4. toimivat työaikamallit

Transkriptio

1 4. toimivat työaikamallit irja kandolin tarja hakola mikko härmä mikael sallinen uusia työaikamalleja tarvitaan sekä tuotannollisiin ja työn vaatimuksiin liittyvien tekijöiden että työntekijöiden yksilöllisten, perhe-elämään tai vapaa-ajan käyttöön liittyvien tarpeiden vuoksi. Tuotannollisilla työaikajoustoilla pyritään vastaamaan kysynnän ja palvelujen vaihteluun. Uusista työaikaratkaisuista käytetyimpiä ovat tiivistetyn työajan sovellukset sekä erilaiset vuorojärjestelmät. Turvallisuuteen ja terveyteen liittyvät ns. ergonomiset suositukset usein kuitenkin unohdetaan tai niistä ei tiedetä uusia työaikamalleja laadittaessa. Työajan yksilöllisen jouston eräs muoto on työajan lyhentäminen, joko päivittäinen lyhentäminen tai työajan sääteleminen elinikäisen työajan näkökulmasta. Kokonaistyöajan lyhentäminen työuran alku- tai keskivaiheessa esimerkiksi vuorotteluvapaan tai opintovapaajärjestelmän avulla tarjoaa mahdollisuuden omatoimiseen ammattitaidon ylläpitoon ja kehittämiseen. kääntyvillä työntekijöillä puolestaan on mahdollisuus lyhentää työaikaansa osa-aikaeläkkeen muodossa. Kaikissa työaikamuodoissa on hyviä ja huonoja puolia. htä parasta, kaikille ja kaikkialle soveltuvaa työaikamallia ei ole olemassa. Työaikojen ergonomisella suunnittelulla voidaan kehittää mahdollisimman hyvin toimivia työaikaratkaisuja. 50

2 4.1 uudet työaikamallit Uusia työaikamalleja on otettu käyttöön sekä tuotannollisen jouston että yksilöllisen jouston tarpeisiin. Tuotannollisilla työaikajoustoilla on pyritty vastaamaan kysyntään ja palvelujen tarpeeseen. Uusista työaikaratkaisuista käytetyimpiä ovat tällöin tiivistetyn työajan sovellukset sekä erilaiset vuorojärjestelmät. Osin yksilöllisen jouston lisäämiseksi on tuolloin sovellettu työaikapankki -tyyppisiä ratkaisuja, joissa tietyn ajanjakson puitteissa kertynyttä työaikaa voi käyttää myöhemmin pitkähkönä yhtäjaksoisena vapaana. Työajan lyhentäminen, etenkin päivittäisen työajan lyhentäminen osa-aikatyön puiteissa, on Suomessa kansainvälisesti verrattuna suhteellisen harvinaista. Työaikaa voidaan säädellä myös elinikäisen työajan näkökulmasta. Tuolloin on mahdollista esimerkiksi lyhentää kokonaistyöaikaa työuran alku- tai keskivaiheessa vuorotteluvapaan tai opintovapaajärjestelmän avulla. Eräänä tavoitteena työaikojen uudelleen järjestämisessä onkin elinikäisen oppimisen mahdollistaminen. kääntyvillä työntekijöillä puolestaan on mahdollisuus lyhentää työaikaansa osa-aikaeläkkeen muodossa. Tilastokeskuksen työolotutkimuksen mukaan työajan uudistuksista ollaan kiinnostuneita (taulukko 3). Eniten kiinnostusta herättää työaikapankki, yli puolet palkansaajista, niin naisista kuin miehistäkin, olisi kiinnostunut kokeilemaan työaikapankkia. Myös tiivistetty työviikko oli monen kiinnostuksen kohteena. Miehet olivat siitä kiinnostuneempia kuin naiset, samoin nuoret kiinnostuneempia kuin ikääntyvät työntekijät. Työajan lyhentäminen saa myös kannatusta, etenkin tuettu osaaikatyö, kuten 6+6 tunnin vuorot koko palkalla ja osa-aikalisäjärjestely. Vuorotteluvapaasta kiinnostuneita on runsas kolmannes niin miehistä kuin naisistakin. Taulukko 3. Uusista työaikamuodoista kiinnostuneet. Tilastokeskuksen työolotutkimus 1997 olisi kokeilee tai kiinnostunut % on kokeillut % työaikapankki tiivistetty työviikko 41 6 vuorotteluvapaa 37 1 tuettu osa-aikatyö vuorot kokoaikatyön palkalla vuorot pienemmällä palkalla

3 Tässä luvussa tarkastellaan erilaisia uusia työaikamalleja ja -järjestelyjä suomalaisissa yrityksissä ja kerrotaan työaikakokeilujen seurantaan perustuvista toimivista ratkaisuista. tiivistetty työaika Työajan tiivistäminen voidaan toteuttaa joko säännöllisen ns. tiivistetyn työviikon järjestelmässä tai epäsäännöllisemmin rytmittyen esimerkiksi työaikapankin järjestelmässä. Tiivistettyä työaikaa käytetään etupäässä tuotannollisista syistä, usein ennustettavan tuotannon kausivaihtelun tarpeeseen, mutta myös jatkuvan kysynnän tilanteessa laitteiden käyttöaikojen tai palveluaikojen pidentämiseen. Tiivistetyt työrupeamat voidaan tarpeen mukaan suunnitella eri pituisiksi. Työaikalaki määrittää työajan tasoittumisjakson pisimmillään 52 viikkoon, jonka kuluessa työaika tasoittuu keskimääräisesti korkeintaan 40 tunniksi viikossa. Vuoden 1996 alussa tehdyssä yrityskyselyssä jo yli puolessa Suomen 50 suurimmasta yrityksestä sovellettiin tiivistettyä työaikaa. tiivistetty työviikko Tuotannollinen jousto oli syynä myös eräässä pääkaupunkiseudun korkean teknologian yrityksessä, jossa tuotantomäärien ja samanaikaisen tuotekehittelyn voimakkaan kasvun vuoksi ei normaalilla 8 tunnin työajalla voitu vastata kysyntään. luksi turvauduttiin ylitöihin, jotka pidempään jatkuttuaan kuormittivat henkilöstöä. Kuormittuminen heijastui työtehon ja tuotteiden laadun laskuna, jolloin uudet työaikaratkaisut tulivat ajankohtaisiksi. Työntekijät eivät halunneet siirtyä perinteiseen kaksivuorotyöhön, vaan suunnittelivat yhdessä johdon kanssa 12 tunnin työaikamallin. Työvuorot olivat ns. päivävuoroja yleensä kello Järjestelmä otettiin aluksi käyttöön vuoden mittaisena kokeiluna. Työaikakokeiluun kuului kaksi työryhmää, jotka vuorottelevat viikoittain. Toinen ryhmä työskenteli torstaista lauantaihin 12 tuntia, piti sunnuntain vapaana ja jatkoi jälleen maanantaista keskiviikkoon 12 tuntia päivässä. Seuraavat seitsemän päivää olivat vapaat, kunnes torstaina tultiin taas töihin (kuva 17). 12 tunnin työpäiviin kuului puolen tunnin ruokailutauko. Kolmen kuukauden aikana työaika tasautui keskimääräiseksi 40 tunniksi viikossa. Koneiden käyttöaika kasvoi uusien työaikajärjestelyjen myötä 72 tuntiin viikossa. litöitä ei enää tehty. 52

