LAPIN. A8ko Lehtinen, hitkielna luonnontieteiden kandidaatin tutkintoa varten

HTML
DOWNLOAD

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "LAPIN. A8ko Lehtinen, hitkielna luonnontieteiden kandidaatin tutkintoa varten"

Veikko Järvenpää
8 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 LAPIN D Y Y N I T A8ko Lehtinen, hitkielna luonnontieteiden kandidaatin tutkintoa varten

2 Dyynien morfologia ja rakenne Varsinkin kuivan, mutta myöskin kostean ilmônaian maissa tuulille alttiissa ja kasvipeitteettumissa paikoissa on defiaatio huo- mattava kulutusmuoto. Irronneet rakeet kuikeutuvat ilmavirran mukana ja eamalla lajittuvat. Hienoin aines, p81y, saattaa ajautua kasvillisuuden verhoamiin ymp3ristöseutuihin, missa se laskeutuu muodostaen pölymaata eli löasia. Karkeampi ainea ei kulkeudu fita helposti, vaan kasaantuu lmemmfikai, usein suuriksi lentohiekkakentiksi, joiden pimnmuodostuksen eraita luonteenomaisimpia yksikaita ovat kinosmaiset hiekkavallit eli dygnit. Dyynit voidaan jakaa kahteen päziryw1än: poikittaisiin ja pitkittaisiin. Edellisia$& pituusakseli on kohtisuorassa, jäikimmäisissa yhdensuuntainen muodostuman synnyttäneen tuulen suuntaan nähden (von Engeln 1949, 8. 42%). S&ännöUeinnnat poikittaiset dyynit ovat pohjapiirrokseltaan kuunsirpin muotoisia ns. barkhaneja. Niiden vastasivu on kupera seka pituus- etta poikkileikkauksesaa. Suojasivu puolestaan on kovera, mika johtuu tuulenpyurteiat8, jotka kovsrtavat aita. Koska barkhani on korkein keski- kohdaltaan, rakeet joutuvat aiina kulkemaan pite~lrmlin niatkaa kuin sivuilla. Taatfl. johtuu, etta dyyni etenee laidoilla nopeimmin ja seurauksena on sirppimäinen muoto. Eiarkhaneja tavataan aavikoiden reuna-alueilla, mias8 tuulet ovat heikkoja tai keskinkertaisia ja miss8 on riitt&vbti hiekkaa. Poikittaisiin dyyneihin kuuluvat myuskin parabelidyynit. Miisra päinvastoin kuin barkhaneissa kupera puoli osoittaa myut8tuuleen.

9 Dy-peja alkaa Ounasjoen varressa esiintyä jo pohjoisempana, dss2 niitá on pian KSkkiilöjoen suun alapiiolella joen vaser,mlla puolella. Oneirien kartta (kuva 2) kuvaa tata aluetta. Harjanteet ovat 2-5 m:n korkuisia, paikoin korkeus nousee 20 m:iin. Dyynien kaaret osoittavat, ettd vallitsevat tuulet niiden ayntyessa ovat olleet lännen ja luoteen valilta. Sama harjanteiden suuntaus on leimaa-antava my6s edaa mainituille, vähän etelämpänä oleville dypeille. Dyynit ovat melkein taydellisesti 1'fossiilisia7', vain pieni3 pälviä on liikkeella. Enontekiölla Paatsikkajoen ympäristössä kamestopografia muuttuu tasaiseksi hiekkakankaaksi, jossa on dyyxhuodostumia. Palojoki leikkaa taalla glasifluviaalisen jakson haaroittuvassa, mutkaiseesa ja n. 20 E syviissii uomassa, jonka tö&t ovat kauttaaltaan pelkkaa hiekkaa. Kamestopografia on taysin suuntauturriatonta. Monin paikoin on vaikeata ratkaista, milloin jokin osa muodostumista on luettava glasifluviaaliseksi ja ndlloin tuulikerrostumaksi, sillä kamessel&teet vuorottelevat kasvispeitteettömien, selvästi dflimaistenlentohiekkakinosten kanssa (~anner 1915, s. 258). Enontekitllla on Palojoen varressa myös Hirvaajoen auun ymp2ristbasä hiekka-alue. Se on pohjois-etel3rsuunnassa n. 3 km pituinen ja itz-länsi-suunnassa yli 2 km levyinen. Hiekka-alueella on useita harjant eita, jotka ovat ilmeisesti dyyne j ii. NListii useimmat ovat itglänsi-suunnassa. Unasojan suueta vähän matkaa eteliiän on Palojoen ltineirannalla toinen, ainoastaan auojuottien katkaisema hiekkanummi, joka n. 750 m leveän3 jatkuu etelaän aina Joensuuhun asti. Pinta on tuulen muovailema. Dyynit vuorottelevat tasaieempien kohtien kanssa. Eräastii tuulen kovertairaeta kuopaeita, metrin syvyydeltä hiekasta, Erskoh on löytanyt vanhan ruohokimpun (~anner 1915, s. 259), ridka osoittaa dyynien

