(Talvi)pyöräily ja sukupuoli Polkupyörällä Himalajalle. Onko Kööpenhamina maineensa veroinen? Poljin 2/2015

Transkriptio

1 (Talvi)pyöräily ja sukupuoli Polkupyörällä Himalajalle Onko Kööpenhamina maineensa veroinen? 1

2 pääkirjoitus Suomi pyöräilyn suurvallaksi Suomi on hyvää vauhtia polkemassa itseään pyöräilyn maailmankartalle. Oulu aloitti kansainvälisten talvipyöräilykonferenssien sarjan vuonna 2012 ja paalutti asemansa maailman epävirallisena talvella pyöräilyn pääkaupunkina. Winnipeg otti kopin lumipallosta viime vuonna ja tänä vuonna ympärivuotisen pyöräilyn edistäjät planeetan eri kolkista kokoontuivat Alankomaiden Leeuwardeniin helmikuun alussa. Suomalaisena osallistuminen talvipyöräilykonferensseihin on paitsi opettavainen ja riemastuttava, mutta myös hieman hämmentävä kokemus. Suomalaisia katsotaan näillä foorumeilla vankasti yläviistoon ja vastaan voi tulla esimerkiksi kanadalainen toimittaja, joka on juuri kirjoittanut kirjan talvipyöräilystä Suomen matkansa inspiroimana. Vielä hämmentävämpää on se, että suomalaiselle talvipyöräilyosaamiselle tuntuu oikeastikin olevan kysyntää eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi pieni oululainen Pyöräilykuntien verkoston jäsenyritys on saanut kutsuja yli 10 kaupungista pelkästään Kanadasta ja viime viikolla sen edustaja oli jakamassa talvella pyöräilyn oppeja Kazakstanissa ja Moskovassa. Potentiaali voi olla yllättävänkin suuri, sillä yli puolet maailman ihmisistä asuu alueilla, joissa lumi peittää maan osan aikaa vuodesta, ainakin toistaiseksi. Maineestaan Suomi saa kiittää ennen muuta Oulun ja Joensuun kaltaisia kaupunkeja, joissa (talvi)pyöräilyn edistämiseen on suhtauduttu kunnianhimoisesti jo pitkään ja talvihoidon laatu on useimmiten isoäiti voi huoletta pyöräillä kauppaan -tasolla. Nämä menestystarinat kiinnostavat nyt lumisten maiden ammattilaisia ja niiden avulla halutaan oppia, kuinka suuret pyöräilymäärät on mahdollista saavuttaa myös talvella. Suomessa on myös viime aikoina tuotettu pyöräilyn talvikunnossapitoon liittyen laadukasta aineistoa, joka osaltaan vahvistaa osaamistamme. Toki meillä on vielä todella paljon puutteita omassakin talvihoidossamme, mutta ainakin tiedämme miten homma pitäisi hoitaa ja muutamat edelläpolkijakaupungit jo näin tekevätkin. Osa kunniasta lankeaa pohjoisen sijainnin myötä. Kööpenhaminan talvihoidon periaatteet ja organisointitapa kelpaisivat kyllä malliksi meillekin, mutta esimerkiksi Yhdysvaltojen pohjoisosien ja Kanadan leveysasteilta katsottuna Suomen talviuskottavuus on eri tasolla. Talvella pyöräilyn edistäminen on joka tapauksessa kasvanut suuremmaksi ilmiöksi kuin kukaan olisi Oulun konferenssissa vielä pari vuotta sitten uskonut ja cycling snow how jo pienimuotoiseksi vientituotteeksi. Nyt Suomen pitää vielä osoittautua maineensa veroiseksi. Matti Hirvonen päätoimittaja Pyöräilykuntien verkosto ry:n ja Suomi Pyöräilee -hankkeen uutislehti. Kannessa: Pyöräilyä Oulussa. Kuva: Pekka Tahkola. Kahdeksastoista vuosikerta. ISSN Päätoimittaja Matti Hirvonen Toimituskunta: Markku Lahtinen (Kangasalan kunta) Antero Naskila (Suomi Pyöräilee) Petri Sipilä (Helsingin Polkupyöräilijät) Painos: 1000 kpl Painopaikka: Trio-Offset, Helsinki Toimituksen osoite ja osoitteenmuutokset: Pyöräilykuntien verkosto ry Toinen linja Helsinki Yhteistyössä: Liikennevirasto Opetus- ja kulttuuriministeriö Suomen Kuntaliitto Poljin 3/2015 ilmestyy toukokuussa viikolla 20. Lehteen tarkoitetun aineiston on oltava toimituksessa mennessä. 2

3 WE Finland Pyöräilyn edistämistä We Cycle -brändillä Vaikka olosuhteiden parantaminen on pyöräilyn lisäämisessä tärkeintä, niin fillarointia pitää edistää myös markkinoimalla ja pyöräilyn imagoa kohentamalla. Kööpenhaminassa pyöräilyä on pitkään ja erinomaisin tuloksin markkinoitu I Bike CPH -logolla ja -tuotteilla. Yksittäinen ihminen ei voi paljoa parantaa pyöräilyoloja, eikä edes 1000 jäsenen pyöräilyseura. Olot paranevat vain laaja-alaisella yhteistyöllä useiden kaupungin organisaatioiden ja viranomaistahojen kesken sekä laajamittaisella yksityisten henkilöiden tuella. Yhteinen tahtotila täytyy saavuttaa, mutta koska sille ei ole yleensä mitään konkreettista muotoa, pyöräilyn edistäminen jää leijailemaan avaruuteen. Yksinkertaisella brändäyskampanjalla voidaan luoda konkretiaa tahtotilalle ja saada asianomaiset työskentelemään yhteisen päämäärän eteen. Kampanjan käynnistäminen kokoaa samojen pöytien ääreen toimijoita kaupungin eri hallintokunnista sekä pyöräily-, ympäristö- ja vapaa-ajan järjestöistä sekä usein myös poliittisista ryhmistä. Kampanjan myötä voi syntyä hyvinkin rakentavia keskusteluita ja työryhmiä pyöräilyolojen laajempaankin kehittämiseen. Muutama vuosi sitten saimme Jyväskylän Pyöräilyseurassa (JYPS) ajatuksen edistää pyöräilyä Kööpenhaminan malliin. Kysyimme Kööpenhaminasta luvan hyödyntää I Bike CPH -ideaa täällä. Samaa logoa ei saanut käyttää, mutta idean hyödyntäminen oli sallittua, joten suunnittelimme Jyväskylään oman logon. Heti ensimmäisenä vuonna eli 2012 logo otettiin Jyväskylässä ahkeraan käyttöön. Logon pohjalta suunniteltiin muun muassa esitteitä, tarroja, teepaitoja, heijastimia, kyniä ja banderolleja. Kampanja osoittautui välittömästi huikeaksi menestykseksi. Pyörätarrat vietiin käsistä, T-paitoja myytiin ja jaettiin sadoittain, ihmiset olivat ilahtuneita positiivisesta kampanjasta ja yhdistykseemme tulvi uusia jäseniä kampanjan houkuttamina. Sama tahti on jatkunut vuosina Vuonna 2013 suunnittelimme I Cycle -logot Keski-Suomeen, Jämsään ja Äänekoskelle. Tuotteiden jakamisen on hoitanut pääasiassa JYPS, jonka tapahtumateltta on vuoden mittaan ollut pystyssä kymmeniä kertoja eri puolilla Keski-Suomea. Osan tuotteista ovat jakaneet Jyväskylän seudun Pyöräilyviikon ja muiden pyöräilykampanjoidemme järjestelyryhmässä mukana olevat tahot. Tuotteita on ollut jaossa myös pyöräkaupoissa. Jyväskylän tarroja on jaettu jo kymmeniätuhansia, Jämsän, Äänekosken ja Keski-Suomen joitain tuhansia. Paitoja on jaettu sadoittain, muun muassa talkoolaisille, seudun vaikuttajille ja lukuisten kampanjoidemme (Nastat on!, Valot on!, Pyörällä töihin jne.) parhaille sekä myyty katutapahtumissa. Myös kyniä, heijastimia ja haalarimerkkejä saadakseen on yleensä täytynyt hiukan ponnistella juttelemalla jonkin aikaa fiksuja teltalla tai osallistumalla tapahtumiin tai -koulutuksiin. Kampanjoinnin tuloksena Jyväskylässä I Cycle JKL -logo näkyy katukuvassa. Erityisesti tarroja näkyy pyörissä paljon ja kesäisin on vaikea liikkua näkemättä yhtään kampanjan T-paitaa kaupungilla. Kampanja on toiminut hyvin pyöräilyhengen nostattajana ja sillä on luotu puhtia kaupungin pyöräilyimagon ja -olojen kehittämiseen. Kampanja on lisännyt myös JYPS:in tunnettuutta selvästi, koska materiaalit ovat kulkeneet pääasiassa tapahtumatelttamme kautta tai muuten yhdistyksen jakamina. Varsin yleisesti I Cycle JKL -paitojen kantajia pidetään Pyöräilyseuran jäseninä tai ainakin pyöräilyaktiiveina, mikä ei ole ollut tarkoitus, mutta ei siitä toisaalta ole ollut haittaakaan. Vuonna 2013 vapautimme I Cycle -logon muuallakin käytettäväksi jos pyöräily edistyy tällä konseptilla Keski-Suomessa, niin edistyy varmasti muuallakin! Nettisivuilta löytyvät valmiit I Cycle -logot suurimpiin kaupunkeihin ja muokattava logopohja sekä ehdotuksia pyöräilykampanjatuotteiksi. Sivustolla esitetyttyjä ideoita ja logoja saa käyttää vapaasti yleishyödylliseen pyöräilyn edistämiseen ja markkinointiin. Kaupalliseen hyödyntämiseen pitää kysyä erillinen lupa. Keski-Suomen kokemusten ja menestyksen pohjalta kannattaa kaikkien käynnistää We Cycle -kampanjoita kotipaikkakunnillaan. Erityisesti pyörätarrojen teettäminen on halpaa ja nopeaa ja niitä on helppo jakaa tapahtumissa, kouluihin jne. Muiden tuotteiden teettäminen vaatii hieman enemmän rahoitusta, esimerkiksi t-paitoja saa mielekkään määrän nelinumeroisella summalla. Kannattaa myös tulla keväällä tutustumaan paikan päälle, kuinka tämä ja muut pyöräilynedistämiskampajat pyörivät Suomen suurimmalla eli Jyväskylän seudun Pyöräilyviikolla. Erityisesti lauantain 9.5. päätapahtumapäivä We Cycle JKL! ydinkeskustan kävelykadulla on kokemisen arvoinen. Viime vuonna päivään ja sen 17 osatapahtumaan osallistui yli ihmistä. Lisätietoja: Teksti: Esa Rantakangas Kirjoittaja on JYPS ry:n sihteeri sekä Pyöräilyviikko ja We Cycle Keski-Suomi -hankkeen projektikoordinaattori I JKL Sisällysluettelo: Tuskien kautta talvipyöräilijäksi...4 (Talvi)pyöräily ja sukupuoli...6 Polkupyörällä Himalajalle...8 Pyörällä ajetaan vaikka räntäsateessa...14 Lanzarotelle pyöräilemään

