Nokian kaupunki. Sarkola-Vahalahti osayleiskaavan luontoselvitys 2012

Transkriptio

1 Nokian kaupunki Sarkola-Vahalahti osayleiskaavan luontoselvitys 2012 Petri Parkko

2 Sisällys 1. Taustoja Tutkimusmenetelmät ja aineisto Kaava-alueen yleiskuvaus Kaava-alueen linnustosta Kaava-alueen hyönteislajistosta Kaava-alueen sudenkorentolajistosta Kaava-alueen ludelajistosta Silmälläpidettävä (NT) perhoslaji Kaava-alueen kasvillisuudesta Luonnonsuojelualue Arvokkaat elinympäristöt EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) eliölajien elinalueet Liito-oravan Pteromys volans elinalueet Liito-oravalle sopivat metsäkuviot Täplälampikorennon Leucorrhinia pectoralis lisääntymis- ja levähdyspaikat Luontoarvokeskittymä Päätelmät ja suositukset Lähteet

3 1. Taustoja Sarkola-Vahalahti kyläalueen kehittämistä varten on vireillä osayleiskaavoitus, jota varten tarvitaan tietoja suunnittelualueen (kartta 1) merkittävistä luontoarvoista. Kaava-alue sijaitsee maakuntakaavan MY-rajauksen sisällä, mikä lisää luontoarvojen selvittämisen tarvetta. Nokian kaupungin Tekninen keskus tilasi luontoselvityksen Luontoselvitys Kotkansiiveltä Kartta 1. Osayleiskaava-alue on rajattu karttaan punaisella. 3

4 2. Tutkimusmenetelmät ja aineisto Luontoselvityksen maastotyöt tehtiin kolmen maastopäivän aikana. Ensimmäinen käynti tehtiin , jolloin suunnittelualueen varttuneempaa metsää kasvavat osat kierrettiin kokonaan jalkaisin läpi. EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) nisäkäslajille liito-oravalle Pteromys volans sopivissa elinympäristöissä tutkittiin suurempien haapojen ja kuusten tyvet ulostepapanoiden löytämiseksi. Alueilta, joilta löytyi papanoita, etsittiin lisääntymis- ja levähdyspaikoiksi sopivia kolopuita, pönttöjä ja vanhoja oravien risupesiä. Papanoiden löytöpaikkojen koordinaatit tallennettiin GPS-laitteeseen ja lisääntymis- ja levähdyspaikat eriteltiin muista papanapaikoista. Liito-oravan lisäksi ensimmäisellä maastokäynnillä havainnoitiin kaava-alueen linnustoa ja arvokkaita elinympäristöjä (luonnonsuojelulain, metsälain ja vesilain sekä muut arvokkaat elinympäristöt ja uhanalaiset luontotyypit). Samalla arvioitiin uhanalaislajiston ja direktiivilajien esiintymisen todennäköisyyttä suunnittelualueella ja sen läheisyydessä. Mahdolliset arvokkaat elinympäristöt rajattiin kartoille kesällä tehtäviä tarkempia tutkimuksia varten. Heinäkuun maastokäynneillä 4. ja 5.7. arvokkaiden elinympäristöjen kasvillisuudesta tehtiin yleiskuvaukset ja etsittiin uhanalaislajiston esiintymiä. EU:n luontodirektiivin sudenkorentolajia täplälampikorentoa Leucorrhinia pectoralis kartoitettiin lajin parhaaseen lentoaikaan 4. ja Lajille sopivia kohteita arvioitiin rannoilta , jolloin tehtiin ensimmäiset havainnot täplälampikorennosta, mutta varsinainen sudenkorentokartoitus tehtiin kanootista kiikaroimalla sudenkorentojen lentoaktiivisuuden kannalta hyvissä olosuhteissa: lämpötila + 26 C, enimmäkseen aurinkoista, heikkoa (ajoittain kohtalaista) tuulta. Koko kaava-alueen rantaosuus kuljettiin kanootilla läpi havainnoiden aikuisia sudenkorentoja kiikareilla. Luontoselvityksen maastotöihin käytettiin yhteensä 22 tuntia. Luontokartoittaja (eat) Petri Parkko teki luontoselvityksen kaikki maastotyöt ja raportoinnin. Luontokartoittaja (eat) Anni Kytömäki avusti 5.7. maastotöissä. Eliölajien uhanalaisuus on uusimman uhanalaismietinnön (Rassi ym. 2010) mukainen, luontotyyppien uhanalaisuus perustuu Suomen luontotyyppien uhanalaisuus -kirjaan (Raunio ym. 2008). Luteiden nimistö perustuu kirjaan Suomen luteet (Rintala & Rinne 2010), sudenkorentolajien nimistö ja yleisyys ovat Karjalaisen (2010) 4

