Ilmastotyön askelmerkit muuttuva metropoli. Pääkaupunkiseudun ilmastoindikaattorit 2017

Transkriptio

1 Ilmastotyön askelmerkit muuttuva metropoli Pääkaupunkiseudun ilmastoindikaattorit 2017

2 Pääkaupunkiseudun ilmastoindikaattorit 2017 Toimintaympäristö Kasvihuonekaasupäästöt Liikenne Maankäyttö Sähkönkulutus Rakennukset; lämmitys, jäähdytys ja energiatehokkuus Energiantuotanto ja -kulutus Hankinnat, kulutus ja jätteet Yleiset keinot

3 Toimintaympäristö

4 Väestömäärän toteutunut kehitys ja ennuste vuoteen 2026 Toimintaympäristö Pääkaupunkiseudun väestömäärä on kasvanut ilmastostrategian vertailuvuodesta 1990 noin 36 %, eli lähes asukkaalla. Pääkaupunkiseudun päästöt eivät kuitenkaan ole kasvaneet samassa suhteessa kuin asukasmäärä, joten päästöt asukasta kohti ovat pienentyneet.

5 Väestömäärän toteutunut kehitys ja ennuste vuoteen 2026 Toimintaympäristö Indikaattorin kuvaus Indikaattori mittaa asukkaiden määrää pääkaupunkiseudulla. Väestönkasvu lisää seudun kasvihuonekaasupäästöjä sekä suoraan että välillisesti mm. rakentamisen kautta. Indikaattorin avulla voidaan määritellä asukaskohtaiset päästöt. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: Tilastokeskus Seurantatiedon kokoaja: Aluesarjat, HSY

6 Työpaikkamäärän toteutunut kehitys ja ennuste vuoteen 2024 Toimintaympäristö Työpaikkamäärä on kasvanut noin 15 % vuodesta 1990 vuoteen Vuosien taantuma näkyy tilastossa selkeästi. Työpaikkamäärä on noussut noin työpaikalla vuodesta *Ennuste; Uudenmaan työpaikkaprojektio (päivitetty 2014), Kaupunkitutkimus TA Oy. **Tulevaisuusprojektion (päivitetty 2014) perusvaihtoehto, työpaikkamäärät vuonna 2024.

7 Työpaikkamäärän toteutunut kehitys ja ennuste vuoteen 2024 Toimintaympäristö Lähteet Indikaattorin kuvaus Indikaattori mittaa työpaikkojen määrää pääkaupunkiseudulla. Työpaikkamäärän muutos vaikuttaa suoraan ja välillisesti kasvihuonekaasupäästöihin mm. lisääntyneen liikkumisen ja sähkönkulutuksen kautta. Aineisto ja sen tuottaja: Tilastokeskus, Kaupunkitutkimus TA Oy Seurantatiedon kokoaja: HSY

8 Asuntokuntien määrän kehitys Toimintaympäristö Asuntokuntien määrä pääkaupunkiseudulla on kasvanut noin asuntokunnalla vuodesta 2000 vuoteen Prosentuaalinen kasvu on hieman yli 20 %. Samaan aikaan väestö pääkaupunkiseudulla on kasvanut noin asukkaalla. Väestönkasvun ohella yksinelävien lisääntynyt määrä on kasvattanut asuntokuntien määrää.

9 Asuntokuntien määrän kehitys Toimintaympäristö Indikaattorin kuvaus Indikaattori mittaa asuntokuntien määrää pääkaupunkiseudulla. Asuntokuntien määrällä on vaikutuksia lämmitystarpeeseen ja yhdyskuntarakenteeseen sekä rakentamisen kautta myös luonnonvaroihin. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: Tilastokeskus (StatFin) Seurantatiedon kokoaja: HSY

10 Asuntojen keskikoon kasvu ja asumisväljyyden kehitys Toimintaympäristö Asuntojen keskikoko pääkaupunkiseudulla on kasvanut noin kolmella neliömetrillä vuodesta Koko maan tasolla vastaava kasvu vuodesta 1990 on 3,6 neliömetriä / asunto. Asumisväljyys on kehittynyt saman suuntaisesti asuntojen keskikoon kanssa kaikissa kaupungeissa. Asumisväljyys pääkaupunkiseudulla oli vuonna 2015 noin 5 neliömetriä / asukas koko maan tasoa matalampi.

11 Asuntojen keskikoon kasvu ja asumisväljyyden kehitys Toimintaympäristö Indikaattorin kuvaus Indikaattori mittaa asuntojen keskikoon kasvua (m²/asunto) sekä asumisväljyyden kehitystä (m²/asukas). Mitä väljemmin asutaan, sen enemmän on lämmitettäviä neliöitä ja lämmityksen päästöjä. Tällä on taloudellisia vaikutuksia sekä vaikutuksia yhdyskuntarakenteeseen ja luonnonvarojen käyttöön. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: Tilastokeskus, Helsingin kaupungin tietokeskus Seurantatiedon kokoaja: HSY

12 Bruttokansantuotteen kehitys Toimintaympäristö Vuonna 2008 käynnistynyt taantuma aiheutti selvän pudotuksen sekä pääkaupunkiseudun että koko Suomen BKT:ssa (PKS: n. -6 %, koko Suomi: n. -8 %). BKT:n keskimääräinen vuosimuutos 2000-luvulla on pääkaupunkiseudulla +1,6 %. Pääkaupunkiseudulla BKT on palautunut lähes vuoden 2008 tasolle. *Ennuste vuosille 2014 ja 2015.

13 Bruttokansantuotteen kehitys Indikaattorin kuvaus Toimintaympäristö Indikaattori kuvaa bruttokansantuotteen (BKT) kehitystä ja talouskasvua pääkaupunkiseudulla. BKT kertoo välillisesti kulutuksesta ja sen aiheuttamista ilmastovaikutuksista; mitä korkeampia BKT, sitä korkeampi kulutus. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: Tilastokeskus, Kaupunkitutkimus TA Oy Seurantatiedon kokoaja: HSY

14 Yhteenveto: BKT, väestö, työpaikat, sukkulointi, khkpäästöt, kokonaisenergiankulutus, tieliikenteen suorite Toimintaympäristö Pääkaupunkiseudun väestömäärä on kasvanut tasaisesti 2000-luvulla. Työpaikkojen määrä ja erityisesti työmatkasukkulointi korreloivat BKT:n muutoksiin. Kasvihuonekaasupäästöt ovat kääntyneet laskuun vuonna Kokonaisenergiankulutuksessa ei ole tapahtunut suurta vaihtelua 2000-luvun alun jälkeen. * Kaikki pääkaupunkiseudulle alueen ulkopuolelta suuntautuvat työmatkat

15 Yhteenveto: BKT, väestö, työpaikat, sukkulointi, khkpäästöt, kokonaisenergiankulutus, tieliikenteen suorite Indikaattorin kuvaus Toimintaympäristö Indikaattori mittaa pääkaupunkiseudun BKT:n, väestönkasvun, työpaikkamäärien, sukkuloinnin, kasvihuonekaasupäästöjen, kokonaisenergiankulutuksen ja tieliikenteen suoritteen kehitystä 2000-luvulla, vuoteen 2000 indeksoituna. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: Tilastokeskus, Kaupunkitutkimus TA Oy Seurantatiedon kokoaja: HSY

16 Kasvihuonekaasupäästöt

17 Maailman hiilidioksidipäästöjen kehitys Kasvihuonekaasupäästöt Globaalit hiilidioksidipäästöt ovat kasvaneet voimakkaasti 2000-luvulla. Päästöjen nykykehitys on lähinnä IPCC:n fossiili-intensiivistä RCP 8.5-skenaariota, jonka mukaan lämpötila nousisi 4,9 C vuoteen 2100 mennessä. Turvallisena rajana pidetään 2 C lämpötilan nousua. Tähän mennessä lämpötila on noussut 1,0 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna.

