Kiti Müller, tutkimusprofessori, neurologian (HY) ja neurokognitiivisen ergonomian (TKK) dosentti Aivot ja työ tutkimuskeskus, Työterveyslaitos

Transkriptio

1 Novo Nordiskin järjestämä tilaisuus Gynaecologi Practici ry:lle Luentoyhteenveto: Naisen aivot ja jaksaminen Kiti Müller, tutkimusprofessori, neurologian (HY) ja neurokognitiivisen ergonomian (TKK) dosentti Aivot ja työ tutkimuskeskus, Työterveyslaitos Matematiikkaa ei olisi, jos olisimme tienneet, että luonnossa ei ole täydellistä suoraa viivaa, ympyrää tai määrän suuretta... vapaa suomennos Friedrich Nietzschen teoksesta, Human All too Human Onneksi maailmassa on aina ollut ihmisiä, jotka ovat olleet oman tiensä kulkijoita. Friedrich Nietzchellä oli oma käsityksensä matematiikan mahdollisuuksista luonnon monimuotoisuuden ymmärtämisessä. Kaikki matemaatikot tai fyysikot eivät tyytyneet työkammiossa istumiseen ja kaavojen todisteluun paperilla vaan lähtivät uteliaina ympäröivää maailmaa tarkkailemaan. - He eivätkä joko tienneet tai välittäneet siitä, mitä Nietzsche kirjoitti matematiikasta. Aina on myös löytynyt ihmisiä, jotka ovat olleet sillanrakentajina tieteen, taiteen ja asiantuntijuuden eri alojen välillä, ymmärtäneet tiedon jakamisen merkityksen, oivaltaneet jaetun inhimillisen älykkyyden vahvuuden. Kognitiivinen neurotiede ja aivotutkimuksen uudet ulottuvuudet Kognitiivinen neurotiede kattaa aivojen toiminnan tutkimisen aina genetiikasta ja neurobiologiasta aivojen toiminnalliseen kuvantamiseen, käyttäytymis- ja kielitieteisiin sekä neuropsykiatriaan. Kohta enää ihmisen, tutkijan, mielikuvitus asettaa rajat koeasetelmille. Informaatiotieteet, tiedon louhinta ja laajoja informaatiomassoja muutamissa sekunneissa käsittelevät tietokoneet yhdistettyinä käyttäytymis- ja luonnontieteisiin ovat antaneet meille mahdollisuuden tutkia aivojen sähkömagneettisen toiminnan ja aineenvaihdunnan muutoksia MEG, fmri ja PET -menetelmillä koeasetelmissa, joissa ihminen kuuntelee, katselee, tuntee asioita tai pohtii ratkaisua ongelmaan. Uudempia tutkimusalueita ovat neuroekonomia ja peliteorioihin liittyvä tutkimus, jossa mallinnetaan ihmisaivojen päätöksentekoa talouden viitekehyksessä. Ihmisen tietoisuuden ymmärtämisestä ovat kiinnostuneita myös filosofit. Neuroetiikan tutkimusta tarvitaan pohdittaessa esimerkiksi sitä, mitä riskejä saattaa liittyä tutkimukseen, joka yhdistää koeasetelmissa vaikkapa temperamentti- ja persoonallisuustutkimuksen menetelmiä yksityiskohtaiseen aivojen toiminnan kuvantamiseen: Voidaanko modernin aivotutkimuksen avulla tunnistaa rikollisuuteen taipuvaisia henkilöitä? Aivojen ja ympäristön vuorovaikutus Ihmisaivojen toiminnalle on ominaista jatkuva muovautuminen sekä sopeutuminen ympäristön vaatimuksiin. Aistijärjestelmien kautta aivoihin kulkeutuu reaaliaikaista tietoa ympäristön tapahtumista ja osa tästä informaatiosta siirtyy tarkempaan, tietoiseen käsittelyyn aivoissa: copyright Kiti Müller, Työterveyslaitos 1(6)

