Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Kuninkaankatu Tampere p.

Transkriptio

1 Suomen luonnonsuojeluliiton VALITUS Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Kuninkaankatu Tampere p Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry. PL Tampere p Luonto-Liiton Hämeen piiri ry. Kuninkaankatu Tampere p VAASAN HALLINTO-OIKEUS Asia: Valitus Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöksestä (Dnro ESAVI/119/04.08/2014), joka koskee Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:lle myönnettyä ympäristölupaa Humppilan Kaitasuon turpeenottoon 1. Aluksi Etelä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt (Dnro ESAVI/119/04.08/2014) Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:lle ympäristöluvan turpeenottoon Humppilan kunnassa sijaitsevalle Kaitasuolle. Lupa myönnettiin 85 hehtaarin alueelle, josta 41 ha on tuotanto- ja auma-aluetta. Pyydämme Vaasan hallinto-oikeutta kumoamaan aluehallintoviraston päätöksen, sillä katsomme, että ympäristöluvan edellytykset eivät täyty. Päätöksessä on myös selvä virhe liittyen soidensuojelun täydennysohjelmaan (ks. kohta 2). Keskeisin syy muutoksenhaullemme on, että Kaitasuo on suurelta osin ojittamaton ja luonnontilaisen kaltainen. Se on todettu valtakunnallisesti arvokkaaksi soidensuojelun täydennysohjelman valmistelun yhteydessä. Suo on tärkeä sekä luonto- ja virkistysarvojen että vesiensuojelun kannalta. 2. Soidensuojelun täydennysohjelma ja kaavoitustilanteen epäselvyydet ESAVI:n päätöksessä (s. 2) mainitaan, että Hämeen liitolta saadun tiedon mukaan Kaitasuo olisi jäämässä soidensuojelun täydennysohjelman ulkopuolelle, minkä vuoksi siltä poistetaan Kanta-Hämeen 2. vaihemaakuntakaavaan suunniteltu suojeluvaraus (SL). Ihmettelemme, mistä maakuntaliitto on saanut tällaisen virheellisen käsityksen. Tosiasiassa Kaitasuo (eteläosa 1/10

2 Tuomarinsaaren ja Kaitasaaren eteläpuolella) on mukana soidensuojelun täydennysohjelmaan valituissa kohteissa. Suojeluohjelman valmisteluun on sittemmin otettu lisäaikaa syksyyn 2015 asti, mutta joka tapauksessa Kaitasuo on täyttänyt ohjelmassa vaaditut kriteerit, eli se on luonnoltaan valtakunnallisesti arvokas kohde. Hämeen liiton ja sitä kautta myös ESAVI:n väärän tiedon taustalla lienee ollut Hämeen ELY-keskus, joka on lausunnossaan Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:n hankkeesta todennut (ESAVI:n päätös, s. 12) seuraavasti: Kaitasuo oli ehdolla myös soidensuojelun täydennysohjelmaan. Ohjelmaa laativa ympäristöministeriön työryhmä on kuitenkin katsonut, että suon luonnonarvot eivät ole sellaiset, että suota voitaisiin pitää valtakunnallisesti arvokkaana. Tämän vuoksi ELY-keskus ei aio ryhtyä toimenpiteisiin suon suojelemiseksi. Suon luontoarvot eivät siis ole turvetuotantohankkeen esteenä. Kuten Hämeen liiton esittämät tiedot, myös tämä on virheellistä tietoa. On nähdäksemme kohtuutonta, jos näin väärät tiedot ovat vaikuttaneet ESAVI:n lupaharkintaan. Maakuntien rajalla sijaitsevana kohteena Kaitasuo päätyi soidensuojelun täydennysohjelmassa Pirkanmaan ELY-keskuksen valmisteltavaksi. Kuten ESAVI:n päätöksestä (s. 15) käy ilmi, ELYkeskus teki ohjelmaan liittyvän maastokartoituksen Kaitasuolla ja tulosten perusteella asetti Kaitasuon Pirkanmaalla inventoitujen kohteiden parhaaseen luokkaan. Lopulta syksyllä 2014 ympäristöministeriön soidensuojelutyöryhmä päätyi pitämään Kaitasuota valtakunnallisesti arvokkaana eli suojeluohjelmaan kuuluvana kohteena. Allekirjoittaneilla yhdistyksillä Kaitasuon mukanaolo soidensuojelun täydennysohjelman kohteissa on varmuudella tiedossa, sillä Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry:n sihteeri Juho Kytömäki on ympäristöministeriön soidensuojelutyöryhmän varajäsen. Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa Kaitasuo kuuluu suoluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaaseen vyöhykkeeseen, jota ei tosin ole merkitty kaavakarttaan, vaan vyöhykkeet on jätetty kaavan taustamateriaaliksi. Kaavaselostuksen liitteessä 4a (Tarkastelu ekologisten yhteyksien säilymisestä, Pirkanmaan liitto 2013, s ) kyseistä vyöhykettä kuvataan näin: Isosuon- Telkunsuon-Kaakkosuon suoluonnon monimuotoisuusvyöhykkeellä olevat nykyiset tuotantoalueet peltojen lisäksi erottavat vyöhykkeellä olevien suojelusoiden kytkeytymistä toisiinsa. Kaitasuon kaivaminen heikentäisi monimuotoisuusvyöhykettä ja sen sisällä kulkevia ekologisia yhteyksiä. Vaikka Kaitasuota ei ole suojeltu, sen säästyminen turpeenotolta on tärkeää läheisen laajan suojelualueen, Kaakkosuon-Kivijärven Natura alueen, kannalta. Kaitasuo ja suojeltu Kaakkosuo muodostavat suoluonnon monimuotoisuuden näkökulmasta toimivan kokonaisuuden. Jos Kaitasuolta alettaisiin nostaa turvetta, saattaisivat myös Kaakkosuon luonnonarvot vähentyä. Monet eliölajit, kuten Kaitasuolla elävät harvinaistuneet suoperhoset, tarvitsevat elinympäristöjen verkoston, jossa sopivaa elinympäristöä on tarjolla laikuittain siellä täällä (ks. esim. Pöyry 2001, s ). Tämän toteaa omassa Kaitasuo-lausunnossaan myös Pirkanmaan ELY-keskus (Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 2011, s. 12): Kaitasuo kuuluu Isosuon-Telkunsuon-Kaakkosuon vyöhykkeeseen, jossa on suuria kilpi- ja viettokeitaita, jotka ovat peltomaiseman toisistaan eristämiä. Varsinkin tällä vyöhykkeellä soiden kytkeytyneisyyden turvaaminen on tärkeää. Kytkeytyneisyys on erityisen tärkeää luontodirektiivin arvokkaimpien suoluontotyyppien ja lajien säilymisen kannalta. 3. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet sekä valtioneuvoston periaatepäätös suo- ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa (Valtioneuvosto 2008, s. 13) ohjeistetaan turpeenoton

3 sijoittamista näin: Turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätös on valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastainen, sillä Kaitasuo ei kokonaisuutena ole merkittävästi muuttunut. Valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta (s. 1) kehottaa säästämään ojittamattomat suot. Strategiassa todetaan seuraavasti: Soiden kestävää ja vastuullista käyttöä sovitetaan yhteen kohdentamalla soita merkittävästi muuttava toiminta jo ojitetuille tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille soille ja turv le. Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:n turpeenottohanke ja ympäristölupa on vastoin tätä kirjausta. Periaatepäätöksen (s. 2 ja 18 19) luonnontilaisuusasteikossa, joka on sittemmin viety myös uudistettuun ympäristönsuojelulakiin (527/2014), suot jaotellaan arvoluokkiin 0 5. Pirkanmaan ELY-keskuksen (KHO 2014) mukaan Kaitasuo kuuluu arvoluokkaan 3, josta periaatepäätöksessä (s. 19) todetaan seuraavaa: Luonnontilaa muuttava käyttö ei ole suositeltavaa luokan 3 soilla, mutta on poikkeustapauksissa (kuten alueellisesti merkittävissä hankkeissa) mahdollista, mikäli suon yleinen luonnonarvo on seutukunnan ojitusasteen perusteella alhainen, sen erityiset luonnonarvot eivät ole mainittavia ja seutukunnan suoluonto on määrällisesti runsas. Kaitasuon kohdalla yksikään poikkeustapauksen kriteereistä ei täyty: Vapon hanke ei ole alueellisesti merkittävä. Suomessa nostetaan soista turvetta vuosittain miljoonaa kuutiometriä. Kaitasuon keskimääräinen nostomäärä vuosittain olisi noin kuutiometriä, alle promille turveteollisuuden koko volyymista. Kaitasuo sijaitsee seudulla, jossa ojituksia on tehty runsaasti (75 85 prosenttia soista ojitettu). Kaitasuon erityiset luonnonarvot ovat mainittavia (todettu monissa selvityksissä ja mm. ELYkeskuksen lausunnoissa) Seutukunnan suoluonto on määrällisesti vähäinen ja pirstaleinen. 