Amyloidoosin diagnostiikka ja hoito. Tom Pettersson, Tom Törnroth ja Peter Maury

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Amyloidoosin diagnostiikka ja hoito. Tom Pettersson, Tom Törnroth ja Peter Maury"

Transkriptio

1 Katsaus Tom Pettersson, Tom Törnroth ja Peter Maury Amyloidoosit muodostavat heterogeenisen tautiryhmän, jota luonnehtii eri kudosten ja elinten solunulkoiseen tilaan kertynyt säikeinen, proteiinipitoinen, kongonpunalla värjäytyvä materiaali, joka on polarisoidussa valossa vihertävästi kaksoistaittava. Suomalaisilla tavattavia systeemisiä amyloiditauteja ovat tulehduksellisiin sairauksiin liittyvä AA-amyloidoosi, plasmasoludyskrasioiden yhteydessä esiintyvä AL-amyloidoosi, dialyysihoitoon liittyvä Aβ 2 M-amyloidoosi ja perinnöllinen AGel-amyloidoosi. Amyloidoosin diagnoosi perustuu kliiniseen epäilyyn, amyloidikertymien osoittamiseen kudoskoepalasta ja amyloidin immunohistokemialliseen tyypitykseen. Ensimmäisenä diagnostisena toimenpiteenä systeemistä amyloidoosia epäiltäessä voidaan suositella vatsan ihonalaiskudoksen rasva-aspiraatiota. Amyloidin määrän ja kudosjakautuman selvittämiseksi on kehitetty skintigrafinen menetelmä, joka perustuu radioaktiivisella isotoopilla merkityn amyloidi-pkomponentin hakeutumiseen seerumista amyloidikertymiin. Amyloidoosien hoidossa pyritään vähentämään fibrillejä muodostavan prekursoriproteiinin tuotantoa sekä lievittämään kliinisiä oireita erilaisilla tukitoimenpiteillä. Nivelreuman ja muiden tulehduksellisten reumatautien entistä tehokkaampi lääkehoito vähentää sairastuvuutta ja kuolleisuutta AA-amyloidoosiin. Monimuotoisen AL-amyloidoosin varhainen tunnistaminen on muuttunut yhä tärkeämmäksi, sillä veren kantasoluilla tuettu intensiivinen solunsalpaajahoito näyttää parantavan ainakin tiettyjen potilaiden ennustetta. Amyloidoosilla tarkoitetaan tilaa, jossa kudoksiin kertyy kongonpunalla värjäytyviä ja polarisoidussa valossa vihertäviltä näyttäviä proteiinisäikeitä. Säikeillä on ominainen tertiaarinen molekyylirakenne, ns. beetakonformaatio. Tämä rakenne on erittäin stabiili, ja siihen perustuu myös amyloidifibrillien huonoliukoisuus ja huomattava resistenssi proteolyysille. Beetakonformaation perusteella amyloiditaudeista käytetään myös nimitystä beetafibrilloosit. Amyloidoosi ei ole yhtenäinen tauti vaan ryhmä eri tautitiloja, jotka eroavat toisistaan amyloidifibrillien proteiinikoostumuksen, patogeneesin sekä kliinisen kuvan ja kulun perusteella (Falk ym. 1997, Gillmore ym. 1997, Husby 1998). Amyloidikertymät saattavat olla paikallisia tai esiintyä useassa eri kudoksessa muodostaen systeemisen amyloidoosin. Systeemisessä muodossa todetaan yleensä kiertävä amyloidiprekursoriproteiini, joka sellaisenaan tai useimmiten osittaisen proteolyyttisen degradaation jälkeen saostuu kudoksiin beetafibrilleinä. Tässä katsauksessa keskitytään systeemisten amyloidoosien diagnostiikkaan ja hoitoon ja käsitellään lyhyesti myös yleisiä näkökohtia. Serebraaliset amyloiditaudit, kuten Alzheimerin tauti ja spongiformiset enkefalopatiat, jäävät katsauksen ulkopuolelle. Luokitus ja nimistö Amyloidoosit on totunnaisesti jaoteltu primaariseen, sekundaariseen ja perinnölliseen muotoon, mutta lisääntynyt tieto amyloidifibrillien proteiinikoostumuksesta ja eri amyloiditautien etiologiasta ja patogeneesistä on johtanut uuteen tarkempaan luokitukseen, joka pe- Duodecim 1999; 115:

2 Taulukko 1. Amyloidoosien luokitus ja nimistö. Prekursoriproteiini Amyloidiproteiini Proteiinivariantti Kliininen korrelaatio Seerumin amyloidi AA Reaktiivinen, sekundaarinen infektio- ja tulehdustau- A-proteiini (SAA) teihin, joihinkin syöpäsairauksiin sekä välimerenkuumeeseen liittyvä systeeminen amyloidoosi Immunoglobuliinin AL Idiopaattinen, primaari, systeeminen tai paikallinen kevytketju κ tai λ kevytketjuamyloidoosi Myeloomaan ja makroglobulinemiaan liittyvä kevytketjuamyloidoosi Immunoglobuliinin AH Systeeminen tai paikallinen raskasketjuamyloidoosi raskasketju γ Transtyretiini ATTR Yli 60 TTR-mutaatiota, Autosomissa vallitsevasti periytyviä amyloidipolyneuro- (prealbumiini) esim. Met30 patiaoireyhtymiä, FAP 4 I, II TTR tai Ile122 Seniili, systeeminen amyloidoosi Apolipoproteiini Al AApoAl Arg26 Amyloidipolyneuropatia, FAPIII (Iowa) Gelsoliini AGel Asn187, Tyr 187 Suomalaistyyppinen (Asn187), vallitsevasti periytyvä, systeeminen amyloidoosi, FAPIV Lysotsyymi ALys Thr56, His67 Perinnöllinen systeeminen amyloidoosi, Ostertag Fibrinogeeni AFib Leu 554, Val 526 Renaalinen amyloidoosi, perinnöllinen β 2 -mikroglobuliini Αβ 2 M Dialyysihoitoon liittyvä systeeminen amyloidoosi Amyloidi-β-prekursori- Aβ Useita mutaatioita 1 Alzheimerin tauti, Downin oireyhtymä, perinnöllinen proteiini, AβPP Gln693 amyloidi aivoangiopatia Prioniproteiini APrP PrP Sc2 Spongioformiset enkefalopatiat PrP c PrP CJD3 Kystatiini C ACys Gln68 Perinnöllinen amyloidiaivoangiopatia, islantilainen (Pro)kalsitoniini ACal Medullaarinen kilpirauhaskarsinooma Saarekeamyloidi- AIAPP Insulinooma, tyypin 2 diabetes polypeptidi Eteispeptidi AANF Sydämen eteiseen kertynyt amyloidi Prolaktiini APro Prolaktinooma Insuliini AIns Hoitoperäinen 1 Aminohapposubstituutio voi sijaita amyloidisekvenssin ulkopuolella 2 Sc = skrapi 3 CJD = Creutzfeldt Jakobin tauti 4 FAP = familiaalinen amyloidipolyneuropatia rustuu amyloidiproteiinin rakenteeseen (taulukko 1). Luokitus perustuu amyloidifibrillityyppiin (esim. AL = amyloid light chain, AA = amyloid A protein, AGel = amyloid gelsolin), amyloidiprekursoriproteiinin luonteeseen ja mahdollisiin proteiinivarianteihin sekä kliiniseen korrelaatioon (Westermark 1997). Esiintyvyys AA-amyloidoosi esiintyy pitkäaikaisten tulehduksellisten sairauksien, infektiotautien ja eräiden syöpien yhteydessä. Suomessa kuten muuallakin länsimaissa tulehdukselliset reumasairaudet ovat AA-amyloidoosin tavallisin syy. Noin 5 % nivelreumapotilaista on sairastunut AAamyloidoosiin, ja sitä ennen reumasairaus on yleensä kestänyt vuotta (Wegelius ym. 1980). Lastenreumasta saadut kokemukset viittaavat siihen, että tulehduksellisen sairauden tehokas lääkehoito voi vähentää amyloidoosin aiheuttamaa kuolleisuutta (Savolainen ja Isomäki 1993). AL-amyloidoosia pidetään Suomessa AAamyloidoosia selvästi harvinaisempana tautina. Yhdysvaltojen Minnesotan osavaltiossa sen vuo T. Pettersson ym.

3 sittaiseksi ilmaantuvuudeksi on raportoitu noin 1/ (Kyle ym. 1992). Potilaiden keski-ikä diagnoosin aikaan on 60 v, ja miehet sairastuvat kaksi kertaa useammin kuin naiset. Kaikista myeloomapotilaista noin 15 %:lla AL-amyloidoosi komplisoi taudinkuvaa. Sen esiintyvyys on pienempi lymfoomissa, Waldenströmin makroglobulinemiassa ja hyvänlaatuisissa monoklonaalisissa gammopatioissa. Kuitenkin hyvänlaatuisten gammopatioiden yleisyyden takia noin 80 % AL-amyloidoositapauksista kuuluu tähän ryhmään. Aβ 2 M-amyloidoosi on munuaisten kroonisen vajaatoiminnnan komplikaatio, ja sitä tavataan pitkäaikaisessa dialyysihoidossa olevilla potilailla. Eräiden tutkimusten mukaan kudosten amyloididepositioita löytyy valtaosalta yli seitsemän vuotta dialyysihoidossa olevista potilaista (Kay 1997). Noin 25 %:lla iäkkäistä henkilöistä esiintyy kliinisesti yleensä merkityksettömiä, tavallisimmin normaalista transtyretiinistä koostuvia systeemisiä amyloididepositioita, jotka aiheuttavat joskus sydämen vajaatoimintaa. Perinnölliset amyloidoosit ovat harvinaisia. AGel-amyloidoosi (suomalainen amyloidoosi eli Meretojan tauti) on tähän mennessä diagnosoitu noin 400 suomalaisella, joista suurin osa on kotoisin Etelä-Hämeestä ja Kymenlaaksosta (Meretoja 1969, ks. Kiuru, 1998). Yksittäisiä AGel-amyloidoosisukuja on kuvattu myös mm. Hollannissa, Tanskassa, Yhdysvalloissa ja Japanissa. Perinnöllisistä amyloidooseista yleismaailmallisesti tavallisin mutta Suomessa todennäköisesti hyvin harvinainen on mm. Pohjois- Ruotsissa ja Portugalissa esiintyvä ATTR-amyloidoosi. Patogeneesi Amyloidoosin patogeneesi on monimutkainen tapahtumaketju, joka on erilainen eri amyloiditaudeissa mutta jonka lopputuloksena on liukoisesta prekursorimolekyylistä syntynyt, huonosti liukeneva, beetakonfiguraation omaava ja kudoksiin saostuva amyloidifibrilli (kuva 1). Silloin kun amyloidiprekursori on verenkierrossa Kuva 1. Elektronimikroskooppinen kuva munuaiskeräsen kapillaariseinämästä näyttää neulamaisia amyloidisäikeitä (nuoli) paksuuntuneessa tyvikalvossa. x

