Mikkelin eteläpuolisen Saimaan luontoarvoselvitys vesikasviniittoja varten 2012

Transkriptio

1 Mikkelin eteläpuolisen Saimaan luontoarvoselvitys vesikasviniittoja varten 2012 Mikko Suonio

2 Kannen kuva: Pajusirkku Annilanselän Kuivalahdella

3 Sisällys 1 Johdanto Alue Aineisto ja menetelmät Käytetty aineisto Vesi- ja rantalinnusto Viitasammakko Sudenkorennot Sukeltajakuoriaiset Tulokset Vesi- ja rantalinnusto... 6 Uhanalaisluokitellut lajit... 6 EU:n lintudirektiivin liitteen I lajit... 7 Suomen kansainväliset erityisvastuulajit Viitasammakko... 7 Niemelä, Kuivalahden suu... 8 Pynnönsaaren ja Ajosaaren välinen kannas... 9 Hirmulansalmen eteläpää Sudenkorennot Sukeltajakuoriaiset Muut havainnot Suositukset Pynnönsaaren ja Ajosaaren välinen kannas Kuivalahden suu, Niemelä Kirjallisuus Liite 1: Lintu- ja viitasammakkokartoitusten olosuhteet ja kuljetut reitit Liite 2: Sudenkorentokartoitusten olosuhteet ja kuljetut reitit Liite 3: Vesi- ja rantalintukartoituksen havainnot Liite 4: Vesi- ja rantalintukartoituksen pesiviksi tulkittujen ja huomionarvoisten lajien havaintokartat Liite 5: Sudenkorentokartoituksen havainnot 1

4 1 Johdanto Tämä luontoarvoselvitys toteutettiin kesällä 2012 Etelä-Savon ELY-keskuksen toimeksiannosta. Selvitys koskee Mikkelin eteläpuolisen Saimaan alueita, joille on suunniteltu vesikasviniittoja kesälle Kartoituksissa keskityttiin suojeltuihin lajeihin ja elinympäristöihin, joiden paikalliseen suojelutasoon vesikasvien niitolla voi olla merkitystä. Tavoitteena oli tulosten perusteella selvittää, kuinka vesikasviniitot voidaan alueille kohdentaa luontoarvot huomioiden. 2 Alue Mikkelin ja Ristiinan välinen Saimaan alue on pinta-alaltaan noin 23 neliökilometriä. Pohjoispuolella sen suurimpia selkävesiä ovat Annilanselkä ja Kyyhkylänselkä, alueen keskiosassa olevan Siikasalmen eteläpuolelle jäävä vesialue on Ukonvesi. Pohjoispuolinen osa on ekologiselta tilaltaan heikommassa kunnossa kuin eteläpuolinen. Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmässä pohjoispuolen kuormittavina tekijöinä on mainittu jätevedenpuhdistamo, maatalous, haja-asutus ja järven sisäinen kuormitus. Nämä tekijät yhdessä ovat aiheuttaneet rehevöitymistä ja orgaanisen aineen aiheuttamaa hapen kulumista. Alueen ruovikoista on suunniteltu niitettäväksi noin 20 hehtaaria, joka koostuu 41 erillisestä ruovikkokuviosta. Niitettäväksi tulevat alueet on valittu vesistön kapeikkopaikoista, joissa ruovikoituminen hidastaa veden vaihtumista ja näin heikentää veden laatua. Niitettäväksi suunnitellut ruovikkoalueet on merkitty kuvan 2 kartassa punaisella värillä. Selvityksessä tehtyjen lajistokartoitusten alueet kattavat ruovikoiden lisäksi niiden välittömän ympäröivän vesikasvillisuusalueen, vesi- ja rantalinnuston osalta myös lähistön avovesialueen. Kuva 1: Annilanselän pikkulokit 2