18 Maailman hiilidioksidipäästöjen kehitys Indikaattorin kuvaus Indikaattori mittaa globaalien fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja sementin valmistuksesta aiheutuneiden hiilidioksidipäästöjen määrää gigatonneina hiiltä, suhteutettuna IPCC:n uusiin päästöskenaarioihin. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: IPCC, Nasa/GISS Seurantatiedon kokoaja: HSY stemp/ Kasvihuonekaasupäästöt

19 Euroopan kasvihuonekaasupäästöt Kasvihuonekaasupäästöt Euroopan tasolla kasvihuonekaasupäästöt ovat lähteneet hitaasti laskemaan vuodesta Päästöjä ovat vähentäneet mm. Itä- Euroopan maiden päästövähennykset 1990-luvun alussa. Myös päästökaupan aloittaminen vuonna 2005, tuotannon siirtyminen EU:n ulkopuolelle sekä vuoden 2008 taantuma ovat vähentäneet päästöjä. Nykytrendi johtaa 2030 tavoitteeseen -40 % (vrt. 1990).

20 Euroopan kasvihuonekaasupäästöt Indikaattorin kuvaus Indikaattori mittaa Euroopan Unionin 28 jäsenvaltion yhteenlaskettujen kasvihuonekaasupäästöjen määrää sektoreittain. EU:n päästövähennystavoite vuodelle 2020 on 20 % ja vuodelle 2030 vähintään 40 % verrattuna vuoden 1990 tasoon. Suomi on sitoutunut näihin päästövähennystavoitteisiin. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: EEA Seurantatiedon kokoaja: HSY hemes/climate/dc Kasvihuonekaasupäästöt

21 Suomen kasvihuonekaasupäästöt sektoreittain Kasvihuonekaasupäästöt Suomen päästöt olivat 55,7 miljoonaa CO 2 -ekvivalenttitonnia vuonna 2015 Suomen kokonaispäästöt ovat vaihdelleet vuosittain sekä taloudellisen tilanteen että talvien sääolojen aiheuttamien vaihtelevien lämmitystarpeiden mukaan. Maatalouden ja jätteiden käsittelyn päästöt ovat pysyneet lähes samana, teollisuusprosessien päästöt ovat vaihdelleet suhdanteiden mukaan. Etenkin energiasektorin päästöt ovat vähentyneet merkittävästi luvulla. *ennakkotieto **teollisuusprosesseissa ja energiasektorilla NMVOC- ja CH4- päästöistä syntyvät epäsuorat CO2-päästöt

22 Suomen kasvihuonekaasupäästöt sektoreittain Indikaattorin kuvaus Lähteet Kasvihuonekaasupäästöt Indikaattori kuvaa Suomen kasvihuonekaasupäästöjä sektoreittain vuodelta 1990, vuosilta sekä ennakkotietoa vuodelta Lähtökohtana päästöjen vähentämiselle pidetään yleisesti vuotta Vuoteen 2020 mennessä kansallisena tavoitteena on vähentää 20 % kasvihuonekaasupäästöistä. Aineisto ja sen tuottaja: Tilastokeskus Seurantatiedon kokoaja: HSY

23 Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöjen kehitys Kasvihuonekaasupäästöt Pääkaupunkiseudun kokonaispäästöt olivat vuonna 2015 noin 5,2 miljoonaa tonnia (CO 2 -ekv.), 4,6 tonnia/asukas. Seudun voimakkaasta kasvusta huolimatta päästöt on saatu laskemaan selvästi alle vuoden 1990 tason. Päästöt vähenivät 8 % vuonna Eniten vähenivät kulutussähkön aiheuttamat päästöt. Myös kaukolämmön, liikenteen ja jätteiden käsittelyn päästöt vähenivät.

24 Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöjen kehitys Indikaattorin kuvaus Lähteet Kasvihuonekaasupäästöt Indikaattori mittaa pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöjen kehitystä sektoreittain vuosilta 1990 ja (1000 t CO 2 -ekv.). Viivadiagrammi kuvaa pääkaupunkiseudun asukaskohtaisia päästöjä (t CO 2 -ekv.). Aineisto ja sen tuottaja: HSY Seurantatiedon kokoaja: HSY muutos

25 Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt sektoreittain vuonna 2015 Kasvihuonekaasupäästöt Kaukolämmön tuotanto on selvästi merkittävin pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöjen lähde. Noin neljännes päästöistä on peräisin liikenteestä. Kulutussähkön osuus on viime vuosina pienentynyt. Pääkaupunkiseudulla on vain vähän teollista tuotantoa, siksi teollisuuden ja työkoneiden osuus päästöistä on pieni. Myös jätteiden käsittelyn osuus kokonaispäästöistä on pitkällä aikavälillä pienentynyt.

26 Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt sektoreittain vuonna 2015 Lähteet Kasvihuonekaasupäästöt Indikaattorin kuvaus Indikaattori mittaa pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöjen osuuksia kokonaispäästöistä sektoreittain vuodelta Aineisto ja sen tuottaja: HSY Seurantatiedon kokoaja: HSY muutos

27 Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöjen kehitys suhteessa vähennystavoitteisiin Kasvihuonekaasupäästöt Seudun kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2015 noin 12 % vuoden 1990 tasoa alempana. Tavoitteet: -20 % vuonna 2020, hiilineutraalius luvun kehitykseen perustuva ennuste ei johda tavoitteisiin. Ilmastostrategian hyväksymisen jälkeen päästöt ovat kuitenkin vähentyneet selvästi nopeammin. Hiilineutraalius vaatii vielä isoja toimenpiteitä energiantuotannossa ja -käytössä sekä liikenteessä.

28 Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöjen kehitys suhteessa vähennystavoitteisiin Indikaattorin kuvaus Indikaattori mittaa kasvihuonekaasupäästöjen kehitystä pääkaupunkiseudulla suhteessa ilmastostrategian tavoitteisiin. Strategian tarkistetut tavoitteet ovat 20 % päästövähennys vuoteen 2020 ja hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä. Laskennassa huomioidaan välittömät päästöt rakennusten, sähkönkulutuksen liikenteen ja jätteiden osalta. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: HSY Seurantatiedon kokoaja: HSY muutos Kasvihuonekaasupäästöt

29 Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt kaupungeittain Kasvihuonekaasupäästöt Helsingissä hyvä kehitys on jatkunut pitkään, ja kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet 28 % vuoden 1990 tasosta. Muissa seudun kaupungeissa päästöt ovat kääntyneet laskuun myöhemmin. Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa päästöt ovat edelleen suuremmat kuin vertailuvuonna Espoossa ja Vantaalla väestömäärä ja rakennuskanta ovat kasvaneet Helsinkiä enemmän.

30 Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt kaupungeittain Indikaattorin kuvaus Kasvihuonekaasupäästöt Indikaattori mittaa pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöjen kehitystä kaupungeittain vuosina 1990 ja muutos Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: HSY Seurantatiedon kokoaja: HSY

31 Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohti Kasvihuonekaasupäästöt Kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohti olivat pääkaupunkiseudulla 4,6 tonnia (CO 2 ekv.) vuonna Tämä on 2,6 tonnia, eli noin 35 % vähemmän kuin vuonna Eniten vähennystä on tullut kulutussähkössä. Suomen khk-päästöt olivat 10,2 tonnia/asukas vuonna Pääkaupunkiseudun päästöt ovat merkittävästi pienemmät kuin Suomessa keskimäärin.

32 Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohti Indikaattorin kuvaus Indikaattori mittaa pääkaupunkiseudun asukaskohtaisia kasvihuonekaasupäästöjä sektoreittain vuosilta 1990 ja Kasvihuonekaasupäästöt Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: HSY Seurantatiedon kokoaja: HSY

33 Liikenne

34 Liikenteen kokonaispäästöt ajoneuvoluokittain ja asukasta kohti Liikenne Liikenteen päästöt ovat kasvaneet vuoteen 2007 asti, jonka jälkeen ne ovat laskeneet vuoden 1990 tasolle. Ilmastostrategian asukasta kohti laskettu -20 % tavoite saavutettiin vuonna Henkilöautojen pienentynyt kulutus ja polttoaineisiin lisätty bio-osuus ovat vähentäneet päästöjä. Suurin osa liikenteen päästöistä syntyy henkilöautoliikenteestä.

