OULUN EDUSTAN TARKKAILU UEC

Transkriptio

1 OULUN EDUSTAN TARKKAILU UEC OULUN VESI, LAKEUDEN KESKUSPUHDISTAMO OY, OULUN ENERGIA OY, OULUN SATAMA OY, STORA ENSO OYJ, KEMIRA CHEMICALS OY, TAMINCO FINLAND OY, SYNTHOMER FINLAND OY, ARIZONA CHEMICAL OY, AKZO NOBEL FINLAND OY Oulun edustan vesistö- ja kalataloustarkkailu vuonna 215

2

3 OULUN EDUSTAN VESISTÖ- JA KALATALOUSTARKKAILU TARKKAILU V. 215 YHTEENVETO OSA I OSA II OSA III JOHDANTO JA TARKKAILUVELVOITTEET VESISTÖTARKKAILU KALATALOUSTARKKAILU Pöyry Finland Oy Eeva-Leena Anttila, FM Lotta Lehtinen, MMM Tuija Hilli, MMM (tarkistus) Eero Taskila, FM Yhteystiedot PL 2, Tutkijantie 2 A 959 OULU puh sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com

4

5 YHTEENVETO Oulun edustan merialueen tarkkailu perustuu Kemira Oyj:n (nykyisin Kemira Chemicals Oy, Oulun toimipaikka ja Taminco Finland Oy, Oulun toimipaikka), Oulun Veden ja Nuottasaaren tehdasalueella toimivien laitosten ympäristölupapäätöksiin, joiden mukaan nämä pistekuormittajat saavat johtaa jätevesiä Oulun edustan merialueelle ja niiden tulee tarkkailla jätevesien johtamisen vaikutuksia veden laatuun ja vesistön tilaan sekä kalastoon ja kalastukseen. Yhteistarkkailuun kuuluvat myös Oulun Energia, Oulun Satama ja Lakeuden keskuspuhdistamo Oy. Haukiputaan Ervastinrannan keskuspuhdistamo Oy ja Haukiputaan kunnan Leton puhdistamo ovat olleet vuodesta 213 lähtien Oulun Veden hallinnassa ja Haukipudas-Oulu siirtoviemärin valmistuttua touko-kesäkuusta 213 lähtien jätevedet on johdettu Taskilan puhdistamolle. Oulun edustan merialueen vesistö- ja kalataloustarkkailu suoritettiin vuosille laaditun vesistöja kalataloustarkkailuohjelman mukaisesti. Vuosi 215 oli sääoloiltaan tavallista lämpimämpi ja sateisempi. Erityisesti kevättalvi ja marras-joulukuu olivat leutoja. Sademäärät olivat poikkeavan suuria tammiskuussa, huhtikuussa, kesäkuussa ja syyskuussa. Oulujoen virtaama oli lähes koko vuoden selvästi tavanomaista suurempia. Kiiminkijoessa virtaama oli tavanomaista suurempi tulva-aikaan ja ajoittain myös loppuvuonna. Maaliskuussa virtaama kasvoi moninkertaiseksi tavanomaiseen verrattuna. Meriveden korkeus Oulun mareografilla oli vuonna 215 elo-lokakuuta lukuun ottamatta tavallista suurempi. Oulujoki vaikuttaa merkittävästi Oulun edustan merialueen veden laatuun. Vuonna 215 Oulujoen osuus merialueelle kohdistuvasta ravinteiden ja happea kuluttavan aineen kuormasta oli 76 9 %. Oulujoen ainevirtaamat olivat tavanomaista suurempia johtuen ennen kaikkea tavanomaista suuremmasta vesimäärästä. Veden laatu oli sekä Oulujoessa että Kiiminkijoessa tavanomainen. Kiiminkijoen, Temmesjoen ja Kalimenojan vesi oli tavanomaiseen tapaan selvästi Oulujoen vettä tummempaa ja ravinteikkaampaa. Vuonna 215 Taskilan puhdistamon kuormitus pieneni selvästi verrattuna viime vuoden 214 saneeraustöiden seurauksena kasvaneeseen kuormitukseen, mutta kuormitus oli kuitenkin edeltäviä vuosia suurempaa. Taskilan jätevedenpuhdistamo oli suurin ravinteiden pistekuormittaja alueella, mutta happea kuluttavan aineen kuormitus oli suurempaa Nuottasaaren tehdasalueelta kuin Taskilasta. Oulun edustan merialueen veden laatuun vaikuttavat Oulujoen ja pistekuormituksen lisäksi merivirtaukset, lähialueen hajakuormitus ja luonnonhuuhtouma sekä suoraan merialueelle tuleva ilmalaskeuma. Jokivedet vaikuttivat tavanomaiseen tapaan pintakerroksen veden laatuun rannikkoalueella, erityisesti Oulujoen suistoalueella. Voimakkainta vaikutus oli kevättalvella. Talvella jääpeite estää jokivesien vertikaalisen sekoittumisen meriveteen, joten jääkannen alla makea vesi pääsee leviämään horisontaalisesti hyvinkin laajalle alueelle. Kesällä ja etenkin elokuussa jokivesien vaikutus oli merialueella ajoittaista. Hailuodon edustalla jokivesien vaikutusta ei ollut havaittavissa kevättalvellakaan. Lämpötilakerrostuneisuus oli kesän aikana melko heikkoa. Alusveden happitilanne heikkeni paikoitellen lievästi, mutta merkittävää hapen vajausta ei esiintynyt. Fosforipitoisuudet olivat monilla tarkkailupaikoilla suurimmillaan maaliskuussa ja toukokuussa. Typpipitoisuus puolestaan oli koholla toukokuussa Piispanleton edustalla alusvedessä viitaten Taskilan jätevedenpuhdistamon kuormi-

6 tuksen vaikutuksiin. Ravinnepitoisuudet olivat enimmäkseen karua tai lievästi rehevää tasoa. Suurimmat pitoisuudet mitattiin Oulujoen läheisyydestä sekä Liminganlahdelta, missä ravinnepitoisuuksiin vaikuttavat lähinnä hajakuormitus ja Lakeuden Keskuspuhdistamolta tuleva kuormitus. Peräojan ravinnetaso oli tyypilliseen tapaan hyvin korkea. Perustuotanto oli koko alueella enimmäkseen fosforirajoitteista. Yhteisrajoitteisuutta esiintyi ajoittain Oulunselän alueella ja Liminganlahdella. Klorofylli a:n pitoisuudet olivat keskiravinteista tai rehevää tasoa lukuun ottamatta Hailuodon edustaa, jossa pitoisuudet viittasivat vähäravinteisuuteen. Ekologisen luokituksen mukaan a-klorofyllitaso oli välttävä tyydyttävä lukuun ottamatta Hailuodon edustaa, missä a-klorofylli osoitti erinomaista ekologista tilaa. Pistekuormituksen vaikutuksiin Oulun edustan merialueella viittaavat alusveden kohonnut typpipitoisuus Piispanleton edustan alueella toukokuussa sekä ajoittain mitatut kohonneet ravinnepitoisuudet Piispanleton-Toppilansalmen alueella ja Vihriäsaaren alueella. Taskilan jäteveden puhdistamon lähialueella toteutetussa ylimääräisessä vesistötarkkailussa oli myös havaittavissa kohonneita typpipitoisuuksia Piispanleton edustalla välivedessä, selvimmin jätevesivaikutus näkyi alkuvuonna 215. Kuormitusvaikutusta oli näkyvissä myös Peräojassa, jonka vedenlaatu kohotti ravinnetasoa myös Liminganlahdella. Veden hygieeninen laatu oli erittäin hyvä. Yksittäisiä hajuhavaintoja tehtiin Luodonselällä ja Peräojassa. Hajuhavainnot eivät välttämättä suoranaisesti liity jätevesiin. Jätevesien johtaminen merialueelle vaikuttaa nykyisin kalastukseen lähinnä osana merialueen rehevyystasoa lisäävää ravinnekuormitusta, mikä voimistaa pyydysten limoittumista. Pyydysten likaantuminen oli kesällä 212 edellisvuosiin verrattuna keskimääräistä. Osa kalastajista ei tehnyt merellä koettaessa mitään erityisiä puhdistustoimia. Osa kalastajista vaihtoi rysän perän tai koko rysän 1-3 kertaa pyyntikauden aikana. Kalastuskirjanpidon mukaan siikaverkoilla saadun siian yksikkösaaliit olivat pääosin pieniä. Tiheillä siikaverkoilla siikaa saatiin kuitenkin paikoin hyvin. Taimenta verkoilla saatiin vain hiukan. Harvoilla verkoilla saatiin Oulun edustan eteläiseltä alueelta merkittävästi myös haukea ja ahventa. Rysillä saadut maivan, silakan, siian ja lohen yksikkösaaliit olivat pieniä. Oulun edustan merialueen madekanta on heikko ja madekannassa kutukyvyttömien mateiden osuus on suuri. Kutevia mateita on ollut 2-luvulla keskimäärin 2 %. Oulun edustan ahvenista mitatut elohopeapitoisuudet olivat pieniä ja alittivat selvästi kalaelintarvikkeille määrätyn elohopean raja-arvon.

