Terveyssosiaalityön valtakunnalliset päivät Terveyssosiaalityö kulttuurien kohtaamispisteessä

Transkriptio

1 Terveyssosiaalityön valtakunnalliset päivät Terveyssosiaalityö kulttuurien kohtaamispisteessä Tampereen yliopisto, Päätalo (Kalevantie 4)

2

3 TERVETULOA Järjestelytoimikunnan puolesta minulla on ilo toivottaa sinut tervetulleeksi perinteisille valtakunnalli-sille Terveyssosiaalityön päiville! Päivät järjestetään joka toinen vuosi ja niistä on muodostunut merkittävä foorumi, joka kokoaa yh-teen eri puolilla Suomea ja erilaisissa työympäristöissä toimivia terveydenhuollon, kuntoutuksen ja vammaissosiaalityön sosiaalityöntekijöitä sekä sosiaalityön opiskelijoita ja tutkijoita. Päivät mahdollis-tavat tärkeän vuoropuhelun ajankohtaisista teemoista monen eri toimijan kesken. Keskustelu käy-tännön työn ja tutkimuksen välillä on antoisaa ja arvokasta: meitä kaikkia tarvitaan monimuotoisen kokonaiskäsityksen muodostamiseksi ja terveyssosiaalityön kehittämiseksi. Vuonna 2016 päivien teema on Terveyssosiaalityö kulttuurien kohtaamispisteessä. Sosiaalityössä on totuttu työskentelemään ja toimimaan monenlaisten kulttuurien kohtaamiskentällä. Ymmärrystä terveyden merkityksestä ihmisen sosiaaliselle hyvinvoinnille tarvitaan varsinkin nyt, kun vanhat ja uudet toimintakulttuurit tulevat sote-rakenteissa kohtaamaan ja yhdistymään. Terveydenhuollon toi-mintakulttuureissa terveyssosiaalityön asiantuntijuudella on keskeinen asema nostaa esiin sosiaali-sen merkityksellisyys osana potilaan ja hänen läheistensä kokonaisvaltaista hoitoa. Sosiaalinen ei saa hukkua medikalisaation jalkoihin! Sosiaalityön asiantuntijoina pyrimme luomaan yhdistäviä siltoja tilanteissa, joissa ymmärrystä erilaisten kulttuurien perusteista tarvitaan. Sosiaalihuollon tarpeisiin pystymme vastaamaan tarjoamalla vahvaa osaamista silloin, kun sairastuminen vaikuttaa ihmisten mahdollisuuksiin toteuttaa yhteiskunnallista osallisuuttaan. Maailmassa tapahtuvat muutokset tulevat lähelle ja ovat tietoisuudessa paremmin kuin aikaisemmin, elämme glokaalissa ajassa. Järjestelytoimikunta kiittää yhteistyöstä Tampereen Yliopiston Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikköä, Tampereen Yliopistollista sairaalaa, Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentiaa, TJS Opintokeskusta sekä Terveyssosiaalityöntekijät ry:tä. Toivon päivien aikana meille kaikille antoisia, iloisia ja innostavia kohtaamisia! Järjestelytoimikunnan puolesta Miia Ståhle JÄRJESTELYTOIMIKUNTA Suvi Holmberg, Tampereen yliopisto, Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, sosiaalityön tutkinto-ohjelma, Eeva-Liisa Lejon, Tampereen kaupunki, Mielenterveys- ja päihdepalvelut, Anna Metteri, Tampereen yliopisto, Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, sosiaalityön tutkinto-ohjelma, Miia Ståhle, Terveyssosiaalityöntekijät ry, Heli Valokivi, Lapin yliopisto, Anni Vanhala, Tampereen yliopistollinen sairaala, Käytännön asiat: Tampereen yliopiston konferenssitukipalvelut Johanna Lehto,

4 Sisällysluettelo OHJELMA... 1 TYÖRYHMÄT JA TYÖPAJAT... 2 TYÖRYHMIEN JA TYÖPAJOJEN KUVAUKSET... 4 ABSTRAKTIT... 10

5 OHJELMA Torstai ARVOT JA KULTTUURIT GLOKAALISSA AJASSA Ilmoittautuminen ja kahvi, Juhlasalin aula, Päätalon 2 krs. Aamupäivän ohjelma salissa A1: Puheenjohtajana johtaja Jenni Karsio, Tampereen ensi - ja turvakoti ry Tervetuloa vararehtori Seppo Parkkila, Tampereen yliopisto Avaus Terveyssosiaalityöntekijät ry:n puheenjohtaja Miia Ståhle Käytännön asiat Arvot ja kulttuuri glokaalissa ajassa tulevaisuudentutkija Ilkka Halava Keskustelu Tauko & posterinäyttely, Juhlasalin aula, Päätalon 2 krs Potilaan kokonaistilanteen arvio, terveyssosiaalityö ja soten strategiset tavoitteet yliopistonlehtori Anna Metteri, Tampereen yliopisto Keskustelu Lounas (omakustanteinen), posterinäyttely Juhlasalin aulassa, Päätalon 2 krs Työryhmät 1-4 ja työpajat 1-2 Päätalon luentosaleissa Iltajuhla Tampereen yliopiston Teatterimontussa Perjantai SOTE JA TERVEYSSOSIAALITYÖ Työryhmät 5-8 ja työpaja 3 Päätalon luentosaleissa Lounas (omakustanteinen) Iltapäivän ohjelma salissa A1: Puheenjohtajana johtava sosiaalityöntekijä Eeva-Liisa Lejon, Tampereen kaupunki Terveiset työryhmistä ja keskustelua YTM Suvi Holmberg, Tampereen yliopisto Paneelikeskustelu, Sote ja terveyssosiaalityö näkökulmia terveyssosiaalityön paikkaan, tehtävään ja tulevaisuuteen ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja Seinäjoen apulaiskaupunginjohtaja ja sote-uudistuksen projektinjohtaja Harri Jokiranta johtava sosiaalityöntekijä Anni Vanhala, Tampereen yliopistollinen sairaala kokemuskouluttaja SirkkaLiisa Torvinen, Hyvän Mielen Talo ry erityisasiantuntija Pälvi Kaukonen, sosiaali- ja terveysministeriö puheenjohtajana Heli Valokivi, Lapin yliopisto Päätössanat Eeva-Liisa Lejon, Tampereen kaupunki Päätöskahvit, Juhlasalin aula, Päätalon 2 krs. 1

6 TYÖRYHMÄT JA TYÖPAJAT Torstai kello Työryhmä 1 Osallisuus ja harkinta vammaissosiaalityön eri toimintaympäristöissä pj:t Mari Kivistö ja Marjo Romakkaniemi Sali: A2a Työryhmä 2 Mielenterveyssosiaalityö pj:t Mirja Pirttijärvi ja Leena Leinonen Sali: A4 Työryhmä 3 Terveyssosiaalityö ja somaattiset sairaudet pj:t Suvi Holmberg ja Tiina Toiminen Sali: A2b Työryhmä 4 Terveyssosiaalityön toimintatavat ja työmenetelmät pj:t Raija Leppälahti ja Anni Vanhala Sali: A3 Työpaja 1 Päivystys ja terveyssosiaalityö pj Miia Ståhle Sali: C5 Työpaja 2 Monikulttuurisuus työelämässä pj Marja Katisko Sali: C1 Vammaisten osallisuus sosiaalityön asiakasprosessissa tutkimuksen ja teknologiaosallisuuden näkökulmasta Mari Kivistö Palveluiden käyttäjän osallisuus mielenterveyspalveluissa Susanna Palomäki Mielenterveyden häiriöön sairastuneiden vanhempien kokemuksia toimeentulo-ongelmista Virva Karttunen Yhdysvaltalainen Clinical Social Work näkökulmana mielenterveys-sosiaalityöhön Maria Tapola- Haapala Eri terveyskäsitteiden vaikutus sosiaalityöhön erityisesti elämäkerrallisen lähestymistavan näkökulmasta Johanna Björkenheim Erikoissairaanhoidon sosiaalityön rajapinnat ja ikääntyneet potilaat Saana Lehtonen Reaaliaikainen etäsosiaalityö videovälitteinen sosiaalityö työkäytännöksi Teija Frangén & Katariina Bärlund Yhteisötyön merkitys kuntouttamisessa Katja Ihamäki Päivystys ja terveyssosiaalityö Miia Ståhle Monikulttuurisuus työelämässä rajoja ja riippuvuuksia, kertomuksia ja kohtaamisia Mika Alavaikko, Marja Katisko, Titta Riihimäki & Kirsi Sukula-Ruusunen (Diakonia ammattikorkeakoulu) Osallisuuden varmistaminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen vammaissosiaalityön prosessissa hanke Marjo Romakkaniemi Kuka vastaa psyykkisesti sairastuneiden sosiaaliturvasta Mirja Pirttijärvi & Anna Metteri Sosiaalinen osana potilaan hoitoa Tiina Toiminen Ension toiminta Tampereen psykiatria- ja päihdekeskuksessa Linda Kokko 2

