Valitus Vapo Oy:lle myönnetystä ympäristöluvasta, joka koskee turpeenottoa Urjalan Kaitasuolla (dn:ro LSSAVI/109/04.08/2010, päätös

Transkriptio

1 Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. VALITUS Varastokatu 3 A Tampere Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry. PL Tampere Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ry. Hämeentie 2 A 6, as Hämeenlinna Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys ry. PL Forssa VAASAN HALLINTO-OIKEUS Asia Valitus Vapo Oy:lle myönnetystä ympäristöluvasta, joka koskee turpeenottoa Urjalan Kaitasuolla (dn:ro LSSAVI/109/04.08/2010, päätös ) Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt Vapo Oy:lle ympäristöluvan turpeenottoon Urjalan kunnassa sijaitsevalla Kaitasuolla. Lupa myönnettiin 31,2 hehtaarin alueelle. Pyydämme Vaasan hallinto-oikeutta kumoamaan päätöksen, sillä katsomme, että ympäristöluvan edellytykset eivät täyty. Keskeisin syy muutoksenhaullemme on se, että Kaitasuo on suurelta osin ojittamaton ja luonnontilaisen kaltainen. Suo on siten tärkeä sekä luonto- ja virkistysarvojen että vesiensuojelun kannalta. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätöksen mukaan turpeenotto kohdistuisi Kaitasuon ojittamattomaan osaan noin 10 hehtaarin pinta-alalta. Tarkennamme valituksemme perusteluja alla luvuissa Alueen kaavoitustilanne ja valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Kaitasuota ei ole osoitettu turpeenottoalueeksi missään kaavassa. Pirkanmaan 1. maakuntakaavassa (2007) ja turpeenottoa käsittelevän Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavan ehdotuksessa (hyväksytty maakuntavaltuustossa 2011, paraikaa ympäristöministeriön vahvistettavana) Kaitasuo on rajattu turpeenottoalueiden ja turpeenoton kannalta tärkeiden vyöhykkeiden ulkopuolelle. Maakuntatason kaavoja valmisteltaessa kuultiin asiantuntijoita pirkanmaalaisten soiden luontoarvoista, ja turpeenottomerkinnät jätettiin pois luonnonsuojelullisesti merkittäviltä soilta, kuten Kaitasuolta. Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 32 :n mukaan maakuntakaava on ohjeena ryhdyttäessä toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi. Viranomaisten on otettava maakuntakaava huomioon, pyrittävä edistämään kaavan toteuttamista ja katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätöksessä sanotaan, että Vapon hanke ei sijoitu kaavamääräysten vastaisesti. Tulkinta on mielestämme yksioikoinen. Pirkanmaan 1. 1

2 vaihemaakuntakaavan kaavaselostuksen liitekartassa 4 Kaitasuo on merkitty suoluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaaksi kohteeksi. Suo mainitaan arvokohteena myös vaihemaakuntakaavan taustamateriaaliksi laaditussa Pirkanmaan suoluonnon tila -selvityksessä. Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa on noudatettu käytäntöä, että ainoastaan turpeenottoon varattavat suot merkitään kaavakarttaan. Luonnoltaan arvokkaat suot puolestaan noteerataan kaavaselostuksen liitekartassa 4 ja Pirkanmaan suoluonnon tila -taustaselvityksessä. Myös nämä ovat osa maakuntakaavaa. Katsommekin, että Vapolle myönnetty ympäristölupa vaikeuttaa maakuntakaavan toteuttamista vastoin MRL:n 32 :ää. Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa Kaitasuo kuuluu lisäksi suoluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaaseen vyöhykkeeseen. Kaavaehdotuksen liitteessä 4 (Tarkastelu ekologisten yhteyksien säilymisestä) kyseistä vyöhykettä kuvataan näin: Isosuon-Telkunsuon-Kaakkosuon suoluonnon monimuotoisuusvyöhykkeellä olevat nykyiset tuotantoalueet peltojen lisäksi erottavat vyöhykkeellä olevien suojelusoiden kytkeytymistä toisiinsa. Kaitasuon kaivaminen heikentäisi monimuotoisuusvyöhykettä ja sen sisällä kulkevia ekologisia yhteyksiä. Vaikka Kaitasuota ei ole suojeltu, sen säästyminen turpeenotolta