ISOUKONKORENNON (AESHNA CRENATA) ELINYMPÄRISTÖT SALPAUSSELÄLLÄ

Transkriptio

1 ISOUKONKORENNON (AESHNA CRENATA) ELINYMPÄRISTÖT SALPAUSSELÄLLÄ Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 217/2013 Esa Korkeamäki

2 TIIVISTELMÄ Isoukonkorennon (Aeshna crenata) elinympäristöt Salpausselällä Isoukonkorentoa (Aeshna crenata) kartoitettiin Kouvolan kaupungin pohjoispuolella olevista 44 harjulammista keräämällä toukkanahkoja ja havainnoimalla aikuisia sudenkorentoja. Kartoituksessa määritettiin 2774 sudenkorentoyksilöä yhteensä 29 sudenkorentolajista, joista osa oli uhanalaisia, harvinaisia tai rauhoitettuja sudenkorentolajeja. Isoukonkorentoa esiintyi 21 lammesta ja sen havaittiin sitoutuneen Salpausselän harjujen yläosien pieniin, kirkasvetisiin ja pohjavesivaikutteisiin lampiin, joita sanotaan suppalammiksi. Tällaisten suppalampien sudenkorentolajistoa oli aikaisemmin tutkittu vain vähän. Ukonkorentojen (Aeshna-suku) kuoriutumisnahasta määritettiin sukupuolijakauma, ja havaittiin, että 61 % oli naaraspuolisia toukkanahkoja ja vain 39 % koiraspuolisia toukkanahkoja. Isoukonkorennon kanta vaikutti olevan melko elinvoimainen sen vahvimmilla esiintymispaikoilla, mutta sen suppea levinneisyys, populaatioiden pieni koko ja erikoistuminen tietynlaisiin pienikokoisiin elinympäristöihin, voivat ilmentää lajin herkkyyttä häviämiselle ja ihmisen toiminnalle. Tutkimuksen avulla saatiin uutta tietoa isoukonkorennosta ja sen elinympäristöjen suojelusta. SUMMARY Siberian Hawker (Aeshna crenata) in the Salpausselkä Ridge area The Siberian Hawker, Aeshna crenata, is an impressive, but rare, localized and poorly known species in Europe. A total of 44 small ponds and lakes, situated within the Salpausselkä Ridge, north of Kouvola city in south-eastern Finland, were surveyed for populations of A. crenata during the summer period Adults and exuviae were searched for in sunny weather. Altogether, 29 odonate species recorded in these 44 ponds. Aeshna crenata was found in 21 ponds and it seems to have rather specialized habitat requirements in the study area. It occurs mainly in small, circular and oligotrophic ponds with slightly swampy shoreline. These ponds suppa pits are typical glacial age formations in the Salpausselkä Ridge and influenced by clear groundwater. Sex ratio is also checked with Aeshna exuviaes and the majority members were females. Potential threats by the human activity to the populations of A. crenata is also discussed.

3 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 AINEISTO JA MENETELMÄT Kartoitettavat lammet Kartoitusmenetelmät 3 3 TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU Elinympäristön koko ja korkeus merenpinnasta Suppalammet elinympäristönä Isoukonkorentolampien muu sudenkorentolajisto Harvinaiset ja uhanalaiset lajit Ukonkorentojen sukupuolijakauma Isoukonkorennon suojelu 10 KIITOKSET VIITTEET LIITTEET Liite 1. Isoukonkorennon (Aeshna crenata) kartoituspaikat, niiden sijainti, korkeus merenpinnasta ja pinta-ala Liite 2. Kartoitetut lammet ja niiden sudenkorennot

4 JOHDANTO Isoukonkorento (Aeshna crenata) on suurikokoisin ja eräs harvinaisimmista sudenkorennoista Euroopassa. Isoukonkorento löydettiin aikanaan maailmalle uutena lajina Siperiasta ja Venäjän ulkopuolisessa Euroopassa sitä on mahdollista havainnoida parhaiten Suomessa, vaikka myös Latviassa ja Liettuassa on pari pientä esiintymää. Se on erityisen huomionarvoinen eliölaji Kaakkois-Suomen luonnossa, sillä suuri osa tunnetuista esiintymistä Euroopan unionin alueella sijaitsee Kouvolan kaupungin pohjoispuolella Salpausselän harjualueella. Harvinaisuutensa ja näyttävyytensä (Kuva 1) vuoksi monet ulkomaiset korentotutkijat ja -harrastajat ovat matkustaneet Suomeen havainnoimaan tätä lajia (Hämäläinen 2008). Kuva 1. Isoukonkorento (Aeshna crenata) naaras. Isoukonkorento on Euroopan suurin sudenkorento. Sen pituus on noin 8 cm ja siipien kärkiväli noin 11 cm. Isoukonkorennot lepäävät usein harjulampien rantojen männyillä. Kuva: Esa Korkeamäki. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 217/2013 1

