Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Kuninkaankatu Tampere p.

Transkriptio

1 Suomen luonnonsuojeluliiton VALITUS Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Kuninkaankatu Tampere p Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry. PL Tampere Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys ry. PL Forssa Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ry. Hämeentie 2 A 6, as Hämeenlinna KORKEIN HALLINTO-OIKEUS Asia: Valitus Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä (dnro 00470/12/5115), joka koskee Vapo Oy:lle myönnettyä ympäristölupaa Urjalan Kaitasuon turpeenottoon Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt (dnro LSSAVI/109/04.08/2010) Vapo Oy:lle ympäristöluvan turpeenottoon Urjalan kunnassa sijaitsevalla Kaitasuolla. Lupa myönnettiin 31,2 hehtaarin alueelle. Vaasan hallinto-oikeus piti päätöksellään luvan voimassa. Pyydämme korkeinta hallinto-oikeutta kumoamaan Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen, sillä katsomme, että ympäristöluvan edellytykset eivät täyty. Keskeisin syy muutoksenhaullemme on, että Kaitasuo on suurelta osin ojittamaton ja luonnontilaisen kaltainen. Suo on siten tärkeä sekä luonto- ja virkistysarvojen että vesiensuojelun kannalta. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston Vaasan hallinto-oikeuden vahvistaman päätöksen mukaan turpeenotto kohdistuisi Kaitasuon ojittamattomaan osaan noin 10 hehtaarin pinta-alalta. Tarkennamme valituksemme perusteluja alla luvuissa Alueen kaavoitustilanne Kaitasuota ei ole osoitettu turpeenottoalueeksi missään kaavassa. Pirkanmaan 1. maakuntakaavassa (2007) ja turpeenottoa käsittelevän Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavan ehdotuksessa (hyväksytty maakuntavaltuustossa 2011, vahvistettu ympäristöministeriössä 2013, valitus paraikaa KHO:n käsittelyssä, valitus koskee luonnoltaan arvokkaiden suoalueiden kaavakarttaan merkitsemättä jättämistä). Kaitasuo on rajattu turpeenottoalueiden ja turpeenoton kannalta tärkeiden vyöhykkeiden ulkopuolelle. 1/9

2 Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätöksessä sanotaan, että Vapon hanke ei sijoitu kaavamääräysten vastaisesti. Tulkinta on mielestämme yksioikoinen. Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavan kaavaselostuksen liitekartassa 4 Kaitasuo on merkitty suoluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaaksi kohteeksi. Suo mainitaan arvokohteena myös vaihemaakuntakaavan taustamateriaaliksi laaditussa Pirkanmaan suoluonnon tila -selvityksessä. Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa on noudatettu käytäntöä, että ainoastaan turpeenottoon varattavat suot merkitään kaavakarttaan. Luonnoltaan arvokkaat suot puolestaan noteerataan kaavaselostuksen liitekartassa 4 ja Pirkanmaan suoluonnon tila -taustaselvityksessä. Myös nämä ovat osa maakuntakaavaa. Katsommekin, että Vapolle myönnetty ympäristölupa vaikeuttaa maakuntakaavan toteuttamista vastoin MRL:n 32 :ää. Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa Kaitasuo kuuluu lisäksi suoluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaaseen vyöhykkeeseen. Kaavaehdotuksen liitteessä 4 (Tarkastelu ekologisten yhteyksien säilymisestä) kyseistä vyöhykettä kuvataan näin: Isosuon-Telkunsuon-Kaakkosuon suoluonnon monimuotoisuusvyöhykkeellä olevat nykyiset tuotantoalueet peltojen lisäksi erottavat vyöhykkeellä olevien suojelusoiden kytkeytymistä toisiinsa. Kaitasuon kaivaminen heikentäisi monimuotoisuusvyöhykettä ja sen sisällä kulkevia ekologisia yhteyksiä. Vaikka Kaitasuota ei ole suojeltu, sen säästyminen turpeenotolta on tärkeää läheisen laajan suojelualueen, Kaakkosuon-Kivijärven Natura alueen, kannalta. Kaitasuo ja suojeltu Kaakkosuo muodostavat suoluonnon monimuotoisuuden näkökulmasta toimivan kokonaisuuden. Jos Kaitasuolta alettaisiin nostaa turvetta, saattaisivat myös Kaakkosuon luonnonarvot vähentyä. Monet eliölajit tarvitsevat elinympäristöjen verkoston, jossa sopivaa elinympäristöä on tarjolla laikuittain siellä täällä. Tämän toteaa omassa Kaitasuo-lausunnossaan myös Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue: Kaitasuo kuuluu Isosuon-Telkunsuon-Kaakkosuon vyöhykkeeseen, jossa on suuria kilpi- ja viettokeitaita, jotka ovat peltomaiseman toisistaan eristämiä. Varsinkin tällä vyöhykkeellä soiden kytkeytyneisyyden turvaaminen on tärkeää. Kytkeytyneisyys on erityisen tärkeää luontodirektiivin arvokkaimpien suoluontotyyppien ja lajien säilymisen kannalta. Kaitasuon länsiosassa Humppilan kunnan puolella on voimassa Kanta-Hämeen maakuntakaava (2007). Kyseinen kaava esittää Kaitasuon vaikutusalueella merkintöjä, jotka eivät viittaa turpeenottoon vaan päinvastaisiin intresseihin, luonto- ja virkistysarvoihin. Kaavaan on merkitty Kaakkosuon-Kivijärven luonnonsuojelualue, joka sijaitsee noin kilometrin päässä Kaitasuosta itäkoillisessa. Kaitasuon pohjoispuolelle, noin kahden kilometrin päähän, on merkitty Sammakkolammin luonnonsuojelualue. Kaitasuon pohjoispuolelle, noin kilometrin etäisyydelle, on merkitty ulkoilureitti. Kanta-Hämeen maakuntakaavan nojalla Kaitasuon tienoo on jo varattu tarkoituksiin, joiden lomaan turpeenottoa olisi erittäin vaikea sovittaa vaarantamatta kaavaan merkittyjen kohteiden arvoa. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ja Vaasan hallinto-oikeuden päätöksissä ei kommentoida Kaitasuon turvehankkeen ristiriitoja Pirkanmaan 1. maakuntakaavan ja 1. vaihemaakuntakaavan sekä Kanta-Hämeen maakuntakaavan kanssa. Kaavojen sivuuttaminen on päätöksen olennainen puute. Kaitasuo on maakuntakaavatasolla todettu arvokkaaksi, ja ympäristöluvan myöntäminen johtaa tapahtumia päinvastaiseen suuntaan. 2/9

3 2. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet sekä valtioneuvoston periaatepäätös suo- ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet kuvaavat turpeenoton sijoittamista näin: Turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Täten Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ja Vaasan hallinto-oikeuden päätökset ovat valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastaisia. Valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta kehottaa säästämään ojittamattomat suot. Strategian mukaan soiden kestävää ja vastuullista käyttöä sovitetaan yhteen kohdentamalla soita merkittävästi muuttava toiminta jo ojitetuille tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille soille ja turv le. Periaatepäätöksen luonnontilaisuusasteikossa suot jaotellaan arvoluokkiin 0 5. Pirkanmaan ELY-keskuksen lausunnon mukaan Kaitasuo kuuluu arvoluokkaan 3, josta periaatepäätöksessä todetaan seuraavaa: Luonnontilaa muuttava käyttö ei ole suositeltavaa luokan 3 soilla, mutta on poikkeustapauksissa (kuten alueellisesti merkittävissä hankkeissa) mahdollista, mikäli suon yleinen luonnonarvo on seutukunnan ojitusasteen perusteella alhainen, sen erityiset luonnonarvot eivät ole mainittavia ja seutukunnan suoluonto on määrällisesti runsas. Kaitasuon