on tärkeää läheisen laajan suojelualueen, Kaakkosuon-Kivijärven natura-alueen, kannalta. Kaitasuo ja suojeltu Kaakkosuo muodostavat suoluonnon monimuotoisuuden näkökulmasta toimivan kokonaisuuden. Jos Kaitasuolta alettaisiin nostaa turvetta, saattavat myös Kaakkosuon luontoarvot vähentyä. Monet eliölajit tarvitsevat elinympäristöjen verkoston, jossa sopivaa elinympäristöä on tarjolla laikuittain siellä täällä. Tämän toteaa omassa Kaitasuo-lausunnossaan myös Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue: Kaitasuo kuuluu Isosuon- Telkunsuon-Kaakkosuon vyöhykkeeseen, jossa on suuria kilpi- ja viettokeitaita, jotka ovat peltomaiseman toisistaan eristämiä. Varsinkin tällä vyöhykkeellä soiden kytkeytyneisyyden turvaaminen on tärkeää. Kytkeytyneisyys on erityisen tärkeää luontodirektiivin arvokkaimpien suoluontotyyppien ja lajien säilymisen kannalta. Kaitasuon länsiosassa Humppilan kunnan puolella on voimassa Kanta-Hämeen maakuntakaava (2007). Kyseinen kaava esittää Kaitasuon vaikutusalueella merkintöjä, jotka eivät viittaa turpeenottoon vaan päinvastaisiin intresseihin, luonto- ja virkistysarvoihin. Kaavaan on merkitty Kaakkosuon-Kivijärven luonnonsuojelualue, joka sijaitsee noin kilometrin päässä Kaitasuosta itäkoillisessa. Kaitasuon pohjoispuolelle, noin kahden kilometrin päähän, on merkitty Sammakkolammin luonnonsuojelualue. Kaitasuon pohjoispuolelle, noin kilometrin etäisyydelle, on merkitty ulkoilureitti. Kanta-Hämeen maakuntakaavan nojalla Kaitasuon tienoo on jo varattu tarkoituksiin, joiden lomaan turpeenottoa olisi erittäin vaikea sovittaa vaarantamatta kaavaan merkittyjen kohteiden arvoa. Turpeenotto vaarantaisi maakuntakaavan toteuttamista MRL:n 32 :n vastaisesti. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätöksessä ei kommentoida Kaitasuon turvehankkeen ristiriitoja Pirkanmaan 1. maakuntakaavan ja 1. vaihemaakuntakaavan sekä Kanta-Hämeen maakuntakaavan kanssa. Kaavojen sivuuttaminen on päätöksen olennainen puute. Kaitasuo on maakuntakaavatasolla todettu arvokkaaksi, ja ympäristöluvan myöntäminen johtaa tapahtumia päinvastaiseen suuntaan. 1.1 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet sekä ehdotus kansalliseksi suo- ja turvemaiden strategiaksi Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet kuvaavat turpeenoton sijoittamista näin: Turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. 2

3 Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden valossa turpeenotto luonnontilaisilta ja sen kaltaisilta soilta ei ole sallittua. Sekä Vapon ympäristölupahakemus että Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätös ovat valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastaisia. Myös ehdotus kansalliseksi suo- ja turvemaiden strategiaksi (2011) kehottaa säästämään ojittamattomat suot. Strategian mukaan soiden kestävää ja vastuullista käyttöä sovitetaan yhteen kohdentamalla soita merkittävästi muuttava toiminta jo ojitetuille tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille soille ja turv le. Suo- ja turvemaiden strategiassa suot jaotellaan arvoluokkiin 0-5. Pirkanmaan ELY-keskuksen lausunnon mukaan Kaitasuo kuuluu arvoluokkaan 3, josta strategia toteaa seuraavaa: Luonnontilaa muuttava käyttö ei ole suositeltavaa luokan 3 soilla, mutta on poikkeustapauksissa (kuten alueellisesti merkittävissä hankkeissa) mahdollista, mikäli suon yleinen luontoarvo on seutukunnan ojitusasteen perusteella alhainen, sen erityiset luontoarvot eivät ole mainittavia ja seutukunnan suoluonto on määrällisesti runsas. Kaitasuon kohdalla yksikään poikkeustapauksen kriteereistä ei täyty: Vapon hanke ei ole alueellisesti merkittävä. Suomessa nostetaan soista turvetta vuosittain miljoonaa kuutiometriä. Kaitasuon keskimääräinen nostomäärä vuosittain olisi kuutiometriä