TAALERITEHTAAN TUULITEHDAS I KY MISSKÄRRIN TUULIVOIMAPUISTON LIITO-ORAVASELVITYS

Transkriptio

1 Vastaanottaja Taaleritehtaan Tuulitehdas I Ky Asiakirjatyyppi Liito-oravaselvitys Päivämäärä TAALERITEHTAAN TUULITEHDAS I KY MISSKÄRRIN TUULIVOIMAPUISTON LIITO-ORAVASELVITYS

2 TAALERITEHTAAN TUULITEHDAS I KY MISSKÄRRIN TUULIVOIMAPUISTON LIITO- ORAVASELVITYS Päivämäärä Laatija Tarkastaja Kuvaus Satu Laitinen Kirsi Lehtinen Liito-oravaselvitys Kemiönsaaren Misskärrin tuulivoimahankkeen osayleiskaava-alueelta Viite Ramboll Terveystie HOLLOLA T F

3 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. ALUEEN YLEISKUVAUS 2 3. LIITO-ORAVASELVITYS Yleistä liito-oravasta Lähtöaineisto ja menetelmät Tulokset 4 4. JOHTOPÄÄTÖKSET 5 5. LÄHTEET 6 LIITTEET 1 Ilmakuva suunnittelualueelta 2 Valokuvia suunnittelualueelta

4 1 1. JOHDANTO Taaleritehtaan Tuulitehdas I Ky suunnittelee enintään yhdeksän tuulivoimalan rakentamista Kemiönsaaren Misskärrin alueelle (kuva 1-1). Tuulivoimaloiden yksikköteho on 2-3 MW, jolloin tuulivoimahankkeen kokonaisteho on noin MW. Tuulivoimaloiden suunniteltu napakorkeus on metriä. Kemiönsaaren kunta on käynnistänyt Misskärrin alueella tuulivoimaloiden sekä niihin liittyvien sähkönsiirtoreittien ja sähköasemien rakentamisen mahdollistavan osayleiskaavan kesällä Osayleiskaava laaditaan siten, että sitä on mahdollista käyttää osayleiskaavaan perustuvien tuulivoimaloiden rakennuslupien myöntämisen perusteena (MRL 77a ). Suunnittelualue jää tuulivoimaloille, huoltotiestölle ja infrastruktuurille osoitettuja alueita lukuun ottamatta nykyiseen maa-, metsätalous- ja virkistyskäyttöön. Suunnittelualueen pinta-ala on noin 560 hehtaaria. Tämä liito-oravaselvitys on laadittu Taaleritehtaan Tuulitehdas I Ky:lle Misskärrin tuulivoimahankkeen osayleiskaavatyön tarpeisiin. Selvityksen on laatinut FM, biologi Satu Laitinen Ramboll Finland Oy:stä. Kuva 1-1. Suunnittelualueen sijainti.

5 2 2. ALUEEN YLEISKUVAUS Misskärrin suunnittelualue sijaitsee Kemiönsaaren eteläosassa, Västanfjärdin kylän länsipuolella. Alue on kallioista ja lähes kokonaan metsätalouskäytössä (Kuva 2-1, liite 1 ja 2). Kalliopainanteissa sekä notkelmissa on jonkin verran avosoita ja rämeitä. Metsät ovat pääosin voimakkaasti käsiteltyjä ja mäntyvaltaisia. Avohakkuita ja nuoria taimikoita on paljon. Kuusikkoa on lähinnä rinteillä ja painanteissa. Lehtipuista koivua kasvaa jonkin verran sekapuuna, paikoin on myös haapaa ja kosteilla paikoilla tervaleppää. Alueella on jonkin verran peltoa, mutta ei asutusta. Kuva 2-1. Suunnittelualueen rajaus.

