Moniaistiset tilat uusissa toimintaympäristöissä. Laurea-ammattikorkeakoulun kolmas pilottiraportti

Transkriptio

1 Moniaistiset tilat uusissa toimintaympäristöissä Laurea-ammattikorkeakoulun kolmas pilottiraportti

2 Sisällys 1. Pilotin tausta Aistien-hanke lyhyesti Laurean pilotit edistävät monikulttuurisuutta Laurean kolmas pilotti Toimijat Laurealaiset Yhteistyökumppanit Yleisö Tavoitteet 7 4. Toiminnan suunnittelu ja esivalmistelut Toiminnan toteutus Tilan rakentaminen Ohjelma kohtaamispaikalla Tilan purkaminen ja projektitehtävän arvioiminen Toiminnan tulokset Toiminnan arviointi Menetelmä monikulttuurisen työelämäosaamisen edistäjänä Ryhmätyöprosessin sujuvuus Menetelmä vuorovaikutuksen ja oppimisen edistäjänä Menetelmä voimaantumisen edistäjänä Moniaistisuuden toteutuminen Tiedotus Miten tuloksia hyödynnetään?.. 20

3 3 1 Pilotin tausta Aistien-hankkeessa kehitetään ja mallinnetaan moniaistista tilaa yhteisöllistä oppimista ja hyvinvointia edistäväksi pedagogiseksi työvälineeksi. Hankkeessa on seitsemän osatoteuttajaa, jotka kokeilevat moniaistisen tilan toteuttamista erilaisten kohderyhmien kanssa. Laurea-ammattikorkeakoulun omat pilotit toteutetaan osana sosiaalialan opintoja. Piloteilla kehitetään mallia, jolla edistetään opiskelijoiden monikulttuurisia valmiuksia ja toisaalta kehitetään moniaistista tilaa voimaantumisen menetelmänä. 1.1 Aistien-hanke lyhyesti Aistien-hankkeen keskeisenä ajatuksena on rakentaa erilaisia elämyksellisiä oppimisympäristöjä moniaistisesti ja yhteistoiminnallisesti. Hankkeen toimijat suunnittelevat ja valmistavat moniaistisen tilan sekä tilassa tapahtuvan toiminnan yhdessä. Tämän ryhmätyöprosessin tärkeimpänä tavoitteena on edistää toimijoiden voimaannuttamista ja osallistamista ja siten luoda edellytykset aktiiviselle oppimiselle. Tällöin moniaistinen tila toimii elämyksiä tuottavana rentoutumis-, kohtaamis- ja oppimisympäristönä. Moniaistisen tilan ideaa voidaan hyödyntää mm. monikulttuurisuuden edistämisessä, muistojen ja paikallishistorian keräämisessä sekä kylätoiminnan näkyväksi tekemisessä. Laurea-ammattikorkeakoulu koordinoi Aistien-hanketta. Sen lisäksi hankkeessa ovat mukana Jyränkölän Setlementti ry:n hallinnoima Heinolan kansalaisopisto, Hämeen Kylät ry Kanta-Hämeen alueella, Lapin maakuntamuseo Rovaniemellä, Päivälehden museo ja Metropolia ammattikorkeakoulu Helsingissä sekä Vantaan Valo ja Monitoimikeskus Lumo Vantaan Korsossa. Kukin seitsemästä toimijasta toteuttaa hankepilotteja omien yhteistyökumppaniensa kanssa syksyn 2011 ja kevään 2013 välisenä aikana. Toimijat ja heidän yhteistyökumppaninsa määrittelevät pilottien tavoitteet ja teemat yhdessä. Hanketta rahoittaa Lapin Elinkeino-, liikenne, ja ympäristökeskus Euroopan sosiaalirahaston tuella. Aistien-hanke on myös osa valtakunnallista AKTIIVI-verkostoa, joka on Avoimissa oppimisympäristöissä aktiiviseksi kansalaiseksi -kehitysohjelmaa koordinoiva hanke. 1.2 Laurean pilotit edistävät monikulttuurisuutta Laurea-ammattikorkeakoulu toteuttaa Aistien-hankkeen aikana kuusi pilottia, joiden tarkoituksena on kehittää moniaistista tilaa kulttuurien välistä vuorovaikutusta ja monikulttuurisuutta edistävänä työvälineenä. Kehittämiseen osallistuvat Laurean Tikkurilan yksikön lisäksi myös muiden yksiköiden sosiaalialan koulutusohjelmien opettajat ja opiskelijat. Toiminnan perusedellytyksenä on, että opiskelijat tekevät pilotin yhteistyössä maahanmuuttajataustaisen asiakasryhmän sekä alueellisten toimijoiden kuten esimerkiksi kunnan tai kolmannen sektorin kanssa. Pilotit toteutetaan joko opintojaksoon liittyvänä projektitehtävänä tai opinnäytetyönä. Piloteissa opiskelijat ja asiakasryhmä työskentelevät yhdessä. Tapaamisissa keskustellaan asiakkaille merkittävistä kokemuksista ja muistoista, jotka voivat olla henkilökohtaisia tai yhteisöön, jopa yhteiskuntaan kohdistuvia. Muistelutuokioiden pohjalta ideoidaan ja toteutetaan muistoihin johdatteleva moniaistinen tila, jossa asiakkaat voivat tuntea olonsa kotoisaksi ja, jossa syntyy vaivattomasti vuoropuhelua tilassa olevien kesken. Tila suunnitellaan kaikkia aisteja stimuloivaksi niin, että siellä on kuvia, ääniä, musiikkia, tuoksuja, makuja sekä jotain kosketeltavaa.

4 4 1.3 Laurean kolmas pilotti Tässä pilottiraportissa tarkastellaan Laurean kolmatta, Hyvinkään yksikössä kevätlukukaudella 2012 tehtyä pilottia, jonka sosiaalialan opiskelijat toteuttivat osana Sosiaalipedagogiikka ja sosiokulttuurinen työ -opintojaksoa (SSB10SN/B0095, hanketyöskentelyn osuus 2 opintoviikkoa). Opintojakson hanketyöskentelyosuus oli integroitu Monikulttuurinen työ -opintojaksoon (SSB10SN/B0097, hanketyöskentelyn osuus 3 op). Opiskelijat jakautuivat pienryhmiin ja jalkautuivat tekemään yhteistyötä Hyvinkään, Keravan ja Järvenpään alueellisten toimijoiden sekä maahanmuuttajataustaisten ryhmien kanssa. Opiskelijaryhmät suunnittelivat ja rakensivat yhteistyökumppaneidensa kanssa yhteensä 10 moniaistista tilaa. Hyvinkäällä ja Järvenpäässä tilat rakennettiin rasismin vastaisen viikon ajaksi, maaliskuussa viikolla 12. Keravan kaikki kolme tilaa osallistuivat Kulttuurit kohtaavat -tapahtumaan Toimijat Laurea-ammattikorkeakoulun Hyvinkään yksikön pilottiin osallistuneet toimijat voidaan jakaa kolmeen viiteryhmään. Ensimmäiseen kuuluvat Laurealaiset: opiskelijat, opettajat ja Aistien-hankkeen projektihallinto Laurean Tikkurilan yksiköstä. Toinen muotoutuu yhteistyökumppaneista: alueellisista toimijoista ja heidän edustajistaan sekä maahanmuuttajataustaisista asiakasryhmistä. Kolmas ryhmä on moniaistisissa tiloissa vieraillut yleisö. Aistien-hankkeen näkökulmasta pilotin varsinainen kohderyhmä olivat opiskelijat. Opiskelijoiden näkökulmasta heidän kohderyhmänä olivat maahanmuuttajataustaiset asiakasryhmät ja yleisö. Seuraavissa alaluvuissa kerrotaan viiteryhmittäin toimijoiden rooleista ja heidän keskinäisestä työnjaostaan pilotin aikana. Koska viiteryhmiin kaksi ja kolme eli yhteistyökumppaneiden ja yleisöön kuuluvien määrä on laaja ja monimuotoinen, kaikkia ei välttämättä ole yksilöity luvuissa 2.2 ja 2.3. LIITTEEN 1. taulukkoon (sivut 21 22) on koottu yksityiskohtaisemmat tiedot kunkin opiskelijaryhmän yhteistyökumppaneista ja yleisöstä. 2.1 Laurealaiset Hyvinkään yksiköstä pilottiin osallistui 28 sosiaalialan toisen vuoden opiskelijaa. Kun opintojakso alkoi tammikuussa 2012, opiskelijoille esiteltiin hankekohteet eli yhteistyökumppaneiksi lupautuneet alueelliset toimijat. Opiskelijat valitsivat hankekohteista mieleisensä, ja niin muodostui kuusi pienryhmään, joiden osallistujamäärä vaihteli neljästä seitsemään opiskelijaan. Neljäjäsenisiä opiskelijaryhmiä oli neljä kappaletta, viisi- ja seitsemänjäsenisiä ryhmiä oli molempia yksi. Ensimmäisien yhteistyökumppanien kanssa järjestyneiden tapaamisten jälkeen ryhmä laati projektistaan kirjallisen toimintasuunnitelman. Ohjaajaltaan saaman palautteen ja jatkokehittelyn jälkeen ryhmä jatkoi tapaamisia täsmentyneen ja vakiintuneen maahanmuuttajaryhmän kanssa. Näissä tapaamisessa opiskelijat haastattelivat asiakasryhmää ja sen pohjalta suunnittelivat, valmistelivat ja rakensivat

