Valtatien 7 parantaminen moottoritieksi välillä Hamina Vaalimaa

Transkriptio

1 Ramboll Finland Oy Valtatien 7 parantaminen moottoritieksi välillä Hamina Vaalimaa Ympäristövaikutusten arviointiin liittyvä luontoselvitys 2007 Jukolantie 9 A KOUVOLA

2 1. Yleistä Selvitysalueen yleiskuvaus Tutkimusmenetelmät Arvokkaat elinympäristöt EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) nisäkäslajien lisääntymis- ja levähdyspaikat EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) hyönteislajien lisääntymis- ja levähdyspaikat Uhanalaisten lintulajien reviirejä EU:n lintudirektiivin I-liitteen lintulajien pesimäalueet Petolintujen pesäpaikkoja Silmälläpidettävän (NT) kalalajin lisääntymispaikka Uhanalaisen (vaarantunut, VU) matelijalajin esiintymispaikka Silmälläpidettävän (NT) hyönteislajin esiintymispaikka Uhanalaisen (vaarantunut VU) putkilokasvilajin kasvupaikka Silmälläpidettävän (NT) putkilokasvilajin kasvupaikka Alueellisesti uhanalaisten (RT) putkilokasvilajien kasvupaikkoja Muu huomion arvoinen kasviesiintymä Perhosalue Historiallisia kohteita Lähteet... 68

3 1. Yleistä Ramboll Oy tilasi tämän luontoselvityksen Vt 7 välin Hamina - Vaalimaa ympäristövaikutusten arviointia varten hankkeen alikonsulttina toimivalta Luontoselvitys Kotkansiiveltä Selvitysalueen yleiskuvaus Suunnittelualue kuuluu eteläboreaaliseen havumetsävyöhykkeeseen. Alueen kasvillisuus on savikkoalueiden ja vesistöjen ulkopuolella suhteellisen karua metsäkasvillisuutta ja soistunutta metsämaata. Kasvillisuudeltaan monipuolisia arvokkaita elinympäristöjä esiintyy etenkin vesistöjen varsilla. Suunnittelualueen metsät ovat olleet intensiivisessä metsätalouskäytössä, joten puuston ikärakenne on hyvin nuori. Varttuneemman metsän alueet ovat pienialaisia. Kuva 1. Suurin osa selvitysalueen soista on ojitettuja Petri Parkko 3

4 Suurin osa soista on ojitettuja (kuva 1), mutta suunnittelualueella on kuitenkin useita pienialaisia luonnontilaisen kaltaisia kohteita. Myös suunnittelualueen lähteet ovat ojitettuja. Uhanalaislajistoa löytyy niukasti arvokkaiden elinympäristöjen vähyyden vuoksi. Puuston ikärakenteesta johtuen hirvi on hyvin yleinen suunnittelualueella. Tämä näkyy maastossa ulosteina, makuupaikkoina sekä katkottuina taimina. Hirvien runsaus ja niiden kulkuväylien turvaaminen tuovat omat haasteensa tiesuunnitteluun. Alueella tavataan myös Kymenlaaksossa voimakkaasti runsastunutta metsäkaurista. EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) nisäkäslajia saukkoa tavataan suunnittelualueen kaikilla jokiosuuksilla. Liito-oravaa tavataan yllättävän paljon, ja alueella on myös useita merkittäviä lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Lepakoista on tehty havaintoja etenkin Virojoen taajaman tuntumassa. Suunnittelualueen kuivilla kankailla ja kallioalueilla elää uhanalaisia lintudirektiivin I-liitteen lajeja kangaskiurua ja kehrääjää. Molemmat lajit esiintyvät myös hakkuuaukeilla. Kanalinnuista pyy ja teeri ovat melko yleisiä, ja metsoakin tavataan paikoin. Petolinnuista on tehty useita pesimähavaintoja. Uhanalainen pikkutikka elää Virojoen rantametsissä, joista löytyy hieman tikkojen suosimaa lahopuuta. Suunnittelualueen pienillä lammilla ja järvillä elävät luontodirektiivin liitteen IV(a) sudenkorentolajit lummelampikorento ja sirolampikorento. Muista IV(a) -liitteen hyönteislajeista alueella tavataan ainakin kirjoverkkoperhosta, jonka toukat elävät kangasmaitikalla. Nykyisen valtatien varsilla kasvaa melko monipuolinen putkilokasvilajisto, johon kuuluu mm. uhanalainen keltamatara. Myös moni tulokaslaji on saanut jalansijaa penkereillä. Tienvarsien kasvillisuutta kuluttavat säännöllisten niittojen ohella tien eteläreunalla seisovat rekkajonot. 3. Tutkimusmenetelmät Arvioitavalta alueelta on tehty luontoselvitys vuosina (Rintanen 2004). Koska tuolloin ei tiedetty kaikkia linjausvaihtoehtoja, osoittautui selvitys monelta osin puutteelliseksi. Etenkin vuoden 2004 selvityksessä löytyneitä luontodirektiivin liitteen IV(a) lajin liito-oravan elinalueiden rajauksia jouduttiin tarkentamaan. Biologi Esa Korkeamäki selvitti kesällä 2007 Virolahden sudenkorentolajistoa Elämyksiä Salpa-asemassa -hankkeen 4

5 yhteydessä (Korkeamäki 2007). Selvitettävän alueen vesistöissä on tehty myös kalastoselvitys (Korkeamäki 2007). Uhanalaistietoja saatiin SYKE:lta. Petolinturengastaja Roope Elfving (kirjall. ilm.) antoi tietoja selvitysalueella pesivistä petolinnuista sekä Virojoen lepakoista. Selvitysalueen asukkailta saatiin tietoja muun muassa saukon esiintymisestä. Vuonna 2007 tehtiin vaihtoehtoisilla linjauksilla 1, 2, 3 ja 4 luontoselvitykset, joissa selvitettiin EU:n luontodirektiivissä mainittujen ja uhanalaisten eliölajien esiintymiä sekä arvokkaita elinympäristöjä: luonnonsuojelulain, metsälain ja vesilain tarkoittamat elinympäristöt sekä muut arvokkaat elinympäristöt. Linjausvaihtoehtojen maastokäytävät tutkittiin maastossa Tarkimmin maastossa tutkittiin pohjoisimmat vaihtoehdot 2, 3 ja 4, jotka Rintasen (2004) selvityksessä oli tutkittu vain osittain. Linjaukset ovat tarkentuneet ja muuttuneet luontoselvitysten aikana, joten maastotyöt on tehty selvästi linjauksia laajemmalla alueella. Nuoret talousmetsät selvitettiin suurpiirteisesti, sillä niillä luontodirektiivin eliölajien, uhanalaislajiston sekä arvokkaiden elinympäristöjen esiintymisen todennäköisyys on pieni. Tarkimmat tutkimukset keskitettiin karttojen perusteella ojittamattomille soille, jokien rantavyöhykkeille, lehtipuuvaltaisiin metsiin sekä uomaltaan luonnontilaisilta vaikuttaneisiin puroihin. Arvokkailla elinympäristöillä tehtiin kasvillisuudesta tarkemmat kuvaukset. Liito-oravalle sopivilla elinympäristöillä tutkittiin haapojen (läpimitta yli 20 cm) ja suurempien kuusten tyvet ulostepapanoiden löytämiseksi. Lisääntymis- ja levähdyspaikat sekä ruokailupuut eriteltiin ja niiden koordinaattipisteet tallennettiin gps-laitteeseen. Veli-Pekka Koskela Ramboll Oy:stä siirsi liito-oravakohteiden, uhanalaisesiintymien ja petolintujen pesien koordinaattipisteet suunnittelukartoille. Luontodirektiivin liitteen IV(a) sudenkorentolajia kirjojokikorentoa Ophiogomphus cecilia etsittiin Virojoen ja Vaalimaanjoen koskialueilta Rauni Caselius oli havainnut lajin Vaalimaanjoen Suntiankoskella Miehikkälässä vuonna 2005 (Korkeamäki 2007). Sudenkorentoja selvitettiin aikuishavainnointina kiikareilla. Tarvittaessa yksilöitä pyydystettiin haavilla määrittämistä varten. Havainnointipäivänä sää oli sudenkorentojen tarkkailuun hyvä. Kirjojokikorentoa ei tavattu tutkituilla koskilla myöskään Korkeamäen (2007) toimesta. Vaihtoehtoisien tielinjauksien tuntumassa sijaitsevilla lammilla havainnoitiin 5

