Valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto

Transkriptio

1 Valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 2012

2 SISÄLLYS 1 VERKOSTON TOIMINNAN TAVOITTEET VERKOSTON TOIMINTA VUONNA Verkoston organisoituminen Verkoston tapahtumia PERUSKOULUTUSYHTEISTYÖ Peruskoulutusyhteistyö yleisesti Kelpoisuuskoetyöryhmän työskentely Sosiaalityön yhteisvalinta Käytännön opetuksen kehittäminen ERIKOISSOSIAALITYÖNTEKIJÄN KOULUTUS Koulutuksen tavoitteet ja lähtökohdat Erikoistumiskoulutuksen toteutus SOSIAALITYÖN JA SOSIAALIPALVELUIDEN VALTAKUNNALLINEN TUTKIJAKOULU Tutkijakoulun toiminnan tavoitteet ja toiminnan organisoituminen Tutkijakoulun toiminta The Nordic-Baltic Doctoral Network in Social Work (NBSW) -verkoston toiminta VERKKO-OPETUS Sosnetin verkko-opetuksen tausta ja toteuttaminen Verkko-opetustarjonta ja suoritetut opintopisteet Verkkokurssien tuottaminen ja verkkokurssien tuutorointi Johtamisopintojen kehittäminen Sosnetin verkko-opetuksen arviointi ja kehittäminen VERKOSTON KANSAINVÄLINEN TOIMINTA VERKOSTON TUTKIMUSYHTEISTYÖ VERKOSTON RAHOITUS JA RAHOITUKSEN KOHDENTUMINEN

3 1 VERKOSTON TOIMINNAN TAVOITTEET Valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkoston (Sosnet) alkujuuret ovat 1990-luvulla, jolloin aloitettiin yliopistoyksiköiden välinen yhteistyö mm. opetusvaihdon merkeissä. Sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden valtakunnallinen tutkijakoulu käynnistyi vuonna Sosnet perustettiin toukokuussa 1999 ja keväällä 2000 yliopistot allekirjoittivat yhteistyösopimuksen verkoston toiminnassa. Samana vuonna käynnistettiin lisensiaatintutkintona suoritettava sosiaalityön erikoistumiskoulutus. Verkoston toiminnan perusta on yliopistojen allekirjoittamassa sopimuksessa, joka uusittiin vuonna Sopimuksessa määritellään muun muassa verkoston tehtävät, voimavarat, hallinto ja koordinaatio. Perussopimuksen mukaan verkoston tehtävänä on sosiaalityön valtakunnallisena yhteistyönä: järjestää jatkokoulutuksena suoritettava sosiaalityön erikoistumiskoulutus toteuttaa valtakunnallista tutkijakoulutusta edistää yhteistyötä peruskoulutuksessa tuottaa yhteistyössä verkkopohjaisia opetusratkaisuja kehittää ja parantaa koulutusta ja sen laatua parantaa tutkimuksen kansainvälistymistä tehdä tutkimusyhteistyötä. Valtakunnalliseen sosiaalityön yliopistoverkostoon kuuluvat Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitos, Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitos, Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampereen yliopiston yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö sekä Turun yliopiston sosiaalitieteiden laitos. Verkostoa koordinoi Lapin yliopisto. Sosnetin tehtävänä on sosiaalityön valtakunnallisena yhteistyönä järjestää jatkokoulutuksena suoritettava sosiaalityön erikoistumiskoulutus ja toteuttaa valtakunnallista tutkijankoulutusta sekä edistää peruskoulutukseen liittyvää yhteistyötä. Erikoissosiaalityöntekijän koulutus (ammatillinen lisensiaatinkoulutus) on sosiaalityöntekijän kelpoisuuden tuottaneen yhteiskunta- tai valtiotieteiden tai muun vastaavan maisterin tutkinnon pohjalta suoritettava ammatillisesti painottunut tieteellinen jatkokoulutus, joka johtaa yhteiskunta- tai valtiotieteiden lisensiaatin tutkintoon valitulla sosiaalityön erikoisalalla (Asetus yliopistojen koulutusvastuun täsmentämisestä, yliopistojen koulutusohjelmista ja erikoistumiskoulutuksista 568/2005). Koulutuksessa opiskeli vuoden 2012 aikana yhteensä 97 opiskelijaa viidellä erikoisalalla, jotka on määritelty em. asetuksessa. Verkosto koordinoi Sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden valtakunnallista tutkijakoulua, jossa opiskeli toimintavuonna 26 sosiaalityön tohtorikoulutettavaa. Tutkijakoulukausilla ja tutkijakoululla on yhteensä 10 rahoitettua tohtorikoulutuspaikkaa. Peruskoulutusyhteistyöhön liittyen verkoston yliopistot kehittävät sosiaalityön yliopistokohtaista profiloitumista ja tarkoituksenmukaista työnjakoa yhteisesti sovittavalla tavalla sekä toteuttavat yhteisvalintaa ja kehittävät käytännön opetusta. Sopimuksen mukaan verkoston tehtävänä on näiden lisäksi tuottaa yhteistyössä verkkopohjaisia opetusratkaisuja ja oppimateriaaleja, kehittää ja parantaa koulutusta ja sen laatua, parantaa tutkimuksen kansainvälistymistä ja tehdä tutkimusyhteistyötä. 3

4 2 VERKOSTON TOIMINTA VUONNA Verkoston organisoituminen Yliopistoverkoston toimintaa ohjaa johtoryhmä (ks. kuvio 1), jossa on edustus jokaisesta sosiaalityön koulutusyksiköstä. Sosnetin johtoryhmän puheenjohtajana toimi professori Maritta Törrönen Helsingin yliopistosta. Sosnetin johtoryhmässä ovat toimineet vuonna 2012 seuraavat henkilöt: Yliopisto Jäsen Varajäsen Helsingin yliopisto Maritta Törrönen, puheenjohtaja, tutkijakoulun Erja Saurama johtaja alkaen Ruotsinkielinen Ilse Julkunen Helena Blomberg-Kroll sosiaalityön koulutus Itä-Suomen yliopisto Juha Hämäläinen, varapuheenjohtaja Riitta Vornanen Jyväskylän yliopisto Mirja Satka ( saakka) Aila-Leena Matthies Marjo Kuronen ( alkaen) Lapin yliopisto Anneli Pohjola, Merja Laitinen verkoston koordinaatiovastaava Tampereen yliopisto Kyösti Raunio Ilmari Rostila Turun yliopisto Katja Forssén Leo Nyqvist Tutkijakouluasioissa laajennettu kokoonpano: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Riitta Haverinen ( saakka) Anu Muuri Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Anu Muuri ( alkaen) Tutkijakoulun johtaja, professori Tarja Pösö, Tampereen yliopisto ( saakka) Johtoryhmän rooli ja tehtävät yliopistoverkostossa ovat: - yliopistoverkoston toiminnan kehittämisestä vastaaminen (yleiset periaatteet ja käytännöt) - esitysten valmistelu yliopistojen hallintoon - yhteydenpito eri sidosryhmiin - asiantuntijalausuntojen antaminen - peruskoulutuksen yhteisten osa-alueiden kehittäminen - erikoissosiaalityöntekijän koulutusta koskeva jatkosuunnittelu, toimeenpano, valtakunnallinen opiskelijavalinta, resurssien allokointi, toiminnan seuranta ja arviointi - valtakunnallisen sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden tohtorinkoulutusohjelman resurssien allokointi, opiskelijavalinta, toiminnan suunnittelu, seuranta ja arviointi. Vuoden 2012 aikana Sosnetin johtoryhmä kokoontui yhteensä 11 kertaa, joista seitsemän pidettiin kasvokkaisina kokouksina ja neljä puhelinkokouksina. Kasvokkaisten kokousten yhteydessä pidettiin samalla erikseen tutkijakoulun kokous tai tavattiin yhteistyökumppaneita, kuten esimerkiksi Talentian tai sosiaalialan osaamiskeskusverkoston edustajia. Kokouksissa sovittiin muun muassa erikoissosiaalityöntekijän koulutuksen pitkän aikavälin kehittämisestä ja koulutuksesta vastaavien professuurien jakautumisesta eri yliopistojen kesken sekä erikoistumiskoulutuksen opetussuunnitelma- ja opiskelijavalinta-asioista. Lisäksi käsiteltiin 4