4 esiintyvä proteiini, on seurauksena yleensä systeeminen amyloidoosi, jossa beetafibrillisaostumia esiintyy useassa eri kudoksessa. Eräitä amyloidoosin syntyyn vaikuttavia tekijöitä on esitetty taulukossa 2. Seuraavassa esitetään tyyppiesimerkkeinä lyhyesti AA-, AL- ja AGel-amyloidoosien patogeneettisiä piirteitä. AA-amyloidoosi. Tulehduksen yhteydessä vapautuu sytokiineja, joista mm. interleukiinit 6 ja 1 sekä tuumorinekroositekijä alfa indusoivat maksan akuutin vaiheen proteiinin eli seerumin amyloidi A:n (SAA:n) synteesiä. Jatkuvan ylituotannon seurauksena elimistön kyky poistaa SAA:ta ylittyy ja SAA:n amyloidogeeninen pilkkoutumistuote amyloidi A (AA) polymerisoituu kudoksissa amyloidisäikeiksi. Nivelreumapotilaiden munuaisamyloidoosin eteneminen korreloi pitkällä aikavälillä suurentuneisiin SAA:n pitoisuuksiin. Mikäli SAA:n pitoisuus saadaan pysymään pienenä voi amyloidoosin eteneminen estyä ja munuaistoiminta jopa ruveta korjautumaan (Falck ym. 1983). On kuitenkin huomattava, että vain osalle nivelreumapotilaista, joilla esiintyy pitkäaikaisestikin suurentuneita SAA:n pitoisuuksia, kehittyy AA-amyloidoosi. On ilmeistä, että amyloidiprekursorin lisääntyneen tuotannon ja häiriintyneen hajoamisen lisäksi on olemassa muita amyloidin synnyn kannalta tärkeitä tekijöitä (Yakar ym. 1995). Nämä tekijät tunnetaan kuitenkin huonosti. Mielenkiinto tässä suhteessa on kohdistunut mm. SAA:n ja amyloidikertymissä esiintyvän amyloidi-p-komponentin polymorfismiin sekä eräiden antiproteaasien genotyyppeihin. AL-amyloidoosi liittyy plasmasoludyskrasiaan, jossa monoklonaaliset plasmasolut tuottavat joko κ- tai λ-tyyppistä immunoglobuliinikomponenttia, jolla on amyloidogeenisia ominaisuuksia. AL-amyloidi muodostuu joko polymerisoituneesta intaktista monoklonaalisesta kevytketjusta tai useimmiten sen aminoterminaalisesta fragmentista ja sisältää vaihtelevan (V) osan. AL-amyloidoosipotilailla λ-klonaalisuus on kolme kertaa yleisempää kuin κ-klonaalisuus, kun taas myeloomapotilailla jälkimmäistä esiintyy kaksi kertaa useammin. Alaryhmät λ VI ja κ I on todettu erityisen amyloidogeenisiksi. Kevytketjujen amyloidogeenista potentiaalia on Taulukko 2. Amyloidoosin syntyyn vaikuttavia tekijöitä. Prekursoriproteiinin ylituotanto Muuttuneen prekursoriproteiinin tuotanto Prekursoriproteiinin häiriytynyt degradaatio Geneettiset tekijät Aika tutkittu paljon, mutta ei ole pystytty varmasti selvittämään, mitkä ovat ne rakenteelliset ja muut tekijät, jotka tekevät kevytketjusta fibrillogeenisen ja kongofiilisen. AGel-amyloidoosi. Suomalainen amyloidoosi on tautiperintöömme kuuluva, autosomissa vallitsevasti periytyvä systeemisairaus (Meretoja 1969, ks. Kiuru 1998). Kromosomissa 9 sijaitsevan gelsoliinigeenin pistemutaatiolla guaniini 654adeniini on suora patogeneettinen merkitys amyloidisäikeiden syntymisessä: aminohapposubstituutio Asp187Asn johtaa konformaatiomuutoksen kautta uuden proteolyyttisen kohdan muodostumiseen gelsoliinimolekyyliin. Proteolyysin kautta vapautuneet gelsoliinifragmentit polymerisoituvat amyloidifibrilleiksi niiden suuren fibrillogeenisen potentiaalin takia (Maury ym. 1997). Kliiniset ilmentymät AA-amyloidoosi ilmenee yleensä munuaisoirein (taulukko 3). Tavallisin ilmentymä on proteinuria, joka taudin edetessä johtaa nefroottiseen oireyhtymään. Vähitellen kehittyy munuaisten vajaatoiminta, joka toisinaan on AA-amyloidoosin ainoa ilmentymä. Hematuria ja kohonnut verenpaine ovat harvinaisia. Ruoansulatuskanavan amyloidoosi aiheuttaa ensisijaisesti suolen motilitettihäiriöitä, jotka ilmenevät ripulina tai ummetuksena, mutta myös imeytymishäiriöitä, puhkeamia, verenvuotoja ja tukkeumia on kuvattu. Noin 10 %:lla AA-amyloidoosipotilaista on ensioireena hepatomegalia tai splenomegalia tai molemmat. Vain maksan massiivinen amyloidi-infiltraatio aiheuttaa maksan vajaatoimintaa. Pernan amyloidoosi voi vähitellen johtaa hyposplenismiin. Lisämunuaisten amyloidi-infiltraatio saattaa johtaa hypoadrenalismiin, ja amyloidi-infiltraatio voi suurentaa 1204 T. Pettersson ym.

5 Taulukko 3. Systeemisten amyloidoosien keskeiset kliiniset ilmentymät, hoidon pääasiallinen tavoite ja esimerkki hoitotoimenpiteistä. Sairaus Kliiniset ilmentymät Hoidon tavoite Hoitotoimenpide 1 AA-amyloidoosi Proteinuria, munuaisten vajaatoiminta Akuutin vaiheen reaktion Nivelreuman immunosuppressio Enteropatia suppressio Maksan tai pernan suureneminen AL-amyloidoosi Kardiomyopatia Monoklonaalisten kevyt- Plasmasoludyskrasian lääkehoito Proteinuria, munuaisten vajaatoiminta ketjujen tuotannon Enteropatia suppressio Maksan tai pernan suureneminen Perifeerinen ja autonominen neuropatia Rannekanavaoireyhtymä Makroglossia Periorbitaalinen purppura Artropatia Aβ 2 M-amyloidoosi Hartiakipu Plasman β 2 -mikroglobuliinin Munuaisensiirto Rannekanavaoireyhtymä pitoisuuden vähentäminen»high-flux»-dialyysikalvojen Luukystat käyttäminen Destruktiivinen spondylartropatia AGel-amyloidoosi Silmän sarveiskalvon verkkomainen Oireiden lievittäminen ja Silmä- ja plastiikkakirurgiset degeneraatio komplikaatioiden hoito toimenpiteet Kraniaalinen neuropatia ATTR-amyloidoosi Perifeerinen ja autonominen neuropatia Poikkeavan proteiinin Maksansiirto Kardiomyopatia lähteen eliminaatio 1 Amyloidoosin aiheuttamassa vaikeassa elinvauriossa tulee kyseeseen transplantaatio, kuten munuiasensiirto AA-amyloidoosipotilaalle ja valikoiduissa tapauksissa sydämensiirto AL-amyloidoosipotilaalle. kilpirauhasta, mutta seurauksena on vain harvoin hypotyreoosi. Sydämen vajaatoimintaa ja neuropatiaa kehittyy huomattavan harvoin. AL-amyloidoosin kliininen kuva on paljon vaihtelevampi kuin AA-amyloidoosin, mikä todennäköisesti kuvastaa immunoglobuliinien kevytketjujen valtavaa heterogeenisuutta (Kyle ja Gertz 1995) (taulukko 3). Lähes kaikkien elinten paitsi keskushermoston AL-amyloidikertymiä on kuvattu. Usein taudin alkuoireina ovat väsymys, heikotus ja painon lasku. Diagnoosi tehdään yleensä vasta siinä vaiheessa, kun potilaalla on kliinisesti ilmeinen elinvaurio. Tavallisimmat elinspesifiset alkuoireet johtuvat munuaisten tai sydämen tai molempien amyloidiinfiltraatiosta. AL-amyloidoosin renaaliset ja gastrointestinaaliset ilmentymät eivät eroa AAamyloidoosissa esiintyvistä. Myös AL-amyloidoosi voi aiheuttaa maksan ja pernan suurenemista sekä endokriinisten elinten vajaatoimintaa. AL-amyloidoosi alkaa sydänoirein noin kolmasosalla potilaista. Kyseessä on restriktiivinen kardiomyopatia, joka ilmenee kliinisesti useimmiten sydämen oikean puolen vajaatoimintana. Stenokardiaa saattaa esiintyä. Tyypillisesti todetaan matala-amplitudinen EKG ja anteriorisissa rintakytkennöissä QS-kompleksi. Rytmihäiriöt, kuten eteisvärinä, supraventrikulaariset takykardiat, kammioperäiset lisälyönnit ja johtumishäiriöt, ovat tavallisia. Sydämen kaikututkimuksessa todetaan konsentrisesti paksuuntuneet, voimakaskaikuiset kammioiden seinämät (»granular sparkling»), kammioiden poikkeava diastolinen toiminta ja taudin edetessä myös heikentynyt systolinen toiminta. Noin viidesosalla AL-amyloidoosipotilaista on perifeerinen sensorimotorinen neuropatia, joka voi olla huomattavan kivulias. Autonominen neuropatia ja varsinkin ortostaattinen hypotensio on toisinaan vaikeasti invalidisoiva. Rannekanavaoireyhtymä (yleensä molemminpuolinen) on tavallinen ilmentymä, ja se saattaa ilmaantua useita vuosia aikaisemmin kuin muut AL-amyloidoosin oireet. Iho-oireisiin kuuluvat papulat, kyhmyt ja plakit sekä purppura, tyypillisesti silmien ympärillä. Makroglossia, joka esiintyy noin 10 %:lla potilaista, on AL-amyloidoosille lähes patognomoninen ilmentymä. Sen seurauksena voi olla hengitysobstruktio ja uniapnea. Harvinainen mutta tyypillinen amyloidi- 1205

6 artropatia ilmenee nivelten jäykkyytenä ja olkanivelten seudun turvotuksena (shoulder-pad sign). AL-amyloidoosipotilailla on kuvattu harvinaisena verenvuototaipumus, joka johtuu hyytymistekijä X:n hankinnaisesta puutteesta. Keuhkoissa AL-amyloidikertymiä esiintyy usein, mutta ne antavat harvoin oireita. Harvinaisina AL-amyloidoosin ilmentyminä on kuvattu käheyttä, katkokävelyä, leuan klaudikaatiota, leuanalussylkirauhasten turvotusta, kynsimuutoksia, kaljuutta ja pseudohypertrofiana ilmenevää amyloidimyopatiaa. Aβ 2 M-amyloidoosissa amyloidikertymiä tavataan erityisesti nivelissä, ja niitä ympäröivissä kudoksissa ja luissa, mutta myös systeemistä amyloididepositiota on kuvattu (Kay 1997). Tavallisimmat kliiniset ilmentymät ovat rannekanavaoireyhtymä, hartioiden, lonkkien ja polvien kipu sekä luukystat, jotka voivat altistaa patologisille murtumille. On myös kuvattu destruktiivista spondylartropatiaa, jonka vaikeimpiin muotoihin voi liittyä neurologisia oireita. Perinnölliset amyloidoosit. AGel-amyloidoosin oireet alkavat yleensä kolmannen tai neljännen vuosikymmenen aikana, ja tauti ilmenee silmän sarveiskalvon verkkomaisena rappeutumana, kraniaalisena neuropatiana sekä erilaisina iho-, munuais- ja sydänoireina. ATTR-amyloidoosi ilmenee etenevänä perifeerisenä ja autonomisena neuropatiana, ja siihen liittyy usein ruoansulatuskanava- ja sydänoireita mutta harvoin munuaisoireita. Sydämen johtumisradan häiriöt ovat tavallisia; yleensä ne esiintyvät ilman sydämen vajaatoimintaa. restriktiivinen kardiomyopatia, gastrointestinaaliset oireet, maksan suurentuminen, perifeerinen tai autonominen neuropatia, rannekanavaoireyhtymä sekä ihomuutokset, mm. periorbitaalinen purppura. Tutkimusten kulku systeemistä amyloidoosia epäiltäessä on esitetty kuvassa 2. Ensimmäiseksi toimenpiteeksi AA-, AL- tai perinnöllistä amyloidoosia epäiltäessä voidaan suositella helppoa ja riskitöntä ihonalaiskudoksen rasva-aspiraatiota (Westermark ja Stenkvist 1973). Näyte otetaan vatsan ihonalaisesta rasvakudoksesta ohutneula-aspiraatiolla ja ilman puudutusta. Tähän suositellaan 10 tai 20 ml:n ruiskua ja 0.9 x 38 mm:n neulaa. Ruiskunpitimen käyttö helpottaa aspiraatiota huomattavasti. Näytteen edustavuuden kannalta on tärkeää, että se sisältää paljain silmin nähtäviä rasvakudosfragmentteja eikä vain ohutta rasvakelmua. Rasva-aspiraatti, jonka ei saisi olla kovin verinen, on levitettävä täysin puhtaalle objektilasille käyttäen apuna toista puhdasta objektilasia. Suuret ja paksut rasvafragmentit on litistettävä kunnolla, jotta ne eivät keräisi ilmakuplia peitelasin alle tai olisi läpinäkymättömiä mikroskoopissa. Käsineitä ei suositella käytettäväksi, koska niistä voi irrota kaksoistaittavia partikkeleita. Lasit on toimitettava laboratorioon suljetussa kuljetuslaatikossa suojassa pölyltä ja lialta. EPÄILY AMYLOIDOOSISTA Diagnostiikka Amyloidoosin diagnoosi varmistetaan osoittamalla amyloidikertymät kudoskoepalasta kongonpunavärjäyksellä. Diagnoosin edellytyksenä luonnollisesti on, että amyloidoosia osataan epäillä kliinisten oireiden tai löydösten perusteella. Epäilyyn voivat johtaa krooniset tulehdukset, monoklonaaliset gammopatiat, dialyysihoito sekä sukulaisten amyloidoosi. Selittämättömiä kliinisiä ilmentymiä, joiden tulisi herättää epäily amyloidoosista, ovat painon lasku, väsymys, proteinuria, munuaisten vajaatoiminta, Rasvakudoksen aspiraatio + Tarvittaessa amyloidoosin tyypitystä varten rektumbiopsia tai invasiivisempi elinkohtainen biopsia Vioittuneen elimen biopsia ja amyloidoosin tyypitys Epäily vahvistunut kliinisin perustein Kuva 2. Tutkimusten kulku systeemistä amyloidoosia epäiltäessä. Vatsan ihonalaiskudoksen rasva-aspiraatio on käyttökelpoinen seulontamenetelmä, mutta kongonpunavärjäyksen negatiivinen tulos ei sulje pois amyloidoosia. Kliinisen kuvan mukaan voidaan edetä myös suoraan vioittuneen elimen biopsiaan T. Pettersson ym.

