Runebergistä riimuihin: Tekstinymmärrysharjoitukset. Palaute harjoituksesta 8

Transkriptio

1 I Runebergistä riimuihin: Tekstinymmärrysharjoitukset Palaute harjoituksesta 8 Yleinen palaute Aivan kaikki kurssille ilmoittautuneet eivät palauttaneet tätä tehtävää ja niistäkin, jotka niin tekivät, osa jätti vastaamatta joihinkin kysymyksiin. Silti epätäydellisinäkin jätetyistä vastauksista näkyi, että tekstiä osattiin lukea ainakin jossain määrin kaikki tekstiä lukeneet olivat siis tajunneet siitä jotain, muutama itse asiassa varsin hyvin. Vanhempaakin muinaisruotsia voi siis oppia lukemaan, mutta se edellyttää niin kuin olen jankuttanut aktiivista passiivisen kielitaidon kehittämistä, siis aikalaistekstien ahkeraa lukemista. Vastoin tehtävän ohjeistusta olin unohtanut lisätä hakasulkeisiin Birgitalta unohtuneen, tekstiä paremmin avaavan kirjaimen. Se on lisätty nyt tähän ja alla näkyvään tekstiin: i ælskin me[r] men en gud ælla idra egna siæl ælla idra egna husfru. Sana me on siis itse asiassa mer(a) enemmän. Riimuista vanhempaan muinaisruotsiin siirtynyt Þ-merkki tai -kirjain (Thorn-riimu) ääntyi siis suurin piirtein samoin kuin kirjainyhdistelmä th nykyenglannin sanoissa that ja thick. Samantyyppinen äänne on edelleen tanskan ja islannin kielissä. Söderwallin sanakirjassa Þ-alkuiset sanat ovat omana osastonaan T-kirjaimella alkavien perässä, joskin mukana on myös th-alkuisia, koska kirjoituksessa tapahtunut kehitys Þ > th alkoi jo vanhemman muinaisruotsin kaudella. Toisaalta joissain sanoissa muutoksen päätepisteenä olikin d(h): esim. þu > t(h)u > d(h)u > du, mikä kannattaa pitää mielessä, kun hakee sanoille vastineita nykykielestä tai sanakirjoista. Söderwallin sanakirjan verkkoversiota eli Fornsvenska lexikalisk databasia käytettäessä Þ- alkuisten termien haut kannattaa tehdä th-alkuisina, joskus varmistuksen vuoksi myös t- tai d(h)- alkuisina. Joissain sanoissa riimu on sanan sisällä, jolloin se pitäisi kirjoittaa hakukenttäänkin, jotta sana löytyisi (esim. vidherþorfteliker, joka aikalaiskielessä voitiin kirjoittaa myös viþerþorfteliker tai ð-kirjainta käyttäenkin, ei löydy verkkosanakirjasta hakusanalla vidherthorfteliker). Useimmiten sanan sisäinen Þ (samoin kuin ð) näyttäisi olevan purettu th- tai dh-yhdistelmää käyttäen, muttei todellakaan aina. Erikoismerkin voi siirtää hakukenttään vaikka word-tiedostosta liimaten. Verkkosanakirjaa käytettäessä kannattaa olla kärsivällinen, tehdä useampia hakuja, käyttää terminkatkaisutoimintoa ja valita maksimaalinen määrä osumia. Pyhän Birgitan kuuluisa kapinailmestys tekstin taustaa Pyhän Birgitan taivaallisten ilmestysten joukossa on myös kirjoituksia, joissa hyökätään nimettyjä tai nimeltä mainitsemattomia vallanpitäjiä vastaan. Yhdessä sellaisessa ilmestyksessä arvostelun kohteena on Ruotsin kuningas Magnus Eriksson (Maunu Eerikinpoika). Birgitta Birgersdotterilla oli aluksi hyvät välit sukulaiseensa Magnus Erikssoniin ja tämän puolisoon Namurin Blacheen (Blankaan). Ennen 1300-luvun puoliväliä tilanne kuitenkin muuttui mm. sen vuoksi, että kuninkaan ristiretki Venäjälle epäonnistui. Jännitteet juonsivat