi tuottaja, kunnan on pakko neuvotella tämän kanssa. Kunnan neuvotteluasema on tässä tapauksessa hyvin heikko, eteenkin jos omaa kunnallista palvelutuotantoa ei ole. Kaikissa pienissä kunnissa ei ole kunnollisia markkinoita. Siellä on vain muutama yrittäjä ja vähäiset markkinat on nopeasti jaettu heidän kesken.yksi tarjouksentekijä valitaan, jolloin tämä saavuttaa monopoliaseman. Toimivien markkinoiden ja kilpailuttamisen hyötyjen saavuttamiseksi tuottajia ja asiakkaita on oltava riittävästi. Voimmeko edes odottaa saavamme hyvinvointipalvelujen kilpailuttamiseen normaalin markkinatilanteen, jossa markkinamekanismit huolehtivat palvelujen kysynnän ja tarjonnan tasapainosta ja hintatason oikeellisuudesta? Sari Ahonen kysyi. Kunnat ovat usein palvelujen ainoita ostajia, ja lainsäädäntö rajaa palvelun hinnoittelua ja sisältöä. Palvelut tuotteistettava Kilpailuttaessaan palveluita kunta pyrkii hinta-laatusuhteeltaan mahdollisimman hyviin lopputuloksiin. Kustannustehokkuus on painottunut kuntien kiristyneen taloustilanteen myötä. Kunnan vastuulla on huolehtia siitä, että markkinavoimia käytetään mahdollisimman hyvin julkisen tehtävän suorittamiseen, Salme Sauvonsaari painotti. Markkinoiden hyväksikäyttö vaatii erilaista asiantuntemusta kuin mitä kuntien perustehtävistä huolehtiminen on. Kunta joutuu arvioimaan palvelun kokonaistaloudellisen edullisuuden, jossa on huomioitava kustannuslaskenta, laatu ja eri toimintojen henkilöstövaikutukset. Kunnan on kyettävä tuotteistamaan eli muokkaamaan palvelunsa kilpailutuskelpoiseksi, jotta ne voidaan ottaa valinnan perusteiksi tarjouspyyntöön.täsmällinen tuotteistus on ehto uskottavalle kustannuslaskennalle. Sari Ahosen mukaan tämä koskee sekä itse tuotettuja palveluja että ulkopuolelta ostettuja palveluja. Tuotteistuksen täytyy olla tuottajatahosta riippumatonta ja yhdenmukaista.tämä on hyvin haastavaa, ja valtakunnalliset standardit olisivat tarpeen. Keskustelua herätti seminaarissa se, millä tarkkuustasolla sosiaalipalvelut voidaan tuotteistaa ja millä tarkkuustasolla ne on mielekästä tuotteistaa. Kun sosiaalipalveluiden hankinta perustuu asiakkaiden tarpeisiin, miten yleensäkään pystytään tekemään sitovia hankintasopimuksia hankintojen määrästä? Hyvin tarkalla tuotteistamisen tasolla emme pysty ennakoimaan, mikä asiakaskunnan palveluntarve on. Tämä on vaikea asia palvelun tuottajalle, kun hän määrittelee tarjoukseensa hintaa, Sari Ahonen pohti. Esimerkiksi lastensuojelussa haetaan tietyntyyppistä palvelua sijoitettavan nuoren tai lapsen tarpeisiin. Nämä ehdot määritellään hankintasopimuksessa. Kuinka toimitaan kiireellisissä huostaanotoissa, joille ei ole kilpailutettu sijoituspaikkaa? Otetaanko lapsi omaan sohvannurkkaan odottamaan kilpailutusta ja sopivan paikan löytymistä? kysyi kansanedustaja Anneli Kiljunen. Pohdittiin, onko näissä tapauksissa parempi hankkia optioita sillä riskillä, ettei niitä tarvitse käyttää vai tukeutua suoran hankinnan mahdollisuuteen. Tarjous ja realismi Kun palvelu on tuotteistettu ja on määritelty, minkälainen yrittäjä sopii senhetkiseen tarpeeseen, voidaan tarjouspyyntöön määritellä hänen kelpoisuusehtonsa. Kelpoisuusehdot ovat sosiaalipalveluissa erityisen tärkeitä. Kelpoisuus viittaa yleensä laatujärjestelmään, mutta sosiaalihuollossa laatujärjestelmiä ei ole.yleisemmin kelpoisuus tarkoittaa sitä, että tuottaja kykenee toimittamaan palveluja lupauksensa mukaisesti. Kunnassa voidaan varmistua kelpoisuudesta, kun tuottajaehdokas esittää referenssit siitä, miten hän on aiemmin suoriutunut tehtävästään. Esimerkiksi vanhusten laitoshoidosta ei ihan kuka tahansa voi vastata, Ray:n toimitusjohtaja Markku Ruohonen huomautti. Kyseisen palvelun kelpoisuusehtojen lisäksi on huomioitava se, että tuottaja on huolehtinut sosiaaliturvamaksuista ja työsuojelumääräyksistä. Ostaja on vastuussa, jos laiminlyöntejä tulee. Seminaarissa pohdittiin, minkälaista painoarvoa voidaan antaa sille, että kunnalla on ollut hyvä yhteistyösuhde tuottajaan, ja laatuun ja hintaan on oltu tyytyväisiä. Salme Sauvonsaaren mukaan pelkästään yhteisestä kokemuksesta syntynyt referenssi ei ole riittävä. Silti yhteinen kokemus on usein ratkaiseva, Markku Ruohonen lisäsi. Uusia alalle tulijoita ei lain mukaan saa asettaa eriarvoiseen asemaan, vaikka heillä ei ole referenssejä. Näissä tapauksissa kelpoisuuden arviointi on vaikeaa. Tuottajaehdokas voi kertoa, että hänellä on valmiudet siihen ja tuohon. Monesti onkin sitten huomattu, että tuottaja on yliarvioinut omat kykynsä suoriutua tehtävästä. Kunnalle voi seurata suuria tappioita tällaisista kuvitteellisista valmiuksista, Salme Sauvonsaari kertoi. Tältä osin hankintamenettelyssä olisi korjaamisen varaa. Laadun arviointi tärkeää Ostaessaan palvelut ulkopuoliselta tuottajalta kunta ei luovu vastuustaan. Sen on edelleen huolehdittava, että palvelut ovat riittäviä määrältään ja laadultaan. Kunnan on varmistuttava siitä, että palvelun laatu vastaa vähintään samaa tasoa kuin mitä se itse tarjoaisi, Sauvonsaari painotti. Kunta kirjaa sopimukseen laatuehtoja, ja sopia voidaan myös siitä, miten laatua seurataan ja kehitetään. Sari Ahosen mukaan sosiaalipalvelujen laatua on kuitenkin vaikeaa asettaa sopimukseen. Se on hyvää elämää ja asiakastyytyväisyyttä ja jopa vaikuttavuutta, jota on erityisen vaikea määritellä. Nämä voidaan havaita vasta pitkän ajan kuluttua jälkeenpäin. Kilpailutettaessa niin sanotut laatukriteerit ovat vasta laadun edellytyksiä. Ahonen peräänkuulutti yhteisiä standardeja laadun määritelmiin ja seurantaan. Standardien pitäisi olla etukäteen kaikkien kilpailun osapuolien tiedossa. Laadun seuranta ja kehittäminen on mahdollista ainoastaan yhteistyössä kuntien ja palveluntuottajien kesken. Toimintaedellytyksiä voidaan valvoa myös lailla, Salme Sauvonsaari lisäsi. Laki yksityisen sosiaalihuollon valvonnasta vastaa hyvin tarkoitustaan, mutta se ei varmista, että yksityisten palvelujen laatu olisi sellaista, mitä laatu parhaimmillaan kunnassa voisi olla. 6 SOSIAALITURVA 17/2003

7 Oma osaaminen säilytettävä Jotta kunnassa voidaan valvoa ostettujen palvelujen laatua, on tärkeää, että kunnat eivät kokonaan aja omia palvelujaan alas. Jos kunnassa ei ole tietoa ja taitoa kyseisistä palveluista, ei laatuakaan pystytä arvioimaan. Oman asiantuntemuksen pitäisi aina olla sellaisella tasolla, että pystytään harkitsemaan ostettavien palvelujen tarve, olemaan osaavia ostajia ja valvomaan sopimusta, Sauvonsaari sanoi. Mitä suurempi osa palveluista ostetaan, sen tärkeämpää on ohjasten pitäminen kuntien käsissä.tämän lisäksi kunnassa on oltava nopeasti käyttöön otettavat omat varajärjestelmät tuottajan suoritushäiriöiden tai konkurssin varalta.yrittäjän vastuu on vain taloudellinen, mutta kuntien on huolehdittava palveluiden toimivuudesta pitkäjänteisesti. Seminaarissa nähtiin ongelmaksi se, että kuntien oma tuotanto ja osaaminen on kuitenkin pikku hiljaa hiipumassa. Ostopalvelut ovat kasvaneet kunnallista toimintaa nopeammin viime vuosina. Samalla kuntien henkilöstöä on alkanut siirtyä eläkkeelle, eikä korvaavaa henkilöstöä ole palkattu riittävästi. Erityisesti pienten kuntien taloustilanteita kiristää se, kun tarjouskilpailua käydään yhden tuottajan kanssa, ja kunta järjestämisvelvoitteessaan joutuu hyväksymään hinnankorotukset. Kunnan oma tuotanto on ajautumassa taloudellisesti huonompaan tilanteeseen yksityiseen verrattuna. Tämä on selkeä epäkohta, Sari Ahonen arvioi. Kilpailutus syö jatkuvuutta Vaikka yksityisen palveluntarjoajan työ pitäisi olla vähintään samanlaatuista kuin kunnassa tehtävä työ, yksityisten on vaikeaa saavuttaa kunnan palveluiden kanssa yhtäläistä jatkuvuutta ja turvallisuutta, Salme Sauvonsaari pohti. Kunnan pitää kuitenkin varmistua siitä, että yksityisen palveluntarjoajan työ on riittävän jatkuvaa. Vanhukset ja lapset tarvitsevat sitä erityisesti. Jos hoitaja vaihtuu kolmen vuoden välein, se aiheuttaa muita kustannuksia, Markku Ruohonen huomautti. Jatkuvuudesta ei voida kuitenkaan kirjoittaa lakeja. Näitä arvoperusteisia asioita on vaikeaa laittaa sopimuksiinkaan, Sauvonsaari valitteli. Yksityinen palveluntarjoaja voi turvata jatkuvuuden, jos sopimukset ovat pitkäaikaisia. Kunta ei saisi vetää sopimuksia liian tiukoiksi, eikä kilpailuttaa yrittäjiä henkihieveriin, Sauvonsaari korosti. Keinoja jatkuvuuden parantamiseksi täytyy kehittää koko ajan lisää. Jatkuvuudesta keskusteltiin seminaarissa monesta näkökulmasta.vaikka kunta olisi tyytyväinen palveluun ja haluaisi jatkaa sitä, voi yritys todeta, että toiminta ei ole heidän kannalta tuottavaa, ja seuraavalle tarjouskierrokselle ei saadakaan enää tarjousta.yritys hakee aina taloudellisesti edullisinta ratkaisua. Kunta ei voi sosiaalipalveluissa katsoa vain hintaa vaan kokonaistaloudellisesti edullisinta ratkaisua. Mitä kunta tekee, jos vanhusten palvelutalon omistaja hävitessään kilpailun ilmoittaakin, että hän vuokraa tilat opiskelija-asunnoiksi, Markku Ruohonen kysyi. Kunta on aika kädettömässä asemassa, jos sillä on 70 vanhusta hoidettavana ja sopimus katkeaa.turussa kävi näin.tarjoajat tietävät, että kaupunki ei voi siirtää näitä vanhuksia mihinkään. Tarjoushinnat nousivat valtavasti viimeisimmällä kierroksella, ja esittelijänä jouduin esittämään lautakunnalle, että kaikki tarjoukset hylätään ja kierros aloitetaan alusta, Sari Ahonen valitteli. Jatkuvuus ja turvallisuus ovat tärkeitä, ja hinnankorotuspyyntöihin on monesti suostuttava. Kunnilla ei ole hyvää neuvotteluasemaa tällaisissa tapauksissa. Pitäisi yhdessä löytää sellainen menettelytapa, joka olisi kohtuullinen molemmille osapuolille. Pitäisi pystyä luomaan yleiset sopimusehdot kuten rakennusalalla, Markku Ruohonen toivoi. Satu Kontiainen Palveluntuottajat kaipasivat kilpailuun sääntöjä Seminaarissa puhuneet sosiaalipalveluiden tuottajat näkivät kilpailuttamisen omalta kannaltaan hyvänä. Samalla he kuitenkin peräsivät kilpailuun selkeitä sääntöjä ja käytäntöjä. Palveluiden tuottajien näkökulmaa seminaarissa edustivat lastensuojeluyrittäjä Tuija Suikkanen-Malin ja kolmannella sektorilla toimivan Kaakkois-Suomen psykiatrisen yhdistyksen toiminnanjohtaja Markku Kärmeniemi. Seminaarin yleisestä ilmapiiristä poiketen he toivat esiin myös kilpailuttamisen myönteisiä puolia. Kilpailuttaminen ylipäätään on positiivinen asia.yrittäjän kannalta pienikin ryhti on aina hyvä. Kilpailutettaessa ruvetaan määrittelemään sitä, mitä me kuntien kanssa teemme ja mitä emme. Mehän emme myy totaalipalvelua, vaan yhtä osaa hoitoprosessista, joka lähtee lastensuojelun asiakkuudesta ja avohuollosta, perhekodin johtaja Suikkanen-Malin sanoi. Kärmeniemi ja Suikkanen-Malin näkivät kilpailuttamisen tuovan selkeyttä sosiaalipalveluiden tuottamiseen. Mutta ennen kuin selkeyteen päästään, täytyy peliin heidän mielestään luoda säännöt ja käytännöt. Edustamassani järjestössä suhtaudumme kilpailuttamiseen niin, että on järkevää vertailla laatua ja sisältöä. Mutta niiden vertailu on niin hankala homma, Kärmeniemi SOSIAALITURVA 17/2003 7