6 IV(a)-liitteen sudenkorentolajeja sirolampikorentoa ja lummelampikorentoa. Sudenkorentohavainnoinnin yhteydessä tehtiin lista tutkittujen alueiden sudenkorentolajistosta (lajilistat löytyvät tästä raportista). Sudenkorentolajien yleisyys ja nimistö on Karjalaisen (2002) mukaan. Maastokäytävien kasvillisuutta havainnoitiin kaikkien maastotöiden yhteydessä. Nykyisen linjauksen tienvarsikasvillisuutta on tutkittu Rintasen (2004) toimesta, joten sitä ei tutkittu vuonna Lisäksi pientareet niitettiin varhaisessa vaiheessa, joten kasvilajien määrittäminen olisi ollut vaikeaa. Vain muutamissa paikoissa pysähdyttiin tutkimaan kasvillisuutta tarkemmin. Suotyypit on määritetty Laineen ja Vasanderin (2005) mukaan. Kaikki ojittamattomat suot on arvotettu tässä raportissa arvokkaiksi elinympäristöiksi, sillä täysin ojittamattomina säilyneet suot ovat nykyisissä metsissä aina harvinaisia ja säilyttämisen arvoisia. Arvokkaita elinympäristöjä arvioitiin Meriluodon ja Soinisen (2002) perusteella. Putkilokasvit on nimetty Retkeilykasvion (Hämet-Ahti ym. 1998) mukaan. Raportissa käytetty uhanalaisuusluokitus on Suomen lajien uhanalaisuus kirjan mukaan (Rassi ym. 2001). Vuoden 2007 luontoselvityksen maastotöistä ja raportoinnista vastasi luontokartoittaja Petri Parkko. Tässä raportissa arvokkaiden elinympäristöjen, uhanalaislajiston ja luontodirektiivissä mainittujen eliölajien tekstissä mainitaan paikannimen jälkeen linjausvaihtoehdot, joiden tuntumassa kohteet ovat. Mikäli kohde ei sijaitse uusien linjausvaihtoehtojen tuntumassa, merkintä puuttuu. Kohteiden tekstien jälkeen löytyvät niitä koskevat suositukset. 4. Arvokkaat elinympäristöt 4.1. Vesilain tarkoittamat kohteet Saarasjärvenoja (kartta 1) Ks. 5. EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) nisäkäslajien lisääntymis- ja levähdyspaikat sekä 4.2. Metsälain arvokkaat elinympäristöt. VE 2, 3 ja 4 Saarasjärvenoja on suurelta osin luonnontilainen tai sen kaltainen osaksi sorapohjainen puro, jossa elää silmälläpidettävän (NT) purotaimenen Salmo trutta m. fabio arvokas eristynyt kanta. Puro on myös luontodirektiivin liitteen IV (a) nisäkäslajin saukon Lutra lutra 6

7 elinympäristöä. Puron rantametsissä elää luontodirektiivin liitteen IV (a) nisäkäslaji liito-orava Pteromys volans. Kuva 2. Pekarinjoen N-puolen sorapohjaista puroa Petri Parkko Pekarinjoen N-puolen puro (kuva 2, kartta 2) Tämä pieni sorapohjainen puro on uomaltaan luonnontilainen. Puro käytiin tutkimassa, koska se sijaitsee alkuperäisen linjausvaihtoehdon 1a maastokäytävällä purolla havaittiin kaksi jokseenkin harvinaisen sudenkorentolajin purokorennon Cordulegaster boltonii yksilöä. Puron uomassa kasvaa mm. rentukkaa, purovitaa, vesitähtiä ja korpikaislaa. Puron reunoille on hakkuissa jätetty hieman suojapuustoa. Uusitalon puro (kartta 3) Puron lähitienoo on hakattu ja kasvaa nyt nuorta kuusta ja koivua. Uoma vaikutti maastotöissä luonnontilaiselta. Vaihtoehtojen 2, 3 ja 4 tarkistamisen ja siirtämisen jälkeen puron luonnontilaisen kaltainen osa jää linjausten välittömien vaikutusten ulkopuolelle. 7

8 Kartta 1. Saarasjärvenoja on merkitty karttaan punaisella. Kartta 2. Pekarinjoen N-puolen puro on merkitty karttaan punaisella. 8

9 Kartta 3. Uusitalon puro on merkitty karttaan punaisella. Suositukset: Edellä kuvattujen kohteiden vesitalouden muuttaminen on vesilaissa kiellettyä. Uusitalon ja Pekarinjoen puro jäävät nykyisten linjausvaihtoehtojen välittömien vaikutusten ulkopuolelle. Saarasjärvenojan silloitus tulee tehdä niin, ettei kohteiden vesitaloutta muuteta tai veden laatua heikennetä Metsälain arvokkaat elinympäristöt Lehtolaikut Toukosenkosken lehtolaikku (kartta 4). Ks. EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) nisäkäslajien lisääntymis- ja levähdyspaikat Pieni kosteusoloiltaan vaihteleva lehtolaikku pellon ja Virojoen välissä. Latvuskerroksessa kasvavat suuret haavat ja koivut. Alikasvoksen muodostavat pihlajat. Kuviolta löytyy myös hieman lahopuuta. Pensaskerroksessa kasvaa tuomea, mustaherukkaa sekä pajuja. Kenttäkerroksen kasveja kuviolla ovat nokkonen, lehtovirmajuuri, vuohenputki, oravanmarja, karhunputki, ranta-alpi, viitakastikka, ahomatara ja rönsyleinikki; harvakseltaan esiintyy 9

10 keltakurjenmiekkaa. Pensaikossa varoitteli satakieli Luscinia luscinia. Tämä kuvio on myös Toukosenkosken liito-oravien ruokailualue. Kuvion keskikoordinaatit ovat n : Kartta 4. Toukosenkosken liito-oravan elinalue on rajattu karttaan punaisella. Toukosenkosken lehtolaikku on rajattu erikseen ja osoitettu nuolella. Tarhasen niitty on rajattu karttaan vihreällä ja Tarhasen metsälaidun sinisellä. Suositukset: Linjausten tarkistamisen jälkeen vaihtoehdot eivät kulje kuvion yli. 10

11 Pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostamien purojen ja norojen välittömät lähiympäristöt Saarasjärvenojan puronvarsi (kartta 5). Ks. 5. EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) nisäkäslajien lisääntymis- ja levähdyspaikat Saarasjärvenoja on luonnontilaisen kaltainen puro, mutta sen reunapuusto on vain paikoin jätetty metsälakikohteena hakkaamatta. Suurialhon peltojen pohjoispuolella puronvarteen on jätetty suojapuustoa, joka on kuusivaltaista. Hieman löytyy myös tervaleppää ja haapaa. Kuviolle on syntynyt uutta kuusimaapuuta, joka lisää sen merkitystä luonnon monimuotoisuudelle. Kuva 3. Saarasjärvenojan sivu-uoma kesällä 2007 Petri Parkko 11

12 Kuvio on paikoin ravinteisuudeltaan lehtoa, jossa kasvaa mm. hiirenporrasta ja valkovuokkoa, mutta enimmäkseen se on lehtomaista kangasta. Puroon muodostuu hieno sivu-uoma (kuva 3), jonka reunoilla kasvaa tervaleppää. Uomasta löytyy runsaasti vehkaa. Kuviolla nähtiin luontodirektiivin I-liitteen lajin, pyyn Bonasa bonasia, poikue. Puronvarsi on EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) nisäkäslajin liito-oravan Pteromys volans lisääntymispaikka. Kartta 5. Saarasjärvenojan puronvarsi on rajattu karttaan vihreällä ja osoitettu nuolella. Suositukset: Linjausvaihtoehtojen tarkistamisen ja siirtämisen jälkeen vaihtoehtoiset linjaukset eivät kulje kuvion läheisyydessä. Retkorven noronvarsi (ei karttaa) Runsaasti hiirenporrasta kasvava noronvarsi peltojen välissä. Kuvion keskikoordinaatit ovat n :