juurensa jo kauempaa, sillä Birgittakin polveutui samasta kuningassuvusta, jonka sisäinen valtataistelu oli aikaisemmin vaatinut myös eräiden Birgitan sukulaisten hengen. Myös kuninkaan suosikkipolitiikka ärsytti vanhaan aristokratiaan kuuluvaa Birgittaa. Birgitta ei myöskään hyväksynyt kuningasparin ratkaisua lopettaa sukupuolinen kanssakäyminen suvunperimyksen jatkuttua, vaikka tapa oli varsin yleinen, koska siten vältettiin raskauksien ja synnytysten tuottamat vaaratilanteet (Birgitta oli itsekin noudattanut samaa käytäntöä puolisonsa kanssa sen jälkeen, kun oli synnyttänyt kahdeksannen lapsensa). Kuten ilmestyksestä nähdään, välirikkotilanteessa Birgitta väitti kuninkaallisen parin menettelyn johtuneen kuninkaan homoseksuaalisuudesta, mikä selittää, miksi Magnus Eriksson joskus esiintyy historiankirjoissa lisänimellä Smek Liehakko. Kapinajulistus oli osoitettu neljälle vastaanottajalle, todennäköisesti sellaisille ruotsalaisille rälssimiehille, joihin Birgitta luotti. Tutkimuksessa on

2 II kuitenkin otettu etäisyyttä aiempiin arveluihin, että hän olisi suunnitellut omasta pojastaan Karlista kuningasta Magnus Erikssonin tilalle. Joka tapauksessa hän toivoi kuninkaan vaihtumista, mikä sitten toteutuikin. Birgitan kapinailmestystä ja sen taustoja on selitetty useissa häntä tai Magnus Erikssonia koskevissa tutkimuksissa; ks. esim. Michael Nordberg, I kung Magnus tid (1995). Tekstin voi lukea nykyruotsiksi teoksesta Den heliga Birgitta, Himmelska uppenbarelser IV. Utg. Tryggve Lundén (1959), s tai saman teoksen verkkoversiosta osoitteessa (silloin kun verkkoyhteys toimii; näin ole aina asianlaita). Nykyruotsinnos alkaa kohdasta Sedan föreföll det mig, som om Jungfrun talade till dem Huomaa, että nykyruotsinnos pohjautuu Birgitan rippi-isien auktorisoimaan keskiaikaiseen latinankieliseen versioon (sekin luettavissa verkosta, osoitteessa : Reuelaciones Extravagantes, Cap. LXXX), joten siinä on pieniä eroja yllä olevaan versioon, joka on peräisin Birgitan omasta kädestä. Birgitan rippi-isät nimittäin käänsivät alun perin Birgitan ruotsiksi kokemat ilmestykset latinaksi, josta Vadstenan birgittalaisluostarin veljet sitten käänsivät ne takaisin ruotsiksi. Kapinailmestys on siis siitä harvinainen, että se on säilynyt myös Birgitan itsensä muistiinmerkitsemänä ruotsinkielisenä versiona. Kirjoituksen taustalla nähdään myös keskiajan katolinen kuningasihanne: kuninkaan oli oltava valta-asemansa ja valtakuntansa arvoinen ja hän oli kuningas vain Jumalan armosta. On myös muistettava, että Ruotsissa oli edelleen muodollisesti vaalikuninkuus, vaikka käytännössä valta siirtyi sukulaisuussuhteiden mukaan ja perimystä isältä pojalle pidettiin normina. Magnus Erikssonin nimissä säädetty maakuntalaki antoi kuitenkin kansalle oikeuden niin valita kuin erottaa kuninkaansa. Nämä ajatukset välittyvät Birgitan uskonnollisten sanankäänteiden lomasta. Mallivastaukset siþan Þotte mik sum iumfrun til Þera talaþe oc sin orþ byrþade iac ær Þe ængelin saghe ave gracia plena for Þæn skul biuþas vt mina naþe allum viþar Þyrtug um Þær Þen vlia hafa/ iac byuþar idar mina hiælp til idar