Kemijoen tulvariskien hallinnan suunnittelun monitavoitearviointi

Transkriptio

1 Kemijoen tulvariskien hallinnan suunnittelun monitavoitearviointi Toimenpiteiden arvioinnin toteutus ja tulokset Anne-Mari Rytkönen, Mika Marttunen (Suomen ympäristökeskus) Anna Kurkela, Niina Karjalainen, Timo Alaraudanjoki (Lapin ELY-keskus)

2 Sisällys 1. Monitavoitearvioinnin tavoitteet ja toteutus Sidosryhmäyhteistyö Toimenpiteiden alustava tarkastelu Arvioidut toimenpiteet Valuma-alueen vedenpidätyskyvyn lisääminen Rovaniemen tulvapenkereet, mitoitus 1/100a ja 1/50a tulva Saarenputaan tilapäinen sulkeminen poikkeuksellisessa tulvatilanteessa Olkkajärven säännöstelyn tehostaminen Kemijärven Neitilän kanavan avaaminen Kemijärven ylärajan tilapäinen ylitys (150,8 m) (varastotilavuuden tilapäinen lisääminen) Kemihaaran tekoallas Toimenpiteiden vaikutusten arviointi Arviointitekijät ja arviointiasteikot Toimenpiteiden vaikutukset Sidosryhmien näkemykset toimenpiteistä Toimenpideyhdistelmien arviointi VE1 Kemijärven ylärajan tilapäinen ylitys (150,8 m) & Olkkajärven säännöstelyn tehostaminen VE2 Rovaniemen tulvapenkereet (1/50a) & Kemijärven ylärajan tilapäinen ylitys (148,9 m) & Olkkajärven säännöstelyn tehostaminen VE3 Rovaniemen tulvapenkereet (1/50a) & Kemijärven ylärajan tilapäinen ylitys (150,8 m) & Olkkajärven säännöstelyn tehostaminen (VE1+VE2) VE4 Kemihaaran tekoallas Vaihtoehtojen vertailu Tulvaryhmän näkemykset vaihtoehdoista Yleisön näkemyksiä tulvariskien hallinnasta ja tulvariskien hallinnan toimenpiteistä Yhteenveto ja johtopäätökset tuloksista ja prosessista Lähteet Liitteet LIITE 1. ARVIOT YKSITTÄISTEN TOIMENPITEIDEN VAIKUTUKSISTA LIITE 2. SIDOSRYHMÄTILAISUUKSIIN KUTSUTUT JA OSALLISTUNEET LIITE 3. SIDOSRYHMÄTILAISUUKSIEN KYSELYLOMAKE LIITE 4. KEMIJOEN TULVARYHMÄN KYSELYLOMAKE LIITE 5. YLEISÖTILAISUUKSIEN KYSELYLOMAKE

3 1. Monitavoitearvioinnin tavoitteet ja toteutus Kemijoen vesistöalueen tulvariskien hallinnan suunnittelun tukena hyödynnettiin monitavoitearviointiin perustuvaa lähestymistapaa vuosina Monitavoitearvioinnissa on kyse vaihtoehtojen järjestelmällisestä ja läpinäkyvästä arvioinnista. Menetelmä mahdollistaa rahamääräisten ja ei-rahallisten vaikutusten vertailun. Lisäksi se tarjoaa kehikon sidosryhmien näkemysten ja arvostusten selvittämiseksi ja sisällyttämiseksi osaksi arviointia. Menetelmää on aiemmin sovellettu useissa erityyppisissä vesitalous- ja kunnostushankkeissa (Marttunen ym. 2008, Dufva ja Marttunen 2011, Rossi ym. 2012). Kemijoen tulvariskien hallinnan toimenpidevaihtoehtojen monitavoitearvioinnin suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi Suomen ympäristökeskus yhdessä Lapin ELY-keskuksen kanssa. Monitavoitearvioinnin tavoitteena oli: - luoda tulvaryhmälle kokonaiskuva tarkasteltavista vaihtoehdoista sekä niiden hyödyistä, haitoista ja toteutettavuudesta. - selvittää vaihtoehtoihin liittyviä näkemyseroja - tarjota menettelytapa sidosryhmien osallistumiselle ja vuorovaikutukselle, sekä - tuottaa tulvaryhmälle toimenpiteiden valintaa ja priorisointia tukeva aineisto. Monitavoitearvioinnin tarkastelualue rajattiin koskemaan vain Kemijoen pääuomaa. Ounasjoen ja Kittilän merkittävän tulvariskialueen toimenpiteiden tarkastelu ei sisältynyt monitavoitearviointiin. Perusteluna tälle oli se, että Kittilän osalta tulvapenkereet oli aiemmin valittu ensisijaiseksi tulvasuojelukeinoksi, jolloin ei koettu tarvetta arvioida systemaattisesti useampia vaihtoehtoja. Monitavoitearviointiin sisältyvät vaiheet (kuva 1) olivat: - toimenpiteiden alustava tarkastelu, - yksittäisten toimenpiteiden tarkempi arviointi ja - toimenpideyhdistelmien muodostaminen ja arviointi. Kuva 1. Monitavoitearvioinnin vaiheet 3

4 2. Sidosryhmäyhteistyö Monitavoitearviointi toteutettiin tiiviissä vuorovaikutuksessa Kemijoen tulvaryhmän kanssa. Toimenpiteiden valintaa ja priorisointia käsiteltiin tulvaryhmien kokouksissa 4 8. Sidosryhmäyhteistyötä varten järjestettiin kaksi sidosryhmätyöpajaa Rovaniemellä ja Kemijärvellä joulukuussa 2013 (taulukko 1). Työpajoihin kutsuttiin laajasti eri alojen viranomaisia, elinkeinojen edustajia ja kansalaisjärjestöjä (liite 4). Tilaisuuksiin kutsuttavat tahot määriteltiin kevyen kolmivaiheisen sidosryhmäanalyysin avulla: 1. tunnistettiin arvioitavien toimenpiteiden mahdolliset vaikutukset (arviointitekijät) 2. määritettiin toimenpiteiden vaikutusalueet (merkittävät tulvariskialueet: Rovaniemi ja Kemijärvi, toimenpiteiden toteutusalueet: Rovaniemen ja Kemijärven taajamat, Kemijärven patoalueet, Kemihaaran suoalue Pelkosenniemellä) 3. Selvitettiin sidosryhmät ja intressitahot vaikutuksittain paikallisesti ja alueellisesti Huhtikuussa 2014 järjestettiin lisäksi kaksi avointa yleisötilaisuutta Kemijärvellä ja Rovaniemellä. Kittilässä järjestettiin oma yleisötilaisuus osana muuta suunnittelua. Tilaisuuksien aineisto ja pöytäkirjat ovat saatavilla Kemijoen tulvaryhmän www-sivuilta sivuilta osoitteesta > Kemijoen tulvaryhmä. Taulukko 1. Monitavoitearvioinnin vaiheet ja sidosryhmäyhteistyö. Monitavoitearvioinnin aihe Tilaisuudet, joissa aihetta käsitelty Toimenpiteiden alustava tarkastelu Kemijoen tulvaryhmän kokoukset ja Sidosryhmätilaisuudet Rovaniemellä ja Kemijärvellä Yksittäisten toimenpiteiden tarkempi arviointi Tulvaryhmän kokoukset ja Tulvaryhmän kokous Toimenpideyhdistelmien muodostaminen ja vertailu Avoimet yleisötilaisuudet Kemijärvellä ja Rovaniemellä Toimenpiteiden alustava tarkastelu Toimenpiteiden alustavan tarkastelun tavoitteena oli koota tiedot alueelle jo suunnitelluista ja mahdollisista uusista tulvariskien hallinnan toimenpiteistä ja arvioida yleisellä tasolla niiden vaikutusta tulvahaittojen vähentämiseen. Mahdolliset tulvariskien hallinnan toimenpiteet listattiin ja ryhmiteltiin kolmeen ryhmään (taulukko 2): A) Tarpeelliset ja toteuttamiskelpoiset toimenpiteet. Tähän ryhmään sisältyviä toimenpiteitä ovat esimerkiksi jo käytössä olevat tulvantorjuntakeinot ja toimenpiteet, joiden esittämisestä tulvariskien hallintasuunnitelmassa ollaan yksimielisiä. B) Toimenpiteet, joita on tarpeen arvioida vielä tarkemmin Tähän ryhmään valittiin toimenpiteitä, jotka eivät ole vielä käytössä ja joiden toteuttamiseen voi liittyä avoimia kysymyksiä tai näkemyseroja. C) Toimenpiteet, joiden toteutettavuus tai vaikuttavuus tulviin on huono. Tähän ryhmään valittiin toimenpiteitä, jotka jätettiin jatkotarkastelun ulkopuolelle. Perusteena oli 4

5 esimerkiksi huono vaikuttavuus tulvahaittoihin, suuret kustannukset tai toimenpiteen tekninen tai juridinen toteuttamiskelvottomuus (taulukko 3). Taulukko 2. Kemijoen tulvariskien hallinnan toimenpiteiden alustava tarkastelu. Toimenpiteet Tulvariskiä vähentävät toimenpiteet Maankäytön suunnittelu (kaavoitus) Suositukset alimmista rakentamiskorkeuksista Rakentamismääräykset Kohteiden ja toimintojen uudelleen sijoittelu Tulvien huomioiminen teiden perusparannusja järjestelyhankkeissa Mahdolliset teiden ja katujen korottamiset (pienemmät tiet) Valmiustoimet Tulvaviestinnän kehittäminen Pelastus- ja evakuointisuunnitelmat Tulvantorjunnan harjoitukset Ennusteiden ja varoitusjärjestelmien kehittäminen Tulvavahinkojen vähentäminen Kastumista kestävien materiaalien käyttö rakentamisessa Irtaimiston siirtäminen ylempiin kerroksiin Tilapäiset tulvasuojelun toimenpiteet ja tilapäiset tulvasuojelurakenteet Tulvasuojelutoimenpiteet Jääpatojen muodostumisen ehkäisy (esim. jäänsahaus) Tulvapenkereiden ja -seinämien rakentaminen Uoman vedenjohtokyvyn parantaminen A) Tarpeelliset ja toteuttamiskelpoiset x x x x x x x x x x x B) Tarkemmin arvioitava x x x C) Huono toteutettavuus tai vaikuttavuus Ohitusuoma x Veden johtamisen parantaminen alkavassa tulvatilanteessa (Kemijärvi) x Tulvan pidätysaltaat (tekoaltaat ja kuiva-altaat) x*) x**) Nykyisten säännösteltyjen järvien säännöstelyn kehittäminen (Olkkajärvi, x Kemijärvi) Säännösteltyjen järvien tilapäinen ylipadotus (Kemijärvi) x Vesistöalueen pienien vesistöjen hyödyntäminen tulvavesien pidättämisessä Valuma-alueen vedenpidätyskyvyn lisääminen esim. kosteikot ja soiden valunnan säätely x Suo- ja metsäojitusalueiden ennallistaminen Uittopatojen käyttö tulvan pidättämisessä *) Tulvaryhmän esityksestä Kemihaaran tekoallas siirrettiin ryhmästä C ryhmään B **) Ounasjoen kuivatekoaltaat (ks. taulukko 3) ryhmiteltiin ryhmään C. x x Ei arvioitu x x x 5

6 Ryhmään A valittiin tulevaisuuden tulvariskin vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä, kuten maankäytön suunnitteluun ja infrastruktuurin parantamiseen liittyviä toimia. Tähän ryhmään kuuluivat myös viranomaisten tulvan aikainen toiminta, tulvavaroitukset ja -ennusteet sekä nykyisen kaltainen vesistöjen säännöstely ja jääpatojen torjunta. Ryhmään B valittiin talo-/aluekohtaiset pysyvät tulvasuojelurakenteet, tulvapenkereet, uoman vedenjohtokyvyn parantaminen alkavassa tulvatilanteessa, nykyisten säännöstelyaltaiden (Kemijärvi, Olkkajärvi) ylipadotus, sekä valuma-alueen vedenpidätyskyvyn lisääminen. Kemihaaran tekoallas valittiin tulvaryhmän toiveesta ryhmään B, vaikka sen toteutukseen arvioitiin liittyvän juridisia haasteita. Ryhmään C eli tarkastelun ulkopuolelle jätettiin Kemijoen ohitusuoma, uittopatojen käyttö tulvavesien pidättämisessä, Ounasjoen kuivatekoaltaat sekä Kemijoen pääuoman ruoppaaminen Rovaniemen kaupungin kohdalla. Perustelut on esitetty taulukossa 3. Taulukko 3. Jatkotarkastelusta pois jätetyt toimenpiteet ja perustelut. Toimenpide Perustelu Uittopatojen käyttö tulvan pidättämisessä Ounasjoen kuivatekoaltaat Kemijoen pääuoman perkaus Ohitusuoman rakentaminen Betonisten patorakenteiden nykykunnosta ei ole olemassa tarkkoja tietoja, mutta osaa niistä olisi ilmeisesti teknisesti mahdollista käyttää tulvavesien varastoimiseen. Käyttöönotto edellyttäisi ainakin luukkujen ja mahdollisten ohjauskoneistojen hankintaa sekä rakenteiden kuntoarviota. Yksittäisten uittopatojen käytöllä saattaa olla paikallista merkitystä tulvahaittojen vähentämiselle, mutta suurilla vesistöalueilla vaikutukset pääuoman tulviin ovat vähäisiä. Samoin voimakkaasti säännöstellyissä vesistöissä tilapäinen, pienimääräinen kevättulvavesien pidättäminen on merkitykseltään vähäinen. (Rantakokko 2002, Honka 2010) Kemijoki Aquatic Technology Oy on tehnyt yleissuunnitelmat kuivatekoaltaiden rakentamisesta Kittilän yläpuolelle Loukisen ja Syvä-Tepastojoen valuma-alueille. Vuonna 2006 selvityksessä oli 3 allasta (Loukinen I ja II ja Tepasto). Vuonna 2007 tehtiin jatkosuunnitelma, jossa oli tarkastelussa 2 allasvaihtoehtoa: Loukinen (90 milj. m 3 ) ja Tepasto 80 milj. m 3 (). Loukinen II on jätetty pois ja Loukinen I patojen sijaintia ja korkeuksia on tarkennettu. Tulvasuojelualtaat olisivat kuivatekoaltaita ja niiden varastotilavuutta käytettäisiin ainoastaan tulvahuipuista aiheutuvan tulvahuipun pienentämiseen. Altailla voitaisiin alentaa 1/250a tulvatilanteessa vedenkorkeuksia Kittilässä 0,96 m (Kittilän silta) ja Rovaniemellä (Lainas) noin 0,6 m. Altaiden rakentamisen kustannusarviot yhteensä noin 18 milj. vuoden 2007 hintatasossa. Ounasjoen vesialue kuuluu Suomen Natura verkostoon. Ounasjoki on suojeltu voimalaitosrakentamiselta lailla Ounasjoen erityissuojelusta (703/83). Näin ollen altaita ei olisi mahdollista hyödyntää energiantuotannossa ja niiden toteuttaminen ainoastaan tulvasuojelumielessä ei ole kustannustehokasta. Arvioitu Ounaskosken, Pahtajan kapeikon sekä Ulakadun ja Kenraalimajan kohdan perkausten vaikutuksia tulvavirtaamalla 1/250a (5100 m3/s. Kaikkien kohteiden yhteisvaikutus maksimissaan Lainaalla 79 cm. Ounaskosken vaikutus Lainaalla cm. Kaikkien kohteiden kustannukset milj., pelkkä Ounaskoski milj..vaikutus vesipintakorkeuksiin jää suhteellisen pieneksi massamäärät ja kustannukset huomioon ottaen. (lähteet: KAT 2007, Kämäräinen 2009, Maveplan 2012) Arvioitu 1/250a virtaamalla (Rovaniemen kohdalla m3/s) Puolentaipaleen kahden kanavavaihtoehdon vaikutusta vedenkorkeuksiin. Vaikutukset vedenkorkeuksiin Lainaalla 6 10 cm. Hyödyt jäävät kutannuksiin nähden pieniksi (KAT 2007, Kämäränen 2009) 6

7 4. Arvioidut toimenpiteet Monitavoitearvioinnin jatkotarkastelussa keskityttiin tarkastelemaan ryhmän B) toimenpiteitä, eli mahdollisia, mutta tarkempaa arviointia vaativia keinoja. Ryhmään A) valittuja toimenpiteitä, eli tarpeellisia ja toteuttamiskelpoisia, jo nykyisin käytössä olevia toimenpiteitä käsitellään tarkemmin Kemijoen vesistöalueen tulvariskien hallintasuunnitelmassa. 4.1 Valuma-alueen vedenpidätyskyvyn lisääminen Valumavesien pidättäminen valuma-alueella on aihepiiri, joka on viime vuosina saanut yhä enemmän huomiota eri puolilla. Erityisesti vesienhoidon ja tulvariskien hallinnan suunnittelun tavoitteiden ja toimenpiteiden yhteensovittaminen on yksi osa-alue, missä aihepiiri on noussut esille. (Hjerppe ym. 2014) Kemijoen tarkasteltiin metsätalouden kuivatusojien putkipatoratkaisujen ja maatalouden vesiensuojelukosteikoiden vaikutuksia virtaamaan karkealla tasolla. Tarkastelussa arvioitiin toimenpiteiden maksimaalinen lukumäärä ja vedenpidätystilavuus Kemijoen vesistöalueella. (Hjerppe ym. 2014) Metsätalouden putkipatojen maksimaalista pidätystilavuutta haarukoitiin suuntaa-antavasti tarkastelemalla ojitettujen soiden osuutta osavaluma-alueittain Kemijoen vesistöalueella. Eniten ojitettuja turvemaita on Keski-Kemijoen (17 % maa-alasta), Kemijärven-Pelkosenniemen (14 %), Ala-Ounasjoen (14 %) ja Raudanjoen valuma-alueilla (14 %) (kuva 2). Aineistosta tunnistettiin korkeusmallin avulla yhtenäiset ojitetut suoalueet, joiden kaltevuus on alle 1 %. Näille alueille laskettiin maksimaalinen pidätystilavuus. Pidätysalueen alamittana pidettiin 3 hehtaarin pinta-alaa. Yli 50 ha suoalueille putkipatojen tarve arvioitiin olevan yksi patorakenne alkavaa 50 suohehtaaria kohti. Arvioinnissa käytettiin apuna Marttilan (2010) tutkimusta putkipatojen kuormitus- ja vedenpidätysvaikutuksista. (Hjerppe ym. 2014) Tarkastelun perusteella Kemijoen vesistöalueen ojitusalueilla olisi teoreettista vedenpidätystilavuutta yhteensä 11,9 milj. m 3, josta Rovaniemen yläpuolisella Kemi- ja Ounasjoella 8,3 milj. m 3. Maksimaalisen pidätystilavuuden aikaansaamiseksi tarvittaisiin putkipatoja yhteensä kappaletta koko vesistöalueella. 7

8 Kuva 2. Ojitettujen turvemaiden osuus valuma-alueen maankäytöstä Kemijoen vesistössä (SYKE 2013). Maatalouskosteikkojen osalta tarkasteltiin maatalouden ympäristötuen ehdot täyttäviä potentiaalisia kosteikkokohteita. Kosteikkojen vedenpidätyskapasiteetiksi oletettiin 0,5 m vesikorkeus koko kosteikon pinta-alalla ja pinta-alaksi 5 % kosteikon yläpuolisesta valuma-alueesta. Mahdollisia kosteikkoja löydettiin Keski-Kemijoen valuma-alueelta 24 ha (23 kpl), Kemijärven-Pelkosenniemen valuma-alueelta 75 ha (81 kpl) ja Raudanjoen valuma-alueelta 18 ha (21 kpl). Näiden yhteenlaskettu vedenpidätystilavuus on noin m³. Vedenpidätystarkastelu osoitti, että valuma-aluetoimenpiteillä ei voida merkittävästi vaikuttaa suuriin tulviin. Vaikka vedenpidätystoimet toteutettaisiin teoreettisessa maksimilaajuudessa, saavutettava tilavuus vastaisi vain muutamaa prosenttia vuorokauden aikaisesta tulvavirtaamasta kevättulvatilanteessa. Kuvassa 2 on vertailun vuoksi esitetty Kemi-Ounasjoen kevättulvan aikaiset virtaamat vuonna Tulvahuipun kesto oli tuolloin noin 7 vuorokautta. Sen sijaan kesäaikaisiin alivirtaamiin toimenpiteillä saattaisi olla positiivinen virtaamia tasaava vaikutus. Tehty tarkastelu oli kuitenkin hyvin alustava ja suuntaa-antava. Siihen liittyy paljon oletuksia ja yksinkertaistuksia, eikä siinä ole huomioitu kaikkia mahdollisia toimenpideryhmiä valuma-alueella eikä myöskään vesistön eri osissa sijaitsevien toimenpiteiden vaikutusten ajoittumista suhteessa pahimpaan tulvaan. 8

9 Kuva 2. Kemi-Ounasjoen tulvavirtaama ja tulvan kesto vuoden 1993 kevättulvassa. 4.2 Rovaniemen tulvapenkereet, mitoitus 1/100a ja 1/50a tulva Tulvapenkereiden mitoitus 1/100a tulva, penkereiden tarve yhteensä noin 13 km Suojataan Rovaniemen tulvavaara-alueen asuinrakennukset (300 kpl) kiintein tulvapenkerein tai -seinin (kuva 3). Tavanomaiset pengerrysvaihtoehdot ovat joko pitkin jokivartta rantaan tehtävä penger tai kiinteistö- tai korttelikohtainen paikallinen penger. Taajaman ulkopuolella penkereet voidaan toteuttaa suurimmassa osassa kohteita maarakenteisina. Tilanahtauden ja/tai maisemallisten syiden takia voidaan käyttää myös muita maisemaan hyvin sopivia pengerratkaisuja. Harjan korkeus määräytyy kussakin suojeltavassa kohteessa mitoitustulvakorkeuden ja kuivavaran mukaan. Penkereiden korkeudet 1/100a tulvatilanteessa vaihtelevat 0,5 2 metriin. Osa penkereistä sijoittuu kaduille, jolloin ko. tiepenger pitää vahvistaa tulvavettä kestäväksi. Lisäksi tarvitaan ojien ja rumpujen tukkimisia. Kustannukset: Suunnittelualueen pengerrysten, sekä kuivatusrakenteiden rakentamisen alustavat kustannukset ovat yhteensä noin 7 8 miljoonaa euroa (laskennassa penkereen rakentamiskustannukset ovat (harjan korkeus 2 m) 600 /jm (alv 0 %) (Maveplan 2012). Maaperän kantavuuden vaihtelu voi vaikuttaa kustannuksiin. 9

