EUROOPAN PARLAMENTTI

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI 1999 Kehitysyhteistyövaliokunta 2004 VÄLIAIKAINEN 13. kesäkuuta 2001 LAUSUNTOLUONNOS kehitysyhteistyövaliokunnalta naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnalle Naisten sukupuolielinten silpomisesta Valmistelija: Gianfranco Dell'Alba PA\ doc PE

2 PE /9 PA\ doc

3 ASIAN KÄSITTELY Kehitysyhteistyövaliokunta nimitti 5. helmikuuta 2001 pitämässään kokouksessa valmistelijaksi Gianfranco Dell'Alban. Valiokunta käsitteli lausuntoluonnosta... pitämässään kokouksessa. Viimeksi mainitussa kokouksessa valiokunta hyväksyi seuraavat johtopäätökset äänin... puolesta,... vastaan ja... tyhjä(ä) / yksimielisesti. Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: (puheenjohtaja/puheenjohtajana), (varapuheenjohtaja), (varapuheenjohtaja), (valmistelija),...,... (... puolesta),... (... puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti),... ja... PA\ doc 3/9 PE

4 LYHYET PERUSTELUT Naisten sukupuolielinten silpominen on yleisnimi, jolla viitataan kaikkiin menetelmiin, joissa poistetaan naisen ulkoiset sukupuolielimet osittain tai kokonaan tai vahingoitetaan niitä muuten. Naisten sukupuolielinten silpominen perustuu tapaan eikä sillä normaalisti ole yhteyttä uskontoon. Tapa on syvään juurtunut noin Afrikan maassa ja muutamissa Lähi-idän ja Aasian maissa. Muuttoliikkeen vuoksi toimenpide on yleistynyt myös Euroopassa ja muualla maailmassa. WHO:n mukaan noin 130 miljoonan tytön tai naisen sukupuolielimet on silvottu ja joka vuosi toimenpide uhkaa 2 miljoonaa tyttöä. Euroopan unionin on välttämätöntä puhua selkeästi ja kuuluvasti naisten sukupuolielinten silpomista vastaan. EU:n tulisi käyttää hyväkseen mahdollisuus ryhtyä tehokkaisiin toimenpiteisiin erittäin tärkeässä asiassa, josta on ennen vaiettu, mutta joka on viimeinkin kiinnittänyt kansainvälistä huomiota ja josta on tullut yksi keskustelluimmista aiheista viime vuosina. On välttämätöntä erottaa, mikä on hyväksyttävää perinteisiin ja tapoihin vedoten. On olemassa yleismaailmallisia arvoja, joita pidämme jakamattomina. Kun näitä arvoja vastaan rikotaan, vaikka sitten vuosisatoja vanhoihin tapoihin vedoten meillä on moraalinen velvollisuus vastustaa ja sanoa selvästi ja äänekkäästi, että tämä ei ole hyväksyttävää, sekä etsiä tehokkaita keinoja lähestyä ongelmaa. Käytännössä naisten sukupuolielimiä silvotaan kehitysmaissa, eniten Afrikassa. Jos haluamme edistyä asiassa keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä, meidän on tunnustettava, että ongelman pohjimmaisia syitä täytyy lähestyä. Paikallisten yhteisöjen tuomitseminen ei auta. Muutoksen on lähdettävä maista itsestään, mutta kansainvälisellä yhteisvastuulla on ratkaiseva täydentävä merkitys. EU:n ja muiden avunantajien kehitysyhteistyöohjelmilla voidaan vaikuttaa juuri tähän. Naisten sukupuolielinten silpominen on yhteydessä sukupuolten väliseen epätasa-arvoon, joka on juurtunut syvään näiden yhteiskuntien poliittisiin, kulttuurisiin ja taloudellisiin järjestelmiin. Niinpä meidän täytyy tarkastella kunkin kulttuurin eri piirteitä ja tehdä yhteistyötä kansallisten ja paikallisten ryhmien kanssa tukiessamme toimia tällä saralla. Vaikka EU:n on otettava horjumaton kanta naisten sukupuolielinten silpomista vastaan, asiassa on tietenkin myös oltava hienotunteinen ja tahdikas, koska se on yhteydessä syviin uskomuksiin. Koulutuksen ja informaation ratkaisevaa merkitystä toiminnan vastustamisessa on tähdennettävä. Erityisesti on vakuutettava ihmiset siitä, ettei joistain tavoista luopuminen merkitse oman kulttuurin merkittävistä piirteistä luopumista. Asiaa täytyy ensin miettiä tarkoin ja sen jälkeen antaa käytännön ehdotuksia vaarattomista vaihtoehdoista, jotka yhteisöt voisivat hyväksyä ajan mittaan. Yhteistyön henki vaatii ehdottomasti hyvää tahtoa kaikilta asianosaisilta mailta. Haluamme työskennellä yhdessä heidän kanssaan, emme tuomita heitä. Olemme kuitenkin sitä mieltä, että naisten sukupuolielinten silpominen loukkaa ihmisoikeuksia siinä määrin, että jos hallitukset eivät ole halukkaita näkemään tätä ensisijaisena yhteistyökohteena, Euroopan komission täytyy valmistautua turvautumaan EU:n kehitysyhteistyötä säätelevien lakitekstien sisältämiin PE /9 PA\ doc