5 5 kohtaamispaikan yhden tai useamman päivän ajaksi. Päävastuu kohtaamispaikan suunnittelusta, rakentamisesta, tapahtuman ohjelmasta ja tilan emännöimisestä oli opiskelijaryhmällä. Ryhmä piti koko projektin ajan päiväkirjaa, keräsi tapahtuman yleisöltä palautetta ja kokosi projektista yhteisraportin. Opintojakson opetuksesta, sisällöllisestä ohjauksesta ja arvioinnista vastasivat Hyvinkään yksikön lehtorit Maire Antikainen ja Marjo Ritmala. Kuuden ryhmän ohjausvastuu jaettiin lehtorien kesken puoliksi. Lisäksi Aistien-hankkeen projektipäällikkö, lehtori Minttu Räty piti opiskelijoille johdantoluennon moniaistisen tilan mahdollisuuksista. Koska opiskelijat suorittivat opintojakson Aistien-hankeessa, heillä oli mahdollisuus saada taloudellista tukea projektitehtävän kulujen kattamiseksi. Hankinnoista, mahdollisista kuljetuskustannuksista ja vastaavasti myös työajanseurannasta oli raportoitava projektihallinnolle. Kulukorvaus- ja työajanseurantalomakkeet toimitettiin projektihallinnosta vastaavalle projektikoordinaattori Sari Sivoselle. Opiskelijat saivat lainata tilan rakentamista varten hankkeen liikuteltavia telttatiloja, kannettavaa tietokonetta, dataprojektoria, sisustustekstiilejä, kuten verhoja ja tyynyjä sekä muita sisustustarvikkeita. Lainaamisesta sovittiin Sari Sivonen ja projektissa työskentelevän harjoittelija Nanna-Maria Paajasen kanssa. 2.2 Yhteistyökumppanit Opiskelijaryhmien yhteistyökumppaneina toimivat seuraavat alueelliset toimijat, jotka kaikki työskentelivät maahanmuuttajataustaisten asiakasryhmien parissa: Hyvinkään kaupunki, Nuorisopalvelut, Nuorisotalo Silta Hyvinkään kaupunki, Puolimatkan koulu Järvenpään kaupunki, Sosiaalipalvelut, Maahanmuuttajien palvelut Keravan kaupunki, Maahanmuuttajien palvelut, Monikulttuurinen perhekerho Topaasi Keravan paluumuuttajien yhdistys Orvokki Setlementti Louhela ry, Monikulttuurinen Rinki. Alueellisten toimijoiden ja etenkin heidän edustajiensa rooli oli toimia yhteyshenkilöinä, jotka auttoivat opiskelijoita asiakasryhmien etsimisessä. Yhteyshenkilöt olivat läsnä ainakin ensimmäisissä opiskelija- ja asiakasryhmän välisissä tapaamisissa. Toisaalta yhteyshenkilöt myös tarjosivat yhteisöistään kokoontumispaikan näille yhteisille tapaamiskerroille. Lisäksi he joko tarjosivat itse tai järjestivät muun paikan, johon moniaistinen tila rakennettaisiin. Alueelliset toimijat ja yhteyshenkilöt on yksilöity opiskelijaryhmittäin LIITTEEN 1. taulukkoon sivuilla Yhteyshenkilöiden nimet on poistettu. Prosessin seuraavassa vaiheessa opiskelijat tekivät yhteistyötä maahanmuuttajataustaisen asiakasryhmänsä kanssa. Toteutuneiden ryhmätyöprosessien myötä asiakkaista olisi tässä pilottiraportissa voinut käyttää myös nimitystä yhteistyökumppanit, joka on nimenä kuvaavampi kuin pelkkä asiakasryhmä. Toisaalta silloin, kun moniaistisen tilan toteutus valmistui vain opiskelijaryhmän kesken,

6 6 asiakkaiden roolia voi pikemminkin luonnehtia asiantuntijaksi tai informantiksi. Siksi tässä raportissa asiakasryhmään kuuluvista käytetään myös nimitystä informantti. Asiakasryhmät, joita oli kymmenen, jakautuivat opiskelijaryhmien kesken niin, että: neljällä opiskelijaryhmällä oli kullakin yksi asiakasryhmä, yhdellä kaksi ja yhdellä neljä asiakasryhmää. Ryhmän koko vaihteli yhdestä kymmeneen henkilöön. Asiakasryhmissä oli 7 13-vuotiaita alakoululaisia, yli 13-vuotiaita nuoria, aikuisia ja ikäihmisiä. Ryhmän ikäjakauma oli suurilukuisissa asiakasryhmissä yhdenmukainen. Asiakasryhmät on yksilöity opiskelijaryhmittäin LIITTEEN 1. taulukkoon sivuilla Informanttien nimet on muutettu. Merkittävimmät asiakasryhmiä yhdistävät tekijät olivat kansallinen kulttuuri-identiteetti tai kuuluminen tiettyyn etniseen väestöryhmään. Kunkin moniaistisen tilan teema muotoutui näiden tekijöiden mukaan. Yhdeksässä tilassa teemana oli sama kansallinen tai etninen kulttuuri-identiteetti: Kosovon albanialaisuus, Venäjä, Filippiinit, Turkki, Uganda, Vietnam, Inkerinsuomalaisuus, Japani ja Somalia. Sen sijaan yhdessä alakoululuokan oppilaista muodostuneessa asiakasryhmässä tilan teemana oli toiminnallinen lentomatka oppilaiden kuuteen eri kotimaahan. Asiakasryhmän ensisijainen rooli oli toimia muistelu- ja haastattelutapaamisissa oman kulttuurinsa informanttina. Joidenkin ryhmien jäsenet saattoivat osallistua aktiivisesti myös tilan rakentamiseen. Tavallisempaa oli kuitenkin, että he lainasivat tilaan esineitä tai tuottivat sinne esittelymateriaalia. Muutamat myös leipoivat tai valmistivat ruokaa tilaisuuteen. Lähes kaikista ryhmistä yksi tai useampi jäsen toimi informanttina myös kohtaamispaikassa. Projektityöhön liittyi myös satunnaisia henkilöitä tai yhteisöjä, jotka auttoivat opiskelijaryhmiä prosessin aikana, mutta jotka eivät aktiivisesti osallistuneet varsinaiseen toimintaan. Näitä niin sanottuja yhteistyöresursseja tarjosivat tapaamis- tai tilan rakennusvaiheessa: koulunkäyntiavustaja, tulkki, matkatoimisto, kirjastot, Hyvinkään yksikön henkilökunta ja yhden asiakasryhmän äidit. 2.3 Yleisö Kohtaamispaikat rakennettiin julkisiin tiloihin niin, että niissä järjestettävät tilaisuudet olivat avoimia joko kaikille tai rajatulle, jopa kutsutulle kohderyhmälle. Yleisölle täysin avoimia kohtaamispaikkoja oli kuusi. Muut neljä oli rajattu tietyille nuoriso-, peruskoululais- tai päiväkotiryhmille. Näistä neljästä rajatusta yleisöstä ainoastaan nuoret tutustuivat tilaan omalla ajallaan. Muut kolme osallistuivat toimintaan kutsuttuina koulu- tai tarhapäivänsä aikana. Kaikille avoimista kohtaamispaikoista kolme sijaitsi Järvenpään kirjastossa. Yleisö muodostui satunnaisista kirjastokävijöistä tai varta vasten paikalle tulleista. Tiloja oli mainostettu Järvenpään Facebook-ryhmässä ja mainoksia oli levitetty kouluihin ja päiväkoteihin. Toiset kolme kaikille avointa tilaa sijaitsivat Keravan lukiossa järjestettävässä Kulttuurit kohtaavat -tapahtumassa, jonka esitteli Keravan kaupungin ja kolmannen sektorin monikulttuurista toimintaa. Hyvinkääläiseen Nuorisotalo Siltaan rakennettu tila on ensimmäinen esimerkki rajatun kohderyhmän yleisöstä. Nuorisotalo on tarkoitettu vuotiaille nuorille, jotka voivat viettää siellä vapaa-aikaansa

