ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Sosiaalipsykologian ja sosiaalipedagogiikan koulutusohjelmat SOSIAALIPSYKOLOGIAN JA SOSIAALIPEDAGOGIIKAN VALINTAKOE 2010

Transkriptio

1 AINEISTOKOKEEN MALLIVASTAUKSET 1. Miten artikkelissa määritellään monikulttuurisuus? (4 p) Monikulttuurisuus on sosiaalis-intellektuaalinen liike ja ideologia, joka edistää moninaisuuden arvoa ja vaatii, että kaikkia kulttuurisia ryhmiä kohdellaan samanarvoisina. Se pyrkii edistämään etnisen monimuotoisuuden ymmärrystä ja arvostamista tunnustamalla ja kunnioittamalla vähemmistöryhmien identiteettejä ja kulttuureita. Monikulttuurisuuden käsitettä käytetään artikkelissa nimenomaan tässä ideologisessa merkityksessä, ei siis siinä merkityksessä kuin sitä Suomessa ehkä tyypillisimmin käytetään eli kuvaamaan tosiasiallisia olosuhteita, yhteiskunnan kulttuurisesti heterogeenista rakennetta. (s. 295, 303) 2. Mitä monikulttuurisuushypoteesi olettaa? (4 p) Monikulttuurisuushypoteesin mukaan oman etnisen ryhmän saama tunnustus johtaa positiiviseen etniseen identiteettiin, avoimuuteen ja muiden etnisten ulkoryhmien suurempaan hyväksymiseen. (s. 296) 3. Millaisin perustein monikulttuurisuutta on kritisoitu ja mitä sen vaihtoehdoiksi on esitetty? (8 p) Monikulttuurisuutta on kritisoitu monin eri perustein. Kritiikin mukaan monikulttuurisuusideologialla on taipumus sotkea kulttuurin käsite etnisyyden käsitteeseen, nähdä ryhmät luonnollisina ja muuttumattomina erillisinä kokonaisuuksina, jättää ryhmien erot huomiotta ja lopulta rationalisoida ja oikeuttaa segregaatio ja separaatio. Tämä voi johtaa vahvoihin ryhmien välisiin erontekoihin. Tällöin monikulttuurisuus vaarantaa yhteiskunnan sosiaalisen ykseyden ja koheesion ja saa aikaan etnistä erottelua ja ryhmien välisiä konflikteja. Lisäksi monikulttuurisuus on ristiriidassa individualismin ja meritokratian ideaalin kanssa. Monikulttuurisuutta on kritisoitu myös konservatiivisuuden ja fundamentalismin, potentiaalisesti vahingollisten käytäntöjen, ahdasmielisten sisäisten sääntöjen ja erityisesti naisiin ja lapsiin kohdistuvan ryhmän sisäisen sorron tukemisesta ja oikeuttamisesta. Kulttuurin ylläpitämisen oikeus ja hyväksyminen voi esimerkiksi tarkoittaa autoritaaristen ja perinteisiin nojaavien isien dominoivan aseman ylläpitämistä. Tämä voi heikentää vähemmistöryhmien niiden jäsenten oikeutta jättää yhteisö, jotka eivät halua alistua ahdasmielisille käytännöille. Monikulttuurisuusideologian vaihtoehdoksi on esitetty ensinnäkin värisokeusnäkemystä (colourblindness) eli ihmisten etnisen alkuperän tietoista huomioimatta jättämistä ja sen sijaan yhteisen kansalaisidentiteetin korostamista. Toisena vaihtoehtona on esitetty assimilaation eli valtakulttuuriin sulautumisen tukemista. (s. 295, ) 1

2 4. Sosiaalisen identiteetin teoria tarjoaa välineitä ymmärtää ryhmienvälisiä suhteita. Miten sen avulla voi selittää toisaalta vähemmistöryhmien ja toisaalta enemmistöryhmien erilaista reagointia monikultturisuuteen? (8 p) Sosiaalisen identiteetin teorian mukaan ryhmäkategorisointi, sosiaalinen vertailu ja positiivisen erottautumisen tarve ovat keskeisiä psykologisia mekanismeja ryhmienvälisten suhteiden ymmärtämiseksi. Ryhmän jäsenet tuottavat sosiaalisen identiteettinsä ryhmäjäsenyyksiensä pohjalta, joten positiivisen sosiaalisen identiteetin tuottamisen lähtökohtana on, että oma