4 Teksti: Sanna Ojajärvi Tuskien kautta talvipyöräilijäksi Kanadalainen toimittaja Tom Babin päättää erään pyöräilykesän päätteeksi jatkaa työmatkapyöräilyä, vaikka talven merkit ovat jo ilmassa. Vaihtoehtona olisi totutusti hypätä auton rattiin ja aloittaa jokatalvinen matelu liikenneruuhkissa. Pyöräilystä luopuminen talven edessä tuntuu vuosi vuodelta vaikeammalta, joten aika talvipyöräilyn aloittamiselle lienee kypsä. Tapahtumapaikkana on Calgary, jossa pyöräilyn kulkutapaosuus on 2 prosenttia tehdyistä matkoista, jossa talvella pyöräilevää pidetään vähintäänkin vinksahtaneena ja jossa talvipyöräilyn realiteetteihin kuuluu taistelu auraamattoman lumisohjon ja ymmärtämättömien autoilijoiden kanssa. Näistä oloista on noussut Babinin omiin kokemuksiin ja havaintoihin perustuva kirja Frostbike: The Joy, Pain and Numbness of Winter Cycling. Äärimmäisistä tunteista talvipyöräilyn tyypittelyyn Kirjan nimi kertoo yhden olennaisen puolen kirjan sisällöstä: talvipyöräily on 4 äärimmäisten tunteiden taistelua eikä sitä millään muotoa voi kuvailla ainoastaan miellyttäväksi kokemukseksi ainakaan aluksi. Kanadalaisen talvipyöräilijän odysseia alkaa seikkaperäisellä kuvauksella kirjoittajan ensikokemuksista lumisilla pyöräteillä: elävästi hän muistelee tunnetilojaan pyöräilyn hurmoksesta kaatumisen kipuun ja nolostukseen. Omat tuntemuksensa Babin nivoo analyyttisiin pohdintoihin talvipyöräilyn edellytyksistä ja esteistä, joita hän käsittelee kirjassa Pyörä, Kaupunki ja Asenne kolmijaon kautta. Kolmijako toimii ja helpottaa lukemista. Babin on onnistunut rakentamaan jaottelusta kronologisesti etenevän tarinan oman talvipyöräilynsä materiaalisten (pyörän valinta, pyöräilyolosuhteet) ja immateriaalisten (asenne) puolien kehittymisestä. Yksilön kokemukset nivoutuvat jouhevasti osaksi kerrontaa ja etenevät kohti laajempaa talvipyöräilyn ideaa ja yhteistä kokemusta. Aloitteleva talvipyöräilijä, ainakin Babinin tapauksessa, käyttää paljon energiaa oikeanlaisen talvipyörän valintaan. Kun matkan taittamisen motiivina on Oulun hyvin hoidetut pyörätiet ja talvella pyöräilijöiden määrä herättivät ihastusta. Kuva: Pekka Tahkola siirtyminen paikasta A paikkaan B mahdollisimman nopeasti ja fyysisen suorituskyvyn rajoja mittaillen, vaaditaan pyörältäkin erityisiä ominaisuuksia. Kirjasta löytyy muun muassa seikkaperäinen kuvaus läskipyörän renkaan täydellisen kuvioinnin löytymisestä. Valaistuminen Oulussa Lukija saa seurata kanadalaistoimittajan matkaa Calgaryn varsin vajavaisissa talvipyöräilyolosuhteissa. Yksinäinen rämpiminen snirtissä (snow and dirt) saa melkoisen huomion kirjassa, mutta tarinan mukaan Babin oivaltaa vähitellen, että maailmasta löytyy talvipyöräilevä yhteisö. Käänteentekevä kokemus kanadalaiselle toimittajalle on osallistuminen helmikuussa 2013 Oulussa järjestettyyn ensimmäiseen kansainväliseen talvipyöräilykongressiin. Valaistuminen alkaa jo lentokentältä, kun vastassa ollut konferenssi-isäntä nostaa eteen pyörän ja tarjoutuu oppaaksi parinkymmenen kilometrin matkalle lentokentältä hotelliin keskellä yötä, keskellä jetlagia ja keskellä talvea. Ihastusta aiheuttavat hyvin hoidetut pyörätiet ja hiljainen talviyö. Vielä suuremman hämmästyksen toimittaja kokee aamuisessa Oulussa, jossa kadut täyttyvät hämärässä liikkuvien mummopyörien valoista ja pyörillä ajavat oikeasti nuoret ja vanhat, naiset ja miehet. Pyöräily ei siis kaikille olekaan extremeurheilua vaan ihan tavallista liikkumista paikasta toiseen. Babin havainnoi läpi kirjan sekä ympäristöä että itseään. Kehitystarinan edetessä tiukan välineorientoitunut kirjoittaja päätyy toteamaan, miten kaikkein tärkeintä talvipyöräilyssä näyttää lopulta olevan asenne. Halu pyöräillä saa aikaan

5 sen, että talvi näyttää ainakin osin kulttuurisesti rakentuneelta esteeltä. Este tuntuu tekstin perusteella nousseen Pohjois-Amerikassa varsin korkeaksi, ja Babin pohtiikin laveasti talvivihamielisyyden syitä ja seurauksia. Hikipyöräilijästä tyttöpyöräilijäksi Sivujuonteena kautta tekstin kulkee tarina pyörän ja pyöräilyn sukupuolesta. Kirjoittaja rakentaa, joskin onneksi itseironisesti, kuvaa maskuliinisesta kanadalaispyöräilijästä, joka puskee läpi tuiskun autiomaihinkin soveltuvalla läskipyörällään tai vähintäänkin vuorten rinteille suunnitellulla maastopyörällä. Eikä ihme, sillä talvipyöräilyn esikuvaksi nousee kultaryntäyksen aikoihin Hudsonjokea pyörällä matkannut Edward R. Jesson, joka päihitti koiravaljakotkin uhkarohkealla ja pähkähullulla yrityksellään. On melkeinpä kohtalon ivaa, että sankaripyöräilijän parhaaksi talvipyöräksi osoittautuu jossain vaiheessa vaimon tytönvärinen pyörä. Kaiken kukkuraksi kuuluisan, eurooppalaisen pyöräilykaupungin, Kööpenhaminan, kadut täyttyvät läpiastuttavilla mummopyörillä matkaansa taittavista naisista ja miehistä. Opetellessaan pystypäistä ajoasentoa totutun sukkulamaisen sijaan Babin saa huomata, että pohjoiseurooppalainen pyöräilychic on jotain aivan muuta kuin pohjoisamerikkalainen: Kööpenhaminassa silmiin pistää se, että pyöräillessä pukeudutaan määränpäätä, ei matkaa varten. Pukeutumisestaan huomiota saavat kirjassa etenkin nuoret naiset, joita Mikael Colville-Andersen teki tunnetuksi jo käsitteeksi nousseilla Cycle Chic bloginsa valokuvilla. Kanadalaispyöräilijän pohdinnat pyöräilyasennon ja sukupuolen kytköksestä valaisevat kirjoittajan mielenmaiseman lisäksi jotain olennaista pyöräilykulttuurista ja alakulttuureista eri puolilla pohjoista pallonpuoliskoa. Frostbike: The Joy, Pain and Numbness of Winter Cycling osoittautuu varsin viihdyttäväksi lukukokemukseksi. Toimittajana Tom Babin tuottaa sujuvasti luettavaa tekstiä ja kuljettaa tarinaa vaivattomasti yksityisen ja yleisen välillä. Anekdootit kohtaamisista eurooppalaisten pyöräilynedistäjien kanssa kertovat paljon enemmän kuin ensilukemalta kuvittelisi. Tarinan opetukseksi nousee lopulta pyöräilyasenne: kun haluat pyöräillä, nouset varusteisiin, kaupunkien pyöräilyinfraan ja talviolosuhteisiin liittyvien esteiden yläpuolelle. Ja vielä tärkeämpää: pyöräilevä yhteisö voi edesauttaa (talvi)pyöräilyn lisääntymistä ja kaupunkien kehittymistä pyöräily-ystävällisemmiksi. Kirjan lopussa Tom Babin ei ollut ainoa työpaikalleen keskellä talvea pyöräilevä. 7 tapahtumaa samalla lipulla! FILLARI KUNTO GOLF BALL SPORTS OUTDOOR KUVA & KAMERA HORSE FAIR vain la su FILLARI MESSUKESKUS HELSINKI goexpo.fi facebook.com/goexpo.fi #GoExpo Kaikki ulkoilusta ja liikunnasta! Lajit golfista kalastukseen ja juoksusta jalkapalloon. Satoja hienoja ohjelmia ja kymmeniä lajeja osallistu, kokeile ja löydä kenties myös uusi harrastus. Haussa uusi pyörä? Messuilla ovat mukana lähes kaikki Suomessa myytävät pyörämerkit. Tule fillarin testiradalle koeajamaan eri merkkien mallistot ja valitse itsellesi parhaiten sopiva pyörä. Avoinna: pe 12 19, la 10 18, su Liput edullisemmin ennakkoon 5.3. asti verkkokaupasta 15/9/36, shop.messukeskus.com. Tapahtuman aikana verkkokaupasta ja ovelta 18/11/39. OIKEITA KOHTAAMISIA. AITOJA ELÄMYKSIÄ. KOSKETUS TULEVAISUUTEEN. 5