7 7 arki-iltaisin nuoriso-ohjaajien valvonnassa. Sillan kävijöillä on kuitenkin oltava nuorisotalon jäsenkortti. Koska nuorisotalon toiminta oli avointa, ja nuorten lukumäärä vaihteli illoittain, opiskelijaryhmä ei etukäteen tiennyt yleisönsä tarkkaa lukumäärää. Puolimatkan yhteiskoululle rakennetuista kahdesta tilasta toista markkinoitiin koulun sisällä esi-, ala- ja yläkoulun opettajille. Koska tilaan mahtui vierailemaan vain yksi luokka kerrallaan, opettajat varasivat 20 minuutin vierailuajan etukäteen. Vaikka opiskelijaryhmän toiveena oli, että koulun kaikki luokat olisivat päässeet osallistumaan tilan toimintaan kolmen koulupäivän aikana, kaikki opettajat eivät vastanneet kutsuun. Puolimatkan koulun toisen tilan pääasiallisella yleisöllä oli kaksoisrooli. Nämä yhdeksän valmistavan luokan oppilasta toimivat myös asiakasryhmänä ja osallistuivat sen takia tilan valmisteluun. Yleisöksi kutsuttiin myös oppilaiden vanhempia ja sukulaisia. Neljäs rajatulle yleisölle tarkoitetusta kohtaamispaikoista oli toiminnallinen leikkitila, joka oli rakennettu Järvenpään kirjaston satuhuoneeseen. Ensimmäiseen tapahtumaan kutsuttiin 15 lapsen päiväkotiryhmä, toinen tapahtuma oli avoin kirjastossa vieraileville pienille lapsille. Kun yleisönä oli lapsia, päiväkoti-ikäisiä tai koululaisia, mukana oli myös vanhempia, ohjaajia, opettajia, koulunkäyntiavustajia ja tulkkeja. Yleisö on yksilöity tarkemmin LIITTEEN 1. taulukkoon sivuilla Tavoitteet Laurean pilottien tavoitteena on ensinnäkin edistää opiskelijoiden monikulttuurista työelämäosaamista, mutta myös luoda mahdollisuuksia vähemmistöjen ja valtaväestön väliselle vuorovaikutukselle ja sen myötä tukea maahanmuuttajien kaksikulttuurista identiteettiä. Neljäntenä tavoitteena on parantaa opiskelun työelämäläheisyyttä luomalla verkostoja opiskelijoiden ja alueellisten toimijoiden välille. Hankkeen tavoitteiden lisäksi opiskelijoiden oli otettava huomioon kahteen opintojaksoon liittyvät opetussuunnitelmassa mainitut tavoitteet. Sosiaalipedagogiikka ja sosiokulttuurinen työ -opintojakson aikana opiskelija oppii aihepiirin peruskäsitteitä ja harjoittelee niihin liittyviä työmenetelmiä moniammatillisissa verkostoissa. Tavoitteena on, että opiskelija osaa: kuvailla ja perustella sosiaalipedagogisen ja sosiokulttuurisen työn lähtökohtia ja taustoja soveltaa sosiaalipedagogisia ja sosiokulttuurisia työmenetelmiä eri elämäntilanteissa olevien yksilöiden, perheiden ja ryhmien tukemisessa. toteuttaa luovia ja toiminnallisia lähestymistapoja asiakastyössä. Monikulttuurinen työ -opintojakson tavoitteena on, että opiskelija: tunnistaa työnsä kulttuurisidonnaisuuden ja kulttuurin merkityksen ihmisen arjessa. tunnistaa monikulttuurisuuteen liittyviä haasteita. edistää yhdenvertaisuutta yksilö- ja yhteisötasolla. tukee maahanmuuttajien kotoutumista. työskentelee monikulttuurisissa yhteisöissä.

8 8 Ryhmäraporteissaan opiskelijat konkretisoivat tavoitteitaan yksityiskohtaisemmin. Peruskouluympäristössä työskennelleiden ryhmien 2. ja 3. tarkoituksena oli tutustuttaa oppilaat koulussa edustettuina oleviin kulttuureihin, jotta mahdolliset ennakkoluulot vieraista kulttuureista tulevia kohtaan hälvenisivät. Kouluilmapiiriä parantavan tavoitteen lisäksi he pitivät erityisen tärkeänä, että monikulttuuriset oppilaat saisivat toiminnasta voimaannuttavia kokemuksia. Sen takia he halusivat antaa lapsille ja nuorille mahdollisuuden kertoa omasta kotimaastaan ja sen tavoista heille mieluisalla tavalla. Jotta nämä voimaannuttavat kokemukset onnistuisivat, molemmat ryhmät asettivat oppimistavoitteekseen aidon kuuntelemisen ja kohtaamisen harjoittelemisen. Sen he halusivat kohdentaa asiakastyön lisäksi myös muiden yhteistyökumppaneiden, yleisön sekä oman ryhmän jäsenten väliseen vuorovaikutukseen. Lisäksi he korostivat omakohtaisen kohtaamisen, omien asenteiden ja tunteiden tunnistamisen sekä kehittämisen tärkeyttä. Vaikka ryhmän 4. asiakkaat olivat pääasiassa aikuisia, tavoitteet olivat samansuuntaiset kuin ryhmien peruskoululaisilla. Ryhmä havainnollisti tavoitteitaan keskeisten käsitteiden kuten kohtaamisen, kulttuuri-identiteetin, kotoutumisen, osallisuuden, voimaantumisen ja yhdenvertaisuuden avulla. He korostivat erityisesti maahanmuuttajien ja järvenpääläisten kohtaamisessa keskinäisen vuoropuhelun, kulttuurien välisen kiinnostuksen sekä ymmärryksen heräämisen merkittävyyttä. Opiskelijat tahtoivat tarjota maahanmuuttajille tilaisuuden kertoa kulttuuristaan sellaisia asioita, joita he halusivat tuoda esille valtaväestön keskuudessa. Kun maahanmuuttajat saisivat lisäksi mahdollisuuden puhua tutuista asioista suomen kielellä, se edesauttaisi heidän kotoutumistaan järvenpääläisen yhteisön jäseniksi. Kielitaidon harjaannuttaminen myötä ymmärretyksi ja huomioiduksi tulemisen kokemukset puolestaan edistävät osallisuuden ja voimaantumisen tunnetta. Opiskelijat myös tiedostivat pienempiin alaryhmiin jaetun ryhmänsä haasteiksi keskinäisen vuorovaikutuksen ja toiminnan yhteensovittamisen. He päättivät kommunikoida ja toimia niin, että ryhmä pysyisi yhtenäisenä koko projektityön ajan. Inkerinsuomalaisten paluumuuttajien kanssa työskennellyt ryhmä 5. nosti aikaisemmin esitettyjen tavoitteiden lisäksi esille uuden näkökulman. Koska asiakasryhmä muodostui ikäihmisistä, yksi tärkeä päämäärä oli kulttuuri-identiteetin siirtäminen sukupolvelta toiselle. Se oli itse asiassa se syy, miksi opiskelijat valitsivat kyseisen yhteistyökumppanin he halusivat tietää jo katoavasta kulttuuriidentiteetistä mahdollisimman paljon. Lähes kaikki ryhmät mainitsivat tavoitteekseen moniaistisuuden. Myös seuraavat oman oppimisen tavoitteet yhdistivät kaikkia ryhmiä: tietämyksen lisääminen vieraista kulttuureista. tutustuminen maahanmuuttajien arkeen ja heidän kohtaamiinsa haasteisiin. toimintatapojen ja kommunikoinnin harjoitteleminen eri kulttuuri-, kieli- ja ikäryhmiä edustavien kanssa. kokemus toiminnan suunnittelemisesta ja organisoimisesta ryhmätyönä. 4 Toiminnan suunnittelu ja esivalmistelut Kun opintojakso alkoi 10. tammikuuta 2012, opiskelijat orientoituivat johdantoluennolla kurssin sisältöihin, tavoitteisiin ja Aistien-hankkeen moniaistiseen tilaan. Lisäksi he perehtyivät omatoimisesti

