Luonto ei tunne rajoja

Transkriptio

1 Barents Luonto ei tunne rajoja

2 Missä sijaitsevat Euroopan viimeiset laajat luonnontilaiset metsäalueet? Alueella on upea, arvokas luonto, paljon luonnonvaroja sekä rikkaita alkuperäiskulttuureita. Se on 1,8 miljoonan neliökilometrin kokoinen. Kyse on Barentsin alueesta. Barentsin alue sijaitsee Suomen, Ruotsin, Norjan ja Luoteis-Venäjän pohjoisissa osissa. Se alkaa Norjan vuorilta ja yltää itään Uralille. Pohjoisimpana on 1800-luvulla löydetty Frans Joosefin maa, arktinen saariryhmä kaukana Barentsinmerellä. Barentsin alue ulottuu Komin tasavallassa, itäisimmällä hallinnollisella alueella, jopa Suomenlahtea etelämmäksi ja se on pinta-alaltaan 18 kertaa Lapin kokoinen. Barentsin alueen maaalasta neliökilometriä, eli 13,2 %, on suojeltu. Luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi asetettu tavoite on 17 %. Suojelualueverkostoa on vahvistettava, jotta luonnon monimuotoisuuden väheneminen voitaisiin pysäyttää. Karua kauneutta Barentsin alueen pohjoisimmat osat ovat jäätiköitä ja tundraa. Vain harvat lajit selviävät arktisen kylmissä olosuhteissa ja sen vuoksi luonto on hyvin herkkä muutoksille. Pohjoisia alueita uhkaa ilmastonmuutoksen lisäksi luonnonvarojen hyödyntäminen. Uralvuorten länsipuolella leviää laaja tundravyöhyke. Niissä maisemissa on myös ihmisten mahdollista rauhoittua vähäeleisen kauneuden äärelle. Ainutlaatuiset pohjoiset metsät Barentsin alueen metsät ovat ainutlaatuisia maailman mittakaavassa, sillä ne ovat maailman viimeisiä suuria suhteellisen luonnontilaisia ekosysteemejä. Niiden suojeleminen edellyttää pohjoisten valtioiden yhteistyötä. Vain yhteisillä tavoitteilla ja toimilla voidaan varmistaa, että erityyppisiä metsiä on suojeltu kattavasti luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseksi. Lähes kaikki suojelualueet ovat avoimia ihmisille ja niillä voi nauttia kauniista maisemista, sienestää, marjastaa ja retkeillä. Barentsin alueella on myös muutamia tutki-

3 Kuva: Juha Taskinen mukseen pyhitettyjä luonnonpuistoja, joilla luonto on säilynyt täysin koskemattomana. Venäjä suunnittelee perustavansa Barentsin alueelle uusia luonnonsuojelualueita yli viiden miljoonan hehtaarin verran. Osa niistä on lähellä Suomea, esimerkiksi Laatokan saariston kansallispuisto. Sen suojelemiseksi on työskennelty jo 20 vuotta. Seutu on kaunis metsineen, vesistöineen ja kulttuurimaisemineen ja on jo nyt matkailijoiden suosiossa. Pohjoista havumetsää kutsutaan taigaksi, komin kielessä parmaksi. Aivan pohjoisella metsänrajalla tai muuten vaikeissa olosuhteissa kasvavat puut saattavat olla pieniä, mutta ne voivat silti olla satoja vuosia vanhoja. Metsämaisemaan kuuluvat myös joet, purot ja lähteet. Pienet vesialueet ovat tärkeitä, sillä niiden ympärille muodostuu monimuotoisuuden keskittymiä, avainbiotooppeja. Pienten kohteiden lisäksi tarvitaan laajoja suojelualueita, jotta myös suuria alueita tar- Kuva: Frédéric Forsmark

