EUROOPAN PARLAMENTTI

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI 1999 Kehitysyhteistyövaliokunta 2004 VÄLIAIKAINEN 2003/2133(INI) 9. joulukuuta 2003 MIETINTÖLUONNOS väestöstä ja kehityksestä 10 vuotta Kairossa pidetyn Yhdistyneiden Kansakuntien konferenssin jälkeen (2003/2133(INI)) Kehitysyhteistyövaliokunta Esittelijä: Karin Junker PR\ doc PE

2 PR_INI PE /14 PR\ doc

3 SISÄLTÖ Sivu ASIAN KÄSITTELY... 4 EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS... 5 PERUSTELUT NAISTEN OIKEUKSIEN JA TASA-ARVOASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO... PR\ doc 3/14 PE

4 ASIAN KÄSITTELY Parlamentin puhemies ilmoitti istunnossa 4. syyskuuta 2003, että kehitysyhteistyövaliokunnalle oli annettu lupa laatia työjärjestyksen 163 artiklan mukaisesti valiokunta-aloitteinen mietintö väestöstä ja kehityksestä 10 vuotta Kairossa pidetyn Yhdistyneiden Kansakuntien konferenssin jälkeen ja että naisten oikeuksien ja tasaarvoasioiden valiokunnalta oli pyydetty lausuntoa. Kehitysyhteistyövaliokunta oli nimittänyt kokouksessaan 9. heinäkuuta 2003 esittelijäksi Karin Junkerin. Valiokunta päätti 29. lokakuuta 2003 pitämässään kokouksessa sisällyttää mietintöönsä seuraavat päätöslauselmaesitykset: Valiokunta käsitteli mietintöluonnosta kokouksessaan (kokouksissaan).... Viimeksi mainitussa kokouksessa valiokunta hyväksyi päätöslauselmaesityksen äänin... puolesta,... vastaan ja... tyhjä(ä) / yksimielisesti. Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet:... (puheenjohtaja/puheenjohtajana),... (varapuheenjohtaja),... (varapuheenjohtaja), Karin Junker (esittelijä),...,... (... puolesta),... (... puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti),... ja.... (... valiokunnan (ja... valiokunnan) lausunto (lausunnot) on (ovat) tämän mietinnön liitteenä.) (... valiokunta päätti... olla antamatta lausuntoa.) Mietintö jätettiin käsiteltäväksi.... PE /14 PR\ doc

5 EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS väestöstä ja kehityksestä 10 vuotta Kairossa pidetyn Yhdistyneiden Kansakuntien konferenssin jälkeen (2003/2133(INI)) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon Kairossa syyskuuta 1994 järjestetyn kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelman, jonka konferenssiin osallistuneet 179 valtiota hyväksyivät, ottaa huomioon kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelman täytäntöönpanon jatkamiseen tähtäävät avaintoimenpiteet, jotka New Yorkissa 30. kesäkuuta 2. heinäkuuta 1999 pidetty Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 21. erityisistunto hyväksyi, ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, jonka 25 artiklan 1 kohdassa mainitaan terveys ihmisoikeutena, ottaa huomioon Pekingin naisten maailmankonferenssin vuonna 1995 hyväksymät strategiset terveystavoitteet, jotka vahvistettiin New Yorkissa kesäkuuta 2000 pidetyssä Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 23. erityisistunnossa "Naiset 2000: sukupuolten tasa-arvo, kehitys ja rauha 2000-luvulla" (Peking + 5), ottaa huomioon vuosituhannen vaihteen kehitysyhteistyötavoitteet, jotka hyväksyttiin syyskuuta 2000 kokoontuneessa Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhannen vaihteen huippukokouksessa, ottaa huomioon Monterreyn konsensuksen, joka hyväksyttiin kehitysyhteistyön rahoitusta käsitelleessä konferenssissa 22. maaliskuuta 2002, ottaa huomioon 7. marraskuuta 1967 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW), ottaa huomioon kestävää kehitystä koskevan Johannesburgin julistuksen, jonka kestävän kehityksen konferenssi hyväksyi 4. syyskuuta 2002, ottaa huomioon yleissopimuksen lapsen oikeuksista, joka hyväksyttiin ja esitettiin allekirjoitettavaksi, ratifioitavaksi ja liittymistä varten Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 20. marraskuuta 1989 antamalla päätöslauselmalla 44/25, ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1567/2003, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2003, avusta lisääntymis- ja seksuaaliterveyteen ja lisääntymistä ja seksuaalisuutta koskeviin oikeuksiin liittyville politiikoille ja toimille kehitysmaissa 1, 1 EUVL L 224, , s. 1. PR\ doc 5/14 PE