13 Suositukset: Vaihtoehtojen tarkistamisen jälkeen uudet vaihtoehdot 2, 3 ja 4 kulkevat kuvion pohjoispuolelta. Kalliot, kivikot ja louhikot Luotosenkankaan jäkäläkallio (ei karttaa) Melko edustava jäkäläkallioalue, joka on hyvää elinympäristöä luontodirektiivin I-liitteen lajeille ja uhanalaisuusstatukseltaan silmälläpidettäville (NT) kehrääjälle ja kangaskiurulle. Kuvion keskikoordinaatit ovat n : Pekarinmäen jäkäläkallio (ei karttaa) Tämä melko edustava jäkäläkallio on todennäköinen lintudirektiivin I-liitteen ja uhanalaisuudeltaan silmälläpidettävän (NT) lintulajin metson Tetrao urogallus soidinpaikka, jolla tavattiin koiras ja naaras. Kallio on todennäköinen kehrääjän Caprimulgus europaeus pesimäalue. Kallioalueen keskikoordinaatit ovat n : Suositukset: Uudet linjausvaihtoehdot eivät kulje Luotosenkankaan ja Pekarinmäen kallioalueiden tuntumasta. Sikovuori (kuva 4, kartta 6) VE 1 ja 2 Vanhoja kilpikaarnaisia mäntyjä kasvava kallioalue hakkuiden ja nuorten metsien keskellä on maisemallisesti sekä luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokas kohde. Sikovuorella esiintyy myös laajahkoja jäkäläkallioita (kuva 4). Pensaskerroksessa kasvaa vähän katajaa. Kuollutta puustoa löytyy melko vähän. Kenttäkerroksessa kasvaa paikoin runsaasti kalliohatikkaa ja paikoin sianpuolukkaa ja mäkitervakkoa. Alue on hyvin todennäköisesti luontodirektiivin I-liitteen ja uhanalaisuudeltaan silmälläpidettävän (NT) lintulajin kehrääjän elinympäristöä. Alueelle mahtuu pesimään useampikin pari. Sikovuorelta löytyi metsäkirvisen Anthus trivialis munapesä (kuva 5). Alueen keskikoordinaatit ovat n :

14 Kartta 6. Sikovuoren kallioalueen arvokkain osa on rajattu karttaan punaisella ja Matinlammen ojittamaton suo vihreällä (osoitettu nuolella). Kuva 5. (yllä) Metsäkirvisen pesä Sikovuorella Kuvat Petri Parkko Kuva 4. Sikovuorella on melko laajoja jäkälikköjä. 14

15 Suositukset: Sikovuorta ei ole arvotettu geologisesti arvokkaaksi kallioalueeksi (Hamari ym. 1992), mutta nuorten metsien keskellä se on luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokas: vanha puusto ja ehjät jäkäliköt ovat säilyttämisen arvoisia. Lintudirektiivin I-liitteen lajille ja uhanalaisuudeltaan silmälläpidettävälle (NT) kehrääjälle kallio on erittäin hyvää habitaattia. Kallioalue tulisi jättää tienrakennuksen ja louhinnan ulkopuolelle. Vähäpuustoiset suot Palanneenkankaan ojittamaton suo (kuva 6, kartta 7) VE 3 Hakkuun ja taimikon väliin jätetyn märän, ojittamattoman suon ydinalue on kooltaan noin 0,7 ha. Puuston muodostavat kitukasvuiset männyt ja hieskoivut mättäillä. Reunoilla esiintyy paikoin myös kuusta etenkin pohjois- ja eteläosassa. Reunoilla suo on pääosin tupasvillarämettä. Kuva 6. Palanneenkankaan ojittamatonta suota elokuussa 2007 Petri Parkko Märässä keskustassa on leväkköä ja mutasaraa kasvavia kuljuja, mutta suurin osa avosuosta on pullosaravaltaista varsinaista saranevaa. Kenttäkerroksessa kasvavat myös pyöreälehtikihokki, jouhi- ja rahkasara sekä suokukka. Suon reunoilla kasvaa 15

16 maariankämmekkää ja tähtisaraa. Suon pohjoisosasta löytyy paatsamaa pensaskerroksesta sekä rätvänää kenttäkerroksesta. Suon keskikoordinaatit ovat n : Suositukset: VE 3:n maastokäytävä kulkee kuvion yli. Suo on hyvin säilynyt ja vähintään paikallisesti arvokas kohde, joten linjausta on syytä siirtää maastokäytävässä niin, että suo ja sen vesitalous säilyvät luonnontilaisina. Kartta 7. Palanneenkankaan ojittamaton suo on rajattu karttaan vihreällä ja osoitettu nuolella. Koivukorven ojittamaton suo (ei karttaa) Pieni ojittamaton suo, jonka puuston muodostavat männyt, koivut ja kuuset. Kuviolla on myös kuollutta puustoa. Suon keskikoordinaatit ovat n : Pekarinmäen pieni räme (ei karttaa) Tämän pienen ojittamattoman rämeen reunoilla on isovarpurämettä ja keskiosa on mäntyä ja koivua kasvavaa tupasvillarämettä. Suon keskikoordinaatit ovat n :

17 Suositukset: Koivukorven ja Pekarinmäen pienet suot jäävät uusien vaihtoehtoisten linjausten ulkopuolelle. Paarmasuon SE-puolen ojittamaton suo (kartta 8) VE 3 Männyt ja koivut kasvavat mättäillä, joilla kasvaa myös suopursua ja kanervaa. Välipinnoilla esiintyy runsaasti tupasvillaa sekä karpaloa ja suokukkaa. Suolta lähti lentoon teeri (silmälläpidettävä, NT) Tetrao tetrix naaras Suon keskikoordinaatit ovat n : Kartta 8. Paarmasuon SE-puolen ojittamaton suo on rajattu karttaan vihreällä ja osoitettu nuolella. Venäinkallion liito-oravan ruokailupaikka on merkitty harmaalla ympyrällä. Suositukset: Ojittamattomat suot ovat alueella harvinaisia, ja pienikin suo lisää luonnon monimuotoisuutta. Mikäli VE 3 valitaan, tulisi tietä siirtää maastokäytävässä niin, ettei suon vesitaloutta muuteta. Rapamäen suo (kartta 9) VE 2 Aivan suon kaakkoiskulmassa on umpeutunut oja, muuten suo on ojittamaton. Puuston muodostavat männyt, ja hieman löytyy myös hieskoivua. Pensaskerroksessa kasvaa 17

18 virpapajua. Suon itäosassa reunoistaan saranevan erottama alue suopursuvaltaista isovarpurämettä. Suon länsiosa on saranevaa, jossa kenttäkerroksessa kasvavat jouhi-, mutaja pullosara, hyvin marjova isokarpalo, suokukka sekä pyöreälehtikihokki. Reunoilla kasvaa myös maariankämmekkää ja tähtisaraa. Suon keskikoordinaatit ovat n : Kartta 9. Rapamäen suo on rajattu karttaan vihreällä ja osoitettu nuolella. Suositukset: Rapamäen suo on varsin luonnontilaisena säilynyt ja paikallisesti arvokas luontokohde. Mikäli VE 2 valitaan, tulisi tielinjausta siirtää niin, että suo säilyisi luonnontilaisena, eikä sen vesitalous muuttuisi. Matinlampi (kartta 6) VE 3 ja 4 Matinlampi on umpeen soistunut lampi, josta on tullut ojittamaton avosuo. Suolla on pieni avovesialue. Pohjoisosassa kasvaa järviruokoa, eteläosa on nevaa. Suo on hyvää elinympäristöä lintudirektiivin I-liitteen lajille kurjelle. Keskikoordinaatit ovat n : Kuvio on aivan VE 3 ja 4 maastokäytävien pohjoisreunassa. 18