9 9 sosiaalipedagogiikkaa, sosiokulttuurista työtä ja monikulttuurisuutta käsittelevään kurssikirjallisuuteen. Hankekohteiden eli alueellisten toimijoiden esittelyn jälkeen opiskelijat jakautuivat kiinnostuksensa mukaan kohteittain pienryhmiin. Tammikuun loppupuolella järjestyivät ensimmäiset tapaamiset alueellisten toimijoiden kanssa. Tapaamisessa yhteyshenkilöt kertoivat yhteisönsä toiminnasta ja suosittelivat ryhmälle sopivia yhteistyökumppaneita. Tässä vaiheessa ryhmä myös saattoi käydä tutustumassa tilaan, johon kohtaamispaikka rakennettaisiin. Samaan aikaan opiskelijat alkoivat kirjoittaa ryhmäraportteihinsa teoriataustaa kohdekulttuurista ja aihepiiriin liittyvistä tärkeimmistä sosiokulttuurisista käsitteistä. Tietoa Aistien-hankkeesta ja moniaistisesta tilasta opiskelijat saivat Laurean verkkoympäristöistä S-levyasemalta ja Optima-työtilasta. Verkkoympäristöissä oli myös käytännönohjeita, tiedostopohjia, lomakkeita ja kuvamateriaalia, joista oli apua projektitehtävän tekemisessä. Ensimmäisissä asiakasryhmätapaamisissa opiskelijat kertoivat yhteistyökumppaneilleen hankkeesta ja siitä, mistä moniaistisessa tilassa on kyse. Näissä tapaamisissa keskusteltiin kohdekulttuurista ja suunniteltiin, miten se aiheena taipuisi moniaistiseksi rakennettavaan tilaan. Alustavien keskustelujen jälkeen ryhmä laati projektistaan kirjallisen hankesuunnitelman, joka sisälsi muun muassa: 1) valitun teoreettisen näkökulman, 2) kohderyhmän tai -ryhmät, 3) toiminnan tavoitteet, 4) SWOT-analyysin (sisäiset vahvuudet ja heikkoudet, ulkoiset mahdollisuudet ja uhat) sekä 5) toimintasuunnitelman ja aikataulun. Ohjaajan kanssa käydyn palautekeskustelun jälkeen ryhmä kehitteli usein suunnitelmaansa eteenpäin ennen kuin esitteli sen toisille ryhmille 21.helmikuuta. Hankesuunnitelma sai elää ja se sai muuttua prosessin aikana. Hankesuunnitelman laatimisen jälkeen opiskelijaryhmät jatkoivat tapaamisia asiakkaidensa kanssa. Yhteyshenkilö ei enää välttämättä ollut läsnä jatkotapaamisissa, varsinkaan aikuisryhmien kanssa työskennelleissä ryhmissä Nuorten ja koululaisten asiakasryhmissä sen sijaan oli aina paikalla joko nuoriso-ohjaaja tai opettaja. Tapaamisissa jatkettiin tilan ideointia ja käytännön toteutuksen organisointia. Minkälaisia elämyksiä tilassa tarjottaisiin? Mitä aisteja herätellään? Millä keinoin elämykset toteutetaan? Miten tila sisustetaan? Onko tilassa järjestettyä ohjelmaa tai toimintaa? Mitä ja minkälaisia resursseja on käytettävissä? Osallistuuko asiakasryhmä tilan rakennukseen tai itse tapahtumaan? Mikä on työnjako ja aikataulu tilan toteuttamiseksi? Miten ja kenelle tapahtumaa mainostetaan? Miten yleisöltä kerätään palautetta? Vaikka esivalmistelut olivat opiskelijoiden vastuulla, useat asiakasryhmät olivat niissä aktiivisesti mukana. Esimerkiksi ryhmän 1. albaaninuoret tulostivat valokuvia ja tekivät tilan seinälle tervehdystekstejä. Ryhmän 2. yhteistyökumppanit eli venäjän kielen ryhmäläiset tekivät kylttejä, joissa oli kyrillisin kirjaimin venäjänkielisiä tervehdyksiä. Turkkilainen Defne valmisti pikkuleipiä tilan 5. tapahtumaan.

10 10 Kolmessa ryhmässä esivalmisteluja tehtiin yhdessä. Ryhmä 3. ohjasi opetustuokiota, joissa oppilaat askartelivat oman maansa lippuja ja merkitsivät karttapohjaan maansa pääkaupungin ja kotipaikan sijainnit. Kun valmisteluja tehtiin yhteistoiminnallisesti, maahanmuuttajat saivat tilaisuuden opettaa ryhmäläisille oman maansa kulttuuria. Esimerkiksi tilaan 4. harjoiteltiin filipinonkielisiä laululeikkejä Gerryn johdolla. Ugandalaisen tilan 6. ruokatarjoilut valmistettiin autenttisista raaka-aineista. Vietnamilainen Linh opetti ryhmäläisille, miten silkkipaperista taitellaan uudenvuodenkukkia tilan 7. koristeeksi. Ryhmän 5. jäsenet oppivat, kuinka teetä haudutetaan inkerinsuomalaisittain. Kulttuurista kertovia tavaroita, tarvikkeita ja muuta havainnollistamismateriaa opiskelijat saivat lainaksi pääasiassa asiakasryhmiltä, mutta myös ns. yhteistyöresursseilta. Laurean projektihallinnolta lainattiin telttoja, kannettavaa tietokonetta, dataprojektoreita, kankaita, mattoja ja muita sisustustarvikkeita. Ryhmäkohtainen määräraha hankintoja varten oli 20 euroa. Ylimenevästä budjetista oli ohjeistettu neuvottelemaan projektikoordinaattorin kanssa. Tilojen ohjelmasta tiedottaminen vaihteli sen mukaan oliko tilaisuus tarkoitettu yhteisön sisäiseksi vai oliko se kaikille avoin julkinen tilaisuus. Nuorisotalo Sillassa ja Puolimatkan koulussa tiedotettiin lähinnä sisäisesti. Esimerkiksi ryhmä 2. järjesti opettajille infotilaisuuden ja ryhmä 3. lähetti oppilaiden vanhemmille kutsut. Järvenpään kirjastossa toiminut ryhmä 4. teki tiloistansa mainoksen, jota levitettiin kaupungin yksiköille kuten koululle, kirjastoon ja sisäisen postin kautta päiväkoteihin, mutta myös yhteyshenkilön kautta muille sähköpostilistoille. Koska ryhmien tilat olivat osa yleisötapahtumaa, tilaisuuden järjestäjä Monikulttuurinen perhekerho Topaasi tiedotti tapahtumasta mainoksella (ks. viereinen kuva). Opiskelija- ja asiakasryhmien tapaamiskertojen määrä vaihteli kahdesta kuuteen. Tiloista neljä rakentui neljällä tapaamisella, joka oli selvästi yleisin tapaamisten lukumäärä. Myös ohjaajan ja opiskelijaryhmän väliset ohjaustapaamiset jatkuivat aina kurssin loppuun asti. Eriluonteisten yhteistapaamisten ulkopuolella opiskelijaryhmän jäsenet tapasivat joko ryhmänä tai pienemmissä kokoonpanoissa. Esimerkiksi neljä tilaa rakentanut ryhmä 4. jakautui suunnittelu- ja toteutusvaiheessa kolmeen toteutusryhmään, joissa oli kahdesta kolmeen opiskelijaa. Ryhmien jäsenet kommunikoivat projektityön aikana mm. sähköpostin välityksellä. Myös kaikki ryhmät rationalisoivat työtaakkaansa jakamalla esivalmistelutehtäviä kaikkien ryhmänjäsenten kesken.