5 mukaan. Pirkanmaan ELY-keskuksen ylitarkastaja Kaj Koivisto toimitti kaava-alueen uhanalaistiedot. Turun Yliopiston Eläinmuseon museomestari Veikko Rinne varmisti nukkapoukkoluteen Chartoscirta cincta määrityksen valokuvasta. Raportissa käytettyjä lyhenteitä: VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä, Dir IV = EU:n luontodirektiivin IV-liitteen laji, L-dir = EU:n lintudirektiivin I-liitteen laji. 3. Kaava-alueen yleiskuvaus Kaava-alue on vanhaa idyllistä maalaismaisemaa Kuloveden Sarkolanlahden rantamilla. Sarkolan ja Vahalahden kyläkeskukset on Museoviraston luokituksessa nimetty valtakunnallisesti arvokkaaksi rakennetuksi ympäristöksi. Alueen luoteiskulmassa on laidunalueita, joilla laidunsi kesällä 2012 lampaita. Osa kaava-alueen rajalla olevista laidunalueista ulottuu rantaan, jossa on viitakastikkavaltaisia rantaniittyjä ja luhtia. Alueen pelloista valtaosa sijaitsee länsi- ja eteläosassa ja metsäiset alueet itäosassa. Aivan kaavaalueen koillisosasta, Vahalahden kyläkeskuksen ympäristöstä, löytyy eniten merkittäviä luontoarvoja: alueella on yksi luonnonsuojelualue sekä liito-oravan (Dir IV, VU) elinalue. Lerunvuoren pohjoispuolen lehtomaisissa metsissä kasvaa, myös luonnonsuojelualueen ulkopuolella teiden varsilla ja pihapiireissä, paljon pähkinäpensaita. Lerunvuorella ja sen eteläpuolella kasvaa enimmäkseen nuoria talousmetsiä, mutta alueella on myös paikoin varttunutta kuusivaltaista metsää. Kaava-alueen keskiosassa virtaa luonnontilaisen kaltainen puro, jonka uomaa on kaivettu vain itäreunan peltojen kohdalla. Kaava-alueen eteläosassa Pöysärinmäellä on taimikkoa, mäen itäreunassa kasvaa varttunutta kuusivaltaista metsää ravinteisuudeltaan lehtomaista kangasta. Pöysärinmäen pohjoisosassa kasvaa nuorta koivuvaltaista kasvatusmetsää. Sarkolanlahden rannat kaava-alueen osalta ovat rehevöityneitä, mutta ruovikot eivät ole kovin laaja-alaisia. Ruovikoiden lisäksi kaava-alueella esiintyy myös melko laajoja kaislikkoja ja kortteikkoja. Kaava-alueen rannoilla ei ole suurta linnustollista merkitystä, mutta niillä elää varsin monipuolinen sudenkorentolajisto. Täplälampikorentoa (Dir IV) löytyy ranta-alueen 5

6 pohjoisimmista osista, sillä eteläosasta ruovikkoa on poistettu laajalta alueelta ja aivan eteläisimmässä pohjukassa isosorsimo on vallannut suuren osan rantavyöhykkeestä. Kuva 1. Kaava-alueen länsireunan maalaismaisemaa. Vahalahti Petri Parkko 4. Kaava-alueen linnustosta Kaava-alueen metsissä elää tavanomaista metsälinnustoa: sepelkyyhkyjä, rastaita, punarintoja, tiaisia, hippiäisiä ja peippoja. Reheväpohjaisista kuusikoista löytyvät pyy Bonasa bonasia (Ldir), tiltaltti Phylloscopus collybita ja puukiipijä Certhia familiaris. Myös leppälintu ja sirittäjä Phylloscopus sibilatrix (NT) kuuluvat kaava-alueen metsälinnustoon. Lerunvuoren pohjoispuolen noronvarressa lauloi melko vaatelias lehtolaji mustapääkerttu Sylvia atricapilla. Nuorissa kasvatusmetsissä ja hakkuilla tavataan metsäkirvistä ja hernekerttua. Petolinnuista alueella pesii ainakin nuolihaukka Falco subbuteo, jonka pari havaittiin 5.7. vanhan hakamaan (kartta 2, kuvio 7) reunassa. 6