kohdalla yksikään poikkeustapauksen kriteereistä ei täyty: Vapon hanke ei ole alueellisesti merkittävä. Suomessa nostetaan soista turvetta vuosittain miljoonaa kuutiometriä. Kaitasuon keskimääräinen nostomäärä vuosittain olisi kuutiometriä jyrsinpolttoturvetta, alle promille turveteollisuuden koko volyymista. Kaitasuo sijaitsee seudulla, jossa ojituksia on tehty runsaasti (75 85 prosenttia soista ojitettu). Kaitasuon erityiset luonnonarvot ovat mainittavia (todettu monissa selvityksissä ja mm. ELY-keskuksen lausunnoissa) Seutukunnan suoluonto on määrällisesti vähäinen ja pirstaleinen. 3. Kaitasuon luonnonarvot Lainaus Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä: Ympäristölupa-asiaa ratkaistaessa noudatetaan ympäristönsuojelulain 41 :n 3 momentin nojalla, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Luonto ja sen moninaisuus voidaan ottaa ympäristölupa-asiassa huomioon vain, jos luontoarvot ovat kysymyksessä olevasta toiminnasta johtuvan pilaantumisen tai sen vaaran kohteena, jos ne on otettava huomioon ympäristönsuojelulain 42 :n 2 momentin nojalla tai jos ympäristönsuojelulain 41 :n 1 momentissa tarkoitetut säädökset sitä edellyttävät. Valittajien mielestä Kaitasuon luonnonarvot pilaantuvat peruuttamattomasti, mikäli turpeenotto alueella sallitaan. Hallinto-oikeuden päätöksen tulkinnan mukaan muilla alueilla kuin luonnonsuojelualueilla ei ole luonnonarvoja tai arvokasta luonnon moninaisuutta. Päätös on käsittämätön, kun otetaan huomioon kaikki lausunnot ja dokumentit, joita Kaitasuosta on annettu ja tehty. 3.1 Selvitykset ja luontotyypit Kaitasuolta on tavattu valtakunnallisesti silmälläpidettäviksi (NT) luokitellut teeri ja metso (myös 3/9

4 alueellisesti uhanalainen, RT). Linnustoselvityksen maastotyöt on tehty Ajankohta on suhteellisen myöhäinen. Kattavan tietomäärän varmistamiseksi linnustoa olisi pitänyt havainnoida myös varhemmin keväällä ja kesäkuun puolella. Linnustoselvityksessä ei huomioitu mm. suolla pesivää kalasääskeä, joka on luokiteltu valtakunnallisesti silmälläpidettäväksi lajiksi. Alueen perhoslajisto on todettu edustavaksi (Vapon teettämä perhosselvitys 2011). Perhosselvityksen mukaan Kaitasuon avoimet osat kykenevät ylläpitämään rikasta suoperhoslajistoa paikallisesti ja osana suurempaa verkostoa Kaitasuolla on merkitystä alueen suoperhoseliöstölle. Selvityksen aikana suolta löydettiin myös jopa tieteelle kuvaamaton pussikoilaji. Myös Pirkanmaan ELY-keskus toteaa lausunnossaan, että tehty perhosselvitys tukee ELY-keskuksen aiemmin esittämää näkemystä, jonka mukaan turvetuotannon aloittaminen Kaitasuolla aiheuttaa ympäristönsuojelulain tarkoittamaa erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista. Hankealueen lisäksi näin tapahtuisi myös hankealueen ulkopuolisella alueella erityisesti lohkon 2 länsipuolella. Valtakunnallisesti uhanalaisista ja silmälläpidettävistä perhoslajeista Kaitasuolla elävät perhosselvityksen mukaan luumittari ja kihokkisulkanen, jotka on luokiteltu vaarantuneiksi (VU), sekä muurainläiskäkoi ja rämevihersiipi, jotka on luokiteltu silmälläpidettäviksi (NT). Vuoden 2009 kasvillisuusselvityksen mukaan hankealueella esiintyy uhanalaisia luontotyyppejä. Lisäksi Geologian tutkimuskeskuksen turvetutkimusraportissa 274 (GTK, Espoo 1994) Kaitasuolta mainitaan suotyyppejä, joista moni on sittemmin luokiteltu uhanalaiseksi. Alla olevassa taulukossa esitetään Kaitasuon suotyyppien uhanalaisuus Suomen luontotyyppien uhanalaisuus -arvioinnin (Suomen ympäristökeskus 2008) mukaisesti. Kaitasuon suotyypit isovarpuräme tupasvillaräme kangasräme sararäme korpiräme lyhytkorsineva oligotrofinen varsinainen lyhytkorsineva kangaskorpi Sphagnum-kuljuneva Suotyyppien uhanalaisuus Etelä-Suomessa (Lapin ja Koillismaan eteläpuolella) silmälläpidettävä (NT) silmälläpidettävä silmälläpidettävä vaarantunut (VU) vaarantunut silmälläpidettävä vaarantunut vaarantunut vaarantunut silmälläpidettävä Suoyhdistymätyypiltään Kaitasuo edustaa eteläisiä viettokeitaita, jotka on luokiteltu vaarantuneeksi luontotyypiksi. Luonnonsuojelulain 5 :n nojalla luonnonsuojelussa on tähdättävä maamme luontotyyppien ja luonnonvaraisten eliölajien suotuisan suojelutason saavuttamiseen ja säilyttämiseen. Luontotyypin suojelutaso on suotuisa, kun sen luontainen levinneisyys ja kokonaisala riittävät turvaamaan luontotyypin säilymisen ja sen ekosysteemin rakenteen ja toimivuuden pitkällä aikavälillä sekä luontotyypille luonteenomaisten eliölajien suojelutaso on suotuisa. Eliölajin suojelutaso on suotuisa, kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään. Myös luontodirektiivin yleisenä tavoitteena on turvata luontotyyppien suojelun suotuisa taso. Suomi on jo joutunut toteamaan EU:n komissiolle, että tavoitteen täyttämisessä on onnistuttu heikosti. EU:n jäsenvaltioiden tulee raportoida EU:n komissiolle kuuden vuoden välein luontodirektiivin 17 artiklan määräämällä tavalla direktiivin säännösten soveltamisesta. Kaudelta laaditussa 4/9

5 raportissa arvioitiin ensi kertaa kaikkien yhteisön tärkeinä pitämien luontotyyppien (direktiivin I liite) suojelun taso koko Suomen alueella. Ympäristöministeriö julkaisi raportin lokakuussa Komissiolle toimitetussa raportissa kerrotaan, että Suomessa boreaalisen vyöhykkeen luontotyypeistä vain 14 prosenttia voidaan luokitella suojelutasoltaan suotuisiksi, loput riittämättömästi tai huonosti suojelluiksi. Keidassoiden, kuten Kaitasuon, suojelun taso arvioitiin raportissa epäsuotuisaksi huonoksi. Puustoisten soiden (jollaisia esiintyy Kaitasuon reunaosissa) suojelutaso arvioitiin epäsuotuisaksi huonoksi. Katsomme, että uhanalaisia ja puutteellisesti suojeltuja luontotyyppejä sisältävän Kaitasuon valjastaminen turpeenottoon olisi vastoin luonnonsuojelulain (ja luontodirektiivin) vaatimuksia, jotka ympäristönsuojelulain (YSL) 41 :n 3 momentin mukaan on lupaharkinnassa otettava huomioon. 3.2 Erityisten luonnonolosuhteiden huonontuminen Pirkanmaan ELY-keskuksen lausunnon mukaan Kaitasuon ottaminen turvetuotantoon suunnitellun mukaisesti aiheuttaa ympäristönsuojelulain 42 :n 1 momentin tarkoittamaa erityistä luonnonolosuhteiden huonontumista. Erityisesti huonontuminen koskee lohkon 2 länsipuolista luonnontilaista suoaluetta. Esitetyn laajuisen turvetuotantoalueen perustamisen myötä hävitetään pysyvästi uhanalaisia luontotyyppejä sekä harvinaisten ja tyypillisten suolajien elinympäristöä. Tältä osin luvanmyöntämisen edellytykset eivät täyty. Häiriötä koituisi mm. kalasääskelle (NT), joka pesii Kaitasuon Sälikkösaaressa. ELY-keskus suosittelee kalasääsken pesän suojaetäisyydeksi 1,1 kilometriä, mutta Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto ei tätä edellytä ja Vaasan hallinto-oikeuden mielestä aluehallintoviraston päätöksen mukainen rajaus on riittävä. Päätöksistä ei ilmene, millä perustein kalasääsken pesäpuu sijaitsee riittävän etäällä tuotantoalueesta. Pesäpuun säästämisen tarkoitushan on sääksien pesinnän turvaaminen, joka edellyttäisi myös riittävää suojaetäisyyttä. ELY-keskus osoittaa lausunnossaan myös lukuisia puutteita laadituissa luontoselvityksissä sekä muita luonnonarvoihin liittyviä huomautuksia, joita aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden päätöksissä ei kommentoida. Luonnonarvojen huomioinnin osalta hallinto-oikeuden päätös on puutteellinen. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston näkemys siitä, että turvetuotannosta tämän lupapäätöksen mukaisesti toteutettuna ei aiheudu luvan myöntämisen esteenä olevaa --- erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista ---, on mielestämme virheellinen. Ympäristönsuojelulain 42 :ssä tarkoitettujen luonnonolosuhteiden huonontumisen ja ympäristön pilaantumisen on vanhastaan tulkittu viittaavan lähinnä toiminnasta aiheutuviin päästöihin. Korkein hallinto-oikeus nosti kuitenkin viime vuonna (päätös , dn:rot 3130/1/09, 3144/1/09, 3146/1/09 ja 3147/1/09) esille toisenlaisen tulkinnan mahdollisuuden. Alla ote KHO:n päätöksestä, joka koskee Parkanon Saukonsuon ympäristölupa-asiaa (korostukset valittajien): Hallituksen esityksessä eduskunnalle ympäristönsuojelu- ja vesilainsäädännön uudistamiseksi (HE 1/3 84/1999 vp) on todettu ympäristönsuojelulain 42 :n 1 momentin osalta muun muassa, että pilaantumisen merkittävyys harkittaisiin tapauskohtaisesti. Pilaantumisen merkittävyys riippuisi muun ohella vaikutuksen voimakkuudesta, laajuudesta ja kohdealueen ominaisuudesta. Myös paikallisesti tärkeän ja uhanalaisen lajin tuhoutuminen voisi tarkoittaa merkittävää ympäristön pilaantumista. Ympäristönsuojelulain 42 :n 1 momentin 4 kohdan mukaan toiminnasta ei saisi aiheutua erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista. Merkittävää vähäisempikin 5/9

6 pilaantumisen aiheuttaminen olisi tällöin kielletty. Hallituksen esityksessä on todettu, että erityisillä luonnonolosuhteella tarkoitettaisiin säännöksessä alueen poikkeuksellisten luonnonarvojen kokonaisuutta. Erityinen luonto-olosuhde voisi olla esimerkiksi vesialueella, joka on säilynyt luonnontilaisena ja poikkeuksellisen puhtaana. Alueen tutkimukselliset arvot voisivat kuvata myös sen erityisiä luonto-olosuhteita. Huomautamme myös, että luonnonsuojelulliset seikat turpeenoton ympäristöluvasta päätettäessä ovat jo muualla Suomessa osaltaan vaikuttaneet ratkaisuihin. Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöksessä (ESAVI/627/04.08/2010) Hartolan Isosuon turpeenottoon ei myönnetty ympäristölupaa. Perusteina päätöksessä tuodaan muun ohella esille monipuolisesti suon luonnonarvoja, jotka toiminta vaarantaisi. Päätöksessä mm. todetaan, että turpeenoton laajentaminen Isosuolla heikentäisi viettokeitaat-suoyhdistymätyypin suotuisan suojelutason säilymistä Suomessa. 3.3 Toiminnan vaikutuksia luontoon ja virkistykseen arvioitu niukasti Vapon lupahakemuksessa vaikutukset läheisiin suojelualueisiin kuitataan arvioimalla suojelualueet niin etäisiksi, ettei turpeenotolla ole niihin vaikutusta. Näin löyhä vaikutusten arviointi ei riitä, kun lähellä sijaitsee jopa Natura ohjelmaan lukeutuva alue (Kaakkosuo-Kivijärvi). Vaikutuksia ekologisiin yhteyksiin ja luonnonsuojelullisesti arvokkaisiin, suurempiin kokonaisuuksiin hakija ei arvioinut lainkaan. Yhtiö ei myöskään kerro, miten turpeenotto vaikuttaisi Kaitasuon niihin luonnontilaisiin osiin, jotka sijaitsevat turpeenottorajauksen ulkopuolella. Lupaharkinnassa olisi tullut huomioida se, että suojelualueiden tueksi tarvitaan usein muita samankaltaisia