7 Ihonalaiskudoksen rasva-aspiraatit sopivat hyvin systeemisen amyloidoosin seulontaan mutta eivät normaalisti mahdollista sarjaleikkeiden valmistamista amyloidin tyypitystä varten. Menetelmän diagnostiseksi herkkyydeksi on AA-amyloidoosissa todettu 82 % (Klemi ym. 1987) ja AL-amyloidoosissa % (Duston ym. 1987, Gertz ym. 1988). Myös perinnöllisissä amyloidooseissa ihonalaiskudoksen rasvaaspiraatiota pidetään käyttökelpoisena diagnostisena menetelmänä, mutta Aβ 2 M-amyloidoosin seulonnassa sen diagnostinen herkkyys ei ole riittävä. On aina huomioitava, ettei edustavastakaan rasva-aspiraatista saatu negatiivinen vastaus sulje pois amyloidoosia. Rektumbiopsianäyte, jonka tulee sisältää submukoosan verisuonia, on varsin edustava kudosmateriaali systeemisiä amyloidooseja diagnosoitaessa ja sallii myös niiden tyypityksen. Amyloidoosin diagnosoimiseen soveltuvat hyvin myös harvemmin käytetyt pernan ohutneulaaspiraatti (Pasternack 1974), ikenen, mahalaukun ja ohutsuolen kudosnäytteet sekä luuydinaspiraatti tai -biopsianäyte. Suora tie amyloidoosin diagnosoimiseen ja tyypittämiseen on näytepalan ottaminen itse vioittuneesta elimestä (munuainen, sydän, maksa, hermokudos, iho). Jos kyseessä on esimerkiksi munuaisten tai maksan amyloidoosi, voidaan lisäksi määrittää amyloidikertymien sijainti ja laajuus ja siten myös hoitomahdollisuudet ja ennuste. Histologinen diagnoosi ja tyypitys (kuva 3). Amyloidin tunnistamiseen on suositeltu monenlaisia histologisia värjäyksiä, mutta diagnoosin kultainen standardi on edelleen kongonpunavärjäys (Puchtler ym. 1962). Värjäystuloksen tulkinnassa on oltava kriittinen: vain kongonpunalla värjäytyvä ja polarisoidussa valossa vihertävästi kaksoistaittava aine täyttää amyloidin kriteerit. Värjäyksen heikkoutena on minimaalisten tai kalpeasti värjäytyvien amyloidikerty- A B C D Kuva 3. A) Runsaita kongonpunalla värjäytyviä amyloidikertymiä munuaiskeräsessä ja verisuonten seinämissä. B) Kertymät ovat vihertävästi kaksoistaittavia polarisoidussa valossa. C) ja D) Leike värjätty anti-aa-antiseerumilla, reaktio visualisoitu immunokultahopea-menetelmällä tavallisessa valossa (C) ja polarisoidussa valossa (D). x

8 mien vaikea tunnistaminen. Tämä voidaan osittain kompensoida käyttämällä valovoimaista ja hyvällä optiikalla varustettua polarisaatiomikroskooppia. Amyloidin tyypitys edellyttää aina perättäisten leikkeiden värjäämistä vuorotellen kongonpunalla ja spesifisillä antiseerumeilla. Menetelmä vaatii tiukat positiiviset ja negatiiviset immunologiset vertailukohteet. Käytännössä eri amyloidiantiseerumit toimivat keskenään sisäisinä vertailukohteina. Immunologisen reaktion visualisoimiseen voidaan käyttää immunofluoresenssia tai valomikroskopiaan sopivaa immunohistokemiallista menetelmää, kuten immunoperoksidaasia tai erittäin herkkää immunokultaa. Useimpia tarvittavia antiseerumeita on saatavissa kaupallisesti. On huomioitava, että varsinkin κ-tyyppiset kevytketjut voivat myös muodostaa ei-kongofiilisia elinkertymiä, jolloin puhutaan kevytketjukertymätaudista (Dhodapkar ym. 1997). Kyseessä on AL-amyloidoosia kliinisesti muistuttava, yleensä munuais- tai sydänoirein ilmenevä tila, joka diagnosoidaan immunohistokemiallisesti tai elektronimikroskooppisesti. Elektronimikroskopiaa käytetään myös toisen ei-kongofiilisen glomerulopatian fibrillaarisen glomerulopatian diagnostiikassa (Verani 1993). Sen sijaan elektronimikroskopiaa ei tarvita amyloidoosin rutiinidiagnostiikassa; edellä mainitut histokemialliset menetelmät ovat riittävän herkkiä. Skintigrafiat. 99 m Teknetiumilla merkityn pyrofosfaatin sitoutumista amyloidikertymiin on aikaisemmin käytetty hyväksi erityisesti sydänamyloidoosin diagnostiikassa, mutta menetelmän herkkyys ei riittänyt amyloidikertymien kvantitativiseen määrittämiseen (Hawkins 1994). Amyloidin määrän ja kudosjakautuman tutkimiseksi on kehitetty uusi skintigrafinen menetelmä, joka perustuu radioaktiivisella jodilla ( 123 I) merkityn seerumin amyloidi-p-komponentin (SAP) hakeutumiseen amyloidikertymiin (Hawkins ym. 1990). Kyseessä on merkittävä amyloidoositutkimuksen edistysaskel. Tällä menetelmällä voidaan tarkkailla eri elinten amyloidikertymiä kvantitatiivisesti sekä seurata hoidon tuloksia. Suomessa kyseistä tutkimusta ei ole vielä otettu käyttöön. Muut tutkimukset. Paraproteiinin löytyminen amyloidoosipotilaan seerumista tai virtsasta viittaa selvästi AL-amyloidoosiin. Immunofiksaatiomenetelmä osoittaa monoklonaalisen immunoglobuliinin seerumista, virtsasta tai molemmista noin 90 %:lla AL-amyloidoosipotilaista (Kyle ja Gertz 1995). Noin 10 %:lla ei siis voida osoittaa paraproteiinia. Ellei potilaalla ole samanaikaista myeloomaa, on plasmasolujen osuus luuytimen soluista tavallisesti 5 10 %. Plasmasolut ovat usein lievästi atyyppisiä. Tarvittaessa voidaan plasmasolujen monoklonaalisuus varmistaa immunohistokemiallisesti tai osoittamalla DNA-analyysilla immunoglobuliinigeenin uudelleen järjestyminen. Perinnöllistä AGel- ja ATTR-amyloidoosia epäiltäessä on nykyään mahdollista osoittaa tautia aiheuttava mutaatio verinäytteestä eristetyssä DNA:ssa. Nämä DNA-testit soveltuvat myös oireettomien geenivirheen kantajien löytämiseen. Ennuste Amyloidoosipotilaan ennuste riippuu amyloidikertymien jakautumisesta ja taudin etenemisen nopeudesta. Ennuste on riippuvainen myös diagnoosin ajankohdasta, joka vaihtelee paljon. AA-amyloidoosipotilaiden ennusteeseen vaikuttaa suuresti taustalla oleva sairaus. Eliniän ennuste vaihtelee muutamasta viikosta aina 20 vuoteen. Mikäli tulehdusta ei ole kyetty hallitsemaan, on AA-amyloidoosipotilaan eliniän ennuste ollut keskimäärin 4 5 vuotta nefropatiadiagnoosista (Hazenberg ja van Rijswijk 1994). Tavallisin AA-amyloidoosipotilaiden kuolinsyy on munuaisten vajaatoiminta. AL-amyloidoosipotilaiden eliniän ennuste vaihtelee suuresti amyloidin elinjakautuman mukaan; se on keskimäärin vain 1 2 vuotta diagnoosista (Kyle ja Gertz 1995). Jos potilaalla on diagnoosin aikaan oireinen sydämen amyloidoosi, lyhenee eliniän ennuste alle kuuteen kuukauteen. Muita ennusteen kannalta huonoja merkkejä ovat munuaisten vajaatoiminta, keltaisuus ja monen elimen amyloidoosi. Noin 50 %:lla potilaista kuolinsyy on sydänperäinen. AGel-amyloidoosia sairastavilla heterotsygooteilla tauti etenee 1208 T. Pettersson ym.

9 yleensä varsin hitaasti ja useimmat potilaat ovat hyväkuntoisia vielä vuosikymmenien kuluttua oireiden alkamisesta (Kiuru 1998). ATTR-amyloidoosissa ennuste vaihtelee tautia aiheuttavan spesifisen mutaation mukaan (Falk ym. 1998). Mitä nuoremmalla iällä oireet ilmaantuvat, sitä nopeammin näyttää tauti etenevän. Toisaalta ATTR-amyloidoosissa kardiomyopatian eteneminen on yleensä hitaampaa kuin AL-amyloidoosissa. Hoito Yleisiä näkökohtia, tukihoito ja elinten siirrot. Amyloidoosi on yleensä parantumaton ja jatkuvasti etenevä sairaus. Hoidon tavoitteina on estää taudin etenemistä vähentämällä amyloidogeenisen prekursoriproteiinin määrää sekä huolehtia affisioituneiden elinten toiminnasta. Toistaiseksi ei ole keksitty amyloidikertymien tehokasta liuotushoitoa. Amyloidoosien harvinaisuuden takia prospektiivisia kontrolloituja tutkimuksia niiden hoidosta on tehty vain vähän. Hoitovasteen arvioimisella on omat vaikeutensa. Käytännössä vaurioituneiden elinten toiminnan paraneminen osoittaa hoidon tehon. ALamyloidoosipotilailla seerumin tai virtsan paraproteiinin pitoisuuden pieneneminen ja luuytimen plasmasolujen määrän väheneminen viittaavat menestykselliseen hoitoon. Parhaana seurantamenetelmänä on pidetty SAP-skintigrafiaa, jolla on osoitettu amyloidikertymien jopa pienentyneen hoidon aikana (Gillmore ym. 1997). Hyvä tukihoito kuuluu olleellisena osana amyloidoosipotilaiden hoitoon (Merlini 1995). Tukihoidolla huolehditaan elinten toiminnasta ja elämänlaadusta, kunnes prekursoriproteiinin määrään suuntautuva hoito on ehtinyt tehota. Nefroottinen oireyhtymä vaatii oman tuki- ja diureettihoitonsa, ja uremia hoidetaan dialyysillä. AL-amyloidoosiin liittyvän sydämen vajaatoiminnan perushoitona ovat suolarajoitus ja diureettien varovainen käyttö. Digitalisglykosideja on syytä välttää, sillä ne voivat aiheuttaa vaikeita rytmihäiriöitä (Rubinow ym. 1981), ja kalsiumkanavan salpaajien käytön yhteydessä on kuvattu sydämen vajaatoiminnnan pahentuneen (Gertz ym. 1985). Hypotensiotaipumus ra- joittaa reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmää estävien lääkkeiden käyttöä. Oireinen bradykardia saattaa vaatia tahdistimen asentamisen. Perifeeristä ja autonomista neuropatiaa hoidetaan oireenmukaisesti. Ruoansulatuskanavan motiliteettia lisäävistä lääkkeistä voi olla hyötyä, mutta ortostaattinen hypotensio vastaa yleensä huonosti hoitoyrityksiin. AL-amyloidoosipotilaiden hyytymistekijä X:n puutteesta johtuva vaikea verenvuototaipumus on hoidettu menestyksellisesti splenektomialla (Greipp ym. 1979). Amyloidoosipotilaita hoidettaessa tulee hypokortisolismin mahdollisuus pitää aina mielessä. Munuaisensiirtoa on käytetty erityisesti AAamyloidoosista johtuvan munuaisten vajaatoiminnan hoidossa (Pasternack ym. 1986). Sydämensiirrolla on huolellisesti valikoiduissa tapauksissa voitu parantaa AL-amyloidoosipotilaiden ennustetta (Hosenpud ym. 1991). AA-amyloidoosin hoidon tavoitteena on akuutin vaiheen reaktion suppressio. Akuutin vaiheen reaktiota seurataan yleensä mittaamalla seerumin C-reaktiivisen proteiinin pitoisuutta, joka AA-amyloidoosia hoidettaessa tulisi pitää mahdollisimman pienenä. Tulehduksen menestyksellinen hoito saattaa pysäyttää AA-amyloidoosin etenemisen ja vähitellen jopa johtaa amyloidikertymien häviämiseen. Alkyloivilla lääkkeillä, erityisesti klorambusiililla ja syklofosfamidilla, on voitu parantaa amyloidoosin ennustetta sekä aikuisilla nivelreumapotilailla että lastenreumaa sairastavilla (Ahlmen ym. 1987, Savolainen ja Isomäki 1993). Perinnöllisessä välimerenkuumeessa käytetään kolkisiinia, joka ilmeisesti spesifisellä mekanismilla ehkäisee taudinkohtauksia, jolloin amyloidoosin kehittyminen estyy ja jo syntyneet amyloidikertymät voivat vähitellen pienentyä (Ben-Chetrit ja Levy 1998). AL-amyloidoosin hoidon tavoitteena on estää taudin etenemistä vähentämällä amyloidogeenisen kevytketjun tuotantoa plasmasoluproliferaatioon suunnatulla lääkehoidolla (Merlini 1995). Moniulotteisen AL-amyloidoosin hoito on parhaiten toteutettavissa asiaan omistautuneiden spesialistien tiiviinä yhteistyönä. Valitettavasti monen AL-amyloidoosipotilaan diagnoo- 1209