5 ihmisoikeustoimenpiteisiin. Komission pitäisi aina neuvotellessaan kehitysmaiden kanssa maakohtaisista strategioista ja kansallisista kehitysohjelmista korostaa naisten sukupuolielinten silpomisen ongelmat ja vaatia sitä vastustavia ohjelmia. Yleisesti ottaen olisi suositeltavaa liittää naisten sukupuolielinten silpomisen vastaiset hankkeet laajempiin terveyden ja lisääntymisterveyden tukistrategioihin. Meidän täytyy kuitenkin myös osoittaa ongelman tärkeys. Sen, mitä tehdään ja missä määrin, on tultava näkyvämmäksi ja avoimemmaksi. Erityisen EU:n budjettikohdan luomista naisten sukupuolielinten silpomisen vastaista työtä varten tulisi harkita vakavasti. Olisi myös hyvä aloittaa tiedotuskampanjoita Euroopassa ja maissa, joita asia eniten koskee. Heinäkuun 23. päivänä 2000 allekirjoitettu Cotonoun sopimus kattaa yhteistyön kaikkien AKT-maiden kanssa ja Egyptiä lukuun ottamatta kaikki muut Afrikan maat, joissa naisten sukupuolielimiä silvotaan, ovat sopimuskumppaneitamme. Olisi huomattava, että artiklassa 9 lueteltujen sopimuksen keskeisten kulmakivien, esimerkiksi perusihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen, lisäksi on myös kaksi erillistä määräystä, joita tulisi soveltaa. Artiklassa 25 Sosiaalialan kehittäminen -otsakkeen alla mainitaan erityisesti naisten sukupuolielinten silpomisen ehkäiseminen ja sukupuolikysymyksiä käsittelevässä artiklassa 31 todetaan, että yhteistyöllä tulisi parantaa "kaikkien niiden resurssien saantia, joita naiset tarvitsevat perusoikeuksiensa hyödyntämiseksi täysimääräisesti." Euroopan parlamentin ja AKT-maiden ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen pitäisi noudattaa johdonmukaisesti näitä kohtia ja valvoa edistystä näissä uusissa kehyksissä. Euroopan unionissa pitäisi tietenkin varmistaa, että omalla alueellamme lainsäädäntö on riittävää ja että naiset ja tytöt ovat turvassa. Tämä ei ole ensisijaisesti kehitysyhteistyövaliokunnan asia, mutta valmistelija haluaisi korostaa, että sukupuolielinten silpomisen uhkan tulisi olla riittävä syy hakea turvapaikkaa. Vaikka on olemassa joitain määräyksiä, kansalliset viranomaiset taistelevat näiden tulkinnan kanssa. Monissa tapauksissa nuorilta tytöiltä on evätty turvapaikka ja heidät on lähetetty takaisin kotimaihinsa, joissa he ovat todellisessa vaarassa joutua silvotuiksi. Tätä ei voida hyväksyä. On muodostettava selvät kriteerit siitä, mikä on pätevä syy turvapaikan saamiseksi Euroopasta ja ne on otettava käyttöön niin pian kuin mahdollista. JOHTOPÄÄTÖKSET Kehitysyhteistyövaliokunta pyytää asiasta vastaavaa naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat osat päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy: ottaa huomioon vuoden 1948 ihmisoikeuksien julistuksen, ottaa huomioon vuoden 1989 lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen, ottaa huomioon vuoden 1979, kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen, PA\ doc 5/9 PE