5 tohtorikoulutusjärjestelmän rahoituksen muutoksen vaikutuksia sosiaalityön jatkokoulutusyhteistyöhön, sosiaalityön verkko-opetuksen kehittämistä, sosiaalityön koulutusyksiköiden alueellisen tutkimustoiminnan vahvistamista yhdentyvässä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen edustaja ja tutkijakoulun johtaja osallistuivat päättävinä jäseninä johtoryhmään tutkijakoulua käsittelevien asioiden osalta. Johtoryhmän sihteerinä ja esittelijänä syksystä 2012 alkaen toimi verkoston koulutuspäällikkö. Johtoryhmän ohella asioita valmistellaan verkoston työvaliokunnissa, joita on jokaisella verkoston tehtäväalueella: peruskoulutus, erikoistumiskoulutus, verkko-opetus, kansainvälinen yhteistyö ja tutkimusyhteistyö. Työvaliokunnat raportoivat toiminnastaan Sosnetin johtoryhmälle. Työvaliokuntien puheenjohtajat osallistuvat tarvittaessa vierailevina asiantuntijoina Sosnetin johtoryhmän kokouksiin. Työvaliokunnat hyödyntävät toiminnassaan monipuolisesti video- ja puhelinkokouksia sekä Moodle-oppimisympäristöä. Ne voivat myös tarvittaessa työskennellä yhdessä siltä osin kuin työstettävät asiat ovat yhteisiä. Työvaliokuntien esittelijänä ja sihteerinä toimii Sosnetin koulutuspäällikkö lukuun ottamatta verkko-opetuksen työvaliokuntaa, jonka sihteerinä toimi verkko-opetuksen koordinaattori VTM Riitta Aalto. Yliopistoverkostoa koordinoi Lapin yliopisto. Verkoston koordinaatiosta vastasivat vuonna 2012 koordinaatiovastaavana professori Anneli Pohjola, koulutuspäällikkönä YTM Sanna Lähteinen ja koulutussihteerinä HTM Eveliina Ojaniemi. Yhteiskuntatieteiden tiedekunnan taloudenhoitaja Mirja Helppikangas hoitaa osan verkoston taloustehtävistä. Kuvio 1. Sosnetin organisoitumiskaavio. Yliopistot HY, ISY, JY, LaY, TaY, TY Sosiaalityön koulutusyksiköt Valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto SOSNET *kevätseminaari ja yleiskokous Johtoryhmä *koulutusyksiköiden edustus *työvaliokunta Peruskoulutusyhteistyö *kelpoisuuskoetyöryhmä Erikoissosiaalityöntekijän koulutus *viisi erikoisalaa *työvaliokunta Tutkijakoulutus *kolme teemaryhmää *tutkijakoulun johtoryhmä *työvaliokunta Kansainvälinen toiminta * työvaliokunta Verkkoopetus Tutkimusyhteistyö *työvaliokunta 5

6 2.2 Verkoston tapahtumia Verkoston toimintaa esitellään myöhemmin toimintakertomuksessa tehtäväalueittain. Tähän lukuun on koottu joitakin keskeisiä toimintoja ja tapahtumia vuoden 2012 osalta: Sosiaalityön yksiköiden kevätseminaari Järvenpäässä Koulutusyksiköiden perinteinen kevätseminaari pidettiin Järvenpäässä ja sen organisoinnista vastasi Helsingin yliopisto. Päivien teemana oli kansainvälisyys. Ohjelma koostui puheenvuoroista, joissa käsiteltiin sosiaalityön ajankohtaisia kysymyksiä kansainvälistymisestä ja verkkovälitteisen opetusyhteistyön tiivistämisestä. Verkko-opetuksen työvaliokunnan puheenjohtaja esitteli keväällä laadittua suunnitelmaa verkko-opetuksen kehittämiseksi ja verkkovälitteisen opetusyhteistyön kehittämiseksi. Kevätseminaarissa käytiin läpi yhteiset kehitettäväksi otettavat sisältöalueet ja päätettiin laittaa yksiköihin tarjouspyyntö sisältöalueista. Kevätseminaarin yhteydessä pidettiin Sosnetin yleiskokous, johtoryhmän kokous, sosiaalityön koulutuksen työelämälähtöisyys -hankkeen (ESR) vastuuopettajien kokous ja verkko-opetuksen työvaliokunnan kokous. Verkoston edustajat kansallisissa ja kansainvälisissä tehtävissä Sosnet vaikuttaa monilla tavoin sosiaalityön koulutukseen ja tutkimukseen sekä sosiaalityön asemaan yhteiskunnassa. Verkoston edustajina on seuraavat henkilöt eri työryhmissä: Professori Mikko Mäntysaari Jyväskylän yliopistosta on ollut Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen nimeämänä edustajana sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalihuoltolain uudistamista valmistelemassa työryhmässä. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa Sosiaalialan osaamiskeskusten neuvottelukunnassa on toiminut professori Anneli Pohjola Lapin yliopistosta. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa Sosiaalialan ammattihenkilöiden foorumin osaamisen jaostossa on toiminut professori Maritta Törrönen Helsingin yliopistosta ja työvoiman saatavuuden jaostossa professori Anneli Pohjola. Anneli Pohjola on nimetty Opetushallituksen asettamaan sosiaalialan koulutustoimikuntaan sosiaalityön koulutuksen edustajana. Hänen varajäsenenään toimii Mikko Mäntysaari. Anna Metteri Tampereen yliopistosta toimii pohjoismaisten sosiaalityön koulujen järjestön NASSW:n puheenjohtajana. Hänen varajäsenenään toimii Camilla Nordberg. NASSW:n puheenjohtajuuden myötä Anna Metteri on myös kansainvälisen sosiaalityön koulujen järjestön IASSW:n hallituksen jäsen. Professori Synnöve Karvinen-Niinikoski Helsingin yliopistosta on IASSW:n Member at Large - jäsen. Sosnet on huolehtinut kansainvälisten järjestöjen edustajien matkakuluista. Sosnet laati vuoden 2012 aikana lausunnon Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmän loppuraportista. Yhteistoiminta alan toimijoiden kanssa Kuluneen vuoden aikana verkoston edustajat ovat tavanneet keskeisten sidosryhmien (mm. opetus- ja kulttuuriministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Talentia, sosiaalialan osaamiskeskukset, ammattikorkeakoulut, sosiaalialan ammattikorkeakouluverkoston työvaliokunta, yliopistojen tieteenalaverkostot) edustajia yhteistyötapaamisissa. Sosiaalialan ammattikorkeakoulujen kanssa toteutettiin ESR-rahoitteinen AHOT korkeakouluissa - 6

7 hankkeen Sosiaalialan osahanke. Mukana hankkeessa ovat Sosnetin lisäksi sosiaalialan ammattikorkeakouluverkoston edustajina Diakonia-ammattikorkeakoulu, Satakunnan ammattikorkeakoulu, Tampereen ammattikorkeakoulu ja Turun ammattikorkeakoulu. Hanke päättyy alkuvuodesta Sosiaalialan osaamiskeskusjohtajien kanssa sovittiin vakiintuneesta tapaamiskäytännöstä vuonna 2011 ja vuoden 2012 aikana pidettiin kolme yhteistyötapaamista. Kokousten asialistalla oli yhteinen vaikuttamistyö mm. lainsäädäntöuudistuksissa ja sosiaalityöntekijäpulaan vastaaminen sekä alueellisen tutkimustoiminnan vahvistaminen yhdentyvässä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Jatkossa Sosnetin johtoryhmä ja osaamiskeskusjohtajat tapaavat vähintään kaksi kertaa vuodessa: helmikuussa sosiaalityön tutkimuksen päivien yhteydessä ja syyskuussa osaamiskeskuspäivillä. Sosiaalityön koulutusyksiköiden edustajista ja sosiaalialan osaamiskeskusjohtajista nimetty työryhmä jatkoi työskentelyä vuoden 2012 aikana tuottaen sosiaalihuoltolain ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislain valmistelutyöhön sosiaalihuollon koulutus-, kehittämis- ja tutkimustoimintaa koskevia säädösehdotuksia. Koulutuksen osalta valmistelussa on ollut käytännön opetuksen ja alan erityisosaamisen tukemiseksi erikoistumiskoulutuksen vahvistaminen. Sosnetin edustajina työryhmässä ovat toimineet Anneli Pohjola, Maritta Törrönen ja Mikko Mäntysaari ja osaamiskeskusten edustajina Pirjo Marjamäki, Marja Heikkilä, Tarja Myllärinen ja Tarja Kauppila. Sosnet teki yhteistyötä Sosiaalityön tutkimuksen seuran kanssa vaikuttamalla yliopistojen rahoitusjärjestelmään vaikuttavaan julkaisufoorumiluokituksiin. Sosnetin johtoryhmä tapasi vuoden aikana useamman kerran sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehiä ja kerran peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonia. Tapaamissa keskusteltiin sosiaalityöntekijäpulaan vaikuttamisesta sekä erikoistumiskoulutuksen rahoituksesta ja sekä sosiaalialan tutkimusrahoituksesta. Verkosto teki tiivistä yhteistyötä Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian kanssa sosiaalityöntekijäpulaan vastaamiseksi. Vaikuttamistyön tuloksena eduskunta myönsi sosiaalityön koulutuksen laajentamiseksi 1,4 miljoonaa euroa valtion lisäbudjettiin joulukuussa Verkoston toimijat ovat olleet aktiivisesti yhteydessä muihin valtakunnallisiin yliopistoverkostoihin. Yhteistyötä on tehty erityisesti Psykonetin kanssa, koska verkostoja yhdistävät mm. erikoistumiskoulutukseen liittyvät kysymykset. 7