4 Kuva: Tapio Lindholm Kuva: Markus Varesvuo vitsevat lajit säilyvät. Suojelualueiden välillä täytyy myös olla yhteyksiä, joita pitkin lajit voivat liikkua ja levittäytyä. Erityisen tärkeää tämä on pohjoisessa, jossa ilmasto ja ympäristö muuttuvat nopeasti. Maankäytön suunnittelulla voidaan vaikuttaa ekologisten yhteyksien säilymiseen. Esimerkiksi metsien hakkuiden, kaivostoiminnan, rakentamisen ja tieverkoston suunnittelussa suojelualueet ja luonnonsuojelullisesti arvokkaat alueet tulee ottaa huomioon. Mahtavat kosteikot Metsämaisemien lisäksi Barentsin alueelta löytyy myös upeita ja monimuotoisia soita. Pohjoisessa on palsasoita, jotka kätkevät sisäänsä routaisia ytimiä. Niiden ympärille on muodostunut turvekumpuja eli palsoja. Vanhimpien palsojen arvioidaan syntyneen jopa vuotta sitten eli ennen Suomen rautakautta. Ikirouta ulottuu Barentsin pohjoisimmille alueille.

5 Kuva: Dmitri Deševyh Eteläisemmille soille ei muodostu palsoja, sillä kummut vaativat syntyäkseen edes osittaista ikiroutaa. Aapasoilla kasvaa kortteita, raatteita sekä saroja. Ilmaston lämpeneminen voi muuttaa aapasoita eteläisemmän suoyhdistymän, keidassuon, kaltaisiksi. Suot ovat ilmaston kannalta äärimmäisen tärkeitä, sillä niihin on sitoutunut vuosituhansien aikana valtavia hiilimääriä. Tämä vähentää ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta. Laajoja alueita tarvitaan Komin itäosassa, Uralvuorten kupeessa on 3,28 miljoonan hehtaarin Komin ikimetsien UNESCOn maailmanperintökohde. Jugyd Van kansallispuiston ja Petšoro-Ilytšskin luonnonpuiston muodostama metsäerämaa on Barentsin alueen suurin suojeltu alue. Myös muualta Barentsin alueelta löytyy laajoja metsiä, esimerkiksi Dvina-Pinegan metsäalue on kooltaan miljoona hehtaaria. Monien tärkeiden alueiden tulevaisuus on epävarma, sillä luonnonsuojelualueiden perustaminen kestää kauan. Suojelemalla tarpeeksi suuria kohteita voidaan turvata pohjoisen luonnon säilyminen tuleville sukupolville. Pohjoinen luonto houkuttelee myös matkailijoita ja mahdollisuuksia ekologiseen elinkeinotoimintaan. Revontulet, tykkylumiset havupuut, pihkan tuoksu helteisenä kesäpäivänä ja rikkumaton luonnonrauha houkuttelevat ihmisiä läheltä ja kaukaa. Luonnon monimuotoisuutta uhkaavat elinympäristöjen häviäminen, pirstoutuminen ja niiden laadullinen heikentyminen. Yhdistyneiden kansakuntien (YK) biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen tavoitteena on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden väheneminen vuoteen 2020 mennessä. Tähän tavoitteeseen pääseminen edellyttää uusien suojelualueiden perustamista.

6 10 E 20 E Barentsin suojelualueverkosto BPAN 70 N BPAN-hanke 2013, SYKE, Transparent World The Norwegian Directorate for Nature Management Finnish Environment institute, SYKE ELY Centres Lantmäteriet Metsähallitus Transparent World Kola Biodiversity Conservation Center The Karelian Regional Nature Conservancy WWF Arkhangelsk office Centre of Nature Management and Environmental Monitoring Forest Committee of the Republic of Komi Ministry of Natural Resources and Environmental Protection of the Republic of Komi Territorial Information Center for Natural Resources and EnvironmentProtection of the Republic of Komi E Suojelualueet Suunnitellut suojelua Barentsin alueen raja B 400 km Tromssa N O R J A N - Finnmark Tromssa M E R I Vadsø Bodø Murmansk Nordland 65 N Lappi Norrbotten Västerbotten Murmanskin alue Rovaniemi Luulaja Uumaja Oulu PohjoisPohjanmaa Kainuu Kajaani Karjalan tasavalta POHJANLAHTI 60 N Petroskoi 20 E 30 E