5 Kuva 2: Selvitysalueen rajaus 3 Aineisto ja menetelmät Luontoarvoselvityksessä selvitettiin seuraavat luontoarvoja kuvaavat tekijät: EU:n luontodirektiivin liitteen IV lajien esiintymät EU:n lintudirektiivin liitteen I lajien esiintymät muiden luonnonsuojelulailla suojeltujen lajien esiintymät mahdolliset muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet Ennakkoselvitysvaiheessa katsottiin selvitysalueella tarvittavan lajistoselvityksiä viitasammakon, vesi- ja rantalinnuston, sudenkorentojen ja sukeltajakuoriaisten osalta. Suojeltujen lajien lisäksi kartoitettiin muukin lajiryhmään kuuluva lajisto. Maastokartoitukset ja raportoinnin teki Mikko Suonio (luontokartoittaja EAT). 3

6 3.1 Käytetty aineisto Selvitysalueelta oli käytössä vuonna 2011 samalle alueelle tehty niittotarvekartoitus (Remonen 2011), johon suunnitellut niittoalueet perustuvat. Ennen kartoitusta pyydettiin Etelä-Savon ELY-keskuksesta aluetta koskevat ympäristöhallinnon tiedossa olevat suojeltujen lajien esiintymistiedot. Niittoalueiden lähiympäristössä ei esiintymistietojen perusteella ollut huomioitavaa lajistoa. Linnuston runsautta selvitettiin etukäteen BirdLife Suomen Tiira-järjestelmästä. Koska uhanalaisten lintujen pesimätiedot on Tiirassa vain rajoitetusti saatavilla, saatiin linnustollisesti runsaan Pynnönsaaren alueen lajistosta havaintotietoja Etelä-Savon lintuharrastajat Oriolus ry:n kautta. 3.2 Vesi- ja rantalinnusto Vesilintujen osalta kartoitettiin kaikki havaitut vesi- ja rantalinnut, mutta erityistä huomiota kiinnitettiin uhanalaisiin ja lintudirektiivin liitteen I lajeihin, jotka pesivät ruovikoissa. Lintukartoitukseen kuului kaksi kartoituskertaa, joista ensimmäinen kartoitus tehtiin 9.5. ja 15.5., toinen kartoitus Laskennassa käytettiin Eläinmuseon vesilintulaskentaohjeen mukaista kiertolaskentamenetelmää (Eläinmuseo 2011). Laskenta koostui kahdesta laskentakerrasta, joista jälkimmäinen tehtiin noin kaksi viikkoa ensimmäisen laskennan jälkeen. Eri lintulajien toisistaan poikkeavista pesintäajoista johtuen tietyt lajit havainnoitiin ensimmäisen laskentakerran perusteella ja osa toisen laskentakerran perusteella. Ohjeelliset laskenta-ajat ovat Etelä- ja Keski-Suomen sisämaa-alueella (1. laskenta) ja (2. laskenta). Kartoitus toteutettiin kiertolaskentana veneellä sähköperämoottoria käyttäen. Pitkät välimatkat kartoituskohteiden välillä kuljettiin polttomoottorilla, mutta kohteille lähestyminen tehtiin varovasti sähkömoottorilla. Havainnointi tapahtui kiikarilla tarkkaillen ja samanaikaisesti ääniä kuunnellen. Ruovikoiden reunat kuljettiin mahdollisimman läheltä rantoja ruovikoiden sisälle jäävän linnuston havaitsemiseksi. Vesi- ja rantalintukartoituksen sääolosuhteet ja tarkemmat reitit on kuvattu liitteessä Viitasammakko Viitasammakko ei erityisesti suosi tiheitä järviruokokasvustoja vaan viihtyy harvemmassa kasvustossa. Sen suosittuja kutupaikkoja ovat avoimet etelänpuoleiset rannat. Viitasammakko talvehtii rantavedessä kutupaikan lähistöllä. (Ikonen 2007) Se on helpointa havainnoida koiraan äänen perusteella kutuaikana, joka on tavallisesti toukokuun alkupuolella. Viitasammakko on luontodirektiivin liitteen IV laji, joten sen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulailla kiellettyä. Viitasammakot kartoitettiin kertaalleen, samoilla kartoituskerralla vesilinnuston 1. laskentakerran kanssa: ja Havaintoja etsittiin ensisijaisesti kuuntelemalla. Ruovikon avoveden puolella liikuttiin veneellä sähkömoottorin avustamana ja välillä pysähdyttiin paikoilleen kuuntelemaan koiraan ääntelyä. 4

