TIIVISTELMÄ VERKOSTOYHTEISTYÖSTÄ KAUDELLA

Transkriptio

1 VALTAKUNNALLINEN SOSIAALITYÖN YLIOPISTOVERKOSTO TOIMINTASUUNNITELMA VUOSILLE

2 Sisällys TIIVISTELMÄ VERKOSTOYHTEISTYÖSTÄ KAUDELLA VERKOSTOYHTEISTYÖN ORGANISOITUMINEN JA PERUSTELUT Verkostoyhteistyön tausta ja tavoitteet Organisaatio Rahoitus PERUSKOULUTUSYHTEISTYÖ Peruskoulutusyhteistyön tavoitteet AHOT-käytäntöjen kehittäminen Yhteisvalinta sosiaalityön koulutuksessa Käytännön opetuksen kehittäminen ERIKOISSOSIAALITYÖNTEKIJÄN KOULUTUS AMMATILLISENA LISENSIAATINTUTKINTONA TOHTORIKOULUTUSYHTEISTYÖ Tohtorikoulutusyhteistyön tarve ja tavoitteet Tohtorikoulutuksen kansainvälisten yhteyksien kehittäminen Toiminta ja tapahtumat KANSAINVÄLINEN TOIMINTA JA YHTEISTYÖ OPETUKSEN VERKKOVÄLITTEISYYDEN JA MONIMUOTOISUUDEN KEHITTÄMINEN SOSIAALITYÖN TUTKIMUKSEN VAHVISTAMINEN JA TUTKIMUSYHTEISTYÖ Liitteet

3 TIIVISTELMÄ VERKOSTOYHTEISTYÖSTÄ KAUDELLA Valtakunnalliseen sosiaalityön yliopistoverkosto Sosnetin muodostavat kaikki kuusi sosiaalityön koulutusyksikköä Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän, Lapin, Tampereen ja Turun yliopistoissa. Sosnet perustettiin vuonna 1999, ja sitä koordinoi Lapin yliopisto. Sosnetin keskeiset yhteistyön tavoitteet ovat sosiaalityön koulutuksen ja tutkimuksen kehittäminen, sosiaalityön ammatillisen osaamisen vahvistaminen tutkimukseen perustuvan opetuksen avulla, kunkin yliopiston erityisosaamisen hyödyntäminen valtakunnallisesti, opetusyhteistyön ja opetustarjonnan kehittäminen, yliopistokohtaisen erityisosaamisen syventäminen, jatkotutkintoihin liittyvän yhteistyön lisääminen sekä opetus- ja tutkimusklinikoiden käytön tehostaminen opetuksen apuna. Verkoston tehtävänä on sosiaalityön valtakunnallisena yhteistyönä: Järjestää jatkokoulutuksena suoritettava sosiaalityön erikoistumiskoulutus: Ammatillisena lisensiaatintutkintona suoritettava erikoissosiaalityöntekijän koulutus on sosiaalityöntekijöille (272/2005) tarkoitettu ammatillisesti painottunut tieteellinen jatkokoulutus, joka johtaa yhteiskunta- tai valtiotieteiden lisensiaatin tutkintoon valitulla sosiaalityön erikoisalalla (Opetus- ja kulttuuriministeriön asetus koulutusvastuun täsmentämisestä ja erikoistumiskoulutuksista 568/2005). Erikoistumiskoulutus käynnistyi vuonna Koulutuksessa opiskelee parhaillaan 96 opiskelijaa ja siitä vastaavat yhteistyössä kymmenen osa-aikaista (50 %) professoria ja yliopistonlehtoria. Erikoistumiskoulutuksia koskeva koulutusjärjestelmä ja lainsäädäntö muuttuivat vuoden 2015 alussa. Sosnet on valmistautunut järjestämään jatkotutkintona suoritettavaa erikoistumiskoulutusta jatkossakin. Vuoden 2015 aikana verkosto kehittää erikoistumiskoulutuksen opetussuunnitelman rakennetta ja sisältöjä huomioiden erikoistumiskoulutuksen uudistus sekä neuvottelee koulutuksen jatkosta keskeisten sidosryhmien kanssa. Lisäksi tavoitteena on vaikuttaa aktiivisesti sosiaalihuollon koulutus-, tutkimus- ja kehittämistoiminnan erityisvaltionosuusjärjestelmän aikaansaamiseksi. Erikoistumiskoulutuksen erillinen toimintasuunnitelma on tämän toimintasuunnitelman liitteenä. Toteuttaa valtakunnallista tutkijakoulutusta: Sosiaalityön tohtorikoulutusyhteistyö käynnistyi vuonna Sosnet on valmistellut sosiaalityön alakohtaisen tohtorikoulutusyhteistyön jatkoa valtakunnallisen tutkijakoulujärjestelmän lakatessa asteittain siirtymäkauden aikana, sillä yliopistokohtaisen tohtorikoulutuksen ohella on pidetty tärkeänä jatkaa hyviä tuloksia saanutta valtakunnallista alakohtaista verkostoyhteistyötä. Tohtorikoulutusyhteistyö organisoitiin uudelleen vuonna Tavoitteena on valtakunnallisena yhteistyönä järjestää sosiaalityön tohtorikoulutukseen liittyvää opetusta ja ohjausta tieteenalan sisältöjen ja sen metodisten lähtökohtien osalta. Toimintojen läpileikkaavina periaatteina ovat sosiaalityön tutkimusperustan vahvistaminen sekä kansainvälisyyden tukeminen sosiaalityön tohtorikoulutuksessa. Tohtorikoulutusverkostossa opiskelee vuosien aikana noin 30 tutkijaopiskelijaa. Valtakunnallisen yhteistyön ohella yhteistyötä kehitetään erityisesti pohjoismais-baltialaisessa yhteistyössä osana Nordic-Baltic Doctoral Network in Social Work -verkostoa sekä yhteistyössä Graduate School of Chinese Academy of Social Sciencesin kanssa. Sosnet sai CIMOn Kiina-ohjelmasta kaksivuotisen hankerahoituksen GSCASS:n kanssa tehtävään tohtorikoulutusyhteistyöhön. Edistää yhteistyötä peruskoulutuksessa: Peruskoulutusyhteistyöhön liittyen verkoston yliopistot kehittävät sosiaalityön yliopistokohtaista profiloitumista ja tarkoituksenmukaista työnjakoa yhteisesti sovittavalla tavalla sekä toteuttavat yhteisvalintaa ja kehittävät käytännön opetusta. Vuonna 2015 yhteistyö painottuu sosiaalityön koulutuksen rakenteellisiin kysymyksiin sekä mm. aikaisemmin hankitun osaamisen tunnustamisen käytäntöjen kehittämisen valtakunnallisessa yhteistyössä. Kesän pääsykoevalinnassa tehtävä yhteistyö on merkittävä osa verkoston toimintaa hyödyttäen kaikkia mukana olevia yksiköitä. Vuonna 2015 valintakokeesta vastaa Lapin yliopisto ja sen jälkeen Turun yliopisto. Tavoitteena on selvittää käytännön opettajien koulutusten valtakunnallisen oppimisympäristön tai osittaisen yhteisen koulutuksen kehittämistä ja pilotointia. 3

4 Tuottaa yhteistyössä verkkopohjaisia opetusratkaisuja: Verkko-opetuksen ja verkkovälitteisten opetusratkaisujen kehittäminen käynnistyi virtuaaliyliopistohankkeen turvin vuonna Sosnet kehittää verkko-opetuksessa sekä verkkovälitteisessä ja sulautuvassa opetuksessa käytettävää oppimateriaalia ja opintokokonaisuuksia opetuksen kaikilla tasoilla sekä toteuttaa valtakunnallista verkko-opetusta (vuosittain n. 15 verkkokurssia). Lisäksi verkosto edistää sosiaalityön opettajien ja tutkijoiden verkkopedagogista osaamista. Kehittämistyö kohdentuu erityisesti verkkovälitteisten ratkaisujen avulla tuotettavien oppimateriaalien tuottamiseen sekä valtakunnallisen verkko-opetuksen toteuttamiseen. Tavoitteena on tiivistää yhteistyötä avointen yliopistojen kanssa. Valtakunnallisessa opetuksessa on tarjolla lukuvuosittain yli 10 verkkokurssia. Sosnetin Soppi-oppimisympäristöön ( on koottu verkkovälitteiseen opetusyhteistyöhön liittyvät materiaalit. Kehittää ja parantaa koulutusta ja sen laatua: Sosnetin toimintojen läpileikkaavana tavoitteena on sosiaalityön koulutuksen ja sen laadun kehittäminen ja parantaminen. Sosnet kehittää sosiaalityön koulutusta yksiköiden kanssa toteuttamalla yhteistä opetusta, tiivistämällä opetusyhteistyötä kaikilla tutkintotasoilla, tarkastelemalla sosiaalityön koulutuksen rakenteita ja sisältöjä ja tarjoamalla pedagogista tukea monimuoto-opetukseen. Koulutuksen ja sen laadun parantamiseksi Sosnet tekee tiivistä yhteistyötä yhteistyökumppaneiden kanssa ja tekee aktiivista vaikuttamistyötä kehittämis- ja lainsäädäntöhankkeissa. Aktiivista vaikuttamistyötä tehdään erityisesti sosiaalityön aloituspaikkojen pysyväksi lisäämiseksi sekä sosiaalihuollon koulutus-, tutkimus- ja kehittämistoiminnan erityisvaltionosuusjärjestelmän aikaansaamiseksi. Parantaa tutkimuksen kansainvälistymistä: Sosnetin kansainvälisen toiminnan painopiste on vahvasti tohtorikoulutuksen ja tutkimuksen kansainvälistämisessä. Pohjoismais-baltialainen tohtorikoulutusverkosto The Nordic-Baltic Doctoral Network in Social Work järjestää vuosittain kesäkoulun. Sosnet aloitti vuonna 2013 yhteistyön kiinalaisen Chinese Graduate School of Social Sciences -tutkijakoulun kanssa sekä sai rahoituksen CIMO:lta tohtorikoulutusyhteistyön ja yhteisten oppimateriaalien kehittämiseen. Yhteistyössä painottuu alkuvaiheessa tohtorikoulutus, mutta sitä on tarkoitus laajentaa myös tutkimusyhteistyöhön sekä opettaja- ja opiskelijavaihtoon. Tehdä tutkimusyhteistyötä: Sosnetin tutkimusyhteistyö kohdentuu erityisesti yhteisten tutkimushankkeiden suunnitteluun ja rakentamiseen, sosiaalityön tutkimustoiminnan kokoamiseen ja valtakunnallisen tutkimuskokonaisuuden jäsentämiseen ja tutkimusohjelman laatimiseen. Ajankohtainen sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistus nostaa esille kysymyksen siitä, minkälaisia osaajia tuleva yhteiskunta tarvitsee, jotta kykenemme vastaamaan kansalaisten ja asiakkaiden tarpeisiin sekä palvelurakenteiden tuottamiin haasteisiin. Sosnet on mukana valmistelemassa kehittämis- ja tutkimushanketta, jossa jäsennettäisiin sosiaalialan tehtävissä tarvittavaa osaamista ennakoiden sosiaalialan tulevia koulutus- ja osaamistarpeita sekä tehtäviä sekä kirkastaen sosiaalisen käsitettä. Hankkeen rahoitusmahdollisuuksia selvitetään alkuvuodesta Sosnetissa tehtävän verkostoyhteistyön painopisteet ja keskeisimmät haasteet vuosina ovat: Verkostoyhteistyön edellyttämän rahoituksen pitkäjänteinen ja riittävä turvaaminen. Korkeakoulujen erikoistumiskoulutusjärjestelmän uudistuksen toimeenpano sosiaalityön koulutustarpeiden näkökulmasta sekä aktiivinen vaikuttaminen sosiaalihuollon koulutus-, tutkimus- ja kehittämistoiminnan erityisvaltionosuusjärjestelmän aikaansaamiseksi. Toimivaksi todetun verkostomuotoisen tohtorikoulutusyhteistyön jatkaminen yliopistojen muuttuvassa tohtorikoulutusjärjestelmässä ja erityisesti tohtorikoulutuksen kansainvälistäminen. Sosiaalityön perustutkintokoulutuksen rakenteellisten ja sisällöllisten kysymysten kehittäminen ja linjaaminen sekä AHOT-käytäntöjen kehittäminen valtakunnallisessa yhteistyössä. Käynnistyneen Kiina-yhteistyön kehittäminen ja juurruttaminen tohtorikoulutukseen ja yhteistyön laajentaminen muille koulutuksen osa-alueille sekä tutkimukseen. Verkkovälitteisten ratkaisujen avulla tuotettavien oppimateriaalien kehittäminen sekä valtakunnallisen verkko-opetuksen tuottaminen yhteistyössä. 4