6 ottaa huomioon Wienin, Kairon ja Pekingin Yhdistyneiden kansakuntien konferenssit, ottaa huomioon AKT:n ja EU:n kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus), joka allekirjoitettiin 23. kesäkuuta 2000, ja siihen liitetyn rahoituspöytäkirjan, ottaa huomioon rahoitusapua ja teknistä apua Aasian ja Latinalaisen Amerikan kehitysmaille sekä taloudellisesta yhteistyöstä näiden maiden kanssa koskevan 25 päivänä helmikuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 443/92, ottaa huomioon 23 päivänä heinäkuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1488/96, (MEDA), ottaa huomioon olennaiset talousarvion määräykset, joita voidaan käyttää naisten sukupuolielinten silpomista vastaan taisteltaessa EY:n kehitysohjelmassa, erityisesti ihmisoikeuksia koskevan luvun B7-7, alamomentin B tukitoimista väestön hyväksi ja lisääntymisterveydestä, HIV:n/aidsin torjunta mukaan luettuna, alamomentin B yhteisön osallistumisesta valtiosta riippumattomien järjestöjen kehitysmaiden hyväksi toteuttamiin toimiin ja momentin B7-622 sukupuolten tasa-arvoa koskevista asioista, ottaa huomioon Maurizio Turcon ja muiden 26. helmikuuta 2001 esittämän päätöslauselmaesityksen tyttöjen sukupuolielinten silpomisesta (B5-0686/2000/rev.), A. ottaa huomioon, että arvioiden mukaan noin 130 miljoonan naisen ja tytön sukupuolielimet on silvottu ja joka vuosi noin kahden miljoonan uudelle naiselle ja tytölle suoritetaan tämä toimenpide, B. ottaa huomioon, että naisten sukupuolielimiä silvotaan ainakin 25 Afrikan maassa, joista kaikki Egyptiä lukuun ottamatta ovat allekirjoittaneet AKT:n ja EU:n kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus), muutamissa Aasian valtioissa (Indonesiassa, Malesiassa) ja Lähi-idässä (Jemenissä, Yhdistyneissä Arabiemiirikunnissa); muistaa, että naisten sukupuolielimiä silvotaan myös Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Euroopassa eri maista kotoisin olevissa maahanmuuttajayhteisöissä, C. ottaa huomioon, että naisten sukupuolielinten silpomista vastustavat argumentit perustuvat yleismaailmallisesti tunnustettuihin ihmisoikeuksiin, kuten oikeuteen henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja korkeimpaan saavutettavissa olevaan fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen, D. ottaa huomioon, että sukupuolielinten silpomisella on usein vakavia vaikutuksia naisten ja tyttöjen fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen ja siihen liittyy seuraavia vaaroja: tulehdusvaara, runsasta, joskus jopa kuolemaan johtavaa verenvuotoa, pidätyskyvyttömyyttä, arpikudosta, kipuja sukupuoliyhteydessä, seksuaalista kyvyttömyyttä, vakavia synnytyskomplikaatioita, hepatiitin ja HIV:n leviämistä, lapsettomuusriski, ahdistuneisuutta ja masennusta, PE /9 PA\ doc