6 3 3. LIITO-ORAVASELVITYS 3.1 Yleistä liito-oravasta Liito-orava (Pteromys volans) on taigalaji, joka elää Suomessa esiintymisalueensa länsireunalla. Elinympäristönään liito-orava suosii varttuneita kuusivaltaisia sekametsiä, joissa on riittävästi lehtipuita ravintokohteiksi ja kolopuita pesäpaikoiksi. Laji pystyy hyödyntämään myös nuorempia ja yksipuolisempia metsiköitä siirtymiseen ja ruokailuun. Tyypillinen liito-oravan asuttaman metsän puusto on vaihtelevanikäistä ja muodostaa useita latvuskerroksia. Joukossa on yleensä järeitä kuusia ja haapoja, ja usein elinpiirit ovat pienvesien varsilla. Aikuiset liito-oravat liikkuvat laajalla alueella. Naaraan elinpiiri on kooltaan yleensä 4 10 hehtaaria, koiraan keskimäärin noin 60 hehtaaria. Yhden koiraan elinpiirillä voi olla useita naaraiden elinpiirejä. Elinpiirillä on usein 1 3 ydinaluetta, jotka saattavat olla metrin päässä toisistaan. Näillä ydinalueilla liitooravat ruokailevat ja pääasiassa oleskelevat. Jokaisella liito-oravalla on eri puolilla elinpiiriä useita pesiä, joita ne säännöllisesti käyttävät. Pesät ovat yleensä tikkojen tekemissä koloissa (usein haavassa), osa pesistä on tavallisen oravan tekemiä risupesiä. Kaikki keväällä syntyneet nuoret naaraat ja suurin osa koiraista lähtevät loppukesällä emonsa elinpiiriltä ja asettuvat uusille alueille viimeistään syyskuussa. Vaelluksillaan uusille elinalueille nuoret liito-oravat suosivat kuusivaltaisia metsiä, mutta voivat käyttää siirtymiseen myös mm. varttuneita taimikoita. Laajoja puuttomia alueita, kuten peltoaukeita, liito-orava ei kykene ylittämään. Uudelle elinpiirille levittäytynyt liito-orava voi lisääntyä jo seuraavana keväänä. Liito-oravan biologiaan liittyvä huomionarvoinen erikoispiirre on se, että liito-oravien käyttämä alue voi olla väliaikaisesti tyhjä, mutta se voidaan asuttaa myöhemmin uudestaan. Liito-orava on luokiteltu Suomen eliölajiston viimeisimmässä uhanalaisluokituksessa (Rassi ym. 2010) vaarantuneeksi (VU). Liito-orava kuuluu luontodirektiivin liitteiden II ja IV(a) lajeihin. Luonnonsuojelulain 49 :ssä todetaan, että luontodirektiivin liitteessä IV(a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Liito-oravan kohdalla lisääntymis- ja levähdyspaikaksi katsotaan alue, jota liito-orava käyttää oleskeluun ja jolla se pystyy lisääntymään. Tällaisella alueella on pesäpuita, niiden läheisyydessä sijaitsevia suojaa ja ravintoa tarjoavia puita sekä kulkuyhteys toisiin lisääntymispaikkoihin puustoyhteyden kautta. 3.2 Lähtöaineisto ja menetelmät Osayleiskaavoitettavalle alueelle on osin laadittu vuonna 2011 ympäristöselvitys (FCG 2011). Selvityksessä todetaan liito-oravan osalta, että suunnittelualueella ei sijaitse liito-oravalle sopivia elinympäristöjä. Suunnittelualuetta on tämän jälkeen laajennettu. Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit-tietojärjestelmän mukaan (rekisteripoiminta ) alueelta ei ole tiedossa aikaisempia havaintoja liito-oravan esiintymisestä. Suunnittelualueelle tehtiin maastokäynnit ja Ennen maastokäyntejä arvioitiin ajantasaisten ortokuvien ja maastokarttojen perusteella alueella mahdollisesti sijaitsevia liitooravalle soveltuvia elinympäristöjä. Soveltumatonta elinympäristöä olevat laajemmat alueet, kuten avohakkuut ja avokalliot, jätettiin maastokäyntien yhteydessä vähemmälle huomiolle. Potentiaalisten elinympäristöjen lisäksi selvityksessä kiinnitettiin erityistä huomiota suunniteltujen voimaloiden ja huoltoteiden ympäristöön. Maastokäynneillä alueelta etsittiin liito-oravan suosimia varttuneita kuusimetsiä, joissa on sekapuuna lehtipuuta, erityisesti haapaa. Tällaisilta alueilta tarkastettiin metsikön isoimpien kuusten ja lehtipuiden tyvet liito-oravan ulostepapanoiden löytämiseksi sekä kolopuiden esiintyminen. Tämä on yleisin menetelmä liito-oravakartoitusten tekemiseen, koska yöeläimenä liito-orava on muutoin vaikeasti havaittava laji (Söderman 2003). Tarkkoja yksilömääriä ei tällä menetelmällä saada selville, mutta lajin esiintyminen kyseisellä metsäalueella voidaan varmistaa.