8 3 PERUSKOULUTUSYHTEISTYÖ 3.1 Peruskoulutusyhteistyö yleisesti Verkostossa tehtävä peruskoulutusyhteistyö on tiivistynyt. Keskeisimmiksi yhteistyön osa-alueiksi ovat viime vuosien aikana muodostuneet sosiaalityön koulutukseen liittyvien ratkaisujen valmistelu valtakunnallisesti, käytännön opetuksen ja valintayhteistyön kehittäminen ja yhteiskunnallinen vaikuttamistoiminta. Peruskoulutusyhteistyön tiivistämistä tukee peruskoulutusyhteistyön työvaliokunnan työskentely. Sen tehtäviä ovat: Perustutkinto-opetuksessa tehtävän yhteistyön kehittäminen, esim. verkoston yhteisen opetuksen kehittäminen ja opetusyhteistyöhön liittyvien ratkaisujen valmistelu Sosiaalityön yhteisvalintaan liittyvät suunnittelu-, kehittämis- ja arviointitehtävät Sosiaalityön käytännön opetukseen liittyvä kehittämistyö ja valtakunnallisen yhteistyön koordinointi Peruskoulutukseen kiinnittyvien hankkeiden valmistelu ja seuranta Yhteistyö muiden työvaliokuntien, erityisesti verkko-opetuksen työvaliokunnan ja sosiaalityöntekijän kelpoisuuskoetyöryhmän kanssa. Peruskoulutuksen työvaliokunnan jäseniä olivat Erja Saurama Helsingin yliopistosta, yliopistonlehtori Raija Väisänen Itä-Suomen yliopistosta, lehtori Jorma Hänninen Jyväskylän yliopistosta, yliopistonlehtori Marjo Romakkaniemi Lapin yliopistosta, professori Kyösti Raunio Tampereen yliopistosta sekä yliopisto-opettaja Mia Hakovirta ja Veera Viitanen (1.8. alkaen) Turun yliopistosta. Työvaliokunnan sihteerinä toimii Sosnetin koulutuspäällikkö Sanna Lähteinen. Vuoden 2012 aikana peruskoulutukseen liittyvä kehittämistyö keskittyi pitkälti verkkovälitteisten ratkaisujen avulla tuotettavien oppimateriaalien suunnitteluun ja verkko-opetuksen kehittämiseen. Tämä kehittämistyö on kuvattu tarkemmin toimintakertomuksen luvussa 6. Sosnet on osallistunut aktiivisesti aikaisemmin hankitun osaamisen tunnustamisen (AHOT) kehittämistyöhön osana ESR-rahoitteista AHOT-korkeakouluissa -hankkeen Sosiaalialan osahanketta. Hankkeessa ovat olleet mukana toimijoina Sosiaalialan ammattikorkeakouluverkostosta Diakonia-ammattikorkeakoulu, Satakunnan, Tampereen ja Turun ammattikorkeakoulut ja Sosnetin koordinaatioyliopisto Lapin yliopisto. Hanke toteutui pääosin vuoden 2012 aikana. Sosiaalialan osahankkeen yleistavoitteena oli yhteisten AHOT-käytäntöjen hahmottaminen sosiaalialan ja sosiaalityön korkea-asteen koulutukseen. Yksityiskohtaisempia tavoitteita olivat: 1) kyselyn tekeminen AHOT-käytännöistä sosiaalialan ja sosiaalityön korkeakoulutahoille 2) AHOT-kokemusten kartoittaminen kyselyllä alojen korkeakouluopiskelijoille 3) AHOT-käytäntöjä kuvaavan oppaan laadinta 4) verkko-oppimisympäristöön soveltuvan AHOT-portfolion käsikirjoituksen rakentaminen 5) osahankkeen taustalla olevien 21 sosiaalialan koulutusta tarjoavan ammattikorkeakoulun ja kuuden sosiaalityön yliopistoyksikön yhteisten työseminaarien järjestäminen 6) kokonaisprosessin tuloksia kuvaavan raportin tekeminen. Tavoitteita toteutettiin yhteisesti sovittuina toimenpiteinä, joista Sosnetin vastuulle asetettiin alojen korkeakouluopiskelijoiden AHOT-kokemusten kartoittaminen internetkyselyllä. Kyselystä ja 8

9 sen raportoinnista vastasi koordinaattori YTM Teija Horsma Lapin yliopistosta. Hankkeen taustatukena ja apuna tietojenkeruussa toimi Sosnetin peruskoulutuksen työvaliokunta. Alkuvuodesta 2013 julkaistava raportti toimii hankkeen loppuraporttina, koska siihen on sisällytetty pitkälti hankkeen kaikkien toimenpiteiden ja niiden tulosten kuvaukset. 3.2 Kelpoisuuskoetyöryhmän työskentely Peruskoulutustyövaliokunnan alainen kelpoisuuskoetyöryhmä käsittelee ulkomailla suoritettujen, sosiaalityöntekijän pätevyyden tuottaneiden tutkintojen vastaavuutta suomalaiseen tutkintoon Opetushallituksen esityksestä. Työryhmän tehtävänä on määritellä hakijalta edellytettävän sopeutumisajan kesto ja sille vaihtoehtoisen kelpoisuuskokeen sisältö ja laajuus. Vuonna 2012 kelpoisuuskoetyöryhmään kuuluivat professori Maritta Törrönen Helsingin yliopistosta, lehtori Helky Koskela, pt. tuntiopettaja Marja Väänänen-Fomin Itä-Suomen yliopistosta, lehtori Ulla-Maija Rantalaiho Lapin yliopistosta, lehtori Irmeli Salomaa Tampereen yliopistosta ja lehtori Riitta Lehtonen Turun yliopistosta. Työryhmän sihteerinä toimii Sosnetin koulutuspäällikkö. Vuoden 2012 aikana kelpoisuuskoetyöryhmä laati seitsemän asiantuntijalausuntoa ulkomailla suoritetuista sosiaalityöntekijän pätevyyden tuottaneesta tutkinnosta. Tutkinnoista kaikki oli suoritettu EU- ja ETA-maiden ulkopuolella. Tunnustamiseen liittyviä lausuntomenettelyitä oli aiempia vuosia vähemmän, koska Opetushallitus ja Sosnet ovat yhteistyössä kehittäneet tunnustamiskäytäntöä siten, että Opetushallitus voi tehdä itsenäisesti päätökset EU- ja ETA-maissa suoritetuista tutkinnoista ilman Sosnetin erillistä asiantuntijalausuntoa silloin, kun hakijan suorittama tutkinto vastaa Sosnetin aiempia asiantuntijalausuntoja. Muissa tapauksissa Opetushallitus pyytää edelleenkin Sosnetilta asiantuntijalausunnon ulkomailla sosiaalityöntekijän pätevyyden tuottaneiden tutkintojen tunnustamisesta sekä hakijalle määrättävästä sopeutumisajasta ja kelpoisuuskokeen aihealueista. Hakijalle määrättävät kelpoisuuskokeet tai täydentävät opinnot järjestetään sosiaalityön koulutusta antavissa yliopistoissa. Tutkintojen tunnustamistyöskentelyn lisäksi kelpoisuuskoetyöryhmä on laatinut Opetushallituksen kanssa yhteistyössä kelpoisuuskokeen sisällön ja ohjeistuksen kokeeseen osallistuville. Ohje päivitettiin vuoden 2012 aikana. Yhteistyö Sosnetin ja Opetushallituksen Tutkintojen tunnustamisen ja vertailun yksikön välillä toimii hyvin. 3.3 Sosiaalityön yhteisvalinta Sosiaalityön valintayhteistyö käynnistettiin vuonna Aloite valintayhteistyön kehittämiselle tuli Tampereen yliopistosta opetusministeriön rahoittamasta hankkeesta opiskeluprosessien kehittämiseksi yhteiskuntatieteellisellä alalla. Sosnet sai vuosiksi opetusministeriöstä rahoitusta hankkeelle Valintayhteistyö sosiaalityön koulutuksessa. Valintayhteistyön tavoitteena on vähentää opiskelijavalintoihin liittyvää päällekkäistä työtä, välttää päällekkäishakua eri yksiköiden kesken sekä kehittää valintakoetta sisällöllisesti ja rakenteellisesti siten, että sosiaalityön koulutukseen saataisiin valikoitua alalle motivoituneita ja hyviä hakijoita. Ensimmäinen valintakoeyhteistyökokeilu toteutettiin sosiaalityössä kesällä 2006 kolmen yliopiston 9