5 Kansainvälisestä kiinnostuksesta huolimatta isoukonkorentoa on tutkittu vain vähän. Sen esiintymistä ja ekologiaa tunnetaan puutteellisesti, eikä elinympäristöksi kelpaavien vesistöjen ominaisuuksista ole riittävästi tietoa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry kartoitti isoukonkorennon uusia esiintymispaikkoja ja keräsi samalla tietoa sen elinympäristövaatimuksista. 2 AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1 KARTOITETTAVAT LAMMET Tutkimusalueeseen sisältyi 44 lampea tai pientä järveä Pohjois-Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan harjualueelta (27 0 E, 61 0 N, Kuva 2). Kohdealueiksi valittiin muutamia lajin aikaisemmin tunnettuja esiintymispaikkoja sekä niiden lähettyviltä potentiaalisia uusia esiintymispaikkoja, joiden sudenkorentolajistoa ei vielä tunnettu (Liite 1). Harjujen yläosissa sijaitsevien lampien sudenkorentolajistoa tunnetaan Suomessa melko huonosti. Kymenlaaksossa harjualueen alaosien rehevien vesistöjen sudenkorennot tunnetaan melko hyvin (Korkeamäki & Jokinen 2001), mutta ne eivät ole isoukonkorennon elinympäristöä. Vanhat isoukonkorentohavainnot oli tehty erityisesti Salpausselän harjualueen korkeimpien osien pienistä lammista, jotka ovat niukkaravinteisia ja kirkasvetisiä tai joskus hieman ruskeavetisiä. Tällaisia vesistöjä kutsutaan ns. suppalammiksi, jotka sijaitsevat jääkauden sulamisvaiheen aikana harjualueille muodostuneissa usein pyöreämuotoisissa painanteissa. Suppalammille luonteenomainen piirre on poikkeava mikroilmasto harjujen ja pohjavesiyhteyden yhteisvaikutuksesta. Supan pohjan on todettu usein olevan yhteydessä pohjaveden pintaan, jolloin siitä voi muodostua vesialue tai se soistuu. Lämpötila voi suppalammissa olla useita asteita ympäröivää lähialuetta alhaisempi, koska kylmä ilma valuu sen pohjalle. Alhainen lämpötila ilmenee myös supan rinteen kasvillisuudessa sekä lumen ja jään hitaana sulamisena keväisin. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 217/2013

6 Kuva 2. Kartoitetut lammet ja järvet. Isoukonkorennon löytöpaikat on merkitty vihreällä ympyrällä. Punaisella ympyrällä merkityistä paikoista lajia ei löytynyt. 2.2 KARTOITUSMENETELMÄT Isoukonkorentolampien sudenkorennot kartoitettiin kertaluontoisilla maastokäynneillä. Havainnoinnin painopiste oli vuonna 2011 aikuisissa sudenkorennoissa, kun taas vuonna 2012 keskityttiin toukkanahkojen keruuseen. Kenttätyöt aloitettiin kesällä heti kun saatiin tieto isoukonkorennon lennon alkamisesta kyseisenä vuonna. Maastotyöt tehtiin isoukonkorennon lentoaikana aurinkoisina päivinä, jolloin sudenkorennot ovat parhaiten havaittavissa. Havainnoinnissa käytettiin apuvälineinä kiikareita, perhoshaavia ja kameraa. Maastossa tunnistettiin ja laskettiin kaikki havaitut sudenkorentolajit ja niiden yksilömäärät. Lisäksi rannoilta poimittiin sudenkorentojen kuoriutumisnahkoja. Yhden kartoituskäynnin aikana lammen ranta yleensä kierrettiin kävelemällä ympäri havainnoiden samalla sudenkorentoja. Vuonna 2011 kartoituksen tekivät Esa Korkeamäki, Petri Metsälä ja Petri Parkko ja vuonna 2012 Antti Rissanen, Ville Virtanen ja Esa Korkeamäki. Sudenkorentojen toukkanahat tutkittiin mikroskoopilla ja 2012 valokuvista varmasti tunnistettavat lajit nimettiin jälkikäteen. Lisäksi vuoden 2012 kerätyistä Aeshna-suvun ukonkorentojen toukkanahoista määritettiin sukupuoli. Lampien pohjavesivaikutteisuutta selvitettiin syyskuussa 2012 ennen syystäyskierron alkamista. Pohjavesivaikutteisuus tutkittiin 15 isoukonkorennon löytöpaikalta, jonne kumivene saatiin Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 217/2013 3

