PAKKAUKSET KIERTOON YHTEISVOIMIN sivu 6

Transkriptio

1 ALANSA YKKÖNEN 6/2014 xxxxxxxxxxxxxx Erkki Salminen xxxxxxxxxxxxxx vie Turun xxxxxxxxxxxxxx kaupunkivalaistusta xxxxxxxxxxxxxx xxxxxxx. led-aikaan. sivu 18 Saariston jätehuolto tarjoaa haasteita ja vaatii tahtoa sivu 12 REDUST-hanke selvitti katupölyn hallintaa sivu 32 Tallinnalaiset ajavat tyytyväisinä julkisilla maksutta sivu 40 ENVIROEXPO VIRALLINEN MESSU- LUETTELO KESKI- AUKEAMALLA Keräys kuluttajilta siirtyy tuottajien vastuulle PAKKAUKSET KIERTOON YHTEISVOIMIN sivu 6

2

3 SISÄLTÖ 6/ lokakuuta Pyöräilyn osuus työmatkaliikenteessä on Toronton metropolialueella keskimäärin 1-2 prosenttia. Kaupunki tekee työtä pyöräilyn edistämiseksi muun muassa Changing Gear -ohjelman avulla. 32 Katupöly haittaa kaupunkilaisia keväisin. REDUST-hankkeessa haettiin pölynsidonnan parhaita käytäntöjä pääkaupunkiseudulla. 36 Keskisuurten kaupunkien joukkoliikenne kääntyi uuteen asentoon heinäkuussa. Ensimmäiset tarjouskilpailut onnistuivat varsin hyvin. 48 Hangon kaupunki osti Koverharin sataman, kun se oli sopivasti tarjolla. Kaupungin kolmas satama sopii myös irtotavararahtiin. JÄTEHUOLTO Pakkausjätteet tuottajan vastuulle vuoden 2016 alussa 6 Jätelaitoksilla odotellaan PYR:n ehdotuksia avoimin mielin 8 Pakkausjäteasetus määrittelee tuottajavastuun rajat 10 Saariston jätehuollossa on asennetta 12 Turun seudun jätehuollossa väliaikaisratkaisu 14 Oulussa vaarallisia jätteitä kerätään kutsusta 16 ENERGIA Turku säästää uusilla ledeillä 18 YHTEISTYÖJÄRJESTÖMME Suomen kuntatekniikan yhdistys 23 UKTY 28 LIIKENNE JA VÄYLÄT Pölynsidonta ja painepesu purevat katupölyyn 32 Kaupunkien joukkoliikenteessä alkoi uusi aika 36 Sipoo sai kevytliikenneväylän yhteisrahoituksella 38 Maksuton joukkoliikenne toi Tallinnaan lisää asukkaita 40 lehti.kuntatekniikka.fi TEKNISET PALVELUT Pyöräily raivaa itselleen tilaa Torontossa 44 Hanko osti kolmannen sataman 48 Palvelukyselyn kertomaa 50 PALSTAT / KOLUMNIT Pääkirjoitus 5 Kolumni/Päivi Ahlroos: Projektin johtaminen 31 Rytilät/Pekka Rytilä: LÄHI 43 Uutisia 52 Henkilöuutisia 57 Tapahtumia 57 Palveluja 58

4

5 lehti.kuntatekniikka.fi KUNTATEKNIIKAN AMMATTILEHTI Energia Hankinnat Ilmastonmuutos Infra-IT Jätehuolto Kiinteistöt Kunnossapito Liikenne ja väylät Liikuntapaikat Maankäytön suunnittelu Maarakennus Rakentaminen Turvallisuus Uimahallit ja kylpylät Vesihuolto Viheralueet Ympäristö Kannen kuva: Seppo Haavisto TOIMITUS Toinen linja 14, Helsinki Internet: lehti.kuntatekniikka.fi S-posti: Päätoimittaja DI Paavo Taipale Puh Toimituksen sihteeri Monica Honkaniemi Puh TOIMITUSNEUVOSTO Heikki Lonka Henna Luukkonen Juhani Sandström Sami Sillstén Paavo Taipale Petri Vainio TILAUKSET Puh Vuodessa 8 numeroa Kestotilaus 73 (+ alv 10 %) Vuosikerta 82 (+ alv 10 %) Irtonumero 10 (+ alv 24 %) ILMOITUKSET Marianne Lohilahti Puh marianne.lohilahti@netti.fi TYÖPAIKKAILMOITUKSET S-posti: toimitus@kuntatekniikka.fi Hinta 3,65 /palstamm TAITTO JA SIVUNVALMISTUS Aste Helsinki Oy PAINOPAIKKA Oy Scanweb Ab, Kouvola ISSN X 69. vuosikerta Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti KUSTANTAJA/JULKAISIJAT KL-Kustannus Oy/Suomen Kuntaliitto ry Suomen kuntatekniikan yhdistys ry SKTY PÄÄKIRJOITUS Paavo Taipale Yhtiö vai ei? paavo.taipale@kuntatekniikka.fi Viime viikkoina on pääkaupunkiseudulla saatu seurata omalaatuista näytelmää työnimellä Yhtiö vai ei. Ankara poliittinen paini Helsingin kaupungin Palmia-liikelaitoksen tulevaisuudesta huipentui JHL:n - työtuomioistuimen jo etukäteen laittomaksi toteamaan - vuorokauden kestäneeseen mielenilmaukseen 23. syyskuuta. Mielenilmaus vaikutti merkittävästi pääkaupunkiseudun joukkoliikenteeseen ja muun muassa kouluruokailuun, joka siirtyi päiväksi eväslinjalle. Lisämaustetta toi pienehkön anarkisteiksi itseään kutsuvan kansalaisryhmän performanssi Helsingin Rautatientorilla. Kuten isommissakin kahakoissa meillä ja muualla, totuus lienee ollut tässäkin ensimmäinen uhri. Näyttää siltä, että medialtakin on mennyt puurot ja vellit sekaisin Palmian tilanteesta uutisoidessa. On puhuttu palkkojen alenemisesta yhtiöittämisen seurauksena ja vaihtoehdosta jatkaa toimintaa nykyisellään liikelaitoksena. Mihin on unohtunut Euroopan komission ns. Destia-päätös vuodelta 2007? Sehän oli alkusysäys koko kunnallisen liikelaitoskentän perkaamiselle siltä osin, kun liikelaitokset toimivat markkinoilla. Kuntaliiton johtava lakimies totesi mielenilmauksen jälkeen Ylen haastattelussa, että perusasetelma on varsin selkeä. Jos liikelaitos toimii kilpailluilla markkinoilla - kuten Palmia selvästi tekee - on nämä toiminnat siirrettävä osakeyhtiön tehtäväksi. Vaihtoehtona on palvelujen tarjoaminen pääsääntöisesti vain oman kunnan organisaatioille. Piste. Mikä tässä on niin vaikeaa? Mitä ilmeisimmin se, että tehdäänpä niin tai näin, sen arvioidaan vaikuttavan jollakin tapaa ikävästi kunta-alan ammattijärjestöjen jäsenmäärään. Joko niin, että mahdollisesti perustettava yhtiö sijoittuu työmarkkinajärjestökenttään uuteen paikkaan tai markkinoilta vetäytyvä liikelaitos joutuu tulojen vähentyessä vähentämään henkilöstöään. Vaikutukset järjestökenttään eivät kuitenkaan voi olla kunnalle peruste olla valitsematta parhaaksi katsomansa organisointitapa tarjoamilleen palveluille. Tai ainakin laillinen tapa, mitä Palmia nykyisellään ei ainakaan Euroopan komission mielestä edusta. Vastaavia palveluja on organisoitu eri tavoin, myös kuntien osakeyhtiöihin, eri puolilla maatamme. On erikoista, jos niin ei voisi tehdä Helsingissä, jota maan ainoaksi metropoliksi kutsutaan. Prosessit ja laatu Rakentamisen Laatu RALA ry julkisti jokunen viikko sitten laajaan hankeaineistoon pohjautuvan tutkimuksen siitä, miten rakennuttajat ja tilaajat kokevat rakennushankkeen läpiviennin onnistuneen. Tulokset olivat aliurakointia lukuun ottamatta hyvät. Erityisesti pääurakoitsijoita kiiteltiin vuolaasti. Tilanne on hämmentävä. Pääurakoitsijoita kiitellään, mutta aliurakoitsijoihin ollaan tyytymättömiä. Useimmissa tämän päivän rakennushankkeissa aliurakoinnin osuus on erittäin suuri. On toimijoita, joilla ei liene omaa tuotantohenkilöstöä lainkaan. Eikö osa pääurakoitsijan tehtävää ole huolehtia siitä, että aliurakointi sujuu laadukkaasti? Seuraavat nrot Aineisto Ilmestyy TEEMAT 7/ Turvallisuus ICT kuntatekniikassa Vesihuolto 8/ Energia Valaistus

