TUTKIJANKOULUTUKSEN KEHITTÄMINEN

Transkriptio

1 TUTKIJANKOULUTUKSEN KEHITTÄMINEN Suomen Akatemian asettaman tutkijakoulutukiryhmän ehdotuksia yliopistojen, Suomen Akatemian hallituksen ja tieteellisten toimikuntien kommentoitavaksi

2 1 1 TAUSTAA Tutkijanuran läpinäkyvyyden ja ennakoitavuuden parantaminen on ollut yliopistojen, opetusministeriön ja Suomen Akatemian yhteinen tavoite. Tavoitteena on myös, että tutkijankoulutus olisi nykyistäkin suunnitelmallisempaa ja että tutkijanuran painopistettä voitaisiin siirtää väitöskirjatyötä seuraaviin itsenäistymisen vaiheisiin. Yhtenä toimenpiteenä tavoitteiden saavuttamiseksi opetusministeriö siirsi tutkijakoulupaikkoja koskevan päätöksenteon sekä tutkijakoulujärjestelmää koskevat kehittämis- ja seurantatehtävät Suomen Akatemialle alkaen (Dnro 108/525/2007). Vuoden 2010 alusta Suomen Akatemian ja opetusministeriön tukemia tutkijakouluja on yhteensä 112 kappaletta ja uusista tohtoreista noin puolet valmistuu tutkijakouluista. Tutkijakouluista suurin osa on kansallisia verkostokouluja (85 %) ja loput paikallisia, yhden yliopiston tutkijakouluja. Opetusministeriön korvamerkitsemällä palkkarahoituksella väitöskirjaansa tutkijakouluissa valmistelee päätoimisesti 1600 tohtorikoulutettavaa, muulla rahoituksella noin 4800 tohtorikoulutettavaa. Nykyisin kaikista tutkijakoulujen päätoimisista tohtorikoulutettavista noin 16 % on ulkomaalaisia. Opetusministeriö on kohdentanut tutkijakoulupalkkoihin noin 46 miljoonaa euroa vuodessa ja Suomen Akatemia tutkijakoulujen toimintamäärärahaan noin 5 miljoonaa euroa vuodessa. Lisäksi osa Suomen Akatemian tutkimushankerahoituksesta kohdistuu tutkijakoulutukseen. Isäntäyliopistot vastaavat puolestaan ohjaaja- ja opettajaresursseista sekä tarvittavasta infrastruktuurista. Keväällä 2009 Suomen Akatemia asetti tohtorikoulutuksen kehitystyön tueksi ulkopuolisista asiantuntijoista koostuvan tutkijakoulutukiryhmän, jossa Akatemian lisäksi edustettuina ovat opetusministeriö, yliopistot, tutkijakoulut sekä elinkeinoelämä (dnro 13/021/2009). Työryhmän toimikausi päättyy Tutkijakoulutukiryhmän jäsenet: - professori Heikki Ruskoaho, Oulun yliopisto, puheenjohtaja - ylijohtaja Riitta Mustonen, Suomen Akatemia, varapuheenjohtaja - vararehtori Johanna Björkroth, Helsingin yliopisto - opetusneuvos Erja Heikkinen, opetusministeriö - professori Samuel Kaski, Laskennallisten tieteiden tutkijakoulu, Teknillinen korkeakoulu - professori Christina Salmivalli, Psykologian tutkijakoulu, Turun yliopisto - pääjohtaja Marja Makarow, ESF - johtaja Erkki Ormala, Nokia - johtaja Eero Vuorio, Biokeskus Suomi - sihteeri tiedeasiantuntija Eeva Sievi, Suomen Akatemia Tutkijakoulutukiryhmän tehtävät - vuonna 2010 järjestettävän tutkijakouluhaun valmistelu ottaen huomioon ajankohtaiset koulutus- ja tiedepoliittiset linjaukset, kokonaiskustannusmallin toteutuminen sekä rahoituksen muuttuminen valtionavustukseksi - tutkijakoulujärjestelmää koskevan seurannan ja arvioinnin kehittäminen - tutkijakoulujärjestelmän vaikuttavuuden arviointi - tohtoritarveanalyysin toteutustapojen kartoittaminen - hyvien käytänteiden ja kansainvälistymisen edistäminen tutkijakouluissa