6 ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1568/2003, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2003, avusta köyhyyteen liittyvien sairauksien (HIV/aids, tuberkuloosi ja malaria) torjumiseksi kehitysmaissa 1, ottaa huomioon Cotonoussa kesäkuussa 2000 allekirjoitetun AKT EUkumppanuussopimuksen 25 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdan 2, ottaa huomioon 4. heinäkuuta 1996 antamansa päätöslauselman Kairon kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin seurannasta 3, ottaa huomioon AKT EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen Togossa 29. lokakuuta 1997 antaman päätöslauselman Yhdistyneiden Kansakuntien vuosina järjestämien kansainvälisten konferenssien vaikutuksesta Euroopan unionin ja AKTmaiden Lomén sopimuksen yhteydessä harjoittamaan yhteistyöhön 4, ottaa huomioon AKT EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen Abujassa (Nigeria) 23. maaliskuuta 2000 antaman päätöslauselman neljännen kansainvälisen naiskokouksen (Peking 1995) seurannasta 5, ottaa huomioon 18. toukokuuta 2000 antamansa päätöslauselman Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman seurannasta 6, ottaa huomioon AKT EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen Brysselissä 12. lokakuuta 2000 antaman päätöslauselman Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen kesäkuuta 2000 pitämän erityisistunnon "Naiset vuonna 2000: tasaarvo, kehitys ja rauha 21. vuosisadalla" tuloksista 7, ottaa huomioon AKT EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen Librevillessä (Gabon) 22. maaliskuuta 2001 antaman päätöslauselman geneeristen lääkkeiden tuonnista ja paikallisesta tuotannosta 8, ottaa huomioon AKT EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen Abujassa (Nigeria) 23. maaliskuuta 2000 antaman päätöslauselman HIV/aids-tilanteesta 9 ja sen Brysselissä 1. marraskuuta 2001 antaman päätöslauselman HIV/aidsista 10, ottaa huomioon AKT EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen Brysselissä 1. marraskuuta 2001 antaman päätöslauselman vajaakuntoisten ja vanhusten oikeuksista AKT-valtioissa 11, 1 EUVL L 224, , s EYVL L 317, , s EYVL C 211, , s EYVL C 96, , s EYVL C 263, , s EYVL C 59, , s EYVL C 64, , s EYVL C 265, , s EYVL C 263, , s EYVL C 78, , s EYVL C 78, , s. 64. PE /14 PR\ doc

7 ottaa huomioon 7. helmikuuta 2002 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin politiikasta naisten oikeuksien ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistämiseksi Välimeren kumppanuusmaissa 1, ottaa huomioon AKT EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen Kapkaupungissa (Etelä-Afrikka) 21. maaliskuuta 2002 antaman päätöslauselman tartuntatautien vaikutuksista terveyteen, nuoriin, ikääntyneisiin ja vajaakuntoisiin 2, ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2002 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille toimintaohjelmasta sukupuolten tasa-arvon huomioon ottamiseksi EY:n kehitysyhteistyössä 3, ottaa huomioon 20. syyskuuta 2001 antamansa päätöslauselman naisten sukupuolielinten silpomisesta 4 sekä 3. heinäkuuta 2002 antamansa päätöslauselman seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja seksuaali- ja lisääntymisoikeuksista 5, ottaa huomioon 13. helmikuuta 2003 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi avusta lisääntymis- ja seksuaaliterveyteen ja lisääntymistä ja seksuaalisuutta koskeviin oikeuksiin liittyville politiikoille ja toimille kehitysmaissa 6, ottaa huomioon AKT EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen Roomassa 11. lokakuuta 