7 Osa I: Taustatiedot ja kuormitus TAUSTATIEDOT JA KUORMITUS 215

8

9 Oulun edustan vesistö- ja kalataloustarkkailu v. 215 Osa I: Taustatiedot ja kuormitus Sisältö YHTEENVETO 1 JOHDANTO TARKKAILUALUE Ekologinen tila METEOROLOGISET JA HYDROLOGISET OLOSUHTEET Ilman lämpötila ja sadanta Tuulet Merivedenkorkeus Jokivirtaamat KUORMITUS Teollisuus ja taajamat Oulun Vesi Nuottasaaren tehdasalue Kemira Chemicals Oy ja Taminco Finland Oy Oulun Energia Lakeuden Keskuspuhdistamo Jokivedet Virtaamapainotetut pitoisuudet Ainevirtaamat Yhteenveto ainevirtaamien jakautumisesta VIITTEET Pohjakartat Maanmittauslaitoksen aineistoja Pöyry Finland Oy Eeva-Leena Anttila, FM Lotta Lehtinen, MMM Tuija Hilli, MMM Yhteystiedot PL 2, Tutkijantie 2 A 959 OULU puh sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com

10

11 1 1 JOHDANTO Oulun edustan vesistö- ja kalataloustarkkailu on toteutetaan seuraavien toiminnanharjoittajien yhteistarkkailuna: - Oulun Vesi, Taskilan jätevedenpuhdistamo - Oulun Vesi, Eravastinrannan jätevedenpuhdistamo (toiminta loppunut keväällä 213) - Oulun Vesi, Leton jätevedenpuhdistamo (toiminta loppunut keväällä 213) - Lakeuden Keskuspuhdistamo Oy - Oulun Energia Oy, Toppilan voimalaitokset - Oulun Satama Oy - Stora Enso Oyj, Oulun tehtaat - Kemira Chemicals Oy, Oulun toimipaikka - Taminco Finland Oy, Oulun toimipaikka - Synthomer Finland Oy (aiemmin Eka Synthomer Oy) - Arizona Chemical Oy - Akzo Nobel Finland Oy. Taminco Finland Oy liittyi mukaan tarkkailuun vuoden 214 aikana sen ostettua Oulun muurahaishappotehtaan Kemiralta. Ervastinrannan ja Leton jätevedenpuhdistamojen toiminta loppui keväällä 213 siirtoviemärin valmistuttua Taskilan jätevedenpuhdistamolle. Ervastinrannan ja Leton tarkkailuvelvoitteet tulkittiin päättyneiksi vuoteen 214, mutta tarkkailua on jatkettu vuonna 216. koska toiminnan lakkauttamista koskevat lupahakemukset ovat edelleen aluehallintovirastossa käsittelyssä. Uuden pohjoisen siirtoviemärin myötä myös Iin jätevedet johdetaan Taskilaan. Nuottasaaren tehdasalueella sijaitsee kaikkiaan neljä teollisuuslaitosta: Stora Enso Oyj:n Oulun tehdas, Akzo Nobel Finland Oy, Synthomer Finland Oy ja Arizona Chemical Oy. Tässä raportissa tarkastellaan koko tehdaskombinaattia yhdessä ja siitä käytetään nimitystä Nuottasaaren tehdasalueen laitokset. Taulukossa 1 on esitetty kuormittajien lupapäätökset, joihin kuormittajien toiminnan tarkkailut perustuvat. Ervastinrannan ja Leton jätevedenpuhdistamojen jälkitarkkailusta oli määrätty jo taulukossa 1 esitetyissä lupapäätöksissä ja lupamääräysten mukaisesti tarkkailu lopetettiin vuoteen 214. Ympäristönsuojelulain muutoksen (423/215, ) myötä aiemmat luvan tarkistamista koskevat velvoitteet ovat rauenneet. Valvontaviranomainen arvioi jatkossa luvan muuttamisen tarpeen. Jätevesien lisäksi merialueen tilaan vaikuttavat olennaisesti Oulujoen ainevirtaamat, jotka sisältävät Oulujoen valuma-alueelta jokiuomaan kulkeutuvat piste- ja hajakuormituksen sekä luonnonhuuhtouman. Haukiputaan edustan merialueella Kiiminkijoen vaikutus on merkittävä. Kellon Kraaselin kohdalle laskeva Kalimenoja vaikuttaa myös osaltaan meriveden laatuun tällä alueella. Liminganlahteen laskee useita pienempiä jokia, joista merkittävin on Temmesjoki.

12 2 Taulukko 1 Oulun edustan merialueen kuormittajat ja niiden lupapäätökset tai lausunnot. Niiden osalta, joilla uusi lupapäätös vuodelta 215 tai 216 on esitetty sekä uuden luvan tiedot että vuonna 215 voimassa olleen luvan tiedot. Kuormittaja Nykyinen toiminanharjoittaja Yhdyskuntajätevedenpuhdistamot Oulun Vesi, Taskilan jätevedenpuhdistamo Lupapäätös PSY 49/4/2, VHO 1548/4/511, KHO 415/1/6, Lupa voimassa 212 1) Ervastinrannan Oulun Vesi PSAVI 132/12/1, ) keskuspuhdistamo Oy VHO 478/6/511, Haukiputaan Vesi, Oulun Vesi PPO 25-Y , ) Leton puhdistamo Lakeuden PSY-25-y-192, ) Keskuspuhdistamo Oy Teollisuus Stora Enso Oyj, PSY-24-y-181, ) Oulun tehtaat VHO 1573/7/5399, Arizona Chemical Oy PPO-25-Y-3-111, ) Eka Synthomer Oy Synthomer Finland Oy PPO-25-Y-2-111, ) Eka Chemicals Oy Akzo Nobel Finland Oy PPO-24-Y , Akzo Nobel Finland Oy PSAVI 148/215/1, toistaiseksi Kemira Chemicals Oy, Oulun tehdas Voimalaitos Oulun Energia, Toppilan voimalaitokset Kemira Chemicals Oy Taminco Finland Oy PPO-25-Y-1-111, ) Oulun Energia Oy PSAVI 54/216/1, toistaiseksi Satama Oulun Satama Oulun Satama Oy PSY-23-y-128, Oritkari ja Nuottasaari Oulun Satama Oy PSAVI 165/215/1, toistaiseksi Vihreäsaari Oulun Satama Oy PSAVI 166/215/1, toistaiseksi 1) Luvan tarkistamishakemus vireillä 2) Toiminnan lakkauttamista koskeva lupahakemus vireillä 3) Luvan tarkistamisvelvoite rauennut ympäristönsuojelulain muutoksen (423/215, ) myötä Oulun edustan voimassa oleva vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelma (Lapin Vesitutkimus Oy 211) on laadittu vuosille ja sen on hyväksynyt Pohjois-Pohjanmaa ELY-keskus päätöksellään (POPELY/396/7./211, ) sekä Kainuun ELYkeskus päätöksellään (Dnro 792/ , ). Ohjelman mukainen veden laadun tarkkailu muodostuu alueellisesta ja intensiivisestä tarkkailusta. Alueellinen tarkkailu toteutetaan neljä kertaa vuodessa tarkkailuohjelman mukaisesti 16 pisteestä otettavin vesinäyttein. Intensiivitarkkailussa seurataan veden laadun ajallista vaihtelua Oulunselän havaintopaikalla, mistä näytteet otetaan 16 kertaa vuodessa. Rannikon ja avomeren välissä vaihettumisvyöhykkeellä intensiivistä tarkkailua toteutetaan viranomaisseurantana. Vuosi 215 oli perustarkkailun vuosi, jolloin toteutettiin vain veden laadun tarkkailu. Kalataloustarkkailu sisältää vuosittain kalastuskirjanpidon, pyydysten likaantumisen ja kalojen käyttökelpoisuuden seurannan sekä madekannan seurannan. Tarkkailuun kuuluu lisäksi määrävuosin tehtävä kalastustiedustelu, verkkosarjakoekalastuksia ja ahvenkannan seuranta. Tässä raportissa esitetään Oulun edustan vesistö- ja kalataloustarkkailujen tulokset vuodelta 215. Näytteenotosta ja analysoinnista vastasi vuonna 215 Nablabs Oy ja tarkkailun koordinoinnista sekä tulosten raportoinnista Pöyry Finland Oy.