5 1 VERKOSTOYHTEISTYÖN ORGANISOITUMINEN JA PERUSTELUT 1.1 Verkostoyhteistyön tausta ja tavoitteet Sosiaalityön koulutusta antavat yliopistot tiivistivät suunnitelmallisesti yhteistyötään ja rakensivat yhteistyöverkostoa jo 1990-luvulla. Toiminta käynnistettiin 1991 perusopetuksen kehittämiseen liittyvällä opetuksen vaihtopankkijärjestelmällä. Samana vuonna laitosten keskinäisesti asettama työryhmä esitti ensimmäistä kertaa lisensiaatintutkintona suoritettavan erikoistumiskoulutuksen käynnistämistä. Vuonna 1995 aloitettiin yhteinen sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden valtakunnallinen tutkijakoulu. Opetusministeriön kutsuma selvityshenkilö dosentti Anneli Pohjola laati vuonna 1998 tukenaan sosiaalityön koulutuksesta vastaavat professorit, sosiaalityön koulutuksen kehittämistä koskevan kokonaisesityksen (Opetusministeriön julkaisuja 57/1998). Selvityshenkilön esityksen pohjalta opetusministeriö ja yliopistot käynnistivät sosiaalityön koulutuksen kehittämishankkeen erityisosa-alueina peruskoulutuksen ja ammatillisen lisensiaatinkoulutuksen kehittäminen. Työskentelyn tuloksena keväällä 1999 asetukseen yhteiskuntatieteellisistä tutkinnoista (245/1994) liitettiin oma sosiaalityön peruskoulutusta koskeva pykälä 4 a (615/1999) ja syksyllä 2000 sosiaalityön ammatillista lisensiaatintutkintoa koskeva pykälä 14 a (901/2000). Sosiaalityön koulutuksen perusrakenteen jatkuvuus on turvattu myöhemmin toteutuneissa koulutuksen lainsäädäntöuudistuksissa. Vuonna 1999 perustettiin Valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto Sosnet. Vuoden 2000 alussa käynnistettiin ammatillisena lisensiaatintutkintona suoritettava sosiaalityön erikoistumiskoulutus. Maaliskuussa 2000 yliopistot solmivat verkostoyhteistyöhön osallistumisesta sopimuksen koordinaatioyliopistona toimivan Lapin yliopiston kanssa. Verkostosopimus (liite 1) uudistettiin vuonna 2010 yliopistolakiin ja verkoston rahoitusperustaan liittyvien muutosten vuoksi. Sosnetin tehtävänä on vuonna 2010 allekirjoitetun perussopimuksen mukaisesti sosiaalityön valtakunnallisena yhteistyönä järjestää: jatkokoulutuksena suoritettava sosiaalityön erikoistumiskoulutus toteuttaa valtakunnallista tohtorikoulutusta edistää peruskoulutukseen liittyvää yhteistyötä tuottaa yhteistyössä verkkopohjaisia opetusratkaisuja kehittää sosiaalityön koulutusta ja sen laatua parantaa tutkimuksen kansainvälistymistä tehdä tutkimusyhteistyötä. 1.2 Organisaatio Yliopistoverkoston toimintaa johtaa johtoryhmä (ks. kuvio 1), jossa on edustus jokaisesta sosiaalityön koulutusyksiköstä. Sosnetin koulutuspäällikkö toimii johtoryhmän esittelijänä ja sihteerinä. Sosiaalityön koulutusyksiköiden avoimena keskustelufoorumina toteutetaan vuosittain sosiaalityön kevätseminaari, jonka yhteydessä pidetään verkoston yleiskokous ja johon kaikki opetus- ja tutkimushenkilökuntaan kuuluvat ovat tervetulleita. Vuonna 2015 kevätseminaari järjestetään Turussa, jolloin teemana on Sosiaalityön koulutuksen työelämäsuhteet perus- ja erikoistumiskoulutuksen näkökulmista. Kevätseminaarin järjestelyvastuu on kiertävä, jolloin vuonna 2016 kevätseminaari pidetään Kuopiossa ja sen jälkeen vuonna 2017 Lapissa ja vuonna 2017 Tampereella. Vuonna 2014 verkostossa otettiin käyttöön verkkovälitteiset Sosiaalityön pedashop-tilaisuudet, joissa käsitellään ajankohtaisia asioita ja tuetaan opettajien pedagogista osaamista. Vuoden 2015 ensimmäinen pedashop pidetään , jolloin käsitellään verkkotyökaluja oppimisprosessin tukena. Toinen tilaisuus 5

6 on ja silloin teemana on sosiaalityön käytännönopetus. Syyslukukaudella 2015 järjestetään vielä kolmas pedashop. Jatkossa tarkoituksena on jatkaa verkkovälitteisten seminaarien järjestämistä kaksi tai kolme kertaa lukuvuoden aikana. Sosnetin organisaatio koostuu johtoryhmän ohella työvaliokunnista, joita työskentelee kaikilla Sosnetin tehtäväalueilla. Työvaliokunnat käsittelevät toiminta-alueelleen kuuluvia asioita ja valmistelevat niihin liittyviä esityksiä Sosnetin johtoryhmälle ja yliopistoille. Ne raportoivat toiminnastaan johtoryhmälle. Työvaliokunnat hyödyntävät toiminnassaan monipuolisesti video- ja puhelinkokouksia sekä Moodleoppimisympäristöä. Ne voivat myös tarvittaessa työskennellä yhdessä siltä osin kuin työstettävät asiat ovat yhteisiä. Työvaliokuntien puheenjohtajat osallistuvat tarvittaessa vierailevina asiantuntijoina johtoryhmän kokouksiin, kun siellä käsitellään työvaliokunnan asioita. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen edustaja ja tohtorikoulutusyhteistyön johtaja osallistuvat päättävinä jäseninä johtoryhmään tohtorikoulutusta käsittelevien asioiden osalta. Johtoryhmässä on myös erikoistumiskoulutuksen edustajana erikoistumiskoulutuksen työvaliokunnan puheenjohtaja. Tohtorikoulutusyhteistyötä toteutetaan temaattisissa pienryhmissä, joissa kussakin toimii kolme vastuuohjaajaa. Temaattisten pienryhmien vastuuhenkilöt, tohtorikoulutusyhteistyön johtaja, Sosnetin koulutuspäällikkö ja johtoryhmä muodostavat suunnitteluryhmän, jonka tehtävänä on vastata tohtorikoulutusyhteistyön suunnittelusta ja kehittämisestä sekä toimeenpanosta. Yliopistot HY, JY, ISY, LaY, TaY, TY Yliopistojen koulutusyksiköt Valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto Sosnet *kevätseminaari ja yleiskokous Johtoryhmä *koulutusyksiköiden professorit Peruskoulutusyhteistyö * viisi erikoisalaa *työvaliokunta Tohtorikoulutus *neljä teemaryhmää *tutkijakoulun suunnitteluryhmä Verkko-opetus *työvaliokunta Kansainvälinen toiminta * työvaliokunta *työvaliokunta * kelpoisuuskoetyöryhmä Erikoistumiskoulutus ammatillisena lisensiaatintutkintona Tutkimusyhteistyö *työvaliokunta Kuvio 1. Sosnetin organisoituminen. Sosnet toteuttaa tiiviisti yhteistyötä alan keskeisten toimijoiden kanssa. Verkoston keskeisiin sidosryhmiin kuuluvia tahoja (mm. OKM, STM, Talentia, sosiaalialan osaamiskeskukset, sosiaalialan ammattikorkeakouluverkosto, tieteenalaverkostot, Sosiaalityön tutkimuksen seura, avoimen yliopiston edustajat) tavataan säännöllisesti lukuisissa yhteistyötapaamisissa. Sosnetin organisaatiorakennetta ja sen kehittämisen tarpeellisuutta arvioidaan jatkossa osana Sosnetin toiminnan kehittämistyötä. 6

