Ympäristötieteen aineistokoe 2010

Transkriptio

1 Ympäristötieteen aineistokoe 2010 Lue oheinen dioksiinien terveyshaittoja käsitelevä aineisto ja vastaa kysymyksiin 1-5. Huomaa, että aineistosta ei löydy kattavasti tietoa vastauksiin, vaan sinun tulee hyödyntää myös aikaisemmin oppimiasi asioita. Tehtävän tarkoitus ei ole kopioida tekstiä vastaukseesi. Sovita vastauksesi laajuus niin, että jokainen vastaus mahtuu sille annettuun tilaan. HUOM. Vastaustilaa on varattu riittävästi ja vastauksen ei tarvitse täyttää koko tilaa. Jokaisen tehtävän maksimipistemäärä on 6 pistettä. Merkitse nimesi jokaiseen vastauspaperiin. Tietoa dioksiineista Ilmaisu dioksiinit käsittää yhdisteryhmän, jossa on 75 polykloorattua dibentso-para-dioksiinia ( PCDD ) ja 135 polykloorattua dibentsofuraania ( PCDF ), joista 17 on erityisen myrkyllistä. Näytteissä olevien dioksiinien ja furaanien yhteismyrkyllisyyttä kuvataan yhteisesti sovitun toksisuusekvivalentin (TEQ) avulla, missä toksisempien yhdisteiden osuutta painotetaan vähemmän toksisiin nähden. TEQ:n käyttö yksinkertaistaa eri näytteissä olevien dioksiinimäärien haitallisuuden arviointia. Dioksiinit adsorboituvat hyvin ja leviävät laajasti kudoksiin. Maksa ja rasvakudokset ovat pääasiallisia kohde-elimiä kertymälle. Elimistössä dioksiinit kertyvät rasvakudokseen ja puoliintumisajat ovat pitkiä, esim. TCDD:llä n vuotta. Kansainvälinen syöväntutkimuskeskus ja muut tunnetut kansainväliset järjestöt ovat luokitelleet 2,3,7,8-tetraklooridibentso-p-dioksiinin (TCDD) ihmiselle syöpää aiheuttavaksi aineeksi. Dioksiineja muodostuu mm. epätäydellisessä palamisessa, kun polttoaineessa on klooria ja muodostuminen on tehokkaampaa, jos polttoaineessa on aromaattisia klooriyhdisteitä. Keskeisimmät dioksiineja ja furaaneja tuottavat prosessit ovat energiantuotanto ja jätteenpoltto, aikaisemmin myös puunjalostusteollisuus. Savukaasuissa ilmaan vapautuvat dioksiinit kulkeutuvat ilmavirtojen mukana pitkiä matkoja ja maasta toiseen. Dioksiinit voivat aiheuttaa kehityshäiriöitä hampaisiin ja sukuelimiin. Suurilla altistuksilla ne aiheuttavat klooriaknea ja mahdollisesti vastustuskyvyn alenemista ja endokriinisiä häiriöitä. Syöpävaarallisuusriskin osalta tosin on esitetty myös kiistanalaisia näkemyksiä, sillä esimerkiksi syövän esiintyvyyden ei ole todettu kohonneen Vietnamin sodan veteraaneilla, joiden kudoksista on mitattu n. 600 kertaa suurempia dioksiinipitoisuuksia verrattuna väestöön keskimäärin. Eläinkokeiden antamat näytöt ovat kuitenkin kiistattomia. Haitat ilmenevät vasta, kun dioksiinia on saatu suuria määriä ja altistus on pitkäaikainen. Suomalaisten saantitasolla ei yllä mainittuja vaurioita ole havaittu. Altistukselle herkimpiä kuluttajia ovat hedelmällisessä iässä olevat naiset, sikiöt ja imeväiset. Eniten dioksiinille altistuvat esimerkiksi merikalastajat, kalan suurkuluttajat, sekä muutkin erityisesti Itämeren silakkaa ja lohta yksipuolisesti nauttivat. Meritaimenten dioksiini- ja PCB-pitoisuudet Meritaimen on yksi Suomen ja Ruotsin nk. dioksiinipoikkeuksen piiriin kuuluvista kalalajeista. Evira tutkitutti vuonna 2008 seitsemän tärkeimmän meritaimenjoen (Kymijoki, Vantaanjoki, Kemijoki, Iijoki, Aurajoki, Tornionjoki ja Merikarvianjoki) meritaimenten haitallisten aineiden pitoisuuksia. Vain yhdestä joesta eli Merikarvianjoesta pyydetyn meritaimenen dioksiini- ja PCB-pitoisuudet jäivät alle EU:n antaman enimmäispitoisuusrajan, 8 pikogrammaa TEQ/g tuorepainoa (tp). Muiden tutkittujen jokien meritaimenten dioksiini- ja PCB-pitoisuudet ylittivät enimmäispitoisuusrajan vaihdellen välillä 8,2-16 pg TEQ/g tp. Kaikkien näytteiden keskiarvo oli 10,5 pg TEQ/g tp. Meritaimenen rasvapitoisuus vaihtelee 5-15% välillä. EU:n dioksiinipoikkeuksen perusteella meritaimenia voidaan markkinoida Suomessa ja Ruotsissa, vaikka niiden dioksiinipitoisuudet ylittäisivät kaloille asetetun enimmäispitoisuusrajan.