19 Suositukset: Jos valitaan VE 3 tai 4, tulisi tienrakennustoimien yhteydessä varoa kuvion vesitalouden muuttamista. Alueella on lisäksi pohjaveden vaikutusta (muun muassa ojitettu lähde), joten tämä tulee ottaa huomioon tietä rakennettaessa. Kuvion rajausta on syytä tarkentaa mikäli rakennustoiminta uhkaa sen luonnonarvoja. Ruokolamminsuon ojittamaton osa (kartta 10) VE 0+ Kenttäkerroksen valtalaji on tupasluikka. Paikoin esiintyy kanervaa, hieman tupasvillaa sekä pyöreälehtikihokkia. Valkopiirtoheinä on paikoin runsas. Suolta on nostettu turvetta kotitarpeiksi. Kartta 10. Ruokolamminsuon tutkittu ojittamaton osa on rajattu karttaan vihreällä. Ruokolammen tutkittu luontodirektiivin liitteen IV (a) sudenkorentolajin sirolampikorennon lisääntymisalue ja uhanalaisen matelijalajin rantakäärmeen esiintymispaikka on rajattu karttaan punaisella. 19

20 Suositukset: Ruokolampi on luontodirektiivin liitteen IV (a) sudenkorentolajin merkittävä lisääntymispaikka, joten lammen vesitalouden muuttamista tiehankkeen yhteydessä on syytä välttää. Ruokolamminsuo ei ole erityisen edustava, sillä suo on suurelta osin ojitettu ja menettänyt luonnontilansa. Ojittamaton (karttaan 10 vihreällä rajattu) osa on kuitenkin luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä, sillä lähistön suot ovat ojitettuja. Suo tulisi mahdollisuuksien mukaan säilyttää luonnontilaisen kaltaisena. Uistesuo (rajattu tiesuunnittelukarttoihin arvokkaana luontokohteena) VE 3 ja 4 Ojittamaton suo, josta on aikoinaan nostettu kuiviketurvetta. Suon pohjoisosassa kasvaa jänteillä kitukasvuisia mäntyjä sekä hieman koivuja. Rimmissä esiintyy valkopiirtoheinää, isokarpaloa, mutasaraa ja pitkälehtikihokkia. Suon eteläosassa on pieni suursaraneva, jossa kasvaa pullosaraa, suokukkaa ja valkopiirtoheinää. Suolla näkyi paljon kurkien jalanjälkiä : Uistesuo on todennäköinen lajin pesimäalue. Suon keskikoordinaatit ovat n : Suon pohjoisosan rimmet ovat hyviä sudenkorentojen lisääntymispaikkoja. Alueella havaittiin seuraavat sudenkorentolajit: Sirotytönkorento Lestes sponsa yksi koiras. Keihästytönkorento Coenagrion hastulatum kaksi koirasta. Ruskoukonkorento Aeshna grandis kaksi yksilöä. Litteähukankorento Libellula depressa yksi naarasyksilö. Lisäksi suolla näkyi kymmeniä vastakuoriutuneita syyskorentoja, joista määritettiin tummasyyskorento Sympetrum danae ja punasyyskorento S. vulgatum. Havaitut lajit ovat, litteähukankorentoa lukuun ottamatta, tavanomaisia monenlaisten vesien lajeja. Litteähukankorento on paikoittainen laji, josta tehdään Kymenlaaksossa melko vähän havaintoja. Suositukset: Uistesuo on edustava ja varsin luonnontilaisena säilynyt suo, jolla on merkitystä linnuista teerille ja luontodirektiivin I-liitteen lajille kurjelle. Suo on rimpineen hyvä lisääntymispaikka sudenkorennoille. Suo tulisi jättää tielinjausten ulkopuolelle ja sen vesitalouden muuttamista tulisi välttää. Mikäli suon luonnontilaa aiotaan muuttaa, tulisi ainakin sen suurperhoslajistoa selvittää. 20

21 Hallinsuo (rajattu tiesuunnittelukarttoihin arvokkaana luontokohteena) Suurialainen ojittamaton suo, jonka reunat ovat rahka- ja isovarpurämeitä. Suon keskustassa esiintyy keidasrämettä, jossa jänteillä kasvaa mäntyä ja kanervaa. Suolla esiintyy joitakin pieniä rimpiä. Hallinsuolta on paikoin otettu turvetta kotikäyttöön. Kuva 7. Ojittamatonta Hallinsuon keskiosaa Petri Parkko Suositukset: Hallinsuo jää tielinjausten ulkopuolelle, joten sen luontoarvoja ei vaaranneta tiehankkeen yhteydessä. Lipiäispellon SE-puolen suo (kartta 19) VE 2 Ojittamaton pieni suo Ravijoen tuntumassa. Latvuskerroksen muodostavat kitukasvuiset männyt. Kuviolla kasvaa myös hieman kuusta ja koivua. Pensaskerroksen muodostavat pajut (ainakin virpapajua). Reunoilla kasvaa hieman nuorta tervaleppää. Suo on paikoin isovarpurämettä, jossa kasvaa runsaasti suopursua, paikoin kanervaa, juolukkaa ja vaiveroa. Suomuurain on kuviolla yleinen. Kenttäkerroksessa kasvaa myös isokarpaloa ja tupasvillaa. Suon reunamilla esiintyy mustikkakorpea kapeana vyöhykkeenä. Suon keskikoordinaatit ovat n :

22 Suositukset: Mikäli VE 2 valitaan, tulisi linjausta siirtää suon kohdalla etelä- tai pohjoispuolelle. Kuvion pohjoispuolella oleva ojitettu korpi on uhanalaisen tiltaltin pesimäaluetta Muut arvokkaat elinympäristöt Metsälaitumet Tarhasen metsälaidun (kuva 8, kartta 4) Tällä melko edustavalla metsälaitumella latvuskerroksen muodostavat suuret koivut ja muutamat haavat. Alikasvoksena kasvaa kuusta ja harmaaleppää. Kenttäkerroksessa esiintyy lillukkaa, ahomataraa, metsäkurjenpolvea, metsä- ja viitakastikkaa, nuokkuhelmikkää, ahomansikkaa, vuohen-, karhun- ja koiranputkea, metsäkortetta, hieman peltokortetta, lehtoarhoa, käenkaalia, aitovirnaa, nurmitädykettä, nurmilauhaa, ranta-alpia, ojakellukkaa, nokkosta, oravanmarjaa, metsäorvokkia, metsäalvejuurta sekä kultapiiskua. Kuvion keskikoordinaatit ovat n : Metsälaitumen läpi on kaivettu oja, ja sen länsipuolella on umpeen kasvavia kesantopeltoja. Kuviolta löytyi vanhoja piikkilankoja muistona laidunnuksesta. Kuviolla on suuren petolinnun, todennäköisesti hiirihaukan Buteo buteo pesä (kuva 19). Hakamaalla havaittiin lintudirektiivin I-liitteen lajin pyyn poikue. Kuvion keskikoordinaatit n : Suositukset: Uudet vaihtoehtoiset tielinjaukset eivät vaaranna kuvion luontoarvoja. 22

23 Kuva 8. Tarhasen valoisaa metsälaidunta Petri Parkko Luonnontilaiset kosket Toukosenkoski (kuva 9, kartta 4) Virojoen Toukosenkoski on suunnittelualueen kauneimpia koskia, jolla on merkitystä virtavesilajien lisääntymispaikkana. Toukosenkosken rannat ovat monen uhanalaisen eliölajin, kuten liito-oravan ja pikkutikan, elinympäristöä. 23