10 Kuva 3. Rovaniemen tulvapenkereiden yleissuunnitelma, mitoitus 1/100a tulva. Kartta: Anna Kurkela, Lapin ELY-keskus Tulvapenkereiden mitoitus 1/50a tulva, penkereiden tarve yhteensä noin 4 km Kerran viidessäkymmenessä vuodessa toistuvassa tulvassa (HW1/50) ylin vedenkorkeus on Rovaniemellä noin 0,5 m alempi kuin kerran sadassa vuodessa toistuvassa tulvassa. Rakennuksia tulvavaara-alueella sijaitsee 126 kpl, jotka kaikki suojataan matalilla kiinteistö- tai korttelikohtaisilla penkereillä ja ojien ja rumpujen tukkimisilla (kuva 4). Penkereen harjan korkeus määräytyy kussakin suojeltavassa kohteessa mitoitustulvakorkeuden ja kuivavaran mukaan. Rovaniemellä 1/50a tulvatilanteessa penkereiden korkeudet ovat alle 1 metriä. Kustannukset: Suunnittelualueen pengerrysten, sekä kuivatusrakenteiden rakentamisen alustavat kustannukset ovat yhteensä noin 1,6 2,4 milj. (laskennassa penkereen rakentamiskustannukset ovat (harjan korkeus 0,5-1 metriä) /jm (alv 0 %) (Maveplan 2012). Maaperän kantavuuden vaihtelu voi vaikuttaa kustannuksiin. 10

11 Kuva 4. Rovaniemen tulvapenkereiden yleissuunnitelma tulvapenkereistä, mitoitus 1/50a tulva. Kartta: Anna Kurkela, Lapin ELY-keskus Saarenputaan tilapäinen sulkeminen poikkeuksellisessa tulvatilanteessa Saarenputaan sulkemisella tulvan ajaksi voitaisiin estää tulvaveden tulo Kemi- ja Ounasjoesta Saarenputaaseen ja näin rajoittaa putaan kautta syntyviä vahinkoja. Tarkastelussa olleessa toimenpiteessä suljetaan Saarenputaan uoma tilapäisesti maamassoilla tai settipadoilla poikkeuksellisissa tulvatilanteissa (esim. VT4 ja Kuusamontien sillat, kuva 5). Harvinaisella 1/100a tulvalla tulisi lisäksi korottaa Kuusamontietä muutamasta kohdasta. Toimenpide edellyttää myös mm. siltarumpujen tukkimista. Näiden tarvetta ei ole yksityiskohtaisesti arvioitu. Kustannukset: Alle 1 milj. tulvatilanteessa 1/100a (Maveplan 2012). 11

12 Kuva 5. Saarenpuitaan sulkeminen. (Kartta: Maveplan 2012) 4.4 Olkkajärven säännöstelyn tehostaminen Tehostetaan Rovaniemen tulvahuipun leikkausta käyttämällä Olkkajärven varastotilavuus mahdollisimman hyvin hyödyksi. Tarkasteltiin tilannetta, jossa Olkkajärvestä juoksutetaan ennen tulvahuippua mahdollisimman paljon ja pienennetään juoksutusta heti tulovirtaamamaksimin jälkeen. Olkkajärven säännöstelyn yläraja voidaan poikkeusluvalla ylittää 0,9 metrillä (nk. hätä-hw on N ,9 m, padolla m). Juoksutusta järvestä lisätään ennen kuin hätä-hw vedenkorkeus ylittyy. (kuva 6). Vedenkorkeudet pysyvät tarkastellussa toimenpiteessä nykyisten säännöstelyrajojen sisällä ja säännöstelyrakenteisiin ei tehdä muutoksia. Kustannukset: Osa nykyisin käytössä olevia toimenpiteitä. Ei lisäkustannuksia, jos ei aiheuteta vahinkoja rantakiinteistöille tai muille rakenteille. Kuva 6. Olkkajärven säännöstely (Kartta: Lapin ELYkeskus) 12

13 4.5 Kemijärven Neitilän kanavan avaaminen Kuva 7. Luusuanjärvi ja Neitilän allas (Ympäristökarttapalvelu Karpalo 2014) Toimenpiteenä tarkasteltiin Kemijärven vedenjohtokyvyn parantamista alkavassa tulvatilanteessa, jolloin järven varastotilavuus olisi paremmin hyödynnettävissä tulvahuipun varastointiin. Tämä tapahtuisi Luusuanjärven ja Neitilän altaan läpi kulkevan vanhan uoman eli Neitilän kanavan avaamisella (kuva 9). Toimenpide edellyttäisi patorakenteiden avaamista, kanavan ylittävien siltarakenteiden uusimista sekä mahdollisia pengerryksiä Tuulaniemen ja Itärannan alueella. Toimenpide mahdollistaisi nykyistä suuremmat juoksutukset Kemijärvestä ennen tulvaa, mikä viivästyttäisi Kemijärven vedenpinnan nousua. Arvioitaessa toimenpiteen tulvasuojeluhyötyjä on oletettu, että nykyinen hätä-hw, eli taso, jolle vedenpinta voidaan turvallisesti nostaa (+149,8 m) ei ylitys. Kustannukset: Perkauksen hinnaksi on arvioitu noin 9,5 milj. ja siltarakenteiden uusiminen noin 0,9 milj.. Lunastettavien rakennusten arvoksi on arvioitu 1,3 milj.. Kustannusarvio ei käsitä vesioikeudellista lupaprosessia eikä kiinteistöjen vahinkojen sopimuskuluja. (KAT Oy 2014). 13

14 4.6 Kemijärven ylärajan tilapäinen ylitys (150,8 m) (varastotilavuuden tilapäinen lisääminen) Toimenpiteessä varastoidaan tulvavettä Kemijärveen poikkeuksellisessa tulvatilanteessa. Tavoitteena on viivästyttää tulvahuippua siten, että Kemijoen ja Ounasjoen tulva ei osuisi samaan aikaan Rovaniemen kohdalle. Kemijärven säännöstelyn yläraja (N ,0 m) voidaan nykyisten säännöstelyrakenteiden puitteissa tilapäisesti ylittää korkeintaan 0,8 metrillä poikkeusluvan avulla (nk. hätä-hw on 149,8 m) (kuva 8). Arvioinnissa tarkasteltiin säännöstelyn ylärajan tilapäistä ylitystä 1,8 metrillä. Toimenpide edellyttäisi nykyisten maapatojen (33 km) korotusta yhdellä metrillä (kuva 10). Tarkastellussa toimenpiteessä Kemijärven säännöstelyn yläraja säilyy nykytasolla 149,0 metrissä, eli ylitysmahdollisuutta käytettäisiin vain poikkeuksellisessa tulvatilanteessa. Kuva 8. Kemijärven maapadot (Kartta: Lapin ELYkeskus) Kustannukset: Rakentamiskustannukset ovat noin 4,34 milj. (KAT 2014). Kustannuksissa ei ole huomioitu mahdollisia kiinteistövahinkoja. 4.7 Kemihaaran tekoallas Mahdollisena toimenpiteenä tarkasteltiin uuden tekoaltaan rakentamista Kemijärven yläpuoliselle alueelle. Tarkastellaan vaihtoehtona Kemijoki Oy:n 2010 laatiman selvityksen allasvaihtoehtoa 1a+2c, jossa uusi allas rakennetaan Kemihaaran alueelle. Rakentaminen tapahtuisi patoamalla Kemijoki 12 km ennen Kitisen yhtymäkohtaa. Kemijoen eteläpuolisen padon pituus olisi 10,4 km. Kemijoen suunnassa tekojärvi ulottuisi kapeana lahtena lähelle Savukosken kirkonkylää (kuva 11). Tekojärven pääosa on Pelkosenniemen kunnassa Vuotosjoen ja sen sivujokien varsilla olevalla suo- ja metsäalueella. Kokonaavan kaakkoispuolella tekojärvi rajoittuisi 8,9 km pitkään maapatoon. Altaan säännöstelytilavuudeksi tulisi 794 milj. m³ ja altaan pintaalaksi 155 km² ylärajalla, alarajalla 36 km 2. Altaan säännöstelyväli olisi 8 m. Verrattuna Vuotoksen allassuunnitelmaan esitetyn altaan pinta-ala olisi 81 km 2 pienempi. Kustannukset: Altaan arvioidut rakentamiskustannukset ovat noin 250 milj.. 14

15 Kuva 9. Kemihaaran allas. Kuva: Kemijoki Oy Toimenpiteiden vaikutusten arviointi 3.1 Arviointitekijät ja arviointiasteikot Toimenpiteiden jatkotarkastelua varten valittiin arviointitekijät, joiden suhteen vaihtoehtoja vertaillaan. Tarkasteluun pyrittiin sisällyttämään sellaiset olennaiset vaikutukset, joiden suhteen toimenpiteet eroavat selvästi toisistaan. Lisäksi pyrittiin välttämään se, että samaa vaikutusta mitataan usealla eri tekijällä. 15

16 Arviointitekijöinä tarkasteltiin tulvahaittojen vähenemistä merkittävillä tulvariskialueilla keskimäärin kerran 100 vuodessa ja kerran 250 vuodessa toistuvissa tulvatilanteissa. Lisäksi arvioitiin vaikutusta tulvariskeihin muissa vesistön osissa. Luontovaikutuksissa tarkasteltiin toimenpiteiden vaikutuksia vedenlaadun ja vesiluonnon, luonnonsuojelun ja luonnon monimuotoisuuden kannalta. Talousvaikutuksissa huomioitiin vaikutukset vesivoimatuotantoon, aluetalouteen, porotalouteen ja matkailuun. Sosiaalisten vaikutusten osalta arvioitiin toimenpiteen vaikutusta maisemaan ja viihtyisyyteen, vesistöjen virkistyskäyttöön ja luonnonvarojen kotitarvekäyttöön. Toimenpiteen toteutettavuuden arvioinnissa kiinnitettiin huomiota teknisiin ja oikeudellisiin edellytyksiin sekä mahdollisen toteuttajan löytymiseen. Lisäksi arvioitiin hyötyjen saavuttamiseen ja hyväksyttävyyteen liittyviä riskejä ja toimenpiteiden kustannuksia. Arviointitekijät on esitetty kuvassa 10. Toimenpiteiden vaikutuksia kuvaamaan käytettiin taulukoissa 4 7 esitettyjä mittareita. Kuva 10. Tulvariskien hallinnan toimenpiteiden arvioinnissa käytetyt arviointitekijät. 16

17 Taulukko 4. Arviointiasteikko tulvahaittojen vähenemisen arviointiin merkittävällä tulvariskialueella (0 10) ja muualla vesistössä (-/0/+) Ei vaikutusta: 0 Pieni: 1 Kohtalainen: 4 Suuri: 7 Erittäin suuri 10 Ei paranna tulvasuojelutasoa ko. tulvatilanteessa nykytilanteeseen verrattuna. Toimenpiteellä on lievä tulvavahinkoja vähentävä vaikutus ko. tulvatilanteessa. Toimenpiteellä voidaan suojata noin < 10 % vahinkokohteista ko. tulvatilanteessa tai vähentää virtaamaa/vedenkorkeuksia noin < 10 % tarvittavasta määrästä. Toimenpide ei yksinään ole riittävä. Toimenpiteellä on kohtalainen tulvavahinkoja vähentävä vaikutus ko. tulvatilanteessa. Toimenpiteellä voidaan suojata noin 40 % vahinkokohteista ko. tulvatilanteessa tai vähentää virtaamaa/vedenkorkeuksia noin 40 % tarvittavasta määrästä. Toimenpide ei yksinään ole riittävä. Toimenpiteellä on suuri tulvavahinkoja vähentävä vaikutus ko. tulvatilanteessa. Toimenpiteellä voidaan suojata noin % vahinkokohteista ko. tulvatilanteessa tai vähentää virtaamaa/vedenkorkeuksia noin 50 % tarvittavasta määrästä. Toimenpide ei yksinään ole riittävä. Toimenpiteellä on erittäin suuri tulvavahinkoja vähentävä vaikutus ko. tulvatilanteessa. Toimenpiteellä voidaan suojata % tai vähentää virtaamaa/vedenkorkeuksia sille tasolle, että vahingot voidaan välttää muilla nykykäytännön mukaisilla toimilla Vähentää merkittävästi tulvariskiä ylä/alapuolisessa vesistössä Vähentää jonkin verran tulvariskiä ylä/alapuolisessa vesistössä Ei vaikutusta tulvariskeihin muualla vesistössä Lisää hieman tulvariskiä ylä/alapuolisessa vesistössä Lisää merkittävästi tulvariskiä ylä/alapuolisessa vesistössä Taulukko 5. Arviointiasteikko luontovaikutusten ja sosioekonomisten vaikutusten arviointiin Asteikko Esimerkkikuvauksia Suuri Toimenpiteellä on suuria, laaja-alaisia ja pitkäaikaisia tai palautumattomia kielteisiä vaikutuksia. Kohtalainen Toimenpiteellä on melko suuria pitkäaikaisia kielteisiä vaikutuksia pienellä alueella tai väliaikaisia melko suuria kielteisiä vaikutuksia laajalla alueella. Vähäinen Toimenpiteellä väliaikaisia ja paikallisia kielteisiä vaikutuksia. Ei vaikutusta Toimenpiteestä ei aiheudu myönteistä tai kielteistä vaikutusta. Vähäinen + Toimenpiteellä on vähäisiä myönteisiä vaikutuksia. Kohtalainen + + Toimenpiteellä on melko suuria myönteisiä vaikutuksia laajalla alueella tai suuria myönteisiä vaikutuksia melko suppealla alueella. Suuri Toimenpiteellä on suuria laaja-alaisia myönteisiä vaikutuksia. Taulukko 6. Arviointiasteikko toimenpiteen toteutettavuuden arviointiin. LUOKKA TEKNINEN OIKEUDELLINEN TOTEUTTAJA/RAHOITUS Hyvä = HY Toimenpiteestä on aikaisempaa kokemusta, eikä ongelmia ole ilmennyt Luvan saanti hyvin todennäköistä Toteuttaja tiedossa ja rahoitus todennäköinen Kohtalainen = KO Toimenpiteestä vain vähän kokemusta, haasteita toteutuksessa Luvan saantiin sisältyy jonkin verran epävarmuutta Epävarmuutta toteuttajasta tai rahoituksen järjestymisestä Huono = HU Erittäin vaativa toimenpide, ei aikaisempaa kokemusta Luvan saantiin sisältyy suurta epävarmuutta Epäselvyyttä toteuttajasta ja rahoituksen järjestyminen epävarmaa 17

18 Taulukko 7. Arviointiasteikko toimenpiteeseen liittyvien riskien arviointiin. LUOKKA HYVÄKSYTTÄVYYS TULVASUOJELUHYÖTYJEN TOTEUTUMINEN ODOTTAMATTOMAT HAITAT Pieni/ olematon = P Toimenpiteeseen liittyvät ristiriidat vähäisiä Hyödyt käytännössä varmoja Toimenpiteen vaikutukset ovat ennakoitavissa Kohtalainen = K Osa sidosryhmistä vastustaa/suhtautuu kielteisesti toimenpiteeseen On mahdollista, että toimenpide ei tuota arvioitua hyötyä Toimenpiteen haitalliset vaikutukset melko hyvin ennakoitavissa Suuri = S Todennäköisesti aiheuttaa laajaa vastustusta Suuri todennäköisyys, että toimenpide ei tuota arvioitua hyötyä, esim. veden varastoinnin ajoitus, kansalaisten omaehtoinen varautuminen Toimenpiteeseen liittyy vaikeasti ennakoitavissa olevia haitallisia vaikutuksia 3.2 Toimenpiteiden vaikutukset Toimenpiteiden vaikutusten arvioinnin tietolähteinä käytettiin aiemmin valmistuneita selvityksiä ja asiantuntija-arviota. Asiantuntija-arvioiden tekemisestä vastasivat Lapin ELY-keskuksen asiantuntijat. Arviointimenettelyn aikana valmistui tarkentavia selvityksiä Kemijärven Neitilän kanavan avaamisen ja Kemijärven ylärajan tilapäisen ylittämisen vaikutuksista (KAT Oy 2014). Yhteenveto toimenpiteiden vaikutusten arvioinnista on esitetty taulukossa 8. Arvioiden perustelut ja sanalliset kuvaukset on esitetty liitteessä 1. 18

19 1/100 Rovaniemi 1/100 Kemijärvi 1/250 Rovaniemi 1/250 Kemijärvi Muut alueet Vesien tila (vedenlaatu) Luonnon monimuotoisuus (rantavyöhykkeen tila) VIrtavesikalasto Järvikalasto Luonnonsuojelu/Natura Kalastus ja virkistyskäyttö Maisema ja viihtyisyys Luonnonvarojen kotitarvekäyttö Vesivoima Matkailu Porotalous Aluetalous/työllisyys Tekninen Rahoitus Juridinen Hyväksyttävyys Hyötyjen saavuttaminen Odottamattomat haitat Kustannukset (milj. ) Toteutukseen kuluva aika (vuotta) Taulukko 8. Yhteenveto Kemijoen tulvariskien hallinnan toimenpiteiden asiantuntija-arvioista. Tulvahaittojen väheneminen Sosiaaliset vaikutukset Talousvaikutukset Luontovaikutukset Toteutettavuus Riskit/epävarmuudet KEMIJÄRVEN NEITILÄN KANAVAN AVAAMINEN / / HY KO KO K K P v KEMIJÄRVEN YLÄRAJAN TILAPÄINEN YLITYS (150,8 M) OLKKAJÄRVEN SÄÄNNÖSTELYN TEHOSTAMINEN SAARENPUTAAN TILAPÄINEN SULKEMINEN POIKKEUKSELLISESSA TULVATILANTEESSA TULVAPENKEREET ROVANIEMELLÄ, TASO HW1/50 TULVAPENKEREET ROVANIEMELLÄ, TASO HW 1/ HY KO/ HU KO K K K v HY HY HY P P P v / / HY KO HY P P P v HY KO KO K P P v KO KEMIHAARAN TEKOALLAS /+ -/ / HY KO HU S P S KO/ HU KO S P P v Yli 12 v 19

20 5.1 Sidosryhmien näkemykset toimenpiteistä Sidosryhmätilaisuuksissa Rovaniemellä ( ) ja Kemijärvellä ( ) esiteltiin toimenpiteet ja asiantuntija-arviot toimenpiteiden vaikutuksista. Sidosryhmien näkemyksiä toimenpiteisiin selvitettiin kyselylomakkeen avulla (liite 3). Vastaukset on esitetty kuvissa 11 ja 12. Rovaniemen työpajan osallistujat suhtautuivat positiivisimmin Kemihaaran tekoaltaan rakentamiseen, Kemijärven varastotilavuuden tilapäiseen lisäämiseen ja Olkkajärven käytön tehostamiseen. Kielteisimmin suhtauduttiin Rovaniemeä koskeviin toimenpiteisiin, Saarenputaan sulkemiseen ja tulvapenkereisiin. Kemijärven työpajojen osallistujien näkemykset poikkesivat siten, että Kemijärveä koskeviin toimenpiteisiin suhtauduttiin kriittisemmin ja Rovaniemen toimenpiteisiin myönteisemmin. Puolet vastaajista suhtautui myönteisesti Kemihaaran allashankkeeseen. Suhtautuminen toimenpiteisiin: Rovaniemen tilaisuus Myönteinen Kielteinen Neutraali Vaikea arvioida Neitilän kanavan avaaminen Kemijärven ylärajan tilapäinen ylitys 150,8m Olkkajärven tehostettu käyttö Saarenputaan tilapäinen sulkeminen Roi tulvapenkereet 1/50a Roi tulvapenkereet 1/100a Kemihaaran tekoallas Vastaajat Kuva 11. Rovaniemen tilaisuuteen osallistuneiden sidosryhmien näkemykset toimenpiteestä. 20

21 Suhtautuminen toimenpiteisiin: Kemijärven tilaisuus Myönteinen Kielteinen Neutraali Vaikea arvioida Neitilän kanavan avaaminen Olkkajärven tehostettu käyttö Saarenputaan tilapäinen sulkeminen Roi tulvapenkereet 1/50a Roi tulvapenkereet 1/100a Kemihaaran tekoallas Vastaajat Kuva 12. Kemijärven tilaisuuteen osallistuneiden sidosryhmien näkemykset toimenpiteestä Alla on esitetty yhteenveto sidosryhmien näkemyksistä arvioituihin toimenpiteisiin. Tähdellä merkittyihin *) kannanottoihin on vastattu jäljempänä tekstissä. KEMIJÄRVEN NEITILÄN KANAVAN AVAAMINEN Olisi tarkemmin arvioitava kanavan vetokyky ja lisäkanavan hyödyt Selvitettävä vaikutukset Luusuan Itärantaan ja Tuulaniemeen. Huomioitava vahingonkorvaukset *) Luusuassa tulee järjestää oma erillinen tilaisuus toimenpiteestä, mikäli se päätyy jatkosuunnitteluun. Suunnitteluun on otettava mukaan kylän asukkaat. Säännöstelyn voimakkuutta ja järven pinnan vaihteluja pidettiin suurina. Lupaprosessia pidettiin vaikeana. Toimenpide ei yksin riitä isossa tulvassa. Kustannus-hyötysuhde hyvä. Myönteinen suhtautuminen, jos säännöstelyrajat eivät muutu. Arvioitava toimenpiteen vaikutus alapuoliseen kalastoon. *) Neitilän kanavan avaamisen aiheuttamien vahinkojen korvaaminen - Lähtökohtaisesti toimenpiteen toteuttaja korvaa aiheutuvat haitat. KEMIJÄRVEN YLÄRAJAN TILAPÄINEN YLITYS (150,8 M) VARASTOTILAVUUDEN TILAPÄINEN LISÄÄMINEN Lupaprosessi on haastava Tulisi selvittää vaikutukset vakituisille asunnoille Kemijärvellä. Paljonko voidaan nostaa ilman vahinkoja? Esitettyä hätä-hw:n nostoa pidettiin todella suurena ja oltiin huolissaan vaikutuksesta ranta-asutukselle. Tilapäisellä Kemijärven ylipadotuksella 1 m ei saada energiahyötyä. Ylipadotuksen pitäisi olla pysyvä, jotta saataisiin energiahyötyä. Mikä olisi Kemijärven nostamisen ja Neitilän kanavan avaamisen yhteisvaikutus? Kemijärven ylimpien vedenkorkeuksien pysyvästä laskemisesta olisi tulvasuojelun kannalta hyötyä.*) 21