sisäryhmä tunnistetaan sosiaalisesti, se hyväksytään ja sitä arvostetaan. Siten myös ryhmän jäsenten reagoiminen toisiin ryhmiin perustuu tarpeeseen vahvistaa omaa sosiaalista identiteettiä erottamalla oma ryhmä myönteisesti muista ryhmistä. Jos myönteinen erottuminen ja arvostettu sosiaalinen identiteetti ovat uhattuina, niitä pyritään vahvistamaan arvioimalla sisä- ja ulkoryhmien eroja sisäryhmää suosivasti. Monikulttuurisuusajattelu tukee erityisesti etnisten vähemmistöryhmien positiivisia arvioita itsestään, joten monikulttuurisuus vetoaa enemmän juuri etnisiin vähemmistöryhmiin. Monikulttuurisuus tarjoaa ideologisen oikeutuksen sille, että vähemmistöryhmän jäsenet osoittavat sisäryhmän suosintaa ja vahvistavat omaa etnistä ryhmäidentiteettiään arvottamalla omaa ryhmäänsä ja erottautumalla ulkoryhmistä. Etnisen enemmistöryhmän jäsenille sen sijaan monikulttuurisuus tarjoaa vähemmän oikeutettuja perusteita oman sisäryhmänsä suosimiseen, sillä enemmistöryhmältä monikulttuurisuus ideologiana edellyttää positiivista suhtautumista ulkoryhmiin eli etnisiin vähemmistöryhmiin. Siten monikulttuurisuus ei enemmistöryhmän jäsenille tarjoa suoria välineitä vahvistaa omaa sosiaalista identiteettiään arvottamalla omaa ryhmää positiivisesti suhteessa muihin. Sosiaalisen identiteetin teorian mukaisesti monikulttuurisuuteen reagoivat siis positiivisesti ne ryhmät, joiden jäsenille monikulttuurisuus tarjoaa oikeutettuja välineitä positiivisen sosiaalisen identiteetin tuottamiseen ja vahvistamiseen. (s. 297) 6. Ovatko seuraavat artikkeliin perustuvat väittämät vai? Rengasta mielestäsi oikea vastaus. (22 p, 2 p/väite) a. Artikkelin mukaan kokeellinen menetelmä on tehokas tapa tutkia ihmisten pitkäaikaisten ideologisten käsitysten vaikutuksia heidän käyttäytymiseensä etnisten ryhmien välisissä kohtaamisissa. b. Artikkelissa kuvatun kokeellisen tutkimuksen mukaan monikulttuurisuus-ideologian korostamisen keskeisenä vaikutuksena oli, että turkkilais-hollantilaisista muodostunut koeryhmä esitti aiempaa positiivisempia arvioita hollantilaisista. c. Jos ryhmärajat nähdään läpäiseviksi, vähemmistöryhmän jäsenet ovat taipuvaisia identifioitumaan vahvemmin omaan sisäryhmäänsä saavuttaakseen positiivisen identiteetin. 2

3 d. Jos ryhmäsuhteet nähdään epävakaiksi, voi sisäryhmän suosiminen lisääntyä enemmistöryhmissä. e. Artikkelin kirjoittajan mukaan monikulttuurisen koulutuksen tuloksellisuudesta voi tehdä luotettavia päätelmiä jo muutamaa koulua vertailevalla tutkimuksella. f. Monikulttuurista koulutusta tarkastelleessa tutkimuksessa kävi ilmi, että etnisiin vähemmistöihin kuuluvat lapset raportoivat syrjintäkokemuksistaan sitä enemmän mitä enemmän luokassa käytettiin aikaa monikulttuurisuusasioihin. g. Jos luokassa uskottiin, että opettaja puuttuu etnisyyteen perustuvaan nimittelyyn ja poissulkemiseen, pienempi määrä oppilaita raportoi kokeneensa etnisyyteen perustuvaa syrjintää. h. Tutkimuksen monitasoanalyysi osoitti, että etnisen sisäryhmän suosiminen ei vaihdellut merkittävästi luokkien välillä. i. Jos opettaja kiinnittää huomiota opetuksessaan kulttuurieroihin ja etniseen syrjintään, lasten ulkoryhmää koskevat arviot ovat positiivisempia ja sisäryhmän suosiminen vähäisempää. j. Hollantilaislapset alkoivat suhtautua negatiivisemmin turkkilais-hollantilaisiin lapsiin, jos he havaitsivat opettajan puuttuvan etniseen syrjintään. k. Artikkelin kirjoittajan mukaan monikulttuurisuutta tutkittaessa kaikenlaiset ideologiset uskomukset tulee pyrkiä sulkemaan tarkastelun ulkopuolelle. Kiitos mielenkiinnostasi sosiaalipsykologiaa ja sosiaalipedagogiikkaa kohtaan! Hyvää kesää! 3