4. Kaitasuon luonnonarvot 4.1 Suotyypit Suot ovat hydrologisia kokonaisuuksia, joissa luonnonarvoja ja luontoa muuttavan toiminnan vaikutuksia tulisi tarkastella koko suomuodostuman ja sen valuma-alueen osalta. Selvä puute Viipurin Turve ja Multatehtaan hankkeen lupaharkinnassa on se, että alueen luonnonarvoja ei ole tarkasteltu kokonaisuutena, vaan on keskitytty vain lupahakemuksen kohteena olevaan Humppilan puoleiseen osa-alueeseen. Lähes puolet Kaitasuon suomuodostumasta sijaitsee Urjalan puolella, ja Urjalan puoleiseen osaan kohdistuvan Vapon turvehankkeen yhteydessä kerätty luontotieto olisi ehdottomasti pitänyt ottaa huomioon Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:n lupaharkinnassa. Kaitasuolla esiintyy useita uhanalaisia ja silmälläpidettäviä suotyyppejä niin Viipurin Turve ja Multatehtaan hankealueella kuin sen ulkopuolella. Pirkanmaan ELY-keskuksen lausunnossa (ESAVI:n päätös, s. 15) suotyyppejä on kuvattu kattavimmin. Kaitasuo on suoyhdistymänä [eteläinen] mätäsvälipintainen viettokeidas (vaarantunut, VU). Suotyypeistä Kaitasuolla tavataan muun muassa oligomesotrofista sarakorpea (VU), oligotrofista saranevaa (VU), oligotrofista sararämettä (VU), korpirämettä (VU), tupasvillarämettä (silmälläpidettävä, NT), isovarpurämettä (NT) ja ombrotrofista lyhytkorsinevaa (NT). Merkittävä lisä Kaitasuon luonnonarvoihin on se, että suolla on paljon ojittamatonta laidetta Tuomarinsaaren ja Kaitasaaren laidassa ja suon kaakkoisosassa. 3/10

4 Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:n kaakkoispuolella, Urjalan puolella, Kaitasuon laidassa on luonnontilainen lähteikkö ja sen alapuolinen lähdevaikutteinen lehtokorpi, jotka luokitellaan erittäin uhanalaisiksi (EN) luontotyypeiksi. Vaikka Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:n hanke ei välttämättä vaikuta lähteikköön ja lehtokorpeen heikentävästi, ovat ne osoitus Kaitasuon merkittävistä luonnonarvoista ja siitä, että suota olisi tarkasteltava kokonaisuutena. Kaitasuon kaakkoislaidan lähteikössä ja lehtokorvessa kasvaa myös harsosammalta, joka on valtakunnallisesti vaarantunut (VU) ja luonnonsuojelulain 47 :n mukainen erityisesti suojeltava laji. Lajin esiintyminen Kaitasuolla lisää osaltaan suon luonnonarvoja huomattavasti. Lähteiköstä, lehtokorvesta ja harsosammalesta ei ole ESAVI:n päätöksessä mitään mainintaa. KHO (3089/2014) siteeraa Vaasan hallinto-oikeutta päätöksessään Vapon ympäristöluvasta Kaitasuon Urjalan puoleisen osan turpeenottoon: Ympäristölupa-asiaa ratkaistaessa noudatetaan ympäristönsuojelulain 41 :n 3 momentin nojalla, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Luonto ja sen moninaisuus voidaan ottaa ympäristölupa-asiassa huomioon vain, jos luontoarvot ovat kysymyksessä olevasta toiminnasta johtuvan pilaantumisen tai sen vaaran kohteena, jos ne on otettava huomioon ympäristönsuojelulain 42 :n 2 momentin nojalla tai jos ympäristönsuojelulain 41 :n 1 momentissa tarkoitetut säädökset sitä edellyttävät. Kaitasuon alueella ei ole luonnonsuojelualueita, eikä asiassa saadun selvityksen mukaan luonnonsuojelusäännöksistä aiheudu muutakaan estettä tai rajoituksia haetulle ympäristöluvalle. Kaitasuon luonnonarvot pilaantuvat peruuttamattomasti paitsi varsinaisella ottoalueella, että sen ulkopuolisella vaikutusalueella, mikäli Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:n hakemuksen mukainen turpeenotto sallitaan. Hallinto-oikeuden päätöstä voi tulkita niin, että muilla alueilla kuin luonnonsuojelualueilla ei ole luonnonarvoja tai arvokasta luonnon monimuotoisuutta. Päätös on käsittämätön, kun otetaan huomioon kaikki tiedot, joita Kaitasuon luonnonarvoista on. Tämän lisäksi viittaamme siihen, että esimerkiksi suoperhoset, joita Kaitasuolla elää useita uhanalaisia tai silmälläpidettäviä lajeja, tarvitsevat elääkseen lähekkäisistä soista muodostuvan elinympäristöjen verkoston (esim. Pöyry 2001: s ). Tästä syystä Kaitasuon turpeenotto vaarantaa myös läheisen Kaakkosuon-Kivijärven Natura alueen suojeluarvot (ks. edellä kohdat 4.2. ja 7.). 