3 2 2 TUTKIJANKOULUTUSTA KOSKEVAT LINJAUKSET JA KEHITTÄMISTAVOITTEET Vuonna 1995 perustetun tutkijakoulujärjestelmän tavoitteena on systemaattisen, korkeatasoisen ja ohjatun tohtorinkoulutuksen järjestäminen. Tohtorikoulutuksen ensisijainen tehtävä on antaa valmiudet tutkijan tehtäviin, lisäksi koulutuksen tulee tarjota edellytykset toimia muissa vaativissa asiantuntijatehtävissä. Yliopistojen ja opetusministeriön välisissä kautta koskeneissa sopimusneuvotteluissa vuonna 2009 opetusministeriö korosti yliopistoille jatko-opiskelijavalintojen tehostamista läpinäkyvyyden parantamiseksi ja tohtorikoulutettavien tasavertaisen kohtelun varmistamiseksi. Tohtorikoulutettavia valittaessa yliopistojen tulee arvioida paitsi hakijoiden kyvykkyyttä, myös omat henkiset ja aineelliset resurssinsa tohtorikoulutuksen sujuvuuden varmistamiseksi. Yliopistojen tehtävä on järjestää jokaiselle tohtorikouluttavalle henkilökohtainen opintosuunnitelma, ohjaus ja seuranta. Yhteenveto tutkijankoulutusta koskevista aiemmista linjauksista ja kehittämistavoitteista: jatkokoulutuksen suunnitelmallisuuden lisääminen ja laadun parantaminen tutkimustyön ohjausvastuun selkiyttäminen ja seurantaryhmäkäytänteiden omaksuminen kaikissa tutkijakouluissa väitöskirjatyöhön käytetyn ajan lyhentäminen - tavoitteena päätoimista 4-vuotista opiskelua vastaava kokonaisuus väittelyiän alentaminen - opetusministeriön ja Suomen Akatemian tohtorikoulutukseen suuntaama kilpailtu rahoitus on tarkoitettu ensisijaisesti lupaavimmille, hiljattain maisterintutkinnon (tai vastaavan) suorittaneille henkilöille, joilla on edellytykset edetä ammattimaisella tutkijanuralla suunnitelmallisen kansainvälisen, kansallisen ja sektoreiden välisen yhteistyön ja verkottumisen sekä liikkuvuuden lisääminen ulkomaisten tohtorikoulutettavien määrän kasvattaminen 20 %:iin vuoteen 2012 mennessä tohtorikoulutettavien urasuunnittelun ja ohjauksen tehostaminen OPM:n tutkijakoulujen käytänteet ohjeistuksen (Dnrot 6/504/2007 ja 10/504/2008) ja muiden hyvien tutkijakoulukäytänteiden omaksuminen kaikissa tutkijakouluissa tutkijakoulujärjestelmän kehittäminen isäntäyliopiston tutkimusstrategian ja profiloitumisen tukeminen riittävän ja korkeatasoisen tutkijakunnan kouluttaminen yliopistojen, elinkeinoelämän ja muun yhteiskunnan tarpeisiin tohtoreiden suhteellisen osuuden nostaminen 20 %:iin tutkijakunnasta vuoteen 2020 mennessä tutkijanuran houkuttelevuuden lisääminen yliopiston ulkopuolella työskentelevien tohtoreiden määrän kasvattaminen

4 3 3 TOHTORIOHJELMAHAKU 2010 rahoituskausi Nykymuotoiset, Suomen Akatemian ja opetusministeriön rahoittamat tutkijakoulut vastaavat kansainvälisessä yhteydessä tohtorinkoulutusohjelmaa tai tohtoriohjelmaa. Vuonna 2010 järjestettävässä tohtoriohjelmahaussa haettavana on noin 700 tohtorinkoulutuspaikkaa ja toimintamäärärahaa. Hakukysymykset ja arviointikriteerit julkistetaan kevään aikana, haku järjestetään alkusyksystä 2010 ja rahoituspäätökset tehdään vuoden 2011 alussa. Tutkijakoulupaikkojen jakautumisesta Akatemian toimikunnittain päätetään Suomen Akatemian hallituksessa ennen haun avaamista. Suomen Akatemian tohtoriohjelmahaku järjestetään jatkossa joka toinen vuosi, jotta tutkijakoulupaikkoja on tasaisesti tohtorikoulutettavien haettavana. Tohtorinkoulutusohjelmat hakevat tutkijakoulupaikkoja ja raportoivat toiminnastaan Suomen Akatemiaan kahden vuoden välein. YHTEENVETO TUTKIJAKOULUTUKIRYHMÄN EHDOTUKSISTA KOSKIEN V JÄRJESTETTÄVÄÄ HAKUA Arvioinnin keventäminen - Jatkossa tohtoriohjelmahakemukset arvioidaan neljän vuoden välein. Nelivuotiskauden puolivälissä on tarkastuspiste, jossa ohjelmat läpikäyvät kevyemmän väliarvioinnin. Tämä on perusteltua ja tarkoituksenmukaista siksi, että OPM-/SA-rahoitteiset tohtoriohjelmat ovat nelivuotisia. - Ohjelmat jaetaan kahteen ryhmään niin, että kullakin hakukierroksella arviointivuorossa on noin puolet hakemuksista. - Tohtoriohjelmat arvioidaan asiantuntijapaneeleissa, toimikunnat suorittavat väliarvioinnin - Hakemuksen ja raportin rakennetta kehitetään, pituuksia rajoitetaan ja avaintietoja kerätään numeerisina taulukkomuodossa Arvioinnin kehittäminen - Kukin tohtoriohjelma arvioidaan neljän vuoden välein suomalaisista ja ulkomaisista asiantuntijoista (~1:1) koostuvassa paneelissa (englanninkieliset hakemukset) - arvioitavat hakemukset käsitellään samassa paneelissa tieteenalasta riippumatta - perusteina kansainvälisten asiantuntijoiden käytölle ovat mm. objektiivisuus ja läpinäkyvyys; kansainvälinen vertailtavuus; ulkopuolinen näkemys suomalaisesta tohtorinkoulutusjärjestelmästä, sen laadusta ja kehittämisestä; sekä suomalaisen tohtorinkoulutusjärjestelmän näkyvyys Tohtorinkoulutusohjelmien koordinaatio - Opetusministeriön päätöksen mukaisesti v haussa ei ole haettavana koordinaattorin tehtäviä, joten yliopistot ja mahdolliset muut osapuolet vastaavat tohtorinkoulutusohjelmien koordinaatioresursseista - Vuoden 2010 haussa yliopistojen tohtorinkoulutusohjelmia koskevissa priorisointikirjeissä/lausunnoissa edellytetään selvitystä siitä, miten yliopiston rahoitettavaksi esittämien tohtorinkoulutusohjelmien organisaatio ja koordinaatio järjestetään - Verkosto-ohjelmissa koordinaatiokustannukset jaetaan tohtoriohjelmaan osallistuvien partneritahojen kesken osapuolten etukäteen keskenään sopimalla tavalla