8 Huoltaja-säätiön seminaari Markku Kärmeniemi muistutti, että kilpailutettavien yritysten ja yhdistysten voi olla vaikea saada työvoimaa, koska ne voivat tarjota vain määräaikaisia työsuhteita. toi esiin sosiaalipalveluiden kilpailuttamiseen sisältyvää ristiriitaa. Laatupisteiden sisältö selväksi Sekä Kärmeniemi että Suikkanen-Malin korostivat laatupisteiden merkitystä sosiaalipalveluita kilpailutettaessa. Molemmat näkivät kuitenkin ongelmallisena tavan, jolla sosiaalipalveluiden laatua nykyisin määritellään. Kärmeniemi valitteli laatukriteerien puutetta ja kummasteli, kuinka ne hänen sektorillaan voitaisiin luoda. Laatusuositukset ovat mielenterveystyön kohdalla niin yleismaailmalliset. Mielenterveystyön sisältöjen vertailtavuus on hyvin hankalaa. Miten niitä kilpailuttamistilanteessa mitataan? Mielenterveys on niin monimutkainen kysymys. Suikkanen-Malin kyseenalaisti käytännön, jolla lastensuojelussa nykyisin arvioidaan laatua. Hän epäili, onko työntekijöiden määrä suhteessa lasten määrään mielekäs laadun mittari. Toisaalta henkilökunta on laadun perusta, mutta toisaalta vaikka siellä olisi sata henkeä töissä, ei se takaa laatua. Minun käsitykseni mukaan laadusta kertoo se, miten henkilökunta sitoutuu työhönsä, ja lastensuojelussa, miten se on lasten käytettävissä. Hän tarkastelisi laadun mittareita mieluummin hoitoprosessin näkökulmasta. Lastensuojelussa on paljon sellaisia laatukysymyksiä, jotka pitäisi viedä prosessin SATU KONTIAINEN Tuija Suikkanen-Malin toivoi, että kilpailuttamiseen luotaisiin eri sarjat erilaisille palvelujen tuottajille. tasolle eikä katsoa pelkkinä lukuina. Jotta laatu kuvaisi prosessia, pitäisi tarkastella esimerkiksi sitä, paljonko työvuorossa on aikuisia käytettävissä suhteessa lapsiin. SATU KONTIAINEN Kilpailussa pitää olla säännöt Palveluiden tuottajien edustajat toivoivat kilpailuttamiseen konkreettisia ohjeita ja selkeitä käytäntöjä. Kaakkois-Suomen psykiatrisella yhdistyksellä on takanaan yli vuoden kestänyt monipolvinen kilpailutus- ja valitusprosessi Kotkassa. Se päättyi syyskuussa markkinaoikeuden antamaan lopulliseen päätökseen. Kärmeniemi oli törmännyt tapahtumasarjan aikana ongelmiin, jotka aiheutuivat selkeästi kilpailuttamisohjeistuksen puutteesta. Tarjouspyyntöjen laatimiseen pitäisi olla yleisempi ohje. Ja asiakirjoja pitäisi voida vertailla. Palveluiden tarjoajien tuottamat asiakirjatkin olivat niin erilaisia. Meidän tarjouksessamme oli 40 sivua materiaalia ja jonkun toisen tarjouksessa kaksi sivua. On hirveän vaikea kuvitella, miten niitä voi vertailla keskenään. Myös Suikkanen-Malin piti tämänhetkisiä käytäntöjä keskeneräisinä. Hän peräsi kilpailuun eri sarjoja. Hän korosti, että sosiaalipalveluiden tarjoajien tuotteet ovat erilaisia. Suuria laitoksia ja pieniä perheenomaisia yksiköitä tai vanhusten ja lasten palveluja ei ole järkevää laittaa kilpailemaan samaan sarjaan. Ei voida kilpailuttaa vain yleisesti. Ostajalla täytyy olla palvelut selvänä, jotta tiedetään mitä ollaan ostamassa ja mihin tarkoitukseen. Alan erityispiirteet säilytettävä Palveluiden tarjoajat esittivät puheenvuoroissaan, että kilpailuttaminen saattaisi pahimmillaan johtaa alan erityispiirteiden unohtamiseen. Kärmeniemi muistutti, että esimerkiksi mielenterveyskuntoutuja tarvitsee toipuakseen jatkuvuutta ja jatkuvuuden tuomaa turvallisuutta. Kilpailutus ei saisi vaarantaa kuntoutumisen onnistumista.varoittavana esimerkkinä hän kertoi, millaista hämmennystä pitkä valitusprosessi oli aiheuttanut mielenterveyskuntoutujien palvelutalossa. Erityisen ikävältä valitusprosessin aikana tuntui, kun meidän asukkaamme tulivat kysymään, pitääkö heidän muuttaa pois. Selitimme, että vaikka henkilökunta vaihtuu, niin ei tarvitse muuttaa pois. Tämä ei kuitenkaan tuntunut menevän perille. Inhimillisyys pitää aina muistaa. Palveluiden tuottajilla on myös oltava riittävät toiminnalliset edellytykset tuottaa asiakasryhmälle sopivia palveluja, Kärmeniemi huomautti. Mielenterveyspalvelujen tuottajan on esimerkiksi hyvä tuntea paikallisia oloja ja verkostoja. Yhteisöön kuuluminen on tärkeää.tällainen puhe saattaa kuulostaa romantisoidulta. Mutta paikallinen toimija kantaa toisenlaista vastuuta siitä omasta yhteisöstä, kuin joku monikansallinen yritys, hän kärjisti. Suikkanen-Malin varoitti, että lastensuojelussa tarpeelliseksi koettu profiloituminen voi kilpailuttamisen tiimellyksessä unohtua. Nykyisin lapsen tarpeita osataan määritellä tarkemmin ja niihin voidaan vastata entistä paremmin, sillä yksiköt ovat erikoistuneet. Jos yksiköt päätyvät kilpailun myötä tuottamaan palveluja vain harvoille kunnille, saattaa yrittäjälle tulla houkutus lipsua oman yksikkönsä profiloitumisesta. Pienessä yksikössä homma pyörii kädestä suuhun.voittoahan pitäisi tietysti tavoitella, muuten tulee konkurssi. Jos hoito onnistuu niin hyvin, että lapsi palautuu kotiin aiemmin kuin alun perin oli ajateltu, voi tulla tilanne, jossa sopivan asiakkaan puutteessa pieniin psykiatrisiin lapsiin erikoistuneeseen yksikköön otetaankin nuorisoikäinen, Suikkanen-Malin kertoi. Ongelman ratkaisuksi hän ehdotti erityisesti uusille yrittäjille tarkoitettuja puskurirahastoja, jolloin tällaisia pakkorakoja ei syntyisi. Työsuhteiden epävarmuus lisääntyy Kärmeniemi tarkasteli kilpailuttamista myös työnantajan ja henkilökunnan näkökul- 8 SOSIAALITURVA 17/2003

9 masta.työnantajana häntä huolestutti, miten kilpailutus vaikuttaa työvoiman saatavuuteen. Jo nyt on ongelmia saada henkilökuntaa. Ei tämä kilpailuttaminen sitä ainakaan yhtään helpota. Olenkin aina sanonut työntekijöille, että töiden jatkuminen on epävarmaa. Turun sosiaalikeskuksen osastopäällikö Sari Ahonen toi keskustelussa esiin kuntien vahvuuden yksityisten palvelun tarjoajien rinnalla. Kunta on ainoa toimija, joka pystyy tarjoamaan toistaiseksi voimassa olevia työsuhteita.yritykset, jotka joutuvat kilpailuttamaan palvelunsa muutaman vuoden välein, eivät voi tarjota kuin pätkätöitä. Kärmeniemen mukaan työn pätkittäisyys vaikeuttaa myös työhön sitoutumista. Työn jatkuvuus on iso asia. Pätkätyön vaikutus yksityiselämään on iso, kun ajatellaan perheen perustamista, asunnon hankkimisia, lomakysymyksiä ja muita pieniä inhimillisiä kysymyksiä.yksilön kannalta ne eivät ole pieniä. Kärmeniemeä huoletti myös työntekijöiden ammattitaidon kehittäminen: jääkö se kilpailuttamisen ja lyhyiden sopimusten seurauksena vain työntekijöiden omalle vastuulle? Työnantajan näkökulmasta henkilökunnan koulutus ei ole kannattavaa, koska toiminnan jatkuminen on epävarmaa. Koulutukseen laitettu sijoitus voi mennä hukkaan. Kiinteistöistä syntyy ongelmia Seminaarissa nousivat esiin toimitilojen hankkimiseen ja omistamiseen liittyvät kysymykset. Ilman tiloja ei moniakaan palveluja voi tuottaa. Suikkanen-Malin muistutti, että toimitilat ovat perhekotien suurin välttämätön investointi. Perhekodit ovat pieniä yksiköitä, ja tilojen hankkiminen rasittaa niiden taloutta erityisesti yrityksen alkutaipaleella. Kiinteistöjen hankinta onkin synnyttänyt lastensuojeluun Suikkanen-Malinin mukaan erikoisen kiinteistöongelman. Esimerkiksi Iitissä on hirveä määrä lastensuojelun paikkoja verrattuna Lahteen. Paikat eivät ole sijoittuneet sinne, missä on tarve, vaan sinne, missä on tyhjiä, halpoja kiinteistöjä. Halvalla on saatu iso talo. Iitissä lakkautettiin urakalla kouluja, ja nyt kunnan sosiaalitoimi ihmettelee, miten he valvovat koko perhekotien kaartia. Jotta paikat saataisiin lähelle asiakkaita ja palvelujen hintoja alemmaksi, täytyisi Suikkanen-Malinin mukaan luoda järjestelmä, jossa jokaisen uuden yrittäjän ei tarvitsisi tehdä samoja investointeja. Kunnat voisivat vaikkapa vuokrata vanhoja koulujaan Anja Karvonen-Kälkäjä (vas.), Riitta Pihlaja ja Sari Ahonen pohtivat, että kilpailutus saattaa tulevaisuudessa vaikuttaa myös palveluja tuottavien yhdistysten verotukseen, innovatiivisuuteen ja henkilöstön saatavuuteen. SATU KONTIAINEN palvelun tuottajien käyttöön. Näin yrityksen kulurakennetta voitaisiin järkevöittää ja siirtää säästyneitä varoja varsinaiseen hoitoprosessiin. Järjestöt voivat puolestaan saada rakentamiseen tukea Raha-automaattiyhdistykseltä. Keskustelussa Kärmeniemelle esitettiin kysymys, miten hänen edustamansa yhteisön RAY:n tuella rakennetulle palvelutalolle kävisi, jos yhdistys häviäisikin seuraavassa tarjouskilpailussa toiselle palvelun tuottajalle. Kärmeniemen mukaan yhdistykselle jäisi tuolloin vain omistamisen ilo, mikä ei olisi heidän kannaltaan toivottava tilanne. Keskustelussa heitettiinkin, onko järkevää, että kilpailuttamisen seurauksena