24 Kuva 9. Toukosenkoskea kesäkuussa 2007 Petri Parkko Koskella kartoitettiin sudenkorentolajistoa 6.6. ja , jolloin havaittiin seuraavia lajeja: Neidonkorento Calopteryx virgo havaittiin viisi koirasta ja kaksi naarasta sekä kymmeniä yksilöitä. Immenkorento Calopteryx splendens viisi koirasta ja naarasyksilö sekä neljä koirasta. Sulkakoipikorento Platycnemis pennipes kymmeniä yksilöitä ja satoja yksilöitä. Isotytönkorento Erythromma najas kuusi koirasta ulpukan lehdillä kosken yläpuolella Aitojokikorento Gomphus vulgatissimus yksi koiras havaittiin Pihtijokikorento Onychogomphus forcipatus havaittiin kaksi koirasyksilöä. Purokorento Cordulegaster boltonii yksi purokorento nähtiin partioimassa koskella Välkekorento Somatochlora metallica havaittiin kolme yksilöä. Suositukset: Toukosenkoski jäi uusien linjausvaihtoehtojen ulkopuolelle, joten tielinjauksilla ei ole välittömiä vaikutuksia koskiluontoon. 24

25 Kuva 10. Pihtijokikorentokoiras on helppo tunnistaa pihtimäisiksi taipuneista perälisäkkeistä. Vaalimaanjoki, Karpankoski Petri Parkko Kuva 11. Neidonkorentoa tavataan Virojoella ja Vaalimaanjoella. Kuvassa koiras Karpankoskella Petri Parkko 25

26 Karpankoski (kartta 11) VE 3 ja 4 Vaalimaanjoen Karpankoskella havainnoitiin sudenkorentolajistoa Koskella havaittiin seuraavia lajeja: Neidonkorento Calopteryx virgo n. 10 yksilöä (kuva 11). Immenkorento Calopteryx splendens kymmeniä yksilöitä. Sulkakoipikorento Platycnemis pennipes satoja yksilöitä. Pihtijokikorento Onychogomphus forcipatus (kuva 10) kolme koirasta ja muniva naarasyksilö. Ruskoukonkorento Aeshna grandis kaksi yksilöä. Kartta 11. Karpankosken arvokas koskialue on rajattu karttaan punaisella. 26

27 Koskilla havaituista lajeista aitojokikorento, pihtijokikorento ja purokorento ovat jokseenkin harvinaisia. Neidonkorento, immenkorento, sulkakoipikorento ja välkekorento ovat virtaavien vesien lajeja. Muut havaitut lajit viihtyvät monenlaisissa vesissä. Karpankoskella on tehty havaintoja EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) nisäkäslajista saukosta Lutra lutra (paikalliset asukkaat). Suositukset: Jos valitaan VE 3 tai 4, tehdään tielinjaus karttaan 11 rajatun koskialueen pohjoispuolelle. Silloitus tehdään saukon liikkumistarpeet huomioiden jättämällä jokeen rantaluiskat (Sierla ym. 2004). Rantaniityt Toukosenkosken rantaniitty (kartta 4, niitty sijaitsee kartan punaisen rajauksen eteläosassa) Pienellä kostealla rantaniityllä kasvaa runsaasti nurmilauhaa, koiranputkea, nurmipuntarpäätä, mesiangervoa, maitohorsmaa, nokkosta, kurjenjalkaa, rönsyleinikkiä, hieman ranta-alpia, syyläjuurta, vesitatarta, hiirenvirnaa, ojakellukkaa, korpikaislaa, karhunputkea sekä rantamataraa. Kuvion keskikoordinaatit ovat n : Suositukset: Kuvio jäi uusien linjausvaihtoehtojen ulkopuolelle. 5. EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) nisäkäslajien lisääntymis- ja levähdyspaikat 5.1. Liito-oravan Pteromys volans lisääntymis- ja levähdyspaikat Liito-orava on uhanalainen (vaarantunut, VU) nisäkäslaji, jonka kanta on pienentynyt voimallisen metsätalouden takia: lajin elinympäristöt ovat pirstoutuneet ja kulkuyhteydet muihin metsiin katkenneet. Vaikka selvitysalueen metsät ovat voimakkaasti käsiteltyjä, löytyy taimikoiden ja hakkuiden välistä sekä peltojen ja vesistöjen tuntumasta lajille hyvin sopivia elinympäristöjä. Liito-orava tarvitsee haapoja ruokailu- ja pesäpuiksi sekä kuusia suojapuiksi. 27

28 Laji käyttää ravintonaan haavan lisäksi leppiä, koivua sekä männyn silmuja, kukintoja ja vuosikasvaimia (Pöntinen 2001). Luontodirektiivin liitteen IV (a) eliölajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen ovat luonnonsuojelulailla kiellettyjä. Maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön ohjeen (MMM ja YM 2004) mukaan luonnonsuojelulain tarkoittamalla liito-oravan lisääntymispaikalla liito-orava saa poikasia. Levähdyspaikassa liito-orava viettää päivänsä (suojakuuset). Lisääntymis- ja levähdyspaikka käsittää pesäpuut ja paikalla olevat muut sen edellä mainittuihin tarkoituksiin käyttämät puut, sekä niiden välittömässä läheisyydessä olevat suojaa ja ravintoa tarjoavat puut. Hävittämiseksi voidaan tulkita pesäpuun kaatamisen lisäksi myös kaikkien kulkuyhteyksien katkaiseminen lisääntymis- ja levähdyspaikkaan (MMM ja YM 2004). Heikentämistä voi olla kulkuyhteyksien katkaiseminen ruokailupuihin. Tässä raportissa lisääntymispaikoiksi on tulkittu kolohaavat, joiden alta löytyi maastotöissä runsaammin liito-oravan ulostepapanoita. Raportissa mainitut levähdyspaikat ovat kuusia ja ruokailupuut haapoja (ei kolo-), joiden alta löytyi papanoita. Seuraavassa on esitelty selvitysalueelta löytyneet liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat. Paikat, joilta löytyi lajin ulostepapanoita vuonna 2007, on ilmoitettu tarkkoina koordinaatteina (tarkkuus n. 6 m) eriteltyinä lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin sekä ruokailupuihin. Mustalaishaan liito-oravan lisääntymispaikka (kartta 12) VE 1, 2, 3 ja 4 Alue on enimmäkseen taimikkoa, jossa on lukuisia suuria jättöhaapoja; näistä monissa on liito-oravan pesintään sopivia koloja. Papanoita löytyi Mustalaishaan alueelta hyvin runsaasti. Samoissa haavoissa pesi myös Kymenlaaksossa harvalukuinen lintulaji uuttukyyhky Columba oenas ja lintudirektiivin I-liitteen laji palokärki Dryocopus martius. Lisääntymispaikkojen koordinaatit: : : : :

29 Levähdyspaikkojen koordinaatit: : : : Ruokailupuiden koordinaatteja: : : : : : Kartta 12. Mustalaishaan liito-oravan lisääntymispaikka. Lisääntymispaikat on merkitty punaisilla, levähdys- ja ruokailupaikat harmailla ympyröillä. 29

30 Suositukset: Mustalaishaan liito-oravan lisääntymispaikka jää kaikkien vaihtoehtoisten linjausten lounaisreunaan. Metsät lisääntymis- ja levähdyspaikan läheisyydessä ovat nuoria kasvatusmetsiä ja taimikoita, joten liito-oravien siirtyminen muihin metsiin on vaikeaa. Lisääntymis- ja levähdyspaikan itäpuolelta ei löytynyt ulostepapanoita vuonna 2007, joten lajin yksilöt siirtynevät muihin metsiin peltojen reunapuustoa käyttäen. Tielinjauksella ei todennäköisesti hävitetä tai heikennetä Mustalaishaan lisääntymis- ja levähdyspaikkaa. Rajasuon SE-osan liito-oravan lisääntymispaikka (kartta 13) Alueelle on hakkuissa jätetty kymmeniä jättöhaapoja. Yhdessä haavassa pesi lintudirektiivin I-liitteen laji palokärki keväällä Lisääntymispaikan koordinaatit: : Ruokailupuiden koordinaatit: : : : Suositukset: Rajasuon SE-osan lisääntymis- ja levähdyspaikka jää uusien linjausvaihtoehtojen ulkopuolelle. 30