4 KIRJALLISUUSKOKEEN MALLIVASTAUKSET Filander, K. & Vanhalakka-Ruoho, M. (toim.) Yhteisöllisyys liikkeessä. Kansanvalistusseura, Helsinki Ferdinand Tönniesin esittämä sosiaalisten yhteisöjen luokittelu on ollut tärkeä yhteisöjen tarkastelussa. Kerro, mitä käsiteparia Tönnies käytti ja millaisia peruspiirteitä hän liitti erityyppisiin yhteisöihin? (8 p) Tönnies kuvasi erilaisia sosiaalisia yhteisömuotoja saksankielisten käsitteiden gemeinschaft ja gesellschaft avulla. Niistä gemeinschaft viittaa perinteiseen ja intiimiin yhteisöllisyyteen ja gesellschaft interessien pohjalta syntyneeseen rationaaliseen yhteiskuntaan, joka toimii sopimusten ja sanktioiden pohjalta. Gemeinschaft edusti Tönniesille ideaalia, jossa ihmisen olisi luonnollista elää hyvää elämää. Gemeinschaft-yhteisössä ihmiset toimivat yhdessä perheiden ja sukujen voimin hyvinvoinnin eteen. Gesellschaftissa sen sijaan tilanne on toinen. Sen toimintaa ohjaa yksilön omanedun tavoittelu. (s. 37) Tönniesin yhteisöluokittelu pohjautui yleisellä tasolla kahteen erilaiseen lakijärjestelmään. Gemeinschaftissa vallitsi yksilöiden keskinäisiä suhteita säätelevä velvoittava normisto, jonka alkuperä on perheessä ja maanomistuksessa. Normisto on sidoksissa uskontoon. Gesellschaftissa lakien perusta on kaupankäynnin ja muiden elinkeinojen säätelyssä. Valtio edustaa Gesellschaftissa suvereenista valtaa, ja politiikasta muodostuu keskeinen osa lainsäädäntöä. (s. 70) 2. Kommunitarismi on ollut yhteisöjen tarkastelussa tärkeä sosiologinen ja moraalifilosofinen suuntaus. Selitä, mitä suuntauksella tarkoitetaan. (6 p) Kommunitarismi on Yhdysvalloista peräisin oleva filosofinen, sosiologinen, poliittinen ja käytännöllinen ajattelusuuntaus, joka korostaa yhteisöjen merkitystä ja yhteisöllisiä arvoja. Perusajatuksen mukaan jokaisen pitäisi hyväksyä moraalinen vastuu yhteiskunnan hyvinvoinnista, terveydestä ja turvallisuudesta. Suuntauksen tärkeä edustaja on ollut sosiologi Amitai Etzioni, jonka mukaan perinteisten yhteisöjen katoamisesta huolimatta yhteisölliset arvot ovat tärkeitä nykyyhteiskunnassa. Kehityksen uhkana nähdään uusliberalistinen markkinatalous, passivoiva hyvinvointivaltio ja postmoderni kulttuuri. Nämä pirstovat ihmisen kokemusta. Sen sijaan sitoutuminen yhteisön arvoihin (velvollisuudet, vastavuoroisuus, kontrolli ja arvot) yhdistää sosiaalista kokemusta. Kommunitarismissa kritisoidaan yksilöllistä elämäntapaa. Se on johtanut sosiaalisiin ja yksilöllisiin ongelmiin yhteisöllisyyden ja luottamuksen vähentymisen seurauksena. Tästä syystä velvollisuuksilla muita ihmisiä kohtaan on merkittävä asema yhteiskuntien kehittämisessä. Kommunitarismin mukaan erityisesti arjen yhteistyösuhteet voivat elvyttää yhteisöllisyyttä, ja jokaisen kansalaishyveisiin kuuluu myös vapaaehtoistyö kolmannella sektorilla. (s ) 4

