Työ- ja elinkeinoministeriö E-JATKOKIRJE TEM EOS Kinnunen Markku(TEM) JULKINEN VASTAANOTTAJA: Suuri valiokunta

Transkriptio

1 Työ- ja elinkeinoministeriö E-JATKOKIRJE TEM EOS Kinnunen Markku(TEM) JULKINEN VASTAANOTTAJA: Suuri valiokunta Asia Ecodesign-direktiivin ja energiamerkintädirektiivin nojalla annettavat tuoteryhmäkohtaiset säädökset U/E/UTP-tunnus E 48/2010 vp EUTORI-tunnus EU/2008/1249, EU/2008/1602 Ohessa lähetetään perustuslain 97 :n mukaisesti , ja annettuja selvityksiä täydentävä selvitys ecodesign-direktiivin ja energiamerkintädirektiivin nojalla annettavista tuoteryhmäkohtaisista säädöksistä. Osastopäällikkö Ylijohtaja Riku Huttunen Neuvotteleva virkamies Markku Kinnunen LIITTEET Perusmuistio (TEM ) Viite

2 2(2) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi energia, energiansäästö, energiatehokkuus, rakennusten energiatehokkuus TEM, YM ALR, EUE, LVM, OKM, SM, TRAFI, UM, VM, VNK

3 Työ- ja elinkeinoministeriö PERUSMUISTIO TEM EOS Kinnunen Markku(TEM) JULKINEN Asia EU; Tuotteiden energiatehokkuus; Ecodesign-direktiivin ja energiamerkintädirektiivin nojalla annettavat tuoteryhmäkohtaiset säädökset Kokous U/E/UTP-tunnus E 48/2010 vp Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Suomen kanta Pääasiallinen sisältö Tuotteiden energiatehokkuudelle asetetaan ekosuunnitteludirektiivin (2009/125/EY) ja energiamerkintädirektiivin (2010/30/EU) nojalla sitovia vaatimuksia. Niistä säädetään Euroopan komission tuoteryhmäkohtaisilla asetuksilla, jotka komissio antaa ekosuunnitteluvaatimusten osalta komitologiamenettelyssä ja energiamerkintöjen osalta delegoituina säädöksinä. Tämän selvityksen tarkoituksena on informoida eduskuntaa toimitetun E-jatkokirjeen jälkeen annetuista sekä valmistelussa olevista tuoteryhmäkohtaisista asetuksista. Suomi pitää tärkeänä tuotteiden energiatehokkuuden parantamista. Ekosuunnitteludirektiivin ja energiamerkintädirektiivin nojalla annettavilla tuoteryhmäkohtaisilla säädöksillä voidaan tehokkaasti vähentää energiankulutusta. Samalla kun uusia tuoteryhmiä tulee käsittelyyn, on tärkeää pitää huolta siitä, ettei aikaisemmassa vaiheessa valmisteluprosessiin otettujen tuoteryhmien käsittely viivästy. On tärkeää, että komissiolla on edellytykset toimia tehokkaasti. Tuotteiden energiatehokkuus on EU:ssa voimakkaasti kasvava sääntelyala, jolla on suuri energiansäästöpotentiaali. Sääntely on laajentunut viime vuosina perinteisten kotitaloustuotteiden lisäksi enenevissä määrin myös rakennustuotteisiin ja teollisuudessa käytettäviin tuotteisiin. Ekologisen suunnittelun vaatimukset, jotka käytännössä tarkoittavat vaatimusten vastaisten tuotteiden markkinoille saattamiskieltoa, on tähän mennessä asetettu 24 tuoteryhmälle ja valmistelussa on vaatimukset yli kolmellekymmenelle tuoteryhmälle. Energiamerkintävaatimukset on säädetty 12 tuoteryhmälle ja valmistelussa on vajaan kahdenkymmenen tuoteryhmän vaatimukset. Tuotteiden energiatehokkuuden puitelainsäädäntö