elinympäristöjä. Etelä-Suomessa mm. taantuneet ja uhanalaiset suoperhoset, joita Kaitasuollakin esiintyy, tarvitsevat yleensä lähekkäisten soiden verkoston säilyäkseen (esim. liite 2: Pöyry, J Suoperhosten uhanalaisuus ja suojelutilanne Etelä-Suomessa. Teoksessa Aapala, K., toim. 2001: Soidensuojelualueverkon arviointi). Esimerkiksi Torronsuon kansallispuistossa tilanne näyttää huonolta, kun likimain kaikki ympäristön "satelliittisuot", kuten Koivansuo ja Vähäsuo, ovat nyt turpeenotossa. Tällä hetkellä Kaitasuo, suojellut Kaakkosuo-Kivijärvi ja Sammakkolammi sekä lähistön muutamat muut luonnontilaiset kaltaiset suot (Kanta-Hämeen Humppilan puoleiset Tottamussuo ja Kitusuo) muodostavat oletettavasti suoperhosten kannalta erittäin tärkeän lähekkäisten, toisiinsa kytkeytyneiden elinympäristöjen verkoston. Jos verkoston yksi osa (Kaitasuo) häviää, vaikuttaa se todennäköisesti heikentävästi koko kokonaisuuteen, mukaan lukien Natura alueeseen. Vaasan hallinto-oikeus toteaa päätöksessään, että [Kaitasuon turpeenotto] hankkeesta ei ole odotettavissa sellaisia heijastusvaikutuksia Palkkisuon [eli suojellun Kaakkosuon] ekologiaan, jotka olisivat luvan myöntämisen esteenä. Edellä mainittuun ja liitteenä 2 esittämäämme tutkimustietoon viitaten toteamme, että hallinto-oikeuden näkemykselle ei löydy perusteita, vaan Kaitasuon turpeenotto saattaa nimenomaan heikentää Kaakkosuon Natura ohjelmassa suojeltuja luonnonarvoja. Aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden päätöksissä ei ole huomioitu suon virkistyskäyttömerkitystä, myöskään hakija ei ole selvittänyt Kaitasuon virkistyskäyttöarvoa. Kaitasuo on kohtuullisen helposti saavutettava, joten virkistysarvojen tarkempi kartoitus olisi ollut tarpeen. Yksityishenkilön (AA, R:No ) jättämässä muistutuksessa mainitaan, että Kaitasuo on ollut monien sukupolvien ajan hyvä marjastuspaikka lähiympäristön asukkaille. 3.4 Soidensuojelun täydennysohjelma 6/9

7 Valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta sisältää myös kirjauksen soidensuojelun täydennysohjelmasta. Ohjelman valmistelu aloitettiin syksyllä 2012 ja sen on määrä olla valmis Ohjelmaan valitaan valtakunnallisesti arvokkaita kohteita ja soiden lisäsuojelun suuruusluokka on arviolta hehtaaria. Suojeluohjelman maastokartoitukset ovat parhaillaan käynnistymässä. Kaitasuo on mukana Pirkanmaan kartoituskohteissa. Kaitasuon kanssa samaan arvokkaaseen kokonaisuuteen kuuluvat myös Kaakkosuo Kivijärven Natura alue, Sammakkolammin luonnonsuojelualue sekä Kanta-Hämeen Humppilan puoleiset, osin ojittamattomat ja luonnontilaisen kaltaiset Tottamussuo ja Kitusuo. Kartoituskohteet on valittu olemassa olevien tietojen perusteella. Kaitasuon kelpuuttaminen kartoituskohteisiin alleviivaa suon luonnonarvojen merkittävyyttä, sillä soidensuojelun täydennysohjelmaan voidaan ottaa mukaan vain valtakunnallisesti arvokkaita soita. Kartoituskohteissa mukana oleminen antaa jo vahvan viitteen luonnonarvoista. Käsityksemme mukaan Kaitasuo onkin valtakunnallisesti arvokas sekä itsenäisenä kohteena että etenkin osana edellä mainittua, lähekkäisten soiden toisiinsa kytkeytynyttä verkostoa. Pyydämme, että Korkein hallinto-oikeus ottaa tämän huomioon arvioidessaan Kaitasuon luonnonarvoja. 