4.2 Suoperhoset ESAVI:n päätöksessä mainitaan (s. 8 9), että Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:n turvehankkeeseen liittyen Kaitasuon hankealueelta etsittiin perhosia välisenä aikana. Käsityksemme mukaan tämä tarkoittaa vuotta Vuosi 2014 oli perhosten havainnointiin melko huono, sillä kesäkuussa, jolloin suoperhosia on lennossa eniten, sää oli keskimäärin viileä. Vielä suurempi puute on se, että Kaitasuon perhoshavainnointi on tapahtunut liian myöhään. Esimerkiksi Tammelan alueella vuonna 1998 tehdyssä Suomen ympäristökeskuksen Suoperhosten uhanalaisuus ja suojelutilanne Etelä-Suomessa -tutkimuksessa maastotyöt tehtiin välillä (Pöyry 2001, s. 236). Liian myöhään tehdyn perhosselvityksen takia Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:n lupahakemusta arvioitaessa ESAVI:n olisi ehdottomasti pitänyt ottaa huomioon Kaitasuolla Vapon Urjalan puoleisen turvehankkeen liittyvä perhosselvitys (Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 2011, s. 18). Siinä Kaitasuon perhoslajisto todettiin edustavaksi. Selvityksen mukaan Kaitasuon avoimet osat kykenevät ylläpitämään rikasta suoperhoslajistoa paikallisesti ja osana suurempaa verkostoa

5 Kaitasuolla on merkitystä alueen suoperhoseliöstölle. Selvityksen aikana suolta löydettiin myös jopa tieteelle kuvaamaton pussikoilaji. Pirkanmaan ELY-keskus toteaa (Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 2011, s ) seuraavasti: Tehty perhosselvitys tukee ELY-keskuksen aiemmin esittämää näkemystä, jonka mukaan turvetuotannon aloittaminen Kaitasuolla aiheuttaa ympäristönsuojelulain tarkoittamaa erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista. Hankealueen lisäksi näin tapahtuisi myös hankealueen ulkopuolisella alueella erityisesti lohkon 2 länsipuolella [eli alueella, johon Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:n hakemus kohdistuu]. Vapon teettämässä selvityksessä valtakunnallisesti uhanalaisista ja silmälläpidettävistä perhoslajeista Kaitasuolla todettiin elävän mukaan luumittari ja kihokkisulkanen, jotka on luokiteltu vaarantuneiksi (VU), sekä muurainläiskäkoi ja rämevihersiipi, jotka on luokiteltu silmälläpidettäviksi (NT). Aikaisempien havaintojen perusteella Kaitasuolla elää myös esimerkiksi rämekylmänperhonen (NT), joka lentää vain parillisina vuosina, mutta lajia ei havaittu vuoden 2014 selvityksissä. Tämä johtuu ilmeisesti selvitysten väärästä ajankohdasta, sillä vertailukohtana kerrottakoon, että rämekylmänperhosia havaittiin selvästi pohjoisempana sijaitsevalla Virtain Isonevalla useita yksilöjä Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry:n hallituksen retkellä. 4.3 Linnusto ESAVI:n päätöksessä ei mainita, että Kaitasuolla elävä liro luokitellaan Etelä-Suomessa alueellisesti uhanalaiseksi (RT). Muuta merkittävää linnustoa Kaitasuon alueella edustavat metso (NT, RT), pyy, niittykirvinen (NT) ja kurki. Liro, metso, pyy ja kurki ovat EU:n lintudirektiivin liitteen I lajeja, liro ja metso myös Suomen vastuulajeja. Linnuston osalta tarve lähekkäisten soiden muodostamalle elinympäristöjen verkostolle on samantyyppinen kuin edellä (ja jäljempänä kohdassa 7.) suoperhosten osalta toteamme. 