7 1.3 Rahoitus Yliopistolain uudistukseen liittyen opetus- ja kulttuuriministeriö lakkautti vuodesta 2000 saakka järjestetyn sosiaalityön erikoistumiskoulutuksen erillisrahoituksen vuoden 2009 lopussa. Rahoitus oli osa ministeriön yliopistojen yhteiskunnalliseen toimintaan suunnattua rahaa. Vuodesta 2010 alkaen rahoitus on muodostunut jäsenyliopistojen osoittamista budjettivaroista, jolloin sosiaalityön erikoistumiskoulutus rahoitetaan opetus- ja kulttuuriministeriön yliopistoille osoittamasta perusrahoituksesta. Vuoden 2010 Sosnetin perussopimus edellyttää yliopistojen osallistuvan verkoston rahoitukseen keskenään samansuuruisilla osuuksilla, koska myös yliopistojen saamat hyödyt ja erikoistumiskoulutusten opiskelijasisäänotot jakautuvat tasaisesti yliopistojen kesken. Vuonna 2010 toteutuneen rahoitusmuutoksen jälkeen toiminnan rahoitus on neuvoteltu vuosittain kuuden yliopiston keskushallinnon ja tiedekuntien osin vaihtuvien vastuuhenkilöiden kanssa. Kunakin budjettivuonna yliopistojen rahoituspäätökset ovat tulleet myöhään, esimerkiksi vuoden 2013 osalta kolmen yliopiston taloussopimukset allekirjoitettiin vasta kesällä Tilanne on merkinnyt lyhytjänteisyyttä ja epävarmuutta yliopistojen heikentyneessä rahoitustilanteessa ja yliopistojen suhtautuessa vaihtelevasti koulutuksen rahoitukseen. Budjettiepävarmuus on edellyttänyt myös erikoistumiskoulutuksen tarpeellisten toimintojen leikkaamista. Yliopistolain hengessä yliopistot tekevät resurssiratkaisunsa itsenäisesti kukin omista painoaloistaan ja prioriteeteistaan käsin, mikä on vaikeuttanut koulutuksen kokonaisuuden kehittämistä valtakunnallisena yhteistyönä. Verkoston perussopimuksen mukaisesti yliopistot osallistuvat toiminnan rahoitukseen yhtä suurella osuudella. Sosnetin toiminnan rahoitus koostuu kahdesta osasta: yliopistojen verkostoyhteistyöhön osoittamista tehtävistä (professorit, yliopistonlehtorit ja koulutuspäällikkö), joiden kunkin laskennallinen osuus on noin euroa sekä lisäksi yliopistojen osoittamasta toimintamäärärahoituksesta. Opetustehtävät ja niiden jakautuminen yliopistojen kesken Sosnetin johtoryhmä teki vuosina päätöksiä koskien erikoisaloista vastaavien tehtävien sijoittumista. Pyrkimyksenä on ollut sopia yhteistyössä mukana olevien yliopistojen tasapuolisista vastuista sekä turvata kaikkien erikoisalojen opiskelijoiden opetus. Päätökset on tehty perustuen kolmen yliopiston (Helsinki, Tampere ja Turku) esitykseen siitä, että jokaisessa yliopistossa olisi kaksi noin 50 % opetustehtävää (professori tai yliopistonlehtori). Osaksi tehtäviä ei ole saatu jaettua tasapuolisesti eri erikoisaloille yliopistojen tekemien opetusalapäätösten pohjalta. Verkoston tehtävät ovat toimintasuunnitelmaa laadittaessa sovittu yliopistojen vastuulle seuraavasti: Helsingin yliopisto: Hyvinvointipalvelut, professuuri (50 %) Lapsi- ja nuorisososiaalityö, ylipistonlehtoraatti (50 %) Itä-Suomen yliopisto: Hyvinvointipalvelut, professuuri (50 %) Lapsi- ja nuorisososiaalityö, professuuri (50 %) Jyväskylän yliopisto: Yhteisösosiaalityö, professuuri 50 % Yhteisösosiaalityö, yliopistonlehtoraatti (50 %) Lapin yliopisto: Kuntouttava sosiaalityö, professuuri (50 %) Koulutuspäällikkö (100 %) alkaen Tampereen yliopisto: Marginalisaatiokysymysten sosiaalityö, professuuri (50 %) Marginalisaatiokysymysten sosiaalityö, yliopistonlehtoraatti (50 %) Turun yliopisto: Lapsi- ja nuorisososiaalityö, professuuri (50 %) Marginalisaatiokysymysten sosiaalityö, opetusvastuu myös Kuntouttavasta sosiaalityöstä, yliopistonlehtoraatti (50 %) suunnitteilla alkamaan v

8 Yliopistot vastaavat erikoistumiskoulutuksen professoreiden ja yliopistonlehtoreiden palkkauksesta ja muista tehtävän hoitamisen kannalta välttämättömistä kustannuksista. Keskeinen erikoistumiskoulutukseen liittyvä haaste on koulutuksesta vastaavien tehtävien riittävyys ja pysyvyys. Erikoistumiskoulutus on tutkintoon johtavaa pysyvää koulutustoimintaa, jolloin myös siitä vastaavat opetustehtävät tulisi vakinaistaa. Yliopistoissa on viime vuosien aikana edetty tehtävien vakinaistamisen suuntaan, mutta osa tehtävistä on edelleen määräaikaisia. Verkoston toimintamenorahoitus Verkoston toimintaan tarkoitetuilla rahoitusosuuksilla verkosto toteuttaa valtakunnallisen sosiaalityön erikoistumiskoulutuksen (mm. lähiopetusjaksot, tuntiopetus, metodologinen kesäkoulu, virtuaaliopetuksen organisointi, lakisääteinen työnohjaus ja koulutussihteerin työpanos) sekä sosiaalityön perus- ja jatkokoulutuksen valtakunnallista ja kansainvälistä koulutus- ja tutkimusyhteistyötä ja verkoston edellyttämän hallinnon. Verkoston rahoituksen käytön suunnittelusta ja toteutuksesta päättää yliopistojen sosiaalityön yksiköiden professoreista koostuva Sosnetin johtoryhmä. Rahoituksen käytöstä raportoidaan toimintakertomuksen yhteydessä ja se toimitetaan verkoston jäsenyliopistoille. Vuosille erikoistumiskoulutuksen toimintarahoitus supistui merkittävästi, noin kolmannekseen aiemmasta. Sosnetin taloussopimusten perusteella yhteistä toimintarahaa on euroa / vuosi vuosina Käytettävissä ovat myös siirtyvät määrärahat. Verkoston toimintamäärärahoituksen määrä tarkoitti verkoston toiminnan supistamista entisestään. Erikoistumiskoulutuksella on myös hyväksytyt opiskelijat ja opetussuunnitelmat vuoteen 2016 saakka. Aiemmilla päätöksillä verkosto on sitoutunut siihen, että yliopistojen vastuulla olevien tehtävien ohella yhteisistä toimintamenoista katetaan koordinaatioyliopistossa työskentelevän koulutussihteerin (100 %) ja Itä-Suomen yliopistossa työskentelevän verkko-opetusyhteistyöstä vastaavan osa-aikaisen (50 %) ylipistoopettajan palkkausmenot. Helmikuussa 2014 laaditussa verkoston taloussuunnitelmassa vuosille verkoston yhteistä toimintarahaa kohdennettiin em. palkkausmenojen ohella pääosin erikoistumiskoulutuksen opetuksen toteutukseen, tohtorikoulutuksen opetukseen, kansainväliseen yhteistyöhön ja verkko-opetuksen ylläpitokustannuksiin sekä välttämättömiin hallintokuluihin. Toimintoihin kohdistetut summat ovat huomattavasti aiempia vuosia pienempiä. Verkoston taloussuunnitelmaa täsmennettiin vuosille Sosnetin johtoryhmän kokouksessa , jotta verkoston toimintaa saadaan toteutettua tarkoituksenmukaisella tavalla. Taloussuunnitelma vuosille on toimintasuunnitelman liitteenä 2. Muu verkoston toimintaa tukeva rahoitus Yliopistojen rahoituksen ohella Sosnetilla on sen perustoimintaa tukevia hankkeita, jotka on toteutettu muulla rahoituksella. Kaikkia kuutta yliopistoa hyödyttävät ulkopuoliset hankerahoitukset ovat mahdollistuneet tiiviin Sosnet-yhteistyön turvin. Muuta rahoitusta on vuosien aikana ollut yli 1,5 miljoonaa euroa. Sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden valtakunnallista tohtoriohjelmaa organisoidaan osana Sosnetin toimintaa. Suomen Akatemia myönsi hakemuksesta kaudelle kaksi (2) tohtorikoulutuspaikkaa. Edellä mainittujen rahoitettujen paikkojen turvin tohtoriohjelmassa on jatkanut kahdeksan (8) palkattua 8

9 tohtorikoulutettavaa sekä oheispaikkalaisia vuosien aikana. Tohtoriohjelman saama toimintarahoitus kaudella oli yhteensä euroa ja kaudella yhteensä euroa. Sosnetin tohtoriohjelma on koordinoinut seitsemän maan yhteistä pohjoismais-baltialaista tutkijakoulutusverkostoa, Nordic-Baltic Doctoral Training Network in Social Work (NBSW). Verkoston toimintaa on rahoittanut NordForsk ja sen rahoitus vuosille oli kokonaisuudessaan noin euroa. NBSW-verkosto jatkaa toimintaansa rahoituksen päätyttyäkin järjestämällä vuosittain kesäkoulun. Tavoitteena on selvittää yhteistyölle muita rahoitus- ja toimintamahdollisuuksia. Sosnet käynnisti vuonna 2013 yhteistyön kiinalaisen Graduate School of Chinese Academy of Social Sciences (GSCASS) kanssa. Yhteistyö perustuu Sosnetin yliopistojen allekirjoittamaan sopimukseen. Yhteistyön tiivistämiseksi Sosnet valmisteli hankkeen, jossa tavoitteena on suomalaisen tohtorikoulutuksen kansainvälisten yhteyksien vahvistaminen. Hankkeen tarkoituksena on luoda yhteinen vertailevaa tutkimusta painottava opintokokonaisuus Sosnetin ja GSCASS:n yhteistyönä. Hanke sai CIMO:n Kiina-ohjelmasta euroa vuosille Sosnetilla oli valtakunnallinen ESR-rahoitteinen Sosiaalityön koulutuksen työelämälähtöisyys -hanke vuosina ja AHOT korkeakouluissa -hankkeen Sosiaalialan osahanke yhdessä sosiaalialan ammattikorkeakoulujen kanssa vuosina Hankkeiden yhteenlaskettu rahoitus oli yli euroa. Hankkeiden teemaa jatkavia uusia hankehakemuksia aletaan työstää uuden ESR-ohjelmakauden käynnistyessä. Sosiaalityön erikoistumiskoulutuksen turvaamiseksi Sosnet on tehnyt sosiaali- ja terveysministeriölle esityksen, että valtio korvaisi sosiaalityön erikoistumiskoulutuksen järjestämisen vastaavankaltaisesti kuin erikoislääkäreiden koulutuksessa. Ratkaisu vahvistaisi kuntien sosiaalihuollon kehittämistä sekä turvaa sosiaalityön erikoisasiantuntijuuden yhdentyvässä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti ylisosiaalineuvos Aulikki Kananojan tekemään esiselvityksen sosiaalihuollon erityisvaltionosuusjärjestelmäksi. Esiselvityksen toimeksianto piti sisällään muun muassa ehdotuksen laatimisen siitä, kuinka sosiaalityön maisterikoulutuksessa ja erikoistumiskoulutuksessa teoriaopetus, tieteellinen tutkimus ja käytännössä tapahtuva opetus tulisi järjestää sekä tehdä arvio sosiaalihuollon koulutukseen suunnattavan erityisvaltionosuuden määrällinen tarve. Esiselvitys luovutettiin sosiaali- ja terveysministeriölle lokakuussa Sosiaalihuollon koulutusta ja tutkimusta koskevaa lainsäädäntövalmistelutyötä tehdään virkamiestyönä sosiaali- ja terveysministeriössä. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakia sekä sosiaalihuoltolakia koskevat esitykset annettiin Eduskunnalle vuonna Tulossopimuskausi on olemaan ratkaiseva sosiaalityön koulutuksen ja tutkimuksen tulevan rahoitusperustan osalta, koska sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa tarkistettava evo-rahoituksen mahdollinen laajeneminen terveydenhuollon lisäksi myös sosiaalihuollon koulutukseen ja tutkimukseen ratkeaa sen kuluessa. Siksi on tärkeää, että yliopistot turvaavat tässä valmisteluvaiheessa Sosnetin toiminnan ja rahoitusperustan, sillä se tulee luomaan pohjan tulossa olevalle sosiaali- ja terveysministeriön ns. evo-rahoituksen linjauksille. Sosnet valmistelee yhteistyössä sosiaalialan ammattikorkeakouluverkoston, toisen asteen koulutuksen sote-verkoston sekä sosiaalialan työntekijä- ja työnantajajärjestöjen, sosiaalialan osaamiskeskusten, sosiaali- ja terveysministeriön kanssa hanketta sosiaalialan osaamisen ennakoinnista (SOTENNA II -hanke). Hankkeen rahoitusvaihtoehtoja selvitetään. Hanke käynnistynee vuosien aikana. 9

