Kuva: VASTAVALO/KIMMO RAMPANEN

Transkriptio

1 Kuva: VASTAVALO/KIMMO RAMPANEN 4 LIIKUNTA & TIEDE 53 5/ 2016

2 Teksti: MAARIT MARTTILA Elämys- ja seikkailupedagogiikalla toiminnallisuutta opetuksen tueksi Uusissa opetussuunnitelmissa on tilaus toiminnallisille opetusmenetelmille. Elämysja seikkailupedagogiikka vastaa hyvin tähän haasteeseen. Se on tehokas menetelmä itsetunnon, itseluottamuksen ja yhteistyötaitojen rakentajana. Liikunnanopettaja on luonnollinen työpari toteuttamaan elämys- ja seikkailupedagogisia toiminnallisia päiviä yhdessä luokan oman opettajan tai aineenopettajien kanssa. Elämys- ja seikkailupedagogiikka tai toisin ilmaistuna seikkailukasvatus levisi Suomeen 1990-luvulla. Toki luonnossa liikkumista ja toimimista oli käytetty osana kasvatus-, sosiaali-, nuoriso- ja opetustyötä aiemminkin. Esimerkiksi eräperinteellämme on vuosisataiset juuret, mutta seikkailukasvatuksesta alettiin kuitenkin puhua vasta tuolloin. Perusopetuksen uudet opetussuunnitelmat tukevat toiminnallisten, eri aisteja hyödyntävien menetelmien käyttöä. Myös muiden koulutusasteiden opetussuunnitelmat korostavat ihmisen kokonaisvaltaista huomioimista. Näin ollen seikkailukasvatuksen kaltaisilla toiminnallisilla ja kokonaisvaltaisilla menetelmillä on paikkansa koulutyössä. Tutkin väitöskirjassani (Marttila 2016) elämys- ja seikkailupedagogista luontoliikuntaa valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen ryhmässä ammatillisessa oppilaitoksessa lukuvuonna Ryhmässä oli kymmenen opiskelijaa. Valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus on tarkoitettu kehitysvammaisille ja muuten erityisen laaja-alaista tukea opinnoissaan tarvitseville opiskelijoille. Opetuksessa noudatettiin opetushallituksen vahvistamaa valtakunnallista valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen opetussuunnitelmaa ja erikseen laadittua oppilaitoskohtaista opetussuunnitelmaa. Opetukseen sisällytettiin vuoden ajan opettajatiimissä (erityisopettaja, -ohjaaja ja tutkija-opettaja) kehittämäämme elämys- ja seikkailupedagogiikkaa. Tutkija-opettajana työskentelin ryhmän kanssa yhden päivän viikossa siten, että toteutimme elämyksellisiä ja seikkailullisia elementtejä erilaisissa ympäristöissä opetussuunnitelman tavoitteet koko- Elämys- ja seikkailupedagogiikka liikuttaa oppijaa osana muuta opetusta. LIIKUNTA & TIEDE 53 5/

3 naisvaltaisesti huomioiden. Ennakko-oletus oli, että tulosten perusteella voin antaa suosituksia elämys- ja seikkailupedagogisen luontoliikunnan sisällyttämisestä opetussuunnitelmiin erityisryhmät huomioiden. Tässä tutkimuksessa elämys- ja seikkailupedagoginen luontoliikunta oli erityisesti suomalaiseen eräperinteeseen ja luontoliikuntaan tukeutuvaa ja kaikille opiskelijoille sopivaa, elämyksellistä, kokemuksellisen ja konstruktivistisen oppimisen teorioihin pohjautuvaa, kokonaisvaltaista, reflektiivis tä peda gogiikkaa. Siinä keskiössä olivat ryhmän toiminta ja vaihtelevat roolit sekä yhteistyö opiskelijoiden, opettajien ja eri toimijoiden välillä. Samoin yksilön huomioiminen, kunnioittava kohtaaminen, positiiviset oppimiskokemukset ja tunne-elämykset, liikkuminen, luontosuhde sekä uskon vahvistaminen oppijan omiin kykyihin ja siirtovaikutus arkeen reflektion avulla. Oppijan omaa vastuuta oppimisestaan ja toisista ihmisistä kehitettiin unohtamatta tiedollista, taidollista tai arvojen ja asenteiden oppimista. Elämys- ja seikkailupedagogiikka löysi paikkansa Tulokset olivat rohkaisevia. Näin ajattelivat kaikki tutkimuksessa mukana olleet tahot. Lukuvuoden