10 si viivästyy, jolloin korjaantumattomat elinvauriot rajoittavat hoitomahdollisuuksia. Lisäksi hitaasti kasvava plasmasoluklooni on usein resistentti lääkehoidolle. Kahdessa satunnaistetussa tutkimuksessa melfalaanin ja prednisonin yhdistelmä (MP) todettiin AL-amyloidoosipotilaille kiistattomasti hyödylliseksi (Skinner ym. 1996, Kyle ym. 1997). MP-hoidon aloittamista tulisikin harkita jokaisessa AL-amyloidoositapauksessa, mutta lääkityksestä on joskus pidättäydytty, kun potilaan ennuste on näyttänyt kovin huonolta. MP-kuureja annetaan 4 6 viikon välein aivan kuten myeloomassa, ja hoitoa jatketaan yhteensä ainakin kuukautta. Kliininen vaste on odotettavissa vasta kuuden kuukauden MP-hoidon jälkeen. Keskimäärin vain noin 20 % potilaista vastaa MP-hoitoon (Gertz ym. 1991). Paras vaste on yleensä saavutettu nefroottisessa oireyhtymässä. Syklofosfamidi on teholtaan todennäköisesti melfalaania vastaava. Monen solunsalpaajan yhdistelmien mahdollisesta tehosta AL-amyloidoosiin ei ole olemassa kontrolloituja tutkimuksia. Yksittäisissä MP-hoidolle resistenteissä tapauksissa on saatu aikaan remissio vinkristiinin, doksorubisiinin ja deksametasonin yhdistelmällä (VAD), mutta kardio- ja neurotoksisuus asettaa rajoja sen käytölle. Alfainterferoni ei ole osoittautunut tehokkaaksi. Italiassa on menestyksellisesti hoidettu muutamia potilaita uudella antrasykliinijohdoksella 4 -jodo-4 -deoksidoksorubisiinilla (I-DOX), joka ei toimi vain solusalpaajana vaan ilmeisesti myös amyloidogeneesin estäjänä sitoutumalla amyloidikertymiin (Gianni ym. 1995). Sitä ei vielä ole saatavana Suomessa. Lupaavia tuloksia on saatu autologisten kantasolujen siirrolla tuetusta AL-amyloidoosipotilaiden suuriannoksisesta melfalaanihoidosta (Comenzo ym. 1998, Moreau ym. 1998). Toimenpiteisiin liittyy intensiivihoidon yhteydessä merkittävä kuolleisuus, mutta sekä kliinisiä remissioita että plasmasolutaudin remissioita on saavutettu. Hoitoon liittyvät riskit ovat suuria etenkin potilailla, joilla on useamman kuin kahden elimen merkittävä vaurio tai sydämen vaikea amyloidoosi (Comenzo ym. 1998). Suuriannoshoidon piiriin näyttävät siten kuuluvan ne potilaat, joilla on korkeintaan kahden elimen merkittävä vaurio ja jotka ikänsä ja yleiskuntonsa puolesta ovat siihen soveltuvia (Ruutu 1998). Myös allogeenista luuytimensiirtoa on raportoitu käytetyn menestyksellisesti AL-amyloidoosipotilaiden hoidossa (Gillmore ym. 1998). Aβ 2 M-amyloidoosi hoidetaan parhaiten munuaisensiirrolla, jonka jälkeen β 2 -mikroglobuliinin puhdistuma lisääntyy (Kay 1997). Munuaisensiirto ehkäisee amyloidoosin ilmaantumista, hidastaa sen etenemistä ja joskus jopa pienentää jo kertyneen amyloidin määrää. On keskusteltu paljon siitä, voidaanko dialyysikalvon valinnalla vaikuttaa Aβ 2 M-amyloidoosiin. Oireisen Aβ 2 M-amyloidoosin kehittymistä on voitu hidastaa käyttämällä perinteisten»low-flux»- kuprofaanikalvojen sijasta»high-flux»-polysulfonikalvoja (Küchle ym. 1996). Aβ 2 M-amyloidoosissa saattaa olla aiheellista poistaa operatiivisesti amyloidimassaa rannekanavasta tai niveliä ympäröivistä kudoksista sekä hoitaa patologisia luunmurtumia. Perinnölliset amyloidoosit. AGel-amyloidoosiin ei ole olemassa spesifistä hoitoa, mutta oireenmukainen lääkitys sekä silmä- ja plastiikkakirurgiset toimenpiteet voivat olla avuksi. Sen sijaan ATTR-amyloidoosipotilaille voidaan nykyään tarjota spesifinen hoito: maksansiirto (Holmgren ym. 1993). Transtyretiinin synteesi tapahtuu maksassa, ja maksansiirron jälkeen poikkeava transtyretiini häviää nopeasti verestä. Potilaan neuropatia voi korjautua vähitellen. Maksan siirron ajoitus ATTR-amyloidoosin nähden on edelleen avoin kysymys. Perinnöllistä amyloidoosia sairastavalle ja hänen sukulaisilleen tulee tarjota perinnöllisyysneuvonta. Lopuksi Lisääntyvä tieto amyloidikertymien biokemiallisesta taustasta on mahdollistanut amyloiditautien entistä tarkemman diagnostiikan. Amyloidoosit luokitellaankin nykyään amyloidisäikeiden biokemiallisen koostumuksen mukaan. SAP-skintigrafialla suoritetut tutkimukset ovat osoittaneet, että amyloidogeneesi on dynaaminen tapahtuma, jossa amyloidikertymät eivät ole täysin liukenemattomia. Amyloidiker T. Pettersson ym.

11 tymien resoluutio on täten mahdollista, mutta toistaiseksi ei ole keksitty spesifisesti liuottavaa hoitoa. Kun amyloidogeneesiä opitaan ymmärtämään paremmin, voidaan toivottavasti kehittää hoitomenetelmiä, jotka eivät tähtää pelkästään amyloidoosin ehkäisyyn ja taudin etenemisen hidastamiseen vaan myös jo syntyneiden amyloidikertymien resoluutioon. Kirjallisuutta Ahlmen M, Ahlmen J, Svalander C, Bucht H. Cytotoxic drug treatment of reactive amyloidosis in rheumatoid arthritis with special reference to renal insufficiency. Clin Rheumatol 1987; 6: Ben-Chetrit E, Levy M. Familial Mediterranean fever. Lancet 1998; 351: Comenzo R L, Vosburgh E, Falk R H, ym. Dose-intensive melphalan with blood stem-cell support for the treatment of AL (amyloid lightchain) amyloidosis: survival and responses in 25 patients. Blood 1998; 91: Dhodapkar M V, Merlini G, Solomon A. Biology and therapy of immunoglobulin deposition diseases. Hematol Oncol Clin North Am 1997; 11: Duston M A, Skinner M, Shirahama T, Cohen A S. Diagnosis of amyloidosis by abdominal fat aspiration. Analysis of four years experience. Am J Med 1987; 82: Falck H M, Maury C P J, Teppo A-M, Wegelius O. Correlation of persistently high serum amyloid A protein and C-reactive protein concentrations with rapid progression of secondary amyloidosis. BMJ 1983; 286: Falk R H, Comenzo R L, Skinner M. The systemic amyloidoses. N Engl J Med 1997; 337: Gertz M A, Chin-Yang L, Shirahama T, Kyle R A. Utility of subcutaneous fat aspiration for the diagnosis of systemic amyloidosis (immunoglobulin light chain) Arch Intern Med 1988; 148: Gertz M A, Falk R H, Skinner M, Cohen A S, Kyle R A. Worsening of congestive heart failure in amyloid heart disease treated by calcium channel-blocking agents. Am J Cardiol 1985; 55: Gertz M A, Kyle R A, Greipp P R. Response rates and survival in primary systemic amyloidosis. Blood 1991; 77: Gianni L, Bellotti V, Gianni A M, Merlini G. New drug therapy of amyloidosis: resorption of AL-type deposits with 4 -iodo-4 -deoxydoxorubicin. Blood 1995; 86: Gillmore J D, Hawkins P N, Pepys M B. Amyloidosis: a review of recent diagnostic and therapeutic developments. Br J Haematol 1997; 99: Gillmore J D, Davies J, Iqbal A, ym. Allogeneic bone marrow transplantation for systemic AL amyloidosis. Br J Haematol 1998; 100: Greipp P R, Kyle R A, Bowie E J W. Factor X deficiency in primary amyloidosis: resolution after splenectomy. N Engl J Med 1979; 301: Hawkins P N. Diagnosis and monitoring of amyloidosis. Baillieres Clin Rheumatol 1994; 8: Hawkins P N, Levender J P, Pepys M B. Evaluation of systemic amyloidosis by scintigraphy with 123 I-labeled serum amyloid P component. N Engl J Med 1990; 323: Hazenberg B P C, van Rijswijk M H. Clinical and therapeutic aspects of AA amyloidosis. Baillieres Clin Rheumatol 1994; 8: Holmgren G, Ericzon B-G, Groth C-G, ym. Clinical improvement and amyloid regression after liver transplantation in hereditary transthyretin amyloidosis. Lancet 1993; 341: Hosenpud J D, DeMarco T, Frazier O H, ym. Progression of systemic disease and reduced long-term survival in patients with cardiac amyloidosis undergoing heart transplantation. Circulation 1991; 84: Husby G. Treatment of amyloidosis and the rheumatologist. State of the art and perspectives for the future. Scand J Rheumatol 1998; 27: Kay J. ß 2 -microglobulin amyloidosis. Amyloid Int J Exp Clin Invest 1997; 4: Kiuru S. Gelsolin-related familial amyloidosis, Finnish type (FAF), and its variants found worldwide. Amyloid Int J Exp Clin Invest 1998; 5: Klemi P J, Sorsa S, Happonen R P. Fine-needle aspiration biopsy from subcutaneous fat. An easy way to diagnose secondary amyloidosis. Scand J Rheumatol 1987; 16: Küchle C, Fricke H, Held E, Schiff H. High-flux hemodialysis postpones clinical manifestations of dialysis-related amyloidosis. Am J Nephrol 1996; 16: Kyle R A, Gertz M A. Primary systemic amyloidosis: clinical and laboratory features in 474 cases. Semin Hematol 1995; 32: Kyle R A, Gertz M A, Greipp P R, ym. A trial of three regimens for primary amyloidosis: colchicine alone, melphalan and prednisone, and melphalan, prednisone, and colchicine. N Engl J Med 1997; 336: Kyle R A, Linos A, Beard C M, ym. Incidence and natural history of primary systemic amyloidosis in Olmsted County, Minnesota, 1950 through Blood 1992; 79: Maury C P J, Sletten K, Totty N, Kangas H, Liljeström M. Identification of the circulating amyloid precursor and other gelsolin metabolites in patients with G654A mutation in the gelsolin gene (Finnish familial amyloidosis): pathogenetic and diagnostic implications. Lab Invest 1997; 77: Meretoja J. Familial systemic paramyloidosis with lattice dystrophy of the cornea, progressive cranial neuropathy, skin changes and various internal symptoms. A previously unrecognized heritable syndrome. Ann Clin Res 1969; 1: Merlini G. Treatment of primary amyloidosis. Semin Hematol 1995; 32: Moreau P, Leblond V, Bourquelot P, ym. Prognostic factors for survival and response after high-dose therapy and autologous stem cell transplantation in systemic AL amyloidosis. A report on 21 patients. Br J Haematol 1998; 101: Pasternack A. Fine-needle aspiration biopsy of spleen in diagnosis of generalized amyloidosis. BMJ 1974; 2: Pasternack A, Ahonen J, Kuhlbäck B. Renal transplantation in 45 patients with amyloidosis. Transplantation 1986; 42: Puchtler H, Sweat F, Levine M. On the binding of Congo red by amyloid. J Histochem Cytochem 1962; 10: Rubinow A, Skinner M, Cohen A S. Digoxin sensitivity in amyloid cardiomyopathy. Circulation 1981; 63: Ruutu T. Suuriannoshoidon ja kantasolusiirtojen aiheet. Duodecim 1998; 114: Savolainen A, Isomäki H. Decrease in the number of deaths from secondary amyloidosis in patients with juvenile rheumatoid arthritis. J Rheumatol 1993; 20: Skinner M, Anderson J J, Simms R, ym. Treatment of 100 patients with primary amyloidosis: a randomized trial of melphalan, prednisone, and colchicine versus colchicine only. Am J Med 1996; 100: Verani R R. Fibrillary glomerulopathy. Kidney 1993; 2: Wegelius O, Wafin F, Falck H, Törnroth T. Follow-up study on amyloidosis secondary to rheumatoid arthritis. Kirjassa: Glenner G G, Costa P P, de Freitas F, toim. Amyloid and amyloidosis. Amsterdam, Oxford and Princeton: Excerpta Medica, s. 1980: Westermark P. Classification of amyloid proteins and their precursors: an ongoing discussion. Amyloid Int J Exp Clin Invest 1997; 4: Westermark P, Stenkvist B. A new method for the diagnosis of systemic amyloidosis. Arch Intern Med 1973; 132: Yakar S, Livneh A, Kaplan B, Pras M. The molecular basis of reactive amyloidosis. Semin Arthritis Rheum 1995; 24: TOM PETTERSSON, dosentti, apulaisopettaja HYKS:n sisätautien klinikka PL 340, HYKS TOM TÖRNROTH, dosentti, laboraattori PETER MAURY, professori HYKS:n sisätautien klinikka PL 346, HYKS Aikakauskirjan pyytämä katsaus Jätetty toimitukselle

Autoimmuunitaudit: osa 1

Autoimmuunitaudit: osa 1 Autoimmuunitaudit: osa 1 Autoimmuunitaute tunnetaan yli 80. Ne ovat kroonisia sairauksia, joiden syntymekanismia eli patogeneesiä ei useimmissa tapauksissa ymmärretä. Tautien esiintyvyys vaihtelee maanosien,

Lisätiedot

Sylvant (siltuksimabi) RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO

Sylvant (siltuksimabi) RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO EMA/198014/2014 Sylvant (siltuksimabi) RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO Tämä on Sylvant-valmistetta koskevan riskienhallintasuunnitelman yhteenveto, jossa esitetään toimenpiteet, joiden

Lisätiedot

TIETOA REUMATAUDEISTA. Selkärankareuma

TIETOA REUMATAUDEISTA. Selkärankareuma TIETOA REUMATAUDEISTA 1 Selkärankareuma Selkärankareuma (muita nimiä Bechterewin tauti, spondyloarthritis ankylopoetica) on reumasairaus joka nimensä mukaisesti aiheuttaa oireita ja tulehdusta selkärangassa.