2003 antaman päätöslauselman lasten oikeuksista ja erityisesti lapsisotilaiden tilanteesta 7, ottaa huomioon työjärjestyksen 163 artiklan, ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön ja naisten oikeuksien ja tasaarvoasioiden valiokunnan lausunnon (A5-0000/2003), A. ottaa huomioon, että 179 valtion Kairossa vuonna 1994 kansainvälisessä väestö- ja kehityskonferenssissa hyväksymä toimintaohjelma ja sillä saavutettu konsensus vahvistettiin viisi vuotta myöhemmin uudelleen toimintaohjelman tarkistamisen yhteydessä, B. ottaa huomioon, että Kairon konferenssissa painopisteeksi asetettiin ensimmäistä kertaa lisääntymiseen liittyvät yksilön tarpeet ja oikeudet abstraktien demografisten tavoitteiden määrittämisen sijasta, C. vahvistaa, että on kaikkien pariskuntien ja yksittäisten henkilöiden perusoikeus vapaasti ja omalla vastuullaan päättää lastensa määrästä ja vanhemmuuden ajankohdasta ja että 1 EYVL C 284 E, , s EYVL C 231, , s EUVL C 131, , s EYVL C 77 E, , s EUVL C 271 E, , s P5_TA(2003) Ei vielä julkaistu EUVL:ssä. PR\ doc 7/14 PE

8 kaikilla on oltava mahdollisuus saada tietoja syntyvyyden säännöstelystä sekä tietoja ehkäisystä ja ehkäisyvälineitä 1, D. ottaa huomioon, että toimintaohjelman mukaan kaikkien lisääntymisiässä olevien ihmisten lisääntymisterveys on mahdollisimman pian ja viimeistään vuonna 2015 turvattava perusterveydenhoitojärjestelmän kautta 2, E. ottaa huomioon, että vuosituhannen vaihteen kehitysyhteistyötavoitteiden saavuttamiseen tähtäävän toimintaohjelman toteuttaminen on välttämätöntä myös lisääntymisterveyden takaamiseksi, koska kolme vuosituhannen vaihteen kehitysyhteistyötavoitteista on suorassa yhteydessä lisääntymisterveyteen (lapsikuolleisuuden vähentäminen, äitien terveyden parantaminen sekä HIV:n/aidsin, malarian ja muiden tautien torjunta), ja tässä yhteydessä köyhyyden torjunnan yhteys sukupuoli- ja lisääntymisterveyteen on laajasti hyväksytty ja vastaavat investoinnit ovat erityisen kannattavia, F. pahoittelee sitä, että kokonaismenot (mukaan luettuna luotot ja maksut Yhdistyneille Kansakunnille) olivat vuonna 2000 kuitenkin vain 45,6 prosenttia toimintaohjelmassa kyseiselle vuodelle asetetuista tavoitteista, kun lahjoittajamaat olivat antaneet käyttöön vain 45 prosenttia ja kehitysmaat peräti 76 prosenttia niille Kairon toimintaohjelmassa määritellystä rahoitusosuudesta, G. ottaa huomioon, että lahjoittajamaat eivät kaikki koe asiaa yhtä velvoittavaksi, minkä vuoksi sukupuoli- ja lisääntymisterveyden alalla vallitsee merkittävä varojen puute, vaikka Euroopan unioni on toiminut avainasemassa sekä varojen nopeassa osoittamisessa että toimintaohjelman tukemisessa lainsäädännön keinoin, H. ottaa huomioon, että Kairon toimintaohjelman täytäntöönpanoa käsitelleeseen kansainväliseen parlamentaariseen kokoukseen Ottawassa vuonna 2002 osallistuneet parlamenttien jäsenet sitoutuivat pyrkimään siihen, että 5 10 prosenttia kansallisista talousarvioista olisi käytettävä väestöpolitiikan sekä sukupuoli- ja lisääntymisterveyden alalla, I. ottaa huomioon nyttemmin laajasti hyväksytyn näkemyksen, jonka mukaan sukupuolten välinen tasa-arvo ei enää ole ainoastaan hyvää hallintoa, vaan sitä pidetään yhä enenevässä määrin myös taloudelliseen tehokkuuteen liittyvänä tekijänä, koska sukupuolten välisen tasa-arvon alalla saavutettava edistys usein johtaa koko yhteiskunnan kannalta myönteiseen kehitykseen, J. on huolissaan siitä, että eräillä maailman alueilla käsitys, jonka mukaan mies on huomattavasti naista tärkeämpi, johtaa siihen, että naispuoliset sikiöt abortoidaan tai vastasyntyneet tyttölapset surmataan tai myydään, siten että esim. Kiinassa vuonna 2000 järjestetyssä väestölaskennassa sataa syntynyttä tyttöä kohti oli syntynyt noin 120 poikaa, minkä vuoksi Unicefin arvion mukaan muutaman vuoden kuluttua ollaan tilanteessa, jossa 50 miljoonaa miestä ei löydä itselleen puolisoa, K. tiedostaa, että tyttöihin ja naisiin kohdistuu maailmanlaajuisesti usein perheväkivaltaa tai sotilaallista tai yhteiskunnan rakenteisiin sisältyvää väkivaltaa esimerkiksi siten, että 1 Kairon toimintaohjelma, periaate 8. 2 Kairon toimintaohjelma, kohta 7.6. PE /14 PR\ doc

