KANSAINVÄLINEN KARTOITUS REHTOREIDEN TYÖSTÄ JA TÄYDENNYSKOULUTUKSESTA

Transkriptio

1 KANSAINVÄLINEN KARTOITUS REHTOREIDEN TYÖSTÄ JA TÄYDENNYSKOULUTUKSESTA Raportit ja selvitykset 2012:11

2 Opetushallitus Raportit ja selvitykset 2012:11 ISBN (pdf) ISSN-L ISSN (verkkojulkaisu) Taitto: Edita Prima Oy

3 SISÄLLYS Esipuhe... 5 Tiivistelmä... 6 Sammandrag Summary Johdanto ja tehtävänkuvaus Oppilaitosjohdon kehittämisen lyhyt historia PISA-tutkimustulosten merkityksestä Lähtökohdat Opetushallituksen kartoitukselle Kartoituksen toteutustapa Oppilaitosten johtamisrakenne sekä johdon nimikkeet Johdon resursointi (opetusvelvollisuus huomioiden) Kuka päättää rehtorien/johtajien valinnoista? Rehtorin/oppilaitosjohdon kelpoisuusvaatimukset (sekä yleissivistävä että ammatillinen koulutus) Valmennusohjelmat virkoihin hakeutuville, rekrytointikoulutus (sisällöt, rahoitus) Uusien rehtoreiden perehdyttämisohjelmat (sisällöt, rahoitus) ja muut perehdyttämistavat Virassa olevien rehtoreiden täydennyskoulutus Täydennyskoulutustavat Täydennyskoulutusten sisällöt ja laajuus Täydennyskoulutuksen rahoitus Täydennyskoulutuksen järjestelytahot Osallistumisen vapaaehtoisuus/pakollisuus Virkaehtosopimukset /täydennyskoulutusvelvoite Mentorointi, työnohjaus, konsultointi Tulevaisuuden suunnitelmia eri kohdemaissa Arviointi ja mahdolliset palauteyhteenvedot Kartoitustietojen arviointi ja kokoava tarkastelu Kartoituksen tulosten yhteenveto ja toimenpide-ehdotukset Oppilaitosten johtamisrakenne sekä johdon nimikkeet Johdon resursointi Rehtoreiden valinnasta päättäminen Rehtorin kelpoisuusvaatimukset Rehtorin osaamisalueet ja koulutussisällöt Valmennusohjelmat virkoihin hakeutuville Uusien rehtoreiden perehdyttämisohjelmat ja muut perehdyttämistavat Virassa olevien rehtoreiden täydennyskoulutus Hyviä käytänteitä Tulevaisuuden suunnitelmia

4 LÄHTEET LIITE LIITE

5 Esipuhe Oppilaitosjohdon täydennyskoulutus on ollut jo vuosia yksi Suomen valtion koulutuspoliittisesti tärkeiksi katsomista opetusalan täydennyskoulutuksen painopistealueista. Oppilaitosjohdon koulutukset suunnataan Suomessa sekä rehtoreille että myös oppilaitosten johto- ja kehittämistiimeille. Vaikuttava täydennyskoulutus ilmenee uudistuvana ja innostavana työotteena oppilaitoksissa. Avain kaikkeen kehittämistyöhön työyhteisöissä ja oppilaitoksissa on rehtoreilla ja oppilaitoksen muilla johtavilla henkilöillä. Opetushallitus päätti vuonna 2011 teettää täydennyskoulutuksen edelleen kehittämiseksi kartoituksen, jossa selvitetään rehtoreiden/oppilaitosjohdon kelpoisuusvaatimuksia ja täydennyskoulutusjärjestelmiä seuraavissa kohdemaissa ja alueilla: Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Saksa (Baden-Württemberg, Hessen), Alankomaat, Ranska (Pariisi), Skotlanti, Venäjä (Pietari), Kanada (Ontario), Yhdysvallat (New York City, Los Angeles/Pasadena), Kiina (Shanghai), Etelä-Korea, Australia (Victorian osavaltio) ja Uusi-Seelanti. Tavoitteena on ollut koota tietoa muiden maiden käytänteistä, vertailla ja peilata saatua tietoa Suomen nykykäytäntöihin sekä ideoida näiden pohjalta uusia innovatiivisia täydennyskoulutusmalleja oppilaitosjohdon ja johtoryhmien täydennyskoulutukseen. Kartoituksen tekijäksi valittiin Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia. Kartoituksessa käsitellään oppilaitosten johtamisjärjestelmiä, johtamisen resurssointia, johdon kelpoisuusvaatimuksia sekä virkoihin valintaa. Tarkastelun kohteena ovat valmennusohjelmat virkoihin hakeutuville ja uusien rehtoreiden perehdyttämisohjelmat. Kiinnostuksen kohteena ovat myös virassa olevien rehtoreiden täydennyskoulutustavat, sisällöt ja niiden vertailu. Kartoituksessa tuodaan esiin myös kiinnostavia hyviä käytänteitä eri maissa. Tulosten pohjalta on tarkoitus uudistaa valtion rahoittamaa oppilaitosjohdon täydennyskoulutusta ja ottaa kantaa rehtorin työnkuvan kehittämiseen. Tästä raportissa on tehty myös lyhennelmä Kansainvälinen rehtorikartoitus Kartoitus oppilaitosjohdon työstä ja täydennyskoulutuksesta, johon on koottu kartoituksen ydinkohdat. Lyhennelmä on saatavissa sekä verkkoversiona ( kansainvalinen_rehtorikartoitus) että painettuna (suomen, ruotsin ja englannin kielellä). Opetushallitus, Raportit ja selvitykset 2012:12 5