7 Olosuhteet olivat pääosin erittäin hyvät viitasammakon havainnointiin. Tuuli oli häiritsevän voimakas vain Kyyhkylänselän itäosan saaria reunustavissa ruovikoissa, jotka eivät ole viitasammakon tyypillistä elinympäristöä. Viitasammakkokartoituksen tarkemmat reitit ja sääolosuhteet on kuvattu liitteessä Sudenkorennot Sudenkorennoista kartoitettiin kaikki havaitut lajit. Erityisesti pyrittiin havaitsemaan luontodirektiivin liitteen IV lajit, joista todennäköisimmin elinympäristövaatimuksiltaan kartoitusalueen olosuhteisiin ovat sopeutuneet lampikorennot: sirolampikorento, lummelampikorento ja täplälampikorento. Sudenkorentojen esiintyminen selvitettiin kahtena erillisenä kiertolaskentana heinä-elokuussa, joka on lampikorentojen lentoaikaa. Keskikesä oli melko viileä ja sateinen, joten kartoitukselle hyviä ajankohtia ei ollut kovin paljon. Kaksi kartoituskertaa saatiin kuitenkin tehtyä melko suotuisissa olosuhteissa. Ensimmäinen kartoituskierros tehtiin kolmen päivän aikana 29.6., 4.7. ja 5.7., ja toinen kartoituskierros kahden päivän aikana ja Toiselta kartoituskierrokselta jätettiin pois muutama kohde, jotka ensimmäisessä kartoituksessa todettiin sudenkorennoille epäsoveliaiksi elinympäristöinä. Ruovikoiden avoveden puoli kartoitettiin liikkuen moottoriveneellä jatkuvasti näköhavaintoja tehden. Paikoittain pysähdyttiin ruovikkoon paikoilleen tekemään havaintoja. Jos ruovikko näytti sudenkorentolajistolle sopivalta ympäristöltä tai lajisto havaittiin runsaaksi, myös ruovikon matala puoli kuljettiin läpi. Välillä pysähdyttiin paikoilleen tekemään havaintoja kuten avovedenkin puolella. Eniten aikaa käytettiin niillä alueilla, joilla havaittu yksilömäärä oli runsain. Havainnot tehtiin pääosin kiikarilla, mutta myös haavia ja valokuvausta käytettiin tarvittaessa lajinmäärityksen varmistamiseksi. Sudenkorentokartoitusten tarkemmat reitit ja sääolosuhteet on kuvattu liitteessä Sukeltajakuoriaiset Ensimmäisen sudenkorentokartoituskierroksen yhteydessä havainnoitiin pistemäisinä otoksina haavilla myös luontodirektiivin IV sukeltajakuoriaisia jättisukeltajaa ja isolampisukeltajaa. Yhteensä tehtiin kolme haavimiskoetta ruovikon reunaosissa. Lajit suosivat kohtalaisen kirkkaita vesistöjä, joten näkösyvyydeltään selvitysalue ei ole niiden todennäköistä elinaluetta. Näköhavainnointi todettiin veden sameuden vuoksi mahdottomaksi, eikä haavimenetelmää pidetty tehokkaana menetelmänä havainnointiin. 5

