VANTAAN LENTOKENTTÄALUEEN JA AVIAPOLIKSEN SUDENKORENTO- JA VESIHYÖNTEISSELVITYS

Transkriptio

1 VANTAAN LENTOKENTTÄALUEEN JA AVIAPOLIKSEN SUDENKORENTO- JA VESIHYÖNTEISSELVITYS

2 Elokorento (Sympetrum flaveolum) Krakanojan alemman virtavesien arvokkaan suojelukohteen lampareella, lähellä Krakanojan laskukohtaa Vantaanjokeen. 1 JOHDANTO Vantaan Aviapoliksen ja lentokenttäalueen itä- ja eteläpuolella inventoitiin sudenkorento- ja muuta vesihyönteislajistoa kesällä Selvityksessä tarkasteltiin erityisesti alueiden sudenkorentolajistoa ja vesien sekä vesien varsien luteita. Lisäksi tarkasteltiin sukeltajakuoriaisia ja vesiperhosia sekä kerättiin havaintotietoja muun muassa harso-, kirva- ja rantakorennoista. Havaintoja pienvesien varsilta löytyneistä muista hyönteisistä, kuten perhosista ja maaluteista kirjattiin myös maastokäyntien yhteydessä. Tavoitteena oli saada lisää tietoja Vantaan keskiosien harvinaisista, uhanalaisista ja kansallisella tai EU:n tasolla suojelluista hyönteislajeista sekä osoittaa lajien kannalta merkittäviä elinympäristöjä huomioitavaksi maankäytön suunnittelussa. Kartoituskäynnit suunniteltiin maastokarttojen ja ilmakuvien perusteella tutkimusalueilla, ja hyönteislajistoa selvitettiin kesä syyskuussa. (Corbet, P. 2008, 70 79, ). Lisääntymispaikkojen tuulensuojaisuus, vesi- ja rantakasvien monipuolisuus ja rantojen eroosio ovat lisääntymispaikoilla merkittäviä sudenkorentojen laji- ja yksilömääriin vaikuttavia tekijöitä. Toukat piiloutuvat saalistajilta pohjan maa-aineksen tai vesikasvien joukkoon. Rannan tuntumassa runsaslukuisina esiintyvät sudenkorennot ja vesiperhoset ovat usein myös niitä, joiden munia ja toukkia on alueella runsaasti. Sudenkorentoja ja vesiperhosia voidaan havaita myös kaukana vesien ääreltä, ilmavirtausten mukana vaeltaneina, ja toisaalta muun muassa sukeltajakuoriaisia on mahdollista löytää hyvin pienistä vesialueista tai niitä muistuttavilta pinnoilta (sadevedellä täyttyneet muoviastiat, kottikärryt, lintujen juoma-astiat). Lisäksi laajan lentokenttäalueen laitamat toimivat monien vaeltavien, ilmavirtojen mukana liikkuvien hyönteisten levähdyspaikkoina hieman rannikkoympäristöjen tavoin. Sudenkorentoja tavataan monenlaisten avointen paikkojen reunoilla, joissa ne pyydystävät ravinnokseen lentäviä hyönteisiä. Usein etäällä vesien rannoilta pysyttelevät korennot ovat vastakuoriutuneita yksilöitä, jotka hieman myöhemmin sukukypsinä palaavat lisääntymispaikoille. Lentokentän eteläpuolella ja Itellan lajittelukeskuksen länsipuolella, Postipaketin suojaviheralueen lähellä oleva kosteikko. Sudenkorentojen potentiaalisia lisääntymispaikkoja alueella edustavat puronvarret ja pienet lammet. Sudenkorentojen ja vesiperhosten toukat, sukeltajakuoriaiset sekä vesi- ja puolivesiluteet elävät vesiekosysteemeissä, minkä vuoksi maaston kosteat paikat ja niiden raja-alueet ovat edellytys niiden säilymiselle. Erityisesti vesiperhosten ja sudenkorentojen lajisto ja eri lajien paikkakohtaiset yksilömäärät ilmentävät vesien tilaa. Sudenkorennoilla vedenpinnan näkyvä vesiala, kasvillisuuden yleispiirteet ja polarisoitunut valo toimivat visuaalisina ärsykkeinä, jotka vaikuttavat eri lajeilla sopivan elinympäristön ja muun muassa munintapaikan valintaan. Toukkien selviytymiseen vaikuttavat muun muassa veden kirkkaus, ph-arvo, kiintoaineksen määrä, virtausnopeus, virtaama, kasvillisuus, pohjan maalaji ja olojen pysyvyys