5 3. Émile Durkheim on käsitellyt tuotannossaan yhteisöllisen elämän muutoksia. Hän käyttää erilaisia solidaarisuuden muotoja jäsentämään yhteisörakenteiden muutoksia. Mitä käsitteitä Durkheim käyttää tuotannossaan, mitä hän näillä käsitteillä tarkoittaa ja miten hän selittää yhteisöjen muutosta? (6 p) Durkheimin käyttämät käsitteet ovat mekaaninen ja orgaaninen solidaarisuus. Mekaaninen solidaarisuus tarkoittaa elämää perinteisessä pienyhteisössä, jossa jaetut tavat, uskomukset ja perinteet yhdistävät ihmisiä. Tämä elämänmuoto on luonteeltaan kollektiivista, eikä edellytä pitkälle menevää työnjakoa. Kaupungistumisen seurauksena syntyi orgaanisen solidaarisuuden muoto. Sen kehittyminen liittyi työnjaon lisääntymiseen, jonka seurauksena yksilöt yksilöllistyivät. Tämä tarkoitti sitä, että yhteisöllisyys perustui yksilöiden riippuvuuteen toisistaan. Durkheimin mukaan orgaaninen solidaarisuus merkitsi samalla sitä, että ihmiset olivat vapaita muodostamaan uusia yhteisöllisyyden muotoja perinteestä vapaana. (s ) Durkheimin ratkaisu yhteiskunnan muutokseen olivat ammatillisista ryhmistä tai korporaatioista muodostuneet yhteisöt. Durkheim näki valtion liian kaukaisena ja kömpelönä rakenteena luomaan ihmisten välille sääntöjä monimutkaisiin tilanteisiin. Eräsaari esittää artikkelissaan, että kuntaa voi pitää yksilöiden suhteita välittävänä organisaationa nyky-yhteiskunnissa. (s. 71) 4. Tietoverkkoja koskevassa yhteisötutkimuksessa käytetään käsitteitä formaali tila ja informaali tila. Millaisia tiloja niillä tarkoitetaan verkkoympäristössä? (4 p) Käsitteillä tarkoitetaan erilaisia verkkoympäristöjä. Niiden välinen ero on kuvattavissa seuraavasti: 1) Formaali tila on suljettu opiskeluympäristö, jossa vuorovaikutus rakentuu opintojaksoon kuuluvien oppimistehtävien tekemisestä. 2) Informaali tila on kaikille avoin keskustelufoorumi, jossa puheenaiheet ovat vapaasti valittavissa. (s. 189) 5. Kejonen ja Kuittinen (2009) kritisoivat tiimin käsitettä työyhteisöjen tarkastelussa. Millaisia ristiriitaisuuksia tiimi-käsitteeseen heidän mukaansa liittyy työelämätutkimuksessa? (6 p) Kejonen ja Kuittinen tuovat esille seuraavia kriittisiä havaintoja tiimimäisen toimintatavan ja organisaation muiden puolien yhteydestä: 1) Jos yksilön palkkaus määräytyy yksilösuorituksen perusteella, yhteistyön ja yhteisen vastuun painottaminen on ristiriidassa palkkausperiaatteen kanssa. Tällöin ei kannata panostaa tiimityöhön. Tiimeille on myös siirretty monia johtamisen perustehtäviä, jotka voidaan nähdä uudenlaisena kontrollin muotona. 2) Tiimeillä on pyritty lisäämään henkilöstön vaikutusmahdollisuuksia ja vapauttamaan työntekijät byrokraattisesta kontrollista kohti joustavaa ja itseohjautuvaa toimintatapaa. 5

6 Tutkimus on kuitenkin osoittanut, että työntekijöiden mahdollisuudet vaikuttaa työtehtäviinsä, töiden sisältöihin ja työmenetelmiin ovat vähentyneet. Myös tiimien autonomia on vähentynyt. 3) Tiimityö vaikuttaa lisäksi organisaation valtarakenteeseen. Tutkimusten mukaan tiimien toimintaa on haitannut lähiesimiesten roolin hämärtyminen ja asemaan kohdistuneet ristiriitaiset odotukset. Johto voi odottaa lähiesimiehiltä tiukkaa budjettikuria, mutta tiimimäinen työskentely pohjautuu enemmän kannustamiseen ja työntekijöiden itsensä johtamisen edistämiseen. Julkisella sektorilla tiimityön koetaan myös vähentävän ammattien itsenäisyyttä. (s ) 6. Pasasen ja Vanhalakka-Ruohon (2009) mukaan ohjaustyö voidaan jakaa kolmeen erilliseen muotoon. Mitä nämä ohjaukset muodot ovat ja mitä niillä tarkoitetaan? (6 p) Kirjoittajat esittävät, että ohjaustyön muodot ovat muuttuneet, kun ohjausta on pyritty madaltamaan ja jalkauttamaan arkielämään. Ohjauksen perusmuotoja ovat seuraavat: 1) Nonformaali ohjaus: toiminnalle on tunnusomaista, että ohjaus tapahtuu järjestetyn yhteisöja kansalaistoiminnan kautta. 