6 Tiivistelmä Opetushallituksessa on yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa ryhdytty kehittämään rehtorikoulutuksia entistä määrätietoisemmin erityisesti Osaava-rahoituksella hankittavien oppilaitosjohdon koulutusohjelmien osalta. Yhtenä kehittämistyötä pohjustavana toimenpiteenä katsottiin tarpeelliseksi toteuttaa kartoitus eri maiden oppilaitosjohdon kouluttamiskäytännöistä. Tarkoituksena oli selvittää erityyppisten täydennyskoulutusjärjestelmien toimivuutta ja vaikuttavuutta. Tavoitteena oli myös saada selville, millaisia ovat eri maiden tulevaisuuden suunnitelmat koskien rehtoreiden kelpoisuusvaatimuksia, valmennusohjelmia ja täydennyskoulutusta. Samalla etsittiin uusia ideoita opetustoimen johdon täydennyskoulutuksen uudistamiseen. Kartoituksen toteutti Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia huhti joulukuussa 2011 Opetushallituksen tilaamana. Kartoituksen vastuuhenkilönä toimi Palmenian johtaja, professori Kauko Hämäläinen, tutkijana ja koordinaattorina projektipäällikkö tri Lauri Ahonen ja sihteerinä FM Tiina Virta. Hanketta varten asetettiin työryhmä, johon kuului neljätoista asiantuntijaa Palmeniasta. Lisäksi yhteistyökumppaneina toimivat rehtorikoulutusten asiantuntijat KT Atso Taipale ja KM Mikko Salonen. Vertailevan kasvatustieteen tutkija Johanna Kallo Turun yliopistosta suoritti Shanghain kartoituksen. Kartoitus kohdistui seuraaviin kohdemaihin/alueisiin: Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Saksa (Baden-Württemberg, Hessen), Alankomaat, Ranska (Pariisi), Skotlanti, Venäjä (Pietari), Kanada (Ontario), Yhdysvallat (New York City, Los Angeles/Pasadena), Kiina (Shanghai), Etelä-Korea, Australia (Victorian osavaltio) ja Uusi-Seelanti. Tiedonkeruumenetelminä olivat benchmarking/tiedonkeruumatkat ja kohdemaiden asiantuntijoiden henkilökohtaiset haastattelut sekä internet-kartoitus (desk-research) ja koulun johtamista koskevaan kirjallisuuteen perehtyminen. Tietojen keräämiseksi ja vertailemiseksi laadittiin matriisilomake, joka käännettiin englannin, ranskan, saksan ja kiinan kielille. Oppilaitosten johtamisrakenne ja johdon nimikkeet Oppilaitosten johtamisrakenteet eroavat merkittävästi hallinnon keskittämisessä ja hajautuksessa. Tiukasti valtio-ohjatut järjestelmät löytyvät Etelä-Koreasta, Kiinan Shanghaista ja Ranskasta. Kartoituksen angloamerikkalaisessa maailmassa (Skotlannissa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa) johtamisjärjestelmät vaihtelevat jonkin verran osavaltiosta riippuen, mutta lähtökohdiltaan angloamerikkalainen järjestelmä on hajautettu. Suomi ja muut Pohjoismaat sijoittuvat näiden ääripäiden väliin. Johdon nimikkeet ovat suurelta osin yhteneväiset. Yleisimmät käytössä olevat nimikkeet ovat rehtori (rector) tai school principal. Skotlannissa käytetään nimitystä johtajaopettaja (head teacher), Pietarissa kouluilla on aina johtaja. Oppilaitosjohdon resursointi Kokonaisuudessaan johdon resurssien vertailu on vaikeata muilta osin kuin nk. rehtorin opetuksettoman työajan osalta. Opetusvelvollisuus on yksiselitteisesti vain Suomen ja 6

7 Saksan rehtoreilla. Skotlannissa suurissa kouluissa ei ole opetusvelvollisuutta eikä LA/ Pasadenassa varsinaisella rehtorilla. Victoriassa opetusvelvollisuus on sidottu koulun budjettiin, kun taas Tanskassa on koululaitoksella vapaus osoittaa lisäresursseja määrärahojen puitteissa. Alankomaissa ei ole sääntöjä tai yhtenäistä käytäntöä resurssien kanavoimiselle, mutta Kanadassa sen sijaan resursointi on tarkoin määritelty ja voimavarojen osoittamisen, esim. vararehtoreiden palkkaamisen, perustana on koulun oppilasmäärä. Rehtorien/johtajien valinta Rehtorin valintamenettelyt eri kohdemaissa vaihtelevat. Useimmiten rehtorin valitsee koulun johtokunta tai vastaava, mutta Etelä-Koreassa opetustoimen johtaja suosittelee ehdokasta apulaispääministerille ja opetusministerille, jotka puolestaan esittävät presidentille rehtorin nimittämistä. Pietarissa koulunjohtajaa ei valita, vaan johtajan määrää koulun perustaja. Rehtorin/oppilaitosjohdon kelpoisuusvaatimukset Yleisimmin rehtorilta edellytetään kyseisen koulumuodon opettajan pätevyyttä. Muilla kelpoisuusvaatimuksilla on suora syy-yhteys rehtorikoulutusten sisältöihin, sillä koulutus tukee rehtorin työn kompetenssien tai toisiaan täydentävien roolimallien hallintaa. Ainoastaan Suomessa, Pariisissa ja Pietarissa rehtorin kelpoisuusvaatimuksena on ylempi korkeakoulututkinto. Rehtorien valmentava, perehdyttävä ja täydennyskoulutus Monissa maissa valmennusohjelmiin rekrytoidaan osanottajia yhteistyössä koulujen ylläpitäjien kanssa (mm. Tanska). Alankomaissa järjestetään rekrytointikoulutuksia, mutta koska muodollisia pätevyysvaatimuksia ei ole, mikään koulutus ei sinällään anna rehtorin pätevyyttä eikä takaa työtä oppilaitosjohdossa. Yhdysvalloissa rehtorin työhön valmentautumisen päähuomio on pätevöittävien valtakirjojen hankkimisessa (credentials). Rehtorin koulutus tapahtuu siis suurilta osin ennen työuraa tai juuri sen alussa. Eteläkorealainen järjestelmä puolestaan edustaa toista ääripäätä: Valmistavaa rehtorikoulutusta ei siellä juurikaan järjestetä, koska pätevöittäviin koulutuksiin valitaan niitä, jotka ylennetään rehtorin tehtäviin. Täydennyskoulutus ajoittuu lähelle eläköitymisikää, sillä rehtorin tehtävään ylennetään vasta työuran lopulla. Kaikissa maissa kouluttajatahoina ovat yleensä yliopistot. Lisäksi esimerkiksi Kiinassa ja Etelä-Koreassa erilaiset rehtorikoulutusinstituutit järjestävät kursseja. Ranskassa hallintokorkeakoulu vastaa oppilaitosjohdon koulutuksesta. Monissa maissa myös rehtorijärjestöt ja yksityiset konsulttiyritykset tarjoavat koulutusta. Täydennyskoulutus on joko pakollista (Skotlannissa), mahdollisuus (Pohjoismaissa), tai oikeus (Ranskassa). Kartoituksessa mukana olleet maat voidaan ryhmitellä toimintatraditionsa perusteella pohjoismaalaiseen (Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska ja myös Alankomaat), angloamerikkalaiseen (Skotlanti, Yhdysvallat, Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti) ja aasialaiseen (Shang- 7