6 Keräyspisteverkoston kartoitus käynnissä Pakkausjätteet tuottajien vastuulle 2016 alussa Pakkausjätteiden keräyksen organisoinnista jatkossa huolehtiva PYR Oy uskoo kierrätystavoitteiden ja uuden asetuksen muiden vaatimusten saavuttamiseen nykyistä harvemmalla, mutta monipuolisemmalla keräyspisteverkostolla. Kuntien jäteyhtiöiden arvioidaan laajentavan pakkausjätteiden kiinteistökohtaista keräystä. 6 Kuntatekniikka 6/2014

7 JÄTEHUOLTO TEKSTI Paavo Taipale KUVAT Seppo Haavisto Pakkausalan Ympäristörekisteri PYR Oy:n toimitusjohtaja Juha-Heikki Tanskanen on 11 henkilön organisaationsa kanssa lähikuukausina paljon vartijana maamme pakkausjätteiden keräysjärjestelmän uudistamisessa. Heinäkuussa voimaan tullut pakkausjäteasetus paaluttaa linjat, joiden mukaan pakkausjätteistä huolehditaan pitkään velloneen keskustelun ja viivästyneen säädösvalmistelun jälkeen. Oli tärkeää saada toiminnalle raamit. Vuoden 2016 alussa keräyspisteverkoston on oltava toiminnassa, joten kiire tulee, Tanskanen sanoo. PYR Oy:n toimitusjohtaja Juha-Heikki Tanskanen. PYR sopi toukokuussa pakkausalan tuottajayhteisöjen kanssa kuluttajapakkausten keräyksen järjestämisestä niiden puolesta uudistuneen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Juridisessa vastuussa pakkausjätteistä ovat edelleen tuottajayhteisöt. Tanskanen huomauttaa, että pakkausjäteasetus on kompromissi, johon tuskin kukaan on tyytyväinen. Mutta nyt on pohja mille rakentaa. Käytäntö näyttää, mihin sillä päästään. Tällä Tanskanen viittaa julkisuudessakin esitettyihin epäilyihin siitä, että todennäköisesti nykyisestä harveneva keräyspisteverkosto ei riittäisi nostamaan kierrätysastetta tavoitetasolle. Yhteistyö kuntien jätelaitosten kanssa on tärkeää. Ilman muuta hyödynnämme niiden keräyspisteverkostoa, hän vakuuttaa. Kunnilla ja niiden jätelaitoksilla on nykyisin yli lasin ja metallin keräyspistettä. Kuitupakkauksia kerätään yhdessä tuottajien kanssa yli pisteessä, mutta muovin keräys on vähäistä. Juha-Heikki Tanskanen pitääkin kerrottua keräyspisteiden määrää osittain hämäävänä, sillä yli puolessa niistä otetaan vastaan vain yhtä tai kahta pakkausmateriaalia. Tämä ei mielestäni ole hyvä ratkaisu. En usko, että näiden pisteiden vähentäminen vaikuttaa saantoon. Laadukkaiden keräyspisteiden harvempikin verkosto houkuttaa kierrättämään. Nyt on hyvä tilaisuus myös virtaviivaistaa kuntien keräyspisteverkostoa. Kuntatekniikka 6/2014 7

