Suomalainen matkailututkimus. - kartoitus Suomen matkailututkimuksen nykytilasta ja sen kehittämiseen liittyvistä näkemyksistä

Transkriptio

1 Suomalainen matkailututkimus - kartoitus Suomen matkailututkimuksen nykytilasta ja sen kehittämiseen liittyvistä näkemyksistä Mari Ahonen Kauppa- ja teollisuusministeriö, Matkailun edistämiskeskus ja Matkailualan verkostoyliopisto Helmikuu 2006

2 Tekijät (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) KUVAILULEHTI Julkaisusarjan nimi ja tunnus MEK A:148 Julkaisuaika Mari Ahonen Toimeksiantaja(t) Kauppa- ja teollisuusministeriö, Matkailun edistämiskeskus, Matkailualan verkostoyliopisto Julkaisun nimi Suomalainen matkailututkimus kartoitus Suomen matkailututkimuksen nykytilasta ja sen kehittämiseen liittyvistä näkemyksistä Tiivistelmä Tämä kartoitus kokoaa yhteen eri matkailutoimijoiden näkemyksiä Suomen matkailututkimuksen nykytilasta ja kehittämisestä. Kartoituksen tarkoituksena on toimia pohjana maassamme meneillään olevalle, matkailututkimuksen kehittämiseen liittyvälle keskustelulle ja päätöksenteolle. Lisäksi Valtioneuvoston vahvistamien matkailupoliittisten linjausten mukaisesti kartoituksella edistetään sillan rakentamista tutkimuksen ja elinkeinon välille. Tutkimuksen osalta kartoitus käsittelee pääasiassa tutkimuksen elinkeinoa palvelevaa näkökulmaa. Kartoituksen aineiston muodostavat matkailualan tutkijoille, lähinnä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tutkimushenkilöstölle, suunnattu kysely (23 vastausta), Suomen matkailun keskeisten toimijoiden haastattelut (12 kpl), elinkeinon edustajien 20 puhelinhaastattelua sekä eri tiedontarvitsijatahoista koostuvat neljä pienryhmäkeskustelua (10 osallistujaa) ja 148 kyselyvastausta. Lisäksi kartoituksen aineistoon kuuluvat Suomen matkailututkimuksen seuran järjestämän tutkimussymposiumin, matkailualan korkeakouluopetuksen neuvottelupäivien ja valtakunnallisen matkailustrategian laadinnan yhteydessä syksyn 2005 aikana esitetyt näkemykset maamme matkailututkimuksen ja siihen liittyvän koulutuksen kehittämisestä. Kartoituksen pohjalta tutkimustiedon tuotannon kehittämisen keskeisiksi seikoiksi määrittyivät suomalaisen matkailualan tutkimusosaamisen vahvistaminen (tutkijoiden ammattitaidon kehittymisen tukeminen, tutkijanuran kehittäminen), hyvien tutkijoiden ja matkailun asiantuntijoiden saatavuuden turvaaminen (koulutuksen kehittäminen, rekrytoinnin tehostaminen), matkailun teoreettisen perustutkimuksen kehittäminen sekä tutkimuksen alue- ja elinkeinolähtöisyyden (tarvelähtöisyyden), poikki- ja monitieteellisyyden, kansainvälisyyden sekä innovatiivisuuden vahvistaminen. Tutkimuskentän rakenteiden ja tiedonsiirron kehittämisen osalta kartoituksessa korostuivat työnjaon selkeyttäminen tiedontuottajien välillä, yhteistyön ja verkostoitumisen lisääminen niin tiedontuottajien välillä kuin suhteessa alan muihin toimijoihin, tutkimustiedon levittämisen ja hyödyntämisen tehostaminen (erityisesti tutkimustiedon välittäjien ja välitysmekanismien toiminnan kehittäminen ja tiedon keskittäminen) sekä tutkimusrahoituksen kehittäminen (eri rahoituslähteiden tehokas hyödyntäminen, rahoituksen tehokas kohdentaminen ja matkailututkimuksen lobbaus ). Tärkeiksi koettuina tutkimusteemoina selkeimmin kartoituksessa nousi esiin tulevaisuuteen, erityisesti matkailun trendeihin ja kuluttajaan, liittyvän tutkimuksen tarve. Systemaattisesti ja pitkäjänteisesti toteutettuja seurantatutkimuksia ja vertailevaa tutkimusta kaivattiin myös nykyistä enemmän. Tutkimusta tulisi kehittää nykyistä ennakoivammaksi, mutta toisaalta sen avulla tulisi kyetä pitämään hallussa niin mennyt, nykyinen kuin tuleva. Asiasanat matkailu, tutkimus, tiedonvälitys, tiedontarvitsija, tiedontuottaja ISSN Kokonaissivumäärä Julkaisija Matkailun edistämiskeskus Kieli suomi ISBN Hinta - Kustantaja Matkailun edistämiskeskus 1

3 REFERAT Publikationsseriens namn och kod MEK A:148 Författare Publiceringstid Mari Ahonen Uppdragsgivare Handels- och industriministeriet, Centralen för turistfrämjande, Nätverksuniversitetet för turismforskning i Finland Titel Turismforskning i Finland - en kartläggning av den finländska turismforskningens nuvarande situation och visioner för dess utveckling Referat Denna kartläggning är en sammansättning av olika synpunkter på den nuvarande situationen för och utvecklingen av turismforskningen i Finland. Syftet med kartläggningen är att den skall fungera som en grund för den diskussion och det beslutsfattande som pågår i vårt land och som anknyter till utvecklingen av turismforskningen. I enlighet med de av Statsrådet utstakade riktlinjerna för turistpolitiken från befrämjar kartläggningen dessutom ett brobyggande mellan forskningen och näringen. För forskningens del behandlar kartläggningen huvudsakligen en aspekt som gagnar forskningens näringsgren. Materialet för kartläggningen utgörs av en enkät (23 svar) som riktar sig till forskare inom turismbranschen, i första hand forskningspersonal på universiteten och yrkeshögskolorna, intervjuer med centrala aktörer inom det finländska turismväsendet (12 st.), 20 telefonintervjuer med representanter för näringen samt fyra diskussioner i små grupper (10 deltagare) bestående av informationsbehövande från olika sektorer och 148 svar på frågor. Till materialet för kartläggningen hör dessutom ett forskningssymposium som Sällskapet för turismforskning i Finland arrangerat, och synpunkter på turismforskningen och utvecklingen av därtillhörande utbildning, som framställts under hösten 2005 i samband med en konferens för turismbranschens högskoleundervisning och vid utarbetandet av en riksomfattande strategi för turismen. Utgående från kartläggningen fastställdes att centrala aspekter för att utveckla produktionen av forskningsinformationen är att förstärka den finländska turismbranschens forskningskunnande (stöda utvecklingen av forskarnas yrkeskunnighet, utveckla forskarkarriären), säkra tillgången till goda forskare och sakkunniga inom turismen (utveckla utbildningen, effektivera rekryteringen), utveckla den teoretiska grundutbildningen inom turism samt förstärka forskning utgående från regioner och näringar (utgående från behov), tvärvetenskaplighet, internationalism och innovativitet. När det gäller utvecklingen av forskningsfältets strukturer och dataöverföring betonades i kartläggningen en klarläggning av arbetsfördelningen mellan informationsproducenterna, ett utökat samarbete och bildande av nätverk såväl informationsproducenter emellan som i förhållande till aktörer inom andra branscher, en effektivering av spridningen och exploateringen av forskningsinformationen (särskilt en utveckling av verksamheten för förmedlarna av forskningsinformationen och förmedlingsmekanismen och ett koncentrerande av informationen) samt en utveckling av forskningsfinansieringen (effektivt utnyttjande av finansieringskällorna, effektiv allokering av finansieringen och lobbning för turismforskningen). Viktiga forskningsteman, som lyftes tydligare fram i kartläggningen, var ett forskningsbehov som hör ihop med framtiden, särskilt med resetrender och konsumenter. Önskemål om uppföljande forskning som i större utsträckning än den nuvarande förverkligas systematiskt och långsiktigt framkom också. Forskningen borde utvecklas i en mer förutseende riktning än den nuvarande, men å andra sidan skall man med hjälp av den kunna ha kontroll över det förflutna, det nuvarande och det kommande. Nyckelord turism, forskning, informationsförmedling, informationsproducent ISSN Sidoantal Utgivare Centralen för turistfrämjande Språk finska ISBN Pris - Förläggare Centralen för turistfrämjande 2