35 Liikenteen kokonaispäästöt ajoneuvoluokittain ja asukasta kohti Liikenne Indikaattorin kuvaus Liikenteen kasvihuonekaasupäästöt kuvaavat liikenteen energiankulutuksesta syntyvien päästöjen määrää pääkaupunkiseudulla. Ilmastostrategian tavoitteena on asukasta kohti laskettuna 20 % päästövähennys vuoteen 2030 mennessä (1,2 t CO 2 -ekv. / asukas). Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: VTT Seurantatiedon kokoaja: HSY

36 Liikenteen kokonaispäästöt kaupungeittain Liikenne Helsingin osuus on lähes puolet liikenteen kokonaispäästöistä pääkaupunkiseudulla. Helsingissä liikenteen päästöt ovat laskeneet noin 12 % vuoden 1990 tasoon verrattuna ja Kauniaisissa päästöt ovat vuoden 1990 tasolla. Espoossa päästöt ovat kasvaneet noin 6 % ja Vantaalla noin 8 % vuoden 1990 tasosta. Liikenteen päästöt ovat olleet selkeässä laskussa kaikissa pääkaupunkiseudun kaupungeissa vuodesta 2007 alkaen.

37 Liikenteen kokonaispäästöt kaupungeittain Liikenne Lähteet Indikaattorin kuvaus Indikaattori mittaa liikenteen energiankulutuksesta syntyvien päästöjen määrää pääkaupunkiseudun kaupungeissa. Aineisto ja sen tuottaja: VTT Seurantatiedon kokoaja: HSY

38 Tieliikenteen suorite ajoneuvotyypeittäin ja kaupungeittain Liikenne Liikennesuorite on kasvanut noin 50 % vuoden 1990 lähtötasosta, erityisesti henkilöautoilla liikutaan koko ajan enemmän. Suoritteista voidaan havaita dieselkäyttöisen henkilöautokannan merkittävä lisääntyminen viime vuosina. Liikennesuorite on kasvanut kaikissa kaupungeissa vuoden 1990 tasosta. Suurin prosentuaalinen kasvu on tapahtunut Vantaalla (73 %) ja pienin Kauniaisissa (18 %).

39 Tieliikenteen suorite ajoneuvotyypeittäin ja kaupungeittain Liikenne Indikaattorin kuvaus Tieliikenteen suorite kertoo eri ajoneuvotyypeillä vuodessa ajetun matkan pääkaupunkiseudun rajojen sisäpuolella. Laskenta perustuu kaupunkien ja Liikenneviraston liikennelaskentoihin. Suorite määritetään siten, että tiellä tietyssä aikayksikössä havaittu ajoneuvomäärä kerrotaan sillä tiejakson pituudella, jolla nämä autot liikkuvat. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: VTT Seurantatiedon kokoaja: HSY

40 Joukkoliikenteen matkustajamäärä Liikenne Vuosittaisten nousujen määrä eri joukkoliikennevälineisiin on kohonnut 302 miljoonasta vuonna 2004 lähes 350 miljoonaan vuonna Prosentuaalinen kasvu on noin 16 %. Nousua/vuosi määrä on ollut kasvussa vuodesta 2006 alkaen. Nousujen määrä asukasta kohti on säilynyt melko tasaisena vuosien 2004 ja 2015 välillä luvulla asukaskohtaisten nousujen määrässä on kuitenkin havaittavissa lievä nouseva trendi.

41 Joukkoliikenteen matkustajamäärä Liikenne Indikaattorin kuvaus Indikaattori kuvaa joukkoliikenteen matkustajamäärän muutoksia vuositasolla. Matkustajamäärä pääkaupunkiseudulla kertoo vuotuisen nousujen määrän eri joukkoliikennevälineisiin neljän kunnan alueella sekä nousujen määrän asukasta kohden. Määrä sisältää pääkaupunkiseudun nousut raitiovaunujen, metrojen, bussien (Helsingin, Espoon ja Vantaan sisäiset linjat ja seutuliikenne) sekä lähijunien osalta. Mukaan ei ole laskettu Suomenlinnan lautan nousuja. Seudun väestömäärä on kasvanut huomattavasti 2000-luvulla. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: HSL Seurantatiedon kokoaja: HSL

42 Joukkoliikenteen lippujen hintakehitys Liikenne Sisäisten lippujen hinta pääkaupunkiseudulla on noussut vuodesta 2000 noin 20 %. Seutulipun hinta (helsinkiläiselle) on noussut samassa ajassa noin 36 %. Kaupunkien sisäisten lippujen hinta ja hintakehitys on ollut yhdenmukainen vuodesta 2012 alkaen. Hinnat on korjattu elinkustannusindeksillä (i=2000).

43 Joukkoliikenteen lippujen hintakehitys Liikenne Lähteet Indikaattorin kuvaus Joukkoliikenteen lippujen hintakehitys kuvaa joukkoliikenteen käytön hintaa ja sen kehitystä vuodesta Hinnat on korjattu elinkustannusindeksillä, indeksoituna vuoteen Aineisto ja sen tuottaja: HSL Seurantatiedon kokoaja: HSL

44 Autoilun hinnan kehitys Liikenne Bensiinin hinta on kasvanut merkittävästi vuoden 1990 jälkeen. Erityisen voimakasta kasvu on ollut vuodesta 2003 vuoteen 2012, minkä jälkeen hinta on kääntynyt laskuun. Bensiinin hintakehitys kytkeytyy öljyn maailmanmarkkinahinnan muutoksiin. Henkilöauton indeksoitu hankintahinta on laskenut vuoden 2002 jälkeen ollen vuonna 2015 lähes vuoden 1990 tasolla.

45 Autoilun hinnan kehitys Liikenne Lähteet Indikaattorin kuvaus Indikaattori kuvaa auton ja bensiinin hintojen kehitystä vuoteen 1990 indeksoituna. Indikaattori kuvaa autoilun edullisuutta ja kilpailukykyä eri kulumuotojen välillä. Aineisto ja sen tuottaja: HSL Seurantatiedon kokoaja: HSL

46 Työsuhdematkalippujen lukumäärä kaupungeittain Liikenne Työsuhdematkalippujen määrä pääkaupunkiseudulla on kasvanut lähes 119 %, eli yli kaksinkertaistunut vuosina Helsingissä määrä on tällä aikavälillä kasvanut 88 %, Espoossa ja Vantaalla noin 200 % ja Kauniaisissa peräti 260 %.

47 Työsuhdematkalippujen lukumäärä kaupungeittain Liikenne Indikaattorin kuvaus Indikaattori mittaa työsuhdematkalippujen (työnantajan työntekijöilleen kustantamien joukkoliikennelippujen) lukumäärää kaupungeittain vuodesta 2008 lähtien. Indikaattori kuvaa osaltaan julkisen liikenteen käytön määrää työmatkaliikenteessä. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: Verohallinto Seurantatiedon kokoaja: HSL

48 Autoetuuksien lukumäärä kaupungeittain Liikenne Autoetuuksien määrä on laskenut pääkaupunkiseudulla vuosina noin 4700 etuudella, mikä vastaa 13 % vähennystä. Helsingissä autoetuuksien määrä on tällä aikavälillä laskenut 13 %, Espoossa 15 % ja Vantaalla ja Kauniaisissa noin 9 %.

