BALTICCONNECTOR MERINISÄKKÄÄT IN- KOON KIRKKONUM- MEN ALUEELLA

Transkriptio

1 Vastaanottaja Gasum Oy Asiakirjatyyppi Tutkimusraportti Päivämäärä BALTICCONNECTOR MERINISÄKKÄÄT IN- KOON KIRKKONUM- MEN ALUEELLA

2 BALTICCONNECTOR Päivämäärä 07/11/2014 Laatija Tarkastaja Hyväksyjä Sanna Sopanen Tarja Ojala Sanna Sopanen Viite Ramboll Säterinkatu 6 PL ESPOO P F

3 SISÄLTÖ 1. Johdanto 1 2. Työn toteutus Aineisto Tutkimusalueen sijainti 1 3. Suomen rannikkoalueilla esiintyvät hyljelajit 2 4. Itämeren harmaahylkeen biologiaa ja ekologiaa 3 5. Hankkeen mahdolliset vaikutukset harmaahylkeisiin 3 6. Harmaahylkeen esiintyminen Inkoon edustalla 4 7. Arvioidut vaikutukset 5 8. Seuranta 5 9. Johtopäätökset Lähteet 6

4 1. JOHDANTO Balticconnector maakaasuputki yhdistää Suomen ja Viron kaasunjakeluverkostot. Kansallisten kaasunjakeluverkostojen yhdistäminen parantaa merkittävästi kaasun alueellista saatavuutta ja toimitusvarmuutta ja siten edistää kaasun jakelun luotettavuutta eri olosuhteissa Suomessa ja Baltian maissa. Maakaasuputkea on suunniteltu Viron Paldiskin Laheperän ja Suomen Inkoon välille. Balticconnectorin suunniteltu rantautumiskohta Suomessa sijaitsee Fjusön niemellä noin kahden kilometrin päässä itään Inkoon satamasta. Inkoon saaristossa on suunnitellulle maakaasuputkelle tutkittu kahta vaihtoehtoa: Stora Fagerön saaren pohjois- ja eteläpuolista vaihtoehtoa. Merenalainen kaasuputki asennetaan joko ankkuroidun tai dynaamisesti asemoitavan putkenlaskualuksen avulla. Suomenlahden syvissä kohdissa putki jää näkyviin merenpohjaan. Olemassa olevien putkien tai kaapelien ylityskohdissa käytetään kivimurskepeitteitä. Suomen puolella ja tultaessa lähemmäksi rannikkoa, syvyysolosuhteet vaihtelevat kallioharjanteiden ja rantakallioiden/kuilujen ollessa tunnusomaisia. Putkikaivanto tehdään veden syvyydestä riippuen kaivinkoneella, imuruoppaajalla tai vesisuihkuauralla. Koska kaasuputken ennakoidaan kulkevan epätasaisen maaston läpi, joudutaan merenpohjaa todennäköisesti paikoitellen muokkaamaan mm. asentamalla kiviainestukia, jotta putken jänneväli ei kasvaisi liian suureksi. Louhintaa tehdään, mikäli merenpohja on lohkareista ja/tai kallioista, eikä pohjantäyttö alueella ole toimiva vaihtoehto. Louhinnassa käytetään räjähteitä kallioperän ja/tai lohkareiden rikkomiseksi. Rakentamisvaiheessa veteen sekoittuu kiintoainetta, joka aiheuttaa vesiympäristön samentumista. Rakentamisvaihe synnyttää myös vedenalaista melua. Rakentamisen aikainen melu ja veden samentuminen saattavat häiritä alueella liikkuvia harmaahylkeitä, minkä johdosta hylkeiden esiintymistä hankkeen vaikutusalueella ja mahdollisia vaikutuksia selvitetään perustuen olemassa olevaan tietoon. 2. TYÖN TOTEUTUS 2.1 Aineisto Merinisäkkäiden runsautta ja esiintymistä vaihtoehtoisten kaasuputkilinjausten lähellä selvitetään perustuen olemassa olevaan seurantatietoon. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) seuraa vuosittain harmaahylkeen eli hallin ja itämerennorpan kantojen runsauksia ja lisääntymismenestystä Suomen merialueella laskentojen ja telemetriaseurannan avulla. Tulosten pohjalta mm. lasketaan merihylkeiden vuosittaiset kannanarviot, määritellään levinneisyysalueet, arvioidaan suotuisan suojelutason toteutumista ja päivitetään hyljekantojen hoitosuunnitelmia. (RKTL, merihylkeiden runsauden seuranta, WWW-sivu) Vuosittaiset laskennat on toteutettu niin kutsuttuina lentolaskentoina touko-kesäkuussa, jolloin hylkeillä on karvanvaihtoaika. Tällöin hylkeet ovat helpommin laskettavissa, koska ne oleskelevat mm. luodoilla poissa vedestä normaalia enemmän. Tuloksia tulkittaessa on huomioitava, että touko-kesäkuussa toteutettujen laskentojen tulokset eivät välttämättä anna täysin tarkkaa kuvaa hylkeiden esiintymisalueista ja runsaudesta laskenta-alueilla muina aikoina. Pitkäaikaisseurantojen perusteella voidaan kuitenkin arvioida hylkeiden tärkeimpiä elinalueita ja saadaan melko kattava kuva hylkeiden kannanvaihtelusta eri alueilla. (RKTL, hyljeseurantamenetelmät, WWW-sivu) 2.2 Tutkimusalueen sijainti Selvitettävä alue sijaitsee vaihtoehtoisten kaasuputkilinjausten ympäristössä Inkoossa ja ulottuu Suomen aluevesirajalle (kuva 1). Alue muodostuu Inkoon saaristovyöhykkeestä, joka ulospäin mentäessä vaihettuu avomereksi Porkkalanniemen lounaispuolella. Inkoon ja Kirkkonummen alueella, ulkomerellä sijaitsee Kallbådanin luodot ja vesialueet niminen Natura-alue (FI ), joka on hylkeiden suojelun kannalta arvokasta aluetta (kuva 1). Alueen kokonaispinta-ala on hehtaaria ja se koostuu pääosin avomerialueesta. Alueeseen kuuluu Kallbådanin 0,7 ha:n kokoinen majakkaluoto (Porkkalan majakka) sekä majakkaluotoa ympäröivät pienemmät luodot ja karit. Alue on suojeltu luontodirek- 1