5. Suotuisa suojelutaso Luonnonsuojelulain 5 :n nojalla luonnonsuojelussa on tähdättävä maamme luontotyyppien ja luonnonvaraisten eliölajien suotuisan suojelutason saavuttamiseen ja säilyttämiseen. Luontotyypin suojelutaso on suotuisa, kun sen luontainen levinneisyys ja kokonaisala riittävät turvaamaan luontotyypin säilymisen ja sen ekosysteemin rakenteen ja toimivuuden pitkällä aikavälillä sekä luontotyypille luonteenomaisten eliölajien suojelutaso on suotuisa. Eliölajin suojelutaso on suotuisa, kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään. Myös luontodirektiivin yleisenä tavoitteena on turvata luontotyyppien suojelun suotuisa taso. Suomi on jo joutunut toteamaan EU:n komissiolle, että tavoitteen täyttämisessä on onnistuttu heikosti. EU:n jäsenvaltioiden tulee raportoida EU:n komissiolle kuuden vuoden välein luontodirektiivin 17 artiklan määräämällä tavalla direktiivin säännösten soveltamisesta. Kaudelta laaditussa raportissa arvioitiin ensi kertaa kaikkien yhteisön tärkeinä pitämien luontotyyppien (direktiivin I liite) suojelun taso koko Suomen alueella, ja tilanne päivitettiin kauden arvioinnissa. Ympäristöministeriö julkaisi raportit lokakuussa 2007 ja Komissiolle toimitetussa raportissa (2007) kerrotaan, että Suomessa boreaalisen vyöhykkeen luontotyypeistä vain 14 prosenttia voidaan luokitella suojelutasoltaan suotuisiksi, loput riittämättömästi tai huonosti suojelluiksi. Keidassoiden, kuten Kaitasuon, suojelun taso arvioitiin raportissa epäsuotuisaksi huonoksi. Puustoisten soiden (jollaisia esiintyy Kaitasuon reunaosissa) suojelutaso arvioitiin epäsuotuisaksi huonoksi. Vuoden 2013 raportissa molempin luontotyyppien tila oli arvioitu muuten samaksi, mutta lisämääreeksi oli vielä laitettu kehityssuunta heikkenevä. Katsomme, että uhanalaisia ja puutteellisesti suojeltuja luontotyyppejä sisältävän Kaitasuon 5/10

6 valjastaminen turpeenottoon olisi vastoin luonnonsuojelulain (ja luontodirektiivin) vaatimuksia, jotka ympäristönsuojelulain (YSL) 41 :n 3 momentin mukaan on lupaharkinnassa otettava huomioon. 6. Luonnonarvot ja erityisten luonnonolosuhteiden huonontuminen ESAVI kuittaa ratkaisunsa perusteluissa (s. 24) Kaitasuon luonnonarvot ylimalkaisella ja mielestämme virheellisellä toteamuksella: Tuotantoalueella tai toiminnan vaikutusalueella ei ole erityisiä luonnonarvoja. Viipurin Turve ja Multatehdas puolestaan toteaa (ESAVI:n päätös, s. 19) seuraavasti: Suo ei ole luonnonarvoiltaan erikoislaatuinen. Ojitusten johdosta suon luonnontila on laajasti muuttunut. Myös tämä näkemys on virheellinen. ESAVI:n ja luvan hakijan näkemyksen virheellisyyttä perustelemme erityisesti Pirkanmaan ELY-keskuksen lausunnolla (ESAVI:n päätös, s ), Kaitasuon valtakunnallisesti merkittävillä luonnonarvoilla ja mukanaololla soidensuojelun täydennysohjelman kohteissa. Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:n hankkeeseen pätee myös Pirkanmaan ELY-keskuksen Vapon Urjalan puoleisen turvehankkeen yhteydessä tekemä toteamus: Kaitasuon ottaminen turvetuotantoon suunnitellun mukaisesti aiheuttaa ympäristönsuojelulain 42 :n 1 momentin tarkoittamaa erityistä luonnonolosuhteiden huonontumista. Erityisesti huonontuminen koskee lohkon 2 länsipuolista luonnontilaista suoaluetta [jolle Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:n lupahakemus juuri kohdistuu]. Esitetyn laajuisen turvetuotantoalueen perustamisen myötä hävitetään pysyvästi uhanalaisia luontotyyppejä sekä harvinaisten ja tyypillisten suolajien elinympäristöä. Tältä osin luvanmyöntämisen edellytykset eivät täyty. (Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 2011, s. 12.) Ympäristönsuojelulain 42 :ssä tarkoitettujen erityisten luonnonolosuhteiden huonontumisen ja ympäristön pilaantumisen on vanhastaan tulkittu viittaavan lähinnä toiminnasta aiheutuviin päästöihin. KHO nosti kuitenkin (päätös , s. 29) esille toisenlaisen tulkinnan mahdollisuuden päätöksessään Parkanon Saukonsuon ympäristölupa-asiaa: Hallituksen esityksessä eduskunnalle ympäristönsuojelu- ja vesilainsäädännön uudistamiseksi (HE 1/3 84/1999 vp) on todettu ympäristönsuojelulain 42 :n 1 momentin osalta muun muassa, että pilaantumisen merkittävyys harkittaisiin tapauskohtaisesti. Pilaantumisen merkittävyys riippuisi muun ohella vaikutuksen