7 Perjantai kello Työryhmä 5 Toimintakyvyn arviointi ja toimintakyvyttömän ahdinko pj:t Tuula Haukka- Wacklin ja Merja Mustaniemi Sali: A3 Työryhmä 6 Kuolema terveyssosiaalityön kontekstissa pj:t Suvi Holmberg ja Heli Valokivi Sali: A2a Työryhmä 7 Terveyssosiaalityön mallit ja mallinnukset pj:t Raija Leppälahti ja Anni Vanhala Sali: A4 Työryhmä 8 Yhteystyö lasten kaltoinkohteluun liittyvissä kysymyksissä pj Essi Julin Sali: C5 Työpaja 3 Perusterveydenhuollon sosiaalityö pj:t Salla Nyholm & Seija Välimäki-Adie Sali: C1 Erikoissairaan-hoidon kuntoutustutkimuspotilas Tuula Haukka- Wacklin Kuoleman läheisyys syöpään sairastumisen arjessa Suvi Holmberg Tampereen yliopistollisen sairaalan sosiaalityön prosessikuvaukset Eevi Apponen Lapseen kohdistuvan fyysisen väkivallan epäilyn rikostutkinta vanhempien näkökulmasta Essi Julin Perusterveydenhuollon sosiaalityö Salla Nyholm & Seija Välimäki- Adie Maahanmuuttajan oikeus omaan kieleen, kulttuuriin ja uskontoon terveydenhuollossa Laura Kalliomaa- Puha Itsemurha-teeman käsitteleminen sosiaalityön koulutuksessa kansainvälinen kirjallisuus-katsaus Maria Tapola- Haapala Tuotteistaminen ja sosiaalityön kohtaamispisteessä Teija Frangén & Päivi Parikka Mikä perheterapeuttisessa työskentelyssä auttaa lasten traumapsykiatrian yksikössä Terhi Kotilainen Selvitys vammaispalveluiden sosiaalityöstä, Tiina Lappalainen Kuolema palaa kotiin Heli Valokivi Sosiaalityötä visuaalisesti: taloudellisen ahdingon omahoito Katariina Kohonen Lapsen fyysisen kaltoinkohtelun tunnistaminen ja selvittäminen yhteistyönä Tiina Toiminen Toimia tietokanta asiantuntijan apuna toimintakyvyn mittaamisessa ja arvioinnissa Heli Valkeinen 3

8 TYÖRYHMIEN JA TYÖPAJOJEN KUVAUKSET Torstai kello Osallisuus ja harkinta vammaissosiaalityön eri toimintaympäristöissä pj:t Mari Kivistö ja Marjo Romakkaniemi, Lapin yliopisto Sali: A2a Harkinta ja harkintavalta ymmärretään useimmiten ammatilliseksi toiminnaksi ja sosiaalityöntekijän asemaan kuuluvaksi vallaksi. Työryhmässä pohditaan sosiaalityöntekijään kiinnittyneen harkinnan ohella myös asiakkaan harkintaa sekä yhteiskunnallista harkintaa. Asiakaskohtaisessa vammaissosiaalityössä harkinta kiinnittyy asiakkaan arkeen konkreettisesti, ennakointi ja muutos ovat harkinnassa läsnä ja toiminnalla pyritään vaikuttamaan tulevaisuuteen. Harkinnan pohjaksi on tarjolla monia tietolähteitä ja tilanteen tulkintoja; ja harkinnassa päätetään käyttää tai ollaan käyttämättä valtaa asiakkaan tilanteeseen vaikuttamiseksi. Usein harkinnan tulokset tai johtopäätökset myös kiistetään ja niistä neuvottelu uusitaan. Harkintavallan analyysissa on keskeistä yhtäältä harkinta, joka viittaa paneutuvaan työskentelyyn. Vammaissosiaalityön asiakaskohtaista harkintaa raamittavat taloudelliset odotukset, juridiikka, organisaation toimintakäytännöt, toimintaohjeet, standardit (esim. ICF) ja mittarit. Raamituksen monisärmäisyys korostaa harkinnan vaikeutta ja lopputulosten kiistettävyys kasvaa. Sosiaalityön asiantuntemus tulee monelta suunnalta haastetuksi. Sosiaalityöllisessä harkinnassa tapahtuu paikanottoa, tiedostetusti tai huomaamatta. Harkintavallan analyysissä on toisaalta kyse vallasta. Valta voi näyttäytyä yksisuuntaiselta (ylhäältä tulevalta) päätökseltä, jolloin siinä on pakottavia tai alistavia piirteitä. Toisaalta se voi näyttäytyä vapauttavana ja mahdollistavana. Harkintavallassa pyrittänee siihen, että vallan käyttöä suunnattaessa oltaisiin valistuneita, mutta valistuneisuuskaan ei takaa, että monisärmäisessä toimintaympäristössä sosiaalityöntekijän asiantuntijuus tai asiakkaan osallisuus olisivat harkinnassa täysimääräisesti käytössä. Asiakaslähtöisyys ja asiakkaan edun ajaminen kuuluvat sosiaalityön itseymmärrykseen, työtapoihin ja toiminnan tavoitteisiin. Viime vuosina asiakkaan osallisuutta ja kokemusasiantuntijuutta on korostettu laajemminkin hyvinvointipalveluissa. Kokemusasiantuntijuuden odotetaan vahvistavan järjestelmätasoista asiakasosallisuutta. Asiakas ymmärretään paitsi oman asiansa asiantuntijana, myös palvelujärjestelmän suunnittelun, ohjauksen ja arvioinnin asiantuntijana. Kokemusasiantuntijuuden odotetaan uudistavan harkintavallan käyttöä ja käyttäjiä. Työryhmään toivotaan esityksiä, joissa käsitellään työntekijän tai asiakkaan osallisuuden ja harkintavallan toteutumista vammaissosiaalityössä. Miten harkinta, asiakasprosessi ja päätöksenteko raamittuvat tai toteutuvat? Miten harkinta toteutuu erilaisten asiakasryhmien kohdalla? Millaista on vammaissosiaalityön harkinta esim. pitkissä tai lyhyissä asiakassuhteissa; eri sukupuolten, eri-ikäisten, vammautuneiden, pitkäaikaissairaiden, erilaisten kulttuuritaustaisten, eri tavoin kommunikoivien ihmisten kanssa. Kuinka toteutuu vaikeissa elämäntilanteissa elävien vammaisten osallisuus ja kokemusasiantuntijuuden saaminen harkintatilanteeseen? Millaista harkintavaltaa erilaiset työkäytännöt luovat? Kuinka työntekijän ja asiakkaan harkinta kohtaavat toisensa ja tilanteen raamit? Millainen on vammaissosiaalityön asiantuntemuksen näkyvyys vammaissosiaalityön harkinnassa? 4