2 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos keräsi 11 kalanäytettä ja ne analysoitiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL). Tutkimuksen näytteet otettiin jokeen kudulle nousseista meritaimenista. Suurimman osan elämästään aikuiset ja kalastuksen kohteena olevat meritaimenet viettävät meressä ja niistä mitatut haitallisten aineiden pitoisuudet kuvaavatkin lähinnä merialueen vaikutusta. Tässä tutkimuksessa ei ollut mukana järvitaimenia, koska järvissä dioksiinikuormitus on selvästi pienempi kuin meressä. Meritaimenista tutkittiin myös bromattuja palonestoaineita (PBDE) ja laivanpohjamaaleissa käytettyjä orgaanisia tinayhdisteitä. Näiden yhdisteryhmien pitoisuudet olivat pieniä. Palonestoaineiden pitoisuudet vaihtelivat välillä 2,2-4,5 ng/g tp ja orgaanisten tinayhdisteiden summapitoisuus välillä 4,2-10 ng/g tp (ng= nanogramma). Tutkimustuloksia arvioitaessa on tärkeää muistaa, että kala on suositeltavaa ravintoa, ja sen käyttöä tulisi lisätä. Kala sisältää terveellisiä rasvahappoja, useita vitamiineja ja kivennäisaineita sekä paljon proteiinia. Kala on erityisen hyvä n-3 rasvahappojen ja D-vitamiinin lähde. Kalan hyödyllisten rasvahappojen on osoitettu vähentävän sydän- ja verisuonitautiriskiä. Lisäksi kalojen kyky muuttaa rehua lihaskudokseksi on tehokkaampi kuin nisäkkäiden. Syöntisuositus Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten (2003) mukaan kalaa on hyvä syödä ainakin kaksi kertaa viikossa ja eri kalalajeja on suositeltavaa käyttää vaihdellen. Lisäksi Evira on antanut erityissuosituksen siitä, että lapset, nuoret ja hedelmällisessä iässä olevat aikuiset voivat syödä Itämeren isoa, yli 17 cm silakkaa tai vaihtoehtoisesti Itämerestä pyydettyä lohta tai meritaimenta 1-2 kertaa kuukaudessa. Ammattikalastajien meritaimensaalis oli 68 tonnia vuonna 2007 ja vapaa-ajankalastajien saalis 187 tonnia vuonna Sisävesiltä saatu vapaa-ajankalastajien taimensaalis oli 767 tonnia vuonna Poron- ja hirvenlihan dioksiini- ja PCB-pitoisuudet Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran Oulun toimipiste koordinoi vuosina poron- ja hirvenlihan dioksiini- ja PCB-tutkimushankkeen. Pohjois-, Etelä- ja Keski-Lapista otettuja poron lihanäytteitä tutkittiin 43 kpl ja hirven lihanäytteitä 12 kpl. Näytteitä oli sekä naaras- että koirasporoista ja -hirvistä. Tutkimuksessa oli mukana sekä vasoja että aikuisia yksilöitä. Näytteet analysoitiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa. Havaitut pitoisuudet olivat alhaisia. Korkeimmat dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summapitoisuudet havaittiin porojen vasoilla. EU:ssa ei ole asetettu poron tai hirven dioksiini- ja PCBpitoisuuksille enimmäispitoisuusrajaa. Dioksiinit ja PCB:t kertyvät rasvaan ja pitoisuustiedot lasketaan suhteutettuna rasvan määrään. Poron- ja hirvenliha ovat vähärasvaisia. Poron vasojen keskimääräinen dioksiini- ja PCB- pitoisuuksien summa oli 3,2 pg TEQ/g rasvaa. Aikuisten porojen vastaava pitoisuus oli vasoja alhaisempi, 2,3 pg TEQ/g rasvaa. Pitoisuudet hirvenlihassa olivat keskimäärin poron lihaa alhaisempia, eikä hirven vasojen ja aikuisten välillä havaittu pitoisuuseroja. Hirvenlihan