4 Authors Mari Ahonen ABSTRACT Series title and number of the publication MEK A:148 Date Commissioned by Ministry of Trade and Industry, Finnish Tourist Board, Finnish University Network for Tourism Studies Title Tourism Research in Finland survey on the current status of tourism research in Finland and views on its further development Abstract This survey summarises the views of various tourism actors on the current status and further development of tourism research in Finland. The aim of the survey is to form a basis for current debate and decision-making in Finland concerning the further development of tourism research. Furthermore, in line with the Government decision in principle of 13 June 2001 on Finnish tourism policy guidelines, the survey promotes bridge-building between research and industry. As regards research, the survey mainly focuses on the viewpoint of how research can serve the industry. The survey material consists of a questionnaire (23 replies) for tourism researchers, mainly research personnel at universities and polytechnics; interviews (12 in all) with key tourism operators in Finland; 20 telephone interviews with industry representatives; and 4 group discussions (10 participants) with representatives of various parties needing information; and 148 replies to a questionnaire. In addition, the survey material comprises views on the development of tourism research and related education in Finland, put forward in autumn 2005 in connection with a research symposium arranged by the Finnish Tourism Research Society, the Annual Forum for Higher Education in Tourism and Hospitality Management, and the compiling of the national tourism strategy. On the basis of the survey, focal issues for the development of research data production were specified as reinforcing the research competence of Finnish tourism industry (to support researchers professional skills, to develop researchers careers), ensuring availability of good researchers and tourism experts (to develop training and education, to enhance recruitment), developing theoretical basic research into tourism and reinforcing the regional and industry orientation (needs orientation) of research as well as its interdisciplinary and multidisciplinary, international and innovative nature. As regards the structures and development of data transmission in the research field, the survey emphasised clarification of the division of duties between producers of information, enhancing of co-operation and networking both between information producers and in relation to other players in the field, enhancing the spreading and exploitation of research data (in particular, development of the operation of research data intermediaries and transmission mechanisms and the centralisation of information) and the development of research funding (efficient usage of various sources of financing, effective targeting of financing and lobbying for tourism research). The most important research theme highlighted in the survey was the need for research related to the future, tourism trends and consumers in particular. The need for more systematic and long-term follow-up studies and comparative research was clear too. Research should advance to become more anticipatory than at present, but, on the other hand, it should help to manage both the past, present and future. Key words tourism, research, communication, party in need of information, producer of information ISSN Pages Published by Finnish Tourist Board Language Finnish ISBN Price - Distributed by Finnish Tourist Board 3

5 Saatteeksi Suomessa ei ole aiemmin kansallisella tasolla koottu yhteen eri matkailutoimijoiden näkemyksiä maamme matkailututkimuksen nykytilasta ja kehittämisestä. Oheinen kartoitus paikkaa tätä vajetta. Kartoituksen tarkoituksena on toimia pohjana matkailututkimuksen kehittämiseen liittyvälle jatkokeskustelulle ja päätöksenteolle. Lisäksi työ pyrkii vahvistamaan tutkimuksen ja elinkeinon välisen sillan rakentamista. Näkemyksiä maamme matkailututkimuksesta on kartoituksessa kerätty monilta, tutkimusta eri näkökulmista tarkastelevilta matkailun toimijatahoilta. Sanansa ovat päässeet sanomaan niin tutkimustiedon tuottajat kuin sen hyödyntäjät, niin suuret kuin pienet toimijat sekä julkisen että yksityisen sektorin edustajat. Kartoituksen toteuttamissuunnitelma muokkautui matkan varrella. Alkuperäinen ajatus oli tehdä kartoituksessa kaksiosainen; laatia erilliset raportit kartoituksen tutkimusosaajien (osa A) ja tiedontarvitsijoiden (osa B) osuuksista. Työn edetessä aineiston todettiin kuitenkin olevan järkevintä laittaa yksiin kansiin. Syitä tähän oli monia. Ensinnäkin, verrattuna aikaisemmassa vaiheessa analysoituun tutkimusosaaja-aineistoon eli tutkijakyselyyn ja matkailun keskeisten toimijoiden haastatteluihin, kartoituksen tiedontarvitsija-aineisto sisälsi hyvin vähän uutta. Tästä syystä raportin A osan täydentäminen tiedontarvitsija-aineistolla nähtiin viisaammaksi. Toiseksi kartoituksen ennen syksyä 2005 kerätystä aineistosta nähtiin tarpeelliseksi laatia väliraportti. Näin tämä saatiin pohjaaineistoksi kansalliselle matkailun tutkimuksen asiantuntijaryhmälle sen aloittaessa työnsä marraskuussa Kolmanneksi yhdistämällä aineistot saatiin selkeämpi ja ehyempi kokonaisuus. Toivottavasti muutos raportoinnissa ei aiheuta hämmennystä niille, jotka ehtivät jo tutustua kartoituksen A osaan sen valmistuttua. Toivon, että oheinen työ auttaa tarkoituksensa mukaisesti viemään suomalaisen matkailututkimuksen kehittämistä eteenpäin ja kokoamaan kentän eri toimijoita tiiviimmin yhteen. Viime kädessä kiinnostuksen kohde tutkimuksen suhteen on kuitenkin kaikilla sama; uusi, luotettava tieto. Talvisessa Helsingissä Mari Ahonen 4

6 SISÄLLYSLUETTELO 1 KARTOITUKSEN TOTEUTTAMINEN TAUSTA JA TOTEUTUS TARKOITUS JA TAVOITTEET TIETOTEOREETTISIA NÄKEMYKSIÄ TIEDOSTA JA TIETEESTÄ TIEDON LAJIT TIETEEN TEHTÄVÄ JA TIEDONINTRESSIT TIETEELLINEN TUTKIMUS JA TUTKIMUSTIEDON VÄLITTÄMISEN ONGELMA AINEISTON ESITTELY TUTKIJAKYSELYN TULOKSET Matkailututkimuksen alueintressit Matkailututkimuksen nykytilan arviointi Matkailututkimuksen kehittäminen TIEDONTARVITSIJA-AINEISTON TULOKSET Tutkimuksen kehittäminen ja rahoittaminen Tiedon hyödyntämisen nykytilanne Tiedonsiirron ja hyödyntämisen tehostaminen Oppilaitosyhteistyö Tiedontarpeet MATKAILUN KESKEISTEN TOIMIJOIDEN HAASTATTELUAINEISTON TULOKSET Suomen matkailututkimuksen nykytila Tutkimusten tarpeellisuus ja tärkeät tutkimusaiheet Tutkimustiedon saatavuus ja hyödyntäminen Matkailututkimuksen kehittäminen AVAUKSIA MATKAILUTUTKIMUKSEN KEHITTÄMISTÄ KOSKEVALLE KESKUSTELULLE TUTKIMUS JA KILPAILUKYKY MATKAILUTUTKIMUKSEN TEHTÄVÄ Matkailututkimuksen tiedonintressien sopiva tasapainoisuus? Tieteen ja käytännön ongelmien ohjaavuuden paras suhde? Tiedontuottajien välinen työnjako ja yhteistyö? Tutkimusosaajien saatavuuden turvaaminen? Määrää vai laatua? Matkailututkimuksen rahoituksen ja aseman vahvistaminen? Tutkimuksen kansainvälisyyden lisääminen? Matkailututkimus vai matkailun tutkimus? TIEDON VIESTINTÄTEHO Informatiivisen tiedon hyödyntämisen lisääminen? Kohti tehokkaampaa kommunikaatiota? Interaktiivisuuden avulla molemminpuoliseen oppimiseen ja ymmärryksen lisääntymiseen MATKAILUTUTKIMUKSEN TÄRKEÄT TULEVAISUUDEN AIHEALUEET MATKAILUTUTKIMUKSEN KEHITTÄMISEN KESKEISET SEIKAT TUTKIMUSSTRATEGIAN LAADINTA JA TOTEUTTAMINEN? JOHTOPÄÄTÖKSET MITEN TÄSTÄ ETEENPÄIN? Lähteet 5