8 JÄTEHUOLTO Uskon myös, että monet jätelaitokset haluavat täydentää pakkausjätteiden keräystä ylläpitämällä omia pisteitä. Juha-Heikki Tanskanen PYR kaavailee alkuvaiheessa ottavansa käyttöön asetuksen vaatimat keräyspistettä, joissa on aina kuitukartongin, lasin ja metallin keräys. Se arvioi palvelun paranevan näin monilla alueilla. Keräyspisteiden kartoitus ja lajitteluohjeet Uudet yhtenäiset pakkausjätteiden lajitteluohjeet ovat pakkausalan tuottajayhteisöjen valmisteltavana. Ne tulevat helpottamaan lajittelua jatkossa. Juha-Heikki Tanskanen pitää tärkeänä, että kunnat ja jätelaitokset ohjeistavat asiakkaansa lajittelemaan pakkausjätteet oikein. PYR puolestaan kartoittaa parhaillaan kuntien jätelaitosten ekopisteverkostoa. Tehtävää hoitaa PYR:ssä kolme henkilöä ja jalkatyötä riittää. Jokainen keräyspiste katselmoidaan paikan päällä ja sen jälkeen arvioidaan otetaanko se osaksi tuottajayhteisön keräyspisteverkostoa. Ehdoista, kuten kauppahinnasta tai vuokrasta neuvotellaan pisteiden nykyisten omistajien kanssa. Uskon myös, että monet jätelaitokset haluavat täydentää pakkausjätteiden keräystä ylläpitämällä omia pisteitä. Niiden ja yksityisten ympäristöyritysten järjestämä kiinteistöittäinen pakkausjätteiden keräys lisääntynee niin ikään. Toivon, että täydentävän keräyksen jatkon osalta tieto liikkuu myös tuottajayhteisöön päin. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun 1,1, miljoonasta asukkaasta jo noin :lla on kiinteistöllään jäteastiat muille pakkausjätteille kuin muoville. Kustannukset nousevat väistämättä Erityishaasteeksi Tanskanen nostaa kotimaisen pakkausasetuksen tuomat erilliset kierrätystavoitteet pantittomalle lasille, metallille ja muoville. Kierrätysasteen seuranta on tarkempaa, kun pantittomien pakkausten kierrätysaste halutaan korkeaksi. Kierrätysasteen nostaminen kohottaa myös kustannuksia. Muovin keräys kotitalouksista on erityisenä huolena, koska muovia ei toistaiseksi ole juuri kerätty ja kotitalouksista kerättävä muovi on usein likaista sekä hankalaa ja kallista kierrättää. Pakkausten tuottajien maksamat hyötykäyttömaksut ovat kovassa nousussa. Esimerkiksi lasipakkausten hyötykäyttömaksu tonnia kohti nousi vuodenvaihteessa 10 eurosta 50 euroon. Pakkausjätteiden tuottajavastuun kustannukset ovat viime vuosina olleet noin kahdeksan miljoonaa euroa. Nyt summa on moninkertaistumassa. Viime kädessä kuluttajat maksavat kohonneet kustannukset tuotteiden hinnoissa. Katse suunnataan eteenpäin Vaikka pakkausjätesäädökset ovat tämän satokauden tuotteita, laakereille ei voi jäädä lepäämään. EU:n kiertotaloustiedonanto kiristää pakkausjätteiden kierrätystavoitteita edelleen lähivuosikymmenen aikana. Juha-Heikki Tanskanen toivoo kaikilta nyt kuitenkin malttia lajitteluohjeita odotellessa. Hän lähtee hyvillä mielin neuvottelemaan kuntien ja jätelaitosten kanssa tavoitteena toimiva ja kierrätystavoitteet saavuttava keräyspisteverkko. Vastuut ovat selkeytyneet. Nyt pannaan toimeksi se mitä on päätetty ja katsotaan mihin se riittää. Jätelaitoksilla odotellaan PYR:n ehdotuksia avoimin mielin Jätelaitoksilla odotellaan PYR:n ehdotuksia käytännön toimenpiteistä keräyspisteverkoston osalta. Jätelaitosyhdistys JLY ja PYR neuvottelevat yhteisistä linjauksista. Ennen niiden valmistumista ei laitoksilla merkittävästi voida asiassa edetä. Aikataulupaineet ovat nyt pakkausjätteen tuottajayhteisöillä. Eteläpohjalaisen jätehuoltoyhtiö Lakeuden Etapin toimitusjohtaja Pekka Kontio sanoo yhtiöllä olevan nyt parisataa ekopistettä ja kierrätysasteen noin 50 prosenttia. Hän ei usko tavoitteena olevan 70 prosentin kierrätysasteen saavuttamiseen, jos syntypaikkalajittelua vähennetään. Lasi on hankalinta, kun sille ei ole kysyntää. Se pitäisi kuitenkin saada eroon sekajätteestä. Metalli- ja kuitupakkausten kanssa kyllä pärjätään. Kontio kertoo, että PYR:n kanssa on sovittu neuvotteluista Etapin keräyspisteverkoston käyttämisestä tuottajayhteisön keräyksessä. Lopputulosta hän ei vielä halua arvioida, koska valmistelu on vasta alkuvaiheessa. Valmistelemme osaltamme tulevia ratkaisuja hyvässä yhteistyössä PYR:n kanssa. Kun se kertoo aikeensa, päätetään jätelautakunnassa jatketaanko omaa keräystä. Ratkaisut ovat vielä täysin auki, Pekka Kontio sanoo. Pirkanmaan Jätehuollon kehityspäällikkö Simo Isoaho arvioi, että yhtiö laajentaa kiinteistöittäistä pakkausjätteen keräystä. - Olemme sitä jo jonkin verran tehneet ja uskon, että vähitellen laajennamme lasin, metallin ja kartongin keräystä esimerkiksi yli viiden huoneiston asuin- ja toimistokiinteistöihin. En usko, että PYR tulee järjestämään kiinteistöittäistä keräystä. Kun nähdään, mitkä nykyiset ekopisteemme PYR haluaa 8 Kuntatekniikka 6/2014

9 Kartonkipakkauksille ja pienmetallijätteelle on olemassa markkinat. Sen sijaan lasijätteelle markkinoita ei tahdo löytyä. Kuluttajat toivovat kierrätyspisteiltä hyvää saavutettavuutta jatkossakin. sisällyttää tuottajavastuulle minimissään velvoitettuun keräyspisteverkostoon, voimme suunnitella mahdollisen täydentävän ekopistekeräyksen laajuutta jatkossa. Avoinna on vielä myös se, kuka kilpailuttaa pakkausjätteiden kuljetukset keräyspisteistä käsittelyyn. Simo Isoahon mielestä saavutettaisiin logistiikkahyötyjä, jos kiinteistöittäisen keräyksen pakkausjätteitä noutava auto tyhjentäisi samalla kierroksella myös seudulla olevat tuottajayhteisön verkostoon kuuluvat ekopisteet. Ekologiset ja taloudelliset hyödyt kuluttajille ja tuottajayhteisöille ovat selkeät ainakin niillä alueilla, jossa on kunnan järjestämä jätteenkuljetus. Kumppanuuteen perustuvan palvelutuotannon rakentaminen PYR:n kanssa on tärkeää ja sillä voidaan saada molemmille osapuolille ja viime kädessä kuluttajille koituvia hyötyjä. Tavoitteena tulee olla sekä hyvä palvelutaso asukkaille että hyvä pakkausjätteen keräyssaanto, Isoaho muistuttaa. Kuntatekniikka 6/2014 9