22 Toimenpiteen haittoja pidettiin suurina alueelle koituviin hyötyihin nähden. Haitat kohdistuvat Kemijärvelle ja hyödyt Rovaniemelle, mitä pidettiin epäreiluna. Kemijärven alarajan nostossa ei ole voitu joustaa asukkaiden toiveiden mukaisesti, joten olisi epäoikeudenmukaista, että nyt asukkaiden pitäisi suostua ylärajan nostoon. Toimenpiteellä varaudutaan erittäin harvinaiseen tulvaan, joten penkereiden korottamista vain sitä tarkoitusta varten pidettiin turhana. *) Kemijärven ylimpien vedenkorkeuksien pysyvä laskeminen Toimenpidettä ei ole tarkasteltu tässä työssä, jossa päähuomio on ollut kevättulvatilanteessa. Ehdotettu toimenpide voisi olla hyödyllinen kesä- ja syystulvatilanteessa OLKKAJÄRVEN SÄÄNNÖSTELYN TEHOSTAMINEN Käytetään jo nyt tehokkaasti. Ei kovin merkittävä vaikutus. Onnistuuko ajoitus tulvahuipun leikkaamiseen? Miten saadaan Olkkajärvi pidettyä tarpeeksi alhaalla, kunnes Ounasjoen on tulvahuippu on mennyt? Nykytilanteessa Olkkajärvi jo lähes täynnä, kun olisi todellinen tarve leikata virtaamaa. Helppo toteuttaa. Oikein ajoitettuna vaikuttaa. Vaikutukset vähäisiä. Selvitettävä vaikutukset Olkkajärven ympärillä ja mahdolliset luontovaikutukset? Mitä seurauksia syntyisi, jos Olkkajärven säännöstelyn yläraja ylittyisi? *) *) Olkkajärven ylärajan ylityksen vaikutukset - Tässä tarkastelussa on pysytty luparajojen puitteissa, eikä ole selvitetty ylärajan ylittämisen haittoja. Vaikutusten tarkastelu edellyttäisi jatkoselvityksiä. SAARENPUTAAN TILAPÄINEN SULKEMINEN POIKKEUKSELLISESSA TULVATILANTEESSA Vähäinen toimenpide, joilla voidaan suojata pieniltä tulvilta. Selvitettävä teiden/siltojen kestävyys Ei ehkä teknisesti toteutettavissa. Saako lupaa, kaupungin kanta? Edullinen menetelmä. Tulvaryhmän asettama tavoite on 1/250a tulva, mihin ei päästä tällä toimenpiteellä. Toimenpidettä voidaan käyttää muiden toimenpiteiden lisänä. Pelastuslaitoksen näkökulmasta putaan sulkemisvaihtoehto on hankala, mikäli on riski, että padot murtuvat, jolloin alueen asukkaat joudutaan kuitenkin evakuoimaan. Tulvatilanteessakin on turvattava teiden käyttökelpoisuus. ROVANIEMEN TULVAPENKEREET, MITOITUS 1/50a ja 1/100a Penkereiden rakentaminen on hankalaa, koska Saarenkylän alue on täyteen rakennettu. Työkoneista jäävät jäljet maastoon aiheuttavat maisemahaittoja. Mikäli penkereitä joudutaan rakentamaan rantaan, kestävätkö vesirajassa olevat penkereet tulvavirtaamia? Rovaniemen kaupunki ei ole halukas lähtemään mukaan pengerhankkeisiin, koska penkereiden toteuttavuus ja rahoitusmahdollisuudet ovat huonot Saarenkylän alueella. Rahoitus? Maanomistajat ja kaupunki vastustavat. Maisemahaitat Maisemahaitta hallittavissa Kustannus/hyötysuhde heikko. Ylläpidosta huolehdittava 22

23 Koska mahdollinen haitta aiheutuu Rovaniemelle, kaupungin pitäisi myös osallistua tulvasuojelun kustannuksiin. Rovaniemen kaupungin pitäisi olla aktiivinen keskustelemaan erilaisista vaihtoehdoista. Rovaniemeläisten kaavoitusvirheiden korjaaminen tulee tehdä Rovaniemellä *) Tulvapenkereet, mitoitus 1/50a tulva o Penkereet ylittävät tulvat? o Maisemahaitta aika vähäinen Tulvapenkereet, mitoitus 1/100a tulva o Korkeat ja rumat penkat o Tulvavaikutus ok. Toteutettavuus heikko. o Kallis *) Rovaniemen kaupungin kaavoitus - Rovaniemen kaupunki on noudattanut rakentamisen ohjauksessa kulloinkin voimassa olleita rakentamismääräyksiä. Yleisesti 1/50a tulvamääräys lisäkorkeuksineen tuli käyttöön vuonna 1999 (Ylimmät vedenkorkeudet ja sortumariskit ranta-alueille rakennettaessa Suositus alimmista rakentamiskorkeuksista, Ympäristöopas 52). Rovaniemen tulvavaara-alueelle on ennen vuotta 1999 myönnetty lähes 400 rakennuslupaa (kuva 13) (Outila, 2014) Kuva 13. Ennen vuotta 1999 myönnetyt rakennusluvat Rovaniemen tulvavaara-alueelle.( Kartta: Tarja Outila/Rovaniemen kaupunki) KEMIHAARAN TEKOALLAS Tuotava esiin juridiset faktat, joilla allas voitaisiin toteuttaa. Pelastusviranomaisen näkökulmasta allas olisi tehokas vaihtoehto, mutta koska hankkeen toteuttaminen on epävarmaa ja toteuttamiseen kuluu aikaa, pitää pohtia miten tulvariskialue suojellaan siihen asti kunnes allas saataisiin rakennettua. Saarenkylän vahingot ovat suurempia kuin luontoarvot valuma-alueella. Tekoallasselvitysten uudelleen aloittaminen on tarpeetonta, koska hanke on jo vuosikymmeniä ollut mahdoton toteuttaa suurten haittavaikutusten vuoksi. Vrt KHOn päätös Vuotoksen altaasta 23

24 Altaan negatiiviset vaikutukset ovat lievemmät kuin esitetyissä arvioissa. Toteutettavuus arvioita parempi, sillä allas sijaitsee enimmäkseen metsämaalla ja vain osittain Natura-alueella. Altaan vaikutuksesta syntyy myös positiivisia asioita, kuten luonto monipuolistuu ja syntyy uusia lajeja alueelle. Altaasta voi tulla hyvä kalajärvi ja se voi lisätä työllisyyttä alueella ja parantaa kotitarvekalastusmahdollisuuksia. Myös maisema ja viihtyisyys paranisivat kun alueelle saadaan järvimaisema. Kalastusalueet eivät tule hyväksymään toimenpidettä, koska altaan kalataloudelliset vaikutukset ovat erittäin negatiivisia ja. Raskasmetallit ovat kalastolle haitallisia. Hauki, kuha ja ahven muuttuvat arvottomiksi, kutualueet häviävät ja kalaston rakenne muuttuu. Sen vaikutuksesta myös kalastusmatkailu Kemijärvelle voi hävitä eikä sitä voida enää kehittää. Rovaniemi ei voi tehdä päätöstä Kemihaaran altaan rakentamisesta. Asia on kaikkien vesistöalueen kuntien yhteinen, eikä kukaan taho ei voi yksin ratkaista asiaa. Toimenpidettä tulisi ajatella laajemmin, monipuolisemmin ja pitkäjänteisemmin kuin nyt. Ei veronmaksajien kuluja Energiataloudellisesti järkevä. Kielteiset vaikutukset vähäisiä saavutettavaan hyötyyn nähden. Rakentaminen ei vaadi ulkopuolista rahoitusta. Muiden tulvasuojelutoimenpiteiden tarve vähäinen. Kallis, ristiriitainen hanke. Juridinen toteutettavuus huono. Natura ei ole este. Rahoitus ja toteuttaja löytyvät. Aiemmin allashankkeen etenemistä estänyt uhanalainen laji muuttohaukka on siirtynyt uhanalaisuusluokituksessa erittäin uhanalaisista vaarantuneisiin*). *) Muuttohaukan uhanalaisuusluokituksen vaikutus Kemihaaran altaan toteuttamisen edellytyksiin - Muuttohaukan uhanalaisuusluokituksen muuttumisella ei ole juridista merkitystä, koska kyse on lintudirektiivin liitteen I lajista, ja muuttohaukka on Kemihaaran soiden Natura 2000-alueen suojeluperuste. Uhanalaisuusluokitus perustuu IUCN:n määrittelemiin kriteereihin, ja sillä ilmaistaan lajin häviämisriski, suojelutaso. Lajin suojelustatus määräytyy lintudirektiivin säännösten perusteella. (Posio 2013) 6. Toimenpideyhdistelmien arviointi Kemijoen tulvaryhmä on asettanut tulvariskien hallinnan alustavaksi tavoitteeksi, että Rovaniemen ja Kemijärven merkittävillä tulvariskialueilla sijaitsevat asuinrakennukset eivät vahingoitu erittäin harvinaisessa, kerran 250 vuodessa toistuvassa tulvassa. Koska osa tulvaryhmän jäsenistä oli sitä mieltä, että tavoite tulisi olla harvinainen kerran 100 vuodessa toistuva tulva, päätettiin tarkastella vaihtoehtoisia toimenpideyhdistelmiä, joilla saavutettaisiin molemmat mahdolliset tavoitetasot. Molempia tavoitetasoja vastaamaan laadittiin kaksi vaihtoehtoista toimenpideyhdistelmää (taulukot 10 ja 11). Alustavia toimenpidevaihtoehtoja esiteltiin tulvaryhmän kokouksessa Lopulliset vaihtoehdot esiteltiin tulvaryhmän kokouksessa Toimenpidevaihtoehdot on tarkemmin kuvattu luvuissa Lopullisesta vaihtoehtotarkastelusta jäivät pois Kemijärven Neitilän kanavan avaaminen, Saarenputaan tilapäinen sulkeminen poikkeuksellisessa tulvatilanteessa ja Rovaniemen tulvapenkereet tasolle 1/100a. Perustelut on esitetty taulukossa 9. 24

25 Taulukko 9. Vaihtoehtotarkastelun ulkopuolelle jätetyt toimenpiteet. Toimenpide Perustelu Kanavan avaamisella voitaisiin pienentää tulvavedenkorkeuksia Kemijärvellä vedenjohtokyvyn parantuessa, mutta uusimpien tutkimusten perusteella hyödyt Rovaniemen Kemijärven Neitilän kanavan avaaminen tulvasuojelussa jäävät vähäisiksi (KAT Oy 2014). Toimenpiteen kustannukset ovat hyötyihin nähden suuret ja toimenpide lisäksi herättää laajaa vastustusta Neitilän alueella, koska paikalliset ympäristön muutokset ovat suuret. Penkereiden tarve olisi noin 10 km, jolloin kustannukset kohoavat melko suuriksi. Rovaniemen tulvapenkereet, mitoitus 1/100a Tulvapenkereiden hyväksyttävyys on huono ja toteutus olemassa olevaan yhdyskuntarakenteeseen on haasteellista. Hyödyt jäävät pienialaisiksi. Toimenpiteen Saarenputaan tilapäinen sulkeminen toteutukseen liittyy epävarmuuksia ja teknisiä tulvatilanteessa haasteita. Taulukko 10. Toimenpidevaihtoehdot: tavoitteena asuinrakennusten suojaaminen 1/100a toistuvalta tulvalta. TOIMENPIDE VE1 Kemijärven ylärajan tilapäinen ylitys (150,8 m) + Olkkajärvi VE2 Rovaniementulva penkereet + nykyisten säännöstelyaltaiden käyttö Tulvaviestintä, asukkaiden omatoiminen varautuminen ja tilapäiset tulvasuojelurakenteet Kemijärven ylärajan tilapäinen ylitys (säännöstelyn yläraja 149,0 m ja hätä-hw N ,8 m) Kemijärven ylärajan tilapäinen ylitys (säännöstelyn yläraja 149,0 m ja hätä-hw N ,8 m) X X X X Olkkajärven säännöstelyn tehostaminen X X Tulvapenkereet Rovaniemellä (mitoitus 1/50a tulva) Pääteiden korotukset Rovaniemellä 4 km < 1 km 25

26 Taulukko 11. Toimenpidevaihtoehdot: tavoitteena asuinrakennusten suojaaminen 1/250a toistuvalta tulvalta. TOIMENPIDE VE 3 Yhdistelmä (VE1+VE2) VE4 Kemihaaran tekoallas Tulvaviestintä, asukkaiden omatoiminen varautuminen ja tilapäiset tulvasuojelurakenteet Kemijärven ylärajan tilapäinen ylitys (säännöstelyn yläraja 149,0 m ja hätä-hw N ,8 m) Tulvapenkereet Rovaniemellä (mitoitus 1/50a tulva) Pääteiden korotukset Rovaniemellä Olkkajärven säännöstelyn tehostaminen Kemihaaran tekoaltaan rakentaminen X X < 4 km < 1 km X X X 6.1 VE1 Kemijärven ylärajan tilapäinen ylitys (150,8 m) & Olkkajärven säännöstelyn tehostaminen Vaihtoehto 1 sisältää Kemijärven varastotilavuuden tilapäisen lisäämisen ja Olkkajärven säännöstelyn tehostetun käytön. Vaihtoehdossa Kemijärven maapatoja korotetaan yhdellä metrillä, jolloin Kemijärven hätä-hw taso voidaan nostaa tasolle N ,8 metriä. Lisäksi toimenpiteeseen yhdistetään Olkkajärven nykyisen säännöstelyn tehostaminen, jolla voidaan leikata harvinaisen tulvan (1/100a) tulvahuippua Rovaniemellä noin cm. Kemijärven yläraja voidaan nykyisten säännöstelyrakenteiden puitteissa tilapäisesti ylittää korkeintaan 0,8 metrillä ja Olkkajärven yläraja 0,9 metrillä. Säännöstelyn ylärajan tilapäiseen ylittämiseen on haettava aluehallintoviranomaiselta (AVI) vesilain mukainen lupa. Lupa voidaan valmistella ennakkoon AVI:n kanssa, jolloin se saadaan nopeasti käyttöön. Säännöstelypotentiaalin optimaalisella käytöllä päästään Rovaniemellä tulvasuojelutasolle 1/50a. Ensimmäisellä suunnittelukaudella ( ) voidaan käynnistää suunnittelu Kemijärven maapatojen korottamiseksi (33 km) yhdellä metrillä. Kemijärven pinnan nosto poikkeustilanteessa 1 m korkeammalle kuin nykytilassa, eli 150,8 metriin, mahdollistaa Kemijärven yläpuolelta tulevien valumavesien varastoinnin niin, että kerran 100 vuodessa toistuva tulva ei aiheuta tulvavahinkoja Rovaniemellä eikä Kemijärvellä. Maapatojen korottaminen edellyttää vesilain mukaista AVIn lupaa. AVI voi tehdä lupapäätöksen kuultuaan asiasta viranomaisia, asianosaisia ja asukkaita sekä hakijaa. Samassa käsittelyssä haetaan lupa hätä-hw - tason korottamiselle. Lupakäsittelyn yhteydessä on selvitettävä mahdolliset korvaukset vedenpinnan nostamisesta aiheutuvista vettymishaitoista. Kustannusarvio Kemijärven maapatojen korottamiselle on noin 4,34 milj. sisältäen rakentamisen kustannukset, yleiskulut (12 %) ja riskivarauksen (5 %). Kustannuksissa ei ole huomioitu tulvavesien kiinteistöille aiheuttamia vahinkoja ja lupakäsittelyn aiheuttamia kustannuksia. Maamassojen tarve on noin m 3. (KAT Oy 2014). Olkkajärven käytöstä ei aiheudu lisäkustannuksia, jollei rantarakenteille aiheudu vahinkoja ylärajan tilapäisestä ylittämisestä. 26

27 Ensimmäisellä tulvariskien hallinnan suunnittelun kaudella ( ) saavutettava tulvasuojelutaso Rovaniemellä on noin 1/50a. Tulvasuojelutaso 1/100a saavutetaan kun Kemijärven patojen korotus luvituksineen on toteutettu, arviolta noin 12 v kuluttua (v. 2027). 6.2 VE2 Rovaniemen tulvapenkereet (1/50a) & Kemijärven ylärajan tilapäinen ylitys (148,9 m) & Olkkajärven säännöstelyn tehostaminen Vaihtoehto 2 sisältää Rovaniemen tulvapenkereiden rakentamisen (suojaustaso 1/50a) ja Kemijärven ja Olkkajärven säännöstelyn. Kemijärven säännöstelyn yläraja säilyy tasolla N ,0 metriä ja järven hätä- HW tasolla N ,8 metriä. Kuten vaihtoehdossa VE1, Olkkajärven ja Kemijärven ylärajojen tilapäisellä ylittämisellä poikkeusluvan avulla voidaan päästä Rovaniemellä tulvasuojelutasolle 1/50a. Ensimmäisellä suunnittelukaudella ( ) voidaan lisäksi käynnistää Rovaniemen tulvapenkereiden suunnittelu. Kiinteillä tulvasuojelurakenteilla suojataan Rovaniemellä asuinrakennukset (126 kpl) 1/50a tulvalta. Suojaus toteutetaan matalilla (harjakorkeus < 1 m) kiinteistö- tai korttelikohtaisilla penkereillä sekä ojien ja rumpujen tukkimisilla. Penkereiden tarve on yhteensä noin m. Pengerkorkeus määräytyy kussakin suojeltavassa kohteessa mitoitustulvakorkeuden ja kuivavaran mukaan. Tulvapenkereet toteutetaan pääasiassa yksityismaalle. Maisemaa muuttava maanrakennustyö edellyttää asemakaava-alueella maisematyölupaa, jonka myöntää tavallisesti kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Hankkeen omistaja vastaa maisematyöluvan hakemisesta. Lisäksi vaaditaan sopimus maanomistajan kanssa. Penkereet voidaan toteuttaa vaiheittain niin, että kohteet priorisoidaan vahingonvaaran mukaan. Tulvapenkereiden rakentamisen kustannukset ovat arviolta 1,6 2,4 milj.. Kustannuksissa ei ole huomioitu suunnittelukustannuksia. Maaperän kantavuuden vaihtelu voi vaikuttaa kustannuksiin. Saarenkylän karttaalueella rakennettavuudeltaan hyviä hiekkamoreenialueita on noin 50 % maa-alasta ja huonoja noin 21 %. Koskenkylän maaperä on miltei kauttaaltaan hiekkaa ja silttiä. Samoin Vaaralan alueella hiekkamoreenin päälle on kerrostunut Kemijoen jokikerrostumia, jotka ovat karkeudeltaan siltistä hiekkaan. Rakennuspohjan laadun varmistamiseksi tulee aina suorittaa lisätutkimuksia. Ensimmäisellä suunnittelukaudella ( ) saavutettava tulvasuojelutaso Rovaniemellä on noin 1/50a. Kun Rovaniemen tulvapenkereet on toteutettu, saavutetaan kokonaisuutena tulvasuojelutaso 1/100a. Tähän päästään arviolta 2 3. suunnittelukauden aikana. 6.3 VE3 Rovaniemen tulvapenkereet (1/50a) & Kemijärven ylärajan tilapäinen ylitys (150,8 m) & Olkkajärven säännöstelyn tehostaminen (VE1+VE2) Vaihtoehto 3 sisältää vaihtoehtojen 1 ja 2 yhdistelmän. Siinä rakennetaan Rovaniemelle tulvapenkereet (suojaustaso 1/50a) (VE2) ja korotetaan Kemijärven maapatoja metrillä, jotta saadaan hätä-hw nostettua N ,8 metriin (VE 1). Lisäksi hyödynnetään Olkkajärven säännöstelyä. 27