8 4 Tulokset 4.1 Vesi- ja rantalinnusto Vesi- ja rantalintukartoituksessa selvitysalueelta havaittiin 19 vesi- tai rantalintulajia, joista kartoitetuilla ruovikkoalueella tai lähiympäristössä pesiviksi tulkittiin 11 lajia. Yleisimpinä pesimälajeina olivat silkkiuikku (20 paria), sinisorsa (9 paria), kalalokki (7 paria) ja telkkä (5 paria). Annilanselän Pynnönsaaren linnusto havaittiin jo ennakkoselvityksessä runsaaksi, ja läheisen niittoalueen lajistosta pyydettiin näkemystä Etelä-Savon Lintuharrastajat Oriolus ry:ltä. Lausunnossa alueen ruovikkoa pidettiin melko hentona ja suojattomana kaulushaikaran ja ruskosuohaukan pesintäpaikaksi, eikä ilmeisesti lajien pesintähavaintoja ole aiemmin tehty. Sen sijaan alueellisesti uhanalaisen taivaanvuohen pesintä niittoalueella on melko varmaa. (kirjallinen tiedonanto: Miska Loippo, Oriolus ry) Lintukartoituksessa tehdyt havainnot on koottu liitteeseen 3. Pesimälajiston ja muiden huomionarvoisten lajien havaintopaikat on merkitty liitteen 4 osa-alueittain jaettuihin karttoihin. Uhanalaisluokitellut lajit Selkälokki, vaarantunut (VU) laji Selkälokki on luodoilla ja pienillä saarilla pesivä lokkilaji, joka ei ole riippuvainen ruovikoiden niitosta. Kartoituksessa se havaittiin niittoalueen lähistöllä avoveden puolella. Kaulushaikara, silmälläpidettävä (NT) laji Kaulushaikara tavattiin varsinaisen lintukartoituksen ulkopuolella toisen sudenkorentokartoituksen yhteydessä Annilanselän Pynnönsaaren eteläpuolisesta ruovikosta. Paikalla ei ollut pesää, eikä ruovikon laajuus ole tyypillisen laaja kaulushaikaran pesimäalueeksi. Yksilöä ei tulkittu selvitysalueella pesiväksi. Ruskosuohaukka, silmälläpidettävä (NT) laji Pynnönsaaren ja Ajosaaren välisen kannaksen pohjoispuolella olevassa ruovikossa pesi touko-kesäkuussa 2012 ruskosuohaukka (Kuva 3), jonka pesä havaittiin pienen metsäsaarekkeen pohjoispuolella. Havainnot pesältä nousevasta haukasta tehtiin 9.5. ja Tien läheisyys ja ruovikkovyöhykkeen kapeus on melko poikkeuksellista ruskosuohaukan pesäpaikalle, eikä laji ole käytettävissä olevien tietojen mukaan aikaisemmin pesinyt kyseisessä paikassa. Kuva 3: Ruskosuohaukka 6

9 EU:n lintudirektiivin liitteen I lajit Kartoituksessa löydetystä lajistosta lintudirektiivin liitteeseen I kuuluvat kuikka, mustakurkku-uikku, kaulushaikara, laulujoutsen, ruskosuohaukka ja pikkulokki. Mustakurkku-uikku tavattiin Ukonvedellä Päähkeensaaren ruovikoiden länsipuolella reheväkasvuisessa lahdessa, eikä ole todennäköistä että se pesisi niittoalueella vilkasliikenteisen salmen välittömässä läheisyydessä. Ainoastaan ruskosuohaukka on alueella pesiväksi tulkituista lintudirektiivin lajeista riippuvainen ruovikoiden niitosta. Suomen kansainväliset erityisvastuulajit Kansainvälisistä erityisvastuulajeista kartoituksessa havaittiin kalatiira, laulujoutsen, pikkulokki, rantasipi, selkälokki, tavi, telkkä ja tukkasotka. Selvitysalueilla pesiviksi kuitenkin tulkittiin vain tavi ja telkkä, jotka ovat yleisiä ja tyypillisesti muualla kuin ruovikossa pesiviä vesilintuja. Kuva 4: Silkkiuikku on alueen ruovikoiden yleisin pesimälaji 4.2 Viitasammakko Viitasammakko havaittiin 9.5. vesilintukartoituksen yhteydessä kolmesta kohteesta, joista kaksi on suunnitellulla niittoalueella. Kaikki havainnot tehtiin äänen perusteella. 7