3 Leppäyökkösen (Acronicta alni) toukka Lentokentän itäpuolella. 2 AINEISTO JA MENETELMÄT Sudenkorentolajistoa, puolivesiluteita ja muuta hyönteislajistoa tarkasteltiin maastokäynneillä, joiden yhteydessä havaitut yksilöt valokuvattiin tai kerättiin talteen myöhempää määritystä varten. Muita vesihyönteisiä kuin sudenkorentoja pyydystettiin useimmiten erillisten käyntikertojen yhteydessä. Alueilla pyrittiin käymään lajien esiintymisaikojen kannalta tasaisesti siten, että paikoilla käytiin sekä alku- että loppukesän lajien esiintymisaikaan. Veden alla eläviä hyönteisiä selvitettiin useimmiten erillisillä käynneillä, joissa käytettiin vesihaavia ja perhoshaavia. Joitakin lajeja voitiin määrittää maastossa otettujen valokuvien perusteella, mutta suurin osa aineistosta kerättiin talteen. Selvityksen pääkohteena olivat vain hyönteisten aikuisvaiheet. Vesien sukeltajakuoriaisista etsittiin erityisesti EU:n luontodirektiivin IV-liitteen a-osassa mainittuja isolampisukeltajaa (Graphoderus bilineatus) ja jättisukeltajaa (Dytiscus latissimus), joiden kannalta potentiaalisia lisääntymispaikkoja oli alueella kuitenkin niukasti. Lisäksi pyrittiin etsimään uhanalaisiksi luokiteltuja sukeltajakuoriaislajeja, mutta monilta paikoilta kerätyt monilajisten, tuntomerkeiltään erityisen vaihtelevien ja mikroskooppitarkastelua vaativien Agabus- ja Ilybius-suvun yksilöt jätettiin määrittämättä lajitasolle, sillä siihen ei olisi ollut työn vaativuuteen nähden riittävästi aikaa perehtyä. Alueiden vesiperhoslajistoon luotiin jonkinlainen katsaus kartoitusalueille suuntautuneiden yökäyntien avulla, jolloin vesiperhosia houkuteltiin neljän 75 watin putken UV-Akasvosolariumin ja vaalean lakanan avulla. Yökäyntien yhteydessä suurin osa kerätyistä vesiperhosten näyteyksilöistä määritettiin mikroskooppitarkastelun avulla. Toisin kuin usein valon houkuttelemien hyönteisten kartoituksessa, tässä selvityksessä ei käytetty maastoon jätettyjä valorysiä esimerkiksi sen vuoksi, että saataisiin hyönteishavaintojen tarkka päivämäärä merkittyä. Hyönteisten lisäksi luontoinventoinnissa merkittiin havaintoja huomionarvoisista sammakkoeläimistä ja matelijoista. Havaintopäivien sää ja lämpötila sekä arvio tuulen suunnasta ja voimakkuudesta maastokäynneillä merkittiin ylös, ja samoin havaittujen lajien yksilöiden lukumäärään, sukupuoleen, ikään ja lisääntymiskäyttäytymiseen liittyviä tietoja merkittiin maastokäyntien yhteydessä. Maastopäiviä oli yhteensä 42 ja yökäyntejä 7. Käyntikertojen ajoittumiseen vaikuttivat suojeltujen lajien lentoajankohdat sekä sää. Sudenkorentoja kartoitettiin lämpiminä ja aurinkoisina päivinä, jolloin korennot ovat aktiivisimmillaan ja niiden esiintyminen on helpointa todeta. Sateella, kylmällä ja tuulisella säällä sudenkorentoja on liikkeellä vähemmän. Tällöin pyrittiin tarkastelemaan sukeltajakuoriaisia ja luteita, joiden pyydystämiseen säätilalla ei ole yhtä suurta merkitystä. Keritytönkorennon (Ischnura pumilio) vastakuoriutunut koiras Lentokentän itäpuolella Lentokentän itäpuolella olevilla matalilla allikoilla havaittiin runsaasti hyppyluteita (Saldidae), runsaslukuisimpana kuvan kosteikkohyppylude (Saldula opacula).