7 Liitteet Liite 1. Kyselylomake tutkijoille Liite 2. Tutkijakyselyyn vastanneiden matkailun tutkimusintressit Liite 3. Tutkijakyselyyn vastanneiden näkemykset matkailututkimuksen tulevaisuuden tärkeistä painopistealueista Liite 4. Matkailun keskeisten toimijoiden haastattelujen runko Liite 5. Matkailun keskeisten toimijoiden tärkeäksi näkemät tulevaisuuden matkailututkimuksen aiheet Liite 6. Puhelinhaastattelujen runko Liite 7. Pienryhmäkeskustelujen runko Liite 8. Valtakunnallisen matkailustrategian laadintaan liittyvän kyselyn saate ja kyselyn tutkimusta koskevat kysymykset Liite 9. Tiedontarvitsijoiden yleisiä tiedontarpeita 6

8 1 KARTOITUKSEN TOTEUTTAMINEN 1.1 Tausta ja toteutus Valtioneuvoston tekemässä periaatepäätöksessä Suomen matkailupoliittisista linjauksista korostettiin elinkeinoa palvelevan tutkimuksen merkitystä ja ehdotettiin matkailun tutkimukseen pohjaavien osaamisrakenteiden vahvistamista. Matkailualan opetusta ja tutkimusta esitettiin kehitettävän monitieteisen yliopistojen välisen yhteistyön sekä ammattikorkeakoulujen alueperusteisen erikoistumisen ja aiempaa tiiviimpien elinkeinokontaktien avulla. 1 Tavoitteena on ollut tutkimustiedon tuottajien ja tutkimustiedon tarvitsijoiden intressien nykyistä parempi kohtaaminen. Tämän toteuttamiseksi Matkailualan verkostoyliopisto (Mavy) sai kauppa- ja teollisuusministeriön (KTM) keväällä 2002 järjestämässä tilasto- ja tutkimusyhteistyöseminaarissa vastuun käynnistää kansallisen matkailualan tutkimusohjelman valmistelu. 2 Tavoitteena on kytkeä matkailualan koulutus ja tutkimus vastaamaan paremmin elinkeinon tarpeisiin. Tutkimuksen elinkeinoyhteyksien vahvistamiseen pyritään vaikuttamaan myös tulevassa Suomen matkailustrategiassa, jonka laadinta sai lähtölaukauksensa Matkailualan verkostoyliopiston toteuttaman kansallisen tutkimusohjelman pohjustusvaiheen osia ovat olleet matkailualan osaamiskeskuksen (MOSKE) perustaminen ja Mavyn oman tutkimusstrategian 4 laadinta. Strategiassa määritellään tavoitteet, keinot ja resurssit verkostoyliopiston kansallisen ja kansainvälisen tutkimusyhteistyön kehittämiselle vuosille Varsinainen kansallisen matkailun tutkimusohjelmatyö käynnistyi vuoden 2003 lopulla. Tällöin toteutettiin matkailualan tutkijoille, lähinnä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tutkimushenkilöstölle, suunnattu kysely. Resurssien puutteen vuoksi kyselyaineisto jäi analysoimatta. Alkuvuodesta 2005 tutkimusohjelmatyö jälleen aktivoitui KTM:n toimesta. Tämän seurauksena Mavy palkkasi tutkimusamanuenssin jatkamaan työtä. Kerättyä aineistoa laajennettiin tämän jälkeen haastatteluin, joiden kohteena oli keskeisiä Suomen matkailun toimijoita. Syyskuun alussa aineistoa täydennettiin lisäksi Suomen matkailututkimuksen seuran järjestämän tutkimussymposiumin keskusteluannilla sekä kahdella korkeakoulututkijan kanssa käydyllä keskustelulla. Mavyn alaisuudessa aloitettu työ tutkimusosaajien osalta saatettiin loppuun kauppa- ja teollisuusministeriössä, jonne allekirjoittanut siirtyi tutkijaksi heinäkuun 2005 alussa. Työn rahoitukseen osallistuivat verkostoyliopiston ohella KTM ja Matkailun edistämiskeskus (MEK). Edelleen aineistoa laajennettiin KTM:ssä syksyn 2005 aikana. Valtakunnallisen matkailustrategian laadinnan yhteydessä kartoitettiin tiedontarvitsijoiden, erityisesti elinkeinon, näkemyksiä tutkimuksen kehittämisestä. Kokonaisuudessaan tämä, kartoituksen tiedontarvitsijaosuuden aineisto koostuu elinkeinon edustajien 20 puhelinhaastattelusta sekä eri tiedontarvitsijatahojen neljästä pienryhmäkeskustelusta ja 148 kyselyvastauksesta. Lisäksi tulosten tarkastelussa on otettu huomioon valtakunnallisen matkailustrategian laadinnan yhteydessä syksyn 2005 aikana ja Porvoossa matkailualan korkeakouluopetuksen neuvottelupäivillä esitetyt näkemykset maamme matkailututkimuksen ja siihen liittyvän koulutuksen kehittämisestä. 1 kauppa- ja teollisuusministeriö Matkailualan verkostoyliopisto kauppa- ja teollisuusministeriö Matkailualan verkostoyliopisto

9 1.2 Tarkoitus ja tavoitteet Kartoituksen tarkoituksena on toimia pohjana maassamme meneillään olevalle, matkailututkimuksen kehittämiseen liittyvälle keskustelulle ja päätöksenteolle. Lisäksi matkailupoliittisten linjausten mukaisesti kartoituksella edistetään sillan rakentamista tutkimuksen ja elinkeinon välille. Tutkimuksen osalta kartoitus käsittelee pääasiassa tutkimuksen elinkeinoa palvelevaa näkökulmaa. Tämä korostuu myös siinä, että valtaosa kartoitukseen osallistuneista tarkastelee matkailua elinkeinon kehittämisen näkökulmasta. Huomattava on, että kartoitukseen osallistuneiden tahojen moninaisuudesta huolimatta edustetuksi eivät tule kaikki eri matkailualan tutkimustietoa tuottavat, kuten eivät myöskään tutkimustietoa tarvitsevat tahot. Myöskään tasapaino eri tahojen välillä ei ole aineistossa täydellinen. Puutteistaan huolimatta kartoituksen aineiston voidaan katsoa edustavan suhteellisen kattavasti maamme eri matkailutoimijoiden näkemyksiä tutkimuksen kehittämisestä. Syynä tähän on saturaatiopisteen saavuttaminen aineiston keruussa; loppuvaiheessa kerätystä aineistosta ei enää noussut esiin uusia näkökulmia aikaisempaan verrattuna. Tutkijakysely muodosti kartoituksessa sen puhtaimmin tiedontuottajia edustavan osuuden. Tavoitteena kyselyssä oli selvittää matkailututkijoiden näkemyksiä maamme matkailututkimuksen nykytilasta ja kehittämisestä sekä kansallisen tutkimusohjelman/-strategian tarpeesta erityisesti matkailuelinkeinon tutkimustarpeita painottaen. Kartoituksen tiedontarvitsijaosuudessa keskityttiin selvittämään eri tiedontarvitsijatahojen tiedontarpeita sekä näkemyksiä tiedon hyödyntämisestä ja sen kehittämisestä. Lisäksi käsiteltiin oppilaitosyhteistyötä ja sen kehittämistä sekä tiedontuotannon rahoitusta. Tiedontarpeiden osalta pyrittiin erityisesti kartoittamaan sitä, millaista tutkimustietoa eri toimijat näkivät elinkeinon ja sen kehittämisen tueksi tarvittavan. Suomen matkailun keskeisten toimijoiden haastatteluissa pyrittiin maamme matkailututkimuksen nykytilan selvittämisen ja kehittämisen ohella pureutumaan erityisesti tiedontuottajien ja - tarvitsijoiden väliseen tiedonsiirtoon ja tiedon hyödyntämiseen liittyvään problematiikkaan. Edustettuina tässä joukossa oli niin tiedontuottajia kuin tiedontarvitsijoita. 8