11 11 5 Toiminnan toteutus Hyvinkäällä ja Järvenpäässä toimineiden ryhmien seitsemän tilatoteutusta ajoittuivat väliselle ajalle, jolloin vietettiin kansainvälistä rasismin vastaista viikkoa. Ryhmien kolme tilaa olivat osa Kulttuurit kohtaavat -tapahtumaa , jonka järjesti Keravan kaupungin Monikulttuurinen perhekerho Topaasi yhdessä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Pilotin tilatoteutukset sijaitsivat Hyvinkäällä Nuorisotalo Sillassa (tila 1.) ja Puolimatkan yhtenäiskoulussa (tilat 2. 3.), Järvenpään pääkirjastossa (tilat 4. 7.) ja Keravan lukiossa (tilat ). Hyvinkään tilat oli tarkoitettu rajatuille tai kutsutuille kohderyhmälle päiväkoti-ikäisistä lapsista lukioikäisiin nuoriin. Järvenpäässä ja Keravalla kohtaamispaikat järjestettiin kaikille avoimina julkisina tilaisuuksina. Tosin tilan 4. toiminnassa oli ajoittainen poikkeama filippiiniläisen leikkituokion ensimmäinen toteutuskerta oli tarkoitettu vain kutsutulle päiväkotiryhmälle, mutta toinen oli avoin kaikille kirjastokävijöille. 5.1 Tilan rakentaminen Pilotin tiloista seitsemän toteutettiin niin, että toiminta ajoittui yhdelle päivälle. Kaksipäiväisiä tiloja oli kaksi ja kolmepäiväisiä yksi. Suurin osa opiskelijaryhmistä pystytti ja sisusti tilansa saman päivän aikana juuri ennen tapahtumaa. Ainoastaan Puolimatkan koulun Venäjä-tila ja Järvenpään kirjaston filippiiniläinen tila rakennettiin edellisenä päivänä. Hankkeen liikuteltavaa telttarakennelmaa käytettiin silloin, kun kohtaamispaikka piti erottaa julkisessa tilassa omaksi alueekseen (ks. viereinen kuva). Nuorisotalossa ja yhtenäiskoulussa telttaa ei tarvittu, koska sieltä löytyivät toimintaan soveltuvat valmiit tilat. Telttaan rakennettuja tiloja oli kaikkiaan viisi kappaletta. Yksi telttaa käyttäneistä ryhmistä mainitsi, että pystyttämiseen ja sisustamiseen kului noin kaksi tuntia. Etenkin telttaan tilansa rakentaneet ryhmät toivat tilaan sisustuksellisia elementtejä, kankaita, pöytäliinoja ja mattoja, joilla he tekivät telttatilasta kotoisemman. Selkeitä koristetai sisustuselementtejä olivat esimerkiksi leikkokukat, oksat, paperikukat ja -perhoset. Koska varsinkin telttatilat (2,5 m x 2,5 m) olivat pieniä, huonekaluja käytettiin sisustuksessa vähän. Lähinnä tarvittiin pöytiä kirjoille, esineasetelmille ja tarjoilulle. Pitkäkestoista toiminnallista ohjelmaa sisältäviin tiloihin 3. ja 4. oli varattu tuolit istumista varten.

12 12 Moniaistisen tilan tehtävänannossa opiskelijoita ohjeistettiin käyttämään tilan tunnelman luomiseen kaikkia aisteja. Sen takia tilassa tuli olla nähtävää, kuultavaa, tunnusteltavaa, haisteltavaa ja maisteltavaa. Eniten hyödynnettiin näköaistia kuvien, kuvatallenteiden ja tekstien muodossa: valokuvat, postikortit, maalaukset ja printatut kuvat (9:ssa tilassa) tietokoneen tai dataprojektorin avulla esitettävät kuvat (4:ssä) videotallenteet (3:ssa) kartat ja kansallisliput (3:ssa) kirjat ja lehdet (6:ssa) tervehdystekstit (4:ssä) tietoiskut tai -paketit (3:ssa). Näköön liittyviä virikkeitä olivat myös lukuisat esineet vaikka niitä voi toisaalta tutkia haptisesti koskettelemalla ja tunnustelemalla. Esillä oli muun muassa astioita, tekstiilejä, vaatteita, koruja ja soittimia. Näistä oman näkyvän joukkonsa muodostivat kansallisina symboleina pidetyt esineet ja asiat: kansallispuvut, -liput ja -kukat sekä rahat. Taustamusiikkia esitettiin seitsemässä tilassa. Elävää musiikkia ja laulua oli ainoastaan filippiiniläisessä leikkituokiossa. Tuoksuelementtejä käytettiin suunnitellusti kuudessa tilassa: neljässä teejuoman, kahdessa kukkien tai suitsukkeiden, yhdessä menthol-lääkeaineen tuoksua. Tarjottaviin ruokamaistiaisiin liittyi myös makua täydentäviä tuoksuelementtejä, mutta mikään ryhmistä ei maininnut niitä tietoisesti tavoitteekseen. 5.2 Ohjelma kohtaamispaikalla Lapsille ja nuorille tarkoitettuihin tiloihin kutsuttu yleisö saapui paikalle ohjelman alkamisaikaan. Puolimatkan koulun kolmepäiväiseen Venäjä-tilaan oli varattu vierailuajat etukäteen esi-, ala- ja yläkoululaisten kesken niin, että yhden luokan vierailuaika oli 20 minuuttia. Samassa koulussa pienten lasten valmistavalle luokalle järjestetty toiminnallinen lentomatka oppilaiden kuuteen kotimaahan kesti 105 minuuttia. Järvenpään kirjastossa kahtena päivänä järjestetty filippiiniläinen leikkituokio suunniteltiin alle tunnin mittaiseksi.

13 13 Näissä kolmessa kohtaamispaikassa opiskelijaryhmän informanteilla eli asiakkailla oli esiintyjinä aktiivinen rooli. Esimerkiksi venäjän kielen ryhmäläiset kertoivat vieraileville luokille, miten venäläisiä aakkosia ja sanoja lausutaan. Toiminnallisella lentomatkalla lapset saivat kukin vuorollaan kertoa kotimaastaan ja esitellä mukanaan tuomia, kulttuurilleen tyypillisiä esineitä. Filippiiniläisessä tilassa Gerry ohjasi laululeikkiä laulaen ja kitaralla säestäen. Tytär Maribel puolestaan kertoi matkakokemuksista isänsä kotimaassa. Pilotin muut seitsemän tilaa toimivat nonstop periaatteella, joissa yleisö sai vierailla itse valitsemaansa aikaan. Nonstop-tilat olivat auki neljästä seitsemään tuntia. Informantit olivat paikalla kaikissa tiloissa ainakin osan aukioloajasta. Yleisö sai tutustua tilaan, keskustella paikalla olevien informanttien ja opiskelijoiden kanssa sekä nauttia tilan ruokamaistiaisista. Vapaan tutustumisen lisäksi järjestettyä ohjelmaa oli ainoastaan tilan 8. japanilainen ikebana-näytös ja teeseremonia. Seitsemässä kohtaamispaikassa oli tarjolla kohdekulttuurille tyypillisiä pieniä makupaloja kuten hedelmiä, leivonnaisia, leipää ja makeaa papuhilloa. Tilan 6. ugandalaisessa keittiössä tarjottava ruoka chapati-leipä ja katangomuhennos olivat tärkeä osa tilan pääteemaa. Informanttina toimineen Jacobin ja opiskelijoiden yhteinen ruoanvalmistusprosessi oli jopa kuvattu valokuvin tilan seinällä. Osa opiskelijaryhmistä keräsi tilassa vierailevalta yleisöltä kävijäpalautetta. Kolmessa ryhmässä käytettiin keräämiseen kyselylomaketta. Yksi ryhmistä kokosi suullista palautetta, ja yksi tarkkaili yleisön reaktioita. Palaute oli pääosin myönteistä. Esimerkiksi oppimisympäristöjä pidettiin virikkeellisinä. Pienille lapsille tarkoitetut toiminnalliset aistitilat arvioitiin lapsiystävällisiksi, tosin toimintaa niissä olisi voinut olla vielä enemmän. Kulttuurit kohtaavat -tapahtumaa kiiteltiin monipuolisuudesta ja samanlaisia tapahtumia toivottiin lisää. 5.3 Tilan purkaminen ja projektitehtävän arvioiminen Tilaisuuden jälkeen tilat purettiin, paikat siivottiin ja lainatut tavarat palautettiin takaisin. Tiloja ja 7. toteuttaneet opiskelijat, informantit ja yhteyshenkilöt pitivät välittömästi tilaisuuden jälkeen kaksi erillistä palautekeskustelua, jossa he arvioivat tilojen onnistumista. Muut ryhmät saivat suullista palautetta lähinnä muilta opiskelijoilta ja ohjaavalta opettajaltaan. Kirjallista palautetta yhteistyökumppaneiltaan keräsi ainakin yksi ryhmä. Tapahtuman jälkeen opiskelijat jatkoivat ryhmäraporttinsa valmiiksikirjoittamista. Kohdekulttuurin yleiskuvauksen, tärkeimpien sosiokulttuuristen käsitteiden ja toiminnan tavoitteiden jälkeen he kuvailivat, kuinka projektityö eteni suunnitteluvaiheesta toteutukseen ja itsearviointiin. Lähes kaikki ryhmät havainnollistivat raporttia toteutusvaiheen aikana ottamillaan kuvilla. Kuudelta pilottiryhmältä syntyi viisi sivuista raporttia ja yksi PowerPoint-esitys, joita kaikkia on käytetty tämän pilottiraportin lähteinä. Kurssin päätyttyä opiskelijat palauttivat tuntiseurantalomakkeen ja mahdolliset kulukorvauslomakkeet hankkeen projektikoordinaattorille. Henkilökohtaiseen tuntiseuranlomakkeeseen merkittiin kaikki projektityöhön käytetty työaika aina oppitunneista raportin kirjoittamiseen. Keskiverto-opiskelija käytti projektiin 55 työtuntia. Opiskelijaryhmiä vertailtaessa ryhmän työtuntien suurin keskiarvo oli 71 ja pienin 37 tuntia.