7 Sarkolanlahden kaava-alueeseen rajoittuva osa ei ole linnustollisesti merkittävä. Alueen vesilinnut laskettiin käynnillä, jolloin havaittiin haapanan Anas penelope pari, telkkä Bucephala clangula pari, kaksi paria silkkiuikkuja Podiceps cristatus, nokikana Fulica atra, kaksi paria kalalokkeja sekä rantasipi Actitis hypoleucos (NT) ja kalatiira Sterna hirundo (Ldir). Alueen ruovikoissa pesii ruokokerttusia. Heinäkuussa kaava-alueelta löytyivät silkkiuikun pesä ja telkkäpoikue. Aivan Sarkolanlahden eteläosassa havaittiin kaksi sinisorsaa. Kuva 2. Pensastaskunaaras Vettenrannan rantapellon reunassa Petri Parkko Vahalahden peltoaukeiden linnustoon kuuluu mm. pensastasku Saxicola rubetra (kuva 2). Rikkonaisilla rannan läheisyydessä olevilla pelloilla pesivät hyvin todennäköisesti ruisrääkkä Crex crex (L-dir) ja sarvipöllö Asio otus. Kylien yllä lentelevät räystäspääskyt Delichon urbica pesivät talojen räystäiden alla. 7

8 5. Kaava-alueen hyönteislajistosta 5.1. Kaava-alueen sudenkorentolajistosta Kaava-alueella havainnoitiin erityisesti sudenkorento- ja ludelajistoa. Alueen sudenkorentolajistoon kuuluvat täplälampikorennon Leucorrhinia pectoralis (Dir IV) lisäksi ainakin seuraavat lajit: Keihästytönkorento Coenagrion hastulatum Sirotytönkorento Coenagrion pulchellum Isotytönkorento Erythromma najas (kuva 3) Okatytönkorento Enallagma cyathigerum Hoikkatytönkorento Ischnura elegans Ruskoukonkorento Aeshna grandis Vaskikorento Cordulia aenea Täpläkiiltokorento Somatochlora flavomaculata (kuva 4) Ruskohukankorento Libellula quadrimaculata Isolampikorento Leucorrhinia rubicunda Kuva 3 (vas). Isotytönkorentokoiras reviirillään ulpukanlehdellä. Kuva 4 (oik). Täpläkiiltokorennon koirasyksilö pyydystettynä. Sarkolanlahti Petri Parkko Monella sudenkorentolajilla, kuten ruskoukonkorennolla, lentokausi oli tutkimuspäivänä vasta aluillaan ja vastaavasti isolampikorennolla se oli jo päättymässä. Etelä-Suomessa yleisinä ja runsaina esiintyviä syyskorentoja, elo-, tumma- ja punasyyskorentoa, ei tässä luontoselvityksessä havaittu lainkaan, sillä niiden lentokausi alkaa vasta heinäkuun 8

9 loppupuoliskolla. Syksyllä kaava-alueen rantamilla havaitaan varmasti myös siniukonkorentoja Aeshna juncea ja sirokeijukorentoja Lestes sponsa, joiden lentokausi ajoittuu selvästi syksyyn. Tässä luontoselvityksessä havaitut sudenkorentolajit ovat täplälampikorentoa lukuun ottamatta yleisiä kaikenlaisten vesien lajeja Kaava-alueen ludelajistosta Kaava-alueen ludelajisto on melko monipuolista, mutta lajistosta ei löytynyt uhanalaisia tai silmälläpidettäviä lajeja. Ranta-alueelta löytyi vesimittareiden lisäksi katkovyövetiäisiä Microvelia reticulata ja nukkapoukkoluteita Chartoscirta cincta (kuva 5). Kelluslehtisten kasvien päällä liikkui parvittain pieniä kelliäisiä Mesovelia furcata. Rantaluhdilla ja -niityillä elävät kastikkamustiainen Capsus wagneri (kuva 6), nurmitähkälude ja melko paikoittaisena esiintyvä kilpikonnalude Eurygaster testudinaria. Viljelysten reunoille jääneillä ketomaisilla alueilla viihtyvät mm. keltanolude Hoplomachus thunbergii ja keltanokimolude Orthocephalus vittipennis (raportin kansikuva). Kuva 5 (vas). Nukkapoukkolude kaava-alueen rantaluhdan reunassa Kuva 6 (oik). Kastikkamustiainen elää kaava-alueen luoteisosan viitakastikoilla. Vahalahti Petri Parkko 5.3. Silmälläpidettävä (NT) perhoslaji Kaava-alueella on tehty havainto oliivineilikkayökkösestä Hadena albimacula (NT), jolla on vain yksi tunnettu esiintymä Pirkanmaalla. Lajin ravintokasvi on nuokkukohokki Silene nutans, jota ei löytynyt kaava-alueelta. Kyseessä oli todennäköisesti jostakin lähialueelta harhautunut yksilö. 9