10 Niemelä, Kuivalahden suu Annilanselän itäpuolella Kuivalahden suualueella niitettäväksi suunnitellussa ruovikossa elää viitasammakko. Paikka sijaitsee lahden suuaukon lähellä Niemelän puoleisen talon edustan kapeahkossa ruovikossa (Kuvat 5 ja 6). Alue on muutaman metrin levyinen ja äänessä oli kartoituksen aikaan muutamia yksilöitä. Kuva 5: Kuivalahden suun viitasammakkoesiintymä Kuva 6: Kuivalahden suun viitasammakkoesiintymä 8

11 Pynnönsaaren ja Ajosaaren välinen kannas Viitasammakko havaittiin äänen perusteella ruovikosta, joka ulottuu Ajosaaren pohjoisenpuolelta Pynnönsaareen johtavan kannaksen edustavalle. Äänen perusteella kutualue ei ulottunut leveän ruovikon kohdalla ruovikon ulkoreunaan asti. Äänessä oli kymmeniä viitasammakkokoiraita. Viitasammakko havaittiin myös Pynnönsaaren ja Ajosaaren välisen kannaksen eteläpuoleisella ruovikkorannalla koko tien viereisellä osuudella. Äänessä oli kymmeniä viitasammakoita. Kannaksen eteläpuolta ei ole esitetty niitettäväksi, joten havainto ei vaikuta niittoon. Kuva 7: Pynnönsaaren ja Ajosaaren viitasammakkoesiintymä Kuva 8: Pynnönsaaren ja Ajosaaren viitasammakkoesiintymä 9

12 Hirmulansalmen eteläpää Hirmulansalmessa viitasammakko havaittiin äänen perusteella niitettäväksi esitettyjen alueiden ulkopuolella. Ensimmäinen havainto tehtiin alueen pohjoisimman niitettäväksi esitetyn ruovikon pohjoiskärjen itäpuolelta ruovikosta noin kymmenen metrin kaistalta. Äänessä oli kymmeniä viitasammakoita. Toinen havainto tehtiin saman ruovikon pohjoiskärjen lännenpuoleisella rannalla olevan kesäasunnon länsipuolella olevassa ruovikossa. Myös täällä oli äänessä kymmeniä viitasammakoita. Hirmulansalmen havainnot olivat esitettyjen niittoalueiden ulkopuolella eivätkä rajoita niittoa. Kuva 9: Hirmulansalmen viitasammakkoesiintymä 4.3 Sudenkorennot Sudenkorentokartoituksessa ei havaittu suojeltuja tai muuten harvinaisia lajeja. Kaikkiaan kartoituksessa tavattiin 11 eri sudenkorentolajia, joista isotytönkorento (Kuva 10) esiintyi jokaisella kartoitetulla 17 osaalueella. Lampikorennoista havaittiin vain yksi lajilleen määrittämättä jäänyt isolampikorento tai pikkulampikorento. Kumpikaan lajeista ei kuulu kuitenkaan luontodirektiivin IV liitteeseen. Suurimmat lajimäärät kartoituksen ajankohtana olivat Pynnönsaaren ja Ajosaaren välisen kannaksen eteläpuolella (7 lajia) ja Hirmulansalmen eteläpäässä (6 lajia). Lajiston tarkemmat esiintymistiedot on kuvattu liitteessä 5. 10