9 heidät pakotetaan abortteihin sikiön sukupuolen perusteella tai tyttölapset tapetaan, kaikenikäiset naiset ja tytöt joutuvat raiskatuiksi sota- ja kriisiaikoina, he tulevat raskaaksi vastoin tahtoaan, joutuvat sukupuolisen hyväksikäytön kohteiksi ja heidät pakotetaan prostituutioon, sukupuolielimet silvotaan, heidät pakotetaan avioliittoon jne., ja kaikki nämä väkivallanteot kohdistuvat sukupuoliseen itsemääräämisoikeuteen ja vaarantavat merkittävällä tavalla naisten lisääntymisterveyden sekä psyykkisen terveyden, L. ottaa huomioon, että YK:n tutkimusten mukaan joka kolmas raskaus maailmassa on eitoivottu tai suunnittelematon ja yli 300 miljoonalla pariskunnalla ei ole käytettävissään ehkäisyvälineitä, mikä usein johtaa siihen, että naiset teettävät epävarmoissa oloissa abortteja, joilla usein on vakavia terveydellisiä seurauksia aina hengen menettämiseen asti, M. ottaa huomioon, että raskaus ja lasten synnyttäminen ovat kehitysmaiden naisten merkittävimmät kuoleman ja vammautumisen aiheuttajat, jotka maksavat vuosittain noin naisen hengen, N. ottaa huomioon, että tällä hetkellä miljardi kasvavaa nuorta on saavuttamassa lisääntymisiän ja että puolet kaikista uusista HIV-tartunnoista ilmenee nuorissa, kun riski on erityisen suuri tyttöjen ja nuorten naisten keskuudessa, O. on huolissaan siitä, että suuri osa HIV/aids-tartunnoista aiheutuu likaisista neuloista, koska jopa WHO:n tietojen mukaan 75 prosenttia kaikista maailmassa annettavista injektioista annetaan epästeriileillä neuloilla, ja ottaa huomioon, että seitsemässä Kiinan provinssissa arviolta ihmistä on saanut HIV-tartunnan verenluovutusten puutteellisen hygienian johdosta, P. ottaa huomioon, että tällä hetkellä 80 prosenttia kaikista maailman pakolaisista on naisia ja lapsia ja että pakolaisten tilanteessa äitien kuolleisuus on huonon ravinnon ja toisiaan nopeasti seuraavien raskauksien johdosta usein suurempi ja että suojaamaton sukupuolinen aktiivisuus ja sukupuolisidonnaiset väkivaltatilanteet johtavat siihen, että sukupuoliteitse tarttuvia sairauksia esiintyy enemmän, Q. pitää oikeansuuntaisena WHO:n suunnitelmaa kymmenien tuhansien "paljasjalkalääkäreiden" kouluttamisesta, jotta perusterveydenhoito voidaan mahdollistaa myös syrjäisillä ja köyhillä alueilla, R. pahoittelee sitä, että konservatiiviset piirit ovat saaneet aikaan sen, että perhesuunnittelua ja valistusta varten tarkoitettuja varoja rajoitetaan ja jopa vähennetään siten, että esim. USA on vuodesta 2002 lähtien jäädyttänyt tukensa YK:n väestörahastolle (UNFPA), S. toteaa, että teollisuus- ja kehitysmaat eivät saisi pitää perusterveyspalvelujen tai peruskoulutusohjelmien kaltaisia toimenpiteitä väestöpolitiikan piiriin kuuluvana toimintana, vaikka ne liittyvätkin siihen, T. ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunnalla on tärkeä ja täydentävä rooli toimintaohjelman toteuttamisessa ja että komission olisi erityisesti maakohtaisia strategiaasiakirjoja silmällä pitäen tehtävä tiiviimpää yhteistyötä kansalaisyhteiskuntaa edustavien ryhmien, erityisesti naisryhmien ja -yhdistysten sekä sosiaalisten liikkeiden kanssa, PR\ doc 9/14 PE