7 E. ottaa huomioon, ettei ole mitään perinteeseen, uskontoon tai muihin tekijöihin liittyviä syitä, joilla tämän tuomittavan toimenpiteen voisi perustella; suurin osa naisista, joiden sukupuolielimet silvotaan, ovat muslimeita vaikkei Koraani sitä suinkaan edellytä, F. ottaa huomioon, että sukupuolielinten silpominen lisää naisten ja tyttöjen syrjintää muutenkin sitä harjoittavissa yhteisöissä, G. painottaa koulutuksen ja tiedon ratkaisevaa merkitystä tämän toimenpiteen vastustamisessa ja korostaa erityisesti, että ihmiset on vakuutettava siitä, ettei joistain tavoista luopuminen merkitse oman kulttuurin merkittävistä piirteistä luopumista, H. painottaa hallitusten ja lainsäätäjien osuutta toimenpiteen vastustamisessa ja lailla kieltämisessä ja ihmisten sitouttamisessa laajan muutoksen edistämiseen, I. ottaa huomioon, että naisten sukupuolielinten silpomisen ongelma koskee Euroopan unionin maita ja asian tulisi olla ensisijainen Euroopan unionissa, J. ottaa huomioon, että monia nuoria tyttöjä ja naisia uhkaa silpominen, ellei heille anneta turvapaikkaa, vaan heidät lähetetään Euroopasta takaisin kotimaahansa, K. ottaa huomioon, että noin puolet niistä Afrikan maasta, joissa naisten sukupuolielimiä silvotaan, on ottanut käyttöön lakeja, jotka kieltävät toimenpiteen joko kokonaan tai osittain, mutta ettei lakeja panna täytäntöön, L. ottaa huomioon, että monet paikalliset järjestöt työskentelevät paikallisten tai kansainvälisten kansalaisjärjestöjen kanssa, jotka saavat EU-rahoitusta taisteluun naisten sukupuolielinten silpomista vastaan ja jotka työskentelevät ruohonjuuritasolla ja yrittävät muuttaa vallitsevan ajattelutavan tarjoamalla tietoa ja koulutusta poliisille, lääkäreille ja opettajille, M. ottaa huomioon, että EU:n koko kehitysyhteistyöpolitiikan on tarkoitus hyödyttää ihmisyksilöitä ja se on siten erottamattomasti sidoksissa ihmisoikeuksien ja ihmisarvon kunnioittamiseen ja edistämiseen, N. ottaa huomioon, että AKT:n ja EU:n kumppanuussopimus (Cotonoun sopimus) perustuu yleismaailmallisille periaatteille ja siinä on määräyksiä naisten sukupuolielinten silpomista vastaan (artikla 9 sopimuksen olennaisista osista, kuten kaikkien ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja artikla 25 sosiaalialan kehityksestä ja artikla 31 sukupuolikysymyksistä), 1. vahvistaa, että naisten sukupuolielinten silpominen on tuomittavaa perusihmisoikeuksien rikkomista ja suuri elinikäinen riski naisten terveydelle; 2. uskoo, että EU:n on selvästi ilmaistava mielipiteensä toimenpiteestä, jota ei voida hyväksyä perinteiseen kulttuuriin vedoten, koska se rikkoo selvästi luovuttamattomia yleismaailmallisia arvoja vastaan; PA\ doc 7/9 PE