13 Kuva 10: Isotytönkorento 4.4 Sukeltajakuoriaiset Sukeltajakuoriaisia ei kartoituksissa havaittu. 4.5 Muut havainnot Toisen sudenkorentokartoituksen yhteydessä nähtiin pieniä määriä sinilevältä vaikuttavaa kasvustoa Ukonveden Papinsaarella ja Päähkeensaarella sekä Kyyhkylänselän Teerisaarilla. 5 Suositukset Ruovikon epäsäännöllisyys ja mosaiikkimaisuus on eduksi monille ruovikkolajeille kuten linnuille, sudenkorennoille ja viitasammakolle (Ikonen 2007). Mikäli mahdollista, mutkittelevaa ja avovesilampareita jättävää leikkuutapaa olisi hyvä suosia siellä missä mahdollista. Myös ympäristöstä poikkeavan kasvillisuuden säilyttäminen lisää alueen monimuotoisuutta eri lajien elinympäristönä. Pääosin ruovikoiden niitto selvitysalueella ei uhkaa suojeltua lajistoa tai luonnon monimuotoisuutta. Havaituilla viitasammakon elinalueilla ja ruskosuohaukan pesintäpaikassa tulee luontoarvot kuitenkin huomioida vesikasvien niiton toteutuksessa. 11

14 5.1 Pynnönsaaren ja Ajosaaren välinen kannas Annilanselän eteläpuolella Pynnönsaaren ja Ajosaaren välisen kannaksen tuntumassa havaittiin niitettäväksi suunnitellulla alueella luontodirektiivin liitteen IV laji viitasammakko ja lintudirektiivin liitteen I laji ruskosuohaukka. Viitasammakon kutualue ja ruskosuohaukan pesä on merkitty kuvaan. Sinisellä katkoviivalla on kuvattu aikaisemmin ruovikkoon kapeasti raivattuna ollut vesiuoma, joka kulkee tien alitse Pynnönsaaren eteläpuolelle. Ruskosuohaukan pesäpaikkana kyseinen ruovikko ei todennäköisesti ole ollut aikaisemmin vakituisessa käytössä, ja myös vesistön lähialueilla on sen pesimiseen tätä edustavampia ruovikoita. Kuitenkin jos pesinnän havaitaan jatkuvan keväällä 2013, laajempia niittoja alueella tulisi välttää. Vanhan vesiuoman kohdalle tai sen itäpuolelle voidaan kuitenkin niittää kapea kaistale veden vaihtumisen parantamiseksi. Tierumpu on myös sen verran kapea, että laajempi niitto ei välttämättä toisi vastaavaa hyötyä. Jos ruskosuohaukka ei uusi pesintää alueelle lähivuosina, voidaan myös ruovikon ulkoreunaa niittää ja tierumpuun johtavaa uomaa leventää. Viitasammakkopopulaatio kestäisi laajemmankin kaistaleen niittämisen, kunhan kutualueen ruovikosta säilytetään suurin osa eikä muuta ympäröivää ruovikkoa niitetä kokonaan. Tiheän ja korkean ruovikon osittainen leikkaaminen saattaa jopa parantaa viitasammakon lisääntymisolosuhteita (Ikonen 2007). Kutualueella ja sitä matalammassa vedessä tulisi välttää laajoja yhtenäisiä niittoalueita, mutta ruovikon reunaa voidaan leikata mutkittelevasti ja avovesilampareita jättäen. Pynnönsaaren ja Ajosaaren välisen kannaksen sekä Pynnönsaaren ja Annilansaaren eteläpuolen ruovikoiden niitto tulisi mahdollisten ruskosuohaukan ja taivaanvuohen pesinnän vuoksi tehdä aikaisintaan syyskuussa. Kuva 11: Pynnönsaaren ja Ajosaaren välinen kannas 12