10 2 PERUSKOULUTUSYHTEISTYÖ 2.1 Peruskoulutusyhteistyön tavoitteet Sosiaalityön peruskoulutusta koskeva asetus (615/1999) oli selkeä edistys alan koulutuksen yhtenäisten laatuvaatimusten kehittämisessä. Tällä hetkellä jokaisessa sosiaalityön koulutusyksikössä on vähintään kaksi sosiaalityön professuuria, ja koulutus toteutuu sosiaalityön oppiaineen varassa. Se sisältää vähintään 30 opintopistettä käytännön opetusta, joka jakaantuu sekä kandidaatin että maisterin tutkintoihin. Vuonna 2005 toteutettu tutkinnonuudistus turvasi sosiaalityön koulutuksen perusrakenteen jatkuvuuden voimaan tulleet yliopistoasetuksen (794/2004) muutokset sekä hiljattain uudistettu Opetus- ja kulttuuriministeriön asetus yliopistojen koulutusvastuun täsmentämisestä ja erikoistumiskoulutuksista (568/2005) ja sen uusi liite säätävät sosiaalityön koulutuksen kuudessa yliopistossa järjestettäväksi kandidaatin ja maisterin tutkinnoiksi. Sosiaalityön koulutus tulee jatkossakin taata lainsäädännön turvin. Sosnetin tavoitteena on yhtenäisen koulutusrakenteen puitteissa vahvistaa synergiaetuja tiivistämällä peruskoulutuksessa tehtävää yhteistyötä. Yhteistyötä tehostetaan, jotta olemassa olevien resurssien varassa voidaan vastata koulutuksen ja tutkimuksen haasteisiin. Koulutusyksiköillä on erilaista erityisosaamista, jolloin yhteistyön kautta eri yksiköt voivat hyödyntää toisten yksiköiden osaamista. Sosnetin peruskoulutukseen liittyvä yhteistyö on vuosien mittaan tiivistynyt erityisesti yhteiseen verkkoopetukseen, käytännön opetukseen, aiemmin suoritettujen opintojen ja osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen, opiskelijavalintoihin ja sosiaalityöntekijöiden ammatillisiin kelpoisuuksiin liittyen. Tulevina vuosina verkoston painopisteenä on kehittää ja linjata valtakunnallisessa yhteistyössä sosiaalityön koulutuksen sisällöllisiä ja rakenteellisia kysymyksiä huomioiden sosiaalihuollon lainsäädännössä ja sosiaalija terveyspalveluiden toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset sekä korkeakoulujen kentästä nousevat uudistamistarpeet. Koulutuksen sisällöllisiä kysymyksiä, työelämäodotuksia, joustavia opintopolkuja sekä AHOT-käytäntöjä on tarkoitus käsitellä ja työstää yhteistyössä kuuden yliopiston kesken. Lisäksi tavoitteena on panostaa vahvasti peruskoulutusyhteistyön kehittämiseen ja valtakunnallisen yhteistyön tiivistämiseen. Erityisinä kehittämisen painopisteinä ovat opetukseen liittyvän oppimateriaalien tuottaminen ja kehittäminen yliopistojen yhteistyönä. Lisäksi tavoitteena on tuottaa ja järjestää valtakunnallisia verkkokursseja. Tähän liittyvää yhteistyötä on kuvattu tarkemmin tämän toimintasuunnitelman luvussa 6 Opetuksen verkkovälitteisyyden ja monimuotoisuuden kehittäminen. Peruskoulutukseen liittyvää yhteistyötä valmistellaan peruskoulutuksen työvaliokunnassa ja Sosnetin johtoryhmässä. Koska monelta osin koulutusyksiköiden tekemä opetusyhteistyö on verkko-opetukseen liittyvää opetusyhteistyötä, käsitellään näitä asioita myös verkko-opetuksen työvaliokunnassa. Peruskoulutuksen työvaliokunnan tehtäviksi on määritelty: Perustutkinto-opetuksessa tehtävän yhteistyön kehittäminen, esim. mahdolliset yhteiset perusopinnot ja kandidaattivaiheen opintojen laajempi synkronoiminen. Yhteisvalinnan kehittäminen ja sen etenemisen seuranta. Käytännön opetuksen ja harjoittelun kehittäminen ja arviointi. Yhteistyö sosiaalityöntekijän kelpoisuuskoetyöryhmän kanssa. Työvaliokunta käsittelee muun muassa käytännön opetuksen ja yhteisvalinnan kehittämistä, aikaisemmin hankitun osaamisen tunnustamisen kysymyksiä ja sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinnoista (sosionomi AMK ja ylempi AMK) myönnettäviä opintokorvaavuuksia sosiaalityön koulutuksessa sekä verkkoopetukseen ja englanninkieliseen opetukseen liittyviä yhteistyötarpeita. Sosnetin tavoitteena on kehittää maisteriopintoväylää sosiaalityön koulutukseen tulevina vuosina muun muassa alan työvoimatarpeisiin vastaamiseksi. Tätä varten tehdään yhteistyötä eri yliopistojen avoimen yliopiston toimijoiden kanssa. 10

11 2.2 AHOT-käytäntöjen kehittäminen Vuosina Sosnet osallistui yhdessä sosiaalialan ammattikorkeakoulujen kanssa ESR-rahoitteiseen AHOT korkeakouluissa -hankkeen Sosiaalialan osahankkeen toteuttamiseen. Hankkeessa kehitettiin aiemmin hankitun osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen liittyviä käytäntöjä tuottamalla tietoa korkeakoulujen nykyisistä käytännöistä ja opiskelijoiden kokemuksista ja näkemyksistä aiemmin hankitun osaamisen tunnustamisesta. Lisäksi kehitettiin ja kokeiltiin erilaisia malleja ja tapoja todentaa opiskelijoiden osaamista ja tuotettiin välineitä työskentelyn helpottamiseksi. AHOT-käytäntöjen selkiyttäminen on merkityksellistä opiskelijoiden yhdenvertaisen kohtelun vuoksi. Hankkeen loppuraportti julkaistiin Sosnetin julkaisusarjassa vuonna Hankkeen päättymisen jälkeen AHOT-käytäntöjen kehittämistä on jatkettu Sosnetin yliopistojen keskinäisenä yhteistyönä ESR-hankkeen tulosten pohjalta. Aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamisen kysymykset ovat nousemassa aiempaa tärkeämmäksi kysymykseksi sosiaalityössä, sillä eduskunnan myöntämän lisärahoituksen turvin myönnetyt aloituspaikat ovat kohdentuneet erityisesti maisterivalintaan, jolloin koulutukseen on valittu runsaasti opiskelijoita, joilla on aiempia tutkintoja ja kokemusta työelämästä. Myös talouden taantuman myötä sosiaalityöhön on hakeutunut uudelleenkouluttautuvia. Vuonna 2014 koottiin yliopistojen käytäntöjä, tehtiin niitä koskevia alustavia linjausesityksiä sekä nostettiin kysymyksiä yhteiseen keskusteluun yksiköiden kevätseminaarissa. AHOT-käytäntöihin liittyvää kehittämistyötä jatketaan vuonna Tavoitteena on saada aikaan valtakunnallisesti riittävän yhteneväiset käytännöt sekä luoda sosiaalityön yliopistolliseen koulutukseen soveltuvia osaamisen osoittamisen tapoja. Lisäksi tavoitteena on tarkastella erilaisista koulutus- ja osaamistaustoista tulevien opiskelijoiden oppimispolkuja sosiaalityön koulutuksessa sekä kehittää sosiaalityön opiskelijavalintoihin liittyviä käytäntöjä. 2.3 Yhteisvalinta sosiaalityön koulutuksessa Sosiaalityössä on tehty opiskelijavalintoihin liittyvä yhteistyötä vuodesta Valintayhteistyön tavoitteena on ollut vähentää päällekkäistä työtä, välttää päällekkäishakua eri yksiköiden kesken sekä kehittää valintakoetta sisällöllisesti ja rakenteellisesti siten, että sosiaalityön koulutukseen saataisiin valikoitua alalle motivoituneita ja hyviä hakijoita. Työskentelyssä tarvitaan nykyisten käytäntöjen kartoittamista ja analysointia sekä erityisesti valintakokeen laadintaan liittyvää koulutusyksiköiden keskinäistä työskentelyä. Ensimmäinen valintakoeyhteistyökokeilu toteutettiin sosiaalityössä kesällä 2006 Jyväskylän, Lapin ja Tampereen ylipistojen kesken. Opetusministeriö rahoitti vuosina Sosnetin hanketta Valintayhteistyö sosiaalityön koulutuksessa, jossa tavoitteena oli laajentaa sosiaalityön koulutusyksiköiden valintayhteistyötä, kehittää alalle soveltuva valintaprosessi sekä ottaa käyttöön yhteisvalinta. Hankkeen mahdollistaman selvitystyön pohjalta Sosnetin johtoryhmä nimesi hankkeelle työryhmän suunnittelemaan ja toteuttamaan valintayhteistyötä. Sosiaalityön yhteisvalintaa koordinoi Tampereen yliopisto ja sosiaalityön oppiaineryhmän puheenjohtajana on toiminut lehtori Jorma Hänninen Jyväskylän yliopistosta. Valintakokeen suunnittelu ja tarkastaminen hoidetaan kiertävällä periaatteella. Keväällä 2009 järjestettiin yhteisvalinta neljän sosiaalityön koulutusyksikön, Jyväskylän, Lapin, Tampereen ja Turun yliopistojen, kesken. Valintakokeen suunnittelusta ja tarkastuksesta vastasivat Jyväskylä ja Tampere. Vuonna 2010 yhteisvalinnassa olivat ensimmäisen kerran mukana kaikki kuusi sosiaalityön yliopistoyksikköä. Valintakokeen suunnittelun ja tarkastuksen hoitivat vuonna 2010 Lappi ja Turku, vuonna 2011 Itä-Suomi, vuonna 2012 Helsinki, vuonna 2013 Tampere ja vuonna 2014 Jyväskylä. Yhteistyötä jatketaan vuonna 2015, jolloin valintakokeen suunnittelusta ja tarkastuksesta vastaa Lapin yliopisto. Kokeen suunnittelussa toimii apuna sosiaalityön oppiaineryhmä. Keväällä 2015 suunnitellaan yhteistyön jatkumista ja sovitaan seuraavien vuosien valintakokeen suunnitteluun ja tarkastamiseen liittyvistä käytännöistä ja vastuuyksiköistä. Lisäksi tavoitteena on kehittää valintakokeen muotoa ja mallia 11