Lisätiedot

Treat2Target Uudet nivelreuman luokittelukriteerit

Treat2Target Uudet nivelreuman luokittelukriteerit Treat2Target Uudet nivelreuman luokittelukriteerit Nivelreuman hoidon päämäärät Pitkäaikaisen elämänlaadun parantaminen oireiden väheneminen nivelvaurioiden jarruttaminen toimintakyvyn palauttaminen sosiaalisen

Lisätiedot

Diabetes (sokeritauti)

Diabetes (sokeritauti) Diabetes (sokeritauti) Lääkärikirja Duodecim Pertti Mustajoki, sisätautien erikoislääkäri Diabeteksessa eli sokeritaudissa veren sokerimäärä on liian korkea. Lääkäri tai hoitaja mittaa verensokerin verinäytteestä

Lisätiedot

Immuunipuutokset. Olli Vainio OY Diagnostiikan laitos OYS Kliinisen mikrobiologian laboratorio 17.10.2008

Immuunipuutokset. Olli Vainio OY Diagnostiikan laitos OYS Kliinisen mikrobiologian laboratorio 17.10.2008 Immuunipuutokset Olli Vainio OY Diagnostiikan laitos OYS Kliinisen mikrobiologian laboratorio 17.10.2008 Immuunijärjestelm rjestelmän n toiminta Synnynnäinen immuniteetti (innate) Välitön n vaste (tunneissa)

Lisätiedot

LYMFOSYTOOSIT SANOIN JA KUVIN. Pentti Mäntymaa TAYS, Laboratoriokeskus

LYMFOSYTOOSIT SANOIN JA KUVIN. Pentti Mäntymaa TAYS, Laboratoriokeskus LYMFOSYTOOSIT SANOIN JA KUVIN Pentti Mäntymaa TAYS, Laboratoriokeskus Lymfosytoosin määritelmä veren lymfosyyttien määrä >3.5 x 10 9 /l lymfosyyttien kohonnut %-osuus erittelyjakaumassa voi johtua joko

Lisätiedot

K&V kasvattajaseminaari 16.10.2005 Marjukka Sarkanen

K&V kasvattajaseminaari 16.10.2005 Marjukka Sarkanen An update on the diagnosis of proteinuria in dogs Oct 1, 2003 By: Johanna Frank, DVM, Dipl. ACVIM PLN: Vioittuneet munuaiskeräset (glomerulus) laskevat veren proteiinin (albumiini) virtsaan. Syitä: glomerulonefriitti

Lisätiedot

Molat ja istukkasyöpä. Mikko Loukovaara EGO-päivät 29.-30.10.2015 Helsinki

Molat ja istukkasyöpä. Mikko Loukovaara EGO-päivät 29.-30.10.2015 Helsinki Molat ja istukkasyöpä Mikko Loukovaara EGO-päivät 29.-30.10.2015 Helsinki Trofoblastitautien luokittelu 1. Rypäleraskaus (mola hydatidosa) täydellinen (mola hydatidosa completa) osittainen (mola hydatidosa

Lisätiedot

CORTIMENT (budesonidi) 26.11.2013, versio 1.0 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO

CORTIMENT (budesonidi) 26.11.2013, versio 1.0 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO CORTIMENT (budesonidi) 26.11.2013, versio 1.0 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VI.2 Julkisen yhteenvedon osiot VI.2.1 Tietoa sairauden esiintyvyydestä Haavainen paksusuolentulehdus (UC)

Lisätiedot

LIITE EMEAN TIETEELLISET JOHTOPÄÄTÖKSET JA HYLKÄYSPERUSTEET

LIITE EMEAN TIETEELLISET JOHTOPÄÄTÖKSET JA HYLKÄYSPERUSTEET LIITE EMEAN TIETEELLISET JOHTOPÄÄTÖKSET JA HYLKÄYSPERUSTEET LÄÄKEVALMISTEKOMITEAN () 19. HEINÄKUUTA 2007 ANTAMAN VALMISTETTA NIMELTÄ NATALIZUMAB ELAN PHARMA KOSKEVAN LAUSUNNON UUDELLEENARVIOINTI Heinäkuussa

Lisätiedot

PLENADREN RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VERSIO 3.0

PLENADREN RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VERSIO 3.0 PLENADREN RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VERSIO 3.0 VI.2 VI.2.1 JULKISEN YHTEENVEDON OSIOT Tietoa sairauden esiintyvyydestä PLENADREN-valmistetta käytetään lisämunuaisten vajaatoiminnan

Lisätiedot

LIITE III MUUTOKSET VALMISTEYHTEENVETOON JA PAKKAUSSELOSTEESEEN

LIITE III MUUTOKSET VALMISTEYHTEENVETOON JA PAKKAUSSELOSTEESEEN LIITE III MUUTOKSET VALMISTEYHTEENVETOON JA PAKKAUSSELOSTEESEEN 25 BROMOKRIPTIINIA SISÄLTÄVIEN LÄÄKEVALMISTEIDEN VALMISTEYHTEENVEDON MERKITYKSELLISIIN KOHTIIN TEHTÄVÄT MUUTOKSET 4.2 Annostus ja antotapa

Lisätiedot

Likvorin biomarkkerit. diagnostiikassa. Sanna Kaisa Herukka, FM, LL, FT. Kuopion yliopistollinen sairaala

Likvorin biomarkkerit. diagnostiikassa. Sanna Kaisa Herukka, FM, LL, FT. Kuopion yliopistollinen sairaala Likvorin biomarkkerit neurodegeneratiivisten sairauksien diagnostiikassa Sanna Kaisa Herukka, FM, LL, FT Itä Suomen yliopisto ja Kuopion yliopistollinen sairaala Selkäydinneste Tilavuus n. 150ml, muodostuu

Lisätiedot

INFLECTRA SEULONTAKORTTI

INFLECTRA SEULONTAKORTTI Demyelinoiva sairaus Jos potilaalla on aiempi tai äskettäin puhjennut demyelinioiva sairaus, anti-tnf-hoidon hyödyt ja haitat on arvioitava huolellisesti ennen INFLECTRA -hoidon aloitusta. INFLECTRA -hoidon

Lisätiedot

ikiön seulonta- ja kromosomitutkimukset

ikiön seulonta- ja kromosomitutkimukset POTILASOHJE 1 (8) S ikiön seulonta- ja kromosomitutkimukset POTILASOHJE 2 (8) SISÄLLYSLUETTELO Mitä kehityshäiriöiden seulonta tarkoittaa? 3 Ultraääniseulontatutkimukset 4 Varhainen ultraääniseulonta Toisen

Lisätiedot

Suomessa lastenreumaa sairastaa noin 2 300 lasta. Perinteiset ja biologiset reumalääkkeet KOHTI YKSILÖLLISTETTYÄ LASTENREUMAN LÄÄKEHOITOA

Suomessa lastenreumaa sairastaa noin 2 300 lasta. Perinteiset ja biologiset reumalääkkeet KOHTI YKSILÖLLISTETTYÄ LASTENREUMAN LÄÄKEHOITOA PEKKA LAHDENNE Lastenreumatologi, lastentautien dosentti Lastenklinikka, Helsingin yliopisto ja Helsingin yliopistollinen keskussairaala Perinteiset ja biologiset reumalääkkeet KOHTI YKSILÖLLISTETTYÄ LASTENREUMAN

Lisätiedot

Farmakogeneettiset testit apuna lääkehoidon arvioinnissa

Farmakogeneettiset testit apuna lääkehoidon arvioinnissa Farmakogeneettiset testit apuna lääkehoidon arvioinnissa Farmakogeneettiset testit Farmakogenetiikalla tarkoitetaan geneettisiä variaatioita, jotka vaikuttavat lääkeainevasteeseen. Geneettisen tiedon hyödyntäminen

Lisätiedot

Neuroendokriinisten syöpien lääkehoito

Neuroendokriinisten syöpien lääkehoito Page 1 of 5 JULKAISTU NUMEROSSA 3/2015 TEEMAT Neuroendokriinisten syöpien lääkehoito Maija Tarkkanen / Kirjoitettu 16.6.2015 / Julkaistu 13.11.2015 Neuroendokriinisten (NE) syöpien ilmaantuvuus lisääntyy,

Lisätiedot

Akuutti maksan vajaatoiminta. Määritelmä Aiemmin terveen henkilön maksan pettäminen johtaa enkefalopatiaan kahdeksassa viikossa

Akuutti maksan vajaatoiminta. Määritelmä Aiemmin terveen henkilön maksan pettäminen johtaa enkefalopatiaan kahdeksassa viikossa Vatsa 4: maksa 1. Akuutti maksan vajaatoiminta 2. Hepatiitti B ja C: tartunta, taudinkulku ja näiden vertailu 3. Kroonisen hepatiitin syyt 4. Maksakirroosin syyt, oireet ja hoito 5. Maksabiopsian aiheet

Lisätiedot

IAP:n lasiseminaari 14.11.2008 Tapaus 9. Paula Kujala, PSHP

IAP:n lasiseminaari 14.11.2008 Tapaus 9. Paula Kujala, PSHP IAP:n lasiseminaari 14.11.2008 Tapaus 9. Paula Kujala, PSHP Esitiedot Yli 70 v. mies. PSA normaali 1.4. Nopeasti alkaneet virtsavaivat ja kystoskopiassa koko prostaattinen uretra ahtautunut tuumorinomaisesti.

Lisätiedot

NIVELREUMAAN LIITTYVÄN AMYLOIDOOSIN ILMAANTU- VUUS JA ENNUSTE PÄIJÄT-HÄMEEN ALUEELLA

NIVELREUMAAN LIITTYVÄN AMYLOIDOOSIN ILMAANTU- VUUS JA ENNUSTE PÄIJÄT-HÄMEEN ALUEELLA NIVELREUMAAN LIITTYVÄN AMYLOIDOOSIN ILMAANTU- VUUS JA ENNUSTE PÄIJÄT-HÄMEEN ALUEELLA Anu Vormisto Syventävien opintojen kirjallinen työ Tampereen yliopisto Lääketieteen yksikkö Elokuu 2012 TIIVISTELMÄ

Lisätiedot

Ylidiagnostiikkaa: onko kohta enää terveitä? LL Iris Pasternack HYKS Psykiatrian klinikka, tiistailuento 25.2.2014

Ylidiagnostiikkaa: onko kohta enää terveitä? LL Iris Pasternack HYKS Psykiatrian klinikka, tiistailuento 25.2.2014 Ylidiagnostiikkaa: onko kohta enää terveitä? LL Iris Pasternack HYKS Psykiatrian klinikka, tiistailuento 25.2.2014 The New York Times Feb 11 2014 Miller A et al. 25 year follow up for breast cancer incidence

Lisätiedot

B12-vitamiini eli kobalamiini on ihmiselle välttämätön vitamiini. Sitä tarvitaan elintoimintojen entsyymijärjestelmien toiminnallisina osina:

B12-vitamiini eli kobalamiini on ihmiselle välttämätön vitamiini. Sitä tarvitaan elintoimintojen entsyymijärjestelmien toiminnallisina osina: B12-vitamiini B12-vitamiini eli kobalamiini on ihmiselle välttämätön vitamiini. Sitä tarvitaan elintoimintojen entsyymijärjestelmien toiminnallisina osina: solujen jakautumiseen kudosten muodostumiseen