6 Teksti: Sanna Ojajärvi (Talvi)pyöräily ja SUKUPUOLI Isoäidin pyöräily laatutason mittarina, rennontyylikkäät naiset ja muita sukupuolittuneita ulottuvuuksia. Pyöräilyn edistämisessä sukupuoli nousee harvoin kysymykseksi, vaikka pyöräily, kuten mikä tahansa muukin elämänalue, liittyy monella tavalla sukupuoleen tai ainakin siihen, miten sukupuolista on tapana puhua. Olen tähän juttuun koonnut Leeuwardenin talvipyöräilykongressista 2015 esityksiä, joissa sukupuolta tavalla tai toisella kommentoitiin. Kokoelma ei ole kattava, mutta antaa jonkinlaista osviittaa siitä, miten pyöräily ja sukupuoli on tapana liittää toisiinsa. Leeuwardenin talvipyöräilykongressin kymmenistä esityksistä yksi oli nimetty tavalla, joka nosti esiin sukupuolen. Kyseessä oli minnesotalaisen Natalie Gillen esitys Woman of the Woods kongressin toisena päivänä. Gille edustaa Minnesotalaista pyöräliittoa (Bicycle Alliance of Minnesota, BikeMN), jonka yhtenä Natalie Gille on myös innokas maastopyöräilijä. projektina on naisten pyöräilyn edistäminen Bemidjin pikkukaupungissa. Reilun asukkaan kaupunki Bemidji sijaitsee Pohjois-Minnesotan metsäisellä järvialueella, jonka paksulumisissa talvissa asukkailla on tapana jättää pyörä talveksi varastoon ja siirtyä auton rattiin. Naisia haluttiin kannustaa erityisesti siksi, että naiset ovat vielä miehiäkin hanakampia väistelemään talvisia olosuhteita. Gillen esitys ei ollut kongressissa suinkaan ainoa, joka kommentoi sukupuolen ja pyöräilyn suhdetta. Rivien välistä saattoi monesta esityksestä lukea, että pyöräilyssä ja sen edistämisessä on sukupuolittuneita ulottuvuuksia. Pyöräilyinfran sujuvuutta ja talvikunnossapidon laatua voi esimerkiksi kuvailla isoäidillekin sopivaksi, ja kaikki ymmärtävät mitä sillä tarkoitetaan. Naiset rohkaisevat toisiaan Natalie Gillen ja BikeMN:n projektin tarkoituksena on kehittää nimenomaan naisten (talvi)pyöräilyä edistäviä strategioita. Naiset ovat projektin kohderyhmänä, sillä naiset ovat yleensä vastuussa lasten kuljettamisesta kouluun ja harrastuksiin ja tekevät tämän etenkin talvisin autolla. Lisäksi naiset ovat miehiä varovaisempia liikkumaan pyörällä, kun pyöräilyinfra puuttuu. Naisilla on kuulemma tapana jättää pyörä helpommin kotiin, jos matka on hankalaksi tai vaaralliseksi koettu. Naisten oman pyöräilykoulun tarpeellisuutta Natalie Gille perusteli lisäksi vielä sillä, että pyöräilevät naiset toimivat rohkaisevana esimerkkinä muille naisille. Aktiivisten, ympärivuotista pyöräilyä harrastavien naisten toimesta Bemidjissä on kehitetty oma pyöräkoulukonsepti naisten pyöräilyn edistämiseksi. Konsepti koostuu erilaisista pyöräilyn ympärille rakennetuista infotilaisuuksista ja yhteisistä tapahtumista. Esimerkiksi pyörän perusteita naisille -lyhytkurssiin (Bike Basis for Babes) kuuluu liikennesääntöjen ja pyöränhuollon peruskoulutusta lähinnä keskustelujen muodossa. Lisäksi järjestetään erilaisia vapaamuotoisia tapaamisia: esimerkiksi Women on Wednesday with Wine kutsuu naisia ensin pyöräilemään ja sen jälkeen viettämään iltaa paikallisessa pubissa. Hyvien kokemusten perusteella konseptia viedään jatkossa muihinkin pikkukaupunkeihin Minnesotassa. Natalie Gillen puheesta kaikuu, miten aktiivista ruohonjuuritason työskentelyä naisten pyöräilyn edistäminen Bemid- 6

7 jissä on. Woman of the Woods Natalie Gille toimii itse esimerkkinä ympärivuotisesta pyöräilystä Pohjois-Minnesotan metsissä. Seuraavaksi vuorossa on ensimmäisen Naisten pyöräilyhuippukokouksen järjestäminen. Onnea matkaan, Natalie ja muut talvipyöräilevät minnesotalaisnaiset! Pyöräilyinfraa isoäideille Kuva: Petri Sipilä Suuri osa kongressin esityksistä käsitteli tavalla tai toisella erilaisten kaupunkien pyöräilyinfraa ja talvikunnossapitoa. Näissä esityksissä pääpainon saivat luonnollisesti liikennejärjestelyt, aurauskalusto ja moninaiset toimenpiteet, joilla talvipyöräilyä eri puolilla maailmaa erilaisissa talviolosuhteissa on mahdollista helpottaa. Yllättävän usein sana grandma sai kuvailla sekä pyöräilyn tavallisuutta että talvikunnossapidon laatua. Calgarylainen toimittaja Tom Babin esitteli kongressin viimeisessä istunnossa tuoretta kirjaansa Frostbike. The Joy, Pain and Numbness of Winter Cycling. Kirjassa Babin hämmästeli oululaisten pyöräilijöiden kirjoa: A woman rode by on bike; a twenty-something blonde in a knitted hat and fitted black coat, her basket filled with textbooks. Then came another young woman. Right behind her, I saw something I almost never see at home: an elderly lady on a bike, wearing waterproof snow pants and winter boots, pedaling nonchalantly through the falling snow. Tämä lähes runollinen kuvaus kaupungin väestä pyörillään kuvaa sitä, miten Babin hahmotti esityksessään (ja kirjassaan) kanadalaisen ja eurooppalaisen pyöräilyn eroja. Kanadassa talvipyöräily lukeutuu extreme-urheilun luokkaan, kun taas Euroopassa pyöräily on mahdollista kaikille ja se on ensisijaisesti siirtymistä paikasta toiseen. Viittaus vanhempaan rouvaan kuvaa pyöräilyn levinneisyyttä ja pyöräilyolosuhteiden helppoutta. Tulkintaa isoäidin ja hyvien talvipyöräilyolosuhteiden yhteydestä tuki tamperelaisen Matti Koistisen esitys kongressin ensimmäisenä päivänä. Esityksessään User experience as a control tool for maintenance Koistinen havainnollisti pyöräteiden talvikunnossapidon odotusarvoa: Kunnossapidon tason täytyy olla sellainen, että isoäiti voi käydä kaupassa pyörällä. Tyylikkäästi A B Pyöräilymarkkinointi on kautta aikojen ollut ilmeisen sukupuolittunutta. Sukupuolten välinen vetovoima ja pyöräilyn naisille suoma liikkumisen vapaus ovat olleet mainoskuvaston kestoteemoja vuosikymmenestä toiseen. Mikael Colville-Andersen, Copenhagenize Design yrityksen johtohahmo piti kongressissa esityksen Communicating Change how design and communication go hand in hand in changing the perception of cycling as transportation, jossa hän muistutti ennen muuta siitä, että pyöräilymarkkinoinnin tulisi vedota yksinkertaisiin, positiivisiin mielikuviin. Colville-Andersenin sanoin: pyöräilyn edistäminen ympäristöargumenteilla on pyöräilymarkkinoinnin pahin floppi. Lähes samaan kategoriaan Colville-Andersen niputti talvipyöräilyn haasteiden ylikorostamisen. Jos halutaan puhua 99 prosentille, pyöräilyn edistämisen argumenttien täytyy olla yksinkertaisen vetoavia. Urbaanin pyöräilytyylikkyyden puolestapuhuja muistutti pyöräilystä kaupunkimaisena kulkumuotona: paikasta toiseen ja ympäri kaupunkia pyöräilevät ihmiset eivät ehkä edes halua kutsua itseään pyöräilijöiksi. Pyöräilyn edistämisen täytyy liittyä pyöräilyn tarjoamaan vapauteen, helppouteen, flirttiin sekä siihen, että pyöräily on kaupungeissa nopein tapa siirtyä paikasta toiseen (Ato- Bism). Esityksen värikäs mainoskuvakavalkadi vei ajatukset väistämättä Colvelle- Andersenin luomaan Copenhagen Cycle chic blogiin. Pyöräilykuvien keskiössä on pyörän ja kaupunkilaisen saumaton yhteenliittymä, jota leimaa tyylikäs pystyasennossa pyöräily. Positiivista pyöräilymielikuvaa rakennetaan pääsääntöisesti mainoskuvista tutuiksi tulleiden nuoren, rennontyylikkään kaupunkilaisnaisen kuvin. Sukupuolella on väliä? Havainnoista jäi lopulta käteen se, että oikeastaan pyöräilyn sukupuolittuneista ulottuvuuksista voisi pyöräilyn edistämisen yhteydessä keskustella enemmänkin. Suomalaisessa pyöräilykeskustelussa sukupuoli on noussut esiin ainakin yhdessä yhteydessä: maahanmuuttajanaisille suunnatut pyöräilykoulut viittaavat siihen, että sukupuolella nähdään olevan väliä ainakin joissain tilanteissa. Pyöräilytaidot, rohkeus pyöräillä ja pyöräilyn suoma liikkumisen vapaus näyttäytyvät eri-ikäisille, erilaisissa ympäristöissä asuville ja naisina ja miehinä pyöräileville eri tavoin. Tästähän oli lopulta kyse myös talvipyöräilykongressin esityksissä. 7