jyrsinpolttoturvetta, reilusti alle promille turveteollisuuden koko volyymista. Kaitasuo sijaitsee seudulla, jossa ojituksia on tehty runsaasti (75-85 prosenttia soista ojitettu). Kaitasuon luontoarvot ovat mainittavia (todettu monissa selvityksissä ja mm. ELYkeskuksen lausunnoissa) Seutukunnan suoluonto on määrällisesti vähäinen ja pirstaleinen. On myös huomioitava, että mikäli suo luontoarvojensa puolesta sijoitetaan Kaitasuon tapaan arvoluokkaan 3, mutta suo sijaitsee seudulla, jonka ojitusprosentti on 75-85, Kansallisen suo- ja turvemaiden strategian mukaan suon arvo kohoaa (Ehdotus kansalliseksi suo- ja turvemaiden strategiaksi, s. 124, ttu pdf). 2. Kaitasuon luontoarvot Vapon teettämä luontoselvitys (2009) kattaa kasvillisuus- ja linnustoselvityksen. Vapo referoi linnustoselvitystä hakemuksessaan toteamalla suon linnustoltaan melko vaatimattomaksi ja karuksi. Kuitenkin Kaitasuolta tavattiin valtakunnallisesti silmälläpidettäviksi luokitellut teeri ja metso (myös alueellisesti uhanalainen). Linnustoselvityksen maastotyöt on tehty Ajankohta on suhteellisen myöhäinen. Kattavan tietomäärän varmistamiseksi linnustoa olisi pitänyt havainnoida myös varhemmin keväällä ja kesäkuun puolella. Linnustoselvityksessä ei huomioitu mm. suolla pesivää kalasääskeä, joka on luokiteltu valtakunnallisesti silmälläpidettäväksi lajiksi. Vuoden 2009 kasvillisuusselvityksen mukaan hankealueella esiintyy uhanalaisia luontotyyppejä. Lisäksi Geologian tutkimuskeskuksen turvetutkimusraportissa 274 (GTK, Espoo 1994) Kaitasuolta mainitaan suotyyppejä, joista moni on sittemmin luokiteltu uhanalaiseksi. Seuraavan sivun taulukossa esitetään Kaitasuon suotyyppien uhanalaisuus Suomen luontotyyppien uhanalaisuus - arvion (Suomen ympäristökeskus 2008) mukaisesti. 3

4 Kaitasuon suotyypit Suotyyppien uhanalaisuus Etelä-Suomessa (Lapin ja Koillismaan eteläpuolella) - isovarpuräme silmälläpidettävä - tupasvillaräme silmälläpidettävä - kangasräme silmälläpidettävä - sararäme vaarantunut - korpiräme vaarantunut - lyhytkorsineva silmälläpidettävä vaarantunut - oligotrofinen varsinainen lyhytkorsineva vaarantunut - kangaskorpi vaarantunut - Sphagnum-kuljuneva silmälläpidettävä Suoyhdistymätyypiltään Kaitasuo edustaa eteläisiä viettokeitaita, jotka on luokiteltu vaarantuneeksi luontotyypiksi. Vapo toteaa lupahakemuksessaan, että uhanalaisista suotyypeistä hankealueella esiintyy oligotrofista varsinaista lyhytkorsinevaa ja sphagnum-kuljunevaa. Vapo on huomioinut ainoastaan varsinaisen hankealueen sisältä todetut luontotyypit eikä lainkaan suoyhdistymätyyppiä ja Geologian tutkimuskeskuksen alueelta löytämiä luontotyyppejä. Mielestämme lupahakemuksessa olisi kuulunut vähintään maininta, ovatko GTK:n alueelta toteamat luontotyypit kadonneet tai miksi GTK:n raporttia ei ole käytetty lupahakemuksen taustamateriaalina. Luonnonsuojelulain 5 :n nojalla luonnonsuojelussa on tähdättävä maamme luontotyyppien ja luonnonvaraisten eliölajien suotuisan suojelutason saavuttamiseen ja säilyttämiseen. Luontotyypin suojelutaso on suotuisa, kun sen luontainen levinneisyys ja kokonaisala riittävät turvaamaan luontotyypin säilymisen ja sen ekosysteemin rakenteen ja toimivuuden pitkällä aikavälillä sekä luontotyypille luonteenomaisten eliölajien suojelutaso on suotuisa. Eliölajin suojelutaso on suotuisa, kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään. Kaikki uhanalaisen luontotyypin tai uhanalaisen lajin esiintymät ovat suotuisan suojelutason tavoittamisen kannalta arvokkaita. Nähdäksemme ympäristölupa, joka tuhoaisi uhanalaisten luontotyyppien ja lajien esiintymiä, ei ole lainmukainen. Ei voida olettaa, että jossain muualla esiintymiä säästettäisiin riittävästi. Suotuisan suojelutason saavuttamista auttaa erityisesti laajojen kokonaisuuksien varjelu voimaperäiseltä hyötykäytöltä: mitä isompi kokonaisuus, sitä todennäköisemmin luontotyypit ja lajit säilyvät. Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa esitetyt vyöhykkeet suoluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaista alueista tukevat luontotyyppien ja lajien suotuisan suojelutason säilymistä. Vyöhykkeitä pirstovat hankkeet heikentäisivät tilannetta ja mitätöisivät kaavoitustyön. Luonnonsuojelulain lisäksi myös luontodirektiivin yleisenä tavoitteena on turvata luontotyyppien suojelun suotuisa taso. Suomi on jo joutunut toteamaan EU:n komissiolle, että tavoitteen täyttämisessä on onnistuttu heikosti. EU:n jäsenvaltioiden tulee raportoida EU:n komissiolle kuuden vuoden välein luontodirektiivin 17 artiklan määräämällä tavalla direktiivin säännösten soveltamisesta. Kaudelta laaditussa raportissa arvioitiin ensi kertaa kaikkien yhteisön tärkeinä pitämien luontotyyppien (direktiivin I liite) suojelun taso koko Suomen alueella. Ympäristöministeriö julkaisi raportin lokakuussa Komissiolle toimitetussa raportissa kerrotaan, että Suomessa boreaalisen vyöhykkeen luontotyypeistä vain 14 prosenttia voidaan luokitella suojelutasoltaan suotuisiksi, loput 4

5 riittämättömästi tai huonosti suojelluiksi. Keidassoiden, kuten Kaitasuon, suojelun taso arvioitiin raportissa epäsuotuisaksi huonoksi. Puustoisten soiden (jollaisia esiintyy Kaitasuon reunaosissa) suojelutaso arvioitiin epäsuotuisaksi huonoksi. Turpeenotto yhä uusilta luonnontilaisen kaltaisilta soilta ei millään muotoa paranna huonoksi todettua tilannetta. Katsomme, että uhanalaisia ja puutteellisesti suojeltuja luontotyyppejä sisältävän Kaitasuon valjastaminen turpeenottoon olisi vastoin luonnonsuojelulain (ja luontodirektiivin) vaatimuksia, jotka ympäristönsuojelulain (YSL) 41 :n 3 momentin mukaan on lupaharkinnassa otettava huomioon. 2.1 Erityisten luonnonolosuhteiden huonontuminen Pirkanmaan ELY-keskuksen lausunnon mukaan Kaitasuon ottaminen turvetuotantoon suunnitellun mukaisesti aiheuttaa ympäristönsuojelulain 42 :n 1 momentin tarkoittamaa erityistä luonnonolosuhteiden huonontumista. Erityisesti huonontuminen koskee lohkon 2 länsipuolista luonnontilaista suoaluetta. Esitetyn laajuisen turvetuotantoalueen perustamisen myötä hävitetään pysyvästi uhanalaisia luontotyyppejä sekä harvinaisten ja tyypillisten suolajien elinympäristöä. Tältä osin luvanmyöntämisen edellytykset eivät täyty. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätöksessä sanotaan, että Kaitasuon turvetuotantoalue on uusi tuotantoalue, joka on osittain ojitettu. Tuotantoalueella eikä sen päästöjen vaikutusalueella ole erityisiä luonnonarvoja eikä luonnonsuojelulain perusteella erityistä suojelumerkitystä omaavia lajeja ja luontotyyppejä, jotka estäisivät luvan myöntämisen. Hanke ei heikennä niitä luonnonarvoja, joiden perusteella Kivijärvi on sisällytetty Natura verkostoon. Epäselväksi jää, miksi aluehallintovirasto katsoo, ettei alueella ole erityisiä luontoarvoja. Useat tahot, hakija mukaan lukien, ovat prosessin mittaan todenneet, että suolla esiintyy mm. uhanalaisia luontotyyppejä. Lisäksi esimerkiksi perhoslajisto on todettu edustavaksi (Vapon teettämä perhosselvitys 2011). Perhosselvityksen mukaan Kaitasuon avoimet osat kykenevät ylläpitämään rikasta suoperhoslajistoa paikallisesti ja osana suurempaa verkostoa Kaitasuolla on merkitystä alueen suoperhoseliöstölle. Selvityksen aikana suolta löydettiin myös jopa tieteelle kuvaamaton pussikoilaji. Myös Pirkanmaan ELY-keskus toteaa lausunnossaan, että tehty perhosselvitys tukee ELY-keskuksen aiemmin esittämää näkemystä, jonka mukaan turvetuotannon aloittaminen Kaitasuolla aiheuttaa ympäristönsuojelulain tarkoittamaa erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista. Hankealueen lisäksi näin tapahtuisi myös hankealueen ulkopuolisella