10 6. Kaava-alueen kasvillisuudesta Vaikka kaava-alueesta suuri osa on peltoa, löytyy alueelta useita mielenkiintoisia putkilokasvilajeja. Etelä-Hämeen lehtokeskus ulottuu Tampereen seudulle ja rikastuttaa myös Nokian kasvilajistoa. Pirkanmaalla paikoin melko tavallinen pähkinäpensas Corylus avellana kasvaa hyvin runsaana kaava-alueen pohjoisosan metsissä ja pihapiireissä. Ali-Jutilan pähkinäpensaslehtojen kasvillisuuteen kuuluvat myös mm. kaiheorvokki Viola selkirkii ja laajoja kasvustoja muodostava mäkilehtoluste Brachypodium pinnatum. Norojen ja purojen varsilla kasvaa metsälehmusta Tilia cordata, lehtopalsamia Impatiens noli-tangere ja humalaa Humulus lupulus. Kuva 7. Isokäenrieskaa kasvaa monin paikoin kaava-alueella. Vahalahti Petri Parkko Silmälläpidettäväksi (NT) arvioiduista harvinaistuneista lajeista musta-apilaa Trifolium spadiceum (raportin kansikuva) kasvaa aivan kaava-alueen pohjoisosassa päätien varressa ja ketoneilikkaa Dianthus deltoides Vahalahdessa Ala-Uotilan peltotien laidalla. Isokäenrieska Gagea lutea (kuva 7) on melko harvinainen kevätaspektin laji, jota löytyy kaava-alueelta 10

11 viljelysten liepeiltä. Rantakasvillisuudessa huomion kiinnittävät ruovikon ulkopuolella vedestä nousevat suurikokoiset piurut Scolochloa festucacea. Kartta 2. Kaava-alueen arvokkaiksi elinympäristöiksi arvioidut kohteet

12 7. Luonnonsuojelualue Ali-Jutilan pähkinäpensaslehto (kartta 2, kuvio 1) Luontotyyppipäätöksellä perustettu yksityisten maalla oleva suojelualue: luonnonsuojelulain tarkoittama pähkinäpensaslehto. Kooltaan 0,48 ha suuruisella luonnonsuojelualueella kasvaa n. 45 kookasta pähkinäpensasta (Rintamäki 2005). 8. Arvokkaat elinympäristöt Seuraavassa esitellyt kohteet ovat paikallisesti arvokkaiksi luokiteltavia, jotka erottuvat ympäristöstään kasvillisuudeltaan ja eläimistöltään edustavampina. Ali-Jutilan noronvarsi 1 (kartta 2, kuvio 2) Puustona kasvavat koivut, haavat ja harmaalepät, pensaskerroksessa kasvaa runsaasti tuomea. Kenttäkerroksessa kasvaa hiirenporrasta, kevätlinnunsilmää Chrysosplenium alternifolium, käenkukkaa, mustakonnanmarjaa Actaea spicata, suokelttoa Crepis padulosa, korpikaislaa, mesiangervoa sekä metsäkortetta laajana kasvustona. Ali-Jutilan noronvarsi 2 (kartta 2, kuvio 3) Luonnonsuojelualueen eteläpuolella on pysyvä vedenjuoksu-uoma, jonka varressa kasvaa pensaskerroksessa tuomea ja näsiää sekä kenttäkerroksessa runsaasti mesiangervoa, rantarentukkaa, suokelttoa, lehtokortetta, paikoin lehtopalsamia ja hiirenporrasta. Lähellä päätietä kuvioon yhtyy useita saniaiskorpijuotteja. Noron varsilla on selvästi lähteisyyttä ja uomaan tulee pohjavettä useammasta kohdasta. Puronvarsi (kartta 2, kuvio 4, kuva 8) Kohde on karttaan rajatulta osaltaan uomaltaan luonnontilaisen kaltainen, mutta rajauksen itäpuolella uomaa on kaivettu peltojen kohdalta. Päätien varrella pihan laidalla kasvaa laaja kotkansiiven Matteuccia struthiopteris kasvusto, joka on todennäköisesti levinnyt pihan istutuksesta. Tien länsipuolella kivikkoisen puronvarren puusto on harmaaleppävaltaista, järven läheisyydessä kasvaa myös tervaleppää. Lähellä päätietä kasvaa suuri monihaarainen tervaleppä. Puronvarren latvuskerroksessa kasvaa myös muutama suuri koivu sekä 12