4 1 2 Ma Ti Ke To Pe La Su Ma Ti Ke To Pe La Su P P P P P P B P P P P P P Kuva 17. Tiivistetty työviikko, 12 tunnin vuorot rityksen johdon mukaan työaikaratkaisun lähtökohtana on ollut myös yksilöllinen joustavuus, mitä on lisännyt liukuman mahdollisuus, tunti kello 7:n molemmin puolin. Työaikojen yksilöllinen joustavuus ilmeni myös siten, että 12 tunnin mallin rinnalle otettiin 10 tunnin järjestelmä niitä varten, joille 12 tunnin vuorot osoittautuivat hankaliksi. Vaikka työntekijät aluksi kokivat pitkät työrupeamat raskaina, oli suurin osa työntekijöistä tottunut uuteen työaikaan vuoden koeajan kuluessa. htenä syynä tähän oli ylitöiden jääminen pois, ts. todellisen kokonaistyöajan lyheneminen keskimäärin 40 tuntiin viikossa. Kaikkiaan 12 tunnin työpäivää tekevät olivat lähes poikkeuksetta tyytyväisiä työaikajärjestelyynsä. Näin siitä huolimatta, että pitkä työrupeama koettiin vähintään silloin tällöin rasittavana. Halukkuus siirtyä tekemään lyhyempää, 10 tunnin työpäivää ei johtunut niinkään työrupeaman rasittavuudesta kuin vapaa-ajan ja perhe-elämän hankaloitumisesta. Tiivistetyn työviikon ja vapaa-ajan yhteensovittamisessa esiintyikin paljon yksilöllistä vaihtelua riippuen elämäntilanteesta ja harrastusten luonteesta. tse asiassa juuri perhe-elämän häiriytyminen oli syynä haluun siirtyä tekemään 10 tunnin työpäivää 12 tunnin sijasta. Mahdollisuus valita työaikansa yksilöllisesti vaikuttaakin toimivalta ratkaisulta. ksilölliset työajat soveltuivat hyvin myös tiimityöskentelyn. työaikapankki ja säästövapaa Säästövapaa on yhteinen nimitys erilaisille mahdollisuuksille säästää pidempiä vapaita vuosilomapäivistä ja ylitöistä. Työaikapankki on samantyyppinen käytäntö, jonka puitteissa työaika sijoittuu aiempaa väljemmin ja vaihtelee pituudeltaan päivittäin. Työaikapankkia on käytetty sekä tuotannollisen että yksilöllisen jouston tarpeisiin. Näillä järjestelyillä esimerkiksi ylityökertymiä korvataan rahan sijasta vapaa-aikana. Keskeistä järjestelyissä on myös työaikojen itsesäätelyn lisääntyminen. Työaikapankki on etenkin enemmän koulutettujen, toimihenkilöasemassa olevien kiinnostuksen kohteena. Myös nuoremmat työntekijät ovat useammin työaikapankin kannalla kuin ikääntyvät. Työajan säästäminen myöhempään käyttöön ei sen sijaan sovellu juurikaan määräaikaisiin työsuhteisiin. Eräässä korkean teknologian ja osaamisen teollisessa yrityksessä otettiin käyttöön työaikapankki, työaikakeräily, lähinnä tuotannon tarpeiden vuoksi. Työaika pyrittiin sopeuttamaan niin, että se vastaa kuormituksen ja kysynnän vaihteluita. Sopimus työaikapankista tehtiin yhteisymmärryksessä johdon ja työntekijöiden kanssa 53

5 vapaaehtoisuuden perusteella. Työaikapankkien liukumarajat vaihtelivat eri osastoilla tuntia ja tasoittumisjakso oli yksi vuosi. Tasoittumisjakson päättyessä työaikasaldo tarkastettiin ja mahdolliset ylikertymät sovittiin maksettavaksi joko rahana tai vapaa-aikana. Ratkaisussa näkyi työaikaan liittyvä itseohjautuvuus ja vastuullinen työaikojen säätely, mikä perustui työntekijöiden tarkkaan tietoon työtilanteesta. Työaika menetti säännönmukaisuuttaan, mutta jossain määrin myös ennakoitavuuttaan. Kokemukset työaikapankin toimivuudesta olivat pääosin myönteiset. Työajasta tuli usein työntekijän omia tarpeita aikaisempaa paremmin huomioivaa. Tosin perheellisillä pienten lasten hoitopaikkojen sulkemisajat ja säännöllisen perhe-elämän vaatimukset eivät jatkuvasti salli pitkien työaikojen tekemistä. Työaikapankki- ja säästövapaatyyppiset työaikaratkaisut on nähty hyvänä keinona hallita työajan ja vapaa-ajan välistä suhdetta. Työaikojen itsesäätelyn lisääntyminen yleensä lisääkin työtyytyväisyyttä. Kuitenkin työajan ja ylitöiden tuntuva, pitkäaikainen kerääntyminen myöhempään käyttöön voi olla vahingollista, jos se tapahtuu työntekijän voimavarojen äärirajoilla. Tällöin se todennäköisesti heijastuu työuupumuksena ja henkisen hyvinvoinnin laskuna. leisenä arviona tiivistytetyn työajan malleista on, että tuotannollinen jousto lisää laitteiden käyttö- ja palveluaikoja ikääntyville pitkät työrupeamat ovat usein rasittavia pitkät tiivistetyt jaksot häiritsevät usein työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Lyhennetty työaika Työajan päivittäinen lyhentäminen eli osa-aikatyöhön siirtyminen voi lähteä sekä tuotannollisen että yksilöllisen jouston tarpeista. Esimerkkinä tuotannollisesta joustosta on siirtyminen 6+6 päivävuorojärjestelmään. ksilöllisestä osa-aikatyön valinnasta esimerkkinä on terveydenhuollon osa-aikatyö. hteiskunnan tukemia työajan lyhentämismalleja ovat osa-aikalisä, osa-aikaeläke sekä vuorottelu- ja opintovapaa. Erilaiset työajan lyhentämismallit tarjoavat aikaa työkyvyn ylläpitoon, omaehtoiseen kouluttautumiseen ja henkilökohtaisen ammattipätevyyden kehittämiseen. Osa-aikatyö, 6+6 päivävuoromalli Länsisuomalaisessa kaupunginsairaalassa työajan lyhentämisen tavoitteena oli helpottaa henkilökunnan työpaineita ja kohentaa työssä jaksamista ja siten parantaa myös potilashoidon laatua. Työajan lyhentäminen 90 tuntiin kolmen viikon jaksossa perustui vapaaehtoisuuteen. Uusien työvuoroluetteloiden suunnittelussa henkilöstön osallistumismahdollisuudet lisääntyivät selvästi. Kahden vuoden seurannan aikana juuri työyhteisön ilmapiiri ja toiminta paranivat ja työ koettiin aiempaa 54