10 2 TIETOTEOREETTISIA NÄKEMYKSIÄ TIEDOSTA JA TIETEESTÄ Kartoituksen käsitellessä tietoa ja tiedontuottamista on aiheellista, ennen tulosten tarkastelua, käydä läpi muutamia kartoituksen kannalta hyödylliseksi nähtyjä näkökulmia tiedosta ja tieteestä. Matkailun olemukseen kuuluu aito monitieteisyys; matkailututkimus ei ole itsenäinen tiede, vaan matkailuilmiön ymmärtäminen ja selittäminen tarvitsee tuekseen eri tieteenalojen tutkimusta. Monitieteellisyys poikkitieteellisyyden ohella on eräitä matkailututkimuksen, kuten myös yleisesti tutkimuksen, keskeisimpiä haasteita. Moni- ja poikkitieteisyys voidaan myös nähdä eräiksi nykyajan megatrendeiksi 5, joiden edistämisen avulla tutkimuksen nähdään voivan entistä paremmin vastata sitä koskeviin haasteisiin. Suomessa moni- ja poikkitieteellisen tutkimuksen lisäämistä on korostettu mm. Suomen Akatemian kansainvälisessä arvioinnissa 6 ja valtioneuvoston keväällä 2005 tekemässä Suomen julkisen tutkimusjärjestelmän rakenteellista uudistamista koskevassa periaatepäätöksessä. 2.1 Tiedon lajit Kartoituksen aineiston tulkinnassa käytetään apuna Goddardin 7 oppivaan talouteen soveltamaa tiedon lajittelua. Ensimmäisenä tasona tässä lajittelussa ovat faktat ja informaatio. Tämä tarkoittaa tietoa, joka vastaa kysymykseen: mitä. Toisena ovat periaatteet ja lait, joita tarvitaan yrityksen ja erehdyksen välttämiseen; ts. miksi. Kolmanneksi tulevat taidot ja kyky tehdä jotakin, eli tieto, joka vastaa kysymykseen: miten. Viimeisenä on tieto siitä, kuka osaa mitäkin, ja sosiaalinen kyky luoda suhteita niihin, joiden asiantuntemuksesta voi olla itselle hyötyä. Kysymys, johon tämän tiedon voidaan katsoa vastaavan, on: kuka osaa. Jokainen tiedon laji hyödyntää erilaisia tiedonvälityksen kanavia. Mitä ja miksi -tiedon tavanomainen oppimisväylä on koulu- ja korkeakouluopetus. Miten -tieto taas perustuu käytännön kokemukseen sekä työssä ja elinkeinoelämän verkostoissa oppimiseen. Kuka osaa -tieto puolestaan hankitaan sosiaalisessa kanssakäymisessä erityyppisessä päivittäisessä vuorovaikutuksessa. Niin tutkimusosaamisen parantamisessa kuin tutkimuksen ja elinkeinon välisen sillan rakentamisessa kaikki em. tiedon lajit ovat tärkeitä ja siksi niiden huomiointi tutkimuksen kehittämisessä on keskeistä. Tämä koskee sekä tiedontuottajia että tiedontarvitsijoita; kummallakin osapuolella tulisi olla mahdollisimman paljon perusteltua tietoa matkailusta ilmiönä ja toimialana, kykyä jalostaa tietoaan edelleen ja soveltaa sitä käytäntöön sekä kykyä hankkia tietoa ja hyödyntää alan eri osaajia. Tämä on niin alan elinkeinotoiminnan kuin tutkimuksenkin kehittymisen etu. 2.2 Tieteen tehtävä ja tiedonintressit Tieteen tavoitteisiin sisältyvät sekä teoreettinen pyrkimys totuuteen että käytännön tarpeisiin soveltuvan tiedon tavoittelu. Näin tiede pyrkii täyttämään tehtävänsä; tuottamaan systemaattisesti koottua ja analysoitua luotettavaa, uutta tietoa. Tietoa, jonka avulla voimme yhä paremmin ymmärtää elinja toimintaympäristöämme, mukautua siinä tapahtuneisiin muutoksiin sekä tarvittaessa pyrkiä muuttamaan sitä. 5 Rubin Gibbons ym , 27 9

11 Tieteellinen tieto on jatkuvaa tiedon kertymistä ja kehittymistä aikaisemman tiedon pohjalta. Tieto kehittyy, kun havaitaan, että ilmiö, jota tiedon pitäisi kuvata, ei olekaan sopusoinnussa aikaisemman tiedon kanssa. Ilmiön selittämiseksi syntyy uusi teoria, joka hyväksytään tai hylätään. Tiedeyhteisön hyväksynnän saadessaan uusi teoria korvaa vanhan. Vanhasta teoriasta säilyy uudessa se, mikä siinä todettiin edelleen oikeaksi ja elinkelpoiseksi. 8 Habermasin 9 tiedonintressiteorian mukaan tiedettä ohjaavat erilaiset tiedonintressit. Ympäröivän maailman kehityksen ja painotusten mukaisesti eri intressit ovat kulloinkin painottuneet tutkimustiedon tuottamisessa eri lailla. Tekninen tiedonintressi korostaa tieteellisen tiedon välinearvoa. Keskeistä tutkimukselle on tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan ennustaa, kontrolloida ja manipuloida tulevaisuutta sekä ohjata kehitystä/muutosta haluttuun suuntaan. Hermeneuttisen tiedonintressin keskeinen piirre on tulkinta ja kulttuuri-ilmiöiden merkityksen ymmärtäminen. Ymmärtämisen avulla pyritään lisäämään ihmisten itseymmärrystä. Tavoitteena ei ole siis vain tuottaa informaatiota, vaan luoda uusia näkökulmia ja tulkintayhteyksiä, joista käsin asioita voidaan tarkastella. Emansipatorisen tiedonintressin taustalla on puolestaan tiedon varassa perustellun kritiikin kautta saada aikaan muutoksia vapauttamalla ihmiset väärästä tietoisuudesta. Tutkimuksen tavoitteena on säännönmukaisuuksien kyseenalaistamisen kautta auttaa ihmisiä ja yhteiskuntaa murtautumaan kahleista ja avata uusia mahdollisuuksia. Tiedonintressien vuorovaikutuksellisuuden vuoksi kaikki tiedonintressit ovat Habermasin mukaan tarpeellisia tieteen tehtävän täyttymiseksi; tieto faktatietona ja informaationa muodostaa perustan hermeneuttiselle ja emansipatoriselle tiedolle. Nämä tiedon tasot puolestaan lisäävät informaatiota ihmisestä ja epäsuorasti myös ihmisen ympäristöstä. Tieteen ohjauksen suhteen näkemykset jakautuvat sen mukaan, nähdäänkö tärkeämmäksi a) itse tieteellinen toiminta vai b) tutkimuksen merkitys yhteiskunnalle 10. Ensiksi mainittua on tukenut perinteisesti tutkimusmaailma ja viimeksi mainittua elinkeinon kehittämisen parissa työskentelevät tahot. Näkemystensä pohjalta tutkimuksen ja elinkeinon tiedonintressit ovat myös poikenneet tavallisesti toisistaan. Itse tieteellistä toimintaa korostavat näkevät tieteen kehittyvän parhaiten omien teorioidensa ja toimintansa varassa. Itse tutkimustyön ja teorioiden ilmiöstä nähdään synnyttävän uusia kysymyksiä ohjaten ja pakottaen näin tutkijat kehittämään teorioitaan ja siinä käytettyjä käsitteitä. Näkemyksen kannattajat painottavat, että tutkimuksen tulee ennen kaikkea olla autonomista, omaperäistä ja järjestelmällistä uuden tiedon tavoittelua, ja tutkijan totuuden etsijä. Tutkimusten avulla pyritään tuottamaan mitä ja miksi -tietoa. Tieteen autonomisuuden tarvetta on edelleen perusteltu korostamalla, että nimenomaisesti tieteen teoreettinen pyrkimys totuuteen johtaa tietoon, jolla on myös käytännöllistä merkitystä. Käsitys on yhdenmukainen monien antiikin Kreikan filosofien kanssa, jotka ovat korostaneet hyvän teorian mahdollistavan hyvän käytännön kehittämisen. 8 Aaltola Aaltola