49 Autoetuuksien lukumäärä kaupungeittain Liikenne Indikaattorin kuvaus Indikaattori kuvaa autoetuuksien lukumäärää kaupungeittain vuodesta 2008 alkaen. Autoetu sisältää sekä vapaan autoedun että auton käyttöedun. Autoetuuden lukumäärä kuvaa henkilöauton käyttöä työmatkaliikenteessä. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: Verohallinto Seurantatiedon kokoaja: HSL

50 Autojen liityntäpysäköintipaikkojen määrän kehitys ja käyttöaste Liikenne Liityntäpysäköintipaikkojen määrää on lisätty kaikissa kaupungeissa vuodesta 2001, kokonaiskappalemäärä on kasvanut noin 4600 paikasta 6600 paikkaan. Määrän prosentuaalinen kasvu kaikissa kaupungeissa on yli 50 % vuoden 2001 tasosta. Erityisen voimakkaasti paikkoja on lisätty Vantaalla, missä liityntäpysäköintipaikkojen määrän prosentuaalinen kasvu vuodesta 2001 on lähes 150 %. Korkein liityntäpysäköintipaikkojen käyttöaste (100 %) on Kauniaisissa.

51 Autojen liityntäpysäköintipaikkojen määrän kehitys ja käyttöaste Liikenne Indikaattorin kuvaus Indikaattori mittaa autojen liityntäpysäköintipaikkojen määrän kehitystä ja käyttöastetta prosentteina. Liityntäpysäköinti vähentää henkilöautoliikennettä kaupungin sisällä ja mahdollistaa vähäpäästöisemmän matkaketjun muodostamisen. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: HSL Seurantatiedon kokoaja: HSL

52 Polkupyörien liityntäpysäköintipaikkojen määrän kehitys ja käyttöaste Liikenne Polkupyörien liityntäpysäköintipaikkojen määrää on lisätty vuodesta 2001 noin 1500 paikalla pääkaupunkiseudulla. Kasvu on ollut suhteellisesti voimakasta erityisesti Espoossa (80 %) ja Vantaalla (104 %). Helsingissä pyörien liityntäpysäköintipaikkojen käyttöaste on kasvanut selkeästi vuodesta 2001 (51 %) vuoteen 2015 (80 %). Muissa kaupungeissa käyttöasteen kehitys on ollut varsin vaihtelevaa.

53 Polkupyörien liityntäpysäköintipaikkojen määrän kehitys ja käyttöaste Liikenne Indikaattorin kuvaus Indikaattori kuvaa polkupyörien liityntäpysäköintipaikkojen määrän kehitystä ja käyttöastetta prosentteina. Liityntäpysäköinti edistää polkupyörän käyttöä ja mahdollistaa vähäpäästöisemmän matkaketjun muodostamisen. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: HSL Seurantatiedon kokoaja: HSL

54 Linja-autojen polttoainejakauma Liikenne Käytetyistä linja-autojen polttoaineista biodieselin osuus on 26 % vuonna Erityisen suuri harppaus biodieselin osuuden kasvussa polttoainejakaumassa tapahtui vuosien 2014 ja 2015 välillä. Maakaasun osuus on laskenut selvästi vuodesta 2010 (6,2 %) vuoteen 2015 (2 %) johtuen maakaasun verotuksesta. Vaikka dieselin osuus polttoainejakaumasta on laskussa, on se edelleen varsin hallitseva, 72 % vuonna 2015.

55 Linja-autojen polttoainejakauma Liikenne Lähteet Indikaattorin kuvaus Indikaattori mittaa linja-autojen polttoainejakaumaa (%), eli käytettyjen polttoaineiden määriä kokonaismäärästä. Indikaattori kuvaa biopolttoaineiden osuutta ja sen kasvua. Aineisto ja sen tuottaja: HSL Seurantatiedon kokoaja: HSL

56 Pyörätieverkon pituus asukasta kohti Liikenne Pyörätieverkon pituus asukasta kohti on noussut pääkaupunkiseudulla jonkin verran vuodesta Helsingissä pyörätieverkon määrä on kasvanut noin 0,5 m/asukas vuodesta 1990 vuoteen 2006, jonka jälkeen kasvu on pysähtynyt. Espoossa ja Vantaalla kehitys oli melko yhtenevää aina vuoteen 2012, jolloin pyörätieverkon määrä Espoossa kasvoi voimakkaasti. Vantaalla pyörätieverkon määrä on pysynyt lähes samalla tasolla (2,7-3 m/asukas) vuodesta 2004.

57 Pyörätieverkon pituus asukasta kohti Liikenne Indikaattorin kuvaus Indikaattori kuvaa pyöräteiden määrää suhteessa kunnan asukasmäärään. Pyörätieverkkoon lasketaan erilliset pyörä- ja kävelytiet, puistojen raitit sekä ajoradan viereiset yhdistetyt kävely- ja pyörätiet sekä ulkoilureitit, mikäli ne kuuluvat pyöräilyn kannalta merkittävään reitistöön. Mukana ei ole kantakaupungin eikä esikaupunkialueen katujen jalkakäytäviä. Pyörätieverkon määrän lisäys kuvaa pyrkimystä edistää ympäristöystävällistä liikkumista. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: Espoo, Helsinki ja Vantaa Seurantatiedon kokoaja: HSY ymparistotilasto.fi

58 Henkilöautojen määrä kaupungeittain Liikenne Henkilöautojen kokonaismäärä pääkaupunkiseudulla on kasvanut noin 46 % vuodesta 2000 ja lähes 70 % vuodesta Espoossa määrä on kasvanut voimakkaimmin, noin 60 % vuodesta Liikennekäytössä olevien henkilöautojen määrä ei ole kasvanut samaa tahtia kokonaismäärän kanssa. Helsingissä kasvua on tapahtunut vuodesta 2007 alle prosentin, Espoossa ja Kauniaisissa noin 13 % ja Vantaalla 14 %.

59 Henkilöautojen määrä kaupungeittain Liikenne Indikaattorin kuvaus Indikaattori kuvaa henkilöautojen määrää (henkilöautojen kokonaismäärä ja liikennekäytössä olevat henkilöautot) kaupungeittain pääkaupunkiseudulla. Henkilöautojen määrän kasvu lisää välittömiä hiilidioksidipäästöjä ja muita ympäristöhaittoja kuten melua, tilantarvetta ja vaikutuksia ilmanlaatuun. Välillisesti autoistuminen kuluttaa luonnonvaroja ja energiaa autojen valmistuksessa. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: Trafi Seurantatiedon kokoaja: HSY

60 Henkilöautotiheys kaupungeittain Liikenne Henkilöautotiheys on kasvanut luvulla kaikissa pääkaupunkiseudun kaupungeissa samansuuntaisesti. Määrä tuhatta asukasta kohti on noussut pääkaupunkiseudulla noin 360 autosta vuonna autoon vuonna Helsingissä kasvu on ollut kyseisenä ajanjaksona noin 70 autoa/1000 as., Espoossa noin 90 ja Vantaalla peräti 130 autoa/1000 as. Helsingissä henkilöautotiheys ei enää 2010-luvulla ole juuri kasvanut.

61 Henkilöautotiheys kaupungeittain Liikenne Lähteet Indikaattorin kuvaus Henkilöautotiheys kuvaa henkilöautojen määrää tuhatta asukasta kohti. Indikaattori kuvaa henkilöautoliikenteen kehitystä ja välillisesti liikenteen päästöjen kehitystä. Aineisto ja sen tuottaja: Trafi Seurantatiedon kokoaja: HSY

62 Autoistumisaste kaupungeittain Liikenne Kaupunkien välisiä eroja tarkasteltaessa havaitaan, että Helsingissä, jossa on tehokkain joukkoliikenne ja ehein yhdyskuntarakenne, on eniten autottomia asuntokuntia ja vähiten kahden auto autokuntia. Trenditarkastelussa autottomien asuntokuntien määrä on vähentynyt joka kunnassa ja kahden tai useamman auton omistavien autokuntien määrä on vastaavasti lisääntynyt.