6 mielekkäämpänä. Vaikka taloudellisen tilanteen kiristyminen nousi selvästi esille työaikakokeilun haittana, työajan lyhentämisen arvioitiin vaikuttaneen myönteisesti työssä jaksamiseen sekä työn ja perheen yhteensovittamiseen. Kuntasektorilla on vastaavia esimerkkejä vuorottelevan osa-aikatyön käytöstä palveluaikojen laajentamiseen kotipalveluissa, hammashuollossa ja lasten päivähoidossa. Työaikakokeilu, jossa työaika lyhennettiin 30 tuntiin viikossa, toteutettiin 19 kunnassa. Kahden vuoden kokeiluun osallistujat valittiin vapaaehtoisuuden perusteella. Työajan lyhentymisen vaikutukset näkyivät selkeimmin työntekijöiden arjessa ja vapaa-ajassa. Lisääntyvä vapaa-aika käytettiin lähinnä rentoutumiseen, lepoon ja perheen kanssa olemiseen. Myös työuupumuksen väheneminen oli nähtävissä. Pääkaupunkiseudulla pienehkössä korkean teknologian tuotantolaitoksessa siirryttiin 6+6 päivävuorojärjestelmään tuotteiden kasvaneen kysynnän vuoksi. lussa kysyntään oli vastattu tekemällä ylitöitä. Pitkään jatkunut ylitöiden tekeminen kuitenkin kuormitti työntekijöitä ja halukkuus ylitöihin väheni samalla, kun työteho ja myös tuotannon laatutaso heikkeni. Uusi työaikajärjestely nähtiin ratkaisuna pidentää koneiden käyttöaikaa turvautumatta rasittaviin ylitöihin. Uuteen työaikajärjestelmään siirtyi se osa tuotannosta, jossa työpaineet olivat suurimmat ja ylityöt jatkuvia. Työaikojen suunnittelu toteutettiin yhteistyönä yrityksen johdon ja henkilöstön kanssa. 6+6 tunnin vuorojärjestelmässä oli kaksi kuuden tunnin vuoroa, joista toinen aloitti työt aamulla kello 06 ja toinen jatkoi kello Päivittäinen työaika lyheni 8:sta 6:een tuntiin viikkotyöajan lyhentyessä vastaavasti. Koska ylitöitä ei enää tarvinnut tehdä, todellinen kokonaistyöaika lyheni huomattavasti. Peruspalkka säilyi ennallaan, mutta ylityölisät jäivät pois. Kokemukset 6+6 tunnin vuorojärjestelmästä olivat myönteisiä. ikaisempi yleinen kiire ja stressi hellittivät, mikä puolestaan mahdollisti työntekijöiden paremman koulutuksen ja tuotteiden entistä korkeamman laadun. Työyhteisössä kehittyi aikaisempaa keskustelevampi ilmapiiri niin työntekijöiden kesken kuin johdon ja työntekijöiden välille. Päivittäisen työajan lyhentyminen helpotti selvästi myös työn ja vapaa-ajan yhteensovittamista. Lähes kaikki olivat tyytyväisiä työaikoihinsa. Uuden työaikaratkaisun vaikutukset näkyivät selvästi myös työn tuottavuuden nousuna ja laatutason paranemisena. Vaikka työajan lyhentämisestä esimerkiksi 6+6 tunnin vuorojärjestelmän mukaan on löydettävissä toimivia esimerkkejä, ei malli ole yleistynyt tuotannossa eikä myöskään palvelualoilla. Kokemusta on kertynyt paljon enemmän yhteiskunnan tukemista osa-aikamalleista, kuten osa-aikalisän ja osa-aikaeläkkeen järjestelmistä. 55

7 osa-aikalisä Osa-aikalisää voidaan myöntää ansionmenetyksen korvauksena kokoaikatyöstä vapaaehtoisesti määräajaksi osa-aikatyöhön siirtyvälle työntekijälle. Osa-aikalisää voivat saada työntekijät, virkamiehet ja viranhaltijat ja sen myöntää työvoimatoimisto. Työnantajan on palkattava osa-aikalisäkauden ajaksi osa-aikatyöhön työvoimatoimiston osoittama työtön työnhakija. Kenelle maksetaan henkilölle, jonka kokoaikainen palvelussuhde samaan työnantajaan on yhtäjaksoisesti kestänyt vuoden välittömästi ennen osa-aikatyöhön siirtymistä. Osa-aikalisän määrä on puolet kokoaikatyön ja osa-aikatyön palkan erotuksesta, kuitenkin enintään normaali työllistämistuki korotettuna 70 prosentilla (n mk kuukaudessa). Kuinka pitkältä ajalta osa-aikalisää voidaan maksaa samalle henkilölle enintään 12 kuukauden ajan osa-aikajärjestelyt voidaan myös jaksottaa siten, että jaksojen yhteinen pituus on enintään 12 kuukautta. Työaika osa-aikalisään oikeuttavan työajan tulee olla % osa-aikatyöhön siirtyneen henkilön kokoaikaisesta säännöllisestä työajasta. Osa-aikalisän maksamisen ehdot työnantaja suostuu järjestelyyn osa-aikalisäsijaiseksi voidaan osoittaa henkilö, joka on ollut viimeisten kuuden kuukauden aikana vähintään viisi kuukautta työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa tai joka on yli 55-vuotias sijaista ei tarvitse palkata hoitamaan samoja tehtäviä, joita osa-aikatyöhön siirtyvä on hoitanut. Osa-aikaeläkemalli käynnistyi kesäkuussa Työministeriön työnvälitystilaston mukaan vuoden 1999 loppuun mennessä osa-aikalisällä tuettua osa-aikatyötä oli tehnyt yhteensä ihmistä. Malli on ollut lähinnä naisten käyttämä ja kohdistunut kuntasektorille ja julkisiin palveluammatteihin. osa-aikaeläk e Osa-aikaeläkejärjestelmä tuli voimaan vuonna Tuolloin eläkkeen saannin alaikäraja oli 60 vuotta. Koska osa-aikaeläkkeen suosio oli alkuvaiheessa melko lai- 56

8 mea, ikäraja alennettiin 58 vuoteen. käraja alennettiin edelleen kokeiluluonteisesti 56 vuoteen vuonna Kokeilu kestää vuoden 2000 loppuun. Osa-aikaeläkkeelle pyrkijän on ensin sovittava työnantajansa kanssa osa-aikatyöhön siirtymisestä. Sovittavana on sekä palkan määrä että työaika. rvion osaaikaeläkkeen määrästä saa työnantajan eläkelaitokselta, kun osa-aikatyön palkka ja työaika ovat selvillä. Osa-aikaeläkkeen voi saada sekä yksityisten että julkisten työeläkelakien mukaan. Eläkkeelle pyrkivällä ei saa olla jo muuta omaa lakisääteistä työeläkettä. ksityisen puolen (työeläkelait TEL, LEL, EL, MEL) osa-aikaeläkkeen edellytykset ovat: kä: vuoden 2000 loppuun mennessä 56 vuotta. Työhistoria: Viimeisen 18 kuukauden aikana pitää kokoaikaista työtä olla vähintään 12 kuukautta. Viimeisen 15 vuoden aikana pitää myös olla vähintään 5 vuotta eläkkeeseen oikeuttavaa ansiotyötä. Työaika: Työntekijän kokoaikatyön tulee lyhentyä niin, että jäljelle jää työaikaa tuntia viikossa. Työaikaa tarkastellaan 16 viikon jaksoissa. Osa-aikatyössä ei saa olla yli kuuden viikon keskeytystä. Vuosiloma ja sairauspäivärahapäivät eivät keskeytä työaikaa. rittäjän tulee puolittaa yritystoimintansa. nsiotulot: Työntekijän ansiotulojen tulee vähentyä niin, että ne ovat prosenttia aiemmista ansioista (kuitenkin vähintään mk/kk) ritystoimintansa lopettanutta ja muuhun työhön siirtynyttä yrittäjää koskevat samat säännöt kuin työntekijää. Osa-aikaeläke on puolet vakiintuneen ansiotulon ja osa-aikatyön ansiotulon erotuksesta. Eläke saa kuitenkin olla enintään 75 prosenttia siitä eläkkeestä, jonka eläkkeelle siirtyjä on ansainnut osa-aikaeläkkeelle siirtymiseen mennessä. Esimerkki osa-aikaeläkkeen vaikutuksesta tuloihin: bruttopalkka bruttopalkka tulot kokopäivä- tulot osa-aika- tulot kokopäivä- tulot osa-aikatyössä eläkkeellä työssä eläkkeellä palkka eläke brutto ennakonpid netto