9 Mielenterveyssosiaalityö pj:t Mirja Pirttijärvi, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri ja Leena Leinonen, Itä-Suomen yliopisto Sali: A4 Mielenterveystyötä tehdään sekä julkisissa organisaatioissa että järjestöissä ja lisääntyvästi myös yksityissektorilla. Mielenterveystyön paradigma, tarkastelukehikko, on muuttunut viime vuosikymmeninä sosiaalipsykiatrisesta lääketieteellis-psykiatriseen, millä on ollut seurauksensa asiakastyöhön, asiantuntijuuden käyttöön ja palvelujärjestelmän rakenteisiin. Palvelujärjestelmä on muuttunut, kun sairaalahoidot ovat lyhentyneet, psykiatrista avohoitoa on organisoitu uudella tavalla ja sosiaalitoimistojen toimintarakenteita on muutettu. Tällä on ollut vaikutuksensa mielenterveyssosiaalityöntekijän työhön. Vaikka mielenterveyssosiaalityöntekijän roolit ja tehtävät vaihtelevat toimintaympäristön mukaan, arjen jatkuvuuden ja sujuvuuden tukeminen on kuitenkin edelleen pysynyt mielenterveyssosiaalityön fokuksessa. Myös yhteistyötä omaisten ja läheisten kanssa on kehitetty sekä järjestöissä että julkisella sektorilla. Tässä työryhmässä käydään tutkimukseen ja käytännön työn jäsennyksiin ja kehittämiseen perustuvaa keskustelua mielenterveystyön tilasta, toimintatavoista, asiakkuudesta, mielenterveyssosiaalityöntekijän asiantuntijuudesta, ammatti-identiteetistä ja muista mahdollisista teemoista. Terveyssosiaalityö ja somaattiset sairaudet pj:t Suvi Holmberg, Tampereen yliopisto ja Tiina Toiminen, Hyvinkään sairaala Sali: A2b Liittyykö somaattisesti sairaiden ihmisten kanssa tehtävään terveyssosiaalityöhön erityispiirteitä? Millaisia? Työryhmä kokoaa yhteen somaattisesti sairaiden ihmisten kanssa tehtävää sosiaalityötä käsitteleviä tutkimuksellisia esityksiä ja käytännönläheisiä esityksiä. Tavoitteena on avata keskustelua somaattisilla osastoilla tehtävän sosiaalityön erityisyydestä, toimintatavoista, haasteista ja kehitysmahdollisuuksista niin asiakkaiden, läheisten kuin sosiaalityöntekijöidenkin näkökulmista. Lisäksi työryhmässä pohditaan asiakkaan elämänkerrallisen toimijuuden tukemista erilaisten terveysparadigmojen kontekstissa. Terveyssosiaalityön toimintatavat ja työmenetelmät pj:t Raija Leppälahti, Helsingin kaupunki, Sairaala-, kuntoutus- ja hoivaosasto ja Anni Vanhala, Tampereen yliopistollinen sairaala Sali: A3 Sosiaali- ja terveydenhuollon muuttuvassa toimintaympäristössä myös terveyssosiaalityön toimintatapojen ja työmenetelmien on uudistuttava ja luotava entistä parempia palveluprosesseja asiakkaiden auttamiseksi. Uusi sosiaalihuoltolaki nostaa entistä vahvemmin esille palvelutuotannon tavoitteeksi avuntarvitsijoiden helpon pääsyn laaja-alaiseen palvelutarpeiden arvioon ja ohjaukseen, moniammatillisen verkostoyhteistyön ja käyttäjien osallisuuden palvelutoiminnassa sekä omatyöntekijän palvelut erityisen tuen tarpeessa oleville. Lisäksi digitaaliset ja virtuaaliset työmenetelmät avaavat uusia mahdollisuuksia päästä helposti ja jopa anonyymisti sosiaalityöntekijän vastaanotolle. Toisaalta yhteiskunnan murroksessa ja haasteellisten elämäntilanteiden keskellä ihmiset hakevat tukea ja elämänsä peilauspintoja erilaisista yhteisöistä ja vaihtoehtoliikkeistä. Esimerkiksi asuinyhteisöissä sosiaalityön menetelmin voidaan tasoittaa kulttuurisia jännitteitä, etsiä ratkaisuja arjen haasteisiin ja luoda myönteistä vuorovaikutusta asukkaiden kesken. Tähän työryhmään ovat tervetulleita esitykset terveyssosiaalityön asiakasprosesseista, moniammatillisista työkäytännöistä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon yhdistyneistä toimintamenetelmistä. Myös uudet, innovatiiviset palvelumallit asiakkaiden kohtaamisessa ja tukemisessa ovat erityisen toivottuja esityksen aiheita. 5

10 Työpaja: Päivystys ja terveyssosiaalityö Vetäjä Miia Ståhle, Terveyssosiaalityöntekijät ry, puheenjohtaja Sali: C5 Työpajassa keskustellaan vapaamuotoisesti ajankohtaisesta aiheesta koskien lakiesitystä terveydenhuoltoja sosiaalihuoltolain muuttamiseksi päivystystoimintojen osalta. Kesän aikana lausunnolla olleen lakiesityksen keskeisiä ajatuksia oli sosiaalityön roolin vahvistaminen terveydenhuollon yksiköissä ja mahdollisesti sosiaalipäivystyksen toiminnan sijoittaminen päivystyksen yhteyteen. Lausuntoaika päättyi syyskuussa ja kaikki annetut noin 300 lausuntoa on luettavissa STM:n sivuilta. Terveyssosiaalityöntekijät ry laati oman lausuntonsa ja kannanottonsa laajojen keskustelujen jälkeen. Lisäksi yhdistys oli erikseen kuultavana ministeriössä. Työpajassa esitellään yhdistyksen antama lausunto ja käsitellään lakiesityksen ajankohtaista tilannetta. Eri puolilla Suomea on tehty pilotti-kokeiluja asian tiimoilta. Työpajassa kuullaan ainakin Keski-Suomen sairaanhoitopiirin pilotista ja sitä tulevat esittelemään sosiaalityöntekijät Juhani Luotola ja Riikka Niemi. Mahdollisuuksien mukaan työryhmään kutsutaan myös muualla erilaisia pilotteja tehneitä työryhmiä kertomaan omista kokemuksistaan ja havainnoistaan. Olisi toivottavaa, että mikäli haluat kertoa kokemuksistanne, olisit etukäteen yhteydessä työryhmän puheenjohtajaan ajankäytön suunnittelemiseksi. Työpajassa voidaan keskustella ja vaihtaa ajatuksia sekä päivystysuudistuksesta että parhaillaan lausuntokierroksella olevasta sote- ja maakuntauudistuksesta. Kaikki lakiesityksiin liittyvät luonnokset löytyvät alueuudistus.fi sivun kautta kohdasta ajankohtaista ja lausuntopyynnöt. Työpaja: Monikulttuurisuus työelämässä rajoja ja riippuvuuksia, kertomuksia ja kohtaamisia Vetäjä Marja Katisko, Diakonia ammattikorkeakoulu Sali: C1 Suomalainen työelämä on kansainvälistynyt kuluneiden vuosikymmenten aikana. Kohtaamme arjessa esimiehinä, työkavereina ja asiakkaina yhä enemmän ihmisiä, joiden juuret ovat jossain muualla. Tarkastelemme työyhteisöä sosiaalisena ja paikallisena yhteisönä, jossa globaali toteutuu. Kohtaaminen on sosiaali- ja terveysalan ydinasia sekä työyhteisössä että asiakassuhteissa. Miten kulttuurienvälinen vastavuoroisuus muodostuu ihmisten välisissä kohtaamisissa? Työyhteisössä toimiminen muodostaa merkittävän areenan osallisuudelle, kuulumiselle, kuulluksi tulemiselle. Työyhteisö mahdollistaa jokainen päivä puhumisen paikkoja ja kompetenssi on tietoa, joka kasvaa vuorovaikutuksessa syntyvästä onnistumisen prosessissa. Esimiestyö on tärkeä elementti työyhteisön monikulttuurisen osaamisen esilletuomisessa ja hyödyntämisessä. Työpajassa tarkastelemme monikulttuurista sosiaali- ja terveysalan työyhteisöä puheenvuorojen ja hankeesittelyn kautta. Lisäksi paljon keskustelua, vuorovaikutusta, ilmiön monipuolista tarkastelua. Perjantai kello Toimintakyvyn arviointi ja toimintakyvyttömän ahdinko pj:t Tuula Haukka-Wacklin, YTM, Tays ja Merja Mustaniemi, YTL, Tays Sali: A3 Kohtaamme terveydenhuollossa enenevästi ihmisiä, joiden toimintakyky on romahtanut mutta oireille ei löydy medikaalista selitystä. Asiakkaiden ongelmat eivät ole ratkenneet bioprosessien avulla, vaikka he ovat kul- 6