alueella erityisesti lohkon 2 länsipuolella. ELY-keskuksen mukaan ympäristöluvan myöntäminen Kaitasuon turpeenottoalueelle hävittäisi tuotantoalueen uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit, uhanalaisten ja silmälläpidettävien perhosten (luumittarin, kihokkisulkasen, muurainläiskäkoin ja rämevihersiiven) elinympäristöt sekä hävittäisi mm. rauhoitettujen lintujen pesimäpaikkoja ja supistaisi Kaitasuon ojittamatonta alaa. Suunniteltu turpeenotto myös vaikuttaisi hankealueen ulkopuoliseen, ojittamattomaan suoalueeseen ja muuttaisi peruuttamattomasti sen hydrologista tilaa. Häiriötä koituisi myös kalasääskelle, joka pesii Kaitasuon Sälikkösaaressa. ELY-keskus suosittelee kalasääsken pesän suojaetäisyydeksi 1,1 kilometriä, mutta Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto ei tätä edellytä. Päätöksestä ei ilmene, millä perustein aluehallintovirasto katsoo, että kalasääsken pesäpuu sijaitsee riittävän etäällä tuotantoalueesta. ELY-keskus osoittaa lausunnossaan myös lukuisia puutteita laadituissa luontoselvityksissä sekä muita luontoarvoihin liittyviä huomautuksia, joita aluehallintoviraston päätöksessä ei kommentoida. Luontoarvojen huomioinnin osalta aluehallintoviraston päätös on puutteellinen. 5

6 Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston näkemys siitä, että turvetuotannosta tämän lupapäätöksen mukaisesti toteutettuna ei aiheudu luvan myöntämisen esteenä olevaa --- erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista ---, on mielestämme virheellinen. Ympäristönsuojelulain 42 :ssä tarkoitettujen luonnonolosuhteiden huonontumisen ja ympäristön pilaantumisen on vanhastaan tulkittu viittaavan lähinnä toiminnasta aiheutuviin päästöihin. Korkein hallinto-oikeus nosti kuitenkin viime vuonna (päätös , dn:rot 3130/1/09, 3144/1/09, 3146/1/09 ja 3147/1/09) esille toisenlaisen tulkinnan mahdollisuuden. Alla ote KHO:n päätöksestä, joka koskee Parkanon Saukonsuon ympäristölupa-asiaa (korostukset muistuttajien): Hallituksen esityksessä eduskunnalle ympäristönsuojelu- ja vesilainsäädännön uudistamiseksi (HE 1/3 84/1999 vp) on todettu ympäristönsuojelulain 42 :n 1 momentin osalta muun muassa, että pilaantumisen merkittävyys harkittaisiin tapauskohtaisesti. Pilaantumisen merkittävyys riippuisi muun ohella vaikutuksen voimakkuudesta, laajuudesta ja kohdealueen ominaisuudesta. Myös paikallisesti tärkeän ja uhanalaisen lajin tuhoutuminen voisi tarkoittaa merkittävää ympäristön pilaantumista. Ympäristönsuojelulain 42 :n 1 momentin 4 kohdan mukaan toiminnasta ei saisi aiheutua erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista. Merkittävää vähäisempikin pilaantumisen aiheuttaminen olisi tällöin kielletty. Hallituksen esityksessä on todettu, että erityisillä luonnonolosuhteella tarkoitettaisiin säännöksessä alueen poikkeuksellisten luonnonarvojen kokonaisuutta. Erityinen luonto-olosuhde voisi olla esimerkiksi vesialueella, joka on säilynyt luonnontilaisena ja poikkeuksellisen puhtaana. Alueen tutkimukselliset arvot voisivat kuvata myös sen erityisiä luonto-olosuhteita. Ympäristönsuojelulakia pohjustaneen hallituksen esityksen mukaan näyttää siis siltä, että lain tulkinta muunakin kuin vain päästölakina on mahdollista. Hallituksen esityksen nojalla olisi nähdäksemme mahdollista, että esimerkiksi alueellisesti uhanalaisia luontotyyppejä sisältävän suon kaivaminen aiheuttaisi ympäristönsuojelulaissa tarkoitettua luonnonolosuhteiden huonontumista ja olisi siten lainvastaista. Huomautamme myös, että luonnonsuojelulliset seikat turpeenoton ympäristöluvasta päätettäessä ovat jo muualla Suomessa osaltaan vaikuttaneet ratkaisuihin. Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöksessä (ESAVI/627/04.08/2010) Hartolan Isosuon turpeenottoon ei myönnetty ympäristölupaa. Perusteina päätöksessä tuodaan muun ohella esille monipuolisesti suon luontoarvoja, jotka toiminta vaarantaisi. Päätöksessä mm. todetaan, että turpeenoton laajentaminen Isosuolla heikentäisi viettokeitaat-suoyhdistymätyypin suotuisan suojelutason säilymistä Suomessa. Mielestämme aluehallintovirastojen tulee ratkaista lupa-asiat johdonmukaisesti eikä siten, että osassa virastoista luontoarvot noteerataan päätöksenteossa, osassa ei. 2.2 Toiminnan vaikutuksia luontoon ja virkistykseen arvioitu niukasti Vapon lupahakemuksessa vaikutukset läheisiin suojelualueisiin kuitataan arvioimalla suojelualueet niin etäisiksi, ettei turpeenotolla ole niihin vaikutusta. Näin löyhä vaikutusten arviointi ei riitä, kun lähellä sijaitsee jopa Natura ohjelmaan lukeutuva alue. Vaikutuksia ekologisiin yhteyksiin ja luonnonsuojelullisesti arvokkaisiin, suurempiin kokonaisuuksiin hakija ei arvioinut lainkaan. Yhtiö ei myöskään kerro, miten turpeenotto vaikuttaisi Kaitasuon niihin luonnontilaisiin osiin, jotka sijaitsevat turpeenottorajauksen ulkopuolella. Vapo ei ole selvittänyt Kaitasuon virkistyskäyttöarvoa. Yhtiö on tiedustellut muutamalta lähiasukkaalta ainoastaan kaivoihin liittyviä asioita. Vaikka vastausaineisto on suppea, jo siitäkin käy ilmi, että paikkakunnalla suon kaivamista ei pidetä hyvänä ajatuksena. Kaitasuo on kohtuullisen helposti saavutettava, joten virkistysarvojen tarkempi kartoitus olisi ollut tarpeen. Yksityishenkilön (AA, R:No ) jättämässä muistutuksessa mainitaan, että Kaitasuo on ollut monien 6

7 sukupolvien ajan hyvä marjastuspaikka lähiympäristön asukkaille. Aluehallintoviraston päätöksessä ei mitenkään huomioida suon virkistyskäyttömerkitystä. 3. Pöly ja melu Kaitasuosta korkeintaan 500 metrin päässä sijaitsee kuusi taloa. Aluehallintoviraston päätöksen mukaan näille todennäköisesti koituisi pöly- ja meluhaittaa: Päästöjä on vaikea hallita, joten riittävä etäisyys on paras suojakeino. Tämän vuoksi päätöksessä rajataan turpeenkaivun ulkopuolelle 7,1 hehtaaria suota rakennusten läheltä. Katsomme, ettei rajaus ole riittävä. Turpeenottoalueen reuna etääntyisi vain noin 100 metriä kauemmas kuin alun perin suunniteltiin, yhä alle 500 metrin päähän useimmista rakennuksista. Vapon lupahakemuksen mukaan melututkimustulosten perusteella turpeenoton työvaiheista jyrsintä ja turpeen nosto imuvaunulla aiheuttavat hetkellistä 55 db:n melua metrin etäisyydellä työskentelykohdasta. Palaturpeen nosto ja turvekenttien kunnostustoimet aiheuttavat laskennallisen arvioinnin perusteella 55 db:n melutasoja metrin etäisyydellä työskentelykohdasta (yöaikaan 50 db 500 metrin etäisyydellä). Aluehallintoviraston asettamien lupamääräysten nojalla hankkeen melutaso ei saa ylittää asuinrakennusten pihapiirissä 55 db (LAeq) klo 7-22 eikä 50 db (LAeq) klo Loma-asuntojen pihapiirissä melutaso ei saa ylittää 45 db (LAeq) klo 7-22 eikä 40 db (LAeq) klo Vapon lupahakemuksen valossa määräystä ei kuitenkaan ole mahdollista toteuttaa, sillä lupahakemuksessa todetaan db:n melutasoa esiintyvän ajoittain jopa 500 metrin etäisyydessä reilusti yli lupamääräysten loma-asuntojen pihapiireille asettamien rajojen. 4. Vesistövaikutukset Katsomme, että turpeenoton aloittaminen luonnontilaisella suolla olisi vastoin valtioneuvoston periaatepäätöksessä "Vesiensuojelun suuntaviivat 2015" esitettyä kantaa. Sen mukaan uusien turpeenottoalueiden käyttöönottoa arvioidaan erityisen tarkoin sellaisilla valuma-alueilla, joissa vesien tila uhkaa heiketä turpeenoton vaikutuksesta, ja toimintaa pyritään suuntaamaan jo oton kohteena oleville tai ojitetuille soille. Kuormitus on saatava pienenemään, jotta vesistön tila voisi parantua tai säilyä vähintään hyvänä, kuten laki vesienhoidon järjestämisestä (1 ) edellyttää. Vapo suunnittelee johtavansa Kaitasuon kuivatusvedet pintavalutuskentältä