9 vuorotteluvapaa Työntekijöiden elinikäisen työajan joustomuotona on käytetty vuorottelu- ja opintovapaata. Vuoden 1996 alussa käynnistyi Suomessa kaksivuotinen vuorotteluvapaan kokeilu, jota on sittemmin jatkettu vuoden 2000 loppuun. Työntekijä voi jäädä vuorotteluvapaalle työnantajansa suostumuksella, jos hän on ollut samassa työpaikassa vähintään vuoden. Ehtona on, että työnantaja palkkaa hänen tilalleen työttömän työnhakijan, joskin työnkierto on mahdollista. Omaehtoiseen ammatilliseen koulutukseen osallistumisesta maksetaan kuukaudessa markan korvaus verottomana. Vuorotteluvapaakokeilussa yhdistyvät täten työttömyyden hoito ja työkyvyn ylläpito. Vuorottelusopimus tulee lain mukaan tehdä ennen vuoden 2000 loppua ja vapaa on pidettävä vuoden 2001 loppuun mennessä. Pituus: Vuorotteluvapaa voi olla päivän pituinen. Korvaus: Vuorotteluvapaan ajalta työntekijällä on oikeus vuorottelukorvaukseen, joka on 70 prosenttia siitä ansiosidonnaisesta työttömyyspäivärahasta, johon hänellä työttömänä olisi oikeus. Esimerkiksi markan kuukausituloilla korvaus on noin markkaa kuukaudessa. Työeläke karttuu vuorotteluvapaan aikana, jos henkilö palaa työhönsä vapaan päätyttyä. Varmimmin työntekijän eläketurva säilyy, jos vuorotteluvapaa pidetään yhden kalenterivuoden aikana. Vuorotteluvapaa on lähtenyt käyntiin ripeästi. Työministeriön työvälitystilaston mukaan vuodesta 1996 vuoden 1999 lokakuuhun mennessä vuorotteluvapaalla on ollut palkansaajaa. Vuorottelijoista valtaosa, seitsemän kymmenestä, on ollut naisia, keskimäärin 43-vuotiaita. Vaikka vapaankäyttäjiä on ollut lähes kaikissa ammattiryhmissä, yleisimmin vuorottelijat ovat olleet opetusalalta, terveydenhuollon ja sosiaalialan työntekijöitä sekä toimistotyöntekijöitä. Motiivina vapaalle lähtöön on yleisimmin ollut opiskelu (18 %), lisäajan tarve perheelle tai hoivatyölle (15 %), stressi ja työpaikan huono ilmapiiri (15 %) sekä kuntoutuksen tai levon tarve (13 %). Vapaan koetut vaikutukset ovat yleensä varsin myönteisiä, yhdeksän kymmenestä arvioi käyttävänsä vuorotteluvapaata uudestaan, jos siihen tarjoutuu tilaisuus. Suurin ongelma on ollut toimeentulon heikkeneminen. Vain muutama prosentti vuorotteluvapaan päättäneistä kertoo kokeneensa sopeutumisvaikeuksia töihin palatessaan. Työnantajan kannalta vuorottelun hyvänä puolena on pidetty sitä, että se ehkäisee henkilöstön uupumista ja tuo uusia tuulia organisaatioon. opintovapaa Opintovapaa tarjoaa työssä oleville joustavan mahdollisuuden opiskeluun. Opintovapaan voi käyttää yhdessä tai useammassa jaksossa. Sen enimmäispituus on kaksi 58

10 vuotta viiden vuoden aikana. Palvelusuhde jatkuu opintovapaan aikana, mutta työntekijä ei saa palkkaa ilman erillistä sopimusta. Opintovapaata voi käyttää: julkisen valvonnan alaiseen koulutukseen (myös ulkomailla) opetussuunnitelman mukaiseen käytännön harjoitteluun työehto-, toimiehto- tai virkaehtosopimuksissa määriteltyyn ammattiyhdistyskoulutukseen ja tietyin edellytyksin maatalousyrittäjille järjestettyyn koulutukseen. Työntekijät ja virkamiehet ovat oikeutettuja yhteensä enintään kahden vuoden opintovapaaseen, kun päätoiminen palvelusuhde on kestänyt yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä vuoden. Jos päätoiminen palvelusuhde samaan työnantajaan on kestänyt vähintään kolme kuukautta, on työntekijällä oikeus enintään viiden päivän opintovapaaseen. Opintovapaan hakeminen: yli viisi työpäivää kestävää opintovapaata haetaan kirjallisesti työnantajalta vähintään 45 kalenteripäivää ennen opintojen alkamista enintään viiden työpäivän opintovapaata haetaan suullisesti tai kirjallisesti vähintään 15 kalenteripäivää ennen opintojen alkamista. Työnantaja ilmoittaa ratkaisustaan viimeistään 15 kalenteripäivää ennen koulutuksen alkamista. Enintään viiden työpäivän opintovapaassa ilmoitusaika on 7 kalenteripäivää ennen koulutusta.työnantaja voi siirtää koulutusta, jos se haittaa tuntuvasti yrityksen toimintaa. hteensä opintovapaata voi siirtää kerralla enintään 6 kuukautta. 4.2 työajan jaksotus yritysja asiantuntijatyössä ritys- ja asiantuntijatyössä tehdään Suomessa pisimmät työpäivät. Kun vuoden 1997 työvoimatutkimuksen mukaan palkansaajien keskimääräinen vuosityöaika oli tuntia vuodessa niin yrittäjillä ja yrittäjäperheenjäsenillä se oli keskimäärin tuntia vuodessa. Palkansaajien osalta pisimmät vuosityöajat olivat maa- ja metsätaloudessa, jossa myös yrittäjät tekevät pisimpiä työpäiviä. siantuntijatyössä puolestaan palkallinen ja palkaton ylityön tekeminen on lisännyt viime vuosina kokonaistyöaikoja. Esimerkiksi kavan tekemän tutkimuksen mukaan akavalaisten kokonaistyöaika päätyössä vuonna 1998 oli keskimäärin 43 tuntia viikossa. lem- 59