10 Uudet käytännöt suunnitteilla Pakkausjäteasetus määrittelee Pakkausjätettä koskeva asetus vähentää keräyspisteitä, elleivät kunnat vapaaehtoisesti täydennä palvelua. Vastuu keräyksestä siirtyy tavarantuottajille, mutta kuntien etu voi olla tukea jätteiden lajittelua. Tuulia Innala Kehittämisinsinööri Suomen Kuntaliitto Valtioneuvosto hyväksyi vihdoin heinäkuussa pitkään valmistelussa olleen asetuksen pakkauksista ja pakkausjätteistä. Vuonna 2012 uudistettu jätelakimme velvoittaa pakkaajia ja pakattujen tuotteiden maahantuojia järjestämään pakkausjätteiden jätehuollon tuottajavastuun periaatteiden mukaisesti. Tuottajavastuun piti tulla voimaan jo tämän vuoden toukokuussa, mutta tuottajavastuuta tarkemmin määrittelevän asetuksen viivästyttyä jätelain siirtymäaikoja tuottajavastuun alkamisesta ehdittiin jo jatkaa vuodella ja puolellatoista eteenpäin. Pakkausjäteasetuksen valmisteluun liittyi eri osapuolten suuret näkemyserot lähinnä keräysverkoston laajuudesta. Voimassa olevan jätelain mukaan pakkaajien ja pakattujen tuotteiden maahantuojien on järjestettävä pakkausten erilliskeräys ja jätehuolto sekä vastattava sen kustannuksista asteittain vuoden 2015 toukokuusta lähtien. Tuottajien järjestämän aluekeräysverkoston tulee olla asukkaiden käytössä lukien. Tähän mennessä tuottajavastuu on ollut vain osittainen ja kunnat ovat käytännössä järjestäneet lähes kokonaan asumisessa syntyvän pakkausjätteen erilliskeräyksen ja hyödyntämisen. Kunnat ovat tarjonneet kuntalaisille pitkälti yli lasin ja metallin keräyspistettä sekä yhdessä tuottajien kanssa vajaat kuitupakkausten keräyspistettä. Muovin alueellinen keräys on toistaiseksi ollut melko harvinaista tai satunnaista. Muovin alueellinen keräys on toistaiseksi ollut melko harvinaista tai satunnaista. Keräyspaikkojen määristä minimivaatimukset Asetus tarkentaa jätelakia, jossa määritellään tuottajan velvollisuudesta järjestää käytettyjen pakkausten erilliskeräys, uudelleenkäyttö, kierrätys ja muu jätehuolto. Tuottaja velvoitetaan järjestämään asumisessa syntyvälle lasi-, metalli- ja kuitupakkausjätteelle vähintään alueellista vastaanottopaikkaa. Jokaisessa yli 500 asukkaan taajamassa pitää olla vähintään yksi vastaanottopaikka. Tällaisia taajamia on Manner-Suomessa noin 480. Alle 500 asukkaan taajamiin ja haja-asutusalueille on sijoitettava yhteensä vähintään kauppapaikkojen lukumäärää vastaava määrä lasi-, metalli- ja kuitupakkausjätteen vastaanottopaikkoja, eli vähintään noin 420 vastaanottopaikkaa. Loput, reilut 900 vastaanottopaikkaa tuottajien tulee sijoittaa asetukseen kirjattujen vähimmäisvaatimusten mukaisesti. Ympäristöministeriön arvion mukaan lasi- ja metallipakkausten keräyspaikkojen määrä saattaa vähentyä ja matka keräyspaikalle kasvaa etenkin haja-asutusalueilla. Vastaanottopaikkojen tulee sijaita sekä taajamissa että haja-asutusalueilla päivittäistavarakauppojen tai muiden tavanomaisesti käytettävien palvelujen yhteydessä tai yleisesti käytettyjen kulkureittien varrella. Muovipakkausjätteen erilliskeräystä varten asetus määrää tuottajat järjestämään vähintään 500 vastaanottopaikkaa siten, että yli asukkaan taajamassa on ainakin yksi vastaanottopaikka. Tällaisia taajamia on Suomessa noin 50. Loput 450 keräyspaikkaa tuottajat saavat sijoittaa asetuksen vähimmäisvaatimusten mukaisesti. Muovi on kierrätettävänä materiaalina melko haasteellinen eikä sitä ei ole aiemmin kerätty kuluttajilta erikseen laajassa mitassa. Siksi asetuksessa on otettu alkuun melko varovainen lähestymistapa muovin keräykseen. Alueellisen kuluttajakeräyksen lisäksi tuottajan on järjestettävä vähintään 30 vastaanottoterminaalia elinkeinotoiminnassa syntyvän pakkausjätteen sekä kunnan ja jätealan toimijoiden keräämien pakkausjätteiden vastaanottamiseksi. Terminaalien tulee olla käytössä lukien, jolloin pakkausjätteiden käsittely siirtyy tuottajien vastuulle ja kustannettavaksi. Asetuksen vaikutuksista vain arvioita Asetuksen lopulliset vaikutukset eivät ole vielä tiedossa. Tuottajilla on noin 16 kuukautta aikaa suunnitella ja toteuttaa kuluttajapakkausten keräysjärjestelmä. Ympäristöministeriön arvion mukaan asetus parantaa kotitalouksien kuitu- ja muovipakkausten vastaanottopisteiden saa- 10 Kuntatekniikka 6/2014

11 JÄTEHUOLTO tuottajavastuun rajat vutettavuutta taajamissa. Sen sijaan lasi- ja metallipakkausten keräyspaikkojen määrä saattaa vähentyä ja matka keräyspaikalle kasvaa erityisesti hajaasutusalueilla. Ministeriön mukaan palvelutasoon ja pakkausjätteen kertymiin vaikuttaa merkittävästi se, lähtevätkö kunnat täydentämään tuottajan järjestämää keräystä alueellisella tai kiinteistöittäisellä keräyksellä. Näyttää vahvasti siltä, että ministeriö odottaa kuntien kantavan edelleenkin osaltaan vastuuta palvelutasosta ja siten myös pakkausjätteiden kertymistä. Sinänsä ei siis voida puhua täydestä tuottajavastuusta. On vaikea uskoa, että pelkästään tuottajien tarjoamilla keräyspaikoilla, joita on muovia lukuun ottamatta huomattavasti vähemmän kuin kuntien ylläpitämiä nykyisiä, parannettaisiin kuluttajapakkausten osalta kertymiä. Toki joissakin Suomen taajamissa, joista keräyspaikkoja on puuttunut, tilanne parantunee asetuksen vaatimusten myötä. Kunnilla ei enää velvoitetta Kunnilla ei kuitenkaan jatkossa ole lain mukaista velvoitetta täydentää pakkausjätteen keräystä. Mahdollisen täydentävän kuntakeräyksen tarve ja laajuus tulee jokaisen jätelaitoksen alueella harkittavaksi erikseen. Koska kyse ei ole lain velvoitteesta, kuntien tuottamat palvelut saattavat vaihdella alueittain riippuen alueilla valitusta palvelutasosta, toimintaympäristöstä ja keräyksen aiheuttamista kustannuksista. Erilliskeräyksen houkuttelevuus riippuu paljon sen helppoudesta. Siksi on todennäköistä, että kunnat jatkavat ainakin kiinteistöittäistä pakkausjätteiden erilliskeräystä. Jätteen etusijajärjestyksen, kierrätyksen ja myös energiahyödyntämisen näkökulmasta kunnilla on myös intressejä saada lajiteltua jätteet jo syntypaikoilla mahdollisimman hyvin. Haasteena kierrätykselle ovat myös asukkaiden asenteet. Mikäli kuntalainen kokee jätteiden lajittelun ja keräyspisteeseen toimittamisen erityisen hankalaksi, hänelle on yleensä tarjolla vaivattomimpana vaihtoehtona kiinteistöllä oleva sekajäteastia. Roskat on helppo sujauttaa sinne. Kierrätysvaatimuksia tiukennetaan Asetuksessa tiukennetaan valtakunnallisia, yleisiä pakkausjätteen uudelleenkäyttö- ja kierrätystavoitteita nykyisestä. Lisäksi on säädetty sitovat eri pakkausmateriaaleja koskevat kierrätysastevaatimukset, jotka tuottajan on täytettävä järjestämänsä pakkausjätteen erilliskeräyksen ja kierrätyksen avulla. Kierrätysasteen nostaminen tuo osaltaan tuottajille paineita myös tehokkaan keräysverkoston kehittämiseen sekä tiedottamiseen panostamiseen. Hyvän keräyspisteverkoston ja tarjottavan palvelutason muotoutuminen vaatiikin tuottajien ja kuntien jätelaitosten välisiä neuvotteluja, joita on jo aloitettu. Kuntatekniikka 6/