8 3. painottaa, että naisten sukupuolielinten silpominen liittyy sukupuolten epätasa-arvoon, joka on juurtunut näiden yhteiskuntien poliittisiin, kulttuurisiin ja taloudellisiin järjestelmiin ja heijastaa siten naisten syrjintää noissa yhteiskunnissa; 4. painottaa, että keskipitkän ja pitkän aikavälin muutoksen täytyy lähteä asianomaisista maista ja että kansainvälisen kehitysavulla, kuten EU:n kehitysyhteistyöohjelmilla, on tärkeä täydentävä rooli; 5. uskoo sen vuoksi, että naisten sukupuolielinten silpomista vastustavan strategian on oltava osa EU:n kehitysyhteistyöohjelmaa, jossa silpominen on määriteltävä selvästi ihmisoikeuksien rikkomiseksi eikä vain perinteiseksi toimenpiteeksi, ottaen täysin huomioon EU:n Kairon ja Pekingin Yhdistyneiden kansakuntien kokouksien mukaisen sitoumukset; 6. korostaa, että on tärkeää työskennellä niiden ihmisten kanssa, joita naisten sukupuolielinten silpominen eniten koskee ja joihin se eniten vaikuttaa yhteistyössä kansallisten ja paikallisten järjestöjen kanssa, kuten paikallisyhteisöjen ja kansalaisjärjestöjen; 7. kiinnittää erityistä huomiota koulutukseen ja tiedonvälitykseen tämän toiminnan vastustamisessa; korostaa seuraavien tahojen osallistumisen merkitystä: vanhemmat naiset, jotka normaalisti suorittavat toimenpiteen, uskonnolliset ja yhteisöjen johtajat, opettajat, naisjärjestöt, lääketieteellinen ja muu hoitohenkilökunta ja poliisivoimat sekä lainsäätäjät ja hallitukset; 8. vetoaa komissioon ja neuvostoon, jotta ne ottaisivat naisten sukupuolielinten silpomista vastustavan strategian huomioon maakohtaisissa strategia-asiakirjoissa, jotka laaditaan yhteistyötä varten kolmansien maiden kanssa; 9. vetoaa komissioon ja neuvostoon, jotta ne nostaisivat naisten sukupuolielinten silpomisen vastaisen strategian esille keskustellessaan AKT-maiden kanssa kehitysyhteistyöohjelmista (kansalliset maaohjelmat) Cotonoun sopimuksen mukaisesti; 10. vaatii samanlaisia keskusteluja naisten sukupuolielinten silpomisen vastaisesta strategiasta AKT-maihin kuulumattomien maiden kanssa niiden kehitysyhteistyöhankkeiden vastaavissa laillisissa puitteissa; 11. muistuttaa Cotonoun sopimuksen artikloista 9, 25 ja 31 ja vetoaa komissioon ja neuvostoon, jotta ne ponnistelisivat enemmän ottaakseen käyttöön naisten sukupuolielinten silpomista käsitteleviä ohjelmia; 12. on vakuuttunut, EU:n kehitysyhteistyöohjelmien taustaa vasten, että naisten sukupuolielinten silpominen rikkoo naisten oikeuksia niin vakavasti, että komission olisi valmistauduttava turvautumaan näihin määräyksiin, elleivät asianomaiset hallitukset ole halukkaita ottamaan naisten sukupuolielinten silpomista vastustavaa taistelua osaksi yhteistyötä; PE /9 PA\ doc

9 13. uskoo, että naisten sukupuolielinten silpomista vastustavat strategiat kehitysmaissa ovat yleensä tehokkaampia, jos ne sijoitetaan yleisiin terveyttä ja lisääntymisterveyttä koskeviin ohjelmiin; 14. ei pidä hyväksyttävänä, että monet nuoret tytöt ja naiset, joita uhkaa sukupuolielinten silpominen kotimaissaan, lähetetään takaisin Euroopasta, niissä tapauksissa, joissa heille ei myönnetä turvapaikkaa; 15. vaatii, että komissio ja neuvosto lisäävät silpomisuhan lailliseksi syyksi saada turvapaikka; 16. korostaa, ettei pelkästään lakiin perustuva harkinta ole riittävää, kun turvapaikkahakemuksia arvioidaan, koska monissa kolmansissa maissa lainsäädäntö saattaa muodollisesti olla olemassa, mutta ongelmana on, ettei sitä sovelleta käytäntöön ja että sosiaalinen paine naisten sukupuolielinten silpomisen puolesta on suuri ja uskoo että sellaiset tekijät täytyy ottaa huomioon; 17. vetoaa komissioon ja neuvostoon, jotta ne aloittaisivat kansanvälisen tiedotuskampanjan naisten sukupuolielinten silpomisesta ja edistäisivät kampanjaa; 18. pyytää komissiota toteuttamaan lainsäätäjille/parlamenteille suunnatun tiedotuskampanjan maissa, joita asia koskee, tarkoituksena maksimoida olemassa olevan lainsäädännön teho ja jos lainsäädäntöä ei ole, auttaa sen laatimisessa ja käyttöönotossa; 19. suosittelee, että tällä hetkellä naisten sukupuolielinten silpomisen vastustamiseen kolmansissa maissa tarkoitetut talousarviossa olevat varat yhdistetään erityisen budjettiotsakkeen alle tai jonkin nykyisen budjettiotsakkeen selvästi erottuvaksi ja erilliseksi osaksi ja että vähintään 10 miljoonan euron vuosittaisesta määrärahasta sovitaan vuoden 2002 talousarviosta lähtien. PA\ doc 9/9 PE