13 2 TARKKAILUALUE Tarkkailualue käsittää Oulusta Hailuodon uloimpien osien tasalle ulottuvan merialueen, jota rajoittaa etelässä Siikajoki ja pohjoisessa Kiiminkijoki (osa II, liite 1). Oulun edustan merialue on matala ja suhteellisen suojaisa lahti, jossa alueelle tulevien joki- ja jätevesien sekoittuminen merivesimassoihin on osin puutteellista. Talvella niukkasuolaiset ja kevyet jokivedet leviävät jään alla laajalle raskaamman meriveden päällä. Kesällä suolakerrostuneisuutta ei samalla tavoin pääse syntymään. Alueelle laskevista joista huomattavin on Oulujoki. Sen lisäksi jokivettä alueelle tuovat Liminganlahteen laskevat Temmesjoki ja useat pienemmät joet, Kellon Kraaselin kohdalla mereen laskeva Kalimenoja sekä Haukiputaalla mereen laskeva Kiiminkijoki. Kuormittajien ja jätevesien purkupaikkojen sijainnit ilmenevät vesistötarkkailuosion (osa II) liitteestä Ekologinen tila Oulun edustan merialue kuuluu Oulujoen Iijoen Perämeren vesienhoitoalueeseen, jolle on laadittu vesienhoitosuunnitelma (Laine ym. 215). Vesienhoitosuunnitelma sisältää mm. tiedot alueen vesistöistä, niihin kohdistuvasta kuormituksesta sekä muista ihmisen aiheuttamista vaikutuksista, vesistön ekologisesta tilasta, vesienhoidon tavoitteista sekä tarvittavista vesiensuojelu- ja -hoitotoimista. Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen rannikkovedet on jaoteltu Perämeren sisempiin ja ulompiin rannikkovesiin. Niiden raja noudattaa pääsääntöisesti viiden metrin syvyyskäyrää. Lisäksi rannikkovedet on jaettu erillisiin vesimuodostumiin (Kuva 1). Kuva 1 Oulun edustan vesimuodostumat ja niiden ekologinen tila (ympäristökarttapalvelu Karpalo ). Vihreä = hyvä tila, keltainen = tyydyttävä tila, oranssi = välttävä tila Pintavesien ekologista tilaa arvioitaessa pääpaino on biologisissa laatutekijöissä. Perämeren rannikkovesissä biologinen luokka perustuu kasviplanktoniin ja pohjaeläimistön

14 tilaa kuvaavaan luokitteluindeksiin (Taulukko 2). Veden laatua käytetään luokittelua tukevana muuttujana. Taulukko 2 Rannikkovesien fysikaalis-kemiallisen tilan, biologisten laatutekijäiden ja biologisen tilan sekä ekologisen tilan luokittelu (Suomen ympäristökeskus ja ELY-keskukset 216). Fys.-kem. tila Biologiset laatutekijät Biologinen tila Ekologinen tila Kasviplankton Pohjaeläimet Oulun edusta Tyydyttävä Tyydyttävä Hyvä Tyydyttävä Tyydyttävä Kempeleenlahti Välttävä Välttävä Hyvä Tyydyttävä Tyydyttävä Luodonselkä Tyydyttävä Tyydyttävä Hyvä Hyvä Tyydyttävä Liminganlahti Välttävä Välttävä Erinomainen Hyvä Tyydyttävä Haukipudas-Martinniemi-Räinänlahti Hyvä Tyydyttävä Tyydyttävä Tyydyttävä Santosenkari-Kattilankalla Tyydyttävä Välttävä Välttävä Tyydyttävä Hailuoto-Kuivaniemi Hyvä Tyydyttävä Välttävä Välttävä Hyvä Oulun edustan ulommista rannikkovesistä Raahe-Hailuodon ja Hailuoto-Kuivaniemen vesimuodostumat ovat hyvässä ekologisessa tilassa, mutta sisemmät rannikkovedet (mukaan lukien Santosenkarin-Kattilankallan ulompiin rannikkovesiin kuuluva muodostuma) on arvioitu tilaltaan tyydyttäviksi. Kaikkiaan Oulun edustalla tyydyttäväksi luokiteltu alue kattaa Oulunselän ja ulottuu Virpiniemen edustalle, Hietakarin ja Kotakarin saarten tienoille ja Hailuodon Santosen itäpäähän (Kuva 1). Tyydyttäväksi luokitellaan myös Kempeleenlahti, Luodonselkä, Liminganlahti ja Hailuodon Ojakylänlahti (Suomen ympäristökeskus ja ELY-keskukset 216). Pintavesien kemiallisen tilan arvioinnissa vesissä olevien vaarallisten ja haitallisten aineiden pitoisuuksia verrataan lainsäädännössä asetettuihin ympäristönlaatunormeihin. Pintaveden kemiallinen tila on hyvä, jos vaarallisten ja haitallisten aineiden mitatut pitoisuudet vedessä ovat alle ympäristönlaatunormin. Jos yhdenkin aineen pitoisuuden vuosikeskiarvo ylittää ympäristönlaatunormin, vesien kemiallinen tila on hyvää huonompi. Kaikkien Oulun edustan vesimuodostumien kemiallinen tila on hyvä (Suomen ympäristökeskus ja ELY-keskukset 216). Rannikkovesien ekologista tilaa heikentää rehevyys, mihin vaikuttavat jokien kuljettamat ravinteet sekä rannikon asutus ja teollisuus. Oulun edustan merialueelle kohdistuu vuosittain noin 38 tonnia kiintoainekuormitusta (sis. luonnonhuuhtouma). Kokonaisfosforin kuormitus on noin 59 tonnia ja luonnonhuuhtouman sekä laskeuman määrä noin 69 tonnia vuodessa. Kokonaistypen vuosikuormitus on 951 tonnia ja luonnonhuuhtouman sekä laskeuman määrä noin 2 4 tonnia vuodessa (Torvinen & Laine 215). Koko Oulujoen Iijoen alueella rannikkovesiin kohdistuvasta kuormituksesta 3 5 prosenttia on peräisin pistekuormituksesta (sis. teollisuus, asutus, kalankasvatus ja turvetuotanto) (Kuva 2). 4 Kuva 2 Oulujoen Iijoen rannikovesiin tulevan ravinnekuormituksen sekä luonnonhuuhtouman ja laskeuman jakautuminen eri lähteisiin vuosina (Torvinen & Laine 215).