7 4 3.3 Tulokset Suunnittelualueelta ei tehty havaintoja liito-oravan esiintymisestä. Selvitysalueen metsät ovat pääosin mäntyvaltaisia, eivätkä siten sovellu liito-oravan elinympäristöksi. Laji voi käyttää tällaisia metsiä lähinnä siirtymiseen elinalueidensa välillä. Liito-oravan elinympäristöksi soveltumattomia nuoria taimikoita, avohakkuita ja kalliomänniköitä on suunnittelualueella runsaasti. Varttuneita kuusikoita ja sekametsiä on jonkin verran rinteillä ja notkelmissa, mutta ne ovat pääosin voimakkaasti hoidettuja, eikä niissä kasva tarpeeksi lehtipuita liito-oravan ravinnoksi. Liitooravan elinympäristöksi soveltuvia metsiköitä sijaitsee suunnittelualueella vain vähän ja ne ovat melko pienialaisia ja hajallaan. Eniten tällaisia metsiköitä sijaitsee Misskärrin peltoaukean ympärillä, jossa kasvaa jonkin verran järeähköjen haapojen ryhmiä kuusten ympäröiminä (kuva 3-1). Näiltäkään alueilta ei kuitenkaan tehty havaintoja liito-oravan esiintymisestä. Kuva 3-1. Karttaan on merkitty vihreällä alueet, joilla kasvaa järeää kuusta ja haapaa ja jotka ovat liitooravalle potentiaalisimpia elinympäristöjä suunnittelualueella. Oikealla järeää haavikkoa pellon koillisreunassa.

8 5 4. JOHTOPÄÄTÖKSET Suunnittelualueella ei tehty havaintoja liito-oravan esiintymisestä. Suunnittelualueen metsät ovat pääosin mäntyvaltaisia kuivan ja kuivahkon kankaan metsiä, jotka eivät sovellu liito-oravan elinympäristöksi. Liito-oravan kannalta potentiaalisimmat elinalueet sijaitsevat Misskärrin peltoalueen ympäristössä, jossa kuusen ohella kasvaa paikoin järeää haapaa. Havaintoja liito-oravan esiintymisestä ei kuitenkaan tehty. Hollolassa 31. päivänä toukokuuta 2012 RAMBOLL FINLAND OY Satu Laitinen FM, biologi Kirsi Lehtinen FM, luonnonmaantiede

9 6 5. LÄHTEET Hanski I.K., Henttonen H., Liukko U-M., Meriluoto M & Mäkelä A. 2001: Liito-oravan (Pteromys volans) biologia ja suojelu Suomessa. Suomen Ympäristö s. Hanski I. 2006: Liito-oravan Pteromys volans Suomen kannan koon arviointi. Loppuraportti. Helsingin yliopisto. 35 s. Maa- ja metsätalousministeriö & Ympäristöministeriö 2004: Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määrittäminen ja turvaaminen metsien käytössä. MMM Dnro 3713/430/2003, YM Dnro YM4/501/ s. Misskär, Kemiönsaari Tuulivoimapuisto Ympäristöselvitys P Taaleritehdas Oy. FCG Finnish Consulting Group Oy. Rassi P., Hyvärinen E., Juslén A. & Mannerkoski I (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö ja Suomen Ympäristökeskus. Helsinki. 685 s. Sierla L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö s. Suomen ympäristökeskus, Eliölajit-tietojärjestelmä. Rekisteripoiminta Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Suomen Ympäristökeskus. Ympäristöopas s. Valtion ympäristöhallinnon verkkopalvelu ( Viitattu

10 LIITE 1 Ilmakuva suunnittelualueelta metriä

11 LIITE 2 Valokuvia suunnittelualueelta Kuva 1. Avohakkuu Sirnäsintien varressa. Kuva 2. Harvapuustoista kalliomännikköä Misskärrin peltoaukean itäpuolella.

12 Kuva 3. Västanviksmossen. Kuva 4. Tuulenkaatoja ja uusi mökkitie suunnittelualueen eteläosassa.

13 7 YHTEYSTIEDOT Taaleritehtaan Tuulitehdas I Ky Olli Hagqvist Ylistönmäentie 31, Jyväskylä p Olli.Hagqvist@taaleritehdas.fi Ramboll Finland Oy Satu Laitinen Niemenkatu 73, Lahti p satu.laitinen@ramboll.fi