5 tiivin mukaisena alueena (SCI) ja luontodirektiivin liitteen II lajeista alueella elää harmaahylkeitä. Natura-alueen rajaus ulottuu vähintään 1,8 km säteelle luodoista. Kallbådanin on todettu olevan harmaahylkeen tärkein esiintymisalue Suomenlahden alueella Vehkalahdelta Inkooseen. Lajin suojelemiseksi alueelle on perustettu hylkeidensuojelualue (HYL010002). Natura-alue sijaitsee n. 10 km etäisyydellä putkilinjasta. Kuva 1. Kallbådanin luodot ja vesialueet Natura-alueen sijainti suhteessa putkilinjoihin. 3. SUOMEN RANNIKKOALUEILLA ESIINTYVÄT HYLJELAJIT Suomen merialueilla tavataan kahta hyljelajia. Halli eli harmaahylje (Halichoerus grypus) sekä pienikokoisempi itämerennorppa (Phoca hispida botnica). Hallin pääasialliset pesimäalueet sijaitsevat Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Itämerennorpan pesimäalueet keskittyvät pääosin Perämerelle, jossa suurin osa norppakannasta elää. Hallikanta on ollut voimakkaassa kasvussa 2000-luvun alusta lähtien. Tähän on vaikuttanut mm. ympäristömyrkyistä aiheutuneiden lisääntymishäiriöiden väheneminen. Viimeisimmässä laskennassa Itämereltä tavattiin hallia, 2