2 Työmuistissa arvioidaan kerätyn informaation merkitystä yksilön toiminnalle. Tässä arvioinnissa hyödynnetään aivojen pitkäkestoisiin muistirakenteisiin aikaisemmin tallennettua informaatiota. Säilömuistissa on sekä teoreettista että kokemusperäistä, erilaisiin elämäntapahtumiin liittyvää tietoa. Työmuistin käsittelyyn mahtuu vain murto-osa siitä informaatiosta, jota aistijärjestelmät ovat keränneet. Tämän "tiedonsiirron pullonkaulaongelman" takia aivojen tiedonkäsittelylle on ominaista tarkkaavuuden kautta tapahtunut informaation valinta: Ne ympäristön ärsykkeet, joihin ihminen on siirtänyt, kohdentanut tai jakanut tarkkaavuuttaan havaitaan tietoisella tasolla. Täten ympäristössä voi olla tärkeätäkin tietoa, jota ihminen ei ole havainnut, kun huomio onkin kiinnittynyt vähemmän tärkeään informaatioon. Esimerkiksi otsalohkoalueilla on hermosoluja, jotka reagoivat herkästi liikkeelle, minkä seurauksena liike toimii tehokkaana näköhavainnon huomionkaapparina ja liikkeen ulkopuolella oleva tieto voi jäädä havaitsematta. Sieltä on myös tunnistettu ns. peilisolujärjestelmä (jossa suomalaiset ovat tehneet uraa uurtavaa työtä TTK:n Kylmälaboratoriossa/Riitta Harin AIVO-ryhmä) Jaamme todellisuuden - osittain Aivojen tiedonkäsittelyn seurauksena ihmiselle muodostuu mielikuva, käsitys, ympäristöstä ja siinä vallitsevista lainalaisuuksista. Johtuen siitä, että meillä jokaisella on yksilöllinen elämänhistoria/kokemukset, erilaisia temperamenttipiirteitä ja kykyjä sekä tavoitteita, kahta täysin identtistä käsitystä ympäristöstä ei ole. Tarkkailemme ja havaitsemme eri asioita. Edelleen sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta ihmisille syntyy kyky ymmärtää toista ihmistä omien tunnetilojen ja kokemusten kautta, vaikka suoraan jaettu kokemus ei ole mahdollinen. Aivoriihityyppisessä työskentelyssä taas on kysymys älyllisen kapasiteetin laajentumisesta ja jakamisesta toisten ihmisten kanssa osana inhimillistä vuorovaikutusta. Tässä varsin olennaista on yhdessä ääneen tapahtuva ajattelu. Sydämen ja järjen liitto Aivojen ja kehon välisessä vuorovaikutuksessa autonomisen hermoston fysiologia on tärkeä mm. tunnetilaa koskevan informaation välityksessä: aivot ja sydän ohjaavat toimintaamme. Otsalohkoissa on kuvattu ainakin viisi hermoverkkopiiriä, jotka välittävät informaatiota aivojen syvissä osissa olevien tunnekeskusten ja älyllisen toiminnan kannalta keskeisten aivojen kuorikerroksen hermorakenteiden välillä. Tämä on oleellista ns. älyn ja tunteen välisille yhteyksille. Aivokuvantaminen on myös osoittanut, että eri aivoalueet ovat voimakkaasti verkottuneet ja oikean ja vasemman isoaivopuoliskon välillä on vahva hermoverkkojärjestelmä, aivokurkiainen, jossa tapahtuu jatkuvaa tiedonsiirtoa oikean ja vasemman aivopuoliskon välillä. Ihmisaivot toimivat kokonaisvaltaisesti: päätöksiämme ja käyttäytymistämme ohjaavat niin loogisanalyyttinen, järkeen, kuin tunteisiin ja tunneraktioihin perustuva tieto. Naisen aivot - miehen aivot Yleisin kysymys, mikä minulle luennoilla esitetään, liittyy miesten ja naisten aivojen eroihin. Funktionaalinen aivojen kuvantaminen on osoittanut, että miehet ja naiset suoriutuvat yhtä hyvin mm. nimeämiskokeesta, mutta eroja oli nähtävissä eri aivoalueiden ns. aktivaatioketjussa, joka kuvaa informaation prosessointia hermoverkoissa tehtävää ratkaistaessa. Tarkat aivojen anatomiset kuvaukset ovat osoittaneet mikrorakenteen eroja useissa aivoalueissa, mutta niiden funktionaalinen merkitys on vielä avoin. Muistitoiminnoille copyright Kiti Müller, Työterveyslaitos 2(6)