7 kohtuullisella vaivalla vietyä. Tutkimus tehtiin mittaamalla vertikaalisesti lämpötilat pintavedestä, välivedestä ja pohjan läheltä lampien keskiosan kahdesta näytteenottopisteestä Jos lammen alusvesi oli kesän jälkeen kylmää (alle 6 C 0 ), sen arvioitiin johtuvan pohjavedestä. 3 TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU 3.1 ELINYMPÄRISTÖN KOKO JA KORKEUS MERENPINNASTA Kartoituksessa määritettiin 2774 sudenkorentoyksilöä yhteensä 29 sudenkorentolajista, joista osa oli uhanalaisia, harvinaisia tai rauhoitettuja sudenkorentolajeja. Isoukonkorennon löytöpaikoista havaittiin isoukonkorento mukaan lukien yhteensä 23 sudenkorentolajia. Isoukonkorento löytyi pienistä ja kirkasvetisistä lammista, joiden pinta-ala oli 750 m m 2 ja ne sijaitsivat Salpausselän harjualueella metriä merenpinnan yläpuolella. Tällaisia mäntykankailla sijaitsevia suppalampia on kartoitusalueella runsaasti Salpausselän harjun ylimmissä osissa. 120 MPY Kuva 3. Isoukonkorennon (Aeshna crenata) asuttamien lampien pinta-ala (x-akseli) ja korkeus metriä merenpinnasta (y-akseli). Lampien pinta-ala oli 750 m m 2 ja ne sijaitsivat Salpausselän harjualueella metriä merenpinnan yläpuolella. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 217/2013

8 3.2 SUPPALAMMET ELINYMPÄRISTÖNÄ Kartoituksessa havaittiin että isoukonkorento oli sitoutunut Salpausselän harjujen yläosien pieniin ja kirkasvetisiin lampiin. Vanhoissa isoukonkorentoa käsittelevissä julkaisuissa on joitain mainintoja tällaisista elinympäristöistä (esim. Valle 1940), mutta lajin erikoistumista harjulampiin ei silti laajasti tunneta. Loppukesästä isoukonkorentolampien syvimmissä kohdissa veden lämpötila oli usein lähellä 4 C 0 astetta, mikä kertoi tutkimuksessa olleiden harjulampien pohjavesivaikutteisuudesta (Kuva 4). Tyypillisesti aikuisia isoukonkorentoja ja niiden toukkanahkoja löytyi jyrkkärantaisten lampien matalilta ja hieman soistuvilta rannanosilta. Löytöpaikat olivat pääasiassa pyöreänmuotoisia lampia, mutta joskus isoukonkorentolammen muoto oli mutkikkaampi. Todennäköisesti lammen muodolla ei ole suurta merkitystä isoukonkorennolle verrattuna lammen muihin ympäristötekijöihin, kuten esimerkiksi lammen mikroilmastoon, vedenlaatuun tai ravintoverkkoon. syvyys (m) syvyys (m) Lämpötila (⁰C) Lämpötila (⁰C) Kortteenlampi Kettulampi Kalaton Likolammit, länsi Likolammit, itä Hauklammi, länsi Hauklammi, itä Kuutinlampi, pohjoinen Rajalampi Kuutinlampi. Etelä Katajalampi Terrilampi Aitalahdenlampi Suolampi Kangaslampi,Tornio Kuva 4. Isoukonkorennon (Aeshna crenata) asuttamien lampien lämpötilajakauma (x-akseli) ja syvyys metriä (y-akseli). Lämpötila ja syvyys mitattiin 2012 ennen syystäyskierron alkamista 15 isoukonkorennon elinpaikalta. Lammet olivat todennäköisesti yhteydessä pohjavesiin, sillä niiden alusveden lämpötila oli helposti sekoittuvia matalia lampia lukuun ottamatta kylmää (noin 4 C 0 ). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 217/2013 5