11 keneet useilla eri erikoisaloilla ja eri tutkimuksissa. Toimintakyvyn ongelmat saattavat ilmetä esimerkiksi voimakkaana väsymisenä, liikuntakyvyn heikentymisenä, aistin herkistymisenä tai menetyksenä. Näihin oireisiin ei ole osattu todentaa lääketieteelliseen näyttöön perustuvaa syytä. On myös tilanteita, joissa on tehty useita diagnooseja, mutta toimintakyky ei ole kohentunut. Terveyssosiaalityössä lähtökohtana on ihmisen arki ja hänen toimintakykynsä. Tämä on lähtökohtana myös Kelan vaativassa lääkinnällisessä kuntoutuksessa, jossa on vuoden 2016 alusta alettu korostaa ihmisten pärjäämistä arjessa. Siinä korostetaan toimintakykyä ja osallistumiseen liittyviä huomattavia rajoitteita, joten diagnoosi ei ratkaise. Kuitenkin sosiaalivakuutusjärjestelmä perustuu diagnooseihin ja lausuntoihin, joita terveydenhuolto velvoitetaan tuottamaan. Entä, jos diagnoosia ei tutkimuksista huolimatta löydy tai siitä ollaan eri mieltä? Eri erikoisaloilla, ammattilaisilla ja asiakkailla tai hoitavilla lääkäreillä ja korvauksesta päättävillä vakuutuslääkäreillä voi olla erilaisia tulkintoja. Miten toimimme, kun diagnoosia ei löydy, mutta ihminen ei pärjää arjessa? Kroonistunutta kipua ja oirehtimista hoidetaan huonosti, koska niin helposti unohdamme psykologiset, sosiaaliset ja (moni)kulttuuriset tekijät. Tämä voi johtaa asiakkaiden kohtaamaan institutionaaliseen kaltoinkohteluun. Miten tuemme arjessa pärjäämistä niin, että se lisää asiakkaan osallisuutta yhteiskunnassa? Tämä kysymys korostuu myös toisista kulttuureista tulevien ihmisten tilanteissa ja heidän oikeudessaan tulla kohdatuiksi oman kulttuurinsa, äidinkielensä ja uskontonsa huomioiden. Luottamuksellinen ilmapiiri on keskeistä. Luottamusta saattavat rapauttaa kielteiset kokemukset eri asiantuntijoiden vastaanotoilla. Lisäksi luottamus palvelujärjestelmään ja siinä toimiviin työntekijöihin on erityisesti vieraasta kulttuurista tuleville ihmisille vaikeaa. Miten terveyssosiaali-työntekijä voi auttaa omalla toiminnallaan saavuttamaan luottamuksen? Mitä oikeus omaan kulttuuriin, äidinkieleen ja vakaumukseen tarkoittaa lainsäädännön näkökulmasta? Työryhmämme tarkoituksena on keskustella terveyssosiaalityön toimintakykyä ja osallisuutta tukevasta työstä. Erityisesti kutsumme työryhmään terveyssosiaalityöntekijöitä, jotka ovat kohdanneet työssään asiakkaita, joilla on esimerkiksi krooninen kipu, uupumus, selittämättömiä oireita tai mielenterveysongelmia. Toivomme kokemuksellista tietoa ja esityksiä, jotka tuovat esiin ristiriitoja tai hyviä käytäntöjä. Myös tutkimukselliset esitykset ovat tervetulleita. Kuolema terveyssosiaalityön kontekstissa pj:t Suvi Holmberg, Tampereen yliopisto, Heli Valokivi, Lapin yliopisto Sali: A2a Sosiaalityössä kuolemaa kohdataan monin tavoin. Kuolema tulee lähelle esimerkiksi sairastumisen, onnettomuuden, itsemurhan, läheisensä menettäneiden tai asiakkaan menehtymiseen liittyvien kohtaamisten kautta. Elämän loppuvaiheeseen ja kuolemaan voidaan valmistautua ja tehdä järjestelyjä. Terveyssosiaalityön kontekstissa kuolemaan liittyvät kysymykset ovat usein merkittävä osa työtä, kun kuolema konkretisoituu arjessa esimerkiksi parantumattoman sairauden, äkillisen kuoleman tai saattohoidon erityiskysymysten yhteydessä. Joskus kuoleman kohtaa ihminen, jonka hautaan saattamisessa sosiaalityöntekijän toiminta on keskeisessä asemassa, koska omaisia ei ole. Lisäksi on tärkeä ymmärtää, että kuolemaan liittyvät kysymykset eivät ole itsestään selviä vaan ne koskettavat, aiheuttavat surua ja menevät myös sosiaalityöntekijän ihon alle. Työryhmään ovat tervetulleita sekä käytännönläheiset että tutkimukselliset puheenvuorot kuolemaan liittyvistä teemoista terveyssosiaalityössä. Esitykset voivat käsitellä mitä tahansa kuolemaan liittyvää aluetta terveydenhuollon piirissä tai arjen tilanteissa. Tavoitteena on herättää keskustelua sosiaalityön merkityksestä kuoleman yhteydessä sekä tuoda esille kuolemaan liittyviä käytäntöjä ja kysymyksiä, vaiettujakin alueita, osana sosiaalityötä. 7

12 Terveyssosiaalityön mallit ja mallinnukset pj:t Raija Leppälahti, Helsingin kaupunki, Sairaala-, kuntoutus- ja hoivaosasto ja Anni Vanhala, Tampereen yliopistollinen sairaala Sali: A4 Sosiaali- ja terveydenhuollon muutokset ovat maassamme laaja ja monimuotoinen prosessi, jolloin myös terveyssosiaalityön on arvioitava asiakaspalvelun ulottuvuuksia. Organisaatiouudistusten ohella muun muassa sosiaalihuoltolain uudistus vaikuttaa palvelujen sisältöön. Henkilöstö- ja organisaatiouudistusten sekä lakiuudistusten vaikutukset ulottuvat myös terveyssosiaalityön asiakasprosesseihin ja prosessien kehittämisessä on huomioitava terveydenhuollon toimintastrategian tavoitteet. Vallitsevassa muutostilanteessa terveyssosiaalityöhön kohdistuu odotuksia tehtävän erityispiirteiden määrittämisessä, työnvaikuttavuuden arvioinnissa, sekä moniammatillisen yhteistyön kehittämisessä. Terveydenhuollossa sosiaalityön erityispiirteenä on etenkin terveys- ja sosiaalipalvelujen samanaikainen tarjoaminen moniammatillisena yhteistyönä. Terveydenhuollon sosiaalityön prosessit kytkeytyvät useisiin eri asiakaspalvelusektoreihin, kuten toimeentulotuki, päihde- ja mielenterveyspalvelut sekä lastensuojelu. Näiden lisäksi yhteistyö ja toimijatahoina voivat olla esimerkiksi Kela, vakuutusyhtiöt, TE-toimistot ja erilaiset kansalaisjärjestöt unohtamatta myöskään asiakkaan läheisiä. Sosiaalityön moniulotteisen toiminnan kuvaaminen kokonaisuutena on haastava asia. Käytännön asiakastyössä toiminnan ydin hahmotetaan usein asiakaslähtöiseksi palveluprosessiksi, jossa sosiaalisen tilanteen selvittämisen kautta edetään interventioihin. Sote-yhdyspinnoilla terveyssosiaalityöntekijän rooli tulee asiakkaalle ja moniammatilliselle tiimille näkyviin erityisesti kohdassa, jossa tarvitaan palvelu- ja etuusjärjestelmän tuntemusta ja verkostoivaa työotetta. Sujuvat, koordinoidusti ja oikea-aikaisesti rajoja ylittävät asiakasprosessit voivat itsessään toimia näyttönä työn vaikuttavuudesta, ainakin organisaatioiden näkökulmasta. Asiakkaan antama palaute ja kokemus autetuksi tulemisesta on toinen näkökulma näytön hankkimiseen. Työn tuloksellisuuden mittaaminen on sosiaalityössä haasteellinen, mutta ei sivuutettavissa oleva asia. Näyttöön perustuvien käytäntöjen vaatimus on erityisesti terveydenhuollon kentällä keskeinen argumentti tänä päivänä. Työryhmään toivotaan esityksiä sosiaalityön prosessien näkyväksi tekemisestä, mallinnuksista sekä hyvien käytäntöjen prosessikuvauksista. Sosiaalityön toimintaa näkyväksi tekevän tiedon tuottamisesta ja sen käyttämisestä etenkin terveydenhuollon organisaatioissa toivotaan esimerkkejä. Näyttö, kuten sosiaalityön prosessien vaikutusten ja tuloksellisuuden arviointi ja mittaaminen voivat olla esityksen aiheena. Esimerkit voivat liittyä palvelutoiminnan kehittämisen haasteisiin ja moniammatillisiin käytäntöihin, joissa sosiaalityö on mukana. Työryhmä voi toimia vertaisarvioinnin paikkana myös kyseessä olevaan aihepiiriin liittyville luonnosvaiheessa oleville suunnitelmille. Yhteystyö lasten kaltoinkohteluun liittyvissä kysymyksissä pj. Essi Julin, Tampereen yliopisto Sali: C5 Viime vuosina suomalainen lainsäädäntö on korostanut lasten yksilöoikeutta fyysiseen koskemattomuuteen laajentamalla viranomaisten ilmoitusvelvollisuutta. Lastensuojelulain mukaisilla ilmoitusvelvollisilla on jo jonkin aikaa ollut suora ilmoitusvelvollisuus lastensuojelun lisäksi myös poliisille epäiltäessä lapseen kohdistunutta seksuaali- tai pahoinpitelyrikosta. Lisäksi muilla kuin ilmoitusvelvollisilla on oikeus tehdä lastensuojeluilmoitus epäillessään lapseen kohdistunutta kaltoinkohtelua. Mitä enemmän lasten kaltoinkohtelun eri muodoista puhutaan julkisesti, myös kansalaiset aktivoituvat ja osaavat ottaa yhteyttä viranomaisiin. Terveydenhuollolla on usein portinvartijan rooli lapseen kohdistuvan kaltoinkohtelun tunnistamisessa ja siitä eteenpäin ilmoittamisessa. Lasten kaltoinkohtelun tunnistaminen, sen selvittäminen sekä siihen puuttuminen edellyttävät sekä luottamuksellista asiakassuhdetta että tiivistä viranomaisyhteistyötä erityisesti lastensuojelun, poliisin ja terveydenhuollon kesken. Myös tuleva sote-uudistus tähtää sosiaali- ja terveydenhuollon raja- 8