63 Autoistumisaste kaupungeittain Liikenne Lähteet Indikaattorin kuvaus Autoistumisaste kuvaa kaupungeittain autottomien sekä yhden ja kahden tai useamman auton asuntokuntien osuutta kaikista asuntokunnista. Aineisto ja sen tuottaja: Trafi, Tilastokeskus Seurantatiedon kokoaja: HSY

64 Ensirekisteröityjen henkilöautojen hiilidioksidipäästöt (g/km) Liikenne Ensirekisteröityjen henkilöautojen hiilidioksidipäästöt pääkaupunkiseudulla ovat laskeneet noin 60 g/km, eli lähes 34 % vuodesta Tällä on suora vaikutus liikenteen päästöihin. Toisaalta tieliikenteen suorite on kasvanut samana aikajaksona.

65 Ensirekisteröityjen henkilöautojen hiilidioksidipäästöt (g/km) Liikenne Lähteet Indikaattorin kuvaus Indikaattori mittaa ensirekisteröityjen henkilöautojen hiilidioksidipäästöjä (g/km, yhdistetty ajo) pääkaupunkiseudulla. Aineisto ja sen tuottaja: Espoo, Helsinki ja Vantaa Seurantatiedon kokoaja: HSY ymparistotilasto.fi

66 Ensirekisteröityjen henkilöautojen käyttövoima pääkaupunkiseudulla Liikenne Vuonna 2015 pääkaupunkiseudulla ensirekisteröitiin henkilöautoa. Niistä lähes 99 % oli bensiini- tai dieselkäyttöisiä (bensiini 58 %, diesel 41 %). Muista käyttövoimavaihtoehdoista yleisin oli bensiini/sähkö, jonka osuus oli kuitenkin vain 0,6 %. Muiden vaihtoehtojen osuudet vaihtelivat 0,03 % ja 0,3 % välillä.

67 Muiden kuin bensiini- tai diesel-käyttövoimaisten henkilöautojen ensirekisteröinnit kaupungeittain Liikenne

68 Ensirekisteröityjen henkilöautojen käyttövoima pääkaupunkiseudulla Liikenne Vuodesta 2005 alkaen muiden kuin bensiini- tai dieselkäyttöisten henkilöautojen ensirekisteröinnit ovat kuitenkin yleistyneet selvästi. Kasvava trendi on havaittavissa etenkin Espoossa ja Helsingissä. Vuonna 2015 Helsingissä ensirekisteröitiin 217 muuta kuin bensiinitai dieselkäyttöistä autoa, kun vastaava määrä vuonna 2006 oli 13. Espoossa määrä kasvoi samassa ajassa 150 autolla. Indikaattorin kuvaus Lähteet Indikaattori kuvaa ensirekisteröityjen henkilöautojen käyttövoimaa pääkaupunkiseudulla vuonna 2015 sekä muiden kuin bensiini- tai diesel-käyttövoimaisten henkilöautojen ensirekisteröintejä kaupungeittain vuodesta 2005 alkaen. Aineisto ja sen tuottaja: Trafi Seurantatiedon kokoaja: HSY

69 Maankäyttö

70 Aluetehokkuuden kehitys pääkaupunkiseudulla Maankäyttö

71 Aluetehokkuuden kehitys pääkaupunkiseudulla Maankäyttö

72 Aluetehokkuuden kehitys pääkaupunkiseudulla Aluetehokkuus on kasvanut tasaisesti koko pääkaupunkiseudulla, eli yhdyskuntarakenne on kauttaaltaan tiivistynyt. Aluetehokkuus on suurin Helsingin niemellä ja ratojen varsilla, mutta koko seudulla suhteellisen alhainen. Alle 0,2 aluetehokkuuden ruutujen määrä on vähentynyt. Maankäyttö Indikaattorin kuvaus Aluetehokkuus mittaa rakennusten kerrosalaa suhteessa muuhun maankäyttöön, eli kuvaa maankäytön tehokkuutta pääkaupunkiseudulla. Alue on tarkastelussa jaettu 250 x 250 m:n ruutuihin. Kehitystä voidaan hahmottaa tarkastelemalla aikasarjaa. Mitä suurempi on aluetehokkuus, sitä ehyempi ja ekotehokkaampi on yhdyskuntarakenne. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: YKR/SYKE, Tilastokeskus 2016 Seurantatiedon kokoaja: HSY

73 Asukas- ja työpaikkatiheyden kehitys Maankäyttö

74 Asukas- ja työpaikkatiheyden kehitys Maankäyttö

75 Asukas- ja työpaikkatiheyden kehitys Asukas- ja työpaikkatiheys seudulla on parantunut tarkasteltaessa ruutujen määrää. Samaan aikaan alle 35 as+tp/ha ruutujen määrä on lisääntynyt. Tiheys on kasvanut seudulla melko tasaisesti. Kasvua on nähtävissä erityisesti nykyisten ja tulevien raideliikennekäytävien varrella. Maankäyttö Indikaattorin kuvaus Indikaattori mittaa yhdyskuntarakenteen tiivistymistä ja joukkoliikenteen järjestämisen mahdollisuuksia. YKRaineistosta on laskettu yhteen 250 x 250 m:n ruuduista asukkaat ja työpaikat, jolloin nähdään yhdyskuntarakenteen todellinen käyttö. Kehitystä voidaan hahmottaa tarkastelemalla aikasarjaa. Tuloksena olevat paikkatietoruudut on luokiteltu kolmeen luokkaan: alle 35 as+tp/ha, as+tp/ha ja yli 50 as+tp/ha, jotka ovat keskeisiä raja-arvoja joukkoliikenteen järjestämisen kannattavuuden näkökulmasta. Indikaattori ottaa huomioon seudun ennusteiden mukaisen positiivisen väestönkasvun. Lähteet: Aineisto ja sen tuottaja: YKR/SYKE, Tilastokeskus 2016 Seurantatiedon kokoaja: HSY

76 Raideliikenteen käyttäjäpotentiaali pääkaupunkiseudulla Maankäyttö

77 Raideliikenteen käyttäjäpotentiaali pääkaupunkiseudulla Maankäyttö Asemanseutujen väestö- ja työpaikkamäärät ovat pääsääntöisesti kasvaneet, kasvua on ollut noin 70 %:lla asemanseuduista. Yli puolet asemanseuduista on kasvanut nopeammin kuin seutu keskimäärin (ka 7,9 %). Kasvua on erityisesti Rantaradan ja Kehäradan asemanseuduilla. Indikaattorin kuvaus Raideliikenteen käyttäjäpotentiaali kuvaa asukas- ja työpaikkamäärää eli potentiaalisten junaa tai metroa käyttävien määrää aseman läheisyydessä suhteessa pintaalaan. Se saadaan laskemalla yhteen asukkaat ja työpaikat kultakin asemanseudulta ja jakamalla määrä pinta-alalla. Rajauksiksi on valittu 600 metriä ja 1 kilometri. Asukas- ja työpaikkatiheydet on jaoteltu kolmeen eri luokkaan, joista voi päätellä, miten tehokkaassa käytössä kukin asemanseutu on. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: HSY Seurantatiedon kokoaja: HSY

78 Sukkulointi pääkaupunkiseudulle Maankäyttö

79 Sukkulointi pääkaupunkiseudulle Vuonna pk-seudun ulkopuolella asuvaa kävi töissä pkseudulla, määrä nousi 3,6 % edellisvuodesta. 58 % sukkuloi Helsingin seudun kehyskunnista (10 kuntaa), tätä kauempaa 42 %. Erityisesti kauempaa Helsingin seudun ulkopuolelta tulevien sukkuloijien määrä kasvoi voimakkaasti (lähes 13 %). Samana ajanjaksona sekä väestön että työpaikkojen määrä on kasvanut. Maankäyttö Indikaattorin kuvaus Sukkulointi eli pendelöinti kuvaa kuntarajat ylittävää työssäkäyntiä eli kunnan ulkopuolista työmatkaliikennettä. Mittarina on sukkuloijien prosentuaalinen osuus kunnan työllisistä. Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastoon. Sukkulointi kuvaa myös yhdyskuntarakennetta eli asutuksen ja työpaikkojen sijoittumista seudulla. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: Tilastokeskus, HSY Seurantatiedon kokoaja: HSY

80 Sähkönkulutus

81 Sähkön kokonaiskulutus sektoreittain ja asukasta kohti Sähkönkulutus Sähkön kokonaiskulutus on kasvanut vuodesta 1990 noin GWh, eli lähes 45 %. Teollisuuden käyttämä sähkö on vähentynyt vuodesta 1990 merkittävästi, mutta muiden sektoreiden sähkön kulutus on kasvanut. Sähkönkulutus asukasta kohti on ollut laskussa vuodesta Sähkönkulutus asukasta kohti on kasvanut vuodesta 1990 vuoteen ,4 MWh, eli noin 6 %.