9 Isoukonkorennon elinympäristöt olivat pääosin varsin syviä suhteessa pieneen pinta-alaan (Kuvat 3 ja 4), eikä niissä yleensä ollut pintavesiyhteyttä puron tai ojan kautta toiseen vesistöön. Suppalampien eristäytyneisyys, pieni tilavuus, karuus ja talvella mahdollinen hapenpuute rajoittavat kalakantaa. Kalat syövät sudenkorentojen toukkia, minkä vuoksi kalaston puuttuminen tai vähäinen kalakanta on eduksi sudenkorentotoukkien eloonjäännille vesistössä (Morin 1984). Muitakaan selkärangattomia eläimiä ravintonaan käyttäviä petoja, kuten sammakoita ja sudenkorentoja syöviä lintuja, ei isoukonkorennon elinympäristössä esiinny tavallisesti kovin runsaasti. Niissä olosuhteissa isoukonkorennon vihollisten määrä on vähäisempi kuin esimerkiksi harjualueen alaosien suuremmissa ja rehevämmissä vesistöissä. Täysikasvuisena ja dominanttina sudenkorentolajina isoukonkorento voi saalistaa muita sudenkorentoja sekä akvaattisena toukkana että ilmassa elävänä aikuisena. Tällä saalistuksella voi olla isoukonkorennon ravinnon hankinnassa merkitystä, sillä niukkaravinteisessa elinympäristössä on lajin ravintona käyttämiä selkärangattomia eläimiä muutoin melko vähän. Suotuisa asema ravintoverkossa on edesauttanut isoukonkorennon sopeutumista alueen karuihin pohjavesivaikutteisiin harjulampiin. 3.3 ISOUKONKORENTOLAMPIEN MUU SUDENKORENTOLAJISTO Isoukonkorennon 21 havainnointipaikkoja asuttivat yleisesti (yli 70%) lajit Aeshna grandis, Leucorrhinia dubia, Aeshna juncea, Lestes sponsa, Aeshna subarctica ja Sympetrum danae. Melko yleisiä lajeja (70-35%) olivat Coenagrion johanssoni, Cordulia aenea, Libellula quadrimaculata, ja Leucorrhinia albifrons. Soilla elävät lajit (L.dubia, A. subarctica ja C. johanssoni) olivat tavallista yleisempiä isoukonkorennon elinpaikoilla (Taulukko 1). Yksilömäärältään runsaslukuisimmat lajit olivat isoukonkorennon asuttamissa lammissa L. sponsa, C. johanssoni ja S. danae (Liite 2) Sudenkorentojen yksilömäärät eivät kuitenkaan isoukonkorennon elinpaikoilla olleet suuria. Tämä on ymmärrettävää, sillä tutkitut elinympäristöt olivat pieniä, karuja ja yksipuolisia monien sudenkorentolajien elinympäristöiksi. Lisäksi territoriaaliset isoukonkorentokoiraat saalistivat ja karkottivat lampien rannoilta muita sudenkorentolajeja. Taulukko 1. Sudenkorentoyhteisöt isoukonkorennon 21 löytöpaikalla. Isoukonkorentojenhavaintojen yhteydessä nähtiin samanaikaisesti yhteensä 22 muuta sudenkorentolajia. Sudenkorentolajien jäljessä oleva luku esittää havaintopaikkojen kokonaismäärän isoukonkorennon löytöpaikoilta. Samanaikaisesti havaitut muut sudenkorentolajit on ryhmitelty yleisiin (>70%), melko yleisiin (70-35%), melko harvinaisiin (35-20%) ja harvinaisiin <20%) lajeihin. Yleiset yli 70% Melko yleiset 70 35% Melko harvinaiset 35 20% Harvinaiset alle 20% Aeshna grandis 20 Coenagrion johanssoni 13 Coenagrion hastulatum 7 Somatochlora flavomaculata 3 Leucorrhinia dubia 18 Cordulia aenea 13 Erythromma najas 6 Calopteryx virgo 3 Aeshna juncea 18 Libellula quadrimaculata 9 Somatochlora metallica 5 Leucorrhinia caudalis 2 Lestes sponsa 17 Leucorrhinia albifrons 8 Enallagma cyathigerum 4 Epitheca bimaculata 1 Aeshna subarctica 16 Calopterys splendens 4 Coenagrion pulchellum 1 Sympetrum danae 15 Sympetrum flaveolum 4 Sympetrum vulgatum 1 Orthetrum coerulescens 1 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 217/2013