10 kesken. Keväällä 2010 järjestettiin ensimmäistä kertaa yhteisvalinta kaikkien kuuden sosiaalityön koulutusyksikön kesken. Sosiaalityössä yhteisvalintaa pidetään tärkeänä osana koulutuksen kehittämistä ja alan profiilia. Sosiaalityön yhteisvalintaa koordinoi Tampereen yliopisto. Projektilla on valtakunnallinen ohjausryhmä ja oppiaineryhmät, joiden puheenjohtajat ovat myös ohjausryhmän jäseniä. Sosiaalityön oppiaineryhmän puheenjohtajana on toiminut lehtori Jorma Hänninen Jyväskylän yliopistosta. Yhteisvalinnassa tarvittava ATK-järjestelmä on hankittu Itä-Suomen yliopistosta. Yhteisvalinnan periaatteista ja työnjaosta yksiköiden kesken sekä valintakokeeseen liittyvästä kehittämisestä sovitaan kuuden yliopistoyksikön kesken. Valintakokeen konkreettinen suunnittelu toteutetaan sosiaalityön oppiaineryhmän yhteistyönä. Valintakokeen tarkastuksesta vastasi vuonna 2012 Helsingin yliopisto. Valintakoekirjana käytettiin Kirsi Juhilan teosta Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina. Sosiaalityön yhteiskunnalliset tehtävät ja paikat. Sosiaalityön yhteisvalinnassa oli 1989 hakijaa, joista 847 osallistui valintakokeeseen. Valintakokeiden tarkastustyötä helpotettiin siten, että aineistokoe korjattiin vain hakijoilta, jotka saivat kirjakokeen keskiarvosta vähintään 60 %. Näin ollen aineistokoe korjattiin 619 hakijalta eli 228 aineistokoetta jätettiin korjaamatta. Kriteeri vaikutti toimivan hyvin. Oheisessa taulukossa on esitetty yhteisvalintaan osallistuneiden hakijoiden ja pääsykokeissa mukana olleiden hakijoiden määrät yliopistoittain eriteltyinä. Hakijat (= hakemuksia, sama henkilö on voinut hakea useampaan yliopistoon) Ensisijaiset hakemukset yliopistoittain (= henkilöitä) Pääsykokeisiin osallistuneet ensisijaisesti hakeneista yliopistoittain (= henkilöitä) Helsingin yliopisto Itä-Suomen yliopisto Jyväskylän yliopisto Lapin yliopisto Tampereen yliopisto Turun yliopisto Yhteensä Hakijoista valintakokeeseen osallistui 42,6 %. Sosiaalityön hakijamäärät ovat kasvaneet tasaisesti vuosi vuodelta, sillä vuonna 2010 yhteisvalinnassa haki 1542 hakijaa ja vuonna 2011 yhteensä 1733 hakijaa. Kaikki yliopistot ilmoittivat kannattavansa tarkastusvastuun kierrättämistä niin, että kulloinkin yksi yliopisto vastaa valintakokeiden laatimisesta ja tarkastamisesta. Vuonna 2012 päätettiin, että vuoden 2013 valintakokeen suunnittelusta ja tarkastamisesta vastaa Tampereen yliopisto. 10

11 3.4 Käytännön opetuksen kehittäminen Verkostossa on vuoden 2012 aikana toteutettu käytännön opetuksen kehittämistyötä osana Sosnetin valtakunnallista ESR-rahoitteista Sosiaalityön koulutuksen työelämälähtöisyys -hanketta ( ). Hankkeen tavoitteena on rakentaa alueelliset erityisyydet huomioiden tutkimus- ja opetusympäristöjä käytännön opetukseen sekä tuottaa yhteisiä koulutusmateriaaleja käytännön opetukseen ja järjestää käytännön opettajien koulutusta. Lisäksi hankkeen tavoitteena on tehdä esitys käytännön opetuksen organisoimiseksi ja resursoimiseksi pidemmällä aikavälillä. Sosiaalityö pääaineena suoritettu yhteiskunta- tai valtiotieteiden maisterin tutkinto tuottaa Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuuksista annetun lain (272/2005; 3 ) mukaisen pätevyyden sosiaalityöntekijän tehtäviin. Käytännön opetusta edellytetään Valtioneuvoston asetuksessa yliopistojen tutkinnoista (794/2004), jonka 15 :n mukaan yhteiskuntatieteelliseen alaan kuuluvaan sosiaalityön koulutukseen kuuluu pakollinen harjoittelu. Käytännön opetus on laajuudeltaan Sosnetin keskinäisen sopimuksen mukaan vähintään 30 opintopistettä ja jakautuu perus-, aine-, ja syventäviin opintoihin. Käytännön harjoittelu on keskeinen osa sosiaalityön opetusta teoreettis-opillisten ja tieteellistutkimuksellisten ainesten ohella. Yliopistojen sosiaalityön opetussuunnitelmissa harjoittelu ilmaistaan käytännön opetuksen käsitteellä. Käytännön opetukseen osallistuu yliopiston lehtori tai professori sekä käytännön ohjaava sosiaalityöntekijä. Opetusta on sekä käytännössä että käytäntöön nivoutuvissa seminaareissa. Sosiaalityön koulutusyksiköiden yhteinen ongelma on vakiintuneen järjestelmän ja resursoinnin puuttuminen alan koulutuksesta. Sosiaalityön koulutuksen työelämälähtöisyys -hanke on tukenut sosiaalityön koulutusyksiköiden käytännön opetuksen rakenteiden muotoutumista. Hanke on osallistunut sosiaalityön käytännön opetuksen järjestämistä koskevan ns. EVO-esityksen valmisteluun, jonka tavoitteena on sosiaalityön opetus- ja tutkimuskeskustoiminnan vakiinnuttaminen ja pysyvä resursointi. Yliopistojen yhteyteen on rakentunut sosiaalityön opetus- ja tutkimuskeskuksia/-klinikoita (6 kpl) (esitys näistä ks. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:43), joissa käytännön opetuksen rakenteita ja sisältöjä kehitetään aluelähtöisesti. Helsingissä ja Turussa opetus- ja tutkimuskeskus/- klinikkatoiminta on jo vakiintunut. Opetus- ja tutkimuskeskuksissa yhteistyö rakentuu monitoimijaisesti, jolloin kunnat, järjestötoimijat, yliopistot, sosiaalialan ammattikorkeakoulut ja sosiaalialan osaamiskeskukset ovat tiiviissä yhteistyössä. Vuonna 2012 neljä hankepilottia (Itä-Suomi, Jyväskylä, Lappi, Tampere) on kehittänyt käytännön työelämäopetusta erillisellä ESR-rahoituksella. Itä-Suomessa ja Kainuussa on toiminut SOSTEKE verkostomainen yliopistollinen opetussosiaalikeskustoiminta, Jyväskylässä SARANA työelämän sosiaalialan moniammatillinen oppimis- ja kehittämisareena, Lapissa sosiaalityön ja sosiaalialan opetus- ja tutkimuskeskus ja Tampereella Tampere Praksis -hanke, jolle valtakunnallinen hanke rahoitti käytännön opetuksen esiselvityksen syksyllä Keski-Pohjanmaalla Chydeniusinstituutti on kehittänyt lastensuojelun opetus- ja tutkimusklinikkamallia Kaste-hankkeen osana. Hankkeen aikana on haettu ratkaisuja myös ruotsinkielisen sosiaalityön käytännönopetuksen kehittämiseen ja siitä on jätetty erillinen ESR-hakemus, jolle ei myönnetty rahoitusta. Käytännön työelämäsidosta vahvistamalla tuetaan opiskelijoiden ammatillista työelämäosaamista, edistetään työmarkkinoille sijoittumista sekä integroidaan käytännön työssä oppiminen tiiviimmin sosiaalityön koulutukseen. Yliopistoihin nimetyt hankkeen vastuuopettajat ja alueellisten opetus- ja tutkimuskeskusten yh- 11