4 Kultaperäpuuhari (Xylota sylvarum) Lentokentän eteläpuolella. 3 TULOKSET Selvityksessä havaituista hyönteislajeista harvinaisimpiin kuuluu keritytönkorento (Ischnura pumilio), jota havaittiin usean pienveden äärellä kartoitusalueella. Muita suhteellisen harvinaisia alueella tavattuja sudenkorentolajeja olivat punatytönkorento (Pyrrhosoma nymphula), vihertytönkorento (Coenagrion armatum), isokeijukorento (Lestes dryas), verikorento (Sympetrum sanguineum) ja litteähukankorento (Libellula depressa). Näistä kolme jälkimmäistä ovat varsinkin eteläisessä Suomessa usein kaupunkimaisten ja maatalousvaltaisten alueiden seisovien ja hitaasti virtaavien vesien äärellä tavattavia lajeja. Selvitysalueella havaituista muista hyönteisistä paikoittaisesti esiintyviä olivat harmaaskorpionikorento (Panorpa cognata), hietahyppylude (Saldula arenicola), luisturi (Velia saulii), mehiläishukka (Philanthus triangulum) ja leppäyökkönen (Acronicta alni). Kaksisiipisiin kuuluvia huomionarvoisia lajeja ovat melko harvinaisina tavattavat rusokarttukirvari (Platycheirus rosarum), kultaperäpuuhari (Xylota sylvarum) ja surukärpäsen sukulaislaji Hemipenthes morio. Selvitysalueella tavattuja uhanalaisuusluokituksella merkittyjä hyönteisiä olivat silmälläpidettävät (NT) pikkuharsokorento (Chrysopa dasyptera) ja rämevihersiipi (Rhagades pruni). Kartoitusalueella neljältä purouomalta tavattu luisturi (Velia saulii) oli niin ikään luokiteltu silmälläpidettäväksi vuoden 2000 uhanalaisuusarvioinnissa, mutta vuoden 2010 arvioinnissa laji on luokiteltu elinvoimaiseksi (LC). Paikoittaisesti esiintyvä luisturi toimii kuitenkin luonnontilaisten ja niiden kaltaisten puroympäristöjen ilmentäjälajina. Ketolymykorento (Micromus variegatus). 7. Rusokarttukirvari (Platycheirus rosarum)

5 Pikkuharsokorento (Chrysopa dasyptera) Osumapuistossa Luisturi (Velia saulii) Krakanojalla Vesiliskoa (Triturus vulgaris) tavattiin Lentokentän läheisyydessä olevilta pieniltä lammikoilta Selvitysalueella havaittiin useita vaeltajia ja vastikään eteläisessä Suomessa nopeasti yleistyviä tulokkaita. Näitä olivat kartoitusalueella tavatuista sudenkorentolajeista nykyään etelärannikolla tavallinen eteläntytönkorento (Coenagrion puella) ja vielä paikoittaisesti esiintyvä verikorento (Sympetum sanguineum). Verkkosiipisistä havaittiin alle kymmenessä vuodessa Suomeen asettunutta ketolymykorentoa (Micromus variegatus) Lentokentän itäpuolella ja perhosista esimerkiksi viime vuosina eteläisessä Suomessa runsastunutta keltaritariyökköstä (Catocala fulminea) havaittiin Krakanojalla. Hyönteisten lisäksi Lentokentän kaupunginosan läheisillä alueilla havaittiin myös vesiliskoja (Triturus vulgaris) usealla lammikolla. Rämevihersiipi (Rhagades pruni) Lentokentän itäpuolella. Eteläntytönkorennot (Coenagrion puella) Osumapuistossa Vesiliskon asuttama lampare Lentokentän itäpuolella