10 Isoukonkorennon löytöpaikoilla (Kuva 5) harvinaisten ja melko harvinaisten lajien ryhmissä oli lentoajoiltaan ja elinympäristövaatimuksiltaan varsin erilaisia sudenkorentolajeja, joiden kohtaaminen aikuisen isoukonkorennon elinympäristössä vaikuttaa sattumanvaraiselta. Monet Kaakkois-Suomessa yleiset lajit, kuten Coenagrion hastulatum, Coenagrion pulchellum ja Erythromma najas olivat harvinaisia ja vähälukuisia isoukonkorennon asuttamissa lammissa. Erityisesti rehevien ruovikkolahtien lajisto oli Salpausselän harjualueella niukkaa. Esimerkiksi Kaakkois-Suomen järvien ja rannikon ruovikkolahdissa melko yleisinä elävät Coenagrion armatum, Ischnura elegans ja Leucorrhinia rubicunda jäivät havaitsematta. Kuva 5. Isoukonkorennon (Aeshna crenata) toukkanahka. Kuva: Esa Korkeamäki. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 217/2013 7

11 Sudenkorentoyhteisön tuntemisesta voi olla hyötyä silloin, kun pyritään selvittämään, elääkö harvinainen laji jollain alueelta. Esimerkiksi luonnonsuojelun kustannustehokkuutta parannetaan keräämällä taustatietoja elinympäristöstä ja havaituista lajeista. Vesistöjen äärellä aikaisemmin havaitut sudenkorentolajit voivat ilmentää soveltuuko elinympäristö isoukonkorennolle. Tässä kartoituksessa ei minkään toisen sudenkorentolajin havaittu erityisen selvästi sitoutuneen isoukonkorennon elinympäristötyyppiin, mutta suolla eläviä sudenkorentolajeja havaittiin isoukonkorentolammissa verraten runsaasti. Isoukonkorennon elinympäristössä nähdään lajin lentoaikana yleensä muutama yleinen sekä muutama niukkaravinteista vettä tai suomaisia rantoja suosiva sudenkorentolaji. 3.4 HARVINAISET JA UHANALAISET LAJIT Kartoituksessa havaittiin joitain harvinaisia ja uhanalaisia lajeja (Liite 2). Isoukonkorennon elinpaikoilla havaittiin harvinaiset Epitheca bimaculata Pahalammelta ja Orthetrum coerulescens Pieni-Salminlammista, erityisesti Salminlampia yhdistävän puron ruokokasvustosta. Melko harvinaisen Brachytron pratensen toukkanahkoja löytyi Orilammelta sekä Alimmaiselta Terrilammelta, mutta niissä ei havaittu isoukonkorentoa. Brachytron pratensen ja esim. Leucorrhinia-suvun lajien lentoaika alkaa selvästi isoukonkorentoa aikaisemmin. Euroopan unionin yhteisön tärkeinä pitämistä lajeista direktiiviliitteen IV kuuluvat Leucorrhinia albifrons (sirolampikorento) löydettiin yhteensä 17 ja Leucorrhinia caudalis 8 lammelta. Näistä lammista kaikilla ei kuitenkaan löydetty isoukonkorentoa. Erityisesti sirolampikorentoa havaittiin odotettua enemmän, vaikka sen yksilömäärät olivatkin kaikissa lammissa erittäin pieniä (yhteensä 17 lammessa 35 yksilöä). Sekä II että IV direktiiviliitteeseen kuuluva Leucorrhinia pectoralis havaittiin Onkilammelta. 3.5 UKONKORENTOJEN SUKUPUOLIJAKAUMA Tässä kartoituksessa kerättiin toukkanahkoja koko ukonkorentojen kuoriutumisajan ja Aeshnasuvun lajien toukkanahkoja löydettiin yhteensä 258 yksilöä. Näistä 157 kpl (61 %) oli naaraspuolisia toukkanahkoja ja 101 kpl (39 %) oli koiraspuolisia toukkanahkoja (Kuva 6). Ukonkorentojen toukkanahat olivat rantaa kävellen helposti havaittavia, eikä naaras- ja koiraspuolisten toukkien kuoriutumisnahkojen löytöpaikoissa havaittu eroa. Näin ollen havaittu toukkanahkojen sukupuolijakauma voi melko luotettavasti kertoa lajien todellisen sukupuolijakauman tutkimusalueen lammissa. Toukkanahkat löydettiin lampien rannoilta, yleensä matalasta rantakasvillisuudesta. Tyypillinen kuoriutumispaikka oli matala, soistuva, mutta valoisa ranta. Aikuisten yksilöiden sukupuolisuhdetta ei huomioitu, sillä perinteisin kartoitusmenetelmin ei sukupuolijakaumasta saada luotettavaa arviota. On tunnettua, että aikuisvaiheessa sudenkorentonaaraiden havaitseminen on piilottelevampien elintapojen takia vaikeampaa kuin koiraiden. Tästä syystä aikuisten sudenkorentojen sukupuolijakauman todentamiseksi pitäisi soveltaa merkintä - jälleenpyynti -menetelmää. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 217/2013