8 hai ja Etelä-Korea). Mukana olevista maista Ranska, Saksa ja Venäjä jäävät koulu- ja rehtoriratkaisuissaan melko omaperäisinä yllämainittujen ryhmien ulkopuolelle, vaikka toisaalta yhtäläisyyksiä on löydettävissä moneen suuntaan. Pohjoismaisen mallin taustalla on samankaltainen yhteiskuntajärjestys ja koulunuudistuksen eetos viime vuosikymmeninä. Rehtorikoulutusta onkin Suomessa kehitetty pitkään pohjoismaista yhteistyötä hyödyntäen. Ratkaisumallit ovat pitkälti samankaltaiset, ja uusien innovaatioiden soveltamismahdollisuudet ovat helposti arvioitavissa. Ruotsissa alkoi syksyllä 2011 uusi nelivuotinen täydennyskoulutusohjelma Rektorslyftet, johon osallistuminen on vapaaehtoista ja maksutonta. Norjassa oppilaitosjohdolle järjestetään Rektor utdanningen -täydennyskoulutusohjelmaa, joka on avoin sekä uusille että kokeneille rehtoreille. Koulutus on mahdollista yhdistää esimerkiksi Oslon yliopiston järjestämään johtamisen maisterintutkintoon. Tanskassa Master af ledelse af uddannelseinstitutioner -koulutusohjelman laajuus on 60 opintopistettä. Ledelse i praksis -ohjelma on tarkoitettu lukioiden, ammattiopistojen ja ammattikorkeakoulujen rehtoreille. Saksassa koulutukset ovat lyhyitä ja seminaarityyppisiä eikä niitä ole opintopisteytetty. Myös Pariisissa valtaosa täydennyskoulutuksesta on lyhytkestoista ja teemat liittyvät usein ajankohtaisiin lainsäädännön muutoksiin. Alankomaissa täydennyskoulutus on hajautettu ja koulutustarjonta on kirjavaa sekä sisällöllisesti että laadullisesti. Pietarissa rehtorien täydennyskoulutuksessa on tällä hetkellä keskeisesti esillä johtajien taloushallinnon osaamisen parantaminen. Angloamerikkalainen koulukulttuuri esittäytyy globaalina järjestelmänä, jossa innovaatioiden ja ratkaisujen liikkuvuutta edistää yhteinen kieli. Sen vaikutus myös pohjoismaiseen ajattelutapaan on ollut ilmeinen. Angloamerikkalaisella koulutraditiolla on lisäksi ollut merkittävää vaikutusta koulujärjestelmiään uudistaviin Etelä-Koreaan ja Kiinaan. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisinä vuosina myös Venäjän tiedetään käyttäneen amerikkalaisia asiantuntijoita koulujärjestelmänsä uudistamisessa. Skotlannissa rehtoreille järjestetään paljon erilaisia koulutusohjelmia ja ajankohtaisseminaareja. Yksi täydennyskoulutusmuoto ovat erilaiset rehtoritapaamiset. Ontariossa koulupiirit päättävät itse järjestämiensä täydennyskoulutusten sisällöistä, joten koulutukset perustuvat koulupiirin kehittämissuunnitelmaan. Victorian täydennyskoulutusohjelmat heijastavat ajankohtaisia koulutustarpeita ja kansallisia intressejä, kun taas Uudessa-Seelannissa painotetaan tulevaisuuden oppilaitosten johtamista, muutosjohtamista ja maoriväestön koulutustarpeitten huomioimista. Kiinan Shanghaissa noudatetaan vuonna 1999 asetettuja kansallisia kriteerejä, joiden mukaan täydennyskoulutuksen tulee olla kontekstisidonnaista, kohderyhmälle sopivaa, teorian ja käytännön yhdistävää, sovellettavissa käytännön tilanteisiin, tarpeita palvelevaa ja kytköksissä oppimistuloksiin. Etelä-Koreassa puolestaan rehtorikoulutusten sisältöjä ovat olleet johtajien etiikka, moraali ja arvot, tiedonhallinnan ja muutoksen johtaminen, ajankohtaiset koulutuspolitiikan kysymykset ja opetushallinnon käytännöt. Rehtoreille on tarjolla myös jatkokoulutusohjelma ylemmiksi hallinnollisiksi virkamiehiksi. 8

9 Täydennyskoulutustavat Lyhytkurssit ovat laajimmin käytössä oleva täydennyskoulutustapa. Ne ovat käytössä niin Pohjoismaissa kuin Saksassa, Pariisissa, Skotlannissa ja Pietarissakin. Myös Ontariossa, LA/Pasadenassa, Shanghaissa, Etelä-Koreassa, Victoriassa ja Uudessa-Seelannissa osa koulutuksista on lyhytkursseja. Ajankohtaispäiviä järjestetään Suomessa, Ruotsissa, Pariisissa, Ontariossa ja Victoriassa. Kesäkursseja on paljon sekä New Yorkissa että Shanghaissa. Seminaareja ja kongresseja järjestetään Pohjoismaiden lisäksi Saksassa, Pietarissa, New Yorkissa, LA/Pasadenassa ja Uudessa-Seelannissa. Työpajat ovat käytössä New Yorkissa, LA/Pasadenassa ja Victoriassa. Työharjoittelua sisältyy täydennyskoulutuksiin Ontariossa ja Victoriassa. Kollegiaalinen varjostus ja kouluvierailut ovat käytössä Ontariossa ja LA/Pasadenassa. Myös tutkimustyö voidaan liittää täydennyskoulutukseen, kuten on tehty LA/Pasadenassa ja Shanghaissa. Erilaiset verkostot ja ammatilliset klubit ovat osa täydennyskoulutusta Suomessa, Tanskassa, Saksassa, Skotlannissa, Pietarissa, Ontariossa, LA/Pasadenassa, Victoriassa ja Uudessa-Seelannissa. Täydennyskoulutuksen internet-foorumit toimivat Skotlannissa, Pietarissa, Ontariossa, Victoriassa ja Uudessa-Seelannissa. Pitkäkestoisia täydennyskoulutuskursseja löytyy Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Skotlannista, Pietarista, Shanghaista, Victoriasta ja Uudesta-Seelannista. Mentorointi toimii systemaattisesti vain Pariisissa, jossa jokaisella uudella rehtorilla on harjoittelun ohjaajana jossakin toisessa koulussa toimiva kokeneempi rehtori, ja Ontariossa, jossa muodostetaan erilaisia oppimisverkostoja, sekä Victoriassa, jossa se kuuluu osana kaikkiin koulutuksiin. Koulutusten rahoitus Valmennuskoulutuksessa rahoitusvaihtoehtoja ovat omarahoitus, valtionrahoitus tai erilaiset yhdistelmämallit, joissa kustannuksista vastaa osin valtio, koulun ylläpitäjä ja opiskelija itse. Perehdyttämisohjelmien koulutuskustannukset jaetaan yleensä valtion ja koulun ylläpitäjän kesken. Monissa maissa uusien rehtorien valmennus toteutetaan valtion rahoittamana valtakunnallisen opetussuunnitelman mukaan. Täydennyskoulutuksessa varsin yleinen on malli, jossa valtio kustantaa koulutuksen ja koulun ylläpitäjä maksaa muut koulutuksesta aiheutuvat kustannukset. Tulevaisuuden suunnitelmia Useissa kohdemaissa pyritään parhaillaan kehittämään rehtoreiden johtamisvalmiuksia ja uudistamaan rehtorikoulutuksia. Rehtorin työn muuttuminen haastavammaksi ja entistä selvemmin opettajuudesta erilliseksi professioksi on havaittu ja siihen pyritään reagoimaan. Osittain muutospaineita aiheuttavat heikot tulokset kansainvälisissä koulusaavutusmittauksissa, kuten esim. PISA-tutkimuksissa. Yhteisiä kaikkia koskettavia haasteita ovat 9