rikis styrkilse mote guzs o vinum ændelekum oc likamlekum iac biþar idar at i maghin arfuda at rikit finge Þæn konung Þy matte hiælpa til guþleka gærniga oc høfiska siþuanno iac vara idar viþar at guzs ræt viso domba skal kunung oc hans af kømd viþ Þæt rike/ skilia en annan man i rikeno in fødar Þætta sin o næmdar af guþi til konung valdar han skal rikeno styra æpte guz vina raþum oc rikis Þarfum gyrin sum iac idar raþar til Þæs at fære fingo skaþa oc i mattin flere til idar dragha hafin Þæta raþ hemelikt i fyre baþe fore guzs vinum oc hans ouinum bør idar Þæt løna vtan i finnin Þæn iac nu sigar sua vil sum i æt rikit matte i guz heþær styrkiæs oc goþ siþuenia byrias oc vpnyas oc Þæt kronan hafar mist vnder hona lægias byrin sua til/ en af idar ælla flere gange til konungs magnus oc sigin sua vi hafum nokot Þæt sigia Þæt idra siæl varþa oc sua sum skriptamal biþium vi idar Þæt lena oc mz flerum orþum til byrlekum æn idar Þækis æn sua ar sensus i hafin Þæt fulastu frægþ i rik oc vtan Þæn kristin man ma haua at i hafin hapt natura bland mz manum os tikkas Þæt vara likt sano Þy i ælskin me[r] men en gud ælla idra egna siæl ælla idra egna husfru/ annat at vi eg vitum eg huat i hafin rætta tro ællar eg Þyt i uarin af kirkiun

3 III forbuþit at høra mæso Þær gafin i ingte vm vtan gingin i kirkiu sum fyr oc hørin mæsor ÞriÞar i ærin vara krono røuare lans oc gozs fiærþa i hafin varit idra Þiænisto manna oc vnderdana forraþare skanuga idar oc idrum syni Þiænto viliandis idar oc idrum syni Þiæna oc landit til vara krono mz ræt halla oc kronona ovinum skaþa gøra i anduarþen Þem i hændar sinum høxta ouini suat Þe æru aldrigh mæþ han lifar gozs ælla lif felughe vilin i syndena bætra oc landit atar vina Þa vilium vi idar gærna Þiæn vilin i eg siælue Þa fan us idan sun sut i burt farin ælla oc honum kronona opanurþii mz surnum eþe Þæt han vili vart land atar vinna sino raþe oc sinum Þiænistomanum lyþa oc almaogin til ræt styrkia Þot huaro at Þæn ær annar guzs kungar skal vara Þylar ma han mæþ Þoleko framkoma mz minsta vaþa Þyt guþ ægar sua val ifir Þean vnga sum Þæn gambla lif stækia alla af lande køra sua nu sum Þa vtan han vil æfte sinum skipaþum dom al Þing hafa langiæ ælla stækia/ 1. Kuka lausuu ilmestyksen sanat? Neitsyt Maria ( Neitsyt puhui heille ja aloitti sanansa näin: Minä olen se, jolle enkeli sanoi: Terve, sinä armoitettu. Sen vuoksi tarjoan armoni kaikille, jotka haluavat saada sen ahdingossaan. vrt. Luukkaan evankeliumi 1: Neitsyt Maria esiintyy hyvin monessa Birgitan ilmestyksessä, ja häntä palvottiin myöhäiskeskiajalla Armon Äitinä.) siþan = sedan Þotte mik = tycktes det mig (tycka-verbin imperfekti + akkusatiivi; vrt. suomen kielen rakenne minusta tuntui ) sum = som iumfrun = jungfrun til Þera = till + genetiivi ( till deras ) = till dem sin orþ = sina ord (muinaisruotsissa neutrin monikkoa edeltävä määre oli yksikön en-suvun muotoinen; vrt. al Þing kohdassa 7; ilmiötä on käsitelty aikaisemminkin, harjoituksessa 5.) byrþade (kirjoitusvirhe) = byrþiade = började Þe = den som saghe = sagde ave gracia plena = (latinaa; nykyraamatunruotsinnoksen mukaan Ollos tervehditty, sinä armon saanut) for Þæn skul = för den skull; därför biuþas vt = bjudas ut mina naþe (akk.) = min nåd allum = allom = till/för alla viþar Þyrtug = den som är i behov av något ( tarvitseva ; ks. Sdw vidherthorftelikhet, vidherthorfttoghet, vidherthorveliker ja vidherþorfteliker) Þen vlia hafa = vilja (=vill) ha(va) den