12 Naaras Koiras Kuva 6. Aeshna-suvun ukonkorentojen kuoriutumisnahkojen sukupuolijakauma 44 kartoitetulta lammelta vuonna Naarasyksilöitä (sininen palkki ja musta numero) kuoriutui koirasyksilöitä (rasteroitu palkki ja punainen numero) enemmän. Naaraspuolisia toukkanahkoja löydettiin kaikilla tutkituilla ukonkorentolajeilla koiraita enemmän (Kuva 6). Saatu tutkimustulos on hieman epätavallinen, sillä sudenkorentopopulaatioissa on yleensä melko tasainen sukupuolijakauma (Corbet 1999). Sukupuolijakauma voi muuttua epätasaiseksi, jos olosuhteet ovat suosiollisempia jommankumman sukupuolen elossapysymiselle ja lisääntymiselle. Tällöin populaation vähemmistösukupuoleen kuuluvat yksilöt lisääntyvät keskimäärin enemmistösukupuolta tehokkaammin (Hardy 2002). Kartoituksessa aikuisia isoukonkorentokoiraita havaittiin samanaikaisesti yhdellä lammella vain 1-10 yksilöä. Sukukypsinä dominantit isoukonkorentokoiraat usein jakoivat lampien sopivat rantakaistaleet reviireihin, josta ne häätivät pois oman ja muiden lajien sudenkorentoja. Tämän aggressiivisen käyttäytymisen takia saattoi suuri osa kuoriutuneista isoukonkorentokoiraista joutua levittäytymään uusiin elinympäristöihin, minkä on todettu heikentävän sudenkorentoyksilön eloonjääntiä. Sen sijaan isoukonkorentonaaraat pysyttelivät munintaa lukuun ottamatta kauempana rantaviivasta, eikä elinympäristön pieni koko näyttänyt rajoittavan yhtä paljon niiden esiintymistä. Sukupuolijakauma tutkittiin kuitenkin vain yhden vuoden kuoriutumisnahoista, ja sukupuolijakauma voi vuosien välillä vaihdella. Tämän kartoituksen perusteella ei voi kovin hyvin arvioida, miksi ukonkorentonaaraita kuoriutui 2012 koiraita enemmän, sillä myös monet demografiset, ekologiset ja geneettiset tekijät vaikuttavat populaatioiden sukupuolijakaumaan. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 217/2013 9

13 3.6 ISOUKONKORENNON SUOJELU Isoukonkorento on harvinaisuutensa ja elinympäristönsä puolesta erityinen laji Suomessa (Kuva 7). Sillä ei kuitenkaan ole maassamme uhanalaisluokituksen tai luontodirektiivin erityistä suojaa. Isoukonkorennon suojelemiseksi tarvitaan vielä lisää tietoa lajin elintavoista. Kartoituksessa havaittiin, että lajin kanta on melko elinvoimainen sen vahvimmilla esiintymispaikoilla. Toisaalta suppea levinneisyys, populaatioiden pieni koko ja erikoistuminen tietynlaisiin pienikokoisiin elinympäristöihin, voivat ilmentää lajin herkkyyttä häviämiselle ja ihmisen toiminnalle. Esimerkiksi kalojen istuttamista isoukonkorennon lisääntymispaikoille tulisi välttää. Myös maankäytöstä johtuva rehevöityminen, ojitukset, tiehankkeet, soranotto ja rantarakentaminen voivat vaarantaa lajin säilymistä Salpausselän harjualueella. Kuva 7. Isoukonkorennon elinympäristöä. Likolammit, Kuva Esa Korkeamäki. Usein tehokkain tapa turvata harvinaisten ja uhanalaisten lajien populaatioita on tuntea ja suojella niiden olemassa olevat elinympäristöt. Isoukonkorennon suojelun kannalta keskeisintä on turvata alueen suppalampien ja pohjavesien luonnontilaisuus. Vaikka vesi- ja metsälaki turvaavat alle yhden hehtaarin suuruisten lampien luonnontilaa, voi metsätalous lisätä valumavesien kautta harjulampien rehevöitymistä. Kartoituksessa havaittiin, että Tuohikotin lähellä sijaitsevan 10 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 217/2013