15 Vesienhoitolainsäädännön mukaisena tavoitteena on joko hyvän tilan turvaaminen tai sen saavuttaminen. Nykyisin tyydyttävään tilaan luokitelluissa vesimuodostumissa hyvän tilan saavuttaminen edellyttää ravinne- ja klorofyllipitoisuuksien vähentämistä, ja eri vesimuodostumille on asetettu erilliset vähennystavoitteet (Taulukko 3). Rannikkoalueiden kuormituksesta suuri osa on peräisin jokien valuma-alueelta, joten näillä alueilla tapahtuva ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentäminen edistää merkittävästi myös rannikkoalueiden kuormituksen vähennystavoitteiden saavuttamista. Rannikkoalueille kohdistettavia yhteisiä kuormituksen vähentämistoimenpiteitä ovat hajaasutuksen jätevesien parempi käsittely, yhdyskuntien jätevesien käsittelyn tehostaminen ja vesistöjen kunnostus sekä säännöstelyn kehittäminen (Torvinen & Laine 215). Taulukko 3 Rannikkovesien kuormituksen vähennystarve ravinnepitoisuuksien ja klorofyllipitoisuuden perusteella arvioituna. Vähennystarve (%) Kok.P (1 Kok.N (1 klorofylli (2 Oulun edusta 1 3 < 1 47 Kempeleenlahti 3 5 < 1 49 Luodonselkä < 1 23 Liminganlahti Haukipudas-Martinniemi-Räinänlahti 28 Santosenkari-Kattilankalla 1 3 < 1 56 Hailuoto-Kuivaniemi 28 1) Räike ym. 215, Torvinen & Laine 215 2) Räike ym METEOROLOGISET JA HYDROLOGISET OLOSUHTEET 3.1 Ilman lämpötila ja sadanta Vuonna 215 Ilmatieteen laitoksen Hailuodon Keskikylän havaintoasemalla keskilämpötila oli 4,9 C, mikä oli 2,3 o C pitkän ajan keskiarvoa (2,6 o C) korkeampi. Helmikuussa, maaliskuussa, marraskuussa ja joulukuussa lämpötila oli 4 7 C tavanomaista korkeampi. Kesäkuu ja heinäkuu olivat noin 1,5 astetta tavallista viileämpiä. Vuoden 215 sadesumma oli Hailuodossa 632 mm, kun vuosien keskimääräinen sadesumma on 56 mm eli vuosi oli selvästi tavanomaista sateisempi. Kuukausien välillä oli kuitenkin huomattavan suuria eroja verrattuna keskimääräiseen sademäärään (Kuva 3). Helmikuu, huhtikuu, heinä-elokuu ja lokakuu olivat huomattavan vähäsateisia kuukausia, ja huhtikuussa sademäärä oli vain 7 mm. Tammikuussa, toukokesäkuussa ja syyskuussa sademäärät olivat sen sijaan 8 16 prosenttia tavanomaista suurempia.

16 6 C Lämpötila 2, 15, 1, 5,, -5, -1, -15, I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII mm Sademäärä I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 3 Kuukausittaiset keskilämpötilat ja -sadannat Hailuodossa vuonna 215 sekä vertailujaksolla keskimäärin (Ilmatieteen laitos 216). 3.2 Tuulet Avovesiaikaan (touko-lokakuu) tuuli vaikuttaa merialueella merkittävästi hetkellisiin virtausoloihin ja sekoittaa vesimassoja. Matalilla alueilla virtaus on yleensä tuulen suuntainen, mutta suuremmissa syvyyksissä virtaus on tuulen suuntaan nähden päinvastainen. Hailuodon havaintoasemalla tuuli avovesikaudella 215 yleisimmin etelästä ja lounaasta (Kuva 4). Kuukausien välillä oli kuitenkin vaihtelua tuulen suunnissa. Oulun edustan merialueen veden vaihtumisen kannalta epäedullisten länsi- ja luoteistuulten osuus avovesiaikaan vaihteli pääsääntöisesti välillä 1 25 %. Eniten länsi-luoteistuulta esiintyi kesäkuussa ja lokakuussa (33 ja 34 % ajasta). Touko-heinäkuu % W N W 35 N 3 N 25 E E W Elo-syyskuu % N W N N E E S W S E S W S E S toukokuu kesäkuu heinäkuu S elokuu syyskuu lokakuu Kuva 4 Erisuuntaisten tuulien lukuisuudet (%) Hailuodon havaintoasemalla touko-lokakuussa vuonna 215. (Ilmatieteenlaitos 216)

17 3.3 Merivedenkorkeus Meriveden korkeusvaihtelut vaikuttavat veden vaihtumiseen ja virtauksiin merialueella. Vedenpinnan korkeusvaihtelu aiheutuu tuulista ja ilmanpainevaihtelusta. Laskeva merivesi kuljettaa jätevesiä ulkomerelle. Pohjanlahdella ja Perämerellä maankohoaminen on voimakasta, joten vedenkorkeus jatkaa laskuaan tulevaisuudessakin. Yleisesti keskimääräinen vedenkorkeus vaihtelee siten, että se on korkeimmillaan joulukuussa ja matalimmillaan huhti-toukokuussa, mikä johtuu tuulen ja ilmanpaineen vuotuisesta kierrosta. Vedenkorkeuden hajonta vaihtelee myös vuodenajoittain ollen suurinta talvella marras-tammikuussa, ja vähäisintä kesällä touko-heinäkuussa. Teoreettinen keskivesi on vedenkorkeuden pitkäaikainen odotusarvo. Siinä on otettu huomioon maan kohoaminen sekä vedenkorkeuden hidas nousu, minkä vuoksi teoreettinen keskivesi muuttuu vuosittain. Vuonna 215 teoreettinen keskivesi oli Oulussa korkeusjärjestelmässä N6-27,7 cm. Vuonna 215 meriveden korkeus oli Oulussa kuukausikeskiarvona tarkasteltuna lähes koko vuoden ajan vertailujakson keskimääräistä vedenkorkeutta suurempi. Tavanomaista matalammalla merivesi oli ainoastaan elo-lokakuussa (Kuva 5). Alhaisin merivedenkorkeus mitattiin kuitenkin syyskuun lopulla (-37 cm). Korkeimmillaan vesi oli tammikuun alussa (+13 cm). Intensiivinen näytteenotto ajoittui erilaisiin merivedenkorkeustilanteisiin. Elokuusta marraskuulle merivesi oli näytteenottoajankohtana keskimääräistä alempana, mutta muina aikoina keskimääräistä korkeammalla (Kuva 5). Tammikuussa vesi oli verrattain alhaalla, mutta näytteenotto ajoittui tilanteeseen, jolloin vesi oli juuri laskenut oltuaan korkealla. Alueellisen tarkkailun näytteet otettiin maaliskuussa ja toukokuussa tilanteessa, jossa vesi oli tavallista korkeammalla. Heinä- ja elokuussa vedenkorkeus oli näytteenoton aikaan lähellä keskimääräistä tasoa. 7 cm kk näytteenotto, intens. näytt.otto, alueellinen Kuva 5 Meriveden korkeus Oulun mareografilla vuonna 215 vuorokausi- ja kuukausikeskiarvoina, sekä pitkänajan keskiarvo ( ) kuukausikeskiarvoina ja näytteenoton ajoittuminen vuonna 215. Nollakohta = teoreettinen keskivesi (-27,7 +N6 cm) (Lähde: Ilmatieteen laitos, vedenkorkeus)