10 julkisen talouden epävakaus, turvallisuusriskit ja perheiden ongelmat. Kartoituksessa ei löytynyt yhtäläisyyksiä PISA-tutkimuksissa hyvin tai huonosti menestyneiden maiden koulujärjestelmien ja rehtorien koulutuksen väliltä. Yhdeksi yleiseksi rehtorikoulutusten kehittämisen syyksi on koettu todennäköinen rehtoripula lähitulevaisuudessa. Kartoituksen kohdemaissa on havahduttu rehtoreiden eläköitymiseen. Kehittämishankkeet liittyvätkin usein rekrytointipohjan laajentamiseen ja rehtorivalmennuksen aikaistamiseen. Hyviä käytänteitä Oppilaitosjohtamisen asiantuntijoiden lisääminen Oppilaitosjohtamisen asiantuntemusta voidaan edistää erilaisten instituutioiden puitteissa. Toronton yliopiston Ontario Institute OISE on tullut maailmanlaajuisesti tunnetuksi yhtenä rehtorikoulutuksen kehittämisen edelläkävijänä. Skotlannissa rehtorikoulutusten edistäjänä toimii the Scottish Centre for Studies in School Administration (SCSSA) Edinburghin yliopistossa. Suomessa on Jyväskylän yliopiston yhteyteen perustettu Rehtori-instituutti, mikä on merkittävä edistysaskel. Tämän lisäksi Suomeen voitaisiin perustaa oppilaitosjohtamisen professuureja niihin yliopistoihin, jotka ovat vastuussa opettajien kouluttamisesta. Verkkosivustot Skotlannissa rehtoreilla on oma ammatillinen verkostonsa, jossa he voivat tavata toisiaan ja vaihtaa hyviä kokemuksia. Skotlannissa National Continuing Professional Development -ryhmä ylläpitää osaamisen kehittämiseen suunnattua online-alustaa (GLOW - Scotlands online education community). Teaching Scotland -verkkosivusto tiedottaa opetusalan tapahtumista ja ammatillisista kehittymismahdollisuuksista. Tanskan opetusministeriö ylläpitää nettisivuja, joissa esitellään laatuarvioinnin läpäisseitä koulutusohjelmia: niiden kohderyhmä, sisällöt, työtavat, kouluttajat ja rahoitus. Virtuaalinen rehtorintyön kehittämisalusta/työkalu Ontariossa on käytössä virtuaalinen oppilaitosjohtamisen kehittämisalusta. Vastaavanlaista oppimisfoorumia on ehdotettu toteutettavaksi myös Skotlannissa nimellä A virtual college of school leadership. Rehtorien valtakunnallinen osaamistietokanta New York Cityssä ylläpidetään Principal Candidate Pool -osaamistietokantaa, johon rehtorikandidaattien on liityttävä, jotta he voisivat hakea oppilaitosjohtajan vakanssia. Pooliin pääsemiseksi tulee täyttää tietyt osaamisedellytykset. Yhteistyöryhmät Ontarion osavaltion opetusministerillä on apunaan rehtoreista ja vararehtoreista koottu työryhmä. Laaja-alaisessa kehittämistyössä on mukana myös rehtoreiden yhteistyöfoorumi (the Principal Congress). 10

11 Laadun varmistuksen esimerkki Saksasta Baden-Württembergissä koulutuksia ei kilpailuteta. Koulutukset tuottaa käytännössä aina sama taho, ja ne ostaa osavaltion opetusministeriö. Toisin kuin Suomessa, kilpailutuksen ajatellaan laskevan tasoa. Tuttu ja luotettava järjestäjä katsotaan laadun takeeksi. Tämä näkökulma vaatisi kuitenkin lisäselvitystä ollakseen varteenotettava toimintamalli muualla käyttöönotettavaksi. Rekrytointimalli Tanskasta Tanskan Laerer till Leder -koulutusohjelmasta voisi muokata Suomen malliin sopivan ratkaisun. Tanskan mallissa yritetään myös varsinaisen koulujärjestelmän ulkopuolelta rekrytoida johtamispotentiaalia omaavia henkilöitä rehtoriuralle. Samoin voitaisiin Suomessa mallintaa Ontarion ja New Yorkin rekrytointitavat. Koulukiertomalli Skotlannista Skotlantilainen koulukierto on käytäntö, jossa hyvin menestyneen koulun rehtori siirretään muualla uusiin haasteisiin, jotta hän oppisi erilaisten koulujen johtamista eikä jäisi mukavuusloukkuun. Palkka suoritettujen opintopisteiden mukaan Yhdysvaltalaisen käytännön mukaan täydennyskoulutus on yksi työuran kannustimista, sillä rehtorille myönnetään palkankorotus tietystä vuosittain suoritetusta opintopisteiden määrästä (palkkataulukot muodostetaan porrastetusti suoritettujen opintopisteiden mukaan). Järjestelmä on käytössä New York Cityssä, ja sen toteutumisesta on sovittu oppilaitosjohdon sekä hallinnon järjestön (CSA) ja opetusviraston (NYCDOE) kesken. Rehtorin ammatillinen kasvu New York Cityssä useimmissa oppilaitosjohdon pätevöittävissä koulutuksissa käytännön harjoittelujakso suoritetaan vieraassa koulussa, ja tänä aikana ollaan poissa omasta opettamistehtävästä. Harjoittelujakson tavoitteena on ammatillinen kasvu ja uusien toimintamallien omaksuminen. Suomessa voitaisiin harkita, voitaisiinko rehtorien pätevöittäviin ja täydennyskoulutusohjelmin ottaa mukaan myös harjoittelu vieraassa koulussa tai tutkimustyön tekeminen kuten LA/Pasadenassa ja Shanghaissa. Toimenpide-ehdotukset Rehtorin asema ja työhön ja työssä valmentautuminen ovat merkittävä osa laajempaa koulutuksellista ja yhteiskunnallista kokonaisuutta kussakin maassa. Kyse on laajasti ottaen järjestelmien, koulukulttuurien ja johtamistraditioiden erilaisuudesta. Pientä osasysteemiä on vaikea ymmärtää, jollei tunne ainakin jossain määrin sen kytkeytymistä osaksi laajempaa yhteiskunnallista ja koulutuksellista kontekstia. Suomessa on kouluja ylläpitävillä kunnilla ja muilla yhteisöillä huomattavan suuri vapaus koulutuksen ja sen johtamisratkaisujen järjestämisessä. Johtamisjärjestelmän toimivuus on tärkeää kansallisen koulutuspolitiikan toteuttamisessa. Tavoitteena tulee olla suomalaisen toimintamallin kehittäminen sellaiseksi, että se vastaa nykyajan tarpeisiin ja tule- 11