12 Tutkimuksen merkitystä yhteiskunnalle korostavien mukaan tutkimusta suuntaavien haasteiden lähteen tulisi olla tieteen ulkopuolisilla tekijöillä. Kulloistenkin yhteiskunnallisten ongelmien tulisi siis määritellä, mitä milloinkin tutkitaan. Tieteelliset ongelmat nähdään käytännöllisinä päätöksenteko-ongelmina ja tieteen tulokset käytännön ongelmiin liittyvinä ohjeina ja toimintasuosituksina. Tutkijan rooliksi nähdään toimia päätöksentekijänä/neuvonantajana/asiantuntijana, joka palvelee päätöksentekijää. Tutkimuksissaan tutkijat eivät siis kysy, mitä voidaan tietää, vaan miten pitäisi toimia. 2.3 Tieteellinen tutkimus ja tutkimustiedon välittämisen ongelma Tieteellinen toiminta on perinteisesti totuttu jakamaan a) perustutkimukseen, b) soveltavaan tutkimukseen ja c) kehittämistyöhön. Perustutkimus on tutkimusta, joka tähtää uuteen tietoon ilman suoraa pyrkimystä käytännöllisiin tavoitteisiin ja ajankohtaisten ongelmien ratkaisuun. Tyypillistä sille on tutkimusaiheen tarkastelu teoreettisella tasolla, tämän tarkastelun ja siihen liittyvien teorioiden kehittäminen sekä yleisesti muita tutkimuksia teoreettisemman tietoaineksen tuottaminen muulle tutkimukselle. Tällaista tutkimusta on soveltava tutkimus, jolla on käytännön tavoite. Soveltamalla ja jalostamalla perustutkimuksen tuloksia se pyrkii uusiin menetelmiin ja ratkaisuihin. Soveltava ja perustutkimus ovat sidoksissa toisiinsa; viimeksi mainittu ei voi edistyä, ellei ensiksi mainittu ole riittävästi edennyt. Kehittämistyö tieteellisen toiminnan muotona pyrkii uusiin ja parannettuihin tuotteisiin, palveluihin, toimintatapoihin ja organisaatiorakenteisiin. Kehittämistyötä tekevät erityisesti teollisuus ja tutkimuslaitokset. Siinä toiminta kytkeytyy välittömästi teollisuuden, kaupan ja aluetalouksien intresseihin kilpailukyvyn ylläpitämiseksi. 11 Tiedon käyttöarvoa voidaan tarkastella esim. ruotsalaisen ETOUR:n (European Tourism Research Institute) soveltaman tutkimustiedon kolmijaon perusteella (kuvio). Siinä tieto jaetaan informatiiviseen, kommunikatiiviseen ja interaktiiviseen tietoon. Tässä kartoituksessa kyseistä jakoa tullaan hyvin vapaasti käyttämään aineiston tarkastelun apuna. Tiedon syvyys Interaktio Kommunikaatio Lähde: Etour Informaatio Ihmisten lukumäärä 11 Emt. 11

13 Informatiivinen tieto viittaa faktatiedon kaltaiseen tietoon. Se lisää yleisesti tietämystä tutkittavasta asiasta. Informaatiossa, tiedon tarvitsijaa/käyttäjää ei ole määritelty, vaan tieto leviää ja sitä levitetään vapaasti erilaisten painettujen (sanoma- ja aikakauslehdet sekä kirjat) ja sähköisten kanavien (Internet) kautta kohdentumattomana. Näin ollen tiedon syvyys on alhainen ja kohdejoukko suuri. Informatiivista tietoa voi käyttää hyväkseen kuka tahansa ja miten tahansa. Tutkija on tuottanut tiedon, minkä jälkeen vastuu sen löytämisestä, käyttämisestä ja hyödyntämisestä on tiedontarvitsijoilla. Informatiivinen tieto on usein perustutkimuksen tuottaman tiedon kaltaista. Kommunikatiivinen tieto välittää tutkimustuloksia selkeämmin tutkimustarpeensa määrittelemään pystyvälle tarvitsijalle. Kommunikaatiossa tutkija on tuottanut tiedon pyrkien tämän jälkeen kommunikoimaan sen kyseisen tiedon tarvitsijoille, erilaisia kanavia pitkin. Tieto on siis tässä tapauksessa informaatiota syvempää ja sen kohdejoukko rajallisempi. Tiedonvälityskanavina kommunikatiivisen tiedon siirrossa toimivat mm. erilaiset tieteelliset sarjat ja julkaisut, seminaarit sekä luennot. Lisäksi kirjastot tietopalveluineen tehostavat tiedon välittymistä. Kommunikaatiossa tutkija ja tiedon tarvitsija ymmärtävät toisiaan ja tiedon tarvitsija pystyy soveltamaan tutkimustietoa omiin tarpeisiinsa. Tiedon tuottaminen tapahtuu kuitenkin pitkälti tutkijan ehdoin. Kommunikaatiossa tieto siirtyy pääosin tutkijoilta toisille ollen vain tiedeyhteisön sisäistä keskustelua. Interaktiivinen tieto on tutkimustiedon tuottamista tutkijan ja tiedon tarvitsijan jatkuvana dialogina ja vuorovaikutuksena. Interaktiossa tiedon tarvitsijan tiedontarve ja sen taustalla olevan tiedontarpeen syy ovat keskiössä. Tähän tarpeeseen ja syyhyn tutkija pyrkii yhdessä tiedon tarvitsijan kanssa löytämään vastauksen. Tiedontuottamistavan vuoksi interaktiivinen tieto on syvää kohdentuen ensisijaisesti vain tiedontarvitsijalle. Tiedontuottajan ja tarvitsijan taustan ja intressien erilaisuuden vuoksi tiedon tuottaminen yhteistyössä kehittää usein kummankin osapuolen toiminta-, ajatteluja vuorovaikutustaitoja. 12

14 3 AINEISTON ESITTELY 3.1 Tutkijakyselyn tulokset Kartoitukseen kuuluva kysely suunnattiin matkailualan tutkijoille, lähinnä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tutkimushenkilöstölle. Vastauksia saatiin 23 kappaletta. Niistä valtaosa (16 kpl) tuli ammattikorkeakouluista, kuusi yliopistoista ja yksi MOSKEsta. Kyselyssä vastaajilta tiedusteltiin heidän näkemyksiään Suomen matkailututkimuksen nykytilasta ja sen kehittämisestä tutkimusohjelman/-strategian keinoin (liite 1). Kyselyyn vastaamista oli osalla vastanneista vaikeuttanut kyselyn aiheen laaja-alaisuus ja moniselitteisyys. Laajuutensa ja pituutensa vuoksi kyselyä kritisoitiin liian raskaaksi vastata. Yliopistotutkijoiden osallistuminen kyselyyn jäi vähäiseksi. Toisaalta tämä on myös tulkittavissa erääksi kartoituksen tulokseksi; yliopistotutkijoiden näkemysten mukaan tieteen tulee olla kriittistä ja autonomista eikä yhteiskunta voi asettaa sen tavoitteita. Tästä syystä tutkimuksen kehittämistä tutkimusstrategian/-ohjelman keinoin ei nähdä ensisijaisen tärkeäksi, mikä vaikuttaa myös kiinnostukseen vastata aihetta koskevaan kyselyyn. Osaltaan yliopistotutkijoiden alhaista vastausprosenttia voi selittää heidän vahvat sidoksensa omiin pääaineisiinsa. Tämän vuoksi heidän kiinnostuksensa osallistua nimenomaisesti matkailua koskevaan kyselyyn voi olla pienempi kuin matkailun parissa päätoimisesti työskentelevillä. Suhteutettuna esim. maamme matkailualan professuurien määrään kyselyaineistoa voitaneen yliopistotutkijoidenkin osalta pitää kuitenkin riittävän edustavana Matkailututkimuksen alueintressit Kyselyyn vastanneiden tutkimusintressit kattoivat kaikki aluetasot. Yleisimmin alueintressi kohdistui alueelliselle (maakunta)tasolle. Toiseksi useimmin alueintressiksi mainittiin kansallinen taso ja kolmanneksi kansainvälinen taso. Yleisesti tuotiin esille, että intressitaso vaihtelee luonnollisesti tutkimuksittain paikallisesta globaaliin. Korkeakoulujen alueellisen tehtävän vuoksi oman organisaation intressi kohdistui aluetasolle, kun taas tutkijalla itsellään se saattoi kohdistua samanaikaisesti esimerkiksi globaalille tasolle. Vastauksista tutkijoiden ensisijaisista ja välillisistä tutkimusintresseistä ilmeni, että matkailualan tutkimusta löytyy Suomesta karkeasti jaotellen eri matkailumuodoista, matkailun vaikutuksista, matkailuyrittäjyydestä ja liiketoimintaosaamisesta, matkailumarkkinoinnista ja myynnistä, matkailutuotteista ja -palveluista sekä niiden kehittämisestä, verkostoista ja verkostoitumisesta, matkailijasta, matkailusta teoreettisena ilmiönä ja matkailun tulevaisuudesta (liite 2). Vastaajien omista tutkimuksen teon vahvuuksista voimakkaimmin esille nousi elinkeinolähtöisyys, alueen sekä sen yrittäjien tuntemus ja yhteydet heihin, matkailun soveltava tutkimus, poikkitieteellinen matkailututkimus ja perustutkimus (mm. kotimaisten matkailuilmiöiden tuntemus). Yksittäisinä mainintoina esille nousi globaalien ja paikallisten prosessien kytkentöjen tarkastelu sekä valmius ohjata ja johtaa tutkimushankkeita. Monissa vastauksissa tutkimuksen vahvuudeksi mainittiin luonnollisesti omaan tutkimusintressiin liittyvä osaaminen. Oman intressialueen tärkeimmistä matkailututkimuksen osaajaorganisaatioista selkeimmin esille nousivat yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Näiden jälkeen eniten mainintoja saivat maakuntien liitot, Haaga Research Center (HRC), MEK ja matkailun alueorganisaatiot. Yksittäin mainittiin KTM, Metsähallitus, Kuntaliitto, Tilastokeskus, Metsäntutkimuslaitos, Suunnittelukeskus Oy, Mat- 13