10 1. odottaa väestö- ja kehityskonferenssin kymmenentenä vuosipäivänä vuonna 2004 aukotonta selvitystä Kairon toimintaohjelman täytäntöönpanon kehityksestä kaikilta YK:n vastuullisilta elimiltä mutta erityisesti myös EU:n jäsenvaltioiden hallituksilta, komissiolta, AKT-elimiltä ja alalla toimivilta valtiosta riippumattomilta järjestöiltä; 2. kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita noudattamaan täydessä laajuudessa niitä velvoitteita, joihin ne ovat sitoutuneet Kairon toimintaohjelman rahoituksen osalta; tämä koskee myös peruskoulutusta, sivistystä ja perusterveydenhoitopalveluja sekä sitä, että kaikilla nuorilla, naisilla ja miehillä on koko sinä aikana, jolloin he ovat lisääntymiskykyisiä, käytettävissään helposti ja edullisesti korkealaatuiset terveyspalvelut sukupuoli- ja lisääntymisterveyden turvaamista ja omiin valintoihin perustuvaa syntyvyyden säännöstelyä varten; 3. kehottaa komissiota ottamaan toimintaohjelman käsiteltäväksi kolmansien maiden kanssa tehtävän yhteistyön yhteydessä ja kansainvälisillä foorumeilla sekä kehittämään strategioita sen yhteistä tukemista varten; 4. kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita integroimaan sukupuoli- ja lisääntymisterveyden kehitysyhteistyöpolitiikkaansa ja vähentämään tätä kautta imeväis-, lapsi- ja äitikuolleisuutta; 5. kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita parantamaan lahjoittajayhteisön sisäistä koordinointia sekä lisäämään sukupuoli- ja lisääntymisterveyttä koskevia ohjelmia varten tarkoitettuja varoja, jotta Kairossa vuonna 1994 hyväksytyt kansainväliset sitoumukset voidaan täyttää; 6. odottaa, että WHO ja kaikki muut vastuunkantajat toteuttavat kaikki mahdolliset ponnistukset estääkseen likaisista neuloista aiheutuvat HIV-tartunnat sopivilla hygieniatoimenpiteillä; 7. kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita toteuttamaan kehitysmaissa laajoja tiedotus- ja neuvontakampanjoita, joilla on seuraavat tavoitteet: tarjotaan sukupuolivalistusta ja -kasvatusta ikäryhmää vastaavassa muodossa jo lapsille ja nuorille, vähennetään sukupuolista hyväksikäyttöä ja alistamista tai avustetaan sukupuolisen hyväksikäytön ja alistamisen uhreja, korostetaan yksilön sukupuolista itsemääräämisoikeutta, asetetaan tarjolle riittävästi ehkäisyvälineitä, parannetaan terveydenhoitoa yleisesti, asetetaan käyttöön riittävästi maksukykyä vastaavia lääkkeitä sukupuoliteitse tarttuvien sairauksien ja erityisesti HIV:n/aidsin hoitoon; tässä yhteydessä on asetettava velvoitteita myös lääketeollisuudelle ja mahdollistettava geneeristen lääkkeiden tarjoaminen, mahdollistetaan lääketieteellisesti turvalliset raskaudenkeskeytykset; 8. kehottaa kehitysmaita puolestaan asettamaan myönnetyt varat käytettäväksi terveydenhoitoa varten; PE /14 PR\ doc

11 9. kehottaa kaikkia hallituksia kieltämään vahingolliset traditiot ja käytännöt, kuten naisten sukupuolielinten silpomisen, ja tekemään asiaa koskevilla tiedotuskampanjoilla selväksi, miten sopimattomana on pidettävä käytäntöä, jossa naisten ruumiillista koskemattomuutta loukataan tavalla, joka vaarantaa naisten terveyden merkittävällä tavalla ja saattaa johtaa jopa hengenvaaraan; 10. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, AKT EU-neuvostolle, jäsenvaltioiden hallituksille, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, Yhdistyneiden Kansakuntien väestörahastolle (UNFPA) ja Yhdistyneiden Kansakuntien HIV/aids-ohjelmalle (UNAIDS). PERUSTELUT Kairossa järjestettiin syyskuuta 1994 kansainvälinen väestö- ja kehityskonferenssi. Tämä Yhdistyneiden Kansakuntien järjestämä konferenssi kuului vuosien 1990 ja 1996 välisenä aikana järjestettyihin YK:n maailmankonferensseihin, jotka antoivat lukuisia uusia virikkeitä kansainväliselle yhteistyölle ja erityisesti köyhien ja rikkaiden maiden välisille suhteille. Kairon konferenssilla on merkittävä asema 1990-luvun maailmankonferenssien joukossa. Konferenssien sarjan aloittivat vuonna 1990 Thaimaan Jomtienissa järjestetty "koulutusta kaikille" -maailmankonferenssi ja New Yorkin lasten huippukokous, ja sarja jatkui vuonna 1992 Rio de Janeirossa Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristö- ja kehityskonferenssilla, vuonna 1993 Wienin ihmisoikeuskonferenssilla, vuonna 1995 sosiaalista kehitystä käsitelleellä