8 Teksti ja kuvat: Matti Rämö Polkupyörällä Himalajalle Korkealla vuorten keskellä on erilainen maailma. Aika saa uudet ulottuvuudet, ja arjen asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiinsa. Vuoristovaellus pysäyttää, ja kiipeilemään voi lähteä myös polkupyörällä. Olin haaveillut Himalajan-pyöräretkestä jo useamman vuoden. Aloitin valmistautumisen kesällä 2011, jolloin poljin Islannin ympäri. Hain tuntumaa viileään pyörävaellukseen kovien tuulien armoilla. Seuraavana kesänä nousin Andalusiassa Sierra Nevadalle, jotta saisin maistiaisen ohuessa ilmassa polkemisesta. Yö 3300 metrissä havainnollisti, kuinka kyljen kääntäminen teltassa voi hengästyttää. Vuoden 2013 matka Istanbuliin puolestaan näytti, kuinka sää voi muuttua nopeasti, kun kesähelle vaihtui syyssateeseen ja lämpötila putosi parikymmentä astetta alle vuorokaudessa. Asennetta Suomesta Pitkien kesäreissujen välissä harjoittelu jatkui talvella Suomessa, sillä talvipyöräily on hienoa psykofyysistä valmistautumista vaikeisiin ja yllättäviin tilanteisiin. Se nostattaa halua vääntää ja puskea eteenpäin haastavissa oloissa. Jos selviää loskaisilla, lumisilla ja jäisillä pyöräteillä, sitten kyse on enää oikean asenteen soveltamisesta vähän toisenlaisiin olosuhteisiin. Himalajan-matka alkoi heinäkuussa Seitsemässä viikossa ajoa kertyi kilometriä. Lensin Delhiin, ja ensimmäiset tuhat kilometriä poljin Gangesin tasankoa ja sitä reunustavia kukkuloita kosteassa monsuunihelteessä. Yleensä Intian Himalajalle suuntaavat pyöräilijät jättävät väliin tasankovaiheen ja aloittavat polkemisen 2000 metristä, sillä kun sadekauden kosteus yhdistyy asteen päivälämpötilaan, on keli lievästi sanoen vaativa. 8

9 Baralacha Lan solassa räntäsade yltyy illansuussa. Pimeä tulee liian nopeasti. Tainnuttava tasanko Jos Himalajan-matkaa pitäisi kutsua extreme-vaellukseksi, se johtuu nimenomaan tasanko-osuudesta, sillä vuoristossa polkeminen on helpompaa. Tasangolla tuupertelin tienposkeen monena päivänä. Ensimmäisen kerran jouduin improvisoimaan makuualustan levittämisen jo Delhissä, kun voimat ehtyivät iltapäivän kuumuudessa kesken hektisen kaupunkiajon. Edes nuoruusvuosien Intia-matkoillani en nukkunut kadulla. Nyt tuli sekin koettua, yöksi jaksoin sentään polkea parin kilometrin päähän hotelliin. Tasangon raju taivallus kesti kaksi viikkoa. Ensimmäistä viikkoa väritti pyhiinvaellus miljoonan ihmisen kokoontumiseen Gangesille Haridwariin. Maantiellä tuli monta päivää vastaan oranssiin pukeutuneita miehiä ja naisia. Menoa säestivät tuhannet kuorma-autot ja traktorit, joiden lavoilta valtavat ämyrit tunkivat eetteriin Bollywood-teknodiskohumppaa ja mantralaulantaa. Koko matkan vaarallisimmat 80 kilometriä poljin kiihkeän pyhiinvaellusliikenteen seassa lähellä Haridwaria, kun 1+1-kaistaisella maantiellä vastaan tuli 2,2-kaistan verran liikennettä tasaisena virtana. Onneksi tilannenopeudet ovat yleensä matalia Intian teillä. Punjabissa kuumuus muuttui yhä raisummaksi, ja viimeisen tasankoetapin poljin yön yli Jammuun, jotta ajolämpötila olisi siedettävä. Tukahduttavassa helteessä muuttui suhtautumiseni sellaisiin itsestäänselvyyksiin kuin kypärän ja kenkien käyttöön. Suomessa en koskaan polje edes lähikauppaan ilman kypärää. Punjabissa pään ja jalkojen huuhtelu viileällä vedellä tauoilla ei enää riittänyt, vaan varustusta oli pakko keventää. Lohkareita ja konekiväärimiehiä Jammusta alkoi varsinainen Himalajaosuus. Ensin piti kavuta tasangon 300 metristä Kashmirin Srinagarin 1600 metriin. Kolmen sadan kilometrin ja neljän päivän matkan teki vaikeaksi nimenomaan kuumuus. Reitti vei ylös alas kauniin vehreitä rinteitä kahdesti yli 2000 metriin kilometrin nousuja seurasivat vähän lyhyemmät laskut. Kapean maantien varressa päivystivät useasti makakiapinat. Kerran sateen herkistämältä rinteeltä jysähti pari lohkaretta 20 metrin päähän taukopaikastani. Olin pysähtynyt arvuuttelemaan, kuinka tuoretta kiveä tiellä on, ja vastaus tuli vain muutaman minuutin viiveellä. Tie on kovin kapea 3400 metrissä, ja hengityssuojain on tarpeen. > < Ilta laskeutuu Lamayurun luostarikylän ylle Ladakhissa. 9

10 Kahden kauniin kohtaaminen Jammussa. Kashmirin levoton rajaseutuluonne kävi hyvin ilmi, sillä suuri osa liikenteestä oli sotilasajoneuvojen saattueita, ja usein kuorma-auton lavalla oli konekiväärimies asemissa. Delhin turisti-infossa oli suositeltu pyöräilyn aloittamista vasta Srinagarista, mikä johtui sekä maaston vaikeudesta että rajaseudun arasta luonteesta. Kapealla tiellä oli muutakin liikennettä aika runsaasti. Srinagarista taival jatkui Ladakhin maakuntaan, joka rajautuu Pakistaniin ja Tiibetiin. Talvisin suurin osa Ladakhia on eristyksissä, sillä tiet sinne kulkevat yli 3000 metrin solien kautta, eivätkä ne ole auki marraskuusta huhtikuuhun. Neljän sadan kilometrin matkalla Srinagarin 1600 metristä Ladakhin pääkaupungin Leh n 3500 metriin on kolme korkeaa solaa: Zoji La 3500 metriä, Namika La 3700 ja Fotu La Ennakkoon tiesin, että Zoji La on se vaikein, sillä tie on huono ja sääolosuhteet arvaamattomia. Talvipyöräilyn kesäversio Nousua Zoji Lan solaan kertyi 80 kilometriä. Lämpötila ei ollut enää yhtä raskas kuin alempana Jammussa, ja tie oli enimmäkseen hyvä. Leppoisa, hidas kiipeily muuttui väännöksi vasta 15 kilometriä ennen solaa, kun asfaltti vaihtui pehmeän hiekan ja kuhmuraisen soran yhdistelmäksi. Onneksi olin hankkinut Srinagarista hengityssuojan apteekista. Pölyävä tie oli myös erittäin kapea, eikä rujolle rinneuralle aina mahtunut yhtä aikaa kuorma-auto ja polkupyörä. Viimeiseen 15 kilometriin meni viisi tuntia, kun jouduin työntämään upottavien hiekkaosuuksien läpi. Etappia voisi luonnehtia talvipyöräilyn kesäversioksi, sillä se muistutti pahan sohjon läpi puskemista, mutta pääsin T-paita päällä ylös solaan saakka. Loppumatkan Leh iin oli suhteellisen helppoa. Reitti seuraili Indusjokea ja kävi välillä sora-aavikolla ja laskeutui sitten alas jokikeitaille. Heikkoja tieosuuksia oli enää pari kolme parinkymmenen kilometrin jaksoa. Pitkät pätkät tie oli erinomaisessa kunnossa. Tuuli oli enimmäkseen myötäistä eikä erityisen voimakasta. Yöpymisten suunnittelu vaati vähän huomiota, sillä 3000 metrin jälkeen ei yöpaikkojen nousu saisi olla metriä suurempi. Käynti päivällä korkeammalla solassa ei ole ongelma, sillä ohuen hapen vaikutukset aktivoituvat vasta 12 tunnin viiveellä. Ylhäällä Fotu Lan solassa kävi kova, kylmä tuuli, mutta itse nousua se ei haitannut. Kakkostakki oli tarpeen laskussa. Kaiken kaikkiaan reitti Srinagarista Leh iin oli Zoji Lata lukuun ottamatta paljon helpompi kuin oletin, minkä vuoksi ryhdyin pohtimaan, voisinko jatkaa Leh stä vielä Manaliin. Aikatauluni ei enää riittänyt polkemaan takaisin Delhiin saakka, mutta puoleenväliin Manaliin se riittäisi. Tapaamani retkipyöräilijät kannustivat yrittämään, ja heiltä sain tarkan reittiprofiilin yöpymiskorkeuksien suunnitteluun. Manali Leh on sekä retkipyöräilijöiden että motoristien klassikko, sillä 500 kilometrin rujo reitti viipyy yli 200 kilometriä yli 4000 metrissä, ja matkalla on kaksi yli 5000 metrin solaa, joista korkein on Taglang La 5330 metrissä. 10