18 Yhtenäinen jääpeite vaikuttaa vedenkorkeuden lyhytaikaisvaihteluihin estämällä tuulen vaikutuksen veden pintaan. Pysyvä jääpeite muodostui Oulun edustalle joulukuun 214 puolivälissä ja päättyi Jääpäivien määrä oli 125 eli 12 päivää vähemmän kuin edellisvuonna (Ilmatieteenlaitoksen jääpalvelu ) Jokivirtaamat Mereen laskevien jokien virtaamat vaikuttavat merialueen ainetaseisiin, pistemäisen kuormituksen vaikutusalueen laajuuteen sekä veden vaihtumiseen rannikkoalueella. Oulun edustalle laskevista joista suurin on Oulujoki, jonka keskivirtaama ajanjaksolla on ollut 263 m 3 /s (Korhonen ja Haavanlammi 212). Oulujoen vesistö on voimakkaasti säännöstelty. Säännöstely on lisännyt talviaikaisia virtaamia ja pienentänyt tulva- ja kesäaikaisia virtaamia, mikä tasoittaa virtaamien vaihteluita (NQ 25 m 3 /s ja HQ 848 m 3 /s). Haukiputaan edustalle, eli tämän raportin tarkastelualueen pohjoispuolelle laskevan Kiiminkijoen keskivirtaama ( ) on ollut noin 43 m 3 /s ja virtaaman vaihtelut ovat olleet suhteellisesti suuria (NQ 2,3 m 3 /s ja HQ 69 m 3 /s). Liminganlahden alueelle laskee useita pienehköjä jokia, joista merkittävin on Temmesjoki. Temmesjoen keskivirtaama oli vuonna 215 Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmän mukaan 14,1 m 3 /s (11, m 3 /s v. 214). Oulun pohjoispuolelle laskee Kalimenoja, jonka keskivirtaama vuonna 215 oli vesistömallijärjestelmän arvion mukaan noin 1,8 m 3 /s (2, m 3 /s v. 214). Oulujoen vesistön säännöstelystä johtuen virtaaman vuosirytmiikka poikkeaa huomattavasti luonnontilaisesta. Merikosken virtaamat ovat alkuvuodesta yleensä suuria (Kuva 6), kun vesiä juoksutetaan voimatalouden tarpeisiin ja luodaan varastointitilavuutta kevättulvavesille. Vuonna 215 Merikosken keskivirtaama (48 m 3 /s) oli vertailujakson keskivirtaamaan (263 m 3 /s) nähden selvästi suurempi. Virtaamat olivat tammikuuta lukuun ottamatta keskimääräistä suurempia koko vuoden 215. Virtaama oli pitkiä aikoja suurempi kuin pitkän ajanjakson maksimivirtaaman taso kyseisenä ajankohtana. Kiiminkijoen vuotuinen virtaaman vaihtelu poikkeaa huomattavasti Oulujoen tilanteesta. Säännöstelemättömän Kiiminkijoen virtaama on tyypillisesti kevättulvan aikana suuri, kun taas muun osan vuotta virtaaman vaihtelut ovat suhteellisen vähäiset, ja virtaama on yleisesti alle 5 m 3 /s (Kuva 6). Kiiminkijoen vuoden 215 keskivirtaama (76 m 3 /s) oli noin 8 % suurempi kuin jaksolla (43 m 3 /s). Alkuvuodesta virtaamat olivat tavanomaisella tasolla, ja kevättulva oli jonkin verran tavanomaista suurempi. Suurin vuorokausivirtaama 453 m 3 /s mitattiin Loppuvuoden ajan virtaamat olivat enimmäkseen tavanomaista suurempia.

19 Oulujoki Merikoski Q Kiiminkijoki Haukipudas Q tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä [m 3 /s] heinä elo syys loka marras joulu [m 3 /s] min max Kuva 6 Oulujoen (Merikoski) sekä Kiiminkijoen (Haukipudas) virtaamat vuonna 215 sekä pitkän ajanajakson keski- ja äärivirtaamat vuorokauden keskiarvoina (Suomen ympäristökeskus 216).

20 4 KUORMITUS Oulun edustan kokonaisainevirtaama muodostuu pääasiassa Oulujoen ja muiden jokien mukana kuljettamista ainemääristä, jotka ovat peräisin jokien valuma-alueelta. Lisäksi merialuetta kuormittavat teollisuuden ja taajamien puhdistetut jätevedet sekä laskeuma ilmasta Teollisuus ja taajamat Oulun Vesi Oulun kaupungin Taskilan jätevedenpuhdistamolla käsitellään kaupungin jätevedet, pienteollisuuden jätevedet sekä suurten teollisuuslaitosten saniteettijätevedet. Jätevedet käsitellään ensin kemiallisesti, jonka jälkeen ne johdetaan aktiivilieteprosessiin ja lopuksi vedet johdetaan jälkisuodatusyksikköön. Lokakuun lopussa vuonna 28 valmistui jätevedenpuhdistamolle typenpoistolaajennus, jolla tehostettiin jäteveden typen poistoa. Toukokuussa 213 alkoi Taskilan jätevedenpuhdistamon laajennussaneeraus, jossa merkittävin yksittäinen kohde oli uuden tasausaltaan rakentaminen. Lisäksi saneerattiin täysin laitoksen alkupää ja samalla nostettiin laitoksen käsittelykapasiteettia. Saneeraus valmistui syyskuussa 214. Toimivassa laitoksessa tehdyt saneeraustyöt aiheuttivat väliaikaisia ja normaalista poikkeavia jätevesien johtamisjärjestelyjä Taskilan puhdistamolla, millä oli heikentävä vaikutus laitoksen puhdistustuloksiin saneerauksen aikana. Vuonna 215 Taskilassa käsiteltiin jätevettä keskimäärin 54 5 m 3 /d. Kaikkiaan vastaan otettu jätevesimäärä oli m 3. Vuonna 213 valmistui pohjoinen siirtoviemäri, jonka kautta Ervastinrannan, Leton ja Iin jätevedet johdetaan Taskilaan. Vuonna 215 jätevesiä johdettiin siirtoviemäriä pitkin Taskilaan Muhokselta m 3 ja Iistä m 3. Jätevesimäärä oli jonkin verran edeltäviä vuosia suurempi. Käsittelemättömiä jätevesiä pääsi Taskilan jätevedenpuhdistamolta vesistöön 1 33 m 3. Vuonna 215 Taskilan puhdistamon kuormitus pieneni selvästi verrattuna viime vuoden 214 saneeraustöiden seurauksena kasvaneeseen kuormitukseen. Taskilan puhdistamon vuoden 215 kuormitus jäi kuitenkin tätä edeltäviä vuosia korkeammalle tasolle. Pidemmällä aikavälillä kuormitus on silti laskenut selvästi aiemmin tehtyjen saneerausten seurauksena (Kuva 7). Kuormitusta lisää laitoksella käsiteltävä aiempaa suurempi jätevesimäärä. Samalla kuitenkin kuormitus Leton, Ervastinrannan ja Iin jätevedenpuhdistamoilta on loppunut, eli kokonaiskuormitus Oulun pohjoispuoliselle merialueelle on vähentynyt. Voimassa olevassa korkeimman hallinto-oikeuden vahvistamassa ympäristölupapäätöksessä (PSY nro 49/4/2, ) Taskilan jätevedenpuhdistamolle on asetettu BOD 7 :n ja fosforin osalta pitoisuuksien enimmäisrajat vesistöön johdettavalle puhdistetulle jätevedelle sekä puhdistustehon vaatimukset (Taulukko 4). Lisäksi korkeimman hallinto-oikeiden päätöksen (KHO ) mukaan Oulun Veden tuli tehostaa jätevesien käsittelyä vesistöön johdettavan jäteveden kokonaistyppipitoisuuden osalta aina silloin, kun prosessilämpötila on yli 12 ºC. Typen poiston tehostamiseksi Taskilan jätevedenpuhdistamolle rakennettiin kolmas aktiivilietelinja sekä tehtiin muutoksia olemassa oleviin linjoihin ja rakennettiin kalkin- ja metanolinannostelujärjestelmä. Vesistöön johdettavan jäteveden on täytettävä myös valtioneuvoston päätöksessä (365/1994) mainitut kemiallisen hapenkulutuksen (COD Cr ) ja kiintoaineen vähimmäisvaatimukset. Valtioneuvoston päätös 365/1994 on kumottu , jolloin voimaan on tullut valtioneuvoston asetus 888/26. Kemiallisen hapenkulutuksen ja kiintoaineen