6 joista Suomenlahdella esiintyi noin 710 hyljettä (RKTL, hylkeiden määrä, WWW-sivu). Itämerennorpan kannankasvu on ollut hitaampaa. Syynä tähän pidetään edelleen ympäristömyrkkyjen aiheuttamia lisääntymishäiriöitä. Tässä selvityksessä keskitytään hallin esiintymiseen hankealueen läheisyydessä, koska hyljelaskentojen perusteella alue on tärkeä erityisesti hallin esiintymisen kannalta. 4. ITÄMEREN HARMAAHYLKEEN BIOLOGIAA JA EKOLOGI- AA Halli on suurin Itämerellä elävistä hylkeistä. Urokset voivat painaa jopa 300 kg, naaraat ovat pienikokoisempia. Hallit tulevat sukukypsiksi 3-6-vuotiaina. Tyypillisimmillään halli synnyttää yhden poikasen eli kuutin ahtautuneen jään ja avoveden välillä olevaan jäälauttojen vyöhykkeeseen helmi-maaliskuussa. Jäättöminä talvina naaras voi synnyttää myös maalle, jolloin luodoilla voidaan tavata useita synnyttäneitä naaraita ja kuutteja. Vastasyntyneen kuutin imetys kestää noin 17 päivää. Naaraan kiima alkaa imetyksen loppupuolella. (RKTL, halli (harmaahylje), WWW-sivu) Sosiaalista ja ainakin osan vuotta laumassa elävää hallia tavataan pääsääntöisesti koko pohjoisella Itämerellä. Halleille on tyypillistä liikkuvuus ja pitkät vuodenaikaiset vaellukset. Vuorokauden aikana halli voi liikkua jopa 100 km, mutta valtaosin hallit liikkuvat päivittäin alle 10 kilometrin säteellä ravinnonhankintamatkoillaan (Diez ym. 2003). Suurimman osan ajastaan harmaahylkeet viettävät tietyillä ruokailupaikoilla ja vaelluksistaan huolimatta ne ovat paikkauskollisia niille alueille, missä niiden karvanvaihto- ja poikimisalueet sijaitsevat. Hallit ovat kalansyöjiä ja niiden ravinto sekä ravinnontarve vaihtelevat vuodenaikojen mukaan. Imetyksen ja karvanvaihdon aikaan harmaahylkeet eivät ruokaile juuri lainkaan. Loppukesästä ravinnontarve kasvaa ja syksyllä liikkuminen ja ruokailu on aktiivista (Kauhala & Kunnasranta 2012). Harmaahylkeen päivittäinen ravinnontarve on noin 5-8 kg kalaa. Ravintokirjo on melko laaja ja hylkeiden on todettu käyttävän ainakin 20 eri kalalajia ravintonaan (Lundström ym. 2007). Tärkeimpiä saalislajeja ovat silakka, kilohaili sekä lohikaloista siika (Lundström ym. 2007, Suuronen & Lehtonen 2012). Suomenlahdella silakka näyttää olevan merkittävä ravintokohde (Myllylä 2013). 5. HANKKEEN MAHDOLLISET VAIKUTUKSET HARMAAHYL- KEISIIN Hankkeen mahdolliset vaikutukset alueella esiintyviin halleihin ovat pääosin rakentamisenaikaisia. Vaikutukset voivat muodostua: rakentamisen aikaisesta melusta ja suorasta häiriöstä, joka syntyy putkenlaskusta, ruoppauksista, alusten ankkuroinnista, louhinnasta (mahdolliset räjäytystyöt), kiviaineksen kasauksesta, alusten liikennöinnistä ja putken toiminnan testauksesta ruoppaus- ja läjitystöistä aiheutuva veden sameneminen, joka voi karkottaa mm. hylkeiden saaliskaloja alueelta ja siten heikentää hylkeiden ravinnonhankintamahdollisuuksia Käytön aikaisia vaikutuksia voivat olla: kaasun virtauksen aiheuttama melu kaasuputken ylläpidon ja huoltotoimien aiheuttamat vähäiset meluhaitat Halleihin kohdistuvia vaikutuksia ovat lähinnä suora häirintä ja melu, jotka kuitenkin ovat tilapäisiä ja lyhytkestoisia. Melun vaikutuksista hylkeisiin on vain vähän tutkimustietoa. Hylkeisiin kohdistuneita vaikutuksia on tutkittu lähinnä Tanskan Horns Rev ja Nystedin tuulivoimapuistojen rakentamisen ja käytön aikana. Näistä Nystedin tuulivoimapuisto sijaitsee Itämerellä. Tutkimukset ovat pitäneet sisällään mm. lentolaskentoja, telemetriaseurantaa sekä akustista monitorointia, jossa seuranta perustuu veden alle asennettaviin antureihin. Tulosten perusteella räjäytyksistä ja poraamisesta aiheutunut melu on karkottanut hylkeitä (Dong energy 2006). Toisaalta voimaloiden toiminnan aikaisella melulla ei ole voitu osoittaa olevan kielteistä vaikutusta hylkeiden esiin- 3