11 mällä ja keskijohdolla sekä vaativaa asiantuntijatyötä tekevillä työaika vaihteli 47,5 ja 44 tunnin välillä. litöitä teki 76 % akavalaisista. li 80 % ylitöitä tehneistä katsoi joutuvansa tekemään pääsääntöisesti itse päätöksen ylitöiden tekemisestä ja noin puolet ilmoitti, ettei ollut saanut erillisiä korvauksia tehdystä ylityöstä. rittäjän tai käytännössä ilman päivittäisiä työaikoja toimivan asiantuntijan työaikasäännöstely lähtee omista tarpeista sekä työlle asetetuista tavoitteista ja aikapaineista. Usein työhön menee enemmän aikaa kuin on arvioitu ja tavoitteet saatetaan myös asettaa korkeammiksi kuin mihin voimavarat riittävät. Kun työn määrä ylittää jatkuvasti käytössä olevat voimavarat, on seurauksena uupuminen ja jopa sairastuminen. pitkien työpäivien terveyshaitat työstressi ja työuupumus Pitkien työpäivien tyypillinen seuraus on työstressi ja työuupumus. Työuupumuksen on todettu Suomessakin lisääntyvän selvästi, kun viikoittainen työaika venyy yli 55 tunnin. Tätä vähäisempi, jatkuvakin työnajan ylitys ilman työhön liittyviä muita poikkeavia stressitekijöitä tuskin on työuupumuksen synnyssä kovin oleellinen. Jos kuormittuminen on edennyt työstressin asteelle, tyypillisiä oireita ovat vallitseva jaksamattomuuden tunne, unettomuus, ärtyneisyys, työasioiden jatkuva ajatteleminen, vaikeus suoriutua työtehtävistä, myös sellaisista, jotka ennen ovat sujuneet, sekä työn mielekkyyden väheneminen. Sivuuttamalla toistuvasti työstressin oireet voi ajautua helposti varsinaiseen työuupumukseen. Tällöin jaksamattomuuden tunne muuttuu täydelliseksi jaksamattomuudeksi ja työn mielekkyyden väheneminen kyynistymiseksi (millään ei enää ole mitään väliä) sekä vaikeudeksi suoriutua työtehtävistä ammatillisen itsetunnon kärsimättä ( olen surkea työntekijä ). Olennaista kuitenkin on, että työstressi ja työuupumus ovat vain osittain suhteessa tehtyihin työtunteihin. Työstressiin vaikuttavat olennaisesti suoritettavat työtehtävät ja niiden kuormittavuus, vaikutusmahdollisuudet valita ja muokata omia töitään sekä ympäristön tuki ja hyväksyntä. Luonnollisesti omat henkiset resurssit sekä työstä saatava palkka tai palaute ovat tärkeitä. rittäjät ja asiantuntijat asettavat tyypillisesti itse omat tavoitteensa ja tietävät työstä mahdollisesti saatavan palkkion, mitkä ovat olennaisia tekijöitä sitoutumiselle ja työstä saatavalle tyydytykselle. ylityön terveyshaitat litöiden yhteyttä terveyteen on tutkittu aika paljon. Jatkuvien ylitöiden on yleensä todettu liittyvän alentuneeseen koettuun terveydentilaan, yleiseen työtyytymättömyyteen ja stressihormonien kohoamiseen. litöiden on todettu lisäävän myös riskiä sairastua selkäsairauksiin, mahdollisesti kasvavan staattisen lihaskuormituksen ja liikunnan puutteen johdosta. Runsaasti ylitöitä tekevillä naisille on todettu lisään- 60

12 tynyt riski ennenaikaiseen synnytykseen. Jatkuvan ylityön on todettu lisäävän riskiä mm. miesten alkoholinkäytön lisääntymiselle ja itsemurha-alttiuden lisääntymiselle. Tutkimuksissa jää kuitenkin epävarmaksi, miten ylityöt ovat itse asiassa yhteydessä terveydentilan heikkenemiseen. Ei tiedetä, ovatko ylityöt aina olleet väsymyksen tai psyykkisten oireiden syynä. On myös mahdollista, että ylitöiden tekeminen on osaksi vain seurausta jostain muusta tekijästä, joka aiheuttaa työuupumusta ja taipumusta yliarvioida omia resurssejaan. On selvää, että eri ihmiset kokevat ylityöt eri tavoin ja ylitöiden terveysvaikutukset ovat suuresti yksilöllisiä. miten työajaton voi säädellä työaikaansa ja -määräänsä? ajan jakautuminen työn ja muun elämän välillä Ratkaisut, joita teemme ajan jakamiseksi työn ja muun elämän välillä, liittyvät moniin asioihin. Nämä ulkoiset ja sisäiset tekijät vaikuttavat ajankäytöömme liittyviin ratkaisuihin yhdessä. Ulkoisia tekijöitä ovat mm. taloudelliset realiteetit, yleisesti koettu työtahdin kiristyminen sekä työssä käytettävän tietoteknologian kehittyminen, joka mahdollistaa yhä suuremmassa määrin työn tekemisen työpaikan ulkopuolella. Sisäiset tekijät liittyvät meidän omiin arvoihimme, asenteisiimme, tavoitteisiimme, omaan käsitykseen itsestämme, työhön sitoutumisen asteeseen sekä kykyymme kuunnella tuntemuksiamme ja toimia sen mukaan. Silloin, kun työaikaa ei ole toisten ihmisten taholta säädelty, korostuu ihmisen oma kyky hallita ajankäytön kokonaisuutta. Tulokset, jotka osoittavat, että yrittäjien ja asiantuntijoiden työaika on selvästi keskimääräistä pidempi, kuvaa osaltaan sitä korkeaa motivoitumisen ja sitoutumisen tasoa, joka näillä ihmisillä työhönsä on. Toinen puoli asiaa on se, että korkea sitoutumisen aste työhön ja määrittelemätön työaika yhdessä saattavat johtaa pitkällä aikavälillä työkyvyn oleelliseen laskuun, jos työaika ja -määrä jatkuvasti estävät työn rasituksesta palautumisen. voimavarojen palautuminen Työterveyslaitoksen Voiman lähteet: työn voimavarojen BC -taskuoppaassa on tuotu esille asioita, jotka voivat edesauttaa voimavarojen palautumista työssä. ksi keskeisiä seikkoja on aika ajoin pysähtyä kuuntelemaan omia tuntemuksiaan. Ne kertovat paljon kuormittuneisuuden asteesta. Työuupumuksen yhteydessä on syytä hakea apua joko ystäviltä ja vakavassa tapauksessa ammattiauttajalta. ksin ei työuupumuksen kanssa kannata jäädä. Omien tuntemusten kuuntelun lisäksi on tärkeää olla vastaanottavainen ympäristön palautteelle. Jos tutuilta ihmisiltä toistuvasti kuulee olevansa väsyneen oloinen, loman tarpeessa tai pinna kireällä on syytä jäädä tarkastelemaan omaa hyvinvointiaan ja ajankäyttöään. 61