sisältämien dioksiini- ja PCB-pitoisuuksien summa oli keskimäärin 2,0 pg TEQ/g rasvaa. (pg=pikogramma) Vuosina 2005 ja 2007 toteutetuissa EU:n edellyttämissä vuosittaisissa dioksiini- ja PCB-kartoituksessa havaittiin, että porojen vasojen dioksiinipitoisuudet olivat noin kaksinkertaiset verrattuna EU:ssa nautaeläinten dioksiini- ja PCB pitoisuuden summan enimmäispitoisuusrajaan 4,5 pg TEQ/g rasvaa. Eviran koordinoiman tutkimushankkeen tulokset vahvistivat seurantatutkimuksissa tehdyt havainnot poron vasojen dioksiini- ja PCB pitoisuuksista. Vasoilla havaitut pitoisuudet todettiin korkeammiksi kuin aikuisten porojen dioksiinipitoisuudet. Poron vasa altistuu dioksiineille poronmaidosta. Analysoidut pitoisuudet olivat kuitenkin ennakoitua matalampia. Korkein poron vasan dioksiini- ja PCB-pitoisuuksien summa havaittiin Suomen Keski-Lapista otetussa näytteessä ja se ylitti pitoisuuden 5 pg TEQ/g rasvaa. Lisäselitteinä:

3 PCB tarkoittaa polykloorattuja bifenyylejä TEQ tarkoittaa toksisuusekvivalenttia (yleensä Maailman terveysjärjestön WHO:n määrittelemänä) ng= nanogramma pg = pikogramma Oheiset tekstit ovat osittain Eviran (Elintarviketurvallisuusviraston) eri julkilausumista. Lue oheiset tekstit ja kirjoita lyhyt essee omin sanoin annettuun tilaan! Jokaisen tehtävän maksimipistemäärä on 6 pistettä 1. Mitkä ominaisuudet tai asiat tekevät dioksiini- ja PCB-yhdisteistä ympäristömyrkkyjä? osa kongeneereista hyvin toksisia rasvaliukoisina adsorboituvat tehokkaasti elimistöön pysyvyys ja sitoutuminen elimistöön kertyminen ravintoketjussa vaikka päästöt ovat pistemäisiä ne leviävät ilmapäästöinä laajalle ympäristöön 2. Miten dioksiinien joutumista ihmisen ravintoon voitaisiin vähentää? vähentämällä päästöjen muodostumista; poltettavan materiaalin lajittelu, hyvä polttotekniikka, savukaasujen puhdistustekniikka rajoitetaan dioksiinipitoisten raaka-aineiden käyttöä ruuan valmistuksessa altistumista voidaan vähentää antamalla syöntisuosituksia 3. Miksi ympäristöterveysriskinarviointiviranomainen ei ole päätynyt kieltämään Itämeren kalan käyttöä ihmisravintona? ympäristöterveysriskinarviointi on kokonaisvaltainen prosessi, jossa esim. ravintosuosituksia annettaessa otetaan huomioon ympäristömyrkkyjen pitoisuudet ja haitallisuus, mutta myös hyödyllisten ravintoaineiden saanti monipuolinen ravinto on tärkeä terveyttä edistävä tekijä. Kalassa olevien hyödyllisten rasvahappojen on todettu vähentävän sydän- ja verisuonitautiriskiä ravintosuositusten mukaan kalaa on hyvä syödä ainakin kaksi kertaa viikossa. Terveillä aikuisilla Itämeren kalan dioksiinipitoisuudet eivät nosta dioksiinien saantia haitallisen korkeiksi, mutta raskaina oleville ja nuorille Itämeren kalan syöntisuositusta on alennettu 1-2 kertaan kuukaudessa kalan viljelyssä tuotetun proteiinin ravintoketju on lyhyt ja ekotehokas 4. Miksi Suomella ja Ruotsilla on ollut tarve anoa Itämerestä pyydetylle kalalle nk. dioksiinipoikkeus? Itämeri on tärkeä kalastusalue, ja kalastus on elinkeino monille suomalaisille ja ruotsalaisille kalastajille yleisesti asetetut pitoisuusraja-arvot sallivat poikkeamisen, kun riskiryhmille annetaan suosituksia