Lisätiedot

Nivelreuman serologiset testit: mitä ne kertovat? LT, apulaisylilääkäri Anna-Maija Haapala TAYS Laboratoriokeskus

Nivelreuman serologiset testit: mitä ne kertovat? LT, apulaisylilääkäri Anna-Maija Haapala TAYS Laboratoriokeskus Nivelreuman serologiset testit: mitä ne kertovat? LT, apulaisylilääkäri Anna-Maija Haapala TAYS Laboratoriokeskus Sisältö 1. Nivelreuma: etiologia, esiintyvyys, diagnostiikka 2. Nivelreuman serologiset

Lisätiedot

Reumapotilaan hematologiaa

Reumapotilaan hematologiaa Reumapotilaan hematologiaa Tom Pettersson, dosentti, kliininen opettaja Sisätautien ja reumatologian klinikka, Helsingin yliopistollinen keskussairaala ja Helsingin yliopisto Labquality-päivät 7.2.2008

Lisätiedot

LIITE III MUUTOKSET VALMISTEYHTEENVETOON JA PAKKAUSSELOSTEESEEN

LIITE III MUUTOKSET VALMISTEYHTEENVETOON JA PAKKAUSSELOSTEESEEN LIITE III MUUTOKSET VALMISTEYHTEENVETOON JA PAKKAUSSELOSTEESEEN 41 KABERGOLIINIA SISÄLTÄVIEN LÄÄKEVALMISTEIDEN VALMISTEYHTEENVEDON 4.2 Annostus ja antotapa: Seuraava tieto tulee lisätä sopivalla tavalla:

Lisätiedot

Entyvio 300 mg kuiva aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, liuos (vedolitsumabi)

Entyvio 300 mg kuiva aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, liuos (vedolitsumabi) Entyvio 300 mg kuiva aine välikonsentraatiksi infuusionestettä varten, liuos (vedolitsumabi) RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO 27.6.2014, versio 1.0 VI.2 Julkisen yhteenvedon osiot VI.2.1

Lisätiedot

Uusin tieto vahvistaa biologisen reumalääkkeen ja. metotreksaatin yhdistelmähoidon tehokkuuden

Uusin tieto vahvistaa biologisen reumalääkkeen ja. metotreksaatin yhdistelmähoidon tehokkuuden Lehdistötiedote 10.6.2004 (julkaistavissa kello 11.15) Uusin tieto vahvistaa biologisen reumalääkkeen ja metotreksaatin yhdistelmähoidon tehokkuuden Kansainvälisen TEMPO- nivelreumatutkimuksen toisen vuoden

Lisätiedot

Naproxen Orion 25 mg/ml oraalisuspensio. 26.10.2015, Versio 1.2 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO

Naproxen Orion 25 mg/ml oraalisuspensio. 26.10.2015, Versio 1.2 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO Naproxen Orion 25 mg/ml oraalisuspensio 26.10.2015, Versio 1.2 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VI.2 VI.2.1 Julkisen yhteenvedon osiot Tietoa sairauden esiintyvyydestä Naproxen Orion on

Lisätiedot

Sidekudosoireyhtymät. Perinnölliset sidekudosoireyhtymät. Marfanin oireyhtymä (s. 284) Luusto. Silmät. Perinnölliset sidekudoksen sairaudet 24.8.

Sidekudosoireyhtymät. Perinnölliset sidekudosoireyhtymät. Marfanin oireyhtymä (s. 284) Luusto. Silmät. Perinnölliset sidekudoksen sairaudet 24.8. Sidekudosoireyhtymät Perinnölliset sidekudosoireyhtymät Sirpa Kivirikko Perinnöllisyyslääkäri, dos 24.08.2012 Marfanin oireyhtymä Ehlers-Danlos oireyhtymä Osteogenesis imperfekta Perinnölliset sidekudoksen

Lisätiedot

Viekirax-valmisteen (ombitasviiri/paritapreviiri/ritonaviiri) riskienhallintasuunnitelman yhteenveto

Viekirax-valmisteen (ombitasviiri/paritapreviiri/ritonaviiri) riskienhallintasuunnitelman yhteenveto EMA/775985/2014 Viekirax-valmisteen (ombitasviiri/paritapreviiri/ritonaviiri) enhallintasuunnitelman yhteenveto Tämä on Viekirax-valmisteen enhallintasuunnitelman yhteenveto, jossa esitetään toimenpiteet,

Lisätiedot

Paksusuolisyövän seulontatulokset Suomessa. Nea Malila Suomen Syöpärekisteri

Paksusuolisyövän seulontatulokset Suomessa. Nea Malila Suomen Syöpärekisteri Paksusuolisyövän seulontatulokset Suomessa Suomen Syöpärekisteri Sidonnaisuudet kahden viimeisen vuoden ajalta LT, dosentti Päätoimi Suomen Syöpärekisterin johtaja, Suomen Syöpäyhdistys ry Sivutoimet syöpäepidemiologian

Lisätiedot

Pramipexol Stada. 18.10.2013, Versio V01 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO

Pramipexol Stada. 18.10.2013, Versio V01 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO Pramipexol Stada 18.10.2013, Versio V01 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VI.2 Julkisen yhteenvedon osiot Pramipexol STADA 0,088 mg tabletti Pramipexol STADA 0,18 mg tabletti Pramipexol STADA

Lisätiedot

Muutoksia valmisteyhteenvedon merkittäviin kohtiin ja pakkausselosteisiin

Muutoksia valmisteyhteenvedon merkittäviin kohtiin ja pakkausselosteisiin Liite III Muutoksia valmisteyhteenvedon merkittäviin kohtiin ja pakkausselosteisiin Huom.: Nämä muutokset valmisteyhteenvetoon, pakkausmerkintöihin ja pakkausselosteeseen saatetaan päivittää myöhemmin

Lisätiedot

Keuhkoahtaumataudin varhaisdiagnostiikka ja spirometria. Esko Kurttila Keuhkosairauksien ja työterveyshuollon erikoislääkäri

Keuhkoahtaumataudin varhaisdiagnostiikka ja spirometria. Esko Kurttila Keuhkosairauksien ja työterveyshuollon erikoislääkäri Keuhkoahtaumataudin varhaisdiagnostiikka ja spirometria Esko Kurttila Keuhkosairauksien ja työterveyshuollon erikoislääkäri Epidemiologia N. 10%:lla suomalaisista on keuhkoahtaumatauti Keuhkoahtaumatauti

Lisätiedot

Tehty yhteistyönä tri Jan Torssanderin kanssa. Läkarhuset Björkhagen, Ruotsi.

Tehty yhteistyönä tri Jan Torssanderin kanssa. Läkarhuset Björkhagen, Ruotsi. idslofi04.12/06.2 Tehty yhteistyönä tri Jan Torssanderin kanssa. Läkarhuset Björkhagen, Ruotsi. Galderma Nordic AB. Box 15028, S-167 15 Bromma. Sweden Tel +46 8 564 355 40, Fax +46 8 564 355 49. www.galdermanordic.com

Lisätiedot

Muut nimet: Mixed connective tissue disease =MCTD, sekamuotoinen sidekudostauti, epäspesifinen/määrittelemätön sidekudostauti

Muut nimet: Mixed connective tissue disease =MCTD, sekamuotoinen sidekudostauti, epäspesifinen/määrittelemätön sidekudostauti Muut nimet: Mixed connective tissue disease =MCTD, sekamuotoinen sidekudostauti, epäspesifinen/määrittelemätön sidekudostauti Vuonna 1972 amerikkalainen reumatologi Gordon Sharp kuvasi uuden sidekudostaudin

Lisätiedot

Levinneen suolistosyövän hoito

Levinneen suolistosyövän hoito Levinneen suolistosyövän hoito Yhteyshoitajakoulutus 29.9. LT ylilääkäri Pirkanmaan Syöpäyhdistys Uusien tapausten lukumäärät, yleisimpien syöpien mennyt ja ennustettu trendi, miehet Uusien tapausten lukumäärät,

Lisätiedot

Miten tehostan sepelvaltimotaudin lääkehoitoa?

Miten tehostan sepelvaltimotaudin lääkehoitoa? Miten tehostan sepelvaltimotaudin lääkehoitoa? Dosentti, kardiologi Erkki Ilveskoski Yleislääkäripäivät 27.11.2015 1 Sidonnaisuudet Luennoitsija ja/tai muut asiantuntijatehtävät St. Jude Medical, Novartis,

Lisätiedot

X-kromosominen periytyminen. Potilasopas. TYKS Perinnöllisyyspoliklinikka PL 52, 20521 Turku puh (02) 3131 390 faksi (02) 3131 395

X-kromosominen periytyminen. Potilasopas. TYKS Perinnöllisyyspoliklinikka PL 52, 20521 Turku puh (02) 3131 390 faksi (02) 3131 395 12 X-kromosominen periytyminen TYKS Perinnöllisyyspoliklinikka PL 52, 20521 Turku puh (02) 3131 390 faksi (02) 3131 395 FOLKHÄLSANS GENETISKA KLINIK PB 211, (Topeliusgatan 20) 00251 Helsingfors tel (09)

Lisätiedot

Lapsuusiän astman ennuste aikuisiällä Anna Pelkonen, LT, Dos Lastentautien ja lasten allergologian el HYKS, Iho-ja allergiasairaala

Lapsuusiän astman ennuste aikuisiällä Anna Pelkonen, LT, Dos Lastentautien ja lasten allergologian el HYKS, Iho-ja allergiasairaala Lapsuusiän astman ennuste aikuisiällä Anna Pelkonen, LT, Dos Lastentautien ja lasten allergologian el HYKS, Iho-ja allergiasairaala 22.1.2015 Mikä on lapseni astman ennuste? Mikä on lapsen astman ennuste

Lisätiedot

Osteoporoosin diagnostiikka. Ari Rosenvall Yleislääketieteen erikoislääkäri Mehiläinen Ympyrätalo, osteoporoosiklinikka

Osteoporoosin diagnostiikka. Ari Rosenvall Yleislääketieteen erikoislääkäri Mehiläinen Ympyrätalo, osteoporoosiklinikka Ari Rosenvall Yleislääketieteen erikoislääkäri Mehiläinen Ympyrätalo, osteoporoosiklinikka Tavoitteet Oireet ja löydökset Periaatteet ja menetelmät Diagnostiset kriteerit Erotusdiagnostiikka Seulonta Lähde:

Lisätiedot

HAIMA- JA MUNUAISENSIIRTO

HAIMA- JA MUNUAISENSIIRTO HAIMA- JA MUNUAISENSIIRTO Marko Lempinen osastonylilääkäri, dosentti HYKS Vatsakeskus Elinsiirto- ja Maksakirurgia Diabetespäivä 17.11.2015 Haimansiirto Ensimmäinen siirto 1966 Minnesota USA Eurooppa 1972

Lisätiedot

Kliinikko ja S-korsol/dU-korsol. 4.2.2009 Anna-Mari Koski Keski-Suomen keskussairaala

Kliinikko ja S-korsol/dU-korsol. 4.2.2009 Anna-Mari Koski Keski-Suomen keskussairaala Kliinikko ja S-korsol/dU-korsol 4.2.2009 Anna-Mari Koski Keski-Suomen keskussairaala Lisämunuaisen toiminnan tutkimiseen käytettävät t hormonitutkimukset Tutkimusaihe Perustutkimus Rasituskokeet Hyperkortisolismi

Lisätiedot

Meretojan tau+a sairastavien po+laiden silmien hoito, mitä uu6a?

Meretojan tau+a sairastavien po+laiden silmien hoito, mitä uu6a? Meretojan tau+a sairastavien po+laiden silmien hoito, mitä uu6a? Jaakko Ma'la 10.10.2015 Tutkimuksemme Perustutkimus: Meretojan taudin silmä Taudin aiheu=amat muutokset silmissä Tau>assosiaa>ot Tyypillinen

Lisätiedot

Tervekudosten huomiointi rinnan sädehoidossa

Tervekudosten huomiointi rinnan sädehoidossa Tervekudosten huomiointi rinnan sädehoidossa Onkologiapäivät 30.8.2013 Sairaalafyysikko Sami Suilamo Tyks, Syöpäklinikka Esityksen sisältöä Tervekudoshaittojen todennäköisyyksiä Tervekudosten annostoleransseja

Lisätiedot

Harvinaissairauksien yksikkö. Lausunto Ehlers-Danlos tyyppi III:n taudinkuvasta. Taustaa. Alfa-tryptasemia. 21/03/16 /ms

Harvinaissairauksien yksikkö. Lausunto Ehlers-Danlos tyyppi III:n taudinkuvasta. Taustaa. Alfa-tryptasemia. 21/03/16 /ms Lausunto Ehlers-Danlos tyyppi III:n taudinkuvasta Taustaa EDS potilasyhdistys ja yksittäinen potilas ovat lähestyneet HYKS harvinaissairauksien yksikköä ja pyytäneet lausuntoa, minkälainen sairaus Ehlers-Danlos

Lisätiedot

Onko sinulla psoriaasi? Voisiko kysymyksessä olla nivelpsoriaasi?