12 soveltuvaksi paremmin sosiaalityön yhteisvalintaan. Sosiaalityön yhteisvalinta on tärkeä oppiaineen kehittämisen kannalta, sillä se mahdollistaa sosiaalityöhön soveltuvan valintakoemallin kehittämisen. Tulevina vuosina tavoitteena on yhteisvalintaan liittyvien käytäntöjen kehittäminen niin, että sosiaalityöhön saataisiin jatkossakin valittua alalle hyvin soveltuvia opiskelijoita. Valintakokeen suunnitteluun ja tarkastamiseen liittyviä käytäntöjä on tarpeen kehittää sekä vähentää niihin liittyvää työmäärää oppiainetasolla. Lisäksi on tarpeen selvittää valintakoekirjaksi soveltuvan oppikirjan laatiminen yliopistojen yhteistyönä. 2.4 Käytännön opetuksen kehittäminen Verkostossa on toteutettu sosiaalityön käytännön opetukseen liittyvää kehittämistyötä systemaattisesti jo vuosien ajan. Sosiaalityö pääaineena suoritettu yhteiskunta- tai valtiotieteiden maisterin tutkinto tuottaa Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuuksista annetun lain (272/2005; 3 ) mukaisen pätevyyden sosiaalityöntekijän tehtäviin. Käytännön opetusta edellytetään tutkintoasetuksen (794/2004) 15 :ssä, jonka mukaan yhteiskuntatieteelliseen alaan kuuluvaan sosiaalityön koulutukseen kuuluu pakollinen harjoittelu. Käytännön opetus on laajuudeltaan Sosnetin keskinäisen sopimukseen ja aiempaan asetukseen pohjautuen vähintään 30 opintopistettä jakautuen perus-, aine-, ja syventäviin opintoihin. Käytännön harjoittelu on keskeinen osa sosiaalityön opetusta teoreettis-opillisten ja tieteellistutkimuksellisten ainesten ohella. Yliopistojen sosiaalityön opetussuunnitelmissa harjoittelu ilmaistaan käytännön opetuksena, jolla tarkoitetaan sosiaalityön käytännössä tapahtuvaa opetusta. Käytännön opetukseen osallistuu lehtori tai professori sekä käytännön ohjaava sosiaalityöntekijä. Opetusta on sekä käytännössä että käytäntöön nivoutuvissa seminaareissa. Sosiaalityön koulutusyksiköiden yhteinen ongelma on vakiintuneen järjestelmän ja resursoinnin puuttuminen alan käytäntöihin kiinnittyvässä koulutuksessa. Sosnet koordinoi valtakunnallista Sosiaalityön koulutuksen työelämälähtöisyys (ESR) -hanketta vuosina Hankkeen tavoitteena oli rakentaa alueelliset erityisyydet huomioiden tutkimus- ja opetusympäristöjä käytännön opetukseen, tuottaa yhteisiä koulutusmateriaaleja ja järjestää käytännön opettajien koulutusta. Hanke tuki sosiaalityön koulutusyksiköiden käytännön opetuksen rakenteiden muotoutumista ja vaikutti sen organisoimiseksi ja resursoimiseksi pidemmällä aikavälillä. Kaikkien yliopistojen yhteyteen on rakentunut sosiaalityön opetus- ja tutkimuskeskuksia/-klinikoita (esitys näistä ks. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:43), joissa käytännön opetuksen rakenteita ja sisältöjä kehitetään aluelähtöisesti. Vuonna 2012 julkaistiin artikkelikokoelmateos Sosiaalityön käytännönopetus liikkeessä, jossa analysoidaan sosiaalityön käytännönopetukseen liittyviä pedagogisia ratkaisuja, ohjausta ja oppimista, työmuotoja ja mallintamista sekä kehittämissuuntia ja uusia avauksia. Julkaisua hyödynnetään sosiaalityön koulutuksen ja erityisesti käytännönopetuksen kehittämistyössä. Hankkeen päättyessä pidettiin tärkeänä, että sosiaalityön koulutuksen työelämäyhteistyötä, käytännönopetusta ja tiedontuotantoa kehitetään jatkossakin yliopistojen perustoiminnan ohella esimerkiksi jatkohankkeena. Opetus- ja tutkimuskeskustoiminnalle on monin paikoin luotu vasta perustaa. Rakennerahastokauden ohjelmaesitys on valmistunut, ja haut avautuvat kesällä 2014, joten olisi mahdollista selvittää jatkorahoitusta opetus- ja kulttuuriministeriön valtakunnallisesta rakennerahastosta. Yliopistoyksiköiden yhteyteen muodostuneissa opetus- ja tutkimuskeskuksissa on tähän mennessä keskitytty pitkälti käytännön opetuksen kehittämiseen. Käytännön opetuksen tavoitteellisen kehittämisen haasteena on tiedontuotanto ja muun muassa opinnäytteiden kytkeminen alan tavoitteelliseen kehittämistyöhön. Tämän vuoksi opetus- ja tutkimuskeskuksia on tarpeen vahvistaa kehittämällä alueilla tehtävää käytäntöihin kiinnittyvää tutkimusta. Uusi terveydenhuoltolaki edellyttää terveydenhuollon puolella ervaalueilla omat tutkimusohjelmat, joten myös sosiaalialalla nämä tulisi miettiä valmiiksi tulevaa sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistä järjestämislakia ennakoiden. Sosnetin johtoryhmä päätti vuoden

13 loppupuolella, että sosiaalityön koulutusyksiköiden opetus- ja tutkimusklinikoita vahvistetaan tutkimuksellisesti ja laaditaan alueelliset tutkimusohjelmat sosiaalihuollon ja sen tutkimuksen vahvistamiseksi. Kehittämistyötä jatketaan kaudella Hankkeen päättymisen jälkeen käytännön opetuksen kehittäminen on jatkunut verkostoyhteistyönä mm. työstämällä e-oppikirjaa sosiaalityön työmenetelmistä. Oppikirjaa toteutetaan osana Sosnetin verkkoopetuksen ja oppimateriaalien kehittämistä, ja siitä vastaavat Helsingin ylipisto sekä kirjoittajina toimivat Irma Lehtonen, Hanna Pulkkinen ja Mari Suonio. E-oppikirja valmistuu vuonna 2015, jolloin se voidaan ottaa käyttöön sosiaalityön opetuksessa lukuvuonna Sosiaalityön koulutusyksiköt ovat järjestäneet käytännön opetuksen ohjaajina toimiville sosiaalityöntekijöille käytännönopettajakoulutuksia. Viime vuosien aikana koulutuksia on järjestetty erityisesti erillisen rahoituksen turvin. Jatkossa selvitetään mahdollisuutta toteuttaa koulutuksia osittain valtakunnallisena yhteistyönä. Tarkoituksena on kartoittaa koulutusten sisältöjä, arvioida toimintaa ja etsiä soveltuvia valtakunnallisen yhteistyön paikkoja ja muotoja, kuten yhteisiä materiaaleja, videoluentoja ja yhteistä ympäristöä. Ohjaajakoulutuksiin osallistuvat yliopistoista ne keskeiset opettajat ja muut toimijat, jotka vastaavat käytännönopetuksesta. Sosnetin verkkovälitteisen opetuksen kehittäminen on tässä yhteistyössä tiiviisti mukana. Käytännönopetus on vahvasti mukana verkoston tapahtumissa vuoden 2015 aikana. Kevään toisen pedashopin teemana on käytännönopetus. Lisäksi Turussa järjestettävän kevätseminaarin aihe liittyy sosiaalityön koulutuksen työelämäsuhteisiin. Hallitusohjelman yhtenä tavoitteena on sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus, jonka osana uudistetaan myös nykyisellään vain lääketiedettä koskeva EVO-tutkimus- ja koulutusrahoitus. Sosnet osallistuu aktiivisesti valmisteilla olevaan uudistukseen. Tavoitteena on, että yhdentyvässä sosiaali- ja terveydenhuollossa ratkaistaan muun muassa sosiaalityön käytännön opetuksen rahoitus ns. EVO-rahoituksena. Sosiaalihuollon koulutuksen ja tutkimuksen erityisvaltionsuutta koskeva esiselvitys tehtiin vuoden 2013 aikana, ja siitä vastasi ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja. Erityisvaltionosuudesta on tarkoitus säätää valmisteilla olevassa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaissa. Mikäli laki vahvistetaan keväällä 2015, se mahdollistaisi uudella tavalla myös sosiaalityön käytännön opetuksen toteuttamisen. Tulevina vuosina työelämäyhteistyötä tiivistetään ja vahvistetaan myös yhteistyössä sosiaalialan ammattikorkeakoulujen ja muiden alan toimijoiden kanssa. Yhteistyöhön kytkeytyy sekä kehittämistyö että tutkimus. Peruskoulutukseen liittyvät haasteet vuosina : - Sosiaalityön kelpoisuuden tuottavan koulutuksen valtakunnallisen yhtenäisyyden ja koulutuksen laadun turvaaminen sekä koulutuksen rakenteellisten ja sisällöllisten kysymysten kehittäminen ja linjaaminen - Aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista koskevien valtakunnallisten käytäntöjen kehittäminen ja juurruttaminen sekä joustavien opintopolkujen kehittäminen sosiaalityön yliopistolliseen koulutukseen - Yhteistyön tiivistäminen entisestään verkkovälitteisen opetusyhteistyön ja materiaalien kehittämisessä erityisesti sosiaalityön perusopintoihin - Sosiaalityön käytännön opetuksen tavoitteellinen kehittäminen ja sen rahoitusrakenteiden ratkaiseminen pitkäjänteisesti osana yhdentyvää sosiaali- ja terveydenhuoltoa - Opetus- ja tutkimuskeskusten vakiinnuttaminen työelämäyhteistyön sekä koulutuksen ja tutkimuksen vuoropuhelun vahvistamiseksi - Yhteisvalinnan kehittäminen ja erityisesti sosiaalityöhön soveltuvan valintakokeen kehittäminen ja valintoihin liittyvän työmäärän vähentäminen 13