Kööpenhaminan huippukokouksella ja Pekingissä järjestetyllä maailman naisten konferenssilla, ja se päättyi vuonna 1996 Istanbulin Habitat II -konferenssiin ja maailman elintarvikekonferenssiin Roomassa. Konferensseja voidaan viime kädessä pitää ei ainoastaan vaan myös tiennäyttäjinä vuosituhannen vaihteen kehitysyhteistyötavoitteiden muotoilua varten. Kun ensisijaisena tavoitteena pidetään köyhyyden torjumista, 1990-luvun YK-konferenssien tulokset voidaan muotoilla tietyiksi perusvaatimuksiksi, jotka sisältyvät myös vuosituhannen vaihteen tavoitteisiin: ihmisoikeuksien ja erityisesti naisten ja lasten oikeuksien toteuttaminen, elintarviketilanteen turvaaminen, ympäristön suojelu kestävän kehityksen ja luonnonvarojen hyödyntämisen kautta, sosiaalisen kehityksen edistäminen, ennen kaikkea ihmisarvoinen asunto kaikille, ja koulutuksen mahdollistaminen kaikille koulu- ja sivistysalan tukemisen kautta. Kun maailmanlaajuinen yhteisö hyväksyi tämän tavoitteenasettelun Kairon väestö- ja kehityskonferenssissa, konferenssille lankesi samalla erityisasema, koska se käsitteli samanaikaisesti yhtä maailmanlaajuisen kehityksen keskeisistä tukipilareista sekä perustason kysymyksiä, jotka ovat kaikille aloille yhteisiä. Väestön kehitys on ratkaisevassa asemassa sekä maailmanlaajuisen kehitysprosessin kannalta että kansallisella tasolla. Konferenssin osallistujat ovat tehneet tästä sen johtopäätöksen, että väestöpolitiikka, joka tähtää yksinomaan väestönkasvun rajoittamiseen, on tuomittu epäonnistumaan. PR\ doc 11/14 PE

12 179 valtiota hyväksyi Kairossa maailman väestökonferenssin toimintaohjelman. Siinä päätettiin keskeisistä tavoitteista, jotka viime kädessä voivat johtaa tasapainoiseen ja kestävään väestökehitykseen: köyhyyden poistaminen kestävä talouskasvu kestävän kehityksen puitteissa koulutusmahdollisuudet kaikille väestöryhmille, erityisesti tytöille ja naisille sukupuolten tasa-arvoisuus ja yhtäläiset oikeudet perheen aseman suojelu, tukeminen ja edistäminen yleinen mahdollisuus käyttää lisääntymisterveyden, perhesuunnittelun ja sukupuoliterveydenhoidon palveluja imeväis-, lapsi- ja äitikuolleisuuden alentaminen. Oikeus lisääntymisterveydenhoitoon ja perhesuunnitteluun asetetaan uudessa väestöpoliittisessa näkemyksessä etusijalle. Tavoitellut väestöpoliittiset toimenpiteet eivät liity ainoastaan suppeasti ymmärrettäviin perhesuunnittelun alan toimenpiteisiin, vaan ne sisältävät myös lisääntymisterveyden peruspalvelut, lapsen odotuksen aikaisen ja syntymän jälkeisen hoidon, sukupuoliteitse tarttuvien tautien, mukaan luettuna HIV/aids, ehkäisemisen ja torjunnan sekä tutkimustoiminnan ja kansallisten analysointikapasiteettien kehittämisen. Kairon toimintaohjelmaan kirjattiin vuotuiset summat, joita pidettiin tarpeellisina ohjelman täytäntöönpanoa varten. Vuoden 2000 osalta ohjelmassa puhutaan 17 miljardista USdollarista, vuonna 2005 tavoite on 18,5 miljardia, vuonna 2010 se on 20,5 miljardia ja vuoden 2015 summa on 21,7 miljardia dollaria. Kehitysmaiden on määrä tarjota kaksi kolmannesta tästä summasta, ja teollisuusmaat asettavat ohjelman käyttöön yhden kolmanneksen kehitysyhteistyön puitteissa. Vuoden 2000 luvut eivät vaikuta kovin optimistisilta, koska alle 50 prosenttia luvatuista varoista asetettiin käyttöön siten, että kehitysmaat pääsivät jopa lähemmäksi tavoitetta kuin teollisuusmaat. Tilanne ei ole tästä parantunut. Vuonna 2000 väestöpoliittisiin toimiin investoitiin yhteensä 10,9 miljardia dollaria, ja vuonna 2001 tämä summa laski 9,4 miljardiin dollariin, joista 2,3 miljardia maksoivat teollisuusmaat ja 7,1 miljardia kehitysmaat itse. Ongelmallista on muun muassa se, että presidentti Bushin hallinto järjesti vuonna 2001 uudelleen ns. "Mexico City -politiikan", jonka mukaan valtiollista tukea ei makseta järjestöille, jotka kannattavat turvallista raskaudenkeskeytystä. Tämä on johtanut merkittäviin leikkauksiin maailmanlaajuisesti toimivien valtiosta riippumattomien järjestöjen ja väestöpolitiikan alan kansainvälisten järjestöjen kuten UNFPA:n ja WHO:n toiminnan rahoituksessa. Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous kehotti syyskuussa 2003 Euroopan neuvoston valtioita huolehtimaan USA:n puuttuvista maksuista. Kairon konferenssin vaikutusta ja onnistumista ei luonnollisestikaan voida mitata ainoastaan sillä, miten paljon rahaa väestöpolitiikan alalla on tällä hetkellä käytettävissä. Ensimmäinen tulos oli varmasti itse Kairon toimintaohjelma, joka saatiin aikaan vasta, kun oli käyty kova kamppailu, jossa olivat vastakkain valtioiden enemmistö sekä joukko Vatikaanin ja joidenkin islamilaisten maiden ympärille keskittyneitä "fundamentalistisia" valtioita ja joka koski kysymystä raskaudenkeskeytyksestä ja ehkäistystä. Ohjelmassa keskitytään, kuten edellä on todettu, lisääntymisterveyteen ja perhesuunnitteluun. Siinä toteutetaan myös siirtyminen perinteisestä näkemyksestä kohti väestöpolitiikkaa, jossa puututaan väestönkasvun keskeisiin syihin ja vaikutuksiin sekä väestörakenteen muutoksiin. Näin ollen se, että konferenssi päättyi PE /14 PR\ doc

13 179 osanottajavaltion yhteisymmärrykseen, oli jo konferenssin ensimmäinen onnistuminen. Lisäksi laskuissa ei oteta huomioon tukea monille toimenpiteille, kuten perusterveydenhoidon palveluille tai peruskoulutuksen alan ohjelmille, jotka vaikuttavat välittömästi väestöpolitiikkaan. Näin ollen pelkät numerot heijastavat toimintaohjelman täytäntöönpanoa vain epätäydellisesti. Väestöpolitiikan kansainvälisessä tarkastelussa keskitytään tai jopa rajoitutaan usein kehitysmaihin, jolloin Saharan eteläpuoleisen Afrikan sekä Aasian runsasväkisten maiden, kuten Kiinan, Intian, Indonesian ja Bangladeshin väestökehitys vaikuttaa perustellusti erityisen kiinnostavalta. Meidän ei kuitenkaan pidä ummistaa silmiämme teollisuusmaiden tilanteelta. "Pohjoisen" valtioiden demografista kehitystä luonnehtivat alhainen syntyvyys ja syntyperäisen väestön väheneminen, joka voidaan vain osittain kompensoida maahanmuuton avulla. Yleisesti ottaen erityisesti Euroopassa väestön keskimääräinen ikä nousee nousemistaan ja väestöpyramidi kääntyy päälaelleen. Tuloksena on sosiaalisen järjestelmän (sairausvakuutus, eläkekassat jne.) kuormituksen lisääntyminen ja konflikteja, jotka aiheutuvat väestön ikärakenteesta ja lisääntyvästä maahanmuutosta. Näitä kysymyksiä ei pitäisi jättää huomiotta, vaikka monien kehitysmaiden väestökehitykseen liittyvät ongelmat ovatkin huomattavasti dramaattisempia. Joitakin syy- ja seuraussuhteita on selvillä, mutta tietoisuutta niistä olisi lisättävä, kun maailman väestökonferenssia arvioidaan kymmenen vuotta sen päättymisen jälkeen. Monien kehitysmaiden jatkuva väestönkasvu johtaa siihen, että kokonaistalouden kasvusta huolimatta bruttokansantuote tai tulot henkeä kohti eivät nouse. Väestönkasvu "syö" taloudellisen edistyksen sitä mukaa kun sellaista saavutetaan. Toisaalta väestönkasvua ei voida pitää pelkästään suuresta syntyvyydestä aiheutuvana. Esimerkiksi Intiassa elinajan odote on maan 50 vuotta sitten tapahtuneesta itsenäistymisestä lähtien kaksinkertaistunut noin 30 vuodesta yli 60 vuoteen (naiset 64,6 vuotta ja miehet 63,2 vuotta). Tämä myönteinen suuntaus heijastuu luonnollisesti voimakkaasti väestön kehitykseen. Väestönkasvu ei siis aiheudu pelkästään suuresta tai kasvaneesta syntyvyydestä vaan myös pidemmästä elinajanodotteesta. Tämä kehitys vaatii siten uusia vastauksia maissa, joissa ei tähän asti ole ollut suuria määriä vanhoja ihmisiä: niistä puuttuvat infrastruktuurit näitä väestöryhmiä varten aina hoitomahdollisuuksista vanhainkoteihin asti. Kehitysmaissa on jo nyt vähitellen havaittavissa hidas muutos siinä, että suurta lasten määrää ei välttämättä enää pidetä "henkivakuutuksena" Toivottujen