6 Kalliolampareet Koiras vihertytönkorento (Coenagrion armatum) 3.1 SUDENKORENNOT LENTOKENTÄN ETELÄPUOLI Lentokentän eteläpuolella selvitettiin Horslabergin itäpuolen soistuneen metsän ja kalliolampien sudenkorentolajistoa, ja lisäksi kartoitettiin kahta muuta lamparetta ja kahta ojanvartta sekä Lingonmossin aluetta. Lentokentän eteläpuolella havaituista sudenkorentolajeista osa esiintyy Suomessa paikoittaisina ja harvalukuisina, mutta suojeltuja sudenkorentolajeja alueella ei havaittu. Lingonmossin alueella havaittu keritytönkorento (Ischnura pumilio) on Suomessa hyvin harvinainen laji, jonka esiintymispaikkoja tunnetaan koko Suomessa vain muutamia kymmeniä ja suurin osa tunnetuista esiintymistä rajoittuu varsin pienille alueille Suomen etelä- ja kaakkoisosissa. Kartoituksessa Lingonmossilla havaittiin yksi keritytönkorennon vastakuoriutunut aurantiaca-värityksinen naaras, mutta laji elää runsaslukuisempana Caravellentien toisella puolella olevilla Hobby Hallin takalampareella ja rehevällä soistumalla, joilla lajia on tavattu vuosina 2012 ja Vastakuoriutunut isokeijukorennon naaras metsälammikoilla

7 Isokeijukorennon (Lestes dryas) toukka metsälammikoilla. Vanha ja kulunut isokeijukorennon koiras ojalla hiekkatien varrella. Lingonmossilla havaittiin myös vihertytönkorentoja (Coenagrion armatum). Vihertytönkorento on Suomessa paikoittaisena esiintyvä sudenkorentolaji, jota on Vantaalla aiemmin tavattu muutamia yksilöitä kerrallaan pienikokoisilta ja etäällä toisistaan sijaitsevilta paikoilta Kivistössä, Keimolassa, Petikossa ja Vantaanlaaksossa. Vihertytönkorento lisääntyy monenlaisten mesotrofisten vesien äärellä, ja rehevä, runsaasti kortteita kasvava Lingonmoss edustaa tyypillistä lisääntymispaikka tälle lajille. Lentokentän eteläpuolelta löytyi harvinaisen isokeijukorennon (Lestes dryas) esiintymispaikkoja. Isokeijukorento oli runsaslukuinen soistuneen metsäalueen ja Kalliosolantien viereisen ojan varrella lähellä kohtaa, jossa tiestä lähtee polku kalliolammille. Isokeijukorento suosii eutrofisia, vastamuodostuneita ja usein kausikuivia pienvesiä. Laji oli suhteellisen runsaslukuinen allikkoisella soistuneen metsän alueella Horslabergin itäpuolella, jossa havaittiin 15 vastakuoriutunutta yksilöä ja useita lajin toukkia Kalliosolantien ojalla havaittiin parittelevia ja munivia isokeijukorentoja, joten myös se on lajin suosiossa. Lentokentän eteläpuolisilta kalliolammilta ei löydetty isokeijukorentoja vuoden 2014 kartoituksessa, mutta itäisellä kalliolammella havaittiin yksi lajin koirasyksilö, joka on saattanut tulla paikalle muilta Lentokentän läheisyydessä olevilta paikoilta. Litteähukankorennosta (Libellula depressa) havaittiin yksi yksilö Kalliosolantien ojalla heinäkuussa, eikä lajia löydetty esimerkiksi kalliolammilta. Tämä johtuu todennäköisimmin usean tekijän yhteisvaikutuksesta; kalliolammet ovat suhteellisen vähäravinteisia ja rajautuvat suurimmaksi osaksi sileään kallioon, vain pienellä osalla kalliolampien rannoista on sudenkorennoille sopivia munintapaikkoja ja tuulensuojaisia rantoja. Lisäksi kalliolammilla elää litteähukankorennon lähilaji ruskohukankorento (Libellula quadrimaculata) sekä muita sudenkorentolajeja, joista osa on paikalla runsaslukuisia. Lentokenttäalueen laitamilla on lisäksi useita muita reheviä pienvesiä, jotka sopivat litteähukankorennon lisääntymispaikoiksi paremmin, mutta on mahdollista, että litteähukankorento elää harvalukuisena kalliolammilla. Litteähukankorento esiintyy Suomessa paikoittaisena, mutta pääkaupunkiseudulla laji on suhteellisen tavallinen. Se on isokeijukorennon ohella vastamuodostuneissa ja voimakkaastikin muokatuissa pienvesissä lisääntyvä laji. Vihertytönkorennon vanha naarasyksilö Lingonmossilla. Koiras isokeijukorento hiekkatien ojan varrella.