4 Tuotteiden energiatehokkuudesta säädetään EU:ssa kahden puitedirektiivin nojalla: ekosuunnitteludirektiivin (2009/125/EY) ja energiamerkintädirektiivin (2010/30/EU). Ekosuunnitteludirektiivin nojalla tuotteille asetetaan ekologisen suunnittelun vaatimukset, jotka kohdistuvat tuotteiden valmistajiin. Ekologisen suunnittelun vaatimukset voivat koskea mitä tahansa tuotteen merkittävää ympäristövaikutusta. Käytännössä suurin osa vaatimuksista on tähän mennessä keskittynyt tuotteen energiatehokkuuden parantamiseen. Jos tuote ei täytä sille asetettuja vaatimuksia, sitä ei saa asettaa EU:n markkinoille. Energiamerkintädirektiivin nojalla säädetään puolestaan tuotteeseen kiinnitettävästä energiamerkinnästä, joka auttaa loppukäyttäjää valitsemaan energiatehokkaan, ympäristövaikutuksiltaan parhaan tuotteen. Ekosuunnitteludirektiivin nojalla annetaan sitovia tuoteryhmäkohtaisia vaatimuksia komission asetuksina komitologiamenettelyssä ja energiamerkintädirektiivin nojalla delegoituina säädöksinä. Euroopan komission asetukset ovat sellaisinaan voimassa Suomessa. Komissio on valmistelemassa puitedirektiivien uudelleentarkastelua. Uudelleentarkastelun kohteena on koko energiamerkintädirektiivi sekä ekosuunnitteludirektiivi rajatuin osin. Komission ehdotuksen odotetaan valmistuvan vuoden 2015 aikana. Tällä hetkellä on epäselvää, miltä osin ekosuunnitteludirektiivi avataan. Suomelle keskeisiä kysymyksiä ovat esimerkiksi vaatimusten markkinavalvottavuus ja asianmukaisuus suhteessa ympäristövaikutuksiin sekä primäärienergiakertoimen (PEF, primary energy factor) käyttö johon Suomi alustavan kannan mukaan suhtautuu tietyin varauksin kielteisesti. Lisäksi päällekkäisten, ristiriitaisten vaatimusten asettamista tulee Suomen alustavan näkemyksen mukaan välttää. 2(7) Ecodesign-direktiivin nojalla annettavat tuoteryhmäkohtaiset säädökset Ecodesign-direktiivin nojalla on tähän mennessä annettu komission asetukset kaikkiaan 24 tuoteryhmälle: sähkö- ja elektroniikkalaitteiden lepovirtakulutus (EY) N:o 1275/2008; muutettu (EY) N:o 801/2013 perusdigisovittimet (EY) N:o 107/2009 kotitalouksien valaistustuotteet (EY) N:o 244/2009; muutettu (EY) N:o 859/2009 palvelusektorin valaistustuotteet (EY) N:o 245/2009; muutettu (EY) N:o 347/2010 ulkoiset teholähteet (EY) N:o 278/2009 sähkömoottorit (EY) N:o 640/2009; muutettu (EY) N:o 4/2014 kiertovesipumput (EY) N:o 641/2009; muutettu (EY) N:o 622/2012 televisiot (EY) N:o 642/2009; muutettu (EY) N:o 801/2013 kotitalouksien kylmäsäilytyslaitteet (EY) N:o 643/2009 kotitalouksien pyykinpesukoneet (EU) N:o 1015/2010 kotitalouksien astianpesukoneet (EU) N:o 1016/2010 puhaltimet (EU) N:o 327/2011 huoneilmastointilaitteet ja huonetuulettimet (EU) N:o 206/2012 vesipumput (EU) N:o 547/2012 kuivausrummut (EU) 932/2012 suunnattu valaistus (EU) N:o 1194/2012 tilalämmittimet ja yhdistelmälämmittimet (EU) N:o 813/2013 vedenlämmittimet ja kuumavesisäiliöt (EU) N:o 814/2013 tietokoneet ja tietokonepalvelimet (EU) N:o 617/2013 pölynimurit (EU) N:o 666/2013 kotitalouksien uunit, keittotasot ja liesituulettimet (EU) N:o 66/2014