aika na kavereista pidettiin huolta ja ryhmän toiminta oli sujuvaa. Koulussa viihdyttiin, usean opiskelijan kunto parani, ja opiskelijat kokivat oppineensa tärkeitä asioita. Lukuvuoden jälkeen opiskelijat löysivät itselleen mieleiset jatko-opiskelupaikat. Myös kotiväki, erityisohjaaja ja -opettaja sekä omat havaintoni vahvistavat opiskelijoiden esille tuomat muutokset ja näkökulmat. Menetelmä sopii erilaisille oppijoille ja opetussuunnitelman toteutukseen ja sen avulla voidaan saavuttaa opetussuunnitelmassa määriteltyjä tavoitteita. Käyttämämme menetelmä jatkuu arjen käytäntönä valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen toiminnassa. Elämys- ja seikkailupedagogiikka löysi siten paikkansa oppilaitoksen organisaatiossa valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen parissa. Liikunnan ja luonnon hyvinvointivaikutuksia, toiminnallisuutta ja oppimista Tekemieni selvitysten perusteella elämys- ja seikkailupedagoginen luontoliikunta näyttää sopivan myös muiden koulutusasteiden opetussuunnitelmien toteuttamiseen. Lisäksi uusissa opetussuunnitelmissa etenkin perusopetuksessa ja ammatillisissa oppilaitoksissa on tilaus toiminnallisille opetusmenetelmille. Elämys- ja seikkailupedagogiikka vastaa hyvin tähän toiminnallisuuden tarpeeseen. Se liikuttaa oppijoita ikään kuin vahingossa osana kaikkea muuta opetusta. Aineistoni ja aiempien tutkimusten tulosten sekä teoriatietouden perusteella menetelmä lisää samalla viihtymistä ja yhteisöllisyyttä (ks. mm. Karppinen 2005) eli asioita, joita suomalaisissa kouluissa on kaivattu. Uskon, että menetelmän leviäminen laajemmin opetukseemme tuottaa paljon hyvää eikä aiheuta Pisa-tulostemme heikkenemistä. Pelkästään oman laadullisen, lukuvuoden kestäneen kehittämistyöni perusteella en näin voisi ajatella, mutta tätä käsitystä tukevat useat eri näkökulmista liikuntaa (ks. esim. Fjørtoftin 2004; Haapala 2015a, 2015b; Hirvensalo 2015; Huotari 2012; Syväoja 2014), luonnon hyvinvointivaikutuksia ja luontoliikuntaa (ks. mm. Laukkanen 2010) sekä elämys- ja seikkailupedagogiikkaa tarkastelevat tutkimukset ja yhteenvedot (ks. mm. Karppinen 2005; Marttila 2010). Liikunta osana elämys- ja seikkailupedagogiikkaa sekä luonnon hyvinvointivaikutukset siihen yhdistyneenä ovat niin oppimisen kuin terveyden näkökulmasta tärkeitä syitä lisätä menetelmää osaksi kouluopetusta. Lisäksi erityisesti Suomessa mahdollisuudet erityyppiseen elämys- ja seikkailupedagogiseen luontoliikuntaan ovat erinomaiset, sillä ympärillämme on helposti saavutettavissa terveyttä ja hyvinvointia lisäävää luontoa, myös kaupunkiympäristöissä (ks. Marttila 2013; Pasanen & Korpela 2015, 8). Liikunnanopettaja luonteva työpari Haasteita menetelmän käyttöön aiheutuu muun muas sa lukujärjestysteknisistä seikoista, varusteiden puutteesta, menetelmän liian vähäisestä yliopistokoulutuksesta ja opettajien arkuudesta jalkautua ympäröivään luontoon sekä yhteisopettajuuden vähyy destä. Haapaniemi ja Raina (2014, 94) toteavat, että pelkästään jo erilaiset retket ovat antoisa mutta samalla myös vaativa työtapa. Suunnittelua tarvitaan, jotta retket tukevat opetussuunnitelman toteutumista, ruokkivat uteliaisuutta ja tiivistävät luokan hyvää ja turvallista ilmapiiriä. Koulutuksen puute on selkeä haitta toiminnallisten menetelmien leviämisessä. Selkeiden koulutuskokonaisuuksien raken taminen ja täydennyskoulutus ovat tarpeellisia. Koulutuksen puutetta pystytään korjaamaan osittain myös yhteisopettajuuden avulla. Liikunnanopettajien koulutukseen sisältyy luontoliikunnan opettamista, ja osana näitä opintoja pohditaan turvallisuuskysymyksiä ja suunnittelua monipuolisesti. Liikunnanopettaja onkin luonnollinen työpari toteuttamaan elämys- ja seikkailupedagogisia toiminnallisia päiviä yhdessä luokan oman opettajan Liikunnanopettajien osaamista kannattaa hyödyntää toiminnallisten päivien toteutuksessa. 6 LIIKUNTA & TIEDE 53 5/ 2016