31 Kartta 13. Rajasuon SE-osan liito-oravan lisääntymispaikka. Lisääntymispaikat on merkitty punaisilla, levähdys- ja ruokailupaikat harmailla ympyröillä. Venäinkallion liito-oravan ruokailupaikka (kartta 8) VE 0+ Ruokailuhaapa löytyi koordinaatista : Alueella oli useita ruokailupuiksi sopivia nuoria haapoja. Alue ei ole ihanteellinen liito-oravan lisääntymispaikka. Kattilaisen risteyksen tuntumassa on tehty havaintoja noin kaksi vuotta sitten (Taisto Maaskola, suull.). Jossakin Venäinkallion ja Kattilaisen risteyksen välillä lienee edelleen liito-oravan lisääntymispaikka. Suositukset: Mikäli valitaan VE 0+, tulisi Kattilaisen risteyksen liito-oravien esiintymisaluetta selvittää tarkemmin. Mikäli laji elää edelleen talojen pihoissa, saattaa tien leventäminen estää yksilöiden liikkumisen tien toiselle puolelle. 31

32 Ruokosuon liito-oravan lisääntymispaikka (kuva 12, kartta 14) VE 3 Koko alue on ihanteellista liito-oravahabitaattia. Suuri osa metsästä on varttunutta kuusivaltaista metsää, jossa on myös kohtalaisesti lahopuuta. Metsässä oli kesällä 2007 myös hiirihaukan Buteo buteo ja uhanalaisen (vaarantunut, VU) tiltaltin Phylloscopus collybita reviirit. Lisääntymispaikkojen koordinaatit: : : Levähdyspaikan koordinaatit: : Ruokailuhaapojen koordinaatteja: : : : : satoja papanoita (kansikuva) : : : : Suositukset: VE 3:n maastokäytävä kulkee Ruokosuon lisääntymis- ja levähdyspaikan eteläreunassa. Liito-oravalle on hakkuissa jätetty kulkuyhteydet lisääntymis- ja levähdyspaikan pohjois- ja länsiosiin. Linjaus tulisi siirtää aivan maastokäytävän eteläreunaan, sillä koko alue jolla papanahavaintoja tehtiin, on liito-oravan elinaluetta. Aivan alueen eteläosassa on hyvää sekametsää, jossa oli keväällä 2007 uhanalaisen tiltaltin reviiri. Ruokosuo on hyvin merkittävä liito-oravan lisääntymispaikka, joka tulee huomioida tiehankkeessa. 32

33 Kuva 12. Ruokosuon liito-oravan lisääntymispaikalle on jätetty esimerkilliset kulkuyhteydet muihin metsiin Petri Parkko Kartta 14. Ruokosuon (W) ja Saarasjärven (E) liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat. Lisääntymispaikat on merkitty punaisilla, levähdys- ja ruokailupaikat harmailla ympyröillä. 33

34 Saarasjärven liito-oravan lisääntymispaikka (kartta 14) VE 2, 3 ja 4 Saarasjärven liito-oravan lisääntymispaikan ympäristössä metsät ovat hyvin nuoria. Lisäksi alueelle tuli uusi hakkuu keväällä Silti liito-oravalla on suurten jättöhaapojen ja suojakuusten ansiosta liito-oravalla edelleen mahdollisuus elää alueella. Elinmahdollisuuksia parantaa se, että Saarasjärven rantamilla on lisää sopivia elinympäristöjä, joissa laji voi lisääntyä tai ruokailla. Lisääntymispaikkoja: : : Kuva 13. Haavanarinakäävän itiöemät jäävät lajityypillisesti puun kasvaessa sen sisään. Saarasjärvi, toukokuu 2007 Petri Parkko Ruokailuhaapoja (osassa saattoi olla koloja): :

35 : : : Haavassa kasvoi myös 17 harvalukuisen haavanarinakäävän Phellinus populicola itiöemää (kuva 13) : Suositukset: VE 2, 3 ja 4 menevät suoraan Saarasjärven lisääntymis- ja levähdyspaikan yli. Vaikka alueella on tehty hakkuita, on siellä kevään 2007 papanahavaintojen perusteella edelleen kulkuyhteydet ruokailu- ja lisääntymispaikkojen välillä. Jos valitaan joku edellä mainituista linjausvaihtoehdoista, tulee alueen liito-oravien kulkuyhteydet suunnitella perusteellisesti. Koska Saarasjärvellä ja Saarasjärvenojalla on myös muita luontoarvoja, voitaisiin alueelle suunnitella riistan ali- tai ylikulkua. Se voisi toimia ekologisena käytävänä alueella. Virojoen liito-oravan lisääntymispaikka (kuva 14, kartta 15) (VE 2, 3 ja 4) Virojoen itärannalla on lähes 3 ha:n suuruinen hakkuun reunustama alue varttunutta kuusivaltaista lehtomaista kangasta. Metsästä löytyy myös maapuuta. Rannan tuntumassa kasvaa haapaa. Tämä metsä on hyvää habitaattia liito-oravalle, mikäli lajin kulkuyhteydet säilyvät. Papanahavaintojen perusteella lajin yksilöt liikkuvat ja ruokailevat myös joen länsipuolella. Lisääntymispaikkojen koordinaatteja: : Levähdyspaikkojen koordinaatteja: : : : : : Ruokailuhaapojen koordinaatteja: : : Kuva 14. Liito-oravan pesäkolo Virojoen rannassa Petri Parkko 35

36 Kartta 15. Virojoen liito-oravan lisääntymispaikka. Lisääntymispaikka on merkitty punaisella, levähdys- ja ruokailupaikat harmailla ympyröillä. Suositukset: VE 2, 3 ja 4 tarkistusten jälkeen linjaukset kulkevat Virojoen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen pohjoispuolelta. Silloituksessa tulee ottaa kuitenkin huomioon lajin tarvitsemat puustoiset kulkuyhteydet: joen rantojen puusto olisi jätettävä mahdollisimman luonnontilaiseksi. Paisillanojan liito-oravan lisääntymispaikka (kartta 16) VE 2, 3 ja 4 Paisillanojan lisääntymispaikka on peltojen ympärille jätettyjen kuusten ja lukuisien suurten haapojen muodostamaa erityisen hyvää elinympäristöä liito-oravalle. Lisääntymispaikkojen koordinaatteja: : : Levähdyspaikan koordinaatit: :

37 Kartta 16. Paisillanojan liito-oravan lisääntymispaikka. Lisääntymispaikat on merkitty punaisilla, levähdys- ja ruokailupaikat harmailla ympyröillä. Ruokailupuiden koordinaatteja: : : : : : : : : : :

38 Suositukset: Paisillanojan kohdalle on VE 2, 3 ja 4 lisäksi suunniteltu liittymäjärjestelyjä. Alue on merkittävä liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikka, joten se vaatii suunnittelulta paljon. Linjaukset tulee tehdä selvästi peltojen pohjoispuolelta. Liittymien kohdalla tien leveys kasvaa niin suureksi, ettei liito-oravalla ole mahdollisuutta siirtyä tien yli. Jos valitaan joku em. vaihtoehdoista, tulee liito-oravan kulkuyhteydet selvittää. Toukosenkosken liito-oravan lisääntymisalue (kuva 15, kartta 4) Koko Toukosenkosken alue on erittäin hyvää liito-oravahabitaattia, jolla on myös muita luontoarvoja. Joen saaressa kasvaa joitakin metsälehmuksia ja rantamilla on muutamia pienialaisia arvokkaita elinympäristöjä. Joen rannassa oli kesällä 2007 uhanalaisen (vaarantunut, VU) pikkutikan pesä. Lisääntymispaikkojen koordinaatteja: : : : (sopii lisääntymispaikaksi, mutta papanoita ei löytynyt vuonna 2007) Levähdyspaikkojen koordinaatteja: : : : : Ruokailuhaapojen koordinaatteja: : : : : :