13 aitojen madaltumiseen ja poistumiseen. Jokaisen viranomaisen ja organisaation toimintaa kuitenkin määrittävät osin erilaiset lainsäädännöt, toimintakulttuurit ja orientaatiot. Yhteistyön sujuvuus on tärkeää sekä lasten turvallisuuden että perheiden elämän kannalta. Ryhmässä tarkastellaan myös kompleksisesti traumatisoituneiden lasten ja perheiden perheterapeuttista hoitoa Taysin Lasten traumapsykiatrian yksikössä. Työskentely on ensisijaisesti vakauttavaa, moniäänistä, läpinäkyvää dialogia, jossa vuorovaikutussuhteet ja traumakokemukset tulevat uudella tavalla tarkastelun kohteeksi. Tärkeintä on turvallisen työskentelytilan luominen, joka mahdollistaa vaikeiden elämänkokemusten käsittelyn tukea tuovassa ja empaattisessa kontekstissa. Vaikuttavuustutkimuksissa esiin tulevat common factors-elementit vaikuttavat terapeuttisen suhteen muodostumiseen ja hoidon lopputulokseen. Työpaja: Perusterveydenhuollon sosiaalityö Vetäjät Salla Nyholm ja Seija Välimäki-Adie Sali: C1 Terveyssosiaalityöntekijä millainen on paikkasi perusterveydenhuollossa? Kartoitamme keskustellen terveyssosiaalityön nykytilaa terveyskeskuksessa ja terveyskeskussairaalassa. Kuka toimii lähiesimiehenäsi? Millainen on työyhteisösi? Onko työhuoneesi terveydenhuollon tiloissa? Toimitko päätöksentekijänä? Millainen on suhteesi terveyssosiaalityöntekijöihin erikoissairaanhoidossa? Entä millainen on suhteesi sosiaalityöntekijöihin aikuissosiaalityössä, lastensuojelussa, vammaispalvelussa ja vanhustyössä? Millaisia terveyssosiaalityön kehittämisen näkökulmia olet työssä havainnut? Millaista tukea olet saanut tai kaivannut kehittämistyössä? Oletko tutkinut perusterveydenhuollon sosiaalityötä? Oletko osallistunut työnohjaukseen? Onko sinulla kokemusta mentorista? Oletko toiminut työnohjaajana? Entä mentorina? Onko sinulla ollut ilo toimia käytännön opettajana sosiaalityön opiskelijalle? Sote-uudistuksen yksi keskeinen tavoite on vahvistaa perusterveydenhuoltoa. Miten sosiaalityötä vahvistetaan osana perusterveydenhuoltoa? Talentia vaati lausunnossa jo vuonna 2011 terveyssosiaalityön osuuden lisäämistä perusterveydenhuollossa. Vahvistuuko sosiaalityö perusterveydenhuollossa kunnan aikuissosiaalityön, lastensuojelun, vammaispalvelun ja gerontologisen sosiaalityön lähentymisen kautta? Entä miten erikoissairaanhoidon terveyssosiaalityö vahvistaa perusterveydenhuollon sosiaalityön osaamista? Tulevaisuusdialogi Kuvittele myöhäistä maaliskuun iltaa kansainvälisen sosiaalityön päivänä vuonna Perusterveydenhuolto on vahvistunut, terveyssosiaalityössä on poweria! Millainen fiilis on toteutuneesta Sote-uudistuksesta, mikä on tilanteesi? Mitä on tapahtunut kuluneen 2 vuoden 4 ja puolen kuukauden aika? Mitä on tehty? Millainen on monialainen työyhteisösi? Motto Millainen on terveyssosiaalityön mottosi perusterveydenhuollossa? 9

14 ABSTRAKTIT PÄÄPUHEENVUOROT POTILAAN KOKONAISTILANTEEN ARVIO, TERVEYSSOSIAALITYÖ JA SOTEN STRA- TEGISET TAVOITTEET Anna Metteri, Tampereen yliopisto, Sosiaalityöntekijä on terveydenhuollon organisaatiossa ja terveydenhuolto-yhteistyössä se asiantuntija, jonka tehtävänä on arvioida potilaan elämäntilanteen kokonaisuutta. Sosiaalityöntekijä tekee elämäntilannediagnoosin, kun lääkäri tekee lääke-tieteellisen diagnoosin. Sosiaalityöntekijä on aukko sairaalan muurissa, hän työskentelee arkielämän kehyksessä ja arvioi, mitä kulloinenkin sairaus ja toimintakyvyn vajaus voi merkitä ihmisen joka-päiväisen selviytymisen eli tuen tarpeen ja arki-elämän järjestelyjen kannalta. Terveyssosiaalityön-tekijä työskentelee yhteistyössä paitsi potilaan ja hoitohenkilökunnan, myös potilaan läheisverkoston, viranomaisverkoston, järjestöjen ja monien muiden tilanteeseen liittyvien organisaatioiden ja niissä toimivien työntekijöiden kanssa. Tehtävä edellyttää monimutkaisten yhteyksien hahmottamista. Juuri se analyyttinen taito ja reflektiotaito, jota sosiaalityön yliopistokoulutuksessa kehitetään, antaa välineitä vaativien ja monimutkaisten tilan-teiden arviointiin. Sosiaalityön ammatillisen toiminnan ja etiikan ytimessä on ihmisen kohtaaminen siten, että jokaisen ihmisen arvo ja arvokkuus tunnustetaan. Ihmisen kunnioittava ja empaattinen kohtaaminen on keskeinen piirre hyvässä asiakastyössä ammatista riippumatta. Joidenkin arvioiden mukaan myös puolet lääkärin hoidon vaikuttavuudesta syntyy tavasta, jolla lääkäri kohta potilaansa. Paul Stuartin mukaan sosiaalityö yksilöllistää potilaan kohtaamista ja inhimillistää terveydenhuollon organisaatiota. Soten strategiset tavoitteet antavat tuen ja vahvistuksen sille asiakaslähtöiselle orientaatiolle, joka on aina ollut ominaista sosiaali- ja terveydenhuollon rajapinnoilla työskenteleville terveyssosiaalityöntekijöille. Sosiaalihuoltolaki täsmentää sosiaalityöntekijän vastuulle erityisen tuen tarpeessa olevien auttamisen. Tutkimukset ovat tuoneet esiin sen, että terveydenhuollossakin erityisen tuen tarpeessa olevat potilaat vievät paljon aikaa ja resursseja, mikäli heidän kokonaistilannettaan ei pysähdytä ajoissa tutkimaan riittävän huolellisesti. Kohtuuttomien tapausten tutkimukseni toi esiin, että monissa tapauksissa taustalla oli se, että ihmisen kokonaistilanteen arvio oli jäänyt tekemättä sairausprosessin sellaisessa vaiheessa, jolloin olisi vielä voitu ehkäistä ongelmien kasautuminen. Jos halutaan soten strategisten tavoitteiden mukaisesti toimia oikea-aikaisesti ja ennaltaehkäisevästi, sosiaalityöntekijän pitää pysyä mukana terveydenhuollon organisaatioiden työssä. Myös perusterveydenhuollossa esimerkiksi päivystykseen tulevat monimutkaiset tapaukset vaatisivat sosiaalityöntekijän työskentelyä lääkärin työparina, kuten myös kuntoutusasiat. Terveyssosiaalityöntekijä on ollut lähtökohtaisesti sote-työntekijä jo ennen sotea ja näkee työnsä kautta aukkopaikat ja ongelmat ihmisten ja palvelu-järjestelmän suhteissa. Tämä kokemus velvoittaa ja haastaa sosiaalityöntekijöitä osallistumaan sote-keskusteluun ja tiedon tuottamiseen. POSTERIT 1. ASENNE RATKAISEE MONIKULTTUURI- SESSA TYÖYHTEISÖSSÄ - MIKÄ ON SINUN ARVOMAAILMASI? Merja Anttonen, merja.anttonen@student.diak.fi Anne Jukkara, anne.jukkara@gmail.com Susanna Kouhia, susanna.kouhia@student.diak.fi Diakonia-ammattikorkeakoulu Osallistavan kehittämisen projekti Katriinan sairaalassa (Vantaa) maahanmuuttajataustaiset työntekijät ja työyhteisön kehittäminen Vantaan kaupunki ja Diakonia-ammattikorkeakoulu tekevät pitkäjänteistä yhteistyötä muun muassa maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden ja heidän rekrytoimisensa sekä perehdyttämisensä kehittämiseksi. Keväällä 2015 Marja Katisko, Ari Nieminen ja Mika Alavaikko suorittivat Katriinan sairaalassa ryhmähaastatteluja. Haastateltavina oli kaikki osastonhoitajat sekä maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä. Haastattelumateriaalin pohjalta Diakonia-ammattikorkeakoulun kolme opiskelijaryhmää suunnittelivat haastatteluissa esiin nousseista aiheista kolme erilaista työpajaa Katriinan sairaalan työntekijöille. Opiskelijat Anne Jukkara, Merja Anttonen ja Susanna Kouhia nostivat haastatteluista oman työpajansa aiheeksi Arvot ja asenteet. Työpaja toteutettiin ja siihen osallistui 21 työntekijää sairaalan eri osastoilta. Työpajaan osallistui sairaanhoitajia, lähihoitajia, fysioterapeutteja sekä osastonhoitaja. Osallistujat olivat eri kulttuuritaustaisia. Työpajan tarkoitus oli nostaa esiin millaisia arvoja työntekijät kokevat työssään 10