3 keskeisen tärkeässä hippokampuksessa on osoitettu olevan rakenteellisia ja hermovälittäjäainekoostumuksen eroja miesten ja naisten välillä. Aivojen kokoon suhteutettuna taas amygdala -(mantelitumakkeet)rakenne aivojen syvissä osissa on miehillä suurempi kuin naisilla. Alue on mm. tunnemuistin kannalta tärkeä. Isoaivoja yhdistävän aivokurkiaisen eli corpus callosumin on kuvattu olevan noin 25% paksumpi naisilla kuin miehillä. Koskien kykyrakenteen eri osa-alueita, ryhmätasolla miehet pärjäävät naisia paremmin loogisanalyyttistä ja matemaattista ajattelua sekä kolmiulotteista hahmottamista edellyttävissä tehtävissä ja naiset taas kielellisissä ja tarkkaa silmä-käsi yhteistyötä vaativissa tehtävissä. Eräässä laajassa tutkimuksessa psykologisten testien tulkinnan kokeneet asiantuntijat saivat tehtäväkseen päätellä kokonaistestitulosten perusteella oliko kyseessä ollut mies vai nais tutkittava. Neuropsykologisten testien tulosten ja saadun profiilin perusteella luokittelu ei juuri osunut oikeaan "nopan heittoa" paremmalla tarkkuudella. Tulosta selittänee mm. se, että ihmisillä yleisesti ottaen on yksilölliset kykyrakenneprofiilit ja myös testimotivaatio, kilpailuhenkisyys jne. vaikuttavat suorituksiin. Paljon keskustellaan siitä, onko naisille ominaista usean tehtävän rinnakkain suorittaminen ja tekevätkö miehet asioita yleensä mieluummin peräkkäin kuin rinnakkain. Käytännön havainnointi esimerkiksi työpaikoilla viittaa siihen, että naisten ja miesten työskentelytavoissa voisi olla yleisesti olla tällaista eroa havaittavissa. Toisaalta, useissa turvallisuuskriittisissä töissä, kuten lennonjohdossa ja muissa informaatiointensiivisissä valvontatehtävissä, pääosa työntekijöistä on miehiä ja näissä töissä kyky monioperointiin eli multitaskingiin on keskeisen tärkeätä. Joittenkin tutkimusten perusteella vasenkätisyys, joka on vahvasti perinnöllistä, vaikuttaisi selkeämmin aivojen toimintaan. Esimerkiksi matemaattista erityislahjakkuutta on suhteessa todettu eniten vasenkätisten naisten ryhmässä. Ikä ja aivot Kehitysbiologian ja -neurologian näkökulmasta aivojen otsalohkojen kehittyminen jatkuu vielä aikuisiässä, jopa vuoden ikään asti. Erityisesti ns. älyllinen kypsyminen ja itsetuntemukseen liittyvä kehitys eivät kulje ajallisesti samaa tahtia. Täten nuorille aikuisille tulisi antaa aikaa tehdä mm. opiskeluun ja työuraan liittyviä valintojaan. Liian tiukat tehokkuusvaatimukset koulutuksessa ja työssä aivojen herkässä kehitysvaiheessa voivat altistaa esimerkiksi mielenterveyden oireille vuoden iässä aivojen kehityksessä on tasaisempi vaihe, mutta 40-45:n vuoden iässä ihmisen fysiologiassa alkaa tapahtua muutoksia: kestämme valvomista ja jatkuvaa stressiä huonommin kuin nuorempana ja työmuistin häiriöherkkyys lisääntyy. Toisaalta fysiologiamme kautta saamme viestejä siitä, milloin tulisi levätä, jos ymmärrämme näitä kehon viestejä kuunnella. Vasta yli 60 vuoden