12 vaisuuden haasteisiin sekä ottaa huomioon rehtoreiden laaja-alaisen työnkuvan koulun johdossa. Kansainvälinen vertailu ei tarjoa valmiita ratkaisuja, mutta auttaa merkittävästi omien käytänteiden arvioinnissa ja kehittämisessä. Ehdotus 1 Opetusviranomaisten tulisi laatia suosituksia erilaisista vastuunjaon malleista. Kouluja tulisi kannustaa erilaisten työnjakoratkaisujen ja nimikkeiden sekä joustavien tiimirakenteiden käyttöön. Ehdotus 2 Rehtoreiden opetusvelvollisuuksia koskevat suositukset sekä apulaisrehtorin virkojen perustamiskriteerit tulisi uudistaa niin, että otetaan huomioon rehtorin työnkuvan laajuus ja koulujen kokojen kasvu. Ehdotus 3 Rehtoreiden kelpoisuusvaatimuksia tulisi uudistaa niin, että niihin sisällytetään riittävä koulukokemus, johtamisen ennakkovalmennus ja täyteen pätevyyteen vaaditaan 2 3-vuotinen työssäoppimisjakso sekä perehdyttämiskoulutus. Ehdotus 4 Tulisi asettaa työryhmä määrittelemään rehtorin työnkuva ja sen edellyttämät kompetenssit sekä keskeiset koulutussisällöt. Samalla tulisi selvittää olemassa olevaa uutta kotimaista tutkimustietoa hyväksikäyttäen ja mahdollisen uuden tutkimushankkeen avulla, mikä on rehtorin toteutuva työnkuva erilaisissa kouluissa ja mitä voitaisiin tehdä rehtorin pedagogisen johtajuuden tukemiseksi. Ehdotus 5 Valmennusohjelmien asema tulisi vakiinnuttaa osana rehtorin kelpoisuusvaatimusten uudistamista Ehdotus 6 Tulisi laatia kansalliset ohjeet valtionviranomaisten, koulutuksen järjestäjien ja koulujen ylläpitäjien yhteistyöstä valmennettavien rekrytoinnissa, koulutuksen järjestämistavoissa ja rahoituksessa riittävän johtamispotentiaalin takaamiseksi. Ehdotus 7 Perehdyttämisohjelmien sisällöt, laajuus, pakollisuus ja rahoitusmuodot tulisi tarkistaa osana kelpoisuusvaatimusten uudistamista. Ehdotus 8 Tulisi luoda järjestelmä, joka kannustaa rehtoreita määräajoin päivittämään omaa pedagogista osaamistaan. Vaihtoehtoja ovat mm. velvollisuus osaamisen päivitykseen ja sen huomioiminen palkkausperusteissa, täydennyskoulutustutkintojen rakentaminen rehtoriuran eri vaiheisiin ja tieteellisten jatko-opintoväylien kehittäminen. 12

13 Ehdotus 9 Opettajankoulutusta järjestäviin yliopistoihin tulisi luoda suuntautumisvaihtoehto oppilaitosjohtamisen aine- ja syventäviin opintoihin sekä tieteellisiin jatko-opintoihin asiantuntijavarannon kasvattamiseksi. Ehdotus 10 Rehtorikouluttajien kansainvälistä verkostoitumista tulee tukea. Ehdotus 11 Rehtoreiden vapaaehtoisten yhteistoimintaverkostojen koordinaatio- ja asiantuntijapalkkioihin tulee osoittaa systemaattisesti resursseja. Ehdotus 12 Rehtoreita varten tulisi luoda koulutusportaali, jossa esitellään laatuarvioinnin läpäisseitä koulutusohjelmia: koulutusohjelman kohderyhmä, sisällöt, työtavat, kouluttajat ja rahoitus. Portaalin avulla voitaisiin tehostaa valtakunnallista koulutusta koskevaa tiedottamista ja tarjota rehtoreiden käyttöön itsearvioinnin työkaluja. Ehdotus 13 Koulutuksen jatkuvan kehittämisen tueksi tulee luoda uudistuvan koulutuksen vaikuttavuuden arviointijärjestelmä. Ehdotus 14 Valtion rahoitusta tulisi suunnata pätevöittävään koulutukseen sekä pedagogista johtajuutta vahvistavaan pitkäkestoiseen ja jatkuvaan täydennyskoulutukseen. Rahoituksen kohdentamisen tulee perustua kerättyyn arviointitietoon ja koulutustarpeen ennakointiin. Ehdotus 15 Oppilaitosjohdon mentor-toiminnan vakiinnuttamiseksi tulisi hyviä kotimaisia ja ulkomaisia kokemuksia hyödyntäen laatia käsikirja, joka sisältää kuvauksen mentor-toiminnan tavoitteesta, mentorin, mentoroitavan ja mentoroinnille valtuutuksen antaneen esimiehen rooleista sekä ohjeet mentor-sopimuksen laadintaa varten. Kuntien tai kuntaryhmien tulisi huolehtia mentoreiden saatavuudesta järjestämällä mentor-valmennusta määräajoin tarvetta vastaavasti. 13