14 14 6 Toiminnan tulokset Laurea-ammattikorkeakoulun kolmas pilotti oli lähtökohdiltaan samansuuntainen kuin aiemmin toteutetut pilotit. Tarkoituksena oli kehittää moniaistista tilaa kulttuurien välistä vuorovaikutusta ja monikulttuurisuutta edistävänä työvälineenä. Kuten aikaisemmissakin piloteissa, opiskelijaryhmät toteuttivat pilotin yhteistyössä maahanmuuttajataustaisten asiakasryhmien kanssa. Kahteen edelliseen pilottiin verrattuna tässä pilotissa opiskelijaryhmien projektityöt olivat toimintaympäristöiltään ja toteutuksiltaan hyvin erilaisia. Tähän vaikutti pääasiassa se, että alueellisilla toimijoilla oli entistä aktiivisempi rooli koko prosessin ajan. He eivät ainoastaan johdattaneet opiskelijoita maahanmuuttajaryhmien pariin, vaan he olivat myös mukana asiakastapaamisissa ja tarjosivat moniaistisille tiloille uusia toteuttamisympäristöjä. Tässä tiivistyneessä yhteistyössä heijastuu selkeästi Laurean noudattama Learning by Developing -toimintamalli, jolla opetusta ja kehittämishankkeita pyritään integroimaan aluetyöhön, jotta opiskelijat saisivat jo opiskeluvaiheessa kiinnekohtia työelämään ja sen osaajiin. Alueellisten toimijoiden kanssa tehtävän yhteistyön monimuotoistumisesta kertoo se, että kolmannen sektorin ja kunnallisen maahanmuuttajatyön lisäksi yhteistyökumppaneiksi oli valikoitunut myös kunnallisen maahanmuuttajaopetuksen edustajia. Asiakasryhmien ikäjakauma laajeni aikuisista esi-, ala- ja yläkoululaisiin. Tällä kertaa aistitiloja ei toteutettu Tikkurilan tai Hyvinkään toimipisteiden moniaistisiin luokkatiloihin. Opiskelijat sananmukaisesti jalkautuivat oppilaitoksen ulkopuolelle ja sovelsivat moniaistisen tilan menetelmää uusiin toimintaympäristöihin: nuorisotaloon, kouluun, kirjastoon ja yleisötapahtumaan. Näissä entistä avoimemmissa ja julkisemmissa toimintaympäristöissä asiakastyö näyttäytyi opiskelijoille haasteellisemmalla tavalla. Asiakasryhmän, opiskelijoiden ja yleisön väliseen vuorovaikutukseen tuli uusia ulottuvuuksia uhkiakin, mutta etenkin mahdollisuuksia. Kun aikaisemmissa piloteissa yleisönä on ollut asiakasryhmien perheenjäseniä tai Laurean opiskelijoita, nyt maahanmuuttajaryhmillä oli tilaisuus uudenlaisen yleisön kohtaamiselle. 7 Toiminnan arviointi Seuraavassa prosesseja arvioidaan projektityön tavoitteiden suuntaisesti kuitenkin niin, että arvioinnin painotukset on valittu oppilaitosympäristössä käytettävän menetelmän kehittämistä ajatellen. Tarkoituksena ei ole arvioida pelkästään fyysisen aistitilan kehittämistä, arviointi kohdistuu koko prosessiin opiskelijoiden työelämäoppimiseen, yhteistyökumppaneiden vuorovaikutukseen ja sen sujuvuuteen sekä asiakasryhmien voimaantumiseen. Arviointi on koottu viidessä ryhmäraportissa ja yhdessä PowerPoint-esityksessä olleista prosessikuvauksista, kokemuksista ja itsearvioinneista, joissa kaikissa toimintaa on tarkasteltu opiskelijoiden näkökulmasta. Suorat sitaatit on lainattu pilotin viidestä ryhmäraportista.

15 Menetelmä monikulttuurisen työelämäosaamisen edistäjänä Tässä osiossa tarkastellaan tehtävänannon mahdollisuuksia, mielekkyyttä, haasteita ja onnistumista. Aikaisempiin pilotteihin verrattuna opiskelijat eivät omatoimisesti etsineet asiakasryhmäänsä, koska ohjaavat opettajat olivat sopineet etukäteen hankeyhteistyöstä alueellisten toimijoiden kanssa. Opiskelijat saivat kuitenkin valita tarjolla olevista hankekohteista mieleisensä: halusimme silti valita juuri tämän asiakasryhmän, koska hankkeen tekeminen juuri inkeriläisten kanssa on erittäin mielenkiintoista. Ryhmämme pääsi tutustumaan uuteen kulttuuriin, jonka olemassaolosta kovin monet eivät edes tiedä, mutta ennen kaikkea pääsimme kuulemaan ikäihmisten omia, mielenkiintoisia ja värikkäitä elämäntarinoita. Valmiiden hankekohteiden joukossa löytyi siis yllätyksiä uusia asiakasryhmiä, joita opiskelijat eivät olisi kenties osanneet itsenäisesti etsiä. Työskentely maahanmuuttajien parissa koettiin mielekkääksi varsinkin, kun moniaistisen tilan teema koettiin merkitykselliseksi ja asiakkaiden tarpeista lähteneeksi: tuomalla esiin vierasta kulttuuria ja tuomalla se pohdittavaksi ja näkyville voimme toivottavasti herättää oppilaiden mielenkiinnon ja hyväksynnän toisenlaista kulttuuria ja siten sitä edustavia ihmisiä kohtaan. Toivomme tilan olevan rikastuttava kokemus, joka herättää keskusteluja ja vaikuttaa omalta osaltaan koulun ilmapiiriä parantavasti. Ikäihmisten kanssa työskennellyt ryhmä nosti esille moniaistisen tilan mahdollisuudet perinteen siirtämisessä: Haluamme myös auttaa inkeriläisiä jakamaan omaa elämäänsä, historiaansa ja tietoaan uudelle sukupolvelle. Kohderyhmän lisäksi opiskelijat tiedostivat hyödynsaajiksi myös itsensä. Moni mainitsi mahdollisuuden kohtaamisen taidon harjoittelemiseen. Jo prosessin alussa opiskelijat painottivat positiivisten asennoitumisen vaikutusta sen onnistumiseksi avoimuutta, aitoutta, halua kuunnella, ymmärtää ja oppia uutta. Lisäksi tiedostettiin, kuinka tärkeä on hankkia tietoa maahanmuuttajan kulttuurista, koska se edesauttaisi ymmärtämystä kohtaamistilanteissa. Näiden lisäksi hyödyllisiksi oppimiskokemuksiksi mainittiin käytännön tapahtumien organisoiminen, ryhmässä toimiminen ja yhteistyö alueen muiden toimijoiden kanssa. Myös opintojen tekeminen osana Aistien-hanketta havaittiin hyödylliseksi: hyödyimme hankkeesta monella eri tavalla. Opimme olemaan mukana hieman isommassa projektissa mihin olemme tottuneet. Tämä on ensimmäinen hanke, jossa meillä on rahoitus, joten opimme tekemään erilaisia selvityksiä budjetista. Lisäksi ESR vaatii hankkeen toteutuksessa muutamien säännösten toteutumista, kuten tuntiseurantaa, mitä emme olleet aikaisemmin joutuneet tekemään. EU-säännökset voivat siis tahattomasti ohjata opiskelijoita myös työntutkimiseen ja sen kehittämiseen. Myös hanketyöskentelyn tärkeys tiedostettiin: tuotamme työskennellessämme ja raportoidessamme arvokasta tietoa, jota voidaan käyttää tulevaisuudessa vastaavissa tai samankaltaisissa hankkeissa. Hankkeen tarjoama ryhmäkohtainen 20 euron määräraha koettiin monessa ryhmässä toimintaa rajoittavaksi tekijäksi. Prosessin alkuvaiheessa haasteellisena tai jopa stressaavana asiana pidettiin sitä, miten moniaistiseen tilaan saataisiin teemaan liittyviä autenttisia esineitä. Moni ryhmä olikin lopulta hyvin kiitollisia niille yhteistyökumppaneilleen, joilta saivat esineitä lainaksi.