12 Turun seudulla kasvatetaan jätetietoisuutta Saariston jätehuollossa Saariston jätehuollon äidiksikin kutsuttu Britt-Marie Juup pokkasi toukokuussa Jätelaitosyhdistyksen myöntämän Vastuullisen jätehuollon veturi -kunniamaininnan. Uranuurtajalla on takanaan neljännesvuosisata saariston jätehuollon kehittämistyössä. TSJ Oy Tuula Ainasoja TEKSTI Tuula Ainasoja Vastuullisen jätehuollon perusta on asennekasvatus. Siitä ovat yhtä mieltä syyskuussa eläkkeelle siirtynyt Turun Seudun Jätehuolto Oy:n (TSJ) asukaspalvelupäällikkö Britt-Marie Juup ja hänen seuraajansa Cati Huhta. Asennekasvatus on ollut meille aina tärkeää. Lähes kaikki Turun seudun peruskoululaiset käyvät tutustumassa TSJ:n jätekeskuksen ja Orikedon polttolaitoksen toimintaan. Se herättää miettimään jätteen synnyn ehkäisyn ja lajittelun merkitystä. Päiväkotilapsiakin on valistettu jopa nukketeatterin avulla, Juup sanoo. Toki aikuisiakin on pitänyt motivoida ja neuvoa huolelliseen lajitteluun. Juup muistelee alkuvaiheita KLARA-Saariston Puhtaanapito Oy:ssä, jonka Pidä Saaristo Siistinä -yhdistys perusti vuonna Jäteasiat oli hoidettu saaristossa kautta aikain omatoimisesti. Käytännössä se merkitsi usein sitä, että jätteet heitettiin mereen tai tuikattiin tuleen. Asenteet ovat heittäneet kuperkeikkaa. Nykyään ollaan valmiita repimään paperinkeräykseen päätyvästä kirjasta pahviset kannet irti ja moni on halukas lajittelemaan jopa perusteellisemmin kuin on tarpeen hyötykäyttöä varten. 12 Kuntatekniikka 6/2014

13 JÄTEHUOLTO on asennetta Tavanomaisen kiinteistöjen jätehuollon lisäksi TSJ järjestää saaristossa joka vuosi ison erilliskeräyksen, jossa vastaanotetaan maksutta suurta metalliromua, sähköja elektroniikkaromua sekä vaarallisia jätteitä. Myös rakennusjätettä otetaan vastaan erikseen myytävissä säkeissä. Puhtaanapito klaarattu hyvin Juup työskenteli vuodesta 1989 KLARA-Saariston Puhtaanapito Oy:ssä ja oli useita vuosia myös sen ainoa työntekijä. Vuonna 1969 perustettu Pidä Saaristo Siistinä -yhdistys oli tarjonnut Nauvon, Korppoon ja Houtskarin veneilijöille sekä kanta- ja kesäasukkaille jätehuoltopalvelua. KLARA laajensi toimintaa muutamassa vuodessa yhdeksään muuhun saaristokuntaan, lopuksi Ahvenanmaata myöten. Alkuvuosina asukkaat maksoivat vain vapaaehtoista käyttömaksua, joten moni kunta joutui kattamaan jätehuollon kustannuksia verovaroista. Tilanne muuttui, kun Nauvo alkoi tarjota ensimmäisenä saaristossa asukkailleen kunnallista jätehuoltoa vuonna 1992, Juup sanoo. Jätehuollon kenttä muuttui jälleen, kun kunnat alkoivat perustaa yhteisiä jätehuoltoyhtiöitä niin Turun seudulla kuin muuallakin Suomessa. Osa KLARA -kunnista liittyi kuntaliitosten myötä Turun Seudun Jätehuolto Oy:n omistajiksi. Siinä tilanteessa oli luontevaa, että TSJ osti 2009 KLA- RAN koko osakekannan ja otti sen kaikki työntekijät palkkalistoilleen. Yhtiön hyvin toimivalla jätehuoltojärjestelmällä oli jatkossakin käyttöä. Juup aloitti TSJ:n asukaspalvelupäällikkönä, ja vuonna 2006 KLARAN ympäristöpäälliköksi palkattu Huhta sai TSJ:n suunnittelupäällikkönä tehtäväkseen saaristoalueen jätehuoltosuunnittelun. Asukkailla suuri muutos Yhdyskuntajätehuolto on helposti haavoittuvassa saaristoympäristössä oma lukunsa. TSJ:n piiriin kuuluva saaristoalue on Kuntatekniikka 6/

14 laaja ja harvaan asuttu. Eteläisin lajitteluasema on Utön saarella, jossa on vain 60 vakituista asukasta. Huomattava osa saariston syväkeräysastioista tyhjennetään huoltoaluksilla. Saariston asukkaiden tarpeet ja toisaalta jätehuollon mahdollisuudet määrittelevät millaista jätehuoltopalvelua tarjotaan, Cati Huhta sanoo. Huhta on vastuussa saariston jätehuoltouudistuksesta, jolla kierrätystä pyritään tehostamaan entisestään. Uudistus on myös tarpeen, koska eloperäisen jätteen kaatopaikkakielto tulee voimaan vuoden 2016 alussa. Silläkin on merkitystä, että kesäasutus on meillä saaristossa lisääntynyt lähes räjähdysmäisesti ja mökkikausi on pidentynyt merkittävästi, Huhta sanoo. Uudistus merkitsee asukkaille suurta muutosta, sillä jokainen kiinteistö saa oman jäteastian tai kimppa-astian naapureiden kanssa. Aluekeräyspisteitä on jatkossa enää harvaan asutuilla alueilla ja ulkosaarilla. Tuula Ainasoja Saaristossa on hyvin erilaisia olosuhteita, se on huomioitava jätehuollossa ja on oltava joustava. Tietyille asuinalueille ja kiinteistöille tarjotaan räätälöityä jätehuoltopalvelua, Cati Huhta sanoo. Jätemäärät pienemmiksi, laatu paremmaksi Ongelmana on ollut jätteiden huono laatu, kun kiinteistöt eivät ole sidottuina mihinkään tiettyyn aluekeräyspisteeseen. Käsittelykustannukset ovat kasvaneet, kun kontit joudutaan lajittelemaan Turussa uudelleen, jotta pystytään täyttämään lakisääteinen velvoite käyttää raaka-aineita hyödyksi. Huhdan mielestä on päivänselvää, että palvelutaso paranee, kun jäteastia on tulevaisuudessa oman kiinteistön portilla tai kadunvarrella. Häntä ihmetyttää, että osa asiakkaista näkee silti häviävänsä uudistuksessa, vaikka jätemaksut pienevät. Huhta ja Juup panevat sen tyypillisen muutosvastarinnan piikkiin ja tuumivat, että lompakko on lopulta paras porkkana. Lompakko paras porkkana Lompakkoa säästää myös kompostointi, johon saariston asukkaita kannustetaan. Kanta-asukkaat hyötyvät kompostoinnista. Esimerkiksi kahden hengen taloudessa jäteastialla voi olla jatkossa jopa kahdeksan viikon tyhjennysväli, Huhta sanoo. Poltettavaksi päätyvän jätteen syntyä pitäisi kaikin järkevin keinoin rajoittaa siitäkin syystä, että kaikki TSJ:n keräämä sekajäte joudutaan ensi vuoden alusta kuljettamaan muualle. Huhdan ja Juupin mielestä on todella harmillista, että Orikedon jätteenpolttolaitos joudutaan sulkemaan vuodenvaihteessa. Britt-Marie Juup huomauttaa, että Turun kaupunkia voi pitää jätealan edelläkävijänä. Orikedon polttolaitoksella alettiin polttaa jätettä jo vuonna Kun Orikedon polttolaitos suljetaan, iso pala Turun seudun jätehuollon historiaa päättyy harmillisella tavalla. TSJ Oy Saaristossa jäte kerätään aluksilla kaikkialla siellä minne ei kumipyörillä pääse. Jätehuollon alkuvaiheessa KLARA-Saariston Puhtaanapito Oy kiersi saaria armeijalta lahjaksi saadulla proomulla parin vuosikymmenen ajan keräämässä isoa metallijätettä. Nykyään tämä työ jatkuu TSJ:n toimesta. Turun seudun jätehuollossa turvaudutaan väliaikaisratkaisuun Tuula Ainasoja Lounais-Suomessa päädyttiin polttokelpoisen sekajätteen käsittelyn osalta väliaikaisratkaisuun vuosiksi Tilapäisratkaisuilla on toimittu seudun jätehuollossa jo viitisen vuotta, sillä alkuperäisten suunnitelmien mukaan Orikedon uuden jätteenpolttolaitoksen piti valmistua jo Lähialueen asukkaiden valitukset viivästyttivät hanketta ja Vaasan hallinto-oikeus hylkäsi polttolaitoksen ympäristöluvan. Lounais- Suomen ympäristökeskus myönsi vuonna 2009 polttolaitokselle määräaikaisen ympäristöluvan saakka. Alueen kuntien omistamien jätelaitosten hankintarenkaan kilpailutuksen tuloksena tonnia lounaisen Suomen syntypaikkalajiteltua sekajätettä kuljetetaan kolmeen kotimaiseen jätevoimalaan, joista pisimmän matkan päässä on Vantaan Energian jätevoimala. Lisäksi noin neljäsosa alueen yhdyskuntajätteestä päätyy Tukholmaan poltettavaksi. Se on ikävä tilanne, että polttokelpoista jätettä joudutaan kuljettamaan pitkälle lounaisesta Suomesta, sanoo Turun Seudun Jätehuolto (TSJ) Oy:n toimitusjohtaja Jukka Heikkilä. Myös Turun apulaiskaupunginjohtaja Jarkko Virtanen harmittelee nykytilannetta. Jätehuollossa kustannustekijät ovat ympäristöasioiden ohella yhä keskeisemmässä asemassa. 14 Kuntatekniikka 6/2014