8 Litteähukankorento Kylämojan varrella Lentokentän itäpuolella. Kulkusyyskorennon (Sympetrum fonscolombii) naaras Lentokentän itäpuolen allikoilla LENTOKENTÄN ITÄPUOLI Lentokentän itäpuolella havaittiin paikoittaisista lajeista keritytönkorentoa (Ischnura pumilio), isokeijukorentoa (Lestes dryas), punatytönkorentoa (Pyrrhosoma nymphula), litteähukankorentoa (Libellula depressa) ja verikorentoa (Sympetrum sanguineum). Keritytönkorennon suurimmat yksilömäärät olivat alueen eteläosan matalilla allikoilla, jotka sijaitsevat Cargo 2:n ja Ruskeasannan lammen väliin jäävällä alueella. Lentokentän itäpuolella yksittäisiä keritytönkorentoja havaittiin myös eteläisellä kaivoslammella, jonne yksilöt olivat todennäköisesti lentäneet allikoilta. Lisäksi erillinen populaatio löytyi Kylmäojan varrelta läheltä lentokenttäaitaa. Kylmäojan varrella havaittiin myös yksi punatytönkorennon yksilö heinäkuussa. Laji saattaa lisääntyä suhteellisen kirkasvetisellä Kylmäojan sivuhaaralla, joka edustaa lajille tyypillistä virtaavan veden elinympäristöä. Isokeijukorentoa havaittiin Lentokentän itäpuolella kolmella paikalla yksittäisiä yksilöitä. Lajia havaittiin lentokentän eteläpuolisilla allikoilla, voimalinjan alapuolisella lampareella ja Itäisen huoltotien ja Vesikujan risteyskohdan lähellä olevalla kausikuivalla montulla. Toista vastamuodostuneilla pienvesillä esiintyvää lajia, litteähukankorentoa, havaittiin Kylmäojan varrella ja Kylmäojan itäisellä allikkolähteellä sekä eteläosan allikoilla ja Vesikujan varrella (vastapäätä vedenottamoa) sijaitsevalla pienellä lampareella. Lentokentän itäpuolella verikorennon koiraita havaittiin eteläisillä allikoilla. Samalla paikalla havaittiin verikorennon ohella myös toista huomionarvoista Sympetrum-suvun lajia vuonna 2013, jolloin allikoiden äärellä esiintyi harvalukuisena kulkusyyskorentoja (Sympetrum fonscolombii). Havaituista alle viidestä kulkusyyskorennosta ainakin yksi oli allikon partaalta löytynyt vastakuoriutunut yksilö. Lentokentän allikot ovat kulkusyyskorennon ainoa tunnettu lisääntymispaikka Suomessa. Lentokentän läheisyydessä olevalta soramonttuun muodostuneelta lammelta (eteläinen kaivoslampi) lähti lentoon vastakuoriutunut hoikkatytönkorennon koiras (Ischnura elegans), ja paikalla oli myös kaksi muuta saman lajin nuorehkoa yksilöä heinäkuun alussa. Lisäksi yksi hoikkatytönkorennon koiras lensi valolle yöllä kartoituskäynnin yhteydessä. Hoikkatytönkorento esiintyy Vantaalla ja Pohjois-Helsingissä paikoittaisena ja vähälukuisena, mutta se on Suomessa kuitenkin melko yleinen laji, joka on rannikkoympäristöjen ja järvien ruovikkoisilla lahdilla usein myös runsaslukuinen ja helposti löydettävä. Lajin on Englannissa ja Keski-Euroopassa havaittu sietävän monia muita sudenkorentolajeja paremmin vesiekosysteemejä, joissa ihmistoiminta on lisännyt aineiden pitoisuuksia ekosysteemin kannalta niin haitalliselle tasolle, että suurin osa pohjaeläimistöstä on kuollut. Näin ollen hoikkatytönkorennon esiintymisen avulla ei voida päätellä vesistönosan ekologista tilaa. Hoikkatytönkorennon ohella vastaavanlaisia saastuneidenkin vesien äärellä tavattavia lajeja ovat ainakin eteläntytönkorento (Coenagrion puella) ja välkekorento (Somatochlora metallica), jotka olivat eräitä harvoja Kylmäojan pääuomalla