12 dyshenkilöt kokoontuivat vuonna 2012 kahdesti: toukokuussa sosiaalityön yksiköiden kevätseminaarissa Järvenpäässä ja marraskuussa levittämis- ja päätösseminaarissa Tampereella. Valtakunnallinen hanke on mahdollistanut kokemusten vaihdon yliopistojen välillä, pitänyt yllä keskustelua työelämälähtöisyydestä ja nostanut käytännön opetuksen statusta. Valtakunnallinen hanke on järjestänyt käytännönopettaja/työelämäohjaajakoulutuksia yhteistyössä yliopistojen ja alueellisten opetus- ja tutkimuskeskusten kanssa. Koulutuksiin on vuosina osallistunut yhteensä 181 sosiaalialan käytännöissä toimivaa ohjaajaa, sekä sosiaalityöntekijöitä että sosionomeja (AMK). Vuonna 2012 koulutuksia järjestettiin Lapin ja Tampereen yliopistoissa sekä Svenska social- och kommunal högskolanissa. Lisäksi pääkaupunkiseudulla on järjestetty valtakunnallisen hankkeen tuella tutkimuksentukiryhmätoimintaa, jonka ideana on luoda rakenne käytännön opetukseen ja työelämään liittyvien sosiaalityön opinnäytetöiden ja tutkimusten toteuttamiseen niin, että yhteys käytäntöön säilyy mahdollisimman tiiviinä. Tutkimuksentukiryhmätoiminta mallinnetaan, jotta se on siirrettävissä sosiaalityön opetus- ja tutkimuskeskuksiin valtakunnallisesti. Viimeisenä toimintavuotena on keskitytty tiedontuotantoon ja hankkeen tuotosten levittämiseen. Hankkeen vastuuopettajat alkoivat toukokuussa 2011 suunnitella yhteistä julkaisua, johon kootaan tutkittua tietoa käytännön opetuksen kehittämisestä ja sosiaalityön koulutuksen työelämäsidoksen vahvistamisesta sekä raportoidaan sosiaalityön käytännönopetuksen innovaatioista ja hyvistä toimintatavoista. Julkaisun kirjoittajia haettiin avoimella kirjoittajakutsulla joulukuussa Artikkelikokoelmateos Sosiaalityön käytännönopetus liikkeessä työstettiin valmiiksi vuoden 2012 aikana. Teoksessa analysoidaan sosiaalityön käytännönopetukseen liittyviä pedagogisia ratkaisuja, ohjausta ja oppimista, työmuotoja ja mallintamista sekä kehittämissuuntia ja uusia avauksia. Julkaisua voidaan hyödyntää oppikirjana sosiaalityön koulutuksessa, erityisesti käytännönopetuksessa. Hankkeella oli työryhmät Sosiaalityön tutkimuksen päivillä Tampereella ja Talentian järjestämillä Sosiaalialan asiantuntijapäivillä Helsingissä Tampereen yliopistossa pidetyn levittämis- ja päätösseminaarin Käytännön opetus ja tutkimus työelämää kehittämässä ohjelmassa oli kolme puheenvuoroa Sosiaalityön käytännönopetus liikkeessä -julkaisusta ja iltapäivällä paneelikeskustelu Sosiaalityön käytännön opetusta 2010-luvulla: hyvät käytännöt ja innovaatiot, jossa esiteltiin sosiaalityön koulutuksen työelämäsidoksen vahvistamiseen liittyviä käytäntöjä. Tavoitteena oli levittää paikallisia ja alueellisia innovaatioita valtakunnallisesti. Hankkeen ohjausryhmä totesi kokouksessaan lokakuussa, että valtakunnalliselle ja alueellisille sosiaalityön koulutuksen työelämäyhteistyötä, käytännönopetusta ja tiedontuotantoa käsitteleville hankkeille olisi tarpeen saada jatkoa. Opetus- ja tutkimuskeskustoiminnalle on monin paikoin luotu vasta perustaa. Rakennerahastokauden ohjelmaesitystä valmistellaan parhaillaan, ja se valmistuu kesällä Opetus- ja kulttuuriministeriö on antanut esityksensä valtakunnallisiksi rakennerahastotoimiksi syyskuussa. Esityksessä linjataan, että osaaminen-teeman valtakunnallinen toiminta kohdistuisi kehittämiskohteisiin, jotka edellyttävät laajaa, poikkihallinnollista ja kansallisesti mittaviin verkostoihin pohjaavaa otetta. Sote-yhteistyö näkyy todennäköisesti jatkossa rahoitusten yhtenä painopisteenä. 12

13 4 ERIKOISSOSIAALITYÖNTEKIJÄN KOULUTUS 4.1 Koulutuksen tavoitteet ja lähtökohdat Erikoissosiaalityöntekijän koulutus (ammatillinen lisensiaatinkoulutus) on sosiaalityöntekijän kelpoisuuden tuottaneen yhteiskunta- tai valtiotieteiden tai muun vastaavan maisterin tutkinnon pohjalta suoritettava ammatillisesti painottunut tieteellinen jatkokoulutus, joka johtaa yhteiskunta- tai valtiotieteiden lisensiaatin tutkintoon valitulla sosiaalityön erikoisalalla (Asetus yliopistojen koulutusvastuun täsmentämisestä, yliopistojen koulutusohjelmista ja erikoistumiskoulutuksista 568/2005). Vuoden 2000 syksyllä vahvistettiin asetukseen yhteiskuntatieteellisistä tutkinnoista ammatillista lisensiaatintutkintoa koskeva pykälä 14a. Saman vuoden alussa käynnistyi lapsi- ja nuorisosiaalityön erikoisala. Erikoistumiskoulutusta koskeva lainsäädäntö muuttui vuonna 2005, jolloin astuivat voimaan valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnoista (794/2004) ja opetusministeriön asetus yliopistojen koulutusvastuun täsmentämisestä, yliopistojen koulutusohjelmista ja erikoistumiskoulutuksista (568/2005). Yliopistojen tutkintoasetuksen 24 :ssä säädetään erikoistumiskoulutuksista yleensä ja opetusministeriön tarkentavan asetuksen 16 :ssä erikoissosiaalityöntekijän koulutuksesta, jossa on määritelty mm. erikoistumiskoulutuksen viisi erikoisalaa. Koulutuksen lähtökohtana on ammattikäytäntöjen tieteellisen perustan vahvistaminen ja tutkivaan työotteeseen perustuvan ammattitaidon edistäminen. Tavoitteena on syventää sosiaalityön asiantuntijuutta, vahvistaa ammatillista identiteettiä ja sosiaalialan kehittämistä omalla erikoisalalla. Erikoistumiskoulutus tähtää sosiaalityön asiantuntijuuden syventämiseen tutkimuksen keinoin. Sen roolia väylänä tohtorikoulutukseen vahvistetaan jatkossa. Sosiaalityön erikoistumiskoulutuksen tarve nousee nopeasti muuttuvan yhteiskunnan sosiaalityöhön kohdistuvista haasteista, sosiaalityön erityisosaamisen syventämisen vaateista sekä hyvinvointipalveluiden kehittämisen ja uudelleen organisoitumisen paineista. Sosiaalityön ajankohtaiset muutoshaasteet liittyvät muuttuvaan palvelujärjestelmään, väestön palvelutarpeen muutoksiin, sosiaalialan työn organisoinnissa ja eheän sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteissa tapahtuviin muutoksiin. Täydennyskoulutusten ohella tarvitaan lisensiaatintutkintona suoritettava erikoissosiaalityöntekijän koulutus. Koulutus antaa valmiuksia toimintaympäristön muutosten analysointiin sekä sosiaalityön käytännön kehittämiseen tutkimuksen keinoin. Koulutuksen tavoitteena on vahvistaa alan erityisosaamista ja sosiaalityöntekijöiden mahdollisuuksia toimia sosiaali- ja terveysalan työn kehittäjinä moniammatillisissa verkostoissa eri väestöryhmien hyvinvoinnin edistämiseksi ja sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi. Koulutuksesta valmistuu erikoissosiaalityöntekijöitä (Laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 272/2005; 9 Sosiaalihuollon erityistyöntekijä). 13