Onko sinulla psoriaasi? Voisiko kysymyksessä olla nivelpsoriaasi? Onko sinulla psoriaasi? Voisiko kysymyksessä olla nivelpsoriaasi? Sisällysluettelo s. 3 Mikä on nivelpsoriaasi? s. 3 Mitkä ovat nivelpsoriaasin oireet? s. 4 Mitä oireita minun pitäisi tarkkailla? s. 5

Lisätiedot

HPV-rokote tulee rokotusohjelmaan mitä, kenelle, miksi?

HPV-rokote tulee rokotusohjelmaan mitä, kenelle, miksi? HPV-rokote tulee rokotusohjelmaan mitä, kenelle, miksi? Tuija Leino THL Kerron tässä alkavasta rokotusohjelmasta rokotteesta Miksi otettu ohjelmaan? Miltä taudilta suojaudutaan? Miksi otettu ohjelmaan

Lisätiedot

Ibandronat Stada 150 mg kalvopäällysteiset tabletit. 3.11.2014, versio V2.1 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO

Ibandronat Stada 150 mg kalvopäällysteiset tabletit. 3.11.2014, versio V2.1 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO Ibandronat Stada 150 mg kalvopäällysteiset tabletit 3.11.2014, versio V2.1 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VI.2 Julkisen yhteenvedon osiot VI.2.1b Tietoa sairauden esiintyvyydestä Vuonna

Lisätiedot

ELINPATOLOGIAN RYHMÄOPETUS MUNUAINEN

ELINPATOLOGIAN RYHMÄOPETUS MUNUAINEN ELINPATOLOGIAN RYHMÄOPETUS MUNUAINEN KYSYMYKSET: 1. Glomeruluksen rakenne. Mihin seikkoihin perustuu valikoiva läpäiseväisyys veri- ja virtsatilan välillä? 2. Glomerulusvaurion mekanismit A. Immunologiset

Lisätiedot

Iäkkään verenpaineen hoito. Antti Jula Geriatripäivät 2012, 26.1.2012 Turku

Iäkkään verenpaineen hoito. Antti Jula Geriatripäivät 2012, 26.1.2012 Turku Iäkkään verenpaineen hoito Antti Jula Geriatripäivät 2012, 26.1.2012 Turku Verenpaine ja aivohalvauskuolleisuus Prospective Studies Collaboration, Lancet 2002;360:1903-13 Verenpaine ja sepelvaltimotautikuolleisuus

Lisätiedot

NAINEN PIDÄ HUOLTA ITSESTÄSI TERVEYS ALKAA TIEDOSTA

NAINEN PIDÄ HUOLTA ITSESTÄSI TERVEYS ALKAA TIEDOSTA NAINEN PIDÄ HUOLTA ITSESTÄSI TERVEYS ALKAA TIEDOSTA 1 RINTAOIREET JA RINTOJEN SEURANTA Nainen huolehdi rintojesi terveydestä. Rintakuvauksiin tullaan yleensä joko oireettomille tehdyn seulontatutkimuksen

Lisätiedot

VASKULIITEISTA MISTÄ SAIRAUS JOHTUU? ESIINTYVYYS

VASKULIITEISTA MISTÄ SAIRAUS JOHTUU? ESIINTYVYYS Muut nimet: Churg-Straussin oireyhtymä, Churg-Straussin syndrooma, allerginen granulomatoottinen vaskuliitti, allerginen granulomatoottinen verisuonitulehdus, Churg-Straussin tauti, Morbus Churg-Strauss

Lisätiedot

Miten ehkäistä suolisyöpää? Jukka- Pekka Mecklin Yleiskirurgian professori K- SKS ja Itä- Suomen yliopisto

Miten ehkäistä suolisyöpää? Jukka- Pekka Mecklin Yleiskirurgian professori K- SKS ja Itä- Suomen yliopisto Miten ehkäistä suolisyöpää? Jukka- Pekka Mecklin Yleiskirurgian professori K- SKS ja Itä- Suomen yliopisto Suolisyövän ehkäisy 1. Suolisyövän yleisyys väestössä 2. Suolisyövän riskiryhmät 3. Suolisyövän

Lisätiedot

Kohonnut verenpaine merkitys ja hoito. Suomen Sydänliitto 2016

Kohonnut verenpaine merkitys ja hoito. Suomen Sydänliitto 2016 Kohonnut verenpaine merkitys ja hoito Mikä on verenpaine? Ellei painetta, ei virtausta Sydän supistuu sykkivä paineaalto Paineaallon kohdalla systolinen (yläpaine) Lepovaiheen aikana diastolinen (alapaine)

Lisätiedot

Mihin alatyyppeihin kardiomypatiat jaetaan? I vilka undertyper kan man indela kardiomyopatierna?

Mihin alatyyppeihin kardiomypatiat jaetaan? I vilka undertyper kan man indela kardiomyopatierna? Mihin alatyyppeihin kardiomypatiat jaetaan? I vilka undertyper kan man indela kardiomyopatierna? Kardiomyopatioiden luokittelu WHO:n luokittelu Kardiomyopatioiden luokittelu Elliott P et al. Eur Heart

Lisätiedot

Vallitseva periytyminen. Potilasopas. Kuvat: Rebecca J Kent www.rebeccajkent.com rebecca@rebeccajkent.com

Vallitseva periytyminen. Potilasopas. Kuvat: Rebecca J Kent www.rebeccajkent.com rebecca@rebeccajkent.com 12 Vallitseva periytyminen Muokattu allamainittujen instanssien julkaisemista vihkosista, heidän laatustandardiensa mukaan: Guy's and St Thomas' Hospital, London, United Kingdom; and the London IDEAS Genetic

Lisätiedot

Anemian diagnostiikka mitä saan selville mikroskoopilla? Pirkko Lammi Kl. kem. erikoislääkäri ISLAB

Anemian diagnostiikka mitä saan selville mikroskoopilla? Pirkko Lammi Kl. kem. erikoislääkäri ISLAB Anemian diagnostiikka mitä saan selville mikroskoopilla? Pirkko Lammi Kl. kem. erikoislääkäri ISLAB ANEMIA Anemia = Hb laskee alle iän ja sukupuolen mukaisen viitearvon Anemian syntymekanismit Punasolujen

Lisätiedot

PRE-EKLAMPSIAN YLLÄTTÄESSÄ RASKAANA OLEVAN NAISEN

PRE-EKLAMPSIAN YLLÄTTÄESSÄ RASKAANA OLEVAN NAISEN PRE-EKLAMPSIAN YLLÄTTÄESSÄ RASKAANA OLEVAN NAISEN Marianne Isopahkala Pre-eklampsiaan sairastuneelle MITÄ PRE-EKLAMPSIA ON? Pre-eklampsiasta on käytetty vanhastaan nimityksiä raskausmyrkytys ja toksemia.

Lisätiedot

Hoitotehoa ennustavat RAS-merkkiaineet Tärkeä apuväline kolorektaalisyövän lääkehoidon valinnassa Tämän esitteen tarkoitus Tämä esite auttaa ymmärtämään paremmin kolorektaalisyövän erilaisia lääkehoitovaihtoehtoja.

Lisätiedot

Proteesikomplikaatoiden SPECT- ja PET/CT. Jukka Kemppainen

Proteesikomplikaatoiden SPECT- ja PET/CT. Jukka Kemppainen Proteesikomplikaatoiden SPECT- ja PET/CT Jukka Kemppainen Proteesikirurgiasta n. 8% proteesien laitoista on revisioita Näistä 70% tehdään irtoamisen takia Toiseksi tärkein revisioiden syy on tulehdus 1/3

Lisätiedot

KASVOKIRURGIA MERETOJAN TAUDIN HOIDOSSA

KASVOKIRURGIA MERETOJAN TAUDIN HOIDOSSA KASVOKIRURGIA MERETOJAN TAUDIN HOIDOSSA LL, PLASTIIKKAKIRURGI TIIA PIHLAMAA SAMY KEVÄTKOKOUS 14.4.2012 Meretojan tauti eli periytyvä suomalaistyypin amyloidoosi (familial amyloidosis, Finnish type) (FAF)

Lisätiedot

Primovist (dinatriumgadoksetaatti) RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO

Primovist (dinatriumgadoksetaatti) RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO Primovist (dinatriumgadoksetaatti) 05/2013, Versio 2.0 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO 2. Julkisen yhteenvedon osiot 2.1 Tietoa sairauden esiintyvyydestä Magneettikuvaus (MK) on yksi useasta

Lisätiedot

Verenpaine,sen säätely ja käyttäytyminen levossa ja rasituksessa. Jyrki Taurio Sisätautilääkäri TAYS/PSS 25.10.2012

Verenpaine,sen säätely ja käyttäytyminen levossa ja rasituksessa. Jyrki Taurio Sisätautilääkäri TAYS/PSS 25.10.2012 Verenpaine,sen säätely ja käyttäytyminen levossa ja rasituksessa Jyrki Taurio Sisätautilääkäri TAYS/PSS 25.10.2012 Kohonnut verenpaine Yleisin yleislääkärille tehtävän vastaanottokäynnin aihe Lääkitys

Lisätiedot

Syövän lääkehoito. Salla Kalsi

Syövän lääkehoito. Salla Kalsi Syövän lääkehoito Salla Kalsi Syöpä Yleisnimitys maligneille (pahanlaatuisille) kasvaimille Karsinogeeninen = syöpää aiheuttava Syövän taustalla voi olla Ympäristötekijät, elintavat, perimä, eräät virus-

Lisätiedot

Keuhkoahtaumataudin monet kasvot

Keuhkoahtaumataudin monet kasvot Keuhkoahtaumataudin monet kasvot Alueellinen koulutus 21.4.2016 eval Henrik Söderström / TYKS Lähde: Google Lähde: Google Lähde: Google Lähde: Google Keuhkoahtaumatauti, mikä se on? Määritelmä (Käypä

Lisätiedot

Olmesartan medoxomil STADA. 10.11.2015, Versio V1.2 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO

Olmesartan medoxomil STADA. 10.11.2015, Versio V1.2 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO Olmesartan medoxomil STADA 10.11.2015, Versio V1.2 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VI.2 Julkisen yhteenvedon osiot Olmesartan medoxomil STADA 10 mg kalvopäällysteiset tabletit Olmesartan

Lisätiedot

Peittyvä periytyminen. Potilasopas. Kuvat: Rebecca J Kent www.rebeccajkent.com rebecca@rebeccajkent.com

Peittyvä periytyminen. Potilasopas. Kuvat: Rebecca J Kent www.rebeccajkent.com rebecca@rebeccajkent.com 12 Peittyvä periytyminen Muokattu allamainittujen instanssien julkaisemista vihkosista, heidän laatustandardiensa mukaan: Guy's and St Thomas' Hospital, London, United Kingdom; and the London IDEAS Genetic

Lisätiedot

Miten genomitieto on muuttanut ja tulee muuttamaan erikoissairaanhoidon käytäntöjä

Miten genomitieto on muuttanut ja tulee muuttamaan erikoissairaanhoidon käytäntöjä Miten genomitieto on muuttanut ja tulee muuttamaan erikoissairaanhoidon käytäntöjä Genomitiedon vaikutus terveydenhuoltoon työpaja 7.11.2014 Sitra, Helsinki Jaakko Ignatius, TYKS Kliininen genetiikka Perimän

Lisätiedot

Yleistä. tarkoittaa endometriumin rauhasten ja stroomasolujen muodostamia pesäkkeitä kohdun ulkopuolella. yleinen tauti, 1-71

Yleistä. tarkoittaa endometriumin rauhasten ja stroomasolujen muodostamia pesäkkeitä kohdun ulkopuolella. yleinen tauti, 1-71 Endometrioosi LK Heikkilä Maija, LK Jutila Topi, LK Myllylä Hanna, LK Pietarinen Johanna, LK Puumala Pasi, LK Vallasto Inari, LK Visuri Sofia, Prof Ryynänen Markku Johdanto Yleistä tarkoittaa endometriumin

Lisätiedot

Yleisimmät idiopaattiset interstitiaalipneumoniat ja tavalliset keuhkovauriot - avainasemassa moniammatillisuus

Yleisimmät idiopaattiset interstitiaalipneumoniat ja tavalliset keuhkovauriot - avainasemassa moniammatillisuus Yleisimmät idiopaattiset interstitiaalipneumoniat ja tavalliset keuhkovauriot - avainasemassa moniammatillisuus 12.11.2015 IAP Tampere Airi Jartti Elisa Lappi-Blanco Sidonnaisuudet Luentopalkkioita Oy

Lisätiedot

Selkärangan natiivikuvausindikaatiot VSKKssa alkaen 1.9.2015 1,2 tekijä: Roberto Blanco

Selkärangan natiivikuvausindikaatiot VSKKssa alkaen 1.9.2015 1,2 tekijä: Roberto Blanco tiedottaa 20/2015 17.8.2015 Selkärangan natiivikuvausindikaatiot VSKKssa alkaen 1.9.2015 1,2 tekijä: Roberto Blanco hyväksyjä: Roberto Blanco pvm: 17.8.2015 Ohje tilaajille ja kuvausyksiköille Selkärangan