ensimmäiseen laskuojaan (metsäoja) ja edelleen Sammakkolamminojaan, sen kautta Myllyojaan ja edelleen Jalasjokeen, Punkalaitumenjokeen ja Loimijokeen. Lupahakemukseen liittyvän valutusjärjestelykartan nuolten nojalla näyttää kuitenkin siltä, että kaivukentältä vettä pääsisi jonkin verran myös toisiin ilmansuuntiin. Tähän aluehallintoviraston päätöksessä ei puututa. Tiedossa ei ole, valuisiko kuivatusvesiä todella myös muihin vesistöihin, esimerkiksi Natura ohjelmassa suojeltuun Kivijärveen. Kysymyksen jääminen vaille vastausta on olennainen puute, sillä Korkein hallinto-oikeus hylkäsi vuonna 2009 Vapon edellisen lupahakemuksen juuri siksi, että Kaitasuon kuivatusvedet olisi johdettu natura-alueelle. Aluehallintoviraston päätöksen mukaan Punkalaitumenjoen ja Loimijoen alaosat on luokiteltu ekologiselta tilaltaan välttäviksi, mutta tavoitteena on saavuttaa tyydyttävä tila vuoteen 2015 mennessä. Kemialliselta tilaltaan sekä Punkalaitumenjoen että Loimijoen alaosat ovat hyvässä tilassa. Vapo on vuonna 2009 tutkinut veden laatua Kaitasuon kuivatusvesiä varten suunnitellulta reitiltä. Kuivatusvesien ensi kohteeksi havitellun metsäojan vesi on tulosten perusteella lievästi hapanta, ravinteikasta ja erittäin humuspitoista. Myllyojankin typpi- ja fosforipitoisuudet ovat korkeita. Vapo 7

8 kiteytti alapuolisen vesistön laadun reheväksi. Jalasjoen vesi on laadultaan samankaltaista kuin Myllyojan, ravinteikasta ja rautapitoista. Tutkimustulosten pohjalta vaikuttaa siltä, että kuivatusvesille suunniteltu laskureitin veden laatu on kaiken kaikkiaan varsin heikko. Vapon mukaan turpeenoton aiheuttamat pitoisuuslisäykset vesistöissä olisivat järjestään merkityksettömiä Teoreettisiin laskelmiin perustuvat arviot eivät mielestämme ole riittäviä varmistamaan sitä, ettei Kaitasuon turpeenotto aiheuttaisi alapuolisen vesistön veden laadun heikkenemistä entisestään vastoin lakia vesienhoidon järjestämisestä (1 ): Vesienhoidon järjestämisen yleisenä tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä niin, ettei pintavesien ja pohjavesien tila heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä. Koska Myllyojan, Jalasjoen, Punkalaitumenjoen ja Loimijoen veden ekologinen tila on jo tällä hetkellä huonompi kuin hyvä, hakijan arviot turpeenoton vaikutuksista veden laatuun ovat aivan liian suppeita. Vapon toiminta ei saa heikentää vesistön tilaa eikä myöskään estää vesistön tilaa elpymästä hyvälle tasolle. Viittaamme Korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen (dn:ro 804/1/09), jossa KHO hylkäsi Vapon ympäristöluvan Soinin Koirasuolla juuri vesiensuojelusyistä. KHO katsoi, että yhtiön turpeenotto Koirasuolta yhdessä muiden kuormittavien toimintojen kanssa aiheuttaisi alapuolisessa vesistössä merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Vapon lupahakemuksesta puuttuu tieto siitä, onko Jalasjoessa jäljellä kotimaista jokirapukantaa. Lupahakemuksessa yksinomaan todetaan, että joessa on rapuja ollut, mutta tämänhetkisestä tilanteesta ei ole varmuutta. Jokiravun esiintyminen ilmentää hyvin veden laatua, joten lajin läsnäolon selvittäminen purkuvesistössä olisi kuulunut asianmukaiseen luontoselvitykseen. Parhaiten jokiravulle sopii hapekas, ei liian hapan vesi sekä kiinteä pohja, jossa on piilopaikkoja ja niukasti kasvillisuutta. Rapu kärsii liettymisestä erittäin paljon, sillä kiintoaines tukkii piilopaikat ja vaikeuttaa ravinnonsaantia. Jokirapu ei juuri vaella, joten yksilön elinpiiri sijaitsee pienellä alueella. Ojitukset ja turpeenkaivu ovat ravuille merkittävä uhka. Jos Jalasjoessa esiintyy jokirapua, voisivat Kaitasuon kuivatusvedet heikentää veden laatua jokiravun kannalta ratkaisevasti. Turpeenoton parasta käyttökelpoista tekniikkaa edustavat yleisessä katsannossa pintavalutuskentät. Nykytiedon perusteella on selvää, että pintavalutuskentät eivät pysty pidättämään rankkasateiden aikaisia ravinne-, kiintoaine- ja humushuuhtoumia turpeenkaivualueilta. Jopa 90 prosenttia turpeenottoalueiden vesistökuormituksesta syntyy rankkasateiden aikana. Silti aluehallintoviraston lupapäätöksessäkään ei esitetä pintavalutuskenttiä parempia ratkaisuja. 