voimakkuudesta, laajuudesta ja kohdealueen ominaisuudesta. Myös paikallisesti tärkeän ja uhanalaisen lajin tuhoutuminen voisi tarkoittaa merkittävää ympäristön pilaantumista. Ympäristönsuojelulain 42 :n 1 momentin 4 kohdan mukaan toiminnasta ei saisi aiheutua erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista. Merkittävää vähäisempikin pilaantumisen aiheuttaminen olisi tällöin kielletty. Hallituksen esityksessä on todettu, että erityisillä luonnonolosuhteella tarkoitettaisiin säännöksessä alueen poikkeuksellisten luonnonarvojen kokonaisuutta. Erityinen luonto-olosuhde voisi olla esimerkiksi vesialueella, joka on säilynyt luonnontilaisena ja poikkeuksellisen puhtaana. Alueen tutkimukselliset arvot voisivat kuvata myös sen erityisiä luonto-olosuhteita. Huomautamme myös, että luonnonsuojelulliset seikat turpeenoton ympäristöluvasta päätettäessä ovat jo osaltaan vaikuttaneet ratkaisuihin. Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöksessä (ESAVI/627/04.08/2010) Hartolan Isosuon turpeenottoon ei myönnetty ympäristölupaa. Perusteina päätöksessä tuodaan muun ohella esille monipuolisesti suon luonnonarvoja, jotka toiminta vaarantaisi. Päätöksessä muun muassa todetaan, että hakemuksen mukainen turpeenoton laajentaminen Isosuolla heikentäisi viettokeitaat-suoyhdistymätyypin suotuisan suojelutason

7 säilymistä Suomessa. Kaitasuo-päätöksessään ESAVI ei ottanut luonnonarvoja huomioon käytännössä mitenkään, vaikka Kaitasuon tapauksessa ne ovat valtakunnallista luokkaa. Kaitasuo edustaa Hartolan Isosuon tavoin viettokeitaita (VU, vaarantunut, ks. ESAVI:n päätös Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:n hankkeesta, s. 15). 7. Toiminnan vaikutuksia luontoon ei ole arvioitu ESAVI:n lupapäätöksessä turpeenoton vaikutuksia Kaitasuon luonnonarvioihin tai läheisiin suojelualueisiin ei arvioida. Tämä on mielestämme selvä puute, sillä lähellä sijaitsee jopa Natura ohjelmaan lukeutuva alue (Kaakkosuo-Kivijärvi). Vaikutuksia ekologisiin yhteyksiin ja luonnonsuojelullisesti arvokkaisiin, suurempiin kokonaisuuksiin luvan hakija tai ESAVI eivät myöskään arvioi lainkaan, eivätkä myöskään kerro, miten turpeenotto vaikuttaisi Kaitasuon niihin luonnontilaisiin osiin, jotka sijaitsevat turpeenottorajauksen ulkopuolella. Lupaharkinnassa olisi tullut huomioida esimerkiksi se, että suojelualueiden tueksi tarvitaan usein muita samankaltaisia elinympäristöjä. Etelä-Suomessa mm. taantuneet ja uhanalaiset suoperhoset, joita Kaitasuollakin esiintyy, tarvitsevat yleensä lähekkäisten soiden verkoston säilyäkseen (esim. Pöyry 2001, s ). Esimerkiksi Torronsuon kansallispuistossa tilanne näyttää huonolta, kun likimain kaikki ympäristön satelliittisuot, kuten Koivansuo ja Vähäsuo, ovat nyt turpeenotossa. Tällä hetkellä Kaitasuo, suojellut Kaakkosuo-Kivijärvi ja Sammakkolammi sekä lähistön muutamat muut luonnontilaiset kaltaiset suot (Kanta-Hämeen Humppilan puoleiset Tottamussuo ja Kitusuo) muodostavat oletettavasti suoperhosten kannalta erittäin tärkeän lähekkäisten, toisiinsa kytkeytyneiden elinympäristöjen verkoston. Jos verkoston yksi osa (Kaitasuo) häviää, vaikuttaa se todennäköisesti heikentävästi koko kokonaisuuteen, mukaan lukien Natura alueeseen. 8. Vesistövaikutukset Katsomme, että turpeenoton aloittaminen osin luonnontilaisella suolla on vastoin lakia vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004). Lain 1 :ssä todetaan vesienhoidon yleinen tavoite: Vesienhoidon järjestämisen yleisenä tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä niin, ettei pintavesien ja pohjavesien tila heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä. ESAVI:n päätöksen (s. 24) mukaan Viipurin Turve ja Multatehdas johtaisi Kaitasuon kuivatusvedet pintavalutuskentältä reittiä Kontionoja-Koijoki/Koenjoki-Kojonjoki-Loimijoki. Loimijoki on