sosiaalialan järjestöistä voisi tulla kiinteistönomistajia ja vuokranantajia julkisen tuen kustannuksella. Vanhustyön keskusliiton lakimies Anja Karvonen-Kälkäjä nosti esiin myös verotuskysymyksen.yleishyödylliseksi lasketut yhdistykset ovat saaneet verohuojennuksia. Miten yhdistyksen asema muuttuu, jos siitä kilpailuttamisen myötä tuleekin vain kiinteistönomistaja, ilman että se järjestää yleishyödyllisiä palveluja? Miten yleishyödyllisyyden käsite jatkossa määritellään? Kuka hyötyy investoinneista Investointeja ovat myös palveluiden tuottajien toteuttamat uudet ideat ja toiminnan kehittäminen. Kärmeniemen edustaman yhdistyksen tarkoituksena on etsiä mielenterveystyöhön uusia toimintatapoja. Hän pohtikin, miten kehitystyö istuu kilpailutukseen. Toiminnan pitkäjänteinen kehittäminen on yksi hankala kysymys. Onhan viiden vuoden sopimus jo aika pitkäjänteinen.väistämättä aikajännettä kuitenkin miettii, kun tässä toimii. Viisi vuotta ei ole pitkä aika. Kotkan sosiaaliasiamies Riitta Pihlaja otti keskustelussa myös kantaa tähän. Hänen mukaansa kilpailuttaminen saattaisi johtaa siihen, että henkinen pääoma ei koituisikaan toiminnan kehittäjän hyväksi, vaan ideat ajautuisivat kilpailijan käyttöön. Kun tuottaja on luonut kokonaan uuden toimintamuodon ja rakentanut sitä varten rakennukset, niin mieleen nousee kysymys, olisiko oltava joku tietty suoja-aika, jonka kehittäjät saavat toimia. He ovat luoneet kaiken tyhjästä. Mitä jos heti tuleekin tilanne, jossa toiminta kilpailutetaan. Vai ovatko uuden kehittäjät vain ideanikkareita, jotka luovat toiminnan ja tarjoavat sen muille, että ottakaa tästä? hän kantoi huolta palvelujen tuottajien puolesta. Minna Tarvainen SOSIAALITURVA 17/2003 9

10 Huoltaja-säätiön seminaari Kuntien kilpailuttamisen osaamisesta huolehdittava Kuntien sosiaalitoimen pitää olla selvillä kilpailulainsäädännöstä, hankintalaista ja sopimusoikeudesta. Sosiaali- ja terveysministeriön perheja sosiaaliosaston apulaisosastopäällikön Olli Kerolan mukaan sosiaalija terveysministeriön huolena on, että kuntien sosiaalitoimissa olisi riittävästi osaamista kilpailulainsäädännöstä, hankintalaista ja sopimusoikeudesta. Lakien tuntemuksen lisäksi osaamista on vahvistettava palvelujen tuotteistamisessa, hinnoittelussa ja kustannuslaskennassa.tärkeää on myös, että tarjouspyyntöihin tulee riittävät laatukriteerit. Sosiaalihuoltoon suunnataan ensi vuonna aika paljon kehittämisrahaa. Osan siitä voisi käyttää kilpailuttamisen opetteluun ja kuntien yhteisten hankintamallien kehittelyyn, Kerola kaavaili. Hän suositteli, että pienet kunnat liittyisivät ostaja- ja tilaajarenkaisiin, jos niiden oma osaaminen ei riitä. Keravan sosiaalijohtaja Varpu-Leena Aalto kysyi, eikö STM voisi perustaa sosiaalipuolen kilpailuttamisen osaamisen kartuttamiseksi projektin, ettei kuntien tarvitsisi lähteä hakemaan siihen hankerahaa. Terveydenhuollon kansallisessa ohjelmassa on ollut monenlaisia ministeriövetoisia hankkeita. Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen toimitusjohtaja Tarja Myllärinen ehdotti, että kehittämishankerahoitusta voisi ohjata myös osaamiskeskusten kautta. Keskitie on paras Kerola korosti, että kuntien pitää löytää sosiaalipalvelujen tuottamisessa keskitie, jossa yhdistyvät sosiaalipoliittiset ja elinkeinopoliittiset näkökulmat. Ei ole itsetarkoitus, että kunta yrittää yksioikoisesti kolmannen sektorin avulla järjestää itse kaikki palvelut. Sekään ei ole tarkoitus, että kaikki pitää yksityistää sekä vanhat että uudet lisäpalvelut. Kerola viittasi varoittavana esimerkkinä Ruotsin 80-luvun yksityistämisvimmaan, jolloin erityisesti päiväkoteja yksityistettiin. Päiväkotien henkilöstöt muodostivat omia yrityksiä ja tarjosivat palveluja kunnille, joskus vähän liiankin edullisesti. Työajat venyivät, ja ennen pitkää henkilöstö väsyi, ja päiväkoteja meni konkurssiin. Muutaman vuoden päästä kunnat perustivat samat päiväkodit uudestaan, ja samat työntekijät siirtyivät uusina työntekijöinä takaisin kunnalle. Olli Kerola STM:stä varoitti kuntia menemästä palvelujen tuottamis- ja hankintatavoissa liian voimakkaasti kulloistenkin mantrojen perässä, vaan olisi löydettävä kultainen keskitie. Kerolan mukaan on hyvä, että kunta tekee strategisen päätöksen siitä, miten lisäpalvelut järjestetään, omana toimintana vai ostopalveluina. Strategia on signaali alueen palveluntuottajille, mitä on odotettavissa. Merja Moilanen SATU KONTIAINEN Lakeja uudistetaan Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistavoista on säädetty laissa sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta. Lain 4. pykälässä luetellaan sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan järjestämistavat: kunta voi järjestää toiminnan itse, sopimuksin yhdessä muiden kuntien kanssa, jäsenenä kuntayhtymässä tai hankkimalla palveluja valtiolta, toiselta kunnalta, kuntayhtymältä tai muulta julkiselta taikka yksityiseltä palveluntuottajalta. Pykälään lisätään ensi vuoden alusta viides kohta. Sen mukaan kunta voi antaa palvelunkäyttäjälle palvelusetelin, jolla kunta sitoutuu maksamaan palvelun käyttäjän kunnan hyväksymältä yksityiseltä palvelujen tuottajalta hankkimat palvelut. Palveluseteli kohdennetaan kotipalveluihin. Ministeriö seuraa erityisin selvityksin uuden palvelujen järjestämistavan vaikutuksia. Erityisesti kiinnitetään huomiota asiakkaan asemaan. Ministeriössä ollaan myös uusimassa lakia ja asetusta yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta.toiminnan yleinen ohjaus ja valvonta kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle ja palvelujen valvonta lääninhallitukselle ja kunnalle, jossa palveluntuottaja toimii. Laissa säädetään muun muassa toimitiloista ja henkilöstöstä. Henkilöstöä on oltava riittävästi ja sen on täytettävä samat kelpoisuudet kuin kunnan ja kuntayhtymän sosiaalihuollon ammatilliselta henkilöstöltä vastaavissa tehtävissä vaaditaan. Parhaillaan on valmisteilla rekisteri sosiaalija terveyspalvelujen tuottajista. Sen on tarkoitus olla valmiina vuoden 2005 alusta. Rekisteristä kunnat ja valtionviranomaiset voivat katsoa esimerkiksi, ovatko yrityksen luvat kunnossa tai mikä on vastuuhenkilöstön koulutus. Asiakkaat ja omaiset pääsevät myös katsomaan joitakin tietoja palvelujen tuottajista. Lakia julkisista hankinnoista ollaan uudistamassa kauppa- ja teollisuusministeriössä. 10 SOSIAALITURVA 17/2003

11 RAY pelaa nyt uusilla säännöillä Raha-automaattiyhdistys voi tukea vain sellaista järjestöjen palvelutuotantoa, joka ei vääristä kilpailua ja markkinoiden toimintaa. Vuoden 2002 alusta tuli voimaan uusi arpajaislaki ja kokonaan uusi laki Raha-automaattiyhdistyksen avustustoiminnasta. Uusien lakien tulkinnat herättivät paljon levottomuutta varsinkin järjestöissä, mutta myös kunnissa. Monissa kunnissa järjestöt ovat olleet perinteisesti kuntien kumppanina kehittämässä palveluja, ja joissakin kunnissa ne tuottavat kokonaan joidenkin pienten erityisryhmien palvelut. Kaikkiaan RAY:n avustukset ovat pari, kolme prosenttia kuntien sosiaali- ja terveydenhuoltoon käyttämästä summasta. Hämmennystä syntyi, ja meillä oli oma osuutemme siihen, RAY:n toimitusjohtaja Markku Ruohonen myönsi. Avustusten myöntäminen on pitkä prosessi. Syyskuun loppuun mennessä tulevat avustushakemukset, jotka avustusosasto käsittelee ja tekee ehdotuksensa johtokunnalle. Seuraavaksi ehdotukset menevät RAY:n hallitukselle, sieltä maan hallituksen sosiaalipoliittiseen ministerivaliokuntaan ja lopulta valtioneuvoston yleisistuntoon asti. Koko ketjun pitäisi tulkita lakia samalla tavalla. Mutta me emme pystyneet viestimään uuden lain tulkinnasta asianmukaisesti järjestöille ja kunnille. Tehtävä oli mahdoton ketjun pituuden, ajan lyhyyden ja uusien säännösten aiheuttaman hämmennyksen vuoksi. Uusia ehtoja avustuksille Raha-automaattiavustuslain (1056/2001) mukaan avustusta voidaan myöntää yhteiskunnallisesti yleisesti hyväksyttäviin tarkoituksiin. Laki edellyttää myös, että avustus on tarpeellinen senkin jälkeen, kun otetaan huomioon hakijan saamat muut avustukset. Uutta on 4. pykälään sisältyvä 5. kohta, jonka mukaan avustus ei saa aiheuttaa muita kuin vähäisiä kilpailua ja markkinoiden toimintaa vääristäviä vaikutuksia Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa. Euroopan unionin näkökulmasta RAY:n avustukset ovat valtion tukia, ja valtion tuet eivät saa olla valikoivia. Avustusten myöntämisessä pitää kohdella kaikkia samoilla markkinoilla toimijoita tasapuolisesti. Vastaava säännös on valtionapulaissa ja EU:n lainsäädännössä. Kilpailuoikeudellisesti järjestökin on elinkeinonharjoittaja. Ratkaisevaa on mitä tehdään, ei se mikä elinkeinonharjoittajan toimintamuoto on, onko se osakeyhtiö, yhdistys, säätiö vai järjestö, Ruohonen tähdensi. RAY voisi avustaa järjestöjen elinkeinotoimintaa, jos se avustaisi myös muita toimijoita. RAY:n sääntöjen mukaan sen tukia voidaan kuitenkin myöntää vain järjestöille, ei kunnille, yrityksille eikä yksityishenkilöille. Mikä on vähäinen? RAY-avustuksia myönnettäessä on määriteltävä, mikä on vähäinen kilpailua vääristävä vaikutus. Pitäisi pystyä määrittelemään myös markkina-alue maantieteellisesti sekä se, mitkä tuotteet ja palvelut ovat samoja. Ovatko asumispalvelut ja vanhainkotipalvelut sama tuote? Kuinka laaja on vanhainkotipalvelujen kilpailualue, kuinka kauas voidaan edellyttää vanhuksen muuttavan kotoaan? Jos toiminta on taloudellisesti vähäistä, onko se vähäistä myös kilpailuoikeudellisesti? Pääsääntö on, että RAYavustuksia ei voida myöntää yleishyödyllisille yhteisöille, jos samoilla markkinoilla on vastaavaa yksityistä tarjontaa, Markku Ruohonen selvensi. Jos kunta ja järjestö haluavat avustusta johonkin toimintaan, kunnan pitää ensin suorittaa avoin kilpailutus. Jos hyväksyttäviä tarjouksia ei markkinoilta tule, avustusta voidaan harkita. Aina kun markkinoilta tulee hyväksyttävä tarjous, avustusta ei voida myöntää. Ruohonen muistutti myös, että RAY ei kilpailuta mitään, vaan kunta on vastuussa kilpailutuksesta. Jos avustusta myönnetään ja hyväksyttyjä tarjouksia on kuitenkin tullut ja joudutaan markkinaoikeuteen, jossa juttu hävitään, niin kunta maksaa, ei RAY. Valtionapuviranomaisena RAY:nkin pitää riittävällä tavalla selvittää, ettei vähäistä suurempaa kilpailuhaittaa synny. Kaikenkattavan arvion tekeminen on aika vaikeaa. Pyydämme valtavat määrät lausuntoja kunnilta,te-keskuksil- Markku Ruohosen mukaan RAY:n avustukset suunnataan vastedes järjestöjen toimintoihin, joihin ei sisälly taloudellista vaihdantaa. Tällaista toimintaa ovat edunvalvonta, kansalaisjärjestötoiminta, ehkäisevä valistus ja kokeilu- ja kehittämistoiminta. SOSIAALITURVA 17/ SATU KONTIAINEN