4 IV 2. Millainen on tekstin mukaan ihanteellinen kuningas? Sellainen, joka auttaisi alamaisiaan jumalisiin/hurskaisiin tekoihin ja hovilliseen/arvokkaaseen/säädylliseen elämäntapaan. iac byuþar idar = jag bjuder/befaller/manar e(de)r mina hiælp (akk.) = min hjälp til idar rikis styrkilse = till e(de)rt rikes styrka mote guzs o vinum ændelekum oc likamlekum (datiiveja) = mot Guds andliga och lekamliga ovänner at i maghin = att ni måtte arfuda = arbeta (Swd arvoþa) finge (konditionaalinen konjunktiivi) = skulle få Þy = som til guþleka gærniga oc høfiska siþuanno (till + genetiivejä) = gudliga (=fromma) gärningar och hövisk (=ärbar) sedvana (=vandel) (hövisk oli ranskan courtois- ja saksan höfisch-termien vastine, joka saattoi viitata myös ritari-ihanteisiin ja ritarikulttuuriin) 3. Mitä ilmestyksessä ennustetaan Ruotsin vallanpitäjien tulevaisuudesta? Jumalan oikeudenmukainen tuomio on erottava kuninkaan ja hänen jälkeläisensä valtakunnasta. Toinen valtakunnassa syntynyt mies, tällä kertaa nimeltä mainitsematon, Jumalan kuninkaaksi valitsemana, hän on valtakuntaa hallitseva Jumalan ystävien neuvoin ja valtakunnan tarpeiden mukaan. iac vara idar viþar = jag vill göra e(de)r uppmärksamma på (ks. Sdw wara ja kohta vara viþer kertoa, tehdä tiettäväksi ) guzs ræt viso domba = Guds rättvisa dom af kømd = avkomma skal kunung oc hans af kømd viþ Þæt rike/ skilia = skall skilja konungen och hans avkomma från riket en annan man (nom.) i rikeno (dat.) in fødar (nom.) = en annan man infödd i riket Þætta sin o næmdar (nom.) = denna gång onämnd sin = gång af guþi (dat.) til konung (akk.) valdar (nom.) = av Gud till konung vald han skal rikeno (dat.) styra = han skall styra riket æpte guz (gen.) vina (gen.) raþum (dat.) oc rikis (gen.) Þarfum (dat.) = efter Guds vänners råd och rikets tarv (=behov) 4. Oliko asia pidettävä salassa vai tehtävä julkiseksi? Pitäkää tämä neuvo salaisena, te neljä; teidän pitää kätkeä se. gyrin = gören = gör (ni) (imperatiivinen konjuktiivi) sum iac idar raþar = som jag råder e(de)r fære = färre fingo (konditionaalinen konjunktiivi) = skulle få

5 V skaþa = skada i mattin = ni måtte hafin = haven = ha (ni) (imperatiivinen konjuktiivi) hemelikt = hemligt i fyre = ni fyra (sanoman neljä vastaaottajaa) baþe fore guzs vinum oc hans ouinum = både för Guds vänner och Hans ovänner bør idar Þæt løna = ni bör hålla det i lönndom (løna ei siis tässä yhteydessä tarkoita palkitsemista tai ansaitsemista merkitsevää löna-verbiä) vtan = såvida, förutom tms. i finnin = ni finner sigar = säger sua = så vil = vill æt = att i guz heþær = i Guds heder styrkiæs = styrkas goþ siþuenia = god sedvänja byrias = börjas, antagas vpnyas = uppnyas Þæt kronan hafar mist vnder hona lægias = det som kronan ha(ve)r mist läggs under