11 Viimeisenä juhlapäivänä Gangesin varrelle Haridwariin on kokoontunut nelisensataatuhatta pyhiinvaeltajaa. Nopea nousu Alun perin olin Suomessa hylännyt reitin liian vaikeana, mutta parin päivän miettimisen jälkeen päätin yrittää. Laskeskelin, että matka voisi onnistua päivässä. Vaikeus oli siinä, että korkein sola Taglang La ja sen jälkeinen ylänkö 4600 metrissä olivat vain reilun sadan kilometrin päässä Leh stä, eli nousu ylös on nopea. Ja jos vuoristotauti iskisi, sitten pitäisi kiivetä ensin takaisin korkealle, ennen kuin pääsisi alemmas akklimatisoitumaan. Päätin luottaa siihen, että Leh Manali-tiellä on tarpeeksi liikennettä, jotta voisin hädän tullen pelastautua auton kyydissä. Nousua Indusjoen laaksosta ylös Taglang Lan solaan on 60 kilometriä, 1800 metriä. Suunnittelin yöpymiskorkeuksiksi 3800, 4200 ja 4600 metriä. Suunnitelma toimi muuten hyvin, mutta aliarvioin nousuaikataulun Rumtzen kylän 4200 metristä solaan, sillä 30 kilometrin matkaan vierähti 9 tuntia eikä suinkaan 6, vaikka tie oli hyvä lähes koko matkan. Vähäinen happi ja ajoittainen kova tuuli serpentiinimutkien sarjoissa uuvuttivat, ja viimeiset kilometrit olivat vaikeita. Saavuin ylös vain hetkeä ennen pimeää, mikä tarkoitti sitä, että minun piti pimeässä lasketella 20 kilometriä alas ylängölle. Hetken tuli myös räntää. Lopulta kyse oli oikeista tilannenopeuksista, ja tiukasti jarrutellen lasku onnistui kahden ajovalon turvin. Räntää viidessä kilometrissä Yöksi pääsin viiden talon kesäkylässä ruokalan takahuoneeseen lämpimien vällyjen alle, Seuraava yö oli 500 metriä alempana telttakylässä, sitten nousu jatkui pitkänä ja loivana Lachung Lan solaan 5000 metriin. Yön vietin kahden solan välisessä laaksossa, jossa oli kaksi ruokalatelttaa. Yövyin omassa teltassa. Nakee Lan solassa tuli räntää 4700 metrissä, sitten hulppean kaunis lasku vei jokilaaksoon 4200 metriin. Aamulla matalat lähihuiput olivat saaneet lumipeitteen, mikä vähän hirvitti, sillä edessä oli nousu 4900 metriin. Kapeat saderintamat vyöryivät ylitseni kolmasti vihmoen räntää ja vettä, ennen kuin yhtenäinen räntäsade alkoi nousun viime kilometreillä. Baralacha Lan solasta jouduin laskettelemaan heik- 11

12 Zoji Lan solassa 3500 metrissä. Takki on puettava päälle, kun nousu loppuu. koa sorauraa 20 kilometriä pimeässä 700 metriä alemmas seuraavan peltimajakylään. Näkyvyys oli sateessa niukka, ja kylmästä turtana tein ajovirheen. Ehdin nähdä edessä jotain outoa ja jarruttaa. Mutta irtokivi luiskahti takarenkaan alta hätäisessä manööverissä ja kellahdin nurin tielle. Onnekkaasti kaaduin kivikon viereen. Baralacha Lan jälkeen oli kymmeniä kilometrejä laskua upeissa maisemissa. Välillä tie oli hyvä, välillä heikko, ja jouduin ylittämään matalia puroja, jotka kulkivat tien poikki. Karun Ladakhin jälkeen maisema alkoi taas vihertää. Viimeinen nousu jyrkkää ja huonoa soratietä Rochtang Lan solaan 3900 metriin oli raskas. Loppu oli enää laskettelua sateessa Manalin 2000 metriin. Sade ja hiekka söivät jarrupalat viimeisenä päivänä kurjaan kuntoon, mutta selvisin perille vaihtamatta jarrupaloja. Hillitty kaaos Bussimatka yön yli Delhiin oli vaikeampi kuin yksikään pyöräilypäivä. Aamulla Delhissä suurkaupungin subtrooppinen kaaos näyttäytyi melkoisena kulttuurishokkina Himalajan rauhallisten viikkojen ja raikkaiden tuulien jälkeen. Mutta jo seuraavana päivän oivalsin, miksi monikasvoinen Intia houkuttelee yhä uudestaan palaamaan: viihdyn hillityssä kaaoksessa. Himalajan-matka oli kaiken valmistautumisen arvoinen, mutta reissuun voi lähteä keveämminkin valmisteluin. Pyöräretken voi tehdä myös niin, että ryhmän huoltoauto kuljettaa tarvikkeet, ja tällaisen matkan voi organisoida esimerkiksi Manalista, kunhan varaa vähän aikaa odotteluun. Tai sitten Manalista tai Leh stä voi tehdä lyhyempiä pyöräretkiä. Mitään hirmuista kuntopohjaa Himalajan-pyöräily ei vaadi, sillä oleellisinta on osata annostella omat voimavarat oikein ja edetä tarpeeksi hitaasti. Tapasin Ladakhissa intialaisia pyöräilijöitä, jotka olivat ensimmäisellä pidemmällä retkellään, ja kuormatta polkevien ryhmissä vastaan tuli yli kuusikymppisiä miehiä ja naisia, jotka eivät olleet himoliikkujia vaan jotka nauttivat vuoriston herkistävästä kauneudesta. Tärkeintä on lähteä. Polkupyörämatkalla joka päivä Teksti-tv-toimittaja Matti Rämö on psykofyysisellä polkupyörämatkalla joka päivä. Jo työmatkan puolituntinen riittää sinkauttamaan mielen tien päälle. Matka jatkuu öisin kirjoituspöydän ääressä, kun eksoottiset megapolkaisut muuntuvat kirjoiksi. Tähän mennessä ilmestyneet kirjat: Rengasrikkoja Saharassa; Polkupyörällä Intiassa; Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin; Polkupyörällä Jäämerelle; Polkupyörällä Islantiin; Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan; Polkupyörällä Ukrainan halki Istanbuliin. Lisää megapolkaisuista: 12