lasten määrä on myös vähenemässä joissakin Afrikan maissa, joissa syntyvyys on edelleen korkea. Joissakin Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa kehitys vie puolestaan siihen, että talouskasvua ei saavuteta, koska (HIV:n/aidsin aiheuttamien) sairauksien ja kuolemantapausten määrä kasvaa ja koska sairaudet keskittyvät työkykyiseen ja seksuaalisesti aktiivisimpaan väestönosaan, kun taas lapset ja vanhukset joutuvat vähäisemmässä määrin niiden kohteeksi. Tämän tuloksena joitakin maita uhkaa taloudellinen katastrofi, joka saattaa johtaa elintarvikekatastrofiin (maassa ei ole riittävästi työkykyisiä ihmisiä elintarviketuotantoa varten) tai koulutuskatastrofiin, koska opettajia ei ole. On selvää ja yleisesti tunnustettua, että köyhyyden torjunta, naisten oikeudet sekä sukupuoli- PR\ doc 13/14 PE

14 ja lisääntymisterveys ovat suorassa yhteydessä toisiinsa. Tästä tiedosta ei kuitenkaan aina tehdä oikeita johtopäätöksiä. Naisten oikeuksien turvaamisen on tapahduttava rinnatusten lisääntymisterveyden alalla toteutettavien toimenpiteiden kanssa (tuotteiden saataville asettaminen, tiedotus, valistus). Tämä voi johtaa lisääntymisterveyden alalla saavutettavan menestyksen varmistamiseen, mikä puolestaan vaikuttaa myönteisesti sukupuoliteitse tarttuvien tautien ja erityisesti HIV:n/aidsin torjuntaan. Joissakin Afrikan maissa lähes 40 prosentilla nuorista vuotiaista naisista on HIV-tartunta (Swasimaa, Lesotho ja Botswana), kun Saksassa tartunta-aste on 0,05 prosenttia, ja Ranskassa 0,18 prosenttia. Maan talouden kehittämiseen vaikuttaa myös aivan konkreettisesti koulutusmahdollisuuksien ja erityisesti naisten ja tyttöjen koulutusmahdollisuuksien parantaminen. Sen lisäksi, että maan työmarkkinoilla on välittömästi käytettävissään laajempi ja pätevämpi työntekijöiden joukko, tietämykseltään paremmat ja koulutetut naiset ovat tietoisempia terveydenhoidosta ja esimerkiksi aidsin ehkäisemisestä. Lisäksi koulutetut naiset menevät pääsääntöisesti myöhemmin naimisiin ja saavat myöhemmin ja vähemmän lapsia, mikä vaikuttaa syntyvyyteen. Tällä hetkellä koulutusmahdollisuudet jakautuvat maailmanlaajuisesti vielä kovin epätasaisesti. Vaikka lukutaidottomuus on Länsi-Euroopan maissa marginaali-ilmiö, lukutaidottomien osuus väestöstä on Aasian ja Afrikan maissa usein 30 prosenttia tai enemmän. Naisten osuus lukutaidottomista on miltei aina suurempi kuin miesten, esimerkiksi Etiopiassa 69 prosenttia (miehistä 53 prosenttia) ja Pakistanissa 72 prosenttia (miehistä 43 prosenttia). Erityistä huomiota on kiinnitettävä myös naisten ja lasten tilanteeseen pakolaisuuden yhteydessä. Ylivoimaisesti suurin osa kaikista maailman pakolaisista on naisia ja lapsia. Tähän tilanteeseen liittyy lukuisia ongelmia, kuten huonot hygieeniset olosuhteet, puutteellinen elintarvikehuolto ja tästä aiheutuva sairauksien lisääntyminen. Pakolaisleireillä esiintyy keskiarvoa enemmän sukupuolista hyväksikäyttöä ja raiskauksia, ja tämä johtaa muun muassa HIV:n/aidsin ja muiden sukupuoliteitse tarttuvien sairauksien määrän kasvuun, mikä puolestaan edelleen heikentää tilannetta pakolaisleireillä. Kairon konferenssin tavoiteindikaattorit osoittavat myös vuonna 2003, että köyhien ja rikkaiden maiden ja alueiden välillä vallitsee järkyttävä epätasapaino. Joidenkin Afrikan maiden imeväiskuolleisuus on siten edelleen huomattavasti yli 100 kuolemantapausta synnytystä kohti. (mm. Sierra Leone 177, Liberia 147, Angola 140, Niger 126, Mosambik 122); Euroopassa vastaava luku on 9. Myös äitikuolleisuus on joissakin Afrikan ja Aasian maissa pelottavan suuri, mm. Malawissa :ta elävänä syntynyttä lasta kohti kuolee naista raskauteen, synnytykseen ja siihen liittyviin komplikaatioihin. Keniassa vastaava luku on ja Afganistanissa 1 276, kun taas Euroopan maissa kuten Saksassa ja Ranskassa kuolemantapauksia on vain 11 tai 22. PE /14 PR\ doc