12 Huoltaja-säätiön seminaari Omenoita ta, lääninhallituksilta sekä kaikilta muilta mahdollisilta tahoilta. Lausuntojen sisältö on varsin kirjava. Joskus saman kunnan keskushallinto ja sosiaalilautakunta antavat keskenään ristiriitaisen lausunnon. Sosiaali- ja kilpailulainsäädäntö sovitettava yhteen RAY:n tavoitteena on, että koko avustusketjussa pystytään sopimaan sellaisista avustuskriteereistä, jotka ottavat huomioon kilpailutussäännöt. Se vaatii sosiaalilainsäädännön ja kilpailulainsäädännön yhteensovittamista. Jos lainsäädäntö säilyy tällaisena, RAY:n on vaikea avustaa laajaa, vakiintunutta asumispalvelutoimintaa. Joillakin syrjäisillä paikkakunnilla voi olla mahdollista, että palvelujen turvaamiseksi tarvitaan yleishyödyllisten yhteisöjen avustamista, kun palveluja ei muuten synny, Markku Ruohonen arveli. Hänen mukaansa Kotkan kaltaisia tapauksia tuskin tulee paljon. Avustus- ja sosiaalipolitiikan kannalta ei ole järkevää, että yleishyödyllisistä järjestöistä tulee kiinteistön omistajia, joiden kiinteistöjä vuokrataan markkinoille. Kilpailun kannalta ei ole oikein, että toinen yrittäjä toimii subventoiduissa järjestön tiloissa ja toinen joutuu kustantamaan kokonaan omat tilansa. Ruohonen muistutti, että kilpailukysymyksiä on jouduttu ratkomaan RAY:ssä aiemminkin. Lomatoiminnan investointiavustukset lopetettiin toistakymmentä vuotta sitten, koska matkailuelinkeino ja sosiaaliset lomakohteet kilpailivat samalla alueella. Tuki kanavoidaan nyt järjestöjen kautta suoraan lomanviettäjille. Järjestöillä on myös toimintoja, joihin ei sisälly taloudellista vaihdantaa, esimerkiksi edunvalvonta, kansalaisjärjestötoiminta, ehkäisevä valistus ja kokeilu- ja kehittämistoiminta. RAY:n avustamissa järjestöissä on noin työntekijää. Avustusosastomme arvioi, että järjestöissä syntyy saman verran vapaaehtoistyötä kuin on palkattujen työntekijöiden työpanos.tämä toiminta on edelleen ongelmatonta raha-automaattiavustusten myöntämisen kannalta. Miksi EU sotkeutuu asiaan? Suomen Kuntaliiton lakimies Salme Sauvonsaari ihmetteli, että jos sosiaali- ja terveyspalveluita ei ole tarkoituskaan kilpailuttaa EU:n laajuisesti, niin kuinka silloin EU:n lainsäädäntö voi vaikuttaa RAYavustuksiin? Olen kysynyt tätä samaa eri tahojen juristeilta, ja he sanovat että on kilpailutettava. He eivät anna mitään pelivaraa, Markku Ruohonen vastasi. RAY:n ja järjestöjen näkökulmasta eläisimme aika hyvin, jos lainsäädännössä olisi seuraava varaus: pienten erityisryhmien hyvinvoinnin vuoksi täytyy voida myöntää valikoivia tukia yleishyödyllisille yhteisöille, jotka hoitavat näiden ryhmien asioita. Suomessa on 700 kuurosokeaa. Kuka kuvittelee, että tämän ryhmän palvelut järjestetään markkinoilla? Tai onko pahoinpideltyjen naisten turvakoti tuote vai onko se yhteiskunnallisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitoon kuuluva laitos, joka on joka tapauksessa oltava, vaikka markkinat eivät sitä tuota? Huoltaja-säätiön hallituksen jäsen, Kotkan sosiaaliasiamies Riitta Pihlaja puolestaan ihmetteli, eikö Suomen omaa hankintalakia voisi muuttaa siten, että siihen otettaisiin samat kynnysarvot kuin EU-kilpailutuksessa. Nyt Suomessa kilpailutetaan arvoltaan paljon alhaisemmat hankinnat. RAY-avustusten menettäminen lisää kuntien menoja Osastopäällikkö Sari Ahonen pelkäsi, että kunnan ja kunnan sosiaalitoimen menot lisääntyvät, kun palvelutuotantoa siirtyy yleishyödyllisiltä järjestöiltä yrityksille, joiden pitää tuottaa voittoa. Kuntien pitää maksaa myös nämä voitot. Kun kuntien talous on kireä, tämä voi johtaa kunnan oman palvelutuotannon osuuden kasvuun, mikä ei ole tavoiteltava asia sekään. Vanhustyön keskusliiton lakimies Anja Karvonen-Kälkäjä kysyi, miksi kansanedustajat eivät tee asialle mitään, kun RAY-avustukset ovat näin tärkeä asia kuntien sosiaali- ja terveydenhuollolle. Heillähän on lainsäädäntövalta. Omassa neuvontatyössäni Vanhustyön keskusliiton lakimiehenä olen kuullut pääasiassa vain huonoja kokemuksia kilpailutuksesta, hyviä kokemuksia on ollut aika vähän, Karvonen-Kälkäjä totesi. RAY:n tuet eivät poistu sosiaali- ja terveydenhuollosta, ne kohdentuvat toisin. Ne poistuvat vain vakiintuneelta, yritystoimintaan verrattavissa olevilta palveluilta. Pienet erityisryhmät säilyvät avustusten piirissä. Uskon, että sosiaalipoliittinen ministerivaliokunta tulkitsee asian näin, Markku Ruohonen vakuutti. Myös apulaisosastopäällikkö Olli Kerola uskoi, että pienten erityisryhmien palvelujen erityisasemalle on löytymässä ymmärtämystä. Turun Kaupunkilähetys ry:n toiminnanjohtaja Kimmo Sainion ratkaisu nykyiseen tilanteeseen olisi järjestöjen vakiintuneen tuotannon yhtiöittäminen. Kun palvelutuotanto on yhtiöitetty, järjestö on samalla viivalla yritysten kanssa.tosin järjestön ei tarvitse jakaa voittoa osakkeenomistajille, vaan se voi käyttää sen oman toimintansa kehittämiseen. Järjestön kokeilu- ja kehittämishankkeita RAY saa tukea. Mutta kyllä meillä pitäisi olla jotain keinoja muuttaa nykyistä kotikutoista hankintalakia niin, että tilanne helpottuisi, Sainio totesi. Merja Moilanen MINNA TARVAINEN Kun sosiaali- ja terveyspalveluita kilpailutetaan, rinnakkain pitäisi saada kaksi samanlaista palvelutuotetta, jotta saataisiin aikaan reilu kilpailu. Mutta ovatko kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut tuotteistettavissa vai verrataanko tarjouskilpailuissa omenoita ja banaaneja keskenään? Entä miten vertailla palveluntuottajia keskenään? Vanhustenhuollon palvelut ovat olleet kilpailuttamisen eturintamassa. Tampereen Vanhuspalveluyhdistyksen toiminnanjohtaja Pertti Hjelm arvioi, että vanhusten hoidossa prosenttia hoidon sisällöstä on tuotteistettavissa. Tuotteistamisen apuna ovat sovitut henkilöstömitoitukset, tilojen laatuvaatimukset sekä toimintakyky- ja hoitoisuusmittaristot, joiden perusteella voidaan arvioida palveluiden käyttäjien palvelutarvetta. Inhimillinen kanssakäyminen, joka palveluun aina sisältyy, on vaikeammin mitattavissa. Toinen vanhus tarvitsee enemmän hoitajan läsnäoloa, toinen vähemmän. Tähänkin 12 SOSIAALITURVA 17/2003

13 vai banaaneja? Sosiaali- ja terveyspalveluiden kilpailuttaminen vaatii taitoa voitaneen löytää tilastojen perusteella jonkinlainen arvio keskimääräisestä ajankäytön tarpeesta, Hjelm sanoo. Pelisääntöjä tarvitaan Pertti Hjelm toteaa, että kilpailuttaminen on vielä harjoitteluvaiheessa. Kilpailuttamiseen tarvittaisiin yhteisiä pelisääntöjä kuten rakennusalalla, jossa kaikki tuntevat YSE-säännöstön. Jos tarjouspyynnössä esimerkiksi vaaditaan, että palveluyksikön tulee tarvittaessa tarjota saattohoitoa, pitäisi olla jokin yhteinen ymmärrys, mitä tällä tarkoitetaan. Saattohoitoa voidaan järjestää hyvin monella eri tavalla ja erilaisilla ratkaisuilla on erilaiset kustannusvaikutukset. SOS-Lapsikylä ry:n toiminnanjohtaja Seppo Sauron mukaan lastensuojelun palveluita on myös mahdollista tuotteistaa. Parhaimmillaan kilpailuttaminen on Sauron mukaan yksi väline kehittää sosiaali- ja terveysalaa. Palveluprosessit, johtamisja neuvottelujärjestelmät ja se, miten missäkin tilanteessa toimitaan pitää vain kuvata tarkasti, jotta palvelun toteutumista voidaan seurata. Se pitää tietenkin muistaa, että kyse ei ole tavaratuotannosta. Palveluiden tuotteistaminen vaatii paljon enemmän työtä kuin tavaroiden tuotteistaminen, Sauro muistuttaa. Seppo Sauro toivoisi myös, että kilpailuttamiseen voitaisiin rakentaa yhteistä säännöstöä: SOS-lapsikylä ry:n asiakkaana on yli 40 kuntaa. On hankalaa jos jokaisella kunnalla on erilainen kilpailuttamis- ja sopimusmenettely. Meillä on selkeä tuote, jota tarjoamme, eikä sitä voi loputtomasti muotoilla erikseen jokaiselle ostajalle. Tärkeintä on tietenkin se, että palvelut voidaan toteuttaa niin, että ne ovat turvallisia. Lastensuojelulasten elämässä on jo ollut tarpeeksi sattumaa ja mielivaltaa. Elämää ei voi aina viipaloida A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja Lasse Murto huokaisee raskaasti, kun puhutaan päihdepalveluiden tuotteistamisesta. Päihdepalveluissa on paljon palveluita, joissa on kyse prosesseista, ei yksittäisistä tempuista. Ihmisen elämä, kun kyse on monimuotoisesta päihdeongelmasta, ei viipaloidu erillisongelmiksi, vaan tarvitaan verkostoituvia, toisiinsa limittyviä tuki- ja hoitomuotoja, jotta ihminen tulisi autetuksi. Tällaisten palveluiden pilkkominen on julmaa. Toki päihdepalveluissa, esimerkiksi A-klinikoilla, on sellaisia täsmäpalveluja, jotka voidaan periaatteessa nostaa erillisiksi tuotteiksi, mutta se tuntuu mielettömältä. Toivon, ettei meitä pakoteta hoitoketjujen pilkkomiseen, koska silloin joudumme tekemään ratkaisuja, jotka eivät ole sopusoinnussa sen kanssa, miten me määrittelemme päihdeongelman. Täytyy myös muistaa, että vastaavanlaisia palveluketjuja, joita on päihdehuollossa, on myös muilla sektoreilla, Murto sanoo. Helsingin Diakonissalaitoksen diakoniajohtaja Paavo Voutilaisen mukaan kilpailuttaminen ja tuotteistaminen sopivat sinne, missä on todellista tarjontaa ja selkeät toimintamallit. Diakonissalaitoksen diakoniapalveluista suurin osa on erittäin ammatti-intensiivisiä palveluita, joissa tarvitaan vaativaa ammattiosaamista, Voutilainen huomauttaa. Palveluita tarjotaan äärimmäisessä marginaalissa eläville ihmiselle, joiden auttamisen keinot ovat vasta kehittymässä.tällaisilla toiminta-alueilla kilpailuttamisesta tai tuotteistamisesta puhuminen ei ole relevanttia. Ketä kunta kilpailuttaisi, kun muita potentiaalisia palveluntarjoajia ei ole? Diakonissalaitos tarjoaa esimerkiksi terveysneuvontaa HIV-positiivisille narkomaaneille, joita arvioidaan olevan noin 500. Meidän tehtävämme on tuottaa juuri näitä palveluita, joita muut eivät tuota. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY arvioi syyskuussa julkaistussa kannanotossaan, että kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut eivät ole tuotteistettavissa. Esimerkiksi kun kyse on monimuotoisista sosiaalisista ongelmista, palveluiden käyttäjät tarvitsevat kokonaisvaltaisia ja joustavia ratkaisuja. Väkisin tuotteistaminen kaventaa auttamisen keinoja. Sen sijaan eri palveluiden tuottajat: kunnat, järjestöt ja yritykset voisivat kehittää yhteistyössä palveluverkostoja. Vanha hyvä vai uusi ja ehompi? Viime vuosina yritykset ovat vahvistaneet asemaansa sosiaalija terveyspalveluiden tuottajina. Pienten hoiva-alanyrittäjien rinnalle on tullut isoja, kansainvälisiäkin ketjuja. Kun verrataan järjestöjä ja yrityksiä palveluntuottajina, pitää muistaa, että kyse on kahdesta erilaisesta palveluntuottajasta. Ei ole kyse siitä kumpi on parempi, omena vai banaani, vaan siitä, mitä ostaja haluaa ostaa: omenan vai banaanin. Ostopäätöstä tehtäessä pitäisi tuntea palveluntuottajien luonteenpiirteet. Sekä järjestöt että yritykset kertovat olevansa innovatiivisia. Järjestösektorilla uudet toimintamallit syntyvät erityisesti kansalaistoiminnan ja palvelutoiminnan vuorovaikutuksesta. Kehittämisen lähtökohtana on vastaaminen kansalaisten tarpeisiin. Yrityssektorilla uudet toimintamallit syntyvät toiminnan tehostamisen tarpeesta. Lähtökohtana on työn organisoiminen siten, että samalle panostukselle saadaan enemmän. Sekä järjestöjen että yritysten palveluihin voi sisältyä elementtejä, joita ei tavoiteta teknisillä tarjouspyyntöasiakirjoilla. Järjestöt puhuvat järjestötoiminnan palveluihin tuomasta lisäarvosta (added value). Palvelun kautta asiakas voi löytää linkin järjestön vapaaehtoistoimintaan, vaikuttamistoimintaan ja vertaistukeen, joka antaa lisäarvoa asiakkaan saamalle palvelulle.yrityssektori puhuu liikeidean ainutlaatuisuudesta, joka ei välttämättä näy esimerkiksi palveluyksikön tiloissa tai muissa sellaisissa resursseissa. Sosiaali- ja terveysjärjestöjä on syytetty laiskistumisesta, kun taloudessa on turvallisena lisänä vuosittaiset raha-automaattiavustukset. Järjestöjen pitkäaikaiset ja hyvät kuntasuhteet ovat myös olleet kritiikin kohteena. Pienillä paikkakunnilla yhdistystoiminnan arvioidaan olevan liiankin lähellä kunnan päätöksentekoa. Liiallinen vakiintuminen voi toki syödä tehokkuutta, jos järjestö unohtaa tehtävänsä kansalaisten palvelijana. Toisaalta yritystoiminnassakin on riskinsä.yrityssektorin luonteeseen kuuluu, että kannattamaton toiminta ajautuu ennen pitkään konkurssiin. Hoiva-alalla konkurssi ei ole pelkästään yrittäjän, vaan myös asiakkaiden häviö. Kun kyse on voimakkaasti asiakkaan elämänlaatuun vaikuttavasta palvelusta, jatkuvuuden varmistaminen on tärkeää. Riitta Kittilä Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden maisteri ja projektisuunnittelijana Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY:n projektissa Sosiaali- ja terveysjärjestöt ja kilpailuttaminen. Lisätietoja:YTY:n kannanotto on luettavissa sivuilta SOSIAALITURVA 17/

14 Kolumni Elämänhallinta syntyy osallisuudesta Jyväskylässä pohdittiin sosiaalipalvelujen kilpailuttamiskysymyksiä Pertti Rajala Kehitysvammaiset ovat liian usein ulkopuolisia omassa elämässään. Liian usein muut tekevät ja päättävät heidän puolestaan. Sanotaan, että ihmisellä on perustarve ymmärtää, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Meillä on myös pyrkimys yrittää vaikuttaa itsellemme tärkeisiin asioihin. Jos näihin ei ole mahdollisuutta, elämän hallinta on puutteellista.tämä on varmasti totta. Yhtä totta on sekin, että tasa-arvoon ja täyteen osallisuuteen kuuluu mahdollisuus päättää omista asioista. Miten tämä toteutuu vammaisten elämässä? Se on vammaispolitiikan ainakin kehitysvammaispolitiikan ikuisuuskysymys, joka aika ajoin nousee esiin, häipyäkseen taas unholaan. Tyypillisimmin vedotaan kehitysvammaisen puutteelliseen kykyyn kantaa itse vastuuta omasta elämästään. Usein ei kuitenkaan anneta edes pientä, kehitysvammaisen kykyjen mukaista vastuuta. Miksi? Osainpa tuohon vastata, niin paljon pystyisin maailmaa muuttamaan. Kaikkien isojen julistusten mukaan nykymuotoinen hyvinvointiyhteiskuntamme edellyttää kansalaisilta aktiivista osallistumista. Miten sitten käy kehitysvammaisten, joiden tiedolliset ja toiminnalliset edellytykset ovat vähäisiä? Valitettavan usein he jäävät syrjään, osattomaksi monista yhteisistä palveluista, toiminnoista ja ehkäpä etuuksistakin. Syynä voi olla niinkin yksinkertaisia asioita kuin tiedon puute tai vääränlainen suhtautuminen. Ruotsalaiset ovat näppäriä kehittelemään käsitteitä. Heidän näppäryytensä ei jää vain käsitteiden pyörittelyyn, vaan käsitteistä syntyy projekteja ja käytännön toimintaa. Bemötande on yksi niistä käsitteistä, joita ruotsalaiset ovat muovanneet vammaispolitiikan käytännön toiminnaksi. Käsitettä bemötande on vaikea suoraan kääntää suomeksi. Osapuilleen se tarkoittaa vammaisnäkökulman huomioon ottamista yhteiskunnan toiminnan joka tasolla. Ruotsalaiset korostavat, että kaikki alkaa ylimmästä päätöksenteosta, lainsäädännöstä. Eduskunnan on lainsäädännössä huolehdittava siitä, että vammaisten osallisuus ja tasa-arvoinen elämä yhteiskunnan sisällä toteutuu. Viranomaisten eli läänien, maakuntien ja kuntien on puolestaan huolehdittava siitä, että lait toteutetaan samassa hengessä. Kolmannella tasolla palveluja järjestävän ja vammaisten kanssa työskentelevän henkilöstön on toimittava oikealla tavalla, jotta aito osallisuus toteutuu. Kauniita sanoja, mutta mitä on todellisuus? Myös Ruotsissa on vielä paljon tehtävää, mutta siellä bemötande -käsite elää jo kymmenissä ellei sadoissa erilaisissa projekteissa. Niissä on opeteltu vammaisten aitoa osallisuutta tukevaa toimintatapaa kolmen hallinnon tasolla, hankittu tietoa ja koulutettu henkilökuntaa. Jo nämä projektit sinällään osoittavat, että Ruotsissa asia ei ole jäänyt pelkäksi sanahelinäksi. Jos ette minua usko, niin lukekaapa netistä hommaa pyörittävän organisaation sivuja. Ne löytyvät osoitteesta Elämänhallinta syntyy osallisuudesta. Hienoja sanoja ja hieno pakinan otsikko. Moni vammainen ihminen odottaa pikaisia toimia, jotta voisi elää tämän asian todeksi omassa elämässään. Keskusteluun nousivat maksusitoumukset, yksityisten palvelujen hinnat, asiakkaan ääni ja lapsen etu, hankintaohjeet ja yritysten ja yhdistysten avustukset. Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Koske ja Sosiaalijohto ry järjestivät 10. syyskuuta Jyväskylässä seminaarin sosiaalipalveluiden kilpailuttamiskysymyksistä. Paikalla oli lähes sata yrittäjien ja kuntien edustajaa. Seminaarin lopuksi järjestettiin paneeli, jossa alustajat vastasivat yleisön kysymyksiin. Ovatko Careman palvelut halvempia kuin kunnan? Toimitusjohtaja Bjarne Bolin Carema Hoivapalvelut Oy:stä esitteli yritystään seminaarissa, mutta kysymyksiä riitti hänelle vielä paneeliinkin. Carema Oy on Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa toimiva yritys, joka tuottaa vanhusten, vammaisten ja psykiatristen potilaiden asumispalveluita sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluita. Työntekijöitä on Yrityksen omistajiin kuuluu vakuutusyhtiö Skandia, jonka omistajia ovat muun muassa Pohjola ja Sampo. Careman liikevaihto on 250 miljoonaa euroa vuodessa.tuotto-odotus on neljä prosenttia, todellinen tuotto on ollut viime vuosina kaksi prosenttia. Toiminnan tuoton lisäksi vakuutusyhtiöitä kiinnostavat toimintaan liittyvät kiinteistöt. Ne ovat pitkäaikainen vakaa sijoituskohde vakuutusyhtiöille. Eräs kysyjä halusi tietää, kuinka paljon halvemmalla Carema tuottaa esimerkiksi vanhusten tai kehitysvammaisten palvelukotihoitoa kuin kunnallinen laitos? Tähän en voi vastata, koska jokaisessa kunnassa on eri hintataso ja jokaisessa tarjouskilpailussa hintataso riippuu palvelun sisällöstä, Bjarne Bolin vastasi. Teemme yhteistyötä Vantaan, Helsingin, Espoon, Kirkkonummen ja Nurmijärven kanssa. Vantaalla meillä on keväästä 2000 toiminut Heporinteen palvelutalo. Se valittiin silloin palveluntuottajaksi, koska se oli tarjouskilpailussa kokonaistaloudellisesti halvin. Tänä syksynä avasimme psykiatris-geriatrista hoitoa antavan palvelutalon, joka myös voitti tarjouskilpailun. Tarjouksia oli kuusi. Vantaan kaupunki itse ei jättänyt tarjousta, joten ei ole tietoa, millä hinnalla kaupunki olisi tuottanut palvelut.tällä kertaa meidän tarjouksemme ei ollut halvin, mutta se oli laatupisteissä paras ja kokonaistaloudellisesti edullisin. Pitääkö maksusitoumukset kilpailuttaa? Sosiaalijohto ry:n puheenjohtaja Jouni Nummi totesi, että aikamoisia hankintoja tehdään maksusitoumuksilla. Miltä tämä menettely näyttää kauppaja teollisuusministeriön näkökulmasta? Toimialapäällikkö Ismo Partanen KTM:stä vastasi, että asiasta on kahdenlaista mielipidettä. Joidenkin mielestä mak- 14 SOSIAALITURVA 17/2003