4 Opetussuunnitelmat velvoittavat monipuolisten oppimisympäristöjen ja toiminnallisten menetelmien käyttöön. tai ryhmänohjaajan kanssa tai toisten aineenopettajien työparina. Mielestäni tällaisten yhteistyömahdollisuuksien kehittäminen on tulevaisuuden suuntaa opetuksessa. Tämä ei kuitenkaan poista elämys- ja seikkailupedagogiseen osaamiseen liittyvää laajaa koulutustarvetta. Opettajankoulutukseen tulisi lisätä toiminnallisten menetelmien opetussisältöjä, esimerkiksi perusopintojen laajuisia kokonaisuuksia. Lisäksi koulutuskokonaisuuksien rakentamisessa olisi tarkoituksenmukaista tehdä yhteistyötä esimerkiksi Seikkailukasvatusverkoston, Suomen Latu ry:n ja muiden vastaavien järjestöjen kanssa, joilla on arvokasta osaamista luontoliikkumisen ja elämys- ja seikkailupedagogiikan saralla. Myös kansainvälinen yhteistyö olisi tärkeää (ks. Potter, Socha & O`Connell 2012). Huomionarvoista on se, että erityisopiskelijat voivat tarvita luonnossa liikkumiseen erilaisia apuvälineitä. Esteettömiä luontoliikuntamahdollisuuksia on kuitenkin yhä enemmän saavutettavissa. Myös vaikeavammaisten luonnossa liikkumisen mahdollistavia toimintavälineitä on kehi tetty. Muun muassa Malike-keskus (2015) vuokraa välineitä koulujen käyttöön mahdollistamaan kaikkien liikkumista maastossa. Elämys- ja seikkailupedagogiikka kasvatusta liikunnan avulla Laakso (2007, 18 23) toteaa, että Suomessa liikuntakasvatuksen tavoitteet nähdään kaksijakoisina: kasvattaa liikuntaan ja kasvattaa liikunnan avulla. Edellinen tarkoittaa sitä, että itse liikunnalla on joko itseisarvoa tai voimakasta välinearvoa. Jälkimmäinen puolestaan merkitsee sitä, että liikunnalla edistetään monia koulun yleisiä kasvatustavoitteita, kuten sosiaalisia ja eettisiä tavoitteita, kunhan opetustilanteet järjestetään suotuisiksi. Laakso (2012; 2015, 84 85) joutuu kuitenkin peräänkuuluttamaan kasvattamista liikunnan avulla. Hän toteaa, että arvokeskustelua huutava yhteiskuntamme myös liikuntakulttuurin saralla on unohtanut kasvatuksellisen näkökulman lähes kokonaan. Elämys- ja seikkailupedagogiikka on menetelmä, jossa ihmisen kokonaisvaltainen kasvu on yksi päätavoitteista. Menetelmässä reflektiot ovat tärkeä osa toimintaa. Niissä voidaan käydä eettisesti tärkeitä keskusteluja oikeasta, väärästä sekä ryhmän säännöistä tai esimerkiksi koettujen asioiden merkityksistä kasvulle ja kehitykselle ryhmän tarpeiden mukaisesti. Elämys- ja seikkailupedagogiikka on nimenomaan kasvatusta liikunnan avulla. Moniin eri näkökulmiin tukeutuen näen elämysja seikkailupedagogiikan arvokkaaksi tulevaisuuden menetelmäksi. Myös haastatteluaineisto, jonka keräsin pro gradu -tutkielmaani varten, tukee päätelmiäni. Haastatellut neljä elämys- ja seikkailupedagogiikan asiantuntijaa ovat yksimielisiä siitä, että elämysja seikkailupedagogiikka on tehokas menetel mä itsetunnon, itseluottamuksen, sosiaalisten taitojen, yhteistyötaitojen, vastuullisuuden, hyvinvoinnin, terveyden ja viihtyvyyden rakentajana. Heidän mukaan sa menetelmä sopii eri kouluasteille, kunhan tehtävät räätälöidään ryhmän tarpeiden mukaisesti. Menetelmään liittyvät haasteet ovat ratkaistavissa, mikäli halua tähän on. Avainsana onnistumiseen