7 tymiseen tuulipuistojen läheisyydessä. Ainoa selkeä vaikutus oli poraus- ja räjäytysmelusta aiheutuneet karttamisreaktiot. 6. HARMAAHYLKEEN ESIINTYMINEN INKOON EDUSTALLA Harmaahylkeen esiintymistä alueella on seurattu lähes vuosittain karvanvaihtoaikaan toukokuun lopulla kesäkuun alussa (Markus Ahola RKTL 2013). Tämä on ainoa ajankohta, jolloin halleja voidaan laskea, koska yksilöt viettävät suuren osan päivästä luodoilla makaillen. Kallbådanin on havaittu olevan Suomenlahden tärkein esiintymisalue Vehkalahdelta Inkooseen. Yleisesti ottaen Suomenlahti on kuitenkin varsin marginaalinen hallien karvanvaihtoalueena ja on todennäköistä, että Inkoon edustan alueellakin esiintyy halleja myös karvanvaihtoaikojen ulkopuolella. Tällöin hallit liikkuvat aktiivisemmin ravinnonhankinnassa. Kuvassa 2 on esitetty lähellä hankealuetta sijaitsevat paikat, joilla on tavattu halleja karvanvaihdossa 2000-luvulla (Markus Ahola RKTL 2013). Lähimmät alueet sijaitsevat noin 3 km päässä putkilinjauksesta ja kauimmaiset noin 20 km etäisyydellä. Kallbådanin hylkeidensuojelualue sijaitsee noin 10 km etäisyydellä kaasuputkesta (kuva 2). Kuva 2. RKTL:n vuosittaisissa lentolaskennoissa havaitut alueet, joilta on tavattu halleja karvanvaihdossa. Lähellä hankealuetta on kuusi paikkaa, joilla on tavattu halleja karvanvaihtoaikana. Tärkeimpänä erottuu Kallbådanin hylkeidensuojelualue, jonka luodoilta on 2000-luvun seurannoissa havaittu yksilöä. Viime vuosina määrät ovat vaihdelleet välillä yksilöä, joten näyttäisi siltä, että hallien karvanvaihtoaikaiset määrät ovat hieman nousseet verrattuna 2000-luvun alkuun. 4