2) Informaali ohjaus: ohjaus tapahtuu osana arkielämän toimintaa. 3) Hakeva tai etsivä ohjaus: ohjaustoiminnan piiriä laajennetaan oppilaitosten ulkopuolelle. Näin pyritään lieventämään ohjaukseen ja koulutukseen osallistumisen esteitä sekä tavoittamaan asiakkaat, jotka vierastavat muodollisia ohjauspalveluja. (s. 308) 7. Miten Niemelä (2009) määrittelee kansalaisuuden, aktiivisen kansalaisuuden ja demokraattisen kansalaisuuden sekä näiden käsitteiden väliset suhteet? Miten aktiivinen ja demokraattinen kansalaisuus artikkelin mukaan kehittyvät? (8 p) Kansalaisuus on ensinnäkin asema, status, johon liittyvät perustuslain mukaiset kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet. Toiseksi kansalaisuus on toiminnallinen rooli. Tässä jälkimmäisessä merkityksessä kansalaisuutta voi kuvata käsitteillä aktiivinen kansalaisuus ja demokraattinen kansalaisuus. Aktiivinen kansalaisuus tarkoittaa kaikkea yhteisöllistä kansalaisuutta eli kansalaistoimintaa eri tavoin organisoituneissa ryhmissä. Se on lähellä sosiaalista osallistumista ja yhteisöllisyyttä. Demokraattinen kansalaisuus on aktiivisen kansalaisuuden se osa, joka viittaa kansalaisen suhteeseen yhteisön päätöksentekoon paikallisella, kansallisella tai Euroopan unionin tasolla. (s , 294) Kansalaisuus statuksena saadaan joko syntymän tai tietyin edellytyksin ilmoituksen tai hakemuksen perusteella. Aktiivinen kansalaisuus ei kuitenkaan kehity synnynnäisesti, vaan se pitää oppia. Aktiivisen ja demokraattisen kansalaisuuden kehittyminen edellyttää kansalaistoiminnassa tarvittavien tietojen, arvojen ja kompetenssien eli valmiuksien oppimista. Ne kehittyvät elinikäisenä prosessina, kun kansalainen osallistuu vuorovaikutukseen ja toimintaan yhteiskunnassa. Tätä voidaan tarkastellla sosiaalistumisena kansalaiseksi, jossa keskeisiä vaikuttajia ovat perheen sosiaaliset ja taloudelliset edellytykset, varhaiset suhteet läheisiin, koulu ja kansansivistystyö sekä vapaa-ajan ja kansalaisyhteiskunnan kaverit ja ystävät. Aktiivisen kansalaisuuden kehitystä voidaan 6

7 tukea kansalaiskasvatuksella. Kansalaiskasvatusta toteutetaan sekä formaalissa koulutuksessa että nonformaalin oppimisen ympäristöissä, esimerkiksi vapaan sivistystyön piiriin kuuluvissa kansalaisopinnoissa. (s , 294) 8. Donna Schultheiss on kehittänyt elämänuratutkimuksessa relationaalisen paradigman. Kerro, mitä tämä lähestymistapa tarkoittaa ja millaisen kuvan se sisältää ihmisen ja sosiaalisen yhteisön välisestä suhteesta. (8 p) Relationaalisuus tarkoittaa suhteissa olemista ja toimimista. Elämänuratutkimuksessa on selitetty ihmisen suuntautumista heille tärkeiden suhteiden kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yksilö suuntaa elämäänsä suhteissa merkittäviin muihin, olivat nämä lähellä tai kaukana. Ajattelutavan mukaan suhteissa oleminen on perustava piirre ihmisen toiminnassa. Suhteissa oleminen ja toimiminen nähdään myös keskeisenä inhimillisen kasvun ja kehityksen tekijänä. Tässä mielessä relationaalisuus voidaan nähdä inhimillisen olemisen peruspuolena, koska ihmisen persoonallisuus, minuus ja identiteetti rakentuvat aina suhteessa toisiin. Suunnanoton relationaalisuudelle perustuva