82 Sähkön kokonaiskulutus sektoreittain ja asukasta kohti Sähkönkulutus Lähteet Indikaattorin kuvaus Sähkön kokonaiskulutus kuvaa seudulla käytetyn kulutussähkön ja sähkölämmityksen kokonaismäärää gigawattitunteina sektoreittain jaoteltuna sekä asukasta kohden vuosina 1990 ja Aineisto ja sen tuottaja: Sähköverkkoyhtiöt, HSY Seurantatiedon kokoaja: HSY muutos

83 Sähkönkulutus kaupungeittain Sähkönkulutus Sähkönkulutus kaikissa kaupungeissa on kasvanut vuodesta 1990 merkittävästi. Suurinta kasvu on ollut Espoossa (73 %) ja Vantaalla (56 %). Kasvua selittää sekä seudun kasvu ylipäänsä että sähkölaitteiden yleistyminen kotitalouksissa ja työpaikoilla. Sähkönkulutus asukasta kohden vaihtelee kaupungeittain ja on korkein Vantaalla.

84 Sähkönkulutus

85 Sähkönkulutus kaupungeittain Sähkönkulutus Indikaattorin kuvaus Sähkönkulutus kaupungeittain kuvaa pääkaupunkiseudulla vuoden aikana käytetyn kulutussähkön ja sähkölämmityksen määrää kaupungeittain ja sektoreittain. Kaupunkikohtaisten kuvaajien toisella akselilla kuvataan sähkön kokonaiskulutus asukasta kohden laskettuna. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: Sähköverkkoyhtiöt, HSY Seurantatiedon kokoaja: HSY muutos

86 Sähkön ominaiskulutus kaupunkien kiinteistöissä Sähkönkulutus Sähkönkulutus kuutiometriä kohden on pääkaupunkiseudulla keskimäärin pysynyt viime vuosina melko vakaana. Helsingissä vuodesta 2008 alkaen tapahtunut tasainen lasku kulutuksessa kääntyi nousuun vuonna Keksimäärin pääkaupunkiseudulla sähkön ominaiskulutus kaupunkien kiinteistöissä on noussut 0,2 KWh, eli noin 1 % vuodesta 2005.

87 Sähkön ominaiskulutus kaupunkien kiinteistöissä Sähkönkulutus Lähteet Indikaattorin kuvaus Sähkön ominaiskulutus (KWh/m 3 ) kuvaa kaupunkien omistamissa julkisissa rakennuksissa kulutetun sähkön määrän kehitystä vuosina Aineisto ja sen tuottaja: Espoo, Helsinki ja Vantaa Seurantatiedon kokoaja: HSY ymparistotilasto.fi

88 Rakennukset Lämmitys, jäähdytys ja energiatehokkuus

89 1960- ja 1970-luvuilla rakennettu asuntokanta Rakennukset; lämmitys, jäähdytys ja energiatehokkuus

90 1960- ja 1970-luvuilla rakennettu asuntokanta Runsaasti 60- ja 70-luvuilla rakennettuja asuntoja on muun muassa Myyrmäessä, Vuosaaressa, Mellunmäessä sekä Lauttasaaressa. Indikaattorin kuvaus Indikaattori kuvaa vuosina rakennettujen kerrosneliömetrien määrää alueellisesti 250 x 250 m ruuduissa. Rakennusten ikä indikoi perusparannustarvetta ja rakennusten energia-tehokkuutta; suurimmat perusparannustarpeet energiatehokkuuden kannalta ovat ja 70-luvun asunnoissa. Rakennuksen peruskorjauksen yhteydessä on hyvä mahdollisuus myös energiatehokkuuden parantamiseen. Eniten pääkaupunkiseudulla on 250 x 250 m ruutuja, joilla 60- ja 70-luvuilla rakennettuja kerrosneliömetrejä on Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: HSY Seurantatiedon kokoaja: HSY Rakennukset; lämmitys, jäähdytys ja energiatehokkuus

91 Asuntokanta valmistumisvuoden mukaan 4 % 4 % 7 % 4 % 12 % 2 % 8 % % % % % Rakennukset; lämmitys, jäähdytys ja energiatehokkuus Paras energiatehokkuus on 2000-luvulla ja ennen 1940-lukua rakennetussa asuntokannassa, jota pääkaupunkiseudun on yhteensä 31 % asuntokannasta. Suurimmat perusparannustarpeet energiatehokkuuden kannalta ovat ja 70-luvun asunnoissa, joita on 32 % asuntokannasta.

92 Asuntokanta valmistumisvuoden mukaan Indikaattorin kuvaus Indikaattori mittaa pääkaupunkiseudun asuntokannan prosenttiosuuksia rakennusten valmistumisvuoden mukaan. Rakennusten ikä indikoi perusparannustarvetta ja rakennusten energiatehokkuutta. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: Tilastokeskus Seurantatiedon kokoaja: HSY Rakennukset; lämmitys, jäähdytys ja energiatehokkuus

93 Rakennusten kerrosalan kehitys ja lämmitystapa polttoaineittain Kaukolämmön prosentuaalinen osuus lämmitysmuotona on säilynyt lähes samana vuodesta 1990, sähkölämmityksen osuus on kasvanut hieman ja öljylämmityksen vähentynyt. Maalämmön osuus lämmitysmuotona on toistaiseksi vähäinen. Rakennusten kerrosala on kasvanut huomattavasti vuodesta Rakennukset; lämmitys, jäähdytys ja energiatehokkuus

94 Rakennusten kerrosalan kehitys ja lämmitystapa polttoaineittain Indikaattorin kuvaus Rakennusten kerrosalan kehitys kuvaa lämmitettävien neliöiden määrän kehitystä pääkaupunkiseudulla. Lämmitystapa kuvaa rakennusten pääasiallista lämmitysmuotoa. Eniten khkpäästöjä syntyy sähkö- ja öljylämmityksestä. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: Tilastokeskus Seurantatiedon kokoaja: HSY Rakennukset; lämmitys, jäähdytys ja energiatehokkuus

95 Rakennusten lämmitystapa kaupungeittain Rakennukset; lämmitys, jäähdytys ja energiatehokkuus

96 Rakennusten lämmitystapa kaupungeittain Kaukolämpö on kaikissa pääkaupunkiseudun kaupungeissa tärkein lämmitysmuoto. Sähkö- ja öljylämmityksen suhteellinen osuus on Helsingissä muita kaupunkeja pienempi. Indikaattorin kuvaus Indikaattori mittaa rakennusten lämmitystapaa kaupungeittain. Eniten kasvihuonekaasupäästöjä syntyy sähkö- ja öljylämmityksestä. Kaukolämmön päästöt riippuvat käytettävästä polttoaineesta. Maalämmön prosentuaalinen osuus lämmitystapana on edelleen varsin pieni, mutta kasvussa etenkin Espoossa ja Kauniaisissa. Öljylämmityksen osuus on vähentynyt kaikissa kaupungeissa. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: Tilastokeskus Seurantatiedon kokoaja: HSY Rakennukset; lämmitys, jäähdytys ja energiatehokkuus