poikkeuslupaan on liitetty vuosittainen pitoisuustarkkailuvelvoite, millä varmistetaan kansalaisten turvallisuus 5. Tarkastele hirvieläinten dioksiini- ja PCB-pitoisuuksia. Tulisiko näiden eläinten lihan syöntiä rajoittaa? poron- ja hirvenlihasta on tehty dioksiini- ja PCB pitoisuuksien kartoitus, missä on osoittautunut, että poron vasojen rasvakudoksessa on korkeammat pitoisuudet kuin aikuisten rasvakudoksessa. Tämä pitoisuuksien konsentroitumien johtuu siitä, että poronmaitoon erittyy dioksiineja poron vasojen dioksiini- ja PCB pitoisuudet olivat n. kaksikertaiset nautaeläimille annettuihin ohjearvoihin verrattuna hirvien lihasta määritetyt pitoisuudet olivat poron lihaan verrattuna alhaisemmat

4 poron- ja hirvenlihasta määritetyt dioksiini- ja PCB-pitoisuudet eivät edellytä erityistoimenpiteitä ravintosuosituksiin HUOM. On huomattava, että kalan pitoisuusarvot on annettu tuorepainoa kohden ja hirvieläinten kohdalla pitoisuudet on ilmoitettu kuivapainoa kohden. Pelkkien pitoisuusarvojen tuominen vastaukseen ei ole riittävä.

5 BIOLOGIAN KYSYMYKSET 2010 Tehtävä Väite Oikein Väärin 1 Uusien lajien syntymistä kutsutaan mikroevoluutioksi. V 2 Sienien soluseinä koostuu selluloosasta. V 3 Lysosomit osallistuvat solun omien rakenteiden hajotukseen. O 4 Sammalilla on hyvin kehittynyt kuljetussolukko. V 5 Alkueliöihin kuuluvat yksisoluiset alkueläimet, limasienet sekä yksi- ja monisoluiset levät. O 6 Minimitekijäksi sanotaan sitä kemiallista tai fysikaalista tekijää, joka voimakkaimmin rajoittaa eliölajin menestymistä. O 7 Endosytoosi ei vaadi energiaa. V 8 Siirtäjä-RNA kuljettaa aminohapon tumaan proteiinisynteesiä varten. V 9 Mutageeni on geeni, joka on nisäkkäillä. V 10 Nilviäisillä on avoin verenkierto. O 11 Viherhiukkasten pimeäreaktioita tapahtuu päivällä ja yöllä. O 12 Suvullisesti lisääntyvillä lajeilla mutaatioiden täytyy V tapahtua somaattisissa soluissa, jotta mutaatioilla olisi merkitystä evoluution kannalta. 13 Hyönteiset ovat tasalämpöisiä. V 14 Respiraatio vaatii happea. O 15 Nisäkkäät ovat toisenvaraisia eliöitä. O Määrittele tai kuvaa alle 30 sanalla seuraava käsitteet: 1. Solulimakalvosto

6 Solulimakalvosto on vain eukarioottien soluissa oleva kalvosto, jolla on suuri pinta ja jossa tapahtuvat monet tärkeät aineenvaihduntareaktiot. 2. RNA RNA eli ribonukleiinihappo on suora polymeerimolekyyli. Lähetti-, siirtäjä-rna ja ribosomaalinen RNA to proteiinisynteesissä. RNA-polymeerien avulla kootaan aminohapot oikeaan järjestykseen proteiiniksi DNA:n mukaisesti. Eräillä viruksilla RNA voi sisältää perintöaineksen. 3. Allopolyploidia Allopolyploidia tarkoittaa kromosomiston moninkertaistumista siten että perintöaines on peräisin kahdesta e Ruisvehnä on tästä esimerkki. 4. Jäkälä Jäkälä on sienen ja levän tai sienen ja syanobakteerin muodostama symbioosi. Levä tai syanobakteeri pystyv fotosynteesiin ja sieni kerää muita ravinteita. Varsi on ns. sekovarsi 5. Bioindikaattorilaji Bioindikaattori on jokin laji, jonka tiedetään olevan herkkä erilaisille ympäristömuutoksille kuten epäpuhtau Bioindikaattorin lukumäärä voi näiden tekijöiden tähden muuttua tai bioindikaattorin soluissa voi tapahtua m muutos.