14 4.2 Erikoistumiskoulutuksen toteutus Tutkinto suoritetaan oman työn kehittämisen ohella neljässä vuodessa. Tutkinnon suorittaminen edellyttää aktiivista osallistumista lähiopetuspäiville (3 pv), joita on neljä kertaa vuodessa eri puolilla Suomea. Erikoissosiaalityöntekijän koulutus oli vuonna 2012 käynnissä kaikilla viidellä asetuksen määrittämällä sosiaalityön erikoisalalla: kuntouttava sosiaalityö, lapsi- ja nuorisososiaalityö, marginalisaatiokysymysten sosiaalityö, yhteisösosiaalityö ja hyvinvointipalveluiden erikoisala. Erikoistumiskoulutus käynnistyi vuoden 2012 alussa Lapsi- ja nuorisosiaalityön erikoisalalla neljännen kerran, Yhteisösosiaalityön erikoisalalla kolmannen kerran ja Hyvinvointipalveluiden erikoisalalla toisen kerran. Lapsi- ja nuorisososiaalityön ja Yhteisösosiaalityön erikoisalojen koulutuksesta vastaavat professorit (50 %) Leena Eräsaari (JY), Riitta Vornanen (ISY) ja Leo Nyqvist (TY). Hyvinvointipalveluiden erikoisalan koulutuksesta vastaavat professorit (50 %) Sari Rissanen (ISY) ja Marketta Rajavaara (HY). Erikoisaloilla aloittivat uudet opiskelijaryhmät (yhteensä 60 opiskelijaa) vuoden 2012 alussa. Vuoden 2009 alussa käynnistyivät kolmannen kerran Kuntouttavan sosiaalityön ja Marginalisaatiokysymysten sosiaalityön erikoisalat, joista vastaavat professorit (50 %) Jari Heinonen (JY), Irene Roivainen (TaY) ja Sanna Väyrynen (LaY). Koulutukset päättyivät vuoden 2012 lopussa. Vuoden 2012 aikana valmisteltiin erikoisalojen uudet opiskelijavalinnat ja uudistettiin opetussuunnitelmat. Vuonna 2012 meneillään olevissa koulutuksissa oli yhteensä 96 opiskelijaa: kullakin erikoisalalla 18 opiskelijaa, paitsi hyvinvointipalveluiden erikoisalalla 24 opiskelijaa. Koulutuksen käytännön toteuttamisessa erikoisalat toimivat osittain yhdessä opetussuunnitelmien mahdollistamissa rajoissa. Vuoden 2012 aikana toteutettiin valtakunnallinen opiskelijavalinta kahdella erikoisalalla: Kuntouttavan sosiaalityön ja Marginalisaatiokysymysten sosiaalityön erikoisaloilla, joille valittiin 18 uutta opiskelijaa kummallekin erikoisalalle (3 opiskelijaa / yliopisto). Haku toteutettiin lokakuun aikana, jolloin 36 opiskelupaikkaa haki yhteensä 41 hakijaa. Suurin hakupaine kohdistui Helsingin ja Tampereen yliopistoihin, joihin oli kumpaankin 13 ensisijaista hakijaa. Sosnetin johtoryhmä hyväksyi esitykset opiskelijavalinnoista yliopistoille kokouksessaan Koulutukset käynnistyvät maaliskuussa 2013 pidettävällä lähiopetusjaksolla. Lähiopetusjaksoilla käsitellään erikoisalaan liittyviä teemoja opetussuunnitelman mukaisesti sekä tutkimusmetodologisia kysymyksiä ja lisensiaatintutkimusta. Lähiopetusjaksoille osalllistuminen on pakollista. Lähiopetusjaksot koostuvat vierailevien luennoitsijoiden ja koulutuksesta vastaavien professoreiden luennoista, yhteisistä keskusteluista, ryhmätyöskentelystä ja tenteistä. Vierailevat luennoitsijat ovat sosiaalityön tutkimuksen ja alan käytännön asiantuntijoita. Lisäksi koulutukseen sisältyy erimuotoisia kirjallisia tehtäviä: esseitä, kirja-arvosteluja ja luentopäiväkirjoja. Osa kirjallisista tuotoksista ja niihin liittyvästä keskustelusta käydään verkkoympäristössä. Erikoistumiskoulutus ja Valtakunnallinen sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden tutkijakoulu järjestävät yhteistyössä Metodologisen kesäkoulun vuosittain. Kesäkouluun osallistuu noin 120 sosiaalityön jatkokoulutettavaa vuosittain ja erikoistumiskoulutuksen vastuuprofessorit osallistuvat sen 14

15 käytännön toteutukseen. Vuonna 2012 metodologinen kesäkoulu pidettiin Jyväskylän yliopistossa. Päivien teemana oli Tieteidenvälisyys. Erikoisalojen yksi lähiopetusjakso toteutetaan vuosittain Valtakunnallisten Sosiaalityön tutkimuksen päivien yhteydessä. Nämä kaksi erityisjaksoa tarjoavat mahdollisuuden kaikille erikoisaloille yhteisen ydinaineksen opetukseen kustannustehokkaasti. Sekä Sosiaalityön tutkimuksen päivien että Metodologisen kesäkoulunkin yhteydessä järjestettävillä lähiopetusjaksoilla on aina myös erikoisalan omaa opetusta. Koulutukseen on ennen syksyn 2012 opiskelijavalintoja valittu 333 opiskelijaa, joista 112 on valmistunut vuoden 2012 loppuun mennessä. Meneillään olevissa koulutuksissa on yhteensä 97 opiskelijaa, joista vuoden 2012 lopussa opintonsa päättävien Kuntouttavan sosiaalityön ja Marginalisaatiokysymysten sosiaalityön erikoisalan opiskelijat tulevat valmistumaan pääosin vuosien aikana. On osoittautunut, että opintojen menestyksekäs suorittaminen edellyttää joustavia työjärjestelyjä ja työnantajan tukea. Suuri osa opiskelijoista tekee vaativia sosiaalityön tehtäviä, jolloin ajan irrottaminen opinnoille voi olla haastavaa. Erikoistumiskoulutuksen arviointitutkimuksen (Hietamäki & Kantola 2010) mukaan opiskelijat valmistuvat keskimäärin viidentenä ja kuudentena vuonna opintojen aloittamisen jälkeen. Vuonna 2012 erikoistumiskoulutuksesta valmistui yhteensä 11 opiskelijaa. Hyvinvointipalveluiden erikoisalalta valmistui kuusi opiskelijaa, kuntouttavan sosiaalityön erikoisalalta yksi opiskelija, lapsi- ja nuorisososiaalityön erikoisalalta kaksi opiskelijaa, marginalisaatiokysymysten sosiaalityön erikoisalalta yksi opiskelija ja yhteisösosiaalityön erikoisalalta yksi opiskelijaa. Tarkempi raportointi valmistuneista sisältyy tämän toimintakertomuksen liitteenä olevaan Erikoistumiskoulutuksen toimintakertomukseen (Luku 1.3 Koulutuksesta valmistuneet). Erikoistumiskoulutuksen työvaliokunnan muodostavat erikoistumiskoulutuksesta vastaavat professorit ja Sosnetin koulutuspäällikkö. Työvaliokunta kokoontui vuoden 2012 aikana kahdeksan kertaa ja sen puheenjohtajana toimi professori Riitta Vornanen Itä-Suomen yliopistosta. Kokouksissaan työvaliokunta käsitteli mm. seuraavia asioita: - koulutuksen suunnittelu, kehittäminen, arviointi ja resurssointi - johtoryhmälle asioiden valmistelu - tiedottaminen ja koulutuksen näkyvyys - toimintakertomus ja -suunnitelma - tiedon välittäminen erikoistumiskoulutuksen ja sosiaalityön koulutusyksiköiden välillä. Vuoden 2012 aikana työvaliokunnan työskentelyssä painottuivat erityisesti Kuntouttavan sosiaalityön ja Marginalisaatiokysymysten sosiaalityön opiskelijavalintojen työstäminen, erikoistumiskoulutukseen läkisääteisesti kuuluvan ohjatun työkokemuksen kehittäminen Tutkivan asiantuntijuuden ohjauksena sekä kansainvälisyyden kehittäminen koulutuksen toteutuksessa. Kuluneen vuoden aikana erikoistumiskoulutuksen organisointia kehitettiin tavoitteellisesti. Kehittämistyön tavoitteena oli tasata eri yliopistojen vastuulla olevia tehtäviä sopimalla, mistä erikoisaloista kukin yliopisto vastaa ja minkä erikoisalan vastuuprofessoreiden tehtäviä kussakin yliopistossa on. Päätös tehtiin pidetyssä kokouksessa ja se perustui yliopistojen kanssa käytyihin neuvotteluihin. Yksityiskohtainen toimintakertomus erikoistumiskoulutuksen toteuttamisesta vuonna 2012 on tämän toimintakertomuksen liitteenä 1. 15