Lisätiedot

TERVEYS ALKAA TIEDOSTA NAINEN PIDÄ HUOLTA ITSESTÄSI

TERVEYS ALKAA TIEDOSTA NAINEN PIDÄ HUOLTA ITSESTÄSI TERVEYS ALKAA TIEDOSTA NAINEN PIDÄ HUOLTA ITSESTÄSI 1 RINTAOIREET JA RINTOJEN SEURANTA Jokaisen naisen on syytä pitää huolta rintojensa terveydestä. Rintakuvauksiin tullaan yleensä joko oireettomille tehdyn

Lisätiedot

Hyvinvointia työstä. Työterveyslaitos www.ttl.fi

Hyvinvointia työstä. Työterveyslaitos www.ttl.fi Hyvinvointia työstä Miten käytän sykevälivaihtelun mittausta sairauksia potevilla ja lääkityksiä käyttävillä? Harri Lindholm erikoislääkäri Työterveyslaitos HRV- eri tekijöiden vaikutus Stressi Perimä

Lisätiedot

Lääkkeet muistisairauksissa

Lääkkeet muistisairauksissa Lääkkeet muistisairauksissa Muistihoitajat 27.4.2016 Vanheneminen muuttaa lääkkeiden farmakokinetiikkaa Lääkeaineen vaiheet elimistössä: Imeytyminen: syljen eritys vähenee, mahalaukun ph nousee, maha-suolikanavan

Lisätiedot

TaLO-tapaukset Virusoppi. Vastuuhenkilöt: Tapaus 1: Matti Varis Tapaus 2: Veijo Hukkanen Tapaus 3: Sisko Tauriainen Tapaus 4: Ilkka Julkunen

TaLO-tapaukset Virusoppi. Vastuuhenkilöt: Tapaus 1: Matti Varis Tapaus 2: Veijo Hukkanen Tapaus 3: Sisko Tauriainen Tapaus 4: Ilkka Julkunen TaLO-tapaukset Virusoppi Vastuuhenkilöt: Tapaus 1: Matti Varis Tapaus 2: Veijo Hukkanen Tapaus 3: Sisko Tauriainen Tapaus 4: Ilkka Julkunen TaLO-tapaus 1 Uusi uhkaava respiratorinen virusinfektio Tapaus

Lisätiedot

Sairaanhoito ja siihen liittyvä kuntoutus sekä yhteistyö ja ohjaus Kelan kuntoutukseen. REUMASAIRAUDET Eeva Alasaarela LT, erikoislääkäri

Sairaanhoito ja siihen liittyvä kuntoutus sekä yhteistyö ja ohjaus Kelan kuntoutukseen. REUMASAIRAUDET Eeva Alasaarela LT, erikoislääkäri Sairaanhoito ja siihen liittyvä kuntoutus sekä yhteistyö ja ohjaus Kelan kuntoutukseen REUMASAIRAUDET Eeva Alasaarela LT, erikoislääkäri TYÖNJAKO Missä tules-potilaita tutkitaan ja hoidetaan? 1. Perusterveydenhuolto

Lisätiedot

Valdoxan (agomelatiini) aikuispotilaiden vakavien masennustilojen hoidossa. Tietoa terveydenhuollon ammattilaisille

Valdoxan (agomelatiini) aikuispotilaiden vakavien masennustilojen hoidossa. Tietoa terveydenhuollon ammattilaisille Valdoxan (agomelatiini) aikuispotilaiden vakavien masennustilojen hoidossa Tietoa terveydenhuollon ammattilaisille Suositukset seuraavissa tilanteissa: - maksan toiminnan seuraaminen - yhteisvaikutukset

Lisätiedot

Ravitsemus näkyy riskitekijöissä FINRISKI 2012 tuloksia

Ravitsemus näkyy riskitekijöissä FINRISKI 2012 tuloksia Ravitsemus näkyy riskitekijöissä FINRISKI 2012 tuloksia Erkki Vartiainen, LKT, professori, ylijohtaja 7.10.2013 1 Jyrkkä lasku sepelvaltimotautikuolleisuudessa Pohjois-Karjala ja koko Suomi 35 64-vuotiaat

Lisätiedot

Suomalainen maksa - ja miten se on marinoitu

Suomalainen maksa - ja miten se on marinoitu Suomalainen maksa - ja miten se on marinoitu Helena Isoniemi ylilääkäri, professori Elinsiirto- ja maksakirurgian klinikka Martti Färkkilä ylilääkäri, professori Gastroenterologia HYKS 13.3.2014 Alkoholi

Lisätiedot

Proscar. 7.8.2015, versio 3.0 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO

Proscar. 7.8.2015, versio 3.0 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO Proscar 7.8.2015, versio 3.0 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VI.2 JULKISEN YHTEENVEDON OSIOT VI.2.1 Tietoa sairauden esiintyvyydestä Eturauhanen on ainoastaan miehillä oleva rauhanen. Eturauhanen

Lisätiedot

Labqualitypäivät 04.02.10 Riitta Karttunen. HUSLAB, kl. Mikrobiologia Virologian ja immunologian osasto

Labqualitypäivät 04.02.10 Riitta Karttunen. HUSLAB, kl. Mikrobiologia Virologian ja immunologian osasto Syfiliksen laboratoriodiagnostiikka ato od ag ost a Labqualitypäivät 04.02.10 Riitta Karttunen HUSLAB, kl. Mikrobiologia Virologian ja immunologian osasto Aiheet suora bakteerin osoitus tai nukleiinihappotestiosoitus

Lisätiedot

HIV ja hepatiitit HIV

HIV ja hepatiitit HIV HIV ja hepatiitit Alueellinen tartuntatautipäivä 3.5.16 Keski Suomen keskussairaala Infektiolääk. Jaana Leppäaho Lakka HIV 1 HIV maailmalla HIV Suomessa Suomessa 2014 loppuun mennessä todettu 3396 tartuntaa,

Lisätiedot

Calciumfolinat Fresenius Kabi 10 mg/ml injektio-/infuusioneste, liuos. 11.8.2014, Versio 0 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO

Calciumfolinat Fresenius Kabi 10 mg/ml injektio-/infuusioneste, liuos. 11.8.2014, Versio 0 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO Calciumfolinat Fresenius Kabi 10 mg/ml injektio-/infuusioneste, liuos 11.8.2014, Versio 0 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VI.2 VI.2.1 Julkisen yhteenvedon osiot Tietoa sairauden esiintyvyydestä

Lisätiedot

Varhaisvaiheen puhdistusleikkauksen tulokset lonkan ja polven tekonivelinfektion hoidossa - retrospektiivinen seurantatutkimus

Varhaisvaiheen puhdistusleikkauksen tulokset lonkan ja polven tekonivelinfektion hoidossa - retrospektiivinen seurantatutkimus Varhaisvaiheen puhdistusleikkauksen tulokset lonkan ja polven tekonivelinfektion hoidossa - retrospektiivinen seurantatutkimus Markku Vuorinen, Kaisa Huotari, Ville Remes Lääketieteellinen tiedekunta,

Lisätiedot

tulehduksellisten suolistosairauksien yhteydessä

tulehduksellisten suolistosairauksien yhteydessä ADACOLUMN -HOITO tulehduksellisten suolistosairauksien yhteydessä www.adacolumn.net SISÄLTÖ Maha-suolikanava...4 Haavainen paksusuolitulehdus...6 Crohnin tauti...8 Elimistön puolustusjärjestelmä ja IBD...10

Lisätiedot

Erotusdiagnostiikasta. Matti Uhari Lastentautien klinikka, Oulun yliopisto

Erotusdiagnostiikasta. Matti Uhari Lastentautien klinikka, Oulun yliopisto Erotusdiagnostiikasta Matti Uhari Lastentautien klinikka, Oulun yliopisto Tavoitteena systemaattinen diagnostiikka Analysoi potilaan antamat tiedot ja kliiniset löydökset Tuota lista mahdollisista diagnooseista

Lisätiedot

3i Innova*ve Induc*on Ini*a*ve Fixing the broken heart Heikki Ruskoaho Farmakologian ja lääkehoidon osasto Farmasian *edekunta

3i Innova*ve Induc*on Ini*a*ve Fixing the broken heart Heikki Ruskoaho Farmakologian ja lääkehoidon osasto Farmasian *edekunta 3i Innova*ve Induc*on Ini*a*ve Fixing the broken heart Heikki Ruskoaho Farmakologian ja lääkehoidon osasto Farmasian *edekunta www.helsinki.fi/yliopisto 1 Sydänlihasvaurion yleisin syy on sydäninfark*

Lisätiedot

etiologialtaan tuntematon autoimmuunisairaus, joka vaurioittaa pieniä ja keskisuuria intrahepaattisia sappiteitä ja vaihtelevasti hepatosyytteja

etiologialtaan tuntematon autoimmuunisairaus, joka vaurioittaa pieniä ja keskisuuria intrahepaattisia sappiteitä ja vaihtelevasti hepatosyytteja Kyösti Nuorva 2011 etiologialtaan tuntematon autoimmuunisairaus, joka vaurioittaa pieniä ja keskisuuria intrahepaattisia sappiteitä ja vaihtelevasti hepatosyytteja infektiot voivat laukaista (keuhkoklamydia)

Lisätiedot

Muuttuva diagnostiikka avain yksilöityyn hoitoon

Muuttuva diagnostiikka avain yksilöityyn hoitoon Muuttuva diagnostiikka avain yksilöityyn hoitoon Olli Carpén, Patologian professori, Turun yliopisto ja Patologian palvelualue, TYKS-SAPA liikelaitos ChemBio Finland 2013 EGENTLIGA HOSPITAL FINLANDS DISTRICT

Lisätiedot

1.000.000.000.000 euron ongelma yksi ratkaisu Suomesta? Sijoitus Invest 2015, Helsinki 11.11.2015 Pekka Simula, toimitusjohtaja, Herantis Pharma Oyj

1.000.000.000.000 euron ongelma yksi ratkaisu Suomesta? Sijoitus Invest 2015, Helsinki 11.11.2015 Pekka Simula, toimitusjohtaja, Herantis Pharma Oyj 1.000.000.000.000 euron ongelma yksi ratkaisu Suomesta? Sijoitus Invest 2015, Helsinki 11.11.2015 Pekka Simula, toimitusjohtaja, Herantis Pharma Oyj 1 Tärkeää tietoa Herantis Pharma Oy ( Yhtiö ) on laatinut

Lisätiedot

Selkäkipupotilaan diagnostinen selvittely. Jaro Karppinen, professori, OY

Selkäkipupotilaan diagnostinen selvittely. Jaro Karppinen, professori, OY Selkäkipupotilaan diagnostinen selvittely Jaro Karppinen, professori, OY Mistä selkäkipu johtuu? Vakava tai spesifi Vakava tauti Spesifinen tauti välilevytyrä spondylartropatiat traumat ym. Epäspesifi

Lisätiedot

Ulosteen kalprotektiinimääritys kliinikon näkemys

Ulosteen kalprotektiinimääritys kliinikon näkemys Ulosteen kalprotektiinimääritys kliinikon näkemys SKKYn ja Sairaalakemistit ry:n koulutuspäivät 16.11.2012 Dosentti, sisätautien ja gastroenterologian erikoislääkäri Taina Sipponen 1 Kalprotektiinijulkaisut

Lisätiedot

Emättimen luontaisen bakteerikannan tasapainottamiseen ja ylläpitoon.

Emättimen luontaisen bakteerikannan tasapainottamiseen ja ylläpitoon. Emättimen luontaisen bakteerikannan tasapainottamiseen ja ylläpitoon. C-vitamiini 250 mg, 6 emätinpuikkoa. Apteekista ilman reseptiä. Emättimen bakteeritasapainon häiriö Emättimen bakteeritasapainon häiriö

Lisätiedot

Sydänliiton terveysneuvonta perustuu riskinarvioon

Sydänliiton terveysneuvonta perustuu riskinarvioon Mikko Syvänne Ylilääkäri Suomen Sydänliitto ry Sydänliiton terveysneuvonta perustuu riskinarvioon 1 Yleiset tavoitteet 2 Prospective Studies Collaboration, Lancet 2007 3 Prospective Studies Collaboration,

Lisätiedot

Liite I. Tieteelliset johtopäätökset ja perusteet myyntilupien ehtojen muuttamiselle

Liite I. Tieteelliset johtopäätökset ja perusteet myyntilupien ehtojen muuttamiselle Liite I Tieteelliset johtopäätökset ja perusteet myyntilupien ehtojen muuttamiselle Tieteelliset johtopäätökset Kun otetaan huomioon lääketurvallisuuden riskinarviointikomitean (PRACin) arviointiraportti

Lisätiedot

Osteoporoosi (luukato)

Osteoporoosi (luukato) Osteoporoosi (luukato) Lääkärikirja Duodecim Pertti Mustajoki, sisätautien erikoislääkäri Osteoporoosi tarkoittaa, että luun kalkkimäärä on vähentynyt ja luun rakenne muuttunut. Silloin luu voi murtua

Lisätiedot