28 Olkkajärven ja Kemijärven säännöstelypotentiaalia ja ylärajojen ylittämisen poikkeuslupamahdollisuutta hyödyntäen päästään Rovaniemellä tulvasuojelutasolle 1/50a lyhyellä aikavälillä. Pidemmällä aikavälillä korotetaan Kemijärven maapatoja (33 km) yhdellä metrillä niin, että ne mahdollistavat Kemijärven ylärajan ylittämisen 1 m korkeammalle kuin nykytilassa eli N ,8 m:iin (vrt. VE1). Vaihtoehdossa rakennetaan lisäksi tulvapenkereitä, joilla suojataan Rovaniemellä asuinrakennukset (126 kpl) 1/50a tulvalta (vrt VE2). Ensimmäisellä suunnittelukaudella ( ) saavutettava tulvasuojelutaso Rovaniemellä on noin 1/50a. Tulvasuojelutaso 1/250a saavutetaan arviolta 2 3. suunnittelukauden aikana kun Kemijärven patojen korotukset lupamenettelyineen sekä Rovaniemen tulvapenkereet on toteutettu. 6.4 VE4 Kemihaaran tekoallas Vaihtoehto 4 sisältää Kemihaaran tekoaltaan rakentamisen. Esimerkkinä allasvaihtoehto 1a+2c (Kemijoki Oy 2010). Kemihaaran altaalla voitaisiin tehokkaasti pienentää Rovaniemen ja Kemijärven tulvia erityisesti kevättulvatilanteessa. Kerran 100 vuodessa toistuvasta tulvasta ei aiheutuisi vahinkoja ja oletettavasti myös 1/250a tulvan vaikutukset jäisivät vähäisiksi. Tekoaltaan rakentaminen tapahtuisi patoamalla Kemijoki 12 km ennen Kitisen yhtymäkohtaa. Kemijoen suunnassa tekojärvi ulottuisi kapeana lahtena lähelle Savukosken kirkonkylää. Tekojärven pääosa on Pelkosenniemen kunnassa Vuotosjoen ja sen sivujokien varsilla olevalla suo- ja metsäalueella. Altaan säännöstelytilavuudeksi tulisi 794 milj. m³ ja altaan pinta-alaksi km² ylärajalla. Altaan säännöstelyväli olisi 8 m. Altaan arvioidut rakentamiskustannukset ovat noin 250 milj. (kuva 10). Mikäli Kemihaaran tekoallas esitetään toimenpiteenä tulvariskien hallintasuunnitelmassa, suunnitelman vaikutukset Kemihaaran soiden Natura alueen suojeluperusteisiin on arvioitava ennen suunnitelman hyväksymistä. Mikäli suunnitelman katsotaan heikentävään merkittävästi näitä suojeluperusteita, hallintasuunnitelma voidaan hyväksyä poikkeusmenettelyin valtioneuvoston yleisistunnossa. Tämä edellyttää, että suunnitelma on yleisen edun vuoksi erittäin tärkeästä syystä toteutettava ja suunnitelmalle ei ole vaihtoehtoisia ratkaisuja 1. Vesitaloushankkeiden lupa-asioita säädellään vesilailla. Aluehallintoviranomainen (AVI) voi tehdä lupapäätöksen kuultuaan asiasta viranomaisia, asianosaisia ja asukkaita sekä hakijaa 2. Vesilupahakemuksessa hakijan tulee esittää yksityiskohtainen suunnitelma hankkeesta. Tekoallashankkeet edellyttävät ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA), jolloin lupahakemusasiakirjoihin on liitettävä YVA-lain mukainen arviointiselostus sekä yhteysviranomaisen (ELY-keskus) lausunto. Mikäli hanke saattaa merkittävästi heikentää Natura verkostoon kuuluvan alueen suojeltaviksi tarkoitettuja luonnonarvoja, suunnitelmassa on arvioitava ko. vaikutukset luonnonsuojelulain mukaisesti (Naturaarviointi), mikä voidaan tehdä osana hankkeen YVAa 3. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen, mikäli hanke merkittävästi heikentää niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura verkostoon. Lupa voidaan myöntää, jos valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. 3 28

29 Mikäli Natura verkostoon sisällytetyn alueen suojelu lakkautetaan, ympäristöministeriön on ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla heikentyminen korvataan 3. Kompensaatiotoimena voi olla esim. päätös uudesta Natura verkostoon esitetystä alueesta. Korvaavien toimenpiteiden on kohdistuttava oikeassa suhteessa kielteisiin vaikutuksiin ja niiden on vastattava alkuperäisiä valintaperusteita mm. maantieteellisen levinneisyyden osalta. Natura-suojelusta poikkeamisesta on pyydettävä EU-komission lausunto 4. Suunnitellun altaan alueella sijaitsee myös yksityisiä suojelualueita. Niiden suojelun lakkauttaminen edellyttää, että luontoarvot ovat oleellisesti vähentyneet tai että alueen rauhoitus estää yleisen edun kannalta erittäin tärkeän hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen. Suojelun lakkauttamisesta on hankittava ympäristöministeriön lausunto ennen kuin ELY-keskus voi ratkaista asian 3 Vesienhoidon kannalta Kemihaaran allas edellyttäisi todennäköisesti poikkeamista vesien tilalle asetetuista ympäristötavoitteista. Vesienhoidon ja tulvariskien hallinnan suunnitteluprosessien yhtenä toimenpiteiden valintakriteerinä tulee olla se, että toimenpiteet eivät saa vaarantaa merkittävästi toisessa prosessissa suunniteltujen ja toteutettujen toimenpiteiden tavoitteita ja vaikutuksia. Vesienhoitolain 23 :ssä säädetään mahdollisuudesta poiketa ympäristötavoitteista uuden, yleisen edun kannalta erittäin tärkeän hankkeen vuoksi 5. Lainsäädännössä ei kuitenkaan ole tarkemmin säädetty siitä, mikä on tämän vesienhoitosuunnitelmaan sisältyvän poikkeusarvioinnin suhde vesilain tai ympäristönsuojelulain mukaiseen lupamenettelyyn. Vesienhoitolakia koskeneen hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että lain 23 :n säännös ei merkitse erityistä luvanmyöntämisedellytystä ympäristönsuojelulain tai vesilain lupaharkinnassa. Silloin kun poikkeamisen edellytyksistä on vesienhoitosuunnitelmassa esitetty vesienhoitolain 23 :n mukainen selvitys, voidaan lainsäädännön perusteella kuitenkin lähteä siitä, että lupaviranomaisen on lupapäätöksessä erikseen kuvattava, miten tämä selvitys on otettu huomioon. Jotta 23 :n soveltamiseen ja poikkeamisen edellytyksiin voidaan vesienhoitosuunnitelmassa ottaa kantaa, tulisi hankkeen suunnittelun olla edennyt jo melko konkreettiselle tasolle. Toisaalta uusi hanke tulisi sisällyttää osaksi vesienhoitosuunnitelmaa riittävän aikaisessa vaiheessa suunnitteluprosessia, jotta poikkeamisen edellytyksien arvioimiseen vielä aidosti olisi mahdollisuuksia ja eri tahoja voitaisiin riittävässä määrin kuulla. Tekoaltaan rakentaminen lupaprosesseineen on pitkän aikavälin toimenpide, jonka toteutumiseen liittyy epävarmuuksia. Oletettavasti tekoaltaan lupaprosesseihin ja rakentamiseen kuluisi aikaa kymmeniä vuosia. 1 Karjalainen, esitys tulvaryhmässä Korpelainen Ympäristötavoitteista poikkeaminen uuden merkittävän hankkeen vuoksi Jos uusi merkittävä hanke muuttaa fyysisesti vesimuodostumaa siten, ettei pintaveden hyvää ekologista tilaa tai pohjaveden hyvää tilaa voida saavuttaa, edellä 21 :ssä tarkoitetuista ympäristötavoitteista voidaan poiketa edellyttäen, että: 1) hanke on yleisen edun kannalta erittäin tärkeä ja se edistää merkittävästi kestävää kehitystä, ihmisten terveyttä tai ihmisten turvallisuutta; 2) haittojen ehkäisemiseksi on ryhdytty kaikkiin käytettävissä oleviin toimenpiteisiin; 29

30 3) tavoiteltaviin hyötyihin ei päästä muilla teknisesti ja taloudellisesti kohtuullisilla ja ympäristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla kuin vesimuodostuman muuttamisella. Pintavesimuodostuman tilan heikkenemistä erinomaisesta hyvään ei pidetä ympäristötavoitteiden vastaisena, jos tilan heikkenemisen aiheuttaa uusi merkittävä, kestävän kehityksen mukainen hanke ja jos 1 momentin 1 3 kohtaa vastaavat edellytykset täyttyvät. Vesienhoitosuunnitelmassa on esitettävä selvitys 1 momentin mukaisten edellytysten toteutumisesta sekä selvitys hankkeen aiheuttamista muutoksista vesimuodostumassa ja sen tilassa. 6.5 Vaihtoehtojen vertailu Harvinaisella tulvalla 1/100a tulvavedenkorkeuksia tulisi vähentää Rovaniemen Lainaalla noin yhden metrin verran, jotta vahingoilta vältyttäisiin (kuva 14). Vaihtoehdossa VE1 arvioidaan tulvavedenkorkeuksien alenevan noin 1,2 1,5 m, mikäli Kemijärven pinta nostetaan tilapäisesti tasolle 150,8 m ja Olkkajärven yläraja ylitetään tilapäisesti. Vaihtoehdossa VE2 Rovaniemen tulvapenkereiden ansiosta tulvavedenkorkeutta on merkittävällä tulvariskialueella tarpeen alentaa noin 0,5 m, mikä saavutetaan Olkkajärven nykyisen säännöstelyn poikkeusluvan avulla yhdistettynä Kemijärven suppeampaan ylärajan ylitykseen. Olkkajärven ylärajan tilapäisen ylityksen vaikutus on molemmissa vaihtoehdoissa noin cm. Erittäin harvinaisella tulvalla (1/250a) vedenkorkeutta on tarpeen vähentää Rovaniemen Lainaalla 1,5 m, jotta tulvasta ei aiheutuisi vahinkoja (kuva 15). Vaihtoehdossa VE3 Rovaniemen tulvapenkereiden ansiosta vedenkorkeuden alentamistavoite on noin 1 m. Tämä saavutetaan Kemijärven maapatojen korottamisella ja hätä-hw-tason nostamisella tasolle N m. Olkkajärvi tuo vaihtoehtoon 5 10 cm lisähyödyn. Vaihtoehdossa VE4 Kemihaaran tekoaltaan varastointitilavuus riittää yksin alentamaan tulvavedenkorkeuksia Rovaniemellä alle vahinkorajan. Yhteenveto vaihtoehtojen vaikutuksista on esitetty taulukossa 12. Kuva 14. Yhteenveto vaihtoehtojen VE1 ja VE2 vaikuttavuudesta tulvavedenkorkeuksiin Rovaniemen Lainaalla tulvatilanteessa 1/100a. 30

31 Kuva 15. Yhteenveto vaihtoehtojen VE3 ja VE4 vaikuttavuudesta tulvavedenkorkeuksiin Rovaniemen Lainaalla tulvatilanteessa 1/250a. 31

32 TOTEUTETTAVUUS TALOUS SOSIAALISET LUONTO TULVASUOJELUHYÖTY Taulukko 12. Yhteenveto vaihtoehtojen vertailusta. Rovaniemi Kemijärvi Muut alueet VE1 KEMIJÄRVEN TILAPÄINEN YLITYS (150,8 M) + OLKKAJÄRVEN KÄYTTÖ Harvinainen tulva 1/100a Harvinainen tulva 1/100a Tulvan leviämisalue laajenee: Kemijärvi +Olkkajärvi Vähentää tulvariskiä alapuolella VE2 ROVANIEMEN PENKEREET (1/50A), KEMIJÄRVEN TILAPÄINEN YLITYS (149,8 M) & OLKKAJÄRVEN KÄYTTÖ Harvinainen tulva 1/100a Harvinainen tulva 1/100a Tulvan leviämisalue laajenee: Kemijärvi +Olkkajärvi Vähentää tulvariskiä alapuolella VE 3 ROVANIEMEN TULVAPENKEREET (1/50A) & KEMIJÄRVEN TILAPÄINEN YLITYS (150,8 M) & OLKKAJÄRVEN KÄYTTÖ Erittäin harvinainen 1/250a tulva Erittäin harvinainen 1/250a tulva Tulvan leviämisalue laajenee: Kemijärvi +Olkkajärvi Vähentää tulvariskiä alapuolella VE 4 KEMIHAARAN TEKOALLAS Erittäin harvinainen 1/250a tulva Erittäin harvinainen 1/250a tulva Vähentää tulvariskiä alapuolisella vesistöalueella Varmuus Melko varma Melko varma Melko varma Varma Vedenlaatu Tilapäinen vaikutus Tilapäinen vaikutus Tilapäinen vaikutus Pitkäaikainen vaikutus Kalasto Ei vaikutusta Ei vaikutusta Ei vaikutusta Pysyvä kielteinen vaikutus: virtavesikalat Järvikalaston kehittyminen Luontoarvot Ei vaikutusta Ei vaikutusta Ei vaikutusta Pysyvä kielteinen vaikutus Kalastus Ei vaikutusta Ei vaikutusta Ei vaikutusta Virkistys Maisema ja viihtyisyys Tilapäinen vaikutus Kemijärvi - - Rovaniemi - Pysyvä kielteinen vaikutus jokikalastukseen Uusi järvikalastuskohde Tilapäinen vaikutus Tilapäinen vaikutus Virkistyskäyttö muuttuu Kemijärvi - - Rovaniemi - Maisema muuttuu Vesivoima Pieni hyöty Ei vaikutusta Pieni hyöty Erittäin suuri hyöty Porotalous Ei vaikutusta Ei vaikutusta Ei vaikutusta Aluetalous ja työllisyys Toteutettavuus Rakentamiskustannukset Mahdollinen toteuttaja Toteutusaika Lyhytaikainen työllistävyys Kohtalainen Kemijärven padot 4 5 milj. Valtio, Kemijoki Oy, ROI kaupunki 2-3 suunnittelukautta Ei vaikutusta Melko hyvä/ kohtalainen Roi penkereet 1,6 2,4 milj. ROI kaupunki + valtio, Kemijoki Oy 2-3 suunnittelukautta Lyhytaikainen työllistävyys Kohtalainen Kemijärven padot 4 5 milj., Roi penkereet 1,6 2,4 milj. Valtio, Kemijoki Oy ROI kaupunki Erittäin suuri paikallinen haitta Erittäin suuri hyöty Huono Rakentamiskustannukset 250 milj. Kemijoki Oy 2-3 suunnittelukautta Yli 3 suunnittelukautta 32

33 6.6 Tulvaryhmän näkemykset vaihtoehdoista Kemijoen tulvaryhmän kokouksessa 10.3 keskusteltiin pienryhmissä vaihtoehdoista. Tulvaryhmän jäsenet ja asiantuntijat kiersivät pienryhmissä pisteissä, joissa jokaisessa keskusteltiin yhdestä toimenpidevaihtoehdoista. Ryhmät kiersivät pisteeltä toiselle niin, että jokainen ryhmä kävi keskustelua jokaisesta toimenpidevaihtoehdosta. Ryhmät pohtivat muun muassa seuraavia kysymyksiä: Onko vaihtoehdon vaikutukset kuvattu oikein ja riittävällä tarkkuudella? Mitä lisäselvitystarpeita vaihtoehtoon liittyy? Mitä toimenpiteitä vaihtoehto edellyttäisi ensimmäisellä suunnittelukaudella? Kuka voisi vastata toimenpiteistä? Miten vaihtoehtoa voisi kehittää? Ryhmätyöskentelyn lopuksi osallistujat täyttivät henkilökohtaisesti kyselylomakkeen (liite 4). Lomakkeen täytti kymmenen tulvaryhmän jäsentä ja kolme ulkopuolista asiantuntijaa. Tulvaryhmän varsinaisista jäsenistä neljä ei osallistunut tilaisuuteen. Kyselylomakkeessa vastaajia pyydettiin asettamaan vaihtoehdot paremmuusjärjestykseen (kuva 18). Vastaajista 10 (77 %) piti vaihtoehtoa 4 (Kemihaaran allas) parhaana vaihtoehtona. Yhtä moni piti yhdistelmävaihtoehtoa VE 3 (Rovaniemen tulvapenkereet & Kemijärven tilapäinen ylitys 150,8 m & Olkkajärven tehostettu käyttö) toiseksi parhaana vaihtoehtona. Vaihtoehdon 3 valitsi parhaaksi yksi vastaaja ja vaihtoehdon 2 (Rovaniemen tulvapenkereet & Kemijärven tilapäinen ylitys 149,8 m & Olkkajärven tehostettu käyttö) arvioi parhaaksi kaksi vastaajaa. Huonoimmaksi vaihtoehdoksi valittiin VE1 (6 vastaajaa), VE 4 (3 vastaajaa) tai VE 2 (2 vastaajaa) (kuva 16). Vastaajista 8 (62 %) ilmoitti olevansa varmoja ja 5 (38 %) melko varmoja esittämästään paremmuusjärjestyksestä. Tärkeimpinä perusteluina parhaan vaihtoehdon valinnalle pidettiin tulvahaittojen vähenemistä, talousvaikutuksia ja toteutettavuutta (kuva 17). Kohdassa muu mainittiin Ainoa vaihtoehto, jonka rahoitus on tiedossa ja Toimenpiteen nopeus ja hyväksyttävyys (mm. oikeudenmukaisuus). Yhteenveto toimenpidevaihtoehtoja koskevasta keskustelusta tulvaryhmässä on esitetty seuraavilla sivuilla. 33

34 Kuva 16. Tulvaryhmän näkemykset vaihtoehtojen paremmuusjärjestyksestä. Kuva 17. Tärkein/tärkeimmät perustelut parhaan vaihtoehdon valintaan. 34

35 VE1 KEMIJÄRVEN YLÄRAJAN TILAPÄINEN YLITYS (150,8 M) & OLKKAJÄRVEN SÄÄNNÖSTELYN TEHOSTAMINEN Vahvuudet Vesistöalueella kokonaisuutena 1/100a tulvan vahingot jäävät erittäin pieneksi Toimenpiteet eivät ole ristiriidassa vesienhoidon tavoitteiden kanssa Heikkoudet Tulvaryhmän asettama tavoite (asuinrakennusten suojaaminen 1/250a tulvalta) ei täyty Voi olla vaikea löytää toteuttajaa vaihtoehdon toteuttamiseen, mikäli ei vesivoimahyötyä ja Rovaniemi ainoa hyötyjä. Kyseessä on huonoin tarkastelluista vaihtoehdoista, koska sen hyväksyttävyys huono sekä Kemijärvellä (ei paikallista hyötyä) että Rovaniemellä (tavoite ei täyty). Vaihtoehdon hyväksyttävyys voi olla huono: koskettaa satoja maanomistajia Kemijärven ympäristössä. Toteutumisen osalta riskinä voi olla maanomistajien vastustus. Pengerhankkeita on tehtävä kokonaisvaltaisesti: hyöty menetetään, jos toteutuu esim. 70-prosenttisesti. Penkereiden korottamisesta voi aiheutua haittakorvauksia maiseman menetyksestä ja tästä johtuvasta kiinteistöjen arvon laskusta (vrt. tuulivoimahankkeet). Jatkotoimia/lisäselvitystarpeita Kemijärven tulvakartoituksen laajentaminen, tarkempi maastomalli ja pengerrysalueiden maaperätiedot Selvitys uusien penkereiden tai muiden rakenteiden tarpeesta. Toteutettavuuden arviointi, mm. lainsäädännöllisten edellytysten ja kaavoituksen osalta Vastuutahojen selventäminen toteutuksen ja säännöstelypäätösten osalta Kemijärven ylipadotuksen vaikutukset selvitettävä tarkemmin, myös järven yläosassa Kustannuksissa tulisi huomioida rakentamisen lisäksi kastuvien rakennusten + vettyvän maaperän arvo ja haittojen korvaaminen. Selvitettävä toimenpiteen vaikutukset jätevesihuollolle: jätevesihuolto pysähtyy Kemijärvellä vedenpinnan noustessa tasolle 150,80 m. Selvitettävä, voiko ylärajan ylittäminen lisätä patosortuman/vuodon riskiä Kemijärven taajamassa Voiko vaikuttaa rantarakentamiseen Kemijärven ympäristössä mikäli tulvariskialue laajenee toimenpiteen seurauksena? Vaihtoehdon kehittäminen Neitilän kanavan yhdistäminen ylärajan ylittämiseen, mikäli sillä saataisiin lisähyötyä. Kemijärven ylärajan pysyvä nosto esim. 0,5 1 m, jolloin hankkeesta saataisiin myös energiahyötyä. Lisänä Kemijärven alarajan mahdollinen nosto esim. 1 m, mikä lisäisi hankkeen hyväksyttävyyttä. Alarajan nostaminen ei merkittävästi vähentäisi hankkeen tulvasuojelu- tai energiahyötyä. Jotta korkeampi tavoite täyttyisi, patoja voidaan korottaa tai rakentaa enemmän. Tasapuolisuuden nimissä pitäisi olla ratkaisu, jossa toteutetaan toimenpiteitä myös Rovaniemellä, joka hyötyy tulvasuojelusta eniten. 35

36 VE2 ROVANIEMEN TULVAPENKEREET (TASO 1/50A) & KEMIJÄRVEN YLÄRAJAN TILAPÄINEN YLITYS (149,8 M) & OLKKAJÄRVEN SÄÄNNÖSTELYN TEHOSTAMINEN Vahvuudet Toteuttamiskelpoisin ja hyväksyttävin, kun tavoitteena asutuksen suojaaminen 1/100a tulvalta Edullisempi ja nopeampi toteuttaa suhteessa muihin vaihtoehtoihin Hyödyt ja haitat samalla alueella: oikeudenmukaisempi kuin VE1 ja VE3 Vähiten ristiriitoja aiheuttava vaihtoehto. Luontohaitat vähäisiä, vesienhoidon tavoitteiden kanssa yhteensopiva vaihtoehto Matalat penkereet voidaan maisemoida pihaan sopiviksi. Heikkoudet Tulvaryhmän asettama tavoite asutuksen suojaamisesta 1/250a tulvalta ei täyty Kielteisiä maiseman muutoksia esim. puuston kaatamisen myötä Ongelmana ne kiinteistöjen omistajat, jotka eivät hyväksy penkereitä ja kieltäytyvät antamasta lupaa niiden rakentamiseen. Vaikeutena penkereiden huolto ja hulevesien hallinta. Jatkotoimenpiteitä/lisäselvitystarpeita Tulisi käynnistää tarkka hankesuunnittelu, jossa kartoitetaan suojattavat rakennukset ja maanomistusolot. Asukkaita ja kiinteistöjen omistajia tulisi tiedottaa ja esittää valokuvia valmiista penkereistä. Mahdollisten penkereiden korkeustasot voitaisiin merkitä maastoon. Tulisi selvittää penkereiden vaikutukset kiinteistöjen arvoon ja maisemaan. Tulisi selvittää penkereiden kunnossapitovastuut. Tulisi järjestää suunnittelukilpailu penkereiden maisemoinnista. Mahdollisten toteuttajatahojen (Rovaniemen kaupunki, ELY-keskus, Kemijoki Oy, kiinteistöjen omistajat) kiinnostus toimenpiteiden toteuttamiseen tulee selvittää. Lisäksi voisi tiedustella vakuutusyhtiöiden kiinnostusta asiaa kohtaan. Suojattavien kohteiden rajaamista asuinrakennuksiin pidettiin hyväksyttävänä. Halutessaan maanomistaja voi suojata myös muita kohteita. VE3 ROVANIEMEN TULVAPENKEREET (TASO 1/50A) & KEMIJÄRVEN YLÄRAJAN TILAPÄINEN YLITYS (150,8 M) & OLKKAJÄRVEN SÄÄNNÖSTELYN TEHOSTAMINEN (VE1+VE2) Vahvuudet Täyttää tulvaryhmän asettaman tavoitteen asuinrakennusten suojaamisesta (1/250a tulva) Heikkoudet Vettymishaitat Kemijärven ympäristössä Toimenpiteiden seurauksena aiheutuu maisemahaittoja ja mahdollisesti kiinteistöjen arvon alenemista Kemijärvellä toimenpide voi herättää vastustusta. Toimenpiteiden vaikutusalueella on paljon yksityisiä maanomistajia. Kunnilla ei ole pakkokeinoja heidän maa-alueilleen. Kemijärven toimenpiteen vaikutukset ulottuvat Pelkosenniemelle asti Epävarmuudet: onnistutaanko Kemijärven säännöstelyssä, toimiiko syystulvatilanteissa? 36