15 kailun osaamiskeskus, Lapin elämysteollisuuden osaamiskeskus (LEO), TE-keskus, Maaseutukeskus ja matkailu-, ravitsemis- ja talousalan ammattiopisto. Jollei vastaajan alueella ollut heidän mielestään itsensä lisäksi muita matkailututkimuksen osaajia, nähtiin tiedon tarvitsijoiden olevan seuraavien tahojen varassa: Tilastokeskus, MEK, Mavy, kansainväliset matkailututkimukset ja -tutkijat, oman alueen ulkopuoliset Suomen korkeakoulut, Maaseutukeskus, TE-keskus ja maakuntien liitot. Matkailua koskevan tutkimustiedon tarvitsijoiksi vastaajat katsoivat useimmiten matkailualan yritykset sekä matkailun alue-, markkinointi- ja koulutusorganisaatiot. Lisäksi tiedontarvitsijoina esiin nostettiin maakuntien liitot, kaupungit/seutukunnat/kunnat, matkailuhankkeet, TE-keskukset, matkailun kehitysyhtiöt, ministeriöt ja MEK. Yksittäin mainittiin museovirasto, uusyrityskeskus, kauppakamari, MOSKE, innovaatiokeskus, matkailutoimistot sekä tiede- ja yrityspuistot. Yleisinä tiedontarvitsijajoukkoina esille nostettiin aluekehittäjät, päättäjät, sijoittajat, alan asiantuntijat ja ulkomaiset toimijat. 14

16 3.1.2 Matkailututkimuksen nykytilan arviointi SWOT -analyysin muodossa vastaajilta tiedusteltiin heidän näkemystään matkailututkimuksen seutu-, alue- ja kansallisen tason vahvuuksista, heikkouksista, uhista ja mahdollisuuksista. Seuraavassa vastaukset yhteenkoottuna: VAHVUUDET Tutkimusten tuottajien olemassaolo (AMK:t ja yliopistot, erityisesti Mavy) Tehtyjen tutkimusten suuri määrä Yhteistyö tutkimusten tuottajien välillä Tutkimuksen poikki- ja monitieteellisyys Korkeatasoiset kirjastot (Yksittäisten) tutkijoiden vahva osaaminen Matkailun professuurit Monipuoliset koulutusmahdollisuudet AMK:n vahva alue- ja yritystuntemus Kehittyvä matkailuelinkeino Yritysten kasvava tutkimusmyönteisyys UHAT Tutkimusrahoituksen heikkeneminen Yhteistyön näivettyminen Kiristyvä kilpailu Osaajien siirtyminen muille aloille / alueille Tutkimusosaamisen kehittymättömyys Kansainvälisyyden heikkeneminen Matkailuelinkeinon kannattavuuden väheneminen Rahoituksen ohjaaminen selvityksille tutkimusten sijaan Usko määrään laadun kustannuksella Tutkijoiden uupuminen Kykenemättömyys koordinoida tutkimustuotantoa Kykenemättömyys ymmärtää eroa selvitystöiden ja tutkimuksen välillä HEIKKOUDET Tutkimusosaamisen ohuus ja nuoruus > osaamisen heikkous Tutkimusrahoituksen heikkous Tutkimuksen kansainvälisyyden vähyys Tutkimusten pirstaleisuus ja päällekkäisyys Tiedontuottajien/tutkijoiden välinen kilpailu ja yhteistyön vähyys Tiedonvälitys tutkimuksista muille kuin tutkijoille Määrän korostaminen laadun sijaan Pitkäjänteisyyden puute Soveltava ja elinkeinoa suoraan palveleva painotus tutkimuksessa Yliopistojen akateeminen vapaus ja etäisyys elinkeinosta Yliopistollisen matkailukoulutuksen vähäisyys AMK:n T&K -toiminnan vähäinen tunnettuus kentällä ja heikkotasoinen / vähäinen tutkimusopetus Matkailualan tuntemuksen puute osalla tutkijoista MOSKE:n epäselvä rooli tutkimuskentässä Elinkeinon vähäinen kiinnostus tutkimuksia kohtaan MAHDOLLISUUDET Lisääntyvä yhteistyö Vahvistuva tutkimusosaaminen Matkailun merkityksen ja arvostuksen vahvistuminen elinkeinona Tutkimuksen kansainvälisyyden vahvistuminen Tutkimuksen tuottamiseen liittyvän työnjaon selkeytyminen Matkailututkimuksen rahoituksen vahvistuminen Tutkimustiedon levittämisen tehostuminen Elinkeinon tutkimusta kohtaan osoittaman kiinnostuksen kasvu Matkailun kansallinen tutkimusstrategia Matkailun uudet professuurit AMK:n jatkotutkinnot Valtionhallinnon hajasijoittaminen Yhteenvetona tuloksista voidaan todeta, että vahvinten vastaajat kokivat Suomen matkailututkimuksen vahvuuksiksi tutkimusten tuottajien (erityisesti yliopistot ja ammattikorkeakoulut) olemassaolon, tehtyjen tutkimusten suuren määrän, yhteistyön tutkimusten tuottajien välillä, matkailualan verkostoyliopiston olemassaolon, tutkimuksen poikki- ja monitieteellisyyden sekä korkeatasoiset kirjastot. Merkittävimmiksi heikkouksiksi nostettiin tutkimusosaamisen ohuus ja nuoruus sekä osin näistä johtuva tutkimusosaamisen heikkous, tutkimusrahoituksen heikkous, tutkimuksen kansainvälisyyden vähyys, tutkimusten pirstaleisuus sekä yhteistyön vähyys. Matkailututkimuksen uhkista selkeimmin esille nousivat tutkimusrahoituksen heikkeneminen, yhteistyön näivettyminen, kiristyvä kilpailu, osaajien siirtyminen muille aloille tai alueille ja tutkimusosaamisen kehittymättömyys. 15