14 Likolammit - nimisten kolmen lammen isoukonkorentokanta oli poikkeuksellisen runsaslukuinen. Erityisesti eteläisimmällä pienellä Likolammella (Kuva 7) havaittiin runsaasti lajin toukkanahkoja ja aikuisia yksilöitä. Myös Repoveden kansallispuistoon kuuluvat Hauklammit olivat kartoituksen perusteella isoukonkorentojen merkittävimpiä lisääntymispaikkoja. Lisäksi arvokkaiksi elinympäristöiksi osoittautuivat Suolampi, Pieni Salminlammit, Aitalahdenlampi, Mäntymäenlampi ja Aittosuo. Nämä Salpausselän elinympäristöt tulisi suojella ja jättää mahdollisimman luonnontilaisiksi. KIITOKSET Kiitokset Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiölle sekä Kymenlaakson kulttuurirahastolle tutkimuksen tukemisesta. VIITTEET Corbet, P.S. 1999: Dragonflies: Behaviour and Ecology of Odonata. Harley Books. Hämäläinen, M. 2008: Ukonkorennot crenata ja maxima-hieman historiaa. Crenata 1: Suomen sudenkorentoseuran vuosijulkaisu. Korkeamäki, E. & Jokinen, S. 2001: Kaakkois-Suomen uhanalaiset ja harvinaiset sudenkorennot, elinympäristöt ja suojelu. Alueelliset ympäristöjulkaisut 217. Morin, J. 1984: The impact of fish exclusion on the abundance and species composition of larval odonates: Results of short-term experiments in North Carolina farm ponds. Ecology65: Valle, K., J. 1940: Kaksi sudenkorentolampea. Suomen hyönteistieteellinen Aikakauskirja 6:7-13. Hardy, I. C. W. 2002: Sex rations Concept and Research Methods. Cambridge University Press. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 217/

15 LIITE 1 Isoukonkorennon (Aeshna crenata) kartoituspaikat, niiden sijainti, korkeus merenpinnasta ja pintaala. Taulukon yläosaan on ryhmitelty paikat, joissa isoukonkorento havaittiin, ja alaosaan ne missä sitä lajia ei havaittu. Isoukonkorentohavainto Latitude Lognitude MPY Pinta-ala m2 Havainnoitsija Katajalampi, Repoveden kp (Lapinsalmi) , Petri Parkko Likolammit, itäisin lampi , Esa Korkeamäki Likolammit, läntisin lampi , Esa Korkeamäki Likolammit, eteläisin pienin lampi ,6 750 Esa Korkeamäki Suolampi, Harjulammen länsi--puoli, Viisari , Esa Korkeamäki Kangaslampi, Tornio , Esa Korkeamäki Rajalampi, Repoveden kansallispuisto , Petri Parkko Kuutinlammit eteläisempi, Repoveden kp , Petri Parkko Kuutinlammit pohjoisempi, Repoveden kp , Petri Parkko Hauklammit W, Repoveden kp , Petri Parkko Hauklammit E, Repoveden kp , Petri Parkko Keskimmäinen Terrilampi, Repoveden kp , Petri Parkko Ylimmäinen Terrilampi, Repoveden kp , Petri Parkko Kettulampi , Antti Rissanen Pahalampi , Antti Rissanen Kortteenlampi , Antti Rissanen Salminlammit, Pieni Kaakkoinen , Esa Korkeamäki Aitalahdenlampi, Majantie , Esa Korkeamäki Mäntymäenlampi, Jaala, Huhdasjärvi , Petri Metsälä Aittosuo, Jaala, Huhdasjärvi , Petri Metsälä Kalaton, Jaala , Petri Metsälä Ei havaittu isoukonkorentoa Latitude Lognitude MPY Pinta-ala m2 Pyörälampi, Tuohikotin lounaispuolella , Onkilampi, Tuohikotin lounaispuolella , Kynsilampi, Tuohikotin lounaispuolella , Likolampi , Pieni Kalatonlampi, Koisonlammen länsipuolella, Mikkelintie , Orilampi, Mikkelintien varressa, Vainikka , Särkilampi, Tornio , Sumpsilmä,Pieni-Salajärven e-puolen pikkulampi , Kullaanlähteet, Vuolenkoski , Tervalampi, Vuolenkoski ,3 800 Kalaton, Lehmilammin e-puolen pikkulampi , Kalalampi, Heinistö , Alimmainen Terrilampi, Repoveden kp , Pahanropakon Saukkolammit, Luoteinen pikkulampi, Jaala, Uimila , Pömppeli-Nahkala, Jaala, Uimila , Jänislampi, Jaala, Uimila, ,0 250 Keilaslampi, Jaala, Uimila , Kaakkolampi, Vuolenkoski , Ollinpalava, Jaala , Salminlammit, Iso luoteispuolinen , Ylä-Kangaslampi, Jaala , Ala-Kangaslampi, Jaala , Uurtinlampi, Repoveden kansallispuisto ,8 6800