8 Muilla luodoilla määrät ovat huomattavasti vähäisempiä. Hästegrund NW paikalta havaittiin vuonna yksilöä, muina vuosina paikka on ollut tyhjä. Sankbådanilla havaittiin vuonna yksilöä, mutta muina vuosina paikkaa ei ole seuranta-aikana käytetty karvanvaihdossa. Sankbådan N paikalla on havaittu vuonna ja vuonna yksilöä. Muutoin paikka on ollut tyhjä. Useimmilla muilla luodoilla määrät ovat olleet vain muutamia. (Markus Ahola RKTL 2013) 7. ARVIOIDUT VAIKUTUKSET Vaikutusten arvioidaan etupäässä ajoittuvan rakentamisvaiheeseen, jolloin alueella syntyy vedenalaista melua ja sameutta, joka saattaa karkottaa hylkeitä. Seurannan perusteella alueella esiintyy harmaahylkeitä karvanvaihtoaikana. Esiintyminen on keskittynyt Kallbådanin hylkeidensuojelualueelle, muiden paikkojen ollessa marginaalisempia. Seurannan perusteella alueella esiintyy halleja myös muina aikoina, jopa enemmän kun karvanvaihtoaikaan (Markus Ahonen, RKTL). Tanskassa tehdyn tutkimuksen mukaan tuulivoiman perustusten porauksesta aiheutuva melu karkotti noin 10 km etäisyydellä sijaitsevalla hylkeidensuojelualueella oleilevia hylkeitä (Dong Energy 2006). Rakentamisen aikaisen laivaliikenteen tai muiden rakennusvaiheiden ei havaittu vaikuttaneen hylkeisiin. Tuulivoimapuiston käytön aikaiset vaikutukset ovat olleet vähäisiä, eikä tuulimyllyjen lapojen vedenalainen runkomelu ole vaikuttanut hylkeisiin (Dong Energy 2006). Tuulivoimapuiston rakentamisen ja käytön aikaisten hyljevaikutusten perusteella kaasuputken rakentamisen aikaiset vaikutukset arvioidaan vähäisiksi. Kaikkein meluisimmat työvaiheet saattavat karkottaa hylkeitä kauemmaksi, mutta Tanskan kokemusten perusteella hylkeet palaavat takaisin, kun rakentamisvaihe on rauhoittunut. Sameutta lisäävät rakentamistoimet saattavat karkottaa kaloja lähialueelta. Tällä ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta hylkeisiin, koska ne liikkuvat pitkiäkin matkoja ravinnonetsinnässä ja voivat näin ollen hakeutua kauemmas ruokailemaan. Tuulivoimapuistoista saadun kokemuksen perusteella kaasuputken käytön aikaisen melun (kaasun virtauksesta aiheutuva melu) ei arvioida vaikuttavan hylkeisiin. Tuulimyllyjen aiheuttama melu (>20 db) on voimakkaampaa kuin kaasuputken melu, verrattaessa esim. 100 metrin päässä olevia arvoja. Kaasuputken melu alenee mitä kauemmaksi lähtöpäästä edetään. Tällöin kompressorin aiheuttama melu vähenee ja ainoaksi melulähteeksi jää kaasun virtauksesta aiheutuva melu. Alueet, joilla halleja pääosin esiintyy, ovat kaukana kompressoriasemasta ja lisäksi kaasuputki sijaitsee syvällä. Näin ollen käytön aikaiset vaikutukset halleihin arvioidaan vähäisiksi. 8. SEURANTA Rakennustöiden, erityisesti mahdollisten räjäytystöiden, aikana olisi seurattava hallien esiintymistä vaikutusalueella. Seurantaa voidaan toteuttaa visuaalisesti työaluksilta käsin. Apuna voidaan käyttää myös passiivisia akustiseen havainnointiin käytettäviä laitteita, jotka havainnoivat merinisäkkäitä äänen perusteella. Mahdollisia räjäytyksiä ennen lähialueella olevat hallit tulisi karkottaa hylkeiden karkottamiseen käytettävillä laitteilla. Toiminnan aikaiseen seurantaan riittää RKTL:n toteuttama vuosittainen seuranta alueella. 9. JOHTOPÄÄTÖKSET Tuulivoimapuistojen yhteydessä tehtyjen tutkimusten mukaan perusteella halleihin saattaa kohdistua rakentamisen aikana vaikutuksia, jotka aiheutuvat meluisista rakennusvaiheista (mm. mahdolliset räjäytykset). Rakennustöihin liittyvän laivaliikenteen ja normaaliin putkenlaskuun liittyvän melun ei arvioida merkittävästi haittaavan alueen hylkeitä. Rakentamistöistä aiheutuva sameus voi karkottaa kaloja kauemmas. Hylkeet voivat kuitenkin liikkua laajalla alueella etsiessään ravintoa, joten kaloihin kohdistuvien vaikutusten ei arvioida haittaavan hylkeiden ravinnonhankintaa. Rakentamisen vaikutukset hylkeidensuojelualueeseen ja alueelle eläviin hylkeisiin arvioidaan siten vähäisiksi. Toiminnan aikaisesta melusta ei ole haittaa alueen hylkeille. Rakennustöiden aikana hylkeiden esiintymistä tulisi seurata visuaalisesti. Mahdollisia räjäytyksiä ennen havaitut hylkeet tulee kar- 5

9 kottaa kauemmaksi. Toiminnan aikaiseksi seurannaksi riittää RKTL:n toteuttama vuosittainen seuranta. 10. LÄHTEET Ahola, M Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskuksen hylkeiden seurantatietoja vuosilta , sähköpostilla toimitetut tiedot. Dong Energy, Vattenfall, Danish Energy Authority, Danish Forest and Nature Agency Danish offshore wind: Key environmental issues. 144 s. Saatavissa: df Diez R., Teilmann J., Henriksen O.D. & Laidre K Movements of seals from Rødsand seal sanctuary monitored by satellite telemetry. Relative importance of the Nysted offshore wind farm area to the seals. National Environmental Research Institute, NERI technical Report 429: Lundström, K., Hjerne, O., Alexandersson, A. & Karlsson O Estimation of Grey seal diet composition in the Baltic Sea. NAMMCO sci. Publ. 6: Myllylä, S Harmaahylkeen ravinto eri osissa pohjoista Itämerta. Pro Gradu-tutkielma. Jyväskylän yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos. 31 s. RKTL, Halli (harmaahylje), WWW-sivu saatavissa: RKTL, hyljeseurantamenetelmät, WWW-sivu Saatavissa: RKTL, hylkeiden määrä, WWW-sivu Saatavissa: RKTL. Merihylkeiden runsauden seuranta. WWW-sivu Saatavissa: Suuronen P. & Lehtonen E The role of salmonids in the diet of grey and ringed seals in the Bothnian Bay, northern Baltic Sea. Fish. Res :