4. Pöly ja melu Kaitasuosta korkeintaan 500 metrin päässä sijaitsee kuusi taloa. Aluehallintoviraston päätöksen mukaan näille todennäköisesti koituisi pöly- ja meluhaittaa: Päästöjä on vaikea hallita, joten riittävä etäisyys on paras suojakeino. Tämän vuoksi päätöksessä rajataan turpeenkaivun ulkopuolelle 7,1 hehtaaria suota rakennusten läheltä. Katsomme, ettei rajaus ole riittävä. Turpeenottoalueen reuna etääntyisi vain noin 100 metriä kauemmas kuin alun perin suunniteltiin, yhä alle 500 metrin päähän useimmista rakennuksista. Vapon lupahakemuksen mukaan melututkimustulosten perusteella turpeenoton työvaiheista jyrsintä ja turpeen nosto imuvaunulla aiheuttavat hetkellistä 55 db:n melua metrin etäisyydellä työskentelykohdasta. Palaturpeen nosto ja turvekenttien kunnostustoimet aiheuttavat laskennallisen arvioinnin perusteella 55 db:n melutasoja metrin etäisyydellä työskentelykohdasta (yöaikaan 50 db 500 metrin etäisyydellä). Aluehallintoviraston asettamien lupamääräysten nojalla hankkeen melutaso ei saa ylittää asuinrakennusten pihapiirissä 55 db (LAeq) klo 7 22 eikä 50 db (LAeq) klo Loma-asuntojen pihapiirissä melutaso ei saa ylittää 45 db (LAeq) klo 7 22 eikä 40 db (LAeq) klo Vapon lupahakemuksen valossa määräystä ei kuitenkaan ole mahdollista toteuttaa, sillä lupahakemuksessa todetaan db:n melutasoa esiintyvän ajoittain jopa 500 metrin etäisyydessä reilusti yli lupamääräysten loma-asuntojen pihapiireille asettamien rajojen. Näin ollen lupamääräysten 200 metrin suojaetäisyyden lisäys ei ole riittävä. 5. Vesistövaikutukset Katsomme, että turpeenoton aloittaminen luonnontilaisella suolla olisi vastoin valtioneuvoston periaatepäätöksessä "Vesiensuojelun suuntaviivat 2015" esitettyä kantaa. Sen mukaan uusien turpeenottoalueiden käyttöönottoa arvioidaan erityisen tarkoin sellaisilla valuma-alueilla, joissa vesien tila uhkaa heiketä turpeenoton vaikutuksesta, ja toimintaa pyritään suuntaamaan jo oton kohteena oleville tai ojitetuille soille. Kuormitus on saatava pienenemään, jotta vesistön tila voisi parantua tai säilyä vähintään hyvänä, kuten laki vesienhoidon järjestämisestä (1 ) edellyttää. 7/9

8 Vapo suunnittelee johtavansa Kaitasuon kuivatusvedet pintavalutuskentältä ensimmäiseen laskuojaan (metsäoja) ja edelleen Sammakkolamminojaan, sen kautta Myllyojaan ja edelleen Jalasjokeen, Punkalaitumenjokeen ja Loimijokeen. Lupahakemukseen liittyvän valutusjärjestelykartan nuolten nojalla näyttää kuitenkin siltä, että kaivukentältä vettä pääsisi jonkin verran myös toisiin ilmansuuntiin, minkä seikan on todennut vastineessaan myös aluehallintovirasto. Tähän ei kuitenkaan päätöksissä puututa. Tieto olisi kuitenkin oleellinen, koska Korkein hallinto-oikeus hylkäsi vuonna 2009 Vapon edellisen lupahakemuksen juuri siksi, että Kaitasuon kuivatusvedet olisi johdettu Natura alueelle. Vapon mukaan turpeenoton aiheuttamat pitoisuuslisäykset vesistöissä olisivat järjestään merkityksettömiä. Teoreettisiin laskelmiin perustuvat arviot eivät mielestämme ole riittäviä varmistamaan sitä, ettei Kaitasuon turpeenotto aiheuttaisi alapuolisen vesistön veden laadun heikkenemistä entisestään vastoin lakia vesienhoidon järjestämisestä (1 ): Vesienhoidon järjestämisen yleisenä tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä niin, ettei pintavesien ja pohjavesien tila heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä. Viittaamme Korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen (dn:ro 804/1/09), jossa KHO hylkäsi Vapon ympäristöluvan Soinin Koirasuolla juuri vesiensuojelusyistä. KHO katsoi, että yhtiön turpeenotto Koirasuolta yhdessä muiden kuormittavien toimintojen kanssa aiheuttaisi alapuolisessa vesistössä merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Hämeen ELY:n kalatalousryhmä on vastineessaan todennut, että kalastusalueelta saatujen tietojen perusteella turvetuotantoalueiden alapuolisissa vesissä ei ole ravustettavaa jokirapukantaa. Se, että ei ole ravustettavaa jokirapukantaa, ei välttämättä tarkoita sitä etteikö vesistössä voisi jokirapua silti olla. Toisaalta se, mikäli joessa rapuja on aiemmin ollut ja enää ei ole, kertoo se siitä että vesistö on ekologiselta tasoltaan heikentynyt ja mikäli kuormitus pysyy ennallaan tai kasvaa, ekologinen tila heikkenee entisestään. Jokirapukannan tila olisi tullut selvittää luontokartoituksessa. Turpeenoton parasta käyttökelpoista tekniikkaa edustavat yleisessä katsannossa pintavalutuskentät. Nykytiedon perusteella on selvää, että pintavalutuskentät eivät pysty pidättämään rankkasateiden ja kevättulvien aikaisia ravinne-, kiintoaine- ja humushuuhtoumia turpeenkaivualueilta. Jopa 90 prosenttia turpeenottoalueiden vesistökuormituksesta syntyy rankkasateiden ja kevättulvien aikana. Silti aluehallintoviraston lupapäätöksessä ei esitetä pintavalutuskenttiä parempia ratkaisuja. 6. Lopuksi Suurelta osin luonnontilaisen kaltaisena säilynyt Kaitasuo on tärkeä useille soiden uhanalaisille luontotyypeille, joiden suojelun taso on nykyään riittämätön. Lisäksi Kaitasuo tarjoaa elinympäristön lukuisille soiden alkuperäislajeille, joista osa on luokiteltu uhanalaisiksi ja joiden elinpiiri on käynyt Suomessa viime vuosikymmeninä hyvin pieneksi. Luonnonsuojelulaki ja luontodirektiivi velvoittavat Suomea turvaamaan luontotyyppien ja lajien säilymisen riittävällä suojelulla. Turpeenotto tuhoaisi Kaitasuon luonnonarvot ja saattaisi heikentää myös Kaakkosuon-Kivijärven Natura alueen suojelutasoa. Lisäksi hanke vaikeuttaisi alapuolisen vesistön hyvän tilan saavuttamista. Katsomme, että ympäristölupaa ei tule myöntää; hanke ei täytä ympäristönsuojelulain, luonnonsuojelulain sekä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämiseksi säädetyn lain vaatimuksia. 8/9

9 Korostamme sitä, että vaikka Kaitasuon luonnonarvot sijaitsevat enimmäkseen suon ojittamattomalla osalla, ne heikentyisivät olennaisesti, vaikka turvetta saisi kaivaa ojitetulta osalta. Kuivumisen seurauksena erityiset luonnonolosuhteet (YSL 42 ) väistämättä huonontuisivat myös Kaitasuon ojittamattomalla osalla, vaikka turvekaivos kattaisikin vain ojitetun osan. Näin ollen ympäristölupa tulee hylätä kokonaisuudessaan, ei ainoastaan ojittamattoman suon kohdalta. Tampereella Larissa Heinämäki, puheenjohtaja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Juho Kytömäki, sihteeri Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Jukka T. Helin, puheenjohtaja Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Suvi Sergejeff, sihteeri Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Simo Veistola, puheenjohtaja Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys ry. Antero Suoranta, sihteeri Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys ry. Seija Karevaara, puheenjohtaja Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ry. Karri Jutila, sihteeri Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ry. Liitteet 1. Valituksen alainen Vaasan hallinto-oikeuden päätös (dnro 00470/12/5115) 2. Pöyry, J Suoperhosten uhanalaisuus ja suojelutilanne Etelä-Suomessa. Teoksessa Aapala, K., toim. 2001: Soidensuojelualueverkon arviointi. Suomen ympäristö 490, luonto ja luonnonvarat. 285 s. - koko julkaisu on netissä osoitteessa 9/9