14 suonpinnan yl%puolelle, joka puolestaan on n. 300 m merenpinnan ylapuo- leua. Lwteen mentaeas8 koko dyynialue kohoaa portaittain huomattavarti suonpinnan ylapuolelle. Dyynit ovat kaaremotoisia. Miiden kupera sivu viett ' kulmassa lwteen ja kovera sini 30-40' kulmassa itään. Dyynejki on usmvampia rinnakkain ja niiden kaarimaisten harjojen pituudet vaihtelevat 50 m:st5 100 m:iin. Dyynien välinen etyieyys lansi-it3 - suunnassa on n m, IiiekkakentCSn länsioasassa on joukko yhdensuuntaisia dyyneja, joiden kupera sini viettää luoteeseen, Siellä, missy kasvipeite ei ole havinnyt, hiekkaa sitovat puis- toxnainen, harva tunturikoivikko ja matala aluskasvlsto. Dyynialueen etel3- ja lansiosissa kasvaa jonkinverran mänty%. Eietatievojen suurin yhtenainen lentohiekkakentta, alaltaan ne 5 ha, sijaitsee laakeaesa kaakkoisosassa olevassa painanteessa, jota reunustavat dyynimuodostimat (ks. kuva 3). Ko. painanteen on synnyttänyt voimakas tuulieroosio, jonka vaikutus sittdn on lakannut, kun maanpinta on kulunut riittävän 1Elhelle pohjavett3. Hietatievojen koiiiisosissa tavataan merkkeja laajasuuntaisesta nykylsesta tuulieroosiosta. Siella on SSE-MNW suuntaisia 1-3 m syvia ja kymmenkunta metri5 leveit3 eroosiouomia, joissa Liikkuvan hienon hiekan pintaan on tuuii paikoitellen muodostanut kauniita vareita. SieiI.3 on qöskin pieni3 dygnej3, joilta puuttuu kasvillisuus paikoitellen kokonaan. Niinkuin ilmakuvastakin selvaati näkyy, Hietatievojen alkuperaiset dyynimuodostumat wat ltinsituulen kasaa& prabelidyyneja, joiden kaarien pituus on kymmenen kertaa m s i n ayntpia suurempi. Hiekkcsmuodortuman primaarisesta laadusta ei voida anoa mitaän, koska alueella ei ole ~suoritettu laajempia kartoitukria, On kuitenkin hyvin todemiiköista, etta tasaakin tapauksessa kysymyksessa on jaajärveen kerrostunut glrrsiflwiaalinen deltta.

Samankaltaiset tiedostot

Yyterin luonto Dyynit. Teksti: Marianna Kuusela (2014) Toimitus: Anu Pujola (2015) Yyterin dyynien ja kasvillisuuden sukkessio

Yyterin luonto Dyynit. Teksti: Marianna Kuusela (2014) Toimitus: Anu Pujola (2015) Yyterin dyynien ja kasvillisuuden sukkessio Yyterin luonto Dyynit Teksti: Marianna Kuusela (2014) Toimitus: Anu Pujola (2015) Yyterin dyynien ja kasvillisuuden sukkessio Yyterin sannat on Herrainpäivien niemen ja Munakarin välissä sijaitseva noin