37 Ei hyötyjä säännöstelijälle Lisäselvitystarpeita/jatkotoimia Taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia ei ole tarkasteltu riittävällä tarkkuudella: kustannuksissa huomioitu vain rakentamisen hinta Tulee selvittää korvaus- ja lunastusmenettelyt. Asian vireillepano: tarkempi hankesuunnittelu ja lupaprosessit Selvitettävä, onko toimenpide toteutettavissa ja kuka maksaa toteuttamisen Vastuutahojen selvittäminen: säännöstelyn osalta lainmukaiset vastuutahot, maankäytön suunnittelusta vastaavat tahot, kiinteistöjen omistajat, Kemijoki Oy, Kemijärven ja Rovaniemen kaupungit, Pelkoseniemen kunta. VE4 KEMIHAARAN TEKOALLAS Vahvuudet Varmin tavoitteen saavuttamiseksi. Tulvasuojelu hoidetaan yhdellä toimenpiteellä. Rahoitus ja toteuttaja tiedossa (Kemijoki Oy), ei tarvita yhteiskunnan rahoituspanosta. Muille vaihtoehdoille ei varmaa toteuttajaa. Yhteiskunnan kokonaisedun kannalta erittäin tärkeä myös energiapoliittisesti ja työllisyys- /verovaikutusten vuoksi. Kotimaisen vähäpäästöisen energian tuotanto lisääntyy. Hyödyt suuret haittoihin verrattuna. Sosiaalinen hyväksyttävyys parempi kuin muissa vaihtoehdoissa. Ei vahinkoja kiinteistön omistajille tai pysyvälle asutukselle. Allasalueen maanomistus pääosin Kemijoki Oy:llä. Pitkällä aikavälillä myös kalastukseen positiivinen vaikutus. Toimenpiteestä on kokemusta olemassa olevilla altailla. Valmistuessaan helpoin, ei vaadi vuosittaisia toimenpiteitä. Heikkoudet Ympäristömuutokset: Natura-alueet, monimuotoisuus, elohopea, metaani. Juridisesti toteuttamiskelvoton, mikä aiheuttaa riskejä toteutusaikatauluun. Yhteiskunnan varoja tuhlataan turhiin selvityksiin. Toteuma 20 v? päässä? Pitäisi keskittyä nopeampiin ratkaisuihin. Lisäselvitystarpeita/jatkotoimia Voisi kuvata, minkälaisia vaiheita hanke joutuu läpikäymään juridisesta näkökulmasta tarkasteltuna? Lopullisesti hankkeen kohtalo ratkaistaan vasta prosessissa. Kuinka varma on tulvasuojeluhyöty? Kuinka suuri osa valumasta tulee Kemihaaran altaan yläpuolelta? Natura-arviointi tehtävä Kemijoki Oy:n ja valtion sopimus Kemihaaran soiden suojelusta pitää purkaa, jos allashanke etenee. Valtio vastaa Natura-arvioinnin tekemisestä. Hakija vastaa YVA-menettelyyn tarvittavista selvityksistä. Selvitettävä mahdollisen toteuttajan (Kemijoki Oy) kiinnostus hankkeen rahoittamista kohtaan. Tekoallas priorisoitava tulevaisuuden hankkeeksi. Jaksolla olisi tärkeää toteuttaa toimenpiteitä, joilla tulvariskiä vähennetään On käynnistettävä selvitykset, jotka palvelevat Kemihaaran altaan suunnittelua. 37

38 Tulvaryhmän jäsenet ottivat kantaa myös käytettävissä olleeseen tausta-aineistoon, tietojen tarkkuuteen ja käytettyihin lähdeaineistoihin. Ryhmä kommentoi muun muassa seuraavia seikkoja: Tulisi arvioida Kemijärven pinnan nostamisen vaikutukset vakituiselle asutukselle. Vahingonkorvaukset tulisi huomioida toimenpiteen kustannuksissa. Kemihaaran altaan vaikutukset yleisellä tasolla samoja kuin Vuotoksen altaan, mutta on huomioitava, että suunniteltu allas on 30 % Vuotosta pienempi. Kemihaaran allasta on käsiteltävä uutena hankkeena. Vuotoksen oikeudelliset päätökset eivät ole siirrettävissä Kemihaaran altaaseen. Osa Vuotos-aineistoista on vanhentunutta. Esimerkiksi kasvihuonepäästöjen osalta tutkimustieto on lisääntynyt. Hiilidioksidi- ja metaanipäästöjä tarkasteltaessa tulisi ottaa kokonaisuus huomioon. Monet selvitykset, joihin on viitattu, ovat asiantuntijoiden subjektiivisia arvioita. Eri asiantuntijoillakin voi olla erilaisia näkemyksiä. Selvitettävä vaihtoehtojen toteutumisen (erityisesti Kemihaaran allas) juridiset edellytykset. Joidenkin toimenpiteiden osalta tietoa tarkempien vaikutusten arvioimiseksi ei ollut monitavoitearvioinnin aikana käytettävissä, esim. Kemijärven tilapäisen pinnan nostosta aiheutuvat vahingot rantakiinteistöille. Arviointiaineistoon tehtiin tulvaryhmän kommenttien perusteella seuraavat muutokset: Esitettiin selvemmin poikkeamisen edellytykset Natura-suojelusta Lisättiin Kartta Vuotos-altaasta (liite 4) Lisättiin käyttösuositus kalojen elohopeapitoisuuden osalta Lisättiin Kemijoki Oy mahdolliseksi toteuttajaksi kaikkiin toimenpiteisiin, jotka koskevat patoja ja vesistön säännöstelyä. Osa tulvaryhmän jäsenistä oli sitä mieltä, että vaihtoehtojen toteutettavuutta on vaikea arvioida, mikä hankaloittaa oman näkemyksen muodostamista. Vaikka useimmat vastaajat pitivät Kemihaaran allasta tulvasuojelullisesti parhaana, useampi vastaaja pohti altaan oikeudellisia toteutumisedellytyksiä. Toisaalta myös muiden vaihtoehtojen osalta nähtiin haasteita rahoittajan löytymisen ja lainsäädännöllisten edellytysten osalta. Tulvaryhmän jäsenet pohtivat myös vaihtoehtojen suhdetta asetettuihin tavoitteisiin. Eräs vastaaja kommentoi, että koska ainoastaan VE3 ja VE4 täyttävät tulvaryhmän asettaman tavoitteen, asutuksen suojaamisen kerran 250 vuodessa esiintyvältä tulvalta, on muiden vaihtoehtojen (VE 1 ja VE2) arviointi tavoitteisiin nähden tarpeetonta. Toinen vastaaja puolestaan kommentoi, että tavoitetasoksi olisi pitänyt valita 1/100a tulva, jolloin tavoitteisiin päästäisiin toimenpiteillä, joihin ei liittyisi niin suuria oikeudenmukaisuus- ym. ongelmia kuin muissa vaihtoehdoissa. Eräs vastaaja oli sitä mieltä, että jos allasvaihtoehdon toteutus osoittautuu mahdottomaksi, voidaan tavoitetta laskea 1/100a tulviin. Monet vastaajista olivat huolissaan siitä, kuinka kauan toimenpiteiden toimeenpano kestää. Eräs tulvaryhmän jäsen esitti, että on huolehdittava, että tulvavahinkoja ei syntyisi yleisemmällä kuin 1/50a tulvalla, jolloin asukkaat pääsevät vakuutuksen piiriin. Esimerkiksi Saarenkylässä on vielä asukkaita, joiden omaisuutta voi kastua yleisilläkin tulvilla. Tulisi selvittää, päästäänkö Kemijärven ja Olkkajärven nykyisellä säännöstelyllä tilanteeseen, että vahinkoja ei synny alle 1/50a tulvilla. Kannanotoissa esitettiin myös, että tarkentavat selvitykset tulee käynnistää välittömästi, riippumatta siitä, mihin vaihtoehtoon päädytään. Moni vastaaja kommentoi, että pitkän aikavälin hankkeiden lisäksi on käynnistettävä nopealla aikataululla toteutettavia toimenpiteitä tulvariskien vähentämiseksi. Eräässä 38

39 vastauksessa huomautettiin, että vaihtoehto, jossa toimia ei kohdistu myös Rovaniemelle, ei ole hyväksyttävä eikä oikeudenmukainen. Kemijoen tulvaryhmän kokouksessa äänestettiin vaihtoehtojen VE3 ja VE4 väliltä. Tulvaryhmä päätyi enemmistön äänin esittämään, että VE4, Kemihaaran tekoallas, on tulvaryhmän eniten kannattama vaihtoehto. Lisäksi tulvaryhmä päätyi esittämään lisätoimenpiteenä Rovaniemen tulvapenkereitä mitoitustulvaan 1/50a saakka, jotta tulvasuojelutasoa saadaan nostettua nopeammalla aikataululla. Lisäksi tulvariskien hallintatoimena esitetään, että Kemijärven nykyisen säännöstelyluvan mukaisen vedenkorkeuden ylitysmahdollisuus säilytetään nykyisten luparajojen ja patoturvallisuuden sallimissa puitteissa. 7. Yleisön näkemyksiä tulvariskien hallinnasta ja tulvariskien hallinnan toimenpiteistä Huhtikuussa 2014 järjestettiin tulvariskien kaksi avointa yleisötilaisuutta Kemijärvellä ja Rovaniemellä. Tilaisuuksissa esiteltiin tulvariskien hallintatyötä, tarkasteltuja toimenpidevaihtoehtoja ja tulvaryhmän näkemyksiä jatkotoimenpiteistä. Osallistujien näkemyksiä tulvariskien hallinnasta ja toimenpiteistä kerättiin kyselylomakkeen avulla (liite 5). Kemijärven tilaisuudessa lomakkeen palautti 22 vastaajaa ja Rovaniemen tilaisuudessa 18 vastaajaa. Rovaniemen vastaajista 67 % ja Kemijärven vastaajista puolet ilmoitti asuvansa tulvariskialueella. Rovaniemen vastaajista lähes 40 % ilmoitti olevansa erittäin huolissaan tulvariskeistä. Kemijärvellä taas erittäin huolissaan oli vain 14 % vastaajista ja 23 % vastaajista ei ollut lainkaan huolestunut tulvariskeistä (kuva 18). Erittäin huolissani Melko huolissani Jonkin verran huolissani En kovin huolissani En lainkaan huolissani Kemijärvi Rovaniemi 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Vastaajat (Roi n= 18, Kemijärvi n=22) Kuva 18. Rovaniemen ja Kemijärven yleisötilaisuuksien osallistujien vastaukset kysymykseen kuinka huolissasi olet tulvariskeistä? 39

40 Tulvatietoa vastaajat hankkivat ensisijaisesti sanomalehdistä sekä Rovaniemellä että Kemijärvellä (kuva 19). Seuraavaksi yleisimpiä tietolähteitä olivat Kemijärvellä radio ja televisio. Rovaniemellä neljäsosa vastaajista hankki tietonsa medioiden ulkopuolelta, esimerkiksi yleisötilaisuuksista, yleisistä keskusteluista, asiantuntijoilta, historiasta ja omista havainnoista. Internet mainittiin tietolähteenä 15 % vastauksista. Hieman yllättäen yksikään vastaaja ei ilmoittanut, että heidän kotivakuutukseensa sisältyy tulvaturva. Rovaniemen vastaajista 40 % ei tiennyt kuuluuko tulvaturva kotivakuutukseen. Kemijärvellä taas 90 % ilmoitti, että tulvaturva ei kuulu kotivakuutukseen ja vain 10 % oli asiasta tietämättömiä. Yleisötilaisuuksien osallistujilta kysyttiin myös, mitä he pitävät tärkeimpänä tulviin varautumisen keinona Kemijoen vesistössä (kuva 20). Rovaniemen vastauksissa tärkeimpinä keinoina pidettiin Kemihaaran tulvasuojeluallasta (mainittu 89 % vastauksista) ja vesistön säännöstelyn kehittämistä (mainittu 44 % vastauksista). Muita toimenpiteitä piti tärkeänä vain muutama vastaaja. Kemijärven vastaajat pitivät tärkeimpänä keinona tulvapenkereiden rakentamista Rovaniemelle (mainittu 77 % vastauksista). Noin kolmasosa piti tärkeinä myös tulvatietoisuuden lisäämistä ja eri toimijoiden valmiuden parantamista. Kohdassa muu mainittiin mm. väliaikaiset penkereet, joen ruoppaus Rovaniemellä, patojen tekeminen Ounasjoelle ja juoksutus Kemijoen nykyisillä altailla. Kemihaaran tulvasuojelualtaan mainitsi 23 % Kemijärven vastaajista. Tekoallasta pidettiin vastaajien joukossa tärkeämpänä keinona kuin Kemijärven säännöstelytilavuuden kasvattamista. Kuva 19. Vastaukset kysymykseen mistä hankit mieluiten tulviin liittyvää tietoa? 40

41 Tulvatietoisuuden lisäämistä Kiinteistön omistajien omatoimista varautumista Rovaniemi Kemijärvi Viranomaisten toimintaa, mm. pelastussuunnittelua Vesistön säännöstelyn kehittämistä Tulvapenkereiden rakentamista Rovaniemelle Kemihaaran tulvasuojeluallasta Kemijärven säännöstelytilavuuden kasvattamista Muu, mikä Vastaajien lkm (Rovaniemi 18, Kemijärvi 22) Kuva 20. Vastaukset kysymykseen mitä pidät tärkeimpänä tulviin varautumisen keinona Kemijoen vesistössä? Kyselylomakkeen lopussa oli mahdollisuus antaa vapaamuotoista palautetta. Rovaniemen tilaisuuden palautteissa esitettiin mm. että tulva-altaan rakentamisella on kiire, koska tulvat uhkaavat. Yhdessä lomakkeessa muisteltiin, että vuoden 1993 tulvassa mm. Citymarket, Koskenkylä ja koko kanta-saarenkylä olivat kastua. Tulvapenkereitä ei pidetty uskottavana (1 vastaaja) tai hiekkamaaperän vuoksi toteuttamiskelpoisena ratkaisuna (1 vastaus). Viidessä vastauksessa tuotiin esille Kemihaaran altaan rakentaminen, mitä perusteltiin tulvariskin vähenemisen lisäksi sähköntuotannon lisäyksellä, kuntatalouden tukemisella ja sillä, että jänkää löytyy Lapista suojelualueeksi. Yhdessä vastauksessa ehdotettiin Tepaston altaan ja Ounasjoen rakentamista. Kemijärvellä palauteosiossa tuotiin esille, että tulvariskit ovat Kemijärvellä ja Kemijoen rakennetulla osalla hallinnassa nykyisillä säännöstelyaltailla (5 vastausta). Useampi vastaaja kommentoi, että tulvaongelma koskee lähinnä Ounasjokea ja asia pitäisi ratkaista tulvapengerryksin Rovaniemellä ja Kittilässä. Yhdessä vastauksessa kuitenkin muisteltiin vuoden 1943 tulvaa Kemijärvellä ja uskottiin, että suurtulva voi aiheuttaa arvaamattomia vahinkoja. Kemijärven vedenpinnan nostoa kritisoitiin kolmessa vastauksessa. Lisäksi kommentoitiin, että mahdollinen Neitilän kanavan avaaminen synnyttäisi uusia tulvariskialueita esimerkiksi jäidenlähdön aikaan. Kaksi vastaajaa esitti, että monitavoitearvioinnissa tarkasteltu vaihtoehto VE2 olisi hyvä ratkaisu. Tulvariskien hallinnan suunnittelua kritisoitiin kolmessa vastauksessa. Yhdessä palautteessa tuotiin esille, että suunnittelu on ollut puolueellista ja että Rovaniemen penkereiden kustannusarviossa on puutteellinen. Toisessa palautteessa kommentoitiin, että Kemijoen tulvaryhmä ei nauti vastaajan luottamusta. Lisäksi yhdessä vastauksessa peräänkuulutettiin kansalaisten todellista kuulemista. 41

42 8. Yhteenveto ja johtopäätökset tuloksista ja prosessista Kemijoen tulvariskien hallintavaihtoehtojen monitavoitearviointi toteutettiin vuosina Prosessin tavoitteena oli edistää vaihtoehdoista käytävää keskustelua, tukea tulvaryhmän työskentelyä ja auttaa selvittämään ja jäsentämään sidosryhmien näkemyksiä. Suomen ympäristökeskus toimi monitavoitearvioinnin toteutuksessa ulkopuolisena konsulttina. Arviointiprosessi vietiin läpi neljän tulvaryhmän kokouksen, kahden sidosryhmätilaisuuden ja kahden yleisötilaisuuden aikana. Suomen ympäristökeskus ja Lapin ELY-keskus tekivät tiivistä yhteistyötä arviointiaineiston valmistelussa. Monitavoitearvioinnissa noudatettiin tarkentuvaa lähestymistapaa, jossa lähdettiin liikkeelle laajasta toimenpidejoukosta, josta tarkempaan arviointiin ja vaihtoehtotarkasteluun valikoituivat toteuttamiskelpoisimmat tai tulvaryhmän eniten kannattamat toimenpiteet. Arvioinnissa hyödynnettiin sekä aiemmin laadittuja selvityksiä toimenpiteistä että prosessin aikana valmistuneita tarkasteluja. Vaihtoehtotarkastelussa parhaiten menestyivät Kemihaaran allasvaihtoehto sekä yhdistelmävaihtoehto, joka perustuu pääasiassa Rovaniemen 1/50a tulvalle mitoitettuihin tulvapenkereisiin ja Kemijärven säännöstelyrajojen tilapäiseen ylittämiseen, mikä edellyttää nykyisten patorakenteiden korottamista. Tulvaryhmä päätyi esittämään Kemihaaran allasta ensisijaisena tulvasuojeluvaihtoehtona ja Rovaniemen matalia tulvapenkereitä lyhyen aikavälin toimenpiteenä. Kemijoen tulvariskien hallinnan vaihtoehtoihin liittyy monenlaisia välillisiä ja välittömiä vaikutuksia, joista osaa jouduttiin arvioimaan erittäin karkealla tasolla. Osa tulvaryhmän jäsenistä olisi kaivannut jo yleissuunnittelun aikana tarkempaa tietoa eri toimenpiteiden tarkoista määristä, vaikutuksista, teknisestä toteutettavuudesta ja rahoituksesta. Prosessin aikana pyrittiin tähdentämään, että monitavoitearvioinnissa oli kyse yleistason tarkastelusta, jossa pyrittiin tuomaan esille erilaisia näkökulmia ja rakentamaan yhteistä tietopohjaa ja ymmärrystä eri ratkaisujen seurauksista. Kaikkia toimenpiteitä koskevia yksityiskohtia ei myöskään olisi ollut ajan ja resurssien puitteissa mahdollista selvittää. Esitetty kritiikki on kuitenkin varsin ymmärrettävää, sillä tarkat kustannusarviot ja vastuutahojen sitoutuminen ovat kuitenkin käytännön päätöksenteossa ratkaisevia kysymyksiä. Arviointiprosessin toteuttamisen kannalta haasteena on ison tietomäärän esittäminen riittävän yleisellä tasolla mutta riittävän yksityiskohtaisesti. Tulvaryhmän kokousten välillä oli useita kuukausia ja kokousten asialistalla monia asioita, jolloin aikaa asioiden käsittelyyn oli varsin rajallisesti. Lisäksi kokousten osallistujamäärä vaihteli kokouksesta toiseen. Taustamateriaali pyrittiin lähettämään tulvaryhmälle viikkoa ennen kokouksia, mutta aina tässä ei onnistuttu. Oletettavasti osallistujat olivat myös perehtyneet taustaaineistoon vaihtelevasti. Oman erityispiirteensä Kemijoen tarkasteluun toi se, että Kemijoen tulvaryhmä on ainoana Suomessa toimivista tulvaryhmistä asettanut tavoitteeksi suojella asuinrakennukset erittäin harvinaiselta 1/250a tulvalta. Näin korkean tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan varsin järeitä toimenpiteitä, joiden kustannukset nousevat korkeiksi ja toteuttamiseen liittyy myös oikeudellisia haasteita. Myöskään kielteisiltä vaikutuksilta ei voida välttyä. Korkea tavoitetaso kuitenkin suuntasi keskustelua äärimmäisiin tulvatilanteisiin ja keskustelu yleisemmistä tulvista jäi hyvin vähäiseksi. Tämä keskustelu olisi kuitenkin ollut käytännön kannalta hyödyllistä, sillä yleisien tulvien aiheuttamia vahinkoja voidaan torjua myös pienimuotoisilla toimenpiteillä, kuten asukkaiden omatoimisella varautumisella. 42