7 Mallivastaukset Solulimakalvosto on vain eukarioottien soluissa oleva kalvosto, jolla on suuri pinta ja jossa tapahtuvat monet tärkeät aineenvaihduntareaktiot. RNA eli ribonukleiinihappo on suora polymeerimolekyyli. Lähetti-, siirtäjä-rna ja ribosomaalinen RNA toimivat proteiinisynteesissä. RNA-polymeerien avulla kootaan aminohapot oikeaan järjestykseen proteiiniksi DNA:n mallin mukaisesti. Eräillä viruksilla RNA voi sisältää perintöaineksen. Allopolyploidia tarkoittaa kromosomiston moninkertaistumista siten että perintöaines on peräisin kahdesta eri lajista. Ruisvehnä on tästä esimerkki. Jäkälä on sienen ja levän tai sienen ja syanobakteerin muodostama symbioosi. Levä tai syanobakteeri pystyvät fotosynteesiin ja sieni kerää muita ravinteita. Varsi on ns. sekovarsi. Bioindikaattori on jokin laji, jonka tiedetään olevan herkkä erilaisille ympäristömuutoksille kuten epäpuhtauksille. Bioindikaattorin lukumäärä voi näiden tekijöiden tähden muuttua tai bioindikaattorin soluissa voi tapahtua mitattava muutos.

8 Ympäristötieteen valtakunnalliset pääsykokeet 2010 /Kemian pakollisten tehtävien mallivastaukset 1. Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä Alkuaineiden jaksollisen järjestelmän laati ensimmäisenä v venäläinen kemisti Mendelejev. Hän järjesti alkuaineet atomipainojensa mukaan keveimmästä raskaimpaan ja huomasi, että saadussa jonossa samanlaiset kemialliset ominaisuudet esiintyvät jaksollisesti. Jaksollisuus oli niin säännönmukaista, että sen avulla hän ennusti silloin vielä tuntemattomien alkuaineiden ominaisuuksia. Kun alkuaineet myöhemmin löydettiin, ennustukset toteutuivat hämmästyttävän tarkasti. Jaksollisen järjestelmän vaakarivejä sanotaan jaksoiksi. Siinä alkuaineet on sijoitettu peräkkäin niiden atomien massan mukaiseen kasvavaan järjestykseen. Alkuaineilla voi olla 1-7 elektronikuorta, joten jaksoja tulee seitsemän. Jakson (rivin) numero siis ilmoittaa, kuinka monta miehitettyä elektronikuorta alkuaineella on. Kuoren järjestysluku on sama kuin jakso. Jaksossa vasemmalta oikealle liikuttaessa alkuaineen järjestysluku eli protonien lukumäärä kasvaa. Alkuaineiden kemialliset ominaisuudet vaihtelevat tavallisesti huomattavasti saman jakson sisällä. Systemaattiset muutokset näkyvät selvimmin jaksollisen järjestelmän pääryhmien alkuaineilla. Jaksollisen järjestelmän sarakkeita (pystyrivejä) kutsutaan ryhmiksi joita on 18. Oktettisäännön perusteella uloimmalla kuorella voi olla korkeintaan 8 elektronia. Tämän säännön perusteella alkuaineet voidaan ryhmitellä kahdeksaan pääryhmään, lisäksi saadaan kymmenen sivuryhmää. Koska elektroniverhon uloimmat elektronit määräävät alkuaineen kemiallisen reaktiivisuuden, niin yhtäläisyydet saman pääryhmän alkuaineiden kemiallisissa ominaisuuksissa on suurempi kuin saman sivuryhmän kemiallisissa ominaisuuksissa. Vastaavasti erot eri pääryhmien kemiallisissa ominaisuuksissa ovat paljon suuremmat kuin erot eri sivuryhmien kemiallisissa ominaisuuksissa. Sukulaisalkuaineet sijaitsevat samoissa ryhmissä. Esim. siirtymäalkuaineilla (lantanoideilla) elektronit menevät sisemmille kuorille, kunnes ne ovat täynnä. Niillä kaikilla on uloimmalla radalla yksi tai kaksi elektronia. Siksi lantanoidit muistuttavat kemiallisesti paljon toisiaan. Pääryhmien alkuaineilla on