16 16 Joillakin ryhmillä haasteita tuotti yhteisen kielen löytäminen. Kaikki informantit, varsinkaan hiljattain maahan muuttaneet lapset, eivät ymmärtäneet tai puhuneet suomea. Kommunikointiin tarvittiin tulkkia. Toisaalta mielipiteiden ilmaisuun keksittiin käyttää helppoja ja nopeita apukeinoja kuten paperista askarreltuja hymynaamoja. Myös tiedottaminen lasten vanhemmille koettiin haasteeksi: Lasten kotiin oli vaikea saada ymmärrettävää viestiä ja meillä oli ongelmia saada vastaus esimerkiksi kuvauslupaan. Yhtään lappua ei palautunut Opiskelijat ehdottavatkin, että hankkeella voisi olla kuvausluvan kysymistä varten selkokielinen lomake. Kokonaisuudessaan monet olivat tyytyväisiä tehtävänantoon ja toteutukseen: Hankkeesta jäi hyvä mieli ja lähtisin toteuttamaan vastaavaa uudestaankin. 7.2 Ryhmätyöprosessin sujuvuus Tässä osiossa tarkastellaan ryhmässä työskentelyn sujuvuutta ja vuorovaikutusta niin yhteistyökumppanien kuin opiskelijaryhmän jäsenten kesken. Yhteistyö alueellisia toimijoita edustavien yhteyshenkilöiden kanssa oli toimivaa. Sen sujuvuutta kuvailtiin saumattomaksi, joustavaksi ja aktiiviseksi. Kouluympäristössä suunnitteluvaihetta helpottavaksi tekijäksi koettiin se, että yhteyshenkilöllä oli jo kokemusta moniaistisesta tilasta. Opettajat olivat enemmän kuin vain yhteyshenkilöitä, heiltä sai apua tilan rakennusvaiheessa ja teknisissä ongelmatilanteissa. Etenkin asiakastapaamisten välillä opettajalta saatu palaute koettiin arvokkaaksi. Vaikka alueelliset toimijat oli sovittu etukäteen, itse asiakasryhmien myöhäinen varmistuminen viivästytti toiminnan suunnittelun käynnistymistä. Jotkut kokivat, että perusteellisen toimintasuunnitelman tekeminen lyhyessä ajassa oli vaikeata. Eräs ryhmä mainitsi hitaan käynnistymisen laskeneen ryhmän motivaatiota. Hankalimmassa tilanteessa oli se ryhmä, joka tapasi asiakasryhmänsä ensimmäisen kerran kaksi viikkoa ennen tapahtumaa. Ryhmien epätasa-arvoisesta lähtötilanteesta kertoo se, että varhaisimman ryhmän ensitapaaminen oli 27.tammikuusta, viimeisimmän 5.maaliskuuta. Varhaisessa vaiheessa alkuun päässeet ryhmät eivät kuitenkaan kokeneet työskentelyaikaa liian pitkäksi: Mielestämme hankkeelle oli varattu riittävästi aikaa, mikä mahdollisti sen, että vaikka kaikkiin kysymyksiin ei aina heti löytynyt vastausta, oli meillä aikaa odottaa asioiden varmistumista. Yleisesti yhteistyö asiakasryhmien kanssa sujui hyvin. Moni koki, että heidän ryhmätyöehdotukseensa suhtauduttiin positiivisesti. Etenkin lapsia kuvailtiin avoimiksi ja ennakkoluulottomiksi. Sen sijaan varautuneisuutta esiintyi jonkin verran pilotin vanhemmissa asiakasryhmissä. Vaikka toiminta perustui vapaaehtoisuuteen, kumppanit olivat motivoituneita, innostuneita ja ryhmätyöhön sitoutuneita. Siitäkin huolimatta, vaikka joissakin asiakasryhmissä oman työn ja hanketyön yhteensovittaminen koettiin haastavaksi.

17 17 Yhdellä ryhmällä riitti haasteita sovituista aikatauluista ei pidetty kiinni tai ei saavuttu sovittuihin tapaamisiin. Ratkaisuksi ryhmä ehdotti viestinnän tehostamista siten, että tapaamisajoista ja tehtävistä sovittaisiin selkeämmin esimerkiksi kirjallisesti. Tiedonkulkuongelmia saattoi tuottaa myös se, jos viestintää opiskelijoiden ja asiakkaiden välillä hoiti yhteyshenkilö tai välineenä käytettiin yhteisöpalvelu Facebookia. Ryhmistä muutamat viestivät asiakasryhmänsä kanssa suoraan sähköpostitse, varsinkin silloin, kun yhteinen kieli suomi tai englanti hallittiin hyvin. Puutteellinen kielitaito koettiin välillä puolin ja toisin kommunikointia hankaloittavaksi tekijäksi: Se ei kuitenkaan ollut este kohtaamiselle, kun molemmilla oli halua ja innostusta saada vuorovaikutus toimimaan. Ja, jotta sanoma olisi tullut ymmärretyksi, puhetta täydennettiin kuvilla ja esineillä. Yksi ryhmä mainitsi myös, että heistä oli vaikea tulkita eri kulttuurista tulevien tunteita ja mielipiteitä. Tiedonkulku niin ryhmän jäsenten kesken kuin yhteyshenkilöidenkin välillä oli aktiivista ja jatkuvaa. Jo projektityön alusta lähtien yhteyttä pidettiin sähköpostilla, tekstiviesteillä ja Facebookilla. Työmäärän jakautumiseen liittyvät arviot olivat samansuuntaisia: Ryhmätyöskentelymme toimi mielestäni oikein hyvin ja saimme tehtävät jaettua ongelmitta ja kaikki osallistuivat mielestäni tasavertaisesti kaikkiin hankkeisiin liittyviin tehtäviin. Opiskelijaryhmän jäsenten välisiä työaikoja vertailtaessa suurin vaihteluväli ryhmän sisällä oli 52 ja pienin 13 tuntia. Suuri ero osoittaa, että työmäärä ei välttämättä jakautunut tasaisesti kaikkien ryhmien jäsenten kesken. Tosin tuntien kirjaamisessakin oli vaihtelevuutta: Usein tunnit unohtui laittaa ylös ja lopullinen käytetty tuntimäärä oli varmasti korkeampi, kuin tuntiseurantalomakkeesta lopulta näkyy. Ryhmän toiminnan kannalta haastava tekijäksi koettiin aikataulujen yhteensovittaminen, kaikki eivät aina päässeet yhteisiin tapaamisiin. Myös palautteen antaminen ja vastaanottaminen tuntui vaikealta: Tiiviissä yhdessä työskentelevässä ryhmässä voi välillä olla haastavaa puhua asioista avoimesti ja samalla rakentavaan sävyyn. 7.3 Menetelmä vuorovaikutuksen ja oppimisen edistäjänä Oliko opiskelijoiden ja asiakasryhmien suunnitteluvaiheen tapaamiskertojen määrällä merkitystä? Enimmillään asiakastapaamisia oli kuusi, vähimmillään kaksi: Kohderyhmämme ja meidän välille ei kuitenkaan kahdessa lyhyessä tapaamisessa ehtinyt muodostua sellaista luottamusta, että he olivat kertoneet meille avoimesti ajatuksiaan ja ideoitaan. Toinen ryhmä kirjoitti neljännen tapaamisen jälkeen: huomasimme, kuinka paljon aikaa vaatii, että luottamusta pikkuhiljaa syntyy. Ryhmät alkoivat myös viihtyä toistensa seurassa: Hankkeen loppua kohden emme keskustelleet pelkästään hankkeeseen liittyvistä asioita vaan keskustelut olivat siirtyneet jo ihan henkilökohtaisiin asioihin. Useiden tapaamiskertojen eräs hyöty oli se, että se antoi ainakin eräälle asiakasryhmälle sopeutumisaikaa. Vaikkei halukkuutta yhteistyöhön ei aluksi löytynytkään, innostus heräsi pikkuhiljaa. Useamman kerran tavanneilla suunnitelma myös selkiytyi pikkuhiljaa tapaaminen tapaamiselta. Sekä opiskelijoilla että asiakasryhmillä oli tapaamiskertojen välillä aikaa miettiä ja valmistautua erilaisiin toteuttamisvaihtoehtoihin. Edellisen kerran kokemuksista otettiin opiksi ja varauduttiin seuraavaan.