43 Sidosryhmätilaisuuksissa käytyjen keskustelujen ja kyselylomakkeiden perustella Rovaniemellä huoli tulvista ja tulvavahingoista on selvästi suurempi kuin Kemijärvellä. Rovaniemen tilaisuuksissa suhtauduttiin kriittisesti Rovaniemen kaupunkialueella tehtäviin tulvasuojelutoimenpiteisiin ja toivottiin, että tulvasuojelu hoidetaan ylempänä vesistössä, ensisijaisesti rakentamalla tekoallas Kemihaaran alueelle. Kemijärvellä taas mielipiteet tekoaltaasta jakaantuivat enemmän. Osa Kemijärven tilaisuuksiin osallistuneista oli sitä mieltä, että tulvaongelmaan tulisi puuttua ensisijaisesti siellä, missä vahingot ovat suurimmat. Tulosten tulkinnassa on kuitenkin syytä muistaa, että sidosryhmätilaisuuksiin osallistui vain osa kutsutuista organisaatioista ja myös yleisötilaisuuksien otos on kohtuullisen pieni. Näin ollen vastauksia ei voida yleistää koskemaan koko Rovaniemen tai Kemijärven merkittävien tulvariskialueiden asukkaiden tai muiden toimijoiden näkemyksiä. Kemijoen tulvasuojelusta on käyty keskustelua jo usean vuosikymmenen ajan ja eri vaihtoehdoilla on omat kannattajansa ja vastustajansa. Tässä mielessä monitavoitearvioinnin ei varmaankaan voida sanoa muuttaneen eri osapuolten kantoja aiheeseen. Tekijöiden mielestä monitavoitearvioinnilla onnistuttiin kuitenkin edistämään vaihtoehtojen avointa ja systemaattista tarkastelua ja luomaan monipuolinen ja parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon perustuva aineisto, johon perustuen eri osapuolet voivat muodostaa oman näkemyksensä. 43

44 9. Lähteet FCG Finnish Consulting Group/ Jari Kärkkäinen (2010). Monikäyttöaltaan vaikutukset. Vaikutukset Suomen Naturasuojeluverkostoon ja suojeltaviin luontotyyppien ja -lajien suotuisaan suojelutasoon D3116. Lapin liitto s. FCG Finnish Consulting Group (2010). Monikäyttöaltaan vaikutukset työllisyyteen ja aluetalouteen. Lapin liitto s. Hjerppe, T., S. Väisänen & I. Sammalkorpi Vesienhoito Kauvatsan reitillä nykytila ja toimenpidesuositukset. Käsikirjoitus Suomen ympäristökeskuksen raportteja sarjaan. Honka, A. (2010). Kittilän tulvasuojelu. Opinnäytetyö. Rovaniemen ammattikorkeakoulu, Rakennustekniikan koulutusohjelma. Huttunen, J. & Martikainen, P.J (2006). Long-term effects of northern reservoirs on te landscape-scale CH4 and 20 exchanges. Aerosol Science No 81 A, Itkonen, J. (1995). Arvio Lokan ja Porttipahdan altaan kokonaisfosfori- ja kokonaistyppikuormituksesta sekä leville käyttökelpoisen typen ja fosforin kuormituksesta. Lapin ympäristökeskus. Jokimäki, J. & Kaisanlahti-Jokimäki, M-L.(2009). Etelä- ja Keski-Lapin suolinnustoselvitys. Arktinen keskus, Lapin yliopisto. 18 s. Jokimäki, J. & Kaisanlahti-Jokimäki, M-L. Muuttohaukkaselvitys 12 s. Kemijoki Aquatic Technology Oy Rovaniemen kaupungin tulvasuojeluperkaukset. Raportti Kemijoki Aquatic Technology Oy Ounasjoen tulvasuojelualtaat yleissuunnitelma, vaihtoehto II. Raportti Kemijoki Aquatic Technology Yleissuunnitelman Ounasjoen tulvasuojelualtaista Kemijoki Oy Kemijoen monitoimiallas -Allasvaihtoehdot tulvantorjuntaan Kilpiö, T & Talvensaari, M. (2014). Kemijärven tulvalaskelmat, tulvamallinnukset HQ 1/100 ja HQ 1/250 suuruisilla tulvilla. Kemijoki Aquatic Technology Oy. Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisu KHO:2002:86. Vesiasia Vuotoksen tekoallas Voimalaitos Vesistön säännöstely Vesilain 2 luvun 6 ja 6 keskinäinen suhde Ehdoton luvanmyöntämiseste Korpelainen, H. (2008). LSL:n 10 luvun säännökset Natura 2000-alueen vaihtaminen. Esitys Kemi- Ounasjokityöryhmässä Kurkela, A. (2010). Tulviin varautuminen Rovaniemellä ja Kittilässä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset tulviin. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja 6/2010. Kämäräinen, J. (2009). Rovaniemen taajama-alueiden tulvariskien rajoittamisen yleissuunnitelma. Lapin ympäristökeskus. Lapin ELY-keskus (2013). Päätös Kemihaaran suot -luonnonsuojelualueen perustamisesta (Luonnonsuojelulaki 24 1). LAPELY/765/07.01/ Lapin ELY-keskus & Rovaniemen kaupunki (2013). Tierakenteiden käyttäminen Rovaniemen taajama-alueen tulvien rajoittamisessa (2013). Muistio Lapin liitto (2010). Kemi-Ounasjoen monikäyttöselvitykset. Tiivistelmät ja toimenpidesuositukseet. Maakunnan kehittämisrajaprojektin loppuraportti. Lapin liitto (2008). Kemi-Ounasjoen vesistön monikäyttö- ja tulvariskien hallintasuunnitelma. Visio Kemi- Ounasjoen työryhmän väliraportti (powerpoint-esitykset kokouksista vuonna 2008). Lindholm, T. (toim.) (2003). Vuotoksen alueen luonto. Suomen ympäristö 635, 570 s. Martinmäki, K., Ulvi, T., Hellsten, S., Kuoppala, M. & Visuri, M. (2006). Kemijärvestä padoilla eristettyjen järvien nykytila ja kunnostusvaihtoehdot. Suomen ympäristö 58/2006. Marttila, H., Vuori, K. M., Hökkä, H., Jämsen, J., & Kløve, B. (2010). Framework for designing and applying peak runoff control structures for peatland forestry conditions. Forest ecology and management, 260(8), Maveplan (2012). Rovaniemen alueen tulvariskien pienentäminen kerran 100 vuodessa toistuvassa tulvatilanteessa. Myllynen, A. (2003). Yleiskatsaus Vuotoksen alueen luonnonoloihin. Teoksessa Lindholm, T. (toim.) (2003). Vuotoksen alueen luonto. Suomen ympäristö 635, s Oittinen, T. (2007). Valuma-alueella tehtyjen vesistötoimenpiteiden vaikutus yli- ja alivirtaamiin. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu. Ympäristöteknologian koulutusohjelma Opinnäytetyö. 84 s. 44

45 Pessa, J., Ohtonen, A., Eskelin, T & Siira, J. (2003). Vuotoksen alueen linnut. Teoksessa Lindholm, T. (toim.) (2003). Vuotoksen alueen luonto. Suomen ympäristö 635, s Porvari, P. & Verta, M. (1998). Elohopea ja metyylielohopea tekoaltaissa ja Kemijoen vesistössä. Suomen ympäristö 175. Porvari, P. & Verta, M (1993). Elohopea ympäristössä ja tekoaltaissa Kirjallisuuskatsaus ja arvio Vuotoksen tekoaltaan hauen elohopeapitoisuuksien kehittymisestä. Vesi- ja ympäristöntutkimuslaitos. Posio, P. (2013). Kemihaaran soiden Natura 2000-alue. Luonnonsuojelu- ja vesilain keskeiset säännökset. Muistio Lapin ympäristökeskus. Ramboll/ Veli-Matti Hilla & Hanna Peltonen (2010). Kemihaaran monikäyttöaltaan kalataloudellisen käytön edellytykset. Raportti 29 s., ja esitys Lapin liitto. Rantakokko, K Tulvavesien tilapäinen pidättäminen valuma-alueella. Kartoitus mahdollisuuksista Suomen oloissa. Suomen ympäristö 563. Rotko, P. (2011). Rovaniemen Saarenkylän ennakoivan tulvaviestinnän suunnitelma. Rotko, P. & Aaltonen, J. (2009). Näkemykset tulvista ja tulvaviestinnästä. URFLOOD-kysely Saarenkylän ja lähialueiden asukkaille. Raportti ja esitys yleisötilaisuudessa Rovaniemellä Rytkönen, A M. Marttunen, M., Alaraudanjoki, T., Kurkela, A., Karjalainen, N. & Kämäräinen, J P. (2012). Tulvariskein hallinnan suunnittelun monitavoitearviointi. Rovaniemen pilottihankkeen loppuraportti Seppälä T. (2008) Metaanin (CH4) vapautuminen tekojärvialueelta, Teknillisen Korkeakoulun opinnäytetyö Seppälä, T. (2009) Hiilidioksidin vapautuminen Kollajan tekojärvialueelta. Spring Environment Oy. Sipola, K., Tuokkola, P., Soppela, K., Tervonen, J. & Hirvijärvi, E. (2003). Vuotoksen alueen marja- ja sienisadot. Teoksessa Lindholm, T. (toim.) (2003). Vuotoksen alueen luonto. Suomen ympäristö 635, s Suomen ympäristökeskus, Ilmatieteen laitos, Ympäristöministeriö, Maa- ja metsätalousministeriö (2014). Opas alimpien suositeltavien rakentamiskorkeuksien määrittelemiseksi. 51 s. Sutela, T. & Mutenia, A. (2001). Kirjallisuuskatsaus pohjoisten tekojärvien kalataloudesta. Kala- ja riistaraportteja nro 214. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) (2014). Metyylielohopea. Viitattu Uusikivi, J. & Vehviläinen, B. (2013). Selvitys Rovaniemen tulvantorjunnan vaihtoehdoista. Suomen ympäristökeskus. Veijalainen, N., Jakkila, J., Nurmi, T., Vehviläinen, B., Marttunen, M. & Aaltonen, J. (2012). Suomen vesivarat ja ilmastonmuutos vaikutukset ja muutoksiin sopeutuminen. Suomen ympäristön 16/2012. Veijalainen, N, Sippel, K & Vehviläinen, B. (2012). Kemijoen monitoimialtaiden vaikutus tulviin Rovaniemellä ja Kemijärvellä. Suomen ympäristökeskus. Virtanen, M., Hellsten, S., Koponen, J., Riihimäki, J. & Nenonen, O. (1993). Pohjoisten tekojärvien laadun laskenta mittauksilla varmistettuna. VTT tiedotteita Vogt, H. (1978). Voimakkaasti säännösteltyjen tekojärvien ominaisuuksista, käytöstä ja kaavoituksesta. Vesihallituksen tiedotus 8. Helsinki. Väisänen, T. & Hellsten, S. (1996). Suomen vesivoiman ilmastovaikutus. Esitutkimus. VTT tutkimusraportti 359. Ympäristöhallinto: Kemihaaran suot Natura 2000-alue. < FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet/Kemihaaran_suot%286131%29> Viitattu

46 10. Liitteet LIITE 1. ARVIOT YKSITTÄISTEN TOIMENPITEIDEN VAIKUTUKSISTA KEMIJÄRVEN NEITILÄN KANAVAN AVAAMINEN VEDENJOHTOKYVYN PARANTAMISEKSI TULVAHAITTOJEN VÄHENEMINEN Tulvan toistuvuus kerran sadassa vuodessa (1/100a): Vaikutus Rovaniemellä riippuu siitä, kuinka korkealle Kemijärven vedenpintaa nostetaan. Uusimpien mallitulosten mukaan vaikutus tulvakorkeuteen Rovaniemen Lainaalla on vähäinen (KAT Oy 2014). Tulvan toistuvuus kerran 250:ssä vuodessa (1/250a): Uusimpien mallitulosten mukaan vaikutus tulvakorkeuteen Rovaniemen lainaalla olisi noin cm, kun vedenkorkeus Kemijärvellä on N m. (KAT Oy 2014). Toimenpide mahdollistaa tulvan hitaamman nousun Kemijärvellä. Toimenpide alentaa tulvavedenkorkeuksia Kemijärvellä HW 1/100 ja HW 1/250 tulvassa noin 30 cm (Pappilanranta, kuvaa vedenkorkeutta Kemijärven merkittävällä tulvariskialueella). (KAT 2014) LUONTOVAIKUTUKSET Luusuanjärvi ja Neitilän allas muodostuivat Kemijärven säännöstelykanavan pengerryksen yhteydessä. Vesienhoitotyössä ne on nimetty voimakkaasti muutetuiksi vesimuodostumiksi. Patojen aukaisemiselle ja vedenpinnan tason ja vaihtelun muuttumisella on sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia pienten järvien tilaan. Veden vaihtuvuuden nopeutuminen parantaa happitilannetta. Toisaalta Luusuanjärven ja Neitilän altaan fosforipitoisuudet ovat nykyisin hieman Kemijärven pääallasta alhaisemmat ja Luusuanjärven väriarvot ovat matalampia kuin Kemijärvessä keskimäärin (Martinmäki ym. 2006). Kulkuesteiden ainakin osittaisella poistumisella olisi positiivinen vaikutus kalastoon. Kanavan avaaminen saattaisi järvet Kemijärven säännöstelyn piiriin, jolloin niiden vesipinta noudattaisi Kemijärven tasoa. Vedenkorkeuden vaihtelun lisääntymisellä olisi vaikutusta rantavyöhykkeen eliöstöön erityisesti vedenpinnan noston jälkeisinä vuosina. Pitkän aikavälin vaikutuksen suuntaa ja suuruusluokkaa on kuitenkin vaikea arvioida ilman tarkempia tietoja rantavyöhykkeestä ja vedenkorkeuden vaihtelun muutoksista. SOSIAALISET VAIKUTUKSET Vedenkorkeuden nostaminen aiheuttaa maiden ja omaisuuden menetystä ja vettymishaittoja Itärannan kylän rakennuksille, rakenteille ja pelloille. Suojattavia tai korvattavia rakennuksia on yhteensä 55 kappaletta, joista yksi on asuinrakennus ja kuusi lomarakennusta. Niiden lunastuskustannuksiksi on arvioitu 1,3 milj.. Lisäksi veden alle jäävä maapohja olisi korvattava samoin vettymishaitta. Vesimaisema lisääntyy ja järvi muuttuu enemmän jokityyppiseksi. Vedenkorkeuden vaihtelu kasvaa. Kulkuyhteys veneellä Kemijärvelle mahdollistuu mikä parantaisi veneily- ja kalastusmahdollisuuksia. TALOUSVAIKUTUKSET Positiivinen vaikutus vesivoimatuotantoon. Vedenpinta Seitakorvan voimalaitoksella nousee, samoin putouskorkeus erityisesti keväisin, mikä lisää vesivoimatuotantoa. Rakentamisella on työnaikaisia työllisyysvaikutuksia. TOTEUTETTAVUUS JA MAHDOLLISET RISKIT Tarvitaan vesilain mukainen lupa. Ympäristövaikutusten arviointiin liittyy melko paljon epävarmuutta. Toimenpide mahdollistaisi Kemijärven kevään alimpien vedenkorkeuksien noston. Toisaalta se 46

47 mahdollistaisi Kemijärven vedenpinnan noston keväällä nykyistä hitaammin. MAHDOLLINEN TOTEUTTAJA/RAHOITTAJA Hanke toteutettaisiin mahdollisesti valtion ja muiden toimijoiden yhteishankkeena, mm. Kemijoki Oy ja Rovaniemen ja Kemijärven kaupungit. YHTEENSOPIVUUS VESIENHOIDON TAVOITTEIDEN KANSSA Vaikea arvioida, koska ympäristövaikutukset ovat osin kielteisiä ja osin myönteisiä. SOPEUTUVUUS MUUTTUVIIN OLOSUHTEISIIN (ilmasto, maankäyttö) Hyvä. Toimenpide mahdollistaa joustavamman säännöstelyn, mikä parantaa mahdollisuuksia sopeutua erilaisiin ilmasto-olosuhteisiin. KEMIJÄRVEN SÄÄNNÖSTELYN YLÄRAJAN TILAPÄINEN YLITTÄMINEN (vedenkorkeus tasolle N43+150,8 m) TULVAHAITTOJEN VÄHENEMINEN Merkittävät tulvariskialueet: Tulvan toistuvuus kerran sadassa vuodessa (1/100a): Ei vahinkoa Kemijärven merkittävällä tulvariskialueella. Kemijärven lisätilavuuden käytöllä voidaan välttää myös Rovaniemen tulvavahingot. Tulvan toistuvuus kerran 250:ssä vuodessa (1/250a): Jos Kemijärvi tasossa +150,80 m vedenkorkeus Rovaniemellä 1/250a tulvalla noin N60+77, 74 m, mikä vastaa tulvan toistuvuutta 1/50a. Kemijärven merkittävällä tulvariskialueella ei synny vahinkoja. Muut alueet: Toimenpide laajentaa tulvan leviämisaluetta Kemijärven ympäristössä (ks. sosiaaliset vaikutukset) LUONTOVAIKUTUKSET Vedenpinnan lyhytaikaisen noston luontovaikutukset ovat vähäisiä ja tilapäisiä. Tilapäistä veden samentumista voi ilmetä vedennoston aikana tai patojen korottamisen yhteydessä. Vaikutukset kalastoon ovat vähäisiä ja tilapäisiä. Yläveden korottamisen alueella on yksi äärimmäisen uhanalaisen putkilokasvilajin esiintymä, lisäksi 5 vaarantuneisiin luokiteltua putkilokasvilajia ja yhdeksän silmällä pidettävää putkilokasvilajia (Kemijoki Oy 2011) SOSIAALISET VAIKUTUKSET Vedenkorkeuden nostaminen aiheuttaa maiden ja omaisuuden menetystä ja vettymishaittoja Kemijärven rannoilla penkereiden vaikutusalueen ulkopuolella sijaitseville rakennuksille, rakenteille ja pelloille. Suojattavia asuinrakennuksia on arviolta 64 (Kemijoki Oy). Järven alaosassa ylimmät vedenkorkeudet nousevat vähemmän yli ylärajan kuin järven yläosassa, koska järvi on tulvatilanteessa voimakkaasti kallellaan. Penkereiden korotukset muuttavat järvimaisemaa toimenpidealueella. Rakentamisen aikana aiheutuu tilapäistä haittaa, mm. liikkumisrajoituksia ja meluhaittaa. Vedenpinnan nosto ylärajan yläpuolelle lisää ajelehtivien risujen, roskien yms. määrää ja voi hankaloittaa verkkokalastusta rantojen lähellä. TALOUSVAIKUTUKSET Tilapäinen työllisyysvaikutus penkereiden korottamisen aikana. TOTEUTETTAVUUS JA MAHDOLLISET RISKIT Säännöstelyn lupaehtojen muutos edellyttää AVIn lupaa. Toimenpide on kustannustehokas ja todennäköisesti toteutettavissa. Maapatojen päällä kulkevat tiet voivat hankaloittaa korottamista. Riskit: Ei riskiä 1/100 tulvatilanteessa ja riski pienenee merkittävästi myös 1/250 tulvatilanteessa. 47

48 Lisävarastotilavuuden hyöty tulvatilanteessa riippuu siitä, kuinka hyvin juoksutusten suunnittelussa onnistutaan. Se riippuu mm. sääennusteiden luotettavuudesta. MAHDOLLINEN TOTEUTTAJA/RAHOITTAJA Hanke toteutettaisiin mahdollisesti valtion ja muiden toimijoiden yhteishankkeena, mm. Kemijoki Oy ja Rovaniemen kaupunki. YHTEENSOPIVUUS VESIENHOIDON TAVOITTEIDEN KANSSA Neutraali. Hyvin harvoin toteutettuna vedenpinnan nostolla ei ole vaikutusta ekologiseen tilaan. Vesienhoitolain mukaan poikkeukselliset vesiolosuhteet ovat peruste poiketa tilatavoitteista. SOPEUTUVUUS MUUTTUVIIN OLOSUHTEISIIN (ilmasto, maankäyttö) Hyvä. Säännöstelykäytäntöä voidaan joustavasti muuttaa olosuhteiden mukaan. Jos ilmastonmuutoksen seurauksena sään ääri-ilmiöt kuten kesä- ja syystulvat voimistuvat, niin tilapäinen ylimääräinen varastotilavuus on käytettävissä. OLKKAJÄRVEN TEHOSTETTU KÄYTTÖ TULVASUOJELUSSA TULVAHAITTOJEN VÄHENEMINEN Tulvan toistuvuus kerran sadassa vuodessa (1/100a): Vähentää virtaamaa Valajaskoskella noin 150 m3/s, jolloin vaikutus on Rovaniemellä noin cm vedenkorkeuksissa (SYKE 2013). Tulvan toistuvuus kerran 250:ssä vuodessa (1/250a): Vähentää virtaamaa Valajaskoskella 120 m3/s, jolloin vaikutus on noin 5 10 cm vedenkorkeuksissa (SYKE 2013, KAT 2014). LUONTOVAIKUTUKSET Ei vaikutuksia vesien tilaan eikä luonnon monimuotoisuuteen. Olkkajärven lähialueella ei ole NATURA- eikä luonnonsuojelualueita. SOSIAALISET VAIKUTUKSET Ei vaikutuksia maisemaan tai virkistyskäyttöön. Vedenkorkeus N43+100,9 m: tulva-alueelta mm. 28 kpl loma-asumiseen käytettäviä rakennuksia, 1 vakituinen asunto, 41 kpl saunarakennuksia. Yhteensä rakennuksia 145 kpl. TALOUSVAIKUTUKSET Ei juurikaan vaikutusta vesivoimatuotantoon. Ei muita hyötyjä tai haittoja. TOTEUTETTAVUUS JA MAHDOLLISET RISKIT Teknisesti ja juridisesti hyvä toteutettavuus, ei vaadi lupamuutosta. Olkkajärven säännöstely on Permantokosken voimalaitoksen säännöstelypadolla hoidettava niin, ettei vedenkorkeus mainitun voimalaitoksen padolla tilapäisiä äkillisistä rankkasateista johtuvia enintään kolme (3) vuorokautta kestäviä poikkeamia lukuun ottamatta ylitä korkeutta N43+99 m. Riskit: ajoittuuko altaan täyttäminen oikein Rovaniemen tulvahuipun leikkaamiseksi. Mahdollinen riski rantarakenteille, jos hätä-hw ylittyy. MAHDOLLINEN TOTEUTTAJA/RAHOITTAJA: Toteuttaisiin mahdollisesti Kemijoki Oy:n + Rovaniemen kaupungin + valtion yhteishankkeena. 48