on yhteistyö. (Ks. Marttila 2010, 65 67; 70.) Askeleita alkuun pääsemiseksi Aineistoni, esittelemieni tutkimustulosten perusteella sekä elämys- ja seikkailupedagogiikan teoriatietouteen tukeutuen suosittelen elämys- ja seikkailupedagogiikkaa osaksi kouluopetusta. Opetussuunnitelmat mahdollistavat elämys- ja seikkailupedagogisen luontoliikunnan käytön osana opetusta. Menetelmä sopii erilaisille ryhmille ja oppijoille, mikä li osallistujien tarpeet huomioidaan sovelluksissa. Seuraavat suositukset auttavat opettajia menetelmän käyttöön ottamisessa: 1. Katsele koulun ympäristöä uusin silmin. Luonto löytyy lähempää kuin uskotkaan. Lähiluontoon opetusta voi siirtää pienillä järjestelyillä. 2. Tee yhteistyötä toisten opettajien, henkilökunnan, seurojen, yhdistysten tai esimerkiksi museoiden ja kirjastojen kanssa. 3. Hyvin suunniteltu on enemmän kuin puoliksi tehty. Kun kerran näet suunnittelun vaivan, voit hyödyntää suunnitelmiasi jatkuvasti. 4. Kartoita ilmaiset retkipaikat. Kaupunkien läheisyydessä on paljon kohteita, joissa voi saada jopa oppaan maksutta käyttöönsä. 5. Hyödynnä oppijoiden älylaitteita. Esimerkiksi geokätköily sujuu näin ilman kalliita laitehankintoja. (Koulun sääntöjä tulee kuitenkin luonnollisesti noudattaa.) 6. Koululaisten tulisi liikkua tunti päivässä. Luonnossa liikuntaa tulee huomaamatta ja jokaiselle. Liikuntarajoitteisille oppijoille on saatavissa erityisvälineitä luonnossa liikkumisen mahdollistamiseksi. 7. Kirjastoista saa lähdemateriaalia aiheesta. Sitä kannattaa hyödyntää. Tutustu myös Seikkailukasvatus.fi-sivustoon. 8. Toteuta luonnossa asioita, jotka koet omiksesi. Turvallisuus on aina muistettava. Taitojen karttuessa voit laajentaa skaalaasi. Elämyksiä voi rakentaa yksin kertaisistakin asioista. Luonto itsessään on elämys isolle osalle oppijoista. Seuroilta saa apua erityisosaamista vaativiin asioihin. 9. Monipuoliset oppimisympäristöt tukevat oppimista. Se on hyvä motivointikeino itse kullekin luontoon oppimaan lähtemiselle. LIIKUNTA & TIEDE 53 5/

5 10. Jaa hyvät kokemuksesi muitten kanssa. 11. Lähde liikkeelle yhden oppitunnin kokeilusta ja kehitä kokemuksesi perusteella toimintaasi. 12. Sovi opetuksen siirroista oppilaitoksesi ohjeiden mukaan. 13. Nauti siitä, mitä teet. Silloin ryhmäsikin nauttii. 14. Sovella toiminta ryhmäsi ja oppijoiden tarpeiden ja valmiuksien mukaiseksi. 15. Hanki aiheesta lisäkoulutusta. (Ks. lisätietoa antamistani suosituksista Pihlas, 2015.) Organisaatiotasolla kannattaa luoda mahdollisuuksia yhteisopettajuuteen ja miettiä eri aineiden integrointia luovasti. Lukujärjestystekniset asiat saattavat aluksi aiheuttaa lisätyötä, mutta kun halua löytyy, löytyvät myös sopivat ratkaisut. Liikunnanopettajien osaamista toiminnallisten päivien toteutuksessa on hyvä hyödyntää. Valtakunnallisesti erilaisten koulutuskokonaisuuksien rakentaminen on tärkeää, jotta elämys- ja seikkailupedagogiikkaa osataan käyttää ryhmän tarpeiden mukaisesti ja turvallisesti osana opetusta. Paljon osaamista aiheesta on olemassa, mutta opettajankoulutuksessa laajempien elämys- ja seikkailupedagogisten opintojen osuutta on syytä kasvattaa. Opetussuunnitelmat velvoittavat tulevaisuudessa monipuolisten oppimisympäristöjen ja toiminnallisten menetelmien käyttöön. Opettajia ei voi jättää tämän velvoitteen kanssa yksin. MAARIT MARTTILA, LitT Opettaja (työkyky, liikunta, terveystieto) Tampereen seudun ammattiopisto Tredu Sähköposti: Kirjoittajan liikuntapedagogiikan väitöskirja Elämys- ja seikkailupedagoginen luontoliikunta opetussuunnitelman