15 susitoumusmenettely ei ole kilpailutuksen piirissä, joidenkin mielestä taas on. Tässä voisi käyttää samaa menetelmää kuin Helsingin hammashuollossa: tehdään puitekilpailutus hyväksyttävistä tuottajista. Tätä menetelmää voi käyttää esimerkiksi lastensuojelussa, jos tarvitaan nopeasti sijoituspaikkoja. Käytetään valmiiksi kilpailutettuja paikkoja, joiden laatu on tarkistettu. Paneelin puheenjohtaja Niina Korpelainen totesi, että suurilla paikkakunnilla ehkä on paikkoja varalla, mutta pienillä paikkakunnilla ei tällaista varaa ole. Voi käydä myös niin, että kaikki paikat ovat täynnä, vaikka ne olisikin ennakkoon kilpailutettu. Partanen myönsi, että niin voi käydä. Tilaajalla on oikeus hyväksyä tarjous, vaikka niitä olisi vain yksi ja vaikka se tulisi asiakkaan sukulaiselta. Tai hän voi laittaa tarjouspyyntöön lausekkeen, että hänellä on oikeus olla hyväksymättä ketään. Miten huomioidaan lapsen etu? Projektipäällikkö Eila Kihlman Harava-projektista muistutti, että lastensuojelulain mukaan lapsen etu määrää sijoituspaikan. Miten lapsen etu sopii siihen, että kunnalla olisi tietty paikka tai paikkoja, joihin lapsi voidaan sijoittaa? Lasten tarpeet voivat olla niin yksilöllisiä, että näistä valmiista paikoista ei välttämättä löydy oikeaa paikkaa. Perhekodit ovat nykyään melko erikoistuneita. Jos 440 kunnalla on varauksia sinne tänne ja paikat ovat aina täynnä, niin mitä tolkkua tällaisessa menettelyssä olisi? Bjarne Bolin huomautti, ettei kenenkään yrittäjän kannata odottaa avoimen sijaishuollon paikan kanssa ilmaiseksi. Jos kunta haluaa varautua siihen, että saa sopivan paikan nopeasti tarvitessaan, sen pitää maksaa paikan auki pidosta varausmaksu. Niina Korpelainen kertoi, että viime vuosien aikana lastensuojelun sijaishuollossa ovat olleet myyjän markkinat. Kymenlaaksossa tekeillä olevasta seutuselvityksestä käy ilmi, että eniten palveluja ostavat pienet kunnat, joilla on kaikkein vähiten ostamisen osaamista. Bolin kehotti pieniä kuntia liittoutumaan: Tehkää tietylle toimintalohkolle yhteinen ostamisstrategia ja hakekaa siihen avustusta. Hallitusneuvos Jouko Narikka sosiaali- ja terveysministeriöstä kertoi, että tämän vuoden alusta on tullut voimaan valtionosuuslain muutos, jonka mukaan kunnille ja kuntayhtymille voi myöntää valtiosuutta myös toiminnallisiin kehittämishankkeisiin. Lääninhallitukset käsittelevät hakemukset. Tosin määrärahat ovat aika pienet hakemusten määrään nähden. Toisaalta palvelustrategia on sellainen tehtävä, joka pitäisi joka tapauksessa tehdä. Se ei välttämättä ole sellaista innovatiivista toimintaa, johon avustukset on tarkoitettu. Missä viipyvät hankintaohjeet? Jouni Nummi totesi, että hankintalaki on ollut voimassa kymmenen vuotta, missä vaiheessa on hankintaohjeiden laatiminen? Ismo Partanen kertoi, että hankintaohjeita löytyy esimerkiksi kauppa- ja teollisuusministeriön kotisivuilta ( Paneelissa vastasivat yleisön kysymyksiin Esko Romppainen (kauimpana pöydän päässä), Bjarne Bolin, Ismo Partanen, Pirkko Karjalainen, Jouko Narikka ja Risto Kortelainen. Äärimmäisenä oikealla Kosken johtaja Marja Heikkilä. MERJA MOILANEN Efektia, Kuntaliitto, kauppa- ja teollisuusministeriö, valtiovarainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Palvelutyönantajat, Suomen Yrittäjät ja kahdeksan kuntaa ovat kokoamassa Kilpanet-tietokantaa. Hanke valmistuu huhtikuussa Sen vaiheista löytyy tietoa Palvelutyönantajien sivuilta. Tietoa löytyy myös hoiva-alan palveluverkosta osoitteesta Jouko Narikka lisäsi, että Kuntaliiton kilpailuasiamieheltä Leena Piekkolalta ja Kuntaliiton sivuilta kohdasta hankinta ja kilpailu on saatavissa lisätietoja palvelujen kilpailutuksesta. Tietoja hankinta-asioista voidaan antaa, mutta yksityiskohtaisten ohjeiden ja kannanottojen antaminen on ongelmallista, koska jokaiseen tapaukseen pitää tutustua erikseen, ja se lähenee jo asianajotoimintaa, Narikka totesi. Miksi sosiaalialan yrityksiä ei avusteta? Jouni Nummi kysyi paneelilta, miksi sosiaalisten palveluyritysten avustamiseen suhtaudutaan TE-keskuksissa niin nihkeästi? Ismo Partanen myönsi, että metallipajat ja sosiaalialan yritykset eivät ole tasavertaisessa asemassa yritystukien suhteen. Yksi syy on rahan puute. Jos sosiaalialan investointeja ryhdyttäisiin rahoittamaan, kaikki yritystukiin käytettävissä olevat rahat menisivät pelkästään sosiaalipalvelujen tukemiseen. TE-keskukset myöntävät avustuksia alaan liittyviin koneisiin ja laitteisiin, ei seiniin eikä yleisiin koneisiin ja laitteisiin kuten tietokoneisiin ja pesukoneisiin. Nostosänkyihin ja muihin toimialaan liittyviin laitteisiin voidaan myöntää 5-30 prosenttia avustusta. Yrittäjävalmiuksien lisäämiseen eli kouluttautumiseen tukea voidaan myöntää. Vuonna 2001 sosiaalialan yritykset saivat markkaa ja terveydenhuollon yritykset miljoona markkaa suoraa yritystukea. Määrä on niin vähäinen, että sillä ei ole mitään merkitystä. SOSIAALITURVA 17/

16 Hoivayrittäjäverkkoa on tuettu kolmen vuoden aikana kolmella miljoonalla markalla, Partanen kertoi. Niina Korpelainen toi esiin Valtion asuntorahaston rahoittamat, nykyisin tyhjillään olevat vuokra-asunnot: Peruskorjaamalla niitä voisi käyttää erityisryhmien palvelutoimintaan. En tiedä millaisin ehdoin niitä saisi tähän käyttöön? Aravarahoituksessa on käyttö- ja luovutusrajoituksia, mutta kun tiloja jää tyhjilleen, rajoituksista voisi saada vapautuksen, Jouko Narikka uskoi. Kuuluuko asiakkaan ääni? Vanhuspalveluyrittäjäksi itsensä esitellyt naishenkilö yleisön joukosta kysyi, miten asiakkaiden ääni saadaan kuuluviin ja miten käy paikalliskulttuurin, jos pienet paikalliset yrittäjät häviävät, kun suuret ylikansalliset yritykset valtaavat markkinat? Vanhustyön keskusliiton toiminnanjohtaja Pirkko Karjalainen totesi, että ikäihmisen mielipidettä pitää kuunnella niin kauan kuin hän pystyy itse sen sanomaan. Kunnissa päätöksiä tekevät ovat aika lailla puun ja kuoren välissä. Heidän pitää pystyä tekemään ikäihmisille inhimillisiä ja samalla kokonaistaloudellisti edullisia päätöksiä. Iäkkäällä ihmisellä on oikeus turvalliseen vanhuuteen ja sellaisiin palveluihin, että hän ymmärtää hoitajien puhumaa kieltä. Kun itse olen hidas hämäläinen kauhistuisin, jos joutuisin vanhoilla päivilläni savolaisen hoitamaksi, Karjalainen kevensi. RAY:n varatoimitusjohtaja Esko Romppainen totesi, että filantropialle ei palvelujen laadun valvontaa voi jättää, sitä varten pitää luoda laatujärjestelmät. Markkina- ja kuntatalouden kehitys vie valitettavasti tähän suuntaan. Bjarne Bolin tähdensi, että riippumatta siitä, onko kunta iso tai pieni, tuottaako palvelun kunta tai yritys, sekä järjestämisvastuu että vastuu palvelun laadusta on kunnalla. Ismo Partanen muistutti tulossa olevasta palvelusetelistä, jolla asiakas voi preferoida itselleen mieleisen palvelun. Hänen mielestään valvonta on aika monipuolista: kunnan ostamia palveluja valvovat kunta itse, asiakas, hänen sukulaisensa tai holhoojansa ja lisäksi lääni. Mutta huoli kotiseutuhengestä tai siitä, että asiakkaan sosiaalinen viiteryhmä pysyy, on aiheellinen. Yleisön joukosta kysyttiin Bjarne Bolinilta, kuinka paljon Carema toi tullessaan Tukholmasta Suomeen töihin alan ammattihenkilöitä, jotka eivät ymmärrä paikallista toimintakulttuuria? Ei tuotu yhtään työntekijää. Olemme ostaneet suomalaisia yrityksiä mukaan tähän toimintaan. Etsimme paikallisia toimijoita ja annamme heille mahdollisuuden, Bolin vastasi. Eivät isot jyrää pieniä Bjarne Bolin piti turhana pelkoa, että suuret jyrää pienet: Ei pieni aina häviä isolle. Esimerkiksi kotipalveluyrittäjänä voi pärjätä suurta paremmin paikallistuntemusta omaava pieni yrittäjä. Mutta jos tarjousta pyydetään 50 asukkaan palveluasumisesta, yksinomaan sen kiinteistön pääomaan tarvitaan runsaat kolme miljoonaa euroa. Riskit ovat niin suuret, että en missään nimessä neuvoisi pienyrittäjää ryhtymään moiseen. Suomessa sosiaalialan palveluihin on kymmenessä vuodessa tullut toista tuhatta uutta yritystä, mutta ei yhtään isoa. Suurin suomalainen toimija on Engel Oy, ja sen liikevaihto on noin 8 miljoonan euroa. Saattaa mennä vuosikymmeniä ennen kuin alalle syntyy suuryrityksiä. Pirkko Karjalainen myönsi, että suuryrityksiä kiinnostavat suurten kaupunkien palvelumarkkinat. Eivät ne lähde mihinkään pikkukylään pyörittämään pientä palvelukotia, ne markkinat jäävät paikallisille toimijoille. Pienten yrittäjien kannatta hiukan liittoutua, jotta ne voivat järkiperäistää työvoimakustannuksia. Ovatko avustuslausunnot julkisia? Yleisön joukosta haluttiin tietää, ovatko RAY:n järjestöjen avustushakemuksiin kunnilta ja muilta tahoilta pyytämät lausunnot julkisia? Kenellä on todistusvelvollisuus siitä, että palvelu on kilpailutettu, mutta yhtään hyväksyttyä tarjousta ei ole tullut? Esko Romppainen kertoi, että RAY ei lausuntoja julkaise. Toinen asia on julkaiseeko kunta ne. Kunnan vastuulla on kilpailuttaa palvelut. Jos yksikin tarjous on tullut, järjestö ei saa avustusta. Yleisön joukosta kommentoitiin, että kunta voi kilpailuttaa muodollisesti, mutta kunnasta voidaan soittaa yrittäjälle, että viitsitkö olla tekemättä tarjousta, että saamme vanhainkotiyhdistykselle rahaa. Jos RAY kuulee tämäntyyppisestä toiminnasta, se johtaa kyllä tiettyyn ratkaisuun, Romppainen totesi. Bjarne Bolin valisti, että lausunnot ovat julkisia asiakirjoja, jos ne ovat olleet sosiaalilautakunnan tai kunnanhallituksen käsittelyssä. Monissa kunnissa ne ovat luettavissa kunnan internet-sivuilta. Visaisia kysymyksiä Paneeli oli saanut kirjallisen kysymyksen, joka kuului seuraavasti: Kunnassa toimii yhdistyksen omistama palvelutalo, josta kunta ostaa kotipalvelua. Palvelu on ostettu aikoinaan puitesopimuksen mukaisesti, eikä kilpailua ei ole järjestetty. Palvelutalo on saanut aikoinaan RAY:lta avustusta rakennukseen.tällä hetkellä RAY:ltä tulee vuosittain avustus pääomakuluihin ja käyttökuluihin. Kunta on takaajana palvelutalon lainoille. Miten