5 4 EHDOTUS TUTKIJANKOULUTUSJÄRJESTELMÄN KEHITTÄMISEKSI 4 Opetusministeriön tutkijakoulujärjestelmää koskevien kehittämistavoitteiden mukaisesti tutkijakoulujen tulee olla nykyistä suurempia, laaja-alaisempia ja verkottuneempia kokonaisuuksia ja niitä tulee olla lukumääräisesti merkittävästi vähemmän (Opetusministeriön julkaisuja 2007:7). Tutkijakoulutukiryhmä tulee esittämään, että vuoteen 2012 mennessä suomalaisissa yliopistoissa on kansainvälisen mallin mukaisesti vain yksi tai muutama tutkijakoulu, jotka muodostuvat useista tieteenalakohtaisista tohtorinkoulutusohjelmista. Tutkijakoulun tohtorinkoulutusohjelmat voivat olla esimerkiksi OPM-/SA-rahoitteisia ja rakenteeltaan: - yliopiston sisäisiä - yliopistojen keskinäisiä - yliopiston ja muiden toimijoiden (tutkimuslaitokset, elinkeinoelämä) yhteisiä ja/tai kansainvälisiä verkostoja Kuva 1. Esimerkki yliopiston tutkijakoulurakenteesta vuonna Tutkijakouluissa annettava systemaattinen tohtorikoulutus koostuu tieteellisestä tutkimuksesta, tieteen- ja tutkimusalan opinnoista sekä yleisistä valmiustaidoista. Yliopisto, tohtoriohjelmat ja tutkimusryhmät vastaavat tieteenala- ja tutkimusalakohtaisista opinnoista, tutkimustyön ohjaaja/t ja tutkimusryhmä tieteellisestä tutkimuksesta. Yliopistot päättävät itse millainen systemaattista tohtorikoulutusta tukeva rakenne kullekin parhaiten sopii, mutta tavoitteena on, että yliopistot sitoutuvat OPM-/SA-rahoitteisiin tohtoriohjelmiin nykyistä selkeämmin ja ohjelmat integroituvat kiinteäksi osaksi yliopistojen toimintaa ja tutkimusstrategiaa. Tämän vuoksi tutkijakoulutukiryhmä esittää, että vuonna 2012 järjestettävässä tohtoriohjelmahaussa yliopiston tohtorinkoulutusohjelmia koskevan lausunnon/priorisointikirjeen tulee sisältää kuvaus systemaattista tohtorikoulutusta tukevasta rakenteesta, jota ilman tohtoriohjelmahakemuksia ei käsitellä. Tutkijakoulutukiryhmän näkemyksen mukaisesti tutkijakoulujärjestelmää tulee kehittää siten, että: - yliopistotasolla tutkijakouluista ja tohtorikoulutuksesta vastaa yliopiston tutkimusvararehtori tai muu yliopiston tehtävään osoittama henkilö - yliopistot vastaavat OPM-/SA-rahoitteisten tohtoriohjelmien koordinaatioresursseista sekä osallistuvat kunkin OPM-palkallisen tutkijakoulupaikan kustannuksiin