97 Kaukolämmön kokonaiskulutus sektoreittain Kaukolämmön kokonaiskulutus on säilynyt 2000-luvulla lähes samana, vaikka lämmitettävän pinta-alan määrä on kasvanut. Kotitalouksien osuus on pitkälti yli puolet kokonaiskulutuksesta. Palvelujen osuus kokonaiskulutuksesta on viime vuosina pienentynyt. Vuosien aikana kulutus kasvoi, mikä johtui tavallista kylmemmistä talvista. Rakennukset; lämmitys, jäähdytys ja energiatehokkuus

98 Kaukolämmön kokonaiskulutus sektoreittain Indikaattorin kuvaus Indikaattori mittaa kaukolämmön kulutusta (GWh) pääkaupunkiseudulla sektoreittain. Kaukolämpö tuotetaan seudulla pääosin sähkön ja lämmön yhteistuotantona. Erillisiä lämpökeskuksia käytetään tarpeen mukaan. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: Kaukolämpöyhtiöt, HSY Seurantatiedon kokoaja: HSY muutos Rakennukset; lämmitys, jäähdytys ja energiatehokkuus

99 Kaukolämmön kulutus kaupungeittain Rakennukset; lämmitys, jäähdytys ja energiatehokkuus

100 Kaukolämmön kulutus kaupungeittain Kaukolämmön kokonaiskulutus ei ole kasvanut samaa tahtia lämmitettävän pinta-alan kanssa, joten rakennusten energiatehokkuus on parantunut. Kaupungit ovat kasvaneet merkittävästi viimeisen 25 vuoden aikana. Indikaattorin kuvaus Indikaattori mittaa kaukolämmön kulutusta (GWh) kaupungeittain ja sektoreittain. Kaukolämpö tuotetaan seudulla pääosin sähkön ja lämmön yhteistuotantona ja erillisiä lämpökeskuksia käytetään tarpeen mukaan. Seudulla toimii kolme eri energiayhtiötä. Vuoteen 1990 verrattuna kulutus on kasvanut voimakkaimmin Espoossa ja Vantaalla. Vuosien 2009 ja 2010 korkea kulutus johtuu poikkeuksellisen kylmistä talvista. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: Kaukolämpöyhtiöt, HSY Seurantatiedon kokoaja: HSY Rakennukset; lämmitys, jäähdytys ja energiatehokkuus

101 Kaukojäähdytyksen kulutus Kaukojäähdytyksen kokonaiskulutus on kasvanut vuodesta 2003 vuoteen 2015 yli 140 GWh:iin. Kaukojäähdytystä on lisätty erityisesti palvelu- ja toimistorakennuksissa. Vuodesta 2009 alkaen tapahtunut kulutuksen voimakas kasvu johtuu pääasiassa verkon laajenemisesta. Myös poikkeuksellisen lämpimät kesät vaikuttavat kyseisten vuosien korkeaan kulutukseen.

102 Kaukojäähdytyksen kulutus Indikaattorin kuvaus Indikaattori mittaa kaukojäähdytyksen kokonaiskulutusta. Kaukojäähdytystä on alettu käyttää rakennusten viilentämiseen vuodesta Sen tuotanto perustuu pääasiassa energiaan, joka muuten jäisi hyödyntämättä. Espoossa kaukojäähdytys otettiin käyttöön vuonna Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: Kaukolämpöyhtiöt, HSY Seurantatiedon kokoaja: HSY Rakennukset; lämmitys, jäähdytys ja energiatehokkuus

103 Lämmön ominaiskulutus kaupunkien kiinteistöissä Pääkaupunkiseudun keskiarvoa tarkasteltaessa ominaiskulutus ei ole muuttunut merkittävästi, mutta julkinen rakennuskanta uusiutuu hitaasti ja toisaalta energiaremontteja on tehty vasta vähän. Selkein laskeva trendi näkyy Vantaalla, mutta lähtötaso on korkeampi kuin Helsingissä tai Espoossa. Vuonna 2015 lämmön ominaiskulutus nousi pääkaupunkiseudun julkisen sektorin kiinteistöissä. Rakennukset; lämmitys, jäähdytys ja energiatehokkuus

104 Lämmön ominaiskulutus kaupunkien kiinteistöissä Indikaattorin kuvaus Lämmön ominaiskulutus eli lämmitysenergian kulutus kilowattitunteina lämmitettävää kuutiota kohti kuvaa julkisen sektorin rakennusten energiatehokkuutta. Tiedot on saatavana vuodesta 2004 alkaen. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: Espoo, Helsinki ja Vantaa Seurantatiedon kokoaja: HSY ymparistotilasto.fi Rakennukset; lämmitys, jäähdytys ja energiatehokkuus

105 Maalämpökaivojen määrän kehitys pääkaupunkiseudulla Maalämpökaivojen määrä pääkaupunkiseudulla on yli kolminkertaistunut vuodesta Viidessä vuodessa kaivoja on siis porattu yli 5700, mikä vastaa noin 320 % kasvua. Voimakkainta määrän kasvu on ollut Kauniaisissa (n. 343 %) sekä Espoossa (n. 235 %). Vuosittain porattujen kaivojen määrä pääkaupunkiseudulla on vaihdellut hieman yli 700 kaivon (2015) ja 1442 kaivon (2011) välillä. Rakennukset; lämmitys, jäähdytys ja energiatehokkuus

106 Maalämpökaivojen määrän kehitys pääkaupunkiseudulla Indikaattorin kuvaus Indikaattori mittaa porattujen maalämpökaivojen määrän kehitystä kaupungeittain. Maalämpö on uusiutuvaa, sillä maalämpöjärjestelmä käyttää hyväkseen maaperään, kallioon tai veteen varastoitunutta auringon lämpöä. Indikaattori kertoo siis uusiutuvaan energiantuotantoon siirtymisestä ja siten ilmastonmuutoksen hillinnästä. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: Espoo, Helsinki, Kauniainen ja Vantaa Seurantatiedon kokoaja: HSY Hanki hallitusti maalämpöjärjestelmä Rakennukset; lämmitys, jäähdytys ja energiatehokkuus

107 Energiantuotanto ja -kulutus

108 Kaukolämmön tuotantoon käytetyt polttoaineet Energiantuotanto ja -kulutus Lämpöpumpuilla tuotettiin ennätysmäärä kaukolämpöä vuonna Kivihiilen käyttö lisääntyi vuonna 2012, mutta on sittemmin ollut jälleen laskussa. Vantaan jätevoimalan käyttöönotto vuonna 2014 näkyy kuvaajassa selvästi. Biopolttoaineet ovat toistaiseksi vasta kokeiluasteella pääkaupunkiseudulla.

109 Kaukolämmön tuotantoon käytetyt polttoaineet Indikaattorin kuvaus Kaukolämmön tuotantoon käytetyt polttoaineet kuvaavat fossiilisten ja uusiutuvien polttoaineiden määriä ja suhteita. Yhteistuotannon polttoaineet on jaettu sähkölle ja lämmölle hyödynjakomenetelmällä. Tavoitteena on lisätä uusiutuvien osuutta merkittävästi. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: Kaukolämpöyhtiöt, HSY Seurantatiedon kokoaja: HSY muutos Energiantuotanto ja -kulutus

110 Kaukolämmön tuotantoon käytetyt polttoaineet kaupungeittain Energiantuotanto ja -kulutus

111 Energiantuotanto ja -kulutus Vuodesta 1990 Helsingissä kivihiilen määrää on vähennetty voimakkaasti ja maakaasun määrää lisätty. Vuodesta 2008 alkaen myös lämpöpumppujen osuus kaukolämmön tuotannossa on Helsingissä ollut huomattava. Ämmässuon kaatopaikkakaasun hyödyntäminen näkyy Espoon kuvaajassa vuosina Espoossa Suomenojan lämpöpumppulaitos aloitti toimintansa tammikuussa Vantaalla sekajätteestä on tullut kaukolämmön tuotannon pääpolttoaine, kun Suomen suurin jätevoimala otettiin käyttöön syyskuussa 2014.