kilpailulainsäädäntö soveltuu tilanteeseen. Miten yhdistyksen tulee huomioida RAY:n avustus, jotta kunta saa vertailukelpoiset tarjoukset. Mikäli kilpailutuksen myötä kotipalvelu ostetaan jostakin muualta, menettääkö yhdistys saamansa avustuksen. Mikä merkitys taloudelliselle kytkennälle annetaan, palvelutalohan voi kaatua kunnan syliin? Yksityiskohtia paremmin tuntematta Esko Romppainen totesi, että kotipalvelu on tässä tapauksessa kilpailutuksen alaista toimintaa. Kunnan on harkittava, kuinka kauan nykyinen sopimus voi olla toistaiseksi voimassa, jos siinä ei ole määräaikaa. Jossakin vaiheessa palvelut pitäisi kilpailuttaa. Kilpailutuksen tuloksesta riippuisi, miten palvelutiloille kävisi. Jos ne siirtyisivät kunnalle tai myytäisiin jollekin yritykselle, yhdistys voisi joutua palauttamaan RAY-avustuksen. Avustuksen palautusvelvollisuus on 30 vuotta.voisi tehdä myös niin, että palvelut kilpailutetaan nykyisiin tiloihin, ja tilat voivat jäädä edelleen yhdistyksen omistamina palvelukäyttöön. Toinen paneelin saama kirjallinen kysymys koski seudullisia säätiöitä. Miten kilpailulainsäädäntö suhtautuu seudullisesti perustettaviin yleishyödyllisiin yhtiöihin tai säätiöihin, joissa on mukana sekä palvelujen ostajia eli kuntia ja palvelun tuottajia. Asiaa yksityiskohtaisemmin tuntematta paneeli ei osannut tyhjentävästi vastata kysymykseen. Ismo Partanen totesi, että kuntayhtymältä kunta saa ostaa palveluita kilpailuttamatta. Hän epäili, että jos kunnan omistusosuus säätiöstä on vähäinen, palvelu on kilpailutettava. Esko Romppainen arveli RAY:n avustusten osalta, että avustaa voidaan, jos avustuksen myöntämisen kriteerit täyttyvät. Säätiöllä voi olla kokeilu- tai kehittämistoimintaa, johon voidaan myöntää avustusta. Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen johtaja Marja Heikkilä toivoi, etteivät kilpailuttamisen ongelmat pelästytä kehittämästä innovatiivisia ratkaisuja, vaikka joka mutkassa tulee pykälä vastaan. Valitettavaa on, että palvelujärjestelmä juridisoituu, ja sekä myyjät että ostajat tarvitsevat juristien apua. Mutta ihmiset ovat tehneet nämä lait, ja niistä voi selvitä. Sosiaalialan ihmisten pitää perehtyä tähänkin ja ottaa asia haltuun, hän kannusti. Merja Moilanen Seminaarin alustukset ovat luettavissa osoitteessa 16 SOSIAALITURVA 17/2003

17 Ruotsinsuomalaiset haluavat vanhuspalvelunsa suomen kielellä Suomenkielisten vanhusten määrä Ruotsissa kasvaa. Samalla lisääntyy myös suomenkielisten vanhuspalvelujen kysyntä. Ruotsissa tuli voimaan vuonna 1999 uusi vähemmistöpolitiikka, jossa muun muassa suomi ja Tornionjoen laaksossa puhuttu kieli, meänkieli, tunnustetaan vähemmistökieliksi. Vähemmistöpolitiikka edellyttää, että vähemmistöjen tarpeet ja intressit huomioidaan koko maassa. Ruotsin sosiaalihallituksen vuoden 2001 raportin mukaan Ruotsissa asui runsaat Suomessa syntynyttä vanhusta. Lisäksi Pohjois-Ruotsissa asuu suuri meänkieltä puhuva vanhusväestö. Suomenkielisiä vanhuksia asuu kaikissa Ruotsin kunnissa. Ruotsissa asuvat suomenkieliset vanhukset ja heidän omaisensa arvostavat suomenkielistä palvelua. Kansallisesta näkökulmasta on olemassa paljon erilaisia vanhusten palveluja, mutta yksityishenkilön näkökulmasta suuressa osassa maata suomenkielisen vanhustenhoidon vaihtoehdot ovat lähestulkoon olemattomia. Suomenkielisille vanhuksille on vielä liian vähän hoitopaikkoja. Vaihtoehto Suomeen palaamiselle Vanhusten ja omaisten haastattelut osoittavat, että kommunikointi on hoitoalalla tärkeää. Monen asiakkaan mielestä suomenkielinen henkilöstö on ratkaissut sen, että palveluja ylipäätään otetaan vastaan. Joissakin tapauksissa suomalainen vanhustenhoito on ollut vaihtoehto Suomeen palaamiselle. Suomenkielinen henkilöstö on tärkeä myös vanhusten omaiselle. Omaiset saavat mielestään tukea vanhustenhoidosta vasta silloin, kun he tietävät, että heidän läheisensä pystyy puhumaan henkilöstön kanssa. Arvioiden mukaan noin suomenkielisellä vanhuksella on jokin dementian muoto. Heidän edellytyksensä saada vanhustenhoitoa heikkenevät, koska dementia johtaa usein siihen, että vanhus puhuu yhä enemmän vain äidinkielellään. Kotipalvelussa yleinen ratkaisu on yrittää saattaa yhteen olemassa olevaa suomenkielistä kotipalveluhenkilöstöä ja suomenkielisiä vanhuksia. Joissakin hoitokodeissa henkilökunta on sekä suomen- että ruotsinkielistä. Kuntalaisella valinnanmahdollisuus Tukholman kaupungin tavoitteena on tarjota kaikille Tukholman vanhuksille turva-, huolenpito- ja palveluverkosto.tehtävää hoitaa muun muassa kaupunginosavirastojen vanhustenhuolto.vanhustenhuollon tavoitteena on, että kaikki voisivat halutessaan jäädä asumaan tavalliseen asuinympäristöönsä ja saada siellä päivittäisessä elämässään tarvitsemaansa apua ja palvelua. Tukholmassa on ollut vuoden 2002 alusta voimassa kuntalaisen valinnanmahdollisuus (kundval) kotipalveluissa. Sosiaalihuollon viranomainen arvioi kuntalaisen kotipalvelun tarpeen, jonka jälkeen kuntalainen voi valita palveluntuottajan kunnan itse tuottamien tai kunnan hyväksymien yksityisten palveluntuottajien palveluiden joukosta. Kunta maksaa korvauksen suoritetusta palvelusta asiak- Vanhusasiamies tukee vanhuksia palvelujen saannissa Ruotsissa vanhusasiamies tukee vanhuksia vanhustenhuoltoon liittyvissä asioissa. Hän toimii riippumattomana asiantuntijana, joka auttaa vanhusta ja omaisia pääsemään oikean henkilön puheille tai välittää mielipiteitä asiasta vastaavalle henkilölle. Usein vanhusasiamies ohjaa henkilön ensi kädessä kaupunginosaviraston puoleen. Vanhusasiamies on linkki vanhusten laajempaan vaikuttamiseen ja parempaan huolenpitoon. Hänen tehtävänään on vahvistaa vanhusten vaikutusvaltaa palveluihin, hoitoon ja huolenpitoon Tukholman kaupungissa. Hän kerää tietoja mahdollisista puutteista ja valituksista ja tekee niitä koskevia parannusehdotuksia. Tukholman kaupungin vanhusasiamies on Ulla Johansson. HANNELE HÄKKINEN Vanhusasiamiehen tehtävänä on: tiedottaa kaupungin vanhustenhuollosta antaa neuvoja, tukea ja ohjausta vanhuksille, heidän omaisilleen ja vanhuksia edustaville tahoille ja välittää kontakteja ja ohjaa edelleen oikeaan kaupunginosavirastoon seurata vanhustenhuoltoa koskevia näkemyksiä, toivomuksia ja valituksia ja välittää niitä päätöksentekijöille ja vanhustenhuollon henkilöstölle levittää hyviä käytäntöjä kaupungissa ja näin kehittää ja parantaa vanhusten palveluja ja huolenpitoa. Lisätietoja: > service > äldreomsorg > äldreombudsmannen SOSIAALITURVA 17/

18 selle, joka tarvitsee tehokasta hoitoa jaksoittain selviytyäkseen kotona mahdollisimman pitkään. Lyhytaikaishoitoa myönnetään myös henkilölle, jota omainen hoitaa kotonaan. Ryhmäasumisyksikössä on seitsemän yksityishuonetta. Ryhmässä asuvilla voi olla erilaisia toimintavajauksia. Heillä voi olla esimerkiksi psyykkisiä toimintahäiriöitä tai dementiasairauksia, niin että he tarvitsekaan valitsemalle palveluntuottajalle. Asiakas maksaa kunnanvaltuuston vahvistaman omavastuuosuuden kunnalle. Kunnallisesta ja yksityisestä palvelusta peritään sama maksu. Kunta arvioi henkilön palvelutarpeen ja asiakas valitsee haluamansa palveluntuottajan. Asiakas ilmoittaa kotipalvelunohjaajalle, kenen palveluja hän haluaa. Kotipalvelunohjaaja ottaa yhteyttä yritykseen ja sanoo, että asiakas on valinnut heidän palvelunsa.yritykset eivät hanki itse asiakkaita. Tukholmassa on kunnan oman palvelun lisäksi noin 30 muuta palveluntuottajaa: yksityisiä yrityksiä, yhdistyksiä ja säätiöitä, jotka tuottavat erilaista kotipalvelua.trendinä on ollut, että pienet yritykset häviävät markkinoilta yhdistyessään suuremmiksi. Tukholman kaupunki on kääntänyt tärkeimmät esitteensä kahdeksalle eri kielelle, myös suomeksi. Lisäksi näkövammaiset voivat tilata esitteitä äänikasetteina. Maksimitaksa ja vähimmäiskäyttövara Ruotsissa otettiin käyttöön maksimitaksa heinäkuun alussa Maksimitaksa takaa, että asiakkaalta perittävä korkein hoitokulumaksu on kruunua kuukaudessa. Maksimitaksa kehitettiin, koska kunnat toteuttivat hyvin erilaista maksupolitiikkaa, mikä johti suuriin eroihin asiakasmaksuissa. Nykyinen hallitus on antanut vaalilupauksen, ettei omavastuuta nosteta. Kotipalvelumaksun suuruuden päättää myös tulevaisuudessa kotikunta. Kotipalvelumaksun suuruus riippuu asiakkaan tuloista. Vähimmäiskäyttövara takaa, että vanhuksella on käytettävissään pakollisten maksujen (asuminen, verot, hoitomaksut) jälkeen minimisumma, joka kattaa yksilön muut normaalit elinkustannukset.vähimmäiskäyttövara on yksin asuville kruunua kuukaudessa ja yhdessä asuville kruunua kuukaudessa henkilöä kohden. Hannele Häkkinen Vanhuspalveluja suomeksi Nacka-koti ja Suomikoti antavat vanhuspalveluja suomeksi. Finskt Seniorboende (FSB) -perheyritys on yksi suomenkielistä vanhustenhoitoa järjestävistä yrityksistä. Se tarjoaa suomenkielistä kotipalvelua Tukholmassa ja sen ympäristökunnissa ostopalvelusopimuksella.yrityksellä on sopimus kuntien kanssa. Ne oikeuttavat tarjoamaan kotipalvelua palvelupäätöksen puitteissa. Kotipalvelussa lähtökohtana ovat aina asiakkaan toivomukset ja tarpeet. Lisäksi yritykseltä voi ostaa erilaisia lisäpalveluja: tulkkipalveluja kodin ulkopuolisia yhteyksiä varten, muutto- ja suursiivousta, puutarhan- ja kotieläinten hoitoa. Perheyrityksen toimitusjohtajana työskentelee ekonomi Anssi Pajuvirta. Pajuvirran mukaan suomenkieliselle palvelulle on runsas kysyntä. Kolme vuotta toimineen yrityksen hoitopaikkoja jonotetaan. Myyntivalttina on suomalaisuus suomalaisiin voidaan luottaa.yritys mainostaa säännöllisesti paikallisessa viikkoviestissä ja suomenkielisissä medioissa. Henkilökuntaa on ollut helppo saada. Monta palvelua saman katon alla Finskt Seniorboenden Nackakoti on perustettu vähän yli vuosi sitten. Nacka-koti sijaitsee läänin omistaman lähisairaalan entisellä synnytysosastolla. Rakennus on täysremontoitu. Nacka-kodissa tarjotaan kaksikielistä, ruotsin- ja suomenkielistä, lyhytaikais- ja ryhmäasumista. Nacka-kodin lyhytaikaisosastolla on kymmenen yksityishuonetta, joihin kuuluvat omat kylpyhuoneet. Yhteisiä tiloja Kyltti opastaa tulijan Suomikotiin eli Finskt Äldrecentrumiin Tukholmassa. ovat keittiö, ruokasali, TV-huone, askartelu- ja kokoontumistilat sekä erillinen tupakointihuone. Osastolla työskentelee kaksikielinen henkilökunta vuorokauden ympäri. Jokaiseen huoneeseen voidaan tarvittaessa yhdistää puhelin ja TV-vastaanotin. Lyhytaikaisasuminen tukee kotona asumista ja sopii esimerkiksi sairaalahoidosta päässeelle tai vaihtohoitona sellai- HANNELE HÄKKINEN 18 SOSIAALITURVA 17/2003