17 Matkailututkimuksen mahdollisuuksina vastauksissa korostui selkeimmin lisääntyvä yhteistyö, vahvistuva tutkimusosaaminen sekä matkailun merkityksen ja arvostuksen vahvistuminen elinkeinona. SWOT -analyysiin pohjautuen matkailututkimuksen seuraavien 5 10 vuoden suurimmiksi haasteiksi nähtiin: - Seututasolla: matkailuyrittäjyys ja sen kehittäminen, tuotekehitys, matkailun kausiluonteisuus, markkinatutkimukset sekä matkailu aluekehityksen välineenä - Suuraluetasolla: suuraluetason hallinnollinen organisointi, toiminta ja yhteistyö, matkailijavirtoihin vaikuttaminen, tuotekehitys sekä matkailureitit ja -kohteet - Kansallisella tasolla: matkailun tulevaisuus, imago, kotimaanmatkailu, koulutustarve sekä matkailujuridiikan tutkimus - Euroopan tasolla: matkailun turvallisuus ja kestävyys, maiden välinen yritysvertailu ja yhteistyö sekä matkailujuridiikan tutkimus - Globaalilla tasolla: matkailun turvallisuus ja kestävyys (mm. ilmastonmuutos) sekä matkailuteollisuuden aiheuttama alueellinen eriarvoisuus Yleisiksi, monella eri tasolla mainituiksi haasteiksi koettiin elinkeinon kehittämisen kannalta tärkeän tiedon tuotto, Internet (teknologia), matkailun tulevaisuus ja trendit, kilpailukyky, vetovoimaisuuden lisääminen, matkailijan ja matkailun eri muotojen ymmärtäminen, kausiluonteisuus, kestävyys, verkostoituminen ja väestön ikääntyminen Matkailututkimuksen kehittäminen Matkailututkimuksen arvoperustan osalta vastauksissa korostuivat eniten: - kestävä kehitys, - yleiset tutkimuksen teon eettiset periaatteet, - elinkeinolähtöisyys, - tutkimuksen monitieteisyys, - tutkimuksen kansainvälisyys ja - perustutkimuksen teon turvaaminen. Suomen matkailututkimuksen visiossa vastaajat korostivat, että tutkimuksen tulisi pystyä tulevaisuudessa vastaamaan paremmin alueiden ja yritysten tiedontarpeisiin ja tukemaan näin elinkeinon kehittymistä. Tutkimusosaamisen tulisi olla korkeampaa, tutkimuksen koordinoidumpaa ja matkailuilmiön ymmärtämisen parempaa. Lisäksi tutkimusyhteistyön toivottiin olevan tulevaisuudessa parempaa, tutkimuksen kansainvälisyyden vahvempaa ja tiedonvälityksen elinkeinoon tehokkaampaa. Yksittäisinä mainintoina esille nousi toivomus matkailun ja kestävän kehityksen yhdistämisestä kaikilla tasoilla, EU-rahoituksen paremmasta hyödyntämisestä tulevaisuudessa, tutkimustoiminnan vahvistumisesta elinkeinon piirissä ja sen levittämisestä Venäjälle. Vastaajien näkemysten välillä matkailututkimuksen seutu- ja kansallisen tason visiosta ainoana selkeänä erona oli tutkimuksen alue- ja elinkeinolähtöisyyden voimakkaampi korostuminen seututasolla. Vastaajien näkemyksissä matkailututkimuksen strategiaprosessin tavoitteista nousivat esiin samat seikat kuin tutkimuksen visioon liittyvissä vastauksissa. Seutu- ja kansallisen tason tavoitteiden välillä ainut selkeä ero oli tutkimusosaamisen vahvistamisen voimakkaampi korostuminen kansallisella tasolla. Vision ja tavoitteiden pohjalta matkailututkimuksen tärkeimmiksi painopistealueiksi 5-10 vuoden tähtäimellä nähtiin liiketoimintaosaamiseen ja yrittäjyyteen liittyvä tutkimus. Tämän ohella vasta- 16

18 uksissa korostui matkailun tulevaisuuteen liittyvä tutkimus, kulutus- ja asiakastutkimus sekä verkostoitumiseen ja yhteistyöhön liittyvä tutkimus. Muina painopisteinä esille nostettiin matkailua koskevan tilastotiedon keruu, vaikuttavuustutkimus, markkinointi, maaseutumatkailu, kestävä kehitys, markkinatutkimukset ja yritysten maavertailu. Yksittäin mainittiin seuraavat tutkimusaiheet: hyvinvointi-, kulttuuri-, kaupunki- ja saaristomatkailu, liike- ja vapaa-ajan matkailun yhdistäminen, suuralueiden hallinnollinen organisointi, turvallisuus, matkailu ilmiönä, tutkimusmenetelmät, alueellinen erikoistuminen, laatu ja riskianalyysit. Vastaukset painopistealueista alueellisella ja kansallisella tasolla eivät eronneet merkittävästi toisistaan. Tarkempi erittely vastauksista löytyy liitteestä 3. Tutkimusosaamisen kehittämislinjojen suhteen vastaajat nostivat selkeimmin esille yhteistyön ja verkostoitumisen lisäämisen sekä tutkimuksen elinkeinon palvelevuuden parantamisen. Lisäksi mainittiin pitkän aikavälin seurantatutkimusten tärkeys, kansainvälisten kontaktien vahvistaminen, poikkitieteellisen tutkimuksen lisääminen, perustutkimuksen vahvistaminen, tutkimusosaamisen kehittäminen ja tutkimustoiminnan tehokkaampi koordinaatio. Kehittämislinjojen toteuttamiseksi ehdotettiin seuraavanlaisia toimenpiteitä: - Verkostoitumisen edistäminen ulkomaisten yliopistojen kanssa ja kansainvälisten tutkimushankkeiden perustaminen - Tutkijatyöpajojen, tutkimustiimien ja hankeyhteistyön kehittäminen - Matkailualan tutkijakoulun perustaminen - Liiketalouden opintojen lisääminen matkailualan korkeakouluopetuksessa - Parhaan matkailuaiheisen pro gradu -tutkielman palkitseminen vuosittain - Tiedotus- ja viestintästrategian laatiminen - Kansallisen matkailun tutkimusstrategian laadinta - Ohjelmasopimuksen laatiminen matkailututkimusta rahoittavien tahojen kanssa - Kiinteän määrärahan varaaminen matkailututkimukselle kansallisella tasolla - Matkailun tutkimusohjelman saaminen Suomen Akatemiaan - Matkailun aseman vahvistaminen TEKESin teknologiaohjelmissa Vastanneista noin puolet näki tarvetta laatia kansallisen tason matkailun tutkimusohjelma/- strategia. Perusteluksi esitettiin, että ohjelmalla voitaisiin selkeyttää työnjakoa ja parantaa yhteistyötä ja kommunikaatiota tutkimuksen tuottajien välillä sekä vahvistaa tutkimusrahoitusta. Matkailun tutkimusstrategiatyöryhmän rakenteen osalta vastaajat korostivat laaja-alaista yhteistyötä. Toisaalta esitettiin muodostettavan matkailun keskeisistä toimijoista kansallisen tason työryhmä, joka päättäisi strategiasta eri sidosryhmiltä kerätyn tiedon tukemana. Toisaalta työryhmiä esitettiin muodostettavan niin alueelliselle kuin kansalliselle tasolle; ensiksi mainittu vastaisi omalla alueellaan tiedontarpeiden koonnista ja strategian toteutuksesta. Viimeksi mainittu taas vastaisi alueiden tarpeiden yhteenliittämisestä ja kansallisen tason tavoitteiden asetannasta. Strategian laadinnan kannalta tärkeinä tahoina mainittiin yliopistot, ammattikorkeakoulut, Suomen matkailututkimuksen seura, KTM ja MEK. Yrittäjien äänen kuulemiseksi elinkeinon mukanaolo nähtiin tärkeäksi. Aluetasolla tärkeiksi tahoiksi nähtiin maakuntien liitot. Myös rahoittajien mukanaolon tarve strategian laadinnassa nousi esiin. Strategian kansallisista koordinaatiovastuutahoista selkeimmin esille nousivat KTM, MEK ja Mavy. Muina mahdollisina vastuutahoina mainittiin matkailun osaamiskeskukset MOSKE ja LEO, HRC soveltavan tutkimuksen osalta ja matkailun tutkimusinstituutti, mikäli sen perustaminen tulevaisuudessa toteutuisi. 17