14 3 ERIKOISSOSIAALITYÖNTEKIJÄN KOULUTUS AMMATILLISENA LISENSIAATINTUTKINTONA Erikoissosiaalityöntekijän koulutus on ammatillisesti painottunut tieteellinen jatkokoulutus, joka johtaa yhteiskunta- tai valtiotieteiden lisensiaatin tutkintoon valitulla sosiaalityön erikoisalalla (Opetus- ja kulttuuriministeriön asetus koulutusvastuun täsmentämisestä ja erikoistumiskoulutuksista 568/2005; 16 ). Koulutuksen lähtökohtana on ammattikäytäntöjen tieteellisen perustan vahvistaminen ja tutkivaan työotteeseen perustuvan ammattitaidon edistäminen. Tavoitteena on syventää sosiaalityön asiantuntijuutta, vahvistaa ammatillista identiteettiä ja sosiaalialan kehittämistä omalla erikoisalalla. Erikoistumiskoulutus tähtää sosiaalityön asiantuntijuuden syventämiseen tutkimuksen keinoin. Sosiaalityöstä on kehittynyt yhteiskunnallisesti monimuotoinen toiminta-alue, jossa korostuu vahva erityisosaaminen. Ammatillinen vaativuus kumuloituu toimintaympäristön jatkuvassa muutoksessa ja siinä toteutuvassa sosiaalisten ongelmien laajenemisessa ja vaikeutumisessa. Hyvinvointipalveluihin kohdistuvat taloudelliset vaateet ja niistä seuraavat palvelujen uudelleenorganisoituminen muuttavat näiden palvelujen alkuperäistä tukitehtävää. Tätä kautta myös sosiaalityön ulkoiset toimintapuitteet ja sisäinen orientaatio tulevat täsmennettäviksi uudella tavalla. Suomalainen yhteiskunta kohtaa vaikeita sosiaalisia ongelmia ja haasteita, kuten kansalaisten köyhyyden ja hyvinvointi- ja terveyserojen lisääntyminen, sosiaalisten ongelmien monimutkaistuminen, mielenterveys- ja päihdeongelmien yleistyminen, lasten ja nuorten turvattomuuden kasvu ja lastensuojelun lisääntynyt tarve, sekä nuorten työmarkkinoille kiinnittymisen vaikeudet. Sosiaalityön erikoistumiskoulutus pyrkii vastaamaan näihin haasteisiin tuottamalla alalle erikoistunutta osaamista ja käytännön työstä lähtevää tutkimustietoa. Sosiaalityön erityisosaamiseen tähdätään jo maisteritasoisessa peruskoulutuksessa, jonka painopisteenä on tuottaa akateemista asiantuntijuutta sosiaalialan kentälle. Peruskoulutuksen lähtökohtana ovat analyyttisyys ja tieteellisyys. Nykyisessä murroksessa tarvitaan yhä enemmän spesifeihin kysymyksiin kohdentuvaa syvenevää osaamista. Sosiaalityön erikoistumiskoulutuksen tarve nousee mm. nopeasti muuttuvan yhteiskunnan sosiaalityöhön kohdistuvista haasteista, sosiaalityön erityisosaamisen syventämisen vaateesta sekä hyvinvointipalveluiden kehittämisen ja uudelleen organisoitumisen paineista. Kuntarakenneuudistuksen yhteydessä tapahtuva palvelurakenteen muutos tuottaa paineita erityispalveluiden uudelleenorganisointiin ja erikoisosaamisen vahvistamiseen. Sosiaalihuollossa ei ole aikaisemmin ollut erityispalveluiden rakennetta, joka uudessa kuntarakenteessa ja eheytyvässä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmässä tulee rakennettavaksi, mikä tuottaa aikaisempaa suuremman tilauksen erikoistumiskoulutukselle. Jatkokoulutuksena suoritettava erikoissosiaalityöntekijän koulutus on käynnissä kaikilla viidellä erikoisalalla: kuntouttava sosiaalityö, lapsi- ja nuorisososiaalityö, marginalisaatiokysymysten sosiaalityö, yhteisösosiaalityö ja hyvinvointipalveluiden erikoisala. Kullakin erikoisalalla opiskelee 18 sosiaalityöntekijää ja hyvinvointipalveluiden erikoisalalla 24 sosiaalityöntekijää. Verkoston keskinäisen sopimuksen mukaan jokaisessa verkoston yliopistossa opiskelee sama määrä erikoistumiskoulutuksen opiskelijoita eli kussakin on yhteensä 16 opiskelijaa. Erikoistumiskoulutuksen käytännön toteutuksesta vastaavat Sosnetin yliopistoissa työskentelevät osa-aikaiset professorit ja yliopistonlehtorit. Erikoistumiskoulutuksen opetustehtävät on esitelty tarkemmin luvussa 1.3 Rahoitus. Koulutus koostuu neljästi vuodessa järjestettävistä kolmipäiväisistä lähiopetusjaksoista, jotka ovat kaikille opiskelijoille pakollisia. Lisäksi tutkintoon sisältyy kirjallisia tehtäviä, verkko-opetusta ja tutkivan asiantuntijuuden ohjausta ja lisensiaatintutkimus. Erikoisaloista lapsi- ja nuorisosiaalityö ja yhteisösosiaalityö sekä kuntouttava sosiaalityö ja marginalisaatiokysymysten sosiaalityö toteuttavat erikoisalakoulutusta osittain yhdessä opetussuunnitelmien mahdollistamissa puitteissa. Kunkin vuoden ensimmäinen lähiopetusjakso pidetään sosiaalityön tutkimuksen päivien yhteydessä ja kolmas lähijakso Sosnetin metodologisen kesäkoulun yhteydessä. Lähiopetusjaksoon sisältyy yleensä myös erikoisalan omaa opetusta ja tutkimusseminaarit. Kahden muun vuosittaisen lähiopetusjakson osalta erikoisalat tekevät synergiaetujen saamiseksi osittain yhteistyötä lähiopetusjaksojen järjestämisessä. 14

15 Koulutuksen järjestämisen aikana on osoittautunut, että opintojen menestyksekäs suorittaminen edellyttää joustavia työjärjestelyjä ja työnantajan tukea. Tämä korostuu erityisesti koulutuksen loppuvaiheissa, kun suuri osa opiskelijoista tekee intensiivisesti lisensiaatintutkimustaan. Vaativissa sosiaalityön tehtävissä ajan irrottaminen opinnoille voi olla haastavaa. Opiskelijat hakevat apurahoja ja koulutusrahastolta aikuiskoulutustukea. Koulutuksesta vastaavat professorit kirjoittavat lausuntoja apurahahakemuksiin. Vuonna 2015 kartoitetaan valmistumattomien opiskelijoiden tilanteet ja tuetaan lisensiaatintutkimusten loppuunsaattamista kotiylipistojen tehostetulla ohjauksella ja seminaarikäytäntöjä kehittämällä. Vuosi 2015 on kolmas opiskeluvuosi kuntouttavan sosiaalityön ja marginalisaatiokysymysten sosiaalityön sekä neljäs eli viimeinen opiskeluvuosi lapsi- ja nuorisosiaalityön, yhteisösosiaalityön ja hyvinvointipalveluiden erikoisalojen koulutusryhmille. Verkostossa on valmistauduttu tulevaan erikoistumiskoulutuksen järjestelmän uudistukseen mm. ottamalla kantaa lainsäädännön valmisteluun sen eri vaiheissa laatimalla lausuntoja opetus- ja kulttuuriministeriölle sekä eduskunnan sivistysvaliokunnalle. Sosnet on neuvotellut sosiaalityön erikoistumiskoulutuksen jatkoon liittyvistä asioista mm. yhteistyössä Psykonetin ja täydennyskoulutuksen edustajien kesken. Erikoistumiskoulutuksen uudistusta on käsitelty johtoryhmässä ja erikoistumiskoulutuksen työvaliokunnassa sekä järjestetty erillinen erikoistumiskoulutuksen kehittämisseminaari. Sosnet on valmistautunut järjestämään jatkotutkintona suoritettavaa erikoistumiskoulutusta jatkossakin. Vuoden 2015 aikana valmistaudutaan kehittämään erikoistumiskoulutuksen opetussuunnitelman rakennetta ja sisältöjä huomioiden erikoistumiskoulutuksen uudistus sekä jatkamaan koulutuksen jatkoon liittyviä neuvotteluja keskeisten sidosryhmien kanssa. Erikoistumiskoulutuksen työelämäyhteistyötä käsitellään sosiaalityön yksiköiden kevätseminaarissa Turussa. Tavoitteena on toteuttaa opiskelijavalinnat Hyvinvointipalveluiden, Lapsi- ja nuorisososiaalityön ja Yhteisösosiaalityön erikoisaloilla syksyllä 2015 ja Kuntouttavan sosiaalityön ja Marginalisaatiokysymysten sosiaalityön erikoisaloilla syksyllä Yksityiskohtaisempi kuvaus erikoistumiskoulutuksen toteutuksesta vuosina on tämän toimintasuunnitelman liitteenä 2. Erikoissosiaalityöntekijän koulutukseen liittyvät haasteet vuosina : - Laajan ja tutkimusperustaisen sosiaalityön erikoistumiskoulutuksen jatkon turvaaminen erikoistumiskoulutuksen uudistuksessa - Pysyvä ja riittävä rahoitus erikoissosiaalityöntekijän koulutuksen toteuttamiseen viidellä erikoisalalla - Koulutuksesta vastaavien professoreiden ja yliopistonlehtoreiden tehtävien vakinaistaminen ja kokoaikaistaminen - Laadunvarmistustyö ja koulutuksen kehittäminen koulutuksen arvioinnin ja toimintaympäristön muutosten (mm. sote-uudistus) perusteella 15