19 Anssi Pajuvirta johtaa Finskt Seniorboende nimistä perheyritystä Tukholmassa.Yritys tarjoaa vanhuksille sekä kotipalvelua että asumispalveluja. vat ympärivuorokautista huolenpitoa. Toiminnan pyrkimyksenä on asukkaiden toimintakyvyn ylläpitäminen ja kehittäminen. Yhdessä asukkaan kanssa laaditaan henkilökohtainen kuntoutussuunnitelma, jonka toteuttamista seurataan ja sisältöä muutetaan tarvittaessa. Harjoittelun ja kuntoutuksen tavoitteena on, että asukkaat voivat elää niin normaalia elämää kuin se heidän lähtökohdistaan on mahdollista. Asiakkaat harjoittelevat päivittäisiä toimintoja hoitohenkilökunnan sekä toiminta- ja fysioterapeuttien kanssa. Kuntouttava työote on mukana myös siten, että asukkaat osallistuvat parhaansa mukaan päivittäisiin askareisiin. HANNELE HÄKKINEN Suomikoti tarjoaa laitoshoitoa Suomikoti on lääninhallituksen hyväksymä vanhustenhoitolaitos, joka sijaitsee keskeisellä paikalla Tukholmassa, Sabbatsbergin sairaalan alueella. Suomikodin ylläpitäjänä on aatteellinen yhdistys "Koti suomalaisille vanhuksille", jonka jäseninä on yksityishenkilöitä ja ruotsinsuomalaisia järjestöjä. Suomikodissa on yksi sairasosasto, ryhmäasunto, dementiaosasto ja vanhainkotiasuntoja, yhteensä 49 hoitopaikkaa. Henkilökunta on kaksikielistä ja tuntee sekä suomalaisen että ruotsalaisen kulttuurin. Heillä on kokemusta vanhustenhuollosta. Suomikodin hoitopaikkoja tarjotaan ensisijassa Tukholman eri alueille ja Tukholman läänin kunnille. Hoitopaikkaa voi hakea asuinpaikkakunnan sosiaalitoimiston vanhusten hoito-osaston kautta, jossa myös määritellään hoidon tarve. Tukholman suomalaisen seurakunnan kanssa järjestetään vapaaehtoistoimintaa ja ystäväpalvelua Suomikodin asukkaille. Hoitolaitoksessa järjestetään ryhmäjumppaa, tansseja, konsertteja ja hartaushetkiä sekä ajankohtaisia juhlia. Myös vierailevia kuoroja ja vaikkapa tanhuryhmiä otetaan mielihyvin vastaan. Aikaisemmin Suomikodissa on ollut myös päiväkeskustoimintaa, mutta se on lakkautettu, koska kunnat eivät ole ostaneet enää päiväkeskuspalveluja. Tukholmassa toimii kuitenkin yksi päiväkeskus suomenkielisille vanhuksille. Ruotsinkielisille suomalaisille ei ole erityisiä hoitopaikkoja, vaan kaksikielinen henkilökunta takaa, että myös kulttuuriyhteys säilyy. Hannele Häkkinen Kirjoittaja on erityisasiantuntijana Suomen Kuntaliitossa. Hän tutustui kesäkuussa 2003 Tukholman suomenkielisiin vanhuspalveluihin. Lisätietoja: > raportti Äldreomsorg för finsktalande i Sverige (Socialstyrelsen, Artikelnummer ) > service > äldreomsorg Ruotsissa arvioidaan vanhustenhuollon nykytilaa Ruotsissa toteutettiin kymmenen vuotta sitten niin sanottu Ädel-uudistus. Tänä vuonna aloitettiin vanhustenhuollon uudelleenarviointi. Ädel-uudistuksessa maakäräjiltä siirtyi kunnille vastuu ja toimivalta vanhusten ja vammaisten pitkäaikaishoidosta ja -palveluista. Uudistuksessa kunnille siirtyi velvollisuus järjestää erityisiä asumismuotoja (vanhainkoteja, palvelutaloja, yhteisasumista ja sairaskoteja) erityistuen tarpeessa olevien vanhusten palvelemiseksi ja hoitamiseksi. Kuntien velvollisuudeksi tuli myös huolehtia niiden vanhusten terveyden- ja sairaanhoidosta, jotka asuvat erityisasumismuodoissa tai ovat päivätoiminnan piirissä. Joka kunnassa on oltava lääkinnästä vastaava sairaanhoitaja. Kunnat voivat tarjota myös kotisairaanhoitoa sovittuaan tästä maakäräjien kanssa. Noin puolessa Ruotsin kunnista kunnat hoitavat kotisairaanhoidon, puolessa siitä huolehtii maakäräjät. Maakäräjät vastaavat edelleen muilta osin terveydenhuollosta. Vaikeuksia on tuottanut se, että lääkärit ovat maakäräjien palveluksessa. Kuntien ja maakäräjien yhteistyö keskiössä Ruotsin hallitus on asettanut maaherra Bengt Holgerssonin johdolla vanhustenhuollon erityisarviointiryhmän kymmenen vuotta Ädel-uudistuksen jälkeen. Päätavoitteena on arvioida kuntien ja maakäräjien sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyötä. Toimeksiannon mukaan seuraavat asiat tulee arvioida: Miten hoito ja hoiva organisoitaisiin parhaiten, jotta voitaisiin turvata palvelujen korkea laatu, saatavuus ja jatkuvuus sekä turvallisuus ja vanhusten vaikutusmahdollisuudet niin että lääketieteelliset ja sosiaaliset tarpeet tulevat huomioiduiksi? Onko nykyinen työnjaon ja vastuun raja maakäräjien ja kuntien välillä tarkoituksenmukainen vai pitääkö vastuunjakoa muuttaa? Miten terveyden- ja sairaanhoito organisoitaisiin parhaiten kunnissa ja maakäräjissä niin, että vanhusten tarpeet otettaisiin huomioon parhaalla mahdollisella tavalla sekä tavallisessa asumisessa että erityisasumisessa? Arvioinnissa tulisi erityisesti painottaa: Perusterveydenhuollon lääkärivoimavarojen integrointia kuntien tarjoamaan hoitoon ja huolenpitoon Kuntien tai maakäräjien tarjoaman kotisairaanhoidon edut ja haitat Erityisasumisen kehitys Akuuttisairaanhoidon kehitys Yhteistyö akuuttisairaanhoidon, geriatrian, maakäräjien perusterveydenhuollon, kotisairaanhoidon, kotipalvelun kesken Pitkäaikaisen strategian luominen lääkäritoiminnasta kuntien terveyden- ja sairaanhoidossa. Lisäksi tulisi selvittää kuntoutuksen ja apuvälinepalveluiden selkeämpi ja tarkoituksenmukaisempi vastuunjako kuntien ja maakäräjien välillä. Arviointi alkoi toukokuussa 2003 ja päättyy tammikuun loppuun Hannele Häkkinen SOSIAALITURVA 17/

20 Lappeenrannassa omaishoitajien vapaat järjestyvät palvelusetelillä Palvelusetelillä pyritään lisäämään paikallista hyvinvointiyrittäjyyttä. Vaihtoehtoisten hoitajien ja hoitopaikkojen myötä omaishoitajien on helpompi järjestää vapaapäivänsä. Samalla kaupunki toivoo vähentävänsä laitoshoidon tarvetta.tällä tavoin tuetaan palvelurakenteen muutosta. polkaistiin käyntiin reippaaseen karjalaiseen tyyliin. Syk- Palvelusetelikokeilu syllä 2001 suunnittelimme sitä, ja vuoden 2002 alusta seteli oli jo käytössä, Lappeenrannan sosiaali- ja terveysviraston johtava ylihoitaja Merja Tepponen kertoo. Lappeenrannan omaishoitajat olivat toivoneet monipuolisempia vaihtoehtoja vapaapäiviensä järjestämiseen. Yhteistyössä kotihoidon osastohoitajien, vammaishoidon sosiaalisihteerin ja sosiaali- ja terveysjohtaja Kari Korhosen kanssa pohdimme, mitä nämä vaihtoehdot voisivat olla. Kävimme hakemassa oppia Kuopiosta, jossa on ollut samantapainen palvelusetelimalli käytössä. Yksityisiä hoitokoteja kaivataan lisää Vapaapäivä tahdottiin järjestää useammalle omaishoitajalle kuin siihen mennessä oli ollut mahdollista. Jos olemassa olevat palveluvaihtoehdot ovat sellaisia, ettei niihin voi omaista viedä, miten vapaapäivä voisi olla mahdollinen? Tepponen pohtii. Yrittäjyyden toivottiin lisääntyvän ja järjestöjen toiminnan aktivoituvan, kun valinnanvapaus hoitopaikasta annettiin asiakkaalle.yrityksiä onkin syntynyt lisää Lappeenrannan alueelle palvelusetelin käyttöönoton myötä. Alueelle on vastikään noussut muun muassa kaksi yritystä, jotka keskittyvät kotona annettaviin palveluihin. Vaikka uusia yrityksiä on Merja Tepposen mukaan tarvitaan monenlaisia palveluntuottajia kunnallisia, yksityisiä ja järjestöjä täydentämään toinen toisiaan. noussut, kysyntää riittäisi vielä enemmälle. Nykyiset yrittäjät eivät ennätä kaikkialle. Etenkin yksityisten hoitokotien paikkoja kysytään paljon,tepponen kertoo. Vaihtoehtojen määrää haluttiin kasvattaa myös sen takia, että kaupungin laitoshoitoa tarvitsevien määrä vähenisi. Pyrimme siihen, että kenenkään ei tarvitsisi mennä laitokseen sen takia, että muita vaihtoehtoja ei ole tarjolla.tietenkin laitoshoitoa tarvitaan, mutta olemme halunneet asettaa samalle viivalle kaikki vaihtoehdot kunnalliset, yksityiset ja kolmannen sektorin palveluntarjoajat. SATU KONTIAINEN Jotta kotona jaksettaisiin pidempään Palveluseteli on osa omaishoidon tukea. Kaupungin sosiaalija terveyslautakunta vahvistaa joka vuodelle omaishoidon tuen kriteerit. Lappeenrannassa kriteerit ovat aika tiukat. Omaishoidon tuen piirissä on omaishoitajia valtakunnan keskiarvoa vähemmän, Tepponen arvioi. Vuonna 2001 Lappeenrannassa oli 130 omaishoidon tuen saajaa. Viime vuonna heitä oli 150 ja tänä vuonna vuotiaita hoidettavia on yhteensä 45, yli 65-vuotiaita kaikkiaan 137 ja kehitysvammaisia 20. Hieman yli puolet hoidettavista on käyttänyt palveluseteliä. Omaishoidon tukea hakeneiden luokse tehdään kotikäynti, jossa kotipalvelun ohjaaja ja alueen sairaanhoitaja arvioivat hoidon tarpeen ja sitovuuden. Tämän jälkeen pohditaan, miten mahdolliset vapaapäivät järjestetään. Moni innostuu heti palvelusetelistä. Palveluseteli lähetetään hoitajalle postitse kerran kuussa. Setelin arvo on Lappeenrannassa 68 euroa. Setelin arvo kattaa kaupungin omassa toiminnassa vuorokausimaksun omavastuuosuuden ja päiväsairaalan osalta kahden hoitopäivän omavastuun.yksityisissä hoitotai palvelukodeissa seteli kattaa vuorokausimaksun 68 euroon asti. Asiakas antaa setelin valitsemalleen palveluntarjoajalle, joka laskuttaa sen kunnalta. Paikoissa valinnanvaraa Omaishoitajalle kertyy kaksi vapaapäivää hoitokuukaudessa, jos hoitopäiviä on vähintään 16. Kertymisen ratkaisee hoitotyön sitovuus. 20 SOSIAALITURVA 17/2003