13 metsälehmusta. Tuomi kasvaa pensaskerroksessa hyvin runsaana, lisäksi löytyy vadelmaa ja terttuseljaa sekä vähän näsiää. Puronvarren pensaikoissa kiipeilee paikoin humala Humulus lupulus. Kenttäkerroksesta löytyy melko vaateliaita lajeja: lehtopalsamia, lehtopähkämöä, mustakonnanmarjaa, lehtokortetta sekä koiranvehnää Elymus caninus. Lisäksi löytyy mm. hiirenporrasta, nokkosta ja kevätlinnunsilmää. Asutuksen kohdalla puronvarteen on levinnyt ruttojuurta Petasites sp. Kuva 8. Puronvartta kuvattuna yläjuoksulta Petri Parkko Kuvioon liittyy lehtolaikku, jonka puustona kasvavat harmaalepät, metsävaahterat ja yksi metsälehmus. Kuvio ei täytä luonnonsuojelulakikohteen vaatimuksia runkomaisten jalopuiden lukumäärän osalta. Pensaskerroksessa kasvaa tuomea ja taikinamarjaa sekä vähän koiranheittä ja punaherukkaa. Sillan itäpuolella rantapuusto on kuusi- ja koivuvaltaista. Puronvarsi on liito-oravan (Dir IV, VU) elinaluetta ja tärkeä ekologinen yhteys Sarkolanlahdelta kaava-alueen itäosan metsiin. 13

14 Kuvion linnustoon kuuluu mm. mustapääkerttu. Etelä-Suomen havumetsävyöhykkeen purot ovat arvioitu uhanalaisiksi (VU) luontotyypeiksi. Metsäsaareke (kartta 2, kuvio 5, kuva 9) Peltojen keskellä olevan metsäsaarekkeen, joka on ollut joskus hakamaana, puusto on vanhoja mäntyjä, hyvin suuri raita, suuri kuusi sekä pihlajaa ja tuomea. Pensaskerroksessa kasvaa suuria katajia sekä taikinamarjaa. Kenttäkerroksesta löytyy runsaasti sananjalkaa ja kuvion reunaosista ketokasvillisuutta: kurjen- ja peurankelloa, paimenmataraa, ketokaunokkia, ahomansikkaa ja huopakeltanoa. Pellon keskellä olevilla metsäsaarekkeilla on suuri merkitys mm. lintujen pesäpaikkana. Etenkin sarvipöllö ja tuulihaukka pesivät usein saarekkeiden vanhoissa variksenpesissä. Kuva 9 (vas). Pellon keskellä oleva metsäsaareke Yli-Hemmingin tilan eteläpuolella. Kuva 10 (oik). Vanhasta hakamaasta löytyy koivulahopuuta. Vahalahti Petri Parkko Sara- ja ruoholuhtia (kartta 2, kuviot 6) Kaava-alueelta rajattiin arvokkaiksi elinympäristöiksi kaksi laajempaa ja kasvillisuudeltaan monipuolisempaa avoluhtaa. Luhdat ovat monilajisia elinympäristöjä, joten pienilläkin kohteilla on paikallisesti suuri merkitys luonnon monimuotoisuudelle. Etelä-Suomen avoluhdat ovat arvioitu silmälläpidettäviksi (NT). Vanha hakamaa/metsälaidun (kartta 2, kuvio 7) Koivuvaltaista (kuusta ja pihlajaa alikasvoksena) valoisaa metsää, joka on ravinteisuudeltaan mustikkatyypin kangasta. Pensaskerroksessa kasvaa katajaa ja paatsamaa, kenttäkerroksessa etenkin sananjalkaa. Kuviolla on melko paljon koivulahopuuta kääpineen (kuva 10) sekä 14