15 Kuva 12: Pynnönsaaren itäpuolella oleva puustoinen saareke 5.2 Kuivalahden suu, Niemelä Annilanselän itäpuolella Niemelän talon edustan viitasammakkoesiintymä elää pinta-alaltaan pienessä ruovikossa. Kartoitusaikana ruovikkoalue oli pienempi kuin niittoalueen suunnitelmassa, eikä sellaisenaan vaikuta kovin runsaasti veden virtaamiseen salmessa. Ruovikon ulkoreunaa voidaan kuitenkin niittämällä kaventaa. 13

16 6 Kirjallisuus Eläinmuseo. Vesilintujen laskentaohjeet (haettu ). Ikonen, Hagelberg. Ruovikot ja merenrantaniityt. Luontoarvot ja hoitokokomuksia Etelä-Suomesta ja Virosta. Suomen ympäristö Lounais-Suomen ympäristökeskus, Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy. Joroisselän ja Hyviänsalmen-Vauhkolanlammen kunnostus- ja hoitosuunnitelma Koskimies. Suomen lintuopas Mullarney, Svensson, Zetterström. Lintuopas, Euroopan ja välimeren alueen linnut Pusa. Vesikasvien niittojen vaikuttavuusselvitys. Etelä-Savon ympäristökeskus, Raunio, Schulman, ja Kontula. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus, Remonen. Niittotarvekartoitus. Mikkelin alapuolinen Saimaa: Mikkeli - Juurisalmi Sierla, Lammi, Mannila, Nironen. Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö 742. Ympäristöministeriö, Söderman. Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi - kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Naturaarvioinnissa. Suomen ympäristökeskus,

17 Liite 1: Lintu- ja viitasammakkokartoitusten olosuhteet ja kuljetut reitit Lintu- ja viitasammakkokartoituksen 1. kierros: 9.5. ja Pohjoisosan kartoitus klo astetta, pilvisyys 2-4/8, etelätuulta 1-5 m/s Annilanselällä tuuli häiritsi kartoitusta. Eteläosan kartoitus klo , pilvisyys 0/8, vaihtelevaa tuulta 1-6 m/s Ukonveden Päähkeenselällä tuuli häiritsi kartoitusta. Lintu- ja viitasammakkokartoituksen 2. kierros: Pohjoisosan kartoitus klo astetta, pilvisyys 2-3/8, kaakkoistuulta 0-2 m/s Eteläosan kartoitus klo astetta, pilvisyys 0-2/8, etelä-lounaistuulta 0-1 m/s

18 Liite 2: Sudenkorentokartoitusten olosuhteet ja kuljetut reitit Sudenkorentokartoituksen 1. kierros: ja Pohjoisosan kartoitus klo astetta, pilvisyys 2/8, etelätuulta 1 m/s Eteläosan kartoitus klo astetta, pilvisyys 1/8, pohjoistuulta 1-2 m/s Eteläosan kartoitus klo astetta, pilvisyys 1/8, vaihtelevaa tuulta 2-4 m/s Sudenkorentokartoituksen 2. kierros: Pohjoisosan kartoitus klo astetta, pilvisyys 4-5/8, etelätuulta 0-3 m/s Eteläosan kartoitus klo astetta, pilvisyys 1-3/8, lounaistuulta 2-3 m/s

19 Liite 3: Vesi- ja rantalintukartoituksen havainnot 1. Laskentakerta Laji Parit Yksinäiset koiraat Yksinäiset naaraat Yksinäiset määrittelemättömät Harmaalokki* 10 Kalalokki 4 Kalatiira 1 Kuikka 1 3 Laulujoutsen 1 1 Naurulokki laskennassa pesiviksi tulkitut parit Pajusirkku 1 1 Pikkulokki 5 Rantasipi 2 Selkälokki 1 Silkkiuikku 19 4 Sinisorsa 9 9 Tavi 1 1 Telkkä 5 5 Tukkasotka 5 2 *Kursivoidut lajit ovat lajistoa, joiden pesiminen määritetään 2. laskentakerran ajankohtana. 2. Laskentakerta Laji Parit Yksinäiset koiraat Yksinäiset naaraat Yksinäiset määrittelemättömät 2. laskennassa pesiviksi tulkitut parit Pesiviksi tulkitut parit yhteensä Harmaalokki Kalalokki 7 7 Kalatiira Kuikka Laulujoutsen 3 Naurulokki 30 Pajusirkku* 1 1 Pikkulokki 10 Rantasipi Selkälokki Silkkiuikku Sinisorsa Tavi 1 Telkkä 1 5 Tukkasotka 1 Ruokokerttunen Ruskosuohaukka Mustakurkku-uikku *Kursivoidut lajit ovat lajistoa, joiden pesiminen määritetään 1. laskentakerran ajankohtana.