uloimmalla kuorella ryhmän roomalaisen numeron osoittama määrä elektroneja, pääryhmät on nimetty seuraavasti: I ryhmä alkalimetallit, II ryhmä maa-alkalimetallit, III ryhmällä ei ole varsinaista nimeä, se alkaa boorilla, joka on epämetalli ja jatkuu metalleilla, IV ryhmä hiiliryhmä, V ryhmä typpiryhmä, VI ryhmä happiryhmä, VII ryhmä halogeeneja ja VIII ryhmä jalokaasut (helium, neon, argon, krypton, ksenon ja radon). Jalokaasujen uloin elektronikuori on siis täysi, kun siellä on 8 elektronia (heliumilla täysi merkitsee tietysti 2 elektronia). Jaksollinen järjestelmä voidaan jakaa myös atomiorbitaalien täyttymisjärjestyksen mukaisesti s-, p-, d- ja f-lohkoon. s-lohkoon kuuluvat ryhmät 1 ja 2 sekä helium, p-lohkoon ryhmät (paitsi helium), d-lohkoon ryhmät 3 12 (siirtymämetallit) ja f-lohkoon lantanoidit ja aktinoidit, jotka ovat ryhmässä 3. 2.Selitä lyhyesti seuraavat käsitteet a) Hygroskooppinen aine Hygroskooppisella aineella on taipumus imeä itseensä vettä. b) Sublimoituminen On aineen olomuodon muutos suoraan kiinteästä aineesta kaasuksi c) Osmoosi

9 On liuotinmolekyylien (liuotteen) virtaamista puoliläpäisevän kalvon lävitse laimeammasta liuoksesta väkevämpään. d) Hydratoituminen Vesimolekyylien sitoutuminen ioneihin dipoli-dipolisidoksin. tai: Suolan liuetessa veteen muodostuu kiteestä irronneiden ionien ympärille vesimolekyyleistä vaippa, hydraattiverho, eli tapahtuu hydratoituminen e) Esteröinti Esteröinti on hapon ja alkoholin välinen kondensaatioreaktio, jossa muodostuu esteriä ja vettä. f) Kahtaisioni Molekyyli-ioni, jossa on sekä anioninen että kationinen ryhmä. Aminohapot esiintyvät kahtaisioneina. g) Kiraaliakeskus Hiiliatomi, johon on suoraan sitoutunut neljä erilaista atomia tai atomiryhmää muodostaa molekyylin kiraaliakeskuksen. h) Fossiliset polttoaineet Varhaisimpien geologisten kausien aikaan syntyneet polttoaineet. Niitä ovat esimerkiksi kivihiili, öljy, maakaasu ja turve i) Mitkä eliöt muuttavat ilmakehän typpeä kasveille käyttökelpoiseen muotoon Typensitojabakteerit,) sitovat typpeä suoraan ilmasta. Esimerkiksi Rhizobium ja sinbakteerit (syanobakteerit). j) Proteiinien rakenteen eri tasot Primäärinen, sekundäärinen, tertiäärinen ja kvaternäärinen rakenne 3. Järvessä on vettä 1,0x10 10 dm 3. Happosateiden vaikutuksesta veden ph on laskenut arvoon 5,0. Ympäristötutkijat päättävät pienentää happamuutta lisäämällä järveen kalsiumkarbonaattia niin paljon, että ph-arvoksi saadaan 6,0. Laske a) Mikä on järven oksonium-ionikonsentraatio alussa ja kun sen ph on nostettu arvoon 6,0? Alun perin [H 3 O + ] = 10-5 mol/dm 3 Ja ph arvossa 6 [H 3 O + ] = 1 x 10-6 mol/ dm 3 b) Kuinka monta moolia oksonium-ioneja järvessä on, kun sen ph on 6,0? 1 x 10-6 mol/dm 3 x 1,0x10 10 dm 3 = 1,0 x 10 4 mol c) Kuinka paljon kiinteätä kalsiumkarbonaattia on lisättävä, jotta järviveden ph saadaan nousemaan arvoon 6,0. Kalsiumkarbonaatti neutraloi happamuuden (H + ) seuraavan tasapainotetun reaktioyhtälön mukaan: CaCO 3 + 2H + Ca 2+ + H 2 O + CO 2 Yksi (1) mooli kalsiumkarbonaattia neutraloi kaksi (2) moolia oksonium-ioneja. M CaCO3 = 40, , ,00 = 100,09 g/mol Neutraloitavien oksoniumionien määrä on 1,0 x10-5 mol/l x 1,0x10 10 l mol/l = 9 x 10 4 mol/l m = n x M m CaCO3 = 0,5 x 9,0 x 10 4 dm 3 x 100,09 g/dm 3 = 4,5 x 10 3 kg.