49 YHTEENSOPIVUUS VESIENHOIDON TAVOITTEIDEN KANSSA. Neutraali SOPEUTUVUUS MUUTTUVIIN OLOSUHTEISIIN (ilmasto, maankäyttö) Kyllä. Säännöstelyä voidaan kehittää olosuhteisiin sopivaksi. 49

50 SAARENPUTAAN TILAPÄINEN SULKEMINEN POIKKEUKSELLISESSA TULVATILANTEESSA TULVAHAITTOJEN VÄHENEMINEN Alustavan arvion mukaan 1/50a tulvalla voitaisiin optimitilanteessa suojattua kanta-saarenkylän alue Kuusamontien pohjoispuolelta. 1/100a tulvalla voitaisiin optimitilanteessa suojata Saarenkylässä noin 160 asuinrakennusta. Ei vaikutusta tulvahaittoihin muualla vesistössä. LUONTOVAIKUTUKSET Vaikutukset vähäiset ja paikalliset. Tilapäinen veden samentuminen maamassoista, kalojen karkottuminen tilapäisesti tai vesieliöiden vahingoittuminen patoja asennettaessa, tilapäiset kulkuesteet kaloilla ja vesieliöillä. Sulkemisen arvioitu kesto noin 2 viikkoa. SOSIAALISET VAIKUTUKSET Vaikutukset vähäiset. Työnaikainen liikenne ja melu sulkupatoja asennettaessa tai mahdollisia teitä korottaessa, tilapäinen maisemahaitta. TALOUSVAIKUTUKSET. Vähäiset vaikutukset. Maansiirto ym. töistä lyhytkestoinen työllistävä vaikutus. TOTEUTETTAVUUS JA MAHDOLLISET RISKIT Alustavien tutkimusten perusteella settipadon rakentaminen Valtatie 4:n ja Kuusamontien siltojen yhteyteen voi olla hankalaa, sillä siltarakenteiden kestävyys ei välttämättä ole riittävä vedenpainetta vastaan. Tietä ei ole rakennettu estämään veden kulkeutumista tierakenteen poikki. Tiepenger läpäisee etenkin sulana ollessaan helposti vettä. Jos tiedetään, että tulva menee ohi nopeasti, pengerluiska on mahdollista tukea ja tiivistää lyhytaikaista tulvaa vastaan. Näin riskiä veden pääsemisestä tierakenteeseen voidaan pienentää. Jotta tie voisi toimia edes lyhytaikaisesti tulvasuojana, rummut ja muut veden kulun mahdollistavat yhteydet täytyisi tukkia. Koska vaikutetaan veden virtaukseen ja suljetaan veden kulkureittejä, tarvitaan AVIn lupa. Toteutukseen kuluva aika arviolta 3 vrk (Maveplan 2012) Riskit: tulvaennusteisiin ja toimenpiteen ajoitukseen liittyvä epävarmuus. Veden padottamiseen tiepenkereen avulla voi sisältyä riski tien sortumisesta ja tulvavesien karkaamisesta suojattavalle alueelle. MAHDOLLINEN TOTEUTTAJA/RAHOITTAJA. Valtio + Rovaniemen kaupunki & ELY-keskus (teiden korotukset) YHTEENSOPIVUUS VESIENHOIDON TAVOITTEIDEN KANSSA Neutraali. Toimenpide on tilapäinen, harvoin toteutettava ja ei aiheuta pysyvää haittaa vesien tilaan. SOPEUTUVUUS MUUTTUVIIN OLOSUHTEISIIN (ilmasto, maankäyttö). Hyvä 50

51 TULVAPENKEREET ROVANIEMELLÄ, TASO 1/100 ja TASO 1/50 TULVAHAITTOJEN VÄHENEMINEN Jos kaikki tässä tarkastelussa olevat penkereet toteutetaan, saadaan suojattua kaikki tulva-alueen asuinrakennukset mitoitusta vastaavan tulvan aiheuttamilta vahingoilta. Penkereillä ei ole havaittavaa vaikutusta joen tulvavirtaamin eikä suunnittelualueen alapuolisiin tulviin. LUONTOVAIKUTUKSET Penkereet toteutetaan pääasiassa kuivalle maalle, jolloin niillä ei ole vaikutusta vedenlaatuun. Rantapenkereistä, jos toteutetaan lähelle jokivartta, voi aiheutua vähäistä ja tilapäistä haittaa rantavyöhykkeen kasvi- ja eläinlajeille. Penkereiden vaikutusalueella on myös joitakin uhanalaisten lajien esiintymiä. Osa suunnitelluista penkereistä sijaitsee Ounasjokisuiston Natura-alueen läheisyydessä, mutta toimenpiteellä ei arvioida olevan vaikutusta Natura-alueiden suojeluperusteisiin. SOSIAALISET VAIKUTUKSET Penger voi rajoittaa vesimaisemaa ja rajoittaa piha-alueiden käyttömahdollisuuksia. Jokivarren maisema ja maankäyttö voivat muuttua pengerrysalueella riippuen pengerkorkeudesta. Ahtaissa paikoissa voidaan käyttää tulvaseiniä. Penkereet voidaan maisemoida maaston muotoon sopivaksi. Saarenkylän asukkaille tehdyssä tulvaviestintää koskevassa kyselyssä reilu 40 % vastaajista sallisi tulvapenkereen tai seinän rakentamisen omalle tontilleen. Hieman yli kolmasosa oli tulvapenkereen rakentamista vastaan. Runsaat 20 % ei osannut sanoa. ( Sen sijaan tulvapenkereen tai seinän rakentamiskustannuksiin ei oltu mielellään valmiita osallistumaan: lähes 60 % oli eri mieltä tai jokseenkin eri mieltä rakentamiskustannuksiin osallistumisesta). 1/50a tason penkereiden tarve kolmasosa verrattuna 1/100a tasoon, jolloin vaikutukset ovat huomattavasti vähäisemmät ja penkereiden korkeudet matalia, jolloin maisemahaitat ovat vähäisempiä ja niitä aiheutuu suppeammalla alueella kuin 1/100a penkereissä. TALOUSVAIKUTUKSET Penkereiden rakentamisella on lyhytaikainen työllistävä vaikutus. TOTEUTETTAVUUS JA MAHDOLLISET RISKIT Penkereiden toteutus olemassa olevaan yhdyskuntarakenteeseen on haasteellista. Asemakaava-alueella on rakennettu lähelle rantaviivaa ja maanomistusolot vaihtelevat. Alueella ei ole enää vapaita tontteja ja suurin osa tonteista on yksityisten ihmisten omistuksessa. Penkereen toteuttaminen vaatii maanomistajien luvan ja maisematyöluvan. 1/50a penkereiden toteutettavuus parempi kuin 1/100a penkereiden. Riskit: Epävarmuutta liittyy siihen, saadaanko penkereitä toteutettua tarvittava määrä (rahoitus, luvat, maanomistus). Penkereet voivat herättää asukkaiden vastustusta. Mittavat vahingot, jos tulva on mitoitusta suurempi ja penkereet ylittyvät. MAHDOLLINEN TOTEUTTAJA/RAHOITTAJA Rovaniemen kaupunki + valtio YHTEENSOPIVUUS VESIENHOIDON TAVOITTEIDEN KANSSA Neutraali. Toimenpide ei ole ristiriidassa vesienhoidon tavoitteiden kanssa. SOPEUTUVUUS MUUTTUVIIN OLOSUHTEISIIN (ilmasto, maankäyttö) Hyvä. Rakenteet ovat muokattavissa. Vaikutus sama eri vuodenaikoina esiintyvissä tulvissa. 51

52 KEMIHAARAN TEKOALLAS TULVAHAITTOJEN VÄHENEMINEN Tulvan toistuvuus kerran sadassa vuodessa (1/100a): Kevättulvatilanteessa altaalla voitaisiin tehokkaasti pienentää Rovaniemen ja Kemijärven tulvia. Tekoaltaan myötä Kemijärven lähtövirtaama eli Seitakorvan padon juoksutus pienenisi ja juoksutushuipun ajankohta siirtyisi noin viikolla eteenpäin, jolloin Ounasjoen ja Kemijoen virtaamahuiput eivät osuisi Rovaniemen kohdalla samaan aikaan. Tämä pienentäisi selvästi Rovaniemen maksimivirtaamaa: virtaama Rovaniemen kohdalla laskisi tasolta 4800 m 3 /s tasolle 3700 m 3 /s (vähennys 1100 m 3 /s), jolloin tulvasta ei aiheudu vahinkoa Rovaniemellä. Tulvan toistuvuus kerran 250 vuodessa (1/250a): Oletettavasti tulvavahingot jäisivät vähäisiksi. Vaikutuksia ei ole mallinnettu. TOTEUTETTAVUUS JA MAHDOLLISET RISKIT Tekoaltaan rakentamisen juridiset edellytykset ovat huonot. Natura 2000-verkostoon kuuluvia alueita koskee heikentämiskielto. Sen mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeelle, joka todennäköisesti merkittävästi heikentää alueen suojeluperusteena olevia luontoarvoja (luonnonsuojelulaki 10: 66 ). Monitoimialtaan suunnitelman vaikutukset Natura-alueen suojelun perustana oleville luontotyypeille ja lajeille sekä alueen eheyteen koituvat merkittävästi heikentäviksi ja hanketta ei voida viedä eteenpäin ilman poikkeusmenettelyä (FCG 2010). Lupa hankkeelle voidaan kuitenkin myöntää, mikäli valtioneuvosto yleisistunnossa päättää, että hanke on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. (luonnonsuojelulaki 10: 66 ). Mikäli hanketta viedään eteenpäin, joudutaan menetettävät luontotyypit ja - lajit kompensoimaan. Riittävät kompensaatiotoimet oltava toteutettuna ennen hankkeen toimeenpanoa, esim. valtioneuvoston päätös uudesta Natura verkostoon esitetystä alueesta (ehdotus SCI-alueesta tai ilmoitus SPA-alueesta) EU-komissiolle. Korvaavien toimenpiteiden on kohdistuttava oikeassa suhteessa kielteisiin vaikutuksiin ja niiden on vastattava alkuperäisiä valintaperusteita mm. maantieteellisen levinneisyyden osalta. (Korpelainen 2008) Kemihaaran soiden Natura alueelle on perustettu useita luonnonsuojelulain 24 :n 1 momentin mukaisia luonnonsuojelualueita (ns. YSA-alueet). Niiden rauhoitusmääräyksissä kielletään vesitalouden muuttaminen. Altaan rakentaminen näille alueille edellyttää luonnonsuojelulaissa säädettyä poikkeamismenettelyä.). Yksityisen omistaman alueen suojelu voidaan lakkauttaa tai rauhoitusmääräyksiä lieventää, jos alueen luonnonarvot ovat oleellisesti vähentyneet tai jos alueen rauhoitus estää yleisen edun kannalta erittäin tärkeän hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen. Suojelun lakkauttamisesta tai rauhoitusmääräyksen lieventämisestä on hankittava ympäristöministeriön lausunto ennen kuin ELY-keskus voi ratkaista asian. (Luonnonsuojelulaki 3: 27 ) Riskit: Syystulvatilanteessa altaan vaikutus tulvan suuruuteen voi olla hyvin pieni, koska allas voi tulvan alkaessa olla lähellä säännöstelyn ylärajaa ja käytettävissä oleva varastotilavuus on suhteellisen pieni. Ongelmallinen voi myös olla tulvatilanne, jossa toista rankkasateista aiheutuvaa tulvahuippua ei osata ennalta ennustaa eikä siihen siten ole varauduttu. (Veijalainen ym. 2012). Allashankkeen vaikutuksiin liittyy suuria epävarmuuksia. Hankkeeseen liittyy myös voimakkaita intressiristiriitoja. MAHDOLLINEN TOTEUTTAJA/RAHOITTAJA Kemijoki Oy 52

53 YHTEENSOPIVUUS VESIENHOIDON TAVOITTEIDEN KANSSA. Kielteinen. Luonnontilaisten vesimuodostumien muuttuminen, vaelluseste, vedenlaadun heikkeneminen. SOPEUTUVUUS MUUTTUVIIN OLOSUHTEISIIN (ilmasto, maankäyttö) Hyvä. Altaan avulla saadaan lisätilavuutta tulvavesien pidättämiseksi. Padon suunnittelussa voidaan ottaa huomioon esim. että padon hätä-hw tavanomaista suurempi, jolloin varastotilavuutta on myös kesä- ja syystulvien varalta. KEMIHAARAN TEKOALLAS PALAUTUVAT VAIKUTUKSET VEDENLAATU Tekoaltaan vedenlaatuun vaikuttavat mm. tulevien vesien laatu, altaan pohjan koostumus, viipymä ja säännöstelytapa. Esitetyn Kemihaaran allasvaihtoehdon osalta ei ole mallinnettu vedenlaatuvaikutuksia. Alla on kuvattu Vuotoksen altaan vedenlaadusta annettuja arvioita sekä vedenlaadun kehitystä tekojärvissä yleisesti. Vogt (1978) on kuvannut tekojärvien kehitysvaiheita seuraavasti: 1. Rakentamisvaihe, työaika ja käyttöönotto rakentamisesta ja maanmuokkauksesta johtuen ainepitoisuudet kasvavat voimakkaasti 2. Patoamisen alkuvaihe 3-5 v voimakas tuotanto maaperän orgaanisen aineksen hajotessa ja ravinteiden liuetessa veteen, kalatuotanto voi kasvaa 3. Eroosiovaihe, vuosikymmeniä hienoa orgaanista ja epäorgaanista ainesta huuhtoutuu ja kulkeutuu syvänteisiin ja poukamiin 4. Tasapainovaihe ei poikkea enää voimakkaasti säännöstellystä luonnonjärvestä. Lokalla ja Porttipahdalla tämä vaihe saavutettiin vuodessa. Vuotoksen altaan vedenlaatumallinnuksissa on arvioitu, että vedenlaatu olisi huonoimmillaan 3-4 ensimmäisinä vuosina. Patoamisen jälkeisinä vuosina arvioitiin hapen kuluvan vähiin monessa osassa allasta, erityisesti pohjan lähellä. Lopputalvisin vaikutus näkyisi myös altaasta ulos juoksutettavissa vesissä. (Virtanen ym. 1993). Hapenkulutus on erityisen suurta suopohjille tehdyillä tekojärvillä. (Sutela & Mutenia 2001). Kesäaikainen happitilanne olisi ensimmäisen kesän jälkeen kalojen selviytymisen kannalta kriittinen tekijä. Vuosien mittaan altaan happipitoisuus kasvaa. 53

54 Myös fosforipitoisuudet nousevat tekojärven ensimmäisinä vuosina väkeviksi pohjan lähellä ja juoksutusvesissä. Talvella pitoisuuksia lisäävät rannoilta ja pohjasta uuttuvat ainekset. Kesäaikana varastoidut tulvavedet ja hapettomuus ylläpitävät pitoisuustasoja. Merkittävin pitoisuusmuutos on Kemijoesta Kemijärveen tulevan fosforipitoisuuden nousu ensimmäisenä kesänä. Myös veden väri muut ainevirtaamat kohoaisivat alkuvuosina osittain nykyisiä tulvapitoisuuksia väkevämmiksi. (Virtanen ym. 1993). Vuotoksen tekojärven osalta happivajeen arvioitiin rajoittuvan käytännössä allasalueelle, mutta fosforivirtaamat kasvavat aina Perämerelle asti. Vuotoksen altaan arvioitiin lisäävän ensimmäisenä vuonna fosforivirtaamia Ylä-Kemijoesta noin 90 %:lla, Kemijärvestä Kemijokeen noin 40 %:lla, Kemijoesta Perämereen noin 13 %:lla. Etäisyyyden mukana altaan vaikutus vaimenee sivujokien, muun kuormituksen ja pieneltä osin sedimentaation myötä. Virtasen ym (1993) arvion mukaan Vuotoksen altaan vaikutukset ravinnekuormitukseen laimenevat noin 5-10 vuodessa Lokan ja Porttipahdan kuormituksen tasolle. PETOKALOJEN ELOHOPEAPITOISUUS Tekojärvissä veden alle jääneessä maaperässä tapahtuu elohopean metyloitumista, mikä nostaa veden ja kalaston metyylielohopeapitoisuutta. Metyloitunut elohopea rikastuu ravintoketjussa ja kertyy iän ja koon karttumisen myötä petokaloihin kuten haukeen, ahveneen, kuhaan ja mateeseen. EU-komission asetuksen mukaan elintarvikkeena käytettävän kalan elohopeapitoisuus ei saa ylittää 0,5 milligrammaa kilossa kalan tuorepainoa kohti laskettuna (mg/kg tp). Petokaloille, kuten hauelle, pitoisuusrajaksi on asetettu 1,0 mg/kg tp (THL 2014). Porvarin ja Vertan mukaan (1998, 19) ennusteen mukaan Vuotoksen yli kilon painoisten haukien arvioitiin ylittävän enimmäisrajan, 1 mg/kg noin 12 vuotta. Myös mateen pitoisuuksien arvioitiin nousevan hauen pitoisuuksien tasolle ja ahvenen hieman tätä alemmalle tasolle (Porvari & Verta 1993 Rambollin, 2010 mukaan). Periaatteessa elohopeapitoisten kalojen siirtyminen altaan ylä- ja alapuolisiin vesistöihin on mahdollista (Ramboll, 2010). KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖT Tekojärven metaanipäästöihin vaikuttavat veden alle jäävän maaperän ominaisuudet sekä altaan muoto, koko, säännöstelykäytäntö ja vedenlaatu. Tekojärvissä yleinen happivaje lisää metaanin tuotantoa. Metaanipäästöjen hallinnan kannalta on tärkeä taata hyvä vedenlaatu: madollisimman niukka ravinnepitoisuus ja pohjasedimentin riittävän koskea happitaso ympäri vuoden. Tekojärven ikääntyessä päästöjen oletetaan vähenevän, kun pohjalle jääneen biomassan määrä vähenee. Merkittävin vaikutus on ensimmäisen kymmenen vuoden aikana. (Seppälä 2008) Vesivoiman käyttöön rakennettujen tekojärvien alle jäävät alueet voivat toimia myös ennen allastusta metaanin päästölähteinä. Lokan ja Porttipahdan alle jäi kosteita ja reheviä aapasoita, jotka luonnontilassa vapauttavat runsaasti metaania. Alustavat laskelmat ovat osoittaneet ettei Lokan ja Porttipahdan rakentaminen ole välttämättä kasvattanut pitkäaikaisia nettometaanipäästöjä niiden alueelta (Huttunen ym. 2003, Huttunen ja Martikainen 2006, Seppälän 2008 mukaan) Kollajan altaan osalta on arvioitu, että tekojärven ensimmäisten vuosien jälkeen päästötaso alueella ei juuri muuttuisi nykyisestä. (Seppälä 2008). Kangasmetsien maaperä toimii tavallisesti metaaninieluina. Suot taas ovat tavallisesti hiilidioksidinieluja ja metaanin lähteitä. Suotyypeistä korpien metaanipäästöt ovat pieniä ja märät, saravaltaiset suot tuottavat metaania eniten. (Seppälä 2008). Suunnitellun Kemihaaran allasalueen maaperätietoja ei vielä ole 54

55 käytettävissä, mutta varastoaltaat muotoutuvat alaville maille ja painanteisiin, joissa maaperä yleensä on suovaltaista (Kemijoki Oy 2011). Tekojärvet tuottavat yli 90 % vesivoiman ilmastovaikutuksista. Väisänen ja Hellsten (1996) ovat arvioineet, että Vuotoksen allas lisäisi Kemijoen vesivoimatuotannosta aiheutuvien kasvihuonekaasujen päästöjä 30 %. Kokonaisuutena arvioitiin, että Vuotoksen allas mukaan lukien Kemijoen vesivoimalla tuotetun sähköenergian ominaispäästöt olisivat korkeintaan % fossiilisilla polttoaineilla tuotettujen menetelmien päästöistä. TURVELAUTAT Pohjilta pintaan kohoavat turvelautat ovat ongelma useilla tekojärvillä. Turvelauttojen määrä tulisi olemaan huomattavan suuri ainakin ensimmäisen vuosikymmenen ajan. Myöhemmin kelluvien lauttojen määrä todennäköisesti pienenisi. Turvelautat heikentävät virkistyskäyttöä ja vaikuttavat maisemaan. Liikkuvat turvelautat vievät mennessään verkkoja ja muita pyydyksiä, lisäksi irtoturve voi sotkea verkkoja. Turvelauttojen määrä vähenee tekojärven vanhetessa (Sutela & Mutenia 2001). KEMIHAARAN TEKOALLAS PYSYVÄT VAIKUTUKSET LUONTOVAIKUTUKSET LUONNONSUOJELUARVOJEN MENETYS/HEIKKENEMINEN FCG:n (2010) selvityksessä todetaan, että Kemihaaran altaan toteuttaminen ei hävitä Suomesta yhtään lajia tai luontotyyppiä mutta se heikentäisi useiden suojeltavien luontotyyppien ja lajien suojelutasoa Suomessa. 55