iässä alkaa mm. aivojen otsalohkojen tilavuudessa tapahtua vähäistä laskua. Terveiden aivojen kyky oppia ei kuitenkaan katoa. Nippelitiedon muistamisesta kohti asiakokonaisuuksien hallintaa Iän myötä ihmisen oppiminen muuttuu aivojen tiedonkäsittelyn kannalta taloudellisemmaksi. Irrallisen nippelitiedon muistajasta kehittyy asiakokonaisuuksien hallitsija. Työmuistin häiriöherkkyyden lisääntyminen iän myötä ei näin ole ongelma, jos ihminen hyödyntää tehokkaasti säilömuistiaan ja osaa kiinnittää uuden tiedon aiemmin opittuun. Viime aikoina on copyright Kiti Müller, Työterveyslaitos 3(6)

4 julkaistu mielenkiintoisia tutkimustuloksia siitä, miten liike, vaikkapa käsillä tekeminen, edistää myös teoreettisten asioiden oppimista. Toisaalta ihmistä, jolla ei ole riittävän hyvää itsetuntoa oppijana on usein vaikeata motivoida aikuiskoulutukseen. Käytännön työssä tapahtuva uuden oppiminen näyttää sopivan useille aikuisopiskelijoille ja antavan oppimiselle konkreettisen merkityksen ja motivaation. Elämänikäistä oppimista tukee se, että ihminen jatkuvasti "altistuu" oppimistilanteille. Oppimisessakin voi harjaantua. Aivojen hyvinvointiin vaikuttavat monet tekijät Ihmisaivojen tiedonkäsittelyjärjestelmä on häiriöherkkä: väsymys, voimakkaat tunnetilat ja useat lääkeaineet sekä päihteet heikentävät sen toimintavarmuutta. Herkimmin häiriintyy otsalohkojen ohjaukseen ja toimintaan perustuva abstrakti ajattelu, luova ongelmanratkaisu ja tilannetaju. Uuden tiedon tuottaminen vaikeutuu, oivalluksia ei synny. Väsynyt ihminen turvautuu totuttuun, rutiiniratkaisuun, vaikka se ei tilannekohtaisesti olisikaan paras toimintatapa. Myös sosiaalinen tilannetaju alkaa rakoilla. Autonomisen ja keskushermoston fysiologia ovat kiinteässä vuorovaikutuksessa toisiinsa. Niitä säätelevät omalta osaltaan muut ihmisen fysiologiseen tilaan vaikuttavat endokrinologiset ja metaboliset tekijät. Nykykäsityksen mukaan ihminen aivot, mieli ja keho, fysiologia ja psykologia muodostavat holistisen kokonaisuuden (ganzheit), jolle (mielenkiintoista kyllä) ei ole olemassa yksiselitteistä suomenkielistä sanaa! Sekä hormonien vajaa- että ylitoiminta heijastuvat ihmisen käyttäytymiseen ja älylliseen suorituskykyyn. Heikentyneen aloitekyvyn ja jähmeyden syynä voi olla esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta. Työajat, vireys, ajattelu, muisti ja oppiminen Nykyään vain noin 40% ihmisistä tekee 8-16 työaikaa; 24/7 tyyppinen työ on globalisaation myötä lisääntynyt, samoin epäsäännölliset työajat. Kuitenkin akuutti univaje ja valvottu yö aiheuttaa samanasteisia häiriöitä älylliselle suoritukselle kuin 1 promillen humalatila. Kognitiiviset toiminnot heikkenevä laaja-alaisesti univajeen ja yöllä työskentelyn yhteydessä iästä riippumatta. Hetkellisen univajeen sieto on mahdollisesti parempaa vanhemmilla kuin nuoremmilla (esim. 1. yövuoro), kasautuvan univajeen sietoa ei ole tutkittu eri ikäisillä. 