21 pitoisuudet ja poistotehot ovat kuitenkin samat kuin aiemmin, mutta molempien kuormitteiden suhteen vaihtoehtoiset. 11 Taulukko 4 Oulun Veden Taskilan jätevedenpuhdistamon luparajat lähtevän jäteveden pitoisuuksille ja jäteveden puhdistusteholle sekä valtioneuvoston asetuksessa määritellyt arvot. pitoisuus puhdistusteho BOD 7ATU 15 mg/l 9 % neljännesvuosikeskiarvona kokonaisfosfori,5 mg/l 9 % neljännesvuosikeskiarvona kokonaistyppi 2 mg/l 7 % Prosessilämpötilan ollessa yli 12 C COD Cr 125 mg/l 75 % VNa 888/26 Kiintoainepitoisuus 35 mg/l 9 % VNa 888/26 Vuonna 215 Taskilan jätevedenpuhdistamolla keskimääräinen puhdistusteho oli BOD 7 :n osalta 94 %, fosforin osalta 91 % ja typen osalta 3 %. Taskilan jätevedenpuhdistamon lupaehdot saavutettiin biologisen hapenkulutuksen osalta kaikkina muina vuosineljänneksinä lukuun ottamatta toista vuosineljännestä. Kokonaisfosforin osalta lupaehdot saavutettiin ensimmäisen ja neljännen vuosineljänneksen aikana sekä myös kolmannen vuosineljänneksen aikana puhdistustehon osalta. Typenpoistoa koskevan lupaehdon määräämä prosessilämpötilan raja (12 C) ylittyi kesäkuussa, joten typenpoistoa tuli tehostaa siitä lähtien kunnes lämpötila oli jälleen alhaisempi. Lämpötilaraja ylittyi Typenpoiston lupaehdot eivät kuukausikeskiarvoina täyttyneet puhdistustehon tai pitoisuuden osalta. Puhdistamon tuloksia heikensivät varsinkin biologisen hapenkulutuksen ja fosforin osalta kesäaikana tapahtuneet kiintoaineen karkaamiset. Kiintoainetta karkaa helposti ilmastus- ja jälkiselkeytysaltaista virtaamavaihteluiden seurauksena. Typenpoiston johdosta altaissa joudutaan pitämään korkeaa kiintoainepitoisuutta, mikä edesauttaa lietteen karkaamista esimerkiksi rankkasateen aiheuttaman virtaamapiikin seurauksena. Kesä 215 oli sateinen, joten tulovirtaamat jätevedenpuhdistamolle olivat ajoittain suuria. Oulun Vesi on käynnistänyt Taskilan puhdistamoa koskevan typenpoiston tehostamisselvityksen ja vuoden 215 lopulla käynnistyi typenpoistolaajennuksen yleissuunnitelman laatiminen. Taskilan jätevedenpuhdistamon saneerauksesta johtuneesta puhdistustehon väliaikaisesta heikentymisestä aiheutuneen kuormituksen lisääntymisen vuoksi vuoden 214 kevättalvella aloitettua ylimääristä vesistötarkkailua Piispanleton ja Toppilan edustan havaintopaikoilta kahden viikon välein jatkettiin edelleen vuonna 215. Ylimääräisen tarkkailun tuloksista on esitetty yhteenveto raportin II-osan kohdassa 5. Taskilan puhdistamolla saavutettiin valtioneuvoston asetuksessa 888/26 määritellyt näytekertojen määrään suhteutetut vähimmäisvaatimukset kiintoaineen osalta lukuun ottamatta huhtikuuta, kesäkuuta ja heinäkuuta. Kiintoaineen pitoisuusraja ylittyi myös lokakuussa. COD Cr osalta em. asetuksen vaatimukset täyttyivät muina kuukausina paitsi kesäkuussa. Vuonna 212 aloitettua, onnistunutta desinfiointikokeilua jatkettiin Taskilan jätevedenpuhdistamolla touko-elokuussa 215. Jälkisuodatusyksiköltä lähtevä jätevesi desinfioi-

22 tiin kemiallisesti permuurahaishapolla ennen mereen johtamista. Bakteeritarkkailun tulokset on raportoitu erikseen (Pöyry Finland Oy 216). Taskilan puhdistamon koko toimintaa koskeva ympäristölupahakemus, samoin kuin Ervastinrannan ja Leton puhdistamoiden lakkauttamista koskevat ympäristölupahakemukset ovat edelleen käsiteltävänä Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa. 12 Taulukko 5 Oulun Veden, Nuottasaaren tehdasalueen ja Oulun Energian jäähdytys- ja jätevesimäärät sekä kuormitukset vuonna 215. (Oulun Energialla ei ole biologisen hapenkulutuksen ja ravinteiden tarkkailuvelvollisuutta.) jäähdytys- ja jätevesimäärä BOD7 Kok.P Kok.N m 3 /d kg/d kg/d kg/d Taskilan jätevedenpuhdistamo Nuottasaaren tehdasalue Toppilan voimalaitokset Yhteensä Nuottasaaren tehdasalue Nuottasaaren tehdasalueella toimivat seuraavat laitokset: - Stora Enso Oyj Oulun tehdas, sellu/paperitehdas -integraatti - Akzo Nobel Finland Oy, kloorikemikaalitehdas - Synthomer Finland Oy, lateksitehdas - Arizona Chemical Oy, mäntyöljyn tislaamo sekä hartsijalostetehdas. Tehtaiden jäte- ja jäähdytysvedet johdetaan vesistöön yhteensä yhdeksässä kanaalissa. Purkualueena on Nuottasaaren ja Vihreäsaaren välinen vesialue, jonka kautta Oulujoen päävirtaus kulkee. Stora Enso Oyj:n sellutehtaan vesistökuormitusta on 197-luvulta lähtien pienennetty useilla vedenkäytön ja kuormituksen pienentämiseen tähtäävillä toimenpiteillä. Vuonna 1989 otettiin käyttöön biologinen jätevedenpuhdistamo, joka pienensi kuormitusta merkittävästi. Vuonna 1991 otettiin käyttöön sellun happivalkaisu ja luovuttiin kaasukloorin käytöstä, ja vuonna 1995 otettiin käyttöön toinen happivaihe. Stora Enso Oyj:n omistama kaatopaikka suljettiin lokakuussa 27 ja kaatopaikan suodosvedet johdettiin biologiseen jäteveden puhdistamoon alkaen. Syksyllä 28 jätevesilaitoksella tehostettiin aktiivilietelaitoksen ilmastusta. Vuodesta 1994 lähtien on Synthomer Finland Oy:n lateksitehtaan ja vuodesta 1997 lähtien Arizona Chemical Oy:n prosessivedet johdettu Stora Enson biologiselle puhdistamolle. Arizona Chemical Oy:n ja Synthomer Finland Oy:n prosessivesien kuormitus sisältyy Stora Enson lupaehtoihin. Vuoden 27 lokakuussa voimaan tulleessa ympäristöluvassa lupaehdot kiristyivät hieman COD Cr :n ja fosforin suhteen, mutta typen lupaehtoraja poistui (Taulukko 6). Stora Enson lupaehdoissa määrättiin, että kuormitukset on määritettävä bruttokuormituksena ja kuormituksia tarkastellaan kuukausikeskiarvoina. Stora Enso Oyj:n Oulun tehtaan, Arizona Chemical Oy:n ja Synthomer Finland Oy:n fosfori- ja COD Cr - kuormitus täytti lupaehdot vuonna 215.

23 13 Taulukko 6 Nuottasaaren tehdasalueen puhdistettujen jätevesien ympäristölupien lupaehtorajat kuukausikeskiarvoina. Laitos COD Cr t/d Fosfori kg/d Hg µg/l Stora Enso Oyj, Oulun tehdas Arizona Chemical Oy Synthomer Finland Oy Yhteensä 4 5 Akzo Nobel Finland Oy 5 Akzo Nobel Finland Oy (ent. Eka Chemicals Oy) tehtaalla on lupapäätöksessä asetettu elohopealle pitoisuusraja (5 μg/l) (Taulukko 6), joka koskee vesistöön johdettavan puhdistetun prosessiveden pitoisuutta virtaamapainotettuna kuukausikeskiarvona. Vuonna 215 vesistöön johdettavan veden elohopeapitoisuus täytti luvassa asetetun pitoisuusrajan. Tehtaan elohopeakuormitus veteen saa olla enintään 3 kg/a ja,2 g/cl 2 - kapasiteettitonni. Vuonna 215 puhdistetun prosessiveden elohopeakuormitus vesistöön (1,5 kg/a) oli selvästi annettua lupaehtoa alhaisempi. Vuonna 215 Nuottasaaren tehdasalueen jäte- ja jäähdytysvesien määrä sekä kuormitus olivat edellisen vuoden tasoa (Kuva 7).