15 jokunen kuollut kuusi. Kuviolla on merkitystä lahopuusta riippuvaisille tikoille, hyönteisille ja sienille. Pähkinäpensaslehto (kartta 2, kuvio 8) Kuusivaltaista metsää kasvava kuvio, joka on ravinteisuudeltaan lehtomaista kangasta (lehtolaikkuja). Kuviolla kasvaa haapaa ja se on liito-oravan (Dir IV, VU) elinaluetta. Kenttäkerroksesta löytyy lehtokasveja, kuten kieloa ja valkovuokkoa, mutta myös mustikkaa. Kuviolla kasvaa paljon pähkinäpensaita ja se saattaa olla luonnonsuojelulain tarkoittama pähkinäpensaslehto. Jalopuulehdot ovat arvioitu erittäin uhanalaisiksi (EN). 9. EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) eliölajien elinalueet 9.1. Liito-oravan Pteromys volans elinalueet Ali-Jutilan liito-oravan elinalue (kartta 3, pohjoisempi rajaus) Alueesta suurin osa on kuusivaltaista metsää ravinteisuudeltaan lehtomaista kangasta. Alueella kasvaa melko paljon liito-oravan tärkeintä ravintopuuta haapaa sekä suojapuiksi sopivia huomattavan suuria kuusia. Pensaskerroksessa kasvaa melko paljon pähkinäpensasta. Kenttäkerroksessa kasvaa paljon kieloa ja valkovuokkoa, mutta myös mustikkaa. Alueelta löytyi kolme liito-oravan pesintään sopivaa kolohaapaa (kuva 10). Kuva 11 (vas). Liito-oravan lisääntymispaikka kolohaavassa. Kuva 12 (oik). Liito-oravan papanoita kaavaalueella. Sarkola Petri Parkko 15

16 Kartta 3. Kaava-alueen liito-oravan elinalueet ovat rajattu karttaan punaisella. Lajin tarvitsemat metsäiset kulkuyhteydet elinalueiden välillä on merkitty nuolilla. 16

17 Kartan 3 rajaukseen otettiin mukaan Pirkanmaan ELY-keskuksen uhanalaistiedoissa ollut liito-oravan papanapaikka vuodelta 2001, joka sijaitsee aivan rajauksen itäosassa. Alueelta on metsäinen kulkuyhteys Peltoahon liito-oravan elinalueelle. Peltoahon liito-oravan elinalue (kartta 3, eteläisempi rajaus) Liito-oravan elinalue ulottuu päätien molemmille puolille. Alueiden välillä on puronvarren puustoa pitkin metsäinen kulkuyhteys. Kuusivaltaista varttunutta metsää, jossa kasvaa paikoin runsaasti harmaaleppää. Kuviolla on myös paljon leppämaapuuta. Pensaskerroksesta löytyy tuomea. Kuviolla ei ole kolohaapoja, mutta lisääntymispaikka saattaa olla suuren kuusen latvaosissa vanhassa oravan risupesässä. Kuviolta on metsäinen kulkuyhteys Ali-Jutilan liitooravan elinalueelle Liito-oravalle sopivat metsäkuviot Seuraavassa esitellyiltä kohteilta ei löytynyt kevään 2012 maastotöissä merkkejä liitooravasta, mutta puuston puolesta ne sopisivat hyvin lajin elinympäristöiksi. Koska liitooravatilanne saattaa muuttua tulevaisuudessa, oli perusteltua rajata kohteet luontoselvitykseen. Ali-Jutilan itäosan pähkinäpensaslehto (kartta 2, kuvio 9) Kuviolla kasvaa huomattavan paljon kookkaita pähkinäpensaita, mutta puustoa on hakattu. Kuviolle on jätetty paljon haapoja, joten kuusten kasvettua siitä on tulossa erittäin hyvä liitooravahabitaatti. Lerunvuoren länsipuolen metsä (kartta 2, kuvio 10) Aivan pihapiirien tuntumassa kasvaa haapaa ja suuria suojapaikoiksi sopivia kuusia. Kuviolta löytyy myös pähkinäpensaita. 17