24 t univajeesta palautuminen vaatii 2 yötä 9 t unella nuorilla, iän vaikutus univajeesta palautumiseen on yksityiskohtaisesti tutkimatta. Ikääntymisen myötä (n. > 45v) aamutyyppisyys lisääntyy ja unen laatu hieman heikkenee, mikä johtaa sopeutumisen heikkenemiseen erityisesti peräkkäisiin yövuoroihin. Yleisesti vuorotyössä jaksamisessa on keskeistä se, miten ihmisen uni-valvetila sopeutuu työvuoroihin. Nopeasti eteenpäin kiertävä vuorojärjestelmä ei edellytä uni-valverytmin sopeutumista yövuoroihin ja nopeat vuoronvaihdot jäävät vähäisiksi. Tätä vuorotyömallia tulisi mahdollisuuksien mukaan suosia. Krooninen ja kasautuva univaje, joitten taustalla on pitkään jatkuva, yksilön tarpeeseen nähden liian lyhyt yöuni, heikentävät keskittymistä, muistia ja oppimiskykyä. Yöuni on tärkeätä mm. uusien asioiden sisäistävälle oppimiselle. Unen aikana uusi tieto kiinnitetään säilömuistin tietorakenteisiin. Väsymys- ja uupumustiloissa ihmisen tulkinta tunneviesteistä muuttuu. Täten työtoverin tai alaisen kyynistyminen ja hänellä jatkuvasti ilmenevät negatiiviset tunnekokemukset copyright Kiti Müller, Työterveyslaitos 4(6)

5 työyhteisössä voivat olla merkki henkilön ylikuormittumisesta ja uupumuksesta. Keskimääräistä suuremmassa riskissä näyttävät olevan työlleen omistautuneet, tunnolliset ja hyvän suorituskapasiteetin omaavat henkilöt, joilla on vaikeuksia työtehtävien rajaamisessa. Itsenäiseen työhön tottuneiden asiantuntijoiden ja yrittäjien kohdalla on myös itsensä johtaminen haaste. Ylikuormitukseen johtanut tilanne ei korjaannu pelkällä sairaslomalla tai masennuslääkkeillä, vaan tärkeämpiä voivat olla toimenpiteet, jotka johtavat työmäärän oikeaan mitoitukseen ja sen ymmärtämiseen, että ihmisen toimintakyvyllä on rajansa. Kuukautiskierto, menopaussi ja aivot Fertiili-ikäisillä naisilla on usein ennen kuukautisia mielialan vaihtelua, tyypillisimmin ärtyneisyyttä, lievää masennusta, ahdistusta ja keskittymisvaikeuksia % naisista kokee oireet elämää haittaavina. Yleisimpiä ongelmat ovat tutkimusten mukaan vuotiailla naisilla. Tämä on myös sitä ikäkautta, jolloin monilla naisilla on myös haasteita mm. työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen kanssa. Vaihdevuosien lähestyessä oireet lievittyvät ja häviävät. Sukuhormonipitoisuuksien "aivovaikutuksia", jotka näkyvät mielialassa ja kognitiivisissa toiminnoissa ei toistaiseksi ole kyetty kattavasti selittämään. Joillakin naisilla migreenikohtaukset ovat vahvasti sidoksissa kuukautiskiertoon. Lisäksi pitkittyvä työstressi lisää migreenikohtauksia ja kuukautiskierto häiriintyy stressistä. Neuroendokrinologiset mekanismit vaikuttavat siis hyvin monimuotoisesti aivoperäisiin ilmiöihin. Naisilla on lukuisissa tutkimuksissa todettu olevan miehiä suurempi riski sairastua Alzheimerin tautiin. Tämä on johtanut hypoteesiin, jonka mukaan menopaussi omalta osaltaan kiihdyttäisi sairausprosessia. Varmaa näyttöä estrogeeni-korvaushoidon hyödystä Alzheimerin taudin (AD) ehkäisemiseksi(/oireiden ilmaantuvuuden siirtämiseksi) naisen oman estrogeenituotannon "sammuttua" ei ole saatu. Jonkin verran näyttöä on siitä, että menopaussin alkaessa annetulla estrogeenihoidolla ("critical period") olisi AD:tä ehkäisevää vaikutusta. Useat naiset kokevat, että vaihdevuosien alkaessa muisti heikentyy. Laaja Cochrane tutkimus osoittaa, että estrogeenihoidolla ei ole vaikutusta