39 Kuva 15 (vasemmalla). Toukosenkosken liito-oravan lisääntymispaikka. Kuva 16 (oikealla). Liito-oravan ulostepapanoita Virojoella. Kuvat Petri Parkko 2007 Suositukset: Toukosenkoski jää linjausten tarkistusten jälkeen niiden ulkopuolelle, mutta Virojoen lisääntymispaikan kohdalla todettu kulkuyhteyden säilyttäminen vaikuttaa myös Toukosenkosken liito-oraviin. Peltojen takia Virojoen rantametsät toimivat lajin ensisijaisina liikkumisväylinä. Kotosenmäen liito-oravan lisääntymispaikka (kartta 17) Kotosenmäellä on peltojen välissä pienialaisesti liito-oravalle sopivaa habitaattia. Tämän lisääntymispaikan ydinalueen täytyy olla jossakin Kotosenmäen eteläpuolella. Lisääntymispaikan koordinaatit: : Ruokailuhaavan koordinaatit: :

40 Kartta 17. Kotosenmäen liito-oravan lisääntymispaikka ja Miehikkäläntien E-puolen ruokailualue. Lisääntymispaikat on merkitty punaisilla, levähdys- ja ruokailupaikka harmaalla ympyrällä. Kehrääjän reviiri on merkitty sinisellä ympyrällä. Suositukset: Uudet linjausvaihtoehdot eivät uhkaa Kotosenmäen lisääntymispaikkaa. Saarasjärvenojan liito-oravan lisääntymispaikka (kartta 18) Puron varteen on hakkuissa jätetty liito-oravalle sopivaa ruokailu- ja suojapuustoa sekä hieman kolohaapoja lisääntymispaikoiksi. Eläimet pääsevät siirtymään puron vartta pohjoiseen. Lisääntymispaikan koordinaatit: : Ruokailuhaavan koordinaatit: : Suositukset: Uudet linjausvaihtoehdot eivät uhkaa Saarasjärvenojan lisääntymispaikkaa. 40

41 Kartta 18. Saarasjärvenojan liito-oravan lisääntymispaikka. Lisääntymispaikka on merkitty punaisella ja ruokailupaikka harmaalla ympyrällä. Miehikkäläntien E-puolen liito-oravan ruokailupaikka (kartta 17) Ampumaradan tuntumasta löytyi papanoita koordinaateista: : : Suositukset: Uudet linjausvaihtoehdot eivät uhkaa Miehikkäläntien E-puolen liito-oravan ruokailupaikkaa. Kello-ojanvuoren liito-oravan lisääntymispaikka (kuva 17, kartta 19) VE 2 Kello-ojanvuoren eteläpuolella on hienoa, varttunutta sekametsää, jossa on hyvää habitaattia liito-oravalle. Lähistöllä on lisäksi hakkuun reunassa paljon jättöhaapoja. Lisääntymispaikan koordinaatit: : Runsaasti papanoita kolohaapojen alla: ainakin 2 haavassa (yhteensä 5 suurta haapaa) koloja. Ruokailuhaavan koordinaatit: :

42 Kartta 19. Kello-ojanvuoren liito-oravan lisääntymispaikat on merkitty karttaan punaisilla ympyröillä. Uhanalaisen tiltaltin (Lipiäispelto) reviiri on merkitty sinisellä ympyrällä. Reviirin kaakkoispuolella on arvokas elinympäristö Lipiäispellon SE-puolen ojittamaton suo (vihreä rajaus). Suositukset: VE 2 linjausvaihtoehto siirrettiin Kello-ojanvuoren liito-oravan lisääntymispaikan eteläpuolelle. Jos valitaan VE 2, tulee alueen liito-oravan kulkuyhteydet suunnitella tarkemmin. 42

43 Kuva 17. Kello-ojanvuoren S-puolen varttuneessa metsässä esiintyy kosteita korpipainaumia sekä hieman lahopuuta Petri Parkko Uskin liito-oravan lisääntymispaikka (kartta 20) VE 0+ ja 4 Nykyisen valtatien pohjoispuolella on tehty havaintoja liito-oravista useina vuosina ympäristöministeriön liito-oravakartoituksissa. Lisääntymispaikan (valtatien eteläpuolella) koordinaatit: : Levähdyspaikkojen koordinaatteja: : : Ruokailupuiden koordinaatteja: : :

44 Kartta 20. Uskin liito-oravan elinalue. Valtatien eteläpuolella lisääntymispaikat on merkitty punaisilla, levähdys- ja ruokailupaikat harmailla ympyröillä. Tien pohjoispuolella on tehty liitooravahavaintoja punaisella ympyröidyillä alueilla. Suositukset: Havaintoja liito-oravasta on alueella tehty valtatien molemmilla puolilla. Tien leventäminen saattaa vaikeuttaa niiden kulkemista metsäalueelta toiselle (VE 0+). Liitooravan lisääntymispaikka on VE 4 maastokäytävän pohjoisosassa, joten linjaus on syytä pitää aivan maastokäytävän eteläreunassa. Haukijärvenpeltojen liito-oravan lisääntymispaikka (kartta 21) VE 2 Haukijärvenpeltojen ympäristössä on melko paljon haapaa, ja etenkin peltojen itäpuolella on erittäin hyvää elinympäristöä lajille. Lisääntymispaikkojen koordinaatteja: : : Levähdyspaikkojen koordinaatteja: : : (ruokailuhaapa ja suojakuusi lähekkäin) 44

45 : : Ruokailuhaapojen koordinaatteja: : : : Kartta 21. Haukijärvenpeltojen liito-oravan lisääntymispaikka. Lisääntymispaikat on merkitty punaisilla, levähdys- ja ruokailupaikat harmailla ympyröillä. Suositukset: Haukijärvenpeltojen lisääntymispaikka jää VE 2 maastokäytävän eteläosaan. Papanahavaintoja on tehty myös maastokäytävän pohjoispuolella (Rintanen 2004), mutta ydinalue on eteläosassa. Mikäli VE 2 valitaan, kannattaa linjaus viedä maastokäytävän pohjoisreunaan. Heinäsuon liito-oravan lisääntymispaikka (kartta 22) VE 2 Heinäsuon alue ojitetun suon pohjoispuolella, jossa tehtiin papanahavaintoja, on lajin elinympäristönä erittäin hyvää vanhaa sekametsää. Alueella on todennäköisesti myös muita luontoarvoja. 45

46 Lisääntymispaikkojen koordinaatteja: : : : Ruokailuhaavan koordinaatit: : Kartta 22. Heinäsuon liito-oravan lisääntymispaikka. Lisääntymispaikat on merkitty punaisilla, levähdys- ja ruokailupaikat harmailla ympyröillä. Uhanalaisen tiltaltin reviiri on merkitty sinisellä ympyrällä. Kartan kaakkoisosaan on merkitty rauhoitettu kalasääsken pesäpuu. Suositukset: Uusin VE 2:n linjausvaihtoehto kulkee Heinäsuon pohjoispuolelta. Ilmeisesti liito-oravan elinalue on linjauksen eteläpuolella, joten lisääntymis- ja levähdyspaikka eivät linjauksesta heikenny. 46