14 Sammandrag Utbildningsstyrelsen har i samarbete med undervisnings- och kulturministeriet börjat utveckla rektorsutbildningarna mera målmedvetet än tidigare, i synnerhet de utbildningsprogram för läroanstalternas ledning som finansieras via programmet Kunnig (Osaava). En åtgärd som ansetts vara nödvändig som underlag för utvecklingsarbetet har varit att kartlägga olika länders praxis för utbildning av läroanstalternas ledning. Syftet var att utreda hur olika typer av fortbildningssystem fungerar och hur effektiva de är. Ett annat syfte var att ta reda på olika länders framtidsplaner i fråga om behörighetskrav, förberedande program och fortbildning för rektorer. Samtidigt var man ute efter nya idéer för att kunna förnya fortbildningen för undervisningsväsendets ledning. Kartläggningen genomfördes av Utbildnings- och utvecklingscentret Palmenia vid Helsingfors universitet under tiden april december 2011 på beställning av Utbildningsstyrelsen. Ansvarig för kartläggningen var Palmenias direktör, professor Kauko Hämäläinen, som forskare och koordinator fungerade projektchef dr Lauri Ahonen och som sekreterare FM Tiina Virta. För projektet tillsattes en arbetsgrupp bestående av fjorton sakkunniga vid Palmenia. Projektet samarbetade dessutom med PD Atso Taipale och PM Mikko Salonen, experter på rektorsutbildning. Forskare PD Johanna Kallo vid Åbo universitet gjorde kartläggningen för Shanghai. Kartläggningen omfattade följande länder/områden: Finland, Sverige, Norge, Danmark, Tyskland (Baden-Württemberg, Hessen), Nederländerna, Frankrike (Paris), Skottland, Ryssland (S:t Petersburg), Kanada (Ontario), USA (New York City, Los Angeles/Pasadena), Kina (Shanghai), Sydkorea, Australien (delstaten Victoria) och Nya Zeeland. Datainsamlingen skedde genom benchmarking/datainsamlingsresor och personliga intervjuer med sakkunniga från de olika länderna samt med hjälp av en internetkartläggning (desk-research) och litteratur om skolledning. För insamlingen och jämförelsen av data utarbetades en blankett som översattes till engelska, franska, tyska och kinesiska. Ledningsstruktur och yrkesbeteckningar inom läroanstalternas ledning Läroanstalternas ledningsstruktur varierar stort när det gäller förvaltningens centralisering respektive decentralisering. Hårt statligt styrda system hittar vi i Sydkorea, Shanghai och Frankrike. I de angloamerikanska länderna i kartläggningen (Skottland, USA, Kanada, Australien och Nya Zeeland) varierar ledningssystemen i viss mån beroende på delstat, men i princip är det angloamerikanska systemet decentraliserat. Finland och de övriga nordiska länderna placerar sig mellan dessa två ytterligheter. Yrkesbeteckningarna inom ledningen är till största delen likartade. De vanligaste yrkesbeteckningarna är rektor (rector) eller school principal. I Skottland används benämningen skolföreståndare (head teacher) och i S:t Petersburg har skolorna alltid en direktör (direktor). 14

15 Resursfördelningen inom läroanstalternas ledning Som helhet är det svårt att jämföra resurserna inom ledningen, med undantag av rektorns s.k. undervisningsfria arbetstid. Det är endast i Finland och Tyskland som rektorerna entydigt har undervisningsskyldighet. Rektorer för stora skolor i Skottland har ingen undervisningsskyldighet, samma gäller ordinarie rektorer i LA/Pasadena. I Victoria är undervisningsskyldigheten knuten till skolans budget. I Danmark har skolväsendet rätt att anvisa tilläggsresurser inom anslagsramarna och i Nederländerna finns det varken regler eller någon enhetlig praxis för kanaliseringen av resurser. I Kanada är resursfördelningen däremot noggrant definierad och anvisandet av resurser, exempelvis anställningen av prorektorer, baserar sig på skolans elevantal. Val av rektorer/direktörer Systemet för val av rektor varierar i de olika länderna. Oftast är det skolans direktion eller motsvarande som väljer rektor, men i Sydkorea rekommenderar undervisningschefen en kandidat för biträdande statsministern och undervisningsministern, som i sin tur föreslår för presidenten att rektorn utnämns. I S:t Petersburg väljs skoldirektören inte, utan utnämns av skolans grundare. Behörighetskrav för rektor/läroanstaltens ledning En rektor förutsätts i allmänhet ha lärarbehörighet för ifrågavarande skolform. Övriga behörighetskrav står i direkt relation till innehållet i rektorsutbildningarna, eftersom utbildningen stödjer rektorskompetenserna eller förmågan att behärska de sinsemellan kompletterande rollmodellerna. Endast i Finland, Paris och S:t Petersburg är behörighetskravet för rektorer högre högskoleexamen. Förberedande utbildning, introduktion samt fortbildning för rektorer I många länder (bl.a. Danmark) rekryteras deltagarna till de förberedande programmen i samarbete med skolornas huvudmän. I Nederländerna ordnas rekryteringsutbildningar, men ingen utbildning ger i sig rektorsbehörighet eller garanterar ett arbete i en läroanstalts ledning, eftersom det inte finns några formella behörighetskrav. I USA förbereder man sig i huvudsak för rektorsarbetet genom att skaffa sig rekommendationsbrev som påvisar kompetensen (credentials). Rektorsutbildningen sker med andra ord till stor del före, eller genast i början av karriären. Det sydkoreanska systemet representerar åter en annan ytterlighet: där ordnas just ingen förberedande rektorsutbildning, eftersom de personer som befordras till rektorer väljs till de kompetenshöjande utbildningarna. Fortbildningen sker när pensionsåldern närmar sig, på grund av att man befordras till rektor först i slutet av sin karriär. Utbildningarna ordnas oftast av universitet men också olika institut för rektorsutbildning kan ordna kurser, såsom i Kina och Korea. I Frankrike svarar förvaltningshögskolan för utbildningen av läroanstalternas ledning. I många länder ordnar också rektorsorganisationer och privata konsultföretag utbildning. 15