15 JÄTEHUOLTO Fuusiolla pienemmät jätemaksut Jätehuollossa kustannustekijät ovat ympäristöasioiden ohella yhä keskeisempiä. Myös asukkaiden jätemaksujen nousupainetta halutaan mahdollisuuksien mukaan hillitä. Turun seudulla tähän pyritään hankintarenkaan kilpailutuksen lisäksi TSJ:n ja Salon seudulla toimivan Rouskis Oy:n fuusiolla. Kun yksikkökoot kasvavat, hallinnolliset kulut laskevat, ja syntyy rahallisia säästöjä asiakkaillekin edullisempina jätemaksuina, TSJ:n toimitusjohtaja Jukka Heikkilä sanoo. Myös ympäristö hyötyy, kun toimintaa keskitetään. Esimerkiksi kaatopaikkojen määrä pienenee ja osa aluevarauksista voidaan hyödyntää muuhun toimintaan, Yhdistymisen on määrä toteutua vuodenvaihteessa 2015, mutta Salon kaupunginvaltuuston fuusion hyväksymispäätöksestä tehty valitus saattaa kuitenkin viivästyttää yhdistymisprosessia. Valitusta käsitellään Turun hallinto-oikeudessa. Tuula Ainasoja TSJ:n eläkkeelle siirtynyt asukaspalvelupäällikkö Britt-Marie Juup (vas.) ja hänen seuraajansa Cati Huhta ovat kehittäneet yhdessä saariston jätehuoltoa jo usean vuoden ajan. Orikedon nykyisen polttolaitoksen toimintaa olisi ympäristöluvan mukaisilla ehdoilla voitu jatkaa pienillä investoinneilla ja käytännössä hyvin pienillä käyttökustannuksilla vielä 2017 vuoden loppuun saakka, mikäli Korkeimman hallinto-oikeuden päätös olisi mahdollistanut väliaikaisen ympäristöluvan myöntämisen. Pitkän aikavälin ratkaisu kilpailutuksessa Turun poliittisia toimijoita on syytetty vitkuttelusta, sillä Orikedon vuonna 1975 käyttöön otetun, tekniikaltaan vanhentuneen jätteenpolttolaitoksen sulkemisajankohta on ollut pitkään tiedossa. Taloudelliset menetyksetkin painavat vaakakupissa, sillä polttolaitoksessa on vuosittain poltettu noin tonnia jätettä, joka kattaa viitisen prosenttia kaupungin kaukolämmön tarpeesta. Virtanen myöntää taloudelliset menetykset vaikka ne ovatkin lähinnä laskennallisia vanhan polttolaitoksen yhä toimiessa. Mutta vitkuttelusta syyttelyä hän ei purematta niele. Meillä ei ollut missään muualla kuin Orikedon kaupunginosassa asemakaavaa, joka olisi mahdollistanut nopealla aikataululla uuden jätteenpolttolaitoksen rakentamisen, ja vasta KHO tuomitsi kyseisen kaavan vanhentuneeksi. Asemakaavaprosessit ovat pitkiä, mutta nyt meillä on saatu Topinojalle asemakaavamuutos. Uuden polttolaitoksen rakentamisen aloittaminen on periaatteessa ensi vuoden alussa mahdollista. Jos polttolaitoksen rakentamiseen Topinojalle päädytään, sen valmistuminen vuoden 2017 loppuun mennessä on Virtasen arvion mukaan edelleen realistisella pohjalla. Jätteiden energiahyödyntäminen Turun seudulla on kuitenkin tässä vaiheessa vain yksi mahdollinen vaihtoehto. Hyödyntämisratkaisu selviää hankintarenkaan kilpailutuksessa, jossa laatu- ja ympäristötekijöitä painotetaan 20 prosentin osuudella ja kustannuksia 80 prosentin osuudella, Heikkilä sanoo. Kuntatekniikka 6/