7 40 E 40 E 50 E 50 E 60 E 70 E 60 E lueet e m l j a K A R A N - M E R I A R E N T S I N - Z a M E R I j a v N o 70 N Vaigatšin saari Kolgujevin saari Narjan-Mar Nenetsian autonominen piirikunta 65 N Arkangeli Komin tasavalta Arkangelin alue Syktyvkar 60 N

8 Kuva: Dmitri Deševyh Ilmastonmuutos kaventaa naalin elintilaa Dmitri Deševyh kuvaa tuiskussa jolkottavaa kettua Kolgujevin saarella Nenetsiassa. Eläin katsoo kohti kameraa ja kulkee säästä välittämättä kuvaajaa kohti. Sopivalla hetkellä laukaisin räpsähtää ja kansikuvan repolainen tallentuu ruudulle. Näin se saa oman muotokuvansa arktisten eläinten sarjaan, johon on aikaisemmin kuvattu riekkoja, naaleja ja suokukkoja. Ketun siirtyminen pohjoiseen on osin ilmastonmuutoksen seurausta. Ilmaston lämpeneminen edesauttaa ketun selviämistä arktisella alueella, joilla ennen vain napakettu eli naali on kyennyt elämään. Ilmaston muuttuessa syntyy kilpailua ravinnosta ja pesäpaikoista ja kilpailutilanteesta kettu pyrkii jopa tappamaan naalin. Naalin olot alkavat olla tukalat, onhan se sukulaislajiaan pienikokoisempikin ja häviää helpommin tappelussa. Olisi siirryttävä pohjoiseen tai ylemmäksi vuorille. Vastassa on uusien asuinalueiden sijaan Pohjoinen Jäämeri tai vuoren huippu. Niistä ei ole uudeksi reviiriksi. Joissakin pohjoisissa kansallispuistoissa naalin ahdinkoa on helpotettu metsästämällä kettua. Ilmastonmuutosta on vaikeampi pysäyttää, eikä uusia alueita voi luoda tyhjästä. Naali ei ole ainoa ilmastonmuutoksesta kärsivä pohjoisen laji. Ilmaston lämpeneminen siirtää kaikkia kasvillisuusvyöhykkeitä ennätysvauhtia ja luonnolla on liian vähän aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen. Jos elinympäristötkin pirstoutuvat pieniksi laikuiksi, lajit eivät välttämättä selviä muutoksista. Laajojen suojelualueiden perustaminen vähentää niitä tekijöitä, jotka johtavat pohjoisten lajien harvinaistumiseen ja lopulta häviämiseen. Esimerkiksi naali on pesinyt Suomessa viimeksi vuonna 1996, ja pian sitä voidaan pitää Suomen luonnosta hävinneenä lajina. Lue lisää BPAN-hanke turvaa luonnonarvoja Barentsin alueen suojelualueverkosto -hankkeessa (BPAN) on edistetty ja tuettu kattavan luonnonsuojelualueverkoston kehittämistä Barentsin euroarktisella alueella boreaalisten ja arktisten ekosysteemien, erityisesti metsien ja soiden, monimuotoisuuden suojelemiseksi. Suomen ympäristökeskuksen koordinoima BPAN-hanke on Barentsin euroarktisen neuvoston (BEAC) ympäristötyöryhmän merkittävin luonnon monimuotoisuutta suojeleva hanke, jota luonnonsuojeluviranomaiset, tieteelliset tahot ja luonnonsuojelujärjestöt ovat toteuttaneet vuosina Pohjoismaiden ministerineuvoston, Suomen, Ruotsin ja Norjan hallitusten ja WWF Venäjän rahoituksella. Teksti Hanna Kaisa Hellsten, Anna Kuhmonen, Tapio Lindholm ja Riku Lumiaro Valokuvaajat Sergei Belyh, Dmitri Deševyh, Frédéric Forsmark, Ritva Kovalainen, Antti Leinonen, Tapio Lindholm, Riku Lumiaro, Juha Taskinen ja Ljubov Trifonova Graafinen suunnittelu Eemeli Nieminen Näyttelyn suunnittelu ja toteutus Anna Kuhmonen, Tapio Lindholm, Riku Lumiaro, Tiina Salminen, Henna Haapala ja Denis Dobrynin PEFC/