9 Eteläntytönkorennot (Coenagrion puella) Osumapuistossa tavattuja sudenkorentolajeja. Kylmäojan ja sen sivuhaarojen äärellä tavattiin kuitenkin myös virtavesilajeista Calopteryx virgo -neidonkorentoa harvalukuisena, mutta kartoituksessa havaittuihin yksilöihin lukeutuu myös vastakuoriutunut neidonkorento, joka havaittiin Kylmäojalla allikkolähteen kohdalla. Neidonkorennon lisääntyminen Kylmäojalla indikoi lisääntymispaikan vedenlaadun olevan riittävä myös vaateliaille hyönteislajeille. Toisaalta eräiltä Lentokentän läheisyydessä olevilta valoisilta ja reheviltä puro-osuuksilta puolestaan puuttuivat lähes kaikki sudenkorentolajit, vaikka ne ympäristönsä puolesta soveltuisivatkin lisääntymispaikoiksi. Eteläisellä kaivoslammella lisääntyy ilmeisesti myös sulkakoipikorento (Platycnemis pennipes), jonka toukat elävät Suomessa lähes yksinomaan virtaavassa vedessä. Sulkakoipikorennon vastakuoriutuneita yksilöitä havaittiin lammen pohjoisrannalla pitkin kesää, ja on mahdollista, että pohjaveden purkautuminen lampeen aiheuttaa siinä hidasta veden virtausta. Lammen vesi on suhteellisen kirkasta. Sulkakoipikorentoja havaittiin Lentokentän itäpuolella myös Kylmäojan läheisyydessä ja monenlaisten avointen paikkojen reunoilla, ja laji todennäköisesti lisääntyy alueella KRAKANOJA Krakanojan varrella selvitysalueeseen kuuluivat Krakanoja ja sen sivuhaarat sekä Osumapuiston tekolampareet ja Krakanojan alajuoksun läheisyydessä olevat kaksi lamparetta. Paikoittaisesti esiintyvistä lajeista Krakanojalta löytyi keritytönkorentoa (Ischnura pumilio) ja litteähukankorentoa (Libellula depressa). Hyvin harvinaisen keritytönkorennon yksilöitä löytyi Krakanojan läheisyydestä kolmelta alueelta: Osumapuiston tekolampareilta, Krakanojan sivuhaaralta Krakanpellossa ja Krakanojaan laskevalta Illenpurolta. Krakanpellossa ja Osumapuistossa havaittiin keritytönkorennon lisääntymiskäyttäytymistä, mutta laji lisääntyy todennäköisesti myös Illenpurolla, vaikka siellä havaittiin vain yksi keritytönkorennon koiras. Illenpuro edustaa myös keritytönkorennolle sopivaa elinympäristöä, ja Ehrnroothinpuiston länsipuoleisella puron osuudella olleella koirasyksilöllä havaittiin reviirikäyttäytymistä. Suomen sudenkorentoseuran tietoon on viime vuosina tullut useita uusia keritytönkorennon esiintymispaikkoja eteläisessä Suomessa, ja näiden havaintojen perusteella laji on vähitellen yleistymässä levinneisyysalueensa pohjoisrajalla. Krakanojan pääuomalla keritytönkorentoja ei kuitenkaan havaittu. Hoikkatytönkorento ufescens muoto. Kuvassa on nuori naarasyksilo joka havaittiin Lentokentan itapuolella etelaisella kaivoslammella

10 Keritytönkorennon elinympäristöä Krakanpuistossa. Krakanojan läheisyydessä litteähukankorento esiintyi runsaslukuisena Osumapuiston tekolampareilla, minkä lisäksi yksittäiset yksilöt havaittiin Krakanojan varrella Osumapuistossa ja Krakanojan alajuoksulla. Krakanojan varrella on useita puuston varjostamia osuuksia, joilla sudenkorentoja havaittiin vain yksittäisiä yksilöitä koko kesän aikana. Krakanojan läheisyydessä on tehty myös joitakin aiempia havaintoja paikoittaisista lajeista. Osumapuistossa havaittiin yksi isokeijukorennon (Lestes dryas) koiras tekolampareella Krakanojan alajuoksun läheisyydessä sijaitsee kaksi lamparetta, jotka kuuluvat Krakanojan alempaan virtavesien arvokkaaseen luontokohteeseen. Näillä lampareilla esiintyi verikorentoa (Sympetrum sanguineum) vuonna 2011, jolloin suuremman lampareen äärellä havaittiin myös lajin parittelua ja munintaa. Eteläiset ilmavirtaukset saattoivat vaikuttaa lajin esiintymiseen paikalla vuonna 2011, sillä lajia ei havaittu samalla paikalla kesän 2014 kartoituksen yhteydessä PYTINOJA Pytinojalla havaittiin kolmen käyntikerran aikana vain yksi sudenkorentolaji, ruskoukonkorento (Aeshna grandis). Ruskoukonkorento on yleinen ja monenlaisten vesien äärellä esiintyvä laji, eikä purolla havaittu virtaaville vesille tyypillisiä sudenkorentolajeja. Palo-ojan (ent. Kirkonkylänoja) alajuoksulla lähellä Keravanjoen rantaa havaittiin viittä yleistä sudenkorentolajia, joille Palo-ojaa merkittävämpi lisääntymispaikka lienevät Keravanjoen rannat, sillä suurin osa yksilöistä oli levittäytynyt Keravanjoen rantaosuuksille ja Palo-ojan laskukohdan yläpuolisella osuudella ei havaittu sudenkorentoja. Sudenkorentojen vähäisyys ja puron virtavesilajiston puuttuminen kertoo puron heikosta ekologisesta tilasta, kuten pohjaeläimistön vähäisyydestä.