112 Kaukolämmön tuotantoon käytetyt polttoaineet kaupungeittain Indikaattorin kuvaus Kaukolämmön tuotantoon käytetyt polttoaineet kuvaavat fossiilisten ja uusiutuvien polttoaineiden määriä ja suhteita. Yhteistuotannon polttoaineet on jaettu sähkölle ja lämmölle hyödynjakomenetelmällä. Kansallisen ilmastostrategian tavoitteena on lisätä uusiutuvien osuutta merkittävästi. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: Kaukolämpöyhtiöt, HSY Seurantatiedon kokoaja: HSY muutos Energiantuotanto ja -kulutus

113 Verkkoon liitetyt aurinkopaneelit pääkaupunkiseudulla (kwp) Energiantuotanto ja -kulutus Verkkoon liitettyjen aurinkopaneelien yhteenlaskettu huipputeho on pääkaupunkiseudulla viisinkertaistunut vuosien 2012 ja 2015 välillä. Yhteenlaskettu huipputeho kasvoi peräti 166 % vuodesta 2014 vuoteen Erityisen voimakasta kasvu oli Espoossa, missä määrä yli kolminkertaistui tällä välillä.

114 Verkkoon liitetyt aurinkopaneelit pääkaupunkiseudulla (kwp) Indikaattorin kuvaus Indikaattori mittaa verkkoon liitettyjen aurinkopaneelien yhteenlaskettua huipputehoa kaupungeittain. Indikaattori kertoo siis uusiutuvaan energiantuotantoon siirtymisestä ja siten välillisesti ilmastonmuutoksen hillinnästä. Aurinkopaneelit ovat yksi vähäpäästöisimmistä tavoista tuottaa sähköä ja aurinkosähkön merkitys voi olla huomattava myös Suomessa. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: Espoo, Helsinki ja Vantaa Seurantatiedon kokoaja: HSY kotiin.fi Energiantuotanto ja -kulutus

115 Kokonaisenergiankulutus sektoreittain ja asukasta kohti Energiantuotanto ja -kulutus Kokonaisenergiankulutus pääkaupunkiseudulla on kasvanut hieman yli 8 % vuodesta 2000 ( kwh) vuoteen 2015 ( kwh). Kokonaisenergiankulutus asukasta kohti on laskenut tasaisesti vuodesta 2008 alkaen.

116 Kokonaisenergiankulutus sektoreittain ja asukasta kohti Indikaattorin kuvaus Indikaattori mittaa pääkaupunkiseudun kokonaisenergiankulutusta sektoreittain ja asukasta kohti. Energiankulutuksesta aiheutuu noin 98 prosenttia pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoite on kääntää energiankulutus laskuun. EU:n tavoitteena on parantaa energiatehokkuutta 20 % vuoteen 2020 mennessä. Energia-tehokkuuden kehitystä voidaan seurata suhteuttamalla seudun kokonaisenergiankulutus väestönkasvuun. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: HSY Seurantatiedon kokoaja: HSY muutos Energiantuotanto ja -kulutus

117 Hankinnat, kulutus ja jätteet

118 Kotitalousjätteen määrä ja kierrätetty osuus Hankinnat, kulutus ja jätteet Kotitalousjätteen määrä (kg/asukas) on pysynyt lähes samalla tasolla vuodesta 2004 (316 kg/asukas) vuoteen 2015 (315 kg/asukas). Kierrätetty osuus on kasvanut vuodesta 2004, jolloin kierrätysaste oli 44 % vuoteen 2015, jolloin se oli 48 %. Osin kierrätetyn osuuden kasvuun on vaikuttanut vuoden 2015 laskentamenetelmäuudistus.

119 Kotitalousjätteen määrä ja kierrätysaste Indikaattorin kuvaus Syntyvän kotitalousjätteen määrä ja kierrätysaste kuvaavat välillisesti jätteistä aiheutuvia ympäristöhaittoja, yhteiskunnan kulutuskäyttäytymistä sekä resurssitehokkuutta. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: HSY, Palpa, Pirkanmaan ELY-keskus, Hyväntekeväisyysjärjestöt, VAHTI, SYKE, Tuottajayhteisöt Seurantatiedon kokoaja: HSY Hankinnat, kulutus ja jätteet

120 Paperinkulutus kaupunkien virastoissa ja laitoksissa Hankinnat, kulutus ja jätteet Paperinkulutus pääkaupunkiseudulla kääntyi laskuun vuonna Espoossa kulutus on laskenut voimakkaasti vuodesta 2006 alkaen, poikkeuksena vuosi Helsingissä kulutus laski selvästi vuosien 2006 ja 2010 välillä, mutta on sittemmin tasoittunut. Vantaalla kulutus kääntyi selkeään laskuun vuonna 2010.

121 Paperinkulutus kaupunkien virastoissa ja laitoksissa Indikaattorin kuvaus Indikaattori mittaa työntekijän vuodessa kuluttamaa toimistopaperin määrää (A4- arkkia/työntekijä) kaupungeittain. Paperinkulutus kuvaa kaupunkien työntekijöiden ympäristövastuullisuutta ja sähköisen työtavan yleistymistä. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: Espoo, Helsinki ja Vantaa Seurantatiedon kokoaja: HSY ymparistotilasto.fi Hankinnat, kulutus ja jätteet

122 Yleiset keinot

123 Koulutettujen ekotukihenkilöiden määrän kehitys pääkaupunkiseudulla Yleiset keinot Ekotukihenkilöiden määrä on kasvanut yli 2400 henkilöön kymmenessä vuodessa. Tavoitteena on luoda pysyvä ja kasvava ekotukiverkosto. Ekotukitoiminta aloitettiin Helsingissä vuonna 2006 yhtenä Helsingin kaupungin ekologisen kestävyyden ohjelman toimenpiteenä. Koko pääkaupunkiseudulle toiminta laajeni vuosien 2009 ja 2010 aikana.

124 Koulutettujen ekotukihenkilöiden määrän kehitys pääkaupunkiseudulla Yleiset keinot Indikaattorin kuvaus Indikaattori kuvaa koulutettujen ekotukihenkilöiden määrän kehitystä kaupungeittain. Sen avulla arvioidaan ekotukitoiminnan laajuutta kaupunkien organisaatioissa. Tavoitteena on kiinnittää huomiota työyhteisön ympäristöasioihin: Ilmastonmuutoksen hillintään, ympäristökuormituksen vähentämiseen ja luonnonvarojen säästämiseen. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: Espoo, Helsinki ja Vantaa Seurantatiedon kokoaja: HSY

125 Ympäristösertifioidut* päiväkodit ja koulut Yleiset keinot Vihreä lippu on osa kansainvälistä Eco- Schools- kestävän kehityksen ohjelmaa, jota lähes oppilaitosta käyttää ympäristöohjelmanaan. Vihreä lippu-ohjelmaan liittyneiden päiväkotien ja koulujen määrä kolminkertaistui vuosien 2005 ja 2010 välillä. Vuodesta 2010 eteenpäin määrä on pysynyt melko tasaisena. *Tarkastelussa on Vihreä lippu-ohjelma.

126 Ympäristösertifioidut* päiväkodit ja koulut Yleiset keinot Indikaattorin kuvaus Indikaattori kuvaa ympäristösertifioitujen päiväkotien ja koulujen määrän kehitystä pääkaupunkiseudulla. Ympäristösertifiointi on laadittu työvälineeksi ja kannustimeksi toiminnan ja opetuksen laadun kehittämiseen ympäristön näkökulmasta. Vihreä lippuohjelmassa yhdistyvät ympäristökuormituksen vähentäminen, kestävän kehityksen kasvatus sekä lasten ja nuorten osallistaminen toimintaan. Lähteet Aineisto ja sen tuottaja: Vihreä lippu Seurantatiedon kokoaja: HSY *Tarkastelussa on Vihreä lippu-ohjelma.

127