24 14 BOD [t/d] [kg/d] Kok.P Kok.N [kg/d] Taskilan puhdistamo Nuottasaaren tehdasalue Kemira Chemicals Oy Kajaani Oy Kuva 7 Oulun Veden Taskilan jätevedenpuhdistamon ja teollisuuden BOD 7 - ja ravinnekuormitukset vuosina

25 4.1.3 Kemira Chemicals Oy ja Taminco Finland Oy Kemira Chemicals Oy:n ja Taminco Finland Oy:n Oulun tehtaiden prosessi- ja jäähdytysvedet johdetaan ns. Typpiojan kautta Oulujokeen joen ylittävän moottoritiesillan yläpuolelle. Kuormituksen vähentämiseksi tehdyt toimenpiteet ja tuotantomuutokset ovat vähentäneet typpikuormitusta oleellisesti 197-luvun tasosta (Kuva 7). Vuoden 27 alussa voimaan tulleen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen päätöksen lupaehdoissa Kemiran vetyperoksiditehtaalta lähtevässä vedessä TOC-pitoisuus ei kuukausikeskiarvona saa ylittää arvoa 3 mg/l. Lupaehdot eivät edellytä enää typpikuormituksen seurantaa. Vuoden 215 TOC-päästö oli 561 kg/a (214: 383 kg/a) Oulun Energia Oulun Energian Toppilan voimalaitoksilla tuotetaan lämpöä ja sähköä. Toiminnasta aiheutuva vesistökuormitus on pääasiassa jäähdytysvesien lämpökuormitusta. Toppilan voimalaitosten vesistöön kohdistama lämpökuorma oli vuonna 215 yhteensä 818,9 TJ, mikä oli noin 4 % edellisvuotta enemmän. Toppila 2:n käynnistyminen kesällä 1995 lisäsi käytettävää jäähdytysvesimäärää (1995: 67 Mm 3 /a 1996: 114 Mm 3 /a). Vuonna 21 otettiin käyttöön rekkojen pesulaitos, mutta rekkojen pesuun käytettävä vesimäärä on hyvin pieni (noin,2 % kokonaisvesimäärästä). Rekkojen pesuvedet sisältyvät voimalaitoksen kuormitukseen. Keväällä 27 Toppila 2:lle rakennettiin savukaasujen lauhdutuslaitos, jossa savukaasuista talteen otettu lämpö siirretään kaukolämpöveteen. Lauhdutinlaitoksen vesistötarkkailu suoritetaan osana Toppilan voimalaitoksen tarkkailuohjelmaa Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen ( , PPO- 27-Y ) hyväksymällä tavalla. Lauhdutuslaitoksella savukaasut pestään NaOH:a sisältävällä kiertoliuoksella ja lauhdutetaan, jolloin osa savukaasujen sisältämistä rikkiyhdisteistä, kloorivedystä ja hiukkasista sitoutuu kiertoliuokseen ja lauhdeveteen. Jäähtyneet savukaasut johdetaan Toppila 2:n savupiippuun. Lauhdevettä muodostui vuonna 215 kokonaisuudessaan m 3, josta osa käytettiin hyödyksi voimalaitoksella ja Toppilansalmeen johdettiin m 3. Lauhdevedestä poistetaan kiintoaines mikro- ja ultrasuodatuksella. Lauhdutinlaitoksen lauhdevesien tarkkailu sisältyy voimalaitosten jätevesien kuormitustarkkailuun. Toppilan voimalaitoksen mitattu kuormitus on vaihdellut vuosittain voimakkaasti (Taulukko 7). Jätevesien ja jäähdytysvesien määrä oli vuonna 215 hieman edellisvuotta 214 suurempi, mutta likimain tätä edeltävien vuosien tasolla. Kiintoainekuormitus oli selvästi keskimääräistä vähäisempää. Vuoden 214 pienemmät vesimäärät johtuivat Toppila 2:n huoltoseisokista. Taulukko 7 Oulun Energian Toppilan voimalaitosten vesistökuormitus vuosina Q Kiintoaine Kok.P Kok.N (Mm3/a) (t/a) (kg/a) (kg/a) 21 15, , , , , ,7 8,5 Keskiarvo

26 4.1.5 Lakeuden Keskuspuhdistamo Lakeuden keskuspuhdistamolla käsitellään Kempeleen, Oulunsalon (Oulun kaupunki), Limingan, Tyrnävän, Lumijoen ja Hailuodon jätevedet. Biologis-kemiallinen puhdistamo on otettu käyttöön vuonna Puhdistetut jätevedet johdetaan purkukentän kautta Liminganlahteen laskevaan Peräojaan. Lakeuden puhdistamon kuormitus oli hieman edeltävää vuotta suurempaa (Taulukko 8). Lakeuden keskuspuhdistamon puhdistustulos vuonna 215 täytti laitoksen toiminnalle asetetut lupaehdot BOD 7 :n, COD Cr :n, kiintoaineen ja kokonaisfosforin osalta kaikilla vuosineljänneksillä. Lakeuden keskuspuhdistamon purkukentältä Liminganlahteen johdettavan jäteveden kesä-elokuun keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus ylitti rajaarvon ja puhdistusteho alitti puhdistusvaatimuksen vuonna 215. Purkukenttä tehostaa jätevesien käsittelyä Lakeuden keskuspuhdistamolla. Vuosikeskiarvona laskien jälkikäsittelykentän avulla saavutettiin BOD 7 :n osalta noin 4 %, COD Cr :n osalta noin 19 %, kiintoaineen osalta 76 %, kokonaistypen osalta 13 %, ammoniumtypen osalta 15 % ja kokonaisfosforin osalta 59 % poistuma. 16 Taulukko 8 Lakeuden Keskuspuhdistamon vesistökuormitus vuosina (purkukentän vaikutusta ei ole otettu huomioon). BOD 7 Kok.P Kok.N (kg/d) (kg/d) (kg/d) , , , ,3 46 Keskiarvo 25 1, Jokivedet Pohjois-Pohjanmaan ELY- keskus seuraa Oulujoen veden laatua Merikoskessa, Kiiminkijoen veden laatua Haukiputaalla, Kalimenojan veden laatua 4-tien sillalla ja Temmesjoen veden laatua jokisuun pohjapadolla. Seuraavassa on tarkasteltu jokiveden laatua em. havaintopaikoilla. Tarkkailutulokset on esitetty osan II liitteessä 6. Kalimenojasta ja Temmesjoesta näytteitä otettiin vähemmän (n = 5 ja 6) kuin Oulujoesta ja Kiiminkijoesta (n = 12 ja 13), mistä johtuen tulokset eivät ole täysin vertailukelpoisia keskenään. Säännöstelemättömien jokien kevättulva ajoittui vuonna 215 Oulun seudulla huhtikuun alkuun. Jokivesille tyypillistä kevättulvan aikaista vedenlaadun heikkenemistä ei vuonna 215 juurikaan havaittu (Kuva 8). Kalimenojalta vesinäytteitä ei otettu tulva-aikaan, mutta muilla joilla näytteet otettiin myös virtaamien ollessa suuria. Jokivesien ph oli lievästi hapan lukuun ottamatta Temmesjokea, jossa mitattiin elosyyskuussa lievästi emäksisen puolella olevia arvoja (Kuva 8). Puskurikyky oli Kalimenojassa ja Temmesjoessa hyvä erinomainen, Kiiminkijoessa tyydyttävä erinomainen ja Oulujoessa tyydyttävä hyvä. Oulujoen ja Kalimenojan happitilanne oli hyvä tai erinomainen koko vuoden. Kiiminkijoen happitilanne oli hyvä lukuun ottamatta tammi-helmikuuta. Tällöin hapenkyllästeisyysarvot olivat hieman alentuneet, mutta happipitoisuudet olivat hyviä (1,7 11, mg/l). Temmesjoen happitilanne oli helmikuussa välttävä ja elokuussa tyydyttävä. Muuten happipitoisuudet olivat hyvää tasoa. Kaikkien jokien vesi oli ruskeaa ja humus- ja rautapitoista. Sameutta esiintyi Oulujoessa ja Kiiminkijoessa verrattain vähän, mutta Kalimenojan ja Temmesojan vesi oli silmin-