15 tärkeiksi ja herättää keskustelua. Työpajan menetelmänä käytettiin tuplatiimitekniikkaa soveltavasti. Työntekijöiden äänestämät kolme tärkeintä arvoa olivat: 1. Kunnioitus 2. Vastuullisuus 3. Työyhteisön ilmapiiri (Positiivisuus) Näiden arvojen pohjalta työntekijät tekivät toisilleen konkreettisia lupauksia, joilla näihin arvoihin päästään kirjoittamalla ne ylös, sanomalla ääneen ja kiinnittämällä Lupausten puuhun, joka jätettiin sairaalalle. Lupauksia oli esimerkiksi: Lupaamme kuunnella toisten mielipiteitä ja ettemme mitätöi niitä, vaikka olisimme eri mieltä, Teen sovitut työni, Kohtelen toista tasavertaisesti, Lupaan auttaa uutta työntekijää/opiskelijaa perehtymään työhön ja työyhteisöön, En hauku ja enkä juorua. Yhteistyö Diakonia-ammattikorkeakoulun ja Katriinan sairaalan välillä jatkuu kyseisen projektin parissa. 2. TERVEYDENHUOLLON SOSIAALITYÖN AKATEEMINEN TUTKIMUS NÄKYVÄKSI Katariina Bärlund, HYKS Psykiatria Mark Hovi, HYKS Psykiatria Terveydenhuollon sosiaalityön akateemisen tutkimusverkoston jäsenet ovat terveydenhuollon sosiaalityössä työskenteleviä sosiaalityöntekijöitä, jotka jo ovat aloittaneet tai ovat hakeutumassa sosiaalityön akateemisiin jatko-opintoihin. Verkoston vetäjinä toimivat HYKS Psykiatriassa työskentelevät vastaava sosiaalityöntekijä, VTM Katariina Bärlund sekä sosiaalityöntekijä, VTM Mark Hovi. Kumpikin on Helsingin yliopiston sosiaalityön jatkoopiskelijoita. Terveydenhuollon sosiaalityön akateemisen tutkimusverkoston tarkoituksena on koota yhteen terveydenhuollon sosiaalityön akateemisia jatkoopintoja suunnittelevia tai sitä suorittavavia henkilöitä. Verkosto kartoittaa terveydenhuollossa meneillään olevaa sosiaalityön tutkimusta ja sen tavoitteena on lisätä terveydenhuollon sosiaalityön vaikuttavuutta ja asemaa akateemisen tutkimuksen tuottaman tiedon kautta, hyödyntää tutkimustietoa sisäisissä ja ulkoisissa koulutuksissa sekä tarjota tukea ja mentorointia aloitteleville terveydenhuollon sosiaalityön tutkijoille matalalla kynnyksellä. Verkoston kautta jäsenet saavat myös tietoa tutkimusrahoituksesta ja sen hakemisesta. Yhtenä yhteistyökumppanina terveydenhuollon sosiaalityön akateemisella tutkimusverkostolla on pääkaupungin sosiaalialan kehittämiskeskus SOCCA. Muita kumppaneita ovat tulevaisuudessa muut tutkijayhteisöt ja yliopistot. Tutkimusverkoston perustamisen ajoitus ei ole sattumaa. Vuonna 2019 voimaan astuvan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevan lain luonnoksen mukaan valtion varoista voidaan korvata yliopistotasoisesta sosiaali- ja terveystieteellisestä tutkimuksesta maakunnille ja myös muille julkisille ja yksityisille tahoille aiheutuvia kustannuksia. Tämä avaa uusia mahdollisuuksia terveydenhuollon sosiaalityön akateemiselle tutkimukselle, sosiaalityön saadessa vahvempaa jalansijaa terveydenhuollon tutkimuksessa Sote-hengen mukaisesti. 3. REAALIAIKAINEN ETÄSOSIAALITYÖ VIDEOVÄLITTEINEN SOSIAALITYÖ TYÖKÄY- TÄNNÖKSI Teija Frangén, HYKS Psykiatria, Katariina Bärlund, HYKS Psykiatria, Hyks Psykiatrian etähoidot täydentyvät syksystä alkaen myös etäsosiaalityöhöllä. Reaaliaikainen etäsosiaalityö eli videovälitteinen sosiaalityö ei ole enää unelma ja suunnitelma, vaan sen käyttö on mahdollista. Käytännössä etäsosiaalityö tarkoittaa, että asiakas ja sosiaalityöntekijä ovat reaaliaikaisessa yhteydessä toisiinsa internetin tai muun etäyhteyden avulla. Käytettävän videoyhteysjärjestelmän tärkeimmät kriteerit ovat tietoturvallisuus, toimivuus Internet-selaimella ja Windows-, Android- tai Applen ios-käyttöjärjestelmällä. Lisäksi sen hyötyjä ovat mm. maksuttomuus asiakkaalle ja palvelun tuottajalle, helppous käyttää ja ottaa käyttöön, tekninen vaivattomuus, hyvät käyttömahdollisuudet ja halutessaan sopimuksesta pääsee irti eli ei sitoutumispakkoa. Etäyhteyden käyttöön sosiaalityöntekijä tarvitsee tietokoneen, jossa on luuri ja kamera tai kannettavan. Asiakas tarvitsee jommankumman edellä mainituista tai tabletin. Kun sosiaalityöntekijän vastaanotosta on sovittu, niin työntekijä lähettää asiakkaalle sähköpostilla viestin, jossa ilmoitetaan aika etävastaanotolle ja sovittuna ajankohtana asiakas klikkaa viestissä olevaa linkkiä ja päätyy odottamaan virtuaaliseen odotushuoneeseen, että sosiaalityöntekijä avaa etäyhteyden. Sosiaalityöntekijä tarvitsee soveltuvan työtilan ja asiakas on vastaanoton aikana kotonaan tai muussa suojatussa tilassa. 11