13 Voimavarojen palautumisen kannalta on tärkeää kyky ja mahdollisuus irrottautua työstä. Tämä ei tarkoita vain sitä, että on tekemättä työtä, vaan myös henkistä irrottautumista työasioista ja -roolista. Voimavaroja palauttavia tekijöitä ovat työn ulkopuolinen sosiaalinen elämä, liikunta, riittävä uni ja lepo, mahdollisuus mielekkääseen harrastukseen sekä kohtuuttoman alkoholin käytön ja epäsäännöllisen elämänrytmin välttäminen. Silloin kun ihminen on alkanut määritellä itsensä pelkästään tai lähes pelkästään työn kautta, irrottautuminen työstä saattaa olla vaikeaa, vaikka tähän olisi mahdollisuuskin. Tällaisessa tilanteessa on hyvä tarkastella omaa asennettaan työtä kohtaan, elämän eri osa-alueiden painoarvoa itselle sekä niitä konkreettisia asioita, jotka mahdollisesti vaikeuttavat toimivan kokonaisuuden kehittymisen työn ja elämän muiden osa-alueiden kesken. Muutoksen tekeminen tuntuu alussa usein vaikealta, joskus jopa ylivoimaiselta. tselleen kannattaa asettaa saavutettavissa olevia tavoitteita, jotka suuntaavat vähitellen kurssia lähemmäksi kestävämpää tasapainoa työn ja muun elämän välillä. ajankäytön suunnittelu Omaa ajankäyttöä mietittäessä on valaisevaa piirtää piirakka oman ajankäytön jakautumisesta elämän eri osa-alueiden, esimerkiksi työn, kotitöiden, perheen, ystävien, harrastusten, levon ja unen kesken. Lisäksi kannattaa viereen piirtää toinen piirakka siitä, miten itse asiassa haluaisi aikansa ja voimavarojensa jakautuvan. Jos näissä on olennainen ero, on hyödyllistä nimetä ne asiat, jotka tuntuvat estävän muutoksen kohti mielekkäämpää ajankäyttöä. Tämän jälkeen on mahdollista miettiä niitä käytännön keinoja, jotka voisivat johtaa parempaan ajankäytön ja voimavarojen jakautumiseen sekä palautumisen mahdollistumiseen. Eräs käytännön keino oman ajankäytön muuttamisessa on suunnitella etukäteen itselleen sellainen aikataulu, jossa on otettu huomioon sekä työ että muut elämän osa-alueet ja ottaa se aluksi esimerkiksi kokeiluluontoisesti käyttöön kuukauden ajaksi. Kun suunnitelma on kirjattu, kynnys sen unohtamiseen nousee. Toisaalta sitoutuminen muutokseen on helpompaa, kun kyse on rajallisesta ajasta, jonka jälkeen voi tilannetta arvioida taas uudelleen. Jos tällaisen aikataulun tekeminen tuntuu mahdottomalta, vaikka selvästi kokee epätasapainon työn kuormittavuuden ja siitä palautumisen välisessä suhteessa, on syytä pohtia, kuinka kauan voi kuvitella jaksavansa nykyistä työtahtia ja mitä seuraamuksia tilanteen jatkumisesta voi olla. Usein ajatus muutoksen tekemisestä sitten myöhemmin on vain ongelman lykkäämistä ja johtaa tilanteen ja oireiden kärjistymiseen. työn organisointi Keskeistä ajankäytön kannalta on myös oman työn organisoinnin tarkastelu säännöllisin väliajoin. Tämä tarkoittaa käytännössä sen määrittelyä, mistä on vastuus- 62

14 sa, mitkä ovat olennaisimpia asioita ja mitkä voi jättää vähemmälle huomiolle, mitä töitä voi antaa muitten suoritettavaksi, mikä on järkevä tehtävien suorittamisjärjestys ja mitkä ovat tehokkaimpia keinoja tehtävien suorittamiseksi. Suunnitelmallisuus työssä säästää yleensä enemmän kuin siihen käytetyn ajan ja vähentää myös stressiä, koska tilanne on paremmin hallittavissa. työ yksi hyvinvoinnin peruspilari Työ on yksi ihmisen hyvinvoinnin peruspilareista, mutta saattaa muuttua hyvinvointia ja terveyttä nakertavaksi tekijäksi, jos sen kanssa samaan aikatauluun eivät sovi muut hyvinvoinnin perustekijät, kuten ihmissuhteet, riittävä uni ja lepo, mielekäs harrastaminen sekä terveelliset elämäntavat. Pitkällä aikavälillä tasapaino elämän eri osa-alueiden välillä takaa parhaan lopputuloksen myös työssä, mikä helposti unohtuu kiireessä ja työnpaineessa. Siksi oman ajankäytön ja voimavarojen tarkastelu on aika ajoin hyödyllistä. 4.3 vuorotyön ergonomia Työaikojen ergonomian kannalta käsite vuorotyö voidaan ymmärtää laajasti: kiinteä, noin 8-tuntinen työvuorojärjestelmä, jossa pääosa työtunneista tehdään kello 08 ja 17 ulkopuolella, esimerkiksi kaksivuorotyö, kolmivuorotyö ja säännöllinen iltatai yötyö. työaikamuoto työaikajärjestely, jossa muuttujina ovat vuorokautisten työvuorojen lukumäärä ja viikoittaisten työpäivien määrä työaikamalli samasta työaikamuodosta tehdyt vaihtoehtoiset esitykset työvuorojärjestelmä samassa työaikamuodossa työvuorojen ajankohdat tietyllä ajanjaksolla kolmivuorotyö työvuoroja järjestelmässä on kolme: aamu-, ilta- ja yövuoro viisivuorojärjestelmä samaa työvuorojärjestelmää noudattavia henkilöryhmiä eli vuoroja on viisi keskeytyvä vuor otyö vuorotyö viitenä tai kuutena päivänä viikossa keskeytymätön vuorotyö vuorotyö seitsemänä päivänä viikossa 63

15 jatkuva yötyö vai kolmivuorotyö? Nykyisessä yhteiskunnassa monet työtehtävät vaativat yötyön tekemistä. Miten yötyön tekeminen tulisi järjestää haittojen minimoimiseksi? Eräs ongelma on se, kumpi on suositeltavampaa, jatkuva yötyö vai kolmivuorotyö. Toisaalta on myös aloja, joissa vaihtoehdot valita ovat rajoitetut, esimerkiksi vartiointityö. Organisaatiomuutoksen yhteydessä voidaan toteuttaa myös työaikojen uudelleen järjestelyjä. ötyötä voidaan vähentää vain työtä ja tehtäviä uudelleen organisoimalla, jolloin selvitetään tarpeellinen miehitys tietyssä työprosessissa pyrkien yötyön vähentämiseen. ksintyöskentely yöllä ei kuitenkaan pidä olla tavoitteena. vuorokausirytmit Mahdollinen jatkuvaa yötyötä puoltava tekijä voisi olla se, että ihmisen fysiologiset vuorokausirytmit mukautuvat paremmin säännölliseen yövuoroon. Näin toimintakyvyn ja vireyden huippu sijoittuisivat ainakin lähemmäksi työaikaa. Lisäksi univelka saattaisi jäädä vähäiseksi, koska ihminen pystyisi sopeutuessaan nukkumaan paremmin päivällä. Tutkimuksissa on voitu havaita, että fysiologisten vuorokausirytmien täydellinen mukautuminen yövuoroon on erittäin vaikeaa, mutta osittainen sopeutuminen on mahdollista. Suotuisissa oloissa sopeutumisvauhti uuteen vuorokausirytmiin on noin tunti päivässä. övuororytmiin mukautuminen ja sen ylläpitäminen on kuitenkin käytännön työelämässä vaikeampaa monien tekijöiden vuoksi. Tärkeitä sopeutumiseen vaikuttajia ovat peräkkäisten yövuorojen määrä, altistuminen erityisesti aamulla auringonvalolle, työntekijän motivaatio, sosiaaliset seikat ja mahdollisuus säilyttää yövuororytmi myös vapaa-aikana. Lisäksi yksilölliset erot, kuten ikä, aamu-iltatyyppisyys, energisyys, nukkumistottumusten joustavuus sekä fyysinen kunto liittyvät fysiologisten rytmien sopeutumiseen. ksi esimerkki yötyöhön sopeutumisesta on Pohjanmeren öljynporauslautan työntekijät, jotka sisätyössä, ilman päivänvaloa, todella kehittävät täysin käänteiset elintavat. Kahden, kolmen alkupäivän aikana yövuoron jälkeinen uni viivästyy. Nukkuminen ja vireystila saavuttavat normaalin päivätyötason sopeutumisajan jälkeen. Näissä oloissa paluu päivätyöhön on kuitenkin yhtä vaikeaa kuin siirtyminen yötyöhön. valikoituminen Eräs keskeinen vuorotyön haitta on viikonlopputyö, jota viikolle sijoittuvat vapaapäivät eivät aina korvaa. Etuna on puolestaan vapaa-aika, jolloin vuorotyöntekijällä on mahdollisuus auttaa kotitöissä ja lasten hoidossa. ötyön tekeminen vaikeuttaa perhe-elämää erityisesti silloin, kun perheessä on pieniä lapsia. Silti osa ihmisistä 64