13 Lyhyesti Joensuun talvipyöräilyagentit Viime keväänä käynnistyi Joensuun neljä pyöräilyvuodenaikaa -hanke, jonka puitteissa on parhaillaan käynnissä talvipyöräilykampanja. Talvipyöräilykampanjaan haettiin mukaan osallistujia syksyllä 2014 ja hakijoiden joukosta valittiin viisitoista talvipyöräilyagenttia, jotka jakavat talvipyöräilykokemuksiaan kuvin, sanoin ja videoin Facebookissa ja blogissa läpi talven Talvipyöräilykampanja käynnistettiin marras-joulukuun vaihteessa, jolloin juhlistettiin myös Joensuun kaupungin perustamispäivää. Kaupunki oli tuolloin täynnä tapahtumia, joista yksi näkyvimmistä oli keskustan kupeessa sijaitsevan sekaliikenteelle tarkoitetun Sirkkalan sillan avajaiset. Uutta Sirkkalan sil- Sirkkalan sillan avaaminen ja sillan ylittäminen ensimmäisten joukossa kävellen tai pyörällä kiinnosti joensuulaisia. taa juhlittiin useamman tunnin ajan ja tapahtumassa oli muun muassa mahdollista testiajaa Electrobiken sähköavusteisia polkupyöriä. Ensimmäiseksi siltaa pääsivät ylittämään pyöräilijöiden ja kävelijöiden kulkueet sekä letka museoautoja. Joensuun talvipyöräilykampanjalaisten ikäjakauma on vuotta. Heidän joukossaan on niin opiskelijoita, työssäkäyviä kuin eläkeläinenkin, ja osa heistä kokeilee ensi kertaa läpi talven pyöräilyä. Agenttien verkossa jakamat kokemukset antavat seudun asukkaille käytännön tietoa talvipyöräilyyn liittyvistä hyvistä fiiliksistä, haasteista ja mahdollisista ongelmakohdista. Talvipyöräilykampanjalla kannustetaan kaikkia seudun asukkaita kokeilemaan talvipyöräilyä. Liikennevirasto on myöntänyt Joensuun talvipyöräilykampanjalle liikkumisen ohjauksen toimintaan tarkoitettua valtionavustusta. Tähän mennessä agenit ovat jakaneet kuvia ja tekstejä, joissa on käsitelty muun muassa nastojen pitävyyttä, lumettomuutta sekä lumenpaljoutta, räntälaseja ja pyörän satulasta käsin havainnoituja mahtavia maisemia. Joensuun talvipyöräilykampanjaa on mahdollista seurata blogisivustolta osoitteesta joensuuntalvipyorailykampanja.blogspot.fi ja Facebookista ryhmässä nimeltä Kävely ja pyöräily nousuun Joensuun seudulla. Teksti: Virpi Ansio / Sito Oy Kuva: Arttu Koistinen / Sanomalehti Karjalainen Kirjoittaja on Joensuun neljä pyöräilyvuodenaikaa -hankkeen projektipäällikkö. Kööpenhamina hemmottelee pyöräilijöitään Kaupunki investoi noin kahdeksan miljoonaa euroa pyöräily- ja bussiliikenteen sujuvoittamiseen älyliikenteen keinoin. Ideana on kontrolloida liikennevaloja ruuhkien ja sääolojen mukaan. Tavoitteena on sujuvoittaa asukkaiden liikkumista ja tukea kestäviä liikkumismuotoja. Kööpenhaminalaisten älypuhelimet lähettävät signaalia, joiden avulla liikennevalot vaihtuvat liikenteen käyttäjämäärien mukaan ja reagoivat reaaliaikaisesti sääolosuhteisiin. Lisäksi liikennevalot antavat etuuksia busseille, jotka ovat aikataulustaan myöhässä tai ns. ruuhkabusseja. Sovellusta on kokeiltu jo Kööpenhaminan eri osissa. Yhteisöllisyys, kilpailu ja palkitseminen ovat toimivat kun kyseessä on pyöräilyyn innostaminen. Tanskassa toteu- tettiin kampanja, jossa älysovelluksen avulla kirjattiin työmatkapyöräilijöiden kilometrejä ja reittejä talteen. Tulokseksi saatiin, että noin puolet kampanjassa mukana olleista innostui pyöräilemään enemmän kampanjan aikana. Kampanja järjestettiin neljän paikallisen työpaikan kesken ja kesti vuoden. Työntekijät kirjasivat reittejään ja kilometrejään älysovellukseen jokaisen vuoden ajan jakson läpi. Ideana oli innostaa työntekijöitä pyöräilemään vuodenajasta huolimatta. Kannustimiksi työntekijät saivat liikunta- ja virkistysseteleitä ja mahdollisuuden lainata sähkö- ja maastopyöriä. Yhteishenki on tärkeintä. Kampanjaan osallistuneista miltei kaikki (93 %) oli sitä mieltä, että yhteisöllisyys ja joukkuehenki olivat tärkeätä. Lisäksi sisäinen kamppailu kilometreistä ja kaverin voittamisesta sai yli neljänneksen (39 %) polkemaan tavallista enemmän jopa viikonloppuisin. Palkintojen toivo myös innosti, sillä 42 % vastaajista kertoi mahdollisten palkintojen vaikuttavat kannustavasti omaan pyöräilyynsä. Tanskan tulokset ja kampanjan kokemukset ovat samoilla linjoilla kotimaisen Kilometrikisan kanssa. Leikkimielinen kisailu vie mennessään myös pyöräilyssä. Lähde: 13

14 Teksti ja kuvat: Markku Lahtinen Pyörällä ajetaan vaikka räntäsateessa Hyvä päästä välillä nauttimaan pyöräilystä lämpimässä ja kannustavassa ilmapiirissä. Nauttiminen tarkoitti sekä pyöräilyn katsomista että pyörällä ajamista, lämmin tarkoitti räntäsadetta. Samalla tuli tarkistetutuksi oliko edellisen Poljin-lehden Köpis-hypetyksessä perää. 1 Hankimme mukavan vuokrakämpän kerrostalon avarasta kattokerroksesta Ballerupin velodromin läheltä. Pyörät kuuluivat asunnon perusvarustukseen, mutta edellyttivät hieman huolenpitoa. Talon kellariin sai pyörien lisäksi näppärästi myös lastenvaunut alaslaskettavaa luiskaa pitkin. Matka keskustan ja laitakaupungin välillä opetti käyttämään lähijunaa silloin, kun räntäsade hillitsi pyöräilyä Pitkän matkan junissa pyöränkuljetusosastoja on useissa vaunuissa. Niissä on klaffi-istuimet ikkunaseinällä. Pyörät asetetaan nojalleen tuoleja vasten, ja ne saa hihnalla kiinni kaatumisen varalta. Eikä väliä, jos pyöriä ei ole, istua saa kuka vain. Itärannikon junat kulkevat nykyään Ruotsiin mennessään eri suuntaan kuin aiemmin, kun Öresundin silta on avattu. Helsingörin junat ajavat vuoron perään Kööpenhaminan kautta Malmöön tai Göteborgiin, 20 minuutin välein. On siinä ruotsalaisilla ihmettelemistä, kun heidän junissaan pyöriä ei kerta kaikkiaan voi kuljettaa. Lähijunaan pyörän saa ottaa mukaan milloin vain ja ihan ilmaiseksi. Ja kyllä useimmat ottivatkin. Joka toisesta vaunusta puolikas oli varattu pyöräilijöille. Vaunussa oli teline, johon pyörät asetettiin tiiviisti rinta rinnan. Välillä pyöriä oli niin paljon, että osa joutui ottamaan omansa syliin. Poistumiset ja sisääntulot asemilla sujuivat kuitenkin näppä- 14

15 rästi ja joutuisasti. Neuvoja ja ohjeita oikeasta käyttäytymisestä noudatettiin, muuten kulkeminen ei olisi sujunutkaan. Kööpenhaminan metro on uutuus, jolla pääsee keskustasta joko Örestadiin tai lentokentälle. Metrossa pyörän kuljetus on aina maksullista, mutta pyöräpaikat niihin on kyllä järjestetty. 3 Me kävimme junalla Louisianassa, maailman hienoimmassa taidemuseossa. Saimme asemalta yhdistelmälipun junaan ja museoon. Museo sijaitsee viiden minuutin pyöräilymatkan päässä Humlebaekin asemalta. Louisianan museorakennus polveilee Öresundin rantakallioilla, ja näyttelytilat ja käytävät avautuvat ihanaan puutarhaan, joka on täynnä Henry Mooren ja muiden mestarien veistoksia. Sisätiloista hienoimmassa on muutama Giacomettin veistos suuren, lummelammikolle avautuva ikkunan edessä. 4 Koska kisat ajettiin iltayöstä, ehdimme tutustua pyöräily-ympäristöön päivät pitkät. Pyöräily keskustassa oli sujuvaa, kunhan piti huolen, ettei jäänyt liukkaasti viilettävien paikallisten työmatkapyöräilijöiden jalkoihin. Kun liki miljoonan asukkaan kaupungin työtä tekevistä noin puolet tekee työmatkansa polkupyörällä, iltapäiväruuhkan aikaan pyöriä oli liikkeellä kymmenin tuhansin, eikä aina päässyt valoissakaan eturiviin. Matka ei olisi sujunut, jos liikennejärjestelyt olisivat olleet epäselvät Parinkymmenen euron vuotuiset investoinnit asukasta kohti tuottavat näkyviä parannuksia kulkureitteihin. Uusi kiemurtelevat punainen silta ja sen jatkeena ollut puistokäytävä oli teknisestikin innovatiivinen. Se osoitti myös uutta pyrkimystä erottaa pyöräily entistä selkeämmin sekä jalankulusta että autoilusta. Pääosa keskustan pyöräteistä on tietenkin jouduttu tekemään olemassa olevaan katuverkkoon. 5 15

16 6 Vaikka pyöräily muualla kaupungilla on kävelyä yleisempää, Strögetillä ei pyörällä mahdu ajamaan edes sunnuntaisin. Strögetistä alkoi kävelykatujen maailmanvalloitus 1960-luvulla. Valitettavasti katua on kohdannut sama kohtalo kuin kauppakeskuksiakin: pienet yksityisyritykset katoavat ja kansainväliset ketjuliikkeet valloittavat kalliit markkinapaikat. Kadulla ei ehkä viihdy niin pitkään kuin parhaina aikoina, mutta katutaiteilijat ja sivukatujen kahvilat vielä houkuttavat. 6 7 Suomen lahja Kööpenhaminan kaupunkirakentamiseen on Örestad, jonka suunnittelukilpailun nuori suomalaisarkkitehtijoukko voitti parikymmentä vuotta sitten. Örestad onkin ominaisuuksiltaan muusta kaupunkirakenteesta eroava. Se perustuu liikkumiseen metrolla, ja inhimillinen mittakaava on vaihdettu suurtuotannon ja isojen kulkuvälineiden mittakaavaan. Pääkadun eri puolilla sijaitsevat liiketilat, koulut, kirjasto ja toimistot erottaa toisistaan maan yläpuolella kulkevan metroradan, hulevesikanavan, pääkadun ja kävely- ja pyöräteiden muodostama kymmenien metrien levyinen vyöhyke. 7 8 Yksittäisissä Örestadin taloissa on pyrkimystä pyöräilyn huomioon ottamiseen, vaikka se kaupunkirakenteessa on toissijainen peli. Tämän kerrostalokorttelin sisäpihaa kiertää pitkä luiska, jota pitkin pyöränsä voi tuoda omalle parvekkeen oloiselle etupihalle. Piha on paikalliseen tapaan puutarha-arkkitehdin taiteellinen luomus, jonka katselu tuottaa esteettistä mielihyvää. Naapurit voi tavata oman terassipöydän ääressä. 8 16