16 Fortbildningen är antingen ett obligatorium (Skottland), en möjlighet (Norden) eller en rätt som i Frankrike. På basis av vedertagen praxis kan länderna som ingår i kartläggningen indelas i en nordisk (Finland, Sverige, Norge, Danmark och Nederländerna), en angloamerikansk (Skottland, USA, Kanada, Australien och Nya Zeeland) och en asiatisk (Shanghai och Sydkorea) grupp. Frankrike, Tyskland och Ryssland har ganska annorlunda skol- och rektorssystem och kan inte hänföras till någon av de ovannämnda grupperna, även om det trots allt finns vissa likheter. Den nordiska modellen bygger på en likartad samhällsordning och skolreform under de senaste årtiondena. Rektorsutbildningen i Finland har i hög grad utvecklats genom nordiskt samarbete. Modellerna har till stor del varit likartade och det är lätt att bedöma möjligheterna att tilllämpa nya innovationer. Ett nytt fyraårigt fortbildningsprogram, Rektorslyftet, startade i Sverige hösten Det är frivilligt och avgiftsfritt att delta i programmet. I Norge ordnas ett fortbildningsprogram för läroanstalternas ledning, Rektor utdanningen, som är avsett för såväl nya som erfarna rektorer. Det går att kombinera utbildningen med till exempel magisterexamen inom ledarskap vid Oslo universitet. Utbildningsprogrammet Master af ledelse af uddannelseinstitutioner i Danmark omfattar 60 studiepoäng. Programmet Ledelse i praksis är avsett för rektorer för gymnasier, yrkesinstitut och yrkeshögskolor. I Tyskland är utbildningarna korta och påminner om seminarier. De ger inga studiepoäng. Också i Paris är fortbildningen huvudsakligen kort och innehåller ofta teman som anknyter till aktuella förändringar i lagstiftningen. I Nederländerna är fortbildningen decentraliserad och utbildningsutbudet varierar både till innehåll och till kvalitet. I S:t Petersburg är innehållet i rektorernas fortbildning för närvarande i hög grad inriktat på att förbättra direktörernas kunskaper i ekonomiförvaltning. Den angloamerikanska skolkulturen framträder som ett globalt system, där innovationer och lösningar främjas av ett gemensamt språk. Den har också haft en synlig inverkan på det nordiska tänkesättet. Den angloamerikanska skoltraditionen har haft ett stort inflytande på Sydkorea och Kina, när länderna har reformerat sina skolsystem. Det är också känt att Ryssland har anlitat amerikanska sakkunniga när landet reformerade sitt skolsystem åren efter Sovjetunionens upplösning. I Skottland ordnas olika utbildningsprogram och seminarier om aktuella frågor för rektorer. En form av fortbildning är rektorsträffar. I Ontario beslutar skoldistrikten om innehållet i de fortbildningar som de ordnar, så utbildningarna bygger på skoldistriktets utvecklingsplan. I Victoria återspeglar fortbildningsprogrammen aktuella utbildningsbehov och nationella intressen, medan man på Nya Zeeland åter fäster vikt vid förmågan att leda framtidens läroanstalter, leda förändringar och ta i beaktande maoriernas utbildningsbehov. När det gäller Asien tillämpas i Shanghai nationella kriterier som har fastställts år 1999, enligt vilka fortbildningen ska vara kontextbunden, lämpa sig för målgruppen, kombinera teori och praktik, gå att tillämpa i verkliga situationer, möta behoven och vara kopplad till inlärningsresultaten. I Sydkorea har rektorsutbildningarna åter fokuserat på 16

17 etik, moral och värderingar, ledning av informationshantering och förändringar, aktuella utbildningspolitiska frågor och praxis inom utbildningsförvaltningen. Rektorerna har också möjlighet att vidareutbilda sig till högre förvaltningstjänstemän. Fortbildningsformer Kortkurser är den vanligaste fortbildningsformen. Den används såväl i de nordiska länderna som i Tyskland (Baden-Württemberg och Hessen), Paris, Skottland och S:t Petersburg. Också i Ontario, LA/Pasadena, Shanghai, Sydkorea, Victoria och på Nya Zeeland ordnas en del av utbildningarna som kortkurser. I Finland, Sverige, Paris, Ontario och Victoria ordnas utbildningsdagar om aktuella frågor. Sommarkurser är vanliga i både New York och Shanghai. Seminarier och kongresser ordnas förutom i de nordiska länderna också i Tyskland (Baden-Württemberg och Hessen), S:t Petersburg, New York, LA/Pasadena och på Nya Zeeland. I New York, LA/Pasadena och Victoria är det vanligt med workshoppar. I Ontario och Victoria innehåller fortbildningen arbetspraktik. Att skugga en kollega och besöka olika skolor är praxis i Ontario och LA/Pasadena. Fortbildningen kan också kombineras med forskningsarbete, såsom i LA/Pasadena och Shanghai. I Finland, Danmark, Tyskland (Baden-Württemberg och Hessen), Skottland, S:t Petersburg, Ontario, LA/Pasadena, Victoria och på Nya Zeeland är olika nätverk och yrkesklubbar en del av fortbildningen. I Skottland, S:t Petersburg, Ontario, Victoria och på Nya Zeeland är det vanligt med nätforum för fortbildningen. Långa fortbildningskurser ordnas i Finland, Sverige, Norge, Skottland, S:t Petersburg, Shanghai, Victoria och på Nya Zeeland. Mentorskap fungerar systematiskt endast i Paris, där alla nya rektorer har en handledare, en mera erfaren rektor som arbetar i någon annan skola, i Ontario, där man bildar olika lärandenätverk och i Victoria, där mentorskap ingår i all utbildning. Finansiering av utbildningar Finansieringsalternativen inom den förberedande utbildningen är självfinansiering, statsfinansiering eller olika kombinationer där kostnaderna delas mellan staten, skolans huvudman och den studerande själv. Utbildningskostnaderna för introduktionsprogram delas vanligtvis mellan staten och skolans huvudman. I många länder finansierar staten utbildningen av nya rektorer i enlighet med en nationell läroplan. En vanlig modell i fråga om fortbildning är att staten bekostar utbildningen och skolans huvudman står för övriga kostnader som utbildningen medför. Framtidsplaner I många av länderna satsar man som bäst på att utveckla rektorernas ledarkompetens och förnya rektorsutbildningarna. Det har visat sig att rektorsarbetet blivit mera krävande och numera tydligare utgör en separat profession, åtskild från lärararbetet. 17