5. Ilmastonsuojelulliset syyt Ilmastonmuutoksen torjunta tulee asettamaan yhä tiukempia vaatimuksia energiahuollolle. Suomen energiasta 6-7 prosenttia tulee turpeesta, mutta maamme hiilidioksidipäästöistä turpeenpoltto aiheuttaa 20 prosenttia. Turve on fossiiliseen verrattava polttoaine ja sen polttamisesta syntyvät hiilidioksidipäästöt ovat suuremmat kuin kivihiilen poltossa tuotettua energiayksikköä kohden. Erityisen paljon ilmakehää rasittaa Kaitasuon kaltaisten luonnontilaisten ja luonnontilaisen kaltaisten ojittamattomien soiden sisältämän turpeen esiin kaivaminen ja polttaminen. 8

9 EU aikoo vähentää kasvihuonekaasupäästöjään vähintään 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Kun päästötavoitteet kiristyvät tulevaisuudessa, on turpeen energiakäyttöä vähennettävä nykyisestä. Kaitasuosta turvetta kaivettaisiin vuosia, kenties jopa vuosikymmeniä. On kyseenalaista, voidaanko turvetta käyttää energiantuotannossa enää pitkään. Usko polttoturpeen kysynnän pysyvyyteen nojaa energiantuotannon vanhakantaisiin näkemyksiin, joissa ei ole otettu huomioon ilmastonmuutoksen seurauksia kansainvälisessä päätöksenteossa. Kaitasuon lupahakemuksessaan Vapo ei arvioinut lainkaan toiminnan kasvihuonekaasupäästöjä. Asianmukaiseen hakemukseen olisi kuulunut arvio turpeen kaivamisen, hiilivaraston menetyksen ja turpeenpolton aiheuttamista ilmastovaikutuksista. Lopuksi Suurelta osin luonnontilaisen kaltaisena säilynyt Kaitasuo on tärkeä useille soiden uhanalaisille luontotyypeille, joiden suojelun taso on nykyään riittämätön. Lisäksi Kaitasuo tarjoaa elinympäristön lukuisille soiden alkuperäislajeille, joiden elinpiiri on käynyt Suomessa viime vuosikymmeninä hyvin pieneksi. Luonnonsuojelulaki ja luontodirektiivi velvoittavat Suomea turvaamaan luontotyyppien ja lajien säilymisen riittävällä suojelulla. Turpeenotto tuhoaisi Kaitasuon luontoarvot ja saattaisi heikentää myös Kaakkosuon-Kivijärven natura-alueen suojelutasoa. Lisäksi hanke vaikeuttaisi alapuolisen vesistön hyvän tilan saavuttamista. Katsomme, että ympäristölupaa ei tule myöntää; hanke ei täytä ympäristönsuojelulain, luonnonsuojelulain sekä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämiseksi säädetyn lain vaatimuksia. Korostamme sitä, että vaikka Kaitasuon luontoarvot sijaitsevat enimmäkseen suon ojittamattomalla osalla, ne heikentyisivät olennaisesti, vaikka turvetta saisi kaivaa ainoastaan ojitetulta osalta. Kuivumisen seurauksena erityiset luonnonolosuhteet (YSL 42 ) väistämättä huonontuisivat myös Kaitasuon ojittamattomalla osalla, vaikka turvekaivos kattaisikin vain ojitetun osan. Näin ollen ympäristölupa tulee hylätä kokonaisuudessaan, ei ainoastaan ojittamattoman suon kohdalta. Tampereella Timo Tamminen, puheenjohtaja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Jukka T. Helin, puheenjohtaja Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Matti Laurila, puheenjohtaja Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ry. Simo Veistola, puheenjohtaja Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys ry. Anni Kytömäki, sihteeri Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Suvi Sergejeff, sihteeri Pirkanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry. Karri Jutila, sihteeri Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri ry. Antero Suoranta, sihteeri Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys ry. (Allekirjoittajat ovat antaneet luvan kirjoittaa nimensä koneella.) 9