henne(=den; kronan) 5. Mistä kaikista asioista kuningas Maunua (Magnusta) syytettiin? Sukupuoliyhteydestä miesten kanssa ( Teillä on rumin mahdollinen maine valtakunnassa ja sen ulkopuolella, mikä kristityllä miehellä voi olla, että olette luonnollisessa yhteydessä miesten kanssa ja vaikuttaa olevan todenmukaista, että Te rakastatte enemmän miehiä kuin Jumalaa tai omaa sieluanne tai omaa vaimoanne ); mahdollisesta oikean uskon puutteesta, koska hän kirkonkirouksesta huolimatta oli käynyt kuuntelemassa messua (mikä oli siis kiellettyä pannaan julistetulle); kruunun maaomaisuuden ryöväämisestä (vrt. maanlain kuninkaankaari, jonka mukaan kuninkaan tuli varjella kruunun omaisuutta); Skånen asukkaiden hylkäämisestä heidän pahimman vihamiehensä käsiin (Skåne siirtyi takaisin Tanskalle ja sen kuningas Valdemar Atterdagin valtaan vuonna 1360 oltuaan vuodesta 1332 osa Ruotsia). byrin (imperatiivimuoto) = ni ska(ll) börja sua = så en af idar ælla flere = en av e(de)r eller flera gange (imperatiivinen konjunktiivi) = ska(ll) gå til konungs magnus = till + genetiivi sigin (imperatiivimuoto) = ni ska(ll) säga vi hafum = vi havom = vi ha(ve)r nokot = något sigia = säga idra siæl = e(de)r själ varda = bli(va) Þæt idra siæl varþa = det rör er själ sua sum = så som skriptamal = skriftermål (p>f) biþium vi = bedjom vi

6 VI lena = løna (ks. ylempänä) mz = met mz flerum orþum (datiiveja) = med flera ord til byrlekum (kirjoitusvirhe) (datiivi) = tilbyrlekum = tillbörliga æn = om idar Þækis = e(de)r täckes æn = men ar (kirjoitusvirhe) = ær sensus (latinaa) = innehållet i hafin = ni haven = ni ha(ve)r Þæt fulastu frægþ = det fulaste ryktet (vrt. frejd) i rik (kirjoitusvirhe) = i rikeno (dat.) i rikeno oc vtan = valtakunnassa ja ulkopuolella Þæn = den, som kristin man = en kristen man ma haua = må ha(va) i hafin hapt = ni haven haft = ni har haft (p>f) natura bland = samlag mz manum (dat.) = med män os tikkas Þæt = oss tycks det likt sano = sannolikt Þy = ty i ælskin = ni älsken = ni älskar me (kirjoitusvirhe) = mer mer men en gud = mer män än Gud ælla idra egna siæl ælla idra egna husfru = eller e(de)r egen själ eller e(de)r egen hustru annat = för det andra at vi eg vitum = att vi ej vetom = att vi ej vet eg (kirjoitusvirhe; ylimääräinen eg) i hafin = ni haven = ni ha(ve)r rætta tro (akk.) = rätt tro ællar eg = eller ej Þyt = ty i uarin = ni varen = ni voro af kirkiun forbuþit at høra mæso = av kyrkan förbjuden att höra mässa (kuningas oli kirkonkirouksen alainen) Þær gafin i ingte vm = det brydde ni inte er om gingin = gingo = ni gick i kirkiu (akk.) sum fyr = som förr hørin mæsor = hören mässor = hör mässor ÞriÞar = för det tredje i ærin = ni ära vara krono røuare = våra kronorövare lans oc gozs (genetiivejä) = lands och gods, landets och godsets fiærþa = för det fjärde i hafin = ni haven idra Þiænisto manna oc vnderdana forraþare = e(dr)a tjänstemäns och undersåtars förrädare skanuga = skåningar