16 5 SOSIAALITYÖN JA SOSIAALIPALVELUIDEN VALTAKUNNALLINEN TUTKIJAKOULU 5.1 Tutkijakoulun toiminnan tavoitteet ja toiminnan organisoituminen Sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden valtakunnallinen tutkijakoulu perustettiin vuonna 1995 vahvistamaan sosiaalityön tutkimusta. Tutkijakoulun perustamisen jälkeen sosiaalityön tutkimus on vahvistunut sekä määrällisesti että laadullisesti. Tutkijakoulusta on valmistunut 43 väitöskirjaa vuodesta 1995 lähtien. Tutkijakoulun tavoitteena on: 1) Sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden tutkimuksen valtakunnallinen edistäminen sekä laadun ja tason edelleen nostaminen 2) Sosiaalialan tutkijakoulutuksen tehostaminen, kasvavaan tohtoritarpeeseen vastaaminen ja väittelyiän alentaminen 3) Alan tutkijakoulutuksen ja tutkimuksen kansallinen sekä kansainvälinen verkostoituminen 4) Naisvaltaisen alan tutkijanurien edistäminen, huomioiden kuitenkin molemmat sukupuolet. Tavoitteisiin on edetty lisäämällä tieteellisen jatkokoulutuksen tarjontaa ja tutkimuksen ohjausta, keskittämällä taloudellisia resursseja yhteiseen tutkijakoulutukseen sekä edistämällä kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä. Tutkijakoulun muodostavat kaikki kuusi sosiaalityön koulutusyksikköä Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän, Lapin, Tampereen ja Turun yliopistoissa sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Tutkijakoulua koordinoidaan Lapin yliopistosta osana Sosnet-verkoston koordinaatiota. Tutkijakoulun johtajana toimi saakka professori Tarja Pösö Tampereen yliopistosta ja alkaen professori Maritta Törrönen Helsingin yliopistosta. Tutkijakoululla on sosiaalipolitiikan VASTUU-tutkijakoulun kanssa yhteinen opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama koordinaattori, joka on jaettu kahteen osa-aikaiseen (50 %) tehtävään. Sosnetin tutkijakoulun koordinaattorin käytännön tehtäviä on vuoden 2012 aikana hoitanut YTM Teija Horsma saakka. Sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden valtakunnallisen tutkijakoulun keskeinen hallinnollinen elin on Sosnetin johtoryhmä. Tohtoriohjelman johtoryhmänä toimii on Sosnetin johtoryhmä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen edustajalla täydennettynä. Johtoryhmän tehtäviin kuuluu: - Hyväksyä opiskelijavalinnat - Kehittää jatkokoulutusohjelmaa, tutkijakoulutettavien ohjausta ja tohtoriohjelman kansallisia ja kansainvälisiä yhteyksiä - Hyväksyä tohtoriohjelman vuosittainen toiminta ja opetussuunnitelma - Seurata sosiaalityön tieteellisen koulutuksen tilannetta ja sopia jatkokoulutuksen valtakunnallisesta koordinoinnista - Pitää yhteyttä alan keskeisiin toimijoihin tieteellisen jatkokoulutuksen kehittämiseksi. Sosnetin johtoryhmä valmisteli vuonna 2012 useissa kokouksissaan sosiaalityön valtakunnallisen tohtoriohjelman rakentumista tutkijakoulutuksen uudelleen muotoutumisen yhteydessä. Sosiaalityön koulutusyksiköt ilmaisivat tarpeen sosiaalityön valtakunnalliseen tohtorikoulutukseen jatkossakin. 16

17 5.2 Tutkijakoulun toiminta Tutkijakoulun toiminta keskittyi vuonna 2012 valtakunnallisiin seminaareihin, sosiaalityön jatkoopiskelijoiden metodologiseen kesäkouluun, pienryhmissä tapahtuvaan temaattisiin seminaareihin ja tutkimuksen ohjaukseen, henkilökohtaiseen ohjaukseen ja kansainvälistymisen tukemiseen. Tutkijakoulukaudella teemaryhmät ovat 1) Sosiaalityön interventiotutkimus, 2) Sosiaalialan asiantuntijuuden ja osaamisen tutkimus, 3) Sosiaalityön kohdeongelmien ja toimintaympäristön tutkimus sekä vuoden 2012 alussa perustettu 4) Social work research. Uuden teemaryhmän työskentelykieli on englanti. Teemaryhmän myötä tohtoriohjelman seminaarit ja muut toiminnot kansainvälistyivät ja seminaarien opetuskieli vaihtui osittain englanniksi, mikä harjoittaa opiskelijoiden englannin kielen taitoa ja madaltaa näin kynnystä osallistua kansainvälisiin seminaareihin sekä kirjoittaa vieraskielisiä julkaisuja. Teemaryhmät koostuvat vastaavista professoriohjaajista, post doc -ohjaajista sekä opiskelijoista. Vuoden 2012 aikana teemaryhmät kokoontuivat kukin keskimäärin kolme kertaa. Tutkijakoulun koulutustapahtumat vuonna 2012: Sosiaalityön tutkimuksen päivät Helsingissä ja sen yhteydessä järjestettävät tutkimusseminaarit Seminaari Toinen tieto Helsingissä Teemaryhmien kokoontumiset (3 tapaamista, 4 teemaryhmää) Metodologinen kesäkoulu , Jyväskylässä Kansainväliset konferenssimatkat, joiden kustannuksiin tutkijakoulu osallistuu Nordic-Baltic Doctoral Network in Social Work -verkoston järjestämä kesäkoulu Viron Tartossa ja seminaari Norjan Trondheimissa Tutkijakoulun kansainvälistymisen tukea myönnettiin vuoden 2012 aikana yhdeksälle (9) tutkijakoulutettavalle kotimaassa ja ulkomailla tapahtuvien kansainvälisten seminaarien ja konferenssien matka- ja majoituskustannuksiin sekä kielenhuolto- ja käännöskuluihin. Opetusministeriö rahoitti kaudella kahdeksan (8) neljävuotista tutkijakoulupaikkaa, joille valtakunnallisen haun perusteella valittiin kaksi Helsingin ja Itä-Suomen yliopiston tutkijakoulutettavaa sekä yksi Jyväskylän, Lapin, Tampereen ja Turun yliopiston tohtorikoulutettava. Tutkijakoulu sai kaudelle kaksi (2) uutta nelivuotista tutkijakoulupaikkaa, jotka jaettiin valtakunnallisessa haussa Helsingin, Jyväskylän, Lapin ja Tampereen yliopistojen tohtorikoulutettaville. Näin ollen vuoden 2012 aikana tutkijakoulussa aloitti kolme uutta tutkijakoulutettavaa, jotka saavat rahoituksensa Sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden valtakunnallisesta tutkijakoulusta. Näiden opetusministeriön rahoittamien tutkijakoulupaikkojen lisäksi tutkijakoulussa oli mukana 20 jatko-opiskelijaa ns. oheispaikoilla. Oheispaikkalaiset tekevät väitöskirjatutkimusta muun työn ohessa tai muulla rahoituksella. Yhteensä tutkijakoulussa opiskeli vuoden 2012 aikana 31 tutkijaopiskelijaa verkoston kuudesta yliopistosta. 5.3 The Nordic-Baltic Doctoral Network in Social Work (NBSW) -verkoston toiminta Tutkijakoulu tukee tutkijakoulutettavien kansainvälistymistä myös koordinoimalla ja hallinnoimalla The Nordic-Baltic Doctoral Network in Social Work (NBSW) -verkoston toimintaa. NBSW on seitsemän maan ja 28 yliopiston ja tutkimuslaitoksen tutkijakoulutusyhteistyötä tekevä verkosto, 17