47 Virojoen taajaman liito-oravan levähdyspaikka (ei karttaa) VE 0+ ja 1 Liito-oravasta tehtiin papanahavainto läheltä nykyistä valtatietä. Tien tuntumassa on hyvää elinympäristöä lajille. Levähdyspaikan koordinaatit: : Suositukset: Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat tulee selvittää tarkemmin, koska alueelle on suunnitteilla liittymäjärjestelyjä. Tällä alueella käytiin myöhään kesällä 2007, joten tarkkoja päätelmiä lisääntymis- ja levähdyspaikasta ei voi tehdä. Tillinpalon liito-oravan lisääntymispaikka 1 (kartta 23) VE 2 Alueella on tehty liito-oravahavaintoja ympäristöministeriön liito-oravakartoituksissa useiden vuosien ajan. Metsä on pohjoispuolella hakkuiden ja taimikoiden eristämä. Myös vuonna 2007 alueelta löytyi papanoita. Lisääntymispaikan koordinaatit: : Tillinpalon liito-oravan lisääntymispaikka 2 (kartta 23) VE 2 Alueella kasvaa metrin korkuista kuusikkoa lehtomaisella kankaalla. Lisääntymispaikan lähituntumassa kasvaa myös neljä ruokailuun sopivaa haapaa. Liitooravalle sopiva alue on niin pieni, että yksilöiden täytyy päästä liikkumaan muille reviireille. Lisääntymispaikka: : (tuoreita papanoita suuren haavan alla ) Suositukset: VE 2 linjaus menee Tillinpalon lisääntymispaikkojen pohjoispuolelta. Koska liito-oravan kulku pohjoiseen on puuston ikärakenteen takia estynyt, ei valtatielinjauksella ole hävittävää tai heikentävää vaikutusta. 47

48 Kartta 23. Tillinpalon liito-oravan lisääntymispaikat 1 (W) ja 2 (E) on merkitty karttaan punaisilla ympyröillä. Mustakorven liito-oravan elinalue (kartta 24) VE 0+ ja 3 Karttaan rajatuilta alueilta on löytynyt liito-oravan papanoita (Rintanen 2004), mutta paikalle ei vuoden 2007 maastotöissä ehditty papanoiden löytämiseen. Suositukset: Mustakorven liito-oravan elinalueen rajaus ja lisääntymispaikat on syytä selvittää, mikäli tielinjaus muuttuu nykyisestä tai tie levenee huomattavasti. 48

49 Kartta 24. Mustakorven ympäristössä on tehty liito-oravahavaintoja laajalla alueella: rajattu karttaan punaisella. Suoniityn N-osan liito-oravan ruokailualue (kartta 25) VE 0+, 1 ja 4 Suoniityn alueelta löytyi liito-oravan papanoita myös Rintasen (2004) selvityksessä. Vuonna 2007 papanoita löytyi pieneltä hakkuulta jättöhaapojen alta. Paikka on peltojen välissä, eikä vaikuttanut lisääntymispaikalta. Lähistöllä kasvaa nuorta suojapuiksi sopivaa kuusta. Ruokailuhaavan koordinaatit : Suositukset: Mikäli valitaan VE 0+ tai 4, saattaa yksilöiden liikkuminen tien yli vaikeutua tien leventämisen takia. Suoniityn liito-oravan elinalue vaatii vielä tarkentamista. Alueelta olisi syytä etsiä myös lisääntymispaikka. 49

50 Kartta 25. Suoniityn liito-oravan ruokailupaikka on rajattu karttaan punaisella. Yleissuositukset liito-oravalle: Liito-oravareviirien määrä ja sijainti saattavat muuttua nopeasti etenkin hakkuiden ja rakentamisen edetessä. Kun lopullinen linjausvaihtoehto on valittu, tulee liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen rajauksia tarkentaa ja suunnitella eläinten kulkureitit niin, ettei kulkua muihin metsiin estetä: hävittämiseksi ja heikentämiseksi voidaan tulkita kulkuyhteyksien katkaiseminen lisääntymis- ja levähdyspaikalle (MMM ja YM 2004) Saukon Lutra lutra esiintymisalueet Saukkoa elää suunnittelualueella Ravijoessa (paikalliset asukkaat), Virojoessa (Kaakkois- Suomen ympäristökeskus/ Simo Jokinen, suull.) ja Vaalimaanjoessa (paikalliset asukkaat) sekä Saarasjärvenojassa (paikalliset asukkaat). 50

51 Suositukset: Saukon esiintyminen tulee ottaa huomioon silloituksissa. Lajin yksilöiden tulee päästä siirtymään alueelta toiselle joen rantaluiskia pitkin. Mikäli kulku estyy, on vaarana saukkojen jääminen auton alle (Sierla ym. 2004) Lepakot Kaikki lepakkolajimme ovat EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeja, joten niiden lisääntymis- ja levähdyspaikoista tarvitaan myös tiesuunnittelussa tietoja. Lepakoista on tehty havaintoja Virojoen taajamassa (R. Elfving, kirjall. ilm.), jossa on käynnissä asemakaavamuutokseen liittyvät luontoselvitykset (Luontoselvitys Kotkansiipi 2007). Alueelta on suositeltu jatkoselvityksenä myös lepakkoselvitystä. Lepakoiden päiväpiiloja ja lisääntymispaikkoja on myös Salpalinjan bunkkereissa. Eeva- Maria Kyheröinen Helsingin yliopiston Eläinmuseolta on selvittänyt Elämyksiä Salpaasemalla -hankkeen yhteydessä Salpapolun lepakoita (E. Korkeamäki, kirjall. tiedonanto). Selvitysalueen lepakoista on pyydetty esiselvitystä Nina Hagner-Wahlstenilta. Suositukset: Lepakoista on tekeillä esiselvitys, jonka perusteella tehdään arvio lisäselvityksistä. 6. EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) hyönteislajien lisääntymis- ja levähdyspaikat 6.1. Sirolampikorennon Leucorrhinia albifrons lisääntymis- ja levähdyspaikat Ruokolampi (kartta 10) VE 0+ Ruokolampi on rehevöitynyt, suoreunainen lampi, jolla esiintyy runsaasti kelluslehtisiä kasveja. Lammella käytiin (Petri Parkko, Eero Parkko), jolloin havainnoitiin kiikareilla lammen kaakkoisosan sudenkorentolajistoa. Sirolampikorentoja havaittiin kymmeniä yksilöitä, joten lampi on merkittävä lajin lisääntymispaikka. Paikalla nähtiin useita parittelevia ja tandemissa olevia pareja. Lammella havaittiin myös useita satoja sirokeijukorentoja Lestes sponsa sekä useita sirotytönkorentoja Coenagrion pulchellum. 51

52 Mustalampi ja Pienijärvi Mustalammen ja Pienijärven läheisyydessä tavattiin koirasyksilö mäntykankaalla. Yksilö oli mitä ilmeisimmin kuoriutunut Mustalammella tai Pienijärvellä, jotka ovat tyypillistä elinympäristöä lajille. Lampi sopii hyvin myös luontodirektiivin liitteen IV (a) sudenkorentolajin lummelampikorennon Leucorrhinia caudalis lisääntymispaikaksi runsaan kelluslehtikasvillisuuden ansiosta. Mustalammella ja Pienijärvellä näkyi ilmeisesti tuulesta johtuen vähän sudenkorentoja: Keihästytönkorento Coenagrion hastulatum, useita yksilöitä Isotytönkorento Erythromma najas, useita yksilöitä Ruskoukonkorento Aeshna grandis, vastakuoriutunut koiras Vaskikorento Cordulia aenea, viisi yksilöä Pikkulampikorento Leucorrhinia dubia, viisi yksilöä Suositukset: Vesitalouden muuttaminen lammella voi heikentää sirolampikorennon lisääntymispaikkaa. Tämä on syytä huomioida tiehankkeeseen liittyvissä kuivatuksissa ja ojituksissa Kirjoverkkoperhosen Hypodryas maturna esiintymispaikat Kaksi kirjoverkkoperhosyksilöä (kuva 18) havaittiin hakkuun reunassa koordinaatissa : Alueella kasvoi melko runsaasti lajin toukkien ravinnokseen käyttämää kangasmaitikkaa, joten kyseessä on mahdollinen lajin lisääntymispaikka. Suositukset: Lajin suojelutaso on maassamme suotuisa, ja kangasmaitikka on suunnittelualueen metsissä yleinen kasvilaji. Kirjoverkkoperhosta on vaikea erikseen huomioida rakennushankkeissa muutoin kuin ravintokasvin kautta, sillä laji elää Suomessa monissa myös ihmisten muokkaamissa elinympäristöissä. Toisaalta laji on Euroopassa suppealle levinnyt ja muualla kuin Suomessa se on harvinainen. 52