16 JÄTEHUOLTO Kerätty jätemäärä kasvanut, kustannukset kurissa Vaarallisen jätteen keräysauto liikkuu kuntalaisten tilauksesta Vaarallista jätettä on jo vuosikymmenet kerätty kiertävään keräysautoon. Oululaiset tekivät sen kuitenkin uudella tavalla luomalla tilausperusteisen keräysjärjestelmän. Mari Juntunen Jätehuoltoneuvoja Oulun Jätehuolto Oulun Jätehuolto sai useiden vuosien ajan asiakaspalautetta siitä, että kaupungin eteläpuolisissa osissa ei ollut keräyspistettä vaaralliselle jätteelle. Keräyspaikkaa etsittiin aktiivisesti muun muassa huoltoasemien ja muiden sopivien kauppaliikkeiden yhteydestä pitkään, mutta suhteellisen nuiva vastaanotto oli yleistä. Vaarallista jätettä ei haluttu haitoiksi, vaikka samalla olisi ollut tarjolla jatkuva näkyvyys Oulun Jätehuollon julkaisuissa. Lisäpontta uuden järjestelmän luomiseksi tuli kuntaliitoksista. Omistajapoliittiset muutokset edellyttivät myös Oulun Jätehuoltoa tarkastelemaan kuntavarikoilla toimivien vaarallisen jätteen vastaanottopisteiden tarpeellisuutta. Onko järkevää pitää suhteellisen pienen jätekertymän takia kaukaista, kiinteää vastaanottopistettä vai olisiko asia mahdollista hoitaa toisin? Luottokuljettaja Tommi Veteläinen ottaa vastaan asiakkaan vaarallista jätettä. Suunnittelua ja päätöksiä Asiat alkoivat loksahdella kohdalleen, kun Oulun Jätehuolto kilpailutti vaarallisen jätteen kuljetuksen. Valituksi tuli ennestään tuttu urakoitsija, joka hyväksyi mielellään osittaisen työnkuvan muutoksen, joten suunnittelua voitiin huoletta jatkaa. Aluksi käytiin läpi normaalit reitityssuunnitelmat, mutta niistä oli aikaisemmilta vuosilta niin vaihtelevia kokemuksia, ettei haluttu taas kerran ryhtyä arvaamaan, mitä ihmiset mahdollisesti haluaisivat. Tällöin syntyi idea tilausperusteisesta vaarallisen jätteen keräysautosta, joka lähtee liikkeelle, kun tilauksia on saatu tietyltä postinumeroalueelta tarpeeksi. Keräys aloitettiin kokeiluluonteisesti syksyllä 2013 lähettämällä auto ilman asiakastilauksia mainosmielessä kaukaisempiin kaupunginosiin, Ylikiiminkiin ja Yli-Iihin. Samanaikaisesti palvelua mainostettiin muun muassa Oulun keskustassa. Palaute oli kiittävää, erityisesti keskusta-alueilla. Palvelun tunnettuutta lisäävien kierrosten yhteydessä asiakkaille kerrottiin tilauskeinoista ja avattiin keräysauton toimintamallia. Tavoitteena on tehdä palvelusta kustannustehokas hankkimalla asiakkaita kierroksen kaikille pysähdyspaikoille ja hyödyntämällä keräysauton koko kapasiteetti. Noutokierrokset postinumeroalueittain Käytännössä vaarallisen jätteen autokeräys toimii Oulussa. Muissa Oulun Jätehuollon toimialueen kunnissa vaaralliset jätteet viedään joko paikalliselle jäteasemalle tai vaarallisen jätteen keräyspisteeseen. Vaarallisen jätteen keräysauto kiertää määräpäivinä ennakkotilausten perusteella. Kotitalouksia ohjataan tekemään vaarallisen jätteen noutopyyntö ensisijaisesti nettilomakkeella. Pyynnön voi tehdä myös soittamalla tai lähettämällä tekstiviestin tai sähköpostin. Oulun Jätehuolto käsittelee itse noutopyynnöt. Kun noutopyyntöjä on vähintään kymmenen kaupunginosaa kohden, keräysauto päivystää esimerkiksi ruokakaupan pihalla tiettynä päivänä parin tunnin ajan. Kun ajoaikataulu tietyille postinumeroalueille on päätetty, tilaaja-asiakkaille kerrotaan auton reitistä suoraan käyttäen asiakkaan valitsemaa tiedotuskanavaa, sähköpostia, tekstiviestiä tai jopa soittoa. Reitistä tiedotetaan myös Oulun Jätehuollon kotisivuilla, sosiaalisessa mediassa sekä perinteisin lehti-ilmoituksin tuojia ei rajata ennakkoilmoittautuneisiin. Tulokset myönteisiä Vaarallisen jätteen keräysauto on toiminut vuoden verran. Vuoden 2014 alkupuoliskon perusteella on nähtävissä, että vaarallisen jätteen keräysmäärä nousee maltillisesti. Asiakaspalaute on ollut pääsääntöisesti myönteistä ja tietoisuus vaarallisista jätteistä ja niiden keräyspaikoista on kasvanut. Ympäristön kannalta vaikutus on ollut positiivinen. Ylimääräiset kuljetuskilometrit ovat vähentyneet, kun vaaralliset jätteet ovat tulleet suoraan jätekeskuksen vaarallisen jätteen asemalle eikä niitä käydä enää erikseen hakemassa välivarastointipisteestä. Vaarallisen jätteen keräysau- 16 Kuntatekniikka 6/2014

17 KOSTEUSONGELMIA LATTIARAKENTEESSA? Ratkaisun nimi on Lattiarakenteen tuuletusjärjestelmä.. Erottaa kostean betonilattian liimasta ja pintamateriaalista. Tuulettaa koneellisesti kostean ja saastuneen ilman putkia pitkin ulos. Kustannustehokas tapa korjata kosteusvauriosta kärsivä betonilattia. Pitkän ajan kokemus myös maanalaisista tiloista (kallioluolat) Työnjohtajaharjoittelija Janne Jääskä neuvoo ja opastaa Oulun kauppatorin keräyksessä juhannusviikolla. Katso esittelyvideo RTV:n sivuilla osoitteessa: lattiapaallysteet-julkiset-tilat/ lattiarakenteentuuletusjarjestelma toon liittyvässä ideoinnissa ja suunnittelussa on koko ajan otettu huomioon myös Oulun Jätehuollon ja sen asiakkaiden muut tarpeet ja kaikille ajokilometreille on löydetty järkevä peruste. Kustannusrakenne on muuttunut, mutta nettomenot saman tai jopa suuremman jätemäärän keräämiseksi ovat pysyneet ennallaan. Kotitalouksille tarkoitetun vaarallisen jätteen tilausperusteisen järjestelmän käyttöönoton ja mainostamisen yhteydessä on kerrottu myös kartoitus- ja keräyspalvelusta yritysten vaarallisille jätteille. Oulun Jätehuolto on saanut positiivista näkyvyyttä vastuullisena ja reiluna jätteen vastaanottopaikkana yritysten silmissä ja Ruskon jätekeskuksen yrityspalveluiden tunnettavuutta on parannettu paljon. Kohdelattiat Mattilantie 1, Riihimäki Puh. (019) 7421, Kuntatekniikka 6/

18 Katuvalaistuksesta helppo löytää uusia taloudellisia Turku säästää uusilla Uudet katuvalot säästävät Turussa energiaa. Menossa on kolmivaiheinen valojen vaihtoprojekti. Se toteutetaan ESCO-hankkeena, jossa palveluntarjoaja ottaa kokonaisvastuun energiansäästöhankkeesta. 18 Kuntatekniikka 6/2014 Valaisimen vaihto käynnissä Pansion kaupunginosassa.