18 jota rahoittaa Nordforsk. Sitä koordinoi Sosnetin tutkijakoulu. Käytännön koordinaattorin tehtäviä hoitaa tutkijakoulun koordinaattori (50 %), jonka työajasta NBSW-verkoston koordinointiin kuluu merkittävä osa. Verkosto järjestää vuosittain sosiaalityön teoriaa käsittelevän laajan kesäkoulun ja tutkijaseminaarin. Lisäksi verkostossa olevat yliopistot tarjoavat omia englanninkielisiä jatkokoulutusseminaarejaan verkoston opiskelijoiden käyttöön. Verkosto myöntää vuosittain kansainvälistä matka-apurahaa verkoston opiskelijoille. Tutkijakoulutettavat ovat osallistuneet NBSW-verkoston järjestämiin tutkijakoulutuksiin aktiivisesti. Tutkimuskurssit: Writing and publishing in social work, Trondheim, Norja. Seminaarissa oli yhteensä 27 osallistujaa, joista 19 oli suomalaista jatko-opiskelijaa. Seminaarin aihepiirinä oli akateeminen kirjoittaminen sosiaalityössä, kansainvälisessä lehdessä julkaisemisen haasteet sekä tutkimuspapereiden muokkaaminen artikkeleiksi. Kesäkoulu: Social work Global trends and local challenges, Tartto, Viro. Kesäkoulussa oli yhteensä 18 osallistujaa, joista seitsemän oli suomalaista jatko-opiskelijaa. Kesäkoulun aiheena oli globalisaatio ja sen tuomat haasteet sosiaalityön professiolle. Verkosto toimi vuonna 2012 aiemmin myönnetyn rahoituksen turvin ja jatkaa samalla rahoituksella vielä vuoden 2013, jolloin järjestetään kesäkoulu. Verkostossa toteutettu vuosittainen kesäkoulu on todettu tärkeäksi ja sitä halutaan jatkaa. Vuoden 2013 jälkeen toimintaa toteutetaan mahdollisesti intensiivikursseina, joihin haetaan erillinen rahoitus. Myös muita rahoitus- ja toimintamahdollisuuksia selvitetään. 18

19 6 VERKKO-OPETUS 6.1 Sosnetin verkko-opetuksen tausta ja toteuttaminen Sosnetin verkko-opetuksen yhteistyöperusta on luotu Suomen virtuaaliyliopiston (SVY) hankemäärärahan turvin vuosina Hankerahoituksen päätyttyä vuonna 2006 Sosnetiin kuuluvat yliopistot ovat jatkaneet aktiivisesti sosiaalityön verkko-opetusyhteistyötä. Yksiköt tarjoavat vuosittain verkkokursseja valtakunnalliseen opetustarjontaan ja ovat toteuttaneet vuonna 2008 aloitettua Sosiaalityön johtamisen, hallinnon ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen opintokokonaisuutta (25 35 op). Sosnetin verkko-opetusta toteutetaan pääasiassa Mediamaisterit-yrityksen palvelimella olevassa Moodle-oppimisympäristössä. Erikoissosiaalityöntekijän koulutuksen erikoisalat (5) ja tutkijakoulu käyttävät Moodle-verkkoalustaa omien opiskelijoidensa työskentely-ympäristönä. Moodlea käytetään myös eri yliopistojen edustajista koostuvien työvaliokuntien aineistojen tallentamiseen ja tarvittaessa kirjalliseen kommunikointiin. Verkko-opetuksen valtakunnallista toteuttamista on siirretty myös yliopistojen omiin Moodle-oppimisympäristöihin. Sosiaalityön verkko-opetuksella on Sosnetissa aktiivisesti työskentelevä Verkko-opetuksen työvaliokunta. Vuonna 2012 elokuuhun saakka työvaliokunnan puheenjohtajana toimi yliopisto-opettaja Mari Suonio Itä-Suomen yliopistosta ja elokuussa lähtien yliopisto-opettaja Arja Kilpeläinen Lapin yliopistosta. Sihteerinä toimi verkko-opetuksen koordinaattori Riitta Aalto Turun yliopistosta. Sosnetin koulutuspäällikkö Sanna Lähteinen, työvaliokunnan puheenjohtaja ja koordinaattori valmistelevat työvaliokunnan kokousten asialistalle tulevat asiat. Vuonna 2012 työvaliokunta on pitänyt kahdeksan verkkovälitteistä kokousta ja kaksi kasvokkaista kokousta: koulutusyksiköiden kevätseminaarin yhteydessä Järvenpäässä ja ensimmäisen yhteisen kokouksen peruskoulutuksen työvaliokunnan kanssa Helsingissä marraskuussa Työvaliokunnan kokoonpanossa tapahtui vuoden 2012 aikana seuraavia muutoksia: Jyväskylän yliopiston edustaja Tuija Kotiranta vaihtui ja mukaan saatiin Kaisa Haapakoski sekä Helsingin yliopiston edustaja Aino Kääriäisen tilalle tuli loppuvuodesta Maria Tapola-Haapala. Aiemmin mukana olleista verkko-opetuksen työvaliokunnassa jatkoivat Tampereen yliopiston Satu Ranta-Tyrkkö ja Itä-Suomen yliopiston Marja Väänänen-Fomin. Elokuun 2012 alusta alkaen Mari Suonio osallistui kokouksiin verkko-opetuksen kehittämisen ja sen koordinoinnin osalta. Verkko-opetuksen työvaliokunnan vuoden 2012 työskentelyssä keskeisenä olivat opetustarjontaan liittyvän valmistelun ohella verkko-opetuksen kehittäminen ja opetusyhteistyön tiivistäminen. Verkko-opetuksen liittyvä kehittämistyö on jatkunut koko 2000-luvun keskittyen erityisesti uusien verkkokurssien luomiseen ja niiden sisällölliseen päivittämiseen. Vuonna 2012 Sosnetin johtoryhmä päätti, että verkostossa kehitetään yksiköiden perusopetuksen tueksi verkkopohjaisia materiaaleja ja verkkokursseja. Vuoden aikana tehtiin tiiviissä yhteistyössä ja vuoropuhelussa yksiköiden kanssa suunnitelma Sosnetin verkko-opetuksen kehittämiseksi. Ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin yksiköiden tarpeet verkkokurssien ja verkko-oppimateriaalin tuottamiseen ja opetusyhteistyön mahdollisuudet perusopintojen osalta. Suunnitelman keskeisiksi osa-alueiksi muodostuivat opetuksen sisältöalueista lainsäädäntö, englanninkielisen ja tutkimusmenetelmäopetuksen vahvistaminen sekä sosiaalityön työmenetelmät. Tärkeänä pidettiin perusopintojen yhteistyömahdollisuuksien selvittämistä. Suunnitelma kohdistui lisäksi opettamisen (mm. kurssien vastuuopettajat, tutorointikäytännöt) periaatteiden selkeyttämiseen. Tehtyä suunnitelmaa esiteltiin koulutusyksiköiden kevätseminaarissa Järvenpäässä. Kevätseminaarin jälkeen laadittiin ns. tarjouspyyntö, jolla haettiin uusien oppimateriaalien tuottajia erityisesti suunnitelmassa mainittuihin sisältöihin. Joh- 19