17 9 Erikoispyörät, varsinkin laatikkopyörät, ovat Tanskassa hyvin yleisiä. Niiden yleistymistä on helpottanut laadukas pyöräily-ympäristö, jossa ei ole jyrkkiä mutkia, reunakiviä tai ahtaita väyliä. Laatikkopyörillä kuljetetaan tavaroita, lapsia ja puolisoita Satama-alueita otetaan Kööpenhaminassakin aktiivisesti asumiskäyttöön. Ranta-asuminen on houkuttelevaa ja rantoja runsaasti käytettävissä parin kilometrin etäisyydellä keskustasta. Tämän talon autopaikat ovat pihan alla kellarissa, pyöräpaikat katoksen suojassa ulko-oven edessä Pyörä on luonnollisesti taloudellisestikin tärkeä asia. Velodromilla oli jaossa mainoksia pyöräkorjaajan opintoohjelmasta. Korjaamoita olikin pitkin kaupunkia, ja kokemustemme mukaan ydintalvellakin jonot huoltoon useiden päivien mittaisia. Keskustassa oli houkuttelevia näyteikkunoita, joiden takana oli muun muassa pyöräntuunausliikekahvila sellainen kyllä löytyy Hämeenlinnastakin! Tämä kivijalkaliike myi itse rakennettuja design-pyöriä, mutta se järjesti myös rungonrakennuskursseja niille, joiden mielestä vain itse rakennettu voi olla paras. Ballerupin velodromilla kävimme seuraamassa perinteikästä pyöräilykisaa. Talvinen kuuden päivän ajojen sarja käy Sveitsissä, Belgiassa, Tanskassa ja Saksassa. Mukana kovassa sarjassa on tusina pareja, jotka kuuden päivän illat ajelevat tunnista toiseen velodromia ympäri. Kun tämä laji syntyi sata vuotta sitten Yhdysvalloissa, ajettiin tosin kuusi päivää yhteen soittoon, päivin ja öin, toisen levähtäessä punkassa toinen jatkoi polkemista. Silloin laji oli parhaiten palkattua ammattiurheilua, ja vedonlyönnissä raha liikkui kasoina. Nyt houkuttimina oli olut ja kansallistunto, ja kyllä tanskalaiset voittivatkin. 17

18 Teksti ja kuvat: Mikael Fogelholm Lanzarotelle pyöräilemään Lanzarotella on ymmärretty sama mikä Mallorcallakin: innokkaat pyöräilijät ovat loistavia turisteja ja heidän viihtyvyyteensä kannattaa panostaa. Lanzarote on lähes täydellinen pyöräilypaikka. Saari on pitkulaisen muotoinen ja sen korkeimmat vuoret ja suurimmat mäet ovat etelässä ja pohjoisessa. Parhaimmillaan vuoret nousevat noin 600 metrin korkeuteen ja lähes koko noususumma on käytettävissä suurimmissa mäissä. Keskellä saarta on hieman matalampi ja tasaisempi alue, mutta sekin nousee merenpinnasta noin 300 metriin. Olin Lanzarotella viime vuoden tammikuun ensimmäisen viikon ja majoituin La Santan kylän liepeillä olevaan liikuntahotelliin. Pyörälenkkien aluksi oli aina min ylämäen ja tasaisen maan vaihtelua. Näiden nousujen jälkeen olin saaren keskiosassa ja jos halusi tasaista lenkkiä, siellä pystyi pyörimään pieniä teitä pitkin ja erilaisia pikkukyliä katsastellen. Pohjoiseen päin reitti suuntautuu yleensä vanhaan pääkaupunkiin Teguisen, jossa aina sunnuntaisin on isot Singletrack keskellä laavakenttää. markkinat. Teguise on hiljainen, mutta siellä on muutama erinomainen ravintola. Heti Teguisen ulkopuolella on mäen päällä vanha linna, josta on upeat 360 asteen näköalat. Mäki päätieltä linnalle on kuitenkin niin jyrkkä, että siinä saa käyttää todella pieniä välityksiä, jos sen aikoo omin voimin kavuta. Matkalla pohjoiseen on Tabayescon tienviitta. Kyseessä on pieni kylä, mutta sillä on pyöräilijöiden keskuudessa legendaarinen maine. Kylän kautta nimittäin kulkee niin sanottu Tabayescon nousu, serpentiinitie, joka 10 kilometrin matkalla nousee 500 metriä. Noin kuusi kilometriä noususta on hyvin kapeaa ja mutkittelevaa pikkutietä, jolla liikkuu vähemmän autoja kuin pyöräilijöitä. Loput noususta on isompaa tietä, mutta saaren kohteliaista autoilijoista ei ole haittaa sielläkään. Parisataa metriä ennen nousun loppua on upealla näköalapaikalla kahvila, jossa kannattaa pysähtyä ja tarinoida muiden pyöräilijöiden kanssa. Etelässä on Lanzaroten eksoottisimmat paikat ja niistä ehdoton ykkönen on Timanfayan tulivuorten kansallispuisto. Täällä alkoi vuonna 1730 tulivuorenpurkaus, joka kesti yhtäjaksoisesti kuusi vuotta. Nyt paikalla on täydellinen kuumaisema. Maassa on vieläkin niin paljon lämpöä, että kansallispuistossa oleva ravintola paistaa ruokaa maan uumenista tulevassa kuumuudessa. Puistossa itsessään ei pääse pyöräilemään, mutta jo sen liepeillä polkeminen on uppo-outo elämys. Jos Timanfayn reitillä käyttää saaren keskiosan tietä, pääse ajelemaan erikoisten viininviljelysten vierestä. Lanzarotella on hyviä viinejä ja varsinkin valkoviini on erinomaista. Viiniköynnökset on istutettu pyöreisiin, laakeisiin laavahiekkakuoppiin. Viinialueen pääväri on siis musta! Hyviä pyöriä vuokrattavana Pyöräilylomalla pyörä on tärkeä asia. Omaa menopeliä ei tarvitse ottaa mukaan, ellei ehdottomasti halua. Lanzarotella on nimittäin lukuisia erinomaisia pyörävuokraamoja, joista saa hyvinkin parintuhannen euron arvoisia maantietai maastopyöriä vuokrattua noin sadan euron viikkohintaan. Vaatimattomamman pyörät irtoavat tietysti halvemmalla. Itse otin mukaan ainoastaan omat lukkopolkimet. Jotkut suosittelevat myös oman satulan ottamista mukaan, mutta minä en tähän ryhtynyt. Vuokrasin myös yhdeksi päiväksi täysjoustomaastopyörän. Periaatteessa koko saaren ympäri menee maastopyöräreitti, mutta se on niin huonosti merkitty, että ilman opasta reitin löytäminen on tuskaista. Laavakentillä on kohtuullinen määrä polkuja, mutta heti niiden ulkopuolella on niin paljon teräviä laavakiviä, 18

19 Olin polkemassa yhtä hivuttavaa mäkeä ylöspäin, ja vastaantulevista autoilijoista kaksikin tööttäsi lyhyesti ja nosti peukaloa. ettei kaatuminen ainakaan polun sivulle olisi terveellistä. Jos saisin valita vain yhden pyöräilymuodon Lanzarotella, olisi valintani ilman muuta maantie. Autoilijat Lanzarotella ovat ymmärtäneet pyöräilijöiden merkityksen saarella tai ainakin he ovat riittävän tottuneita jopa isoihin pyöräilijöiden ryhmiin. Autot odottavat kiltisti ohitustilaisuutta, eikä torvea soitella muuten kuin joskus kannustusmielessä. Olin Timanfayan kansallispuiston lähellä polkemassa yhtä hivuttavaa mäkeä ylöspäin, ja vastaantulevista autoilijoista kaksikin tööttäsi lyhyesti ja nosti peukaloa! Sileää asfalttia ja tuulta Teiden kunto on pääsääntöisesti loistava: asfaltti on uutta ja niin sileää, että routivassa Suomessa sellaista on aniharvoin. Jotkut pienemmät tiet ovat kuitenkin tosi huonossa kunnossa. Maantiepyörällä niillä ajeleminen on yhtä tuskaa ja välillä on olo, etteivät kädet tärinässä pysy tangolla. Onneksi näitä pätkiä on vain vähän. Lanzaroten ilma on mukava, läpi talven on parikymmentä astetta ja enimmäkseen aurinkoista. Pyöräilijän kannalta ainoa riesa on tuuli. Viikon lomani aikana tuuli oli onneksi vain yhtenä päivänä vaarallisen voimakas. Silloin olin sattumalta ja onneksi liikkeellä maastopyörällä, koska tuulenpuuskat olisivat tehneet maantiellä suoraan ajamisen erittäin haastavaksi. Maastossakin oli sivutuulessa vaikeaa pysyä poluilla. Jotkut kovan näköiset pyöräilijätkin valitsivat sinä päivänä harjoitteluvastuksilla polkemisen uima-altaan äärellä. Tankkausta ryppyperunoilla Pyöräily on samalla tavalla mukavaa kuin hiihto: pääsee liikkumaan tuntikausia ja voi pysähtyä välillä syömään ja juomaan. Saaren lukuisissa kylissä ja pikkukaupungeissa on paljon hyviä kahviloita ja ravintoloita. Iltapäivän siestan aikaan voi olla vaikea saada mitään suuhun pantavaa, mutta muuten ei pyöräilijä jää nälkäiseksi tai janoiseksi. Eikä ravintoloissa ihmetellä, vaikka sinne astelisi klossikengät jalassa ja vartalonmyötäinen pyöräasu päällä. Ruoka Lanzarotella on mutkatonta. "Ryppyperunat" mojo-kastikkeilla ovat paikallinen erikoisuus. Ne ovat muuten hyviä, mutta minun makuuni liian suolaisia. Muu tarjonta kattaa kaiken mahdollisen, mutta etenkin espanjalaisen, italialaisen ja itämaisen keittiön. Palautusruoat löytyvät illallakin helposti ja niitä voi huuhdella alas kurkusta kohtuullisen edullisilla juomilla. Kannattaako ulkomaille mennä pyöräilemään talvella? Tämä oli minulle ensimmäinen kerta ja vastaus on ilman muuta. Ei tarvitse olla himopyöräilijä voidakseen nauttia hienon pyöräsaaren reiteistä ja maisemista. Riittävä kuntotaso tietysti on tarpeen, jotta jaksaa pyöräillä 2 4 tuntia päivässä muuten jäävät reitit aika lyhyiksi ja samojen teiden toistoa tulee ihan liikaa. Kirjoittaja on ravitsemustieteen professori Helsingin yliopistossa ja innokas pyöräilijä. Saksalaispyöräilijöitä laavamaisemassa. 19