18 Kartta 4. Täplälampikorennon kesän 2012havaintopaikat Täplälampikorennon Leucorrhinia pectoralis lisääntymis- ja levähdyspaikat Alue 1 (kartta 4, kuva 13) Laiturin ympärillä oleva niitetty matalavetinen poukama, jossa kasvaa harvaa vesikortteikkoa, piurua sekä kelluslehtisinä runsaasti lumpeita ja ulpukkaa sekä uistinvitaa ja kilpukkaa. Poukama on vesiruovikon ympäröimä, paikoin kasvaa myös leveäosmankäämiä. Uposkasveina kasvaa karvalehteä Ceratophyllum apiculatum. Poukamassa ja sen tuntumassa havaittiin 16 yksilöä, myös kaksi parittelevaa paria. Alue 1 on koko kaava-alueen merkittävin täplälampikorennon lisääntymispaikka. 18

19 Alue 2 (kartta 4) Alueella kasvaa vesikortteikkoa ja piurua ilmaversoisina, kelluslehtisiä sekä rannassa isosorsimokasvusto. Alueella havaittiin täplälampikorennon koirasyksilö. Alue 3 (kartta 4) Vesikortteikossa lähellä rantaa havaittiin kolme täplälampikorennon koirasyksilöä sekä paritteleva pari. Alue 4 (kartta 4) Rantakasvillisuuden ja vesiruovikon välisessä vesikortteikkoa ja piurua ilmaveroisina sekä lumpeita kelluslehtisinä kasvavalla alueella havaittiin täplälampikorentokoiras. Kuva 13 (vas). Laiturin tuntumassa on hyvää habitaattia täplälampikorennolle. Kuva 14 (oik). Täplälampikorennon koirasyksilö alueella 1. Sarkolanlahti Petri Parkko 10. Luontoarvokeskittymä (kartta 2, sininen rajaus) Kaava-alueen pohjoisosassa on rajattavissa luonnon ydinalue, joka on kasvillisuudeltaan ja eläimistöltään hyvin edustava: alueella kasvaa paljon pähkinäpensaita ja se on liito-oravan (Dir IV, VU) elinaluetta. Lisäksi alueelta löytyy kaksi paikallisesti arvokkaaksi luokiteltavaa noronvartta. 19

20 11. Päätelmät ja suositukset Luonnonsuojelualueet Kaava-alueella on yksi luonnonsuojelualue Ali-Jutilan pähkinäpensaslehto. Luonnonsuojelualueella on omat rauhoitusmääräyksensä, joista ei saa poiketa. Kohteen läheisyydessä tulee välttää hakkuita ja kaivutoimintaa, joilla voi olla heikentävää vaikutusta luonnonsuojelualueen luontoarvoihin. Pähkinäpensaita kasvaa runsaasti myös luonnonsuojelualueen ulkopuolella, joten alueella saattaa olla muitakin luonnonsuojelulain tarkoittamia pähkinäpensaslehtoja. Erityisesti suojelualueen luoteispuolella oleva metsä (kartta 2, kuvio 8) vaikuttaa puustoltaan luontaisesti syntyneeltä ja lain vaatimukset täyttävältä. Suojelualueen koillispuolella on myös runsaasti pähkinäpensaita, mutta alueella on tehty hakkuita. Vaikka metsät eivät täyttäisi luonnonsuojelulain vaatimuksia, tulisi ne silti jättää arvokkaina luontokohteina hakkuiden ja rakentamisen ulkopuolelle. Natura ohjelmaan kuuluvat alueet Kaava-alueella tai sen lähituntumassa ei ole Natura 2000-ohjelmaan kuuluvia alueita. Lähin Natura 2000-alue Lapinvuori sijaitsee Sarkolanlahden toisella puolella, eikä osayleiskaavalla ole siihen heikentävää vaikutusta. Arvokkaat elinympäristöt Alueella on useita vähintään paikallisesti arvokkaiksi luokiteltavia elinympäristöjä, jotka tulisi jättää rakentamisen, kaivutoiminnan ja hakkuiden ulkopuolelle. Luonnontilaisen kaltainen puro (kartta 2, kuvio 4) on myös vesilain suojelema kohde. EU:n luontodirektiivin IV-liitteen lajit EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulailla kielletty. Alueella elävät liitteen IV (a) lajeista ainakin liito-orava (VU) ja täplälampikorento. Alueella on todennäköisesti merkitystä myös monelle lepakkolajille: ranta-alueet voivat olla vesisiipan Myotis daubentonii ja kyläalue etenkin korvayökön Plecotus auritus elinympäristöä. Kaikki lepakkolajimme ovat luontodirektiivin IV-liitteen lajeja. 20