18 18 Esimerkiksi yksi ryhmä ymmärsi alueelliset toimijat tavattuaan jos aistitilan idea ja tavoitteet eivät ole kumppaneille ennestään tuttuja, pelkän keskustelun avulla on vaikea lisätä tietoisuutta. Ensimmäiseen asiakastapaamiseensa ryhmä varautuikin jo kuvallisilla ja kirjallisilla esittelymateriaaleilla, jotka oli käännetty englanniksi. Samanlainen havainnollistamisen idea heijastuu myös moniaistiseen tilaan ideassa. Muilla aisteilla havaittavat viestit täydentävät kielellistä sanomaa ja siten edistävät kohtaamistapahtumaa. Moniaistisuuden hyödyt huomattiin myös oppimistapahtuman näkökulmasta: Hankkeen myötä opimme, että eri kulttuureista ja niiden historiasta pystyy jakamaan tietoa muillakin tavoilla kuin teoreettisesti. Huomasimme, että tietoa pystyy sisäistämään paljon enemmän, kun käyttää kaikkia aisteja. Kahdessa aistitilassa ohjatut liikunnalliset leikit sopivat erityisesti pienille lapsille, koska niiden avulla pystyi havainnollistamaan abstraktejakin asioita: Haastatteluja oli hankala toteuttaa, kun lapset eivät ymmärtäneet jotain tiettyä sanaa tai kiertoilmausta. Tekeminen ja leikkiminen kuitenkin onnistui, sillä mallia pystyy aina näyttämään. Vuorovaikutus yleisön kanssa koettiin onnistuneeksi, avoimeksi ja luontevaksi. Yleisö viihtyi kohtaamispaikossa ja keskusteli sekä maahanmuuttajien että opiskelijoiden kanssa: Jacob oli paikalla koko päivän, mikä oli hyvä, sillä monet ihmiset olivat selvästi kiinnostuneita kuulemaan kulttuurista hänen itsensä kertomana. Kohtaamispaikan tarkoitus ei valitettavasti kaikkien osalta toteutunut toivotulla tavalla: Defne oli tilassa perjantaina melko lyhyen aikaa ja sekä kielitaidon että sen hetkisen pienen kävijämäärän vuoksi kohtaaminen ei ehkä toteutunut hänen kohdallaan itse toteutuksessa niinkään vierailijoiden kanssa, vaan pikemminkin meidän opiskelijoiden kanssa. Näin lyhyestäkin ryhmätyöprosessista oli kuitenkin hyötyä huonosti suomea puhuville maahanmuuttajille: Defne oli myös selvästi rohkaistunut puhumaan suomea enemmän, mikä helpotti kommunikointia ja auttoi aidossa kohtaamisessa. aito kohtaaminen toteutui hankkeessamme hyvin. Oletamme ja toivomme, että prosessi jatkuu edelleen meissä hankkeen loputtua. Kohtaamissa syntyi uusia merkityksiä, jotka jäävät elämään meissä. 7.4 Menetelmä voimaantumisen edistäjänä Asiakasryhmien voimaantumista tapahtui jo suunnitteluvaiheen tapaamiskertojen aikana: Inkeriläisten ikäihmisten kanssa luomamme kohtaamistilanteet olivat avoimia ja meille tuli tunne molemminpuolisesta luottamuksesta. He kertoivat meille heidän vaikeistakin ajoistaan, kuten vankileirillä olemisesta. Tässä suhteessa kohtaamiset heidän kanssaan olivat onnistuneita ja voimaannuttavia. huomasi myös, kuinka tärkeää maahanmuuttajille oman kulttuurin ylläpitäminen ja säilyttäminen, sekä muille siitä tiedon jakaminen on. Ne tapaamiskerrat, kun valmisteluja tehtiin yhdessä, tarjosivat tilaisuuden opettaa oman kulttuurin tapoja opiskelijoille: Jacob tuntui olevan myös mielissään saadessaan näyttää, kuinka ruokia valmistetaan.

19 19 Koska kaikki ryhmät eivät keränneet yhteistyökumppaneilta kirjallista palautetta, voimaantumista oli vaikeaa arvioida: tila herätti selkeästi innostusta ja ylpeyttä omasta kulttuurista ja tätä kautta se ehkä sai heissä myös aikaan voimaantumista. Merkit mahdollisesta voimaantumisesta olivat usein hyvin viitteenomaisia: Paikalliset ihmiset olivat kiinnostuneita heidän kulttuureistaan, mikä oli varmasti myös voimaannuttava kokemus yhteistyökumppaneillemme. 7.5 Moniaistisuuden toteutuminen Moniaistista tilaa kasatessamme huomasimme, että kokonaisuudesta tuli hyvin lämmin, rauhallinen ja haikea. Mielestämme tämä tunnelma sopi tilaan, sillä inkerinsuomalaisuus on häviävä kansalaisuus ja heidän historiassaan on paljon surullisia asioita. Laurean aistitiloihin vakiintuneita toimintatapoja, kuten esimerkiksi pimennetyn tilan kahdelle seinälle heijastettuja laajoja kuvapintoja, ei kovin monessa tilassa toteutettu. Suurikokoisen kuvan tehokkuus ja vaikuttavuus elämyksellisyyden syntymisessä kuitenkin ymmärrettiin: kuvat olisi kannattanut näyttää ehdottomasti videotykillä kannettavan tietokoneen sijaan. Kaikkein helpommaksi koettiin näköaistiin liittyvien elementtien hyödyntäminen. Siitä kertoo myös se, että näköä oli aistitiloissa hyödynnetty eniten. Näköelämysten runsaus saattoi johtua siitä, että visuaaliset keinot ovat ja ne myös mielletään tehokkaiksi tiedon välittämisen tavoiksi. Valinta on perusteltu, koska monet tiloista rakennettiin nimenomaan oppimisympäristöiksi. Useat tämän pilotin tiloista painottivat tunnelman sijasta pikemminkin tietoa. Aistielementtien runsaus saattoi viedä elämyksiltä tehokkuutta. Eräs ryhmä arvioi tilaansa osuvasti näyttelymäiseksi, vaikka siellä oli käytetty lähes kaikkia aistielementtejä. Itse asiassa vain muutamassa tilassa oli luotettu muutaman vaikuttavan elämykseen voimaan. Rivienvälistä on luettavissa se ajatus, että pelkistetty tila koettaisiin jotenkin epäonnistuneeksi. Ryhmät selvästikin halusivat luoda tiloistaan aidon autenttisia. Kaksi ryhmää jätti makuaistin kokonaan huomioimatta määrärahoihin vedoten.