16 Sosiaalityön etäpalveluiden antaminen edellyttää, että noudatetaan Valviran ohjeita terveydenhuollon etäpalveluiden antamisesta. Ohjeet sisältävät pal-velun antajalle salassapito-, tietoturva- ja tietosuo-jasäännöksiä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että potilaalle sopii etäpalvelu, niin että potilas on antanut siihen tietoisen suostumuksensa. Lisäksi sosiaalityöntekijä arvioi asiakkaan soveltuvuutta etäpalvelun käyttäjäksi. Potilasasiakirjamerkinnät tehdään ohjeistuksen mukaisesti. Etävastaanotto vastaa edellytyksiltään kasvokkain tapahtuvaa potilastapaamista. Potilaalla tulee olla tarvittaessa mahdollisuus myös henkilökohtaiseen käyntiin. Yhteistyösuhteen kehittymisen osalta voi olla joi-denkin potilaiden kannalta hyvä, että on jo aiem-min tavattu kasvokkain. Etävastaanottona tehty työ voidaan laskuttaa samalla tavalla kuin kasvokkain tehty työ. Psykiatrian sosiaalityön etävastaanotot aloitetaan samaan aikaan, kun etähoitojen käyttö laajenee Hyks Psykiatriassa. Psykiatrian sosiaalityö on mukana myös valtakunnallisen Mielenterveystalon itsehoito-ohjelmissa tietokoneella internetvälitteisesti tapahtuvalla Taloudellisen ahdingon itsehoito-ohjelmalla. Myös muita omahoito-ohjelmia sosiaalityön näkökulmasta on tulossa. Valmius etävastaanottoon saattaa etenkin nuorilla asiakkailla olla hyvä ja sosiaalityöntekijöillä puolestaan voi olla harjoittelemista uuteen työskentelytapaan. Tekniikka on kuitenkin helppo ja tuo sosiaalityön palveluihin helpompaa saavutettavuutta ja uudenlaista asiakaslähtöisyyttä - lyhyesti parem-paa palvelua terveydenhuollon sosiaalityön asiakkaille. 4. TUOTTEISTAMINEN JA SOSIAALITYÖ KOH- TAAMISPISTEESSÄ HYKS PSYKIATRIAN SOSIAALITYÖN PALVE- LUKUVAUSHANKE Teija Frangén, teija.frangen@hus.fi Katariina Bärlund, katariina.barlund@hus.fi Kaija Kurkela, kaija.kurkela@hus.fi Päivi Parikka, paivi.parikka@hus.fi HYKS Psykiatria Hanke tuottaa HYKS Psykiatrian sosiaalityön palvelukuvauksia vastauksena lähivuosien sosiaalija terveyspoliittisiin muutoksiin. Hankkeeseen ovat sitoutuneet niin lasten-, nuorten- kuin aikuispsykiatriakin HYKS alueella. HYKS Psykiatrian sosiaalityön näkemyksen mukaan sosiaalityön tuotteistaminen on sekä ajankohtaista että välttämätöntä muuttuvissa yhteiskuntarakenteissa. Palvelut tullaan muotoilemaan asiakaslähtöisesti ja digitalisaation myötä myös monikanavaisesti. Sosiaalityön ja tuotteistamisen yhteensovittaminen ei ole ongelmatonta. Sosiaalityön etiikka haastaa tuotteistamisajattelua ovatko tuotteistaminen ja sosiaalityö toisensa poissulkevia ja voidaanko kahta perinteisesti etäällä toisistaan olevaa ajattelutapaa sovittaa yhteen ja saada hyötyjä jotka palvelisivat parhaalla mahdollisella tavalla sekä asiakkaita että yhteiskuntaa? Psykiatrian sosiaalityön Hyksissä on lähtenyt kehit-tämään omia palvelukuvauksiaan keskeisinä ta-voitteinaan selkeyttää psykiatrian sosiaalityön teh-täviä, turvata työn tasalaatuisuus ja oikea-aikainen kohdentuminen sosiaalityön erityisosaamista tar-vitseville, toiminnan mitattavuuden parantaminen, virtauksen sujuvoittaminen sekä psykiatrisen sosi-aalityön erityisyyden esiin tuominen myös toimin-taa tuntemattomille tahoille. Hanke tulee myös parantamaan psykiatrisen sosiaalityön kilpailuky-kyä Sote- ympäristössä. Hankkeen tarkoitus on tuottaa psykiatrian sosiaalityöhön yhteisiä palvelukuvauksia sisältäen neljä keskeisintä sosiaalityön palvelukokonaisuutta joiden toteutumista voidaan seurata ja mitata. Hanke toteutetaan yhteistyössä valtakunnallisen psykiatrian sosiaalityön kanssa (HUS on osa sitä) huomioiden terveydenhuollon sosiaalityön erityispiirteet. Hankkeen tavoitteena on laaja sosiaalityön yhteistyö ja konsensus sosiaalityön palvelukuvausten yleisestä sisällöstä. Nopeasti edenneellä hankkeella on HYKS Psykiatrian johdon tuki. Hanketta esiteltiin HUS sosiaalityön esimiesten verkostossa ja palvelukuvausten kokoaminen yhteistyössä sosiaalityöntekijöiden kanssa on alkanut. Palvelukuvaukset ja toimenpiteiden seuraaminen on tarkoitus ottaa käyttöön HYKS Psykiatriassa kevään 2017 aikana jonka jälkeen on mahdollista tarkastella kokemuksia laajemmin. Lähivuosina sosiaalialan ammattityöntekijät valitsevat työnsä yhä useammin julkisen ja yksityisen palveluntuottajan välillä tai toimivat itse yrittäjinä. Sosiaalityöntekijät vaikuttavat omalta osaltaan sosiaalityön sisältöön ja laatuun palveluiden siirtyessä enenevässä määrin julkiselta sektorilta yksityiselle. Sosiaalityölle ja sen tekijöille avautuu jännitteinen asiakkaiden, julkisten ja yksityisten palveluiden, yksityisten omistajien, rahoittajien ja mahdollisesti monikansallisten yritysten toimintakenttä. Nähtäväksi jää, miten talousajattelun ja palvelujen tuottamisen muutos vaikuttaa kansalaisten saman- tai eriarvoisuuteen Sote-Suomessa. 12

17 5. ORGANISAATIORAJAT YLITTÄVÄÄ YH- TEISTYÖTÄ ASIAKKAAN PARHAAKSI Minka Leino-Holm, Palvelumuotoilulla parempia palveluita riskiryhmille II (PPPR2) hankkeen Satakunnan sairaan-hoitopiirin kehittämisosio PPPR2 hankkeen tavoitteena on kehittää mielenterveys- ja päihdekuntoutujien palveluita ja parantaa riskiryhmien palveluprosessien asiakaslähtöisyyttä ja vaikuttavuutta. Satakunnan sairaanhoitopiirin kehittämisosiossa on keskitytty erityisesti mielenterveyskuntoutujien sairaalasta kotiutumisen vaiheeseen. Hankkeessa on luotu kotiutumismalli, joka kuvaa ja ohjaa eri tahojen toimintaa asiakkaan prosessissa. Asiakas on mallin keskiössä, muiden tahojen tehtävänä on tukea asiakasta tämän kuntoutumisessa. Malli kuvaa asiakkaan prosessin lisäksi sairaalan, kunnan / kaupungin, omaisten, kolmannen sektorin sekä mahdollisen asumispalveluyksikön toimintaa ja näiden eri tahojen välistä yhteistyötä. Kehittämisosiossa on myös kiinnitetty huomiota terveydenhuollon ja järjestöjen välisen yhteistyön edistämiseen. Järjestöillä on paljon annettavaa potilaille, ja kolmannen sektorin merkityksen odotetaan olevan kasvussa palvelujärjestelmässämme. Sektorien on tunnettava toistensa työn sisältö ja toimintatavat voidakseen toimia kohti yhteistä päämäärää, asiakkaan tai potilaan parasta. Yhteistyössä sairaalan ja alueen järjestöjen edustajat ovat saaneet aikaiseksi muun muassa hoitohenkilökunnalle suunnattua infotilaisuustoimintaa sekä kuntoutujille, läheisille ja ammattilaisille tarkoitetun Mielen S3ktori tapahtumamallin. Satakunnassa riskiryhmien palveluiden asiakaslähtöiseen kehittämiseen on tartuttu aloittamalla selvitys paljon erikoissairaanhoidon päivystyspalveluita käyttävien psykiatrian potilaiden määrää ja tilanteita. Puolen vuoden seuranta-ajanjaksolla (syksy 2015 kevät 2016) noin 500 potilasta kävi yhteispäivystyksessä neljä kertaa tai enemmän. Nämä 500 potilasta vastasivat ajanjaksolla noin 2700:sta päivystyskäynnistä. Yli kolmasosalla näistä paljon päivystystä käyttävistä potilaista oli esitiedoissa, diagnooseissa, tulosyyssä tai jatkohoidossa (tms.) psykiatrisia elementtejä. Luvut ovat merkittäviä ja selvitys luo pohjaa riskiryhmien palveluista käytävälle keskustelulle ja palveluiden kehittämiselle. 6. MONIAMMATILLISEN SOSIAALITYÖN OPE- TUSTA YLIOPISTON JA TERVEYDENHUOL- LON SOSIAALITYÖNTEKIJÖIDEN YHTEIS- TYÖNÄ Merja Mustaniemi, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, merja.mustaniemi@pshp.fi Eevi Apponen, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, eevi.apponen@pshp.fi Aino Ritala-Koskinen, Tampereen yliopisto, aino.ritala-koskinen@staff.uta.fi Moniammatillisen klinikkaopetuksen kurssia ongelmalähtöisen oppimisen menetelmällä on toteutettu Tampereen yliopiston sosiaalityön oppiaineen ja Tampereen yliopistollisen sairaalan (Tays) sosiaalityöntekijöiden yhteistyönä jo neljänä vuonna. Syksyllä 2016 käynnistyy viides kurssi. Opetusjakson tavoitteet ja rakenne ovat pysyneet ennallaan, mutta käytännön järjestelyjä on hiottu kokemuksen karttuessa. Kurssilla on kaksi tavoitetta: 1. Opiskelija syventää käsitystään monialaisen ja moniammatillisen työn teoreettisista ja käytännöllisistä lähtökohdista sekä toteutuksesta. 2. Opiskelija oppii rinnakkaisammattien ja asiantuntijoiden ja sosiaalityön suhteista, asiakkaan asemasta monialaisessa työssä sekä yhteisen toiminnan perusteista, ehdoista ja tuloksista. Opintojakso toteutetaan ongelmalähtöisen oppimisen problem based learning (pbl) menetelmällä. Pbl on aktiivisen oppimisen menetelmä, jossa on selkeä yhteistä oppimista tukeva struktuuri. Opiskelu kurssilla koostuu ryhmän pbl-istunnoista ja istuntojen välissä tapahtuvasta itsenäisestä työskentelystä. Kurssi on suunniteltu kahdeksalle sosiaalityön syventävien vaiheen opiskelijalle, ja kurssia koordinoi yliopistonlehtori. Taysin sosiaalityöntekijöitä toimii opettajatutoreina, ja osa heistä jotka osallistuu pbl-istuintoihin. Istunnoissa opettajatutorin tehtävä on ohjata opiskelijaryhmän työskentelyä, ei tarjota valmiita vastauksia. Opettajatutorit tuovat tutoristuntoon työhönsä liittyvän tapauksen eli herätteen. Opiskelijat pohtivat ryhmässä herätteen nostattamia kysymyksiä ja ajatuksia ja lähtevät aivoriihessä tuottaman ideoita ongelma-alueesta. Ideat jäsennellään ja ryhmitellään, ja niiden pohjalta muodostetaan kysymys, johon opiskelijat lähtevät perehtymään itsenäisesti. Itsenäinen työskentely sisältää perehtymistä oppimistehtävän mukaiseen tutkimuskirjallisuuteen ja havainnointia Taysin eri yksiköissä. Seuraavassa tutoristunnossa opiskelijat mallintavat ja käsitteellistävät hankitun tietonsa yhdessä vastaukseksi asettamaansa kysymykseen. Näin pbl - menetelmän avulla syntyy uutta käyttöteoriaa, jota selvennetään ja verrataan alkutilanteeseen. Opetusjakso tarjoaa mahdollisuuden vastavuoroiseen oppimiseen. Opiskelijat pääsevät monipuolisesti tutustumaan siihen, miten terveyssosiaalityö toteutuu yliopistosairaalan eri yksiköissä ja miten moniammatillisuus käytännössä toimii. Opiskelijat oppivat hahmottamaan moniammatillisuutta käy- 13