16 valitsee jatkuvan yötyön nimenomaan sosiaalisin perustein, koska se mahdollistaa esimerkiksi lasten päivähoidon, opiskelun tai sivutoimisen työn. Tällöin taloudelliset syyt ovat yleensä keskeisenä vaikuttimena. Vuorotyö ja erityisesti jatkuva yötyö vaikeuttavat yhteydenpitoa päivärytmissä oleviin ihmisiin. Ääritapauksessa tämä voi johtaa sosiaaliseen eristäytymiseen. Pääasiallinen syy luopua vuorotyöstä liittyy terveyteen tai perhe- ja sosiaaliseen elämään. Usein työtä vaihdetaan yövuoroista maksettavien korvausten takia kuitenkin vasta, kun se on aivan välttämätöntä. Jatkuvan yötyön ja kolmivuorotyön vertaaminen toisiinsa on hankalaa, koska työt eivät useinkaan ole vertailukelpoisia. Jatkuvaan yötyöhön valikoituu yleensä ihmisiä, joiden keskimääräiset edellytykset sopeutua yövuororytmiin ovat paremmat kuin kolmivuorotyötä tekevillä ihmisillä. Tämä johtuu siitä, että jatkuva yötyö on usein enemmässä määrin vapaaehtoinen valinta kuin kolmivuorotyö. Lisäksi tutkimuksiin osallistuneet henkilöt ovat usein tehneet jo vuosia jatkuvaa yötyötä, kun taas yötyöhön soveltumattomat ovat karsiutuneet. Sen sijaan kolmivuorotyössä yötyöhön melko huonosti sopeutuva työntekijä voi pysytellä pitkään, koska yötyötä on huomattavasti vähemmän. Voidaan kuitenkin todeta, että jatkuva yötyö ei näyttäisi olevan ainakaan huonompi vaihtoehto kuin kolmivuorotyö silloin, kun se perustuu vapaaehtoisuuteen ja työntekijällä on mahdollisuudet ja halu järjestää vapaa-aikansa siten, että jatkuva yötyö tulee huomioiduksi. Toisaalta se, että työntekijä oma-aloitteisesti hakeutuu jatkuvaan yötyöhön, ei takaa sitä, että hänen elämäntilanteensa tai yksilölliset ominaisuutensa mahdollistaisivat keskimääräistä paremman sopeutumisen yövuororytmiin. Näin on erityisesti silloin, kun jatkuvaan yötyöhön hakeudutaan yksinomaan taloudellisista syistä. Myös huono työllisyystilanne voi pakottaa monet hakeutumaan vähemmän haluttuihin yötöihin. työvuorojen kiertonopeus Kolmivuorotyössä peräkkäisten yövuorojen lukumäärä on tärkeä ratkaisu. Taulukossa 4 on esitetty eräitä huomioon otettavia seikkoja kiertonopeutta päätettäessä. Ergonomian kannalta suositellaan nopeaa työvuorokiertoa eli kahta tai kolmea yövuoroa peräkkäin. övuorojaksossa ensimmäinen yövuoro on aina vaikein ja siten yksittäisiä yövuoroja pitäisi pyrkiä välttämään. Toisaalta univelkaa kertyy useamman yövuoron kuluessa, joten kolmivuorotyössä enemmän kuin viisi peräkkäistä yövuoroa on ergonomian kannalta arveluttavaa. 65

17 Taulukko 4. Kolmivuorotyön etuja ja haittoja Hitaasti kiertävä tai Nopeasti kiertävä, keskeytyvä keskeytymätön kolmivuorotyö kolmivuorotyö vuorokausirytmien häiriintyminen enemmän - vähemmän + univelan kertyminen enemmän - vähemmän + suorituskyky yövuorossa alentunut - alentunut - viikkoja ilman vapaailtoja enemmän - vähemmän + viikonloput töissä ei + usein - yhtenäiset vapaat kyllä + vähemmän - sosiaalisen elämän hankaluudet enemmän - vähemmän + Kolme samaa vuoroa peräkkäin ( ) Perinteisessä viisivuorojärjestelmässä (esimerkki 1 1, 2 ja 3) peräkkäisiä yövuoroja on neljä. Lyhentämällä työvuorojaksoja ja sijoittamalla vapaapäiviä toisin voidaan yövuorojaksoa lyhentää (esimerkki 4). Samaa vuoroa tehdään kolme peräkkäin, aamu- ja iltavuorojakson välissä on 48 tunnin yhtenäinen lepoaika, joka sisältää yhden kokonaisen vapaapäivän. lta- ja yövuorojakson väliin jää 24 tunnin lepoaika ja yövuorojakson jälkeen on sijoitettu viisi vapaapäivää. Haittana on kuusi peräkkäistä työvuoroa ilta- ja yövuorojaksolla. Kuuden peräkkäisen työvuoron jaksoa voidaan keventää rakentamalla peruskierto seuraavasti: (esimerkki 5). Ratkaisussa kuitenkin peräkkäisten vapaapäivien määrä vähenee neljään. B C D E Ma Ti Ke To Pe La Su Ma Ti Ke To Pe La Su Ma Ti Ke To Pe La Su Esimerkki 1. Eteenpäin hitaasti kiertävät vuorot B C D E Ma Ti Ke To Pe La Su Ma Ti Ke To Pe La Su Ma Ti Ke To Pe La Su Esimerkki 2. Taaksepäin hitaasti kiertävät vuorot, vapaa yövuorojen jälkeen 1 Esimerkit erilaisista työvuorojärjestelmistä ovat peräisin TTL Työaikapalveluun tulleista konsultaatioista. Malleissa on aamuvuoro, on iltavuoro, on yövuoro alkaen sen vuorokauden iltana mihin se on merkitty. Vuoron pituus on 8 tuntia. Malleista on esitetty 21 vuorokautta, tasoittumisjaksot vaihtelevat malleittain kierron pituuden mukaan. 66