luokiteltu ekologiselta tilaltaan välttäväksi. ESAVI perustelee, että Kaitasuon vaikutus joen tilaan on marginaalinen ja että turpeenotolla ei ole vaikutusta vesistön hyvän tilan saavuttamistavoitteeseen. Olemme tästä eri mieltä muun muassa siksi, että nykytiedon perusteella on selvää, että pintavalutuskentät (joita pidetään parhaana käyttökelpoisena tekniikkana, BAT, ja jollaisen Viipurin Turve ja Multatehdas kaitasuollekin perustaisi) eivät pysty pidättämään rankkasateiden ja kevättulvien aikaisia ravinne-, kiintoaine- ja humushuuhtoumia turpeenkaivualueilta. Jopa 90 prosenttia turpeenottoalueiden vesistökuormituksesta syntyy rankkasateiden ja kevättulvien aikana. Silti ESAVI:n lupapäätöksessä ei esitetä pintavalutuskenttiä parempia ratkaisuja. Viittaamme myös KHO:n päätökseen (dn:ro 804/1/09), jossa KHO hylkäsi Vapon ympäristöluvan Soinin Koirasuolla juuri vesiensuojelusyistä. KHO katsoi, että yhtiön turpeenotto Koirasuolta yhdessä muiden kuormittavien toimintojen kanssa aiheuttaisi alapuolisessa vesistössä merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Jostakin syystä ESAVI ei ota päätöksessään lainkaan kantaa turpeenoton vaikutuksiin Loimijoen 7/10

8 yläpuoliseen Koenjokeen. Aiemmassa päätöksessään (2013) Lounais-Suomen Putki Oy:n ympäristöluvasta ESAVI toteaa (s. 15), että Koenjoen (Kojonjoen, yläjuoksulla nimi Maanmittauslaitoksen kartoissa Koijoki) ekologinen tila on vain välttävä. ESAVI:n päätös Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:n ympäristöluvasta on vakavasti puutteellinen, koska vaikutuksia välttävässä tilassa olevaan Koenjokeen ja mahdollisuuksia saavuttaa vesienhoitolain tavoitteen mukainen hyvä tila ei arvioida lainkaan. Hakija mainitsee vastineessaan (ESAVI:n päätös, s. 18) Hämeen ELY-keskukselle mm. seuraavasti: Koijoen virtaamat vaihtelevat suuresti, kuivaan aikaan ei virtausta ole ja rankkasateet voivat nostaa vuorokauden aikana vedenpintaa 3 4 metriä. Vastineessa kerrotaan myös että joen vesitaloutta on pyritty parantamaan perkauksin ja pohjapadoin. Suon ojittaminen tulee huonontamaan joen tilannetta myös tältä osin, sillä suon sateita pidättävä vaikutus menetetään. Sadevedet virtaavat nopeasti ojia pitkin jokeen, pintavalutuskenttä ei merkittävästi pysäytä veden virtaamista voimakkaiden sadejaksojen aikaan. Kuivat kaudet tulevat todennäköisesti alkamaan aiemmin, johtuen vesien nopeammasta poistumasta. Tältä osin turpeenoton vaikutuksia alapuoliseen vesistöön ei hakemuksessa tai ESAVI:n päätöksessä ole selvitetty mitenkään. Painotamme myös, että vesistöpäästöjen teoreettisiin laskelmiin perustuvat arviot eivät mielestämme ole riittäviä varmistamaan sitä, ettei Kaitasuon turpeenotto aiheuttaisi alapuolisen vesistön veden laadun heikkenemistä entisestään vastoin lakia vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004, 1 ): Vesienhoidon järjestämisen yleisenä tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä niin, ettei pintavesien ja pohjavesien tila heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä. ESAVI:n päätöksessä (s. 9) mainitaan, että Kaitasuon länsipuolella noin 430 metrin päässä sijaitsee II luokan pohjavesialue, Kangasniemi ( ). Päätöksen alussa (s. 2) mainitaan virheellisesti, että pohjavesialue sijaitsee 1 2 kilometrin etäisyydellä Kaitasuosta. Hämeen ELY-keskus toteaa lausunnossaan (ESAVI:n päätös, s. 13): Toiminnalla ei ole vaikutusta alueen pohjaveden laatuun tai määrään. Näkemykselle ei esitetä kuitenkaan mitään perusteluja. Mielestämme ESAVI:n päätös on puutteellinen, koska siinä ei oteta kantaa pohjavesiasiaan lainkaan. 