27 nähden sameaa kaikilla näytekerroilla (Kuva 8). Oulujoessa kiintoainetta esiintyi verrattain vähän. Kiiminkijoessa kiintoainepitoisuus oli koholla huhtikuussa ja elokuussa. Kalimenojassa ja Temmesjoessa esiintyi verrattain runsaasti kiintoainetta kaikilla näytteenottokerroilla. Oulujoen ja Kiiminkijoen sähkönjohtavuusarvot olivat pieniä läpi vuoden. Kalimenojan arvot olivat hieman Oulujoen ja Kiiminkijoen tasoa suurempia. Temmesjoessa sähkönjohtavuusarvot olivat koholla lähes koko vuoden, ja etenkin helmikuussa arvo oli verrattain suuri. Oulujoessa kokonaisfosforin pitoisuudet olivat pääasiassa keskiravinteisille vesille tyypillistä tasoa Forsbergin ja Rydingin (198) määrittämien luokkarajojen perusteella tarkasteltuna. Kokonaistypen määrä oli vähä- tai keskiravinteisille vesille tyypillistä tasoa. Fosfaattifosforia esiintyi jonkin verran kaikilla näytteenottokerroilla. Ammoniumtypen pitoisuudet olivat pieniä, nitriitti-nitraattityppeä esiintyi jonkin verran. Suurimmillaan nitriitti-nitraattitypen määrä oli maalis-huhtikuussa. Laskennallisesti (vrt. Forsberg ym. 1978) Oulujoen tuotantoa rajoitti fosfori. Kiiminkijoen kokonaisfosforipitoisuudet viittasivat rehevyyteen ja kokonaistyppipitoisuudet lievään rehevyyteen tai rehevyyteen. Fosfaattifosforia esiintyi 3 7 prosenttia kokonaisfosforin määrästä, ja touko-syyskuussa fosfaattifosforin pitoisuudet olivat 7 18 µg/l. Liukoista fosfaattifosforia esiintyi vedessä kesäaikaan 4 7 µg/l. Noin 1 3 prosenttia typestä esiintyi epäorgaanisessa muodossa. Leville käyttökelpoista nitriittinitraattityppeä esiintyi vedessä jonkin verran myös kesäaikaan. Laskennallisesti Kiiminkijoen tuotanto oli fosforin ja/tai typen rajoittamaa. Kalimenojan ja Temmesjoen kokonaisravinnepitoisuudet olivat reheville vesille tyypillistä tasoa. Elo-syyskuu fosforipitoisuudet olivat Temmesjoessa jopa ylireheville vesille tyypillistä tasoa. Epäorgaanisia ravinteita esiintyi runsaasti ympäri vuoden, joten levätuotantoa rajoittivat muut seikat kuin ravinteiden saatavuus. Oulunjoen pääasialliset kuormittajat ovat maatalouden hajakuormitus, taajamien jätevedenpuhdistamot, teollisuuslaitokset, kalakasvatuslaitokset sekä turvetuotantosuot. Temmesjokea kuormittaa voimakkaasti maatalous. Kalimenojaa ja Kiiminkijokea kuormittaa maa- ja metsätalous. Lisäksi Kiiminkijoen varrella on yksi jätevedenpuhdistamo ja pari kaatopaikkaa sekä turvetuotantoalueita. Oulujärvestä juoksutettavat vedet vaikuttavat omalta osaltaan Oulujoen veden laatuun. Yleensä kuitenkin keväällä ja alkukesällä sulamisvesistä ja Oulujärven täyttämisestä johtuen alaosalta tulevien valumavesien merkitys korostuu, mikä saattaa nostaa ravinnepitoisuuksia, mitä ei kuitenkaan ollut selvästi havaittavissa vuoden 215 tarkkailutuloksissa. Temmesjoessa vesimäärien ja veden laadun vaihtelut ovat hyvin voimakkaita johtuen valuma-alueen tasaisuudesta ja veden laatua tasoittavien järvien vähäisestä määrästä. 17

28 18 Sähkönjohtavuus COD Mn [ms/m] Väri [mg/lo 2 ] Fe [mg/lpt] [µg/l Kok.P [µg/l Kok.N [µg/l Oulujoki 13 Kiiminkij tien s Kalimenoja 4-tien silta Temmesjoki pohjapato Kuva 8 Oulujoen, Kiiminkijoen, Temmesjoen ja Kalimenjoen vedenlaatu vuonna Virtaamapainotetut pitoisuudet Jokien virtaamapainotettujen pitoisuuksien laskemiseen on käytetty Oulujoen Merikosken voimalaitoksen virtaamia ja Kiiminkijoen Haukiputaan virtaamia. Kalimenojasta otettiin vuonna 215 vain viisi näytettä ja Temmesjoesta kuusi, joten ainevirtaamia tai virtaamapainotettuja pitoisuuksia ei ole näistä vesistöistä enää laskettu. Oulujoen vuoden 215 virtaamapainotetut pitoisuudet olivat vuosien keskimääräistä tasoa (Taulukko 9). Vuosina 2 21 BOD 7 -arvot laskettiin Nuottasaaren tehtaiden raakavesiseurannan tuloksista, kun taas vuosina arvot laskettiin Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen seurantatuloksista Merikoskesta. Vuodesta 29 lähtien BOD 7 -arvot on otettu Oulun Veden raakavesiseurannasta. Raakavesinäytteiden BOD 7- määritysraja on kuitenkin ajoittain (esim. 29 ja 212 osassa näytteistä)

29 ollut niin korkea, että tulokset ovat jääneet alle sen, mikä aiheuttaa epätarkkuutta laskentaan. Myös muutokset BOD 7 -aineistossa vaikeuttavat vuosien välistä vertailua. Kiiminkijoen keskimääräinen veden laatu on ollut selvästi heikompi kuin Oulujoessa (Taulukko 9), mikä johtuu suureksi osaksi siitä, että Oulujärven hyvälaatuinen vesi vaikuttaa keskeisesti Oulujoen veden laatuun. Kiiminkijoen veden keskimääräiset virtaamapainotetut pitoisuudet olivat vuonna 215 typpipitoisuutta lukuun ottamatta hieman suurempia kuin vuosijakson keskimääräinen taso. Vuoden 215 typpipitoisuus oli lähes sama kuin vuosijaksolla keskimäärin. Kiiminkijoen valumaalueen järvisyys on pieni ja vuosien väliset virtaamaolojen vaihtelut vaikuttavat luonnonhuuhtouman kautta ainevirtaamiin voimakkaasti. Biologisen hapenkulutuksen arvoja ei ole Kiiminkijoesta enää mitattu vuodesta 29 lähtien. 19 Taulukko 9 Keskimääräiset virtaamapainotetut pitoisuudet Oulujoen Merikoskessa v ja Kiiminkijoen Haukiputaalla v (Vedenlaatutiedot perustuvat Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskuksen seurantaan sekä Oulujoessa v tulva-ajan tihennettyyn seurantaan (PSV Maa ja Vesi Oy 23). BOD7 CODMn Kok.P Kok.N Väri BOD7 CODMn Kok.P Kok.N Väri mg/l O2 mg/l O2 µg/l µg/l mg/l Pt mg/l O2 mg/l O2 µg/l µg/l mg/l Pt Oulujoki Kiiminkijoki 2, , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , keskiarvo, keskiarvo 1, Temmesjoki keskiarvo Ainevirtaamat Oulujoen ainevirtaamien merkitys Oulun edustan merialueen ainetaseisiin on huomattava (Kuva 9), ja oman lisänsä tuovat myös pienemmät alueelle laskevat joet. Myös Kiiminkijoen ainevirtaamien vaikutus Haukiputaan edustan merialueella ja Temmesjoen vaikutus Liminganlahdella on huomattava. Jokivesien mukana kulkeutuvat ainemäärät ovat ensisijaisesti riippuvaisia vesimääristä. Oulujoen ja Kiiminkijoen virtaamat on esitetty luvussa 3.4. Temmesjoella ei ole virtaamamittausta, vaan virtaamat on saatu Suomen Ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmästä. Vedenlaatutiedot perustuvat Poh-