5 muuntajat (EU) N:o 548/2014 ilmanvaihtokoneet (EU) N:o 1253/2014 3(7) Näiden lisäksi kuumavesikattiloiden hyötysuhdedirektiivi (92/42/ETY) katsotaan ekologisen suunnittelun täytäntöönpanotoimenpiteeksi ja sitä voidaan muuttaa komitologiamenettelyä noudattaen, mikä muutos tehtiin ecodesign-direktiiviä edeltäneellä EuP-direktiivillä (2005/32/EY). Hyötysuhdedirektiivi on Suomessa pantu täytäntöön ekosuunnittelulailla ja Suomen rakentamismääräyskokoelman osalla D7. Hyötysuhdedirektiivin lämmityskattiloita koskevat vaatimukset korvautuvat tilalämmittimiä ja yhdistelmälämmittimiä koskevalla komission asetuksella (EU) N:o 813/2013 lukuun ottamatta hyötysuhdedirektiivin 7 artiklan 2 kohdan, 8 artiklan ja liitteiden III-V olevaa vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyä. Jäsenvaltioiden edustajista koostuva sääntelykomitea on lisäksi hyväksynyt seuraavia tuoteryhmiä koskevat asetukset, mutta niiden käsittely muissa EU:n toimielimissä on vielä kesken: ammattikäyttöön tarkoitetut kylmäsäilytyslaitteet kiinteän polttoaineen kattilat kiinteän polttoaineen paikalliset tilalämmittimet Euroopan komissio järjestää säännöllisesti jäsenvaltioiden edustajille ja sidosryhmille kuulemisfoorumeita, joissa käsitellään uusia tuoteryhmiä koskevia säädösehdotuksia. Uusina tuoteryhminä kuulemisfoorumin käsittelyyn ovat tulleet kompressorit, työstökoneet, ammattikäyttöön tarkoitetut jääkaapit ja pakastimet (ns kaupan kylmä), ilman lämmityslaitteet, jäähdytyslaitteet ja korkean lämpötilan nestejäähdytyskoneet. Valmisteluvaiheessa ovat höyrykattilat, voimakaapelit, palvelimet, ikkunatuotteet sekä vesikalusteet. Ekosuunnitteludirektiivin piirissä kannustetaan teollisuutta sitoutumaan itsesääntelyyn. Vapaaehtoiset sopimukset on allekirjoitettu kuvantamislaitteista (esim. kopiokoneet) ja monitoimisista digisovittimista. Lisäksi tällä hetkellä vapaaehtoisia itsesäätelysitoumuksia valmistellaan pelikonsoleille, terveydenhuollon kuvantamislaitteille sekä metallin työstökoneille. Komissio valmistelee parhaillaan ohjeistusta vapaaehtoisten sopimusten laatimisen tueksi. Energiamerkintädirektiivin nojalla annettavat tuoteryhmäkohtaiset säädökset Energiamerkintädirektiivissä säädetään tuotteeseen kiinnitettävästä energiamerkinnästä, joka auttaa loppukäyttäjää valitsemaan energiatehokkaan tuotteen. Merkki osoittaa tuotteen käytön aikaista energiankulutusta asteikolla A-G. Joissain tapauksissa käytössä ovat myös A-luokkaa paremmat luokat A+, A++ ja A+++. Komissio antaa energiamerkinnän osalta tuoteryhmäkohtaiset vaatimukset delegoituina asetuksina. Jäsenvaltiot eivät näin ollen äänestetä niistä. Käytännössä energiamerkintäasetusehdotuksista kuitenkin keskustellaan energiamerkintädirektiivin alaisessa asiantuntijafoorumissa. Energiamerkintävaatimukset on tähän mennessä asetettu yhteensä 12 tuoteryhmälle. Komission asetukset on annettu seuraavista tuoteryhmistä: astianpesukoneet (EU) N:o 1059/2010 kotitalouksien kylmäsäilytyslaitteet (EU) N:o 1060/2010 pyykinpesukoneet (EU) N:o 1061/2010