20 Liite 4: Vesi- ja rantalintukartoituksen pesiviksi tulkittujen ja huomionarvoisten lajien havaintokartat Kenkävero Mustasaari, Pitkälahden suu, Laitsaari

21 Heinäsaari, Salmela Hankataipaleenlahti, Heinäpää, Kangassaari

22 Päähkeensaari, Papinsaari Teerisaaret, Pukkisaari

23 Pynnönsaari, Ajosaari, Kuivalahden suu

24 Kenkävero Mustasaari Pitkälahden suu Laitsaari Salmela Heinäsaari Leppäkivet Kangassaari Heinäpää Hankataipaleenlahti Päähkeensaari Puuskanniemi Teerisaaret Pukkisaari Pynnönsaari etelä Pynnönsaari pohjoinen Niemelä Kenkävero Mustasaari Pitkälahden suu Laitsaari Salmela Heinäsaari Leppäkivet Kangassaari Heinäpää Hankataipaleenlahti Päähkeensaari Puuskanniemi Teerisaaret Pukkisaari Pynnönsaari etelä Pynnönsaari pohjoinen Niemelä Liite 5: Sudenkorentokartoituksen havainnot 1. kartoitus Sirokeijukorento (Lestes sponsa) X Sirotytönkorento (Coenagrion pulchellum) X X X X X X X X Keihästytönkorento (Coenagrion hastulatum) X Vihertytönkorento (Coenagrion armatum) X X Isotytönkorento (Erythromma najas) X X X X X X X X X X X X X X X X X Ruskoukonkorento (Aeshna grandis) Ukonkorento sp. X Vaskikorento (Cordulia aenea) X X X X X X Välkekorento (Somatochlora metallica) X Ruskohukankorento (Libellula quadrimaculata) X X X X X X X X X X X Elokorento (Sympetrum flaveolum) X 2. kartoitus Sirokeijukorento (Lestes sponsa) X Sirotytönkorento (Coenagrion pulchellum) X X X Keihästytönkorento (Coenagrion hastulatum) Vihertytönkorento (Coenagrion armatum) Isotytönkorento (Erythromma najas) X X X X X X X X X X X X Ruskoukonkorento (Aeshna grandis) X Ukonkorento sp Vaskikorento (Cordulia aenea) X Välkekorento (Somatochlora metallica) Ruskohukankorento (Libellula quadrimaculata) X X Elokorento (Sympetrum flaveolum) X X X X Lampikorento sp X Kokonaislajimäärä, kartoitukset 1. ja Sudenkorentolajien esiintymisfrekvenssi alueilla (Kenkävero Niemelä) Isotytönkorento (Erythromma najas) 100 % Ruskohukankorento (Libellula quadrimaculata) 71 % Sirotytönkorento (Coenagrion pulchellum) 53 % Vaskikorento (Cordulia aenea) 41 % Elokorento (Sympetrum flaveolum) 18 % Vihertytönkorento (Coenagrion armatum) 12 % Sirokeijukorento (Lestes sponsa) 6 % Keihästytönkorento (Coenagrion hastulatum) 6 % Ruskoukonkorento (Aeshna grandis) 6 % Ukonkorento sp. 6 % Välkekorento (Somatochlora metallica) 6 % Lampikorento sp. 6 %

25