19 Aluetasolla koordinaatiovastuutahoina nousivat esiin maakuntien liitot, TE-keskukset ja matkailun eri koulutusorganisaatiot. Seutu- ja kansallisen tason tutkimustoiminnan tavoitteenasettelu tulisi vastaajien mielestä tapahtua yhteistyössä monien eri tahojen kesken. Tutkimusten rahoittamiseen liittyen selkeimmin esille nostettiin tutkimusorganisaatiot. Aluetasolla tärkeiksi nähtiin maakuntien liitot. Lisäksi rahoittajatahoina mainittiin ministeriöt, MEK ja yleisesti muut tutkimusrahoittajat. Ohjelman mahdollisista rahoituslähteistä mainittiin EU:n eri rahoituslähteet, ministeriöt, MEK, eri tutkimusorganisaatiot ja -rahastot, TEKES, Sitra, Suomen Akatemia, yritykset ja yritysketjut. Vastuun kehittämislinjojen ja toimenpiteiden toteuttamisesta vastaajat antaisivat yleisimmin kunkin alueen matkailun koulutus- ja tutkimusorganisaatioille. Tässäkin asiassa korostettiin yhteistyötä, esimerkiksi niin että tutkimusorganisaatioiden ja tutkimustiedon tarvitsijoiden edustajista olisi koottu aluetasolle strategian toteuttamisesta vastaava työryhmä. Strategian/-ohjelman laadinnan aikataulutusta vastaajat eivät osanneet arvioida. Muutama näki ohjelman laadittavan kansallisen tutkimusstrategian valmistumisen jälkeen ja yksi kansallisen matkailustrategian teon jälkeen. Vastausten vähäisyydestä kärsi myös kysymykset liittyen strategian rahoitusmalleja ja seurantajärjestelmiä. Seurantajärjestelmän osalta mitattaviksi asioiksi esitettiin tutkimusten määrä, laatu, vaikuttavuus, tarkoituksenmukaisuus, näkyvyys ja kansainvälisyys. Konkreettisina seikkoina esille nostettiin opinnäytteiden, julkaisujen, koulutusten, hankkeiden ja yrityskontaktien määrä ja laatu. 3.2 Tiedontarvitsija-aineiston tulokset Kartoituksen tiedontarvitsijaosuuden pääaineiston muodostavat elinkeinon edustajien 20 puhelinhaastattelua sekä eri tiedontarvitsijatahojen edustajien neljä pienryhmäkeskustelua ja 148 kyselyvastausta. Lisäksi kartoituksen tässä osuudessa on otettu huomioon valtakunnallisen matkailustrategian laadinnan yhteydessä syksyllä 2005 käytyjen keskustelujen ja esitysten 12 sekä Porvoossa marraskuun 2005 lopulla pidetyn matkailualan korkeakouluopetuksen neuvottelupäivien anti matkailututkimuksen ja siihen liittyvän koulutuksen kehittämisen suhteen. Elinkeinon edustajien puhelinhaastattelut toteutettiin Haastatteluissa tulivat edustetuiksi matkailun eri sektoreista maaseutumatkailu-, kokous- ja kongressi-, viestintä- ja teknologia-, erikoistavara-, ohjelmapalvelu- sekä yleisesti majoitus- ja ravitsemisyritykset, matkatoimistot, matkanjärjestäjät, DMC:t, incoming-toimistot, hiihtokeskukset, leirintäalueet, huvipuistot sekä lento-, laiva- ja sisävesiliikenne. Mukana oli niin suuria, keskisuuria kuin pieniä yrityksiä. Haastattelujen teemoina olivat yrityksen nykytilanne tiedon hyödyntämisen suhteen ja tulevaisuuden tiedontarpeet, tiedontuottamisen rahoittaminen sekä osallistuminen tiedontuotantoon (liite 6). Valtaosa haastateltavista koki haastattelurungon vaativaksi. Tästä syystä vastausten kokoaminen haastatteluin koettiin hyväksi, koska se antoi haastattelijalle tarvittaessa mahdollisuuden tarkentaa/selventää kysymyksiä. Eri kokoa ja ammattitasoa edustavien matkailuyritysten sisällyttäminen haastatteluihin oli tärkeää, koska näiden asioiden suhteen yritysten vastausten välillä havaittiin eroja. Pienryhmäkeskusteluja järjestettiin neljä; Varsinais-Suomessa , Lapissa , Uudellamaalla ja Pohjois-Karjalassa Keskusteluihin osallistuneiden määrä vaihteli kahdesta nel- 12 sisältää mm. 15 maakunnallista alueseminaaria, joissa yhteensä noin 700 osallistujaa 18

20 jään. Yhteensä keskusteluihin osallistui kymmenen henkilöä. Yrittäjiä heistä oli neljä aloinaan ohjelmapalvelut, laivaliikenne, kylpylät ja suunnittelu. Julkiselta sektorilta edustetuksi tulivat alueorganisaatiot ja niiden edunvalvonta, koulutus sekä maakuntien liitot. Yrittäjätaustaisia näistä henkilöistä oli kolme. Pienryhmäkeskustelujen teemoina olivat tiedontarpeet sekä tiedonsiirron, elinkeinon ja tutkijoiden välisen yhteistyön ja oppilaitosyhteistyön kehittäminen (liite 7). Pienryhmäkeskustelut onnistuivat hyvin. Osallistujat pitivät aineiston keruumuodon vapaamuotoisuudesta, mistä syystä ryhmien keskustelu oli vilkasta ja aineisto sen mukaisesti toivotunlaisen runsasta ja monivivahteikasta. Kielteinen seikka keskustelujen toteuttamisessa oli ajan loppuminen kesken, mistä syystä kaikkia keskustelujen teemoja ei ehditty kaikissa ryhmissä käsittelemään. Keskustelujen toteuttaminen matkailustrategian alueseminaarien yhteydessä sai aikaan myös sen, että ryhmissä puhuttiin tutkimuksen kehittämisen lisäksi myös matkailun kehittämistä yleisesti. Sekä puhelinhaastattelut että pienryhmäkeskustelut nauhoitettiin ja litteroitiin nauhalta valikoiden. Valtakunnallisen matkailustrategian laadinnan tueksi toteutettiin syksyn 2005 aikana kysely. Tutkimuksen osalta kyselyssä tiedusteltiin vastaajien tiedontarpeita sekä näkemyksiä tiedon sopivasta muodosta ja laajuudesta sekä sopivista tiedonvälityskanavista ja välittäjistä tiedonsiirron tehostamiseksi (liite 8). Vastauksia näihin kysymyksiin saatiin 148 kappaletta. Niistä 61 edusti yksityistä ja 87 julkista sektoria. Tutkimukseen ja siihen liittyvään koulutukseen liittyviä kommentteja esiintyi myös kyselyn muissa vastauksissa. Nämä on huomioitu tiedontarvitsija-aineiston tulosten tarkastelussa. Kyselyn tutkimusta käsittelevät vastaukset täydensivät hyvin kartoituksen tiedontarvitsijaosuuden muuta aineistoa. Vastausten laatutasoa heikensi osin se, että ne sisälsivät paljon vastaajien yleisiä tiedontarpeita, joihin ei tarvitse/ole järkevä vastata tutkimuksen keinoin. Kysymyksen ymmärtäminen eri tavoin on kuitenkin tavallista kyselyissä, joissa tiedon kerääjällä ei ole mahdollisuutta kysymysten selventämiseen. Toisaalta vastaajien yleiset tiedontarpeet toimivat matkailustrategian aineistona Tutkimuksen kehittäminen ja rahoittaminen Matkailustrategian kyselyn SWOT -analyysiin vastanneista vajaa kymmenes luokitteli tutkimuksen Suomen matkailun vahvuudeksi. Sama määrä koki tutkimuksen olevan heikkous, mutta myös mahdollisuus. Kokonaisuudessaan kartoituksen tiedontarvitsijaosuudessa keskeisimmiksi tutkimuksen kehittämistoimenpiteiksi määrittyivät seuraavat esitetyt seikat. Keskeiseksi nähtiin tutkimuskentän työnjaon selkeyttäminen ja vastuiden nykyistä tarkempi määrittely. Perustutkimuksen vastuutahoksi esitettiin yliopistoja. Ammattikorkeakoulujen osalta korostui niiden aluekehitystehtävän vahvistamisen tarve. Korkeakoulujen rinnalla yleisesti tärkeiksi tiedontuottajatahoiksi mainittiin MEK, Tilastokeskus, alueorganisaatiot ja eri tutkimuslaitokset. Sektorikohtainen tiedontuotanto katsottiin voitavan hoitaa myös kunkin sektorin sisällä. Hyvänä esimerkkinä tästä mainittiin Suomen hiihtokeskusyhdistys (SHKY). Tiedontuottajien välistä yhteistyötä ehdotettiin lisättävän mm. tutkimusverkoston luomisen avulla. Erityisesti AMK:jen ja yliopistojen välisen yhteistyön tiivistäminen niiden osaamisen syventämiseksi nähtiin tärkeäksi. Tiedontuotantoa ehdotettiin myös koottavan suurempiin yksiköihin. Yhteistyön vähäisyyden kielteisenä seurauksena esiin nostettiin tiedontuotannon päällekkäisyydestä johtuva resurssien ja ajan tuhlaus. 19