6 4(7) televisiot (EU) N:o 1062/2010 huoneilmastointilaitteet (EU) N:o 626/2011 kuivausrummut (EU) N:o 392/2012 lamput ja valaisimet (EU) N:o 874/2012 tilalämmittimet, yhdistelmälämmittimet, tilalämmittimestä, lämmönsäätölaitteesta ja aurinkolämpölaitteesta koostuvat kokoonpanot sekä yhdistelmälämmittimestä, lämmönsäätölaitteesta ja aurinkolämpölaitteesta koostuvat kokoonpanot (EU) N:o 811/2013 vedenlämmittimet, kuumavesisäiliöt ja vedenlämmittimestä ja aurinkolämpölaitteesta koostuvat kokoonpanot (EU) N:o 812/2013 rakennuksiin tarkoitetut ilmanvaihtokoneet (EU) N:o 1254/2014 pölynimurit (EU) N:o 665/2013 kotitalouksien uunit ja liesituulettimet (EU) N:o 65/2014 Kuivaavien pyykinpesukoneiden osalta energiamerkintävaatimukset on säädetty ennen nykyistä energiamerkintädirektiiviä. Vanhat tuoteryhmäkohtaiset direktiivit saatettiin kansallisesti voimaan ministeriön asetuksella ja päätöksellä (KTM:n päätös 895/1997) Lisäksi on hyväksytty horisontaalinen asetus sähköisestä energiamerkinnästä (online energy labelling) (EU) N:o 518/2014. Asetuksen mukaan internet -myynnissä on otettava käyttöön sähköinen energiamerkki, eli ostajalle on internetissä näytettävä energiamerkki ja tuoteseloste, kuten kaupassakin. Tulevaisuuden näkymiä Uudet tuoteryhmät linjataan komission ecodesign-direktiiviä koskevassa työohjelmassa. Komissio julkaisee vuoden 2015 alkupuolella työohjelman vuosille Siinä komissio määrittelee noin 20 uutta tuoteryhmää, joista noin 10 se määrittelee ensisijaisiksi. Käytännössä työsuunnitelma koskee ekosuunnitteludirektiivin ohella myös energiamerkintää. Taustaselvityksissä selvitetään kunkin tuoteryhmän osalta tarve sekä ekologisen suunnittelun vaatimuksille että energiamerkinnälle. Tehokkaaseen markkinavalvontaan kiinnitetään enenevissä määrin huomiota myös EU:n tasolla. Suomessa säädösten noudattamista valvoo Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes. Tukes osallistuu myös alan markkinavalvontaviranomaisten yhteistyöhön sekä EU:ssa että Pohjoismaissa. Koska uusia tuoteryhmiä tulee jatkuvasti lisää sääntelyn piiriin, laajentaa se myös valvontaviranomaisen kenttää. Ekologisen suunnittelun ja energiamerkinnän vaatimusten toimeenpanossa tärkeää on tiedotus ja yhteydenpito sidosryhmiin. Ekosuunnittelulain hyväksymisen yhteydessä eduskunnan esittämän lausuman mukaisesti ekosuunnittelu- ja energiamerkintädirektiiveihin liittyen on toteutettu viestintähanketta, jonka ensisijaisena tavoitteena on valmistajien ja maahantuojien informoiminen. Viestintää keskitetään erityisesti pk-yrityksille. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes on aiemmin hoitanut viestintähanketta viestintävastuu siirtyy Energiavirastolle. Keskeisenä osana viestintähanketta ovat kahdesti vuodessa järjestettävät ekosuunnittelufoorumit sekä ekosuunnittelu-sivusto ( EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely

7 Delegoidut säädökset (SEUT 290 art.) ja komitologiamenettely (SEUT 291 art.) 5(7) Käsittely Euroopan parlamentissa Kansallinen valmistelu Eduskuntakäsittely - Energia- ja Euratom jaosto, Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Ekosuunnitteludirektiivi ja energiamerkintädirektiivi on pantu kansallisesti täytäntöön ekosuunnittelulailla (1005/2008), joka tuli voimaan vuoden 2009 alussa. Lisäksi voimassa on ekosuunnitteluasetus (1043/2010). Suomessa tuotteiden energiatehokkuus kuuluu sekä työ- ja elinkeinoministeriön että ympäristöministeriön toimialaan. Työ- ja elinkeinoministeriön toimialaan kuuluu puitelainsäädäntö. Tuoteryhmäkohtaisista säännöksistä ympäristöministeriölle kuuluvat rakennustuotteita ja Energiavirastolle alkaen muita kuin rakennustuotteita koskevat säännökset. Ekologista suunnittelua ja energiamerkintää koskevien säädösten noudattamista valvoo Suomessa Tukes. Taloudelliset vaikutukset Taloudelliset vaikutukset riippuvat siitä, millaisia tuoteryhmäkohtaisia vaatimuksia ekosuunnitteludirektiivin tai energiamerkintädirektiivin nojalla annetaan. Ekosuunnitteludirektiivin nojalla annettavilla tuoteryhmäkohtaisilla säädöksillä on taloudellisia vaikutuksia paitsi valmistajiin myös tuotteen koko suunnittelu- ja valmistusketjuun sekä maahantuojiin. Säädösten myötä voidaan tuottaa kilpailuetua teknologisesti korkealaatuisille ja innovaatioita hyödyntäville tuotteille, kun hinnalla kilpailevan ns. halvan bulkkituotannon pääsy EU-markkinoille estetään. Ympäristönäkökohtien huomioon ottaminen voi lisätä alkuvaiheessa jonkin verran tuotesuunnittelukustannuksia ja tiedonhallintakustannuksia. Toisaalta melko pian on odotettavissa myös säästöjä esimerkiksi materiaalien- ja energiankäytön tehostumisen myötä. Elinkaariajattelu voi johtaa myös innovatiivisiin ympäristömyönteisiin ratkaisuihin. Kuluttajien näkökulmasta erityisesti energiamerkintädirektiivin nojalla annetut vaatimukset lisäävät kuluttajien tietoa tuotteista. Sen myötä heillä on paremmat mahdollisuudet valita energiatehokas tuote. Kuluttajalle syntyy säästöä pienemmän energiankulutuksen kautta. Tuoteryhmäkohtaisten säädösten lukumäärän kasvaminen vaatii myös lisää resursseja säädösten noudattamisen valvontaan. Valtion talousarvioon liittyvät asiat käsitellään ja niistä päätetään kehyspäätös- ja talousarvioprosesseissa. Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät

8 6(7) - Asiakirjat - Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Työ- ja elinkeinoministeriö, neuvotteleva virkamies Markku Kinnunen, puh Ympäristöministeriö, rakennusneuvos Pekka Kalliomäki (rakennustuotteet), puh Energiavirasto, erityisasiantuntija Kaisa-Reeta Koskinen (muut kuin rakennustuotteet), puh EUTORI-tunnus EU/2008/1249, EU/2008/1602 Liitteet Viite

9 7(7) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi energia, energiansäästö, energiatehokkuus, rakennusten energiatehokkuus TEM, YM ALR, EUE, LVM, OKM, SM, TRAFI, UM, VM, VNK