näkemys painottaa sitä, että ihminen rakentaa elämänsä suunnan aina suhteessa hänelle tärkeisiin toisiin. Käytännössä itsensä luominen ja rakentaminen voidaan nähdä siten sekä yksilöllisenä että eettisenä ja sosiaalisena projektina. (s ) Schultheissin mukaan relationaalinen paradigma tarkoittaa ohjaamisessa myös sitä, että ohjaussuhteet eivät ole kulttuurista ja yhteiskunnasta erillään ja irrallaan, kuten eivät muutkaan suhteet. Ohjaus voidaan nähdä ammatilliseksi toiminnaksi, jossa suhteet ovat olennaisia. Sen lisäksi ohjaus on myös historiallisissa, sosiokulttuurisissa ja yhteiskunnallisissa yhteyksissä tapahtuvaa toimintaa, jolla on omat siteensä ja velvoitteensa suhteessa ammattietiikkaan ja ohjausajattelun perintöön. Voidaan sanoa, että relationaalinen paradigma korostaa yksittäisen ihmisen yhteiskunnallista luonnetta. Ihminen on käsitettävissä suhteessa muihin ihmisiin ja sidoksissa ulkoisiin ja sisäisiin tekijöihin. Tässä mielessä asioiden yhteyksien ja välittymisten tarkastelu on suhteiden ja siteiden reflektointia ja toimintaa niiden rakentamiseksi tai mahdollisesti purkamiseksi, jotta hyvä elämä toteutuisi. (s ) 9. Määrittele lyhyesti seuraavat käsitteet (20 p, 2p/käsitteenmäärittely) a) myöhäismoderni - Modernisaation uusi vaihe, jossa järkiperäisen edistyksen ihanne ei ole kadonnut. Sitä tarkastellaan kuitenkin itsekriittisesti. (s. 57) b) NPM - NPM (new public management) on julkisen johtamisen uudenlainen ideologinen kehys, jossa korostetaan yksityissektorin toimintatapojen käyttöä julkisella sektorilla. (s. 77) 7

8 c) lunastajaidentiteetti - Turvattomuuden ja hylätyksi tulemisen pelosta syntynyt tarve lunastaa itselleen olemassaolon oikeutus (s. 107) d) produktiivinen valta - Suostutteluun perustuva valta, jonka kautta yksilöt saadaan tekemään yhteiskunnan hallinnalle välttämättömät teot (s ) e) kollektiivinen tajunta - Yhteisesti ymmärrettyjä ja suhteellisen pysyviä kategorioita ja samankaltaisia ajattelutapoja (s. 160) f) dialogi - Ihmisten välinen vuoropuhelu, jolle on tyypillistä yhdessä etsiminen, toisen kuunteleminen, kiinnostus toisen näkemyksiä kohtaan ja luottamus (s. 335) g) sosiaalinen vuorovaikutus - Inhimillistä toimintaa, jota tapahtuu kahden tai useamman ihmisen kohdatessa (s. 188) h) reflektiivinen - Tarkoittaa mielen toimintaa, jossa käännytään tavalla tai toisella kohti omia ajatuksia, jolloin tietoisuus omista ajatuksista edellyttää niiden havainnointia ja arviointia (s. 190) i) elämismaailma - Käytännön toiminnan tapahtumatila, jossa ihminen muodostaa selityksiä elämän peruskysymyksille ja joka antaa puitteet suunnitelmille (s. 359) j) minäteknologia - Käytännöt, joilla ihmiset muokkaavat ominaisuuksiaan sekä ajattelu- ja toimintatapoja toivottuun suuntaan (s. 232) 8

9 10. Vastaa seuraaviin kysymyksiin lyhyesti mainitsemalla henkilön etu- ja sukunimi (8 p, 2 p/nimi) a) Kuka psykologian klassikkohahmo tunnetaan ohjausajattelun uudistajana ja luvulla? - Carl Rogers (s. 303) b) Kuka sosiaalipsykologian klassikko kirjoitti teoksen Toteemi ja tabu? - Sigmund Freud (s. 103) c) Kuka tieteenfilosofi on kehittänyt juurimetaforan käsitteen? - Stephen C. Pepper (s. 377) d) Kuka yhteisöelämää tarkastellut filosofi on kirjoittanut kirjan Vita Activa? - Hannah Arendt (s. 67) / 80 p Kiitos mielenkiinnostasi sosiaalipsykologiaa ja sosiaalipedagogiikkaa kohtaan! Hyvää kesää! 9