16 4 TOHTORIKOULUTUSYHTEISTYÖ 4.1 Tohtorikoulutusyhteistyön tarve ja tavoitteet Sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden valtakunnallinen tohtoriohjelma käynnistyi Tohtoriohjelman myötä yksiköt ovat tehneet kiinteää yhteistyötä sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden jatkokoulutuksen sekä tutkimustyön kehittämiseksi. Toiminta on ollut tuloksellista sikäli, että alan aiemmin hyvin heterogeenistä koulutusta on yhdenmukaistettu ja laajennettu, laatua parannettu ja tutkimusperustaisuutta ja kansainvälistymistä lisätty. Samalla sosiaalityön tutkimus on olennaisesti kehittynyt ja laajentunut. Sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden tohtorikoulutuksen tarvetta perustelevat mm. seuraavat seikat: Sosiaalialan tiedonmuodostuksen kasvavat haasteet sekä käytäntöjen kehittämisen että opetuksen tarpeisiin Kasvava kysyntä tohtorin tutkinnon suorittaneista sosiaalialalla Niukkuus alan tutkimusrahoituksesta ja päätoimisista jatko-opiskelupaikoista Väestön ja sosiaalisten ongelmien kasautuminen edellyttävät tutkimustietoa kehittämistyön pohjaksi Palvelurakenne on murroksessa ja organisoitumassa uudelleen, jolloin sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden kehittäminen, alan erikoispalveluiden uudistaminen, sosiaalityön tehtäväkentän ja toimenkuvan muuttuminen sekä sosiaalialan ja julkisen talouden suhde on tullut uudella tavalla ajankohtaiseksi samalla kun niitä koskevaa tutkimusta tarvitaan entistä kattavammin Eheän sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmän toteutuminen edellyttää myös sosiaalialalta koulutustason nousua terveydenhuoltoa vastaavasti Elämäntilanteiden ja alueiden eriytyminen edellyttävät uutta valtakunnallista ja alueellista tietoa palvelujen uudelleenorganisoimisen pohjaksi Sosiaalialan ja sosiaalityön koulutus tarvitsee tuekseen tutkimusta ja erityisesti puutetta on erikoistumiskoulutuksessa tarvittavasta tutkimustiedosta Tarve edistää naisten tutkijauraa ja alan kansainvälistymistä Opiskelijoiden kvalifikaatiotason nousu lisää tohtorikoulutukseen hakeutumista. Tohtorikoulutusohjelman toiminta-ajatuksena on koulutusyksiköiden profiloitumista hyväksi käyttämällä tehostaa ja systematisoida tohtorintutkintoon tähtäävää sosiaalityön jatkokoulutusta niin, että tohtorikoulutettavat saavat valmiudet: Jäsentää sosiaalialan kokonaisuuden tieteellistä tiedonmuodostusta Analysoida sosiaalityön kansallisessa yhteiskunnallisessa toimintaympäristössä tapahtuvia muutoksia Vertailla kansainvälisiä sosiaalityön muutosprosesseja Syventää sosiaalityön teoreettista ja metodista tuntemusta Rakentaa yhteyksiä sosiaalityön käytännön ja teorian sekä yhteiskuntateorian välille Täydentää koulutuksen kehittämisessä nousseita sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden tutkimus- ja teoria-aukkoja Kehittää ja arvioida sosiaalisten ongelmien ratkaisuprosesseja ja niiden vaikuttavuutta Luoda edellytyksiä uusien lähestymistapojen, työmuotojen ja työmenetelmien omaksumiselle ja kehittämiselle alan perus- ja erikoispalveluissa Mahdollistaa tutkimusta näyttöön perustuvien työmenetelmien kehittämiseksi sosiaalityössä. Tavoitteena on koordinoida valtakunnallisesti sosiaalityön tohtorikoulutuksen ja tutkimuksen kenttää synergiaetujen saamiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi. Nämä näkökulmat ovat tärkeitä, koska sosiaalityölle asetetaan yhä useampia koulutus- ja tutkimustehtäviä. Sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio sekä muuttuvat asiantuntijuuden ja tiedon tarpeet kasvattavat tutkimuksen tarvetta. Sosiaalityön koulutusyksiköt vastaavat ammatillisen erityisosaamisen turvaamisesta ja kehittämisestä. Erikoistumiskoulutus on osa tätä kehittämistehtävää, jonka toteuttaminen vaatii syvenevää tutkimustietoa. Sosnetin yhteistyö jatkokoulutuksen tasolla tuottaa merkittäviä synergiaetuja yliopistoille. Jatkossa 16

17 yhteistyötä vahvistetaan, jotta niukkojen resurssien varassa selvitään tutkimuksen ja koulutuksen haasteista. Lisäksi vahvistetaan erikoistumiskoulutusta väylänä tohtorikoulutukseen. Tavoitteena on, että eri yksiköt hyödyntävät aikaisempaa tehokkaammin toistensa kapasiteettia keskittämällä väitöskirjojen ohjausta ja jatkokoulutuksen järjestämistä. Toimivan, paikkakunta- ja yksikkörajat ylittävä ohjaajaverkosto on tärkeä myös sen varmistamiseksi, että väitöskirjojen laatuvaatimukset ovat yhteneväisiä eri yliopistoissa. Yhteistyön avulla eri yksiköt voivat hyödyntää toisten yksiköiden osaamista, jolloin erilaiset lähestymistavat ja teemat saadaan keskustelemaan toistensa kanssa. Tohtorikoulutuksen tavoitteena on edistää myös uudenlaisten lähestymistapojen tutkimusta ja kehittämistä. Esimerkiksi ekososiaalinen lähestymistapa on tärkeä, koska yhä enemmän vaaditaan valmiuksia tutkia ja arvioida päätösten ja toimenpiteiden sosiaalisia vaikutuksia (SVA). Fyysisten ympäristövaikutusten arviointi ei riitä, vaan tarvitaan tietoa siitä, mitä vaikutuksia ratkaisuilla on mm. ikääntyvän väestönosan, vammaisten tai yksinhuoltajien elämään ja hyvinvointiin. Sosiaalityötä tarvitaan tilanteissa, joissa tuetaan sosiaalistumista, elämäntavan muutosta tai addiktioista vapautumista. Väestön vanheneminen edellyttää gerontologisen sosiaalityön tiedonmuodostuksen kehittämistä. Järjestelmien ja sosiaalityön kehittämisessä vaaditaan lisäksi evaluaatio- ja implementaatiotutkimusta sekä sosiaalisten vaikutusten ennakointi- ja arviointitutkimusta. Hallitusohjelmassa on nostettu esille sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimuksen vahvistaminen ja erityisesti vaikuttavuustutkimuksen lisääminen. Sosiaalityön erityisyyteen liittyvät näkökohdat perustelevat tieteenalakohtaisen tohtorikoulutuksen tarvetta. Sosiaaliala toimintasektorina on työntekijävolyymiltaan ohittanut terveydenhuollon kehityksen. Kuitenkin Sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden tohtoriohjelma on sosiaalisektorilla ainoa. Sosiaalityössä on kyse tieteenalasta, jolle on välttämätöntä läheinen yhteys käytäntöön, hallintoon ja terveydenhuoltoon. Siinä on kyse soveltavasta ja monia tieteenaloja hyödyntävästä tutkimuksesta, jonka perusta on sosiaalityössä käytännöllisenä toimintana ja sitä rakentavissa prosesseissa sekä niistä nousevissa kokemuksissa ja käytännön tiedossa. Sosiaaliala ja sosiaalityö ovat olleet voimakkaan kehittämisen kohteena, mutta nykyisellään sosiaalialan kehittämisen keskeisenä esteenä on tutkimustiedon vähäisyys, sillä alalla ei ole riittävästi tutkimustietoa mm. käytössä olevista työmenetelmistä ja niiden vaikuttavuudesta. Alan intensiivisestä kehittämisestä huolimatta tutkimuksen rooli on jäänyt vähäiseksi, sillä kehittämishankkeisiin on erittäin vaikeaa saada mukaan tutkimusrahoitusta. Sosiaalialalla tutkimusrahoituksen saaminen on ongelma yleisemminkin, sillä sosiaalihuollolle ja sosiaalityölle osoitetaan nykyisellään niukasti tutkimusresursseja suhteutettuna esimerkiksi terveydenhuollon tutkimusrahoitukseen ja tutkijakoulupaikkojen määrään. Sosiaalityö on sosiaalisektorin ainoa laaja-alainen tieteenala, jonka puitteissa tehdään koko sosiaalialaan liittyvää perus- ja soveltavaa tutkimusta. Siten sosiaalityön tutkimus on tärkeä voimavara koko sosiaalihuollon sisäiselle ja laadulliselle kehittämiselle. Tämän vuoksi on olennaista vahvistaa sosiaalityön tutkimuksen resursseja. 4.2 Tohtorikoulutuksen kansainvälisten yhteyksien kehittäminen Tohtoriohjelman painopisteenä on tiivistää kansainvälisiä yhteyksiä. Sosiaalipalveluiden järjestäminen ja sosiaalityön toteuttaminen ovat olleet pitkälti kansallisia kysymyksiä. Euroopan unioniin liittymisen jälkeen sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden vertaileva tutkimus on tullut yhä tärkeämmäksi, sillä myös kansalliset toimintatavat muuttuvat ja omaksuvat globaaleja virtauksia. Sosiaalityön asema on vahvistumassa kaikkialla, missä taloudellisia sosiaalipoliittisia etuuksia ollaan leikkaamassa. Samalla sosiaalityön tutkimuksen tarve lisääntyy ja vahvistuu. Tohtorikoulutuksessa erityisenä haasteena tulevina vuosina on sen kansainvälisten yhteyksien kehittäminen. 17

18 Sosiaalityössä ja sosiaalipalveluissa erityisesti pohjoismainen yhteistyö on tärkeää pohjoismaisen hyvinvointivaltion vuoksi. Sosnetiin tohtorikoulutuksen kansainvälisyyttä on vahvistanut merkittävästi NordForskin vuosina rahoittama The Nordic-Baltic Doctoral Network in Social Work, jossa Suomi teki aloitteen verkoston perustamiseksi. Verkostossa ovat olleet mukana Ruotsin sosiaalityön tutkijakoulu ja yliopistoja Norjasta, Tanskasta, Virosta, Latviasta ja Liettuasta. Verkosto järjesti vuosittain sosiaalityön kesäkoulun ja tutkimuskursseja sekä myönsi vuosittain matka-apurahaa jatko-opiskelijoilleen. NordForskin rahoittaman hankkeen aikana Sosnet vastasi verkoston koordinaatiosta ja hallinnosta. Tohtorikoulutusverkosto on pitänyt verkostossa toimimisen kokemuksia hyvänä ja jatkanut yhteistyötä myös rahoituskauden päättymisen jälkeen. Vuonna 2014 NBSW-verkoston koordinointia jatkoi Aalborgin yliopisto, joka järjesti verkoston kesäkoulun teemalla The role of social work research theories, discourses and structures in new perspectives Aalborgissa. Vuoden 2015 kesäkoulu järjestetään puolestaan Kuopiossa, jolloin teemana on Connecting the global and local: the challenge for social work research. Samassa yhteydessä järjestetään Sosnetin metodologinen kesäkoulu, ja järjestelyistä vastaavat Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistot. Jatkossa tarkoituksena on selvittää pohjoismais-baltialaisen tohtorikoulutusyhteistyön muita rahoitus- ja toimintamahdollisuuksia. Sosnet käynnisti vuonna 2012 yhteistyön kiinalaisen Graduate School of Chinese Academy of Social Sciences -tutkijakoulun kanssa. Aloite yhteistyölle tuli Kiinasta, jossa laajasta ja korkeatasoisesta yhteiskuntatieteellisestä koulutuksesta huolimatta ei ole toistaiseksi vielä sosiaalityön oppiaineen omaa tohtorikoulutusta. Yhteiskumppani pitää suomalaista sosiaalityön tutkimusta ja koulutusta korkeatasoisena, ja on siksi kiinnostunut kehittämään yhteistyötä erityisesti tohtorikoulutuksessa. Emeritusprofessori Jorma Sipilän neuvottelema yhteistyösopimus allekirjoitettiin vuonna 2013, ja sopimuksen mukaan yhteistyö koostuu seuraavista asioista: 1) akateemiset seminaarit ja konferenssit, 2) vierailevat professorit, 3) tohtorikoulutus ja siihen liittyvä opiskelijavaihto, 4) maisterin tutkintoon sisältyvät opiskelijavaihdot ja 5) tutkimusyhteistyö. Yhteistyön tiivistämiseksi Sosnet on valmistellut hankkeen, jossa tavoitteena on suomalaisen tohtorikoulutuksen kansainvälisten yhteyksien vahvistaminen. Hankkeen tarkoituksena on luoda yhteinen vertailevaa tutkimusta painottava opintokokonaisuus Sosnetin ja GSCASS:n yhteistyönä. Hankkeessa järjestetään kaksi intensiiviseminaaria: syyskuussa 2014 Suomessa ja toukokuussa 2015 Kiinassa. Hanke sai CIMO:n Kiinaohjelmasta euron rahoituksen vuosille Vuoden 2015 aikana jatketaan GSCASS:sta tulevien tohtorikoulutettavakandidaattien hakeutumisen valmistelua suomalaisiin yliopistoihin suorittamaan tohtorin tutkintoa. Tulevat tohtorikoulutettavat integroidaan Sosnetin tohtorikoulutusyhteistyörakenteeseen. 4.3 Toiminta ja tapahtumat Sosnet on valmistellut sosiaalityön alakohtaisen tohtorikoulutusyhteistyön jatkoa valtakunnallisen tutkijakoulujärjestelmän lakatessa asteittain siirtymäkauden aikana. Tohtorikoulutuksen siirtyessä yliopistojen vastuulle on tarpeen yliopistokohtaisen tohtorikoulutuksen ohella jatkaa hyviä tuloksia saanutta valtakunnallista alakohtaista verkostoyhteistyötä sosiaalityön tohtorikoulutuksessa. Tohtoriohjelman toiminta organisoitiin uudelleen vuoden 2014 aikana. Tavoitteena on valtakunnallisena yhteistyönä organisoida sosiaalityön tohtorikoulutukseen liittyvää opetusta ja ohjausta tieteenalan sisältöjen ja sen metodisten lähtökohtien osalta. Tohtorikoulutusyhteistyön toimintojen läpileikkaavina periaatteina ovat sosiaalityön tutkimusperustan vahvistaminen sekä kansainvälisyyden tukeminen sosiaalityön tohtorikoulutuksessa. Toiminta keskittyy valtakunnallisiin seminaareihin ja muita tutkimuksentekoa edistäviin tapahtumiin, metodologiseen kesäkouluun, pienryhmissä tapahtuvaan tutkimuksen ohjaukseen, henkilökohtaiseen ohjaukseen ja kansainvälistymisen tukemiseen. Temaattisissa pienryhmissä organisoidaan väitöskirjatöiden 18