7 VII idar oc idrum syni (dat.) Þiænto viliandis (part. prees.) idar oc idrum syni (dat.) Þiæna oc landit til vara krono (dat.) mz ræt halla oc kronona (gen.) ovinum (dat.) skaþa gøra = teitä ja teidän poikaanne palvella haluten, teitä ja poikaanne palvella, tukea kruunua oikeudella ja tehdä vahinkoa kruunun vihollisille i (=ni) anduarþen (mon. 3. imperf.) Þem (akk.) i hændar (akk.) sinum høxta ouini (gen.) = ni antvardade dem i sin högsta (=värsta) oväns händer suat = sua at = så att Þe æru aldrigh mæþ han lifar gozs ælla lif felughe = de äro aldrig medan han lever tryggade till gods eller liv felughe = tryggade 6. Mitä kuninkaalle piti ilmestyksen mukaan ehdottaa (oikeammin vaatia)? Jos hän haluaisi tehdä parannuksen ja valloittaa maan takaisin, silloin moitteen esittäjät haluaisivat palvella häntä mielellään. Jos hän ei itse tahtonut, hän voisi asettaa tilalle poikansa ja lähteä itse pois valtakunnasta ja jättää kruunun pojalleen sitä vastaan, että tämä haluaisi voittaa maan (=Skånen) takaisin, kuulla neuvoja ja virkamiehiä sekä ohjata rahvaan oikeaan. vilin i = viljen ni = om ni vill syndena (akk.) bætra = bättra syndena atar = åter vina = vinna Þa = då vilium vi = viljom vi = vill vi idar = e(de)r gærna = gärna Þiæn (kirjoitusvirhe) = Þiæna = tjäna vilin i eg siælue Þa = om ni ej viljen/vill själva, då fan (fa/få-verbin imperatiivimuoto; mon. 2. pers.) us (akk./dat.) = antakaa meille idan sun (akkusatiiveja) = e(de)r son sut (kirjoitusvirhe) = suat = sua at = så att i burt farin = ni far(en) bort ælla oc = eller ock honum (dat.) kronona (akk.) opanurþii (kirjoitusvirhe = opanurþin (mon. 2. kuten farin edellä) > Sdw upandvarþa uppantvarda; överlämna, siis suomeksi antaa, luovuttaa ) mz surnum eþe (dat.) = med svuren ed Þæt = att vili (konditionaalinen konjuktiivimuoto) vart land = vårt land atar = åter sino raþe (dat.) oc sinum Þiænistomanum (dat.) lyþa oc almaogin (akk.) til ræt styrkia 7. Mitä tekstiotteen lopussa sanotaan Jumalasta? Jumalalla on valta lyhentää niin nuoren kuin vanhan elämä tai ajaa hänet pois maasta niin nyt kuin silloinkin (=aikaisemmin) paitsi silloin, kun Hän tahtoo langettamansa tuomion mukaisesti (=ennalta määräämällään tavalla) pidentää tai lyhentää kaikki asiat. (Toisin sanoen Jumala sääti Birgitan vakaumuksen mukaan myös hallitsijoiden elämän ja valtakauden pituudesta.)

8 VIII Þot huaro at Þæn ær annar (nom.) = det vare/må vara att den är annan guzs kungar = Guds kung Þylar > Sdw þylder = derför el. fördenskull snarare el. mer; så mycket mer; det oaktat, likväl mæþ Þoleko (dat.) Þoleko = dylikt mz minsta vaþa = med minsta våda Þyt = ty guþ = Gud ægar = äger sua = så val = välde, makt ifir = över Þean (kirjoitusvirhe = Þæn) vnga sum Þæn gambla = den unga som den gamla stækia = förkorta (stakkot = kort) af lande (dat.) køra sua nu sum Þa = så nu som då vtan han vil æfte (kirjoitusvirhe = æfte) sinum skipaþum (dat.) dom al Þing (neutrin akk.) hafa langiæ ælla stækia = utan han vill efter sin skipade dom ( langettamansa tuomion mukaisesti ) allt ha(va) långa eller korta al Þing = monikollista neutria edeltävässä määrittävässä pronominissa käytettiin muinaisruotsissa en-suvun muotoa (vrt. sin orþ edellä; nykyiset monikkomuodot alla t(h)ing ja sina ord(h) syntyivät oikeastaan vasta vanhemman uusruotsin kaudella)