16 LIITE 2.1 LAJIT , kaikki hav Pyörälampi Onkilampi Kynsilampi Likolampi Pieni Kalatonlampi Orilampi Katajalampi Likolammit, itä Likolammit, länsi Likolammit, etelä Suolampi Kalaton Kalalampi Kangaslampi Särkilampi Calopteryx splendens Calopteryx virgo Lestes sponsa Ischnura elegans Erythromma najas Coenagrion hastulatum Coenagrion johanssoni Coenagrion pulchellum Enallagma cyathigerum Platycnemis pennipes Brachytron pratense Aeshna juncea Aeshna subarctica Aeshna crenata Aeshna grandis Cordulia aenea Somatochlora metallica Somatochlora flavomaculata Epitheca bimaculata Othetrum coerulescens Leucorrhinia dubia Leucorrhinia rubicunda Leucorrhinia pectoralis Leucorrhinia albifrons Leucorrhinia caudalis Libellula quadrimaculata Sympetrum flaveolum Sympetrum danae Sympetrum vulgatum Yhteensä yksilömäärä

17 LAJIT , kaikki hav Sumpsilmä Kullaanlähte Tervalampi Rajalampi Kuutinlammit, etelä Kuutinlammit, pohj. Hauklammit, länsi Hauklammit, etelä Alin Terrilampi Kesk. Terrilampi Ylin Terrilampi Pahanr. SaukkoKettulampi Pömppeli Na Jänislampi Calopteryx splendens Calopteryx virgo Lestes sponsa Ischnura elegans Erythromma najas Coenagrion hastulatum Coenagrion johanssoni Coenagrion pulchellum Enallagma cyathigerum Platycnemis pennipes Brachytron pratense Aeshna juncea Aeshna subarctica Aeshna crenata Aeshna grandis Cordulia aenea Somatochlora metallica Somatochlora flavomaculata Epitheca bimaculata Othetrum coerulescens Leucorrhinia dubia Leucorrhinia rubicunda Leucorrhinia pectoralis Leucorrhinia albifrons Leucorrhinia caudalis Libellula quadrimaculata Sympetrum flaveolum Sympetrum danae Sympetrum vulgatum Yhteensä yksilömäärä LIITE 2.2

18 LIITE 2.3 LAJIT , kaikki hav Keilaslampi Kaakkolampi Pahalampi Ollinpalava Korteenlammit Salminlammit, Iso Salminlammit, PieniAitalahdenMäntymäenlampi Aittosuo Ylä KangaslaAla KangaslamKalaton UurtinlamYHTEENSÄ Calopteryx splendens Calopteryx virgo Lestes sponsa Ischnura elegans Erythromma najas Coenagrion hastulatum Coenagrion johanssoni Coenagrion pulchellum Enallagma cyathigerum Platycnemis pennipes Brachytron pratense Aeshna juncea Aeshna subarctica Aeshna crenata Aeshna grandis Cordulia aenea Somatochlora metallica Somatochlora flavomaculata Epitheca bimaculata Othetrum coerulescens Leucorrhinia dubia Leucorrhinia rubicunda Leucorrhinia pectoralis Leucorrhinia albifrons Leucorrhinia caudalis Libellula quadrimaculata Sympetrum flaveolum Sympetrum danae Sympetrum vulgatum Yhteensä yksilömäärä