56 Suojeltavat luontotyypit Kemihaaran suot on laaja ha kokoinen Natura alue, joka on sisällytetty Suomen Natura verkostoon luontodirektiivin ja lintudirektiivin perusteella (SCI- ja SPA-alue). Suojeluperusteena olevat luontotyypit ja lajit on esitetty liitteessä I. Keskeisiä luonnonelementtejä alueella ovat Kemijoki, Vuotosjoki haaroineen, purot, aapasuot, tulvaniityt ja -metsät. Suoluonto on alueella monipuolista laajoine aapasoineen, ravinteisine lettoineen ja korpineen. Lettotyyppien määrä alueella on suuri käsittäen mm. lettokorpia- ja -rämeitä sekä koivu- ja rimpilettoja. Alueella on runsaasti arvokkaita pienvesiä: latvapurojen lisäksi myös mm. lähteitä ja suppalampia. Kemihaaran alueella on runsas pesimälinnusto ja alue on useille lajeille myös tärkeä muutonaikainen levähdysalue. Alue on merkittävä suoluonnon suojelukohde. alueen suotyypeistä 11 on uhattuja Suomessa. Soiden arvoa lisää runsas eteläinen lajisto ja useat uhanalaiset lajit sekä muut soihin liittyvät luontotyypit. (LAPELY 2013, ympäristöhallinto 2014) Suunnitellun altaan alle jäisi yhteensä ha Natura-aluetta. Altaan vaikutukset heikentävät merkittävästi niitä luontoarvoja, joiden vuoksi alue on Natura 2000-verkostossa. Erityisesti alueellisella tasolla vaikutus Natura-verkostoon on haitallinen. Altaan toteuttaminen heikentää selvästi seuraavien luontotyyppien kansallista suojelutasoa: runsasravinteiset järvet, vuoristojen niitetyt niityt, tulvametsät ja puustoiset suot (FCG 2010). Suojeltavat lajit Kemihaaran soiden merkitys suojeltaville lajeille on merkittävä. Laaja yhtenäinen alue turvaa lajien säilymisen elinvoimaisena paremmin kuin pienialaiset ja eristäytyneet alueet. Suunnitelman toteuttaminen aiheuttaa lettorikon, laaksoarhon ja kiiltosirppisammalen kasvualueen pienentymisen Kemihaaran alueella ja niiden luontainen levinneisyysalue pienenee. (FCG 2010) Kemihaaran allasalueella esiintyy 26 lintudirektiivin liitteessä I mainittua lajia. Hankkeen toteuttaminen heikentäisi merkittävimmin lintudirektiivin I liitteen lajien uivelon ja muuttohaukan suojelutilannetta Suomessa. Muuttolinnuista eniten haittaa kohdistuu metsähanhen ja pikkusirkun suojelulle. (FCG 2010) Vuotoksen allashankkeen yhteydessä on arvioitu, että myös alueen muu linnusto muuttuisi pysyvästi ja linnuston monimuotoisuus vähenisi merkittävästi. Altaan nykyisistä pesimälajeista huomattava osa tulisi todennäköisesti häviämään, koska ne ovat sopeutuneet elämään osana maaekosysteemiä. Alueen nykyisistä vesilintu- ja kahlaajalajeista suurin osa saattaisi asettua pesimään myös tekoaltaan rannoille. Petolintu-, tikka-, kanalintu- ja varpuslintulajisto köyhtyisi merkittävästi. Lokkilinnut tulisivat todennäköisesti hyötymään. (Pessa ym. 2003) Luonnon monimuotoisuuden väheneminen Kemihaaran suunnitellun tekoaltaan allasalue on luontoarvoiltaan monipuolinen ja luonnonsuojelullisesti arvokas kokonaisuus. Allasalueen luonto on soiden ja vesistöjen osalta lähes luonnontilainen. Metsäluonto eliöineen on sen sijaan taantunut voimakkaasti paljaaksihakkuiden seurauksena. Alueen vesiluonnolla on maisemallinen ja niille luonteenomaista eliöstöä ylläpitävä merkitys. Suunnitellun Vuotoksen altaan alle jäisi 53 km Kemijokea sekä muita jokia, järviä ja pienvesiä. Altaan rakentaminen tuhoaisi alueen maa- ja pienvesiekosysteemit ja vaikutus ulottuisi ennustamattomalla laajuudella myös maalle. (Lindholm 2003) VESISTÖN MUUTTUMINEN Muutokset hydrologiassa ja säännöstelyssä Uusi allas vähentää pääsääntöisesti pääuoman laitosten tulva-ajan virtaamia ja kasvattaa talvivirtaamia. Kemijoen voimalaitosten läpäisykyky mahdollistaisi talvella osallistumisen vuorokausisäätöön nykyistä 56

57 merkittävästi tehokkaammin (Kemijoki Oy 2011). Altaan alapuolisella alueella säännöstelyn äärevöityminen näkyisi voimakkaampana vedenkorkeuden vaihteluna, mikä mm. muuttaisi jääolosuhteita, aiheuttaisi rantojen kulumista ja lisäisi roskaantumista (asiantuntija-arvio, Alaraudanjoki 2014). Kemijärven jäätilanteen mahdollinen heikkeneminen voisi aiheuttaa haitallisia vaikutuksia talvikalastukselle (Ramboll, 2014) Virtavesikalaston häviäminen Ramboll (2010) on arvioinut Kemihaaran monikäyttöaltaan kalataloudellisen käytön edellytyksiä. Arvio perustuu monikäyttöallassuunnitelmaan, johon on suunniteltu 2 pohjapatoa, joilla talvikauden alivedenkorkeudet on tarkoitus pitää esim. Vuotoksen allassuunnitelmaan verrattuna ylempänä. Arvioidun altaan säännöstelyväli vaihtelee 1,5 7 m välillä. Monitavoitearvioinnissa mukana olevassa Kemihaaran allasvaihtoehdossa (Kemijoki Oy 2011) pohjapatoja ei sen sijaan ole esitetty ja altaan säännöstelyväli on 8 m. Kalastovaikutusten osalta säännöstelyvälillä ja säännöstelykäytännöllä on ratkaiseva merkitys. Yli-Kemin jokialueella Kemihaaran ja Savukosken välillä esiintyy luontainen taimen- ja harjuskanta. Suunnitellun Kemihaaran altaan hankealueen kalasto muuttuisi siten, että taimen ja harjus väistyvät altaan alle jääviltä jokialueilta ja allasalueen virtavesikalojen lisääntymisalueet häviäisivät. Samoin pienempien järvien kalasto ja kalastus muuttuisivat. Kemijoen vaellusreitti välillä Pelkosenniemi-Savukoski vaikeutuisi. Tekoaltaan rakentaminen heikentäisi todennäköisesti taimenen nousumahdollisuuksia Kemijärvestä Yli- Kemijoelle, vaikka kalojen kulku turvattaisiin kalateillä. (Ramboll 2010). Järvikalaston kehittyminen Altaan säännöstelyllä ja vedenpinnan vaihtelulla on merkittävä rooli altaaseen muodostuvan kalaston kannalta. Kalaston kannalta kriittisin aika on talvi, jolloin vesitilavuus on pienimmillään ja syvänteissä voi esiintyä happikatoa. (Ramboll 2010) Tekojärvien tyypillisiä kalalajeja ovat hauki, ahven ja särki, kiiski ja made. Lokan ja Porttipahdan kalastoon kuuluvat myös säyne, vaellussiika ja istutuksista peräisin oleva peledsiika. Tekojärven veden rehevyys suosii särkikaloja lohi- ja ahvenkalojen kustannuksella. Korkea väriarvo on epäedullinen esimerkiksi muikulle. Lokan ja Porttipahdan väriarvot ja rehevyystaso ovat verrattuna Pohjois-Suomen luonnontilaisiin tai säännösteltyihin suurjärviin selkeästi korkeammalla tasolla. (Mutenia & Sutela 2001) Ramboll (2010) selvityksen mukaan Kemihaaran altaaseen kehittyvä kalasto muodostuu allasalueen järvissä ja Kemijoen pääuomassa luontaisesti esiintyvistä kalalajeista kuten hauki, ahven, made ja särkikalat. Alueella esiintyy luontaisesti myös vaellussiikaa ja muikkua, mutta alkuvaiheen heikko vedenlaatu olisi todennäköisesti haitaksi luontaiselle muikku- ja vaellussiikakannan kehittymiselle. Kalastoa voidaan muokata istutuksin, mm. siikakalat ja mahdollisesti kuha. Erityisesti siikakalat ovat menestyneet hyvin tekojärvissä. Tekojärven rehevyys pitää yleensä yllä korkeaa kalatuotantoa ensimmäisen vuosikymmenen ajan. Vuosikymmenten myötä tekoaltaan rehevyystason laskiessa myös kalatuotanto alkaa supistua (Ramboll 2010). Voimakkaalla säännöstelyllä on haittavaikutuksia syyskutuisten kalojen kuten siian ja muikun lisääntymiselle. Kutusyvyys ja säännöstelyn voimakkuus sekä sedimentaatio vaikuttavat mädin selviytymiseen. Kevätkutuisilla kaloilla alhainen vedenkorkeus jäidenlähdön aikaan ja sitä seuraava nopea vedennousu haittaavat varhain keväällä kutevien kalojen, kuten hauen lisääntymistä. Myöhään keväällä kutevan lajit, kuten kuha ja ahven ovat suhteellisen hyvässä asemassa tekojärvissä, joissa vedenpinta 57

58 nousee hitaasti kevään ja alkukesän aikana (Mutenia & Sutela 2001 ja siinä siteerattu kirjallisuus) Mikroilmasto Tekoaltaan rakentamisen aiheuttamia mahdollisia muutoksia paikallisilmastoon aapasuoalueella on tutkittu Lokan tekoaltaan alueella. Tutkimuksissa todetaan, että tekojärven vaikutus koko vuoden keskilämpötilaan on pieni, mutta lämpöolojen vuorokautinen ja vuodenaikaisvaihtelu aapasuolla ovat äärevämpiä tekoaltaaseen verrattuna. Kesällä ja todennäköisesti talvellakin lämpötilojen vuorokautinen vaihtelu on tekoaltaalla 2 3 astetta pienempi. (Myllynen 2003). SOSIOEKONOMISET VAIKUTUKSET ALUEEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIEN MUUTTUMINEN Kalastusmahdollisuuksien muuttuminen Tekoaltaan rakentamisen seurauksena jokikalastus allasalueella loppuisi. Usein tekojärvissä pintaverkkokalastus on tavallisin kalastusmuoto. Nuottakalastus ja pohjaverkkokalastus ovat tekojärvissä usein lähestulkoon mahdottomia pohjalla olevien maakasvillisuuden jäänteiden takia. Talviverkkokalastus on hankalaa vedenpinnan voimakkaan alenemisen ja juoksutuksista aiheutuvien virtausten vuoksi. Rehevöitymisen vaikutuksesta riski verkkojen limoittumiseen ja kalojen makuhaittoihin on normaalia suurempi (Mutenia ja Sutela 2001). Hankkeen positiivisiksi vaikutuksiksi kalastuksen suhteen on arvioitu, että vähäjärviselle alueelle syntyy uusi kalastuskohde. Altaaseenmuodostuisi kalastettava kalakanta arviolta 5 10 vuoden kuluessa Virkistys- ja kotitarvekalastus mahdollistuu, mm. verkko- ja katiskakalastus. Saalislajeja olisivat hauki, ahven, made ja istutusten onnistumisesta riippuen siikakalat ja kuha. Tekojärvi voi tarjota uuden ympäristön myös matkailukalastukselle (Ramboll 2010). Ammattikalastuksen kehittymisedellytykset vastaavat Lokan ja Porttipahdan tekojärviä. Ammattimaisen kalastuksen syntymisen edellytyksenä on taloudellisesti hyödynnettävissä olevan kalaston kehittyminen ja hyvin järjestetty kalaston hoito. Lokalla ja Porttipahdalla ammattikalastajat harjoittavat lähinnä verkko-, katiska- ja rysäkalastusta. Kaupalliseen saaliiseen kuuluvat made, ahven, hauki ja siiat. Lokan ja Porttipahdan päätoimisten ammattikalastajien määrä on 2000-luvulla ollut noin 15 ja sivutoimisten noin 10 henkilöä (Ramboll 2010) Virkistyskäyttömahdollisuuksien muuttuminen Tekoallas muuttaisi alueen käyttömahdollisuuksia kuten metsästys-, veneily- ja muuta virkistyskäyttöä sekä matkailua. Osin käyttömahdollisuudet kaventuisivat, osin muuttuisivat tai lisääntyisivät. Tekojärville tyypillisiä ongelmia virkistyskäytön kannalta ovat talven alhaiset happipitoisuudet, alhainen näkösyvyys, vedenkorkeuden vaihtelu, kalastuspaikkojen puute ja pohjan raivaamattomuus (Mutenia ja Sutela 2001). Vuonna 1994 tehdyn kyselyn mukaan (paikalliset asukkaat 635 vastausta, loma-asukkaat 355 vastausta) 41 % ilmoitti suunnitellun Vuotoksen altaan vaikuttavan heidän virkistäytymiseensä, pelkosenniemeläisistä 70 %. Pelkosenniemellä 50 % ilmoitti kokevansa jonkin verran tai runsaasti haittaa, savukoskelaisista, sallalaisista ja kemijärveläisistä haittaa arvioi kokevansa noin %. Rakentamista piti hyödyllisenä virkistäytymiselle 14 % pelkosenniemeläisistä, savukoskelaisista ja sallalaisista. (Sipola ym. 2003). Allasalueen marja- ja sienisadot menetettäisiin mutta korvaavia alueita on löydettävissä allasalueen ulkopuolelta. Hillasoilla on tehdyn kyselyn mukaan tärkeä merkitys paikallisten ja muiden poimijoiden 58

59 taloudessa, joten altaan rakentaminen merkitsisi poimijoiden siirtymistä kilpailemaan altaan ulkopuolisten alueiden marjapaikoista. Vuotoksen alueella on kyselyn mukaan ympäröiviä alueita jonkin verran paremmat puolukkamaat, mustikkamaiden osalta se on lähialueiden kaltainen. (Sipola ym. 2003). Yleisin altaan rakentamisen hyötynä virkistyskäytölle mainittiin kalastusmahdollisuuksien paraneminen. Myös huviveneily- ja sorsastusmahdollisuuksien ilmoitettiin paranevan. Marjastus-, metsästys- ja kalastusmahdollisuuksien huononeminen oli yleisimmin ilmoitettu haitta. Vastauksissa esitettiin mm. vedenlaadun huononeminen, maisemalliset ja henkiset sekä liikennehaitat, luonnon tärvääntyminen ja alueelle pääsyn loppuminen. (Sipola ym. 2003). Maisema Tekoallas muuttaisi pysyvästi alueen joki-, suo- ja harjumaiseman. Toisaalta vesimaisema lisääntyisi. Vuotoksen tekoaltaan osalta on arvioitu, että olemaan maisemaltaan melko vaihteleva: erikokoiset saaret rikkoisivat vesialueen yhtenäisyyden, rantaviiva tulisi olemaan vaihteleva ja erikokoisia lahtia tulisi olemaan runsaasti. Rantojen kaltevuus vaihtelisi altaan eri osissa. Voimakkaasta säännöstelystä johtuen rannoille ei luultavasti muodostuisi varsinaista vyöhykkeisyyttä kasvi- ja eläinyhteisöineen koska vedenkorkeuden vaihtelut ja jään liikkeet estävät lajiston kehittymisen. Rannat tulisivat olemaan hienoksi maatuneen turvemassan peittämiä. (Lindholm ym. 2003) VAIKUTUKSET ELINKEINOIHIN JA TYÖLLISYYTEEN Vesivoimatuotannon kasvu Altaan rakentaminen kasvattaisi Kemijoen vesivoimalaitosten tuotantoa ja säätökykyä erityisesti tulva- ja talviaikana. Energiantuotannon lisäys olisi noin 300 GWh vuodessa, josta altaan osuus olisi 130 GWh ja pääuoman laitosten osuus 170 GWh vuodessa. Altaan tuoma säätötehon lisäys olisi 200 MW. (Kemijoki Oy 2011). Aluetalous ja työllisyys Altaan arvioidaan lisäävän työllisyyden kasvun ja yritystoiminnan lisääntymisen kautta kuntien kunnallis-, kiinteistö- ja yhteisöverotuloa noin milj., joka 30 vuoden ajalle jaettuna olisi noin 2 3 milj. /vuosi. Valtaosa verotulojen lisäyksestä kertyy kunnallisveroista ja toteutuu rakentamisvaiheen aikana (Kemijoki Oy 2011, FCG 2010) Tekoaltaan rakentamisen työllisyysvaikutukset ovat noin htv. Huomattava osa työllisyysvaikutuksista kohdistuu rakennustoimintaan. Toiminnan alkuvuosina (noin 5 ensimmäistä vuotta) kunnossapitoon ja jälkiraivaustöihin tarvitaan vuosittain hlön työpanosta. Tämän jälkeen tarve pienenee ja kunnossapitotyöt työllistävät 5 7 henkilöä vuosittain. 30 vuoden tarkastelujakson aikana altaan välitön työllistävä vaikutus on noin 10 htv/v. (Kemijoki Oy 2011) Välilliset työllisyysvaikutukset matkailussa ja kalastuksessa Allasalueelle suunniteltujen rakenteiden kuten opastus- ja toimintakeskuksen, kalasatamien ja lomaasuntojen rakentamisen on arvioitu työllistävän kymmeniä henkilöitä. Altaan kunnossapidossa ja välillisesti mm. majoitus-, ravitsemus- ja kuljetuspalveluissa on arvioitu työllistyvän vuosittain hlöä (FCG 2010) Kemijoki Oy on arvioinut (2011) Kemihaaran altaan työllistävän noin 5 10 ammattikalastajaa (5 10 vuotta vedennoston jälkeen) ja tuovan matkailutyöpaikkaa. Porojen laidunalueiden menetys ja pirstoutuminen 59

60 Tekoaltaalla olisi merkittäviä haitallisia vaikutuksia porotalouteen. Allasalueen porolaitumet menetettäisiin ja rakentamisen seurauksena laidunalueita pirstoutuisi sekä jäisi hankalien kulkuyhteyksien taakse tai muutoin saavuttamattomaksi. Vuotos-hankkeessa arvioitiin, että paliskunnat joutuisivat vähentämään porolukuaan 700:lla, mikä tarkoittaisi arviolta 9 päätoimisen työpaikan menetystä (rahallinen arvo v arvoon muutettuna ). Poronhoito alueella vaikeutuisi siten, että porojen vaellus muuttuisi ja kuljetusmatkat lisääntyisivät. Lisäksi jouduttaisiin rakentamaan uusia ja siirtämään olemassa olevia poroaitoja. Allasalueella arvioidaan poronhoidon kustannusten kaksinkertaistuvan kymmenen vuoden ajalle. Hakkuut ja rakentamistyöt aiheuttaisivat häiriötä poroille ja porotaloudelle (Kemijoki Oy 2011) Metsämaan menetys Vuotoksen altaan aiheuttaman puuntuoton menetykseksi on arvioitu noin m3 vuodessa. LIITE 1 ARVIOINTIAINEISTOON. Kemihaaran Natura 2000-alueen suojellut luontotyypit ja lajit (FCG 2010) Luontodirektiivin luontotyypit Alueella esiintyy 17 luontodirektiivin liitteen I luontotyyppiä, joista suojelun kannalta merkittäviä on 15 luontotyyppiä. Suojelu kohdistuu ao. taulukossa esitettyihin luontotyyppeihin (suluissa Naturatietolomakkeessa ilmoitetut pinta-alaosuudet). Luontodirektiivin II liitteen lajit Suojelu kohdistuu seuraaviin luontodirektiivin liitteen II lajeihin: saukko, lettorikko, kiiltosirppisammal ja laaksoarho 60

61 Lintudirektiivin liitteen I lajit Suojelu kohdistuu 26 lintudirektiivin liitteen I lajiin, joista kolme on uhanalaista lajia. Ao. taulukossa on esitetty Natura-tietolomakkeessa esitetty arvio näiden lajien populaatiokoosta. 61

62 LIITE 2 ARVIOINTIAINEISTOON. Kartta Vuotoksen allassuunnitelmasta. LIITE 2. SIDOSRYHMÄTILAISUUKSIIN KUTSUTUT JA OSALLISTUNEET Tilaisuuksiin kutsutut sidostahot Rovaniemen energia Kemijoen vesistöalueen Rovakaira Oy tulvaryhmä Napapiirin vesi Lapin pelastuslaitos Kemijärven vesi- ja viemärilaitos Lapin liitto Itä-Lapin kuntayhtymä Lapin ELY-keskus Lapin yrittäjät Rovaniemen kaupunki Rovaniemen kehitys Kemijärven kaupunki Arktinen keskus Kittilän kunta Paliskuntain yhdistys Pelkosenniemen kunta Kemin-Sompion paliskunta Sallan kunta Oraniemen paliskunta Savukosken kunta Hirvasniemen paliskunta Sodankylän kunta Pyhä-Kallion paliskunta Tervolan kunta Keski-Kemijoen kalastusalue Keminmaan kunta Kemijärven kalastusalue Elinkeinojen edustajat Yli-Kemin kalastusalue Lapin ELY-keskus Kemijoki Oy Metsähallitus Metsäntutkimuslaitos Järjestöt Kemijoen vesiensuojeluyhdistys Lapin luonnonsuojelupiiri Rovaniemen luonto ry Kemijärven luonto ry Pelkosenniemen luonnonsuojeluyhdistys Sompion luonnonystävät ry Asukasyhdistykset Saarenkylän omakotiyhdistys Alakorkalon kyläyhdistys Ojanperä-Paavalniemen kylätoimikunta Rantaviirin asukasyhdistys Luusuan kyläseura Tapioniemen kyläseura Vuostimon kyläyhdistys Räisälän kyläyhdistys Tohmon kyläyhdistys Soppelan kyläseura Oinas-Kalkiaisen kyläyhdistys Kostamon kylät ry Pelkosenniemen kyläyhdistys 62