19 ohjaus ja tutkimusprosessin tuki. Vetäjinä toimivat kaksi temaattisten pienryhmien toiminnassa mukana olevien yliopistojen nimeämää ohjaajaa. Pienryhmät kokoontuvat 2 4 kertaa vuodessa ja hyödyntävät verkkovälitteisiä kokous- ja yhteydenpitomahdollisuuksia monipuolisesti. Temaattisista pienryhmistä ainakin yksi toimii englannin kielellä. Yliopistot vastaavat itsenäisesti omien tohtoriopiskelijoidensa valinnasta siten, että kukin teemaryhmätoiminnassa mukana oleva yliopisto nimeää niihin neljä (4) sosiaalityön pääaineeseen valittua tohtorikoulutettavaa. Ensimmäiset opiskelijat nimettiin keväällä 2014, ja teemaryhmien toiminta pääsi käynnistymään syyslukukauden 2014 alussa. Teemaryhmät koostuvat ohjaajista ja ja tohtorikoulutettavista, jotka ovat mukana toiminnassa 2 4 vuotta yliopistojen harkinnan ja väitöskirjan tilanteen perusteella. Toiminnassa mukana olevat tohtorikoulutettavat vahvistetaan joka toinen vuosi. Vuosina teemaryhmiä ovat 1) Viimeistelyryhmä (pitkällä olevien jatkava ryhmä), 2) Social Work Research (jatkava englanninkielinen ryhmä), 3) Lapsi- ja perhesosiaalityö (uusi ryhmä) ja 4) Sosiaalityön menetelmät ja asiantuntijuus (uusi ryhmä). Opetusministeriö rahoitti kaudella kaksi (2) uutta nelivuotista tohtorikoulupaikkaa, jotka jaettiin valtakunnallisessa haussa neljän opiskelijan kesken Helsingin, Jyväskylän, Lapin ja Tampereen yliopistojen tohtorikoulutettaville. Lisäksi mukana oli kaudelta joitakin tohtorikoulutettavia, joiden kausi oli siirtynyt mm. perhevapaiden vuoksi. Opetusministeriön rahoittamien tutkijakoulupaikkojen lisäksi mukana oli muita muun työn ohessa tai muulla rahoituksella väitöskirjaansa tekeviä tohtorikoulutettavia ns. oheispaikoilla. Yhteensä tohtorikoulutusverkostossa opiskelee vuosien aikana keskimäärin noin 30 tutkijaopiskelijaa verkoston kuudesta yliopistosta. Vuonna 2015 järjestetään seuraavat tapahtumat: Osallistuminen Sosiaalityön tutkimuksen päiville Turussa Verkkovälitteinen seminaari tieteenteoreettisista kysymyksistä Sosnetin Metodologinen kesäkoulu Kuopiossa NBSW kesäkoulu Kuopiossa Työpaja kirjoittamisesta Helsingissä Työpaja Tutkimuksen ja tietämisen etiikasta (ajankohta ja paikka vahvistetaan myöhemmin) Kolme temaattisten pienryhmien tapaamista vuoden aikana Henkilökohtaista ohjausta nimetyiltä ohjaajilta tutkijakoulutettavien tarpeiden mukaan Sosnet on varannut rahoitusta tohtorikoulutettavien matka- ja majoituskustannusten maksamiseksi tapahtumiin. Seminaari ja kesäkoulu ovat avoimia kaikille sosiaalityön jatkokoulutettaville. He voivat muun muassa liittyä sähköpostilistalle ja saada tietoa sosiaalityön alan kannalta kiinnostavista tapahtumista kansallisesti ja kansainvälisesti. Sosiaalityön valtakunnallisen tohtorikoulutuksen haasteet vuosille : - Verkostomaisen tohtorikoulutusyhteistyön jatkaminen yliopistojen uudistuneessa tohtorikoulutusrakenteessa ja sosiaalityön tohtorikoulutuspaikkojen turvaaminen - Tohtorikoulutusyhteistyöhön tarvittavan toimintarahoituksen turvaaminen toiminnan jatkamiseksi - Tohtorikoulutuksen kansainvälinen verkostoituminen ja tohtorikoulutettavien kansainvälistymisen tukeminen - Sosiaalityön tohtorikoulutuksen tehokkuuden lisääminen sekä tohtorinkoulutuksen ja sen ohjauksen laadun varmistaminen - Tohtorikoulutusyhteistyön arviointi ja kehittäminen sen pohjalta 19

20 5 KANSAINVÄLINEN TOIMINTA JA YHTEISTYÖ Sosnetissa tavoitteena on ollut panostaa kansainvälistymisen kehittämiseen tiiviisti jo useamman vuoden ajan. Asiaa on pidetty tärkeänä kaikissa kuudessa sosiaalityön koulutusyksikössä ja verkostossa on tehty työtä sen eteen, että kansainvälinen toiminta olisi luontevasti mukana kaikilla Sosnetin toiminta- ja tehtäväalueilla. Verkoston tavoitteena on vuosien aikana kehittää ja systematisoida yksiköiden yhteistyötä kansainvälisten asioiden osalta. Sosnetin kansainvälisen toiminnan painopiste oli vuosien ajan Venäjän ja Itä-Euroopan maiden kanssa tehtävässä yhteistyössä, jolloin verkosto koordinoi yhteistyöhankkeita, joiden tavoitteena oli tukea sosiaalityön koulutuksen kehittymistä. Hanke Sosiaalityö ja kansalaisyhteiskunta Venäjän lähialueilla: teoria, käytäntö, opetus ja verkostoituminen päättyi vuonna Lisäksi Sosnetin kansainväliseen toimintaan kuului vuosien ajan CIMOn rahoittama FIRST-SOSNET -verkoston opiskelija- ja opettajavaihto. Vuosina Sosnet osallistui opiskelija- ja opettajavaihtoa mahdollistavaan The Displaced Persons Project: An EU-Canada Social Work Exchange -hankkeeseen, jossa olivat mukana Kuopion, Lapin ja Tampereen yliopistot sekä neljä kanadalaista ja yksi itävaltalainen, puolalainen ja belgialainen yliopisto. Hanke keskittyi käytännön opetuksen kansainväliseen harjoitteluvaihtoon. Vuodesta 2009 alkaen Sosnetin kansainvälinen toiminta on painottunut tohtorikoulutukseen ja NordForskin rahoittamaan The Nordic Baltic Doctoral Network in Social Work -tutkijakouluverkostoon. Sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden valtakunnallisen tutkijakoulun ohella verkostossa ovat mukana Ruotsin sosiaalityön tutkijakoulu ja yliopistoja Norjasta, Tanskasta, Virosta, Latviasta ja Liettuasta. Verkoston toiminta on kuvattu laajemmin toimintasuunnitelman tohtorikoulutusta käsittelevässä luvussa 4. Verkoston kansainvälisen yhteistyön kannalta merkittävää on vuonna 2012 käynnistynyt yhteistyö kiinalaisen Graduate School of Chinese Academy of Social Sciences -tutkijakoulun kanssa. Emeritusprofessori Jorma Sipilä neuvotteli loppuvuodesta 2012 yhteistyösopimuksen sisällöiksi 1) akateemiset seminaarit ja konferenssit, 2) vierailevat professorit, 3) tohtorikoulutus ja siihen liittyvä opiskelijavaihto, 4) maisterin tutkintoon sisältyvät opiskelijavaihdot ja 5) tutkimusyhteistyö. Tarkoituksena on, että lähivuosien aikana Kiinasta hakeutuu suomalaisiin yliopistoihin opiskelijoita suorittamaan tohtorin tutkintoa. Yhteistyö jatkuu CIMO:n Kiina-ohjelmasta saadun kaksivuotisen hankerahoituksen turvin. Sosnetin edustajat osallistuvat pohjoismaiseen, eurooppalaiseen ja laajempaan kansainväliseen toimintaan sekä yhteisten verkostojen työskentelyyn. Verkoston edustajia kansainvälisissä verkostoissa ovat: Anna Metteri Tampereen yliopistosta toimii pohjoismaisten sosiaalityön koulujen järjestön NASSW:n puheenjohtajana. Hänen varajäsenenään toimii Camilla Nordberg Svenska social- och kommunalhögskolanista. NASSW:n puheenjohtajuuden myötä Anna Metteri on myös kansainvälisen sosiaalityön koulujen järjestön IASSW:n hallituksen jäsen. Professori Synnöve Karvinen-Niinikoski Helsingin yliopistosta on IASSW:n Member at Large -jäsen. Professori Aila-Leena Matthies on eurooppalaisen sosiaalityön koulujen järjestön EASSW:n hallituksen jäsen. Sosnetin kansainvälisestä toiminnasta ja sen kehittämisestä vastaa osaltaan verkoston kansainvälisen yhteistyön työvaliokunta, joka sihteerinä toimii Sosnetin koulutuspäällikkö. Kansainvälisen työvaliokunnan tehtäviin kuuluu seuraavia asioita: Sosnetin kansainvälisten yhteyksien rakentaminen, ylläpito ja kehittäminen Yksiköiden kansainvälisten yhteyksien kokoaminen ja hyödyntäminen valtakunnallisesti Kansainvälisten tutkimushankkeiden suunnittelu Yhteistyö sosiaalityöntekijän kelpoisuuskoetyöryhmän kanssa Englanninkielisen sosiaalityön opetuksen ja oppimateriaalin suunnittelu ja toteuttaminen. 20