kognitiiviseen suorituskykyyn. Koetun muistin heikentymisen takana ovat todennäköisesti monet erilaiset mekanismit. Kyseisen ikäluokan naisilla on usein jo kroonisia sairauksia, kuten diabetes, metabolinen oireyhtymä, sydän ja verisuonisairauksia. Iän myötä yleisestikin palautuminen esimerkiksi kiireisestä työpäivästä kestää pitempään kuin nuorempana, joka voi näkyä muisti- ja keskittymisvaikeuksina. Potilaan valittaessa uupumusta, jaksamisongelmia ja muistivaikeuksia, on syytä muistaa, että oireilun taustalla voi olla lukuisia eri tekijöitä, myös gynekologisia. Vaikka ryhmätason tutkimuksissa esimerkiksi estrogeenihoidolla ei ole osoitettu olevan myönteisiä vaikutuksia kognitiivisiin toimintoihin, ikääntyvillä naisilla voi olla useita syitä kuten levottomat jalat, "kuumat aallot", tihentynyttä virtsaamistarvetta (ym. ym.), jotka ovat omalta osaltaan aiheuttamassa mm. huono-unisuutta ja katkonaista yöunta ja tätä kautta mielialaongelmia ja muistipulmia. Kilpirauhasen vajaatoiminta ja esimerkiksi B-vitamiinien puutostilat voivat kehittyä hitaasti, joten niiden mahdollisuus on pidettävä mielessä. Pidä huolta aivoistasi Liikunnan terveysvaikutukset on osoitettu laajasti. Eri liikuntamuodot aktivoivat monipuolisesti aivojen eri osa-alueita. Liikuntaa säännöllisesti harrastavien riski sairastua Alzheimerin tautiin copyright Kiti Müller, Työterveyslaitos 5(6)

6 (AD) on laajan USA:ssa tehdyn väestötutkimuksen perusteella pienempi kuin henkilöillä, jotka ovat liikunnallisesti passiivisia. Metabolisen oireyhtymän ja vaskulaarisen aivosairauden ja AD:n välillä on myös todettu yhteys. Myös lääkärille itselleen on tärkeätä pohtia omaa jaksamistaan ja olla tietoinen sen rajoista: "Mikä on minulle sopiva työkuormituksen taso?" Tärkeätä on myös ymmärtää, että työtoverin ja alaisen jaksamisellakin on rajansa. Viime kädessä vastuu aivoistamme on meillä jokaisella itsellä. Omilla elämäntapavalinnoillamme (levon ja tekemisen suhde, liikunta, harrastukset) vaikutamme aivojemme terveyteen. Useiden tutkimusten perusteella juuri lääkärit antavat omaan toiminta- ja työkykyyn liittyvien ongelmien jatkua liian pitkään ennen avun hakemista. Lääkäreitten uupumisriski on mm. työhön sitoutumisen vuoksi useissa tutkimuksissa todettu varsin korkeaksi. Oireitten varhaistunnistus ja kuormitusta aiheuttavien tekijöiden tunnistaminen ja toimenpiteet kuormituksen vähentämiseksi, on tärkeätä. Kun uupumus vaikeutuu, ihmisen omat edellytykset korjata tilanne heikkenevät. Uupuneen aloitekyky ei enää siihen riitä. Jos kollegasi kyynistyy, muuttuu ärtyväksi tai vetäytyy pois yhteisistä tilaisuuksista, ota puheeksi jaksamiseen liittyvät asiat. Lääkäreillä on varsin paljon univaikeuksia ja unilääkkeiden käyttö on valitettavan yleistä. Mielialaoireiden itsehoito psyykenlääkkeillä on myös lääkärille varsin helppoa. Jokaisen meistä tulisi muistaa, että emme voi olla lääkäreitä itsellemme. Meidän ei myöskään tulisi toimia läheisen työtoverin tai ystävän lääkärinä. Välittävänä kollegana voimme ohjata työtoverin sellaisen lääkärin vastaanotolle, jonka ammattitaitoon luotamme. Lisätietoja: copyright Kiti Müller, Työterveyslaitos 6(6)