18 67 Esimerkki 3. Taaksepäin kiertävät vuorot, yövuorot työvuorojakson alussa Esimerkki 4. Kolme samaa vuoroa peräkkäin, eteenpäin kiertävät vuorot Esimerkki 5. Kolme samaa vuoroa peräkkäin, eteenpäin kiertävät vuorot Kaksi samaa vuoroa peräkkäin ( ) Nopeasti kiertävässä mallissa päästään kahden peräkkäisen yövuoron jaksoihin (esimerkki 6). Kahden aamu-, ilta- ja yövuoron jaksot on sijoitettu peräkkäin ja työvuorojaksojen väliin jää neljän vuorokauden mittainen yhtenäinen vapaajakso (96 t). amu- ja iltavuorojakson sekä ilta- ja yövuorojakson väliin jää kumpaankin 24 tunnin yhtenäinen lepoaika. Esimerkki 6 etuna on nopea vuorokierto ja lyhyt yövuorojakso, jolloin elimistön vuorokausirytmin ja sosiaalisen elämän häiriintyminen on vähäisintä. Haittana on kuuden peräkkäisen työvuoron jakso. Esimerkki 6. Kaksi samaa vuoroa peräkkäin, nopea kierto eteenpäin 1 B C D E Ma Ti Ke To Pe La Su Ma Ti Ke To Pe La Su Ma Ti Ke To Pe La Su B C D E Ma Ti Ke To Pe La Su Ma Ti Ke To Pe La Su Ma Ti Ke To Pe La Su B C D E Ma Ti Ke To Pe La Su Ma Ti Ke To Pe La Su Ma Ti Ke To Pe La Su B C D E Ma Ti Ke To Pe La Su Ma Ti Ke To Pe La Su Ma Ti Ke To Pe La Su 2 3

19 68 Lyhyet työvuorojaksot ( ) Kuuden työvuoron jaksoa voidaan keventää sijoittamalla työvuorot ja vapaapäivät tasaisesti (esimerkki 7 ja 8). Tämä järjestelmä on erityisen hyvä vaativiin työtehtäviin. Heikkoutena on se, että yövuoron jälkeinen vapaajakso lyhenee. Se on riittävä palautumisen kannalta, mutta työntekijät saattavat kokea vapaa-ajan pirstoutuvan ja työhön sidonnaisuuden lisääntyvän. Pitempää vapaajaksoa arvostetaankin lähinnä sosiaalisin syin, jos esimerkiksi työskennellään vaikka vieraalla paikkakunnalla ja kotiin päästään vain harvoin. Esimerkki 7. Lyhyet työvuorojaksot, eteenpäin kiertävät vuorot Esimerkki 8. Lyhyet työvuorojaksot, taaksepäin kiertävät vuorot työvuoron pituus EU:n työaikadirektiivi määrää eräitä poikkeuksia lukuunottamatta mm. yövuoron enimmäispituudeksi 8 tuntia ja työvuorojen vähimmäisväliksi 11 tuntia. Nämä suositukset perustuvat erityisesti työsuojelunäkökulmaan. Työpäivän pituutta tulisikin aina tarkastella myös terveyden ja työssä suoriutumisen näkökulmasta. Perinteisesti työpäivän pituus on noin 8 tuntia. Tätä pitempiä, ylipitkiä työpäiviä muodostuu yleensä kahdella tavalla: tekemällä ylitöitä tai ns. tiivistettyä työviikkoa, jotka vuosittaisen kokonaistyöajan suhteen poikkeavat kuitenkin toisistaan. Erityistapaukseksi voi vielä luokitella päivystystyön, jossa ylityö on luonteeltaan enemmän varallaoloa kuin aktiivista ylityötä. leistä on edelleen sivutyön tai opiskelun yhdistäminen päätyöhön. Tällöin työnantajia on useita ja työtä tai opiskelua tehdään päivittäin määrittelemättömän pitkiä jaksoja ilman, että esimerkiksi työaikalainsäädäntö pystyy siihen puuttumaan. 1 B C D E Ma Ti Ke To Pe La Su Ma Ti Ke To Pe La Su Ma Ti Ke To Pe La Su B C D E Ma Ti Ke To Pe La Su Ma Ti Ke To Pe La Su Ma Ti Ke To Pe La Su 2 3

20 Tiivistetty työviikko on säännöllinen työaikajärjestelmä, jossa työvuorojen pituus on tavallisesti 12 tuntia. Peräkkäisiä työvuoroja on yleensä kolme tai neljä, jonka jälkeen on vastaavasti neljä tai kolme päivää vapaata. Myös 16 tai 24 tunnin työvuoroja käytetään. Vapaapäiviä voi usein kerätä myös pitemmiksi jaksoiksi, jos peräkkäisten työpäivien lukumäärää lisätään. Tiivistetty työviikko mahdollistaa siten enemmän vapaapäiviä vuodessa kuin normaali työaika. 12 tunnin työvuorot ovatkin lisänneet suosiotaan nopeasti viime vuosina. Tiivistetyn työviikon vaikutuksia vireyteen, työssä suoriutumiseen, työn laatuun, tuottavuuteen ja poissaoloihin on tutkittu sangen paljon sekä laboratoriotutkimuksin että työpaikalla tehdyin kenttätutkimuksin ja kyselyin. Tutkimukset painottuvat erityisesti 12 tunnin työvuorojen vaikutusten selvittämiseen suhteessa 8 tunnin työvuoroihin. 16 ja 24 tunnin työvuoroja on tutkittu vähemmän. Tulokset ovat jossain määrin keskenään ristiriitaisia, sillä tutkimusasetelmat ja -tavoitteet vaihtelevat. On olennaista huomata, että vertailtavat vuorojärjestelmät eroavat toisistaan myös muiden piirteiden kuin työvuoron pituuden osalta. Lyhyitä (esimerkiksi 8 tuntia) ja pitkiä (esimerkiksi 12 tuntia) työvuoroja käyttävät vuorojärjestelmät poikkeavat siten myös peräkkäisten työvuorojen ja vapaapäivien määrissä sekä työvuorojen välisten vapaajaksojen osalta. Mikäli tutkitut vuorojärjestelmät ovat lisäksi olleet eri yrityksissä, voi eroja esiintyä myös työn kuormittavuudessa ja muissa työjärjestelyissä. Tutkimusten perusteella turvallisin työvuoron pituus on 6 9 tuntia. Tapaturmariski riippuu olennaisesti työn piirteistä (ammatti, ergonomia) ja erilaisia sekoittavia tekijöitä ovat mm. työn luonne, työmäärä ja työnjohto. Työolot voivat olla yöllä ja päivällä erilaiset. Vaikka pitkät työvuorot ovat työntekijöiden suosiossa niiden tarjoamien edullisempien vapaa-aikajärjestelyjen vuoksi, pääsääntöisesti 12 tunnin työvuoroissa suoriutuminen on heikompaa ja väsymys kasvaa enemmän vuoron aikana kuin 8 tunnin työvuoroissa. öllä erot 8 ja 12 tunnin työvuorojärjestelmien välillä korostuvat. Pitkien työvuorojen vaikutuksista työn tuottavuuteen ei ole riittävästi luotettavaa tietoa. Pitkä työvuoro ei sovellu vaarallisiin eikä henkisesti tai ruumiillisesti kuormittaviin töihin. Vaarallisia töitä ovat erityisesti kuljetustyö sekä julkisen turvallisuuden kannalta keskeiset työtehtävät. Henkisesti kuormittavia töitä ovat erityisesti yksitoikkoiset tai erityistä tarkkaavaisuutta vaativat tehtävät. Edelleen on huomattava, että määräykset terveydelle vaarallisten aineiden altistumisajoista koskevat ainoastaan 8 tunnin työaikaa. Lisäksi etenkin ikääntyvien työntekijöiden osalta on oltava erittäin tarkka pitkien vuorojen vaikutuksista terveyteen. työvuorojen kiertosuunta Pitäisikö työvuorojen kiertää eteen- vai taaksepäin? Viimeaikainen tutkimus on tuottanut ristiriitaisia tuloksia, kun otetaan huomioon järjestelmien hyvät ja huonot 69