toteutuksessa: Etnografinen tutkimus tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa LÄHTEET: Fjørtoft, I Landscape as Playscape: The Effects of natural environments on Children s Play and Motor Development. Children, Youth and Environments, 14 (2), 2004, Haapala, E. 2015a. Liikunnallisuus voi tukea kouluikäisten oppimista. Liikunta & Tiede 52, (2 3/15), 4 8. Haapala, E. 2015b. Physical Activity, Sedentary Behavior, Physical Performance, Adiposity, and Academic Achievement in Primary- School Children. Kuopio: University of Eastern Finland, Dissertations in Health Sciences, Number 266. Haapaniemi, R. & Raina, L Rakenna oppiva ryhmä. Pedagogisen viihtymisen käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus. Hirvensalo, M Tunti liikuntaa koulupäivään hyvä tavoite. Jyväskylän yliopisto, tiedeblogi. Viitattu blogit/tiedeblogi/aiemmat-blogikirjoitukset/hirvensalo Huotari, P Physical fitness and leisure-time physical activity in adolescence and in adulthood A 25-year secular trend and follow-up study. Jyväskylä: LIKES Research Reports on Sport and Health 255. Väitöskirja. Karppinen, S. J. A Seikkailullinen vuosi haastavassa luokassa. Etnografinen toimintatutkimus seikkailu- ja elämyspedagogiikasta. Oulun yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta, Kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö. Väitöskirja. Laakso, Johdatus liikuntapedagogiikkaan ja liikuntakasvatukseen. Teoksessa P. Heikinaro-Johansson & T. Huovinen (toim.) Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. 2. uudistettu painos. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit, Laakso, L Mihin hävisi liikunnasta ja urheilusta kasvatus. Liikunta & Tiede, 49, (5/12), Laakso, L Liikkuja ei tervettä päivää näe ainakaan tässä iässä. Teoksessa H. Itkonen & K. Kauravaara (toim.) Liikunta kansalaisten elämänkulussa. Tulkintoja liikkumisesta ja liikunnanedistämisestä. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 296. Jyväskylä: LIKES-tutkimuskeskus, Laukkanen, R Luontoliikunta ja terveys kooste luonnon ja luontoliikunnan terveysvaikutuksista perustuen valikoituihin tieteellisiin tutkimuksiin. Viitattu Malike-keskus MALIKE matkalle, liikkeelle, keskelle elämää. Viitattu Marttila, M Oppimisen ilo löytyy luonnosta Seikkailu- ja elämyspedagoginen luontoliikunta oppimisen tukena. Jyväskylän yliopisto. Liikuntatieteiden laitos. Liikuntapedagogiikan pro gradu -tutkielma. Marttila, M Finnish Education and Outdoor Life. Pathways. The Ontario Journal of Outdoor Education 25, (3), Marttila, M Elämys- ja seikkailupedagoginen luontoliikunta opetussuunnitelman toteutuksessa: Etnografinen tutkimus. Studies in Sport, Physical Education and Health 237. Jyväskylän yliopisto. Väitöskirja. Pasanen, T. & Korpela, K Luonto liikuttaa ja elvyttää. Liikunta & Tiede, 52, (4/15), 4 9. Potter, T. G., Socha, T. & O`Connell, T. S Outdoor adventure education (OAE) in higher education: characteristics of successful university degree programmes. Journal of Adventure Education and Outdoor Learning 12, (2), Syväoja, H Physical activity and sedentary behaviour in association with academic performance and cognitive functions in school-aged children. LIKES Research Reports on Sport and Health 292. Jyväskylä: LIKES Research Center for Sport and Health Sciences. Telemäki, M Johdatus seikkailukasvatuksen teoriaan. Oulun yliopiston Kajaanin opettajankoulutuslaitoksen julkaisuja. Sarja B: Opetusmonisteita ja selosteita 11. Kajaani: Kajaanin opettajankoulutuslaitos. 8 LIIKUNTA & TIEDE 53 5/ 2016