20 Liity edelläpolkijoiden kasvavaan joukkoon! Pyöräilykuntien verkosto ry Pyöräilykuntien verkosto on kuntien, valtion, järjestöjen, yritysten ja tutkimuslaitosten välinen yhteistyöverkosto. Päätavoite on pyöräilyn lisääminen liikennemuotona ja arkiliikuntana, joka tuottaa hyvinvointia yksilölle, ympäristölle ja yhteiskunnalle. Pyöräilykuntien verkosto haluaa - laadukkaat ja turvalliset pyöräilyolosuhteet kaikille - kaksinkertaistaa pyöräilyn määrän Suomessa - vahvistaa pyöräilyn edistäjien yhteisöä Pyöräilykuntien verkosto perustettiin vuonna 1997 ja se muuttui itsenäiseksi yhdistykseksi vuonna Verkoston toiminta on voittoa tuottamatonta palvelutoimintaa. Pyöräilykuntien verkosto ry Kuntatalo, Toinen linja Helsinki Verkostoon liittyminen Pyöräilykuntien verkoston toimintaan ovat tervetulleita kaikki pyöräilyn edistämisestä kiinnostuneet suomalaiset kunnat ja kaupungit sekä aiheesta kiinnostuneet tai sen parissa työskentelevät muut tahot. Verkoston vuosimaksu määräytyy kunnan asukasluvun mukaisesti: kunnassa asukkaita alle euroa kunnassa asukkaita euroa kunnassa asukkaita euroa kunnassa asukkaita euroa kunnassa asukkaita euroa kunnassa asukkaita yli euroa Vuosimaksu määräytyy yrityksen tai yhteisön koon mukaan seuraavasti: pieni yritys (alle 15 työntekijää) 220 euroa keskisuuri yritys (15-50 työntekijää) 550 euroa suuri yritys (yli 50 työntekijää) 950 euroa erittäin suuri yritys (yli 500 työntekijää) neuvotellaan AKAA Jouko Pekkarinen jouko.pekkarinen@akaa.fi ESPOO Petri Suominen (09) petri.suominen@espoo.fi FORSSA Tero Tiensuu (03) tero.tiensuu@forssa.fi HANKO Hannu Simelius hannu.simelius@hanko.fi HELSINKI Reetta Keisanen marek.salermo@hel.fi HYVINKÄÄ Kimmo Kiuru (019) kimmo.kiuru@hyvinkaa.fi HÄMEENLINNA Minna Aakkula (03) minna.aakkula@hameenlinna.fi JANAKKALA Heikki Tamminen (03) heikki.tamminen@janakkala.fi JOENSUU Jarmo Tihmala jarmo.tihmala@jns.fi JYVÄSKYLÄ Timo Vuoriainen (014) timo.vuoriainen@jkl.fi JÄRVENPÄÄ Sari Piela (09) sari.piela@jarvenpaa.fi KAARINA Jyrki Lappi (02) jyrki.lappi@kaarina.fi KANGASALA Markku Lahtinen markku.lahtinen@kangasala.fi KARVIA Sirpa Ala-Rämi (02) sirpa.ala-rami@karvia.fi KAUNIAINEN Lennart Långström (09) lennart.langstrom@kauniainen.fi 20 KOKKOLA Carita Laitala carita.laitala@kokkola.fi KRUUNUPYY Kaisa Karlström (06) kaisa.karlström@kronoby.fi LAHTI Matti Heikkinen matti.heikkinen@lahti.fi LAPPEENRANTA Mauri Backman mauri.backman@lappeenranta.fi LEMPÄÄLÄ Jaakko Hupanen (03) jaakko.hupanen@lempaala.fi LIEKSA Jarmo Honkanen jarmo.honkanen@lieksa.fi LIETO Mika Närvi (02) mika.narvi@lieto.fi LOHJA Timo Mäkinen (019) timo.makinen@lohja.fi LOVIISA Markus Lindroos markus.lindroos@loviisa.fi NURMIJÄRVI Pia Korteniemi pia.korteniemi@nurmijarvi.fi MÄNTYHARJU Piia Mäkilä piia.makila@mantyharju.fi OULU Jorma Heikkinen jorma.heikkinen@ouka.fi PARAINEN Martti Nilsson martti.nilsson@parainen.fi PIRKKALA Tero Vesanto tero.vesanto@pirkkala.fi PIETARSAARI Ben Griep ben.griep@pietarsaari.fi PORI Sanna Välimäki sanna.valimaki@pori.fi PORVOO Hanna Linna-Varis (019) hanna.linna-varis@porvoo.fi PÄLKÄNE Petri Ketola petri.ketola@palkane.fi ORIVESI Päivi Valkama paivi.valkama@orivesi.fi RAASEPORI Jan Gröndahl jan.grondahl@raasepori.fi RAISIO Marja Uusitalo (02) marja.uusitalo@raisio.fi RAUMA Leena Ruusu-Viitanen (02) RIIHIMÄKI Aili Tuppurainen (019) aili.tuppurainen@riihimaki.fi SEINÄJOKI Keijo Kaistila (06) keijo.kaistila@seinajoki.fi SIUNTIO Tapio Lepikkö tapio.lepikko@siuntio.fi TAMPERE Timo Seimelä timo.seimela@tampere.fi TAMPEREEN KAUPUNKISEUTU Katja Seimelä katja.seimela@tampereenseutu.fi TURKU Juha Jokela, juha.jokela@turku.fi TUUSULA Risto Kanerva (09) risto.kanerva@tuusula.fi UUSIKAUPUNKI Atso Vainio (02) atso.vainio@uusikaupunki.fi UTAJÄRVI Hannele Karhu hannele.karhu@utajarvi.fi VAASA Siri Gröndahl (06) siri.grondahl@vaasa.fi VANTAA Timo Väistö (09) timo.vaisto@vantaa.fi VÖYRI Mikael Österberg (06) mikael.osterberg@vora.fi YLÖJÄRVI Arto Huovila arto.huovila@ylojarvi.fi ELY-KESKUKSET / LIIKENNEVIRASTO Erika Helin (020) erika.helin@ely-keskus.fi HELSINGIN POLKUPYÖRÄILIJÄT RY Petri Sipilä petri.sipila@hepo.fi HSL - HELSINGIN SEUDUN LIIKENNE Helena Suomela helena.suomela@hsl.fi INLINEMARKET OY Samuli Ropponen samuli.ropponen@inlinemarket.fi JYVÄSKYLÄN PYÖRÄILYSEURA RY Teemu Tenhunen, pj@jyps.fi KAMPIN SUUTARI Hannu Heiskanen hannu.heiskanen@htp-palvelut.com LINEA KONSULTIT OY Sakari Somerpalo sakari.somerpalo@linea.fi LUONTO-LIITTO RY Leo Stranius leo.stranius@luontoliitto.fi NAVICO OY Timo Perälä timo.perala@navico.fi OVELLA OY Mika Laukkonen mika.laukkonen@ovella.fi RAMBOLL FINLAND OY Reijo Vaarala reijo.vaarala@ramboll.fi SITO OY Virpi Ansio virpi.ansio@sito.fi STRAFICA OY Juha Heltimo juha.heltimo@strafica.fi SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RY Otto Bruun otto.bruun@sll.fi SUOMEN PYÖRÄILYUNIONI RY Markku Nieminen markku.nieminen@pyoraily.fi SUOMEN SÄHKÖPYÖRÄYHDISTYS RY Juha Tarvainen info@efillari.com TAMPEREEN POLKUPYÖRÄILIJÄT RY Matti Koistinen pj@tarakka.fi TTY / Liikenteen tutkimuskeskus Verne Kalle Vaismaa kalle.vaismaa@tut.fi TRAFIX OY Esa Karvonen, esa.karvonen@trafix.fi TURUN POLKUPYÖRÄILIJÄT RY Tero Rantaruikka, turpo@turpo.fi TURVATEC OY Raine Anttonen (03) raine.anttonen@turvatec.fi VALPASTIN OY Mari Päätalo mari.paatalo@valpastin.fi VELOCRAFT Pieter Deleu info@velocraft.fi WSP FINLAND OY Minna Raatikka minna.raatikka@wspgroup.fi