9. Lopuksi Suurelta osin luonnontilaisen kaltaisena säilynyt Kaitasuo on tärkeä useille soiden uhanalaisille luontotyypeille, joiden suojelun taso on nykyään riittämätön. Lisäksi Kaitasuo tarjoaa elinympäristön lukuisille soiden alkuperäislajeille, joista osa on luokiteltu uhanalaisiksi ja joiden elinpiiri on käynyt Suomessa viime vuosikymmeninä hyvin pieneksi. Luonnonsuojelulaki ja luontodirektiivi velvoittavat Suomea turvaamaan luontotyyppien ja lajien säilymisen riittävällä suojelulla. Turpeenotto tuhoaisi Kaitasuon luonnonarvot ja saattaisi heikentää myös Kaakkosuon-Kivijärven Natura alueen suojelutasoa. Lisäksi hanke vaikeuttaisi alapuolisen vesistön hyvän tilan saavuttamista. Pyydämme, että Vaasan hallinto-oikeus kumoaa Etelä-Suomen aluehallintoviraston tekemän päätöksen: Viipurin Turve ja Multatehdas Oy:n hanke ja ESAVI:n tekemä lupapäätös eivät täytä ympäristönsuojelulain, luonnonsuojelulain sekä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämiseksi säädetyn lain vaatimuksia. Kaitasuo on edelleen laajalti luonnontilainen tai sen kaltainen, ja soidensuojelun täydennysohjelman selvityksissä se on todettu valtakunnallisesti arvokkaaksi ja ohjelmatasoiseksi kohteeksi.

9 Tampereella Larissa Heinämäki puheenjohtaja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Juho Kytömäki sihteeri Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Jukka T. Helin puheenjohtaja Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Laura Haikonen puheenjohtaja Luonto-Liiton Hämeen piiri ry. Milla Hämäläinen hallituksen jäsen Luonto-Liiton Hämeen piiri ry. Viitteet Etelä-Suomen aluehallintovirasto (2011). Isosuon turvetuotannon ympäristölupa. Lupapäätös < Viitattu Etelä-Suomen aluehallintovirasto (2013). Ympäristönsuojelulain mukainen hakemus, joka koskee Lounais-Suomen Putki Oy:n ympäristölupapäätöksen lupamääräysten tarkistamista, Loimaa. Lupapäätös < Viitattu Etelä-Suomen aluehallintovirasto (2015). Kaitasuon turvetuotannon ympäristölupa ja toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta. Lupapäätös < Viitattu KHO (2010). Korkeimman hallinto-oikeuden päätös Soinin Koirasuon turpeenoton ympäristölupa. KHO (2011). Korkeimman hallinto-oikeuden päätös Ympäristölupaa koskevat valitukset ja menetetyn määräajan palauttamista koskeva hakemus (Parkanon Saukonsuo). Viitattu KHO (2014). Muu päätös 3089/2014. Turvetuotannon ympäristölupaa koskeva valitusasia (Urjalan Kaitasuo). < Viitattu Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004). < Viitattu Luonnonsuojelulaki (1096/1996). < Viitattu /10

10 Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto (2011). Kaitasuon turvetuotantoa koskeva ympäristölupahakemus ja toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta. Lupapäätös < Viitattu Pirkanmaan liitto (2013). Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaava, turvetuotanto. Kaavaselostus. < anliitto_turvetuotanto_kaavaselostus_verkkoon.pdf> Viitattu Pöyry, J. (2001). Suoperhosten uhanalaisuus ja suojelutilanne Etelä-Suomessa. Teoksessa Aapala, K. (toim.): Soidensuojelualueverkon arviointi, Suomen ympäristö 490, luonto ja luonnonvarat. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. < Viitattu Valtioneuvosto (2008). Päätös valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamisesta < FI/Elinymparisto_ja_kaavoitus/Maankayton_suunnittelujarjestelma/Valtakunnalliset_alueidenkaytto tavoitteet> Viitattu Valtioneuvosto (2012). Periaatepäätös soiden ja turvemaiden vastuullisesta ja kestävästä käytöstä ja suojelusta < suostrategia_valtioneuvoston_periaatepaatos_v4_2.pdf> Viitattu Ympäristöministeriö (2007). Luontodirektiivin luontotyypit. Tiedot, jotka Suomi raportoi Euroopan Unionin komissiolle kaudelta < %7B2E6E909D-EDFE-4BAC-834E-B24BF %7D/35285> Viitattu Ympäristöministeriö (2013). Suomen raportit EU:n komissiolle luontodirektiivin toimeenpanosta kausilta ja ; luontotyypit. < %7BB492F605-F09B-4133-B6CD-A0A23320B19C%7D/97129> Viitattu Ympäristönsuojelulaki (86/2000). < Viitattu Ympäristönsuojelulaki (527/2014). < Viitattu