19 ENERGIA ratkaisuja ledeillä TEKSTI JA KUVAT Dakota Lavento Turku Energian sähkölaiteasentajilla Jarmo Keskisellä ja Mikko Poikelalla pitää kiirettä. Vanhoja elohopeavalaisimia vaihdetaan uusiin ledeihin kuudentoista lampun päivävauhtia. Yhteensä lamppuja on noin Työ näyttää sujuvan Keskiseltä kokemuksen tuomalla rutiinilla. Elokuun lopussa Keskisen ja Poikelan työ etenee Airistolla. Turku Energian urakassa ovat mukana myös kaupungin ulkoilureitit, jäähallit ja koulujen pihavalaistus. Vanhoista, Suomessa edelleen erittäin yleisistä elohopeakatuvalaisimista on tulossa lainsuojattomia. EuP-direktiivi ja sen korvannut EcoDesign-direktiivi kieltävät kuluttamaansa energiaan nähden liian vähän valoa tuottavien katuvalolamppujen valmistuksen ja myynnin vuoden 2015 jälkeen. Turussa päätettiin jo 2010 vaihtaa kaikki vanhat elohopeakatulamput energiatehokkaampiin vaihtoehtoihin. Koska työ oli suuri, se jaettiin kolmeen erikseen kilpailutettavaan ja peräjälkeen toteutettavaan urakkaan. Näin annettiin aikaa myös led-tekniikan kehittymiselle, jonka uskottiin hankkeen edetessä tuovan markkinoille alkuvaihetta parempia ja edullisempia valaisimia. Turun kokoisessa kaupungissa katuvalaisimia riittää: noin kappaletta kilometrin matkalla. Osa vanhoista valaisimista oli uudistettu jo aikaisemmin, mutta ensimmäisen urakan alussa käytössä oli vielä noin elohopeavalaisinta. Helppoa säästöä Katuvalaistuksen uusimisella on helppo säästää. Selvitysten mukaan jo elohopealamppujen vaihto suurpainenatriumlamppuihin pudottaa energiakustannuksia vähintään 43 prosenttia. Uudet ledit puolestaan kuluttavat vain prosenttia elohopeahöyrylamppujen vaatimasta energiasta. Aikanaan erinomaisista elohopealampuista on tekniikan kehitys ajanut ohi, Turun kaupungin Kiinteistötoimialan ulkovalaistusasiantuntija Erkki Salminen toteaa. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa 2012 Suomen Sähkörakennus Oy vaihtoi elohopeavalaisimen tilalle suurpainenatriumlamput kaupungin itä- ja pohjoisosissa. Urakan arvo oli 2,5 miljoonaa euroa ja saavutettu tehonsäästö noin 49 prosenttia. Toisessa vaiheessa kaksi aluetta oli määritelty toteutettavaksi ledvalaisimilla ja Turun Energian voittoisa 3,85 miljoonan eu- ILMESTYY LOKAKUUSSA Kuntatekniikka 6/

20 ENERGIA Sähkölaiteasentaja Jarmo Keskinen vaihtaa valaisimen nopeasti. Koko projektin energiansäästö on noin puoli miljoonaa euroa vuosittain. Juhani Korte Impivaaran jäähalliin vaihdettiin uudet ledvalot. Jäähalli ja sen viereinen jalkapallohalli sai kunnian olla maamme ensimmäinen ESCO-sopimuskohde vuonna Toisessa ESCOhankkeessa vaihdettiin jäähallin kylmäaine ammoniakkiin (NH 3 ) ja uusittiin ilmanvaihtojärjestelmä. Kaikki lauhdelämpö hyödynnetään paitsi hallin muiden tilojen, myös viereisen palloiluhallin lämmittämiseen. Suunnitteluinsinööri Juhani Korte on tuonut ESCO-konseptin Turkuun ja ollut vuosien mittaan mukana kaikissa toteutuneissa ESCO-hankkeissa. ron tarjous pitikin sisällään pelkästään Easy Led Oy:n kotimaisia ledvalaisimia. Tehoa säästyi noin 69 prosenttia. Kolmannessa vaiheessa edellytettiin käytettävän valkoista valoa tuottavia ledvalaisimia. Tässä 3,9 miljoonan euron urakassa tehoa pitäisi säästyä jopa 70 prosenttia. Vuonna 2005 turkulainen katuvalaistus kulutti energiaa MWh, vuonna MWh ja koko hankkeen valmistuttua ehkä vain MWh. Koko projektin energiansäästö on noin puoli miljoonaa euroa vuosittain, laskeskelee Turun kaupungin ESCO-auktoriteetti, suunnitteluinsinööri Juhani Korte. Käyttöiästäkin säästöä Ledit tuovat mukanaan säästöjä myös pidemmän elinikänsä vuoksi. Valmistaja on ilmoittanut uusien ledvalaisinten palamisajaksi olosuhteista riippuen tuntia. Turussa katuvalot palavat noin tuntia vuodessa, joten ledvalaisinten tulisi kestää käytössä 20 vuotta. Elohopeahöyrylamppu menettää ison osan valotehostaan jo muutamassa vuodessa. Koska valaisinten vaihto on toteutettu ESCO-hankkeina, sopimuksen kymmenen vuoden takuuaika varmistaa, ettei kaupungin tarvitse sinä aikana valaisimia vaihtaa myöskään rikkoutumisen tai valotehon laskun vuoksi. Ledit ovat myös rakenteensa vuoksi paremmin suojassa ilkivallalta kuin vanhat valaisimet. Perinteisissä valaisimissa valaisemien kestävyyden ilmoittava IK-luokka on 1 5, ledeissä jopa Myös valaisimet vaihtoon Vaikka valaistushankkeessa puhutaankin yksinkertaistaen vanhojen katulamppujen vaihtamisesta, se ei suinkaan aina riitä. Useissa valaisimissa on liian vanhentunutta tekniikkaa, joten myös kaapelointia joudutaan uusimaan, Salminen selittää. Yli 40 vuotta vanhat valaisimet uusitaan kokonaan pylväineen ja jalustoineen. Ledit voivat edellyttää muutoksia myös pylväiden korkeuteen ja pylväsväliin. Urakoitsija onkin vastannut myös hankeosuuden ulkovalaistuksen uusimisen suunnittelusta. ESCOhankkeessa on mukana kuitenkin vain itse valaisimien vaihtaminen, joten muusta osasta urakoitsija laskuttaa Turun kaupunkia normaaliin tapaan. Eniten säästää tietysti lamppu, jota ei polteta ollenkaan. Julkisen valaistuksen paloaikoja on mietitty Turussakin. Meillä katuvalojen paloaika on noin h/v, Salminen kertoo. Toistaiseksi uudet valaisimet palavat kuten ennenkin. Turun katuvalohankkeen neljäs osuus, ohjausjärjestelmän uudistaminen, on parhaillaan kilpailutusvaiheessa. Sen yhteydessä myös paloajat mietitään kohdalleen. Monenlaisia ESCO-hankkeita Ulkovalaistuksen uusiminen ES- CO-hankkeina on luontevaa jatkoa kaupungin pitkälle historialle energiatehokkuuden parantamisessa. Turku on mukana työja elinkeinoministeriön vuodet kattavassa energiatehokkuussopimuksessa, jossa edellytetään yhdeksän prosentin säästöä vuoden 2005 tasoon nähden. Turun kokonaisenergiankulutus oli tuolloin MWh/v. Kun katulamppuprojektin mukanaan tuomat säästöt lisätään aikaisempien ESCO-hankkeiden antamiin säästöihin, olemme jo lähellä säästötavoi- 20 Kuntatekniikka 6/2014