18 tännön ja teorian kautta. Työntekijöille kurssi tarjoaa mahdollisuuden tarkastella ajankohtaista tutkimusta ja teoriaa. Klinikkaopetus ongelmakeskeisen oppimisen menetelmällä on ollut uusin Tampereen yliopiston sosiaalityön opetuksen ja Tampereen yliopistollisen sairaalan sosiaalityön pitkään jatkuneen yhteistyön malli. Tätä käytännön ja yliopisto-opetuksen yhdistämisen mallia on mahdollista soveltaa myös muissa sosiaalialan työympäristöissä. 7. KUNTIEN TYÖNTEKIJÖIDEN NÄKEMYKSIÄ KEHITYSVAMMAISTEN ASIAKKAITTEN SUUNTERVEYDENHUOLLON PALVELUISTA Päivi Nurmi-Koikkalainen, THL, Eeva Widström, THL, Vammaispalveluiden saatavuutta on tutkittu kuntakyselyiden avulla (1). Sen sijaan vammaisten henkilöiden käyttämistä terveyspalveluista on vähemmän tietoa. Esimerkiksi suun terveydenhuoltoon käytetään maassamme runsaasti resursseja, mutta ne eivät välttämättä kohdennu tarpeitten mukaisesti (2). Kehitysvammadiagnoosin saavia henkilöitä syntyy vuosittain noin 500 ja väestössä kehitysvamman perusteella palveluita saavia on arvioitu olevan 06-1,5 %. Aikaisempien selvitysten mukaan (3) kehitysvammaisilla henkilöillä on mm. suurempi riski kuolla suun alueen syöpiin kuin muulla väestöllä. Tutkimuksessa haluttiinkin selvittää mm. kehitysvammaisten henkilöiden suunterveydenhuollon tilannetta ja siihen liittyviä keskeisiä haasteita Tutkimuksen tietolähteenä oli henkilöstö kehitysvammayksiköistä (asumispalvelu- ja toimintakeskukset). Kysely lähetettiin sähköisesti kaikkiin kuntiin mannersuomessa. Kun-tien kirjaamot toimittivat touko-kesäkuussa 2015 kyselypyynnön kehitysvammayksiköiden johtajille (vastuuhenkilöille). Heitä pyydettiin jakamaan kysely sopivaksi katsomalleen henkilökunnan edustajalle ja vastaamaan myös itse mikäli ovat mukana käytännön työssä. Henkilöstön pyydettiin vastaavan oman näkemyksensä mukaan erilaisiin väittämiin, jotka koskevat asukkaiden tai asiakkaiden tilannetta suun terveydenhuollon ja muun huollon suhteen. Kysely toteutettiin webropol linkin kautta. Vastauksia saatiin 227 yksiköstä, joista 111 oli ympärivuorokauden palvelua tarjoava asumisyksikköä, 35 oli muita asumisyksikköjä, 48 yksikköä oli työ- ja/tai päivätoimintayksikköä. Yksi vastanneista oli laitosyksikkö ja 31 yksikköä ilmoitti olevansa ns. muu yksikkö. Vastauksissa oli erittäin runsaasti avoimia kommentteja, joka kertonee aiheen tärkeydestä, mutta myös siitä, että terveydenhuollon palvelut ovat murroksessa kehitysvammaisten henkilöiden kohdalla. Suun terveydenhuollon palveluista vastaajat olivat sitä mieltä, että hammaslääkäripalveluiden saatavuus on kehitysvammaisille asiakkaille perusterveydenhuollossa paremmalla (25 prosenttia vastaajista) tai vähintään yhtä hyvällä tasolla (71 prosenttia vastaajista) kuin muulla väestöllä. Ainoastaan 2 prosenttia 226 vastaajasta oli sitä mieltä, että palvelut ovat huonommat kuin muulla väestöllä. Samansuuntaiset arvioinnit tulivat myös suuhygienistien ja erikoissairaanhoidon palveluista. Aikaisempaan tilanteeseen verrattuna vastaajat arvioivat kehitysvammaisten asiakkaittensa kohdalla hammashoidon palveluiden heikentyneen jonkin verran. Avovastauksissa tuli runsaasti kommentteja siitä, että yksittäisten asiakkaiden suun-terveydenhuollon palveluiden organisointi on asumisyksiköiden henkilökunnan varassa. Näin ollen on jatkossakin syytä seurata systemaattisesti terveyspalveluiden saatavuuden toteutumista vammaisten henkilöiden kohdalla, koska tulevat järjestelmämuutokset näyttävät korostavan asiakkaiden omaa vastuuta palveluihin hakeutumisessa. Luultavaa on, että tarvitaan uudenlaista suunnitelmallisuutta ja hyvää johtamista sosiaali- ja terveyspalveluissa, jotta kehitysvammaisten henkilöiden terveyspalvelut toteutuvat jatkossakin saumattomasti. Lähteet 1. Nurmi-Koikkalainen,Päivi. Laitoksesta lähiyhteisöön - Kuntakyselyn tuloksia vammaisten kuntalaisten palveluista. THL Työpaperi 2013:26 2. Widström E, Ekqvist M, Linden J, Tiira H, Seppälä T. Treatment provided in the Public Dental Service in Finland in Community Dental Health 2015;32: Sund R, Pukkala E, Patja K. Cancer incidence among persons with fragile X syn-drome in Finland: a population-based study. Journal of Intellectual Disability Research 2009; 53: INTERRAI-ID-KEHITYSVAMMATYÖN PILOT- TIHANKKEEN TULOKSIA Britta Sohlman, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, britta.sohlman@thl.fi Kehitysvammahuollossa on meneillään suuria muutoksia kuten laitosasumisen lakkauttaminen ja kesäkuussa 2016 voimaan astunut kehitysvammalain muutos. Lain muutoksella pyritään vahvistamaan kehitysvammaisen henkilön itsemääräämisoikeutta, tukemaan henkilön itsenäistä suoriutumista ja vähentämään rajoitustoimenpiteiden käyttöä. Monet näistä tavoitteista edellyttävät toisaalta 14