18 De svaga resultaten i internationella skolprestationsmätningar, t.ex. PISA-undersökningar, är en orsak till förändringstrycket, men gemensamt för alla länder är den instabila offentliga ekonomin, säkerhetsrisker och problem i familjerna. Kartläggningen visade inga likheter i skolsystemen eller rektorsutbildningen mellan de länder som klarat sig bra eller dåligt i PISA-undersökningarna. En vanlig anledning till att länderna utvecklar rektorsutbildningarna är att de förutspår brist på rektorer inom en nära framtid. Länderna som ingår i kartläggningen har vaknat upp i och med att rektorerna börjar gå i pension. Utvecklingsprojekten går därför ofta ut på att bredda grunden för rekrytering och tidigarelägga rektorsutbildningen. God praxis Ökad sakkunskap i läroanstalternas ledning Sakkunskapen i läroanstalternas ledning kan främjas inom ramen för olika institut. Ontario Institute, OISE, vid universitetet i Toronto har blivit världskänt som en föregångare för utveckling av rektorsutbildningen. I Skottland främjas rektorsutbildningarna av the Scottish Centre för Studies in School Administration (SCSSA) vid universitetet i Edinburgh. I Finland innebar grundandet av Rehtori-instituutti i anknytning till Jyväskylä universitet ett stort framsteg. Utöver det skulle man i Finland kunna inrätta professurer i läroanstaltsledning vid de universitet som ansvarar för utbildningen av lärare. Webbplatser I Skottland har rektorerna ett eget yrkesnätverk, där de kan mötas och utbyta goda erfarenheter. Den skotska gruppen National Continuing Professional Development driver en online-plattform (GLOW - Scotlands online education community) som är inriktad på kompetensutveckling. Webbplatsen Teaching Scotland informerar om händelser inom undervisningssektorn och möjligheter till yrkesmässig utveckling. Det föreslås att man i Finland, efter förebild av danska undervisningsministeriets webbplats, skapar en utbildningsportal med information om vilka utbildningsprogram som godkänts i kvalitetsbedömningen: utbildningsprogrammets målgrupp, innehåll, arbetssätt, utbildare och finansiering. Virtuell plattform för utveckling av rektorsarbetet I Ontario används en virtuell plattform för utveckling av läroanstalternas ledning. Ett liknande utbildningsforum har också föreslagits i Skottland (A virtual college of school leadership). Nationell kunskapsdatabas för rektorer I New York City drivs en kunskapsdatabas under namnet Principal Candidate Pool, som rektorskandidater måste ansluta sig till för att kunna söka en ledig tjänst inom en läroanstalts ledning. Man måste uppfylla vissa kompetenskrav för att få ansluta sig till poolen. Samarbetsgrupper Undervisningsministern i Ontario bistås av en arbetsgrupp bestående av rektorer och prorektorer. Ett samarbetsforum för rektorer (the Principal Congress) deltar också i det omfattande utvecklingsarbetet. 18

19 Kvalitetssäkring enligt tysk modell I Baden-Württemberg konkurrensutsätts utbildningar inte. Det är i praktiken alltid samma part som ordnar utbildningarna som köps av delstatens undervisningsministerium. I motsats till hos oss, anses konkurrensen sänka kvalitetsnivån. En välbekant och tillförlitlig utbildningsanordnare ses som en kvalitetsgaranti. Den här synvinkeln skulle dock kräva ytterligare utredning. Rekryteringsmodell från Danmark Det danska utbildningsprogrammet Laerer till Leder skulle kunna anpassas till det finländska systemet. I den danska modellen försöker man också utanför det ordinarie skolsystemet rekrytera personer med ledarpotential till rektorer. Rekryteringssätten i Ontario och New York skulle också kunna stå som förebilder. Roterande system i Skottland I Skottland flyttas rektorer för framgångsrika skolor till andra skolor och nya utmaningar, för att lära sig att leda olika skolor och inte hamna i en bekvämlighetsfälla. Lön utifrån studiepoäng I USA tillämpas ett system där fortbildningen är en drivfjäder, eftersom rektorerna får löneförhöjning utifrån ett visst antal studiepoäng per år (lönetabellerna utformas stegvis enligt avlagda studiepoäng). Systemet, som används i New York City, är ett resultat av ett avtal mellan läroanstalternas ledning, förvaltningsorganisationen (CSA) och skolverket (NYCDOE). Rektorns yrkesmässiga utveckling I de flesta kompetenshöjande utbildningar för läroanstalternas ledning genomförs en praktikperiod i en annan skola och rektorerna är befriade från sin undervisningsuppgift. Målet med praktikperioden är att rektorn utvecklas yrkesmässigt och tar till sig nya verksamhetsmodeller. I Finland skulle man kunna överväga om man i fortbildningsprogrammen och de kompetenshöjande programmen för rektorer kan införa praktik i en annan skola eller forskningsarbete som i LA/Pasadena och Shanghai. Förslag till åtgärder Rektorns ställning och utbildningen för arbetet och i arbetet är en viktig del i en större utbildnings- och samhällshelhet i respektive land. Det handlar i stor utsträckning om skillnaderna mellan olika system och de olikheter som de återspeglar i skolkulturer och ledartraditioner. Det är svårt att förstå en del i ett större system om man inte åtminstone i någon mån känner till den större samhälls- och utbildningskontext som delen ingår i. I Finland har de kommuner och andra sammanslutningar som driver skolor mycket stor frihet att bestämma om hur utbildningen ordnas och leds. Ur nationell utbildningspolitisk synvinkel är det viktigt att ledningssystemet fungerar. Målet bör vara att utveckla den finländska modellen så att den motsvarar dagens behov och framtidens utmaningar och att beakta rektorernas omfattande arbetsbeskrivning i skolornas ledning. En internatio- 19

20 nell jämförelse ger inga färdiga modeller men är till stor nytta när man utvärderar och utvecklar sin egen praxis. Förslag 1 Utbildningsmyndigheterna bör utarbeta rekommendationer för olika modeller av ansvarsfördelning. Skolorna bör uppmuntras att lösa arbetsfördelningen på olika sätt och att gå in för olika yrkesbeteckningar och flexibla teamstrukturer. Förslag 2 Rekommendationerna om rektorernas undervisningsskyldighet och kriterierna för inrättandet av prorektorstjänster bör förnyas så att de beaktar rektorns omfattande arbetsbeskrivning och att storleken på skolorna ökat. Förslag 3 Behörighetskraven för rektorer bör förnyas så att de förutsätter tillräcklig erfarenhet inom undervisningssektorn, förberedande ledarutbildning och för fullständig kompetens en praktikperiod på 2 3 år samt introduktionsutbildning. Förslag 4 En arbetsgrupp bör tillsättas för att definiera arbetsbeskrivningen för rektorer, vilka kompetenser den förutsätter och det centrala innehållet i utbildningen. Samtidigt bör man, med hjälp av aktuell inhemsk forskningsinformation och eventuellt med hjälp av ett nytt forskningsprojekt, utreda vilken arbetsbeskrivning rektorerna har i olika skolor och hur rektorernas pedagogiska ledarskap skulle kunna stödjas. Förslag 5 De förberedande programmen bör etableras i samband med att behörighetskraven för rektorer förnyas. Förslag 6 För att garantera en tillräcklig ledarpotential bör det utarbetas nationella direktiv för samarbetet mellan statliga myndigheter, utbildningsanordnare och skolornas huvudmän när det gäller rekrytering till utbildning, utbildningsarrangemang och finansiering. Förslag 7 Innehållet i introduktionsprogrammen, deras omfattning, finansieringsformer och huruvida de är obligatoriska bör granskas i samband med att behörighetskraven förnyas. Förslag 8 Ett system bör inrättas som uppmuntrar rektorerna att regelbundet uppdatera sin pedagogiska kompetens. Alternativ skulle bl.a. kunna vara att rektorerna är skyldiga att uppdatera sin kompetens och att detta beaktas i lönegrunderna, att fortbildningsexamina införs i rektorskarriärens olika skeden och att den vetenskapliga påbyggnadsutbildningen utvecklas. 20