21 Raportissa esitellyt liito-oravan elinalueet kulkuyhteyksineen tulisi jättää kaikenlaisen rakennustoiminnan ulkopuolelle. Myös hakkuita lajin elinalueilla on syytä välttää. Jos hakkuita tehdään, tulee ne tehdä liito-orava huomioiden: metsäiset kulkuyhteydet tulee säilyttää ja haavat lähikuusinen jättää kasvamaan. Haapa on liito-oravan tärkein ravintopuu, johon koverretussa käpytikan pesäkolossa myös lisääntymispaikka yleensä sijaitsee. Tuuheat kuuset ovat elintärkeitä suojapaikkoja, joihin laji tekee myös talvivarastoja, mutta ne voivat olla myös lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Täplälampikorento elää vesikasvillisuudeltaan monipuolisissa rehevissä mutta kirkkaissa vesissä. Lajin lisääntymispaikoilla on lähes aina ilmaversoisia, kelluslehtisiä sekä uposkasveja. Täplälampikorennon suojelemiseksi tulee välttää suurempia ruoppauksia sekä ruovikoiden ja muiden ilmaversoiskasvustojen liiallista niittoa niillä kaava-alueen rantaosuuksilla, joilla laji lisääntyy (kartta 3). Mahdolliset niitot tulisi tehdä niin, että ruovikon sisään jää mutkittelevia kapeita väyliä tai pieniä avovesialueita. Jos ilmaversoiskasvustot niitetään kokonaan, häviää laji paikalta. Kevään 2012 maastotöissä rannoilla ei kuultu viitasammakon Rana arvalis soidinääntelyä, mutta sen esiintyminen alueella on mahdollista. Lajin kutuaika on melko lyhyt ja kuuntelun ajoittaminen on haasteellista. Lajin suojeluun pätee sama kuin täplälampikorentoon. Mittavat ruoppaus- ja kaivuhankkeet edellyttävät viitasammakkokartoituksen tekemistä. Jos kaava-alueelle suunnitellaan suurempia rakennuskantaa muuttavia hankkeita tai nykyistä tehokkaampaa rantarakentamista, tulee alueella tehdä lepakkoselvitys kolmen (3) kuuntelukerran detektorikartoituksena. Ennen mahdollista vanhojen rakennusten purkamista on varmistettava, ettei niissä ole lepakkojen päiväpiiloja. Lepakkojen asuttamien rakennusten purkutyöt tulee tehdä myöhäissyksyn ja alkukevään välisenä aikana. Uhanalaislajisto Ks. EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) eliölajit: liito-orava. Linnusto Kaava-alue ei ole linnustollisesti merkittävä. Arvokkaat elinympäristöt säästämällä ja laidunnusta jatkamalla suojellaan alueen linnustoa. 21

22 Luontoarvokeskittymä/ luonnon ydinalue Karttaan 2 rajattu alue sisältää merkittäviä luontoarvoja, joten sille rakentaminen on haasteellista. Kaikenlaisessa rajatun luonnon ydinalueen maankäytössä tulee huomioida luontoarvot. Mieluiten koko alue jätetään rakentamisen ja hakkuiden ulkopuolelle. Osa alueesta kelpaisi hyvin Metso-ohjelman luonnonsuojelualueeksi. 12. Lähteet Karjalainen, S. 2010: Suomen sudenkorennot (uudistettu laitos). Kustannusosakeyhtiö Tammi. Helsinki. 239 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. 685 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Suomen ympäristö 8/ s. Rintala, T. & Rinne, V. 2010: Suomen luteet. Hyönteistarvike TIBIALE Oy, Helsinki. Rintamäki, P. 2005: Nokian arvokkaat luontokohteet. Nokian kaupungin ympäristönsuojeluyksikön julkaisuja s. 22