11 LAJILUETTELOT ODONATA SUDENKORENNOT Krakanoja Lentokentän eteläpuoli Lentokentän itäpuoli Pytinoja - Kirkonkylänoja Calopteryx splendens Immenkorento x x Calopteryx virgo Neidonkorento x x Platycnemis Sulkakoipikorento x x x pennipes Coenagrion armatum Vihertytönkorento x Coenagrion Keihästytönkorento x x x x hastulatum Coenagrion puella Eteläntytönkorento x x x x Coenagrion Sirotytönkorento x x x x pulchellum Enallagma Okatytönkorento x x cyathigerum Erythromma najas Isotytönkorento x Pyrrhosoma Punatytönkorento x nymphula Ischnura elegans Hoikkatytönkorento x Ischnura pumilio Keritytönkorento x x x Lestes dryas Isokeijukorento x x x Lestes sponsa Sirokeijukorento x x x x Aeshna cyanea Kirjoukonkorento x x x Aeshna grandis Ruskoukonkorento x x x x Aeshna juncea Siniukonkorento x x x Aeshna mixta Etelänukonkorento x Gomphus Aitojokikorento x vulgatissimus Cordulia aenea Vaskikorento x x ODONATA SUDENKORENNOT Krakanoja Lentokentän eteläpuoli Lentokentän itäpuoli Somatochlora Täpläkiiltokorento x flavomaculata Somatochlora Välkekorento x x metallica Orthetrum Merisinikorento x cancellatum Libellula depressa Litteähukankorento x x x Libellula Ruskohukankorento x x x quadrimaculata Leucorrhinia Isolampikorento x rubicunda Sympetrum flaveolum Elokorento x x x Sympetrum Kulkusyyskorento x fonscolombii Sympetrum danae Tummasyyskorento x x x Sympetrum Verikorento x x x sanguineum Sympetrum vulgatum Punasyyskorento x x x Havaitut lajit vuonna Kaikki havaitut lajit 31 Pytinoja - Kirkonkylänoja

12 SUKELTAJAKUORIAISET Acilius canaliculatus Acilius sulcatus Graphoderus zonatus Coelambus impressopunctatus Hygrotus inaequalis Hydroporus palustris Hyphydrus ovatus Laccophilus hyalinus Scarodytes halensis Agabus sp. Ilybius sp. Haliplus sp. Haliplus ruficollis VESIPERHOSET Anabolia brevipennis Agrypnia czerskii Athripsodes sp. Ceraclea sp. Cyrnus trimaculatus Ecnomus tenellus Leptocerus tineiformis Limnephilus flavicornis Limnephilus rhombicus Molanna angustata Mystacides azurea Mystacides nigra Phrygaena grandis Polycentropus flavomaculatus Hydropsychidae sp. Tinodes waeneri MUITA HYÖNTEISIÄ LUTEET Apilaviittalude Nokkosviittalude Täpläkorsilude Tumpuralude Okalude Lehvänokkalude Järvivesimittari Sypäkkälude Kapustaläiskämalluainen Ketomustiainen Kuparilude Kirjokauluslude Pallelude Verilude Typpymantelilude Marjalude Lehväludelaji Kaalilude Hopeavesimittari Juovavesimittari Peilivesimittari Kyhmyvesimittari Hesperocorixa linnaei Hesperocorixa sahlbergi Hoplomachus thurnbergii Leptoterna dolabrata Limnoporus rufoscutellatus Liocoris tripustulatus Lygus pratensis Lygus punctatus Lygus rugulipennis Megalocoleus molliculus Megalocoleus tanaceti Mesovelia furcata Microvelia reticulata Monalocoris filicis Myrmus miriformis Nabis brevis Nabis limbatus Nabis flavomarginatus Nabis sp. Neolygus contaminatus Neolygus viridis Neottiglossa pusilla Nepa cinerea Notonecta glauca Notonecta lutea Notonecta sp. Nysius ericae Nysius thymi Oncotylus punctipes Adelphocoris seticornis Adelphocoris quadripunctatus Aelia acuminata Agnocoris rubicundus Alydus calcaratus Anthocoris nemorum Aquarius paludum Blepharidopterus angulatus Callicorixa praeusta Capsus ater Carpocoris purpureipennis Closterotomus biclavatus Coreus marginatus Corizus hyoscyami Cymus aurescens Dolychoris baccarum Elasmostethus sp. Eurydema oleracea Gerris argentatus Gerris lacustris Gerris lateralis Gerris odontogaster Lammikkoraitamalluainen Moniraitamalluainen Keltanolude Nurmitähkälude Ruskovesimittari Nokkoslude Ketolude Puolukkalude Peltolude Helomykerölude Pietaryrttilude Kelliäinen Katkovyövetiäinen Saniaislude Juovalude Pikkunaskalilude Luhtatikarilude Juovanaskalilude Naskaliludelaji Koivuherttalude Puistoherttalude Tylppölude Vesiskorpioni Laikkumalluainen Keltamalluainen Malluaislaji Paahdekirkilude Ketokirkilude Pietarlude Orius niger Orthops basalis Palomena prasina Picromerus bidens Plagiognathus arbustorum Plagiognathus chrysanthemi Psallus sp. Ranatra linearis Saldula arenicola Saldula opacula Saldula pallipes Saldula saltatoria Sigara distincta Sigara limitata Sigara nigrolineata Sigara semistriata Sigara striata Stenodema calcaratum Stictopleurus sp. Trapezonotus desertus Trigonotylus caelestialium Trigonotylus ruficornis Velia saulii Sukarikkalude Koiranputkiainen Viherlude Piikkilude Katvemustapolvi Ketomustapolvi Kärppälude Suomuludelaji Sauvalude Hietahyppylude Juovahyppylude Sipinhyppylude Kosteikkohyppylude Lusikkapikkumalluainen Pariraitapikkumalluainen Ojapikkumalluainen Pterotmetus staphyliniformis Moniraitapikkumalluainen Sirppipikkumalluainen Okaheinälude Koukeroludelaji Hiekkasamettilude Halmekeilapää Ketokeilapää Luisturi KAISLAKORENNOT Sialis lutaria VERKKOSIIPISET Chrysopa abbreviata Chrysopa dasyptera Chrysopa pallens Chrysopa perla Chrysoperla carnea Nineta vittata Hemerobius humulinus Hemerobius marginatus Hemerobius simulans Micromus variegatus Wesmaelius nervosus Sisyra fuscata KÄRSÄKORENNOT Panorpa cognata Panorpa communis Panorpa vulgaris MUISTA LAJIRYHMISTÄ HAVAITTUJA HUOMIONARVOISIA LAJEJA Xylota sylvarum Platycheirus rosarum Hemipenthes morio Rhagades pruni Acronicta alni Philanthus triangulum Triturus vulgaris Kultaperäpuuhari Rusokarttukirvari Rämevihersiipi Leppäyökkönen Mehiläishukka Vesilisko LÄHTEET Brooks, S. & Corbet, P. 2008: Dragonflies. HarperCollins Publishers Ltd, London, UK.

13 Liitteet

14

15 Julkaisija: Vantaan ympäristökeskus Kuvat: Miikka Friiman Kannen kuva: Nuori litteähukankorento (Libellula depressa) Tekstit: Miikka Friiman Kartat: Jarmo Honkanen Taitto: Tarja Starast Sarja: Vantaan kaupunki. Ympäristökeskus. Julkaisuja 2016:1 ISSN (verkkojulkaisu) ISSN (painettu) ISBN: ISBN (pdf)

16 Vantaan kaupunki Maankäyttö, rakentaminen ja ympäristö Ympäristökeskus Pakkalankuja Vantaa p